Totte Vadén: KEHRÄ-HANKE EHKÄISEVÄN MIELENTERVEYSTYÖN NÄKÖKULMASSA

Transkriptio

1 Totte Vadén: KEHRÄ-HANKE EHKÄISEVÄN MIELENTERVEYSTYÖN NÄKÖKULMASSA Tämä artikkeli on lyhennelmä laajemmasta artikkelista, jossa kuvataan ehkäisevän mielenterveystyön kehitystä Ylioppilaiden terveydensäätiön (YTHS) toimintana. Alkuperäisessä versiossa lähdetään yhden terveysaseman ehkäisevästä mielenterveystyöstä tilanteessa, jossa 1960-luvulla ei ole esikuvia. Projektien myötä työn orientaatio kehittyy tieteellisemmästä lähtökohdastaan kohti käytännöllisempää. Terveydenhuollon ja opiskeluyhteisön yhteistyö toimii aluksi yliopistokohtaisena. Vähitellen YTHS:n valtakunnallinen organisaatio asettuu vastuuseen, verkottuu yliopistojen ja opiskelijajärjestöjen kanssa sekä liittää ehkäisevän mielenterveystyön totetumaan osana yhtenäistyvää terveyden edistämistä. Samalla YTHS:n kenttään ilmestyvät yhteisölliseen terveyden edistämiseen ensimmmäiset pysyvät rakenteet, toimet ja toimielimet. Pelkästään projekteihin ja yksittäisten toimihenkilöiden aloitteisuuteen pohjaavan toiminnan aika päättyy. Alkuperäinen artikkeli, Opiskelijayhteisöjen mielenterveystyö, on julkaistu Jarkko Eskolan ja Antti Karilan toimittamassa kirjassa Mielekäs Suomi Näkökulmia mielenterveystyöhön (Edita 2007). Kirja kokonaisuudessaan on varsin kattava katsaus preventiivisen ja promotiivisen mielenterveystyön aikaisempiin vaiheisiin ja nykytilanteeseen Suomessa. TAUSTAA 1960-luku oli ollut Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön historiassa mielenterveydestä käydyn kiihkeänkin keskustelun aikaa. Lopulta YTHS perusti yhteistyössä ylioppilaskuntien kanssa vuosikymmennen lopulla isoimmille terveysasemilleen psykologin toimia. Niistä kehittyi mm. ehkäisevää mielenterveystyötä tekevien neuvontapsykologien verkosto. Isompi osa työstä oli asiakasvastaanottoja ja pienempi osa opintoympäristöön suuntautuvaa mielenterveystyötä. Uusi ehkäisevä työ oli aloitettava alusta. Työkenttä oli vasta syntymässä kehittyvässä mielenterveystoimisto-verkostossakin. Terveyskeskuksia ei vielä ollut ja

2 kansaterveyslaki oli tekeillä. Aluksi mielenterveystyössä vastattiin kysyntään ja tehtiin oma-aloitteista valistus-, tiedotus- ja vaikuttamistyötä. Parin vuosikymmenen aikana paikkakuntakohtaiset projektit tuottivat kokeneisuutta yhteistyöstä yliopistojen ja ylioppilaskuntien kanssa. Projektien myötä YTHS:ään kehittyi ehkäisevän mielenterveystyön osaamista ja aloitteisuutta. Nämä työmuodot eivät olleet laajasti tunnettuja, hyväksyttyjä, saati arvostettuja. Tästä syystä alkuvaiheessa painotettiin esim. tutkimuksellista työtyyliä perusteltavuuden ja neuvotteluasemien luomiseksi. Samaan aikaan YTHS:n neuvontapsykologit toimivat ehkäisevän työn koulutuksen järjestämiseksi itselleen ja myös laajemmin valtakunnallisesti. Saavuttaessa 1990-luvun alkuun paikallinen kokemus ja työalueen kattavuus johtivat ajatteluun toiminnan laajemasta organisoitumisesta. Muodostui vapaa-ehtoinen ryhmä, johon kuului Opiskelijoiden liikuntaliiton (OLL), Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ja YTHS:n edustajia. Ryhmä toimi spontaanisti ja epäsäännöllisesti. Etsittiin yhtä paikkakuntaa laajempaa toimintamallia elähdyttämään opiskelijoiden huolenpitoa terveydestään YTHS:n potilasvastaanottoja laveammin. Tärkeänä pidettiin myös yhteistyötä alan tutkimusta tekevien organisaatioiden kanssa. Tässä ensimmäisessä suunnitteluvaiheessa SYL ja YTHS organisaatioina kuitenkin vetäytyivät hankkeesta. Aika ei ollut vielä kypsä valtakunnallisesti yhtenäiselle hankkeelle terveyden edistämisessä. Alustavasti suunniteltu projekti toteutui kuitenkin verrattain monimuotoisena paikallisesti Tampereella OLL:n, tamperelaisten ylioppilaskuntien sekä YTHS:n Tampereen terveysaseman voimin. Yhteistyötahoina oli valtakunnallisia järjestöjä, Tampereen kaupungin organisaatioita ja Tampereen yliopiston laitoksia yhteensä liki kaksikymmentä eri toimijaa. Projektissa toteutettiin mm. seitsemän eri terveysaiheista tutkimushanketta. Projektilla oli myös tärkeä merkitys siinä, että opiskelijoiden järjestöt itse lähtivät liikkeelle terveytensä edistämisessä. Syntyi uusi toiminnan tyyli, vaikka valtakunnallista yhteistä liikahdusta ei vielä syntynyt. Projekti "teki mahdottomaksi sanoa, että laajamittainen ehkäisevän terveydenhuollon yhteistyöprojekti opiskelijoiden, korkeakoulujen ja YTHS:n kesken on kallis, raskas ja miltei mahdoton" todetaan OTE-projektin loppuraportissa KEHRÄ

3 Innostavan OTE-projektin luomilla toiminnoilla oli pitkäkestoista kantavuutta. Kuitenkin 1990-luku oli ehkäisevän mielenterveystyön kannalta varsin ongelmallinen. Asiakas- ja potilastyön kysyntä kasvoi voimakkaasti. Uudet opiskelijat tekivät yliopistoon pyrkimisessä tavattomasti työtä ja kilpailu koveni. Usein ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä tai vähän myöhemmin opiskelumotivaatio oli kuitenkin jo huvennut. Yli voimien työskentelystä aiheutuvat oireet esim. ns. loppuun palaminen, masennus ja stressisairaudet nousivat tärkeiksi aiheiksi potilastyössä luvulla kiihtynyt individualisoitumiskehitys eteni uusien opiskelijapolvien rasitteeksi. Erilaiset opintoalaa koskevat epätietoisuuden muodot yleistyivät ja opiskelumotivaatio heikkeni. Yhteisöllisyys rapautui opiskelijakulttuurista kuten muualtakin yhteiskunnasta. Yhä useammin psykologin potilaaksi hakeutui itsensä työkyvyttömäksi puurtanut opiskelija kyvyttömänä ottamaan kantaa, mitä haluaisi seuraavaksi luvulle tultaessa ajankuvaksi muodostui niskasäryistään ja ahdistuksistaan toipuvan opiskelijan lopulta muotoilema ajatus: 'Enhän edes tiedä, mitä opiskelisin' luvulla alkanut työtahdin kiristyminen kiihtyi jatkuvasti ja opiskelijan oma vaatimus sen ylläpitämiseen oli polttava. Yhä useammin myös lepo ja virkistys korvautui jokapäiväistyneen päihteenkäytön tuomalla tyhjennyksellä. Opiskelijakielen juhliminen merkitsi todellisuudessa juopottelua. Samaan aikaan terveysasemien voimavarat eivät kasvaneet, vaan vuosikymmenen alun taloudellisen laman seurauksena hivenen pienenivät. Potilastyön paine vei voimia aloitteellisuuden varassa olevalta ehkäisevältä työltä. Vuosikymmenen lopulla YTHS:n keskushallinnon terveystyöryhmä terästi kuitenkin otettaan terveyden edistämisessä. Sattumaa tai ei, seuraavankin laajemman prosessin virikkeeksi osoittautui OLL:n edustajan eräässä YTHS:n seminaarissa esittämä ajatus yhteisestä hyvinvointihankkeesta. Keskeiset organisaatiot (OLL, SYL, YTHS) lähtivätkin tähtäämään fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen opiskeluympäristön terveellisyyden edistämiseen. Se edellyttäisi vaikuttamista opiskelukulttuuriin niin yliopistoissa kuin opiskelijamaailmassakin. Ajatus oli vaativa ja innostava ja sille oli vahvoja ja hyvin perusteltuja taustoja. Ensimmäisissä epämuodollisissa neuvotteluissa liikkeellelähtöä kuvattiin hurmokseksi. Myöhemmin Kehräksi nimeytyneen hankkeen Työkirjakin on alaotsikoitu Hurmoksesta hankkeisiin. Hankkeen toimintatapa

4 YTHS:n terveystyöryhmän johdolla ja sen muodostamissa alaryhmissä tehtiin aiempaan verrattuna varsin laajamittaista valmistelutyötä. Erityinen vaiva nähtiin yliopisto-osapuolen mukaan saamisessa jo suunnitteluvaiheessa. Opiskelijajärjestöjen ja terveydenhuollon suhteen tilanne on helppompi, koska paikallisilla toimijoilla on valtakunnalliset keskuselimensä. Eri puolille maata sijoittuvia itsenäisiä yliopistoja oli hankalampi saada neuvonpitoon yhteisestä valtakunnallisesta toiminnasta. Samaan aikaan tehtiin sisällöllistä kehittelyä ja tulevan toiminnan rakenteen jäsentelyä lähtien opiskelijoiden elämäntilanteen ongelmakohdista. Tältä pohjalta valmistui laajahko perustelumuistio yhteiselle KEHRÄ-hankeelle, "jonka tarkoituksena on yhteisöllisin keinoin edistää opiskelijoiden terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyisyyttä". Hankkeen strategia muotoiltiin havaituista epäkohdista kohti laveasti määriteltyjä arvoja. Nämä suunnat olivat seuraavat: - yksin jäämisestä ja liiallisesta yksilökeskeisyydestä -> sosiaaliseen pääomaan yliopistoyhteisössä - opiskeluyhteisön hauraudesta -> lujuuteen ja yliopistoyhteisön jäseneksi kasvamiseen ja sitoutumiseen - menestyksen suorittamisesta -> sisäiseen motivaatioon ja omistautumiseen opinnoissa - 'piilo-opetussuunnitelmista' (=arvokonfliktit tavoitteiden ja toiminnan välillä) yliopistoissa -> oman tieteenalan asiantuntijaksi kasvamiseen - 'pallo hukassa' tunnelmasta -> yksilön voimavarojen vahvistumiseen - tyhjennyksestä tai nollauksesta (=runsas jokapäiväiseksi tavaksi tullut alkoholinkäyttö) -> lepoon ja virkistykseen. Tavoitteiksi asettuivat hyvinvointityöhön osallistuvien tahojen verkostoituminen, tietoisuus toistensa osaamisesta ja opiskelukulttuurin muuttaminen yksilön ja yhteisön hyvinvointia suosivaan suuntaan. Toimenpiteiden operationalisoinnit tehtiin sekä organisaatio-, ryhmä-, että yksilötasolle ja vastaavasti tasojen mukaisille toimijoille. Samalla todettiin, että esim. yliopistojen omissa kehittämishankkeissa oli monia opintojen ohjaukseen, opiskeluyhteisöjen vahvistamiseen ja opintopsykologitoimintaan liittyviä aloitteita, jotka toimivat osaltaan samaan terveyttä ja hyvinvointia edistävään suuntaan kuin tässä hankkeessa aiotut toimet. Keinot lähtivät eri tahojen vakiintuneen työn näkyväksi tekemisestä. Opiskelijajärjestöjen säännöllisten rutiinien sisällön uudistaminen ei edellyttänyt juurikaan uusia taloudellisia voimavaroja. Kokonaan uusia toimintamuotojakin kehitettiin. Niistä paikallisesti toimiviksi arvioituja tuli sitten siirtää uusiin yhteyksiin, uusille paikkakunnille sekä saada vakiintumaan.

5 Resurssit saatiin ydintoimijoiden säännöllisen toiminnan resursseista sekä STM:n ja OPM:n hankerahoituksesta, mikä toteutui vuosina Suunnittelu ja käynnistäminen erilaisine valtakunnallisine ja paikallisine seminaareineen oli ollut käynnissä pari vuotta ennen ulkopuolista rahoitusta. Kehrän johtoryhmään tulivat mukaan aloitetahojen (YTHS, SYL, OLL) lisäksi yliopistojen rehtorien neuvosto ja opetusministeriö. Puheenjohtaja ja projektipäällikkö tulivat YTHS:ltä. Vuoden 2004 jälkeen toiminta jatkuu ilman ulkopuolista rahoitusta hankkeen aikana muodostuneiden käytäntöjen ja rakenteiden varassa. Mitä saavutettiin YTHS:n terveysasemien terveystyöryhmillä samoin kuin ylioppilaskuntien elimillä oli Kehrän toteuttamisessa paikallisesti tärkeä merkitys. Yliopistoihin luotiin aluksi yhdyshenkilöverkosto. Kehrän luoman ilmapiirin ja palautteen myötä yliopistot alkoivat perustaa omia hyvinvointi- tai Kehrä-ryhmiään, joissa ylioppilaskunnat, YTHS ja eräät muut yhteistyötahot ovat mukana. Aluksi yliopistojen kannalta epävirallisena syntyneitä ryhmiä on virallistettu rehtorien päätöksillä tai muutoin laajaan joukkoon yliopistoja. Verkosto kasvaa ja jäntevöityy. Esimerkiksi Tampereen yliopiston Kehrä-ryhmää hyödynnetään yliopiston strategian valmistelussa. Hyvinvointityö on ottanut pysyvän sijansa yliopistojen kehittämisessä. Kolmen ulkopuolisen rahoitusvuoden aikana toteutui toistasataa tuettua paikallishanketta ja lukuisia ilman rahoitusta syntyneitä. Hankkeet on raportoitu. Yliopistojen omien Kehrä-ryhmien lisäksi YTHS:n voimavaroja lisättiin nimeämällä yhteisöterveyden ylilääkäri, yhteisöterveyden vastaava psykologi ja terveyspalvelupäällikkö. Uusi YHTS:n terveystyöryhmän yhteydessä toimiva Kehrä-jaos koordinoi ja piti yhteyttä eri yliopistojen ryhmien kesken. Alkuvaiheessaan se mm. lähti edistämään jo aiemmin hankerahoituksella tuetun opintopsykologiverkoston kehittymistä yliopistoissa. Sen lisäksi, että Kehrä-hanke loi uusia pysyviä voimavaroja osallistujiensa omaan toimintaan, myös valtakunnallinen yhteistyön on vakiintunut. Valtakunnallinen koordinaatio toteutuu nyt eri toimijoiden yhteisen KYKY-hankeen johtoryhmän ja suunnittelijan luotsaamana. JOHTOPÄÄTÖKSET MIELENTERVEYSTYÖN NÄKÖKULMASTA YTHS:llä kehittynyt ehkäisevä mielenterveystyö oli aluksi terveysasemien perustyöstä kohoavaa suurelta osin niiden omin voimin toteutuvaa.

6 Projektit lisäsivät toimijoidensa ammatillista valmiutta mutta niistä ei seurannut uusia toimintarakenteita YTHS:ään tai sen toimipiiriin. Sen sijaan rakentui jalansijaa ja kokemusta ehkäisevälle työlle korjaavan työn puristuksessa ja kriittisen keskustelun kohteena. Paikallistason syvenevä yhteistyö ylioppilaskuntien ja yliopistojen kanssa loi mahdollisuuksia valtakunnallisen tason tarkasteluille ja yhteistyölle. Projektien myötä tuli selväksi, että pelkkä oman asiantuntemuksen tarjoaminen ei riitä, sen paremmin kuin pelkkä tunnistettuihin epäkohtiin reagoiminenkaan. Molemmat - sekä tarjonnan että kysynnän pohjalta orientoituvat suunnat - ovat työn sisällön onnistumiseksi välttämättömiä, mutta eivät riittäviä. Terveydenhuollon kokemus ja terveysarvot on saatettava toteutumaan kohdeväestön elämäntapahtumisissa: yliopistoopetuksessa, opiskeluun omistautumisessa sekä opiskelijakulttuurissa. Tällä tapahtumisen tasolla valtakunnallinen toiminta tulee luontevaksi ja välttämättömäksikin. Päätöksiä tarvitaan suurista organisaatioista pienimpiin aina yksilön omakohtaisuuteen saakka. Niinpä ensimmäisen valtakunnallisen projektin erääksi olennaisuudeksi muodostuu yliopistoihin toimintaan jääviä hyvinvointiryhmiä. Myös monet ylioppilaskunnat saavat virikkeen omaan strategiatyöskentelyynsä. Hyvinvointi asettuu yliopiston jokapäiväiseen työhön uudella tavalla - ei satunaisena sivuvaikutuksena, vaan muun toiminnan yhteydessä harkittavana merkityskokonaisuutena. Mielenterveydestä huolehtiminen tai sen häiriintymisen ehkäiseminen ei ole enää pelkästään asiantuntijakaartin asia. Se on osa kokonaisvaltaista terveyden edistämistä ja hyvinvoinnin ylläpitämistä jokapäiväisessä tapahtumisessa. Kaikki psykologiset opiskelun esteet eivät myöskään ole mielenterveyden häiriötä, vaan edellyttävät asianmukaista opintopsykologista toimintaa. Opiskelijoiden ansiotyö- ja koululaissuuntaiseen identiteetin kehitykseen on tuotava määrätietoisesti mukaan tieteelliseen opiskeluun omistautuvaa ja asiantuntijaksi kasvattavaa opiskelua ja tutkimusta yliopiston taholta. Sisällöllisesti opiskelijayhteisöjen ja korkeakoulumaailman terveyden edistäminen ja mielenterveystyö kiinnittää huomiota myös yleisiin epäkohtiin. Nykytrendien virittämä kilpailu- ja menestymispakko sekä 'luuseriudun' pelko synnyttävät yli voimien ponnistelua sekä 'nollausta' runsaalla alkoholin käytöllä. Tämä tuottaa somaattisia oireita ja psyykkistä potemista. Terveyden edistämisen on avattava alkulähteitä ja pureuduttava niihin opiskelijaelämän ja yliopisto-opetuksen erityisiin tapahtumiin ja jännitteisiin, joihin terveydelle epäedulliset tapahtumasarjat punoutuvat. Edistävä ja rakentava toiminta perustuu kohdeväestön olennaisen ja ajankohtaisen tilanteen tuntemukseen.

7 Toiminnan tulee suuntautua epäkohtia ylläpitävien kehitysprosessien alkuvaiheisiin. Terveyttä edistävän toiminnan tulee avata arjen rutiineja. Sen tulee myös luoda uusia käytäntöjä, jotka lujittuvat yhteisöllisiä ja terveellisiä vaihtoehtoja kannatteleviksi rutiineiksi. Tämä edellyttää ehkäisevän työn omia rakenteellisesti pysyviä voimavaroja. Projekti voi olla vain tuollaisen rakenteen luomisen väline ja tältä kannalta Kehrähankkeen voi katsoa onnistuneen. Onhan myös terveydellisesti epäedullisilla vaikuttajilla ja vaikutteilla pysyvät rakenteensa ja huomattavat voimavaransa, joiden yhteiskunnallinen säätely on pulmallista. Muuttuvassa yhteiskunnassa mielenterveystyön on koko ajan määriteltävä uudelleen, mikä kuuluu sen toimien piirin ja mikä jää ulkopuolelle. Turvajärjestelmänä se kertoo, mikälainen kuorma on kohtuullinen yksilön kannettavaksi. Mielenterveystyö välittää potilastyössä tulevaa ainutkertaista kokemusta terveyttä ylläpitävien yleisten toimien perusteluksi. Ehkäisevä mielenterveystyö muodostaa käsitystä kulloinkin häiriöksi koituvan yksilöllisen kokemisen syntytavoista sekä häiriöikehitykseen vaikuttamisen keinoista ja tahoista.