Tutkimusohjelmamuistio (Ikääntyminen)

Transkriptio

1 Tutkimusohjelmamuistio (Ikääntyminen) Ikääntymisen tutkimusohjelma JOHDANTO Ikääntymisen tutkimusohjelman tavoitteena on vahvistaa suomalaista ikääntymisen perus- ja soveltavaa tutkimusta ja lisätä eri tutkimusalojen välistä yhteistyötä. Tutkimusohjelma tuottaa yhteiskunnallisen suunnittelun kannalta olennaista tietoa ikääntymisen lääketieteellisistä ja sosiaalisista tekijöistä sekä ikääntyvien ihmisten itsenäisen suoriutumisen edellytyksistä. Nämä kysymykset ovat väestön ikääntymisen vuoksi myös kansainvälisesti kasvavan tutkimuspoliittisen kiinnostuksen kohteena. Ikääntymistä ja ikääntyviä on määritelty monilla tavoilla. Esimerkiksi työelämän näkökulmasta yli 45-vuotiaita tarkastellaan ikääntyvinä ja yli 55-vuotiaita puolestaan jo ikääntyneinä. Myös eläkeikäisen väestön kohdalla kyse on kymmenien vuosien ikähajonnasta. Ikääntymisen tutkimusohjelma kohdistuu sekä ikääntymisprosessiin että vanhuusiän ilmiöihin. Ikääntyminen ymmärretään laajasti eikä sitä näin ollen tarkasti määritellä. Ikääntyvän väestön hyvinvointiin, elämän laatuun ja itsenäiseen selviytymiseen liittyvät terveydelliset ja yhteiskunnalliset kysymykset ovat tärkeällä sijalla EU:n viidennen puiteohjelman ensimmäisessä temaattisessa ohjelmassa "Elämänlaatu ja luonnonvarojen hallinta". Ikääntymisen tutkimusohjelma täydentää siten EU:n viidennen puiteohjelman tavoitteita. Tutkimusohjelma liittyy läheisesti myös kansalliseen Ikäohjelmaan, josta sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja työministeriö ovat päävastuussa, sekä Sitran Esteetön maailma -hankkeeseen. Se tarjoaa siten erinomaisen pohjan monitieteisille tutkimushankkeille. Suomen Akatemian hallitus päätti käynnistää Ikääntymisen tutkimusohjelman valmistelun järjestettiin round table -neuvottelu, jossa kartoitettiin ohjelmasta kiinnostuneiden tutkimusorganisaatioiden, ministeriöiden ja tutkimuksen rahoittajien näkemyksiä. Suomen Akatemia on varannut ohjelman toteuttamiseen 15 miljoonaa markkaa. Muut valmisteluun osallistuneet tahot tarkastelevat hankkeita omasta näkökulmastaan ja osallistuvat rahoitukseen soveltuvin osin oman päätöksensä perusteella. Tutkimusohjelmalle nimitettiin valmisteluryhmä, jossa olivat edustettuina myös sen rahoituksesta kiinnostuneet tahot. Ryhmän puheenjohtajana on toiminut pääjohtaja Vappu Taipale Suomen Akatemian hallituksesta, varapuheenjohtajana professori Eero Vuorio terveyden tutkimuksen toimikunnasta ja jäseninä professori Hilkka Riihimäki ja professori Paavo Riekkinen terveyden tutkimuksen toimikunnasta, professori Mauri Määttänen luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnasta, professori Aili Nenola kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnasta, professori Terttu Pakarinen ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunnasta, dosentti Jouko Lind Kansaneläkelaitoksesta, opetusneuvos Marita Savola opetusministeriöstä, tutkimuspäällikkö Antti Hautamäki Sitrasta, neuvotteleva virkamies Kari Vinni sosiaali- ja terveysministeriöstä, FT Pekka Kallio Tekesistä, dosentti Veijo Notkola Tilastokeskuksesta, tutkimusjohtaja Timo Filpus työministeriöstä, tutkimusasiamies Ilkka Tahvanainen Työsuojelurahastosta, tutkimuspäällikkö Kaija Majoinen Suomen Kuntaliitosta, kehittämispäällikkö Markku Tahvanainen ympäristöministeriöstä sekä asiantuntijana professori Eino Heikkinen Jyväskylän yliopistosta. Suomen Akatemiasta ryhmän työskentelyyn osallistuivat tiedesihteerit

2 Risto Andberg, Tellervo Raijas, Lea Ryynänen, Ritva Taurio ja Anna Mattila (sihteeri). Tutkimusohjelman koordinaation vastuuhenkilö on professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta ja koordinaattorina toimii FT Marja Saarenheimo Tampereen yliopistosta. 2. TUTKIMUSOHJELMAN TAVOITTEET Ikääntymisen tutkimusohjelman yleisenä tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa yhteiskuntaa vastaamaan väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Ohjelmassa etsitään vastauksia laajasti ottaen kahdenlaisiin kysymyksiin. Ensimmäinen kysymysjoukko koskee vanhenemisprosessia, sen luonnetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena on ikääntymisen monitieteinen tarkastelu biologisena, psykologisena, sosiaalisena, kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Toinen kysymysjoukko liittyy ikääntymisen tuottamiin haasteisiin sekä yksilöiden että eri yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla. Ikääntymisen tutkimusohjelman keskeisenä tutkimuspoliittisena tavoitteena on vahvistaa eri tutkimusalojen välistä yhteistyötä rohkaisemalla sekä monitieteisiä tarkasteluja että tutkimusryhmien ja tieteenalojen välistä keskustelua ylipäänsä. Ohjelma ulottuu Suomen Akatemian kaikkien nykyisten toimikuntien alueelle ja sen valmistelemiseen osallistuneet muut tahot ovat myös valmiita soveltuvin osin rahoittamaan ohjelmaan valittuja hankkeita. Suomessa on poikkeuksellisen hyvät edellytykset väestöpohjaisten tutkimusten tekemiseen. Suomessa on useita suuria väestökohortteja, joista on jo koottuna aineistoja eri tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Toisaalta voidaan luoda myös täysin uusia prospektiivisia tutkimusaineistoja. Myös vanhenemisen sosiaalisten, kulttuuristen ja kokemuksellisten ulottuvuuksien tarkastelussa Suomessa on jo hyvällä alulla tutkimusperinne, jossa on pyritty yhdistämään uudempia laadullisia tutkimusotteita perinteisempiin tilastollisiin tarkasteluihin. Tieteellistä tutkimusta on mahdollista tarkastella sekä tiedon kumuloitumisena että uusien kysymysten avaajana. Tässä mielessä tutkimukset paitsi täyttävät tiedollisia aukkoja, myös muuttavat vakiintuneita käsityksiä ja käytäntöjä. Tutkimusohjelmassa korostetaan tutkimusotteiden monipuolisuutta ja innovatiivisuutta. Ohjelman tavoitteiden toteutuminen edellyttää monenlaisten näkökulmien, tutkimusotteiden ja metodien mukanaoloa. Verrattuna erillisten hankkeiden rahoitukseen tutkimusohjelma mahdollistaa paremmin monitieteisyyttä ja laajentaa tutkimusten yhteiskunnallista relevanssia. Ohjelman koordinoinnin yhtenä tehtävänä onkin lisätä rahoitettavien tutkimusryhmien välistä yhteistyötä ja jopa auttaa muodostamaan uusia konsortioita. Tutkimusohjelman tavoitteiden toteutumista arvioidaan sekä yksittäisten tutkimusprojektien osalta että erityisesti koko ohjelman mittakaavassa. Arvioinnin kohteena ovat sekä ohjelman tieteelliset saavutukset että sen potentiaaliset yhteiskunnalliset ja ihmisten elämän laatuun kohdistuvat vaikutukset. Ohjelma pyrkii edistämään tutkimuksen ja käytännön välistä vuorovaikutusta monella tasolla. Yhtäältä se tuottaa sovelluskelpoista tietoa yhteiskuntaelämän eri alueille asumisesta ja työelämästä aina terveyspoliittiseen suunnitteluun ja hoitomenetelmiin. Toisaalta sen puitteissa voidaan tuottaa uusia tapoja, joilla tutkimus osallistuu vanhenemista koskevaan keskusteluun yhteiskunnassa. Tutkimusohjelma edistää myös tutkijankoulutusta ikääntymistutkimuksen alueella. Tämä tapahtuu yhteistyössä eri tutkijakoulujen kanssa.

3 3. TUTKIMUSOHJELMAN TEEMA-ALUEET A. Vanhenemisprosessien tutkimus Ikääntymisen sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet Ikääntymisen tarkasteleminen sosiaalisena, kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä muodostaa kehikon monille muille ikääntymistä koskeville kysymyksenasetteluille. Ikääntymistutkimuksen eri aloilla saatujen tutkimustulosten menestyksellinen soveltaminen edellyttää sosiaalisten ja kulttuuristen ulottuvuuksien ymmärtämistä ja huomioonottamista. Toisaalta tutkimuksia voidaan myös arvioida niiden sosiaalisen relevanssin perusteella. Ikääntyminen sosiaalisena ilmiönä viittaa ikääntyvien ihmisten paikkaan erilaisilla arkielämän areenoilla, kuten työyhteisössä, perheessä tai muussa lähiyhteisössä. Tutkimuksessa on tarpeen kysyä, miten ihmisen paikka ja roolit sekä häneen kohdistuvat odotukset muuttuvat ikääntyessä ja mitä tapahtuu hänen sosiaalisille suhteilleen. Edelleen voidaan tarkastella, millaisia uusia rooleja ja sosiaalisia suhteita ikääntyneillä on nykypäivänä. Naisten ja miesten elämänkulut, mahdollisuudet ja tehdyt valinnat ovat erilaisia ja tuottavat erilaisuutta myös ikääntymisprosessiin. Ikääntymistä määrittelevät käsitykset ja uskomukset vaihtelevat eri kulttuureissa ja historiallisina ajankohtina. Kulttuuri ja erilaiset puhetavat muuttavat sekä ikääntyvien itsensä että muiden käsityksiä ja nämä puolestaan rakentavat ja muuttavat kulttuurisia käytäntöjä. Siten on mielekästä tutkia kulttuurin tuotteita ja ikääntyvien omia kokemuksia sekä näiden välistä vuorovaikutusta. Myös ikääntyvien asema erilaisilla kulttuuritoiminnan kentillä on kiinnostava tutkimuksen kohde. Ikääntyminen yhteiskunnallisena ilmiönä on erityisesti sosiaali- ja yhteiskuntatieteellisen mutta myös historiallisen tutkimuksen kohde. Näillä aloilla tutkitaan yhteiskuntaa ja sitä, miten väestörakenne huomioidaan ja mihin ikääntyvät ihmiset sijoittuvat yhteiskunnallisessa kentässä. Tutkimusaiheita ovat mm. väestön vanhenemisen vaikutukset poliittisen järjestelmän toimintaan, ikääntyvien oma yhteiskunnallinen aktiivisuus sekä työelämä ja innovaatiojärjestelmä ikääntymisen näkökulmasta. Toimintakyky ja sen ylläpitäminen ikääntyessä Toimintakyvyn näkökulma on keskeinen tarkasteltaessa ikääntymisen prosessia sekä tieteenalakohtaisesti eriytettyinä osaprosesseina että kokonaisvaltaisesti yksilöiden työ- ja arkielämän sekä toiminnan kannalta. Ikääntymisen myötä tapahtuvien toimintakyvyn muutosten ja sen eri ulottuvuuksien sekä toimintakyvyn heikkenemiseen johtavien tekijöiden tarkastelu palvelee sekä gerontologisen perustutkimuksen kehittämistä että sovellustarpeita. Ikääntyvien ihmisten elämänlaadun parantaminen edellyttää uutta tietoa ikääntymiseen liittyvistä fyysisen aktiivisuuden muutoksista, näiden taustalla olevista tekijöistä sekä mahdollisuuksista ja keinoista vaikuttaa niihin. Tietoa tarvitaan erityisesti fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vaikutuksista erilaisten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon samoin kuin näiden vaikutuksista mielialaan ja kognitiiviseen toimintakykyyn. Fyysisen aktiivisuuden ohella myös muut elintavat, kuten ravintotottumukset ovat viime vuosina nousseet esiin gerontologisessa tutkimuksessa toimintakykyyn vaikuttavina tekijöinä. Psyykkisen toimintakyvyn tutkimisessa ovat keskeisiä yhtäältä ikääntyvien ihmisten omien

4 kokemusten ja omalle toiminnalleen antamien merkitysten sekä toisaalta erilaisten mentaalisten prosessien ja näissä tapahtuvien muutosten tarkastelut. Yhdistämällä erilaisia näkökulmia ja tutkimusotteita on mahdollista rakentaa uudenlaista tietämystä mm. pitkäikäisyyden, psyykkisen hyvinvoinnin ja kognitiivisen toiminnan ulottuvuuksista. Psyykkisen toimintakyvyn näkökulmasta myös ikääntyneiden mielenterveyden kysymykset ovat tärkeitä. Sosiaalisen toimintakyvyn tutkimus edellyttää ikääntyvän yksilön tarkastelua erilaisissa toimintaympäristöissä ja rooleissa, kuten työntekijänä, palvelujen käyttäjänä tai perheenjäsenenä. Yksilöiden sosiaaliset kyvyt kehittyvät ja muuttuvat dynaamisessa suhteessa sekä heidän elämänhistoriansa että ympäristön kanssa. Ikääntymisen biologiset perusmekanismit Luonnontieteiden alueella vanhenemisen tutkimus kuuluu nopeimmin kasvaviin tutkimusaloihin. Vanhenemisen biologisten perusmekanismien tutkimus ja sitä koskevien teorioiden testaus on viime vuosina tullut uudella tavalla mahdolliseksi mm. molekyylibiologisten ja geneettisten tutkimusmenetelmien kehityksen myötä. Tietämys geneettisten ja ympäristötekijäin vaikutusten keskinäissuhteista sekä kasvu- ja kehitysprosesseissa että vanhenemistapahtumissa kasvaa nopeasti. Yksi alueen kiinnostavimmista kysymyksistä on, missä määrin ja millä tavoin vanheneminen on geneettisesti ohjelmoitua, missä määrin siihen vaikuttavat ympäristö ja ihmisen oma toiminta, ja missä määrin sen voi nähdä tapahtuvan stokastisina prosesseina soluissa ja kudoksissa, joiden uusiutumiskyky ja virheiden korjauskyky on rajallinen. Vanhenemisen biologisten perusmekanismien tutkimus on tärkeää sekä ennaltaehkäisyn että uusien hoitomahdollisuuksien (mm. lääkehoitojen) kehittämiseksi. Yksi vanhenemisen biologian tärkeä osa-alue on aivojen vanheneminen ja kognitiivisen kapasiteetin hermostollinen perusta. Osa ihmisen kognitiivisesta kapasiteetista on geneettisesti säädelty, mutta toisaalta ympäristön vaikutus on varsin merkittävä. Muun muassa koulutustason tiedetään olevan yhteydessä hermoverkostojen ja hermopäätteiden määrään. B. Yksilöiden ja väestön ikääntymisen tuottamien haasteiden tutkimus Ikääntyminen, työelämä ja elinikäinen oppiminen Väestön ikärakenteen muutokset yhdessä työelämän jatkuvan muutoksen kanssa luovat merkittävän haasteen tutkimukselle, jonka tuottaman tiedon pohjalta pyritään löytämään keinoja ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn ja työssä selviytymisen tukemiseen. Kokonaisvaltainen ikääntymisen ja työelämän vaikutussuhteiden tarkastelu on mielekkäimmillään monitieteistä tutkimusta, jossa yksilön, kulttuurin, yhteiskunnan ja talouden näkökulmat lomittuvat toisiinsa ja tukevat toisiaan. Tutkimuksen yhtenä tärkeänä lähtökohtana tulisi olla arvojen ja tutkimuseettisten kysymysten kriittinen tarkastelu. Työelämään liittyvän ikääntymistutkimuksen kohteina voivat olla ikääntyvät työntekijät, työorganisaatiot, työelämästä syrjäytyminen ja eläkkeelle siirtyminen. Tähänastinen tutkimustoiminta on ollut vankinta ikääntyneiden työkyvyn ja kuntoutuksen alueella. Vähemmälle sitä vastoin on jäänyt tutkimus ikääntyneiden asemasta työmarkkinoilla, ikätyöttömyys, työorganisaatioiden toiminta, asenneilmasto, säädösten vaikutus ja ikääntyneisiin kohdennettujen

5 työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikutukset. Uuden tutkimuksen tulisi vastata ainakin seuraaviin kysymyksiin: mitä merkitsee ikääntyminen työmarkkinoilla, miten ikääntyvän työvoiman itsenäistä osaamista ja suoriutumista nykyaikaisessa työorganisaatiossa voidaan edistää ja miten ikääntyville ja ikääntyneille suunnatut toimenpiteet vaikuttavat. Elinikäisen oppimisen teema koskettaa sekä työikäistä että eläkkeellä olevaa väestöä. Muun muassa uuden teknologian käyttöönotto edellyttää jatkuvaa uuden oppimista ammatillisen osaamisen ylläpitämiseksi. Tähän taas tarvitaan uusia oppimis- ja opetusmenetelmiä. Toisaalta teknologiaa tulee kehittää siten, että se soveltuu mahdollisimman hyvin myös ikääntyvien käyttöön. Eläkeikäisten kohdalla oppimisella on merkitystä sekä perustietojen ja -taitojen päivittämisessä että elämän sisällöllisen monipuolisuuden ja vireyden ylläpitämisessä. Tietoyhteiskunnan ikääntyville ihmisille tarjoamia mahdollisuuksia on toistaiseksi tutkittu vähän. Kiinnostavia kysymyksiä ovat esimerkiksi, millaisia vaikutuksia käyttöliittymien ja verkon kautta saatavien palveluiden yleistymisellä tai virtuaaliyhteisöjen rakentumisella on ikääntyvien arkielämään. Asuin- ja toimintaympäristö Ikääntyvän väestön asemassa ja toimintaedellytyksissä on eroja riippuen siitä, missä osassa Suomea he asuvat, asuvatko he kaupungissa vai maaseudulla ja jopa siitä, missä osassa kaupunkia he asuvat. Aktiivisen vanhusväestön tarvitsemat palvelut voidaan nähdä asuinkunnan talous- ja kulttuurielämän elvyttäjinä. Näiden tekijöiden tarkastelu edellyttää alueellista lähestymistapaa. Elämäntapojen eriytyessä ja variaation lisääntyessä standardoitu tarjonta ei ole millään elämän alueella perusteltua. Kulttuuriseen muutokseen kuuluu myös suunnittelukulttuurin ja kaupunkipolitiikan muutos avoimemmaksi, jatkuvaksi keskusteluksi. Virallisten suunnittelutahojen rinnalle tarvitaan tavallisten kansalaisten äänen kuulumista. Iän karttuessa lähiympäristön asema korostuu, mikä asettaa erityisvaatimuksia alueiden suunnittelulle. Tähän liittyen tutkimusohjelmassa on tarkoitus etsiä vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Millaiset asuin- ja toimintaympäristöt mahdollistavat, tukevat ja edistävät ikääntyvän väestön itsenäistä suoriutumista? Millä ehdoilla kotiympäristö voisi samalla toimia hyvänä hoitoympäristönä? Millaisilla yhdyskunta- ja rakennussuunnittelun keinoilla hyviä ympäristöjä voidaan luoda ja toteuttaa? Millä tavoin ikääntyvät itse voivat osallistua toimintaympäristönsä luomiseen? Ikääntyminen ja teknologia Ohjelman yhtenä tavoitteena on käynnistää Suomessa geronteknologista tutkimusta ja tuotekehittelyä. Geronteknologia on monitieteistä ikääntymisen ja teknologian välisen suhteen tutkimusta ja tuotekehittelyä, joka pyrkii ehkäisemään iän mukanaan tuomaa toimintakyvyn heikkenemistä luomalla muuntuvia, adaptoituvia ympäristöjä, kompensoimalla heikkenevää toimintakykyä ja kehittämällä eri tasoisia apuvälineitä sekä ikääntyville että heidän hoitajilleen. Lähtökohtana on käyttäjäystävällinen teknologia ja teknisten laitteiden muotoilu, joka vastaa ikääntyvien ihmisten tarpeita. Tavoitteena on ikääntyvien kannalta hyvä tietoyhteiskunta. Tutkimusten avulla luodataan ikääntyvää väestöä tekniikan käyttäjinä, eri kohorttien ja eri ryhmien

6 suhdetta teknologiaan sekä teknologian käyttöä kommunikaation välineenä ja turvallisuuden luojana. Apuvälineiden, hoidon ja hoivan ergonomisten laitteiden ja ympäristönhallintalaitteiden alueella tuotekehittely tarvitsee tuekseen markkina- ja vaikuttavuusanalyyseja sekä filosofista, eettistä ja kulttuurista arviointia. Ikääntymisen ja teknologian välistä suhdetta voidaan tarkastella eri näkökulmista: painopiste voi olla yksilöissä, yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa tai sosiaalisissa ryhmissä ja instituutioissa. Hyvinvointiklusterien tarkastelu laajentaa tutkimusta koskemaan myös yrityksiä ja tuotekehittelyä. Kaikilla osa-alueilla tarvitaan tieteidenvälistä yhteistyötä. Vanhuuspolitiikka ja palvelut Taloudelliset ja yhteiskunnalliset sekä väestörakennetta koskevat muutokset lisäävät tarvetta tarkastella suomalaisen vanhuuspolitiikan arvoperustaa, sisältöjä ja strategioita monitieteisen tutkimuksen keinoin. Väestön ikääntyminen lisää tarvetta nykyisen palvelujärjestelmän ja eläkejärjestelmien arviointiin. Myös elinolojen ja hyvinvoinnin tutkimus on tarpeen. Näiden tutkimisessa voidaan soveltaa mm. sosiaalitalouden näkökulmia. Uuden tutkimuksen yhtenä haasteena on vastata kansalaisten näkökulmasta ajankohtaisiin käytännön kysymyksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kysymykset iäkkäiden potilaiden laitoshoidon laadusta tai omaishoidon tukemisesta. Ikääntymisen tutkimusohjelmassa pyritään myös synnyttämään keskustelua ikääntymistä koskevan perustutkimuksen, iäkkäille kohdennettujen palveluiden tutkimuksen ja käytännön palvelujärjestelmien välille. Ikääntyminen ja markkinat Ikääntyvät muodostavat kasvavan kuluttajaryhmän, jolla on omat eriytyneet mieltymykset, elämäntavat ja tarpeet. Myös tämän ikäryhmän maksukyky on tulevaisuudessa suurempi kuin nykyisin. Ikääntyneiden tutkiminen kuluttajina antaa merkittävää tietoa esimerkiksi päättäjille, tuotekehittäjille ja palveluorganisaatioille. Ikääntyvien määrän lisääntyminen kaikissa teollisuusmaissa luo kasvavia markkinoita erilaisille palveluille, apuvälineille, kulutustavaroille ja toimintamalleille. Näillä alueilla on Suomessa osaamista, mutta tuotteistamiseen, markkinointiin ja markkina-alueisiin liittyvä tieto on puutteellista. Myös arvojen ja eettisten kysymyksien tarkastelua tarvitaan. 4. OHJELMAN TOTEUTTAMINEN Ikääntymisen tutkimusohjelma on kolmevuotinen ja ajoittuu vuosille Ohjelma on Suomen Akatemian koordinoima ja sen toteuttavat Suomen Akatemia (terveyden tutkimuksen toimikunta, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta, luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta sekä ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunta), opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö, ympäristöministeriö sekä Kansaneläkelaitos, Suomen Kuntaliitto, Tekes, Tilastokeskus ja Työsuojelurahasto. Tutkimusmäärärahaa voivat hakea yksittäiset tutkimusryhmät tai tutkimusryhmien muodostamat konsortiot. Hankkeissa voi olla osallisina ulkomaisia tutkimusryhmiä, mutta Suomen Akatemia vastaa pääasiassa vain suomalaisten tutkijoiden kustannuksista. Hankkeiden arviointi perustuu

7 seuraaviin kriteereihin: Tutkimussuunnitelman tieteellinen taso Yhteensopivuus tutkimusohjelman tavoitteiden kanssa Tieteenalojen väliset yhteydet ja monitieteisyys Tutkimusryhmän pätevyys Kansalliset ja kansainväliset yhteydet Tutkijankoulutus Tutkimuksen yhteiskunnallinen relevanssi Tutkimusohjelmassa on käytössä kaksivaiheinen haku. Ensimmäisessä hakuvaiheessa Ikääntymisen tutkimusohjelmaan osoitetut aiehakemukset toimitetaan Suomen Akatemian kirjaamoon klo mennessä. Aiehakemukset laaditaan Suomen Akatemian hakulomakkeelle SA 1.0 ja etusivulle merkitään tutkimusohjelman tunnus "Ikääntyminen". Lomake täytetään ohjeiden mukaisesti, kuitenkin niin, että hakemuksen ainoat liitteet ovat korkeintaan neljän sivun mittainen tutkimussuunnitelma sekä vastuullisen johtajan ansio- ja julkaisuluettelo. Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä tutkimuksen tavoitteet, tärkeimmät menetelmät, mahdolliset yhteydet muuhun tutkimukseen sekä hankkeen yhteydessä tapahtuva tutkijakoulutus. Lisäksi tutkimussuunnitelmaan on sisällytettävä kunkin rahoitusta hakevan tutkimusryhmän korkeintaan yhden liuskan mittainen esittely. Jos kyseessä on konsortiohakemus, kukin osapuoli täyttää oman hakulomakkeensa, mutta tutkimussuunnitelmia laaditaan vain yksi. Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä konsortion kaikkien osapuolien osuudet työn suorittamisessa sekä hankeyhteistyön toiminta kokonaisuutena sekä siitä saatava lisäarvo. Kaikki asiakirjat liitteineen toimitetaan 25 kappaleena Suomen Akatemian kirjaamoon. Aiehakemusten perusteella rahoittajien edustajista koottu valmisteluryhmä tekee ehdotuksen niistä hankkeista, joilta pyydetään varsinaiset hakemukset tutkimussuunnitelmineen. Päätöksen jatkoon pääsevistä hankkeista tekee Suomen Akatemian hallituksen asettama jaosto, joka koostuu tieteellisten toimikuntien jäsenistä. Jatkoon päässeiden hankkeiden vastuullisille johtajille ilmoitetaan kirjallisesti jaoston päätöksestä. Kirjeessä ilmoitetaan, mikäli hakijaa pyydetään osoittamaan hakemuksensa suoraan muulle rahoittajalle (esim. Tekes) kuin Akatemialle. Toisessa hakuvaiheessa pyydetään jatkoon päässeiltä hankkeilta yksityiskohtaiset hakemukset klo mennessä. Hakemukset liitteineen laaditaan englannin kielellä. Hakemukset laaditaan Suomen Akatemian hakulomakkeelle (Application SA 1.0E). Mukaan liitetään kaikki hakuohjeiden mukaiset liitteet. Tutkimussuunnitelman maksimipituus on 10 sivua. Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä tutkimuksen tavoitteet, tärkeimmät menetelmät, mahdolliset yhteydet muuhun tutkimukseen sekä hankkeen yhteydessä tapahtuva tutkijankoulutus. Lisäksi tutkimussuunnitelmaan on sisällytettävä kunkin rahoitusta hakevan tutkimusryhmän lyhyt esittely. Jos kyseessä on konsortiohakemus, kukin osapuoli täyttää oman hakulomakkeensa, mutta tutkimussuunnitelmia laaditaan vain yksi. Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä konsortion kaikkien osapuolien osuudet työn suorittamisessa sekä hankeyhteistyön toiminta kokonaisuutena sekä siitä saatava lisäarvo. Hakulomakkeet liitteineen toimitetaan Suomen Akatemian kirjaamoon 25 kappaleena. Hakemukset arvioidaan ulkomaisista asiantuntijoista koostuvassa paneelissa. Tutkimusohjelmasta laaditun hakujulisteen, tutkimusohjelmamuistion, hakulomakkeita sekä Suomen Akatemian hakuoppaan saa Suomen Akatemian www-sivuilta osoitteesta sekä Akatemian kirjaamosta, jonne myös hakemukset toimitetaan. Yhteystiedot Suomen Akatemia

8 PL 99, Helsinki käyntiosoite Vilhonvuorenkatu 6 p. (09) f. (09) keskus@aka.fi Lisätietoja ohjelmasta: koordinaattori Marja Saarenheimo Tampereen yliopiston terveystieteen laitos PL 607, Tampere p marja.saarenheimo@kolumbus.fi tiedesihteeri Anna Mattila Suomen Akatemia, terveyden tutkimuksen yksikkö p. (09) anna.mattila@aka.fi