P U M P U L I P I L V E T

Transkriptio

1 T U O M O K. S I L A S T E P U M P U L I P I L V E T Runoja

2 TUOMO K. SILASTE Teokset: Matka, romaani; 2007 Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007 Apolloperhonen, runoja; 2008 Rakastettu leskirouva Gold, novelleja; 2009 Salaisuuden vartija, runoja; 2009 Filosofi, novelleja; 2009 Kersantti Rama, seikkailuromaani; 2010 Kersantti Rama ja Isä Iraklin aarre, romaani; 2010 Pumpulipilvet, runoja; 2011 Pumpulipilvet Tuomo K. Silaste Kannen piirros: T. K. Silaste Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2011 ISBN

3 LUKIJALLE Tämän 4. runokokoelmani, P u m p u l i p i l v e t runot ovat uusia, ennen julkaisemattomia. Kokoelmaan on otettu myös parhaat runot aikaisemmin julkaistuista kokoelmista: R a k - kaani kosketa minua (2007 ), Apolloperhon e n (2008) ja S a l a i s u u d e n v a r t i j a (2009). Runoissa pohdiskellaan elämän merkitystä nuoruutta ja vanhenemista. Miksi ihmisen elämä on niin lyhyt, ei lähellekään sataa vuotta? Mikä on rakkauden merkitys? Voiko vielä vanhana rakastaa toista? Suru, hallitsematon voima! Surun kohtaaminen on aina suuri murros. Suurin kaikista kuitenkin on rakkaus. Siinä muutamia keskeisiä teemoja elämästä. Runojen lisäksi tässä kokoelmassa on muutamia kertomuksia. Runot ja lorut on ryhmitelty kahdeksaan osioon: A H. Uudet runot tähän kokoelmaan on valinnut lehtori K a i j a V ä n n i. Tuomo K. Silaste 5

4 6

5 A Pumpulipilvet Seitsemän joutsenta Satoi pehmeätä lunta Runo Synopsis Retrospektiivinen elämäni Itsepetosta kaikki Hullu kesä Minäkö Sepesusi 7

6 8

7 PUMPULIPILVET On heleä, varhainen heinäkuun aamu. Aika on pysähtynyt. Alkava päivä nukkuu vielä. Herään. On raukea olo, ei kiirettä, ei aikaa, on loma. Venyttelen jalkoja, käsiä, suin tukkaa. Katson ikkunasta ulos. Taivaalla sinivalkoiset, paksut pumpulipilvet odottavat tuulta, päästäkseen matkaan. On heleä, varhainen heinäkuun aamu. Pumpulipilvet tuovat viestejä kaukaa, lapsuudestani, nuoruudestani, mutta tulevaisuuteen ne matkaa. Odotan tulevia pilvien viestejä. On heleä, varhainen heinäkuun aamu. 9

8 SEITSEMÄN JOUTSENTA Seitsemän lasijoutsenta lensi sieluuni kaukaa. Yksi niistä oli torso, kaula katki, kuollut. Mutta se kertoi olevansa vain osittain kuollut. Pitäisikö uskoa, kuollut mikä kuollut? Ei voi olla osittain kuollut vai voiko? Se saattaa olla mahdollista joutsenten valtakunnassa. Seitsemän joutsenta, muistoineen. Yksi niistä oli torso, kaula poikki kuollut. 10

9 SATOI PEHMEÄTÄ LUNTA Muistatko rakkaani, kun teimme pihallemme suuren lumiukon. Pyöritin kaksi suurta lumipalloa ja sinä teit pienen pään. Nostin pallot päällekkäin. Hymyilit minulle kauniisti. Lumiukko seisoi pihalla, hetken aikaa alastomana, ennen kuin laitoit sille hiilisilmät ja suun sekä porkkananenän. Minä taas tökkäsin sen oikeaan käteen talon vanhan varsiluudan. Kiedoit pitkän, punaisen kaulaliinasi lumiukon kaulaan ja painoin sen päähän piponi. Pidimme toisiamme kädestä ja nauroimme ukolle makeasti. Satoi pehmeätä lunta. Siitä on kulunut vuosia monta ja lapset ovat jo maailmalla. Nyt kun kuljemme molemmat rollaattoreilla, niin talvisin usein puheeksi tulee, tuo tekemämme lumiukko. Sen hiilisilmät ja suu sekä porkkananenä, kädessä vanha varsiluuta. Keväällä ikioma lumiukkomme suli hiljaa pois, paikalle jäi vain punainen kaulaliinasi, musta pipo ja talon vanha varsiluuta. Satoi pehmeätä lunta. 11

10 RUNO Runo ei ole salattu, rivien väliin kätketty muisto. Ei! Runo on sisäinen tunne, tuska. Sen on päästävä ulos kuolemattomuuteen. Runo on nuoruusmuiston sisäinen huuto älä pakene minua, rakkaani, tule takaisin kauniina muistoina. Asu minussa, niin kuin nuorena teimme. Runo ei ole salattu muisto, vaan jälkeen jäävä rakkauden loistava kukkapuisto. 12

11 SYNOPSIS Annan synopsiksen perikunnalle, kaikista elinvuosistani. Luettuaan tiivistelmän, he joko nauravat tai itkevät itsensä hengiltä. Kannattaa harkita! 13

12 RETROSPEKTIIVINEN ELÄMÄNI Ateljeessani kaaos! Kaikki työni sekaisin: öljy, vesiväri-, akryyli- ja sekatekniikkatyöt. Niiden kehykset paksun, harmaan pölyn peitossa. Työt vuosilta Kukahan järjestäisi ne takaisin hyllyihin? Kuten silloin, kun muusani vielä eli. Se oli loistoaikaa, joka ei palaa. Juotiin samppanjaa joka taululle. Kaikki nuo työni, harmaan pölyn peitossa, koko retrospektiivinen elämäni, ihana muisto menneeltä ajalta: taiteilijasta ja hänen muusastaan. Paluu tuohon aikaan on vaikeaa, jos se onnistunee koskaan. Aika ei palaa. 14

13 ITSEPETOSTA KAIKKI Aurinko paistaa. Makaan beachilla, kuluneella laverilla suuren aurinkovarjon alla. Olen onnellinen. Sinisenä kiiltelevä Välimeri pyrkii sieluuni. Itsepetosta kaikki. Rahalla ostettu rantaloma. 15

14 HULLU KESÄ Minä rakastin sinua. Suutelin sinut kesään. Istuit sylissäni lämmin kosketus ihollani, nuoruuteen. Täysillä eletyt vuodet. Mielettömän hauskaa kahlata rantavedessä, kumisaappaiden täyttyessä vedellä. Hullu kesä. Keräsimme kukkivia suopursuja ja humalluimme niiden pistävästä tuoksusta. Hullu kesä. Puhalsimme niiden valkoiset höytyvät rakkaudeksi maailmalle. Todella hullu kesä. 16

15 MINÄKÖ SEPESUSI Miksi kieltäisin surun arvet ruumiissani, ne ovat osa elettyä elämääni. Oi, kuinka hyvin muistan rakkautemme hullut onnelliset vuodet. Minäkö Sepesusi! Hissisuudelmat. Nauroimme niille. Ne olivat salaisuutemme. En huomannut, kuinka nopeasti nuo rakkautemme hullut vuodet kulkivat ohitsemme. On vain muistojen onnellinen suru. Riitan muistolle hautajaisissa

16 18