SAARISTON JA RANNIKON OSAYLEISKAAVA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "SAARISTON JA RANNIKON OSAYLEISKAAVA"

Transkriptio

1 FCG Planeko Oy Sipoon kunta SAARISTON JA RANNIKON OSAYLEISKAAVA Luontoarvot Yhteenveto 630-C

2 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto I SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Kohteiden arvottaminen Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Uhanalaisuusluokitus luonnon ja maiseman yleiskuva Kallioperä ja maaperä Saaristovyöhykkeet Vesiluonto Pohjavesi Pintavedet Kasvillisuus Mannervyöhyke ja sisäsaaristo Ulkosaaristo ja merivyöhyke Eläimistö Luontodirektiivin liitteen IV (A) lajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Uhanalaiset lajit Silmälläpidettävät lajit Alueellisesti uhanalaiset Arvokaat luonotkohteet Luonnonsuojelualueet Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Suositukset... 24

3 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 1 (27) SIPOON KUNTA SAARISTON JA RANNIKON OSAYLEISKAAVA 1 JOHDANTO Tämä on yhteenveto Saariston ja rannikon osayleiskaava-alueen luontoarvoista. Keskeisempänä aineistossa on ollut Sipoon saariston ja rannikon luontoselvitys (2004) ja Sipoon lepakko kartoitusraportti (2006) sekä Eliölajittietojärjestelmän tiedot. Yhteenvedon laati FCG Planeko Oy:n Kuopion aluetoimistosta biologi, FK Jari Kärkkäinen. 2 KOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen 1 : a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. 2.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). 2.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. 2.3 Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevara- 1 Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa,. YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinneissa. Ympäristöopas 109.

4 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 2 (27) ukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. 2.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. 2.5 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavan-omaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3 UHANALAISUUSLUOKITUS Tiedot alueen uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista perustuvat Ympäristöhallinnon tietoihin (Eliölajit-tietojärjestelmä) ja kirjallisiin lähteisiin. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuus-luokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 4 LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA 4.1 Kallioperä ja maaperä Sipoon seudun kallioperä syntyi proterotsooisella maailmankaudella ns. sveko-karjalaisen orogenian eli vuorijonon muodostumisvaiheen aikana. Rannikkoalueella ja saariston lähes kaikilla luodoilla ja saarilla kallioperä on hyvin paljastunutta. Kallioperän kivilajikoostumus on vaihteleva varsinkin ulkosaaristossa. Vallitsevia kivilajeja ovat graniitti sekä kvartsi-maasälpägneissi. Rannikolla ja sisäsaaristossa syväkivilajeihin kuuluva graniitti on yleisin kivilaji. Toiseksi yleisin kivilaji on pintasyntyinen kvartsi-maasälpägneissi, jota esiintyy mm. Bölsfjärdenin ja Sipoonlahden rannoilla sekä Kalkstrandissa ja sen itäpuolen rannikolla. Kaava-alueen keskiosalla on laajasti pintasyntyistä kiillegneissiä. Kiillegneissivyöhyke ulottuu Girsholmenilta Loparönin saaren pohjoisosiin. Alueella on laajalti vulkaanisperäisiä kivilajeja kuten amfiboliitteja ja sarvivälkegneissejä ja emäksistä metavulkaniittia. Pintasyntyisiä amfiboliiittia ja metavulkaniitteja esiintyy mm. Vainuddenissa, Bärgarholmenin ja Sandholmenin luoteisosissa, Strömmingsholmenissa ja Kalkstrandin kaakkoisrannalla.

5 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 3 (27) Alueella on myös kalkkia ja karstikiveä. Näitä kiviä on Kuiva Hevosella, Granlan-detissa, Takvedaholmenissa, Majholmenissa, Mataholmenissa ja Kalkstrandissa. Lisäksi alueella on diabaasijuonia, uraliittiporfyriittiä, kvartsi- ja granodioriittiä ja gabroa, jota esiintyy mm. Fagerön ympäristössä sekä. Kvartsi- ja granodioriittiä on Granöfjärdenin länsipuolella ja Insjövikenin pohjoispuolella. Kuiva Hevosella ja Hanskisella on pintasyntyistä uraliittiporfyriittiä. Diabaasijuonia on mm. Hanskisenkalliolla, Östra Rödhällenillä, Mölandetin luoteiskärjessä, Rönnillä, Kalkstrandissa ja Köningsvikenin länsipuolella. Topografia on pääasiassa kallioperän pintamuodoista johtuvaa, ja korkeussuhteet muotoutuvat osittain kivilajien mukaan. Pinnanmuodoiltaan alue on vaihtelevaa. Rannikkoalue ja saaristo ovat enimmäkseen melko mäkisiä. Myös sisämaan järvien tuntumassa on suuria korkeuseroja. Merkittävimmät kalliokohoumat ovat Kasaberget (n. 40 m mpy), Byträskin luoteispuoliset kalliokohoumat (n. 47 m mpy) ja Falkbergsklobbarna (n. 30 m mpy). Maaperä on meri- ja ulkosaaristovyöhykkeellä pääasiassa kalliota ja kalliopeite on luonteenomaista myös sisäsaaristossa ja rannikolla. Moreenia on laajalti vain sisäsaaristossa isommilla saarilla ja ranta-alueella. Soraa ja hiekkaa on paikoittain mm. Granönin ja Fagerönin saarella. Savea on myös paikoittain. Savimaata on vain sisäsaariston isommissa saarissa ja kaava-alueen pohjoisosissa. Savimaat sijoittuvat kallionotkojen välisiin notkoihin. 4.2 Saaristovyöhykkeet Alue on luonnonolosuhteiden perusteella jaettavissa saaristovyöhykkeisiin, jotka kapasiteetiltaan ja siten sietokyvyltään mm. rakentamistarkoituksiin eroavat toisistaan. Kaava-alue jakaantuu seuraaviin vyöhykkeisiin (kuva 1): 1. Merivyöhyke: Tämä on vyöhykkeistä uloin. Sen luonteeseen kuuluvat pienet, puuttomat saaret sekä kallioiset ja kiviset rannat. Suurin saari on Eestinluoto, joka laajuuden takia poikkeaa vyöhykkeen muista saarista. Eestiluodon sisäosassa kasvaa metsä. Luonto on erityisen arkaa eikä vyöhykkeen maisemaekologinen kapasiteetti ole hyvä. Alue on linnustollisesti arvokasta. 2. Ulkosaaristo: Ulkosaariston rajana on metsän esiintyminen. Pieniä saaria on runsaasti. Rannat ovat pääasiassa kallio- ja kivikkorantoja. Merenrantaniittyjä on paikoin. Maisemaekologinen kapasiteetti on meri-vyöhykettä parempi. Ulkosaariston eteläraja on linjalla Kuiva-Hevonen, Hanskinen, Trutlandet ja Tallholmen, Kaunissaari ja Kajholmen. Pohjoisraja noudattaa suurten saarien Mölandet, Röysö, Norrkullalandet ja Löparö etelärantaa. 3. Mannervyöhyke ja sisäsaaristo: Tähän vyöhykkeeseen kuuluvat kaavaalueen pohjoisosat. Saaria on runsaasti. Saarten välissä on kapeita ja sokkeloisia salmia ja rannat ovat pitkälti ruovikoituneet. Rantarakentamiskapasiteetti on suhteellisen hyvä.

6 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 4 (27) 4.3 Ekologinen verkosto Kuva 1. Saaristovyöhykkeet. Alueelle sijoittuu ekologinen verkoston valtakunnallisen ja maakunnallisen tason alueita (kuva 2). Ekologinen verkosto koostuu luonnon ydinalueista ja ekologisista käytävistä. Se edistää luonnon monimuotoisuutta, muodostaa eläinten merkittävän leviämis- ja levittäytymistien alueelta toiselle ja varmistaa elävän luonnon ekologisen toiminnan.

7 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 5 (27) Kuva 2. Valtakunnallinen (vihreä vinoviivoitus) ja maakunnallinen (turkoosi väri) ekologinen verkosto kaava-alueella sekä ekologiset yhteydet (punainen viiva). 4.4 Vesiluonto Pohjavesi Pintavedet Alueelle sijoittuu osittain neljä pohjavesialuetta. Vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita ovat Kallbäck ( ), Hangelby ( ) ja Kalkstrand ( ). Östersundom ( ) on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (luokka II). Sipoon saaristo- ja rannikkoalueella on lukuisia saarten ja kynnysten ulkomerestä erottamia erillisiä altaita, joissa veden vaihtuminen on rajoittunutta. Tällaisten altaiden pohjalta happi kuluu vähiin erityisesti kesän aikana. Tämä osaltaan vaikuttaa, siihen että alueen vedet ovat herkkiä rehevöitymään.

8 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 6 (27) Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan meriveden laatu on kaava-alueella valtaosin luokassa tyydyttävä. Ulompana merialueella veden laatu paranee hyväksi. Pintaveden suolapitoisuus on noin 5 promillea. 4.5 Kasvillisuus Mannervyöhyke ja sisäsaaristo Ulkosaaristo ja merivyöhyke Mannervyöhykkeellä ja sisäsaaristossa metsäkasvillisuutta luonnehtivat kallion lakiosilla matalat kalliomänniköt, notkelmien ja alavampien maiden lehtomaiset ja tuoreet metsät ja kuivahkot metsät. Lehtomaisia kankaita ja lehtoja on paikoittain. Metsät ovat talousmetsiä. Vyöhykkeen suurimmat saaret ovat Granö, Mölandet, Söderkullalandet ja Norrkullalahdet, Kitö, Röysö, Lopärö ja Simsalö. Rannat ovat monin paikoin tiheään rakennettu. Rantoja leimaa järviruokokasvustot. Rantakasvillisuus on tavanomaista ja rantaniityt ovat kapeita ja ruovikoituneita. Alueella on myös fladoja ja glojärviä. Nämä ovat matalia ja ruovikkorantaisia. Ruovikkoa reunustaa yleensä kapea mesiangervoa kasvava niittyvyöhyke ja paikoittain on lehtokasvillisuutta. Alueella on runsaasti kallioita. Yleensä kalliokasvillisuus on karua, mutta paikoin on runsaslajisia kallioniittyjä, missä kasvillisuutta luonnehtivat mm. isomaksaruoho, kalliokielo, keto-orvokki, keltamaksaruoho ja ruoholaukka. Suot ovat suurelta osin karuja, pienialaisia kallionotkoihin kehittyneitä rämeitä. Isommat suot on valtaosin ojitetut. Suot ovat geologisesti nuoria, muutaman tuhannen vuoden ikäisiä. Arvokkain luonnontilainen suo on Vaxesmossen, jonka eteläosa sijoittuu kaava-alueelle. Suolla on erotettavissa keidassuon rakennepiirteet, vaikka ombrotrofiset osat ovatkin toistaiseksi suhteellisen heikosti kehittyneitä. Tällä vyöhykkeellä on useita arvokkaita kasvillisuuskohteita kuten mm. Vainuddenin tien keto, jossa on uhanalaista lajistoa tai Hitåntien kallioalue, jossa on monipuolinen kalliokasvillisuus. Lisäksi Kalkkirannan alueella kasvillisuus on tavallisuudesta poikkeavaa. Alueella on runsaasti vaateliasta kasvillisuutta ja harvinaista lajistoa, mm. useita kämmekkälajeja. Harvinaisista lajeista mainittakoon lehtoneidonvaippa, ahokirkiruohoa, soikkokaksikko, nuijasara ja nevaimarre. Tähän on vaikuttanut kalkkitehtaalta levinnyt ja ympäristöön laskeutunut kalkkipöly. Kasvillisuudeltaan arvokkaimmat alueita ovat Kalkkitehtaan kallioalue, Kokallören ja Kassivikintien kallio. Vyöhykkeen saarista on valtaosa rakennettu. Suurimmat saaret ovat Skyttenskär, Musta Hevonen, Trutlandet, Kaunissaari, Kuiva Hevonen, Hanskinen ja Eestinluoto. Metsät ovat enimmäkseen tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Kalliolakialueet ovat karuja kalliomännikköjä. Rehevimmät metsätyypit lehdot ja lehtomaiset kankaat keskittyvät isommille saarille. Pienemmissä saarissa metsäkasvillisuus on pääosin kalliomännikköä ja kuivahkoa mäntykangasta. Ulkosaarilla metsäkasvillisuutta on vähän ja metsät ovat yleensä kalliomännikköjä. Ulkosaaristoalueella on muutama flada kuten Klippudenilla, missä on pieni matalien kallioiden ympäröimä fladatyyppinen lahdelma, jolla on vielä kapea yhteys mereen. Flada on ruovikoitunut. Lisäksi alueella on glojärviä. Snettvi-

9 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 7 (27) kenin perukan itäpuolella on pienehkö glojärvi, joka on mahdollisesti yhteys mereen kun vesi on korkealla. Saarten rannoilla on runsaasti kalliota ja kivikkoa. Kallio- ja kivikkorantojen kasvillisuus on enimmäkseen varsin niukkaa, tavallisia lajeja ovat ruokohelpi, meriputki, peltovalvatti, luhtavuohennokka ja peltovalvatti. Kallioilla lintujen lannoittamilla kasvaa selvästi ympäristöään monipuolinen lajisto. Yleensä kasvistossa korostuvat iso- ja keltamaksaruoho, merisaunio, siankärsämö, ketoorvokki ja ruoholaukka. Alueella on useita edustavia merenrantaniittyjä ja niiden kasvistoon kuuluu useita uhanalaisia lajeja. Alavimmilla rannoilla merenrantaniittyjen kasvillisuus on yleensä vyöhykkeistä. Rantojen alavimmissa osissa kasvaa mm. merirannikin, suolavihvilän ja rönsyröllin vallitsemaa matalakasvuista rantaniittyä. Keskiosilla kasvillisuus on sarojen, heinien sekä ruohojen mm. keltamaitteen, suolasänkiön ja juolavehnän leimamaa kasvillisuutta. Vyöhykkeen ylimmillä osilla on suurruohojen luonnehtima vyöhyke. Lisäksi monin paikoin syntyy maanpinnan vaihteluiden vuoksi erilaisia kasvillisuuslaikkuja. Kuva 3. Alueen monipuolisin rantakasvisto löytyy merenrantaniityiltä. Rehevimmillä rannoilla kasvaa suurruohovaltaista niittykasvillisuutta, jota leimaavat mesiangervo- ja merivirmajuurikasvustot. Lisäksi rantojen törkyvalleilla kasvaa mm. nokkosta sekä iso- ja merimaltsaa ja rantojen rakkoleväkasaumilla merimaltsaa, jauhosavikkaa ja kierumataraa. Ulkosaariston ja merivyöhykkeen laajimmat saaret ovat Kaunissaari ja Eestiluoto, joissa luonto on moni-ilmeistä ja arvokasta. Kaunissaaren pinta-ala on noin 1 km 2. Kaunissaaren luonnonoloja on muokannut pitkäaikainen ihmistoiminta. Saarella on aikoinaan ollut muutama tila peltoineen ja niittyineen. Nykyisin saari on Helsingin kaupungin virkistysaluetta. Rannoilla on useita rantakallioita, kivikkorantaa on runsaasti. Myös hiekkarantaa on tavallista enemmän. Rakentamattomilla rannoilla on vaihtelevalla leveydellä rantaniittyä. Kaunissaaren perhoslajisto on osoittautunut huomattavan monipuoliseksi, ja pyynneissä on tavattu useita harvinaisuuksia.

10 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 8 (27) 4.6 Eläimistö Eestiluoto on saariryhmän pääsaari. Sen pinta-ala on 25 ha. Eestiluodossa on runsaasti kallioita, sisäosat ovat metsäiset. Saaren kallioperän tavanomaista suurempaa ravinteisuutta ilmentävät muutamat lehdot ja joidenkin kallioiden rehevä kasvillisuus. Länsi- ja lounaisosassa on joitakin vanhoja tiloja, joiden pihapiirissä sijaitsevat myös laajimmat niittyalueet. Niityillä kasvaa uhanalaisia lajeja. Eestiluodon perhoslajisto on varsin monipuolista, joista osa on uhanalaisia. Alueen linnusto on pääpiirteiltään tyypillistä saaristolinnustoa. Tavallisimpia vesilintuja ovat kokosukeltajat kuten telkkä, tukkasotka, tukkakoskelo, isokoskelo ja haahka. Puolisukeltajat, kuten sinisorsa, tavi ja haapana esiintyvät vähälukuisempina. Silkkiuikku ja kyhmyjoutsen kuuluvat myös alueen vesilinnustoon. Kyhmyjoutsen pesii tavallisesti mannervyöhykkeellä ja sisäsaaristossa kuten myös silkkiuikku. Alueella on muutama laaja silkkiuikkuyhdyskunta. Laajin yhdyskunta on Stadsvikenin lahden suulla, missä pesii noin 13 paria. Lokkilinnuista yleisinä esiintyvät kalalokki ja harmaalokki sekä lapintiira ja kalatiira. Alueella pesii myös selkälokki. Kahlaajista yleisimpiä ovat monenlaisilla rannoilla viihtyvä rantasipi sekä pikkusaarilla ja luodoilla pesivä karikukko. Metsäisten saarten pesimälinnustoon kuuluvat mm. peippo, laulurastas, metsäkirvinen, pyy, lehtokurppa ja teeri. Teeri viihtyy suurimmilla lähes rakentamattomilla saarilla kuten Kaunissaarella ja Eestinluodolla. Rantametsissä ja peltojen reunametsissä pesivät myös yölaulajia kuten harvalukuinen viitasirkkalintu sekä kerttuset. Ruovikkorannoilla pesimälinnustoon kuuluvat mm. rytija ruokokerttunen, pajusirkku ja pensaskerttu. Petolinnuista alueelta tiedetään pesivän mehiläishaukka, kanahaukka ja nuolihaukka. Muun muassa Granössä pesii mehiläishaukka. Rehevillä rannoilla on harmaahaikara tavallinen ruokailija. Muuttoaikana kaava-alueen saaristossa levähtää useita lintulajeja. Muun muassa Gräsörenin saarelta on tavattu mm. kehrääjä, pikkulepinkäinen ja pikkusieppo. Kaunissaarelta on muutamana syksynä havaittu vaelluksellaan valkoselkätikka. Perhoslajiston osalta parhaiten tunnetaan Kaunissaaren ja Eestinluodon lajisto. Kaunissaaresta on havaittu mm. tuomiyökkönen, vajayökkönen, lattamaayökkönen, maltsayökkönen, aaltoritariyökkönen ja tulimittari. Eestiluodolta on havaittu mm. suotarhayökkönen, tuomiyökkönen, vajayökkönen, kultakeltasiipi ja lattamaayökkönen. Alueen kalalajisto on monipuolinen. Kalastoon kuuluvat mm. silakka, ahven, hauki, kuha, taimen, made, siika, lahna, kilohaili ja lohi. 5 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV (A) LAJIT Kaava-alueelta on tiedossa seuraavat luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittua lajia: vesisiippa, pohjanlepakko, täplälampikorento, viiksisiippa, isoviiksisiippa, korvayökkö ja kirjoverkkoperhonen. Täplälampikorento on vaativa, rehevien elinympäristöjen laji. Täplälampikorento viihtyy ruovikon sisään jäävissä, suojaisissa allikoissa.. Laji on mainittu myös luontodirektiivin liitteessä II. Täplälampikorento elää Byträsketin Natura 2000 alueella.

11 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 9 (27) Kirjoverkkoperhonen elinympäristöä ovat rehevät mutta osin avoimet metsien reunat tai aukeat. Kirjoverkkoperhonen on tavattu Boxin suot Natura alueelta. Alueelta on lepakkokartoituksessa havaittu vesisiippa, pohjanlepakko, täplälampikorento, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Nämä viihtyvät erityisesti rannikkovyöhykkeellä. Laji tunnetut lisääntymiskoloniat sijoittuvat seuraaville alueille: Kappali-Karhusaaren silta, Talosaari, Hitå, Eriksnäs ja Byträsket-Nothusviken. Gumbostrandin, Kallabäckin ja Östersundomin kartanon lisääntymiskoloniat sijoittuvat kaava-alueen läheisyyteen. 6 UHANALAISET JA SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT LAJIT 6.1 Uhanalaiset lajit Suomenlehtovähämittari Lajista on tehty yksittäinen havainto Spjutsundin alueella vuonna Suomenlehtovähämittari on äärimmäisen uhanalainen. Valkoselkätikka Erityisesti suojeltava valkoselkätikka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Muutamana syksynä Kaunissaaressa on havaittu vaelluksellaan olevia valkoselkätikkoja. Ketokatkero Ketokatkero on erittäin uhanalainen ja luonnonsuojelulailla erityisesti suojeltava laji. Ketokatkero on kaksivuotinen, pystyhaarainen, sinipunakukkainen kuivien ja tuoreiden niittyjen kasvi. Havainnot lajista: Gumbostrand, niitty. Kasvupaikan tarkempi sijainti ei ole tiedossa. Lindudden, Löparön saaren koilliskulma, Talludden. Laji mahdollinen kasvupaikka on muuttunut. Löparö, useita näytteitä vuosien aikana. Laji on etsitty vuonna 1996 Löparön saaren keskiosan lammaslaitumelta. Laji ei ole löydetty. Haapariippusammal Lajista on tehty havainto Löparön saarelta. Tarkka esiintymispaikka ei tiedossa. Lajia on etsitty vuonna 2000 Dyviksbergenin kallioseinämiltä. Laji on vaarantunut. Pohjannoidanlukko Laji kasvaa Träskbyssä, Majbergetin mäen länsirinteellä, pienellä niittylaikulla. Laji on vaarantunut. Horkkakatkero Lajista seuraavat havaintotiedot: Lindudden vuodelta 1910 ja Takvedaholmen vuodelta Takvedaholmenin kasvupaikka on lehtomainen, laidunnettu rinneniitty. Vuonna 1995 lajia enää ei Takvedaholmenin niityltä löydetty, koska niitty oli umpeenkasvanut. Laji on vaarantunut. Ahokirkiruoho Kalkkitehtaan kallioalueella kasvaa ahokirkiruohoa. Sitä tavattiin vuonna 1992 kaikkiaan 14 yksilöä kahdelta lähekkäiseltä paikalta. Vuoden 2003 selvityksessä ahokirkiruohoa löydettiin hieman alempaa rinteeltä, josta suppealta alalta löytyi viisi kukkinutta yksilöä. Laji on vaarantunut. Keltamatara

12 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 10 (27) Keltamatara kasvaa alkuperäisenä merenrantojen kuivilla niityillä. Lajin kasvupaikat sijoittuvat seuraaville paikoille: Gräsören, Kutuhället saari, Löparösundin lehdon lähikallio, Tallholmen, Löparön lammaslaidun ja Kasvikintien kallio. Lisäksi Kaunissaarella ja Eestiluodolla kasvaa myös keltamataraa. Laji on vaarantunut. Keltakynsimö Lajista on tieto (1928) Kaunissaaresta ilma tarkempaa kasvupaikkaa. Laji on vaarantunut. Karvamansikkaa Lajin kasvupaikka on Takvedaholmenilla. Laji on vaarantunut. Kenttäorakko Kenttäorakko on vaarantunut ja erityisesti suojeltava laji. Lajilla on useita kasvupaikkoja: Kaunissaari, Kaunissaaren kaakkoisosa, Österudd, aallonmurtajan itäpuolella, merenrantaniitty Kaunissaari, Kaunissaaren kaakkoisosa, Österudd, lahden lounaisrannalla laiturin itäpuolella. Kaunissaari, Kaunissaaren kaakkoisosa, Österudd, aallonmurtajan länsipuolella, aallonmurtajan ja rantakallion välisellä rantaniityllä. Krokholmenin saaren kaakkoisosan rantaniityillä. Musta-Hevonen. Laji tarkkaa kasvupaikka ei ole tiedossa. Sandholmen, saaren etelärannalla. Juurtokaisla Vaarantuneen juustokaislan kasvupaikasta on tieto: Kalkstrand, Löparön eteläosa. Kasvupaikan nykytilasta ei ole tietoa. Mehikääpä Mehikääpä on löydetty maapuuhaavalla Löparöstä vuonna Tarkempi paikkatieto puuttuu. Laji on vaarantunut. Turkkiorakas Laji esiintyy Karhusaaren Karlvikin länsipuolisen suoalueen keskellä oleva rantalehdossa. Laji on vaarantunut. Maakotka Maakotka ei pesi alueella, mutta sitä havaitaan silloin tällöin mm. muuttoaikana. Maakotka on vaarantunut laji. Pikkutikka Pikkutikka viihtyy lehtipuuvaltaisissa rantalehdoissa. Laji pesii Porvarinlahdella. Lisäksi lajista on pesimähavainto Kaunissaaren läntisestä tervaleppälehdosta. Laji on vaarantunut. Räyskä Räyskä on tyypillisimpiä ulkosaariston lintuja. Se pesii yksittäisparein tai yhdyskunnissa kallioisilla tai somerikkoisilla luodoilla. Räyskä on aikaisempina vuosina käynyt ruokailemassa Bruksvikenillä. Fårholmen östra Laji on vaarantunut. Harmaapäätikka Harmaapäätikka on pesinyt Porvarinlahdella. Laji on vaarantunut. Selkälokki

13 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 11 (27) 6.2 Silmälläpidettävät lajit Selkälokin tiedetään pesivän Hanskisenkalliolla, Rönnhällenin alueella, Skomakarenillä, Bergarholmen södran luodolla, Ankarholmen norra luodolla, Östholmshällenilla, Fårholmen östra luodolla, Torrvedshällarna saarella sekä Kalvholmen östra luodolla. Laji on vaarantunut. Naurulokki Vaarantuneen naurulokin kanta on viime vuosina voimakkaasti taantunut. Naurulokki pesimäpaikat löytyvät Maloxenilta, Ankarholmen norra luodolta, Ölhällenilta ja Ådholmshällenilta. Tuomiyökkönen Tuomiyökkönen elää Kaunissaaren ja Eestiluodon tuomea kasvavissa metsissä. Laji on vaarantunut. Vajayökkönen Laji on havaittu Eestinluodolta ja Kaunissaarelta. Laji on vaarantunut. Lattamaayökkönen Laji on havaittu Eestinluodolta ja Kaunissaarelta. Laji on vaarantunut. Suotarhayökkönen Laji on havaittu Eestinluodolta. Laji on vaarantunut. Havukauniainen Lajista on havaintotieto vuodelta Laji on havaittu Spjutsundista läheltä merenrantaa. Laji on vaarantunut. Laidunmantukuntikas Lajista on tehty havainto Tallholmin alueella vuonna Laji on vaarantunut. Hietasiemenkiitäjäinen Hietasiemenkiitäjäinen, joka on vaarantunut laji, on havaittu Tallholmilla saarelta vuonna Hietalantiainen Lajista on tehty yksittäinen havainto Tallholmarna vuonna Laji on vaarantunut. Kuismapiilopää Lajista on tehty havainto Löparössä vuonna 1951 ja Salparin alueelta vuonna Laji on vaarantunut. Eteläntytönkorento Laji esiintyy Kapellvikenin alueella. Laji on vaarantunut. Pikkulepinkäinen Gräsörenin saarella on tavattu muuttomatkalla oleva yksilö. Pikkusieppo Gräsörenin saarella on tavattu muuttomatkalla oleva yksilö. Pohjantikka Pohjantikan syöntijälkiä on löytynyt Inre Krokholmenin lehdosta, Ängelsholmenin lehdosta ja Kaunissaaren lehdosta.

14 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 12 (27) 6.3 Alueellisesti uhanalaiset Nuolihaukka Nuolihaukka pesii Eestinluodolla, Kaunissaaressa, Trutlandetilla ja Hindersholmenilla. Lisäksi laji on havaittu saalistamassa mm. Porvarinlahdella. Kalasääski Kalasääski on nähty kalastelemassa mm. Porvarinlahdella, Bruksvikenillä, Torpvikenillä ja Majvikilla. Laji ei pesi alueella. Kehrääjä Laji ei tiedetä pesivän alueella, mutta muuttomatkalla lepäileviä yksilöitä on havaittu Kaunissaaressa ja Gräsörenin saarella. Kehrääjästä on myös yksi havainto Porvarinlahden etelärannalta vuodelta Pilkkasiipi Pilkkasiipi on havaittu Hanskisenkallion edustalta. Teeri Teeri elää ainakin Eestinluodolla ja Trutlandetilla. Tulimittari Laji kuuluu Kaunissaaren vakituiseen eläimistöön. Häiveperhonen Laji on havaittu Eestiluotolta. Maltsayökkönen Laji on havaittu Eestiluotolta ja Kaunissaarelta. Kirjomaayökkönen Laji on havaittu Eestiluotolta. Punapetoyökkönen Laji on havaittu Eestiluotolta. Tammiritariyökkönen Eestiluotolta on tavattu vaeltavia yksilöitä. Aaltoritariyökkönen Kaunissaarelta ja Eestiluotolta on tavattu vaeltavia yksilöitä. Tammilaahusyökkönen Eestiluotolta on tavattu vaeltavia yksilöitä. Vaaleapuuyökkönen Eestiluotolta on tavattu vaeltavia yksilöitä. Nuijasara Nuijasara kasvaa ohutturpeisilla letoilla, suoniityillä, rannoilla ja puronvarsissa. Lajin esiintymä on Kalkkitehtaan kallioalueella. 7 ARVOKAAT LUONOTKOHTEET Saariston- ja rannikon osayleiskaava-alueella on yli 110 arvokasta luontokohdetta tai -aluetta.

15 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 13 (27) 7.1 Luonnonsuojelualueet 1. Porvarinlahden luonnonsuojelualue Porvarinlahden luonnonsuojelualue (5 ha) perustettiin Suojelualue käsittää osan Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura alueeseen kuuluvan Porvarinlahden Sipoon kunnan puoleista vesialuetta. 2. Eestiluodon Alörsörnen-Alören Sipoon ulkosaariston saaren Eestiluodon pohjoisrannan Alörenin niemestä ja sen länsipuolella olevasta Alörsörnen luodosta on perustettu luonnonsuojelualue. Luonnonsuojelualueella kasvaa erityisesti suojeltava laji, kenttäorakko. Kenttäorakon lisäksi luonnonsuojelualueen rantaniityillä kasvaa uhanalaista keltamataraa. 3. Mölandetin luodot Mölandetin saaren etäpuolella olevat viisi pientä luotoa (1,3 ha) on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi Löparö-Skata Löparön Ärtsvedsvikenin lahti on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi Suojelualueena on vesialue ja pieniä saaria ja luotoja. Löparön rannat eivät ole luonnonsuojelualuetta. Saarilla ja luodoilla on monipuolinen linnusto. 5. Östersundomin lintuvedet Bruksviken, Torpviken ja Kapellvikenin eteläosasta on perustettu luonnonsuojelualue ( ). Alueet kuuluvat pääosiltaan Mustavuoren lehdon Östersundomin lintuvesien Natura 2000 alueeseen. Alueen pinta-ala yhteensä noin 91,7 ha. 6. Kapelviken II Kapellvikenin lahdessa oleva Prästholmenin ja Långörenin välinen noin 7,7 ha alue on lunastettu valtiolle luonnonsuojelualueeksi. 7.2 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kaava-alueelle tai sen välittömässä läheisyydessä on viisi Natura 2000 alueetta. Mustavuoren lehdon Östersundomin lintuvesi, Byträsket ja Boxin suot Natura alueet sijoittuvat ovat vain osittain osayleiskaava-alueelle. Myös Sipoonjoki Natura alue ulottuu pieneltä osin kaava-alueelle. Söderskärin ja Långörenin saaristo Natura alue sijoittuu Porvoon puolelle, mutta alue rajautuu kaava-alueeseen. 1. Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Mustavuoren lehdon Östersundomin lintuvesien Natura alue (FI ) koostuu neljästä erillisestä osasta, jotka sijaitsevat Helsingin, Vantaan ja Sipoon raja-alueilla. Natura-alueen pinta-ala on 355 hehtaaria, ja se on suojeltu sekä lintudirektiivin että luontodirektiivin perusteella. Mustavuoren lehdon Östersundomin lintuvesien Natura alueesta on Sipoon kunnan alueella pieni osa Porvarinlahtea ja kokonaan Bruksviken, Torpviken ja Kapellviken. Osa Sipoon puoleista Porvarinlahden vesialueetta on luonnonsuojelualueena (Porvarinlahden luonnonsuojelualue). Sipoon kunnan alueella olevista ja Naturaan kuuluvista Helsingin kaupungin maista on perustettu noin 91,7 hehtaarin luonnonsuojelualue. Kapellvikenin lahdessa

16 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 14 (27) oleva Prästholmenin ja Långörenin välinen alue on lunastettu valtiolle luonnonsuojelualueeksi. 2. Boxin suot Boxin suot Natura alue (FI ) on kolme erillistä suoaluetta: Stormossen, Fogelmossen ja Vaxesmossen. Vaxesmossen eteläosa on kaavaalueella. Fogelmossen ja Stormossen ovat kaava-alueen pohjoispuolella, yli kaksi kilometriä kaava-alueesta. Boxin suot Natura alue suojellaan luontodirektiivin perusteella. Suojelun perusteina on yksi luontodirektiivin luontotyyppi ja yksi luontodirektiivin liitteen II laji. Alueen pinta-ala on 156 ha. 3. Byträsket Byträsketin Natura-alueen (FI ) pinta-ala on noin 19 ha. Byträsketillä elää yksi luontodirektiivin liitteen II laji, täplälampikorento. Suojelun perustana on luontodirektiivi ja suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. 4. Sipoonjoki Natura-alue (FI ) koostuu Sipoonjoen pääuomasta ja kahdeksasta sivujoesta. Alueessa on mukana vain vesialueita, ja Natura-alueen suojelutavoitteet toteutetaan vesilain nojalla. 7.3 Kansallisesti arvokkaat kohteet 1. Kaunissaaren itäniemen merenrantaniitty Kaunissaaren itäniemen etelärannalla on noin 0,35 ha suuruinen avoin merenrantaniitty, jossa kasvaa erityisesti suojeltava laji. Erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätös on tehty Kaunissaaren etelä- ja luoteisrannan merenrantaniityt Kaunissaaren etelä- ja luoteisrannalla on kaksi luonnonsuojelulain luontotyyppeinä rajattua merenrantaniittyä (päätös ). Etelärannan merenrantaniitty (Kaunissaaren merenrantaniityt I) sijaitsee venelaiturilahden länsipuolella. Luoteisrannan merenrantaniitty on luoteeseen pistävän niemen kärjessä (Kaunissaaren merenrantaniityt II). 3. Kaunissaaren pohjoisrannan niittyalue Kaunissaaren koillisosan niittyalueelta on tehty erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätös Rajattu alue on vanhaa kulttuurialuetta, jossa on useita rakennuksia. Rakentamattomat välialueet ovat pääosin niittykasvillisuuden vallitsemia. 4. Kaunissaaren lounainen merenrantaniitty Kaunissaaren lounaisosan etelärannalla, Västeruddin itäpuolisessa niemessä on matalakasvuinen osin kivinen, selkeästi vyöhykkeinen noin 0,178 ha rantaniitty. Ranta-alueelta on tehty luonnonsuojelulain mukainen rajauspäätös ( ). 5. Kaunissaaren eteläinen merenrantaniitty Kaunissaaren etelärannan itäpäässä on noin 0,46 ha laajuinen matalakasvuinen rantaniitty. Ranta-alueelta on tehty luonnonsuojelulain mukainen rajauspäätös). 6. Eestiluodon merenrantaniitty Eestiluodon länsipuolen saaren, Träsklandetin itärannalta on rajattu luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi (päätös ). Merenrantaniityn pinta-ala on noin 0,19 ha.

17 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 15 (27) 7. Långörenin merenrantaniitty Långörenin pohjoinen niemi on rantaniittyä, josta on valmisteilla luonnonsuojelulain mukainen rajauspäätös. 8. Krokholmenin merenrantaniitty Krokholmenin kaakkoisrannalla on kapealti rantaniittyä. Niityllä kasvaa erityisesti suojeltava laji. Ranta-alueelta on valmisteilla päätös suojellun luontotyypin rajojen määrittämisestä. 9. Hanskisenkallio (Handskholmsklippan) Hanskisenkallio on silokallioinen ja lähes puuton saari. Saaren pesimälinnusto on hyvin monipuolinen. Saarella on tavattu pesivänä tavanomaisten lokkien ja tiirojen lisäksi mm. uhanalainen selkälokki, haahka, riskilä, meriharakka, tylli, kivitasku ja luotokirvinen. 10. Maloxen ja Maloxratan Maloxen ja Maloxratan ovat Mölandetin eteläpuolella olevia pieniä luotoja, jotka on seutukaavassa merkitty SL -merkinnällä. Luodoilla pesii kala- ja lapintiira, naurulokki, tukkasotka, meriharakka, punajalkaviklo, haahka ja kivitasku. 11. Rönnhällenin alue Eestiluodon luoteispuolella sijaitseva Rönnhället ja sen läheiset luodot (Västra Norrgrundet ja Östra Norrgrundet). Rönnhällen on iso, kallioinen ja somerikkoinen luoto, jolla on tiheitä katajikkoja ja muutakin pensaikkoa. Alueen linnustoon kuuluvat merilokki, valkoposki- ja kanadanhanhi, haahka, meriharakka, isokoskelo, tukkasotka, kivitasku, luotokirvinen sekä aiemmin myös mm. uhanalainen selkälokki ja pilkkasiipi. 12. Kutuhället Eestiluodon eteläpuolella oleva Kutuhället on Helsingin kaupungin ulkoilusaari. Saari on pääosin avointa kalliota ja matalaa männikköä ja katajikkoa. Saarella kasvaa uhanalainen keltamatara. 13. Skomakaren Skomakaren saarella on monipuolinen pesimälinnusto. Saarella pesii mm. selkälokki, kivitasku ja haahka. 14. Torrvedshällarna Torrvedshällarna on kahdesta korkeasta kalliosta muodostunut luoto, jonka eteläisellä rannalla on somerikkoa ja heinikkoa. Saari on linnustollisesti yksi arvokkaimmista Sipoon saariston merellistä ja isohkoista luodoista. Pesimälajistossa on mm. kala- ja lapintiira, uhanalainen selkälokki, kyhmyjoutsen, kanadan- ja valkoposkihanhi, tukkasotka, haahka, meriharakka, karikukko ja kiivitasku. 15. Ådholmshällen Ådholmshällen on pieni ja matala, kallioinen ja heinikkoinen luoto. Luodolla on monipuolinen pesimälinnusto mm. uhanalainen naurulokki, kala- ja lapintiira, punajalkaviklo, haahka ja tukkasotka. 16. Takvedaholmin kallioketo Takvedaholmenin saaren pohjoisrannalla on pienialainen, uurteinen kalkkikallio, jossa kasvaa mm. uhanalaista karvamansikkaa, keltamaksaruohoa, hakasaraa, idänukonputkea ja ruoholaukkaa. Takvedaholmenin kallioketo on merkitty seutukaavaan SL merkinnällä. 17. Kalkkitehtaan kallioalue

18 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 16 (27) Kalkkitehtaan kallioalueen pohjois- ja luoteispuolen kallio- ja metsäalueella kasvaa monin paikoin uhanalaisia ja harvinaisia kasvilajeja mm. ahokirkiruohoa, nuijasaraa, nevaimarretta, tumma- ja liuskaraunioista. Osa rajatusta alueesta on merkitty Kalkkirannan osayleiskaavaan SL -merkinnällä. 18. Kasvikintien kallio Kasvikintien kalliolla kasvaa monipuolinen kalliokasvillisuus mm. iso- ja keltamaksaruohoa, keto-orvokkia, kalliokieloa, haisukurjenpolvea, pensaikkotatarta, liuskaraunioista, ketokäenminttua, mäkikuismaa ja uhanalaista keltamataraa. 23. Gräsholmen Skyttenskärin pohjoispuolella on viisi pientä luotoa. Saaren pesimälinnustoon kuuluvat mm. selkä-, harmaa-, meri ja kalalokki, tiiroja, haahka ja tukkasotka. 19. Fårholmen östra Fårholmen östra sijaitsee melko suojaisella paikalla Fårholmenin itäpuolella Sipoonselän etelälaidalla. Fårholmen östra on pieni ja matala kallio- ja somerikkoluoto. Kalalokki- ja tiirakeskittymä on hyvin huomattava. Lisäksi pesimälinnustoon on kuulunut mm. uhanalainen selkälokki ja kesällä 2000 vaarantunut räyskä. 20. Löparön lammaslaidun Löparön saaren keskiosissa on monipuolista niitty- ja ketokasvillisuutta. Laidunalueella kasvaa mm. hakasaraa, pihakurjenpolvea, ketoneilikkaa, mäkikattaraa, heinäratamoa, mäkikauraa, kesämaksaruohoa ja keltamataraa (VU). 21. Bergarholmen södra Bergarholmenin eteläpuolella olevan pienen luodon lajisto on hyvin runsas luodon kokoon nähden. Luodolla pesii tavanomaisten lokki- ja tiiralajien lisäksi uhanalainen selkälokki, haahka, meriharakka, kivitasku ja punajalkaviklo. Uhanalaisia naurulokkeja luodolla oli vuonna 2002 noin 200 paria ja vuonna 2003 noin 350 paria. 22. Ängsvikenin tienvarsiketo kohde on pienialainen tienreunaketo, jossa kasvaa mm. uhanalaista keltakynsimöä ja peltorusojuurta. 23. Kalvholmen östra Kalvholmen östra on pieni, kivikkoinen ja matala saari, jonka keskustassa kasvaa puitakin. Puuttomat osat ovat korkeahkon heinikon vallassa. Saaren pesimälinnustoon kuuluvat mm. kalalokki, kalatiira, kanadanhanhi, haahka, meriharakka, kivitasku ja uhanalainen selkälokki. 24. Skogsholmsören Skogsholmsören on pieni, mäntyjä kasvava saari, jonka erottaa suuremmasta Skogsholmenista vain kapea ja matala salmi. Saaren pesimälinnustossa on mm. uhanalainen selkälokki, kalalokki, kyhmyjoutsen, haahka, meriharakka ja kivitasku. 25. Ankarholmen norra Ankarholmen norra on pieni ja matala heinikkoluoto suojaisella paikalla Bergarholmenin ja Ankarholmenin välissä. Luodon pesimälajistossa on mm. uhanalaiset selkälokki ja naurulokki. 26. Ölhällen

19 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 17 (27) Ölhällen sijaitsee lähellä Helsingin rajaa, Mölandetin luoteispuolella. Ölhällen on pieni ja matala kallioluoto. Luodon pesimälinnustossa on mm. kala- ja lapintiira (noin 40 paria vuonna 2002) ja uhanalainen naurulokki (17 paria vuonna 2002 ja 64 paria vuonna 2003). 27. Östholmshällen Östholmshällen on pieni luoto, joka muodostuu korkeasta kalliosta ja kivikkoisesta sekä heinikkoisesta etelärannasta. Kala- ja lapintiiroja oli vuonna 2002 noin 35 paria. Vuonna 2003 luodolla pesi uhanalainen selkälokki. 28. Sibbesborgin tammimetsä Sibbesborgin tammimetsä sijoittuu Sibbesborgin linnavuoren lounaspuolelle. Kohde on mahdollinen luonnonsuojelulain tarkoittama jalopuumetsikkö. 7.4 Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet 1. Ängelsholmenin lehto Saaren koillisrannalla on lehtipuuvaltaista erittäin monilajista ja rehevää lehtoa. Puusto on järeää. Pensaskerroksen lajeja ovat mm. näsiä, vadelma, paatsama, lehtokuusama ja taikinamarja. Osa lehdosta on metsäkurjenpolvivaltaista OMaT-lehtoa, osa HeOT-lehtoa. 2. Linholmsören Linholmsören on pieni ja matala, heinikkoinen kivikkokari, jonka tiirayhdyskunta on Sipoon merialueen toiseksi suurin (noin 41 paria vuonna 2003). Luoto sijaitsee melko suojattomalla paikalla keskellä Löparönselkää Kitön eteläpuolella aivan Porvoon ja Sipoon kuntien rajalla. 3. Mellan Tjärhällen - Norra Tjärhällen Mellan Tjärhällenillä suuri harmaalokkikolonia. Saaressa pesii myös mm. riskilä, kivitasku ja luotokirvinen. Seutukaavassa alue on osoitettu SL-alueeksi. 4. Stora Högholmen - Lilla Högholmen Stora Högholmenin ja Lilla Högholmenin saaret on rajattu samaan seutukaava SL alueeseen. Stora Högholmen on Löparögårdin ranta-asemakaavassa (vahvistettu ) SL -merkinnällä. Lilla Högholmen on rakennettu. 5. Trädgårdsholmen Seutukaavassa on merkitty viisi pientä saarta ja luotoa SL merkinnällä. Högholmsören, Trädgårdsholmen, Lilla Trädgårdsholmen on merkitty Krokhomenin rantakaavassa (vahvistettu ) VP -merkinnällä ja Svartholmen SL -merkinnällä. Seutukaavassa SL merkitystä saarista Ledholmen (Vitholmen) ei ole Krokholmenin rantakaavassa. 6. Alörnen-Alöarna Krokholmenin ranta-asemakaavassa (vahvistettu ) on merkitty 8 pientä Alörarnan saarta ja luotoa SL alueeksi. Seutukaavassa alue on osoitettu SL-alueeksi. Pienet saaret ja luodot sijaitsevat Löparön saaren lounaispuolella. Alörarna -luodolla on monipuolinen pesimälinnusto mm. kalalokki, haahka ja tukkasotka. 7. Ledholmsklobben Ledholmsklobben on pieni kallioinen saari. Ledholmsklobbenilla on Skata- Ledholmen ranta-asemakaavassa S-merkintä. Seutukaavassa alue on osoitettu SL-alueeksi. 8. Löparösund

20 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 18 (27) Löparösundin kallioinen alue on merkitty seutukaavaan SL merkinnällä. Maantien pohjoispuoli on jäkälä- ja puolukkatyypin kalliomännikköä, kallioiden välissä on puolukka- ja mustikkatyypin mänty-kuusisekametsää. 9. Långören - Rönnhället Ulkosaaristossa olevat Långören ja Rönnhället ovat aiemmin olleet Sipoon parhaita lintusaaria. Rönnhällenin saarella pesii harmaalokkikolonian lisäksi mm. kanadanhanhi, haahkoja, kalalokkeja ja tukkasotka ja meriharakka. 10. Viborgsgrunden Viborgsgrundenin kaksi pientä luotoa on merkitty seutukaavassa SL - merkinnällä. Luodoilla pesii haahkoja. 11. Krokholmshället Krokholmshället ovat pieniä luotoja. Krokholmshället on linnustoltaan melko monipuolinen lokkien ja tiirojen lisäksi luodolla pesiviä lajeja ovat mm. haahka, karikukko, punajalkaviklo, tukkasotka ja kyhmyjoutsen. 12. Pölsarn Hanskisen luoteispuolella oleva Pölsarn luoto on merkitty seutukaavassa SL merkinnällä. 13. Leppahället Löparön eteläpuolella kaksi pientä saarta on seutukaavassa merkitty SL merkinnällä. Kaavassa on merkitty kolme aluetta ja kaksi pientä luotoa (Kokallören) luonnonsuojelualueeksi (SL). 14. Kaunissaaren lintuluodot Kaunissaaren länsi- ja pohjoispuolella olevat kallioiset saaret ja luodot. Stenörenissä on mökki, muut pikkusaaret ja luodot ovat rakentamattomia. Pieniä saaria ja luotoja, seutukaavan SL-merkintä. 7.5 Paikallisesti arvokkaat kohteet 1. Kokallören Kalkkirannan osayleiskaavan luoteisrannan tuntumassa on kaksi pientä luotoa, jotka on merkitty SL merkinnällä. Eteläisempi saarista on puuton lintuluoto. Luodoilla pesii kalalokki ja kalatiira. Saaressa on todettu kasvavan Sipoossa harvinaista lehtokieloa. 2. Korpungen Korpungen on rakentamaton ja kallioinen pikkusaari, jossa kasvaa vanhaa männikköä. Viime vuosina saaressa ei ole ollut pesiviä ranta-, vesi- ja lokkilintuja. 3. Linholmen lounasniemi Lindholmenin saaren lounainen niemi, Linholmsratet on matalaa, itäosalta ruovikon ympäröimää kalliota. Elokuussa paikalla oli ruokailemassa joitain kymmeniä lokkeja ja tiiroja sekä kaksi räyskää. 4. Luoto Granön itärannalla Saariston osayleiskaavassa Granön itärannalla, Strömsuddin pohjoispuolella oleva luoto on merkitty SU-1 merkinnällä. 5. Bärholmenin etelärannan niitty Merenrantaniityllä on poikkeuksellisen runsaasti melko harvinaista ja vaateliasta rantahirvenjuurta. Seuralaislajistoon kuuluvat mm. peltovalvatti, sarja-

21 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 19 (27) keltano, meriputki, ruokohelpi, juolavehnä ja hietakastikka, paikoin myös nurmikohokkia ja rantatädykettä. 6. Raterna Viisi matalaa kallioluotoa, jotka sijaitsee Stora Munkholmenin länsipuolella Sipoonselän pohjoislaidalla melko suojaisella paikalla. Luostarisen (2002) selvityksen mukaan luodot ovat erinomaisia lintujen pesintään. Lintujen määrä vaihtelee vuosittain. Linnusto oli kohtalainen kesällä 1999, käsittäen joitakin pareja kalalokkeja ja tiiroja. 7. Majsasörarna Majsasörarna on kaksi aivan vierekkäistä, matalaa heinikkoluotoa, joiden rannat kasvavat ruovikkoa. Linnusto on melko runsas mm. kalalokki (20 paria vuonna 2002), haahka, meriharakka, punajalkaviklo ja kivitasku. 8. Lillkallegrund ja Lusören Kaksi pientä luotoa Rysholmenin ja Rågholmenin välissä. 9. Korsnäsin lehto Korsnäsin pienialaisessa lehdossa kasvaa mm. vaahteraa, lehmuksia, jalavaa ja tammia. Karhusaaren asemakaavassa alue on merkitty suojeltavaksi (s). 10. Svinvikenin lehto Svinvikenin rantaan rajoittuva rinne lehto on osaksi vanhaa laidunmaata. Rinteellä on tuoretta ja kosteaa lehtoa. Karhusaaren asemakaavassa alue on merkitty suojeltavaksi (s). 11. Mossagrundsholmen Norkullalandet ja Söderkullalandet ranta-asemakaavassa (vahvistettu ) on lahti ja luotoja merkitty S -merkinnällä. 12. Torrhästklobbarna Kuiva Hevonen ranta-asemakaavassa (vahvistettu ) on 6 luotoa ja pikku saari merkitty SL -merkinnällä. 13. Alöarna Kalvholmen ranta-asemakaavassa (vahvistettu ) on viisi saarta ja luotoa merkitty SL -merkinnällä. 14. Rönn Kalvholmen ranta-asemakaavassa (vahvistettu ) on Rönn ja kaksi luotoa merkitty SL -merkinnällä. Rönnin pesimälinnustossa on mm. harmaalokki, meriharakka, kanadanhanhi, punajalkaviklo ja kivitasku. 15. Mattaksen lammaslaidun Kohde on Köningsvikenin lahden ja Nevasjoen rannoilla on kaksiosainen laidun. Mattaksen talon eteläpuolella on katajikkoinen kalliomäki, haka ja avoin niittyalue. Nevasjoen suulla on melko laaja rantaniitty. 16. Kantarnäsberget Kantarnäsbergetin itäosa kuuluu osayleiskaava-alueeseen. Porvarinlahteen rajoittuva kallioalue on vaihtelevaa metsämaastoa, jossa vallitsevat karuhkot, mäntyvaltaiset kallioalueet ja rehevämmät rinnemetsät. Kantarnäsbergetin eteläpäässä on pieni pellonreunuskallio, jonka kasvillisuus on monipuolista ja hyvin säilynyttä, joskin osa matalista männyistä ja katajista on kuivuuden tappamia

22 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 20 (27) 17. Majvikin lehto Majvikin lehto sijoittuu Majvikin luoteisosan kallioalueelle. Alue on pääosin Västerskogin osayleiskaava-alueella. Kallion luoteis- ja pohjoisrinteellä on käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa, jossa kasvaa mm. imikkä, kevättähtimö, kullero, valkovuokko, kevätlinnunherne ja tesma. Kohteeseen liittyy arvokas kallioalue. 18. Majvikin metsälehmusmetsä Kallioalueelta länteen laskevan rinteen kasvillisuuteen on vaikuttanut puuston raivaus ja laidunnus. Kasvillisuus on pääosin käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Kosteimmilla paikoilla on hiirenporrasvaltaista saniaislehtoa. Rinteellä kasvaa yli kaksikymmentä runkomaista (läpimitta yli 7 cm) metsälehmusta ja muutama vaahtera ja tammi. Osa metsälehmuksista on järeitä, läpimitaltaan yli 60 cm. Alueen laajuus on 2,6 ha. 19. Majvikin kallio Kallioalueen eteläreunalla on monimuotoinen kalliokasvillisuus. Kallioalueen luoteisreunalla on kivilatomus ja sen ympärillä on monimuotoinen kallio- ja ketokasvillisuus mm. keto-orvokkia, isomaksaruohoa, ahosuolaheinää, kivikkoalvejuurta, kevättähtimöä, lehtonurmikkaa, mäkikuismaa, haisukurjenpolvea, kallioimarretta ja keltamaksaruohoa. 20. Linnanträskin kallioalue Linnanträskin kallioalue on paikallisesti arvokas kallioalue, jolla on virkistyskäyttöarvoa. Kallioalueen eteläosa kuuluu osayleiskaava-alueeseen. 21. Hitålundenin puronvarsilehto Vainuddintien ja rannan välissä on syvässä uomassa oleva puro. Purouoma on kivikkoinen ja koskimainen. Puron yli menee vanha kärrytie. Kasvillisuus on kapealti saniaislehtoa ja rinteellä käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Puronvarressa kasvaa mm. rentukkaa, lehtokortetta, lehtotähtimöä, mustakonnanmarjaa ja taikinamarjaa. Pellon reunalla kasvaa runsaasti kotkansiipeä. Rantametsä vaihettuu järviruokovaltaiseksi luhdaksi ja ruovikoksi. 22. Vainuddenin kallio Hitåntien länsipuolella on kasvillisuudeltaan monipuolinen kallioalue. Kallion laella on vanhahko kalliomännikkö. Pääosin kalliokasvillisuus on kanerva- ja jäkälävaltaista. Kallioalueen etelärinteen yläosassa ja kalliohyllyillä kasvaa mm. runsaasti isomaksaruohoa, kalliokieloa, keto-orvokkia, haisukurjenpolvea, pensaikkotatarta, lehtonurmikkaa, mäkitervakkoa ja hieman liuskaraunioista. 23. Eriksnäs - Bastuviken Bastuvikenin alue koostuu kolmesta ruovikkoisesta poukamasta. Läntisin lahdenpoukama on lähes kokonaan umpeen ruovikoitunut. Läntisimmän ja keskimmäisen poukaman välissä on korkea kallio, jonka pohjoispuoli on hakattu. Keskimmäinen poukama on myös ruovikkoinen. Linnustoltaan alue on melko tavanomainen. 24. Eriksnäsin saarnimetsä Eriksnäsin kartanon eteläpuolella ja Konäsuddenin länsipuolella sijaitseva metsän alkuperästä ei ole tietoa. Varsinainen saarnimetsäalue on luontaisen kaltainen. Metsä on rehevää tervaleppälehtomaista, saarnia on kymmeniä, osa isoja (Ø noin 30 cm), lisäksi on runsaasti vaahteraa ja tervaleppää. Maasto kohoaa pohjoiseen mentäessä, ylärinteellä on melko runsaasti pähkinäpensaita ja kuusamaa.

23 FCG Planeko Oy Luontoarvot yhteenveto 21 (27) 25. Inre Krokholmenin vanha metsä Inre Krokholmenin metsät ovat tutkitulla alueella iäkkäitä, ja sisältävät runsaasti vanhaa puustoa ja lahopuuta. Kasvillisuudeltaan rehevintä osaa voidaan pitää metsälaissa määriteltynä erityisen tärkeänä elinympäristönä (rehevät lehtolaikut). Kasvupaikkatyypiltään metsä on rehevää tuoretta käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa ja lehtomaista kangasta. Alueen perhoslajistoon kuuluu taantunut ja harvinainen kääpäkoi. 26. Sparrvikenin kallioketo ja lehto Sparrvikenin kalliokedolla ja sen ympäristössä kasvaa mm. meriasteria, keltaja isomaksaruohoa, rantakukkaa, merivirmajuurta, mesiangervoa, piharatamoa, särmäputkea, rantamataraa, meriputkea, järviruokoa, purtojuurta, ketoorvokkia ja ahdekaunokkia. 27. Hästdalenin lehto Hästdalenin lehto on kuusivaltainen sinivuokko-oravanmarjatyypin lehto, jossa on lisäksi koivuja sekä tuomia. Pensaskerroksessa on mm. lehtokuusamaa ja näsiää. 28. Löparösundin lehto Löparön kartanon pohjoispuolella on puro, jonka varrella on runsaasti mm. jalavan taimia, vaahteraa ym. Paikoin puron pohjoispuolella on mesiangervovaltaista tervaleppälehtoa. Pohjoisempana kallionotkelmassa metsä on sinivuokko-käenkaalityypin lehtoa, jonka pensastoon kuuluvat mm. taikinamarja, näsiä, puna- ja mustaherukka, orjanruusu, koiranheisi ja isotuomipihlaja. Osin lehto on käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Märässä notkossa on pienialainen ruoho- ja heinäkorpi. 29. Tornträsket Tornträsket on Söderkullalandetin kallioalueen luonnontilainen pieni lampi. Lampea reunustaa kapealti saraneva lyhytkorsineva kasvillisuus, jossa kasvaa mm. jouhi-, pullo- ja mutasaraa, raatetta, isokarpaloa, leväkköä, valkopiirtoheinää. Pääosa lampea ympäröivästä suosta on isovarpurämettä. 30. Flada Söderkullalandetin Fladan on noin 8 hehtaarin laajuinen matala merenlahti. Fladanin kaakkoisranta on rakennettu ja rannan edustoja on ruopattu. Myös Fladanin suulla olevan pienen saaren itäpuolelta on ruopattu veneväylä. Pääosa lahdesta on kuitenkin luonnontilassa. Lahdessa käy kalastamassa kalatiirat, harmaahaikarat ja kalasääski. Fladanin rannat ovat kokonaan rantaasemakaava-aluetta. Alle 10 ha fladat on vesilain mukaan suojeltu. 31. Långvikenin merenlahti Löparössä Långviken on Löparön eteläosassa sijaitseva pitkä ja kapea ruovikkoinen merenlahti. Lounaisperukassa on tervaleppälehtoa, jossa kasvaa mm. mesiangervoa, korpikaislaa ja järviruokoa. Långviken on maisemallisesti hieno. 32. Kaunissaaren flada Kaunissaaren luoteisimmassa niemessä on pieni matala flada, joka on meriveden ollessa korkealla syysmyrskyjen aikaan yhteydessä mereen. Fladaa ympäröi matalakasvuinen niitty, jolla kasvaa mm. meriluikkaa, suolavihvilää, suolasänkiötä ja maarianheinää. Flada rajautuu luonnonsuojelulain luontotyyppinä rajattuun alueeseen. 33. Kaunissaaren Österuddin tervaleppäluhta