SISÄLLYS. Teatterimuseo. Juhlavuosi Teatterimuseon kävijät ja asiakkaat 2012 Artikkeli: Juhlat Teatterimuseossa teatteritaikaa öiseen aikaan

Transkriptio

1 teatterimuseo 2012

2 SISÄLLYS Kannen kuvat: Taustakuva: Kuvia nyky-suomesta -näyttely. Kuva: Ilona Kemppainen. Lapsia pukuhuoneessa. Kuva: Ilona Kemppainen. Pesukone Suomi NYT! -installaatiosta, Kuvia nyky-suomesta. Kuva: Patrik Lustig. Kesäkampanjan kesäretkeläiset. Kuva: Ilona Kemppainen. Vivica von Frenckell prinssinä satunäytelmässä. Kuva: Vivica Bandlers arkiv, Svenska litteratursällskapet i Finland. Anna Viebrock Näyttämösuunnittelu arkkitehtuurina -näyttely. Kuva: Patrik Lustig. Teatterimuseo Juhlavuosi 2012 Teatterimuseon kävijät ja asiakkaat 2012 Artikkeli: Juhlat Teatterimuseossa teatteritaikaa öiseen aikaan Kokoelmat ja tietopalvelu Yhteistyötä 2012 Esinekokoelmat Arkisto Artikkeli: Teatterimuseon valokuva-arkisto traditiota ja uudistuksia Tieto- ja kuvapalvelu Näyttelyt Pysyvä näyttelykokonaisuus Backstage, Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko Vaihtuvat näyttelyt Kiertonäyttelyt Verkkonäyttelyt Teatterikasvatus Teatterimuseon näyttelyt innoittava oppimisympäristö Oheisohjelma Teatterikasvatuksen erityishankkeet Artikkeli: Työpajojen räätälöinti mitä ja kenelle? Tiedotus ja markkinointi Artikkeli: Helsingin paras salaisuus Teatterimuseon kävijätutkimuskampanja 2012 Talous ja tulevaisuus Talous Tulevaisuuden näkymiä Organisaatio, Henkilökunta, tilat Lahjoittajat Liite: Kokoelmien kartunta ja luettelointi

3 teatterimuseo Teatterimuseo on Helsingin Kaapelitehtaalla toimiva, yksityisen Teatterimuseon säätiön ( ) ylläpitämä esittävien taiteiden valtakunnallinen erikoismuseo. Museon tehtäviä ohjaavat museolaki ja -asetus, säätiön säännöt ja museon strategia ( ). Teatterimuseon strategiset tavoitteet vuosille : museon näkyvyyden ja esittävien taiteiden kulttuuriperinnön arvostuksen kasvattaminen digitaalisen agendan ja saavutettavuuden edistäminen kokoelmien terävöittäminen asiakkuuksien ja verkostoyhteistyön kehittäminen Museoviraston kanssa on solmittu sopimus valtakunnallisesta toiminnasta vuosille Valtakunnallisen toiminnan painopisteet tällä kaudella ovat strategian mukaisesti digitaalisen agendan ja saavutettavuuden edistäminen, kokoelmien liikkuvuus ja näkyvyys, nykydokumentointi sekä teatterikasvatuksen verkostoyhteistyön ja asiakkuuksien kehittäminen. kanssa ylläpidettävä Ilona-esitystietokanta on suomalaisen teatterin tietopankki, josta asiakkaat löytävät tiedon esityksistä 1800-luvulta tähän päivään. Teatterimuseo lisää esittävien taiteiden tuntemusta, niiden työn jäljen näkyvyyttä ja arvostusta sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Museon ydintoimintoja ovat pääasiassa suomalaisen teatterin ja tanssin ammatillista muistia ja kehitystä vaalivien kokoelmien ylläpito, valikoiva kartuttaminen, luettelointi ja digitointi, aineistolähtöinen tutkimus ja tiedon popularisointi, näyttelyt ja teatterikasvatus sekä monimuotoinen palvelutoiminta tieto- ja kuvapalvelusta oheisohjelmiin. Museon painopistealue on teatterikasvatus. Näyttelyt muodostavat toiminnallisen ja elämyksellisen oppimisympäristön. Kokoelmatyön ohjenuora on kokoelmapoliittinen ohjelma tallennussuunnitelmineen ja digitointiohjelmineen. Av-arkiston esitystallenteiden vastaanottoa ja käyttöä ohjaa museon säätiön ja suomalaisten esittävien taiteiden keskeisten tekijäjärjestöjen välillä solmittu kollektiivisopimus. Museo ylläpitää kahta ainutlaatuista esittävien taiteiden valtakunnallista tietokantaa. Ida-kokoelmatietokanta palvelee museon kokoelmien hallintaa ja tutkijasalin asiakkaita. Yhdessä Teatterin tiedotuskeskuksen

4 Teatterimuseo vietti 50-vuotisjuhliaan menestyksekkäästi kävijämääriensä kasvun, teatterin ja tanssin nykydokumentoinnin sekä kokoelmiensa näkyvyyden lisäämisen merkeissä. Juhlanäyttelyssä Kuvia nyky-suomesta 2000-luvun teatteria tuotiin tuoreeltaan näkyviin museon av-arkiston vuosien nykydokumentointiprojektin satoa. Teatterin ajankohtaisilmiöitä tunnetuksi tekevä näyttely toteutettiin teatterin ja esitystaiteen, tilataiteen, mediateknologian sekä ääni- ja valosuunnittelun uusin keinoin. Näyttelyn avasi kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Vaihtuvien näyttelyiden ohjelmistossa puhalsivat myös kansainväliset tuulet Vivica Bandlerin teatteriperinnön ja saksalaisen Anna Viebrockin lavastustaiteen myötä. Näyttelyt toteutettiin yhteistyössä Vivicas vänner -säätiön, Svenska litteratursällskapet i Finland rf:n ja Goethe-instituutin kanssa. Teatterimuseon henkilökunta kehitti juhlavuonna aktiivisesti osaamistaan mm. taloushallinnon ja työsopimuslainsäädännön, markkinoinnin, sosiaalisen median ja kokoelmienhallinnan koulutuksissa sekä antoi useissa eri hankkeissa ja seminaareissa panoksensa museoalan yhteiseen kehittämistyöhön. MUSEON TUNNETTUUS JA KOKOELMIEN NÄKYVYYS 4 Museon vetovoiman ja palvelutoiminnan kehittämiseen ei ole taikasanoja. Päämääränä on löytää ja konkretisoida ne oikean kaliiperin merkittävät teot, joilla Teatterimuseon tunnettuus ja vaikuttavuus lisääntyvät ja ydintehtävä esittävien taiteiden kulttuuriperinnön välittäjänä kirkastuu. Ryhmämyyntitiimi kokoontui vuoden aikana säännöllisesti seuraamaan kysyntää. Viestintäimagossa satsattiin edelleen rooleilla leikittelevään, humoristiseen ja omintakeiseen historiallisten ja uusien kuvien yhdistelyyn. Museonjohtajana sain teatterin keinoin antaa panokseni näkyvyyden kehittämiseen niin uusien tiedotuskuvien roolihahmona kuin kesäkampanjavideon tuunattuna johtajahahmona. Syksyllä houkuteltiin Helsingin paras salaisuus -kampanjalla, jonka yhteydessä kerätyn palautteen perusteella kävijämme ovat valmiita maksamaan elämyksellisestä, teatjuhlavuosi 2012 Museonjohtaja Helena Kallio Strategisten tavoitteiden mukaisesti lisättiin museon toiminnan ja museon vaaliman kulttuuriperinnön näkyvyyttä sähköisessä toimintaympäristössä ja sosiaalisessa mediassa. Kotisivuille avattiin syntymäpäivän kunniaksi Valokiilassa-kokoelmaspotti ja sähköiseen joulukalenteriin poimittiin Näyttämötaiteemme uranuurtajia arkiston valokuvakokoelmista. Vuoden seminaariohjelmassa käytiin tekijäkeskustelua vaihtuvien näyttelyiden teemoista ja nykypäivän näyttelijäntaiteesta sekä kiinnitettiin vuoden erityisteemana huomiota tanssiin. Käynnistettiin uusi verkkojulkaisusarja, jonka ensimmäinen osa keskittyy tanssin tutkimukseen. Minulla oli myös ilo vierailla kertomassa tanssin kulttuuriperinnöstä Teatterimuseon kokoelmissa Liisa Pentti + Co:n Kiasmassa järjestämässä tanssin dokumentaatiotapahtumassa Muistijälkiä Les Traces Mnésiques. terialan ammattitaidolla opastetusta vierailustaan Teatterimuseolla. Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa ryhdyttiin markkinoimaan yhteislippua. Sosiaalisen vastuunsa kantavana kulttuurikeitaana Teatterimuseo järjestää säännöllisesti myös ilmaispäiviä. Päämäärätietoinen työ museon tunnettuuden lisäämiseksi tuotti toimintavuonna hyvää tulosta: työpajojen ja muiden ryhmäkäyntien määrä kasvoi jopa sadalla ryhmällä edellisvuoteen verrattuna, Kaapelitehtaan näyttelyiden ja tutkijasalin kävijämäärä lähes tuhannella henkilöllä ja verkkosivukävijöiden määrä viidenneksellä edellisvuodesta. Välittömien vaikutusten lisäksi museon vaikuttavuuden ja tunnettuuden lisäämiseksi tehty työ kantaa hedelmää pitkässä juoksussa. ERIKOISMUSEOSELVITYS JA TEATTERIMUSEON LAUSUNTO Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki avasi museon 50-vuotisjuhlanäyttelyn Kuva: Stella Karlsson. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2012 valtakunnallisen erikoismuseojärjestelmän tilaa ja tulevaisuutta koskevan selvityksen. Tätä varten käydyssä keskustelussa selvitysmies Kalle Kallion kanssa toin esiin suomalaisen monipuolistuvan ja uudelleenrakentuvan esittävien taiteiden kentän tallennustyön haasteita ja resurssitarpeita mm. sirkusperinnön ja uusien esittävän taiteen muotojen vaalimisessa. Esittämisen merkitys, roolitaitojen ja esityskriittisen tajun tarve kulttuurissa on korostunut entisestään. Tästä kertoi oivaltavasti museon ajankohtaisnäyttelyn studioinstallaatioon valittu Juha Jokelan ohjaama Esitystalous (Espoon KT 2010) luvulla on nähty teatterin ja tanssin vapaan kentän ammatillisten ryhmien neljännen aallon nousu sekä uusien, poikkitaiteellisten työtapojen ja esitysmuotojen kasvu. Produktio-kohtaisten ja kansainvälisten tuotantojen määrä lisääntyy. Valo- ja äänisuunnittelun merkitys on kasvanut ja av- ja mediateknologiasta on tullut entistä keskeisempiä teatterin työkaluja. Esittävien taiteiden monipuolisen aineiston tallentaminen edellyttää monipuolista asiantuntemusta ja uuden osaamisen kehittämistä. Samaan aikaan teatterin visuaalisen muistin muodostavien aineistojen, valokuvien sekä puku- ja lavastusluonnosten tarjonta kokoelmiin on suurta ja aineistot ylipäätään kasvussa teatterialan suurten ikäluokkien eläköityessä. Museo hoitaa kokoonsa nähden mittavaa haastetta erikoisalojensa ainutlaatuisena valtakunnallisena kulttuuriperintöasiantuntijana ja tietokeskuksena. OKM:n tilaama selvitys toi Teatterimuseolle uuden esittävien taiteiden museon muodostamiseen kannustavan, merkittävän toimen- 5

5 pide-ehdotuksen, joka kohdistaa huomion erikoisalamme keskeiseen merkitykseen ja vetovoimaan suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Toimenpiteenä ehdotetaan Teatterimuseon perustavan Kansallisen Audiovisuaalisen Arkiston kanssa työryhmän suunnittelemaan esittävien taiteiden museota, jonka OKM varautuisi ottamaan seuraavan, v alkavan hallituskauden kärkitavoitteisiin. Museoon yhdistettäisiin Teatterimuseon ja Elävän kuvan museon toiminnot ja se tarvitsisi uudet tilat pääkaupunkiseudulta. Suunnittelutyöryhmään selvitysmies ehdottaa kutsuttavaksi edustusta myös musiikin, tanssin, sirkuksen ja viihteen sektoreilta sekä Helsingin kaupungilta, Museovirastosta ja Suomen Museoliitosta. Helsingin kaupungin kanta museon toiminnan merkittävänä tukijana on luonnollisestikin tärkeä. Teatterimuseon säätiö suhtautuu OKM:lle lähettämässään lausunnossa ehdotukseen avoimen positiivisesti tietyin erikoisalansa asiantuntemukseen perustuvin varauksin. Viihde on tässä yhteydessä nähtävä esittävän taiteen esitysperinteen osana eikä omana teatteriin, tanssin, sirkukseen ja musiikkiin rinnastettavana lajinaan. Musiikin lisääminen museon tehtäväpiirin (musiikkiteatteria tai jo nyt säilytettävää ooppera-aineistoa laajemmassa mielessä) on käytännössä valtava tehtävä ja edellyttäisi sekin tuntuvasti lisää resursointia. Uuden esittävien taiteiden museon on perustuttava olemassa olevan osaamisen vahvistamiseen ja resurssirakenteen on edelleen mahdollistettava kulttuuriperinnön laadukas tallentaminen. Hanke nähdään mahdollisena rakentaa olemassa olevan toiminnan varaan niillä edellytyksin, että henkilö- ja tilaresursoinnin lisäys on riittävä. Teatterimuseossa nähdään, että vakavasti otettavaan hankkeeseen voidaan ryhtyä vain Opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta ja odotetaan tulevaisuuteen suuntautuvalla mielenkiinnolla ministeriön kantaa. IHANA PAIKKA! NÄYTTELIJÄJUKEBOKSI OLI AIVAN YKKÖNEN. EN MEINANNUT SAADA SIITÄ KYLLIKSENI. KAIKEN KAIKKIAAN MAHTAVA KOKEMUS, THE TIME JUST FLEW BY. KIITOS! Kuvia nyky-suomesta -näyttelyn esitystaidelaatikoissa avajaisvieraatkin pääsivät osaksi näyttelyä. Kuva: Stella Karlsson. Kaapelitehtaalla kävi kuluneen vuoden aikana yhteensä (13 680) kävijää. Näyttelyissä vieraili yhteensä (13 519) kävijää. Tietopalvelussa vieraili 204 (167) henkilöä (ryhmät ja yksittäiset kävijät). Tietopalvelun asiakkaiden kokonaismäärä puhelin- ja sähköinen asiointi mukaan lukien oli 584 (518) henkilöä. Kiertonäyttelyissä kävi vuoden aikana eri paikkakunnilla yhteensä (7 457) katsojaa. Kierrossa oli Silkkiä, samettia Oopperan pukuaarteita -näyttely Pohjois-Pohjanmaan museossa ja Savonlinnan maakuntamuseossa. Lisäksi Viva Vivica! -näyttelyyn Tukholman kaupunginteatterissa tutustui syksyn näytäntökauteatterimuseon kävijät ja asiakkaat 2012 Museon palveluita käytti vuoden aikana kaikkiaan (vuonna 2011: ) ihmistä. Lisäksi museon verkkosivuilla oli (19 627) kävijää. Kävijälähtöisyys on museon keskeinen arvo. Tavoitteena on, että museon tietosisällöt ovat helposti ja eri muodoissa saatavilla ja että museon näyttelyissä kävijät, työpajojen ja oheistoimintaan osallistuvat ja tietopalvelun asiakkaat löytävät museosta tarvitsemansa. Näyttelyissä ja työpajoissa pyritään lisäksi tarjoamaan kävijälle elämys, pala teatterin lumoa. Vuonna 2010 uusittu pysyvä näyttely on osoittautunut kävijöiden kannalta sangen toimivaksi, vuonna 2012 museolla mahtui käymään ennätysmäärä ryhmiä. Kävijälaskennassa on ulkoistetun vastaanottopalvelun vuoksi ollut keväällä ongelmia, joten näyttelyissä vierailleiden kokonaismäärä on suuntaa antava, muttei aivan vastaa todellista kokonaismäärää. den aikana katsojaa ja Juha Lukalan pienoismallin museon kokoelmista näki Turun kaupunginteatterissa syksyn näytäntökauden katsojaa. Suurin osa museon kävijöistä tutustuu museoon edelleen ryhmän (työpaja tai juhlapalvelu) mukana. Ryhmäkäyntien määrä jopa ylitti asetetun 550 ryhmän tavoitteen: erilaisia ryhmiä kävi vuonna 2012 yhteensä 572 (473) kappaletta. Opetustunteja annettiin yhteensä 824,5 tuntia. Teatteriseikkailu on edelleen museon menestystuote, 1 2 tunnin suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä pajoja oli 112 (113) kpl. Historiaseikkailut ja -kävelyt ovat myös vakaassa suosiossa, samoin pienimpien Satupolut. Synttäriseikkailut ovat suurin kasvaja, syntymäpäivät järjestettiin museolla 77 (45) kertaa. Juhlapalvelun tilaisuuksia järjestettiin 67 (74) kappaletta. Kävijöille tarjottiin jälleen näyttelyiden lisäksi muuta teema- ja erikoisohjelmaa: talvi- ja joululomapelejä, pääsiäisen suuri munametsästys ja kesäkurssit vuotiaille, ja marraskuun jo perinteiset Horror-pelit. Pääsylippujen hinnat olivat 6/4 euroa, yhden maksavan aikuisen mukana pääsi yksi alle 15-vuotias ilmaiseksi. Loppuvuodesta otettiin käyttöön yhteislippu Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa, 10 euroa. Ryhmäkäynnin hinnat olivat 70/90/110 euroa. Ilmaispäivät museossa olivat kuluneena vuonna äitien- ja isänpäivä, Kansainvälinen lastenteatteripäivä (20.3.), Maailman teatte- 6 7

6 ripäivä (27.3.), Kansainvälinen tanssin päivä (29.4.), Kansainvälinen museopäivä (18.5.) ja Helsinki-päivä (12.6.). Valtakunnallisena Satupäivänä museo toimi jälleen tapahtuman pääpaikkana. Päivän aikana noin 100 päiväkoti-ikäistä lasta kävi viidessä erilaisessa työpajassa, näyttelijä Seela Sella avasi Satupäivän ja museon hissi muuttui satuhissiksi lastenkirjakuvittajien töillä. Illan päätti vielä ammattilaisille suunnattu paneelikeskustelu ja illanvietto. Asiakkaiden tyytyväisyys on juhlapalvelun kohdalla kaiken a ja o, vain tyytyväinen asiakas tulee uudelleen ja kertoo saamastaan kohtelusta eteenpäin museota hyödy ävällä tavalla. Asiakaskommen t kertovat onnistuneista illoista museossa: Pikkujoulut Tea erimuseossa siten, e ä kaikki osallistuvat näytelmän tekemiseen amma laisten opastuksella on todellakin paitsi kokeilemisen arvoinen myös hintansa väär hauska ja ikimuiste ava tapahtuma. JUHLAT TEATTERIMUSEOSSA TEATTERITAIKAA ÖISEEN AIKAAN Projek päällikkö Meri Eerola Kiitos eilisestä, kaikilla oli tosi hauskaa ja paikka ihastu ava. Kundit täällä kyselee e ä koska mennään sinne taas leikkimään? Ne naamiaisasut upposivat kun veitsi sulaan voihin. Juhlapalvelu on museossa ollut käynnissä jo vuodesta Viime vuosina palveluun on rakenne u yhä parempia toimintatapoja ja kustannustehokkuu a sekä tavoiteltu asiakkaan kannalta helppoa juhlaa: valmiiksi mie yjä kokonaisuuksia, joiden avulla sekä yritys- e ä yksityisasiakas saa onnistuneet juhlat. Palvelu pyrkii siihen, e ä museon etosisällöt ja elämyksellisyys nousevat esiin ja muodostavat kehykset laisuudelle. Museon painopistealue tea erikasvatus on myös juhlien suola: erityisintä ja hauskinta on tea erin kokeilu. Juhlapalvelu käy ää museota silloin, kun se on muilta asiakkailta sulje u. Juhlia järjestetään klo 18 alkaen ja maanantaisin. Juhlatoiminta nostaa siis käy öaste a syömä ä juurikaan muiden toimintojen voimavaroja. Vuoden 2012 aikana laisuuksia järjeste in 64 kappale a. Ei voi muuta, kuin todeta, e ä laisuus oli kaikin puolin onnistunut suunni elusta lopputoteutukseen. Suunni eluvaiheessa kuunnel in hyvin asiakkaan toiveita ja taustaa. Tila u ohjelma oli sovitun mukainen ja eri äin pide y, tekniikka toimi hyvin ja tarjoilut olivat mai avat. Onnistunut ja eri äin tarpeellinen ir o o arkeen. Mukanaolleiden kommen en perusteella kaikki tuntuivat tykkäävän työpajasta, vaikka myönsivätkin e eivät olleet ihan omalla alueellaan silloin kun joutui itsekin osallistumaan (tämä ei liene ole mikään ihme teknisten ihmisten keskuudessa). Ohjelman etenemisessä oli hyvää se, e ä alku oli kevyempi ja sitä kau a pääsi lämpenemään ja avautumaan paremmin jatkon osallistumisten kannalta. Vetäjät olivat hyvin läsnä, kannus vat ja saivat porukan hyvin mukaan ja kaikki osallistuivat ja antautuivat mukaan huolima a mokailun vaarasta. Ympäristö oli hyvä, sillä jo pelkästään se sai piilotetut esiintymistaidot heräämään ja normaalit arkiaskareet + työkuviot unohtumaan. Ilmeises hyvin normaalista työkuviosta poikkeava ympäristö au aa hyvin irtaantumaan arjesta... mistä tulikin mieleeni e ä kuinkas tea erin väki irroi autuu työarjesta; käymällä Ilo ir piirilevyistä -luennolla teknisessä tehdasympäristössä? Ihan mahtavat juhlat. Siis todella. Kiitos aivan valtava. Tea erimuseo rules. Juhlapalvelu on etys suhdanteista riippuvaista, mu a laisuuksien määrä näyttää pysyvän vuodesta toiseen melko samana. Se kertoo siitä, e ä museon palvelulle on lausta ja hinnoi elu on kohdillaan. Kuluneena vuonna kustannusrakenteessa tapahtui muutos, useimmat asiakkaat os vat laisuutensa tarjoilun mieluummin suoraan catering-yritykseltä. Palvelun tuo o näy ää siis laskeneen, mu a niin ovat kulutkin laskeneet, kun tarjoilulasku ei enää kierrä museon kau a. Puhdas tuo o siis itse asiassa hiukan kasvoi edellisvuoteen verra una. Juhlapalvelu työllistää ensisijaises museon muutenkin käy ämiä free lancereita ja tarjoaa työ laisuuksia täydentämään tun palkkaisten työntekijöiden ansioita. Juhlatyöläiset ovat useimmiten museon näy elyvalvojia, ja juhlaillan aikana kerrotaan museon toiminnasta ja kokoelmista usein museossa ensi kertaa vieraileville. Paikalla on aina myös museon vakinaista henkilökuntaa, museon turvallisuuden ase amat erityisehdot edelly ävät, e ä paikalla on tekniikan ja turvallisuuden hallitseva henkilö. Kuva: Ilona Kemppainen 8 9

7 Teatterimuseon kokoelmat palvelevat museon toimintaa, yleisöä ja erikoisalan tutkimusta. Esinekokoelmat ja arkisto vaalivat kansallisesti merkittävää teatteriaineistoa jopa 1830-luvulta alkaen ja tietopalvelun tutkijasali vastaanottaa asiakkaita neljänä päivänä viikossa. Kokoelmat täydentyvät teattereiden ja tanssiryhmien, alan järjestöjen, taiteilijoiden sekä muiden yksityishenkilöiden lahjoituksin. Esinekokoelmien pääosassa on puku- ja lavastustaiteen esineistö ja luonnokset, teatterin ja tanssin roolipuvut, lavastuspienoismallit ja historialliset taustafondit. Kokoelmiin kuuluu myös jonkin verran oopperan ja nukketeatterin aineistoa, teatterihistoriallisesti keskeistä valolaitteistoa sekä näyttelyprojektien yhteydessä koottu aasialaisen teatterin kokonaisuus. Esinekokoelmista vastaa päätoiminen esinekokoelmien amanuenssi. Arkiston kokoelmat jakautuvat asiakirja-aineistoon (teatteri- ja järjestöarkistot, henkilöarkistot, käsiohjelma- ja julistekokoelma, lehtileikekokoelma), valokuva-arkistoon ja av-arkistoon (esitystallenteet ja tekijähaastattelut). Lahjoitusten vastaanottomäärä on viime vuosina ollut noin 20 hyllymetriä vuosittain. Arkistosta vastaa päätoiminen arkistonhoitaja. 10 kokoelmat ja tietopalvelu Vuonna 2008 valmistunut kokoelmapoliittinen ohjelma suuntaa tallennustyötä nykydokumentointiin sekä teatterin ja tanssin ominaispiirteitä ja kehitystä valottavien ilmiöiden ja aikakauttaan ilmentävien valikoitujen esitysten tallennukseen. Ajankohtainen strateginen tavoite on kokoelmien kokonaisprofi ilin terävöittäminen. Harkittu kartunta ja tilojenkäyttö, digitointi ja tietokantaan saattaminen, arvoluokituksen kehittäminen ja poistosuunnitelman toteuttaminen ovat kokoelmien kokonaishallinnan avainsanoja. Museo painottaa esinekokoelmien kartuttamisessa esineistön kuntoa ja teatterihistoriallista laatua sekä esitystaiteellista kontekstia avaavan tekijätiedon saatavuutta. TEATTERIMUSEON KOKOELMAT JA TIETOPALVELU MUODOSTAVAT ESITTÄVIEN TAITEIDEN AINEELLISEN, VISUAALISEN JA AUDIOVISUAALISEN MUISTIN Teatterimuseon kokoelmien yhteydessä toimiva tieto- ja kuvapalvelu vastaa sekä museon omaan materiaaliin että yleisesti teatteriin liittyviin tiedusteluihin. Asiakkaita palvellaan puhelimitse, sähköpostitse ja paikan päällä tutkijasalissa. Laajat selvitystyöt tehdään maksullisena tietopalveluna. Tietoja kuvapalvelu kehittää tekijänoikeuksien puitteissa valokuva-arkiston digitaalista tallennusta ja jakelua, kuvankäyttösopimusten käytäntöä sekä sähköisen toimintaympäristön hyödyntämistä aineistojen saavutettavuuden edistämiseksi. Kuva- ja tietopalvelusta vastaa päätoiminen tutkija. Vuonna 2012 palvelua hoiti elokuusta alkaen sijainen vakituisen tutkijan ollessa vuorotteluvapaalla. yhteistyötä 2012 Teatterimuseon kokoelma-asiantuntijat antoivat toimintavuonna panoksensa museoalan yhteisiin kehittämisprojekteihin. Arkistonhoitaja ja amanuenssi osallistuivat Museo hankkeen tiedotustilaisuuksiin ja toimivat asiantuntijajäseninä luettelointityöryhmän kommenttiryhmässä. Tietohallintotiimiin kuuluva tiedottaja osallistui lisäksi kokoelmien kokonaisarkkitehtuurin kommentointiin. Edelleen seurattiin aktiivisesti Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen (KDK) etenemistä, perehdyttiin hankkeen asettamiin sähköisen pitkäaikaissäilytyksen vaatimusmäärittelyihin ja muokattiin kokoelmien käytäntöjä KDK-ohjeistusten mukaan siten, että Teatterimuseo voisi tulevaisuudessa liittyä hankkeen piiriin. Digitoinnin suunnitelmallisuutta kehitettiin edelleen: laadittiin heti käyttöönotettu digitointiohjelma, digitointisuunnitelman ja -politiikan kirjaamista jatketaan. Arkistonhoitaja ja amanuenssi osallistuivat myös Museoviraston tallennus- ja kokoelmayhteistyötä koordinoivan TAKO-yhteenliittymän seminaareihin sekä poolin 6 (Koulutus, taide, korkeakulttuuri ja hyvinvointi) toimintaan. Teatterimuseon omana TAKO-projektina ryhdyttiin tallennusyhteistyön, valtakunnallisen asiantuntijuuden ja tietopalvelun hyväksi vuoden 2012 lopulla keräämään tietoa muiden suomalaisten museoiden ja arkistojen teatteriaineistoista. Tieto- ja kuvapalvelu on mukana seitsemän museon Kysy museolta -verkkopalveluhankkeessa kehittämässä Teatterimuseon valtakunnallista saavutettavuutta. Palvelu otetaan käyttöön vuoden 2013 alussa. Vuoden 2012 aikana tehtiin suunnittelu- ja sisällöntuottamistyötä sekä testattiin järjestelmää. Verkkopalveluun lähetetyt kysymykset ja annetut vastaukset asiasanoitetaan ja tallennetaan museokohtaiseen, palvelun ylläpito-ohjelmistona toimivaan tietokantaan. Päämääränä on palvella yleisöä paremmin, saada talteen ja julkaista museon tietopääomaa sekä tehdä näkyväksi museoissa tehtävää tietopalvelutyötä. Palvelu taustaohjelmistoineen on suunniteltu siten, että se on helposti otettavissa käyttöön myös muissa museoissa ja muistiorganisaatioissa. Palvelun toteutusta on rahoitettu Museoviraston innovatiivisten hankkeiden avustuksella. Teatterimuseon esinetietokannasta poimittiin vuonna 2012 Suomen Museot Online -hakuportaaliin (SMOL) 114 kappaletta pukusuunnittelija Liisi Tandefeltin Helsingin Kaupungiteatteriin, Turun Kaupunginteatteriin sekä Tampereen Työväen Teatteriin suunnittelemia pukuluonnoksia ja pukuja ja 1980-luvuilta. Tandefelt, joka on vuosina tehnyt yli kolmekymmenvuotisen uran pukusuunnittelijana, kuuluu suomalaisen pukusuunnittelun uranuurtajiin. Lisäksi SMOL-palveluun poimittiin arkistosta 200 Helsingin Kaupunginteatterin esityskuvaa teatterivalokuvaaja Kari Haklin negatiivikokoelmasta (TeaMK2003:019). Aineiston verkkonäkyvyyden viitekehyksen muodostavat tekijänoikeudet. Vuoden 2012 lopussa SMOL-palvelussa on Teatterimuseon kokoelmista nähtävänä 437 esinetietuetta ja 877 valokuvatietuetta. 11

8 Kahden erillisen luettelointiprojektin tuloksena museon Ida-kokoelmienhallintaohjelmaan lisättiin kuluneena vuonna 156 uutta tietuetta (v ). Vuoden 2012 lopussa esinetietokannassa oli täten tietuetta (v ). Esinekokoelmien digitointiaste on 35 % (v %). Digitoinnin myötä kokoelmat saadaan sujuvammin sekä kansalaisten että tutkijoiden ulottuville. Varsinaisen luetteloinnin piirissä esineitä on todellisuudessa enemmän, sillä kaikkia luetteloituja esineitä ei ole vielä viety sähköiseen tietokantaan, tai yksi tietue voi käsittää useampia esineitä, esim. sarjan jonesinekokoelmat KOKONAISHALLINTA, DIGITOINTI JA SAA- VUTETTAVUUDEN EDISTÄMINEN Esinekokoelmissa jatkettiin edellisenä vuonna käynnistettyä kokoelmien terävöittämiseen, kokonaishallintaan ja saavutettavuuden lisäämiseen tähtäävää Koko-hanketta. Hankkeessa kokoelmia ja niiden merkittävyyttä pohditaan suhteessa kattavuuteen, kuntoon, säilytysresurssiin sekä tutkimus- ja näyttelykäyttöön. Esinekokoelmien hoidon tavoitteena on nykyisen kokoelman profi lointi, inventointi ja luettelointi mahdollisimman kattavasti, asianmukainen säilytys sekä suunnitelmallinen ja hallittu kokoelmien kartuttaminen tarkennetun tallennussuunnitelman puitteissa. Tavoitteena on myös digitointiasteen nostaminen pitkällä tähtäimellä, jotta kokoelmien saavutettavuus taataan. Vuonna 2012 esinekokoelmia inventoitiin sekä luetteloitiin sähköisessä muodossa tietokantaan kokoelma-assistenttien avulla ja saatiin purettua viime vuosina vastaanotettua lahjoitussumaa. Keskityttiin 2000-luvulla saapuneiden puku- ja pienoismallilahjoitusten käsittelemiseen. Pienoismalliprojekti kesti kolme kuukautta ja pukuja luetteloitiin neljän kuukauden ajan. Pukujen ja pienoismallien käsittely ja luetteloiminen on erittäin aikaa vievää, ja digitoinnin ja luetteloinnin hoiti tällä kertaa sama henkilö. Niinpä digitointimäärä jää pienemmäksi kuin edellisen vuoden OKM-rahoitteisessa, isommassa erillisprojektissa. kun tietyn tuotannon luonnoksia. Digitointiasteen suhteelliseen vähäisyyteen vaikuttaa laaja lavastus- ja pukuluonnoskokonaisuus, joka on noussut esinekokoelmien suurimmaksi aineistoksi. Museon kokoelmissa on vuoden lopussa kaikkiaan luonnosta, joista hieman yli puolet (noin 8 358) on pukuluonnoksia. Luonnosten osuus koko esinekokoelmasta on jopa 81 %. Kaikkiaan kokoelmissa on esinettä. KARTUNTA Kokoelmien kartunta pidettiin vuonna 2012 maltillisena, lahjoituksia vastaanotettiin 23 kappaletta. Kartunnan määrää nosti kuitenkin muutama lukumäärältään suurempi luonnos- ja pukulahjoitus. MERKITTÄVIÄ ESINELAHJOITUKSIA Lavastaja Eeva Ijäs lahjoitti juhlanäyttelyssään Ilolla. 25 vuotta skenografiaa KOM-teatterissa esillä olleet 12 pienoismallia. Ijäs on toiminut KOM-teatterissa vakituisena vierailijana vuodesta 1986 alkaen ja tehnyt yhteistyötä teatterinjohtaja, ohjaaja Pekka Milonoffin kanssa jo vuodesta Outi Nurmimaan luovuttama lahjoitus sisälsi 257 luonnosta lavastaja ja pukusuunnittelija Seppo Nurmimaan ( ) Suomen Kansallisoopperassa tekemän pitkän uran varrelta. Nurmimaa aloitti työt Kansallisoopperassa jo vuonna vuotta Tampereen Työväen Teatterin puvuston päällikkönä ja pukusuunnittelijana toimineen Ritva Sarlundin lahjoitus oli mittava, 840 pukuluonnosta. Pukusuunnittelija Maria Salminen lahjoitti palan suomalaisen musiikkiteatterin historiaa: 21 Uuden Iloisen Teatterin kevätesityksiin suunnittelemaansa pukua sekä 416 pukuluonnosta vuosien varrelta. Teatterinukkekokoelma täydentyi Leila Peltosen Matkalaukkuteatteriin vuonna 2006 valmistuneen Sammakkoprinsessa -produktion aineistolla Ida Vanttajan valmistamine nukkeineen. Esinekokoelmien kartunta vuosina 2012 ja Näyttämöpuvut Lavastus- ja pukuluonnokset Pienoismallit Teatterinuket 56 2 Muut Yhteensä

9 arkisto Arkiston kartunta, projektit ja käytäntöjen kehittäminen fokusoitiin valokuviin ja kuvatallenteisiin. Helmikuussa arkisto oli arkistonhoitajan vaihdoksen vuoksi noin kaksi viikkoa ilman hoitajaa. Arkistossa jatkettiin vuonna 2011 aloitettua 2000-luvun esitystallenteiden nykydokumentointiprojektia, johon kuuluivat selvitys-, keruu-, ja luettelointivaiheet. Edellisvuoden hyvän taloudellisen tuloksen pohjalta myös arkiston digitointia ja järjestämistä edistettiin merkittävästi: digitoitiin museon kokoelmissa olevia VHS-videoita sekä järjestettiin Tanja Aholan negatiivi- ja dia-arkisto. Projektit työllistivät määräaikaista henkilöstöä noin 13,5 henkilötyökuukauden verran. Museotyöntekijä ja siviilipalvelusmies osallistuivat arkiston oheistöihin. Lisäksi arkistossa työskenteli Helsingin yliopiston teatteritieteen oppiaineen harjoittelija vajaan kuukauden, 135 tuntia. KARTUNTA Asiakirja-arkisto Asiakirja-arkiston tilastoituja lahjoituksia vastaanotettiin varsin maltillisesti: 25 erää, laajuudeltaan yhteensä 12,75 hyllymetriä (hm). Lisäksi vastaanotettiin teattereiden ja yksityishenkilöiden lahjoittamia käsiohjelmia ja julisteita, joita aikaisempien vuosien tapaan ei tilastoitu. Merkittävä osa lahjoituseristä sisälsi muun aineiston ohessa myös runsaasti valokuvia. Esimerkkeinä mainittakoon balettitanssija Lucia Nifontovan henkilöarkisto (0,5 hm ja 544 valokuvaa), Ritva Siikalan lahjoittama osa Raivoisat Ruusut -teatteriryhmän arkistoa (3,16 hm ja noin valokuvaa) ja Teatterin tiedotuskeskus ry:n (TINFO) lahjoittama aineistokokonaisuus (1,1 hm ja noin 800 valokuvaa). Valokuva-arkisto Vuonna 2012 Teatterimuseon arkiston suurimmat yksittäiset luovutuserät olivat teatterivalokuvaajien arkistoja. Tanja Aholan negatiivi- ja dia-arkisto käsittää teatteri- ja tanssikuvaa luvulta. Leena Klemelän digitaalisten valokuvien arkisto sisältää valokuvaa, joista suurin osa on Suomen Kansallisteatterin esityskuvia luvuilta. Valokuvalahjoituksiin lukeutuivat myös 843 vedoksen kokoelma Helsingin kaupunginteatterin esityskuvia luvuilta ja 98 mustavalkovedoksen kokoelma viipurilaisia teatterikuvia 1900-luvun alkupuoliskolta. Näyttelijä Pirkko Laakso lahjoitti Teatterimuseon arkistoon muistiinpanonsa opiskeluvuosiltaan Suomen Teatterikoulussa 1950-luvulta. Kuva: Ilona Kemppainen. AV-ARKISTO: TEATTERIMUSEON 50-VUOTISJUHLAPROJEKTI NYKYDOKUMENTOINTIA AJAN HERMOLLA Syksyllä 2011 käynnistetty teattereiden ja ammattimaisten teatteriryhmien 2000-luvun tuotantojen kuvatallenteita kartoittava kysely valmistui keväällä Kysely lähetettiin 68 teatterille, ja vastauksia saatiin 24. Vastausprosenttia (35 %) voidaan pitää hyvänä keruutuloksena, sillä teattereilla tai ryhmillä ei pääsääntöisesti ole tällaisen tiedon systemaattiseen tuottamiseen osoitettua henkilökuntaa. Palautetut kyselykaavakkeet arkistoitiin, ja Kuvia nyky-suomesta -näyttelyn käsikirjoittajat valitsivat vastausten pohjalta esitystallenteita, jotka valottavat 2000-luvun teatterin keskeisiä ilmiöitä. Käynnistettiin kohdennettu keruu, joka tuotti 69 esitystallennetta Teatterimuseon kokoelmiin. Tallenteet luetteloitiin tuoreeltaan Ida-tietokantaan. Alkuperäistallenteen formaatin mukaan tallenteet joko kopioitiin tai digitoitiin museon palvelimelle ja fyysiset tallenteet palautettiin teattereille. Sähköisten tiedostojen formaatit vaihtelivat alkuperäistallenteen mukaan, mutta arkistokappaleet pyrittiin tuottamaan mahdollisimman häviöttömästi. Lisäksi tallenteista tuotettiin keveämmät katselukopiot. Idatietokantaan syötetyt tekniset metatiedot täydennetään myöhemmin KDK-hankkeen määritelmien mukaisiksi. Edellisvuonna alkanut projekti jatkui 5 kuukautta vuonna Tallenneaineistoa tuotiin esille heti vuoden 2012 juhlanäyttelyssä. Näyttelyn välittämiin suomalaisen 2000-luvun teatterin ilmiöihin kuuluvat liikkuvan kuvan sekä ääni- ja valosuunnittelun keskeisyys, dokumenttiteatterin ja vapaiden ammattiryhmien uusi aalto, uudet työtavat, kotimaisen draaman vahva nousu sekä esitystaiteen erottuminen omana suuntauksenaan. Näyttelyyn rakennetun kontin koosteisiin, klassikkonäytelmien lööppiseinälle, videoinstallaatioon sekä esitystaiteen bokseihin ja bunkkeriin poimittiin monipuolista aineistoa yhteensä 62 esityksestä, jotka yhdessä kertovat siitä, millainen Suomi on nyt ja miltä suomalaisuuden ajankohtainen kertomus teatterin silmin näyttää

10 Arkiston kartunta vuosina 2012 ja Lahjoitukset 12 7,35 hm 15 2 hm Lisät 13 5,40 hm 6 14,35 hm Yhteensä 25 12,75 hm 21 16,35 hm Valokuvien kartunta vuosina 2012 ja Lahjoitukset 16 n kpl kpl Lisät 7 n kpl kpl Yhteensä 23 n kpl kpl AV-arkiston kartunta vuosina 2012 ja 2011 TEATTERIMUSEON VALOKUVA-ARKISTO TRADITIOTA JA UUDISTUKSIA Arkistonhoitaja Eeva Mustonen Valokuvat lukeutuvat Tea erimuseon käytetyimpiin aineistoihin, ja kokoelmiin kuuluu jo yli puoli miljoonaa kuvaa 1860-luvulta nykypäiviin. Museon linjauksen mukaises painotus on amma llisessa tea erissa ja tanssissa, mu a lisäksi mukana on pienempiä määriä valokuvia esimerkiksi oopperasta ja harrastajatea erista. Kokoelmissa on esitys-, ennakko-, rooli- ja henkilökuvia sekä kuvia työprosesseista ja tea erirakennuksista. Erityises henkilöarkistoissa on toisinaan myös yksityiselämään lii yviä kuvia. Perinteises valokuvia on kar unut lähinnä tea ereiden, yhdistysten ja tea eritaiteilijoiden arkistolahjoitusten mukana. Viime vuosina on yhä enemmän vastaanote u tea erikuvaajien omia, laajoja valokuva-arkistoja. Analogisten valokuvien kokonaisuuksista suurin on Kari Haklin nega iviarkisto (noin kuvaa). Vuon Äänitteet 3 39 kpl 3 7 kpl Kuvanauhat kpl 4 14 kpl Yhteensä kpl 7 21 kpl KÄYTETTÄVYYDEN JA SAAVUTETTAVUU- DEN EDISTÄMINEN Asiakirja-aineisto Suomen Näyttelijäliiton arkiston luetteloimaton osa (noin 6 hm) inventoitiin ja luetteloitiin yleisellä tasolla, ja tiedot syötettiin Ida-tietokantaan. Aineistoa järjestettiin ja luetteloitiin yksityiskohtaisemmin 1,2 hm. Suomen Kansallisteatterin roolivihkokokoelmaa puhdistettiin ja koteloitiin 16 hm. Jatkuvasti karttuvan käsiohjelmakokoelman järjestämistä jatkettiin. Valokuvat Tanja Aholan negatiivi- ja dia-arkisto järjestettiin ja suojattiin 5 kuukauden työprojektina kokonaisuudessaan sekä luetteloitiin Ida-tietokantaan teatteri- ja tanssituotantojen sekä muiden kuvaustoimeksiantojen tasolla. Näin tietokantahakujen piiriin saatiin kaikki valokuvaa. Jatkotyötä valmisteltiin valitsemalla kustakin tuotannosta otanta digitoimista ja kuvakohtaista kuvailua varten. Projektin ohessa kehitettiin Teatterimuseon valokuva-arkiston järjestämis- ja luetteloimisprosessia. Tästä suunnittelutyöstä kerrotaan artikkelissa sivulla 17. Arkistonhoidon yhteydessä Ida-tietokantaan syötettiin esitystason luettelo Helsingin kaupunginteatterin vuonna 2012 lahjoittamista valokuvista, joten 843 kuvaa pääsi tietokantahakujen piiriin. Lisäksi tietopalvelun yhteydessä digitoitiin ja luetteloitiin Ida-tietokantaan kuvakohtaisesti 270 valokuvaa. Audiovisuaalinen arkisto VHS-videohankkeessa digitoitiin 168 kokoelmissa jo entuudestaan ollutta kuvatallennetta, koska VHS-nauhat tuhoutuvat nopeasti. Jokainen video digitoitiin kaksi kertaa, jotta saatiin korkeatasoinen arkistokappale Tanssiteatteri Raatikko: Anna Pavlova Keisarillinen ballerina Sokoksella (2001). Kuvassa Marja Korhola. Kuva: Tanja Ahola

11 na 2012 vastaanote in ensimmäinen laaja syntyjään sähköinen kuva-aineisto: Leena Klemelän digitaalisten valokuvien arkisto (noin kuvaa). Valokuvat ovat informa ivisia, niitä on helppo hyödyntää ja ne mahtuvat pieneen laan. Toisaalta valokuvien järjestäminen ja lue eloin on hidasta, ja säilytys lojen vaa mukset ovat korkeat. Nykyisin haasteita lisäävät kuvamäärien huikea kasvu, digitaalisuus sekä Interne in laajentunut kuvien käy äminen. Viime vuosina Tea erimuseossa on kehite y esimerkiksi sopimuskäytäntöjä, digitoin a (digitoituja kuvia on yhteensä liki ) sekä sähköistä pitkäaikaissäilytystä. Vuonna 2012 valokuvaarkistossa muoka in järjestämis- ja lue eloin käytäntöjä. Museokentän aikaisempien käytäntöjen mukaises Tea erimuseossa oli pitkään tapana jakaa merki ävä osa valokuvista kokoelmiksi aiheen mukaan. Si emmin käytännöksi tuli pitää valokuvat alkuperäisessä arkistoyhteydessään. Museoalan perinteitä nouda aen valokuvat lue eloi in Tea erimuseossakin kuvakohtaises, mu a suurten lahjoitusten myötä kuvia ryhdy in lue eloimaan yleisemmällä tasolla. Kuvakohtaista kuvailua ja digitoin a suoritetaan otantaperiaa eella. Vuonna 2012 Tanja Aholan nega ivi- ja dia-arkiston ( kuvaa) järjestämisprojek ssa ote in käy öön eurooppalainen SEPIADES-malli, jota myös Suomen valokuvataiteen museo suosi elee. Aineisto järjestetään ja lue eloidaan arkistollisten periaa eiden mukaan hierarkkises, ja kuvailu etoja annetaan tarvi aessa hierarkian kaikilla tasoilla. Yksi äisiä valokuvia kuvaillaan lähinnä otoksi ain. Ida- etokannan valokuvakanta on luotu kuvakohtaista lue eloin a varten, joten aikaisemmin aloite ua etokannan soveltamista kehite in edelleen. Tulevaisuudessa on toivo avas käytössä etokanta, joka mahdollistaa useamman hierarkkisen tason ja erilaisia massatoimintoja. Tea erimuseossa uuden mallin tavoi eena on saa aa suuret kuvakokonaisuudet tehokkaas etokantahakujen piiriin, edistää laajojen kokonaisuuksien hahmo amista ja monipuolistaa valokuvakokonaisuuksista tarjo avia etoja. Aholan arkistoa järjeste äessä kuvista vali in e y otos, joka projek in jälkeen kuvaillaan kuvakohtaises ja digitoidaan resurssien sallimissa erissä. Aholan arkiston kuvailu etoja täydennetään tarpeen mukaan. Nega ivien ja diojen alkuperäinen järjestys pyri in rekonstruoimaan, ja erityises panoste in konteks etojen hankkimiseen. Tavoitteena oli käyte ävyyden ja todistusvoimaisuuden vahvistaminen. Seuraava ja Klemelän lahjoituksen myötä ajankohtaistunut kehi ämisalue on syntyjään digitaalisten valokuvien arkistoiminen. Lisäksi Tea erimuseon on muun museokentän tapaan harki ava, millä tavalla valokuvia voisi aiempaa enemmän myös seuloa. Eri äin tärkeää on jatkaa ja kehi ää viime vuosina aloite ua tea erivalokuviin lii yvää yhteistyötä tea ereiden ja valokuvaajien kanssa. (QuickTime, koodekki DV25) ja keveämpi katselukopio (MPEG-4, koodekki H.264). Kuvanauhat oli jo luetteloitu Ida-tietokantaan, mutta projektissa jälkituotantotietoihin syötettiin KDK-hankkeen määritelmien mukaiset tekniset metatiedot. Projektin osana selvitettiin kuvatallenteiden digitoimiseen liittyviä kysymyksiä KDK-hankkeen ohjeistusten ja muiden muistiorganisaatioiden asiantuntijakokemuksen pohjalta. Selvitysten perusteella päätettiin projektin kuvatallenneaineiston luonteeseen soveltuvat tallennusformaatit, hankittiin uusia laitteita ja ohjelmistoja sekä uudistettiin kuvatallenteiden digitoimisen prosessia ja ohjeistuksia. Projekti kesti 3,5 kuukautta. Syksyllä 2012 ryhdyttiin valmistelemaan hanketta, jossa kerätään, luetteloidaan ja digitoidaan suomalaisia tanssikuvatallenteita (erityisesti pelastetaan uhanalaisia VHS-videoita). Suunnittelun tueksi koottiin tanssialan asiantuntijatyöryhmä, johon kutsuttiin Piia Ahonen (Tanssin tiedotuskeskus, tiedottaja), Johanna Laakkonen (Helsingin yliopisto, teatteritiede, lehtori), Raisa Rauhamaa (Ikoni ja Indeksi Oy, tuottaja) ja tutkija Tiina Suhonen. Työryhmän kanssa laadittiin alustava kerättävien tanssituotantojen luettelo, jota tarkennetaan edelleen yhteistyönä. Kuvatallenteet kerätään, luetteloidaan ja digitoidaan SÄILYMISEN TURVAAMINEN Arkistomakasiinien kuivureita osin korjattiin ja osin vaihdettiin. Tiloihin liittyvien ongelmien vuoksi suuremmat muutokset ovat tarpeen, mutta ne vaativat sekä lisäselvityksiä että lisärahoitusta. Måns Hedströmin henkilöarkistoon kuuluvan valokuvakokoelman joukosta löydettiin konservoinnin tarpeessa olevia valokuvia (209 mustavalkovedosta). Suomen valokuvataiteen museo tutki kuvat ja antoi osan kuvista konservaattoriharjoittelijan harjoitustehtäväksi. Loput kuvat hän konservoi Teatterimuseon palkkaamana. Ennen konservointia Teatterimuseo digitoi valokuvat varan vuoksi. Suomen Kansallisteatteri: Sorsastaja (2006). Kuvassa Jani Toivola ja Henry Hanikka. Kuva on osa Leena Klemelän digitaalisen valokuvan lahjoituksesta

12 tieto- ja kuvapalvelu SAAVUTETTAVUUS Päivittäisen asiakaspalvelun, aineistotutkimuksen ja kuvatilausten ohessa tieto- ja kuvapalvelussa keskityttiin kehittämään verkkopalveluita. Opiskelijaryhmille tarjottiin vuoden kuluessa tutustumiskäyntejä Teatterimuseon esinekokoelmiin ja arkistoon. Lisäksi suunniteltiin uusille kohderyhmille suunnattuja palveluita. Sukututkijoille räätälöity palvelupaketti Melkein sukua näyttelijälle auttaa sukututkimuksen tekijät alkuun teatterin ja teatterihistorian tutkimuksessa. Historiaa ja helmiä -työpajassa opetetaan toiminnallisesti tiedonhakua nuorille. Teatterimuseon Ida-tietokanta palvelee kokoelmien hallintaa, museon sisäistä tiedonhakua ja tutkijasalin asiakkaita. Museon verkkosivuilla on nähtävänä yleisen tason luetteloita arkiston aineistokokonaisuuksista. Vuoden 2012 aikana päivitettiin TINFON kanssa ylläpidettävää Ilona-esitystietokannan ulkoasua ja käytettävyyttä. Tietokanta kokoaa ammatilliset teatteriohjelmistot tekijä-, teos- ja teatteritietoineen verkkoasiakkaiden saataville. AINEISTON JA TIEDON NÄKYVYYS JA LIIKKUVUUS Tieto- ja kuvapalveluun saapuviin tiedusteluihin liittyviä hakuja ja käytettyjen aineistojen lukumääriä seurataan, jotta tiedustelujen sekä asiakaskäyntien sisällön laajuus saadaan näkyväksi. Museon omaan käyttöön (näyttelyt, teatterikasvatus, tiedotus, verkkosivut) on kuva- ja luonnosmateriaalia toimitettu vuoden 2012 aikana yhteensä 82 kappaletta. Tieto- ja kuvapalvelu toimitti aineistoa myös kotisivujen Valokiilassa-palstalle ja joulukalenteriin sekä skenografi Pekka Ojamaan elämäntyötä esittelevään verkkonäyttelyyn ja museon uuteen verkkojulkaisuun. Aineistoa toimitettiin myös vuoden vaihtuviin näyttelyihin. Pysyvässä näyttelyssä on omista kokoelmista Vuonna 2012 annettu tietopalvelu: Asiakkaat yhteensä Tutkijakäynnit Ryhmäkäynnit/hlö 4/44 6/53 Yksittäiset muut kävijät Puhelintiedustelut Sähköpostitiedustelut Tutkitut arkistoyksiköt Tiedonhaut asiakirjoista, kuvista, tietokannasta Kuvakopiot ja arkistolainat Toimitetut kuvakopiot Lainat näyttelyihin esillä noin 320 kuvaa. Teatterimuseon arkistoaineistoa oli lainassa Kuopion kaupunginkirjaston Minna Canth -arkistoaineiston digitointiprojektissa. Projektissa digitoidaan erilaisia Canthia koskevia arkistoaineistoja. Teatterimuseon arkiston säilyttämästä Suomen Kansallisteatterin pääkirjakokoelmasta mukaan toimitettiin Minna Canthin näytelmät Anna Liisa ja Murtovarkaus. Työntekijävaihdon yhteydessä kesällä palkattiin myös assistentti kuukaudeksi hoitamaan kertyneitä kuvien palautus- ja jälkimerkintätöitä. Lisäksi tehtiin projektiassistentin kanssa laajaa kuvatoimitusta keväällä 2013 julkaistavaan Pirkko Kosken kirjoittamaan teokseen Näyttelijänä Suomessa (WSOY), jonka Suomen Näyttelijäliitto teettää 100-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. Suomen Näyttelijäliiton palkkaama assistentti työskenteli kuvatoimituksen parissa 50 % työajalla kahden kuukauden ajan. Lisäksi siihen satsattiin museolta tieto- ja kuvapalvelun tutkijan työtä 2kk:n ajan 10 tuntia viikossa. Esinelainat näyttelyihin: Helsingin kaupunginmuseo Enemmän funkkista, Reino! -näyttely Kaksi Ansa Ikoselle kuulunutta elokuvapukua Hämeenlinnan Teatteri Pukusuunnittelija Satu Suutarin juhlanäyttely Kaksi Satu Suutarin suunnittelemaa pukua esitykseen Liisa Ihmemaassa, Hämeenlinnan Teatteri 1998 Saarijärven museo Töitä ja tekijöitä -näyttely Tarmo Mannin ja Vivica Bandlerin muotokuva, Hilkka Reilas 1989 Turun Kaupunginteatteri Turun Kaupunginteatterin viisi vuosikymmentä -näyttely Kaj Puumalaisen lavastuspienoismalli Turun Kaupunginteatterin esitykseen Kirsikkapuisto vuodelta Näyttely oli esillä koko syysnäytäntökauden 2012, jona aikana teatterissa vieraili katsojaa. KÄSIKIRJASTO Käsikirjaston kokoelmat koostuvat lähinnä teatterihistoriasta, teatterialan tutkimuskirjallisuudesta ja aikakauslehdistä sekä teattereiden ohjelmistolehdistä. Kirjasto palvelee museon työntekijöitä ja tutkijasalin asiakkaita. Käsikirjaston kokoelma karttuu mm. yksityishenkilöiden lahjoituksista, kustantamoiden toimittamista vapaakappaleista ja muiden museoiden julkaisuista. Tietoja kuvapalvelun tutkija luetteloi saapuneet kirjalahjoitukset tietokantaan ja ylläpitää kirjaston käytettävyyttä. Hallintoassistentti vastaa saapuneiden lehtien luetteloinnista. TUTKIMUS JA JULKAISUT Vuonna 2012 museon tutkimusintressi suunnattiin 2000-luvun teatterin ilmiöihin ja esityksiin. Kuvia nyky-suomesta -näyttelyn käsikirjoitustiimi perehtyi suomalaisten teattereiden 2000-luvun ohjelmistoihin ja taustakirjallisuuteen sekä näyttelyyn valittujen esitysten käsikirjoituksiin, tiedotukseen, lehtikritiikkeihin ja mediakeskusteluun. Näyttelyn teemasaarekkeisiin kirjoitettiin teatterin nykykehitykseen ja Suomi-kuvaan, esitysten teemoihin, keinoihin ja työmenetelmiin perehdyttävää tietoa. Joulukuussa Teatterimuseo avasi kotisivuillaan uuden verkkojulkaisusarjan. Sarjan ensimmäinen julkaisu Weimarista Valtoihin Kansainvälisyys suomalaisessa tanssitaiteessa pohjautuu museolla huhtikuussa 2012 järjestetyn tanssintutkimuksen seminaarin tutkija- ja tanssijapuheenvuoroihin sekä museon arkiston kuva-aineistoihin. Julkaisun toimittivat tanssin tutkijat Johanna Laakkonen ja Tiina Suhonen. Taitosta vastasi museon tiedottaja Ilona Kemppainen

13 vaihtuvat näyttelyt näyttelyt VIVA VIVICA! Studiot pysyvä näyttelykokonaisuus backstage, arkadia-teatteri ja teatterin ullakko Pysyvät näyttelyt koostuvat kolmesta kokonaisuudesta Backstage, Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko, joilla kaikilla on oma teemansa. Backstage esittelee ja kertoo siitä, mitä tapahtuu näyttämön takana, mitä kaikkea tehdään ennen kuin esitys on valmis ja millaisia esittämisen muotoja on olemassa. Näkökulma on painottunut erityisesti lavastukseen ja esityspukuihin. Kokeilupisteissä ja näyttämöllä voi tutustua valon ja äänen käytön mahdollisuuksiin. Esittäjän työn eri LOISTAVA PAIKKA MYÖS LAPSILLE. OLISI KULUNUT VAIKKA KOKO PÄIVÄ. TULLAAN UUDESTAANKIN. OLI HAUSKAA KOKEILLA JA HULLUTELLA! LAPSENA OLISI OLLUT MAHTAVAA KÄYDÄ, MUTTA TOIMII AIKUISENAKIN! puoliin eri aikoina voi syventyä perehtymällä teatteriantropologiseen kuvaseinään. Arkadia-teatterin näyttämö ja pukuhuone vievät suomalaisen teatterin alkuaikoihin 1800-luvulle. Sekä näyttämö että pukuhuoneen puvut ovat kaikkien kävijöiden käytössä. Teatterin ullakolla voi tehdä löytöjä, tavata tuttuja nukketeatterinukkeja 1950-luvulta tähän päivään ja muistaa tai keksiä satuja ja tarinoita. Näyttely Viva Vivica! kertoi suomalaisen teatterin voimanaisesta, legendaarisesta kulttuuripersoonasta Vivica Bandlerista ( ) ja tämän elämäntyöstä rohkeana ohjaajana, kekseliäänä teatterinjohtajana ja ennakkoluulottomana tiennäyttäjänä. Vivica Bandler, kosmopoliitti ja pohjoismaisen yhteistyön puolestapuhuja, toimi yli taide-, kieli- ja kulttuurirajojen. Hänellä oli ainutlaatuinen kyky suunnata valonheittäjä siihen, mitä muut eivät nähneet. Bandlerin ohjaajanura käsitti lähemmäs sata ohjaustyötä. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Teaterstiftelsen Vivicas Vänner -säätiön ja Svenska litteratursällskapet i Finland rf:n kanssa. Svenska Kulturfonden tuki näyttelyä. Työryhmä Visuaalinen suunnittelu: Ralf Forsström Käsikirjoitus: Katarina Lindholm Tuotanto: Helena Kallio, Raija-Sinikka Rantala, Katarina Lindholm Graafi nen suunnittelu / layout: Mia Kivinen Kuva: Soili Mustapää Vivica von Frenckell satunäytelmän prinssinä Nya Svenska Samskolanin Lucia-juhlassa vuonna Kuva: Vivica Bandlers arkiv, Svenska litteratursällskapet i Finland HEVIBÄKKÄRI Kinokahvila Teatterimuseossa maaliskuussa nähty valokuvaaja Soili Mustapään näyttely avasi näkymiä maailman ensimmäisen hevimusikaalin 1827 Infernal Musical bäkkärille. Turun Nuoren Teatterin musikaalin ensi-ilta oli Logomossa Hevibäkkäri -näyttelyn valokuvat näyttivät Turun Nuoren Teatterin näyttelijät valmistautumassa esitykseen. Kuva: Ilona Kemppainen 22 23

14 KUVIA NYKY-SUOMESTA 2000-LUVUN TEATTERIA BILDER FRÅN SAMTIDENS FINLAND 2000-TALETS TEATER Teatterimuseon 50-vuotisjuhlanäyttely Kantti ja Studio totta vai valhetta? Haluaisitko olla julkkis hinnalla millä hyvänsä? Mitä julkisuudesta seuraa? Pitääkö olla normin mukainen? Syrjäytyykö automaattisesti, jos ei pysty täyttämään yhteiskunnan asettamia, joskus kirjoittamattomiakin sääntöjä? Osa näyttelyn studioinstallaatiota toteutettiin yhteistyössä Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen Teatteri mediana - hankkeen kanssa. Näyttelyä tuki Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sponsoroi Picturall Ltd. Klassikkonäytelmien Anna Liisa ja Kullervo uudet tulkinnat käsitellään lööppiseinällä. Kuva: Ilona Kemppainen Työryhmä: Käsikirjoitus ja suunnittelu: Helena Kallio ja Heini Räsänen Visuaalinen suunnittelu: Seppo Salminen Ääni- ja tekninen suunnittelu: Timo Muurinen Videoinstallaatiot: Ilkka Rautio Valo- ja graafi nen suunnittelu: Mia Kivinen Julisteen kuva: Pertti Kekarainen Museon 50-vuotisjuhlanäyttely nosti esiin 2000-luvun teatterin uudenlaisen yhteiskunnallisuuden ja politisoitumisen. Näyttelyssä tutkittiin millainen Suomi-kuva 2000-luvun teatterinäyttämöiltä on välittynyt. Miten teatteri on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana onnistunut peilaamaan Suomen ja suomalaisuuden muuttumista? Miten näyttämöillä on tartuttu ajankohtaisiin aiheisiin ja yhteiskunnallisiin jännitteisiin? Miten klassikkonäytelmät taipuvat uudelle vuosituhannelle? Näyttelyn ja sen työpajojen kohderyhmää olivat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. Näyttelyssä oli neljä teemakokonaisuutta. Klassikko-osiossa paljastui Minna Canthin Anna Liisan ja Aleksis Kiven Kullervon teemojen ajankohtaisuus. Näiden vanhojen näytelmien esitystulkinnoissa näkyi, miten samankaltaisten ongelmien kanssa nuoret ihmiset aikakaudesta riippumatta joutuvat kamppailemaan. Toinen aihekokonaisuus muodostui rasismia, syrjäytymistä ja ennakkoluuloja käsitelleistä esityksistä. Näyttelyssä olleiden kameroiden ja kuvaruutujen läsnäolo toi mukanaan valvonnan ilmapiirin ja korosti esittämisen, tositelevision ja median keskeistä asemaa kulttuurissa. Tallenteisiin perustuva videoinstallaatio kertoi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen teatteriesitysten erityispiirteistä ja tavasta hahmottaa todellisuutta. Uusi ilmiö suomalaisessa teatterissa on esitystaide, jossa yhdistyy teatterin, kuvataiteen ja performanssin piirteitä. Neljäs teemakokonaisuus keskittyi tähän perinteistä poikkeavaan esittämisen muotoon. Näyttelyn yhteyteen suunniteltiin erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu Mikä maa mikä valuutta -työpaja. Työpajassa käsiteltiin näyttelyn esille nostamia teemoja ja ajatuksia, identiteettiä, ihmisenä olemista, suomalaisuutta ja esittämistä keskustelemalla ja toiminnallisin esitystaiteen keinoin: Oletko se jota esität? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme? Miltä meistä tuntuu, pakotetaanko meidät muottiin, johon emme halua? Meitä ympäröi koko ajan valtava määrä tietoa. Mikä on todellisuus lööppien takana? Ovatko tiedot ANNA VIEBROCK NÄYTTÄMÖSUUNNITTELU ARKKITEHTUURINA ANNA VIEBROCK SCENOGRAFI SOM ARKITEKTUR Studio ja Kinokahvila Kuva: Patrik Lustig Teatterimuseossa vieraillut Sveitsin Arkkitehtuurimuseon näyttely esitteli saksalaisen lavastajan, pukusuunnittelijan ja ohjaajan Anna Viebrockin suunnittelemia näyttämötiloja, jotka ihastuttavat paitsi teatterin ja näyttämötaiteen, myös arkkitehtonisen ajattelun kannalta. Näyttely sisälsi lavastuksia ennen kaikkea sveitsiläisen Christoph Marthalerin ohjaamiin teoksiin. Näyttelyssä oli esillä Anna Viebrockin lavastuspienoismalleja, luonnoksia ja arkkitehtuurivalokuvia sekä arkkitehtuurivalokuvaaja Walter Mairin näyttämötiloista ottamia valokuvia sekä videohaastattelu ja esitystallenteita. Näyttelyn tuotanto Goethe-Institutin ja Teatterimuseon yhteistyönä ja oli osa Goethe- Institutin designpääkaupunkivuoden ohjelmistoa. Stiftung ProHelvetia tuki näyttelyä

15 kiertonäyttelyt SILKKIÄ, SAMETTIA OOPPERAN PUKUAARTEITA Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu, (Kävijät: 4 335) Savonlinnan maakuntamuseo (Kävijät: 7 342) teatterikasvatus VIVA VIVICA! Tukholman Kaupunginteatteri, (Teatterin katsojat: ) Taidokkaiden luonnosten lisäksi näyttely pyrkii avaamaan Pekka Ojamaan ajattelua teatteritaiteilijana sekä hänen käsityksiverkkonäyttelyt IHMISEN HEIJASTUS SKENOGRAFI PEKKA OJAMAA Verkkonäyttely Ihmisen heijastus julkistettiin Kalevalan päivänä museon www-sivuilla. Näyttely esittelee Suomen tunnetuimpiin kuuluvan skenografi n Pekka Ojamaan ( ) taiteellista työskentelyä. Ihmisen heijastus -verkkonäyttelyssä päästään tutustumaan kymmenen esityksen luonnosmateriaaliin ja valokuviin neljältä eri vuosikymmeneltä. ään ja työtapojaan skenografi na. Ojamaa korosti useissa haastatteluissa yhteistyön ja keskustelun merkitystä teatteriesityksen syntymisessä. Hän tekikin lavastussuunnitelmiaan siten, että lavastusratkaisujen lopullinen valinta jäi osaksi yhteistä harjoitusprosessia. Yhdessä näyttelijän kanssa löydetty ratkaisu näyttäytyi hänen mukaansa aidompana ja syvempänä kuin ulkopuolelta tarjottu. Skenografi lle tärkeää oli monipuolisuus ja muuntautumiskyky, huumorintaju ja hyvä psykologinen silmä. Työryhmä: Käsikirjoitus ja visuaalinen suunnittelu: Outi Herrainsilta (harjoitustyö Taik, lavastus) Tekninen toteutus: Studio Silaus Verkkonäyttelyn visuaaliset elementit löytyivät Ojamaan luonnoksista. Näyttely perustuu Ojamaan perikunnan tekemään laajaan arkistolahjoitukseen. Kuva: verkkonäyttelyn etusivu osoitteessa / ihmisenheijastus teatterimuseon näyttelyt innoittava oppimisympäristö Museolehtori Heini Räsänen Teatterimuseon tärkeimpiin tehtäviin kuuluu rohkaista ihmisiä ymmärtämään, kokemaan ja myös tekemään esittävää taidetta. Museon näyttelykokonaisuus onkin suunniteltu ja rakennettu niin, että kävijästä voi tulla aktiivinen osallistuja ja toimija, joka voi itse vaikuttaa siihen, mitä museossa tapahtuu. Halutessaan näyttelyvieras voi osallistua näyttelyn sisällön tuottamiseen itse näyttelemällä, ohjaamalla, lavastamalla, puvustamalla, käyttämällä valoja ja ääniä tai olemalla katsoja. Nämä osallistavat mahdollisuudet johdattavat kävijöitä oivalluksiin, löytämään erilaisia näkökulmia esittäviin taiteisiin sekä saamaan niistä konkreettisia elämyksiä ja muistoja. Kun ihminen viihtyy museossa, tekee itse ja saa omakohtaisia uusia kokemuksia, hän oppii ja hänen mieleensä jää asioita melkein kuin itsestään. TEATTERIKASVATUKSEN NÄYTTÄMÖT Näyttelyt ja teatterikasvatus kietoutuvat Teatterimuseolla toisiinsa. Näyttelyt ovat teatterikasvatuksen lavasteet. Lähes kaikissa työpajoissa käytetään hyväksi näyttelyiden tarjoamia impulsseja. Ne ovat vaihtoehtoinen oppimisympäristö kaiken ikäisille, mutta erityisesti koululaisille ja opiskelijoille niillä on suuri merkitys. Lisäksi näyttelyissä ja työpajoissa otetaan huomioon erilaisia oppijoita käyttämällä monenlaisia tapoja ilmaista asioita: visuaalisia, audiovisuaalisia, haptisia, virtuaalisia perinteistä sanallista tiedon tarjoamista unohtamatta. Näyttelyn välittämien elämysten ja ajatusten toivotaan yhdistyvän kokemuksiin ja tietotaitoon, joita kävijällä on jo entuudestaan. VAHVISTAVA ILMAPIIRI Kaikessa yleisötyössä ja työpajoissa pyritään siihen, että ilmapiiri on hyväksyvä, turvallinen, vastavuoroinen, yksilöllinen ja luova. Teatterikasvatuksessa käytetään pääasiallisesti teatterilähtöisiä ja toiminnallisia harjoitteita unohtamatta antaa mahdollisuus rauhalliseen havainnoimiseen ja kuuntelemiseen. TYÖPAJOJA JA TOIMINTAA ERI-IKÄISILLE Teatterimuseon työpajakirjo on laaja ja pajoja järjestetään kaiken ikäisille: aikuisille, (eläkeläisille), opiskelijoille, koululaisille ja lapsille. Työpajoja räätälöidään ryhmän tarpeiden mukaan. Esimerkiksi vakiintuneet pajat kuten Teatteriseikkailu, Kerro kerro kulissi, Historiaseikkailu ja Historiakävely muokataan sekä kävijöiden toiveiden että ikäryhmän mukaan sopiviksi. Suositun Riisi kyykyssä -improvisaatiopajan, joka ei suoraan liity museon näyttelyihin, pystyy joustavasti vetämään eri-ikäisille ja sen voi järjestää useassa museon tiloista. Sammon ryöstö -pajassa tutustutaan Kalevalan maailmaan. Se on poikkeuksellisesti käsikirjoituksen mukaan etenevä, koulujen opetusohjelmaan liittyvä täsmäpaja luokkalaisille. Päiväkoti-ikäisille suunnatut 26 27

16 Backstagenäyttelyn Sinistudiossa voi tehdä katoamistempun. Kuva: Ilona Kemppainen. oheisohjelma SEMINAARIT Esittävistä taiteista kiinnostuneille ja alan ammattilaisille järjestettiin luentotilaisuuksia sekä seminaaripäiviä, jotka liittyivät vaihtuvien näyttelyiden aiheisiin tai taiteenalan ajankohtaisiin keskusteluihin. Repeat Pause Edit-lyhytelokuvakurssi klo 10 15, vuotiaille. Kurssin järjestivät yhteistyössä Suomen valokuvataiteen museo, Zodiak Uuden tanssin keskus, Uuden median keskus m-cult, Suomen Parkour ry ja Teatterimuseo Satupolut (Lentävä peitto, Ruma ankanpoikanen sekä Minne lohikäärmeen häntä on kadonnut?) ovat mielikuvamatkoja, joiden käsikirjoituksessa on varaa lennossa ottaa huomioon osallistujien yksilöllisiä toiveita ja tilanteiden suomia mahdollisuuksia. Yli kolmenkymmenen hengen ryhmät voidaan jakaa kahteen joukkoon, joista toinen osallistuu ensin työpajaan ja toinen pelaa Teatteripeliä, ja sitten osat vaihtuvat. Teatteripelissä suunnistetaan museossa ja tehdään teatteriaiheisia tehtäviä. Varta vasten aikuisille suunniteltuja työpajoja ovat työyhteisöille järjestettävät tyky-päiväohjelmat: Tykyttääkö? ja Näe muilla kuin korvilla. Juhlapalvelun paketteihin liitetään KIITOS IHANASTA KIERROKSESTA. OLI MUKAVA NÄHDÄ OPPILAAT INNOISSAAN. MUSEONNE ON HURMAAVA JA HENKILÖKUNTA ON MUKAVA! KIITOS SIIS VIELÄ KERRAN. usein museon omaa ohjelmaa esimerkiksi Järjestä kohtaus tai drag-työpaja (S)Heman Show. Nämä aikuisille suunnitellut juhlapalvelun pajat ja työyhteisöille suunnatut työpajat tuovat kulttuurista hyvinvointia ja tukevat ihmisten työssä jaksamista ja elämänikäistä oppimista. TYÖPAJAT ITSE VALITUSSA SEURASSA Lasten Synttäriseikkailut, joissa valmistetaan teatteriesitys päivänsankari toivoman aiheen mukaisesti, ovat jatkuvasti suosiossa. Vanhemmille leikkimielisille järjestetään Polttariseikkailuja, joissa seurue suunnittelee pienoisnäytelmän vaikkapa morsiamen tai sulhasen elämästä. IHANAN ENERGINEN OPAS! MATKASIMME PITKÄN MATKAN SATUPOLUSSA MAAILMOIDEN VÄLISSÄ. LAPSET TYKKÄSIVÄT JA TAITAA OLLA LENTÄVÄ PEITTO KOKO ENSI VIIKON PUHEENAIHE. KIITOS! TEATTERIKERHO Kevätkausi: ti klo Syyskausi: ti klo KESÄKURSSIT Hyppy 1: klo 10 14, 8 10-vuotiaille Hyppy 2: klo 10 14, v. Keskiviikkovieraat Itseohjautuva näyttelijä ja teatterin muuttuvat työnkuvat Vieraana Esa Kirkkopellon tutkimusryhmä Vivica Bandlerin teatteriperintö Vieraina näyttelijä Birgitta Ulfsson, ohjaaja, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner -säätiön puheenjohtaja Raija-Sinikka Rantala ja näyttelyn käsikirjoittaja Katarina Lindholm Teatteri Takomon perheenjäsen Vieraina ohjaaja Milja Sarkola, näyttelijät Hanna Raiskinmäki ja Lotta Lehtikari sekä valosuunnittelija Heikki Paasonen Miksi kirjoittaa tanssista? Vieraina koreografi Jyrki Karttunen, tähtitanssija, koreografi Minna Tervamäki, kriitikko, kirjoittaja Merja Koskiniemi ja koulutus- ja kehittämispäällikkö Kai Lehikoinen. Keskustelua vetivät Liikekieli.comin päätoimittaja Veera Lamberg ja valosuunnittelija Mia Kivinen Keskusteluopastus Kuvia nyky-suomesta Museonjohtajan näyttelykierros Saksalaisen teatterin lavastustaiteen vaikutuksia Suomessa Vieraina suomentaja Jukka-Pekka Pajunen ja lavastaja Eeva Ijäs Valoturismia II Kiertoajelu Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, turistioppaina arkkitehti Marjut Kauppinen ja valosuunnittelija Mia Kivinen Muut seminaarit VIIKONLOPPU- JA LOMAOHJELMAT Talviloman salapoliisipeli Kadonneet balettitossut, klo Suuri munametsästys klo Horror-pelit ja klo Weimarista Valtoihin kansainvälisyys suomalaisessa tanssitaiteessa Soveltavan teatterin päivä

17 teatterikasvatuksen erityishankkeet Keinolla millä hyvänsä eli teatterin keinot käyttöön Kurssi alkoi syksyllä 2011 ja päättyi Kurssin tarkoituksena oli auttaa muiden museoiden museolehtoreita ja yleisötyöstä vastaavia henkilöitä käyttämään teatteriharjoitteita ja muita toiminnallisia menetelmiä työpajoissa ja yleisötyössä. Kurssi toteutettiin monimuoto-opetuksena. Päämääränä oli, että kurssin aikana jokainen osallistuja suunnittelee työpajan. Opetustunteja annettiin keväällä 33. Opettajina toimivat näyttelijä Helena Ryti ja museolehtori Heini Räsänen. Yleisötyön johtaminen Valtakunnallinen taidealojen korkea-asteen oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus (30 op) Koulutus oli ensimmäinen taidealan korkeaasteen oppisopimuskoulutus Suomessa. Kurssi oli ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että sen osallistujat tulivat kulttuurin eri alueilta, he olivat kuvataiteen, musiikin, teatterin ja museoalan ammattilaisia. Koulutuksen keskeinen sisältö oli tarjota valmiuksia yleisötyön suunnitelmalliseen johtamiseen, tuottamiseen, viestintään, markkinointiin ja rahoitukseen. Koulutuksen mahdollisti OKM ja järjesti Sibelius-Akatemian Täydennyskoulutus. Kurssin toteuttamiseen osallistui Teatterimuseosta museolehtori Heini Räsänen vastuukouluttajana ja mentorina. Muut vastuukouluttajat tulivat Sibelius-Akatemiasta, Espoon modernin taiteen museosta EMMAsta ja Riihimäen Teatterista. MUSEO OLI ERITTÄIN MIELLYTTÄVÄ, JA AINA NIIN IHANA KIERROS TYÖVÄENTEATTERIKURSSIN KANSSA! PIDÄN SIITÄ, ETTÄ JOKA KERRALLA ON AINA JOTAIN UUTTA NÄHTÄVILLÄ. Devising-hanke Teatterimuseossa käynnistettiin heinäkuussa 2012 Museoviraston tuella devising-hanke, jossa tuotetaan museon verkkosivuilla julkaistava menetelmäopas Labra. Labra antaa museoissa, kouluissa ja erilaisissa harrastajaryhmissä toimiville avaimia devising-työtapojen käyttöön ja soveltamiseen omissa projekteissaan. Devising-työtapaa voidaan käyttää erilaisten asioiden, ajatusten tai ongelmien käsittelemiseen, eikä tavoitteena tarvitse aina olla valmis esitys. Labrassa kuvataan devising-menetelmän käyttöä museoympäristössä sekä annetaan toimintaohjeita ja ideoita uusien työtapojen ja kokeilujen löytämiseen. Hankkeessa toteutetaan pilottiprojekti Keskuspuiston ammattiopiston (ORTON Invalidisäätiön ylläpitämä ammatillinen erityisoppimislaitos ja erityisopetuksen kehittämiskeskus) tanssilinjan opiskelijoiden ja AV-linjan opiskelijan kanssa. Työskentelyssä testataan menetelmäopas Labran rakennetta ja harjoituksia. Prosessi aloitettiin syksyllä ( ), 7 tapaamista (21 opetustuntia). Tammi-helmikuussa 2013 jatketaan vastaavalla kokoontumis- ja opetusmäärällä. Helmikuussa 2013 nähdään tulos, kaksi devising-menetelmällä rakennettua esitysdemoa. Lähtökohtana työskentelyyn toimivat nuorten omat kokemukset ja ajatukset heidän itse valitsemistaan aiheista, jotka ovat Miksi ei? ja toisin kokeminen, Teatterimuseon leikkiin houkutteleva oppimisympäristö ja Kuvia nyky-suomesta -näyttelyn teemat. Devising-menetelmäopas Labran runko täydentyy keväällä eri osioiden ohjeista, harjoituksista, kokemuksista, huomioista sekä kuva- ja videomateriaaleista. Valmis opas julkistetaan kevään aikana. Pilottiprojektin prosessin ohjaajana ja menetelmäopas Labran rakentajana toimii teatteripedagogi Milla Kortemaa. TYÖPAJOJEN RÄÄTÄLÖINTI MITÄ JA KENELLE? Tea eripedagogi Milla Kortemaa Tieto Tea erimuseon tarjoamasta räätälöin palvelusta on levinnyt toimijoiden keskuudessa ja verkostoituminen on lisännyt kiinnostusta. Tea erimuseon oppimisympäristö ja soveltavan draaman menetelmät tarjoavat mahdollisuuden ryhmien omien lähtökoh en ja toiveiden käsi elemiseen. Tähän kysyntään eivät väl ämä ä perustyöpajojen sisällöt tai niiden kevyt sovi aminen yksinään riitä. Erityisoppijoita ja räätälöidympää käyn ä tarvitsevia on yhä enemmän ja pyrimme luomaan uusia sisältöjä. Räätälöidyt työpajat ovat aiheen syvemmän käsi elyn ja usein suuremman ryhmäkoonsakin vuoksi kestoltaan yleensä 2 4 h eli tunnin mi aisia perustyöpajoja huoma avas pidempiä. Räätälöinnin suunni elee ensisijaises työpajan vetäjä. Näin dialogi työpajaa räätälöivän ja ohjaavan henkilön sekä laajan välillä ei katkea. Räätälöin toteutuu vasta itse aktuaalisessa lanteessa ja saa aa työpajan vuorovaikutuksellisen luonteen vuoksi vielä muu ua lennossakin. Tällöin etenkin aikaisemman edon merkitys syvenee. Pyrimme en sestään vahvistamaan yhteistyötä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan muiden toimijoiden kanssa. Lähtökohtana on, e ä mahdollisimman moni ryhmä pääsee vierailemaan Tea erimuseossa tai lii ämään sen osaksi pidemmälle rakenne ua räätälöityä koulutuspake a, vaikka raja u osa toiminnasta tapahtuisi myös jossain muualla. Aina vierailulle lähteminen ei ole mahdollista, jolloin Tea erimuseo voi viedä palan toimintaansa ja kul uuriperintöään asiakkaan luo. Mitä räätälöinneissä si en oikein tapahtuu, mitä niistä toivotaan ja millaisia ryhmiä niihin osallistuu? Esimerkkejä: Hotelli-, ravintola- tai matkailualan opiskelijat etsivät apua asiakaspalvelu lanteisiin, roolin vaihtoa, nonverbaalisen vies nnän havainnoin a, rohkeu a ilmaisuun. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat tarvitsevat voimia ja keinoja omaan työhön, inspiraa ota ja ideoita uudella tavalla katsomiseen ja kokemiseen, välineitä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamiseen sekä etoa ja kokemuksia siitä miten museota voi käy ää, millaisia ryhmiä he voivat tänne tulevaisuudessa tuoda tai millaista yhteistyötä Tea erimuseon kanssa voi toteu aa. Erityisryhmät, esim. kehitysvammaiset, liikuntarajo eiset tai yleensä ryhmät, joissa on oppimisvaikeuksia tai eri asteisia hahmo amiseen tai kommunikoin in lii yviä haasteita. Tärkeää on saada vahvistusta omalle iden tee lle, mahdollistaa perustunteiden tunnistamista ja hyväksymistä itsessä ja toisissa ihmisissä. Miten tunteet näkyvät kehossa, ilmeissä ja liikkeissä, miten ehkä käy äytyy etyn tunteen vallassa, miltä tuntuu kun tuntee? Miten sitä voisi kuvailla? Tea erimuseon oppimisympäristö edesau aa ais en ak voimista tai tunteiden tunnistamista. Voi 30 31

18 kokeilla, koskea, kuulla, nähdä, haistaa, siirtyä valosta pimeään, nähdä itsensä ja muut toisena, uusin silmin. Päihdekuntoutujat, mielenterveyskuntoutujat: oman iden tee n vahvistaminen, uskallus lähteä muuhun laan, oman itsen havainnoin, oman itsen näkeminen erilaisessa roolissa. Visuaalises vahvistava ja voimaannu ava ympäristö, jossa on laa jokaisen olla. tiedotus ja markkinointi Erilaiset kul uuritaustat: tea erin kul uuriperintöympäristön myötä suomalaiseen kul uuriin kiinni yminen, tea erin avulla suomalaisen kul uurin ja oman kul uurin yhtenäisten piirteiden ja yhteisen kokemusmaailman sekä eroavuuksien tunnistaminen, lähentyminen, kotoutuminen. Suomen kielen tai suomalaisten tapojen kanssa leiki ely toiminnallisten harjoitusten avulla, huomio pois suori amisesta tai mokaamisen pelkäämisestä puheessa tai toiminnasta. Uusien ryhmien ryhmäy äminen. Pois omasta koulu lasta, laan joka inspiroi ja vahvistaa hei äytymistä. Yhteishengen parantaminen. Tulehtuneiden lanteiden siirtäminen tarinoiden kau a toiseen konteks in ja asioiden käsi eleminen siellä. Uudenlaiset yhteistyökuviot ja toiminnan sillat, esimerkkinä valtakunnallinen asumispalvelusää ö ASPA, joka toteu aa vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien itsenäistä asumista ja osallisuu a edistäviä projekteja. Kehi ämisprojekteissa luodaan toiminta- ja työskentelymalleja, jotka vahvistavat vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksia vaiku aa käy ämiensä asumispalvelujen laatuun sekä osallistua tasavertaises lähiyhteisöissään ja työelämässä. Projek t luovat kehi ämisverkostoja, joihin osallistuvat vammaiset ihmiset ja mielenterveyskuntoutujat itse, palveluja tuo avat ja järjestävät amma laiset sekä järjestötoimijat. Projekteja rahoi avat Raha-automaa yhdistys ja Euroopan Sosiaalirahasto (ESR). Tea erimuseosta pyyde in räätälöin apua ASPA:n henkilökunnalle, toiminnallisten kohtauksien rakentamiseen, joita voidaan käy ää erilaisissa seminaareissa tai työtapoina vaikeissa asiakastapaamisissa. Tea erimuseossa pide in myös ASPA:n monimuotoisuuskoulutus , johon osallitui ihmisiä eri puolilta Suomea. Palaute oli eri äin posi ivista ja yhteistyötä sekä laajempaa valtakunnallista Tea erimuseolta oste ua koulutuspalvelua on kehi eillä. Kuva: Topi Vanhatalo Teatterimuseon viestinnän tavoite kuluvalla strategiakaudella on museon näkyvyyden ja tunnettuuden kasvattaminen. Vuonna 2012 painopisteenä oli verkkoviestinnän kehittäminen, omien www-sivujen elävöittäminen sekä sosiaalisen median järjestelmällisempi hyödyntäminen kävijämäärien lisäämiseksi niin verkkosivuilla kuin museossakin. Toisena ja osin edelliseen nivoutuvana painopisteenä oli museon tunnettuuden nostaminen museon 50-vuotisjuhlavuoden merkeissä erityisesti lähialueella asuvien potentiaalisten kävijöiden keskuudessa ja kesäkampanjan kautta ympäri Helsinkiä. Perustiedotus näyttelyistä, tapahtumista ja työpajoista toimi entisin, toimiviksi havaituin keinoin. Museon omat verkkosivut pysyivät pieniä etusivun muutoksia lukuun ottamatta ulkoasultaan ennallaan ja sivuston elävöittämisessä keskityttiin uusien sisältöjen tuottamiseen. Erityisesti panostettiin museon kokoelmien tekemiseen näkyvämmiksi verkossa. Kokoelmien esittely löytyy verkkosivuilta jo vanhastaan, mutta uusien palstojen myötä kokoelmat pysyvät museon etusivulla vuoden ympäri. Teatterimuseon ensimmäinen joulukalenteri ilmestyi vuonna 2011 ja esitteli suomalaisia pukusuunnittelijoita. Vuoden 2012 joulukalenterissa muisteltiin suomalaisen teatterin uranuurtajia ja esiteltiin 24 uransa 1800-luvulla aloittanutta näyttelijää. Uusi, 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi perustettu, kerran kuussa ilmestynyt ns. kuukauden esine -palsta Valokiilassa kertoi museon toiminnasta ja historiasta kokoelmanostojen kautta. Valokiilassa-palstan ja joulukalenterin päivitykset julkaistiin myös museon Facebooksivulla. Lisäksi FB-sivulla mm. seurattiin juhlanäyttelyn valmistumista, kerrottiin yleisöpeleistä ja seminaareista ja näytettiin paloja museotyöstä. Facebookissa seurattiin myös Teatterimuseon kesäkampanjan vaiheita. Verkkosivujen ja Facebookin sisältöihin tehdyt panostukset tuottivat tulosta. Teatterimuseon verkkosivuilla vierailtiin kertaa. Käyntimäärät nousivat viidenneksellä edellisvuoteen (19 627) nähden. Laskettuja yksilöityjä kävijöitä oli 39 % enemmän kuin vuonna Museon sivustolla olevia sivuja katsottiin yhteensä kertaa (vuonna ). Facebookin kautta museon sivuille tulleita oli myös aiempaa enemmän ja Facebook-sivun tykkääjien määrässä ylitettiin vuodenvaihteessa. Verkkosivujen tilastoista nähdään myös, että englanninkielisten sivujen näyttömäärät ovat nousseet 10 eniten katsotun sivun joukkoon. Jatkossa onkin tarpeen kehittää sivuston kieliversioiden ylläpitoa. Juhlavuoden kesäkampanjassa jalkauduttiin Helsingin vilinään kertomaan Teatterimuseon toiminnasta. Museon freelancerei

19 Teatterimuseon 50-vuotiskampanjan kesäretkeläiset palasivat Kaapelitehtaalle Taiteiden yönä. Kuva: Ilona Kemppainen. den ideoiman ja toteuttaman kampanjan päähenkilöitä olivat museon neljä uskollista valvojaa, jotka 50-vuotisjuhlan kunniaksi saivat lähteä kesäretkelle eri puolille Helsinkiä, pääkaupunkiseutua ja maailmaa. Kampanja alkoi Maailma kylässä -festivaalien aikaan kesäkuun alussa ja päättyi Taiteiden yöhön elokuussa. Alkajaisiksi tehtiin Youtubessa julkaistu video, jolla nähtiin neljän retkeläisen lähtö Kaapelitehtaalta. Hahmot kiersivät kesän mittaan Helsingin kesätapahtumissa jakamassa fl yereitä, joista saattoi askarrella pöytäteatterinuken. Flyereissä oli kaksi yhden hinnalla -tarjous, jotta kampanjan tehokkuutta saatettiin jälkikäteen mitata. Freelancerit pitivät roolinsa mukanaan kesälomillakin ja ottivat roolihahmojen reissuilta kuvia, joita julkaistiin museon Facebook-sivulla. Kaapelitehtaan välittömässä läheisyydessä on kaksi suurta asuinaluetta, Ruoholahti ja Lauttasaari, ja kolmas on nousemassa Jätkäsaaren entiselle satama-alueelle. Kaapelitehtaan organisoimassa toimijoiden yhteisessä Jätkäsaari-kampanjassa jaettiin uudelle asuinalueelle tiedotuspaketti talo talolta sitä mukaa kuin taloihin muutettiin. Jätkäsaari-paketeissa jaettiin kesäkampanjasta tuttu pahvinukkefl yeri. Lokakuussa sama fl yeri jaettiin vielä kotijakeluna Ruoho- lahden ja Lauttasaaren koteihin. Paikallista näkyvyyttä saatiin myös Via Kaapeli -ulkovitriiniin toukokuuksi rakennetun installaation sekä Ruoholahden sanomissa julkaistun advertoriaalin kautta. Suuresta jakelumäärästä huolimatta fl yereitä oli vuoden loppuun mennessä palautunut vain vähän. Sikäli voisi ajatella, että kampanja ei onnistunut täysin toivotulla tavalla. Kampanja herätti positiivisia reaktioita monilta suunnilta. Kaikki näkyvyys ei muutu kävijöiksi välittömästi, vaan muuttuu toivottavasti tunnettuudeksi, joka tuo kävijöitä pidemmällä aikavälillä. Loppuvuodesta toteutettiin vielä kävijätutkimuskampanja Helsingin paras salaisuus. Marras-joulukuun aikana kuutena lauantaina museoon pääsi ilmaiseksi ja kävijöille jaettiin kävijätutkimuslomakkeita. Helsingin paras salaisuus -slogan näkyi museon wwwsivuilla sekä Cult24-lehdestä ostetussa ilmoituksessa. Näyttelyistä ja tapahtumista tiedotettiin lehtiin ja muihin medioihin sekä menopalstoille. 50-vuotisjuhlanäyttely huomioitiin kiitettävästi. Ostettuja ilmoituksia oli edellä mainitun Cult24-lehden lisäksi Väliverho-kalenterissa, Teatterijoukko-tiedotuslehdessä HELSINGIN PARAS SALAISUUS Tea erimuseon kävijätutkimuskampanja 2012 Tiedo aja Ilona Kemppainen Tea erimuseo toteu marras-joulukuussa 2012 kävijätutkimuskampanjan sloganilla Helsingin paras salaisuus. Lauantaisin Tea erimuseoon oli ilmainen sisäänpääsy ja kävijöille jae in kävijätutkimuslomakkeita. Kampanjan aikana testa in myös miten ilmainen sisäänpääsy vaiku kävijämääriin. Kävijätutkimuksella halu in selvi ää asiakkaiden mielipiteitä mm. asiakaspalvelusta, museon interak ivisista kokeilupisteistä sekä hahmo aa millaista pääsymaksua asiakkaat olisivat valmiita maksamaan museoon. Helsingin paras salaisuus -slogan nousee siitä kokemuksesta mikä henkilökunnalla on tuodessaan ensikertalaisia museoon. Usein näy elyvieras henkäisee yllä yneenä ja ihme elee miksi ei ole ennyt museon olemassaolosta aiemmin. Tea erimuseo on kuin Helsingin paras salaisuus, johon kävijät yksitellen vihitään. Slogan pi sisällään ajatuksen siitä, e ä ilmaiskampanjalla pyri in rohkaisemaan ensikertalaisia tulemaan museoon. Kampanjasta kerro in museon verkkosivuilla, Facebook-sivulla sekä Cult24-lehteen laitetulla ilmoituksella. Lisäksi ilmoite in pääkaupunkiseudun leh en menopalstoille. Kampanjan kuuden lauantain aikana museossa kävi 549 henkilöä, mikä on selväs enemmän kuin lauantaisin yleensä. Tutkimukseen vastasi 46 henkilöä. Otos on melko suppea, mu a siitä voi kuitenkin vetää yhteen jotain johtopäätöksiä. Kampanja-ajan kävijöistä 63 % oli ensikertalaisia ja 37 % Tea erimuseo oli entuudestaan tu u. Ensikertalaisista suurin osa sai kuulla ilmaispäivästä vasta Kaapelitehtaalla, joko kyl stä pihalla tai ala-aulan vah mestarilta (11 % kaikista kävijöistä). Aiemmin käyneiden joukosta useampi oli tullut tarkoituksella kuultuaan ilmaispäivästä. Vinkki museosta ja kimmoke museovierailuun saa in useimmin puskaradiosta, eli oli kuultu tu avalta (41 %). Toiseksi eniten etoa oli saatu facebookista tai muualta Interne stä (20 %). Sanomalehdestä edon oli saanut vain pari vastaajaa, eli 4 % vastanneista. Sähköinen media on siis rynninyt ohi perinteisen median, mu a ehdo omas tärkein Tea erimuseon kävijöiden houku elija on hyvä suositus ystävältä tai sukulaiselta. Kuka suosi elee museota eteenpäin tu avilleen? Omaan vierailuunsa tyytyväinen kävijä. Kävijätutkimuksesta museo sai tältä osin eri äin posi ivisia vastauksia. 86 % ensikertaa museossa käyneistä koki, e ä käyn vastasi heidän odotuksiansa tai yli ne. Aiemmin käyneiden joukosta 94 % käyn täy odotukset. Molemmissa ryhmissä kukaan ei vastannut kysymykseen kieltäväs. (Paitsi muutama, joka jatkoi 34 35

20 tarkentaen, e ä heidän odotuksensa yli yivät.) Loput vastaajat jä vät kohdan tyhjäksi, minkä tarkoi anee neutraalia suhtautumista, ei kielteistä. Kävijöiden tyytyväisyydestä kertovat myös vastaukset kysymyksiin aikooko henkilö tulla uudelleen tai suositella sitä eteenpäin. 92 % vastanneista aikoo tulla Tea erimuseoon uudelleen. 97 % aikoo suositella museota ystävilleen ja sukulaisilleen. (Osa vastanneista jä lomakkeen toisen puolen kokonaan vastaama a. Prosen t laske in niistä vastanneista, jotka täy vät myös toisen puolen lomakkeesta. Jos prosen luku lasketaan kaikista vastanneista, vastaavat luvut ovat 76% ja 78%) Lähtökohdat näy ävät siis otollisilta Tea erimuseon kannalta posi ivisen puskaradion toiminnalle. Kiinnostavaa olisi onnistua yhdistämään nämä tyytyväiset kävijät/ suosi elijat ja sosiaalinen media. Miten houkutellaan kävijöitä jä ämään posi ivinen suositus esim. museon Facebook-sivulle? Miten varmistetaan, e ä eto leviää? Miten varmistetaan, e ä kävijä tulee itse uudestaan? Osallistaminen ja sitouttaminen sosiaalisessa mediassa ovat tätä päivää. Se, miten Tea erimuseo tähän onnistuu lähtemään mukaan, on museon vies nnän lähitulevaisuuden posi ivinen haaste. Näy elyhenkilökunta on Tea erimuseon val kor, joka saa säännöllises kiitosta asiakaspalau eissa. Sama näkyi tässä kävijätutkimuksessakin. Ala-aulan vah mestarin toimintaan eri äin tyytyväisiä tai tyytyväisiä oli 89% vastanneista. Näy elyvalvojaan eri äin tyytyväisiä tai tyytyväisiä oli jopa 98 % vastanneista. Ilmoitus Helsingin paras Salaisuus -kampanjasta ilmestyi ilmaisena jaettavan kulttuurilehti Cult24:n marraskuun numerossa. Kampanjan ajan myös museon www-sivujen etusivulla näkyi sama ilme ja klikkaamalla kuvaa pääsi lukemaan kampanjasta lisää. Kyselyssä selvite in myös mitä mieltä ol in museon kokeilupisteistä. 56 % vastanneista oli eri äin tyytyväinen kokeilupisteisiin, 35 % vastasi olevansa tyytyväinen. Neutraalin keskiarvon antoi 9 % vastanneista. Kokeilupisteiden käyte ävyyden osalta mielipiteet olivat lähes samat. 52 % vastasi käyte ävyyden olevan eri äin hyvä, 28% vastasi hyvä. Neutraalin vastasi 20 %. (Kukaan ei antanut neutraalia heikompaa arvosanaa.) Vastausten perusteella kokeilupisteiden käyte ävyy ä voitaisiin vielä parantaa. Useammassa lomakkeessa toivo in kokeilupisteiden parempaa merkitsemistä näy elyyn. Tällä hetkellä näy elyissä on merki y niitä koh a, joihin ei saa koskea, ja lisäksi on erillinen kar a, johon kokeilupisteet on merki y. Helpos toteute ava parannus olisi merkitä kokeilupisteet selkeällä saa koskea -kyl llä ja varmistaa, e ä käy öohjeet ovat selkeäs esillä itse kokeilupisteessä, ei vain kartassa. Mikä museossa si en on parasta? Vastaajat lue elivat avovastauksissaan useita yksi äisiä asioita, mu a ylitse muiden nousi ja eniten mainintoja sai kokeileminen ja itse tekeminen. Juuri se mitä museo itsekin korostaa ja mihin näy elykävijöitä halutaan rohkaista. Kävijät pi vät erityises niistä kokeilupisteistä, joissa pääsi käy ämään valoja ja ääniä. Blue screen keräsi useamman maininnan samoin kuin kokeilupuvut. Myös näy elyiden tunnelmaa kiitel in. Paranne avaakin löytyi. Edellä maini in jo kokeilupisteiden merkitseminen. Lisäksi toivo in mm. selkeämpää kiertosuuntaa, enemmän etoa ja tekstejä sekä opastuksia. Lisää etoa toivo in etenkin lavastuksesta, näy ämötekniikasta ja näytelmän tekoprosessista. Kokeilupisteet ovat tekniikkansa suhteen haavoi uvia. Niiden toimintavarmuu a pitäisi parantaa. Backstage-näy ely on suunniteltu muoka avaksi ja pala kerrallaan uudiste avaksi, joten uudet sisällöt ovat jatkossa mahdollisia. Uudistuksia voisi suunnitella kävijöiden toiveiden mukaises, käynnistää jopa sosiaalisen median kampanjan, jossa kävijät saisivat ehdo aa uusien näy elyosioiden sisältöjä. Kyselylomakkeen lopuksi kävijöitä pyyde in arvioimaan minkä ikäisille Tea erimuseo erityises soveltuisi. Lähes kaikki vastaajat arvioivat museon sopivan kaiken ikäisille. Kävijät eivät siis miellä Tea erimuseota erityises lapsille suunna una, vaan paikkana, jossa kaiken ikäiset saavat osallistua, leikkiä, kokeilla ja kokea tea eria. Ilmainen sisäänpääsy houku eli museoon kävijöitä, jotka muuten eivät ken es olisi tulleet. Kyselyssä heitä pyyde in arvioimaan mikä olisi sopivan suuruinen pääsymaksu museoon. Vain yksi vastaaja oli sitä mieltä, e ä museoon pitäisi päästä ilmaiseksi. 77 % vastanneista pi nykyistä hintatasoa, eli 4 7 euron sisäänpääsymaksua sopivana. 15 % oli valmis maksamaan alle 4 ja 5 % voisi maksaa 8 10 sisäänpääsystä. Pääsymaksu omuus toimi siis kampanja-aikana sisäänhei äjänä, mu a nähtyään näy elyt ja saatuaan museokokemuksen valtaosa oli valmis pitämään pääsymaksut ennallaan. Harvoin on yhtä hyvin toteute uja osallistavia näy elyitä. Tea erimuseo oli paljon mielenkiintoisempi ja parempi kuin ennalta odo n. Museo yli odotukset! Yllä e ei ollutkaan perinteinen museo. Yleensä en pidä kokeiluosuuksista museoissa, mu a tämä oli poikkeus. Käyn yli odotukseni monipuolisuudellaan. Museo oli eri äin hyvä ja suosi elen tätä muillekin