Eläinlääkäreiden suojautuminen moniresistenttejä bakteereita vastaan esimerkkinä metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -bakteeri

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Eläinlääkäreiden suojautuminen moniresistenttejä bakteereita vastaan esimerkkinä metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -bakteeri"

Transkriptio

1 Eläinlääkäreiden suojautuminen moniresistenttejä bakteereita vastaan esimerkkinä metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -bakteeri ELK Terhi Järvelä 2018 Lisensiaatintutkielma Elintarvikehygienian oppiaine Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto ja Eläinlääketieteellisen mikrobiologian ja epidemiologian oppiaine Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto

2 Tiedekunta - Fakultet Faculty Eläinlääketieteellinen tiedekunta Tekijä - Författare Author Terhi Järvelä Osasto - Avdelning Department Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto ja Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto Työn nimi - Arbetets titel Title Eläinlääkäreiden suojautuminen moniresistenttejä bakteereita vastaan esimerkkinä metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -bakteeri Oppiaine - Läroämne Subject Elintarvikehygienia ja Eläinlääketieteellinen mikrobiologia ja epidemiologia Työn laji - Arbetets art Level Lisensiaatintutkielma Tiivistelmä - Referat Abstract Aika - Datum Month and year heinäkuu 2018 Sivumäärä - Sidoantal Number of pages 97 Bakteerien mikrobilääkeresistenssin yleistyminen on aiheuttanut tärkeän terveysongelman maailmassa. Moniresistentit bakteerit leviävät ihmisten ja eläinten välillä sekä välityksellä. Eläinten parissa työskentelevät ihmiset voivat olla suuremmassa riskissä saada ja levittää moniresistenttejä bakteereita. Bakteerit leviävät joko suorassa eläinkontaktissa tai välillisesti ympäristön ja työvälineiden kautta. Leviämisen ehkäisyssä ensisijaista on oikeanlainen suojautuminen, kuten hyvän käsihygienian noudattaminen. Metisilliiniresistenttejä Staphylococcus aureus (MRSA) -bakteereita on eristetty eläinlääkäreiltä maailmanlaajuisesti. Eläinlääkäreillä voi esiintyä enemmän tuotantoeläimiin liitettyä CC398-genotyypin MRSA-bakteeria verrattuna muuhun väestöön. Aiemman tutkimustiedon valossa MRSAbakteerien esiintyvyys suomalaisilla eläinlääkäreillä on ollut alle yhden prosentin. Euroopassa MRSA:n esiintyvyydet eläinlääkäreillä ovat olleet jopa hieman yli 20 %. Tutkielma oli osa tutkimushanketta, jonka aineisto kerättiin vuoden 2016 Eläinlääkäripäivien yhteydessä. Tutkielmassa selvitettiin kyselylomakkeen avulla suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä moniresistenttejä bakteereita vastaan ja kantajuudelle altistavia riskitekijöitä. Pääpaino oli tuotantoeläinpraktikkojen suojautumisen tarkastelussa. Tutkielman päähypoteesi oli, että suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöt ovat hyvällä tasolla. Toinen hypoteesi oli, että mikäli kantajia ilmenee, voi riskitekijöitäkin löytyä. Tutkielmassa arvioitiin myös suomalaisten eläinlääkäreiden zoonoositietämyksen kehitystä vertaamalla vuoden 2016 tutkimushankkeen tuloksia vuonna 2009 toteutetun tutkimushankkeen tuloksiin. Hypoteesi oli, että eläinlääkäreiden omat arviot zoonoositietämyksestään ovat parantuneet aikaisemmasta. Kyselylomakkeen palautti 262 eläinlääkäriä. Tutkielmaa tehdessä tiedossa oli, että heistä yhdeksän kantoi moniresistenttiä bakteeria. Kyselylomakkeessa kysyttiin omaa arviota käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä työssä. Suurin osa (47,2 %) tallikäyntejä tehneistä hevospraktikoista (n=108) piti tallien käsienpesumahdollisuuksia joskus riittävinä. Tuotantoeläinpraktikkojen (n=118) arviot tilojen käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä olivat valoisammat: 66,9 % arvioi käsienpesumahdollisuudet usein riittäviksi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan käsienpesuun käyttämänsä aika. Vastaajista (n=202) 63,9 % käytti käsienpesuun aikaa alle 15 s, kun taas 4,5 % arvioi pesseensä käsiään 40 s tai kauemmin. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee käsienpesuajaksi s. Vuonna 2009 vastaajista 39,6 % arvioi olevansa samaa mieltä väittämän Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä kanssa. Vastaava luku vuonna 2016 oli 57,2 %, joten osuus kasvoi 17,6 prosenttiyksikköä. Tulokset eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöistä eivät olleet hypoteesin mukaisia, vaikkakin tuotantoeläinpraktikkojen suojavaatteiden käyttö oli osittain hyvällä tasolla. Hypoteesia kantajuuden riskitekijöistä ei voitu tutkia kantajien vähyyden vuoksi. Sen sijaan hypoteesi zoonoositietämyksen kehityksestä osui oikeaan. Tutkimustulokset korostavat koulutuksen tarvetta suojautumisessa, kuten käsienpesuun vaadittavan ajan noudattamisessa. Arviot riittävistä käsienpesumahdollisuuksista olivat heikoimmat talleilla. Eläinlääkäreiden tulisi ohjeistaa erityisesti hevostenpitäjiä käsienpesumahdollisuuksien riittävästä järjestämisestä. Suojautumiskäytäntöjen kartoittaminen on aiheellista myös tulevaisuudessa. Avainsanat Nyckelord Keywords eläinlääkäri, ESBL, esiintyvyys, hevospraktikko, hygienia, käsienpesu, mikrobilääkeresistenssi, MRSA, pieneläinpraktikko, praktikko, Staphylococcus aureus, suojautuminen, Suomi, tuotantoeläinpraktikko Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited HELDA Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Työn johtaja (tiedekunnan professori tai dosentti) ja ohjaaja(t) Instruktör och ledare Director and Supervisor(s) Johtaja: Anna-Maija Virtala Ohjaajat: Annamari Heikinheimo, Marie Verkola, Pikka Jokelainen, Paula Kinnunen

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO Työn rajaus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset KIRJALLISUUSKATSAUS Mikrobilääkeresistenssi Mitä mikrobilääkeresistenssi on? Mikrobilääkeresistenssin kansainvälinen tilanne Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -bakteeri Staphylococcus aureus MRSA-bakteerien tyypitys MRSA-bakteerin kehityskulku MRSA-bakteeri ihmisissä MRSA-bakteeri eläimissä MRSA-bakteerin levinneisyys eläinlääkärikunnassa Levinneisyys Suomessa Levinneisyys Euroopassa Levinneisyys muualla maailmassa MRSA-bakteerin leviäminen ja tunnetut tartuntareitit Suora kontakti Välillinen kontakti Matkustaminen ja sairaanhoito ulkomailla Eläinlääkäreiden suojautuminen MRSA:lta ja leviämisen ehkäiseminen Käsihygienia Suojavaatetus Ympäristön puhdistus AINEISTO JA MENETELMÄT... 28

4 3.1 Tutkimusasetelma ja aineisto Vuoden 2009 tutkimus Vuoden 2016 tutkimus Määritelmät Kyselylomakkeet Aineiston käsittely Aineiston rajaaminen sekä muuttujien ja luokkien koodaus Tilastolliset analyysit TULOKSET Eläinlääkäreiden työnkuvat Käsien peseminen työssä Arviot käsienpesumahdollisuuksista Käsienpesu ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen Käsien peseminen ja desinfiointihuuhteen käyttö Käsien puhdistus suojakäsineitä käytettäessä Käsienpesuaika Suojakäsineet työssä Suojavaatteet työssä Hengityssuojaimet työssä Työvälineiden puhdistaminen Zoonoositietämys Eläinkontaktit työssä ja vapaa-ajalla Eläinlääkäreiden altistuminen vapaa-ajalla POHDINTA Tulosten tulkinta Huomioita vuoden 2016 tutkimuksesta... 71

5 LIITTEET LIITE I: Käsienpesu saippualla ja käsien desinfiointi LIITE II: Vuoden 2016 tutkimuksen kyselylomake LIITE III: Eläinlääkäreiden työkäytännöt moniresistenteiltä bakteereilta suojautumisessa - posteri Eläinlääkäripäivillä LIITE IV: Käsienpesulaulu KIITOKSET LÄHTEET... 83

6 1 JOHDANTO Penisilliinin keksijä lääkäri Alexander Fleming varoitti jo vuonna 1945 pitämässään Nobelpalkintopuheessa penisilliinin väärinkäytön aiheuttavan bakteerien resistenssiä eli vastustuskykyä käytettäviä mikrobilääkkeitä kohtaan. Mikrobilääkkeisiin kuuluvat synteettisesti tuotetut mikrobilääkkeet ja mikro-organismien tuottamat antibiootit. Molemmilla on kyky tappaa mikrobeja, estää niiden lisääntymistä tai kasvua (teoksessa Saano 2016). Mikrobilääkeresistenssi on tällä hetkellä tärkeä maailmanlaajuinen ongelma, joka pahetessaan voi johtaa vuosittain miljoonien ihmisten menehtymiseen (O Neill 2016). Mikrobilääkeresistenssin kasvua on verrattu käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen (Laxminarayan ym. 2013). Tavalliset bakteeri-infektiot eivät välttämättä enää tulevaisuudessa parane käytettävissä olevilla mikrobilääkkeillä (WHO 2015). Infektiossa bakteerien jakaantuminen kehossa aiheuttaa oireita (EFSA 2009b). Mikrobilääkeresistenssin kehittyminen johtuu bakteereille suotuisten, resistenssiä aiheuttavien geenimutaatioiden nopeasta leviämisestä bakteerien keskuudessa. Näiden geenimutaatioiden avulla bakteereilla on kyky vastustaa mikrobilääkkeen toimintaa (teoksessa Boerlin ja White 2013). Mikrobilääkeresistenteillä bakteereilla voi olla kyky vastustaa usean eri mikrobilääkeaineryhmän toimintaa samanaikaisesti, jolloin niitä kutsutaan moniresistenteiksi bakteereiksi (EFSA ja ECDC 2017). Bakteerien luonnolliseen evoluutioon kuuluu resistenssigeenien hankkiminen (FAO 2016). Mikrobilääkkeiden liiallinen kulutus ja väärinkäyttö aiheuttavat resistenssigeenien rikastumisen, joka osaltaan johtaa kasvavaan mikrobilääkeresistenssiongelmaan (WHO 2015). Huolta aiheuttavat zoonoottiset, eli selkärankaisten eläinten ja ihmisten välillä tarttuvat, mikrobilääkeresistentit bakteerit, jotka voivat vaikeuttaa tautien hoitoa (EFSA ja ECDC 2017). Mikrobilääkeresistenssin kehittymisen vastaisessa taistelussa oleellista on mikrobilääkkeiden tarpeen vähentäminen, niiden oikeanlainen määrääminen ja käyttäminen sekä mahdollinen korvaaminen erilaisin sekä uusin keinoin (Maddocks ja Jenkins 2013, WHO 2015, Marston ym. 2016, O Neill 2016). Tähän päivään mennessä ei ole löydetty bakteeria, joka olisi resistentti huolelliselle mekaaniselle puhdistukselle vedellä ja saippualla. Käsihygienia onkin avainasemassa taistelussa mikrobilääkeresistenssin leviämistä vastaan (WHO 2009b). 1

7 Mikrobilääkeresistenssin kannalta ammattiryhmät, jotka työskentelevät eläinten parissa, ovat erityisen mielenkiinnon kohteena. Näillä ammattiryhmillä voi olla suurentunut riski saada zoonoottinen moniresistentti bakteeri. He voivat myös herkemmin levittää zoonoottisen moniresistentin bakteerin eläimiin. Eläinlääkärit ovat yksi tällainen ammattiryhmä. Eläinlääkäreitä koskevat samat riskit kuin muuta tervettä väestöä. Tämän lisäksi eläinlääkärit voivat kohdata työssään eläinten kantamia ja eläimiä sairastuttaneita bakteereita, joista osa on zoonoottisia. Tutkimalla eläinlääkäreitä voimme saada tietoa, joka auttaa laajasti myös muita suuremmassa riskissä olevia ammattiryhmiä. Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -bakteeri (MRSA) on ihmispatogeeni, jota esiintyy myös eläimillä. Varsinkin tuotantoeläimillä esiintyvä MRSA-bakteerin genotyyppi CC398 on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt ja ollut laajalti tutkimuskohteena. Ihmisillä, jotka ovat paljon eläinten kanssa tekemisissä, kuten eläinlääkäreillä, on suurentunut riski kantaa MRSA-bakteeria iholla tai limakalvolla ilman oireita eli kolonisoitua MRSAbakteerilla ollen kantajia (Moodley ym. 2008, Burstiner ym. 2010, Loeffler ym. 2010, Anderson ym. 2013, Cuny ym. 2016). Tuotantoeläinpraktikoilla on kuvattu suurentunut riski kolonisoitua etenkin genotyypin CC398 MRSA-bakteerilla (Garcia-Graells ym. 2012, Verkade ym. 2013). 1.1 Työn rajaus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tutkielmassa tarkastellaan eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä moniresistenttejä bakteereita vastaan ja MRSA-bakteeria eläinlääkärin ammatin näkökulmasta. Työssä on kirjallisuuskatsaus ja tutkimusosio. Kirjallisuuskatsauksen ensimmäisenä tavoitteena on johdattaa lukija mikrobilääkeresistenssin tilanteeseen. Toisena tavoitteena on koota yhteen nykytietämys MRSA-bakteerin esiintyvyydestä eläinlääkäreillä, MRSA-bakteerin erilaisista tartuntareiteistä ja suojautumisesta sekä leviämisen ehkäisemisestä. Tutkielman tutkimusosio oli osa suurempaa tutkimushanketta, jossa selvitettiin moniresistenttien bakteerien esiintyvyyttä suomalaisilla eläinlääkäreillä. Tutkielman tutkimusosiossa analysoitiin suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä moniresistenttejä bakteereita vastaan työssä keskittyen tuotantoeläinpraktikkojen (määritelmä taulukossa 2) suojautumiseen. Lisäksi tutkittiin eläinlääkäreiden vapaa-ajan riskitekijöitä moniresistentin bakteerin kantajuudelle. Ensisijaisesti haluttiin tietää, suojautuvatko 2

8 suomalaiset eläinlääkärit riittävän hyvin moniresistenteiltä bakteereilta. Tätä selvitettiin erilaisten käsienpesua, suojavaatteita ja -välineitä koskevin kysymyksin. Hypoteesina oli, että eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöt ovat hyvällä tasolla. Toiseksi tarkasteltiin, löytyykö tutkimuksessa riskitekijöitä suomalaisten eläinlääkäreiden moniresistenttien bakteerien kantajuudelle. Hypoteesina oli, että riskitekijöitä kantajuudelle voi löytyä, mikäli kantajia ilmenee. Kolmanneksi tutkittiin, miten suomalaiset eläinlääkärit arvioivat oman zoonoositietämyksensä ja ovatko arviot zoonoositietämyksistä muuttuneet vuosien 2009 ja 2016 välillä. Hypoteesina oli, että arviot zoonoositietämyksestä ovat parantuneet vuosien välillä tiedottamisen sekä opetuksen lisäämisen myötä. 3

9 2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Mikrobilääkeresistenssi Mitä mikrobilääkeresistenssi on? Bakteereilla on joko luonnollista tai hankittua resistenssiä mikrobilääkkeitä kohtaan tai ne ovat mikrobilääkkeille herkkiä (teoksessa Boerlin ja White 2013). Bakteerilla, jolla on luonnollista resistenssiä mikrobilääkettä kohtaan, on synnynnäinen rakenteellinen tai toiminnallinen ominaisuus, joka estää mikrobilääkkeen vaikutuksen tai mahdollistaa bakteerin sietää mikrobilääkettä. Luonnollista resistenssiä esiintyy yleisesti saman suvun, lajin tai alalajin bakteereilla. Bakteerilla on hankittu mikrobilääkeresistenssi tiettyä mikrobilääkettä tai mikrobilääkeaineryhmää kohtaan, kun se on saanut mikrobilääkeresistenssigeenin. Geeni voi siirtyä bakteerista toiseen bakteerien viruksen eli bakteriofaagin välityksellä (transduktio) tai bakteerien välisen liitoksen kautta kopioitumalla (konjugaatio), tai bakteeri voi sitoa itseensä ulkopuolisia DNA-molekyylejä (transformaatio). Yleisimmin resistenssigeeni siirtyy bakteerikromosomin ulkopuolisen plasmidin siirtyessä bakteerista toiseen konjugaation avulla. Bakteeri on herkkä mikrobilääkkeelle, kun bakteerilla ei ole resistenssigeeniä, joka estäisi mikrobilääkkeen vaikutuksen tai kun bakteeri ei ole luonnollisesti resistentti (teoksessa Boerlin ja White 2013). Mikrobilääkeresistenssi määritellään mikro-organismien kyvyksi sietää ja vastustaa mikrobilääkkeen terapeuttista pitoisuutta (teoksessa Boerlin ja White 2013). Euroopassa esiintyviä monelle mikrobilääkkeelle resistenttejä bakteereita eli moniresistenttejä bakteereita ovat ihmisillä muun muassa penisilliiniresistentti Streptococcus pneumoniae -bakteeri, laajakirjoisia β-laktamaaseja ja karbapenemaaseja tuottavat enterobakteerit (ESBL; Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae), vankomysiini-resistentit enterokokit (VRE; Enterococcus faecalis ja Enterococcus faecium), metisilliiniresistentti stafylokokki (MRSA; Staphylococcus aureus) ja moniresistentit sekä karbapenemaaseja tuottavat Pseudomonas aeruginosa -ja Acinetobacter spp. -bakteerit (ECDC 2017b). Testatuista kannoista prosentuaalisesti eniten resistenttejä kantoja havaittiin Streptococcus pneumoniae -bakteerilla Suomessa vuonna 2016 (ECDC 2017b) (taulukko 1). 4

10 Taulukko 1. Ihmisillä esiintyvien moniresistenttien bakteerien prevalenssi Suomessa verrattuna muihin Euroopan maihin vuosina 2015 ja 2016 (ECDC 2017b). Taulukko ei sisällä 95 %:n luottamusvälejä. Bakteeri Resistenttien kantojen %-osuus Resistenssi Euroopan huonoin Suomessa v (vuoden 2015 %-osuus) tilanne v. 2016; Maa (%- osuus) Escherichia coli 2,4 (2,6) III-polven Bulgaria (22,1) kefalosporiinit Fluorokinolonit Aminoglykosidit Klebsiella 1,2 (1,1) III-polven Slovakia (55,7) pneumoniae kefalosporiinit Fluorokinolonit Aminoglykosidit Staphylococcus 2,2 (1,9) Beetalaktaamiryhmän Romania (50,5) aureus antibiootit Streptococcus 6,1 (7,0) Penisilliinit Kypros (40,0) pneumoniae Makrolidit Pseudomonas 3,4 (4,7) Kolmelle seuraavista: Romania (48,9) aeruginosa Piperasilliinitatsobaktaami Fluorokinolonit Keftatsidiimi Aminoglykosidit Karbapeneemit Acinetobacter 0,0 (2,4) Fluorokinolonit Kreikka (84,0) spp. Aminoglykosidit Karbapeneemit Enterococcus 0,0 (0,0) Vankomysiini Iso-Britannia (5,3) faecalis Enterococcus faecium 0,0 (0,3) Vankomysiini Kypros (46,3) Tärkeitä zoonoottisia moniresistenttejä bakteereita ovat Salmonella spp. -, Campylobacter spp. -, Escherichia coli -ja Staphylococcus aureus -bakteerit. Zoonoottiset resistentit bakteerit leviävät ihmisten ja eläinten välillä sekä välityksellä ja voivat aiheuttaa ihmisille jopa hengenvaarallisia infektioita (EFSA ja ECDC 2016). Mikrobilääkkeille resistenttejä bakteereita ja mikrobilääkkeitä sekä niiden jäämiä esiintyy kaikkialla: ihmisissä, eläimissä sekä ympäristössä (Wellington ym. 2013) (kuva 1). 5

11 Kuva 1. Mikrobilääkkeille resistenttien bakteerien, mikrobilääkkeiden sekä mikrobilääkeainejäämien kiertokulku ihmisten, eläinten ja erilaisten elinympäristöjen välillä. Kuva muokattu lähteestä Wellington ym Tuotantoeläinten ja ihmisten mikrobilääkkeiden käytöllä sekä mikrobilääkeresistenssillä on havaittu olevan yhteyttä toisiinsa (ECDC, EFSA ja EMA 2017). Escherichia coli -bakteerin resistenssiä on lisännyt fluorokinolonien käyttö ihmisillä ja eläimillä, kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinien käyttö ihmisillä ja tetrasykliinien ja polymyksiinien käyttö eläimillä. Klebsiella pneumoniae -bakteerin mikrobilääkeresistenssiä ovat lisänneet ihmisille määrätyt karbapeneemi -ja polymyksiini-kuurit. Fluorokinolonien käyttö tuotantoeläimillä on yhteydessä ihmisten salmonella- ja kampylobakteerien mikrobilääkeresistenssiin, kun taas makrolidien käyttö tuotantoeläimillä on yhteydessä Campylobacter coli -bakteerin makrolidiresistenssiin sekä eläimillä että ihmisillä (ECDC, EFSA ja EMA 2017). Mikrobilääkeresistenssin kehittymistä edistää mikrobilääkkeiden lisääntynyt käyttö, kun taas sen leviämistä edistää ihmisten, eläinten ja ruuan liikkuvuus (WHO 2015). Ihmiset ja eläimet käyttävät samoja mikrobilääkkeitä, mikä osaltaan lisää zoonoottisten moniresistenttien bakteerien esiintyvyyttä (ECDC, EFSA ja EMA 2017). Monissa maissa mikrobilääkkeitä käytetään tuotantoeläinten kasvunedistäjinä ja infektioiden ehkäisyssä (WHO 2015). Euroopassa antibioottien käyttö rehun lisäaineena on ollut kiellettyä vuodesta 2006 lähtien (EPNa 1831/2003). Suomessa kyseinen käyttö kiellettiin vuonna 1997 (Laki eläinten lääkitsemisestä 617/1997; tällä hetkellä voimassa 387/2014). 6

12 Tarkennusta lääkeaineiden käyttörajoituksista eläimillä Suomessa on tehty vuoden 2014 joulukuusta voimaan tulleella Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (MMMa 17/14) ja vuoden 2015 alusta voimaan tulleella Valtioneuvoston asetuksella eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (Vna 1054/2014). Suomessa muun muassa kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinit, uudet fluorokinolonit ja karbapeneemit ovat eläimille kiellettyjen lääkeaineiden listalla (Vna 1054/2014, 11 ). Jos eläimille on kuitenkin olemassa kyseisiä lääkeaineita sisältäviä myyntiluvallisia valmisteita, on käyttö oikeutettua myyntiluvassa määritellylle eläinlajille määrättyyn käyttötarkoitukseen (Vna 1054/2014, 11 ). Edellä mainittuja lääkeaineita saa käyttää vain, mikäli bakteerin herkkyysmäärityksen, mikrobiologisen diagnoosin ja muiden perusteltujen syiden perusteella muuta mahdollista lääkeainetta ei ole (MMMa 17/14, liite 2). Karbapeneemit ja kolmannen sekä neljännen polven kefalosporiinit ovat elintärkeitä ihmisten reservilääkkeitä, joiden teho halutaan säilyttää ihmisten vakavien infektioiden hoitoon (Evira 2016) Mikrobilääkeresistenssin kansainvälinen tilanne Mikrobilääkeresistenssi on maailmanlaajuinen ongelma. Eri valtioiden välillä on suuria eroja antibioottien käytössä sekä ihmisillä että eläimillä. Vuonna 2014 ihmiset käyttivät Suomessa 139,2 mg/biomassakg mikrobilääkkeitä, kun taas eniten niitä käytettiin Euroopan maista Ranskassa (174,2 mg/biomassakg) ja vähiten Hollannissa (49,9 mg/biomassakg). Vuonna 2014 tuotantoeläimille mikrobilääkkeitä määrättiin Suomessa 22,3 mg/biomassakg, kun taas Euroopan maista Espanjassa niitä määrättiin eniten (418,8 mg/biomassakg) ja vähiten Norjassa (3,1 mg/biomassakg) (ECDC, EFSA ja EMA 2017). Vuonna 2015 Euroopan maista tuotantoeläimille eniten mikrobilääkkeitä määrättiin Kyproksella: 434,2 mg populaatiokorjattua painokiloa kohden. Vastaava luku Suomessa 20,4 mg (EMA 2017). Paikallisesti voidaan puhua jo antibioottien jälkeisestä ajasta, kun aiemmin tappaneet infektiot voivat jälleen tappaa antibioottien tehottomuuden vuoksi (WHO 2015). Ihmisten vuotuisen kuolleisuuden vakaviin infektioihin arvioidaan lisääntyvän tämänhetkisestä hengestä 10 miljoonaan vuonna 2050, jos ongelmaan ei puututa (O Neill 2016). Mikrobilääkeresistenssi estää myös syöpähoitoja aiheuttaen välillisesti kuolleisuuden kasvun (WHO 2015). Jo vuonna 2007 pelkästään Euroopassa ihmisen arvioitiin kuolleen mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien parantumattomien infektioiden vuoksi (ECDC ja EMEA 2009). Pelkästään 7

13 Yhdysvalloissa mikrobilääkeresistenssin vuotuiset kustannukset liikkuvat alhaisimmillaan 21 miljardissa dollarissa (WHO 2014). Vuoden 2012 lopun jälkeen on markkinoille tullut vain viisi uutta mikrobilääkettä. Kuitenkin uusiakin keinoja mikrobilääkeresistenssin taltuttamiseen on kehitteillä. Näihin kuuluvat muun muassa rokotteiden, vasta-aineiden, immunomodulaattoreiden ja toksiinien kehittäminen, ulostemikrobiomisiirteet, bakteriofaagien valjastaminen käyttöön, biofilmien muodostumisen ehkäisy, diagnostiikan kehittäminen ja uusien luonnontuotteiden etsiminen äärimmäisistä olosuhteista (Marston ym. 2016). Manuka-hunajan antibakteerisesta tehosta on jo näyttöä (Maddocks ja Jenkins 2013). Alkuaineista muun muassa kuparin ja hopean käyttöä tutkitaan antibakteerisina nanokomponentteina erilaisissa materiaaleissa. Näitä materiaaleja toivotaan tulevaisuudessa käytettävän sairaaloiden pintamateriaaleina (Gunell ym. 2017, Redfern ym. 2017). O Neill (2016) listaa Britannian hallituksen tilaamassa raportissaan kymmenen asiaa, joiden täytyy toteutua, jotta mikrobilääkkeiden tarve vähenee: 1. kampanjointi mikrobilääkkeiden käytön ja määräämisen vähentämiseksi 2. hygienian parantuminen 3. mikrobilääkkeiden ympäristöön leviämisen ehkäiseminen 4. mikrobilääkkeiden käytön valvonnan lisääminen sekä ihmisten että eläinten osalta 5. uusien ja nopeampien diagnostisten keinojen kehittäminen 6. rokotteiden ja erilaisten lääke- ja hoitovaihtoehtojen kehittäminen 7. työvoiman lisääminen tarttuvien tautien parissa 8. tutkimusrahoituksen lisääminen 9. paremmat taloudelliset kannustimet uusien lääkkeiden ja jo olemassa olevien kehittämiseen 10. kansainvälisen liittouman muodostaminen mikrobilääkeresistenssin taltuttamiseksi Yhdistyneiden kansakuntien ja G20-maiden avulla. Maailman terveysjärjestö (WHO) painottaa eläinten ja ihmisten mikrobilääkkeiden käytön valvonnan ja kansainvälisen yhteistyön lisäämistä, hygienian parantamista, puhtaan veden saannin mahdollistamista, infektioiden ehkäisyä ja rokotteiden kehittämistä mikrobilääkeresistenssin vähentämiseksi (WHO 2015). Yhteistyötä tarvitaan mikrobilääkeresistenssin taltuttamiseksi. Tästä on osoituksena WHO:n, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman eläintautijärjestön (OIE) yhteinen sitoumus mikrobilääkeresistenssiongelman kitkemiseksi (FAO, OIE ja WHO 2016). 8

14 2.2 Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus -bakteeri Staphylococcus aureus Staphylococcus aureus (S. aureus) -bakteeri kuuluu ihmisen ihon ja sierainten limakalvon normaalimikrobistoon (Loeffler ym. 2010, WHO 2014). Se luokitellaan gram-positiiviseksi ja opportunistiseksi kokkibakteeriksi, joka voi aiheuttaa sekä ihmisissä että eläimissä infektioita (Jordan ym. 2011). Ihmisistä 20 % kantaa S. aureus -bakteeria pysyvästi sieraimissaan, kun taas väliaikaista kantajuutta tavataan 60 %:lla (Loeffler ym. 2010). Toisaalta 50 % ihmisistä ei välttämättä kanna sitä koko elinaikanaan (Wertheim ym. 2005). Erot kantajuuksissa selittyvät ihmisten geneettisillä tekijöillä (THL 2017a). Yksi tapa määritellä pysyvä sierainkantaja ovat positiiviset tulokset kahden peräkkäisen viikon välein tehtävistä sierainnäyteviljelyistä. Jotta voidaan erottaa väliaikainen kantaja ja ihminen, joka ei kanna S. aureus -bakteeria, on tehtävä vähintään seitsemän sierainnäyteviljelyä. Useat tekijät vaikuttavat S. aureus -bakteerin kolonisaatioon ihmisen sieraimiin. Näitä ovat muun muassa nenän kaivaminen, immuunipuolustuksen toiminta, perussairaudet, ikä, tulotaso ja sairaalaympäristö (Wertheim ym. 2005). MRSA-bakteerin ero S. aureus -bakteeriin on sen kyvyssä vastustaa beetalaktaamiryhmän mikrobilääkkeitä (THL 2017a). MRSA-bakteereilla esiintyy resistenssiä myös fluorokinoloneja, makrolideja, linkosamiineja, tetrasykliineja ja rifampisiinia kohtaan (ECDC 2017a). Euroopan tautienehkäisy ja -valvontakeskuksen (ECDC) raportista (ECDC 2017a) käy ilmi, että resistenssiä fluorokinoloneille esiintyy 85,2 %:lla tutkituista MRSA-kannoista. MRSA-bakteerin kolonisoituminen sieraimiin on yksi suurimmista tekijöistä bakteerin säilymisen kannalta, kun taas käsikontakti on oleellinen osa MRSA-bakteerin leviämisen kannalta (Loeffler ym. 2010) MRSA-bakteerien tyypitys MRSA-bakteerin kromosomissa SCCmec-alueella sijaitsee metisilliiniresistenssin aiheuttava meca-geeni (Katayama ym. 2000). Tämän geenin proteiinisynteesin seurauksena MRSAbakteerin soluseinään muodostuu PBP2a-proteiini (Hartman ym. 1984). PBP2a-proteiinin johdosta β-laktaamit eivät kykene tuhoamaan MRSA-bakteerin soluseinää, ja bakteeri säilyy toimintakykyisenä (teoksessa Baddour 2010). MRSA-bakteerin kromosomin SCCmec-alue on mutatoitunut useasti. SCCmec-tyyppejä I III tavataan eniten sairaalaperäisissä MRSAbakteereissa (Hospital-Associated; HA-MRSA), kun taas tyyppejä IV ja V tavataan eniten 9

15 avohoitoperäisissä MRSA-bakteereissa (Community-Associated; CA-MRSA) (teoksessa Baddour 2010). MecA-geenin metisilliiniresistenssiä aiheuttava samasyntyinen mecc-geeni on myös tunnistettu (García-Álvarez ym. 2011). MRSA-bakteerit pyritään nimeämään niiden sekvenssityyppien (ST) sekä SCCmec-tyyppien mukaan. Nimeäminen perustuu genomipohjaiseen menetelmään, jossa MRSA-bakteerien seitsemää perusaineenvaihduntageenin sekvenssiä verrataan toisiinsa (teoksessa Baddour 2010). Geenilokuksiltaan vain vähän eroavat ST-tyypit luetaan saman klonaalisen kompleksin (CC) eli genotyypin alle. Karkeasti kaikki MRSA-bakteerit voidaan jakaa viiteen eri genotyyppiin: CC5, CC8, CC22, CC30 ja CC45 (Otto 2012). MRSA-bakteerin tunnistamiseen käytetään myös sen proteiini A:ta koodaavan geenin (spa) polymorfisen X-alueen sekvensointia. Tätä kutsutaan spa-tyypitykseksi (Frénay ym. 1996). Euroopan viisi yleisintä ihmisillä havaittua spa-tyyppiä ovat t032, t003, t008, t002 ja t067 (Grundmann ym. 2014). Panton-Valentine leukosidiini (pvl) on MRSA-bakteerin membraanitoksiini. Se havaitaan useimmiten CA-MRSA-bakteereissa. Sen löytyminen MRSA-bakteerista voi kuvata bakteerin suurempaa iho- ja pehmytkudosinfektion taudinaiheutuskykyä (teoksessa Baddour 2010) MRSA-bakteerin kehityskulku MRSA-bakteerit luokitellaan HA-MRSA- ja CA-MRSA-bakteereiksi sekä tuotantoeläinperäisiksi (Livestock-Associated, LA-MRSA) bakteereiksi (Cuny ym. 2015). LA- MRSA-bakteereita tavataan useissa nisäkäslajeissa ja linnuissa, eniten sioissa ja siipikarjassa (EFSA ja ECDC 2017). LA-MRSA-bakteeri-ilmaisua käytetään puhuttaessa CC398- genotyypistä (EFSA ja ECDC 2017). Genotyypin CC398 MRSA-bakteerit voidaan jakaa myös tuotantoeläinperäisiin (Livestock-Onset; LO CC398) ja muusta lähteestä peräisin oleviin (MRSA of Unknown Origin; MUO CC398) MRSA-bakteereihin (Anker ym. 2018). Ihmisillä ja varsinkin niillä, jotka ovat paljon eläinten kanssa tekemisissä, on riski kolonisoitua ja saada LA-MRSA-infektio eläimiltä. LA-MRSA-bakteerin leviäminen on harvinaisempaa ihmisten välillä verrattuna HA-MRSA- ja CA-MRSA-bakteerien leviämiseen (EFSA ja ECDC 2017). Metisilliini-antibiootti tuli markkinoille vuonna 1959 (Bosch ym. 2015), ja jo heti 1960-luvun alkupuolella sille resistenttejä S. aureus -bakteerikantoja löydettiin sairaalapotilailta (Jevons 10

16 ym. 1963). Avohoitoperäisiä (CA-MRSA) MRSA-bakteerikantoja alkoi ilmaantua 1980-luvun loppupuolella (Figueiredo 2017). Ensimmäinen CA-MRSA-bakteeri havaittiin Australiassa, minkä jälkeen niitä on raportoitu ympäri maailmaa. CA-MRSA-bakteereita on 2000-luvulla tavattu myös sairaalaympäristöissä (Figueiredo 2017). Ensimmäinen MRSA-tapaus todettiin eläimillä jo vuonna 1972, kun lypsykarjassa utaretulehduksen aiheuttajaksi osoittautui MRSA-bakteeri (Devriese ym. 1972). Viitteitä eläinten rooleista MRSA-bakteerien leviämisessä julkaistiin ensimmäisiä kertoja 1900-luvun loppupuolella (Scott ym. 1988, Cefai ym. 1994). Sekä Hollannissa että Ranskassa havaittiin samoihin aikoihin 2000-luvun alkupuolella, että sikatilallisilla oli enemmän MRSAkolonisaatiota verrattuna muuhun väestöön (Aubry-Damon ym. 2004, Voss ym. 2005). Ranskalaisten sikatilallisten ja sikojen havaittiin kolonisoituneen suureksi osaksi samoilla MRSA-bakteerien sekvenssityypeillä (Arman-Lefevre ym. 2005). Vuodesta 2006 LA-MRSA on levinnyt laajalti tuotantoeläimissä nenänielun kolonisoijana (Cuny ym. 2016). Tanskassa löydettiin ST398-sekvenssityypin MRSA-bakteeri ensimmäisen kerran kymmenestä siasta vuonna 2007 (Guardabassi ym. 2007). Vuonna 2008 tutkituista tanskalaisista sioista 46 % kantoi CC398-genotyyppiä (Lewis ym. 2008). Sioilla alun perin tavattu LA-MRSA ST398- sekvenssityyppi on todennäköisesti peräisin ihmisillä tavatusta metisilliinille herkästä S. aureus -bakteerista (Methicillin-Susceptible Staphylococcus aureus; MSSA ST398), joka siirtyessään ihmisistä sikoihin menetti immunomodulaattorigeenejä sekä sai tetrasykliini -ja metisilliiniresistenssiominaisuuden. Immunomodulaattorigeenien menetys voi osaltaan selittää nyt nähtävää heikkoa ST398-tyypin leviämistä ihmisten keskuudessa (Price ym. 2012) MRSA-bakteeri ihmisissä MRSA-bakteeri on yleisin moniresistentti bakteeri Euroopassa (ECDC ja EMEA 2009). Euroopassa populaatiopainotettu MRSA-prevalenssin keskiarvo vuonna 2012 oli 18,8 %. Vuoteen 2015 se oli laskenut kaksi prosenttiyksikköä ollen matalampi Pohjois-Euroopassa ja korkeampi Etelä- ja Itä-Euroopassa (ECDC 2017a). Vuonna 2015 MRSA-bakteerin osuus S. aureus -bakteereista vaihteli Euroopassa maasta riippuen 0 57,2 % välillä ollen Suomessa 1,9 % (taulukko 1) (ECDC 2017a). MRSA-bakteeri on yksi merkittävimmistä sairaalainfektioiden aiheuttajista (ECDC 2017a). MRSA-bakteerien taudinaiheutuskyky ei eroa MSSA-bakteerien vastaavasta, mutta 11

17 infektioiden hoito eroaa, sillä MSSA-infektioihin käytetyt lääkkeet eivät tehoa MRSA-bakteeriinfektioihin (THL 2017a). Tästä johtuen MRSA-bakteeri-infektiot aiheuttavat valtavia kuluja terveydenhuollolle (WHO 2014). MRSA-infektiot vaihtelevat vakavuudeltaan tavanomaisista iho- ja pehmytkudostulehduksista vakavaan verenmyrkytykseen sekä keuhkokuumeeseen (Klein ym. 2017). MRSA-infektion saanut potilas on keskimäärin neljä päivää pidempään sairaalassa verrattuna MSSA-infektion saaneeseen potilaaseen vaatien vielä jatkohoitoa terveydenhuoltoalan muussa hoitoyksikössä sairaalajakson jälkeen (WHO 2014). Pelkästään Yhdysvalloissa vuonna 2011 MRSA-bakteeri aiheutti ihmisen kuoleman ja ihmistä sairastui vakaviin MRSA-infektioihin (CDC 2013). Euroopassa samat luvut vuonna 2007 olivat 5400 ja (ECDC ja EMEA 2009). MRSA-bakteeri aiheutti Euroopassa arviolta ylimääräistä sairaalahoitopäivää. Nämä aiheuttivat reilun 380 miljoonan euron lisäkulut (ECDC ja EMEA 2009). Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset (CDC 2013) pitävät MRSA-bakteeria vakavana uhkana. Vaikka suurin riski ihmiselle on saada MRSA-tartunta toiselta ihmiseltä ja sairaalasta (THL 2017b), myös eläinkontakti on ihmisille riski saada MRSA-tartunta, ja tartunnan todennäköisyys kasvaa eläinkontaktien kasvaessa (Wettstein Rosenkranz ym. 2014). Useissa maissa on todettu eläinlääkäreillä suurempi MRSA-kantajuus (Wettstein Rosenkranz ym. 2014). Juottovasikoita (Graveland ym. 2010), kalkkunoita (Richter ym. 2012), broilereita (Geenen ym. 2013) ja sikoja kasvattavilla (van Cleef ym. 2014) sekä teurastamotyöntekijöillä (Mulders ym. 2010) on myös suurempi riski LA-MRSA-kantajuudelle verrattuna normaaliväestöön. Myös ihmisillä, jotka eivät työskentele tai elä maatiloilla, on sitä suurempi todennäköisyys olla LA-MRSA-kantajia mitä lähempänä maatilaa he asuvat (Zomer ym. 2017). MRSA-bakteerien sekvenssityyppien esiintyvyys vaihtelee maantieteellisesti. Euroopassa tavataan eniten genotyyppejä CC30 ja CC45 sekä sekvenssityyppejä ST247 (Otto 2012) ja ST80 (Figueiredo 2017). Yhdysvalloissa tavataan eniten sekvenssityyppejä ST5 (Otto 2012) ja ST8 (Otto 2012, Figueiredo 2017). Etelä-Amerikassa vallitsevat sekvenssityypit ST239 (Otto 2012) ja ST30 (Figueiredo 2017). Aasiassa vallitsevat sekvenssityypit ST5 ja ST239 (Otto 2012). Australiassa vallitsevat genotyyppi CC22 (Otto 2012) ja sekvenssityypit ST1, ST30 ja ST93 (Figueiredo 2017). Yleisesti sairaaloissa tavattavia HA-MRSA-genotyyppejä ovat CC5 (ST5), CC8 (ST239), CC22 (ST22) ja CC30 (ST36) (Figueiredo 2017). 12

18 2.2.5 MRSA-bakteeri eläimissä MRSA-tartunta eläimellä luokitellaan ilmoitettavaksi eläintaudiksi kaikkien eläinlajien, pois lukien mehiläisten ja kimalaisten, osalta (MMMa 1010/2013). Eläinlääkärin tai laboratorion epäillessä tai todetessa eläimellä MRSA-bakteeri on asiasta ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastolle (Eläintautilaki 441/2013, 15 ). Kunnaneläinlääkärin on ilmoitettava epäillyt tai todetut MRSA-tapaukset aluehallintovirastolle kuukausittain (Eläintautilaki 441/2013, 16 ; MMMa 1010/2013, 13 ) ja aluehallintoviraston taas Elintarviketurvallisuusvirastolle (Evira) kuukausittain (Eläintautilaki 441/2013, 16 ; MMMa 1010/2013, 13 ). MRSA-bakteerin seurannalla pyritään takaamaan ihmisten ja eläinten terveyden suojaaminen (Eläintautilaki 441/2013, 5 ). MRSA-bakteeria on tavattu useilla tuotanto- ja pieneläimillä, kuten sioilla, naudoilla, siipikarjalla, tarhatuilla minkeillä, hevosilla, koirilla ja kissoilla (Van den Eede ym. 2009, EFSA ja ECDC 2017, Hansen ym. 2017). Tutkituin eläinlaji on sika, jonka genotyypin CC398 prevalenssiin on kiinnitetty erityistä huomiota Euroopassa (EFSA 2009a). Tuotantoeläimistä on eniten eristetty LA-MRSA-bakteereita, mutta myös CA-MRSA- ja HA-MRSA-bakteereita (EFSA 2009a, EFSA ja ECDC 2017). Eri maiden ja tutkimusten välillä on eroa näytteiden keruussa ja analysoinnissa, joten maiden ilmoittamat lajikohtaiset MRSA-prevalenssit eivät ole vertailukelpoisia keskenään vaan suuntaa-antavia (EFSA ja ECDC 2017). MRSA-bakteerit voivat aiheuttaa eläimillä erityisesti utare- ja haavatulehduksia (Gindonis ym. 2013, Vincze ym. 2014). Koirien osalta katsotaan kuitenkin metisilliiniresistentin Staphylococcus pseudintermedius (MRSP) -bakteerin olevan tyypillisempi taudinaiheuttaja verrattuna MRSAbakteeriin, vaikka MRSA-bakteeri on myös uhka koirien terveydelle (Grönthal ym. 2015). Vuonna 2008 Euroopan Unionin porsastuotantosikaloiden MRSA-prevalenssi oli 14,0 %, kun taas lihasikaloiden oli 26,9 % (EFSA 2009a). Suurin osa (92,5 %) eristetyistä MRSAbakteereista oli genotyyyppiä CC398. Sekä porsastuotanto- että lihasikaloiden korkein MRSAprevalenssi oli Espanjassa (46,0 %, 51,2 %) (EFSA 2009a). Sikojen osalta Euroopan MRSAtilanne vuonna 2015 vaihteli myös Norjan 0,5 %:sta Espanjan 91,4 %:iin (EFSA ja ECDC 2017). MRSA-prevalenssi sioissa on kasvanut. Vuosien välillä MRSA-prevalenssi sveitsiläisissä sioissa kasvoi 2,2 %:sta 25,7 %:iin. Espanjassa nousua on vuosien välillä tapahtunut 7,3 %-yksikköä. Euroopassa nautojen MRSA-prevalenssi vaihteli vuonna 2015 Norjan 0,6 %:sta Belgian 78,6 %:iin. Naudoista ja sioista eristetyistä lukuisista spa- 13

19 tyypeistä eniten esiintyi spa-tyyppejä t034 ja t011, jotka liittyvät LA-MRSA-bakteerin CC398- genotyyppiin (EFSA ja ECDC 2017). Sikojen MRSA-tapaukset ovat Suomessa lisääntyneet 2000-luvun loppupuolelta alkaen. Suomen porsastuotantosikaloissa ei vuonna 2008 esiintynyt MRSA-bakteeria, kun taas lihasikaloista 0,7 %:lla esiintyi genotyypin CC398 MRSA-bakteeria (EFSA 2009a). Vuonna 2009 tutkituissa sikojen teuraserissä oli 22 %:n MRSA-esiintyvyys (Evira 2011). Sikavan terveysluokituksen mukaisissa erityistason sikaloissa ei vuosien aikana ilmennyt lainkaan MRSA-bakteereita (Evira 2015). Vuoden 2017 loppupuolella havaittiin tutkittujen sikojen teuraserien MRSA-esiintyvyyden nousseen 77 %:iin (Evira 2018). Heikinheimo ym. (2016) tutkimuksessa 50 MRSA-näytteestä, jotka olivat peräisin suomalaisista teurassioista, 92 %:a kuului genotyyppiin CC398. Yleinen spa-tyypin löydös oli t2741 (Heikinheimo ym. 2016). Vuonna 2012 nautojen utaretulehduksia aiheuttaneista S. aureus -bakteereista beetalaktamaasia tuotti 23 % kannoista. MecA- tai mecc-geenejä ei todettu (Evira 2015). Koirien MRSA-prevalenssi vaihteli maasta ja tutkimuksesta riippuen 0 13 %:n välillä ennen vuotta 2009 (EFSA 2009b). Hollanti ilmoitti kissojen MRSA-prevalenssiksi 8,9 % ja koirien 16,1 % vuonna 2014 (EFSA ja ECDC 2016), kun taas Slovakia ilmoitti kissojen MRSAprevalenssiksi 16,7 % ja koirien 20,8 % vuonna 2015 (EFSA ja ECDC 2017). Suomessa MRSA-bakteeria on havaittu muutamilla koirilla ja kissoilla (Evira 2011, Evira 2015, Evira 2017). Useasta maasta on hevosista eristetty MRSA-bakteereita (Van den Eede ym. 2009, Steinman ym. 2015, Cuny ym. 2016, Kuroda ym. 2016). Vuonna 2007 Belgiassa hevosklinikalla tutkittavina olleista hevosista 10,0 % oli oireettomia MRSA-kantajia. Tutkimukseen osallistui hevosia Belgiasta, Ranskasta, Hollannista ja Luxemburgista. Eristetyt MRSA-bakteerit kuuluivat genotyyppiin CC398 ja olivat spa-tyypiltään joko t011 tai t1451 (Van den Eede ym. 2009). Hevosklinikan lähellä sijaitsevien tallien hevosista yksi osoittautui MRSA-kantajaksi (0,53 %). Hevosesta eristetty MRSA-bakteeri oli CC398-t011 (Van den Eede ym. 2012). Suomessa Yliopistollisessa hevossairaalassa on ollut yhteensä kolme MRSA-taudinpurkausta vuosina (Evira 2011). Niistä suurin, vuoden 2007 epidemia, käsitti 13 hevosta. Hevosista eristettiin CC398-genotyypin MRSA-bakteeri, joka oli spa-tyypiltään t011 (Salmenlinna ym. 2010). 14

20 2.3 MRSA-bakteerin levinneisyys eläinlääkärikunnassa Levinneisyys Suomessa Vuonna 2007 Yliopistollisessa hevossairaalassa oli MRSA-taudinpurkaus, jossa yhdestä hevossairaalan työntekijästä eristettiin genotyypin CC398 MRSA-bakteeri. MRSA-bakteeri oli spa-tyypiltään t011 (Salmenlinna ym. 2010). Vuoteen 2009 mennessä Suomessa oli löydetty yhdeksältä muulta henkilöltä genotyypin CC398 MRSA-bakteeri. MRSA-bakteerien spa-tyypit olivat t034 (55,6 %), t011 (33 %), ja t2922 (11 %) (Salmenlinna ym. 2010). Samoihin aikoihin toteutetussa suomalaisten eläinlääkäreiden seulonnassa eristettiin yhdeltä eläinlääkäriltä MRSA-bakteeri. Bakteeri ei kuulunut CC398-genotyyppiin (Salmenlinna ym. 2010). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) pitää kirjaa suomalaisissa sairaaloissa todetuista MRSA-tapauksista. Suomalaisiin sairaaloihin tulevilta ulkomaisissa sairaaloissa tai pakolaisleireillä olleilta seulotaan automaattisesti MRSA-kantajuus. Vuonna 2015 kantajia oli (THL 2017b). Vuodesta 2008 MRSA-kantojen esiintyvyys kaikista tutkituista, verestä eristetyistä S. aureus -kannoista on vaihdellut 1,8 3,2 % välillä, kun taas märkänäytteistä eristettyjen MRSA-kantojen osuus on vaihdellut 1,5 2,7 % välillä (THL 2016). Suomessa yleisimpiä spa-tyyppejä ovat olleet t008, t172 ja t067. MecC-geenikantoja ilmeni viisi vuonna Ne olivat kaikki spa-tyypiltään t843. Vuonna 2016 tuotantoeläinperäistä CC398- genotyyppiä kantoi 2,9 % kaikista MRSA-kantajista. Vuonna 2016 spa-tyyppi t034 käsitti 75,5 % kaikista genotyypin CC398 spa-tyypeistä (THL 2017b). CC398-genotyypin osuus kaikista MRSA-klooneista on kasvanut, sillä vuonna 2007 sen osuus kaikista MRSA-genotyypeistä oli yhden arvion mukaan 0,09 % (Salmenlinna ym. 2010). Suomalaisten CC398-infektioista noin 7 % on aiheuttanut spa-tyyppi t2741. Tämä spa-tyyppi on yleistynyt suomalaisissa lihasioissa (EFSA ja ECDC 2017) Levinneisyys Euroopassa Tanskassa tutkittiin eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssia vuonna 2008 julkaistussa artikkelissa (Wulf ym. 2008). Tutkimukseen osallistui eläinlääkäreitä useista Euroopan maista. MecApositiivisia eläinlääkäreitä osallistujista oli 12,5 %. Tutkimukseen osallistuneilta löytyi yhdeksän eri spa-tyyppiä. Spa-tyypit t011, t034, t108, t571, t567 ja t899 liittyivät kaikki sekvenssityyppiin ST398, kun taas t022 liittyi sekvenssityyppiin ST22 ja t111 sekvenssityyppiin ST5 (Wulf ym. 2008). Vuosien aikana Moodley ym. (2008) toteuttamassa tutkimuksessa 231 tanskalaisesta eläinlääkäristä 3,9 % osoittautui MRSA- 15

21 kantajiksi. Eristetyt genotyypit olivat CC398 (33,3 %), CC22 (22,2 %), CC8 (11,1 %), CC1 (11,1 %), CC59 (11,1 %) ja CC88 (11,1 %). Kolmelta eläinlääkäriltä löytyi CC398-genotyypin ja spa-tyypin t034 MRSA-bakteeri. Näistä kaksi teki töitä pieneläinten ja yksi sikojen parissa (Moodley ym. 2008). Vuonna 2010 tanskalaisten eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssiksi osoittautui 1,4 %. Eristetyt MRSA-bakteerit olivat sekvenssityypiltään ST398 ja spa-tyypiltään t034 (Garcia-Graells ym. 2012). Hollantilaisten eläinlääkäreiden ja eläinlääketieteen opiskelijoiden MRSA-prevalenssiksi osoittautui 3,9 % vuonna 2006 julkaistussa artikkelissa (Wulf ym. 2006). Kaikki MRSAkantajat olivat olleet äskettäin tai säännöllisesti tekemisissä sikojen ja nautojen kanssa. Eristetyt MRSA-bakteerit olivat meca-positiivisia. MRSA-bakteerien spa-tyypit olivat t011 (43 %), t108 (43 %) ja t034 (14 %) (Wulf ym. 2006). Vuosina Hollannissa toteutetussa tutkimuksessa seurattiin eläinlääkäreitä, jotka työskentelivät pääosin vasikoiden ja sikojen parissa (Verkade ym. 2013). Pysyviksi kantajiksi osoittautui 23,4 %, ajoittaisiksi kantajiksi 40,9 % ja ei-kantajiksi 35,8 %. Pysyviä ja ajoittaisia kantajia löytyi eniten eläinlääkäreistä, jotka olivat tekemisissä sikojen kanssa ensimmäisen tutkimusvuoden aikana yhteensä yli kolme kuukautta. Kuitenkin 63,0 % ei-kantajista oli yhtä paljon tekemisissä sikojen kanssa. Kaikista löydetyistä spa-tyypeistä 97,6 % kuului genotyyppiin CC398. CC398-genotyyppiin kuuluvia spa-tyyppejä t011 ja t108 eristettiin eniten (83 %). Hieman reilu puolet eläinlääkäreistä (52,5 %), jotka kantoivat CC398-genotyyppiä alkuhetkellä, kantoivat sitä läpi tutkimuksen. Huomion arvoista on, että 65 % tutkimukseen osallistuneista eläinlääkäreistä kantoi CC398-genotyyppiä ainakin hetkellisesti (Verkade ym. 2013). Molemmissa Hollannissa tehdyissä tutkimuksissa löytyi samoja vallitsevia spa-tyyppejä: t011, t108 ja t034 (Verkade ym. 2013, Wulf ym. 2006). Belgialaisten eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssiksi osoittautui 9,6 % vuonna 2010 (Garcia- Graells ym. 2012). ST398-sekvenssityypin MRSA-bakteereita löytyi eniten (79 %). Muut ilmenneet sekvenssityypit olivat ST1, ST5 ja ST45. Vallitsevin spa-tyyppi oli t011 (73 %). Riskitekijöitä MRSA-kantajuudelle olivat työskenteleminen tuotantoeläinten, varsinkin elävien sikojen, parissa ja miessukupuoli. Tilastollisesti merkitsevä yhteys havaittiin tuotantoeläinpraktiikan ja LA-MRSA-kantajuuden välillä (Garcia-Graells ym. 2012). Vuosien aikana tehdyssä tutkimuksessa saksalaisista hevos- ja tuotantoeläinklinikoiden työntekijöistä 19,2 %:lla havaittiin MRSA-kolonisaatio (Cuny ym. 16

22 2016). CC398-genotyypin osuus oli 92,5 % ja CC8-genotyypin loput 7,5 %. CC398-genotyypin spa-tyypeistä t011 vallitsi (52,5 %) (Cuny ym. 2016). Vuonna 2009 sveitsiläisistä eläinlääkäreistä saaduissa näytteissä havaittiin 3,0 % MRSAprevalenssi (Huber ym. 2010). Eristetyt sekvenssityypit olivat ST398 (75 %) ja ST8 (25 %) sekä spa-tyypit t011 (50 %), t034 (25 %) ja t064 (25 %). MRSA-positiivisilta sioilta sekä yhdeltä eläinlääkäriltä löytyi identtinen MRSA-bakteeri ST398-t034 (Huber ym. 2010). Vuonna 2012 Sveitsissä toteutetussa tutkimuksessa eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssi oli 3,8 % (Wettstein Rosenkrantz ym. 2014). Kunnaneläinlääkäreiden MRSA-prevalenssi oli 4,5 %, pieneläinlääkäreiden 2,7 %, suureläinlääkäreiden 6,5 % ja eläinlääkäreiden, jotka eivät työn kautta olleet kosketuksissa eläimiin, 2,3 %. MRSA-bakteerin sekvenssityypin ST398 prevalenssi oli 50 %. Tätä kloonia esiintyi kunnaneläinlääkäreillä sekä suureläinlääkäreillä. HA-MRSA-sekvenssityyppejä ST5, ST225 ja ST88 esiintyi pieneläinlääkäreillä ja eläinlääkärillä, joka ei ollut työn kautta kosketuksissa eläimiin (Wettstein Rosenkrantz ym. 2014). Isossa-Britanniassa eläinlääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta, joiden tiedettiin hoitaneen MRSA-positiivista koiraa, 12,3 % oli MRSA-kantajia (Loeffler ym. 2010). Ihmisistä eristetyt MRSA-genotyypit olivat CC22 (97,7 %) ja CC30 (2,3 %). Nämä genotyypit kuuluivat sairaalaperäisiin HA-MRSA-kantoihin (Loeffler ym. 2010). Vuonna 2011 Isossa-Britanniassa nautapraktiikkaa tehneiden eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssiksi saatiin 2,6 % (Paterson ym. 2013). Kaikki havaitut MRSA-bakteerit olivat meca-positiivisia. Eristetyt genotyypit olivat CC22 (50 %), CC8 (25 %), CC398 (12,5 %) ja CC59 (12,5 %). Löydetyt spa-tyypit olivat t032 (37,5 %), t008 (25 %), t011 (12,5 %), t879 (12,5 %) ja t216 (12,5 %). Maantieteellisesti MRSAkantajat sijoittuivat alueille, joissa on paljon tuotantoeläimiä (Paterson ym. 2013). Edellä mainituissa tutkimuksissa tunnistetut eläinlääkäreiden MRSA-sekvenssi- ja genotyyppilöydökset on koottu kuvaan 2. 17

23 Kuva 2. Eurooppalaisilta eläinlääkäreiltä eristetyt MRSA-sekvenssi- ja genotyypit maittain. Muokattu lähteestä Wikimedia Commons, Creative Commons CC BY-SA Levinneisyys muualla maailmassa Yhdysvaltalaisten eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssia on tutkittu vuosina 2005, 2006 ja 2008 (Hanselman ym. 2006, Anderson ym. 2008, Burstiner ym. 2010). Vuonna 2005 kolonisaatiota esiintyi kuudella prosentilla (6,0 %) (Hanselman ym. 2006), vuonna ,2 %:lla (Anderson ym. 2008) ja vuonna %:lla (luku voi sisältää myös eläintenhoitajien positiivisia MRSA-tuloksia) yhdysvaltalaisista eläinlääkäreistä (Burstiner ym. 2010). Hanselmanin ym. (2006) tutkimuksessa eniten todettiin sekvenssityyppien ST8 (43,5 %) ja ST5 (52,2 %) kantajia. Työ tuotantoeläinten parissa oli yhteydessä kolonisaatioon sekvenssityypillä ST8 (Hanselman ym. 2006). Yhdysvalloissa on tutkittu myös MRSA-bakteerin esiintyvyyttä eläinlääketieteen opiskelijoilla. MRSA-bakteeria löytyi opiskelijoiden sierainten limakalvolta 22 %:ssa otetuista näytteistä, mutta pysyvää kolonisaatiota ei tapahtunut lainkaan (Frana ym. 2013). Vuonna 2007 japanilaisen akateemisen eläinsairaalan eläinlääkäreistä 25,0 %:lla ja eläinlääketieteen opiskelijoista 5,9 %:lla todettiin MRSA-bakteeri nenänielunäytteestä. Vuonna 2008 luvut olivat 23,5 % ja 2,7 % (Ishihara ym. 2010). Vuonna 2008 Japanissa tutkittiin myös 18

24 yksityisten eläinlääkäriasemien eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssia. Eläinlääkäreistä 22,9 % kantoi MRSA-bakteeria (Ishihara ym. 2014). Kahden japanilaisen hevossairaalan eläinlääkäreistä 30,1 %:lla todettiin MRSA-bakteeri nenänielunäytteestä vuonna MRSAnäytteistä 62,5 % edusti sekvenssityyppiä ST5 ja loput sekvenssityyppiä ST8 (Kuroda ym. 2016). Australialaisten eläinlääkäreiden MRSA-prevalenssiksi saatiin 5,8 % vuonna 2009 (Jordan ym. 2011). Eniten kantajia oli hevoseläinlääkäreiden keskuudessa (21,4 %), kun taas pieneläinlääkäreiden kantajaprevalenssi oli 4,8 %. Teollisuudessa työskennelleiden eläinlääkäreiden kantajaprevalenssi vastasi Australian kansalaisten MRSA-prevalenssia (0,93 %) (Jordan ym. 2011). Israelilaisessa suureläinten opetussairaalassa on havaittu kaksi MRSA-taudinpurkausta (Schwaber ym. 2013, Steinman ym. 2015). Ensimmäinen purkaus tapahtui vuonna 2010, jolloin suurimmalta osalta henkilökunnan kantajista ja hevosista eristettiin ST5-t535 MRSA-bakteeri. Henkilökunnan MRSA-prevalenssi oli 11,5 % ja hevosten 14,3 % (Schwaber ym. 2013). Toisessa purkauksessa vuonna 2012 henkilökunnan MRSA-prevalenssiksi osoittautui 16,9 % ja hevosten 50 %. Kaikilta MRSA-positiivisilta hevosilta sekä 90 %:lta MRSA-positiivisista henkilökunnan jäsenistä eristettiin spa-tyypin t002 MRSA-bakteeri (Steinman ym. 2015). Opetussairaalan henkilökunnan jäsentä epäiltiin taudinpurkauksen lähteeksi, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun spa-tyyppiä t002 havaittiin hevosissa (Steinman ym. 2015). 2.4 MRSA-bakteerin leviäminen ja tunnetut tartuntareitit Suora kontakti Suoralla kontaktilla tarkoitetaan mikrobin leviämistä kosketustartuntana tai pisaratartuntana (CDC 2006). Ihmisillä ihokontakti, nimenomaan käsikosketus, on MRSA-bakteerien tyypillisin leviämistapa saman lajin yksilöiden tai eri lajien välillä (EFSA 2009b, DHA 2016). Eläinlääkäreillä on riski saada kantajuus tai infektio suoran kontaktin kautta eläimiltä, jotka ovat resistentin bakteerin kantajia tai infektoituneita (Marshall ym. 2011). Kantajuus voi kuitenkin olla väliaikaista (Frana ym. 2013), mutta infektoituneella tai bakteeria kantavalla eläinlääkärillä on suuri riski levittää resistenttiä bakteeria eteenpäin sekä ihmisiin että eläimiin (Marshall ym. 2011). 19

25 2.4.2 Välillinen kontakti Välillisellä kontaktilla tarkoitetaan mikrobin leviämistä vehikkelin, fomiitin, vektorin tai ilman välityksellä. Vehikkeli on orgaaninen aines, kuten ruoka, vesi ja erite. Fomiitti on eloton kappale, joka voi säilöä ja levittää mikrobia eteenpäin (CDC 2006). Muun muassa stetoskooppi voi toimia fomiittina MRSA-bakteerille (Williams ja Davis 2009). Vektorilla tarkoitetaan elollista tartunnanlevittäjää, jonka avulla mikrobi siirtyy isännästä toiseen (teoksessa Saano 2016). Mikrobilääkeresistenssiä aiheuttavien geenien tunnettuja välillisen kontaktin kautta tapahtuvia tartuntareittejä ovat vesi, ilma ja maaperä. Tuotantoeläimille syötettävien mikrobilääkkeiden jäämät voivat levitä ulosteen mukana maaperään sekä vesistöihin. Sairaaloiden sekä lääketeollisuuslaitoksien jätteiden mikrobilääkeainejäämät voivat myös levitä ympäristöön. Saastunutta vettä voivat sekä ihmiset että eläimet juoda, ja sillä voidaan myös kastella ihmisten sekä eläinten rehuntuotantopeltoja (FAO 2016). Ruotsissa luonnonvaraisilta siileiltä on eristetty MRSA-bakteereita. Tartuntalähde on epäselvä (SVA 2018) Ruoka MRSA-bakteeri voi päätyä ruokaan useita eri reittejä pitkin: maatilan työntekijöiden, maatilan ympäristön, muiden eläinten, teurastamotyöntekijöiden, teurastamoympäristön, kolonisoituneiden teuraseläinten tai ruhojen, meijerityöntekijöiden, meijeriympäristön, elintarviketyöntekijöiden, elintarvikelaitoksen ympäristön, raakojen elintarviketuotteiden tai työvälineiden kautta (Wendlandt ym. 2013). MRSA-bakteereita tavataan ympäri maailman lihassa (Lozano ym. 2009, Pu ym. 2009, Hiroi ym. 2012, Tenhagen ym. 2014, Ge ym. 2017), maitotuotteissa (Rodríguez-Lázaro ym. 2017) ja raa assa (Doyle ym. 2012, Tenhagen ym. 2014, Ou ym. 2017) sekä pastöroidussa maidossa (Ou ym. 2017). Myös valmisruuasta on löydetty MRSA-bakteereita (Aung ym. 2017). MRSA-bakteerin esiintyvyys elintarvikkeissa vaihtelee maasta, tutkimuksesta ja tutkimustavasta riippuen hyvin paljon ollen keskimäärin alle 10 % (0,3 48,2 %) (de Boer ym. 2009, Lozano ym. 2009, Pu ym. 2009, Doyle ym. 2012, Hiroi ym. 2012, Tenhagen ym. 2014, Aung ym. 2017, Ge ym. 2017, Ou ym. 2017, Rodríguez-Lázaro ym. 2017). Yhdysvalloissa lihasta yleisin eristetty MRSA-bakteerin sekvenssityyppi oli ST8 (72,7 %) (Ge ym. 2017), kun taas Saksassa (85,6 99,9 %) (Tenhagen ym. 2014) ja Hollannissa (85 %) (de Boer ym. 2009) suurin osa oli sekvenssityypiltään ST398. Vuonna 2015 Suomessa tutkituista 20

26 sianlihanäytteistä kolmesta prosentista löytyi CC398-genotyypin MRSA-bakteereita, joiden spa-tyypit olivat t2741 ja t034 (Evira 2017). CC398-genotyypin määrä on noussut, sillä vuoden 2017 loppuun mennessä MRSA-bakteereita eristettiin kuudesta prosentista tutkittuja sianlihanäytteitä (Evira 2018). Sekä MRSA- että MSSA-bakteerit tuottavat enterotoksiineja (Jones ym. 2002, EFSA 2009b). S. aureus -bakteerien enterotoksiinien tiedetään aiheuttavan ruokamyrkytyksiä (EFSA 2009b). Ruokamyrkytykset ovat itsestään rajoittuvia eikä niiden hoidossa käytetä mikrobilääkkeitä (Jones ym. 2002). Enterotoksiinit voivat selvitä kuumennuksesta ja ph:n laskusta toisin kuin S. aureus -bakteerit. Siksi S. aureus -bakteereita ei välttämättä tutkittaessa löydy elimistöstä ollenkaan, vaikka ruokamyrkytysoireita olisi esiintynyt (EFSA 2009b). LA-MRSA-bakteerin CC398-genotyypin ei ole havaittu aiheuttavan ruokamyrkytyksiä (ECDC, EFSA ja EMEA 2009). On kuvattu muutamia tapauksia, joissa MRSA-bakteereilla kontaminoitunut ruoka on aiheuttanut infektion. Näissäkin tapauksissa ruoka toimi vehikkelinä, ja infektioiden lähteeksi osoittautui ihminen (Parks ym. 1987, Kluytmans ym. 1995). Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (European Food Safety Authority; EFSA) arvion mukaan ruuasta saadun MRSA-tartunnan aiheuttama infektio voi olla yleistyvä ongelma, koska eläinperäisistä tuotteista löydetään MRSA-bakteereita (EFSA 2008). Tuoreita tutkimustuloksia MRSA-bakteerin aiheuttamasta ruuan välityksellä tapahtuneesta infektiosta ei kuitenkaan löytynyt. MRSA-bakteerin ei katsota olevan ruokavälitteinen bakteeri (EFSA ja ECDC 2017, Wendlandt ym. 2013). Suurimmilta riskeiltä on helppo välttyä kuumentamalla raa at elintarvikkeet ja noudattamalla hyvää hygieniaa Ympäristö MRSA-bakteerit voivat säilyä kuukausia ympäristössä (DHA 2016). Ympäristöstä peräisin oleva MRSA-tartunta on yksi tärkeimmistä tartuntatavoista (Wang ym. 2011). Ihminen voi levittää MRSA-bakteereita veteen ihollaan (Plano ym. 2011). Uimahallien vesi ei kuitenkaan toimi vehikkelinä MRSA-bakteereille, sillä ne kuolevat tunnin sisällä klooratussa vedessä (Gregg ym. 2010). 21

27 LA-MRSA-bakteereita on eristetty LA-MRSA-positiivisten sikaloiden sisäilmanäytteistä (Friese ym. 2012, Schulz ym. 2012) sekä ilmanäytteistä sikaloista myötätuuleen (Schulz ym. 2012). Ilmanäytteistä löydetyt LA-MRSA-bakteerit kuuluivat samoihin spa-tyyppeihin sikaloista eristettyjen kanssa. Löydetyimmät spa-tyypit olivat t011 ja t034. MRSA-bakteereita löytyi merkitsevästi enemmän lihasikaloiden ilmanäytteistä verrattuna emakkosikaloiden ilmanäytteisiin (Friese ym. 2012). Ilmanäytteistä kalkkunatilalta myötätuuleen on myös löytynyt LA-MRSA-bakteereita (Friese ym. 2013). MRSA-bakteerien leviäminen ilman välityksellä on riski lähellä asuville ihmisille sekä eläimille (Ferguson ym. 2015), mutta kuitenkin pieni (Anker ym. 2018). LA-MRSA-bakteereita on havaittu maaperänäytteistä eri puolilta LA-MRSA-positiivisten sikaloiden ympäristöstä (Friese ym. 2012, Schulz ym. 2012). Kaikki maaperässä havaitut LA- MRSA-bakteerit kuuluivat samoihin spa-tyyppeihin sikaloista eristettyjen kanssa (Schulz ym. 2012). LA-MRSA-positiivisten broileri- ja kalkkunatilojen läheisestä maaperästä on löytynyt LA-MRSA-bakteeria. Samoja spa-tyyppejä havaittiin maaperässä, tilojen ilmassa, pölyssä ja linnuissa (Friese ym. 2013). Ensisijainen keino havaita MRSA-bakteeri eläinyksiköstä on ottaa näytteet ilmasta. Se on rahaa ja aikaa säästävä sekä helppo menetelmä toteuttaa. Sensitiivisin keino laumatasolla havaita MRSA sikalassa on kuitenkin ihonäytteidenotto sikojen korvien takaa (Agersø ym. 2014). Rotat voivat toimia säilymöinä sekä levittää vektoreina MRSA-bakteereita eteenpäin. Sikatiloilta pyydystetyistä rotista (Rattus rattus) on eristetty ST398-t011- ja ST97-t1236- MRSA-bakteereita (van de Giessen ym. 2009) Matkustaminen ja sairaanhoito ulkomailla Lukuiset tutkimukset ja tapausselostukset osoittavat matkustamisen lisäävän MRSA-bakteerien leviämistä maasta ja maanosasta toiseen. LA-MRSA-bakteerien leviämistä maasta tai maanosasta toiseen matkustuksen yhteydessä ei ole raportoitu. Oletettavaa kuitenkin on, että matkustajat, jotka ovat olleet eläinkontaktissa, voivat levittää LA-MRSA-bakteereita maasta tai maanosasta toiseen (Zhou ym. 2014). Stenhem ym. (2010) laskivat Pohjoismaissa matkustavien ruotsalaisten MRSA-infektion suhteelliseksi tautipaineeksi (odds ratio) 0,1. Suhteellinen tautipaine Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään matkustettaessa oli 59,0 (Stenhem ym. 2010). Suomessa vuonna 2016 todetuista MRSA-kantajista 21,8 % oli ulkomaalaisia. Luku kasvoi vajaalla kymmenellä prosenttiyksiköllä vuodesta 2015 (THL 2017b). 22

28 Vuosien 2010 ja 2013 välillä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettiin potilasta, jotka olivat saaneet sairaalahoitoa ulkomailla (Khawaja ym. 2017). Heistä 3,8 %:lla todettiin MRSA-kolonisaatio. Prosentuaalisesti eniten MRSA-kantajia palasi Latinalaisesta Amerikasta. Subtrooppisilla alueilla sairaalahoitoa saaneilla todettiin enemmän MRSAkolonisaatiota verrattuna lauhoilla alueilla sairaalahoitoa saaneisiin. Tutkimuksessa havaittiin myös esimerkiksi antibioottikuurin syömisen ulkomailla lisäävän MRSA-bakteerien kolonisaation todennäköisyyttä (Khawaja ym. 2017). Tanskassa jokaiselta sairaalaan tulevalta kysytään taustatietoina mahdollinen MRSA-status, asuinkumppanin MRSA-status, sikakontaktien määrä sekä ulkomaisen sairaanhoidon mahdollisuus kuuden kuukauden ajalta. Sairaanhoitohenkilökunta voi tapauskohtaisesti kysyä lisää kysymyksiä. Lisäkysymyksiä ovat muun muassa oleskelu sota-alueella sekä minkkitarhalla työskentely. Jos henkilö vastaa johonkin näistä myöntävästi, häneltä otetaan MRSA-näyte (DHA 2016). 2.5 Eläinlääkäreiden suojautuminen MRSA:lta ja leviämisen ehkäiseminen Eläinlääkärit kohtaavat työssään MRSA-potilaita, ja vastaanotot, tuotantoeläintilat sekä tallit voivat toimia MRSA-bakteerin säilymöinä. Siksi on tärkeää huolehtia toimintatavoista, jotka estävät MRSA-bakteerin leviämisen (BSAVA 2016). Ihmispuolella MRSA-potilaita hoidettaessa noudatetaan tavanomaisia kosketusvarotoimia, joihin kuuluvat tavallinen työvaatetus, suojainten kuten suojakäsineiden, suojatakin tai -esiliinan ja kirurgisen suunenäsuojuksen käyttäminen, käsihygienian noudattaminen, huoneen varustelu tarpeellisilla suojaimilla, huoneen valinta, potilaan ohjaus ja tiedottaminen. MRSA-potilaan hoitovälineet ovat kertakäyttöisiä tai ne on desinfioitava aina käytön jälkeen (THL 2017a). Seuraaviin kappaleisiin on koottu tarkempia suojautumisohjeita eläinlääkäreille eri lähteistä Käsihygienia Käsihygienian noudattaminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää zoonoottisia ja sairaalaperäisiä infektioita (Gregory 2005). Käsienpesu vähentää sairaalaperäisten MRSAinfektioiden esiintyvyyttä ja on taloudellisesti kannattavampaa kuin MRSA-infektioiden hoito. Taiwanilaisessa tutkimuksessa yhden Yhdysvaltain dollarin investointi käsienpesukampanjaan sairaalassa toi reilun 20:n Yhdysvaltain dollarin säästön moniresistenttien bakteeri-infektioiden hoidon tarpeen vähenemisessä (Chen ym. 2011). 23

29 Käsissä on kahdenlaisia bakteereita: käsien normaalimikrobistoon kuuluvia ja kädet hetkellisesti kolonisoivia, muuhun ympäristöön kuuluvia bakteereita. Käsien peseminen saippualla poistaa käsistä lian ja viimeksi mainitut bakteerit, kun taas käsidesinfiointiaineiden käyttö poistaa käsistä myös normaalimikrobistoon kuuluvaa bakteeristoa aiheuttaen samalla hetkellisen bakteerien jakaantumisen laskun (Gregory 2005). Käsien peseminen saippualla ennen kirurgiaa ja haavanhoitoa sekä niiden jälkeen, potilaiden jälkeen ja tilakäyntien välillä vähensi eläinlääkärin riskiä saada MRSA-kolonisaatio (Anderson ym. 2008). Eläinlääkäreiltä kysyttäessä pieneläinlääkärit pesivät ahkerimmin käsiään potilaiden välissä verrattuna hevoseläinlääkäreihin ja tuotantoeläinlääkäreihin (Wright ym. 2008). Kiire oli yleisin syy jättää kädet pesemättä (Nakamura ym. 2012). Peukalon kämmenselän puoleinen osa, saman puolen sormien päädyt ja sormien välit jäävät herkimmin likaisiksi käsiä pestessä (Gregory 2005). British Small Animal Veterinary Association (BSAVA) -yhdistyksen ohjeen (BSAVA 2016) mukaan kädet tulisi pestä saippualla heti, kun kädet ovat likaiset eli esimerkiksi kun käsissä on näkyviä eritetahroja. Käsienpesu saippualla olisi suoritettava myös ennen jokaista potilasta ja potilaan jälkeen, mikäli huomaa käsissä eritteitä. Ennen jokaista toimenpidettä ja suojakäsineiden pukemista olisi kädet pestävä myös saippualla. Ympäristöön ei saisi mennä koskemaan likaisilla käsillä, vaan kädet olisi pestävä saippualla ennen esimerkiksi ovenkahvaan koskemista (BSAVA 2016). Käsienpesu saippualla tulisi myös suorittaa vastaanotolle tullessa, ennen ruokataukoa, WC-taukojen jälkeen ja vastaanotolta lähdettäessä (Evira 2010). Tarpeeton käsienpesu voi aiheuttaa ihon tulehtumista. Kädet tulisi kuivata puhtailla ja kertakäyttöisillä käsipapereilla taputtamalla (WHO 2009b). Verrattaessa käsien kuivumista pyyhkimällä kädet käsipaperiin ja käyttämällä sähköistä käsienkuivainta kuivuivat kädet yhtä hyvin. Käsipaperilla kuivattaessa bakteerien määrät kuivissa käsissä olivat vähäisemmät. Tämän arvioidaan johtuvan osaltaan käsipaperin aiheuttamasta kitkasta. Käsienkuivaimet voivat myös levittää bakteeriaerosoleja ilmaan (Huang ym. 2012). Vaiheittaiset ohjeet käsienpesusta esitetään liitteessä I. Käsienpesu ennen kirurgista toimenpidettä eroaa tavanomaisesta käsienpesusta (WHO 2009b). Käsihygieniaa edistää myös koruttomat kädet, lyhyet sekä luonnolliset kynnet, ehjä iho ja lyhythihaiset paidat (WHO 2009b, Evira 2010, BSAVA 2016, THL 2017a). Sparksman ym. (2015) eläintenhoitajilla tekemässä tutkimuksessa alkoholipohjainen käsidesinfiointiaine oli kvaternaariammoniumionipohjaista tehokkaampi poistamaan bakteereita iholta. Desinfiointiaineiden teho kasvoi, kun niiden käyttö tihentyi. Tutkimuksessa todettiin myös, että suurempi käsi vaatii enemmän desinfiointiainetta. Riippumatta kätisyydestä 24

30 oikeista käsistä eristettiin enemmän bakteereita (Sparksman ym. 2015). Kädet tulisi desinfioida aina ennen edellä mainittuja tapahtumia, kuten potilaskontaktia tai ruokataukoa, alkoholipitoisella desinfektioaineella (Evira 2010, BSAVA 2016, THL 2017a, liite I). Käsien desinfiointi heti käsienpesun jälkeen voi aiheuttaa ihon tulehtumista (WHO 2009b). Eläinlääkäreiden ja muun henkilökunnan olisi hyvä kantaa mukanaan pientä desinfiointiainepulloa, jolloin desinfiointiainetta olisi aina saatavilla (BSAVA 2016). Vastaavasti desinfiointiainepullot olisi hyvä sijoittaa käytännöllisiin paikkoihin, kuten kulkureittien varrelle ja toimenpidepöytien lähelle, jolloin desinfiointiainetta tulisi käytettyä vaivattomasti (WHO 2009b). Alkoholi-, klooriksylenoli-, klooriheksidiini-, heksaklorofeeni-, jodofori- ja triklosaanipohjaiset käsidesinfiontiaineet ovat tehokkaimmat desinfiointiaineet grampositiivisia bakteereita vastaan (WHO 2009b). Näistä alkoholipohjaisilla on nopein vaikutusaika. Ne aiheuttavat vähiten myös ihon ärtymistä. Ihoa kosteuttavia ainesosia sisältävät alkoholipohjaiset käsidesinfiointiaineet pitävät parhaiten ihon kunnossa. Käsidesinfiointiaineen alkoholipitoisuuden tulisi olla %, jotta aineella olisi tehokas mikrobisidinen eli mikrobeja tappava vaikutus (WHO 2009b) Suojavaatetus Eläinlääkäreiden tulee käyttää suojakäsineitä, suojatakkia tai -esiliinaa, suojakenkiä ja päähinettä MRSA-potilasta hoidettaessa (Evira 2010, BSAVA 216). Suojavaatteiksi ei lueta työvaatteita, jotka puetaan henkilökohtaisten vaatteiden päälle tai tilalle työssä (CDC 2007). Suojatakin tai -esiliinan on yletyttävä kaulalta reisien korkeudelle ja peitettävä kädet. Suojien tulee olla aina puhtaita ja ne on vaihdettava riittävän usein (Evira 2010). Suojavaatteet riisutaan käärimällä ulkopuoli vaatteen sisäpuolelle rullaksi (CDC 2007). Tilakäynneillä on käytettävä aina mahdollisuuksien mukaan tilan omia suojavaatteita ja saappaita (Evira 2010). Suojavaatetuksen riisumisen jälkeen on huolehdittava käsihygieniasta (CDC 2007). Roiskeilta ja aerosoleilta on suojauduttava suu-nenä- ja silmäsuojuksilla (Evira 2010, BSAVA 2016). Silmäsuojuksiin ei lueta henkilökohtaisia silmälaseja (CDC 2007). Sikaloissa on suunenäsuojuksien jatkuvan käytön osoitettu olevan yhteydessä vähäisempään LA-MRSAkantajuuteen (van Cleef ym. 2014). 25

31 Suojakäsineiden käyttö ei korvaa käsienpesua saippualla tai käsien desinfiointia (WHO 2009b, Evira 2010, BSAVA 2016). Kädet tulisi desinfioida ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen (WHO 2009b, Evira 2010, THL 2017a). Suojakäsineitä olisi käytettävä, kun ollaan kosketuksissa limakalvojen, veren, eritteiden, haavojen, tulehtuneiden kehon osien ja kontaminoituneen ympäristön kanssa. Suojakäsineet ovat kertakäyttöisiä ja potilas- tai aluekohtaisia (WHO 2009b, Evira 2010, BSAVA 2016, THL 2017a). Lateksi- ja nitriilikäsineet ovat kestävämpiä kuin vinyylikäsineet (CDC 2007). Mikäli käsissä on haavaumia, olisi ne suojattava vedenpitävällä materiaalilla, esimerkiksi suojakäsineillä (Evira 2010, BSAVA 2016). Yhden tutkimuksen mukaan suojakäsineitä käytettäessä käsihygienia oli heikompaa kuin ilman suojakäsineitä, ja niiden käyttö ei usein ollut hyvien käsihygieniatapojen mukaista (Fuller ym. 2011). Moniresistentit bakteerit, kuten MRSA-bakteeri, aiheuttavat leikkausalueinfektioita eläimillä (Weese 2008). Steriilejä käsineitä on käytettävä kirurgisissa toimenpiteissä. Ennen steriilien käsineiden pukemista on desinfioitava kädet, puettava myssy ja maski sekä tehtävä käsien kirurginen pesu ja desinfiointi (WHO 2009b). Yhden tutkimuksen mukaan yli tunnin kestänyt steriilien käsineiden käyttäminen, polyisopreeni-materiaali, ortopediset leikkaukset, sähköllä toimineet välineet, metallisten vaijereiden käyttäminen ja rooli leikkaavana kirurgina lisäsivät riskiä steriilien käsineiden rikkoutumiselle. Noin joka neljännessä pieneläinten kirurgisessa toimenpiteessä steriili käsine rikkoutui, ja joka kolmas rikkoutuminen huomattiin. Steriilien käsineiden rikkoutuminen aiheuttaa ristikontaminaation leikkausalueen ja kirurgin käsien välillä, mutta tutkimuksessa ei tutkittu leikkausalueinfektioiden yhteyttä rikkoutuneisiin käsineisiin (Hayes ym. 2014). Steriilien käsineiden kontaminaatiota kirurgisen leikkauksen yhteydessä tutkittaessa havaittiin, että steriileistä käsineistä 21 % oli kontaminoitunut leikkauksen aikana. Kuitenkaan tässä tutkimuksessa steriilien käsineiden kontaminoitumisella ja leikkausalueinfektioilla ei todettu yhteyttä (Walker ym. 2014) Ympäristön puhdistus Potilaan hoidossa käytetyt työvälineet sekä työskentelytasot tulisi puhdistaa potilaiden välillä. Puhtaisiin, mutta käytettyihin työvälineisiin ja tasoihin riittää desinfiointi (BSAVA 2016). Huomioitavaa on, että pinnan on oltava kuiva ennen desinfiointia, ja desinfiointiaineen on annettava vaikuttaa määrätyn ajan. Kosketuspintojen kuten ovenkahvojen, valokatkaisijoiden, tutkimuspöytien pintojen, näppäimistöjen puhtauteen on kiinnitettävä huomiota. Siivous 26

32 tehdään aina puhtaimmasta likaisimpaan ja ylhäältä alas -periaatteella. Pintojen ja tilojen desinfiointiin käyvät peroksygeenit ja 500 ppm kloorivalmisteet. Työvälineet on hyvä kuumadesinfioida. Muita desinfiointiaineita työvälineille ovat glutaraldehydi-, peroksygeenija kvatti-amiini-fenoksietanolipohjaiset aineet. Aseptisiin toimenpiteisiin tarvittavat työvälineet on desinfioinnin jälkeen steriloitava (Evira 2010). 27

33 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Tutkimusasetelma ja aineisto Lisensiaatin tutkielman aineisto on peräisin kahdesta poikittaistutkimuksesta. Vuonna 2009 toteutettiin tutkimus suomalaisten eläinlääkärien zoonoottisista infektioista ja vuonna 2016 moniresistenteistä bakteereista eläinlääkäreillä. Molemmilla tutkimuksilla on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin koordinoivan eettisen toimikunnan puolto (303/13/03/00/2009 ja HUS/1446/2016). Tutkittavat antoivat kirjallisen suostumuksensa tutkimukselle. Tutkimusaineistoa käsiteltiin luottamuksellisesti. Tulokset esitetään niin, että yksittäistä osallistujaa ei voi tunnistaa. Molempien tutkimusten osallistujat saivat halutessaan tiedon omista tutkimustuloksistaan Vuoden 2009 tutkimus Tutkimuksen päämääränä oli selvittää suomalaisilla eläinlääkäreillä ja muilla Eläinlääkäripäivien osallistujilla esiintyviä zoonooseja sekä zoonoosialtistusta ja suojautumiskäytäntöjä. Tutkimuksessa otettiin veri- ja nenänielunäytteitä osallistujilta, jotka rekrytoitiin Suomen Eläinlääkäriliiton järjestämillä Eläinlääkäripäivillä Tutkimukseen kuului myös sähköinen kyselylomake. Kyselylomake oli auki Otos oli mukavuusotos. Mukavuusotos koostuu joukosta ihmisiä, jotka täyttävät tutkimuksen kriteerit, ovat halukkaita osallistumaan tutkimukseen ja ovat helposti saatavilla. Tässä tutkielmassa käsitellään ainoastaan kyselylomakkeen zoonoositietämys-kysymyksen vastauksia ammatinharjoittamisoikeudellisten eläinlääkäreiden osalta. Tutkimuksessa saatu muu aineisto on jätetty tämän tutkielman ulkopuolelle Vuoden 2016 tutkimus Tutkimuksen päämääränä oli selvittää metisilliinille resistentin Staphylococcus aureus - bakteerin (MRSA) sekä laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavien enterobakteerien (ESBL) esiintyvyyttä eläinlääkäreillä, joilla oli pysyvä tai väliaikainen oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia Suomessa. Tutkimukseen kuuluneet nenänielu- sekä ulostenäytteet kerättiin Suomen Eläinlääkäriliiton Eläinlääkäripäivillä Osallistujia pyydettiin myös 28

34 täyttämään sähköinen kyselylomake. Kyselylomake oli auki Otos oli mukavuusotos. Tässä tutkielmassa käsitellään lyhyesti tulokset nenänielu- ja ulostenäytteistä. Muuten keskitytään eläinlääkäreiltä saatujen kyselylomakkeiden vastausten esittämiseen. Tutkimuksessa saatu muu aineisto on jätetty tämän tutkielman ulkopuolelle. 3.2 Määritelmät Tutkielmassa analysoidaan suojakäsineiden ja -vaatteiden sekä hengityssuojainten käyttöä eläinkontaktissa. Suojakäsineiden ja -vaatteiden sekä hengityssuojainten käytön analysointi kirurgiassa ja hammastoimenpiteissä on jätetty kyselylomakkeen ja täten tutkielman ulkopuolelle. Suojavaatteisiin tutkielmassa luetaan kuuluvaksi sekä omat että asiakkaan tarjoamat suojatakit ja -haalarit. Tutkielmassa käytetään soveltuvin osin vuoden 2016 kyselylomakkeen termejä (taulukko 2). 29

35 Taulukko 2. Tutkielmassa käytettyjen termien määritelmät. Termi tutkielmassa Määritelmä Praktiikka Eläinlääkärin harjoittama eläinten ehkäisevä tai terapeuttinen hoitaminen Praktikko Eläinlääkäri, joka harjoitti eläinten ehkäisevää tai terapeuttista hoitamista Tuotantoeläinpraktikko Praktikko, joka teki praktiikkaa vähintään yhden tuotantoeläimen parissa seuraavista: nauta, sika, siipikarja, turkiseläin tai lammas. Termi ei poissulje muita työnkuvia, kuten pieneläineläinpraktikkona toimimista. Tutkielmassa tuotantoeläinpraktikot on jaettu kolmeen luokkaan tarkempia analyyseja varten (ks. Kappale 3.5 Aineiston rajaaminen sekä muuttujien ja luokkien koodaus). Pieneläinpraktikko Praktikko, joka teki pieneläinten parissa praktiikkaa. Termi ei poissulje muita työnkuvia. Hevospraktikko Praktikko, joka teki hevosten parissa praktiikkaa klinikalla, talleilla a tai molemmissa. Termi ei poissulje muita työnkuvia. Sekapraktikko Praktikko, joka tekee praktiikkaa pieneläinten, hevosten ja tuotantoeläinten parissa Kiertävä praktiikka Tuotantoeläintiloilla sekä talleilla tehtyä praktiikkaa Yksityisen praktiikan työntekijä Yksityisellä työnantajalla palkkasuhteessa ollut praktikko Yksityisen sektorin työntekijä Työn tekemistä teollisuudessa, lääkealan yrityksissä, järjestöissä tai liike-elämässä Maatilakäynti Esim. neuvontaan tai tutkimukseen liittyneet maatilakäynnit pois lukien ehkäisevä tai terapeuttinen hoitaminen Eläinsuojelukäynti Eläinsuojeluun liittyneet käynnit eläintenpitopaikoissa Kontakti Kosketus kohteeseen tai samassa tilassa kohteen kanssa oleminen Infektoitunut haava Punoitus, turvotus, kuumotus, kipu ja toimintakyvyn heikkeneminen Pieneläin b Koira, kissa, kani, jyrsijä, matelija, minisika, lemmikkilintu Kantaja Eläinlääkäri, jonka nenänielunäytteestä eristettiin MRSA-bakteeri; MRSA-positiivinen eläinlääkäri ja/tai eläinlääkäri, jonka ulostenäytteestä eristettiin ESBL-enterobakteeri; ESBL-positiivinen eläinlääkäri Tuore eläinlääkäri Praktiikkaoikeudet omannut eläinlääketieteen kandidaatti (ELK) tai alle kymmenen vuotta sitten valmistunut eläinlääkäri Vanhempi eläinlääkäri Kymmenen vuotta sitten tai aiemmin valmistunut eläinlääkäri a Kyselylomakkeessa tallikäyntejä tehneistä praktikoista käytettiin termiä kiertävä hevospraktikko b Kyselylomakkeessa pieneläimistä käytettiin termiä lemmikkieläin 30

36 3.3 Kyselylomakkeet Vuoden 2016 kyselylomake (liite II) sisälsi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Näytekoodin täyttämisen jälkeen kyselylomakkeessa oli osiot: näytteenantajan perustiedot, työolosuhteet, työkäytännöt, altistuminen vapaa-ajalla, terveydenhuoltoon liittyvät riskit, zoonoositietämys sekä palaute. Työolosuhteet-, työkäytännöt- ja altistuminen vapaa-ajalla - osioiden kysymykset koskivat tilanteita viimeisen 12 kuukauden aikana. Pakollisia olivat kysymykset näytekoodista, eläinlääkäritutkinnon suorituspaikasta, kontaktista eläviin eläimiin, ruhoihin tai raatoihin ja eläinperäisiin näytteisiin sekä työnkuvista. Näytekoodit luotiin internetpohjaisella generaattorilla (Random Code Generator; Näytekoodin avulla yhdistettiin kyselylomakkeen vastaajat näytteiden antajiin. Vuoden 2016 kyselylomakkeesta tutkielman analyyseihin otettiin mukaan kysymykset valmistumisvuodesta, työnkuvista, työkäytännöt-osion kysymykset tuotantoeläintiloista, talleista, hevosklinikoista, pieneläinvastaanotoista, -klinikoista ja -sairaaloista, tuotantoeläimistä sekä kiertävään praktiikkaan liittyvistä työvälineistä, koko altistuminen vapaa-ajalla -osio ja zoonoositietämys-osio (liite II). Jos vastaaja ei ollut lainkaan kontaktissa eläimiin, niiden raatoihin tai eläinperäisiin näytteisiin, sai hän siirtyä työnkuvakysymyksen jälkeen suoraan altistuminen vapaa-ajalla -osioon, eli hän sai jättää vastaamatta kokonaan työkäytännöt-osioon. Tästä johtuen 19 (7,3 %) kyselyn vastaajaa jätti osion tyhjäksi. Jos ei ollut tehnyt lainkaan praktiikkaa, sai siirtyä työkäytännötosioon vastattuaan eläinkontaktit eri maakunnissa -kysymykseen. Työkäytännöt-osion kysymykset kiertävän praktiikan ja vastaanoton välineiden puhdistamisesta sai jättää vastaamatta, jos ei ollut tehnyt praktiikkaa. Jos vastaaja ei vapaa-ajallaan ollut ollut kontaktissa eläimiin, sai hän jättää kysymyksen vapaa-ajan eläinkontakteista täyttämättä (liite II). 3.4 Aineiston käsittely Aineisto tarkastettiin vastaajien ilmoittamien työnkuvien perusteella. Tyhjät vastaukset, jotka olivat selkeitä ei koske minua -vastauksia muutettiin ei koske minua -vastauksiksi. Esimerkiksi, jos pieneläinpraktikko oli jättänyt hevos- ja tuotantoeläinkysymykset tyhjiksi, vaihdettiin tyhjät vastaukset ei koske minua -vastauksiksi. Jos vastaukset eivät täsmänneet ilmoitettuihin 31

37 työnkuviin, vaihdettiin työnkuvat vastaamaan vastausten perusteella saatua työnkuvaa. Näin tehtiin 14 (5,3 %) vastanneelle. Kyselylomakkeessa oli useassa kohdassa ei koskaan- ja ei koske minua -vaihtoehdot vierekkäin. Jos vastaaja oli selkeästi ja johdonmukaisesti vastannut samalla tavalla samantyyppisiin kysymyksiin saman eläinlajin kohdalla, vaihdettiin epäjohdonmukainen vastaus vastaamaan johdonmukaisempaa vastausta. Jos esimerkiksi vastaaja oli vastannut käsienpesusta pieneläinten osalta kahteen aiempaan kohtaan, käsienpesu käsien ollessa likaiset ja eläinten tai eläinryhmän välissä, ei koske minua ja kolmanteen kohtaan, käsienpesu ennen seuraavalle tilalle siirtymistä, ei koskaan, vaihdettiin viimeinen vastaus ei koske minua -vastaukseksi. Vastaukset, ei koskaan ja ei koske minua, vaihdettiin yksittäisissä kysymyksissä päittäin vastaamaan muiden vastausten perusteella todenmukaisempaa vastausta 14 (5,3 %) henkilön kohdalla. Työkäytännöt-osion täytti kolme eläinlääkäriä, jotka olisivat voineet jättää vastaamatta kyseiseen osioon. He eivät työnkuvien ja eläin-, näyte- sekä raatokontaktivastausten perusteella olleet kontaktissa eläimiin, niiden raatoihin tai eläinperäisiin näytteisiin. Tästä johtuen heidät luokiteltiin tutkimuksessa eläinlääkäreihin, jotka saivat jättää vastaamatta työkäytännöt-osioon. Yhteensä 22 (8,4 %) eläinlääkäriä sai jättää vastaamatta työkäytännöt-osioon. Kantajien vastaukset päätettiin ilmoittaa murtolukuina prosenttiosuuksien sijaan helpottamaan tekstin lukemista, koska kantajien kokonaislukumäärä oli pieni. 3.5 Aineiston rajaaminen sekä muuttujien ja luokkien koodaus Vuoden 2016 tutkimuksen työolosuhteet-osion kysymys työnkuvista sekä työkäytännöt-osion kysymykset käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä ja käsienpesusta ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen rajattiin koskemaan vain praktikoita. Muut työkäytännöt-osion kysymykset rajattiin koskemaan tuotantoeläinpraktikkoja lukuun ottamatta kysymystä käsienpesuajasta, johon otettiin mukaan kaikki vastanneet. Altistuminen vapaa-ajalla -osion aineistoa ei rajattu. Tyhjät vastaukset käsiteltiin puuttuvina tietoina. Vastaajia, jotka vastasivat ei koske minua, ei otettu mukaan analyysiin kyseisen kysymyksen osalta. Zoonoositietämys-kysymyksen osalta vuoden 2009 aineisto rajattiin vastaajien osalta vastaamaan vuoden 2016 aineistoa. Mukaan 32

38 otettiin siis vain eläinlääkärit, joilla oli väliaikainen tai pysyvä oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia Suomessa. Työkäytännöt-osiossa kysymykset koskivat tuotantoeläintiloja tai tuotantoeläimiä sen enempää tarkentamatta eläinlajia. Tämän vuoksi työnkuvien tuotantoeläinpraktiikkamuuttujista, nauta-, sika-, siipikarja-, turkiseläin- ja lammaspraktiikka, tehtiin summamuuttuja. Sen avulla saatiin selville kaikki mahdolliset tuotantoeläinpraktikkojen työnkuvayhdistelmät eli -luokat tuotantoeläinten osalta. Työkäytännöt-osion analyyseihin valittiin näistä kolme luokkaa. Ensimmäinen luokka sisälsi kaikki summamuuttujan avulla selvinneet tuotantoeläinpraktikkojen työnkuvayhdistelmät eli toisin sanoen kaikki tuotantoeläinpraktikot. Toinen luokka sisälsi nauta-, sika- ja siipikarjapraktikot ja kolmas pelkästään nautapraktikot. Hengityssuojainten käyttö analysoitiin tuotantoeläinlajikohtaisesti, joten analyyseihin otettiin mukaan kaikki kyseisen lajin parissa praktiikkaa tehneet tuotantoeläinpraktikot. Nauta-, sika-, siipikarja-, turkiseläin-, hevos- ja pieneläinpraktiikkatyönkuvien vastausvaihtoehdot eli luokat koodattiin kyselylomakkeen analyysivaiheessa uudelleen (taulukko 3). Vastaajan vastatessa kyselylomakkeen työnkuvamuuttujaan muu tuotantoeläinpraktiikka vähintään viikoittain tai harvemmin pyydettiin häntä täsmentämään valinta omin sanoin. Kyselyyn vastanneista eläinlääkäreistä 31 (11,8 %) ilmoitti tehneensä muuna tuotantoeläinpraktiikkana lammaspraktiikkaa. Tästä johtuen lammaspraktiikasta tehtiin oma muuttuja, jolle koodattiin luokat: tein lammaspraktiikkaa ja en tehnyt lammaspraktiikkaa. Eläinlääkäreiden itse arvioimia käsienpesuaikoja analysoitiin useasta eri näkökulmasta. Aluksi analysoitiin kaikkien vastauksien muodostamat keskiluvut. Sen jälkeen oletetut kirjaamisvirheet, kuten 150 s, poistettiin ja keskiluvut analysoitiin uudelleen. Tämän jälkeen käsienpesuaika-arviot analysoitiin raja-arvojen <15 s, s ja 40 s mukaan kaikkien vastanneiden sekä kantajien osalta. Myös kaikkien vastanneiden, ei-kantajien ja kantajien vastauksien keskilukuja verrattiin keskenään. Käsienpesuaika-arviot jaettiin käsienpesuaikaluokkiin (taulukko 3). Näiden käsienpesuaikaluokkien avulla käsienpesuaikaarvioita verrattiin valmistumisajankohtaan (tuoreet eläinlääkärit ja vanhemmat eläinlääkärit; taulukko 2, taulukko 3). Eläinlääkäreiden tuotantoeläinkontaktien tarkasteluun työssä ja vapaa-ajalla otettiin mukaan sekä Työkäytännöt-osion työnkuvakysymyksen että Altistuminen vapaa-ajalla -osion 33

39 eläinkontaktikysymyksen vastaukset. Analyysivaiheessa osioiden luokat koodattiin uudelleen (taulukko 3). Zoonoositietämys-kysymyksen vastausvaihtoehdot eli luokat koodattiin kyselylomakkeen analyysivaiheessa uudelleen (taulukko 3). 34

40 Taulukko 3. Vuoden 2016 kyselylomakkeen koodauksien vastaavuudet analyysivaiheen koodauksien kanssa. Kyselylomakkeen koodaus Analyysivaiheen Perustelut ja huomautukset koodaus Työnkuva Työnkuva: vähintään viikoittain kyllä Tämä koodaus tehtiin, koska Työnkuva: harvemmin kyllä haluttiin selvemmin erottaa Työnkuva: ei lainkaan ei eläinlääkäreiden kontaktit eri eläinlajeihin. Koodauksen myötä työnkuvaa joko tehtiin tai ei tehty. Zoonoositietämys Zoonoositietämys: täysin samaa mieltä samaa mieltä Koodaus tehtiin vastausten Zoonoositietämys: samaa mieltä samaa mieltä selvän jakaantumisen vuoksi. Zoonoositietämys: osittain samaa mieltä osittain samaa mieltä Zoonoositietämys: osittain eri mieltä osittain eri mieltä Zoonoositietämys: eri mieltä eri mieltä Zoonoositietämys: täysin eri mieltä eri mieltä Eläinkontaktit työssä ja vapaa-ajalla Työnkuva: vähintään viikoittain kontakti praktiikassa Koodaukset kontakti Työnkuva: harvemmin kontakti praktiikassa praktiikassa ja kontakti vapaaajalla Työnkuva: ei lainkaan ei kontaktia praktiikassa yhdistettiin kontakti Eläinkontakti vapaa-ajalla: vähintään kontakti vapaa-ajalla molemmissa -koodaukseksi. viikoittain Eläinkontakti vapaa-ajalla: harvemmin kontakti vapaa-ajalla Koodaukset ei kontaktia Eläinkontakti vapaa-ajalla: ei lainkaan ei kontaktia vapaa-ajalla praktiikassa ja ei kontaktia vapaa-ajalla yhdistettiin ei kontaktia -koodaukseksi. Arvioitu käsienpesuaika Arvioitu käsienpesuaika (s) <15 s ja 15s <40 s ja 40 s Eläinlääkäreiden itse arvioimat käsienpesuajat luokiteltiin tilastollisia analyysejä varten käsienpesuaikaluokiksi helpottamaan analysointeja. Valmistumisvuosi Valmistumisvuosi Tuore eläinlääkäri (ELK tai <10 v valmistunut) Vanhempi eläinlääkäri (10 v tai aiemmin Eläinlääkärit jaettiin valmistumisvuoden perusteella eri luokkiin tilastollisia analyyseja varten. valmistunut) 35

41 Vuoden 2016 kyselyyn vastanneista tehtiin bakteriologisten viljelytulosten perusteella uusi muuttuja kantajastatus (taulukko 4). Anonymiteetin säilyttämiseksi kaikki MRSA- ja ESBLkantajat yhdistettiin lopullisiin tuloksiin kantajiksi. Taulukko 4. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneet eläinlääkärit jaettuna bakteriologisten viljelytulosten perusteella muuttujan kantajastatus eri luokkiin. Muuttuja Luokka Kantajastatus MRSA-kantaja ESBL-kantaja Ei MRSA- eikä ESBL-kantaja 3.6 Tilastolliset analyysit Tilastolliset analyysit toteutettiin IBM SPSS Statistics ohjelman avulla. Graafisten esitysten luontiin käytettiin Microsoft Excel 2010 laskentataulukko-ohjelmistoa. Osuuksille laskettiin 95 %:n luottamusvälit Wilsonin menetelmällä (Brown ym. 2001) Epitools-laskurin (Sergeant 2017) avulla. Työolosuhteet-osion työnkuvien esiintymisosuudet laskettiin frekvenssitaulukoiden avulla. Työkäytännöt- ja altistuminen vapaa-ajalla -osion esiintymisosuudet laskettiin ristiintaulukoinnin avulla. Zoonoositietämys-osion esiintymisosuudet laskettiin käyttäen apuna molempia. Työkäytännöt-osion käsienpesuaikavastausten normaalijakautuneisuus testattiin Shapiro-Wilktestin avulla. Nollahypoteesi (H0) oli, että vastaukset ovat normaalisti jakautuneet. Vastahypoteesi (Hv) oli, että vastaukset eivät ole normaalisti jakautuneet. Mikäli p-arvo on alle 0,05, astuu Hv voimaan. Kantajien sekä muiden eläinlääkäreiden käsienpesuaika-arvioiden ero testattiin ei-parametrisella kahden riippumattoman otoksen Mann-Whitney U -testillä. H0 oli, että ryhmien käsienpesuaikojen välillä ei ole merkitsevää eroa. Hv oli, että ryhmien käsienpesuaikojen välillä on merkitsevä ero. Tulos on merkitsevä ja Hv astuu voimaan, mikäli p-arvo on alle 0,05. Käsienpesuaikaluokkien sekä valmistumisajankohtien välinen riippuvuus testattiin Fisherin eksaktilla testillä. P-arvon ollessa alle 0,05 astuu Hv voimaan, eli luokkien välillä on tilastollisesti merkitsevä riippuvuus. 36

42 4 TULOKSET Vuonna 2009 toteutetun Suomalaisten eläinlääkärien zoonoottiset infektiot -tutkimuksen kyselylomakkeeseen vastasi 306 eläinlääkäriä. Kyselyn zoonoositietämys-vastaukset käsitellään kappaleessa 4.8. Vuonna 2016 toteutetun Moniresistentit bakteerit eläinlääkäreillä -tutkimuksen kyselylomakkeen täytti 262 eläinlääkäriä. Tutkimuksessa MRSA-kantajaksi osoittautui yksi eläinlääkäri (0,31 %; 0,06 1,8 %) kaikista nenänielunäytteet antaneista eläinlääkäreistä (n=320). Hän myös palautti kyselylomakkeen. Näin ollen 0,38 % (0,07 2,1 %) kyselyyn vastanneista oli MRSA-kantajia. Kaikista ulostenäytteet antaneista eläinlääkäreistä (n=297) ESBL-kantajiksi osoittautui yhdeksän (3,0 %; 1,6 5,7 %). Heistä kahdeksan, 3,2 % (1,6 6,2 %) kyselyyn vastanneista (n=251), palautti kyselylomakkeen. Kukaan kantajista ei osoittautunut kantajaksi sekä MRSA-bakteerin että ESBL-enterobakteerin osalta. Lukuun ottamatta kappaletta 4.8 Zoonoositietämys näissä tuloksissa käsitellään vain vuoden 2016 kyselyyn vastanneita eläinlääkäreitä (n=262). Moniresistentit bakteerit eläinlääkäreillä -kyselyn työkäytännöt-osioon vastasi 240 (91,6 %) eläinlääkäriä. Koko kyselyyn vastanneista 22 (8,4 %) eläinlääkäriä ei ollut työssään kontaktissa eläviin eläimiin, eläinten ruhoihin tai raatoihin eikä eläinperäisiin näytteisiin, joten he saivat jättää osion täyttämättä. Kaikki kantajat vastasivat työkäytännöt-osioon. Heistä kaikki olivat kontaktissa eläviin eläimiin, 8/9 eläinten ruhoihin ja raatoihin sekä 7/9 eläinperäisiin näytteisiin. Tutkielman päätuloksista esitettiin tieteellinen posteri Suomen Eläinlääkäriliiton Eläinlääkäripäivillä (liite III). 4.1 Eläinlääkäreiden työnkuvat Praktiikkaa ilmoitti tekevänsä 200 (76,3 %) eläinlääkäriä kaikista vastanneista. Tuotantoeläinpraktiikkaa (nauta, sika, siipikarja, turkiseläin ja lammas) teki 122 (46,6 %) (taulukko 5), hevospraktiikkaa 115 (43,9 %) (taulukko 6) ja pieneläinpraktiikkaa 184 (70,2 %) eläinlääkäriä (taulukko 7) vastaajista. Tuotantoeläinpraktikoista sekapraktikkoja oli 91 (74,6 %). Kaikista praktikoista (tuotantoeläin-, hevos- ja pieneläinpraktikko) sekapraktikkoja oli 125 (62,5 %). Kaikki kantajat tekivät praktiikkaa (taulukko 8). Kantajista kukaan ei kuitenkaan tehnyt siipikarja-, turkiseläin- tai lammaspraktiikkaa. Kantajista 4/9 teki töitä yksityisessä 37

43 praktiikassa työntekijänä, 2/9 yksityisellä sektorilla työntekijänä, 2/9 kunnassa ja 1/9 yliopistolla. Taulukko 5. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden tuotantoeläinpraktikkojen (n=122) osuus työssä kohdattujen tuotantoeläinlajien mukaan. Tuotantoeläinlajit Tuotantoeläinpraktikkojen Prosentti (95 %:n luottamusväli) lukumäärä Nauta ja sika 28 23,0 (16,4 31,2) Nauta 24 19,7 (13,6 27,6) Nauta, sika ja siipikarja 18 14,8 (9,5 22,1) Nauta, sika ja lammas 10 8,2 (4,5 14,4) Nauta, sika, siipikarja ja lammas 10 8,2 (4,5 14,4) Nauta ja lammas 7 5,7 (2,8 11,4) Nauta ja siipikarja 5 4,1 (1,8 9,2) Nauta, sika, siipikarja ja turkiseläin 5 4,1(1,8 9,2) Siipikarja 4 3,3 (1,3 8,1) Nauta, sika ja turkiseläin 3 2,5 (0,8 7,0) Nauta, siipikarja ja lammas 2 1,6 (0,5 5,8) Sika 1 0,8 (0,1 4,5) Sika ja siipikarja 1 0,8 (0,1 4,5) Turkiseläin 1 0,8 (0,1 4,5) Nauta ja turkiseläin 1 0,8 (0,1 4,5) Lammas 1 0,8 (0,1 4,5) Nauta, sika, siipikarja, turkiseläin ja 1 0,8 (0,1 4,5) lammas Yhteensä ,0 (96,9 100,0) Taulukko 6. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden hevospraktikkojen (n=115) osuus työpaikan mukaan. Työpaikka Hevospraktikkojen Prosentti (95 %:n luottamusväli) lukumäärä Tallikäyntejä 90 78,3 (69,9 84,8) Hevosklinikka 7 6,1 (3,0 12,0) Tallikäyntejä ja hevosklinikka 18 15,7 (10,1 23,4) Yhteensä ,0 (96,8 100,0) 38

44 Taulukko 7. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden pieneläinpraktikkojen (n=184) osuus työpaikan mukaan. Työpaikka Pieneläinpraktikkojen Prosentti (95 %:n luottamusväli) lukumäärä Pieneläinklinikka tai -vastaanotto ,0 (68,3 80,7) Pieneläinsairaala 2 1,1 (0,3 3,9) Sekä pieneläinklinikka tai -vastaanotto 44 23,9 (18,3 30,6) että -sairaala Yhteensä ,0 (98,0 100,0) Taulukko 8. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden MRSA- ja ESBL-kantajien tekemä praktiikka. Kantajat Tuotantoeläimet Hevoset Pieneläimet (nro) Nauta Sika Tallikäynnit Hevosklinikka Pieneläinklinikka Pieneläinsairaala 1 a X X X X 2 a, b X X X 3 b, c X X X 4 b X 5 b X 6 X 7 X 8 b X X 9 X a Kantaja teki lisäksi eläinsuojelukäyntejä, b Kantaja teki lisäksi maatilakäyntejä, c Kantaja vastasi pieneläimiä koskeviin kysymyksiin Työkäytännöt-osiossa 4.2 Käsien peseminen työssä Arviot käsienpesumahdollisuuksista Suurin osa (55,6 69,6 %) tuotantoeläinpraktikoista arvioi käsienpesumahdollisuudet usein riittäviksi tuotantoeläintiloilla (taulukko 9, kuva 3), kun taas suurin osa (47,2 %) tallikäyntejä tehneistä hevospraktikoista arvioi ne joskus riittäviksi (taulukko 9, kuva 4). Hevos- ja pieneläinklinikoilla työskennelleistä praktikoista suurin osa (87,5 % ja 93,4 %) arvioi käsienpesumahdollisuudet aina riittäviksi (taulukko 9, kuva 5 ja kuva 6). Kantajista (5/9), joita pyydettiin arvioimaan tuotantoeläintilojen käsienpesumahdollisuuksien riittävyyttä, yksi piti niitä harvoin, kolme usein ja yksi aina riittävinä. 39

45 Käsienpesumahdollisuuksien riittävyydet talleilla arvioivat kaikki kolme hevospraktiikassa toiminutta kantajaa. Heistä kaksi piti käsienpesumahdollisuuksia joskus riittävinä ja yksi usein riittävinä. Kaikki kuusi pieneläinpraktiikassa toiminutta kantajaa arvioivat käsienpesumahdollisuudet aina riittäviksi pieneläinvastaanotolla, -klinikalla tai -sairaalassa. Taulukko 9. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden praktikkojen arviot käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä (lämmin vesi, saippua, puhdas pyyhe/käsipyyhe) työpaikoillaan. Praktikot Vastausvaihtoehdot Prosentti (95 %:n luottamusväli) (vastaus-%; n) Kaikki tuotantoeläinpraktikot (96,7; 118) Tuotantoeläinpraktikot (nauta, sika, siipikarja) (100,0; 18) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 3,2) 4,3 (1,8 9,5) 17,8 (1,9 25,7) 66,9 (58,0 74,8) 11,0 (6,6 17,9) 0,0 (0,0 17,6) 5,6 (1,0 25,8) 27,8 (12,5 50,9) 55,6 (33,7 75,4) 11,1 (3,1 32,8) Tuotantoeläinpraktikot (vain nauta) (95,8; 23) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 14,3) 4,3 (0,8 21,0) 8,7 (2,4 26,8) 69,6 (49,1 84,4) 17,4 (7,0 37,1) Tallikäyntejä tehneet hevospraktikot (100,0; 108) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 2,8 (0,9 7,0) 26,9 (19,4 35,4) 47,2 (38,1 56,6) 22,2 (15,4 30,9) 0,9 (0,2 5,1) Hevosklinikalla töitä tehneet hevospraktikot (96,0; 24) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 12,5 (4,3 31,0) 87,5 (69,0 95,7) Pieneläinpraktikot (98,9; 182) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 2,1) 0,0 (0,0 2,1) 0,5 (0,1 3,0) 6,0 (3,4 10,5) 93,4 (88,8 96,2) 40

46 Tallikäyntejä tehneet hevospraktikot (%) Tuotantoeläinpraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesumahdollisuuksien riittävyys tuotantoeläintiloilla Kuva 3. Tuotantoeläinpraktikkojen (n=118) arviot käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä (lämmin vesi, saippua, puhdas pyyhe/käsipyyhe) tuotantoeläintiloilla. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesumahdollisuuksien riittävyys talleilla Kuva 4. Tallikäyntejä tehneiden hevospraktikkojen (n=108) arviot käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä (lämmin vesi, saippua, puhdas pyyhe/käsipyyhe) talleilla. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 41

47 Pieneläinpraktikot (%) Hevosklinikoilla töitä tehneet hevospraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesumahdollisuuksien riittävyys hevosklinikoilla Kuva 5. Hevosklinikoilla töitä tehneiden hevospraktikkojen (n=24) arviot käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä (lämmin vesi, saippua, puhdas pyyhe/käsipyyhe) hevosklinikoilla. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesumahdollisuuksien riittävyys työpaikoilla Kuva 6. Pieneläinpraktikkojen (n=182) arviot käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä (lämmin vesi, saippua, puhdas pyyhe/käsipyyhe) työpaikoillaan pieneläinklinikalla, -vastaanotolla tai -sairaalassa. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 42

48 4.2.2 Käsienpesu ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen Kaikista tuotantoeläinpraktikoista suurin osa pystyi usein pesemään kätensä ennen kontaktia (49,2 %) ja kontaktin jälkeen (57,6 %) (taulukko 10, kuva 7). Vastanneista nauta-, sika- ja siipikarjan parissa työskennelleistä tuotantoeläinpraktikoista 50,0 % pystyi usein pesemään kätensä ennen kontaktia ja 47,1 % aina kontaktin jälkeen (taulukko 10). Vastanneista nautapraktikoista suurin osa pystyi usein pesemään kätensä ennen kontaktia (56,5 %) ja puolet kontaktin jälkeen (taulukko 10). Hevosklinikoilla työskennelleistä hevospraktikoista 75,5 prosenttiyksikköä enemmän verrattuna tallikäyntejä tehneisiin hevospraktikkoihin vastasi pystyneensä pesemään aina käsiään ennen kontaktia (79,2 % ja 3,8 %) (taulukko 10, kuva 8). Kontaktin jälkeen 79,9 prosenttiyksikköä enemmän hevosklinikoilla työskennelleistä hevospraktikoista pystyi pesemään kätensä aina (87,5 % ja 7,6 %) (taulukko 10, kuva 9). Kyselyyn vastanneista tallikäyntejä tehneistä hevospraktikoista 1,9 % ei koskaan pystynyt pesemään käsiään hevoskontaktin jälkeen (taulukko 10, kuva 9). Pieneläinpraktikoista suurin osa (82,7 %) pystyi aina pesemään kätensä ennen kontaktia. Kontaktin jälkeen heistä kätensä pystyi pesemään aina 88,8 % (taulukko 10, kuva 10). Kantajista, jotka tekivät tuotantoeläinpraktiikkaa, yksi pystyi pesemään kätensä joskus ja loput neljä viidestä usein ennen kontaktia. Kontaktin jälkeen heistä kolme pystyi pesemään kätensä usein ja kaksi aina. Tallikäyntejä tehneistä kantajista yksi kolmesta pystyi joskus pesemään kätensä ennen kontaktia ja loput kaksi usein. Heistä kaksi kolmesta pystyi pesemään kätensä usein ja yksi aina kontaktin jälkeen. Kantajista, jotka tekivät pieneläinpraktiikkaa, yksi pystyi usein pesemään kätensä ennen kontaktia ja loput viisi kuudesta aina. He kaikki kuusi pystyivät pesemään kätensä aina kontaktin jälkeen. 43

49 Taulukko 10. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden praktikkojen käsien peseminen ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen. Praktikot Kysymys Vastausvaihtoehdot Prosentti (95 %:n luottamusväli) (vastaus-%; n) Kaikki tuotantoeläinpraktikot Tuotantoeläinpraktikot (nauta, sika, siipikarja) Tuotantoeläinpraktikot (vain nauta) Ennen kontaktia (96,7; 118) Kontaktin jälkeen (96,7; 118) Ennen kontaktia (100,0; 18) Kontaktin jälkeen (94,4; 17) Ennen kontaktia (95,8; 23) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 3,4 (1,3 8,4) 11,9 (7,2 18,9) 17,8 (11,9 25,7) 49,2 (40,3 58,1) 17,8 (11,9 25,7) 0,0 (0,0 3,2) 1,7 (0,5 6,0) 7,6 (4,1 13,9) 57,6 (48,6 66,2) 33,1 (25,2 42,0) 5,6 (1,0 25,8) 16,7 (5,8 39,2) 5,6 (1,0 25,8) 50,0 (29,0 71,0) 22,2 (9,0 45,2) 0,0 (0,0 18,4) 11,8 (3,3 34,3) 0,0 (0,0 18,4) 41,2 (21,6 64,0) 47,1 (26,2 69,0) 4,3 (0,8 21,0) 13,0 (4,5 32,1) 4,3 (0,8 21,0) 56,5 (36,8 74,4) 21,7 (9,7 41,9) Kontaktin jälkeen (100,0; 24) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 8,3 (2,3 25,8) 50,0 (31,4 68,6) 41,7 (24,5 61,2) Tallikäyntejä tehneet hevospraktikot Ennen kontaktia (98,1; 106) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 3,8 (1,5 09,3) 29,2 (21,4 38,5) 37,7 (29,1 47,2) 25,5 (18,1 34,5) 3,8 (1,5 9,3) 44

50 Praktikot Kysymys Vastausvaihtoehdot Prosentti (95 %:n luottamusväli) (vastaus-%; n) Kontaktin jälkeen Ei koskaan 1,9 (0,5 6,7) (97,2; 105) Harvoin 14,3 (8,9 22,2) Joskus 41,0 (32,0 50,5) Usein 35,2 (26,8 44,7) Aina 7,6 (3,9 14,3) Hevosklinikalla töitä Ennen kontaktia Ei koskaan 0,0 (0,0 13,8) tehneet hevospraktikot (96,0; 24) Harvoin 0,0 (0,0 13,8) Joskus 4,2 (0,7 20,2) Usein 16,7 (6,7 35,9) Aina 79,2 (59,5 90,8) Kontaktin jälkeen Ei koskaan 0,0 (0,0 13,8) (96,0; 24) Harvoin 0,0 (0,0 13,8) Joskus 4,2 (0,7 20,2) Usein 8,3 (2,3 25,8) Aina 87,5 (69,0 95,7) Pieneläinpraktikot Ennen kontaktia Ei koskaan 0,0 (0,0 2,1) (97,3; 179) Harvoin 0,0 (0,0 2,1) Joskus 3,4 (1,5 7,1) Usein 14,0 (9,6 19,8) Aina 82,7 (76,5 87,5) Kontaktin jälkeen Ei koskaan 0,0 (0,0 2,1) (96,7; 178) Harvoin 0,0 (0,0 2,1) Joskus 0,6 (0,1 3,1) Usein 10,7 (6,9 16,1) Aina 88,8 (83,3 92,6) 45

51 Hevospraktikot (%) Tuotantoeläinpraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesu ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen Ennen kontaktia Kontaktin jälkeen Kuva 7. Tuotantoeläinpraktikkojen (n=118) käsien peseminen tuotantoeläintiloilla ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesu ennen kontaktia Ennen kontaktia talleilla Ennen kontaktia hevosklinikoilla Kuva 8. Hevospraktikkojen käsien peseminen talleilla (n=106) ja hevosklinikoilla (n=24) ennen kontaktia. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 46

52 Pieneläinpraktikot (%) Hevospraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesu kontaktin jälkeen Kontaktin jälkeen talleilla Kontaktin jälkeen hevosklinikoilla Kuva 9. Hevospraktikkojen käsien peseminen talleilla (n=105) ja hevosklinikoilla (n=24) kontaktin jälkeen. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesu ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen Ennen kontaktia Kontaktin jälkeen Kuva 10. Pieneläinpraktikkojen käsien peseminen työpaikoillaan pieneläinklinikalla, -vastaanotolla tai - sairaalassa ennen kontaktia (n=179) ja kontaktin jälkeen (n=178). Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 47

53 4.2.3 Käsien peseminen ja desinfiointihuuhteen käyttö Kaikista tuotantoeläinpraktikoista suurin osa pesi kätensä aina, kun kädet likaantuivat (55,1 %) ja ennen seuraavalle tilalle siirtymistä (73,7 %). Eläinten tai eläinryhmien välissä kaikista tuotantoeläinpraktikoista 4,3 % ei koskaan pessyt käsiään (taulukko 11, kuva 11). Tuotantoeläinpraktikot käyttivät desinfiointihuuhdetta tilanteesta riippumatta harvemmin kuin pesivät käsiään (taulukko 11, kuva 12). Tuotantoeläinpraktiikkaa tehneistä kantajista kaksi pesi kätensä usein, kun kädet olivat likaiset. Loput kolme viidestä pesivät kätensä aina, kun ne likaantuivat. Näistä viidestä kantajasta kaksi pesi kätensä harvoin, yksi joskus ja kaksi usein eläinten tai eläinryhmien välissä. Kysymykseen käsien pesemisestä ennen seuraavalle tilalle siirtymistä vastasi neljä viidestä tuotantoeläinpraktiikkaa tehneestä kantajasta. Heistä kaikki pesivät kätensä aina siirtyessään tilalta toiselle. Kysymykseen desinfiointihuuhteen käytöstä tuotantoeläinten kanssa toimiessa vastasivat kaikki viisi tuotantoeläinpraktiikkaa tehnyttä kantajaa. Heistä kaksi ei koskaan käyttänyt desinfiointihuuhdetta käsienpesun jälkeen, kolmas käytti harvoin, neljäs joskus ja viides usein. Eläinten tai eläinryhmien välissä heistä kolme ei koskaan käyttänyt desinfiointihuuhdetta, yksi joskus ja yksi usein. Ennen seuraavalle tilalle siirtymistä heistä yksi ei koskaan, kaksi harvoin ja toiset kaksi aina desinfioivat kätensä. Kaikki kolme hevospraktiikkaa tehnyttä kantajaa vastasivat kaikkiin kysymyksiin käsien pesemisestä sekä desinfiointihuuhteen käytöstä. Kun kädet olivat likaiset, pesivät heistä kaksi kätensä usein ja yksi aina. Käsienpesun jälkeen desinfiointihuuhdetta käytti kaksi joskus ja yksi ei koskaan. Eläinten tai eläinryhmien välissä kätensä pesivät heistä kaksi joskus ja yksi usein, kun taas käsihuuhdetta eläinten tai eläinryhmien välissä käytti heistä kaksi joskus ja yksi ei koskaan. Ennen seuraavalle tilalle siirtymistä heistä yksi pesi kätensä usein ja kaksi aina. Desinfiointihuuhdetta ennen seuraavalle tilalle siirtymistä käytti yksi harvoin, toinen usein ja kolmas ei koskaan. 48

54 Taulukko 11. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden tuotantoeläinpraktikkojen käsien peseminen ja desinfiointihuuhteen käyttö työssä. Kaikki Tuotantoeläinpraktikot tuotantoeläinpraktikot Tuotantoeläinpraktikot (nauta, sika, siipikarja) Kysymys a Käsienpesu b Desinfiointihuuhteen käyttö Käsienpesu kun käteni olivat likaiset/desinfiointihuuhteen käyttö käsien pesun jälkeen Eläinten/Eläinryhmien välissä a,b Ennen seuraavalle tilalle siirtymistä a,b Käsienpesu kun käteni olivat likaiset/desinfiointihuuhteen käyttö käsien pesun jälkeen Eläinten/Eläinryhmien välissä a,b Käsienpesu/desinfiointihuuhteen käyttö -vastaus-% Vastausvaihtoehdot Käsienpesu Desinfiointihuuhteen (vastanneet/kokonaislkm) käyttö 96,7/96,7 (118/122) a (118/122) b 94,3/95,1 (115/122) a (116/122) b 93,4/92,6 (114/122) a (113/122) b 100,0/100,0 (18/18) a (18/18) b 94,4/100,0 49 Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Prosentti (95 %:n luottamusväli) 0,0 (0,0 3,2) 1,7 (0,5 6,0) 5,9 (2,9 11,7) 37,3 (29,1 46,3) 55,1 (46,1 63,8) 4,3 (1,9 9,8) 32,2 (24,3 41,2) 21,7 (15,2 30,1) 35,7 (27,5 44,7) 6,1 (3,0 12,0) 0,0 (0,0 3,3) 0,0 (0,0 3,3) 3,5 (1,4 8,7) 22,8 (16,1 31,3) 73,7 (64,9 80,9) 0,0 (0,0 17,6) 5,6 (1,0 25,8) 0,0 (0,0 17,6) 38,9 (20,3 61,4) 55,6 (33,7 75,4) 0,0 (0,0 18,4) Prosentti (95 %:n luottamusväli) 17,8 (11,9 25,7) 35,6 (27,5 44,6) 23,7 (17,0 32,2) 20,3 (14,1 28,5) 2,5 (0,9 7,2) 34,5 (26,5 43,5) 30,2 (22,6 39,1) 25,9 (18,8 34,5) 8,6 (4,7 15,1) 0,9 (0,2 4,7) 14,2 (8,9 21,8) 25,7 (18,5 34,4) 26,5 (19,3 35,4) 17,7 (11,8 25,8) 15,9 (10,3 23,8) 22,2 (9,0 45,2) 38,9 (20,3 61,4) 22,2 (9,0 45,2) 16,7 (5,8 39,2) 0,0 (0,0 17,6) 27,8 (12,5 50,9)

55 Tuotantoeläinpraktikot Tuotantoeläinpraktikot (vain nauta) Kysymys Ennen seuraavalle tilalle siirtymistä a,b Käsienpesu kun käteni olivat likaiset/desinfiointihuuhteen käyttö käsien pesun jälkeen Eläinten/Eläinryhmien välissä a,b Ennen seuraavalle tilalle siirtymistä a,b Käsienpesu/desinfiointihuuhteen käyttö -vastaus-% Vastausvaihtoehdot Käsienpesu Desinfiointihuuhteen (vastanneet/kokonaislkm) käyttö (17/18) a (18/18) b 100,0/94,4 (18/18) a (17/18) b 100,0/100,0 (24/24) a (24/24) b 91,7/91,7 (22/24) a (22/24) b 87,5/91,7 (21/24) a (22/24) b Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 23,5 (9,6 47,3) 17,6 (6,2 41,0) 41,2 (21,6 64,0) 17,6 (6,2 41,0) 0,0 (0,0 17,6) 0,0 (0,0 17,6) 0,0 (0,0 17,6) 27,8 (12,5 50,9) 72,2 (49,1 87,5) 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 4,2 (0,7 20,2) 33,3 (18,0 53,3) 62,5 (42,7 78,8) 9,1 (2,5 27,8) 50,0 (30,7 69,3) 9,1 (2,5 27,8) 31,8 (16,4 52,7) 0,0 (0,0 14,9) 0,0 (0,0 15,5) 0,0 (0,0 15,5) 4,8 (0,8 22,7) 19,0 (7,7 40,0) 76,2 (54,9 89,4) 44,4 (24,6 66,3) 22,2 (9,0 45,2) 5,6 (1,0 25,8) 0,0 (0,0 17,6) 23,5 (9,6 47,3) 29,4 (13,3 53,1) 29,4 (13,3 53,1) 17,6 (6,2 41,0) 0,0 (0,0 18,4) 20,8 (9,2 40,5) 37,5 (21,2 57,3) 25,0 (12,0 44,9) 16,7 (6,7 35,9) 0,0 (0,0 13,8) 40,9 (23,3 61,3) 31,8 (16,4 52,7) 22,7 (10,1 43,4) 4,5 (0,8 21,8) 0,0 (0,0 14,9) 27,3 (13,2 48,2) 18,2 (7,3 38,5) 22,7 (10,1 43,4) 9,1 (2,5 27,8) 22,7 (10,1 43,4) 50

56 Tuotantoeläinpraktikot (%) Tuotantoeläinpraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsien peseminen Kun käteni olivat likaiset Eläinten/Eläinryhmien välissä Ennen seuraavalle tilalle siirtymistä Kuva 11. Tuotantoeläinpraktikkojen käsien peseminen eläinten kanssa työssä toimiessa, kun kädet olivat likaiset (n=118), eläinten tai eläinryhmien välissä (n=115) ja ennen seuraavalle tilalle siirtymistä (n=114). Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesun jälkeen Eläinten/Eläinryhmien välissä Ennen seuraavalle tilalle siirtymistä Desinfiointihuuhteen käyttö Kuva 12. Tuotantoeläinpraktikkojen desinfiointihuuhteen käyttö eläinten kanssa työssä toimiessa käsienpesun jälkeen (n=118), eläinten tai eläinryhmien välissä (n=116) ja ennen seuraavalle tilalle siirtymistä (n=113). Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 51

57 4.2.4 Käsien puhdistus suojakäsineitä käytettäessä Kaikista tuotantoeläinpraktikoista 10,0 % ei koskaan pessyt tai desinfioinut käsiänsä ennen suojakäsineiden pukemista. Sama luku suojakäsineiden riisumisen jälkeen oli 2,5 % (taulukko 12, kuva 13). Kantajista yksi ei koskaan, kolme harvoin, toiset kolme joskus, yksi usein ja yksi aina pesi tai desinfioi kätensä ennen suojakäsineiden pukemista. Suojakäsineiden riisumisen jälkeen heistä kaksi joskus, kolme usein ja neljä aina pesivät tai desinfioivat kätensä. Taulukko 12. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden tuotantoeläinpraktikkojen käsien peseminen tai desinfioiminen ennen suojakäsineiden pukemista ja suojakäsineiden riisumisen jälkeen. Tuotantoeläinpraktikot (vastaus-%; n) Vastausvaihtoehdot Ennen suojakäsineiden pukemista Suojakäsineiden riisumisen jälkeen Prosentti (95 %:n luottamusväli) Kaikki tuotantoeläinpraktikot (98,4; 120) a (97,5; 119) b Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 10,0 (5,8 16,7) 30,0 (22,5 38,7) 21,7 (15,2 29,9) 30,0 (22,5 38,7) 8,3 (4,6 14,7) 2,5 (0,9 7,2) 10,2 (5,9 16,8) 16,8 (11,2 24,5) 43,7 (35,1 52,7) 26,9 (19,7 35,5) Tuotantoeläinpraktikot (nauta, sika, siipikarja) (94,4; 17) ab Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 5,9 (1,0 27,0) 41,2 (21,6 64,0) 29,4 (13,3 53,1) 23,5 (9,6 47,3) 0,0 (0,0 18,4) 0,0 (0,0 18,4) 17,6 (6,2 41,0) 35,3 (17,3 58,7) 29,4 (13,3 53,1) 17,6 (6,2 41,0) Tuotantoeläinpraktikot (vain nauta) (100,0; 24) a (95,8; 23) b Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 16,7 (6,7 35,9) 29,2 (14,9 39,2) 16,7 (6,7 35,9) 29,2 (14,9 39,2) 8,3 (2,3 25,8) 4,3 (0,8 21,0) 17,4 (7,0 37,1) 8,7 (2,4 26,8) 43,5 (25,6 63,2) 26,1 (12,5 46,5) a Ennen suojakäsineiden pukemista, b Suojakäsineiden riisumisen jälkeen 52

58 Tuotantoeläinpraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei Harvoin Joskus Usein Aina koskaan Ennen suojakäsineiden pukemista Suojakäsineiden riisumisen jälkeen Käsien peseminen tai desinfioiminen ennen suojakäsineiden pukemista ja suojakäsineiden riisumisen jälkeen Kuva 13. Tuotantoeläinpraktikkojen käsien peseminen tai desinfioiminen ennen suojakäsineiden pukemista (n=120) ja suojakäsineiden riisumisen jälkeen (n=119). Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 4.3 Käsienpesuaika Kysymykseen arvioidusta käsienpesuun käytetystä ajasta vastasi 202 (77,1 %; 71,6 81,8 %) eläinlääkäriä. Arviot vaihtelivat kahdesta sekunnista 150 sekuntiin. Toiseksi pisin aika oli 115 s. Suurin osa kysymykseen vastanneista eläinlääkäreistä (n=129, 63,9 %; 57,0 70,2 %) arvioi pesseensä käsiä alle 15 s. Eläinlääkäreistä 64 (31,7 %; 25,7 38,4 %) kysymykseen vastannutta arvioi ajaksi s (taulukko 13). Kun kaksi suurinta havaintoa (150 s ja 115 s) poistettiin oletetun kirjaamisvirheen takia, pysyivät mediaani ja moodi samana (10,0 s) verrattuna kaikkien havaintojen muodostamaan mediaaniin ja moodiin (taulukko 14). Taulukko 13. Vuoden 2016 kyselylomakkeen kysymykseen käsienpesuaika-arviosta vähintään 15 s ja vähintään 40 s käsienpesuajaksi arvioineiden eläinlääkäreiden vastausten keskiluvut. Keskiluvut Vähintään 15 s vastanneet (s) Vähintään 40 s vastanneet (s) Keskiarvo 26,4 72,2 Mediaani 20,0 60,0 Moodi Minimi Maksimi Vastaajia kpl (%, 95 %:n luottamusväli) 15, (36,1; 29,8 43,0) 60, (4,5; 2,4 8,2) 53

59 Kantajista kaikki yhdeksän eläinlääkäriä arvioivat käsien pesemiseen käytetyn ajan. Kantajien arvioima käsienpesuaika oli keskiarvoltaan 3,4 s lyhyempi kuin eläinlääkäreiden, joita ei todettu kantajiksi. Arvioidut käsienpesuajat eivät olleet normaalisti jakautuneet (p=0,000 < 0,05). Kantajien sekä muiden eläinlääkäreiden arvioimilla käsienpesuajoilla ei ollut merkitsevää eroa (p=0,745). Näiden ryhmien mediaani ja osin moodi olivat samat (taulukko 14). Taulukko 14. Kaikkien vastanneiden, ei-kantajien sekä kantajien käsienpesuaika-arvioiden keskiluvut vuoden 2016 kyselylomakkeen kysymykseen käsienpesuaika-arviosta. Keskiluvut Kaikki (n=202) Aika (s) Keskiarvo 13,9 Mediaani 10,0 Moodi 10,0 Minimi 2 Maksimi 150 Vastaajien osuus % (95 %:n luottamusväli) 100,0 (98,1 100,0) a Sekä 5,0 s että 10,0 s esiintyivät yhtä usein (42 kpl) Ei-kantajat (n=193) Aika (s) 14,1 10,0 5,0 a ,5 (91,8 97,6) Kantajat (n=9) Aika (s) 10,7 10,0 10, ,5 (2,4 8,2) Vanhemmista eläinlääkäreistä suurin osa (69,2 %) arvioi käsienpesuajakseen alle 15 s. Tuoreista eläinlääkäreistä vanhempia eläinlääkäreitä harvempi, mutta silti myös suurin osa (58,2 %) arvioi käsienpesuajakseen alle 15 s (taulukko 15). Tuoreista sekä vanhemmista eläinlääkäreistä pieni osa (4,8 % ja 4,1 %) arvioi käsienpesuajakseen yli 40 s (taulukko 16). Eläinlääkäreiden valmistumisajankohdan ja käsienpesuajan välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p=0,109 käsienpesuajalle <15 s vs. 15 s; p=1,000 käsienpesuajalle <40 s vs. 40 s). 54

60 Taulukko 15. Vuoden 2016 kyselylomakkeen kysymykseen arvioidusta käsienpesuajasta vastanneiden eläinlääkäreiden arvioidut käsienpesuajat jaettuna käsienpesuaikaluokkien (< 15 s ja 15 s) sekä eläinlääkäreiden valmistumisajankohtien mukaan. Valmistumisajankohta Käsienpesuaikaluokka a Yhteensä (n) < 15 s 15 s Tuoreet eläinlääkärit (n) Osuus käsienpesuaikaluokasta (%) 44,2 (35,9 52,8) 56,2 (44,8 67,0) 48,5 Osuus valmistumisajankohdasta (%) 58,2 (48,3 67,4) 41,8 (32,6 51,7) 100,0 Vanhemmat eläinlääkärit (n) Osuus käsienpesuaikaluokasta (%) 55,8 (47,2 64,1) 43,8 (33,0 55,2) 51,5 Osuus valmistumisajankohdasta (%) 69,2 (59,8 77,3) 30,8 (22,7 40,2) 100,0 Yhteensä (n) a Käsienpesuaika-arviot on jaettu kahteen luokkaan, joiden raja-arvona on 15 s. Taulukko 16. Vuoden 2016 kyselylomakkeen kysymykseen arvioidusta käsienpesuajasta vastanneiden eläinlääkäreiden arvioidut käsienpesuajat jaettuna käsienpesuaikaluokkien (< 40 s ja 40 s) sekä eläinlääkäreiden valmistumisajankohtien mukaan. Valmistumisajankohta Käsienpesuaikaluokka a Yhteensä (n) < 40 s 40 s Tuoreet eläinlääkärit (n) Osuus käsienpesuaikaluokasta (%) 48,7 (41,7 55,7) 44,4 (18,9 73,3) 48,5 Osuus valmistumisajankohdasta (%) 95,9 (90,0 98,4) 4,1 (1,6 10,0) 100,0 Vanhemmat eläinlääkärit (n) Osuus käsienpesuaikaluokasta (%) 51,3 (44,3 58,3) 55,6 (26,7 81,1) 51,5 Osuus valmistumisajankohdasta (%) 95,2 (89,2 97,9) 4,8 (2,1 10,8) 100,0 Yhteensä (n) a Käsienpesuaika-arviot on jaettu kahteen luokkaan, joiden raja-arvona on 40 s. 4.4 Suojakäsineet työssä Suurin osa kaikista tuotantoeläinpraktikoista (35,6 %) käytti suojakäsineitä työssään joskus (taulukko 17, kuva 14). Likaisen ja tuoreen haavan hoidossa suojakäsineitä käytti kaikista tuotantoeläinpraktikoista 59,8 % aina. Infektoituneen haavan hoidossa suojakäsineitä heistä käytti aina 72,4 % (taulukko 18, kuva 15). Tuotantoeläinpraktiikkaa tehneistä kantajista suojakäsineitä käytti työssä kaksi viidestä joskus ja loput kolme usein. Kaikki kantajat käyttivät suojakäsineitä aina hoitaessaan likaista ja tuoretta sekä infektoitunutta haavaa. 55

61 Tuotantoeläinpraktikot (%) Taulukko 17. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden tuotantoeläinpraktikkojen suojakäsineiden käyttäminen työssä. Tuotantoeläinpraktikot Vastausvaihtoehdot Prosentti (95 %:n luottamusväli) (vastaus-%; n) Kaikki tuotantoeläinpraktikot (96,7; 118) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 5,1 (2,4 10,7) 22,0 (15,5 30,3) 35,6 (27,5 44,6) 28,0 (20,7 36,7) 9,3 (5,3 15,9) Tuotantoeläinpraktikot (nauta, sika, siipikarja) (100,0; 18) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 5,6 (1,0 25,8) 33,3 (16,3 56,3) 38,9 (20,3 61,4) 22,2 (9,0 45,2) 0,0 (0,0 17,6) Tuotantoeläinpraktikot (vain nauta) (100,0; 24) Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 4,2 (0,7 20,2) 12,5 (4,3 31,0) 33,3 (18,0 53,3) 45,8 (27,9 64,9) 4,2 (0,7 20,2) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Kuva 14. Tuotantoeläinpraktikkojen (n=118) suojakäsineiden käyttäminen työssä. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. Suojakäsineiden käyttäminen työssä 56

62 Taulukko 18. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden tuotantoeläinpraktikkojen suojakäsineiden käyttäminen likaisen ja tuoreen sekä infektoituneen haavan hoidossa. Tuotantoeläinpraktikot (vastaus-% a ; n b ) Vastausvaihtoehdot Likainen ja tuore haava Infektoitunut haava Prosentti (95 %:n luottamusväli) Kaikki tuotantoeläinpraktikot (87,7; 107) 1 (86,1; 105) 2 Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 2,8 (1,0 7,9) 2,8 (1,0 7,9) 3,7 (1,5 9,2) 30,8 (22,9 40,1) 59,8 (50,3 68,6) 1,9 (0,5 6,7) 1,0 (0,2 5,2) 1,9 (0,5 6,7) 22,9 (15,9 31,8) 72,4 (63,2 80,0) Tuotantoeläinpraktikot, (nauta, sika, siipikarja) (88,9; 16) 1 (88,9; 16) 2 Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 19,4) 0,0 (0,0 19,4) 6,3 (1,1 28,3) 43,8 (23,1 66,8) 50,0 (28,0 72,0) 0,0 (0,0 19,4) 0,0 (0,0 19,4) 6,3 (1,1 28,3) 37,5 (18,5 61,4) 56,3 (33,2 76,9) Tuotantoeläinpraktikot (vain nauta) (83,3; 20) 1 (83,3; 20) 2 Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 5,0 (0,9 23,6) 5,0 (0,9 23,6) 5,0 (0,9 23,6) 25,0 (11,2 46,9) 60,0 (38,7 78,1) 5,0 (0,9 23,6) 0,0 (0,0 16,1) 0,0 (0,0 16,1) 25,0 (11,2 46,9) 70,0 (48,1 85,5) a Haavoja hoitaneiden tuotantoeläinpraktikkojen prosenttiosuus kaikista tuotantoeläinpraktikoista, b Haavoja hoitaneiden tuotantoeläinpraktikkojen lukumäärä, 1 Likainen ja tuore haava, 2 Infektoitunut haava 57

63 Tuotantoeläinpraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Likainen ja tuore haava Infektoitunut haava Suojakäsineiden käyttö likaisen ja tuoreen haavan sekä infektoituneen haavan hoidossa Kuva 15. Tuotantoeläinpraktikkojen suojakäsineiden käyttäminen likaisen ja tuoreen haavan (n=107) sekä infektoituneen haavan (n=105) hoidossa. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 4.5 Suojavaatteet työssä Tuotantoeläinpraktikoista suurin osa käytti työtakkia tai -haalaria (91,6 %) sekä työjalkineita (95,8 %) aina toimiessaan tuotantoeläinten parissa. Päähineen käyttö tuotantoeläinpraktikkojen keskuudessa ei ollut yhtä yleistä kuin työtakin tai -haalarin sekä työjalkineiden käyttö (taulukko 19, kuva 16). Tuotantoeläinpraktiikkaa tehneistä kantajista jokainen (5/5) käytti työtakkia tai -haalaria sekä työjalkineita aina työssään. Päähinettä ei käyttänyt työssään yksi viidestä koskaan, toinen viidestä käytti usein ja loput kolme aina. 58

64 Tuotantoeläinpraktikot (%) Taulukko 19. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden tuotantoeläinpraktikkojen suojavaatteiden käyttäminen työssä. Tuotantoeläinpraktikot (vastaus-%; n) Vastausvaihtoehdot Työtakki/haalari Työjalkineet Päähine Prosentti (95 %:n luottamusväli) Kaikki tuotantoeläinpraktikot (97,5; 119) a (97,5; 119) b (95,9; 117) c Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 3,1) 0,0 (0,0 3,1) 0,0 (0,0 3,1) 8,4 (4,6 14,8) 91,6 (85,2 95,4) 0,0 (0,0 3,1) 0,0 (0,0 3,1) 0,0 (0,0 3,1) 4,2 (1,8 9,5) 95,8 (90,5 98,2) 17,9 (12,0 25,9) 17,9 (12,0 25,9) 20,5 (14,2 28,7) 23,9 (17,1 32,4) 19,7 (13,5 27,8) Tuotantoeläinpraktikot (nauta, sika, siipikarja) (100,0; 18) a (100,0; 18) b (94,4; 17) c Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 17,6) 0,0 (0,0 17,6) 0,0 (0,0 17,6) 16,7 (5,8 39,2) 83,3 (60,8 94,2) 0,0 (0,0 17,6) 0,0 (0,0 17,6) 0,0 (0,0 17,6) 11,1 (3,1 32,8) 88,9 (67,2 96,9) 11,8 (3,3 34,4) 29,4 (13,3 53,1) 11,8 (3,3 34,4) 23,5 (9,6 47,3) 23,5 (9,6 47,3) Tuotantoeläinpraktikot (vain nauta) (100,0; 24) a (100,0; 24) b (95,8; 23) c Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 8,3 (2,3 25,8) 91,7 (74,2 97,7) 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 0,0 (0,0 13,8) 4,2 (0,7 20,2) 95,8 (79,8 99,3) 13,0 (4,5 32,1) 13,0 (4,5 32,1) 30,4 (15,6 50,9) 30,4 (15,6 50,9) 13,0 (4,5 32,1) a Vastaus-% ja n: työtakki ja -haalarit, b Vastaus-% ja n: työjalkineet, c Vastaus-% ja n: päähine 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Suojavaatteiden käyttö työssä Työtakki/haalarit Työjalkineet Päähine Kuva 16. Tuotantoeläinpraktikkojen työtakin tai -haalarin (n=119), työjalkineiden (n=119) ja päähineen käyttäminen (n=117) työssä. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. 59

65 4.6 Hengityssuojaimet työssä Hengityssuojainten käyttö analysoitiin tuotantoeläinlajikohtaisesti. Kaikissa tuotantoeläinpraktiikkaryhmissä tavallisinta oli olla käyttämättä hengityssuojainta. Nautapraktiikkaa tehneistä tuotantoeläinpraktikoista suurin osa (85,8 %) ei koskaan käyttänyt hengityssuojainta nautapraktiikassa (taulukko 20, kuva 17). Myöskään sikapraktiikkaa tehneistä tuotantoeläinpraktikoista suurin osa (54,7 %) ei koskaan käyttänyt hengityssuojainta sikapraktiikassa (taulukko 21, kuva 17). Siipikarja-, turkiseläin- ja lammaspraktiikkaa tehneistä tuotantoeläinpraktikoista suurin osa (55,3 96,4 %) ei koskaan käyttänyt hengityssuojainta tehdessään praktiikkaa kyseisen tuotantoeläinlajin parissa (taulukko 22, kuva 17). Nautapraktiikkaa tehneistä kantajista kaikki vastasivat, että eivät koskaan käyttäneet hengityssuojainta (taulukko 20). Sikapraktiikkaa tehneistä kantajista yksi kolmesta ei koskaan käyttänyt hengityssuojainta (taulukko 21). Kaksi yhdeksästä kantajasta vastasi kysymykseen hengityssuojainten käytöstä muiden tuotantoeläinten osalta. Heistä kumpikaan täsmentämättä tuotantoeläinlajia ei koskaan käyttänyt hengityssuojainta. Hevospraktiikkaa tehneet kantajat (3/9) eivät koskaan käyttäneet hengityssuojainta hevosten parissa. Taulukko 20. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden kaikkien nautapraktiikkaa tehneiden (n=113/114; vastaus-%: 99,1 %), ei-kantajien (nautapraktikot) (n=109/110; vastaus-%: 99,1 %) ja kantajien (nautapraktikot) (n=4/4) hengityssuojainten käyttäminen nautapraktiikassa. Vastausvaihtoehdot Kaikki nautapraktikot Ei-kantajat (nautapraktikot) Kantajat (nautapraktikot) Prosentti (95 %:n luottamusväli) Ei koskaan 85,8 (78,2 91,1) 85,3 (77,5 90,8) 4/4 Harvoin 8,8 (4,9 15,5) 9,2 (5,1 16,1) Joskus 3,5 (1,4 8,7) 3,7 (1,4 9,1) Usein 0,9 (0,2 4,8) 0,9 (0,2 5,0) Aina 0,9 (0,2 4,8) 0,9 (0,2 5,0) 60

66 Taulukko 21. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden kaikkien sikapraktiikkaa tehneiden (n=75/77; vastaus-%: 97,4 %), ei-kantajien (sikapraktikot) (n=72/74; vastaus-%: 97,3 %) ja kantajien (sikapraktikot) (n=3/3) hengityssuojainten käyttäminen sikapraktiikassa. Vastausvaihtoehdot Kaikki sikapraktikot Ei-kantajat (sikapraktikot) Kantajat (sikapraktikot) Prosentti (95 %:n luottamusväli) Ei koskaan 54,7 (43,4 65,4) 55,6 (44,1 66,5) 1/3 Harvoin 17,3 (10,4 27,4) 18,1 (10,9 28,5) Joskus 12,0 (6,4 21,3) 9,7 (4,8 18,7) 2/3 Usein 13,3 (7,4 22,8) 13,9 (7,7 23,7) Aina 2,7 (0,7 9,2) 2,8 (0,8 9,6) Taulukko 22. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden kaikkien tuotantoeläinpraktikkojen hengityssuojainten käyttäminen työssä tuotantoeläinlajikohtaisesti. Tuotantoeläinlaji (vastaus-%; n) Siipikarja (82,6; 38) Vastausvaihtoehdot Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Turkiseläin Ei koskaan (100,0; 11) Harvoin Joskus Usein Aina Lammas Ei koskaan (90,3; 28) Harvoin Joskus Usein Aina Kaikki tuotantoeläinpraktikot Prosentti (95 %:n luottamusväli) 55,3 (39,7 69,9) 18,4 (9,2 33,4) 13,2 (5,8 27,3) 7,9 (2,7 20,8) 5,3 (1,5 17,3) 72,7 (43,4 90,3) 9,1 (1,6 37,7) 9,1 (1,6 37,7) 9,1 (1,6 37,7) 0,0 (0,0 25,9) 96,4 (82,3 99,4) 3,6 (0,6 17,7) 0,0 (0,0 12,1) 0,0 (0,0 12,1) 0,0 (0,0 12,1) 61

67 Tuotantoeläinpraktikot (%) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Hengityssuojainten käyttäminen työssä Kuva 17. Tuotantoeläinpraktikkojen hengityssuojainten käyttäminen työssä tuotantoeläinlajikohtaisesti. Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. Nauta: n=113, Sika: n=75, Siipikarja: n=38, Turkiseläimet: n=11, Lammas: n= Työvälineiden puhdistaminen Suurin osa kaikista tuotantoeläinpraktikoista puhdisti tai vaihtoi puhtaisiin suojatakin tai - haalarin (89,7 %), kumisaappaat (82,9 %), turvakengät (53,1 %) ja muut eläinkontaktissa olleet välineet (48,2 %) tilakäyntien välissä. Praktiikkalaukun ulkopuolen (58,8 %) ja sisällön (82,3 %) puhdisti suurin osa kaikista tuotantoeläinpraktikoista harvemmin kuin kerran viikossa. Stetoskoopin suurin osa heistä (34,8 %) puhdisti viikoittain, mutta ei päivittäin. Kantajista kukaan ei puhdistanut mitään työvälineitä tai suojavaatteita eläinten tai eläinryhmien välissä (taulukko 23). 62

68 Taulukko 23. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden tuotantoeläinpraktikkojen ja kantajien muuhun kuin klinikalla tai vastaanotolla liittyvien työvälineiden puhdistaminen. Työväline Vastausvaihtoehdot Tuotantoeläinpraktikot Kantajat (Vastaus-%; n) Prosentti (95 %:n Lkm luottamusväli) vastanneista Suojatakki tai- haalarit Harvemmin kuin kerran viikossa 0,0 (0,0 3,2) (95,1; 116) Viikoittain, mutta ei päivittäin 4,3 (1,9 9,7) 1/5 Kerran päivässä 3,4 (1,3 8,5) 1/5 Tilakäyntien välissä 89,7 (82,8 94,0) 3/5 Eläinten/eläinryhmien välissä 2,6 (0,9 7,3) Kumisaappaat Harvemmin kuin kerran viikossa 0,0 (0,0 3,2) (95,9; 117) Viikoittain, mutta ei päivittäin 0,9 (0,2 4,7) Kerran päivässä 3,4 (1,3 8,5) Tilakäyntien välissä 82,9 (75,1 88,7) 5/5 Eläinten/eläinryhmien välissä 12,8 (7,9 20,1) Turvakengät Harvemmin kuin kerran viikossa 17,3 (11,1 26,0) (80,3; 98) Viikoittain, mutta ei päivittäin 14,3 (8,7 22,6) 1/3 Kerran päivässä 9,2 (4,9 16,5) Tilakäyntien välissä 53,1 (43,3 62,6) 2/3 Eläinten/eläinryhmien välissä 6,1 (2,8 12,7) Praktiikkalaukku Harvemmin kuin kerran viikossa 58,8 (49,6 67,4) 3/5 (ulkoa) Viikoittain, mutta ei päivittäin 24,6 (17,6 33,2) 1/5 (93,4; 114) Kerran päivässä 8,8 (4,8 15,4) Tilakäyntien välissä 7,9 (4,2 14,3) 1/5 Eläinten/eläinryhmien välissä 0,0 (0,0 3,3) Praktiikkalaukku Harvemmin kuin kerran viikossa 82,3 (74,2 88,2) 4/5 (sisältö) Viikoittain, mutta ei päivittäin 12,4 (7,5 19,7) 1/5 (92,6; 113) Kerran päivässä 4,4 (1,9 9,9) Tilakäyntien välissä 0,9 (0,2 4,8) Eläinten/eläinryhmien välissä 0,0 (0,0 3,3) Stetoskooppi Harvemmin kuin kerran viikossa 28,7 (21,2 37,5) 2/4 (94,3; 115) Viikoittain, mutta ei päivittäin 34,8 (26,7 43,9) 2/4 Kerran päivässä 14,8 (9,40 22,4) Tilakäyntien välissä 18,3 (12,3 26,3) Eläinten/eläinryhmien välissä 3,5 (1,4 8,6) Muut eläinkontaktissa Harvemmin kuin kerran viikossa 14,5 (9,2 22,3) olleet välineet Viikoittain, mutta ei päivittäin 18,2 (12,1 26,4) 2/5 (90,2; 110) Kerran päivässä 11,8 (7,0 19,2) Tilakäyntien välissä 48,2 (39,1 57,4) 3/5 Eläinten/eläinryhmien välissä 7,3 (3,7 13,7) 63

69 4.8 Zoonoositietämys Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä -väitteen vastausvaihtoehdon täysin samaa mieltä osuus kasvoi 2,1 prosenttiyksikköä verrattaessa vuoden 2009 ja 2016 tutkimusten tuloksia. Täysin samaa mieltä olleiden ja samaa mieltä olleiden yhteenlaskettu osuus kasvoi 17,6 prosenttiyksikköä (taulukko 24, kuva 18; luokka samaa mieltä). Täysin eri mieltä olleiden osuus kasvoi vuosien välillä 0,8 prosenttiyksikköä, mutta yhdistettäessä vastausvaihtoehdot eri mieltä ja täysin eri mieltä väheni eri mieltä olleiden osuus 0,2 prosenttiyksikköä (taulukko 24, kuva 18; luokka eri mieltä). Kantajista neljä yhdeksästä vastasi olevansa samaa mieltä ja toiset neljä osittain samaa mieltä omista hyvistä zoonoositiedoista. Yhdellä kantajista ei ollut mielipidettä asian suhteen. Taulukko 24. Suomalaisten eläinlääkäreiden vastaukset väitteeseen Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä vuosina 2009 (n=306; vastaus-%: 100,0 %) ja 2016 (n=260; vastaus-%: 99,2 %). Vastausvaihtoehdot Vuoden 2009 kysely Vuoden 2016 kysely Muutos (prosenttiyksikkö) Prosentti (95 %:n luottamusväli) Samaa mieltä 39,6 (34,2 45,1) 57,2 (51,2 63,1) + 17,6 Osittain samaa mieltä 50,0 (44,4 55,6) 28,6 (23,5 34,4) 21,4 Osittain eri mieltä 7,8 (5,3 11,4) 9,5 (6,5 13,7) + 1,7 Eri mieltä 1,0 (0,3 2,8) 0,8 (0,2 2,7) 0,2 Ei mielipidettä 1,6 (0,7 3,8) 3,1 (1,6 5,9) + 1,5 Ei vastausta 0,0 (0,0 1,2) 0,8 (0,2 2,7) + 0,8 64

70 Vastausprosentti (%) 100,0 % 90,0 % 80,0 % 70,0 % 60,0 % 50,0 % 40,0 % 30,0 % 20,0 % 10,0 % 0,0 % Vuoden 2009 kysely Vuoden 2016 kysely Vastausvaihtoehdot Kuva 18. Suomalaisten eläinlääkäreiden vastaukset väitteeseen Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä vuosina 2009 (n=306; 100,0 %) ja 2016 (n=260; 99,2 %). Pylväiden viikset kuvaavat 95 %:n luottamusvälejä. Kaikki 262 vuoden 2016 kyselyyn vastanneet eläinlääkärit vastasivat zoonoositietämysosion toiseen kysymykseen zoonoosien tartuntareiteistä. Kaikki vastausvaihtoehdot olivat oikein: eläimistä ihmisiin, ihmisistä eläimiin, välillisesti ja suorassa kontaktissa. Ensimmäisen vastausvaihtoehdon valitsi 261 (99,6 %) eläinlääkäriä, toisen 251 (95,8 %) eläinlääkäriä, kolmannen 257 (98,1 %) eläinlääkäriä ja neljännen 258 (98,5 %) eläinlääkäriä. Kahdeksan yhdeksästä kantajasta valitsi kaikki vastausvaihtoehdot, yksi jätti valitsematta toisen vastausvaihtoehdon. 4.9 Eläinkontaktit työssä ja vapaa-ajalla Eläinlääkäreillä oli eniten kontaktia sekä praktiikassa (26,3 %) että vapaa-ajalla (11,6 %) nautoihin ja vähiten turkiseläimiin (3,5 % ja 0,0 %). Muut kuin tuotantoeläinlajit rajattiin tämän selvityksen ulkopuolelle. Kantajista kukaan ei ollut työssään eikä vapaa-ajallaan kontaktissa turkiseläimiin (taulukko 25). 65

71 Taulukko 25. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden eläinlääkäreiden tuotantoeläinkontaktit praktiikassa ja vapaa-ajalla. Tuotantoeläin Vaihtoehdot Kaikki vastanneet a Ei-kantajat c Kantajat (Vastaus-%; n) Lukumäärä; prosentti (95 %:n luottamusväli) Lkm Nauta Ei kontaktia (98,9; 259) a Kontakti praktiikassa Kontakti vapaa-ajalla Kontakti molemmissa Sika Ei kontaktia (98,5; 258) a Kontakti praktiikassa Kontakti vapaa-ajalla Kontakti molemmissa Siipikarja Ei kontaktia (98,1; 257) a Kontakti praktiikassa Kontakti vapaa-ajalla Kontakti molemmissa Turkiseläin Ei kontaktia (98,5; 258) a Kontakti praktiikassa Kontakti vapaa-ajalla Kontakti molemmissa Lammas Ei kontaktia (84,0; 220) a,b Kontakti praktiikassa Kontakti vapaa-ajalla Kontakti molemmissa 115; 44,4 (38,5 50,5) 68; 26,3 (21,3 31,9) 30; 11,6 (8,2 16,1) 46; 17,8 (13,6 22,9) 170; 65,9 (59,9 71,4) 61; 23,6 (18,9 29,2) 11; 4,3 (2,4 7,5) 16; 6,2 (3,9 9,8) 186; 72,4 (66,6 77,5) 29; 11,3 (8,0 15,7) 25; 9,7 (6,7 14,0) 17; 6,6 (4,2 10,3) 247; 95,7 (92,5 97,6) 9; 3,5 (1,8 6,5) 0; 0,0 (0,0 1,5) 2; 0,8 (0,2 2,8) 193; 87,7 (82,7 91,4) 22; 10,0 (6,7 14,7) 4; 1,8 (0,7 4,6) 1; 0,5 (0,1 2,5) 111; 44,4 (38,4 50,6) 67; 26,8 (21,7 32,6) 29; 11,6 (8,2 16,2) 43; 17,2 (13,0 22,4) 165; 66,3 (60,2 71,9) 59; 23,7 (18,8 29,4) 10; 4,0 (2,2 7,2) 15; 6,0 (3,7 9,7) 179; 72,2 (66,3 77,4) 29; 11,7 (8,3 16,3) 23; 9,3 (6,3 13,5) 17; 6,9 (4,3 10,7) 238; 95,6 (92,3 97,5) 9; 3,6 (1,9 6,7) 0; 0,0 (0,0 1,5) 2; 0,8 (0,2 2,9) 186; 87,3 (82,2 91,1) 22; 10,3 6,9 15,1) 4; 1,9 (0,7 4,7) 1; 0,5 (0,1 2,6) kantajista a Kaikki eläinlääkärit, jotka vastasivat kysymykseen työnkuvasta ja vapaa-ajan kontaktista kyseisen eläinlajin osalta. b 220/262 eläinlääkäriä vastasi kysymykseen muusta tuotantoeläinkontaktista (lammas) vapaa-ajalla. Lammaspraktiikkaa tehneistä eläinlääkäreistä (n=31) kahdeksan (8) ei vastannut kysymykseen lammaskontaktista (muu tuotantoeläinkontakti) vapaa-ajalla, minkä takia heitä ei ole mukana taulukossa. c Kaikkien vastanneiden lukumäärästä on vähennetty kysymykseen vastanneiden kantajien lukumäärä. 4/9 1/9 1/9 3/9 5/9 2/9 1/9 1/9 7/9 0/9 2/9 0/9 9/9 0/9 0/9 0/9 7/7 0/7 0/7 0/ Eläinlääkäreiden altistuminen vapaa-ajalla Kysymykseen asumisesta eläintilalla vastasi 260 (99,2 %) eläinlääkäriä. Heistä 42 (16,2 %; 12,2 21,1 %) vastasi kysymykseen myöntävästi. Kantajista ei kukaan (0/9) asunut eläintilalla. Kaikki 262 kyselylomakkeeseen vastannutta eläinlääkäriä vastasivat kysymykseen saman talouden aikuisten ammateista. Lääkäreitä, hammaslääkäreitä tai hoitajia oli samassa taloudessa 6,9 %:lla (4,4 10,6 %), eläinlääkäreitä tai eläintenhoitajia 10,3 %:lla (7,2 14,6 %) ja maanviljelijöitä tai muita ammatteja eläinten parissa 9,2 %:lla (6,2 13,3 %). Kantajista kaksi 66

72 (2/9) jakoi talouden eläinlääkärin tai eläintenhoitajan kanssa. Kukaan kantajista ei jakanut taloutta lääkärin, hammaslääkärin, hoitajan tai maanviljelijän kanssa. Kyselylomakkeeseen vastanneista eläinlääkäreistä 230 (87,8 %) oli matkustanut Suomen ulkopuolelle 12 kuukauden sisällä. Eniten oli matkustettu Pohjoismaihin (51,1 %) ja vähiten Australiaan ja Oseaniaan (1,1 %). Kaikki kantajat olivat matkustaneet Suomen ulkopuolelle. Kantajien kaksi suosituinta matkustuskohdetta olivat Keski-Eurooppa (7/9) ja Pohjoismaat (6/9) (taulukko 26). Taulukko 26. Vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastanneiden eläinlääkäreiden (vastaus-%: 100,0 %) matkustuskohteet. Matkustuskohteet Kaikki (n=262) Ei-kantajat (n=253) Kantajat (n=9) Prosentti (95 %:n luottamusväli) Lkm kantajista Pohjoismaat 51,1 (45,1 57,1) 50,6 (44,5 56,7) 6/9 Baltian maat 35,5 (29,9 41,5) 35,2 (29,6 41,2) 4/9 Keski-Eurooppa 45,0 (39,1 51,1) 43,9 (37,9 50,0) 7/9 Etelä-Eurooppa 36,3 (30,7 42,2) 36,4 (30,7 42,5) 3/9 Itä-Eurooppa 8,4 (5,6 12,5) 8,7 (5,8 12,8) 0/9 Aasia 13,7 (10,1 18,4) 14,2 (10,5 19,1) 0/9 Pohjois-Amerikka 5,3 (3,2 8,8) 5,5 (3,3 9,1) 0/9 Väli-Amerikka 1,5 (0,6 3,9) 1,6 (0,6 4,0) 0/9 Etelä-Amerikka 1,5 (0,6 3,9) 1,2 (0,4 3,4) 1/9 Afrikka 1,5 (0,6 3,9) 1,6 (0,6 4,0) 0/9 Australia ja Oseania 1,1 (0,4 3,3) 1,2 (0,4 3,4) 0/9 Ei matkustusta ulkomaille 12,2 (8,8 16,7) 12,6 (9,1 17,3) 0/9 67

73 5 POHDINTA 5.1 Tulosten tulkinta Moniresistenttien bakteerien aiheuttamien ongelmien lisääntyminen asettaa vaatimuksia terveydenhuoltohenkilökunnalle ja eläinlääkäreille hyvien suojautumiskäytäntöjen noudattamisessa. Ongelman vakavuuteen nähden eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä on tutkittu verrattain vähän. Suurin osa tutkimuksista on keskittynyt eläinlääkäreiden MRSAprevalenssin selvittämiseen. Vähemmän on tutkimuksia eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöistä, jotka ovat avainasemassa mikrobilääkeresistenssin leviämisen ehkäisyssä. Eläinlääkäreitä, jotka ovat moniresistentin bakteerin kantajia, on löytynyt Suomessa vähän verrattuna muihin maihin. Suomen tilanne voi johtua pääasiassa mikrobilääkkeiden harkitusta määräämisestä (EMA 2017), mutta suojautumiskäytännöt voivat myös vaikuttaa tähän. Tämä tutkielma antaa tietoa suomalaisten eläinlääkäreiden tämänhetkisistä suojautumiskäytännöistä moniresistenttejä bakteereita vastaan. Käsienpesu on yksi oleellisimmista keinoista suojautua moniresistenteiltä bakteereilta (WHO 2009b). Kuitenkin vain hieman yli puolet tuotantoeläinpraktikoista pesi kätensä aina, kun kädet olivat likaiset ja noin 70 % ennen seuraavalle tilalle siirtymistä. Samankaltainen tulos käsienpesusta tilojen välillä oli saatu tutkittaessa australialaisia eläinlääkäreitä (Anderson ym. 2008). Huomionarvoista tässä suomalaisessa tutkimuksessa on, että nautapraktikoista kukaan ei pessyt eikä desinfioinut käsiään aina nautojen tai nautaryhmien välillä. Nautapraktikoista lähes puolet ei koskaan desinfioinut käsiään nautojen tai nautaryhmien välillä. Yhdysvaltalaisista tuotantoeläinpraktikoista suurin osa (36,3 %) vastasi pesseensä ja desinfioineensa kädet usein potilaiden välissä (Wright ym. 2008). Suomalaisten eläinlääkäreiden tulos ei ole huolestuttava pelkästään moniresistenttien bakteerien tai tarttuvien tautien leviämisen kannalta vaan myös siksi, että eläinlääkäreiden soisi toimivan esimerkillisesti. Vähäistä oli kaiken kaikkiaan desinfiointihuuhteen käyttö. Desinfiointihuuhdetta käytettiin suurimmaksi osaksi tilanteesta riippuen joko harvoin tai ei koskaan, vaikka käsien desinfiointi olisi suhteellisen helppoa taskussa mukana kulkevalla, edullisella desinfiointihuuhteella eläinten ja eläinryhmien välissä. Vaihtoehtoisesti voisi tuottajille ehdottaa desinfiointihuuhteiden sijoittamista pesupaikkojen läheisyyteen. Kantajien käsihygienia ei poikennut ei-kantajien käsihygieniasta. 68

74 Eläinlääkäreiden arvioiden mukaan tallien käsienpesumahdollisuudet olivat eläintenpitotiloista puutteellisimmat. Lisäksi kysyttäessä käsien pesemisestä ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen eläinlääkärit arvioivat nämä käsienpesutilanteet heikoimmiksi talliolosuhteissa. Tavallisempaa oli käsienpesu kontaktin jälkeen kuin ennen kontaktia. Käsienpesu ennen kontaktia on tärkeää potilaiden suojaamiseksi. Epäselväksi jäi eläinlääkäreiden halu pestä kätensä ennen kontaktia ja kontaktin jälkeen. Voi siis olla, että ne jotka eivät pystyneet aina pesemään käsiään, olisivat kuitenkin halunneet pestä. Olisikin pyrittävä siihen, että eläinlääkärit voivat pestä kätensä aina sekä ennen kontaktia että kontaktin jälkeen. Tästä johtuen erityisesti tallinpitäjiä ja hevosten omistajia olisi hyvä ohjeistaa riittävistä käsienpesumahdollisuuksista. WHO:n suositus terveydenhuollon ammattilaisten käsienpesuajalle on s sisältäen s käsien saippuoimiseen (WHO 2009a, WHO 2009b). WHO:n suositukseen nähden eläinlääkäreiden arvioimat käsienpesuajat olivat liian lyhyitä, sillä yli 60 % vastaajista arvioi pesseensä käsiään alle 15 s. Vain yhdeksän eläinlääkärin (4,5 %) arvio käsienpesuun kuluvasta ajasta oli WHO:n suositusten mukainen. Kantajien lyhyemmät käsienpesuaika-arviot eivät selitä tässä tutkimuksessa moniresistentin bakteerin kantajuutta, sillä kantajien ja muiden eläinlääkäreiden arvioimilla käsienpesuajoilla ei ollut merkitsevää eroa (p=0,745). Kaiken kaikkiaan eläinlääkäreiden lyhyet käsienpesuaika-arviot voivat kertoa joko kiireestä työssä tai tietämättömyydestä. Tämän vuoksi olisi tärkeää lisätä tietoisuutta riittävästä käsienpesuajasta, esimerkiksi järjestämällä käsienpesukampanjoita ja tietoiskuja eläinlääkäreiden koulutustilaisuuksissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tutkimuksessa kysyttiin omaa arviota eli todellinen käsienpesuaika voi vaihdella paljonkin arvioidusta. WHO:n käsienpesuaikasuositusta ei kerrottu kyselylomakkeessa, koska tieto olisi voinut ohjata vastauksia. Aika-arvioissa saattoi olla joukossa myös pelkästään käsien saippuoimiseen arvioituja aikoja, koska kysymyksen saattoi tulkita kahdella tapaa. Jotta voidaan tietää eläinlääkäreiden todelliset käsienpesuajat, olisi tehtävä tutkimus, jossa aikoja mitattaisiin ja ne tilastoitaisiin. Eläinlääkäreiden arjessa käsien peseminen sekuntikellon kanssa ei ole realistista, mutta ehdotuksena käsienpesuaikojen pidentämiselle, voisi jokainen eläinlääkäri kehittää itselleen noin 40 s kestävän laulun, jonka laulaa aina mielessään käsiä pestessä. Liitteessä IV esitetään yksi ehdotus käsienpesulauluksi. Laulun aikana on tarkoitus saippuoida ja pestä kädet. Tuotantoeläintilat altistavat eläinlääkäreiden käsiä pölylle ja lialle 69

75 enemmän kuin sairaalaympäristö. Tämän vuoksi olisi tutkittava, onko WHO:n (2009a) ohje käsienpesuajasta riittävä tuotantoeläintiloissa. Lisäksi oli yllättävää, että vajaa kaksi prosenttia tuotantoeläinpraktikoista ei koskaan käyttänyt suojakäsineitä infektoituneen haavan hoidossa. Suojakäsineitä tulisi aina käyttää haavojen hoidossa oli haava infektoitunut tai ei, koska näin vähennetään mikrobien leviämisen riskiä (THL 2017a). Vuoden 2016 tutkimuksen perusteella on epätodennäköistä, että kantajat olisivat kolonisoituneet moniresistentillä bakteerilla haavan hoidon yhteydessä, sillä he kaikki käyttivät suojakäsineitä aina hoitaessaan likaista ja tuoretta sekä infektoitunutta haavaa. Tuotantoeläinpraktikkojen suojavaatteiden käyttö oli osittain hyvällä tasolla. Samalaisia tuloksia on havaittu australialaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöissä zoonooseja vastaan (Dowd ym. 2013). Kantajien suojavaatteiden käyttö ei näytä eronneen muiden eläinlääkäreiden suojavaatteiden käytöstä. Kaikkien eläinlääkäreiden päähineen käyttö vaihteli, ja hengityssuojaimia käytettiin hyvin harvoin. Erityisen tärkeää hengityssuojainten ja muiden suojavaatteiden käyttö olisi muun muassa, kun suoritetaan ruumiinavauksia, elvytetään, annetaan synnytysapua, tehdään hammashoitoja ja käsitellään eritteitä. Näissä tilanteissa voivat zoonoosit herkästi tarttua eri reittejä pitkin (AVA 2017). Lisätutkimuksia tarvitaan päähineen ja hengityssuojaimien käytön merkityksestä moniresistenttien bakteerien leviämisessä. Päähineiden ja hengityssuojaimien vaihtaminen käytön jälkeen olisi myös hyvä selvittää. Stetoskoopin ja praktiikkalaukun puhdistamista olisi syytä korostaa moniresistenttien bakteerien leviämisen ehkäisemisessä, koska näitä välineitä puhdistettiin harvoin. Kantajien ja muiden vastanneiden eläinkontaktit työssä ja vapaa-ajalla vastasivat hyvin toisiaan. Tulosten perusteella voidaan todeta, että käynnit turkiseläintiloilla ja lampoloissa eivät vuoden 2016 tutkimuksen perusteella olleet riskitekijöinä kantajuudelle. Myöskään matkailussa ei löytynyt eroa; kaikki kantajat ja lähes 90 % muista eläinlääkäreistä oli matkustanut Suomen ulkopuolelle viimeisen 12 kuukauden aikana. Vuoden 2016 tutkimuksen perusteella eläinlääkärin asumista eläintilalla ei voi pitää kantajuuden riskitekijänä, koska kukaan kantajista ei asunut eläintilalla. Kaiken kaikkiaan kantajien suojautumiskäytännöt mukailivat pitkälti muiden vastanneiden suojautumiskäytäntöjä. Tutkimuksen perusteella eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöissä on edelleen parannettavaa. Hypoteesi eläinlääkäreiden hyvistä suojautumiskäytännöistä ei siten ollut oikea. 70

76 Moniresistenttien bakteerien esiintyvyyttä eläinlääkäreillä tai muilla eläinten parissa työskentelevillä olisi tärkeää kartoittaa säännöllisin väliajoin, koska etenkin MRSA-bakteerin osalta CC398-genotyypin osuus ihmisistä eristetyistä kannoista on kasvussa (Salmenlinna ym. 2010, THL 2017b). Tutkimalla eläinten parissa työskenteleviä saataisiin ajantasainen tieto LA- MRSA-bakteerien kehityskulusta. Tällä hetkellä eläinlääkäreitä tai muita tuotantoeläinten parissa työskenteleviä ei seulota Suomessa rutiininomaisesti sairaalaan tullessa, mutta tilanteen arviointi saattaa olla paikallaan tulevaisuudessa. Ilahduttavaa oli, että suomalaisten eläinlääkäreiden arviot omasta zoonoositietämyksestään olivat parantuneet seitsemän vuoden takaisesta. Hypoteesi zoonoositietämyksen parantumisesta oli oikea, koska samaa mieltä väitteestä Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä olevien osuus kasvoi lähes viidenneksen verrattaessa vuosien 2009 ja 2016 tuloksia. Mielenkiintoista oli, että ei mielipidettä -vastanneiden osuus kasvoi myös. Kysyttäessä zoonoosien tartuntareiteistä yllättävää oli, että muutama vastanneista ei tiennyt zoonoosien tarttuvan ihmisistä eläimiin. Tämän oleellisen tartuntareitin tunnistaminen vaatii lisäkoulutusta, sillä eläinlääkärit voivat tietämättäänkin tartuttaa eläimiä omilla toimillaan. Kantajien arviot zoonoositietämyksestään olivat yhdenmukaiset ei-kantajien kanssa. 5.2 Huomioita vuoden 2016 tutkimuksesta Vuonna 2016 Suomessa oli noin 2600 eläinlääkäriä. Heistä noin tuhat (38 %) osallistui vuoden 2016 Eläinlääkäripäiville (SELL 2017). Tämän perusteella vuoden 2016 kyselylomakkeeseen vastasi noin 10 % suomalaisista eläinlääkäreistä ja 26 % Eläinlääkäripäiville osallistuneista eläinlääkäreistä. Vuonna 2016 Suomen Eläinlääkäriliiton jäsenistä karkeasti vajaa 60 % teki työkseen praktiikkaa (SELL 2017). Kyselylomakkeeseen vastanneiden praktikkojen osuus (76,3 %) oli suurempi verrattaessa jäsenistön praktikkojen osuutta, mutta molemmissa joukoissa praktikot edustivat enemmistöä. Vuoden 2016 Eläinlääkäripäivillä käsiteltiin kattavasti erilaisia aihealueita pääteemana hallittu mikrobilääkkeiden käyttö (SELL 2017). Voi olla, että pääteema on houkutellut praktikoita osallistumaan Eläinlääkäripäiville ja siten tutkimushankkeeseen. Tutkimushankkeeseen osallistuminen oli ilmaista, ja osallistujat saivat halutessaan tulokset näytteidenotosta. Lisäksi tuloksia käsiteltiin tunnistamattomasti. Näitä taustoja vasten eläinlääkärit, jotka ovat saattaneet epäillä itsellään moniresistentin bakteerin kantajuutta, ovat voineet herkemmin osallistua tutkimushankkeeseen. Toisaalta voi myös olla, että he eivät ole halunneet osallistua. 71

77 Tutkimuksessa ilmenneen pienen kantajalukumäärän vuoksi tilastolliset merkitsevyydet jätettiin laskematta muiden kuin käsienpesuajan osalta. Hypoteesia kantajuudelle altistavista riskitekijöistä ei siten voitu tutkia. Laajempi tutkimus suuremmalla kantajamäärällä voisi parantaa riskitekijöiden tunnistettavuutta. Vuoden 2016 kyselylomakkeessa pyydettiin vastaajia määrittämään tehdyt työnkuvat ja toteutuneet eläinkontaktit viimeisen 12 kuukauden ajalta sanoilla vähintään viikoittain, harvemmin tai ei koskaan. Ongelmaksi sanavalintojen kanssa muodostui se, että eläinlääkäreiden työnkuvat saattoivat vaihdella tutkittavan vuoden aikana, ja eläinlääkärit saattoivat olla kontaktissa eläimiin eripituisia jaksoja. Kyselynaikaisia työnkuvia ja eläinkontakteja ei pyydetty määrittämään. Tämän vuoksi on vaikea arvioida työnkuvien ja eläinkontaktien määrän vaikutusta kantajuuteen sekä kantajuuden väliaikaisuutta tai pysyvyyttä. Vastaajien kannalta kyselylomakkeiden kysymyksiä voisi täsmentää, jotta vältyttäisiin erilaisilta tulkinnoilta ja niiden aiheuttamilta mittausvirheiltä (teoksessa Dillman ym. 2014). Tämä huomio koskee myös jo edellä mainittua käsienpesuaikakysymystä. Vuoden 2016 kyselylomakkeessa oli useassa kohdassa vastausvaihtoehdot ei koskaan ja ei koske minua vierekkäin. Tämä aiheutti muutamissa tapauksissa selkeää epäjohdonmukaisuutta vastauksissa. Samankaltaisia ilmaisuja olisi hyvä välttää kyselylomakkeessa tulosten luotettavuuden parantamiseksi (teoksessa Dillman ym. 2014). Jos tulevaisuudessa toteutetaan uusintakysely eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöistä, voitaisiin kysymyksiä tarkentaa koskemaan selvemmin erilaisia tuotantoeläintiloja. Näin saataisiin selkeämpi käsitys eläinlääkäreiden suojautumiskäytännöistä erilaisilla tiloilla, jolloin suojautumiskäytäntöjä voitaisiin verrata keskenään. Lisäksi voitaisiin selventää aikamääreitä syy-seuraussuhteiden tarkempaa analysointia varten. Uusintakyselyssä olisi myös mielenkiintoista kysyä, kuinka usein eläinlääkärit altistuvat eriteroiskeille, ja vaihtavatko he työ- tai suojavaatteet altistuessaan. 72

78 LIITTEET LIITE I: Käsienpesu saippualla ja käsien desinfiointi 1. Kostuta kädet vedellä. 2. Ota saippuaa käsiin niin paljon, että kädet peittyvät joka puolelta. 3. Hiero saippuaa kämmeniin, kädenselkiin ja sormien väleihin sormien ollessa lomittain. 4. Laita sormet vastakkaisen käden kämmenen sisään nyrkiksi ja hiero saippuaa sormen päihin sivuttaisliikkeellä. 5. Tartu vastakkaisen käden peukaloon kämmenotteella ja hiero pyörittävin liikkein saippuaa peukaloon. Toista sama liike toisella kädellä. 6. Hiero saippuaa pyörivin liikkein sormenpäillä vastakkaisen käden kämmenen keskustaan. Toista toisella kädellä. 7. Hiero ranteet vastakkaisen käden kämmenellä. Vaiheiden 3 7 kesto tulisi olla s (kuvan 19:n vaiheet 2 7). 8. Pese kädet runsaalla vedellä. 9. Kuivaa kädet kauttaaltaan kertakäyttöisellä käsipaperilla. 10. Sulje vesihana käsipaperilla. Vaiheiden 1 10 kesto tulisi olla s (kuvan 19:n vaiheet 0 11). 11. Ota desinfiointihuuhdetta kuiviin käsiin 2 5 ml. Käsien olisi kostuttava kunnolla desinfiointihuuhteesta. 12. Hiero desinfiointihuuhdetta käsiin vaiheiden 3 7 mukaisesti (kuvan 19:n vaiheet 2 7), kunnes ovat kuivat eli noin 30 s. Ohje on koottu lähteistä: Evira 2010, WHO 2009a, WHO 2009b ja BSAVA Kuvallinen ohje seuraavalla sivulla (kuva 19). 73

79 Kuva 19. WHO:n ohje käsienpesuun ja käsien desinfiointiin (WHO 2006). 74

80 LIITE II: Vuoden 2016 tutkimuksen kyselylomake 75

81 76

82 77

83 78

84 79

85 Tallikäyntejä tehnteet eläinlääkärit (%) LIITE III: Eläinlääkäreiden työkäytännöt moniresistenteiltä bakteereilta suojautumisessa -posteri Eläinlääkäripäivillä 2017 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI ELÄINLÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA VETERINÄRMEDICINSKA FAKULTETEN FACULTY OF VETERINARY MEDICINE Eläinlääkäreiden työkäytännöt moniresistenteiltä bakteereilta suojautumisessa JOHDANTO Bakteerien moniresistenssin yleistyminen ja leviäminen ovat luoneet mittavan terveysongelman maailmassa. Moniresistentit bakteerit leviävät ihmisten ja eläinten välillä sekä välityksellä. Eläinten parissa työskentelevät ihmiset voivat olla suuremmassa riskissä saada tai levittää zoonoosia. Leviämisen ehkäisyssä ensisijaista on oikeanlainen suojautuminen, kuten hyvän käsihygienian noudattaminen. WHO:n suositus käsienpesuajalle on s. Moniresistentit bakteerit eläinlääkäreillä -tutkimushankkeen tarkoituksena oli selvittää metisilliiniresistentin Staphylococcus aureus (MRSA) -bakteerin (Verkola M; posteri 19) ja laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavien enterobakteerien (ESBL) (Pietola E; posteri 14) esiintyvyyttä suomalaisilla eläinlääkäreillä. Toinen tarkoitus oli selvittää eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä sekä mahdollisia moniresistentin bakteerin kantajuuden lähteitä. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen kohteena olivat vuonna 2016 eläinlääkäripäiville osallistuneet eläinlääkärit. Heidän työkäytäntöjään moniresistenteiltä bakteereilta suojautumisessa selvitettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tilastolliset analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics ohjelman avulla, ja 95 %:n luottamusvälit laskettiin Epitoolslaskurilla. TULOKSET Kyselylomakkeen palautti 262 eläinlääkäriä. Kyselylomakkeessa kysyttiin omaa arviota zoonoositietämyksestä. Zoonoositietämyksensä hyväksi arvioineiden osuus kasvoi 17,6 prosenttiyksikköä vuonna 2009 toteutettuun Suomalaisten eläinlääkärien zoonoottiset infektiot - kyselyyn verrattuna (taulukko). Taulukko. Suomalaisten eläinlääkäreiden vastaukset väitteeseen Minulla on hyvät tiedot zoonooseista ja niiden ehkäisystä vuosina 2009 ja Vastausvaihtoehdot Vuoden 2009 Täysin samaa mieltä Samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Eri mieltä Täysin eri mieltä Ei mielipidettä Ei vastausta kysely Vuoden 2016 kysely Vastaukset (%) ja 95 %:n luottamusvälit 8,2 (5,6 11,8) 31,4 (26,4 36,8) 50,0 (44,4 55,6) 7,8 (5,3 11,4) 1,0 (0,3 2,8) 0,0 (0,0 1,2) 1,6 (0,7 3,8) 0,0 (0,0 1,2) 10,3 (7,0 15,0) 46,9 (41,0 53,0) 28,6 (24,0 35,0) 9,5 (7,0 14,0) 0,0 (0,0 1,0) 0,8 (0,0 3,0) 3,1 (2,0 6,0) 0,8 (0,0 3,0) Muutos, prosenttiyksikkö + 2,1 + 15,5 21,4 + 1,7 1,0 + 0,8 + 1,5 + 0,8 Terhi Järvelä 1 Marie Verkola 1 Pikka Jokelainen 1,2,3 Anna-Maija K. Virtala 1 Asko Järvinen 4 Kristian Lindqvist 5 Paula M. Kinnunen 1 Annamari Heikinheimo 1 1 Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto; 2 SSI, Kööpenhamina, Tanska; 3 EMÜ, Tartto, Viro; 4 Infektiosairauksien linja, HYKS Tulehduskeskus, Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen keskussairaala; 5 Opetusja opiskelijapalvelut, Helsingin yliopisto Käsienpesuun käytetystä ajasta pyydettiin myös oma arvio. Vastaajista (n=202) 63,9 % käytti käsienpesuun aikaa oman arvionsa mukaan alle 15 s. Kyselylomakkeen avulla selvitettiin arviota käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä työssä. Suurin osa (47,2 %) tallikäyntejä tehneistä eläinlääkäreistä (n=108) piti tallien käsienpesumahdollisuuksia joskus riittävinä (kuva). 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Ei koskaan Harvoin Joskus Usein Aina Käsienpesumahdollisuuksien riittävyys talleilla Kuva. Tallikäyntejä tehneiden eläinlääkäreiden arviot (n=108, 100,0 %) käsienpesumahdollisuuksien riittävyydestä (lämmin vesi, saippua, puhdas pyyhe/käsipyyhe) talleilla. POHDINTA Zoonoottisen resistenssin huomioiminen eläinten parissa työskenneltäessä on tärkeää ja ajankohtaista. Eläinlääkäreiden arvio zoonoositietämyksestään on parantunut. Parannettavaa kuitenkin löytyi: arvioidut käsienpesuajat olivat liian lyhyet. Tietoisuutta riittävästä käsienpesuajasta tulisi lisätä. Eläinlääkäreiden olisi myös hyvä ohjeistaa tallinpitäjiä käsienpesumahdollisuuksien riittävästä järjestämisestä. Mikrobilääkeresistenssi on laajeneva ongelma myös Suomessa, joten eläinlääkäreiden tulisi kiinnittää jatkuvasti huomiota suojautumiskäytäntöihinsä. KIITOKSET Kiitokset kaikille tutkimushankkeeseen osallistuneille eläinlääkäreille. Tutkimushanketta rahoitti Työsuojelurahasto. Vastaajia, kpl

Laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavat bakteerit ja MRSA - Uudet ilmoitettavat eläintaudit

Laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavat bakteerit ja MRSA - Uudet ilmoitettavat eläintaudit Laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavat bakteerit ja MRSA - Uudet ilmoitettavat eläintaudit Erikoistutkija Suvi Nykäsenoja Jaostopäällikkö Antibioottijaosto Elintarvike- ja rehumikrobiologian tutkimusyksikkö

Lisätiedot

Ovatko MDR-mikrobit samanlaisia?

Ovatko MDR-mikrobit samanlaisia? Ovatko MDR-mikrobit samanlaisia? Risto Vuento 1 Onko sillä merkitystä, että MDR-mikrobit ovat samanlaisia tai erilaisia? Yleisesti kaikkeen hankittuun resistenssiin pitäisi suhtautua vakavasti Varotoimet

Lisätiedot

Moniresistentit mikrobit MRSA, ESBL, CPE ja VRE. Alueellinen koulutus Mikrobiologi Terhi Tuhkalainen

Moniresistentit mikrobit MRSA, ESBL, CPE ja VRE. Alueellinen koulutus Mikrobiologi Terhi Tuhkalainen Moniresistentit mikrobit MRSA, ESBL, CPE ja VRE Alueellinen koulutus 5.10.2018 Mikrobiologi Terhi Tuhkalainen Esityksen sisältö Mikrobien antibioottiresistenssi Moniresistentit bakteerit (MDR) MRSA = Methicillin

Lisätiedot

Moniresistentit mikrobit MRSA, ESBL, CPE ja VRE. Alueellinen koulutus Mikrobiologi Terhi Tuhkalainen

Moniresistentit mikrobit MRSA, ESBL, CPE ja VRE. Alueellinen koulutus Mikrobiologi Terhi Tuhkalainen Moniresistentit mikrobit MRSA, ESBL, CPE ja VRE Alueellinen koulutus 5.10.2018 Mikrobiologi Terhi Tuhkalainen Esityksen sisältö Mikrobien antibioottiresistenssi Moniresistentit bakteerit (MDR) MRSA = Methicillin

Lisätiedot

Moniresistenttibakteerit ympärillämme. Antti Väänänen Osastonylilääkäri LSHP

Moniresistenttibakteerit ympärillämme. Antti Väänänen Osastonylilääkäri LSHP Moniresistenttibakteerit ympärillämme Antti Väänänen Osastonylilääkäri LSHP Taustaa Mikrobilääkeresistenssi eli antibioottiresistenssi tarkoittaa mikrobien muuttumista mikrobilääkkeille vastustustuskykyisiksi.

Lisätiedot

Moniresistenttien mikrobien näytteenotto

Moniresistenttien mikrobien näytteenotto Moniresistenttien mikrobien näytteenotto Mika Paldanius Osastonhoitaja TtM, FT Mikrobiologian laboratorio Moniresistenttien mikrobien näytteenotto Mikrobit ovat erittäin muuntautumiskykyisiä Antibioottihoidoista

Lisätiedot

Moniresistenttien bakteereiden aiheuttamat infektiot sairaalassa

Moniresistenttien bakteereiden aiheuttamat infektiot sairaalassa Moniresistenttien bakteereiden aiheuttamat infektiot sairaalassa Risto Vuento Ylilääkäri Fimlab mikrobiologia risto.vuento@fimlab.fi 1 Sidonnaisuudet kahden viimeisen vuoden ajalta LKT, dosentti, kl. mikrobiologian

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssin esiintyminen sianlihan tuotantoketjussa

Mikrobilääkeresistenssin esiintyminen sianlihan tuotantoketjussa Mikrobilääkeresistenssin esiintyminen sianlihan tuotantoketjussa Suvi Nykäsenoja erikoistutkija antibioottijaosto, mikrobiologian yksikkö Mikrobilääkeresistenssin hallinta ja ehkäisy sianlihan tuotantoketjussa

Lisätiedot

Mitä moniresistentin mikrobin kantajuus tarkoittaa? Eristääkö vai ei?

Mitä moniresistentin mikrobin kantajuus tarkoittaa? Eristääkö vai ei? Mitä moniresistentin mikrobin kantajuus tarkoittaa? Eristääkö vai ei? Infektioiden torjunnalla turvaa ja laatua hoitolaitoksiin Alueellinen koulutuspäivä 29.11.2016 Hygieniahoitaja, Anu Harttio-Nohteri/VSSHP

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssi Suomessa. Miika Bergman LL, FM, erikoistutkija Mikrobilääkeresistenssiyksikkö (TAMI)

Mikrobilääkeresistenssi Suomessa. Miika Bergman LL, FM, erikoistutkija Mikrobilääkeresistenssiyksikkö (TAMI) Mikrobilääkeresistenssi Suomessa Miika Bergman LL, FM, erikoistutkija Mikrobilääkeresistenssiyksikkö (TAMI) Sisältö Mikrobilääkeresistenssin seuranta FiRe TTR SIRO Kohdennetut tutkimukset esim. karbapenemaasidiagnostiikka

Lisätiedot

ESBL-E.coli, linjaus OYS ERVA:lla. Niina Kerttula infektiolääkäri OYS

ESBL-E.coli, linjaus OYS ERVA:lla. Niina Kerttula infektiolääkäri OYS ESBL-E.coli, linjaus OYS ERVA:lla Niina Kerttula infektiolääkäri OYS 30.9.2016 1 Muutos ESBL-E.coli linjauksissa OYS sairaanhoitopiirin alueella 14.9.2015 alkaen potilaita, joilla todettu ESBL- E.coli,

Lisätiedot

Mitä lainsäädäntö sanoo vasikoiden lääkitsemisestä?

Mitä lainsäädäntö sanoo vasikoiden lääkitsemisestä? Mitä lainsäädäntö sanoo vasikoiden lääkitsemisestä? Ylitarkastaja Liisa Kaartinen, Evira Vasikkakasvattamoiden hengitystietulehdusten ennaltaehkäisy, hoito ja lääkityskäytännöt Tampere ja Iisalmi 1 Vasikoiden

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssitilastot

Mikrobilääkeresistenssitilastot Mikrobilääkeresistenssitilastot 12-17 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (EPSHP alue) Seinäjoen keskussairaala, Kliininen mikrobiologia Kerttu Saha R+I % 45 35 25 15 5 Escherichia coli 12-17, EPSHP Veriviljelynäytteet,

Lisätiedot

MIKROBILÄÄKERESISTENSSITILANNE 2014

MIKROBILÄÄKERESISTENSSITILANNE 2014 MIKROBILÄÄKERESISTENSSITILANNE 2014 Seuraavissa taulukoissa tutkittujen tapausten lukumäärä ja niistä lasketut prosenttiluvut on ilmoitettu potilaittain. Esitettyjä lukuja arvioitaessa on huomioitava,

Lisätiedot

Siipikarjan terveys- ja hyvinvointipäivä Ikaalinen 22.3.2012. Terveydenhuoltoeläinlääkäri Hannele Nauholz

Siipikarjan terveys- ja hyvinvointipäivä Ikaalinen 22.3.2012. Terveydenhuoltoeläinlääkäri Hannele Nauholz Siipikarjan terveys- ja hyvinvointipäivä Ikaalinen 22.3.2012 Terveydenhuoltoeläinlääkäri Hannele Nauholz Saksa, Nordrhein-Westfalen 11/2011 962 tuotantopolven broilerikasvatuserää 182 eri tilalta Helmi-kesäkuu

Lisätiedot

ESBL kantajuus Suomessa kliinisen tutkimuksen satoa

ESBL kantajuus Suomessa kliinisen tutkimuksen satoa ESBL kantajuus Suomessa kliinisen tutkimuksen satoa FT, yliopisto-opettaja Lääketieteellinen Mikrobiologia ja Immunologia Turun yliopisto Pitääkö olla huolissaan? Lähde: Review on Antimicrobial Resistance

Lisätiedot

Moniresistentit bakteerit

Moniresistentit bakteerit 25.8.2014 1 Moniresistentit bakteerit MRSA = Metisilliini Resistentti Staphylococcus aureus Staphylococcus aureus on yleinen terveiden henkilöiden nenän limakalvoilla ja iholla elävä grampositiivinen kokkibakteeri.

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä 2017

Mikrobilääkeresistenssi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä 2017 Mikrobilääkeresistenssi ssä www.islab.fi Terveydenhuollon-ammattilaiselle Mikrobiologian tilastoja kliinisesti tärkeimmät bakteerilajit ja näytelaadut yksi kyseisen lajin bakteerikantalöydös/potilas Herkkyysmääritysstandardi:

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä 2018

Mikrobilääkeresistenssi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä 2018 Mikrobilääkeresistenssi ssä www.islab.fi Terveydenhuollon-ammattilaiselle Mikrobiologian tilastoja kliinisesti tärkeimmät bakteerilajit ja näytelaadut yksi kyseisen lajin bakteerikantalöydös/potilas Herkkyysmääritysstandardi:

Lisätiedot

VERTAILULABORATORIOTOIMINTA

VERTAILULABORATORIOTOIMINTA VERTAILULABORATORIOTOIMINTA MIKROBILÄÄKEHERKKYYDEN TESTAAMINEN Liite 3. Testattavat mikrobilääkkeet Staphylococcus sp. ß-laktamaasitesti* G-penisilliini amoksisilliinikl. happo kefalotiini 2 oksasilliini**:

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssin seuranta Suomessa ja tilanne muuhun Eurooppaan nähden

Mikrobilääkeresistenssin seuranta Suomessa ja tilanne muuhun Eurooppaan nähden Mikrobilääkeresistenssin seuranta Suomessa ja tilanne muuhun Eurooppaan nähden Suvi Nykäsenoja Erikoistutkija Antibioottijaosto, Mikrobiologian tutkimusyksikkö, Laboratoriopalveluiden tutkimusosasto Ajankohtaista

Lisätiedot

Ajankohtaista asiaa MRSA:sta Suomen Endoproteesihoitajat ry Silja Serenade 21.4.2004 hygieniahoitaja Marja Hämäläinen HUS Mobiiliyksikkö

Ajankohtaista asiaa MRSA:sta Suomen Endoproteesihoitajat ry Silja Serenade 21.4.2004 hygieniahoitaja Marja Hämäläinen HUS Mobiiliyksikkö Ajankohtaista asiaa MRSA:sta Suomen Endoproteesihoitajat ry Silja Serenade 21.4.2004 hygieniahoitaja Marja Hämäläinen HUS Mobiiliyksikkö Sairaalahygieenisesti ongelmalliset mikrobit Mikrobilääkkeille vastustuskykyiset

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssi Pohjois-Savossa 2016

Mikrobilääkeresistenssi Pohjois-Savossa 2016 Mikrobilääkeresistenssi Pohjois-Savossa www.islab.fi Terveydenhuollon-ammattilaiselle Mikrobiologian tilastoja mikrobilääkeresistenssitilanne ssä vuonna kliinisesti tärkeimmät bakteerilajit ja näytelaadut

Lisätiedot

KYSRES Herkkyysmääritysstandardi:

KYSRES Herkkyysmääritysstandardi: KYSRES mikrobilääkeresistenssitilanne ssä vuonna kliinisesti tärkeimmät bakteerilajit ja näytelaadut yksi kyseisen lajin bakteerikantalöydös/potilas Herkkyysmääritysstandardi: Kuopion aluelaboratorio,

Lisätiedot

Resistenssiseuranta elintarvikeketjussa

Resistenssiseuranta elintarvikeketjussa Resistenssiseuranta elintarvikeketjussa Mikrobit hyvässä ja pahassa-seminaari 29.11.2016 Satu Olkkola, erikoistutkija, ELT Tutkimus- ja laboratorio-osasto Elintarvike- ja rehumikrobiologian tutkimusyksikkö

Lisätiedot

Campylobacter jejunin antibioottiresistenssi Suomessa

Campylobacter jejunin antibioottiresistenssi Suomessa Campylobacter jejunin antibioottiresistenssi Suomessa Satu Olkkola, ELL Elintarvikehygienian ja Ympäristöterveyden osasto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin Yliopisto Yleistä * Yleensä ei tarvita

Lisätiedot

gramnegatiiviset sauvat

gramnegatiiviset sauvat Karbapenemaasia tuottavat gramnegatiiviset sauvat Jari Jalava, FT Sisältö 1. Karbapenemaasit 2. Karbapenemaasien kliininen merkitys 3. Epidemiologinen tilanne 4. Karbapeneemeille resistenttien kantojen

Lisätiedot

UHKAAKO ANTIBIOOTTIEN TEHOTTOMUUS (ANTIBIOOTTIRESISTENSSI)? ANTTI NISSINEN FT, KLIINISEN MIKROBIOLOGIAN DOSENTTI

UHKAAKO ANTIBIOOTTIEN TEHOTTOMUUS (ANTIBIOOTTIRESISTENSSI)? ANTTI NISSINEN FT, KLIINISEN MIKROBIOLOGIAN DOSENTTI UHKAAKO ANTIBIOOTTIEN TEHOTTOMUUS (ANTIBIOOTTIRESISTENSSI)? ANTTI NISSINEN FT, KLIINISEN MIKROBIOLOGIAN DOSENTTI IKÄÄNTYVIEN YLIOPISTO 28.11.2018 2 IKÄÄNTYVIEN YLIOPISTO 28.11.2018 3 Antibiootti on mikrobin

Lisätiedot

THL:n laboratoriopohjainen seuranta ja kantakokoelmaan lähetettävät bakteerikannat,

THL:n laboratoriopohjainen seuranta ja kantakokoelmaan lähetettävät bakteerikannat, THL:n laboratoriopohjainen seuranta ja kantakokoelmaan lähetettävät bakteerikannat, 1.1.2015 Bakteeri Lähetysperuste Tyypitys THL:ssa ja vastauskäytäntö Minne lähetetään Metisilliiniresistentti Staphylococcus

Lisätiedot

Hepatiitti E -viruksen esiintyminen ihmisissä ja eläimissä Suomessa

Hepatiitti E -viruksen esiintyminen ihmisissä ja eläimissä Suomessa Hepatiitti E -viruksen esiintyminen ihmisissä ja eläimissä Suomessa Tuija Kantala ELL, yliopisto-opettaja, jatkotutkinto-opiskelija Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Eläinlääketieteellinen

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssitilanne Suomessa ja maailmalla

Mikrobilääkeresistenssitilanne Suomessa ja maailmalla Mikrobilääkeresistenssitilanne Suomessa ja maailmalla Jari Jalava, FT 7.4.2017 1 Mikrobilääkeresistenssin seurantamekanismit FiRe - Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance Tartuntatautirekisteri

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla / / Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 2017 JKauranen

Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla / / Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 2017 JKauranen Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 17 1 Huom! MRSA,VRE ja ESBL-löydöksissä mukana myös Keski-Pohjanmaan, Länsi-Pohjan ja Kainuun seulontalöydöksiä. Kliiniset näytteet tarkoittavat muita

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla / / Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 2016 JKauranen

Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla / / Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 2016 JKauranen Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 216 1 Huom! n määrä tarkoittaa niiden kantojen lukumäärää, joille on tehty herkkyysmääritys. Löydösmäärät voivat olla isompia. MRSA,VRE ja ESBL-löydöksissä

Lisätiedot

LUONNOS/ Kansallinen mikrobilääkeresistenssin torjunnan toimenpidesuunnitelma - toimenpiteet eläinten lääkinnässä ja elintarvikeketjussa

LUONNOS/ Kansallinen mikrobilääkeresistenssin torjunnan toimenpidesuunnitelma - toimenpiteet eläinten lääkinnässä ja elintarvikeketjussa LUONNOS/13.1.2017 Kansallinen mikrobilääkeresistenssin torjunnan toimenpidesuunnitelma toimenpiteet eläinten lääkinnässä ja elintarvikeketjussa Harmaalla pohjalla WHO:n edellyttämät aihealueet, joita on

Lisätiedot

Valtakunnallinen suositus moniresistenttien mikrobien torjunnasta. Elina Kolho

Valtakunnallinen suositus moniresistenttien mikrobien torjunnasta. Elina Kolho Valtakunnallinen suositus moniresistenttien mikrobien torjunnasta Elina Kolho STM käynnistämä projekti Tavoite yhtenäistää moniresistenttien mikrobien torjuntakäytäntöjä Suomessa => kohderyhmä tartunnantorjuntatiimit

Lisätiedot

KYSRES Herkkyysmääritysstandardi: Kuopion aluelaboratorio, Kliininen mikrobiologia

KYSRES Herkkyysmääritysstandardi: Kuopion aluelaboratorio, Kliininen mikrobiologia KYSRES mikrobilääkeresistenssitilanne ssä vuonna kliinisesti tärkeimmät bakteerilajit ja näytelaadut yksi kyseisen lajin bakteerikantalöydös/potilas Herkkyysmääritysstandardi: Streptococcus pneumoniae

Lisätiedot

Alueellinen sairaalahygieniapäivä Epidemiologinen katsaus

Alueellinen sairaalahygieniapäivä Epidemiologinen katsaus Alueellinen sairaalahygieniapäivä 22.11.2017 -Epidemiologinen katsaus infektiolääkäri Hanna Viskari 1 2 7-vuotiaan tytön virtsan klebsiella. Anamneesissa ei ole erityistä syytä tällaiseen resistenssiin

Lisätiedot

Moniresistenttien mikrobien kantajien/altistuneiden hoito ja viljelynäytteet akuuttisairaanhoidon osastoilla ja poliklinikoilla

Moniresistenttien mikrobien kantajien/altistuneiden hoito ja viljelynäytteet akuuttisairaanhoidon osastoilla ja poliklinikoilla 1(5) Moniresistenttien mikrobien kantajien/altistuneiden hoito ja viljelynäytteet akuuttisairaanhoidon osastoilla ja poliklinikoilla Yleistä Sairaalaympäristössä mikrobien keskeisin tartuntareitti on kosketustartunta.

Lisätiedot

Labquality-päivät OVATKO MONIRESISTENTIT BAKTEERIT KURISSA? Antti Hakanen Tartuntatautiseurannan ja -torjunnan osasto (TATO)

Labquality-päivät OVATKO MONIRESISTENTIT BAKTEERIT KURISSA? Antti Hakanen Tartuntatautiseurannan ja -torjunnan osasto (TATO) Labquality-päivät 5.2.2009 OVATKO MONIRESISTENTIT BAKTEERIT KURISSA? Antti Hakanen Tartuntatautiseurannan ja -torjunnan osasto (TATO) Eivät ainakaan ulkomailla Moniresistenssin murheenkryynit Moniresistentti

Lisätiedot

Bakteerien mikrobilääkeresistenssi Suomessa

Bakteerien mikrobilääkeresistenssi Suomessa Marianne Gunell Jari Jalava TYÖPAPERI Suomessa Finres 2012 1 2014 TYÖPAPERI 1/2014 Marianne Gunell ja Jari Jalava Suomessa Finres 2012 FiRe ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Finres 2012 -työpaperin toimittamisesta

Lisätiedot

onko panostettava tartunnan torjuntaan vai lisäksi infektiontorjuntaan? Mari Kanerva SIRO-päivä

onko panostettava tartunnan torjuntaan vai lisäksi infektiontorjuntaan? Mari Kanerva SIRO-päivä Moniresistenttien ongelmamikrobien aiheuttama sairaalainfektiotaakka onko panostettava tartunnan torjuntaan vai lisäksi infektiontorjuntaan? Mari Kanerva SIRO-päivä 2.10.2013 Moniresistenttien mikrobien

Lisätiedot

Moniresistentit mikrobit. 4.5.2015 Teija Puhto infektiolääkäri

Moniresistentit mikrobit. 4.5.2015 Teija Puhto infektiolääkäri Moniresistentit mikrobit 4.5.2015 Teija Puhto infektiolääkäri Käsitteitä altistuminen lähikontakti mikrobiin/kantajaan kontaminaatio mikrobien lyhytaikainen läsnäolo esim. käsissä, mikrobit eivät lisäänny

Lisätiedot

Ajankohtaista lääkitsemisen valvonnasta

Ajankohtaista lääkitsemisen valvonnasta Ajankohtaista lääkitsemisen valvonnasta Ajankohtaista eläinten terveydestä ja lääkitsemisestä 19.5.2016 Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara EHYT-yksikkö Hevosten lääkitysopas Löytyy täältä Ajankohtaista

Lisätiedot

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2018

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2018 Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2018 Kaisu Rantakokko-Jalava Tyks Kliininen mikrobiologia 21.3.2019 Stafylokokkien resistenssi (% R) vuonna 2018 kliiniset näytteet (1 kanta/potilas) S.

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla / / Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 2015 JKauranen

Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla / / Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 2015 JKauranen Mikrobilääkeresistenssitilanne Pohjois-Pohjanmaalla 215 1 Huom! n määrä tarkoittaa niiden kantojen lukumäärää, joille on tehty herkkyysmääritys. Löydösmäärät voivat olla isompia. MRSA,VRE ja ESBL-löydöksissä

Lisätiedot

Broilerien terveys ja lääkkeiden käyttö. Helsinki 16.11.2011 Pirjo Kortesniemi

Broilerien terveys ja lääkkeiden käyttö. Helsinki 16.11.2011 Pirjo Kortesniemi Broilerien terveys ja lääkkeiden käyttö Helsinki 16.11.2011 Pirjo Kortesniemi perustettu 30.6.1994 Tausta: - Säilyttää Suomen erinomainen terveystilanne - Hallita EU- jäsenyyden mukanaan tuomat uudet tautiriskit

Lisätiedot

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2017

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2017 Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2017 Kaisu Rantakokko-Jalava Tyks Kliininen mikrobiologia 2.3.2018 Stafylokokkien resistenssi (% R) vuonna 2017 kliiniset näytteet (1 kanta/potilas) S.

Lisätiedot

Ajankohtaista asiaa vertailulaboratoriosta

Ajankohtaista asiaa vertailulaboratoriosta 24.6.2010 Ajankohtaista asiaa vertailulaboratoriosta Tähän viestiin on koottu ajankohtaisia asioita mikrobiologisia tutkimuksia tekeville laboratorioille. Aiheina tässä kirjeessä: NordValin juhlasymposium

Lisätiedot

Mikrobien monilääkeresistenssi. Jari Jalava, FT

Mikrobien monilääkeresistenssi. Jari Jalava, FT Mikrobien monilääkeresistenssi Jari Jalava, FT Käsitteitä, lyhenteitä MRSA - metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus, resistenssi kaikille -laktaamiantibiooteille mukaan lukien kefalosporiinit (meca/c-geenit)

Lisätiedot

evira-3484-liite-2-sir-tulkintarajat.xlsx kiekossa S I R AMINOGLYKOSIDIT Enterobacteriacae, Pseudomonas aeruginosa 10 mg

evira-3484-liite-2-sir-tulkintarajat.xlsx kiekossa S I R AMINOGLYKOSIDIT Enterobacteriacae, Pseudomonas aeruginosa 10 mg Sivu 1 Evira 3484/liite2/2019 VERTAILULABORATORIOTOIMINTA MIKROBILÄÄKEHERKKYYDEN TESTAAMINEN Liite 2. Kiekkoherkkyysmenetelmän SIR-tulkintarajat 1,2,3 Mikrobilääkkeen määrä Estovyöhykkeen halkaisija (mm)

Lisätiedot

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2013

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2013 Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2013 Olli Meurman Kliininen mikrobiologia Vuodesta 2011 alkaen tulkinta EUCAST-standardin mukaan, joten tulokset eivät ole kaikilta osin vertailukelpoisia

Lisätiedot

Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä

Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä WWF Koulutus: Öljyyntyneiden lintujen käsittely, pesu ja hoito, Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä Laila Rossow Tarttuvien tautien Erikoiseläinlääkäri Tarttuva eläintauti?

Lisätiedot

Mitä resistentin mikrobin kantajuus merkitsee? Reetta Huttunen LT, infektiolääkäri, apulaisylilääkäri, TAYS, infektioyksikkö

Mitä resistentin mikrobin kantajuus merkitsee? Reetta Huttunen LT, infektiolääkäri, apulaisylilääkäri, TAYS, infektioyksikkö Mitä resistentin mikrobin kantajuus merkitsee? Reetta Huttunen LT, infektiolääkäri, apulaisylilääkäri, TAYS, infektioyksikkö Asia on kyllä tärkeä mutta älkää olko huolissanne? Terveydenhuollon laitoksessa

Lisätiedot

MRSA -kantajien kokemuksia tartunnan saamisesta ja hoidosta. Oili Ström Hygieniahoitaja

MRSA -kantajien kokemuksia tartunnan saamisesta ja hoidosta. Oili Ström Hygieniahoitaja MRSA -kantajien kokemuksia tartunnan saamisesta ja hoidosta Oili Ström Hygieniahoitaja Mitä ovat Staphylococcus aureus ja MRSA? Staphylococcus aureus -bakteeri on yleinen bakteeri löytyy terveiden henkilöiden

Lisätiedot

Rutto ja muut zoonoosit ihmiskunnan historiassa

Rutto ja muut zoonoosit ihmiskunnan historiassa Rutto ja muut zoonoosit ihmiskunnan historiassa Heikki S. Vuorinen LKT, lääketieteen historian dosentti Tampereen yliopisto ja Helsingin yliopisto heikki.vuorinen@helsinki.fi RUTON LEVINNEISYYS KÄSITYS

Lisätiedot

Ajankohtaista MRSA-bakteerista sikatiloilla

Ajankohtaista MRSA-bakteerista sikatiloilla Ajankohtaista MRSA-bakteerista sikatiloilla Tähän tietopakettiin on koottu taustatietoa metisilliiniresistentistä Staphylococcus aureus bakteerista (MRSA) ja sen leviämisestä sekä merkityksestä sikojen

Lisätiedot

Lääkkeiden luovuttaminen varalle terveydenhuoltoon kuuluville tiloille

Lääkkeiden luovuttaminen varalle terveydenhuoltoon kuuluville tiloille Lääkkeiden luovuttaminen varalle terveydenhuoltoon kuuluville tiloille Ylitarkastaja Liisa Kaartinen, Evira Käsiteltävistä asioista Luovuttaminen varalle valtakunnallisessa eläinten terveydenhuolto-ohjelmassa

Lisätiedot

Sisältö. Taustaa 8.11.2010. Antibioottien käyttö ja resistenssitilanne: seuraeläimet ja hevoset. Taustaa. Lääkkeiden käyttö ja resistenssi

Sisältö. Taustaa 8.11.2010. Antibioottien käyttö ja resistenssitilanne: seuraeläimet ja hevoset. Taustaa. Lääkkeiden käyttö ja resistenssi Antibioottien käyttö ja resistenssitilanne: seuraeläimet ja hevoset Merja Rantala, ELT Tarttuvien eläintautien erik.ell Kliininen opettaja (mikrobiologia) ELTDK/HY ja FINRESVet työryhmä Antibioottipäivä

Lisätiedot

VERTAILULABORATORIOTOIMINTA Evira 3484/liite 2/versio 8

VERTAILULABORATORIOTOIMINTA Evira 3484/liite 2/versio 8 Liite 2. Kiekkoherkkyysmenetelmän SIR-tulkintarajat 1,2,3 Sivu 1 VERTAILULABORATORIOTOIMINTA Evira 3484/liite 2/versio 8 MIKROBILÄÄKEHERKKYYDEN TESTAAMINEN AMINOGLYKOSIDIT Gentamisiini Koira Enterobacteriacae,

Lisätiedot

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2009

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2009 Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2009 Olli Meurman Kliininen mikrobiologia Streptokokkien resistenssi (% R) vuonna 2009 koko aineisto (1 kanta/potilas) S. pyogenes S. agalactiae Str. -h

Lisätiedot

A Toimintayksikön yleistiedot

A Toimintayksikön yleistiedot Hoitoon liittyvät infektiot ja antibioottien käyttö eurooppalaisissa pitkäaikaishoitolaitoksissa TOIMINTAYKSIKÖN LOMAKE Suosittelemme että toimintayksikön lomakkeen täyttäisi yksikön johto tai johto osallistuisi

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssin seuranta ja torjuntaohjeet

Mikrobilääkeresistenssin seuranta ja torjuntaohjeet Mikrobilääkeresistenssin seuranta ja torjuntaohjeet Outi Lyytikäinen Sairaalainfektio-ohjelma (SIRO) Infektioepidemiologian ja -torjunnan osasto Kansanterveyslaitos MRSA MRSA ja muut moniresistentit mikrobit

Lisätiedot

SUOJAUTUMINEN VAROTOIMISSA, MIKSI JA MITEN? KATARIINA KAINULAINEN INFEKTIOLÄÄKÄRI, HUS 5/9/2019 1

SUOJAUTUMINEN VAROTOIMISSA, MIKSI JA MITEN? KATARIINA KAINULAINEN INFEKTIOLÄÄKÄRI, HUS 5/9/2019 1 SUOJAUTUMINEN VAROTOIMISSA, MIKSI JA MITEN? 9.5.2019 KATARIINA KAINULAINEN INFEKTIOLÄÄKÄRI, HUS 5/9/2019 1 HYGIENIA Potilaan turvallisuus Oma turvallisuus 5/9/2019 2 HOITOON LIITTYVÄ INFEKTIO SUOMESSA

Lisätiedot

Hevoset ja lääkityslainsäädäntö. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara

Hevoset ja lääkityslainsäädäntö. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Hevoset ja lääkityslainsäädäntö Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara EU-lainsäädäntö Eläinlääkedirektiivi 2001/82/EY, muut. 2004/28/EY Kaskadiperiaate Mahdollisuus lääkitä hevosia myös muilla kuin

Lisätiedot

MONIRESISTENTIT MIKROBIT (MRSA, VRE, ESBL)

MONIRESISTENTIT MIKROBIT (MRSA, VRE, ESBL) POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAAN- 1 (5) MONIRESISTENTIT MIKROBIT (MRSA, VRE, ESBL) Mikrobit (bakteerit, virukset, sienet) ovat hyvin muuntautumiskykyisiä, jonka ansiosta ne pystyvät esim. antibioottihoitojen

Lisätiedot

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa Kaisu Rantakokko-Jalava

Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa Kaisu Rantakokko-Jalava Antibioottiresistenssitilanne Varsinais-Suomessa 2015 Kaisu Rantakokko-Jalava 29.2.2016 Stafylokokkien resistenssi (% R) vuonna 2015 kliiniset näytteet (1 kanta/potilas) S. aureus S. epidermidis aikuiset

Lisätiedot

HUSRES HERKKYYSTILASTOT 2018

HUSRES HERKKYYSTILASTOT 2018 HUSRES HERKKYYSTILASTOT 2018 Suvi Korhonen, FM, erikoistuva sairaalamikrobiologi Johanna Haiko, FT, sairaalamikrobiologi Anu Pätäri-Sampo, LT, v.a. osastonylilääkäri Sisällysluettelo Staphylococcus aureus

Lisätiedot

Uusi lainsäädäntö eläinten lääkitsemisestä. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara

Uusi lainsäädäntö eläinten lääkitsemisestä. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Uusi lainsäädäntö eläinten lääkitsemisestä Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Uusi lainsäädäntö 1.12.2014 Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) MMMa lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä

Lisätiedot

Asiaa moniresistenteistä mikrobeista päivitettyjä ohjeita. Tarja Kaija hygieniahoitaja p

Asiaa moniresistenteistä mikrobeista päivitettyjä ohjeita. Tarja Kaija hygieniahoitaja p Asiaa moniresistenteistä mikrobeista päivitettyjä ohjeita Tarja Kaija hygieniahoitaja tarja.kaija@ppshp.fi p. 3152574 Moniresistentit mikrobit Bakteeriviljelynäyte haavalta MRSA VRE losteviljelynäyte ESBL

Lisätiedot

KYSRES Herkkyysmääritysstandardi: Kuopion aluelaboratorio, Kliininen mikrobiologia

KYSRES Herkkyysmääritysstandardi: Kuopion aluelaboratorio, Kliininen mikrobiologia KYSRES mikrobilääkeresistenssitilanne ssä vuonna kliinisesti merkittävimmät bakteerilajit ja näytelaadut yksi kyseisen lajin bakteerikantalöydös/potilas Herkkyysmääritysstandardi: Streptococcus pneumoniae

Lisätiedot

KÄSIHYGIENIA, MITÄ VÄLIÄ? KATARIINA KAINULAINEN INFEKTIOLÄÄKÄRI, HUS 4/26/2018 1

KÄSIHYGIENIA, MITÄ VÄLIÄ? KATARIINA KAINULAINEN INFEKTIOLÄÄKÄRI, HUS 4/26/2018 1 KÄSIHYGIENIA, MITÄ VÄLIÄ? 25.4.2018 KATARIINA KAINULAINEN INFEKTIOLÄÄKÄRI, HUS 4/26/2018 1 KÄSIHYGIENIA Potilaan turvallisuus Oma turvallisuus 4/26/2018 2 HOITOON LIITTYVÄ INFEKTIO SUOMESSA 6-7% sairaalapotilaista

Lisätiedot

Moniresistenttien mikrobien nimeäminen ja lyhenteet Jari Jalava, FT

Moniresistenttien mikrobien nimeäminen ja lyhenteet Jari Jalava, FT Moniresistenttien mikrobien nimeäminen ja lyhenteet Jari Jalava, FT 1.10.2013 Moniresistenssin määrittäminen Yleensä: resistentti = I+R Hankittu resistenssiominaisuus 1. Resistenssiprofiili Yleensä resistenssi

Lisätiedot

Suomen MRSA-tapausten spa-tyyppien analysointi vuosilta

Suomen MRSA-tapausten spa-tyyppien analysointi vuosilta Suomen MRSA-tapausten spa-tyyppien analysointi vuosilta 2009 2017 Joni Malaska Lääketieteen kandidaatti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Helsinki 3.9.2018 Pro gradu -tutkielma joni.malaska@helsinki.fi

Lisätiedot

Bentsyylipenisilliiniprokaiinia sisältävien injektiovalmisteiden käyttötarkoitukset - Eviran väliaikainen käyttösuositus

Bentsyylipenisilliiniprokaiinia sisältävien injektiovalmisteiden käyttötarkoitukset - Eviran väliaikainen käyttösuositus LIITE 1/(5) Valvontaosasto Pvm/Datum/Date Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Tammikuu 2016 Bentsyylipenisilliiniprokaiinia sisältävien injektiovalmisteiden käyttötarkoitukset - Eviran väliaikainen

Lisätiedot

Afrikkalainen sikarutto Suomen näkökulmasta. ELL Susanna Peiponen Vetcare Oy 12.11.&13.11.2013

Afrikkalainen sikarutto Suomen näkökulmasta. ELL Susanna Peiponen Vetcare Oy 12.11.&13.11.2013 Afrikkalainen sikarutto Suomen näkökulmasta ELL Susanna Peiponen Vetcare Oy 12.11.&13.11.2013 Asfivirus Afrikkalainen sikarutto, ASF Virus erittäin kestävä Tuhoutuu normaaleissa ruoanvalmistuslämpötiloissa

Lisätiedot

Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma (AMR NAP, AMR National Action Plan)

Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma (AMR NAP, AMR National Action Plan) Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma 2017 2021 (AMR NAP, AMR National Action Plan) STM, MMM, YM, OKM Kansallinen mikrobilääkeresistenssin asiantuntijaryhmä (MTKA) Ylitarkastaja

Lisätiedot

Äkkilähtijä infektioiden torjunnan lähettiläs

Äkkilähtijä infektioiden torjunnan lähettiläs Äkkilähtijä infektioiden torjunnan lähettiläs Valtakunnalliset varahenkilöiden koulutuspäivät Tähärellistä työtä 16.11.2017 Marja Tapanainen Hygieniahoitaja Sh YAMK, AmO MRSA -suklaamaljalla Kuva: Bruno

Lisätiedot

KYSRES Kuopion aluelaboratorio, Kliininen mikrobiologia

KYSRES Kuopion aluelaboratorio, Kliininen mikrobiologia KYSRES 11 mikrobilääkkeiden resistenssitilanne Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä vuonna 11 kliinisesti merkittävimmät bakteerilajit ja näytelaadut UUTTA: vuoden 11 alussa Suomessa otettiin käyttöön EUCAST-herkkyysmääritysstandardi

Lisätiedot

Fimea raportoi vuoden 2011 kulutusluvut viime vuonna liian suuriksi. Myyntiluvut on korjattu 2012 tulosten julkaisun yhteydessä.

Fimea raportoi vuoden 2011 kulutusluvut viime vuonna liian suuriksi. Myyntiluvut on korjattu 2012 tulosten julkaisun yhteydessä. ELÄIMILLE KÄYTETTIIN VÄHEMMÄN MIKROBILÄÄKKEITÄ Eläimille käytettävien mikrobilääkkeiden myyntiä on seurattu Suomessa vuodesta 1995 1. Kulutustiedot perustuvat lääketukkujen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle

Lisätiedot

Uusi lainsäädäntö eläinten lääkitsemisestä. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara

Uusi lainsäädäntö eläinten lääkitsemisestä. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Uusi lainsäädäntö eläinten lääkitsemisestä Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Uusi lainsäädäntö 1.12.2014 Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) MMMa lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä

Lisätiedot

Kliinisesti merkittävien bakteerien jaottelua

Kliinisesti merkittävien bakteerien jaottelua Johdanto kliinisesti merkittäviin bakteereihin Miksi kliininen bakteriologia on tärkeää? Bakteerien luokittelusta Bakteeri-infektiot Patogeeni Tartunnanlähde Ennaltaehkäisy Bakteriologista diagnostiikkaa

Lisätiedot

Metisilliiniresistenttien Staphylococcus pseudintermedius ja Staphylococcus aureus -bakteerien esiintyminen Opaskoirakoulun koirilla

Metisilliiniresistenttien Staphylococcus pseudintermedius ja Staphylococcus aureus -bakteerien esiintyminen Opaskoirakoulun koirilla Metisilliiniresistenttien Staphylococcus pseudintermedius ja Staphylococcus aureus -bakteerien esiintyminen Opaskoirakoulun koirilla Kirjallisuuskatsaus sisältäen alkuperäistutkimuksen ELK Matti Ollilainen

Lisätiedot

Utaretulehdus on ongelma muuallakin

Utaretulehdus on ongelma muuallakin Utaretulehdus on ongelma muuallakin Prof. Päivi Rajala-Schultz Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto ProAgrian Maitovalmennus 6.9.2018 ProAgrian

Lisätiedot

Mikrobeja on kaikkialla! - emme vain näe niitä, onneksi!

Mikrobeja on kaikkialla! - emme vain näe niitä, onneksi! Miten moniresistenttien mikrobien leviäminen estetään terveydenhuollossa? Hygieniahoitaja Maija-Liisa Lauritsalo 6.5.2015 Mikrobeja on kaikkialla! - emme vain näe niitä, onneksi! 1 Moniresistentit mikrobit

Lisätiedot

Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella:

Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella: Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella: ja b) värjäytyvyyden perusteella: 1) Gram-positiiviset Soluseinän ulkokalvo värjäytyy 2) Gram negatiiviset Soluseinän ulkokalvo jää värjäytymättä Laborointi

Lisätiedot

Virusten leviämistä karjaan voi estää pohjoismaista todistusaineistoa

Virusten leviämistä karjaan voi estää pohjoismaista todistusaineistoa Virusten leviämistä karjaan voi estää pohjoismaista todistusaineistoa Vaali viisaasti vasikkaa koulutus 17.1.2017 Salla Ruuska, Savonia Ammattikorkeakoulu Oy RS- ja koronavirus RS (respiratory syncytial)

Lisätiedot

Kosketusvarotoimet vai eristys onko terminologialla väliä? JA Sairaanhoitopiirin uudet ohjeet ESBL-potilaiden hoitoon

Kosketusvarotoimet vai eristys onko terminologialla väliä? JA Sairaanhoitopiirin uudet ohjeet ESBL-potilaiden hoitoon Kosketusvarotoimet vai eristys onko terminologialla väliä? JA Sairaanhoitopiirin uudet ohjeet ESBL-potilaiden hoitoon 19.9.2017 ylilääkäri Raija Uusitalo-Seppälä Infektioyksikkö, SataDiag, Satakunnan sairaanhoitopiiri

Lisätiedot

HUSRES HERKKYYSTILASTOT 2017

HUSRES HERKKYYSTILASTOT 2017 HUSRES HERKKYYSTILASTOT 2017 JOHANNA HAIKO, FT, SAIRAALAMIKROBIOLOGI SUVI KORHONEN, FM, ERIKOISTUVA SAIRAALAMIKROBIOLOGI ANU PÄTÄRI-SAMPO, LT, V.A. OSASTONYLILÄÄKÄRI SISÄLLYSLUETTELO 1/2 HUSRES 2017 4

Lisätiedot

Bakteerien mikrobilääkeherkkyys Suomessa

Bakteerien mikrobilääkeherkkyys Suomessa TYÖPAPERI luonnos/2013 Marianne Gunell Suomessa Finres 2012 FiRe ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Finres 2012 työpaperin toimittamisesta vastaa Marianne Gunell Työpaperi-sarjassa julkaistavan raportin

Lisätiedot

Tiedot harmonisaation aiheuttamista muutoksista löytyvät antotavoittain raportoiduissa, yksityiskohtaisissa taulukoissa, sekä tekstin alaviitteinä.

Tiedot harmonisaation aiheuttamista muutoksista löytyvät antotavoittain raportoiduissa, yksityiskohtaisissa taulukoissa, sekä tekstin alaviitteinä. 1 (5) ELÄIMILLE KÄYTETTÄVIEN MIKROBILÄÄKKEIDEN MYYNTI LISÄÄNTYI HIEMAN Eläimille käytettävien mikrobilääkkeiden myyntiä on seurattu Suomessa vuodesta 1995 1. Kulutustiedot perustuvat lääketukkujen Lääkealan

Lisätiedot

Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava? Tarja Pohjanvirta, Eläintautibakteriologia, Kuopio

Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava? Tarja Pohjanvirta, Eläintautibakteriologia, Kuopio Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava? Tarja Pohjanvirta, Eläintautibakteriologia, Kuopio Mycoplasma bovis kuuluu luokkaan Mollicutes ( pehmeäihoiset ) mollikuuteilta puuttuu soluseinä, tilalla kolmikerroksinen

Lisätiedot

PROJEKTIYHTEENVETO KEBABIN HYGIEENINEN LAATU VUONNA

PROJEKTIYHTEENVETO KEBABIN HYGIEENINEN LAATU VUONNA PROJEKTIYHTEENVETO KEBABIN HYGIEENINEN LAATU VUONNA 2016 JOHDANTO Projektin tavoitteena oli selvittää kebabravintoloiden kebabin mikrobiologista laatua. Vantaan lisäksi projektiin osallistui Helsingin

Lisätiedot

Eläimille käytettävien mikrobilääkkeiden kulutus tasaantui

Eläimille käytettävien mikrobilääkkeiden kulutus tasaantui Eläimille käytettävien mikrobilääkkeiden kulutus tasaantui Eläimille käytettyjen mikrobilääkkeiden määrää on seurattu Suomessa vuodesta 1995. Kulutustiedot perustuvat lääketukkujen Fimealle toimittamiin

Lisätiedot

YK: vuosituhattavoitteet

YK: vuosituhattavoitteet YK: vuosituhattavoitteet Tavoite 1. Poistetaan äärimmäinen nälkä ja köyhyys -Aliravittujen määrä on lähes puolittunut 23,3%:sta 12,9%:iin. -Äärimmäisen köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on puolittunut

Lisätiedot

Resistenttien bakteerien

Resistenttien bakteerien Resistenttien bakteerien seulontamenetelmät TYKSLABissa MRSA, VRE, ESBL ja muut moniresistentit sauvat Kaisu Rantakokko Jalava Labqualityn neuvottelukokous 12.11.2010 Moniresistenttien bakteerien seulontatutkimukset

Lisätiedot

Kierrospalaute: Moniresistenttien bakteerien seulonta

Kierrospalaute: Moniresistenttien bakteerien seulonta Kierrospalaute: Moniresistenttien bakteerien seulonta Labquality Days 9.2.2017 Kaisu Rantakokko-Jalava Moniresistenttien bakteerien seulontatutkimuksia MRSA MRSAVi (4358) MRSACt (4982) geenivarmistus MRSANhO

Lisätiedot

Resistenttien bakteerien torjunnan valtakunnalliset linjaukset mikä muuttui?

Resistenttien bakteerien torjunnan valtakunnalliset linjaukset mikä muuttui? Resistenttien bakteerien torjunnan valtakunnalliset linjaukset mikä muuttui? Esa Rintala, ylilääkäri Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö TYKS / VSSHP 9.3.2015 MRSA-epidemiat VSSHP:ssa ja SatSHP:ssa

Lisätiedot

Mikrobiresistenssitilastot Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (EPSHP alue) Seinäjoen keskussairaala, Kliininen mikrobiologia Kerttu Saha

Mikrobiresistenssitilastot Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (EPSHP alue) Seinäjoen keskussairaala, Kliininen mikrobiologia Kerttu Saha Mikrobiresistenssitilastot 2014 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (EPSHP alue) Seinäjoen keskussairaala, Kliininen mikrobiologia Kerttu Saha Escherichia coli, veriviljelylöydökset, 2014 (vain potilaan

Lisätiedot

Lampaiden (ja vuohien) tarttuvat taudit Tartunnoilta suojautuminen Jokioinen ell Johanna Rautiainen/Lammasmaailma OY

Lampaiden (ja vuohien) tarttuvat taudit Tartunnoilta suojautuminen Jokioinen ell Johanna Rautiainen/Lammasmaailma OY Lampaiden (ja vuohien) tarttuvat taudit Tartunnoilta suojautuminen Jokioinen 1.11.2017 ell Johanna Rautiainen/Lammasmaailma OY Miksi tautivastustus rutiinit ovat tärkeitä? Hyvät rutiinit vähentävät tartuntatauteja

Lisätiedot

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 antibioottiresistenssistä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 antibioottiresistenssistä P7_TA(2011)0238 Antibioottiresistenssi Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2011 antibioottiresistenssistä Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman

Lisätiedot