Maailmassa arvioidaan olevan yli 30 miljoonaa

Transkriptio

1 KATSAUS HIV-positiiviset äidit ja heidän lapsensa Eeva Salo, Hannele Savonius, Pauli Leinikki, Jorma Paavonen, Jukka Suni ja Juhani Lähdevirta HIV-infektio on yhä suuremmassa määrin myös naisten sairaus. Viime vuosina Suomessa todetuista uusista tartunnoista kolmannes on havaittu naisilla. Valtaosa näistä tartunnankantajista on sukukypsässä iässä olevia oireettomia naisia, joilla on samanlainen tarve perheen perustamiseen kuin muilla samanikäisillä. Kuvaamme Auroran sairaalassa ja HYKS:n naistenklinikassa hoidettujen 15 naisen 17 lapsen hoidon ja seurannan tulokset. Maailmassa arvioidaan olevan yli 30 miljoonaa HIV-tartunnan saanutta henkilöä, joista kehitysmaissa asuu 90 % (Weekly Epid Rec 1997). Tartunnan saaneista lähes puolet on sukukypsässä iässä olevia naisia. Vuonna 1994 arvioitiin 1.5 miljoonan lapsen saaneen HIV-infektion; vuonna 2000 odotetaan kuuden miljoonan HIV-positiivisen naisen olevan raskaana ja HIV-positiivisten lasten määrän nousevan viiden ja kymmenen miljoonan välille (Scarlatti 1996). Lasten HIV-tartunnoista lähes kaikki ovat äidiltä peräisin. Riski viruksen siirtymisestä äidistä sikiöön raskauden, synnytyksen ja imetyksen aikana on kehitysmaissa % (Allen ym. 1991, Working Group on Mother-to-Child Transmission of HIV 1995), Euroopassa noin 15 % (European Collaborative Study 1992). Virus voi tarttua lapseen missä raskauden vaiheessa tahansa, mutta suurin vaara on loppuraskauden ja synnytyksen aikana. Imettäminen lisää tartunnan riskiä noin 14 prosenttiyksiköllä (Bryson 1996). Äidin aktiivisella hoidolla voidaan sikiön ja lapsen tartuntariskiä pienentää tästä kahdella kolmanneksella eli alle 10 %:iin (Connor ym. 1994). Suomessa oli mennessä todettu HIV-tartunta 872 henkilöllä, 691 miehellä ja 181 naisella. Näistä 210 AIDS-vaiheeseen edennyttä infektiota oli johtanut kuolemaan. Vuonna 1997 todettiin 71 uutta tartuntaa. Naisten osuus uusista tartunnoista on kasvanut noin kolmannekseen ja oli v % ja v % (Eija Kela, henkilökohtainen tiedonanto). HIV-positiivisten naisten ikä vaihteli 20 ja 54 vuoden välillä, keski-ikä oli 28 vuotta. Suomalaisten naisten tartunnoista 79 % on peräisin heteroseksuaalisesta kontaktista (Holmström ja Haikala 1996). Kahdentoista naisen HIV-infektio on ollut tiedossa ennen synnytystä. Heidän hoitonsa ja spesifinen lääkehoitonsa on toteutettu Auroran sairaalan sisätautiosaston ja HYKS:n naistenklinikan yhteistyönä. Auroran sairaalassa on vuosina tutkittu ja seurattu 16:ta lasta, joiden äidit ovat HIV-positiivisia. Kuvaamme tässä artikkelissa äitien raskaudenaikaisen tilanteen ja hoidon sekä lasten tähänastisen seurannan tulokset. Laboratoriomenetelmät Tutkimukset tehtiin Auroran mikrobiologisessa laboratoriossa. HIV-vasta-aineet määritettiin HIV1/2-spesifillä vasta-ainetestillä ja varmistettiin»immunoblot»-määrityksellä. HI-viruksen genominen DNA määritettiin polymeraasiketju- Duodecim 114: ,

2 reaktio- eli PCR-menetelmällä (Mulder ym. 1994). Osalle tutkituista suoritettiin kvantitatiivinen PCR-mittaus HIV-RNA:n osoittamiseksi (Lynch ym. 1992). HIV-positiiviset äidit Tässä raportissa kuvattavat 15 naista eivät HIV-positiivisuutta lukuun ottamatta poikkea muista suomalaisista odottavista äideistä (taulukko 1). Tartunnan lähde on ollut tavallisimmin ulkomaalainen seksipartneri, vain yhdessä tapauksessa suomalainen mies, ja vain yksi äiti on saanut tartunnan huumeiden käytön seurauksena. Kolme naisista on syntyisin ulkomailta. Kahta lukuun ottamatta lapset syntyivät toivottuina vakituiseen parisuhteeseen. Lasten isistä kuusi on HIV-positiivisia ja kuusi HIV-negatiivisia. Yhteydet yhden lapsen isään ovat katkenneet jo ennen synnytystä, ja yksi isistä ei ole halunnut käydä testissä. Yksi naisista on aikaisemmin ollut hoidettavana alkoholiriippuvuuden vuoksi. Yksi äideistä on myös C-hepatiitin kantaja. HIV-tartunnan ajankohta. Kuusi äideistä sai tiedon tartunnastaan neuvolan HIV-seulonnan perusteella. Yksi äiti sai tartunnan ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, yksi oli viimeisellä raskauskolmanneksella infektion toteamisen aikaan ja kolme sai tiedon useita kuukausia synnytyksen jälkeen imetysaikana. Neljä naisista tuli suunnitellusti raskaaksi 3 8 vuoden kuluttua HIV-infektion toteamisesta, ja yksi ensimmäisen raskauden aikana neuvolaseulonnassa positiiviseksi todettu synnytti toisen lapsensa kahden vuoden kuluttua. Todennäköinen tartunta-ajankohta on selvillä kahdeksan äidin osalta. Äitien HIV-infektion vaihe. Äideistä 14 oli luokiteltu oireettomaan tai LAS-vaiheeseen (lymphadenopathy syndrome); yhden kohdalla infektio oli edennyt ARC-vaiheeseen (AIDS related complex). Viimeksi mainittu oli saanut lääkitykseksi tsidovudiinia (AZT) jo ennen raskautta. Raskausaikana kaikki olivat kuitenkin perustautinsa suhteen oireettomia ja hyväkuntoisia. Yhdellä äidillä todettiin odotusaikana keuhkoinfiltraatti, joka sittemmin synnytyksen jälkeen hävisi. Kuuden raskauden aikana äidin CD4-solujen määrä oli alle 500/mm 3 (pienin arvo 130/mm 3 ). Raskauden kulku. Raskaudenajan seuranta ja synnytys hoidettiin HYKS:n naistenklinikassa 12 tapauksessa. Kaksi naisista oli raskausaikana muussa kaupungissa Suomessa ja yksi ulkomailla. Kaikille HYKS:ssa hoidetuille äideille aloitettiin Auroran sairaalan sisätautien poliklinikassa sikiön tartuntariskin vähentämiseksi tsidovudiinihoito annoksin mg/vrk lukuun ottamatta yhtä äitiä, joka sai tiedon HIV-positiivisuudestaan vasta imetysaikana. Lääkitys aloitettiin raskausviikolla, useimmiten jo 32. viikolla. HIV-infektion primaarivaiheessa oleva äiti sai 29. viikolta alkaen kaksoislääkitystä (AZT ja lamivudiini). Kaksi viimeksi synnyttänyttä äitiä saivat lisäksi synnytyksen aikana tsidovudiinia parenteraalisena infuusiona. Lääkitys lopetettiin kaikilta oireettomassa vaiheessa olevilta synnytyksen jälkeen. Raskauden kulku oli normaali kaikissa paitsi yhdessä tapauksessa, jossa sikiöllä todettiin kohdunsisäinen kasvuhäiriö. Syyksi paljastui lapsivesitutkimuksessa 13-trisomia. Vastasyntynyt menehtyi kymmenen tunnin iässä. Napaverinäytteestä ei löydetty PCR-tekniikalla HI-virusta. Synnytys ja lapsivuodeaika. Synnytystapa suunniteltiin obstetrisin perustein. Alatiesynnytystä suunniteltiin kaikille muille paitsi yhdelle ensisynnyttäjälle, jonka sikiö oli perätilatarjonnassa. Tavoitteena oli mahdollisimman luonnollinen synnytys välttäen toimenpiteitä, joiden seurauksena sikiö altistuisi äidin verelle (kalvojen puhkaisu, sikiön sykkeenvalvontaelektrodi ja kapillaariverinäytteen otto). Synnytykset käynnistyivät itsestään keskimäärin raskausviikolla Kahdessa tapauksessa päädyttiin kiireelliseen keisarileikkaukseen. Toisessa lapsivesikalvot puhkesivat 42. raskausviikolla eikä supistustoiminta käynnistynyt oksitosiinin annosta huolimatta. Toisessa tapauksessa kohdunsuu aukesi täyteen mittaansa, mutta tarjoutuva osa ei laskeutunut. 13-trisomiaa sairastavan sikiön synnytys käynnistettiin viikolla Lapsiveden menosta lapsen syntymään kulunut aika vaihteli aineistossa 1 minuutista 17 tuntiin (mediaani 27 min). Äidit toipuivat synnytyksistä normaalisti, infektioita ei esiintynyt. Kukaan HIV-tartunnastaan tietoisista äideistä ei imettänyt, ja maidoneritys ehkäistiin lääkityksellä. 418 E. Salo ym.

3 T a u l u k k o 1. Tiedot aineiston äideistä ja heidän synnytyksistään. Äiti Äidin Synnytys- Synny- HIV- CD4- Lääki- Synnytys Synny- Aika kal- Synikä, v vuosi tyksen tartunta, arvo tyksen raskaus- tyksen vojen puh- nytysjärjestys- v ennen soluja/ alku viikolla kesto, keamisesta tapa numero synnytystä mm 3 viikolla h synnytykseen I 3 (880) 1??? alatie I < 1 (280)??? alatie I 3 ( h sektio I? (512)??? alatie I? (? h alatie I? ( min alatie I? ( min alatie I 3 ( min alatie I? ( h alatie I 2 ( h sektio I? ( min alatie II 8 ( min alatie II < 2 (800) min alatie I 5 ( min alatie I 1 2 ( h alatie II 5 ( min alatie I < 1 ( min sektio 1 Synnytystä lähimmät tiedossa olevat arvot suluissa 2 Hoidettu muualla kuin HYKS:ssa 3 Saman äidin kaksi raskautta, ensimmäisen alussa HIV-negatiivinen, tartunta-aika tuntematon 4 Saman äidin kaksi raskautta 5 Lapsella 13-trisomia Lapset Lapsia aineiston 15 naiselle syntyi 17. Kaikki eloon jääneet lapset ovat käyneet tutkimuksissa Auroran sairaalan lastentautien poliklinikassa. Äidin HIV-positiivisuus oli tiedossa kahdentoista lapsen synnytyksen aikaan. Yksitoista lasta ohjattiin Naistenklinikasta Auroran sairaalan lastentautien poliklinikan seurantaan, ja yksi ulkomailla syntynyt tuli seurantaan kahden kuukauden iässä Suomeen saavuttuaan. Neljän lapsen kolmen äidin HIV-positiivisuus todettiin lasten ollessa 2 kk 2 v:n ikäisiä. Äidit lopettivat imettämisen heti tiedon saatuaan. Vanhin lapsista on nyt viisivuotias, nuorin puolivuotias. Lapset ovat tulleet ensimmäiselle poliklinikkakäynnilleen alle kuukauden iässä, ja seurantaa on jatkettu kahden vuoden ikään (taulukko 2). Yksi perhe kieltäytyi lapsen jatkoseurannasta ensimmäisen käynnin jälkeen. Kaikki lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet hyvin. Ensimmäisinä syntyneitä lapsia seurattiin alkuun kahden kuukauden välein. Nuorimmat ovat alkuvaiheessa käyneet tutkimuksissa kahden viikon välein kahden kuukauden ikään asti AZT-hoidon mahdollisten sivuvaikutusten toteamiseksi. Yhtä lukuun ottamatta kaikki lapset kalmetoitiin synnytyssairaalassa. He ovat saaneet normaalin ohjelman mukaiset rokotukset lukuun ottamatta MPR-rokotusta, joka on annettu vasta HIV-vasta-aineiden hävittyä. Lasten lääkehoito. Kuudelle lapselle tarjottiin syntymän jälkeen AZT-hoitoa (8 mg/kg/vrk jaettuna neljään annokseen kuuden viikon ajan) (Connor ym. 1994). Kolme lapsista sai lääkitystä annetun ohjeen mukaisesti, kaksi perheistä keskeytti hoidon ja yksi kieltäytyi lapsen hoidosta äidin lääkkeestä saamien sivuvaikutusten takia. AZT-hoitoa saaneiden äitien lapsilta on synnytyssairaalassa tutkittu ALAT-arvo, ja se on ylittänyt viitealueen kolmella lapsella kuudesta. Arvo oli palautunut kaikilla normaaliksi jo lapsen ensimmäisen poliklinikkakäynnin aikaan. Anemian toteamiseksi on hoidon aikana seurattu lasten verenkuvaa, mutta kenelläkään ei ole todettu lääkityksen keskeyttämistä vaativaa anemiaa. HIV-tutkimukset. Kymmenen lapsen ensimmäiset HIV-näytteet on otettu napaverestä tai HIV-positiiviset äidit ja heidän lapsensa 419

4 T a u l u k k o 2. HIV-positiivisten äitien Auroran sairaalassa seurattujen lasten vasta-ainetulokset 1 24 kuukauden iässä. Yksi syntyneistä lapsista (9) menehtyi 10 tunnin iässä, ja yhden (15) vanhemmat kieltäytyivät jatkoseurannasta. Lapsi Syntymä- Määritys kk syntymästä vuosi / +/ / +/ / / istukasta; kaikille on tehty HIV-viljely, kolmelle HIV-antigeenin osoitus ja seitsemälle HIV-PCR. Kaikki näytteet ovat olleet negatiivisia. Seurannan aikana on lapsille tehty 1 6 HIVviljelyä, kaikki negatiivisin tuloksin, sekä 1 8 PCR-tutkimusta, joiden tulokset ovat niin ikään olleet negatiivisia. Vuonna 1996 on ollut mahdollista tehdä myös kvantitatiivinen PCR-tutkimus. Yhden lapsen yksi näyte on ollut positiivisuusrajalla; myöhemmät näytteet ovat osoittautuneet negatiivisiksi. Kolme lapsista oli HIV-vasta-ainenegatiivisia jo tutkimuksiin tullessaan, ja muilta vasta-aineet ovat hävinneet 6 15 kuukauden iässä (taulukko 2). Toistaiseksi siis kenenkään lapsista ei ole todettu saaneen HIV-tartuntaa. Pohdinta Suomessa on HIV-tartunnan saaneita varsin vähän, esiintyvyys on vain noin 1/ Suurin osa tartunnan saaneista on kuitenkin sukukypsässä iässä olevia miehiä ja naisia, joilla on tarve avioitua ja saada lapsia kuten muillakin. Suurin osa HIV-positiivisista henkilöistä asuu Uudellamaalla, ja täällä asunee myös suurin joukko HIV-positiivisia synnyttäjiä. Helsinki on jo vuodesta 1986 tarjonnut neuvoloissaan kaikille äideille mahdollisuutta HIV-testiin alkuraskauden verinäytteitä otettaessa. Lähes kaikki ovat tätä mahdollisuutta käyttäneet, ja kuvaamistamme äideistä kuusi saikin tiedon tartunnastaan seulonnan kautta. Neljän Helsingin ulkopuolella asuneen äidin HIV-infektio olisi myös voitu todeta jo raskauden alkuvaiheessa, mikäli heiltä olisi neuvolassa otettu HIV-näyte, jolloin he olisivat voineet harkita uudelta kannalta raskauden jatkamisen edellytyksiä. Lapsen tartunnan riskiä lisäävät äidin oireinen sairaus, imettäminen ja pitkittynyt synnytys (European Collaborative Study 1992, Peckman ja Gibb 1995, Landesman ym. 1996). Erityisen selvä yhteys tartuntaan on äidin plasman suurella virusmäärällä (Bryson 1996, Coll ym. 1997, Mayaux ym. 1997). Yhdysvaltalais-ranskalaisessa ACTG 076 -tutkimuksessa todettiin AZT-hoidon vähentävän noin kolmannekseen lapsen riskiä saada HIV-tartunta. Hoitoryhmä sai AZT:tä ennen synnytystä ja synnytyksen aikana ja lapset vielä kuuden viikon ajan synnytyksen jälkeen. AZT-ryhmän 180 lapsesta tartunnan sai 13 (8.3 %), ja lumeryhmän 183 lapsesta 40 (25.5 %) (Connor ym. 1994). Lääkityksen laskettiin vähentävän tartuntariskiä 67.5 % (95 %:n luottamusväli %). Tutkimus keskeytettiin ja lääkitystä suositeltiin tarjottavaksi kaille raskaana oleville HIV-positiivisille naisille (MMWR 1994). Tosin tutkimuksen heikkoutena oli se, että tsidovudiinihoidon kolmen osuuden (1. äidille raskauden aikana, 2. äidille synnytyksen aikana, 3. lapselle syntymän jälkeen) todellisia vaikuttavuuksia ei siitä saa erikseen selville. Yhdysvalloissa lapsilla todettujen AIDS-tapausten lukumäärä on alkanut vähetä vuoden 1994 jälkeen (MMWR 1996). ACTG 076 -tutkimuksessa AZT-lääkitys aloitettiin heti, kun saatiin tietää raskaana olevan naisen HIV-positiivisuudesta. Kuvaamillemme äideille lääkitys aloitettiin vasta raskauden viikoilla Vain kaksi äideistä sai AZT-hoitoa synnytyksen aikana ja lapsista kolme täydet kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Hoidettaessa HI-virusta sairastavaa vain yhdellä lääkkeellä kehittyy viruksen resistenssi jo muutaman viikon tai kuu- 420 E. Salo ym.

5 % kk Tutkittujen lasten lukumäärä K u v a 1. HIV-vasta-ainepositiivisten lasten osuus tutkituista 1 24 kuukauden iässä. kauden aikana (Lähdevirta ja Leinikki 1996). Aloittamalla lääkehoito vasta kaksi kuukautta ennen synnytyksen todennäköistä ajankohtaa on pyritty saamaan äidin veren virusmäärä mahdollisimman pieneksi todennäköisimmällä tartuntahetkellä, synnytyksen aikana. HIV-infektion lääkehoito kehittyy varsin nopeasti. Äideille lapsen suojaamiseksi annettavien yhdistelmähoitojen käytöstä ei ole toistaiseksi saatavilla tutkimustuloksia. On kuitenkin odotettavissa, että suosituksia yhdistelmien käytöstä annetaan lähitulevaisuudessa (Minkoff ja Augenbaum 1997, Ristola ym. 1997). Monissa keskuksissa aloitetaan nykyään äitien lääkehoito usean lääkkeen yhdistelmällä, koska yhden lääkkeen käyttöä ei pidetä resistenssin kehittymisvaaran vuoksi järkevänä. Synnytystavan vaikutuksesta tartunnan riskiin on julkaistu ristiriitaisia tuloksia. Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa todettiin keisarileikkauksen suojaavan tartunnalta (European Collaborative Study 1994). Suuressa ranskalaisessa aineistossa suojaavaa vaikutusta ei todettu (Mandelbrot ym. 1996). HYKS:n naistenklinikassa synnytykset on hoidettu tapauskohtaisesti synnytysopillisten periaatteiden mukaan. Seuraamistamme lapsista yhdenkään ei ole toistaiseksi todettu saaneen tartuntaa. Lapsien lukumäärä on pieni, ja jos vertaamme sitä ACTG 076 -aineiston lääkitystä saaneiden äitien määrää tartuntojen osuuteen (8.3 %), se ylittyisi jo, jos kaksi seuraavaksi syntynyttä lasta saisi HIV-tartunnan. Kyseessä saattaa hyvin olla pelkkä sattuma. Tartuntojen vähäisyyteen ovat toisaalta voineet vaikuttaa äitien hyvä kunto, samanaikaisten muiden infektioiden puuttuminen, huumeiden käytön vähäisyys muihin maihin verrattuna ja ripeästi hoidetut synnytykset. AZT-hoidon ajoittamisella loppuraskauteen on niin ikään saattanut olla merkitystä. Äskettäin on myös todettu äidin veren virusmäärän korreloivan lapsen tartuntariskiin (Sperling ym. 1996). Äitien HIV-positiivisuuden selvittämisellä ei ole merkitystä vain lapsen riskin vähentämisen vuoksi. Silloinkin, kun lapsi on saanut tartunnan, voidaan hänen oireetonta elämäänsä pitkittää ja infektion kehittymistä hidastaa huolellisella hoidolla. Lapsen HIV-infektio johtaa usein oireiluun jo ensimmäisen elinvuoden aikana, joskin sairaus saattaa kehittyä AIDS-vaiheeseen vasta yli kymmenen vuoden iässä (Barnhart ym. 1996, Wiznia ym. 1996). Imeväiset ovat erityisen alttiita saamaan Pneumocystis carinii -keuhkokuumeen aikana riippumatta CD4-solujen määrästä, ja hoitoon kouliintuneissakin keskuksissa kuolleisuus on suuri (Barnhart ym. 1996, Wiznia ym. 1996). Yhdysvalloissa kaikille HIV-positiivisten äitien lapsille suositellaankin aloitettavaksi estohoito sulfa-trimetopriimilla kuuden viikon iässä (Wiznia ym. 1996), Euroopassa usein vain, jos lapsella itsellään todetaan HIV-infektio. Suomen neuvoloissa tehtävässä nimettömässä HIV-seulonnassa on löytynyt vuosittain viisi positiivista näytettä. Ainakin osa kyseisistä naisista on ollut tartunnastaan tietämättömiä, ja heidän ja vastasyntyneiden kohtalo on tuntematon. Kolmen Suomessa syntyneen lapsen tiedetään saaneen tartunnan äidiltään. Vuoden 1998 alusta on ryhdytty neuvoloissa tarjoamaan kaikille äideille mahdollisuutta HIV-testiin. Testiä on tehty nimettömänä epidemiologisia tarkoituksia varten jo yli kymmenen vuoden ajan. Positiivisten näytteiden lukumäärä on tiedetty, mutta yksittäisen äidin tunnistaminen on ollut mahdotonta. Tutkimusta aloitettaessa HIV-infektion hoitoon ei ollut mahdollisuuksia, joten lapsen riskin vähentämiseen ei ollut keinoja. Seulontaa ei pidetty eettisesti oikeutettuna. Nyt tilanne on muuttunut. HIV-positiivisen äidin oman terveyden kannalta on suotavaa tietää infektiosta mahdolli- HIV-positiiviset äidit ja heidän lapsensa 421

6 simman varhain, ja syntyvän lapsen tartunnan riskiä voidaan pienentää alle kolmannekseen äidin AZT-hoidolla, synnytyksen sujuvalla hoidolla ja imetyksestä pidättymällä. On tärkeää, että äitiysneuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat ovat itse vakuuttuneita HIV-testin suuresta merkityksestä jokaiselle odottavalle äidille. Neuvoloita on myös valmennettava kohtaamaan mahdollinen HIV-positiivinen synnyttäjä. Raskaus ei vaikuta oireettoman HIV-infektion kulkuun (Johnstone 1992), eikä infektiota voi pitää välttämättömänä syynä raskauden keskeytykseen. Äitiyshuollon on valmistauduttava kohtaamaan neuvolan seulonnassa positiivisiksi todettavat naiset kaikkialla maassa. Diagnoosi on raskas isku odottavalle äidille, ja hänet on ohjattava pikaisesti HIV:n hoitoon perehtyneen lääkärin useimmiten keskussairaalan infektiolääkärin vastaanotolle. Tämä keskustelee äidin kanssa diagnoosista, sen merkityksestä perheelle ja sikiön riskeistä. Myös synnytyssairaaloiden on oltava tietoisia siitä, miten HIV-positiivisen äidin synnytyksissä menetellään. Kirjallisuutta Allen S, van de Perre P, Serufilira A, ym. HIV and malaria in a representative sample of childbearing women in Kigali, Rwanda. J Infect Dis 1991; 164: Barnhart H X, Caldwell M B, Thomas P, ym. Natural history of human immunodeficiency virus disease in perinatally infected children: an analysis from the pediatric spectrum of disease project. Pediatrics 1996; 97: Bryson Y. Perinatal HIV-1 transmission: recent advances and therapeutic interventions. AIDS 1996; 10 Suppl 3: S33 S42. Burns, ym. J AIDS 7: , 1994 Coll O, Hernandez M, Boucher C A, ym. Vertical HIV-1 transmission correlates with a high maternal viral load at delivery. J Acquir Immune Defic Hum Retrovirol 1997; 14: Connor E M, Sperling R S, Gelber R, ym. Reduction of maternalinfant transmission of human immunodeficiency virus type 1 with zidovudine treatment. N Engl J Med 1994; 331: European Collaborative Study (1992): Risk factors for mother-tochild transmission of HIV-1. Lancet 1992; 339: European Collaborative Study (1994). Caesarean section and risk of vertical transmission of HIV-1 infection. Lancet 1994; 343: Holmström P, Haikala O todettiin 70 HIV-tartuntaa. Kansanterveys 1996; 8. Johnstone F D. HIV and pregnancy. Int J STD AIDS 1992; 3: Lynch C E, Madej R, Lovie P H, ym. Detection of HIV-1 DNA by PCR: Evaluation of primer pair concordance and sensitivity of a single primer pair. J Acquir Immune Defic Syndr 1992; 5: Lähdevirta J, Leinikki P. AIDS eli immuunikato. Kirjassa: Eskola J, Huovinen P, Valtonen V, toim. Infektiosairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 1996, s Mandelbrot L, Mayaux M J, Bongain A, ym. Obstetric factors and mother-to-child transmission of human immunodeficiency virus type 1: the French perinatal cohorts. Am J Obstet Gynecol 1996; 175: Mayaux M J, Dussai E, Isopet J, ym. Maternal virus load during pregnancy and mother-to-child transmission of human immunodeficiency virus type 1: the French perinatal cohort studies. J Infect Dis 1997; 175: Minkoff H, Augenbraum M. Antiretroviral therapy for pregnant women. Am J Obstet Gynecol 1997; 176: Mulder J, McKinney N, Christophersson C, ym. Rapid and simple PCR assay for quantitation of human immunodeficiency virus type 1 RNA in plasma: Application to acute retroviral infection. J Clin Microbiol 1994; 32: MMWR. Zidovudine for the prevention of HIV transmission from mother to infant. MMWR 1994; 43: MMWR. AIDS among children United States, MMWR 1996; 45: Newell M L, Dunn D, De Maria A, ym. Detection of virus in vertically exposed HIV-antibody-negative children. Lancet 1996; 347: Peckham C, Gibb D. Mother-to-child transmission of human immunodeficiency virus. N Engl J Med 1995; 333: Ristola M, Lumio J, Kujala P, ym. HIV-infektion hoidossa uusi aikakausi. Suom Lääkäril 1997; 52: Sperling R S, Shapiro D E, Coombs R W, ym. Maternal viral load, zidovudine treatment, and the risk of transmission of human immunodeficiency virus type 1 from mother to infant. N Engl J Med 1996; 335: Scarlatti G. Paediatric HIV infection. Lancet 1996; 348: Weekly Epid Rec Global AIDS surveillance. Part 1 Weekly Epid Rec 1997; 72: Wiznia A A, Lambert G, Pavlakis S. Pediatric HIV infection. Med Clin North Am 1996; 80: Working Group on Mother-to-Child Transmission of HIV. Rates of mother-to-child transmission of HIV-1 in Africa, America and Europe; results from 13 perinatal studies. J Acquir Immune Defic Syndr Hum Retrovir 1995; 8: EEVA SALO, LKT, erikoislääkäri HYKS Lasten ja nuorten sairaala PL 281, HYKS PAULI LEINIKKI, professori Kansanterveyslaitos Mannerheimintie Helsinki JUKKA SUNI, LL, osastonlääkäri HYKS, HD-laboratoriot/virologia PL 403, HYKS HANNELE SAVONIUS, LL, apulaislääkäri JORMA PAAVONEN, professori HYKS:n naistenklinikka PL 140, HYKS JUHANI LÄHDEVIRTA, professori HYKS:n sisätautien klinikka/auroran sairaala, infektiosairauksien toimiala PL 348, HYKS 422