ITÄ-UUDENMAAN MAAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT LUONNONYMPÄRISTÖT (MALU) Loppuraportti

Transkriptio

1 ITÄ-UUDENMAAN MAAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT LUONNONYMPÄRISTÖT (MALU) Loppuraportti LIITE 1: ALUEKUVAUKSET Sivu 1: MALU -aluetaulukko Sivu 5: Aluekuvausten selitys Sivut 7 175: Aluekohtaiset kuvaukset MALU -alueet taulukoituna kunnan ja karttalehden mukaisessa järjestyksessä (järjestys sama kuin aluekohtaisissa kuvauksissa). Kriteeri: 1 = pelkästään luontotyyppikohtaisilla kriteereillä valittu alue, 2 = pelkästään yleisillä kriteereillä valittu alue, 1 2 = osittain luontotyyppikohtaisilla ja osittain yleisillä kriteereillä valittu alue. Yhdistelmä: X = useasta luontotyypistä koostuva alue. Lskytkentä: X = alue liittyy suoraan luonnonsuojelualueeseen tai on luonnonsuojelualueen läheisyydessä. Seutukaava: alueen suojelumerkinnät Itä-Uudenmaan seutukaavassa. Nro Alue Kunta Karttalehti Kriteeri Yhdistelmä Lskytkös Seutukaava 1 Hanskisenkallio Sipoo SL 2 Maloxen Maloxratan Sipoo X SL 3 Trutlandet Sipoo X 4 Långören Sipoo X X SL 5 Rönnhället Sipoo SL 6 Fårholmenin itäinen luoto Sipoo Gräsören Sipoo X 8 Kaunissaaren metsät Sipoo X X 9 Furuholmen Sipoo X X 10 Östholmshället Sipoo Östholmen Sipoo X 12 Kalvholmenin itäinen luoto Sipoo Abborrholmen Sipoo Alörarna Sipoo X SL 15 Bärholmen Sipoo X 16 Torrvedshällarna Sipoo SL 17 Linholmsören Sipoo SL 18 Granö Sipoo , X 19 Majvik Sipoo , X 20 Manskog Sipoo X 21 Immersbackan läntinen metsä Sipoo X 22 Immersbackan itäiset metsät Sipoo X 23 Fallbäckenin lehto Sipoo X 24 Hemängsbergetin-Björkhagan metsät Sipoo , X 25 Haraskärrsbergenin metsä Sipoo X

2 Nro Alue Kunta Karttalehti Kriteeri Yhdis- telmä 26 Orrbergin metsät Sipoo X 27 Talman lehdot Sipoo X Lskytkös 28 Degerbergin Brännbergenin metsät Sipoo , X 29 Byändan metsät Sipoo X X 30 Dammenin purolaakso Sipoo X 31 Blekdalin metsä Sipoo X 32 Hökärrin metsä Sipoo X 33 Solbergin metsät Sipoo X X 34 Sipoonjoen lehdot Sipoo X X 35 Furunäsbäckenin metsät Sipoo X X 36 Fjärdhällarna Sipoo Söderkullalandet Sipoo X 38 Norrkullalandetin metsät Sipoo X 39 Kajhället Sipoo Västerskog Sipoo X S 41 Ängesholmenin lehto Sipoo X 42 Hitå Sipoo X S 43 Norrskogen Sipoo X S 44 Sipoonlahten itärannat - Eriksnäs Sipoo X S 45 Kokallören Sipoo Kalkkirannan kalliot Sipoo X 47 Löparön lounaiskulma Sipoo X 48 Långvikenin flada Sipoo X X 49 Snettvikenin fladat ja kluuvi ympäristöineen Sipoo X 50 Majudd-Klippudden-Dyvikbergen Sipoo X 51 Löparön Långberget Sipoo X 52 Löparönsalmen luoteisranta Sipoo X S 53 Löparön lammaslaidun Sipoo X 54 Sipoonlahti ja Sipoonjoen suisto Sipoo X X S 55 Joensuun metsäsaareke Sipoo Sibbesborg Sipoo X 57 Söderkullan-Hansaksen metsät Sipoo X X 58 Grundträsket Sipoo Segelklimp Sipoo X S4 60 Oritoja Sipoo , X X 61 Flymossen Porvoo, Sipoo 62 Onaslandetin eteläosat Porvoo X 63 Onasvikenin pohjoisranta Porvoo Flakaholmenin rantaniitty Porvoo Fåfängshällarna Porvoo SL 66 Hötervikenin ranta Porvoo Seutukaava 2

3 Nro Alue Kunta Karttalehti Kriteeri Yhdis- Ls- Seutu- telmä kytkös kaava 67 Läntinen Sandön Porvoo X X SL 68 Blinkanin pellot Porvoo , Kvarnkärr-Bisakärr Porvoo X 70 Kodderviken Tolkkisen ja Hermanninsaaren Porvoo X rantametsät 71 Kungsbäcken Porvoo X 72 Gammelbackan lähiömetsä Porvoo X 73 Kråkömalmen Porvoo X X 74 Killingö Porvoo X 75 Sikosaaren metsät Porvoo X X 76 Kiialan-Saksalan pellot Porvoo , Kallolankallio-Uljaankallio Porvoo X 78 Kirkkallio Porvoo X 79 Tuorilankoski-Myllyoja Porvoo X 80 Myllynkoski Huhtaankoski Porvoo X Pauninjoja 81 Henttalankoski Porvoo, X X S4 Askola 82 Sandmalmenin metsä Porvoo Karilamalmenin metsä Porvoo Karilasandenin Jättekastet Porvoo X SL 85 Karilasandenin kalliometsä Porvoo X SL 86 Långdalsberget Porvoo X SL 87 Fogdasskogen-Karhukorpiskogen Porvoo X X 88 Fallberget Porvoo X 89 Hommanäsin lehto Porvoo X X 90 Holmberget Porvoo , X X 91 Domargårdin metsät ja kalliot Porvoo , X 92 Vadträsket Porvoo X X S 93 Tunnträsket Porvoo X 94 Gammelängenin metsä Porvoo Sannaisen kallio Porvoo X X 96 Vadbäcken Porvoo X 97 Stora Brokholmen ja Lilla Brokholmen Porvoo , X X SL 98 Ilolanjoen pellot Askola, , , 1 X Porvoo , Vähäjoki Askola , X 100 Hiirkoski-Everstinkoski ympäristöineen Askola X S 101 Vähäjärvi Askola Torpinjoki Pukkila X 103 Koskustenoja Pukkila X 104 Virenoja Pukkila , X 105 Rapuoja Pukkila X 3

4 Nro Alue Kunta Karttalehti Kriteeri Yhdis- Ls- telmä kytkös 106 Kanteleen pellot Pukkila , X 107 Kärpen niityt Loviisa Labbyn laitumet ja pellot Loviisa X 109 Segersbyn laitumet Loviisa X S 110 Jomalberget Loviisa X X 111 Gislarbölen metsät ja Lappobäcken Loviisa X 112 Sandön rannat Loviisa X X 113 Fantsnäsin laitumet Loviisa X 114 Sarvlaxträsket Loviisa S 115 Sarvlaxträsketin pohjoiset rannat Loviisa X S 116 Suur-Sarvilahden vanha puistometsä Loviisa Kuggomin Mossen ja Råmossen Loviisa , X SL 118 Myllyjärvi Loviisa S 119 Riketräsketin korpi Loviisa X 120 Kuuskoski Loviisa Nyängsbäcken Loviisa X 122 Ytterfallet ja Köpaksen kallio Loviisa X SL 123 Veckarbyn harjumetsä ja Marsbäcken Loviisa X SL 124 Malmgårdin laitumet Loviisa X 125 Malmgårdin-Bredkärretin pellot Loviisa Niinijärvi Loviisa Hagalundin lehto Loviisa X X 128 Kasaberget Loviisa X 129 Lappominjärvi Loviisa X S 130 Särkjärvi Loviisa, , S Lapinjärvi 131 Kukuljärvi Loviisa S4 132 Kukuljärven kalliot - Huuhkajanvuori Loviisa , X 133 Luikonmäki Myrskylä X 134 Karsoja Myrskylä X 135 Pöyryssuo Myrskylä SL 136 Lapinjärvi Lapinjärvi X 137 Lindkosken pellot Lapinjärvi , Pukaron pellot Lapinjärvi , Virmajoki Lapinjärvi X Seutukaava 4

5 Aluekuvausten selitys: Alue. Yleensä maastokartan nimistöstä johdettu nimi, toisinaan itse annettu. Numero on sama kuin edellä esitetyssä taulukossa. Monet MALU -alueet koostuvat useasta erillisestä osa-alueesta. Erilliset osa-alueet on toisinaan nimetty kirjaimin (A., B. jne.). Järvet (yli kymmenen hehtaarin laajuiset vakavedet) muodostavat aina oman MALU -alueensa, vaikka myös niiden rannalla olisi MALU -aluetta. Kunta voimaan tulleen kuntajaon mukainen kunnan nimi. Karttalehti. 1: maastokartan numero. MALU -maastokäynti. Maastokartoituksen ajankohta. MALU -kartoittaja. MALU -hankkeessa alueita maastossa kartoittanut, joissain tapauksissa ilmakuvasta tai maastokartalta tulkinnan tehnyt henkilö. Yhteenveto. Kuvauksen kirjoittamispäivämäärä. Kirjaaja. Kuvauksen kirjoittaja. Kriteerit. 1 = luontotyyppikohtaiset kriteerit täyttävä alue; 2 = yleisten kriteerien perusteella valittu MALU - alue. Kriteerin 1 alue voi täyttää myös MALU:n yleiset kriteerit. Kuvaus. Vapaamuotoinen selostus alueen luonnosta. Sisältää kuvauksen alueen ominaisuuksista, joiden perusteella jokin MALU -kriteeri täyttyy, vallitsevista luontotyypeistä ja niiden laadusta sekä mahdollisista erityispiirteistä. Eri osa-alueita on kuvattu erikseen. Osa-alueiden kriteerityyppi on ilmaistu kuvauksessa merkinnällä (1) tai (2), jos MALU -alueelta erottuu selväpiirteisesti erityyppisillä kriteereillä valittuja osia (ks. edellinen kohta Kriteerit). Muista lähteistä kuin MALU:sta peräisin olevat kuvaukset on esitetty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta täysin alkuperäisessä muodossaan, jolloin ne on esitetty kursivoidulla fontilla ja lainausmerkeissä. Lähteen alkuperäistä selostusta on siteerattu pääasiassa vain niiltä osin kuin niissä on esitetty MALU:n kannalta olennaista sisältöä eli tavallisesti luontotyyppejä ja lajistoa. Muista lähteistä luin MALU -kartoituksista on esitetty toisinaan luontoselvityksen tekijän kaava- ja muita maankäyttösuosituksia. Niitä on siteerattu lähinnä silloin, kun on haluttu korostaa selvityksen tekijän toteamaa alueen erityisarvoa. Sitaatteihin sisältyvät kaavasuositukset eivät ole MALU - hankkeessa toimineiden ehdotuksia kaavamerkinnöiksi. MALU -luontotyypit. MALU:n luontotyyppikohtaisten kriteerien mukaiset luontotyypit. Erityislajit. Sisältää etupäässä uhanalaisia ja muita harvinaisia lajeja. Uhanalaisista lajeista on esitetty lajinimen perässä suluissa vuoden 2000 uhanalaistarkastelun uhanalaisuusluokka tai alueellinen uhanalaisuus. Myös alueellisesti uhanalaiset on esitetty. Uhanalaisuusluokat: VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen, CR = äärimmäisen uhanalaisen, RT = alueellisesti uhanalainen (vyöhykkeessä hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa tai eteläboreaalinen, Loinaismaa ja Pohjanmaan rannikko), NT = silmälläpidettävä. 5

6 Yli kymmenen vuotta vanhoissa raporteissa ilmoitettuja havaintoja ei ole esitetty tässä kohdassa. - = erityislajeja ei ole löydetty; ei selvitetty = lajistosta ei ole tehty selvityksiä tai tehdyt selvitykset ovat vanhoja. Moni alue on ilmoitettu olevan lajiston osalta pääosin selvittämättä, jolloin on voitu havaita luonnehtija- ja ilmentäjälajistoa, mutta mitään kattavampaa tai huomionarvoisiin lajeihin kohdistunutta selvitystä ei ole tehty. Tavanomainen alueen luontotyyppejä luonnehtiva ja ilmentävä lajisto on esitetty kuvauksessa. Uhanalaiset luontotyypit. Luontotyyppien uhanalaisuusluokka Etelä-Suomessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuustarkastelun mukaan (LUTU). Luokitus sama kuin lajeilla (ks. kohta Lajisto). Alueellista uhanalaisluokitusta ei ole tehty luontotyypeille. Luontotyyppien luokittelun tarkkuus vaihtelee. - = uhanalaisia luontotyyppejä ei ole tai ei ole löydetty alueelta; ei määritetty = luontotyyppejä ei määritetty alueelta eli ne eivät ole tiedossa. Lähteet (muut kuin MALU -kartoitus) on esitetty myös raportin lähdeluettelossa. Lähteinä käytetyt ilmakuvat ja maastokartat olivat pääasiassa Maanmittauslaitoksen ylläpitämillä Kansalaisen Karttapaikka -verkkosivuilla. Ilmakuvia tarkasteltiin syksyllä 2009 ja talvella 2010, ja ne ovat pääosin vuosina otettuja ortoilmakuvia. Sipoon alueita on esiselvitetty myös vuonna 2006 otetuilla ilmakuvilla. Huomautus. Sisältää lisätietoa, mm. seutukaavojen suojelumerkinnöistä ja ympäröivistä luonnonsuojelualueista. 6

7 1. Hanskisenkallio (Handskholmsklippan) Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: MALU Loppuraportti Lähde 1: Harmaalokkikolonia on iso ja siinä on paljon poikassaalistajia. Muiden lajien poikaset syödäänkin useimpina kesinä pois. Harmaalokit ovat nyttemmin vähentyneet kannanrajoitustoimien ansioista. Kalalokki- ja tiirakolonia on vielä huomattava. Joukossa riskilöitä, tukkasotkia, heinä-, lapa- ja harmaasorsia, haahkoja, sekä kanadan- ja valkoposkihanhia. Kahlaajista löytyvät vielä kaikki alueella pesivät, eli punajalkaviklot, karikukot, tyllit ja meriharakat. Kaikki pienemmät lajit tulevat kuitenkin katoamaan, jos harmaa- ja merilokkien harjoittamalle saalistukselle ei tulla tekemään mitään. Selkälokitkin yrittävät pesintää joka vuosi. luoto on laaja ja sillä on erilaisia kasvillisuusalueita. Vain muutama kitukasvuinen puu. Luodolla on rauhoituskyltit, mutta retkeilystä näkyy huomattavan paljon jälkiä. Lisäksi rauhoitus päättyy liian aikaisin, jo Lähde 2: Vuosina ja 2009: Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Vuonna 2008: Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Luodon kokoon nähden huomattava lintukeskittymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Lähde 3: Hanskisensaari on silokallioinen ja lähes puuton saari. Saaren pohjoiskärjessä on somerikkoinen niemi, jonne on asettunut pesimään suurin osa luodon lajeista. Luostarisen selvityksen (2002) mukaan saaren pesimälinnusto on hyvin monipuolinen. Saarella on tavattu pesivänä tavanomaisten lokkien ja tiirojen lisäksi mm. selkälokki (VU), haahka, riskilä, meriharakka, tylli, kivitasku ja luotokirvinen. MALU -luontotyypit: Luodot Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU), tylli (Charadrius hiaticula, RT) Uhanalaiset luontotyypit: Lintuluodot ja -kalliot (NT) Lähde 1: Matti Luostarinen. Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu Lähde 2: Luonnontieteellinen keskusmuseo (2010). Yhteenveto Matti Luostarisen lintuseurannoista Espoon, Helsingin ja Sipoon saaristossa (sis. taulukoita, niiden selityksen ja karttoja). Lähde 3: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 4: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. Viitattu Lähteessä 3. Huomautus: Hanskisenkallio on merkitty seutukaavassa SL -alueeksi. Lähteessä 3 Hanskisensaarella tarkoitetaan Hanskisenkalliota. 7

8 2. Maloxen Maloxratan Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1-2 Kuvaus: Lähde 1: Malören östra ja västra. (2) Itäinen on pieni saari, jolla muutama puu. Laajasti niittyinen. Aiemmin paljon harmaalokkeja, nyt ovat melkein kadonneet häirinnän (retkeilyn) ja kannanrajoitustoimenpiteiden takia. Pesii vielä jonkin verran haahkoja ja valkoposkihanhia. Potentiaalinen lintusaari. (1) Läntinen on matala heinikkoluoto, jolla on iso tiirakolonia. Seassa nauru- ja kalalokkeja, haahkoja, tukkasotkia, heinä-, lapa- ja harmaasorsia. Löytyy myös punajalkaviklo, karikukko ja meriharakka. Hyvä lintuluoto. Lähde 2: MALÖREN VÄSTRA. Vuosina , 2006: Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Vuosina 2002, 2005, : Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Lähde 3: Luostarisen selvitysten mukaan luodoilla pesii kala- ja lapintiiraparia, naurulokki (VU), tukkasotka (9 paria vuonna 2003), meriharakka, punajalkaviklo, haahka ja kivitasku. MALU -luontotyypit: Luodot Erityislajit: Naurulokki (Larus ridibundus, VU), kivitasku (Oenanthe oenanthe, NT) Uhanalaiset luontotyypit: Lintuluodot ja -kalliot (NT) Lähde 1: Matti Luostarinen. Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu Lähde 2: Luonnontieteellinen keskusmuseo (2010). Yhteenveto Matti Luostarisen lintuseurannoista Espoon, Helsingin ja Sipoon saaristossa (sisältää taulukoita, niiden selityksen ja karttoja). Lähde 3: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 4: Matti Luostarinen (2003): Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueilla kesällä Viitattu Lähteessä 3. Huomautus: Luodoilla on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL-merkintä. 8

9 3. Trutlandet Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Lähde 1: Saaren rannoilla on runsaasti kalliota ja kivikkoa. Varsinkin etelärannan ja länsipään korkeat, osin jyrkänteiset kalliot ovat maisemallisesti komeita, paikoin seinämät ovat hienosti kaareviksi hioutuneita. Korkeilta kallioilta on myös hyvät näkymät ulkosaaristoon. Kallio- ja kivikkorantojen kasvillisuus on enimmäkseen varsin niukkaa, tavallisia lajeja ovat ruokohelpi, luhtavuohennokka ja peltovalvatti. Lounais- ja länsikärjessä on kuitenkin melko reheviä lintujen lannoittamia kallioniittyjä, joilla kasvaa mm. iso- ja keltamaksaruohoa, merisauniota, siankärsämöä, keto-orvokkia ja ruoholaukkaa. Rantatörmien yläosassa kasvaa hieman merinätkelmää, nurmikohokkia ja rantavehnää. Rannan alaosassa ja joidenkin kalliolammikoiden liepeillä on pieniä matalakasvuisia rönsyrölli- ja ketohanhikkivaltaisia rantaniittylaikkuja, joissa tavataan myös keltamaitetta, meriratamoa ja punanataa. Etelärannalla näiden niittyjen runsain vihvilälaji on tavallisuudesta poikkeavasti tannervihvilä, vaikka suolavihvilääkin tavataan jonkin verran. Länsipäässä kasvaa myös nyylähaarikkoa. Eräät kalliolammikoista ovat soistuneet, niissä kasvaa mm. rantakukkaa, suoputkea, luhtavillaa ja jokapaikansaraa. Loivemmalla koillisrannalla kasvaa runsaasti merimaltsaa, jota on hieman myös kivikkorantojen levävalleilla. Saaren sisäosa on metsäinen. Kaakkoisosassa on lähinnä varttunutta puolukkatyypin männikköä, kenttäkerroksessa paljon variksenmarjaa, pieni märkä suopainanne ja paikoin mustikkatyypin kuusikkoa. Pohjoisosassa on rehevämpää mustikkatyypin varttunutta kuusikkoa. Korkeimmilla kallioalueilla metsä on karua jäkälä-kanervatyypin männikköä. Pohjoisosassa kaksi taloa joiden ympäristössä myös lehtipuustoa ja kulttuurivaikutteista kasvillisuutta, itäisempi talo on palanut. Saarella havaittiin nuolihaukkapoikue ja teeripariskunta. Lähde 2: Saaren metsät ovat vanhoja, koskemattomia. MALU -luontotyypit: Metsäiset saaret, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, rantakalliot ja -kivikot Erityislajit: Teeri (Tetrao tetrix, NT) Uhanalaiset luontotyypit: Ei määritetty Lähde 1: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 2: Gustaf Nordenswan. Henkilökohtainen tiedonanto Jere Salmiselle (perustuen Tringan ry:n linnustoselvitykseen v. 2009). Elokuu

10 4. Långören Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: MALU -kartoittaja: Jere Salminen Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Eteläpään kesäasuntoa lukuun ottamatta luonnontilaisena säilynyt harjusaari. Rannat ovat hiekkaisia soraisia, varsinkin länsirannalla melko leveällä vyöhykkeellä avoimia, enimmäkseen kasvipeitteisiä. Rannoilla on runsaasti vaihtelevankorkuista, melko monilajista kasvillisuutta, mutta myös paljaita hiekka sorapintoja esiintyy. Saaren eteläpäässä on silokallioita ja kivikkomuodostumia. Saari on leveimmästä osastaan metsäinen. Metsä on kuivaa, järeämännikköistä kangasta, joka on saanut kasvaa luonnontilaisena. Saaren pohjoisosassa on merenrantaniittyä, joka on kasvillisuudeltaan monimuotoista vaihdellen tyypillisestä merenrantaniitystä ketomaiseen ja sorapohjaiseen rantakasvillisuuteen. Paikalla todettiin mm. rantaputki (Ligusticum scothicum). Rannalla kasvaa myös kurtturuusua, joka on selvä uhka rantakasvillisuudelle. Lähde 2: Luontotyyppi: merenrantaniitty. Laki: Luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit täyttävä (1). Perustelut: Laaja, leveähkö, melko luonnontilainen merenrantaniitty, jolla tyypillinen lajisto. Yleiskuvaus: Långörenin saaren pohjoisniemessä ja länsirannalla sijaitseva edustava merenrantaniitty. Niitty on kivikkoinen, etenkin niemen itäranta. Paikoin muutama lohkare/iso kivi. Niitty on puuton ja pensaaton, niemen keskiselänteellä muutama mänty, pihlaja ja kataja ja kurtturuusu. Kasvillisuus on tyypillistä merenrantaniittylajistoa ja vyöhykkeet paikoin selviä. Matalakasvuisessa vyöhykkeessä yleisiä lajeja ovat mm. suolavihvilä, meriluikka ja luhtakastikka. Korkeakasvuisessa vyöhykkeessä mm. ruokohelpi, mesiangervo ja meriputki. Niityn leveys vaihtelee n. 9 metristä 23 metriin (niemen itäkärjessä 34 m), matalakasvuista on puolet niitystä, kesimäärin n. 15 m. Niemen pohjoiskärjen länsirannalla rajaukseen sisältyy soraranta. Luontotyypin edustavin osa on koko länsiranta sorarantaan asti. Maisemallisesti kaunis kohde. Lähde 3: Saariston vesimaisemaan ulkosaaristovyöhykkeellä selvästi erottuvana elementtinä kuuluva harjualue. Kasvillisuus lienee pääosin kanervatyypin karua kangasmetsää, puusto saaristomännikköä, saaren matala pohjoisosa merenrantaniittyä ja sora- ja hiekkarantojen kasvillisuutta. Alueen eteläosassa on yksi loma-asunto, mutta pääosin saari edustaa luonnontilaista harjumaisemaa. Alueella ei ole tehty maastotutkimuksia. Arvoluokka IV, MaL-Iuokka 1-2, toimenpideluokka 2-3. Hoidetaan maisemansuojelualueena tiukoin määräyksin, mahdollisesti luonnonsuojelualueena lievähköin määräyksin. Lähde 4: Pitkä, kapea saari, eteläpäästään kallioinen luoto, joka pohjoisempana muuttuu kivikko-, sorarantaiseksi, jopa hiekkaiseksi särkäksi. Eteläosa havumetsäinen, pohjoispää melkein puuton. Runsaasti hiekkaista ja soraista kasvualustaa suosivia kasvilajeja. Pesimisaikana ja myöhemminkin melko runsaasti lintuja. Lähde 5: Långören ja Rönnhällen Saaret ovat aiemmin olleet Sipoon parhaita lintusaaria (Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto 1981). Harmaalokkikolonian lisäksi saaressa pesii mm. kanadanhanhi, haahkoja, kalalokkeja ja tukkasotka ja meriharakka (Luostarinen 2003). MALU -luontotyypit: Metsäiset saaret, rantakalliot ja -kivikot, rantaniityt Erityislajit: Keltamatara (Galium verum, VU) 10

11 Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren harjusaaret (VU), Itämeren hiekkarannat (EN), Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), Merenrantaniityt (CR) Lähde 1: MALU -kartoitus Lähde 2: Uudenmaan ympäristökeskus. Långörenin merenrantaniitty. Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus (1999). Tuloste tietokannasta Lähde 3: Osmo Kontturi & Ari Lyytikäinen (1987). Uudenmaan harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus. Raportin 38. luonnos. Lähde 4: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7, 1988, Porvoo. Lähde 5: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 6: Matti Luostarinen (2003). Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueilla kesällä Viitattu Lähteessä 4. Lähde 7: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1981). Itä-Uudenmaan seutukaava Virkistys, suojelu- sekä eräitä maa- ja metsätalousalueita koskeva vaiheseutukaava. Viitattu Lähteessä 5. Huomautus: Långören on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL-merkitty alue. Saaren pohjoisosan rantaniitystä on valmisteilla luonnonsuojelulailla suojeltavan luontotyypin rajauspäätös. 5. Rönnhället Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Lähde 1: Itäinen Rönnhällen. Pieni, metsäinen saari suojaisella paikalla. Näkyvin laji on harmaalokki. Ovat kuitenkin vähentyneet viime vuosina kannanrajoitustoimenpiteiden takia. Saarella pesii myös selkä- ja kalalokkeja, sekä kala- ja lapintiiroja. Linnusto kärsii pahasti harmaalokkien saalistuksesta, eivätkä muut linnut saa yleensä poikasia lentoon ollenkaan. Lajistoon kuuluu myös haahkoja, hanhia ja pienempiä vesilintuja. Kahlaajista löytyvät meriharakka, punajalkaviklo, karikukko, tylli ja rantasipi. Saaren voisi rauhoittaa yhtenä kokonaisuutena Fårholmeninluodon kanssa. Lajisto on köyhtynyt ja tulee köyhtymään harmaa- ja merilokkien saalistuksen takia. Myös minkkituhoja useina vuosina. 11

12 Lähde 2: Rönnhällenin saarta käytetään virkistykseen. Harmaalokkikolonian lisäksi saaressa pesii mm. kanadanhanhi, haahkoja, kalalokkeja ja tukkasotka ja meriharakka. Lähde 3: Saarella matalat kalliorannat, sora- ja hiekkaharjua ja rantaniittyä. Hieman mäntymetsää, lisäksi pihlajaa, tervaleppää ja katajia. Rikas kasvisto. Mm. runsaasti isorantasappia (Centaurium littorale), myös pikkurantasappia (C. pulchellum), merisinappia (Cakile maritima), suola-arhoa (Honckenya peploides), keltamataraa (Galium verum). 89 kasvilajia havaittu (2000, 2001). Tämä on suurin kirjoittajan havatsema lajimäärä pienillä (n. 2 ha tai alle) saarilla Sipoon saaristossa. MALU -luontotyypit: Luodot, rantakalliot ja -kivikot Erityislajit: Selkälokki (Larus ridibundus, VU), tylli (Charadrius hiaticula, RT), keltamatara (Galium verum, VU) Uhanalaiset luontotyypit: Lintuluodot ja -kalliot (NT) Lähde 1: Matti Luostarinen. Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu Lähde 2: Matti Luostarinen (2003). Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueilla kesällä Lähde 3: Christina Lindén (2009). Havaintoja ja muistiinpanoja Sipoon saaristosta (raportti). Huomautus: Rönnhälletillä on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL -merkintä. 6. Fårholmenin itäinen luoto Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Lähde 1: Luodon kokoon nähden huomattava lintukolonia. Kalalokkeja ollut joskus yli 40 paria, samoin kala- ja lapintiiroja. Joskus pesineet myös nauru- ja selkälokit. Harmaa- ja merilokit verottavat poikastuottoa niin rankasti, että lintumäärät ovat alkaneet laskea. Lentopoikastuottoa ei juurikaan ole. Kahlaajista löytyvät vielä meriharakka, karikukko ja punajalkaviklo. Vesilinnuista mm. tukkasotka, haahka, heinä- ja lapasorsa. Minkkituhoja monina vuosina. Luoto muodostaa kokonaisuuden Långörenin ja Rönnhällenin kanssa. Vielä toistaiseksi hyvä lintuluoto. Lähde 2: FÅRHOLMEN Ö. Vuosina ja 2009: Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen 12

13 maasto ja kasvisto. Vuosina 2006 ja : Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Lähde 3: Fårholmen östra on pieni ja matala kallio- ja somerikkoluoto. Kalalokki- ja tiirakeskittymä on hyvin huomattava. Lisäksi pesimälinnustoon on kuulunut mm. selkälokki (VU) ja kesällä 2000 räyskä (VU). MALU -luontotyypit: Luodot Erityislajit: Räyskä (Sterna caspia, VU) Uhanalaiset luontotyypit: Lintuluodot ja -kalliot (NT) Lähde 1: Matti Luostarinen. Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu Lähde 2: Luonnontieteellinen keskusmuseo (2010). Yhteenveto Matti Luostarisen lintuseurannoista Espoon, Helsingin ja Sipoon saaristossa (sis. taulukoita, niiden selityksen ja karttoja). Lähde 3: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 4: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. Viitattu Lähteessä Gräsören Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Lähde 1: Kauttaaltaan matala, aika suuri saari, metsäpeitteinen, metsä pääasiallisesti isoa, hyvin vanhaa mäntyä. Havaittu 73 kasvilajia 2003 (paljon). Mäntymetsä vanha, aluskasvillisuus pääasiallisesti variksenmarjaa (Empetrum), mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja oravanmarjaa (Maianthemum bifolium), lisäksi lillukkaa (Rubus saxatilis) ja taikinamarjaa (Ribes alpinum). Paljon rantaniittyä, sekä korkeaa että matalaa. Saaren pohjoisosassa Tryörenin vastapäätä on niemeke jossa on harvinaisen suuri pikkurantasappiesiintymä (Centaurium pulchellum), joka tulisi ehdottomasti sisällyttää rantaniittyrajaukseen (vertaa Enviro 2004). Samalla paikalla myös hyvin runsaasti suomensuolasänkiötä (Odontites litoralis). Lisäksi suomenlahdennurmikohokki (Silene vulgaris v. litoralis), siniheinää (Molinia coeruela), keto-orvokki (Viola tricolor), keltamataraa (Galium verum), rantavalleilla kierumataraa (Galium aparine), merimaltsaa (Atriplex littoralis) ja isomaltsaa (A. prostrata), ym. 13

14 Lähde 2: Gräsörenin itärannan niitty. Gräsörenin avoimilla rannoilla on monipuolista niittykasvillisuutta. Matalakasvuisten kasviyhdyskuntien vallitsemista niityistä laaja-alaisin on rajattu arvokkaana luontokohteena. Niittyalue on hyvin alavaa ja tulvat nousevat sille herkästi. Niityn valtalajeja ovat rönsyrölli ja merirannikki. Vesirajan tuntumassa kasvaa myös meriluikkaa, kuivemmissa osissa runsaita ovat myös ketohanhikki, punanata ja suolavihvilä. Seuralaislajistoon kuuluvat mm. suomensänkiö, ruokohelpi ja ruokopuntarpää, sekä matalakasvuiseksi jäävät peltovalvatti ja mesiangervo. Rajaukseen sisältyy lounaisreunan tuntumassa muutama pienialainen tiheä mesiangervokasvusto. Kartalle rajatun alueen lisäksi samantyyppisiä matalakasvuisia niittykasviyhteisöjä on pienialaisemmin muuallakin Gräsörenin rantojen alavimmissa kohdissa. Gräsören on pieni, matala metsäpeitteinen saari Fårholmenin ja Tryörenin välissä. Rannat ovat huomattavan kivikkoiset, paikoin on pieniä laakeita rantakallioita. Kivikkoinen länsikärki ja pohjoiskärjen muodostava matala silokallio ovat alavien painanteiden erottamina hieman erillään muusta saaresta. Saaren pohjoisosassa on kapea hiekkainen harjanne. Avoimilla ranta-alueilla on varsin monipuolista niittykasvillisuutta, joista laajaalaisin matalakasvuisten kasviyhdyskuntien vallitsema osa on rajattu arvokkaana luontokohteena. Alavimmat rantaniityt ovat tavallisimmin rönsyröllin, merirannikin, ketohanhikin ja punanadan vallitsemia. Kartalle rajatun alueen lisäksi niitä on pienialaisemmin muillakin rannoilla. Kauempana rannasta on kallioniityille ominaista kasvillisuutta, jossa tavallisia ovat isomaksaruoho, pietaryrtti ja paikoin mm. lillukka ja kannusruoho. Pohjoiskärjen kalliolla runsaita ovat myös keltamaksaruoho, ruoholaukka ja keltamaite. Hiekkaisen harjanteen reunaan on kasautunut törkyvalli, jossa kasvaa valtalajeina nokkosta sekä iso- ja merimaltsaa; eteläkärjen lähellä vallilla kasvaa myös kierumataraa. Harjanteella kasvaa hieman mm. keltamataraa (VU). Keltamataraa kasvaa siellä täällä saaren muissakin osissa. Saaren länsipuolen kivikkoisilla niittyillä ovat valtalajeja punanata, mesiangervo, ruokohelpi, merivirmajuuri ja paikoin mm. peltovalvatti, hiirenvirna ja rantatädyke. Sisäosan metsä on matalakasvuista, osin vanhaa männikköä, rannan tuntumassa myös tervaleppää. Aluskasvillisuus on melko rehevää, mm. vadelmaa, lillukkaa, taikinamarjaa, terttuseljaa ja koiranvehnää, paikoin pensaikkotatarta ja isomaksaruohoa on runsaasti, avoimemmilla paikoilla myös keltamataraa ja nurmikohokkia. Linnuista saarella havaittiin muuttomatkalla lepäilevänä mm. kehrääjä, pikkulepinkäinen ja pikkusieppo. MALU -luontotyypit: Luodot, rantakalliot ja kivikot, rantaniityt, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät Erityislajit: Keltamatara (Galium verum, VU) Uhanalaiset luontotyypit: Merenrantaniityt (CR), Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT) Lähde 1: Christina Lindén (2009). Havaintoja ja muistiinpanoja Sipoon saaristosta (raportti). Lähde 2: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Kaunissaaren metsät Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: MALU -kartoittaja: Jere Salminen Yhteenveto:

15 Kriteerit: 1-2 Kuvaus: Alueeseen kuuluu (1) saaren länsi- ja eteläosien metsiä sekä (2) niitä ympäröiviä rantoja. (1) Saaren luoteisrannan lahdelman itä- ja eteläpuolella on vanhaa, luonnontilaisen kaltaista havumetsää. Metsä on hyvin kuusivaltaista. Kuusten joukossa kasvaa hieman mäntyä ja koivuja. Metsä on ollut kauan hoitamatta. Puut muodostavat katkeamattoman jatkumon eri-ikäisiä puuyksilöitä vanhimpien ollessa iäkkäitä vanhoja. Lahoa on varsin paljon, yleisesti yli kymmenen kuutiota hehtaarilla, mutta selvästi suurempiakin määriä esiintyy. Kaatuneet, järeät kuuset muodostavat paikoin rytöä. Saaren sisäosissa on soistumia, joissa on rämettä ja korpea. Pikkusieppo on todennäköisesti pesinyt vanhassa metsässä. Myös pohjantikkoja on näkynyt (Gustaf Nordenswan, henkilökohtainen tiedonanto). (1) Em. lahdelman eteläpuolella on lehtipuuvaltainen lehto. Metsä on tällä kohden ilmeisesti ollut vuosikymmeniä sitten niittyä hakamaata, mutta on kehittynyt laidunnuksen loputtua lehdoksi. Lehto on enimmäkseen tuorepohjainen, paikoin kostea. Kenttäkerros on runsasruohoinen ja reheväkasvuinen. Pääpuulajeja ovat koivu, tuomi, pihlaja, tervaleppä ja kuusi. Koivut ovat yleisesti iäkkäitä, ja lahonnutta pysty- ja maapuuta on ehtinyt muodostua yli 5 kuutiota hehtaarilla. Lähempänä rantaa tavataan runsaammin tervaleppää ja kosteapohjaista, mesiangervovaltaista kasvillisuutta sekä (2) ruokoluhtaa. Kuusi ei ole toistaiseksi niin runsas, että se heikentäisi juuri lehtokasvillisuutta. Tiheitä kuusialikasvoksia ei ole kehittynyt. Saaren etelärannalla on järeitä mäntyjä kasvavia kallioita. Hyvin vilkkaassa virkistyskäytössä oleva eteläranta on rajattu pois MALU -alueesta. (1) Saaren etelärannan itäosassa on harvakasvuinen, iäkästä tervaleppää kasvava lehto. Aluskasvillisuus on korkeakavuista ja kulttuurivaikutteista. Alueen metsänhoitosuunnitelmassa laaja alue saaren lounais- ja eteläosassa on merkitty aarnialueeksi. Vanhimmat MALU -alueen metsät ovat 155-vuotiaita ja tavallinen havumetsän ikä alueella on 115 vuotta. (Lähde 4) Lähde 2: Saaren länsipään talojen ympäristössä on rehevää kulttuurivaikutteista lehtoa: umpeenkasvavaa rehevää niittyä, järeää puustoa kasvavaa tervaleppälehtoa, tiheitä, läpitunkemattomia tuomikasvustoja. Lehtokasvillisuutta edustavat mm. lehtokuusama ja mustakonnanmarja (85. Kaunissaaren läntinen tervaleppälehto LS ). Gustaf Nordenswan (suull. ilm.) on todennut alueen länsipään lehdossa pikkutikan (VU) pesinnän. Myös melko harvinainen ja vaatelias idänuunilintu asustaa toisinaan alueella; lajia on havaittu muuallakin saaressa. Varsinaisen rantapuuston muodostavat monin paikoin varttuneet järeät tervalepät. Varsin komeana vyöhykkeenä niitä kasvaa mm. saaren kaakkoispäässä, Österuddin etelärannalla ulkoilutien luona. Tervaleppien alla on rehevää kasvillisuutta, mm. mesiangervoa, koiranputkea, koiranvehnää, puna-ailakkia, nurmilauhaa, juolavehnää, pensaikkotatarta, pelto-ohdaketta ja niukkana harvinaista morsinkoa. Rantaan rajoittuu paikoin reheviä tervaleppäluhtia. Eräs laajimmista sijaitsee saaren itäpäässä (84. Kaunissaaren Österuddin tervaleppäluhta LS ). Kaunissaaren suurperhosia on havainnoinut pitkään Gustaf Nordenswan, jolta on saatu suullista tietoa joidenkin lajien esiintymisestä. Kaunissaaressa tehtyjen havaintojen perusteella perhoslajistolle merkittävinä alueina korostuvat pohjoisrannan hiekkapohjainen niittyalue sekä länsipään lehto. Uhanalaisista lajeista Kaunissaaressa on havaittu mm. vaarantuneet tuomiyökkönen, vajayökkönen ja lattamaayökkönen. Näistä ainakin tuomiyökkönen asuttaa vakituisesti saaren tuomea kasvavia lehtoja. Silmälläpidettävistä lajeista on havaittu mm. maltsayökkönen, aaltoritariyökkönen ja tulimittari, joista ainakin viimemainittu on vakinainen saarella. Muita saaressa vakinaisia harvinaisuuksia ovat mm. kakskulmamittari, silkkipikkumittari, kalvaspikkumittari ja kultakeltasiipi. Lähde 3: Metsät koostuvat suurimmaksi osin luonnontilaltaan vaihtelevista vanhoista varttuneista lehtomaisen ja tuoreen kankaan enimmäkseen kuusivaltaisista metsistä (90 %). Lisäksi saarella on kasvillisuudeltaan monipuolisia lehtoja (5 %) ja luonnontilaisen kaltaisia kalliometsiä (5 %). Metsät ovat iältään lähes kaikki varttuneita tai vanhoja, osin harvennettuja, osin erirakenteisia/luonnontilaisen kaltaisia. Saarelle on suunnilleen viimeisen kymmenen vuoden aikana kertynyt monin puolin huomattavia määriä lahopuuta tuulenkaatoina, ja osa kaulattuina, ilmeisesti ennallistustoimenpiteinä. Tämän lisäksi saaren eteläosassa on metsätaloudelta pidempään säästyneitä alueita, joissa lahopuuta on monipuolisesti eri laholuokkina. Saarella on muutamia pienialaisia puustoisia soita, jotka ovat osin vesitaloudeltaan luonnontilaisia, ja osin ojitettuja, mutta silti melko vähän muuttuneita. Soistumat vaihtelevat ravinteisuustasoltaan 15

16 rämeistä ruoho- ja lehtokorpiin. Inventointikäyntien yhteydessä alueella havaittiin: ruostekääpä (silmälläpidettävä), varpushaukka (pesivänä). MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, rämeet, korvet Erityislajit: Tuomiyökkönen (Acronicta strigosa, VU), tulimittari (Eulithis pyropata, NT), ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus, NT), pikkutikka (Dendrocopos minor); ks. kuvaus Uhanalaiset luontotyypit: Vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), ruohokorvet (EN), lehtokorvet (EN) Lähde 1: MALU -kartoitus Lähde 2: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 3: Henrik Murdoch. Kirjallinen tiedonanto vuoden 2009 maastokartoituksesta Kaunissaaressa. Tammikuu Lähde 4: Kustens skogscentral (1999). Kaunissaaren metsäsuunnitelma. Huomautus: Saaren länsiosan lehto sisältää sopivia elinympäristöjä Lähteessä 2 mainituista perhosista ainakin tuomiyökköselle (VU), tulimittarille (NT), kakskulmamittarille ja silkkipikkumittarille. Lähteen 3 kuvaus koskee myös MALU -alueen ulkopuolisia (talous)metsiä. 9. Furuholmen Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1-2 Kuvaus: FURUHOLMEN Saaren rannat ovat melko laakeita ja niillä suurin osa rannoista on alavaa rantaniittyä. Paikoin rantaniityt ovat hyvin kivisiä. Muutamin paikoin on rantakallioita. (1) Rantaniityt ovat kasvistoltaan melko monilajisia, pääosin korkeakasvuisten lajien vallitsemia. Saaren rantaniityistä luonnoltaan arvokkaaksi kohteeksi on rajattu osuus, jossa matalakasvuisen rantaniityn kasvillisuus on edustavimmillaan (86. Furuholmenin etelärannan niitty). Furuholmenin rantojen alavimmissa osissa on kapealti merirannikin, suolavihvilän ja rönsyröllin vallitsemaa matalakasvuista rantaniittyä. Muutamassa paikassa kasvaa ruokopuntarpäätä. Suurikivisten rantojen valtalajit ovat peltovalvatti, meriputki ja ruokohelpi. Rehevimmillä rannoilla ovat runsaita myös mm. mesiangervo ja merivirmajuuri, paikoin tavataan hieman keltaängelmää. Rantaniittyjen kuivimmissa yläosissa luonteenomaisia ovat sarjakeltano, syysmaitiainen, ranta-alpi, punanata ja rantatädyke. Muutamassa kohdassa on alueella melko paikoittain esiintyvää 16

17 ruohokanukkaa, jota kasvaa erityisen näyttävästi länsirannan tervaleppien alla. Itärannalla on tiheä kasvusto vaateliasta rantahirvenjuurta; kasvuston halkaisee keittokatokselta tuleva polku. (2) Joissakin paikoissa rantapuuston muodostavat pienikokoiset tervalepät. Metsä on valtaosin mustikkatyypin varttunutta kuusivaltaista sekametsää, mänty on paikoin valtapuuna varsinkin kallioalueilla ja rantojen tuntumassa. Järeitä kilpikaarnamäntyjä on siellä täällä, etenkin rannoilla ja saaren eteläosassa. Pohjoisosassa on sekapuuna myös koivua. MALU -luontotyypit: Rantakalliot ja -kivikot, kalliometsät, kangasmetsät Erityislajit: Ks. kuvaus Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), keski-ikäiset tuoreet kuusivaltaiset kankaat (NT) Lähde 1: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Huomautus: MALU -alue rajautuu saaren pohjoisrannalla luonnonsuojelulain nojalla suojeltuun luontotyyppiin Furuholmenin rantaniitty. 10. Östholmshället Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Lähde 1: Östholmshällen ja Kalvholmen östra. Muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Paljon kalalokkeja ja tiiroja. Myös selkälokki pesii vuosittain. Kahlaajista löytyvät meriharakka, punajalkaviklo, karikukko ja rantasipi. Vesilinnuista hieman vaihdellen vuosittain tukkasotka, heinä-, lapasora, haapana yms. Lähde 2: Vuosina : Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Vuosina : Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Vuonna 2006: Luokka 3. Joitakin rauhoitettuja pesimälajeja. Luodon kokoon nähden huomattava lintukolonia. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Lähde 3: Östholmshällen (nro 110, paikallisesti arvokas alue): Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Östholmshällen (liite 10) on pieni luoto, joka muodostuu korkeasta kalliosta ja kivikkoisesta sekä heinikkoisesta etelärannasta. Kalaja lapintiiroja oli vuonna 2002 noin 35 paria. Vuonna 2003 luodolla pesi selkälokki (VU). 17

18 MALU -luontotyypit: Luodot Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU) Uhanalaiset luontotyypit: Lintuluodot ja -kalliot (NT) Lähde 1: Matti Luostarinen. Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu Lähde 2: Luonnontieteellinen keskusmuseo (2010). Yhteenveto Matti Luostarisen lintuseurannoista Espoon, Helsingin ja Sipoon saaristossa (sis. taulukoita, niiden selityksen ja karttoja). Lähde 3: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 4: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. Viitattu Lähteessä Östholmen Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: MALU -kartoittaja: Jere Salminen Yhteenveto: Kriteerit: 1-2 Kuvaus: Östholmen on retkeilykäytössä oleva saari, jolla ei ole asuinrakennuksia. MALU -alueeseen kuuluu Östholmenista kangas- ja kalliometsää, avokalliota, vähän rantalehtoa sekä hieman rantaniittyä ja kallioketoa. (2) Östholmenin pohjoispäässä on pienialaisesti matalakasvuista rantaniittyä ja kallioketoa. Kalliokedolla ovat runsaita mm. keto-orvokki (Viola tricolor), isomaksaruoho (Sedum telephium) ja ruoholaukka (Allium schoenoprasum). (2) Saaren pohjoisosan metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaista kuivaa tuoretta kangasmetsää, jossa kasvaa runsaasti iäkkäitä vanhoja mäntyjä. Metsässä on kohtalaisesti lahoa pystypuuta, lähinnä keloja, mutta maapuut on korjattu enimmäkseen pois. Lähde 2: Östholmenin pohjoiskärjessä sijaitsee saaren edustavin ja kivettömin rantaniitty (liite 10). Alue on matalien kallioiden ja niiden välissä olevien matalakasvuisten niittyjen vallitsemaa. Niittyjen lajisto on melko tavanomaista: suolavihvilä, meriasteri, rönsyrölli, piharatamo ja merisaunio muodostavat rantaviivan kasvillisuuden, ylempänä lajistoon kuuluu mm. suolasolmukki, merivirmajuuri ja mesiangervo. Kallioilla on runsaasti isomaksaruohoa. Paikoin runsaina kasvavat isomaksaruoho, lehtoarho ja haisukurjenpolvi, seuranaan mm. ahomansikka, keto-orvokki, keltamaksaruoho, rohtotädyke, kalliokielo, hopeahanhikki, pensaikkotatar, haurasloikko ja karvakiviyrtti. Muutoin rantaniittyjen kasvillisuus on tavanomaista, lukuun ottamatta kaakkoisrannalla esiintyvää harvinaista rantaputkea, jota löytyi noin kymmenen kukkivaa versoa ja lukuisia taimia hajallaan kivenkoloissa pitkin rantaa. Itärannalla on jonkin verran vähäkivistä matalakasvuista suolavihvilä rönsyröllivaltaista niittyä ja metsän reunassa vanha rantavalli, itärannan pohjoisosassa on erikoinen kallio. Koillisrannalla on kallioiden välissä pari pientä hiekkarantaa, joilla kasvaa mm. ranta- 18

19 vehnää. Luoteisrannalla on pieni lähes kasviton uimaranta, jonka länsipuolella kallioiden välissä on pieni niitty, jonka keskellä kasvaa harvinaista rantahirvenjuurta. Niityn muu lajisto on rannan puolella mm. suolavihvilää ja ylempänä mm. mesiangervoa, rannassa on pieni ruovikko. Ympäröivillä kallioilla kasvaa mm. iso- ja keltamaksaruohoa. Länsiranta on kivikkoista, rakkolevävalleilla kasvaa mm. suolamaltsaa, paikoin on pieniä kuluneita niittyjä ja kalliota. Rantahirvenjuurta kasvaa paikoin, samoin särmäputkea. Länsirannan lajisto on muutenkin korkeakasvuista: meriputki, ruokohelpi, ruokopuntarpää, mesiangervo ym. ovat runsaimmat lajit järviruo on ohella. Eteläranta on kivikkoista, rantaviivalla osin veden alla kasvaa lähinnä suolavihvilää ja rönsyrölliä, ylempänä on mm. merirannikkia, peltovalvattia ja ruokohelpiä, kivisemmillä paikoilla on mm. meriputkea. Östholmenin metsät ovat enimmäkseen tuoreita ja kuivahkoja kankaita, länsiosassa on pienialaisesti lehtomaista kangasmetsää. Puustossa on runsaasti järeitä mäntyjä, jotka ovat huomattavan komeita ja kilpikaarnaisia saaren luoteis- ja osin länsiosassa. Mäntymetsä vallitsee saaren luoteisosaa, muualla sekapuuna on melko runsaasti nuorta varttunutta kuusta. Joissakin männyissä asustaa saaristometsille luonteenomainen, talousmetsissä harvinainen männynkääpä; erään järeän kuusikelon kantoa lahotti Etelä-Suomessa harvalukuinen pohjankääpä. Saaren luoteispäässä, uimarannan vieressä on pieni tervaleppälehto. Saaren lounaispäässä on muutamia pieniä, kapeita soistumia, joiden laiteilla kasvaa hieman tervaleppää ja koivua; muutamat lepät ovat varsin kookkaitakin. Östholmenin keskiosan kallioalue (nro 87, paikallisesti arvokas alue): Luonnoltaan arvokkaaksi kohteeksi on rajattu osa Östholmenin keskiosan kallioalueesta (liite 10). Rajaukseen kuuluu myös huipun pohjoispuolinen pienialainen pirunpelto. Saaren kallioperä on selvästi tavanomaista ravinteikkaampaa ja luo edellytykset monipuolisen kalliokasvillisuuden esiintymiselle. Puusto on pääasiassa iäkästä, melko pienikokoista mäntyä, joka on monin paikoin harvahkoa. Pensaita on niukahkosti, lähinnä katajaa ja hieman taikinanmarjaa. Kallion lakiosassa kasvaa joitakin harvinaisia kalliotuhkapensaita. Lisäksi yksi erillinen tuhkapensas kasvaa alueen itäosassa. Rajatun alueen eteläistä osaa luonnehtii poronjäkälien ja sammalten runsaus. Tavanomaista putkilokasvistoa edustavat kanerva, ahosuolaheinä ja metsälauha. Seuralaislajistona kasvavat laikuittain mm. ahomansikka, keto-orvokki, isomaksaruoho, mäkikuisma, haisukurjenpolvi, rohto- ja rantatädyke, huopakeltano, kalliokielo, nuokkuhelmikkä ja hietakastikka. Pienialaisesti tavataan myös hopeahanhikkia, lehtoarhoa, pensaikkotatarta, keltamaitetta ja ukontulikukkaa. Kallionrakojen saniaisiin kuuluvat tavallisen kallioimarteen ohella vaateliaat tumma- ja liuskaraunioinen, seuranaan myös karvakiviyrttiä ja haurasloikkoa. Raunioisia on yksittäisinä tuppaina tai pieninä ryhminä melko laajalla alueella, lakiosista etelä- ja kaakkoisrannan tuntumaan. Raunioislajit kasvavat muutamassa paikassa jopa samoissa kallionraoissa, mikä on varsin epätavallista. MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, rantakalliot ja -kivikot, kangasmetsät, lehdot, kalliometsät Erityislajit: Kalliotuhkapensas (Cotoneaster scandinavicus) Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), keskiravinteiset merenrantakalliot (NT), keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot (NT), keski-ikäiset mäntyvaltaiset kuivat kankaat (NT), vanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaat (NT) Lähde 1: MALU -kartoitus Lähde 2: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Kalvholmenin itäinen luoto Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - 19

20 MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Lähde 1: Östholmshällen ja Kalvholmen östra. Muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Paljon kalalokkeja ja tiiroja. Myös selkälokki pesii vuosittain. Kahlaajista löytyvät meriharakka, punajalkaviklo, karikukko ja rantasipi. Vesilinnuista hieman vaihdellen vuosittain tukkasotka, heinä-, lapasora, haapana yms. Lähde 2: KALVHOLMEN ÖSTRA. Vuosina : Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Vuosina ja : Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. Lähde 3: Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Kalvholmen östra (liite 10) on pieni, kivikkoinen ja matala saari, jonka keskustassa kasvaa puitakin. Puuttomat osat ovat korkeahkon heinikon vallassa. Saaren pesimälinnustossa on mm. kalalokki (noin 26 paria vuonna 2002), kalatiiroja (noin 7 paria vuonna 2003), kanadanhanhi, haahka, meriharakka, kivitasku ja vuonna 2003 selkälokki (VU). MALU -luontotyypit: Luodot Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU) Uhanalaiset luontotyypit: Lintuluodot ja -kalliot (NT) Lähde 1: Matti Luostarinen: Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu Lähde 2: Luonnontieteellinen keskusmuseo (2010). Yhteenveto Matti Luostarisen lintuseurannoista Espoon, Helsingin ja Sipoon saaristossa (sis. taulukoita, niiden selityksen ja karttoja). Lähde 3: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys Lähde 4: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. Viitattu Lähteessä Abborrholmen Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto:

21 Kriteerit: 1 Kuvaus: Myös Aborrholmenin kalliopohja koostuu pääosallisesti ravinteikasta kivilajista, jonka ansiosta saaren kasvillisuus on tavallista monipuolisempaa ja rikkaampaa. Metsässä korkeita komeita mäntyjä, aluskasvillisuutena mustikan (Vaccinium myrtillus) ohella puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), juolukkaa (Vaccinium uliginosum) ja variksenmarjaa (Empetrum sp.). Lisäksi mm. vanamoa (Linnnea borealis), kieloa (Convallaria majalis) ja kalliokieloa (Polygonatum odoratum), metsämansikkaa (Fragaria vesca) ja kevätpiippoa (Luzula pilosa). Pohjoisessa on kallio jonka kasvillisuuteen kuluvat keto-orvokkia (Viola tricolor), keltamataraa (Galium verum), haisukurjenpolvea (Geranium robertianum), kalliokieloa (Polygonatum odoratum), silmäruohoa (Euphrasia sp.), ahomansikkaa (Fragaria vesca), lituruoho (Arabidopsis thaliana), hopeahanhikkia (Potentilla argentea) ja karvakiviyrttiä (Woodsia ilvensis). Pohjoisrannalla rantahirvenjuurta (Inula salicina). Saaren eteläpuolen rantaniityillä on monipuolista luontaista merenrantaniittykasvillisuutta, mm. siniheinä (Molinia coerulea) (vyöhykkeenä), suolasänkiö (Odontites litoralis), virmajuuri (Valeriana sp.), särmäputki (Selinum carvifolia), nyylähaarikko (Sagina nodosa), (ranta)piharatamo (Plantago maritima), merisuolake (Triglochin maritima), suolavihvilä (Juncus gerardi), ruokonata (Festuca arundinacea), keltamaite (Lotus corniculatus), rantavehnä (Leymus arenarius), rannikki (Glaux maritima), isorantasappi (Centaurium littorale), meriasteri (Aster trifolium), meriputki (Angelica arcangelica ssp. litoralis). Rantaniittysuikaleiden matalat ruohot ja heinät ovat lintujen laiduntamia ( ). Abborrholmenista löytyi 86 kasvilajia, joka on tosi suuri luku tämän kokoisella saarella. Saari on kasvillisuudeltaan arvokas: monipuolinen merenrantakasvillisuus, kalliokasvillisuus ja hieno pieni saarimetsä. MALU -luontotyypit: Luodot Erityislajit: Keltamatara (Galium verum, VU) Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), Merenrantaniityt (CR) Lähde 1: Christina Lindén (2009). Havaintoja ja muistiinpanoja Sipoon saaristosta (raportti). 14. Alörarna Kunta: Sipoo Karttalehti: MALU -maastokäynti: - MALU -kartoittaja: - Yhteenveto: Kriteerit: 1 Kuvaus: Kolme matalaa (varsinkin kaksi läntisintä), hyvin luonnontilaista pikkusaarta joita on joskus käytetty laidunsaarina. Kahdesta läntisimmistä saarista huomattava osa koostuu tulvaherkästä rantaniitystä. Paljon tervaleppää, runsaasti rantakasvillisuutta, mm. ruokonataa, järviruokoa, sinikaislaa ja merikaislaa. Lisäksi mm. rantakukkaa (Lyth- 21