Länsirannan taideohjelma Workshop

Transkriptio

1 Länsirannan taideohjelma Workshop Länsirannalle laadittavan taideohjelman erääksi tärkeäksi tavoitteeksi määriteltiin alueen kehityssuunnitelmia tukevien taiteen ja rakentamisen yhteistyömuotojen kehittäminen. Työ aloitettiin Taidetehtaalla järjestetyssä, kaikille avoimessa tilaisuudessa, jossa keskusteltiin taiteesta ja rakentamisesta, Länsirannasta ja taiteen roolista nykyaikaisessa kaupunkirakentamisessa. Keskustelu jatkui maaliskuussa järjestetyllä workshopilla, jossa yhdessä paikallisten taiteilijoiden kanssa paneuduttiin ohjelman yksityiskohtiin. Taideohjelman laadinta etenee seminaarien ja workshoppien kautta, vuorovaikutuksessa kuntalaisten ja paikallisten taiteilijajärjestöjen kanssa. ENSIMMÄINEN SEMINAARI Ensimmäinen seminaari järjestettiin otsikolla Taideohjelma Porvoon Länsirannalle keskustelutilaisuus taiteesta ja rakentamisesta ja sinne olivat tervetulleita erityisesti taiteilijat, mutta myös muut Länsirannan taideohjelman laatimisesta kiinnostuneet. Seminaarissa puhuivat kaupunkisuunnittelupäällikkö Eero Löytönen, Tuula Lehtinen Frei Zimmer oy:stä sekä läänintaiteilija, Penttilänrannan taidekoordinaattori Hannu Aaltonen. Lisäksi aikaa oli varattu keskustelulle ja kysymyksille. Paikalle saapui n 40 henkeä, joista suurin osa oli taiteilijoita. Länsirannan taideohjelman laatiminen ja prosenttiperiaatteen eteenpäinvieminen sai hyvän vastaanoton. WORKSHOP Taideohjelman tavoitteisiin paneutuva Workshop järjestettiin Porvoon taidetehtaalla klo Tilaisuudessa oli paikkoja 30 osallistujalle sekä ohjausryhmälle ja tilaisuuteen oli ennakkoilmoittautuminen. Lopullinen osallistujamäärä oli 20 + ohjausryhmä. Workshop aloitettiin tunnin luento-osuudella jossa puhuivat Eero Löytönen, Tuula Lehtinen sekä Matti Koistinen (Frei Zimmer). Tavoitteena oli antaa osallistujille pohjatietoa workshopissa käsiteltävistä aiheista joten puheenvuorot koskivat ryhmätyöskentelyn teemoja. Luento-osuuden jälkeen ryhmä jaettiin sattumanvaraisesti 4 työryhmään siten, että jokaisessa työryhmässä oli yksi edustaja kaavoituksesta. Työryhmien koot vaihtelivat 5 henkilöstä 7 henkilöön. Aikaa ryhmätyölle oli varattu 1,5 h ja palautekeskustelulle tunti. Työryhmätyöskentely toteutettiin siten, että osallistujille annettiin kolme teemaa ja kaikki työryhmät käsittelivät kaikkia teemoja. Lisäksi ryhmille jaettiin Länsirannan karttoja, post-it-lappuja, fläppitauluja ja paperia sekä kyniä. Jokaiselle ryhmälle annettiin yksi teema, johon ryhmä perehtyi muita tarkemmin ja jonka ryhmä esitteli ensimmäiseksi. Tämän jälkeen käytiin muut ryhmät läpi ja he saivat esittää omat

2 kommenttinsa käsiteltyyn teemaan. Workshopin aiheet olivat: Taiteen teemat Länsirannalla, Länsiranta ja taiteen paikat mihin taidetta halutaan ja minkälaista taidetta sekä Länsirannan taiteilijavalinnat kuinka taiteilijavalinnat tulisi tehdä. Seuraavassa workshopin tulokset teemoittain. TAITEEN TEEMAT LÄNSIRANNALLA Länsirannan alueen halutaan viestivän modernista kaupunkielämästä ja uuden kaupunginosan toivotaan erottuvan muista kaupunginosista juuri taiteen avulla. Näitä tavoitteita voidaan tukea taideohjelmassa määriteltyjen teemojen tai teeman kautta. Työryhmiä pyydettiin pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Minkälaisia teemoja Länsirannan taiteelle tulisi määritellä? Onko parempi yksi teema koko alueelle, vai teemojen jako alueittain? Tarvitaanko mielestänne teemojen määrittelyä? Kuinka teemat voisivat näkyä taiteessa? Vastaukset kysymykseen teemojen määrittelyn tarpeellisuudesta jakautuivat kahtia. Puolet ryhmistä olivat sitä mieltä että teema ajattelua ei tarvita, puolet olivat sitä mieltä että teema on hyvä asia ja että se helpottaa kaikkia osapuolia lähestymään asiaa. Molemmat ryhmät jotka kannattivat teema-ajattelua lähtivät etsimään sopivaa tematiikkaa historiasta. Pohdittiin mm. minkälaista historiaa Länsirannalla on ja päädyttiin alakategorioihin: muinaishistoria, teollisuushistoria sekä luonnonhistoria. Ryhmät joiden mielestä teemaa ei tarvita, ajattelivat teeman jäykistävän tekemistä ja rajaavan liikaa vaihtoehtoja. Yhtenäiseksi ajatukseksi kaikkien ryhmien kohdalla nousi kuitenkin jonkinasteinen paikkasidonnaisuuden huomioiminen, ajatus siitä että teemana voisi olla aina se paikka johon taide kulloinkin tehdään ja sijoitetaan. Paikka-ajattelun avulla taiteilijat voisivat tehdä uudelleentulkintoja alueesta ja taide voisi kertoa paikalle ominaisesta historiasta. Todettiin kuitenkin, että vaikka taide ammentaisi aiheensa historiasta, sen tulisi kuitenkin olla nykyaikaista. Myös mittakaavan huomioiminen paikkasidonnaisuuden kautta nousi esille. Taide voisi vaihdella pienieleisestä kokemuksesta (taidetta ovenkahvoissa) suuren mittakaavan teoksiin (vaikkapa asuinrakennusten julkisivut). LÄNSIRANTA JA TAITEEN PAIKAT MIHIN TAIDETTA HALUTAAN JA MINKÄLAISTA TAIDETTA Länsirannalle on kaavoitettu asuntorakentamisen lisäksi palveluasumista, sekä toimisto- ja liikerakentamista. Alueeseen kuuluu myös jokiranta ympäristöineen sekä useita viheralueita. Alueen suunnittelussa otetaan kantaa myös laskettelurinteeseen, Kokonniemen ulkoilualueeseen sekä käytöstä poistettuun vedenpuhdistamoon. Jokaiselle ryhmälle jaettiin alueen kartta sekä post-it lappuja. Ryhmät ohjattiin pohtimaan sitä, mitkä ovat heidän mielestään alueen tärkeimpiä taiteen paikkoja ja minkä tyylistä taidetta näihin paikkoihin halutaan. Lisäksi työryhmiä pyydettiin pohtimaan missä Länsirannan alueella voisi olla paikkoja joissa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia. Tehtävä toteutettiin siten, että ryhmät merkitsivät post-it lapuilla kartalle työskentelynsä lopputulokset. Ryhmätyön tulokset on esitetty paikkakohtaisesti:

3 1.1. Läntinen Mannerheiminväylä / Sisääntulo Porvooseen Kaikki ryhmät nostivat alueen tärkeäksi kohteeksi. Teoksen toivottiin toivottavan tulijan tervetulleeksi Porvooseen ja toimivan maamerkkinä ja monumenttina Porvooseen saapuvalle. Esille nousi ajatus taidekilpailun järjestämisestä tässä kohteessa. Lisäksi taidetta toivottiin Läntisen Mannerheiminväylän varrelle meluseinämään Aleksanterinkaari ja muu lähistön asutusalue Aleksanterinkaareen taidetta toivottiin julkisivuihin ja talojen päätyihin. Toiveena oli myös, että taide tekisi asuinrakennuksista persoonallisia ja että kaikissa taloissa olisi jotain taidetta. Esimerkkeinä taiteen paikoista mainittiin talojen ovet, pihojen laatat, aidat ja portit, ovimaalaukset, portaikot, hissit ja ovenkahvat taiteen haluttiin olevan myös intiimiä ja läheltä tarkasteltavaa. Taide voisi myös toimia valaisuelementtinä. Eräs idea oli monikulttuurinen yhteisötaideteos asuinrakennukseen. Toiveena oli myös S-Marketin ympäristön parantaminen taiteen avulla. Myös taidekilpailua taiteesta asutuksen keskelle toivottiin Moderni puukaupunkialue Kyseisellä alueella tärkeäksi taiteen paikaksi nostettiin reitti Läntisen Aleksanterinkadun kautta kohti Aleksanterin kaarta. Jokirantaan tulevaan leikkipuistoon toivottiin toiminnallisia veistoksia ja ympäristötaidetta. Taidetta toivottiin myös kaupunkiaukioon Jutten polun ja Näse-Juttenkadun kulmaan sekä joen ylittävälle kevyenliikenteen sillalle Taidetehtaan alue Taidetehtaan ympäristössä tärkeäksi taiteen kohteeksi nostettiin taidetehtaan pääty sekä alueelle tuleva hotelli kokonaisuudessaan. Kauppakujalle toivottiin taiteen tuomaa inhimillistä kokemusta ja hotellista seuraavan korttelin toivottiin aukenevan puolijulkiseksi tilaksi. Alueelle toivottiin myös yhteisötaidetta, värejä ja sitä että taide tuodaan ulkotilaan. Jokirantaan tälle kohdalle toivottiin graffitti-aluetta sekä skeittipaikkoja nuorisolle Jokiranta Lähes kaikissa ryhmissä esille nousi toive rantaviivaa seuraavasta veistosbulevardista tai taidereitistä, joka lähtisi vanhasta Porvoosta ja jatkuisi aina Kokoniemen kärkeen asti. Lisäksi toivottiin taiteen liittyvän jollain tavoin veteen tai mahdollistavan kosketuksen siihen. Eräänä ideana oli taidelautta. Tilapäistä taidetta toivottiin muuallekin kuin vesilaitoksen tiloihin. Todettiin myös joen määrittävän Porvoon kaupunkia vahvasti ja että se pitää huomioida taiteen kehyksenä Laskettelurinne Laskettelurinnettä toivottiin kohennettavan ympäristötaiteen avulla. Lisäksi alueelle ehdotettiin vesielementtiä sekä näyttäviä istutuksia. Esille tuotiin myös laskettelukeskuksen päälle sijoitettava maamerkki, josta järjestettäisiin taidekilpailu. Laskettelurinteen ympäristöä pohdittiin yhdeksi mahdolliseksi tapahtumapaikaksi. Alueelle ideoitiin ulkoilmateatteria ja mahdollisuutta konserttien järjestämiseen. Myös skeittirampit, joihin voidaan integroida taidetta, esitettiin yhtenä ideana. Tärkeänä koettiin alueen houkuttelevuuden lisääminen myös kesäkäytössä.

4 1.7. Vedenpuhdistamo Vanha vedenpuhdistamo nähtiin tilapäisen taiteen paikkana ja eräs ryhmä ehdotti myös Nykytaiteenmuseon sijoittamista tiloihin. Paikka nähtiin sopivan hyvin katutaiteelle ja sisätiloihin ehdotettiin sisäskeittihallia Muita esille tulleita ideoita Yleisinä ideoina esille tuli panostaminen opastekyltteihin, myös liikenteen jakajat voisivat olla taidetta. Taidetta toivottiin arkeen ja taiteen tulisi olla mittakaavassa ympäristön kanssa. Rakennusten sisälle sopisi pienempimuotoisia, yllättäviä taideteoksia, kun taas ulkotilassa ja esimerkiksi rakennusten julkisivuissa taide voisi olla isoa ja näyttävää. Lisäksi toivottiin yhteistyötä eri alan osaajien kanssa, mm taiteilija voisi olla kaavoittajan kanssa suunnittelemassa teitä ja että keskusteluyhteys eri toimijoiden kanssa pysyisi yllä koko suunnittelu- ja rakennusprosessin ajan. Toivottiin myös mahdollisuutta, jossa kaupunkilaiset voisivat vapaasti ideoida taiteen paikkoja. LÄNSIRANNAN TAITEILIJAVALINNAT KUINKA TAITEILIJAVALINNAT TULISI TEHDÄ Kun rakentaminen Länsirannalla alkaa, tulevat taiteilijavalinnat ajankohtaiseksi. Pyysimme työryhmiä pohtimaan mitkä asiat ovat taitelijavalinnassa tärkeitä ja mitkä valintatavat varmistavat sen, että näihin tavoitteisiin päästään. Kuinka taiteilijavalinnat tulisi tehdä ja mitkä tekijät vaikuttavat taiteilijavalintoihin? Pyysimme osallistujia valitsemaan listasta kolme mielestään parasta tapaa valita taiteilija ja laittamaan ne paremmuusjärjestykseen sekä perustelemaan kantansa. Pyysimme työryhmiä myös ideoimaan keksivätkö he muita tapoja valita taiteilija yksittäiseen taidekohteeseen, sekä pohtimaan mitkä ovat tärkeimpiä tekijöitä taiteilijavalinnoissa. Tämän lisäksi työryhmien tuli pohtia kuinka rakennusliikkeiden/arkkitehtien ja taitelijoiden yhteistyötä voidaan edesauttaa. Mitä apua/informaatiota/tietoja taiteilija kaipaa jotta työ sujuisi mahdollisimman hyvin? Suosituimmiksi menetelmiksi nousivat kaikkien ryhmien keskuudessa taiteilijapankki (suljettu), taidekilpailu sekä taiteilijan valinta työryhmänä. Yhtenä uutena vaihtoehtona esitettiin mallia, jossa taidekoordinaattori ja vuosittain vaihtuva taiteilijakuraattori valitsevat yhteistyössä kohteen taiteilijan. Koordinaattori edustaisi pysyvyyttä ja tuntisi koordinoinnin vaatimat käytännöt toimet. Taiteilija-kuraattori puolestaan edustaisi vaihtuvuutta, uusia ideoita ja näkökulmia sekä tuntisi taiteen kenttää. Taiteilijapankki valintatyökaluna nousi vahvasti esille, mutta siihen liittyy paljon avoimia kysymyksiä. Kuka taiteilijapankkia hoitaa ja päivittää, onko pankki koko Suomen laajuinen, sähköinen vai paperiversio, ketkä voivat taiteilijapankkiin kirjautua, onko taiteilijapankki avoin vai suljettu, mitä pankkiin tallennetaan, ja kuka valinnan taiteilijapankista tiettyjen kohteiden taiteilijoiksi tekee? Keskustelussa todettiin, että taiteilijapankin pitää olla kaikille helposti käytettävä ja päivitettävä. Mielenkiintoinen ajatus oli myös idealuonnospankki, eli pankista ei löytyisikään

5 taiteilijoiden tietoja vaan ideoita teoksista. Lisäksi heräsi ajatus voisiko esim. TAIKE ylläpitää alueellisia taiteilijapankkeja? Todettiin myös, että hyvin toimivan taiteilijapankin mallin voisi ostaa valmiina, jolloin säästyttäisiin kehitystyöltä ja virhearvioilta. Myös taidekilpailu sai paljon kannatusta mutta samalla todettiin sen olevan valintavälineenä kallis ja työläs vaihtoehto. Lisäksi teoksen valinta taidekilpailun kautta on hidas prosessi eikä siten välttämättä sovi rakentamisen aikatauluun. Selvästi tuli kuitenkin esille toivomus siitä, että ainakin muutamia taidekilpailuja järjestettäisiin isommista taidekohteista. Jos taiteilija valitaan työryhmänä, pitää ottaa huomioon valintaryhmän pätevyys ja sen edustama monialainen osaaminen. Tapa voisi olla hyvä silloin kun etsitään tietyn tyylistä tai tiettyä materiaalia käyttävää taiteilijaa. On kuitenkin muistettava, että jonkun pitää tehdä myös ehdotukset vaihtoehdoista työryhmälle. Eräs esille tullut yhdistelmä eri valinta-tavoista oli työryhmä joka toimii valinta-elimenä, esivalinnan tekee kuraattori ja hänellä on apunaan taiteilijapankki. Taiteilijan valinnan perusteita pohdittaessa kriteereissä oli aika paljon hajontaa. Esille nousivat taiteellinen taso, uutta luova ajattelu ja leikillisyys, ammattilaisuus, kyky keskustella arkkitehdin/kaavoittajan/puistosuunnittelun kanssa, aikaisemmat referenssit, koulutus, kokemus materiaaleista ja ideapotentiaali. Suuri hajonta osoittaa taiteilijavalinnassa olevan paljon huomioon otettavia tekijöitä, joita on vaikea arvottaa. Taiteilijan paikallisuudesta nousi esille kanta, jossa tekijöistä 50% toivottiin tulevan Itä-Uudeltamaalta, 45% muualta Suomesta ja 5 % ulkomailta. Taiteilijan ja rakennusliikkeiden yhteistyötä toivottiin edistettävän seminaareilla, joissa olisi mukana sekä taiteilijoita, rakennuttajia, arkkitehtejä sekä ympäristö- ja puistosuunnittelijoita.