Ympäristönsuojelulaki 31 :n 1 momentin kohta 6)

Transkriptio

1 Etelä-Suomi Päätös Nro 121/2012/1 Dnro ESAVI/711/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Perniön Kosken aseman pilaantuneen maaperän puhdistamista, Salo. LUVAN HAKIJA WH 2005/Niam III East (Asset) Oy c/o Sponda Oyj PL Helsinki Y-tunnus: TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pilaantuneen maaperän puhdistaminen massanvaihdolla ja eristämällä Kosken asema, Koskenkartanontie, Perniö, Salo Kiinteistö: Kiinteistön omistaja: WH 2005/Niam III East (Asset) Oy ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 78 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulaki 31 :n 1 momentin kohta 6) ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Hämeenlinnan päätoimipaikka fax Birger Jaarlin katu 15 kirjaamo.etela@avi.fi PL 150, Hämeenlinna YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, Helsinki

2 2 MUUT VIREILLÄ OLEVAT LUPA-ASIAT Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on tullut vireille Fredrik von Limburg Stirumin ympäristölupahakemus (ESAVI/162/04.08/2011), joka koskee eläinsuojaa ja sen laajentamista. Eläinsuoja sijoittuu WH 2005/Niam III East (Asset) Oy:n kiinteistön pohjoisosasta noin metriä luoteeseen. ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Salon seudun maakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä) kunnostuskiinteistö on merkitty kulttuuriympäristön tai maiseman kannalta tärkeäksi alueeksi. Suunnittelu- ja rakentamistoimenpiteiden tulee edistää peltojen, niittyjen ja muiden avoimien maisematilojen säilyttämistä ja mahdollinen rakentaminen tulee kohdistua aukeamien reunoille. Aluetta koskevassa Perniö-Koski-osayleiskaavassa (hyväksytty Perniön kunnanvaltuustossa) kunnostuskiinteistö on varattu maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Kiinteistölle on merkitty etelä-pohjoissuuntainen ulkoilureitti. SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Sijainti Lähimmät häiriintyvät kohteet Ympäristön tila Kunnostuskiinteistö on Salon Perniössä sijaitseva käytöstä poistettu Kosken rautatieasema. Kiinteistön länsipuolella on omakoti- ja vapaa-ajan asutusta. Itäpuolella kiinteistö rajautuu Koskenkartanontiehen. Kunnostuskiinteistön eteläisin osa sijaitsee Kiskonjoen rannassa Koskenkartanontien eteläpuolella. Pohjoispuolella on laidun- ja peltoaluetta. Lähimmät loma- ja asuinrakennukset sijaitsevat kunnostuskiinteistön länsipuolella noin 40 metrin etäisyydellä. Luontoarvot Natura-alue Kunnostuskohde sijoittuu Kiskonjoen vesistön Natura-alueen (FI ) välittömään läheisyyteen. Kiskonjoen vesistön Natura-alueeseen kuuluu 309 hehtaarin laajuinen alue Kiskonjoen vesistön alaosassa. Naturaan sisältyvä vesistönosa saa alkunsa Kirkkojärvestä ja laskee noin 25 kilometriä alempana Laukanlahteen. Kunnostuskohde sijaitsee Kiskonjoen varressa noin 6 kilometriä Kirkkojärven alapuolella.

3 3 Kiskonjoen vesistö sisältyy Natura-verkostoon luontodirektiivin- ja lintudirektiivin perusteella (SCI- ja SPA-alue). Suojeluperusteena ovat seuraavat luontotyypit ja lajit: Luontodirektiivin luontotyypit (*priorisoitu luontotyyppi): jokisuistot (1130) 16 % merenrantaniityt* (1630) 9 % luontaisesti runsasravinteiset järvet (3150) 40 % Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210) 25 % lehdot (9050) 5 % raviini- ja rinnelehdot* (9180) < 1 % tulvametsät* (91E0) 1 % Luontodirektiivin liitteen ll lajit: Unio crassus, vuollejokisimpukka Lisäksi alueella esiintyy yksi uhanalainen laji, jonka tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa. Lintudirektiivin liitteen l linnut: Picus canus, harmaapäätikka Sterna hirundo, kalatiira Alcedo atthis, kuningaskalastaja Grus grus, kurki Cygnus cygnus, laulujoutsen Porzana porzana, liro Dryocopus martius, palokärki Sterna caspia, räyskä Circus aeruginosus, ruskosuohaukka Circus cyaneus, sinisuohaukka Mergus albellus, uivelo Lisäksi alueella esiintyy kaksi uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa. Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut: Ardea cinerea, harmaahaikara Anser fabalis, metsähanhi Anas querquedula, heinätavi Anas acuta, jouhisorsa Anas strepera, harmaasorsa Falco subbuteo, nuolihaukka Tringa erythropus, mustaviklo Tringa totanus, punajalkaviklo Larus minutus, pikkulokki Cinclus cinclus, koskikara. Natura-kohdekuvauksessa on mainittu alueelta seuraavat yksittäiset luontoarvoiltaan merkittävät kohteet:

4 4 Saarenjärvi on jokiosuuden keskivaiheilla sijaitseva järvimäinen suvanto, jonka kasvillisuus on rehevää ja linnusto monipuolinen. Saarenjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Laukanlahti käsittää matalia ruovikkoalueita sekä rantaluhtia ja -niittyjä Kiskonjoen suistossa. Rehevyytensä vuoksi lahti on linnuston suosima pesimäalue ja muuton aikainen levähdyspaikka. Laukanlahti kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Latokartanonkoski sijaitsee Saarijärven alapuolella ja on lounaisrannikon komeimpia koskia. Kosken rantametsät ovat reheviä lehtoja ja järeäpuustoisia tervaleppämetsiköitä. Koskialue on vuollejokisimpukan esiintymisaluetta. Suojelun toteutuskeinoina on Saarenjärvellä, Vähäjärvellä, Latokartanonkoskella ja Laukanlahdella pääosin luonnonsuojelulaki. Osa alueesta toteutetaan sopimuksella maanomistajan kanssa ja muut osat vesilailla. Natura-tarvearviointi Luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 :n perusteella Natura-alueen ulkopuolisen hankkeen vaikutukset Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin tulee arvioida, jos ne joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentävät Natura-alueen suojeluperusteena olevia luontoarvoja. Natura-tarvearvioinnissa tarkastellaan, aiheutuuko hankkeesta sellaisia Natura-alueelle asti ulottuvia vaikutuksia, jotta luonnonsuojelulain tarkoittama varsinainen Natura-arviointi olisi tarpeen tehdä. Tarkastelu on tehty olemassa olevan aineiston pohjalta biologin asiantuntija-arviona. Pilaantuneen maaperän kunnostuksella voi olla Natura-alueelle asti ulottuvia vaikutuksia, jos jokeen kulkeutuu kunnostuksen aikana tai sen jälkeen haitallisia määriä eliöille vaarallisia aineita tai suuria määriä kiintoainesta. Haitta-aineet ovat tässä tapauksessa antimoni, arseeni, elohopea, kadmium, kupari, lyijy, nikkeli ja sinkki. Niiden kulkeutuminen kunnostettavalta alueelta Kiskonjokeen voisi tapahtua valumavesien tai maa-ainesten pölyämisen kautta. Kiskonjoessa metallien haittavaikutukset voisivat kohdistua suojelun perusteen olevaan vuollejokisimpukkaan. Myös voimakkaalla veden samentumisella voisi olla heikentävä vaikutus lajiin, vaikka sen esiintymisalueet tyypillisesti ovatkin savisameita jokia. Kiskonjoen vuollejokisimpukoiden esiintymisalueena mainittu Latokartanonkoski on yli viiden kilometrin päässä kunnostuskohteesta Saarijärven alapuolella. Toinen suojeluperuste, johon voisi mahdollisesti kohdistua heikentäviä vaikutuksia, on Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppi. Luontotyyppien sijainnista Naturaalueella ei ollut käytettävissä karttaa, mutta kohdekuvauksen perusteella muut luontotyypit sijaitsevat kaukana kunnostuskohteesta. Suunnitelman mukaisesti toteutettuna kunnostuksesta ei arvioida aiheutuvan veden laadun muutoksia Kiskonjoessa, sillä kiinteistöä rajaavia ojia ei kaiveta ja haitta-aineiden kulkeutuminen kunnostettavan alueen ulkopuo-

5 5 lelle pyritään muutenkin estämään. Vuollejokisimpukkaan kohdistuvat merkittävät heikentävät vaikutukset ovat käytettävissä olevien tietojen perusteella epätodennäköisiä, sillä lajin esiintymisalue sijaitsee kaukana kunnostuskohteesta. Lopputilanteessa kunnostuksella vähennetään merkittävästi ojaveteen ja edelleen Kiskonjokeen pääsevien haitta-aineiden määrää, joten sillä on positiivinen vaikutus Natura-alueeseen. Kosken aseman kohdalla Natura-alueen raja noudattelee jokiuoman rajoja, joten linnustoltaan merkittäviä kosteikkoja, koskia tai rantametsiä ei sillä kohdin esiinny eikä Natura-alueen linnusto näin ollen häiriinny kunnostustyön aikaisesta melusta. Hankkeella ei arvioida olevan muitakaan Naturaalueelle asti ulottuvia vaikutuksia. Natura-tarvearvioinnin johtopäätös on, että kunnostushanke ei aiheuta Kiskonjoen vesistön Natura-alueelle sellaisia vaikutuksia, jotka voisivat heikentää merkittävästi sen luontoarvoja. Näin ollen hankkeesta ei ole tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämää Natura-arviointia. Vesistön tila ja käyttökelpoisuus Ilman laatu Kunnostuskiinteistön pohjoispuolella on länsi-itäsuuntainen oja. Ojan vedet purkautuvat kunnostuskiinteistön koillispuolelta kaakkoon ja edelleen kunnostuskiinteistölle tulevan pistotien alitse etelään Koskenkartanontien länsireunan viereistä ojaa pitkin. Kunnostuskiinteistön länsipuolen luoteisreunalla on etelä-kaakkoon purkautuva oja. Arviolta sadan metrin avo-ojaosuuden jälkeen ojavesi puretaan lounais-koillissuuntaisella rummulla kunnostuskiinteistön alitse itäpuoliseen Koskenkartanontien länsireunan avo-ojaan kiinteistölle tulevan pistotien eteläpuolelta. Kunnostuskiinteistön itäpuolisen ojan vesi virtaa etelään ja päätyy Kiskonjokeen. Kunnostuskiinteistön alittavan ojarummun purkualueelta on noin 350 metriä Kiskonjokeen. Alueella ei ole tehty pilaantuneeseen maaperään liittyviä ilmanlaatuselvityksiä. Maaperän tila Kiinteistöllä on noin 0,23 metriä paksua hiekkaa, soraa ja mursketta sisältävä täyttömaakerros. Kiinteistön pohjoisosassa täyttömaa-ainesta on enimmillään noin yksi metri ja eteläosassa noin kaksi metriä. Pintakerroksen alapuolinen maaperä on savea. Savikerroksen paksuus on 1,56,2 metriä. Savikerros on paksuimmillaan kiinteistön pohjoisosassa ja kerros ohenee etelää kohti mentäessä. Kiinteistön kaakkoiskulmassa sa-

6 6 ven alla on silttiä alle 1 metrin kerros. Savi-silttikerroksen alla on moreenia 0,84,2 metriä. Kiinteistön maanpinnan taso on noin metriä. Kiinteistön länsipuoleisen mäen laki on noin tasolla +40 metriä. Kiinteistön itäpuolinen Koskenkartanontie laskee etelään kohti mentäessä. Pohjaveden tila Kiinteistö ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Kunnostuskiinteistön alueella pohjaveden arvioidaan virtaavan kaakkoon. I luokan pohjavesialue ( Koski) sijaitsee kunnostusalueesta noin 1,5 kilometriä koilliseen. Pohjavesialueella sijaitseva vesiosuuskunnan kaivo on noin 2 kilometrin etäisyydellä kunnostusalueesta. Kunnostuskiinteistön länsipuolella noin 40 metrin etäisyydellä on talousvesikäytössä oleva kaivo. Liikenne Kunnostuskiinteistölle on ajoyhteys Koskenkartanontieltä kiinteistön koillisreunalta ja eteläosasta. Maaperän puhdistustyön aikana keskimääräinen raskaan liikenteen liikennesuorite on 20 ajoneuvoa päivässä. YLEISKUVAUS Alueen käyttöhistoria Kunnostus Kunnostuskiinteistöllä sijaitsi Turku-Karjaa-rautatie ja Kosken rautatieasema. Asemalta lähti myös pistoraide pohjoiseen. Rautatietoiminta alkoi vuonna Raiteet ja asemarakennus purettiin 1990-luvulla. Kiinteistöllä sijaitsee yksi varastorakennus. Asema-aluetta käytettiin Aijalan ja Metsämontun kaivosten sulfidimalmirikasteen lastauspaikkana. Aijalan kaivoksen rikastamo oli toiminnassa Kiinteistön pohjoisosan halki on tieyhteys vapaa-ajankiinteistölle ja peltoalueelle. Kiinteistöä käytetään osittain varastoalueena. Kiinteistön kokonaispinta-ala on noin m 2. Kiinteistön maaperä puhdistetaan massanvaihdolla ja eristämällä Kosken asema, Salo. Koskenkartanontie, Kunnostussuunnitelman

7 7 päivitys. Pöyry Finland Oy suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan kiinteistön pintamaasta. Kaivualueelle jäävät pilaantuneet maa-ainekset erotetaan huomioverkolla ja eristetään puhtaalla maa-aineksella. Maaperän puhdistus on tarkoitus toteuttaa viimeistään vuonna KUNNOSTUSALUEEN NYKYTILA Käsitteet Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädetyistä ohjearvoista käytetään jäljempänä termejä kynnysarvot, alemmat ohjearvot ja ylemmät ohjearvot. Kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja sen säädösmuutoksessa (202/2006) käytetään jäljempänä termiä VNp (861/1997). Kiinteistöllä sijaitsevat rakenteet Kunnostuskiinteistön pohjoisosan halki kulkee vesiosuuskunnan vesijohto. Kiinteistön keskiosan länsireunalla sijaitsee varastorakennus. Maaperän pilaantuneisuuden tutkimukset Kiinteistön pohjoisosa Käsite Kiinteistön pohjoisosalla tarkoitetaan aluetta, joka ulottuu kiinteistöllä sijaitsevan varastorakennuksen pohjoisreunasta kiinteistön pohjoisrajalle. Täyttömaa-aines Pintamaa-aineksessa (00,1 metriä) todettiin paikoin ylemmän ohjearvotason ylittäviä elohopea-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Elohopeapitoisuus oli enimmillään 10 mg/kg, kuparipitoisuus mg/kg, lyijypitoisuus mg/kg ja sinkkipitoisuus mg/kg. Lisäksi pintamaa-aineksessa esiintyi alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä olevia antimoni-, arseeni- ja lyijypitoisuuksia. Pintamaan alapuolisessa täyttömaa-aineksessa todettiin ylemmän ohjearvotason ylittäviä antimoni-, arseeni-, elohopea-, kadmium-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Antimonipitoisuus oli enimmillään 420 mg/kg, arseenipitoisuus 352 mg/kg, elohopeapitoisuus mg/kg, kadmiumpitoisuus mg/kg, kuparipitoisuus mg/kg, nikkelipitoisuus mg/kg, lyijypitoisuus mg/kg ja sinkkipitoisuus mg/kg. Lisäksi täyt-

8 8 tömaassa esiintyi alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä olevia antimoni-, arseeni-, elohopea-, kadmium-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Maa-aineksen ph oli 3,17,3. Kahdesta näytteestä tutkitut kultapitoisuudet olivat 1 mg/kg ja 4 mg/kg sekä hopeapitoisuudet 14 mg/kg ja 25 mg/kg. Yhden maa-ainesnäytteen standardin SFS-EN mukaisessa liukoisuustestissä antimonin, nikkelin, seleenin, kloridin ja sulfaatin liuenneet määrät ylittivät VNp:ssä (861/1997) asetetun liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle pysyvän jätteen kaatopaikalle. Arseenin ja lyijyn liuenneet määrät ylittivät raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle tavanomaisen jätteen ja vakaan reagoimattoman vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Kadmiumin, kuparin ja sinkin liuenneet määrät ylittivät liukoisuuden rajaarvot jätteen sijoituskelpoisuudelle vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Yhden maa-ainesnäytteen standardin SFS-EN mukaisessa liukoisuustestissä kuparin ja lyijyn liuenneet määrät ylittivät VNp:ssä (861/1997) asetetun liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle pysyvän jätteen kaatopaikalle. Kadmiumin ja sinkin liuenneet määrät ylittivät liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle tavanomaisen jätteen ja vakaan reagoimattoman vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Maa-ainestäytön alapuolinen savi Savessa todettiin ylemmän ohjearvotason ylittäviä elohopea-, kad-mium-, kupari-, nikkeli-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Elohopeapitoisuus oli enimmillään 6 mg/kg, kadmiumpitoisuus 25 mg/kg, kuparipitoisuus 373 mg/kg, nikkelipitoisuus mg/kg, lyijypitoisuus mg/kg ja sinkkipitoisuus mg/kg. Lisäksi savessa esiintyi alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä olevia antimoni-, kadmium-, nikkeli- ja lyijypitoisuuksia. Yhden maa-ainesnäytteen standardin SFS-EN mukaisessa liukoisuustestissä kuparin, lyijyn ja sulfaatin liuenneet määrät ylittivät VNp:ssä (861/1997) asetetun liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle pysyvän jätteen kaatopaikalle. Kadmiumin, nikkelin ja sinkin liuenneet määrät ylittivät liukoisuuden raja-arvot jätteen sijoituskelpoisuudelle vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Savikerroksen pilaantuneisuus ulottuu kunnostuskiinteistön pohjoisosassa vähintään 1,5 metrin syvyydelle. Lastauslaituri Hiekassa todettiin ylemmän ohjearvotason ylittäviä arseeni- ja kuparipitoisuuksia. Arseenipitoisuus oli enimmillään mg/kg ja kuparipitoisuus mg/kg. Lisäksi hiekassa esiintyi alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä olevia antimoni-, kadmium- ja lyijypitoisuuksia. Hiekan ph oli 3,1.

9 9 Kiinteistön eteläosa Maaperän pilaantuneisuutta todettiin kahden tutkimuspisteen alueella. Tutkimuspisteen K31 pintamaan alapuolisessa savikerroksessa todettiin ylemmän ohjearvotason ylittävä sinkkipitoisuus. Lisäksi tutkimuspisteessä KK9 1,82 metrin syvyydellä maanpinnasta olevassa mustassa kerroksessa todettiin ylemmän ohjearvotason ylittävä kuparipitoisuus ja alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä oleva lyijypitoisuus. Ojasedimentti Kyseessä olevan kiinteistön itäpuolisen ojan sedimentissä todettiin ylemmän ohjearvotason ylittäviä arseeni-, kadmium-, kupari- ja sinkkipitoisuuksia. Arseenipitoisuus oli enimmillään 170 mg/kg, kadmiumpitoisuus 26 mg/kg, kuparipitoisuus 674 mg/kg ja sinkkipitoisuus mg/kg. Lisäksi sedimentissä esiintyi alemman ja ylemmän ohjearvotason välissä olevia kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Sedimentin ph oli 4,16,6. Puhdistuskiinteistön länsipuolen ojan sedimentissä arviolta 20 metriä kiinteistörajasta pohjois-luoteeseen todettiin ylemmän ohjearvotason ylittävä sinkkipitoisuus. Pilaantuneen maa-aineksen määrä Kunnostuskiinteistö Kiinteistöllä on ongelmajätteeksi luokiteltavia pilaantuneita maa-aineksia noin t (arviolta m 3 ). Ongelmajätteeksi luokiteltavaa pilaantunutta maa-ainesta arvioidaan olevan m 2 :n alueella. Kiinteistöllä arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia yhteensä t (arviolta m 3 ). Pilaantuneen alueen kokonaispinta-ala on noin m 2. Ojasedimentti Kunnostuskiinteistön itäpuolisen ojan pituus on arviolta 600 metriä. Ojasta noin 10 metrin pituinen alue sijaitsee kunnostuskiinteistöllä. Ojassa arvioidaan olevan pilaantuneita sedimenttejä 240 t (150 m 3 ). Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Haitta-aineet Kriittisinä haitta-aineina on tarkasteltu antimonia, arseenia, elohopeaa, kadmiumia, kuparia, lyijyä ja sinkkiä.

10 10 Käsitteellinen malli Haitta-aineita voi kulkeutua pintamaan pölyn mukana. Metallipitoisuudet ovat paikoin hyvin korkeita. Pilaantuneesta maasta voi huuhtoutua liukoisia metalleja pintavesiin. Ojaveden haitta-ainepitoisuudet ovat selvästi kohonneet. Kulkeutuminen kasvien vedenoton kautta on mahdollista, mutta merkitys on todennäköisesti mitätön muuhun kulkeutumiseen verrattuna. Ihmiset voivat altistua pilaantuneelle pintamaalle hengittämällä tai nielemällä maasta nousevaa pölyä. Lisäksi ihmiset voivat olla ihokontaktissa pilaantuneeseen maaperään. Altistujia ovat lähialueella asuvat. Eliöt ja kasvit voi altistua pilaantuneen alueen metalleille ja ojaveden kohonneille pitoisuuksille. Ojan sedimentti on paikallisesti myös mahdollinen altistuslähde. Pölyn ja ojaveden vaikutusalue on joitakin satoja metrejä. Kulkeutumisriskinarviointi Kulkeutumisriski arvioitiin käyttämällä liukoisuustestien tuloksia, maaperän fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä pintavesien ja pohjaveden tutkimustuloksia että tutkimusten maaperähavaintoja. Voimakkaimmin pilaantuneet maat ovat maan pintakerroksissa. Haittaaineita voi kulkeutua pölyn mukana laajemmalle. Liukoisuustestin perusteella maa-aineksesta liukenee etenkin sinkkiä sekä osasta massoja myös kadmiumia ja kuparia enemmän kuin sallitaan ongelmajätteen kaatopaikalle toimitettaville massoille. Maan alhainen ph lisää myös liukoisuutta. Maaperähavaintojen perusteella täytön alapuolisen saven pinta viettää pääsääntöisesti kohti itäpuolella kulkevaa ojaa, joka on myös orsiveden arvioitu virtaussuunta. Orsivettä ei alueella kuitenkaan ole todettu merkittäviä määriä. Kiskonjokeen laskevan ojan vedessä esiintyy korkeita sinkkipitoisuuksia. Myös sulfaatti-, kadmium- ja kuparipitoisuudet olivat hieman koholla. Kiskonjoessa ei kohonneita pitoisuuksia havaittu. Alueen pohjavedessä arseenin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, lyijyn ja sinkin kokonaispitoisuudet ovat paikoin koholla. Kulkeutumisen arviointiin paremmin soveltuvat liukoisten metallien pitoisuudet ovat kuitenkin selvästi alhaisempia. Vain sinkin, kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet olivat koholla. Pilaantuneen maan vaikutus alueen pohjaveteen näyttäisi rajoittuvan itse kiinteistön alueelle, koska heti kohteen länsipuolella sijaitsevassa talousvesikaivossa ei ole havaittu kohonneita pitoisuuksia. Arvioinnin perusteella merkittävimmät kulkeutumisreitit ovat pintaveden ja pölyn mukana leviäminen.

11 11 Terveysriski Yleistä Maaperässä kohonneina pitoisuuksina esiintyvien haitta-aineiden aiheuttama terveysriski arvioitiin laskennallisesti käyttäen hyödyksi alueella tehtyjen tutkimusten tuloksia sekä haitta-aineiden altistumiseen liittyviä parametreja sekä laskentaohjelmissa esitettyjä oletusarvoja. Arvio on tehty alueen nykytilassa ja nykyisessä käytössä. Laskennallisessa arvioinnissa tarkasteltiin antimonille, arseenille, elohopealle, kadmiumille, kuparille, lyijylle ja sinkille altistumista. Tarkastelu tehtiin tilanteissa, joissa kunnostusalueen ulkoilmaa hengitetään ja maahiukkasia niellään sekä kun ollaan ihokontaktissa pilaantuneeseen maahan että kun hengitetään maahiukkasia. Laskennassa käytettiin Risc-Human-ohjelmaa. Laskennassa vertailtiin haitta-aineista saatavaa altistusmäärää turvalliseen haitta-aineen saantimäärään vuorokaudessa. Altistujina olivat lapsi ja aikuinen. Alue on tällä hetkellä joutomaan tyyppistä aluetta, jossa ei kukaan vakituisesti asu, työskentele tai oleskele jatkuvasti. Taustasaanti tarkoittaa päivittäistä annosta, joka saadaan normaalissa elämässä pääasiassa ravinnon mukana elintarvikkeiden sisältämästä pitoisuudesta. Laskenta keskiarvopitoisuuksilla Nieltävän maan määrä on aikuisella 50 mg/d ja lapsella 150 mg/d. Altistustiheys on aikuisella 100 krt/a ja lapsella 200 krt/a. Oletuksena on, että lapset ovat ulkona joka päivä 5 tuntia. Aikuisten ulkonaoloaika on 2 krt/vko 2 tuntia kerrallaan. Laskennan mukaan sallitut enimmäisaltistusmäärät eivät ylittyneet. Kunnostusalueen haitta-aineista aiheutuva altistuminen on vähäistä. Altistuksesta lähes kaikki aiheutuu pölyävän pintamaan sisältämien maahiukkasten nielemisestä. Laskenta maksimipitoisuuksilla Altistuksen laskemista varten on oletettu, että lapsi oleskelee alueella lumettomana aikana 50 päivänä vuodessa 4 tuntia kerrallaan. Vastaavasti aikuinen oleskelisi alueella 100 kertaa vuodessa 2 tuntia kerrallaan. Vuosittainen altistusaika olisi tällöin kummallakin 200 tuntia eli 8,3 vrk. Nieltävän maan ja pölyn määränä ilmassa on laskennoissa käytetty arvoa 1050 mg/vrk. Risc-Human-ohjelman käyttämä vakioarvo on 50 mg/vrk. Aikuisten keskimääräisenä arvona käytetään 30 mg/vrk. Lasten osalta on oletusarvoksi otettu 100 mg/vrk.

12 12 Hengityksen ja pölyn kautta saatavasta annoksesta oletetaan 50 % adsorboituvan elimistöön ja 50 % poistuvan elimistöstä ilman adsorboitumista. Aikuisen henkilön painoksi on oletettu 70 kg ja lapsen 15 kg. Altistuslaskennan perusteella maaperän raskasmetallipitoisuuksista ei aiheudu alueen nykyisessä käytössä merkittävää altistumista. Tulokset vastaavat hyvin aiemmassa riskinarvioinnissa Risc-Human-ohjelmalla saatuja altistusarvoja. Lisäksi tarkasteltiin myös teoreettista tilannetta, jolloin alueella oleskeltaisiin 8 tuntia päivässä ja 200 vuorokautta vuodessa. Tällöin lyijylle altistuminen ylittäisi TDI-arvon noin 10-kertaisesti, kadmiumilla noin kaksinkertaisesti ja arseenialtistus olisi TDI-arvon tasolla. TDI-arvolla tarkoitetaan siedettävää vuorokausiannosta. Ekologinen riski Riskienarvioinnissa arvioitiin riskejä oja- ja jokiveden vesieliölle sekä pilaantuneen maaperän eliöstölle. Vertailuarvoina käytettiin HC50aq- ja HC5aq-arvoja sekä SHP eko -pitoisuuksia. Ojavedestä veden virtaussuunnassa kunnostuskiinteistön alapuolelta otettujen vesinäytteiden kuparin ja sinkin pitoisuudet ylittivät HC50aq-arvot. Vesinäytteen arseenin ja kromin pitoisuudet ylittivät HC5aq-arvot. Kiskonjoessa veden haitta-ainepitoisuudet olivat alle tutkimusmenetelmän määritysrajan. Haitallisen korkeita metallipitoisuuksia esiintyy noin parinsadan metrin matkalla ojassa ennen sen liittymistä Kiskonjokeen. Vesistöön kohdistuvat haitat rajoittuvat tutkimusten mukaan tälle alueelle. Kiskonjoen sedimentissä todettu kohonnut raskasmetallipitoisuus aiheutuu laajemmalta alueelta, kaivosalueelta läjitysalueineen sekä alueen maaperän ja peruskallion yleisesti kohonneesta metallien taustapitoisuudesta, jokeen tulevasta kuormituksesta. Kunnostusalueen maaperän haitta-ainepitoisuudet ovat hyvin korkeita ja myrkyllisiä lähes kaikille eliöille ja kasveille. Antimonin, arseenin, elohopean, kadmiumin, kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet ovat maaperässä monin paikoin sekä nikkelin pitoisuus paikoin tasoa, joka on haitallinen yli 50 %:lle maaperän eliöistä (SHP eko ). Haitallisuutta kuvastaa myös se, että voimakkaimmin pilaantuneeksi todetulla alueella ei juuri ole kasvillisuutta. Vaikka metallit ovat suurina pitoisuuksina haitallisia, ovat osa niistä, kuten sinkki, kupari ja nikkeli, pieninä pitoisuuksina elintärkeitä hivenaineita eliöstölle ja kasveille.

13 13 Arviointiin liittyvä epävarmuus Yhteenveto Maaperätutkimuksissa kaikista näytepisteistä ei saavutettu puhdasta pohjamaata. Kerrospaksuuksien ja massamäärien arviointi on tästä syystä jossain määrin puutteellinen. Risc-Human-ohjelma on tehty asuinaluetarkastelua varten. Oletus on, että asuinalueen maaperä on pilaantunut ja siellä asutaan ja että alueella oleskellaan säännöllisesti. Valitsemalla altistusajat ja -reitit muuntyyppiseen kohteeseen sopiviksi voidaan ohjelmaa käyttää myös toisenlaisilla alueilla. Laskennassa käytettiin keskiarvopitoisuuksia. Alueen eri osissa altistumisen määrä riippuu pintamaan pitoisuudesta ja on siksi vaihteleva. Ohjelma olettaa keskimääräisen raskasmetallipitoisuuden oleva pintamaassa, mikä ei ole todellisuudessa tilanne kuin osalla aluetta. Tältä osin laskennassa saatu riski on kohteessa vallitsevaa riskiä suurempi. Talvella routa estää altistumisen, kun pintamaa on jäässä eikä maa-aines pölyä eikä siihen voi olla ihokontaktissa. Ohjelma ei ota huomioon roudan vaikutusta. Routa-aika vaihtelee vuosittain. Tältä osin laskemalla saatu altistus on todellista suurempaa. Tutkimustulosten perusteella pilaantuneesta maaperästä aiheutuvat ympäristö- ja terveyshaitat rajoittuvat kunnostuskiinteistöön ja sen viereisiin vesialueisiin. Kiinteistön maaperän korkeat metallipitoisuudet estävät kaikenlaisen eliöstön elämisen maassa. Alueen pintakerros on kasveille myrkyllistä, joten pinta pysyy kasvittomana. Kunnostuskiinteistön viereisen ojan vedessä noin 600 metrin osuudella on korkeita raskasmetallipitoisuuksia, jotka ovat haitallisia useimmille vesieliöille. Ojan sedimentissä todettiin korkeita lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Pilaantunut sedimentti sijoittuu samalle alueelle kuin ojaveden kohonneet haittaainepitoisuudet. Kiskonjoen sedimentin kohonneista raskasmetallipitoisuuksista osa on peräisin tutkitulta alueelta ja osa tulee kaivosalueelta ylävirran puolelta. Läheisessä talousvesikaivossa ei todettu kohonneita metallipitoisuuksia. Metallien kulkeutuminen ympäristöön pölyämisen välityksellä on mahdollista, etenkin jos alueella harjoitetaan varastointi- ynnä muuta toimintaa. Tällöin haitta-aineet voivat aiheuttaa ihmisten altistumista alueen läheisyydessä ja metalleja voi kulkeutua lähiympäristön maaperään. Sadevedet imeytyvät nykyisellään maaperään ja huuhtovat metalleja viereiseen ojaan. Osittaisella massanvaihdolla ja eristyksellä estetään pölyämisen ja maan syömisen kautta aiheutuva altistuminen. Eristyksellä vähennetään merkittävästi haitta-aineiden kulkeutumista veden mukana.

14 14 ALUEEN KUNNOSTAMINEN Kesto Valmistelevat työt Kunnostustavoitteet Kaivu Toteutus Kunnostus kestää arviolta 48 viikkoa. Työaika on maanantaista perjantaihin klo 718. Kunnostusalue aidataan ja merkitään pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovilla kylteillä. Maaperän puhdistustyöstä laaditaan kaivu- ja eristyssuunnitelma. Kunnostuksen aloittamisesta ja lopettamisesta tiedotetaan naapurikiinteistöille ja mahdollisille muille asianosaisille. Lisäksi asianosaisille ilmoitetaan kunnostuskiinteistön halki kulkevan tien mahdollisista käyttökatkoksista. Kiinteistöiltä poistetaan pilaantuneet maa-ainekset, jotka luokitellaan ongelmajätteiksi ja pilaantuneet maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvot, 0,5 metrin syvyydelle. Alueelle jäävät pilaantuneet maa-ainekset eristetään. Kiinteistön eteläosassa sijaitsevaa pilaantunutta aluetta ei kaiveta eikä peitetä. Työkoneena käytetään kaivinkonetta. Kunnostustyötä ohjaa pilaantuneen maan kenttävalvoja. Kiinteistöltä poistetaan pilaantuneet maa-ainekset 0,5 metrin syvyydelle saakka. Kaivualueella sijaitsevat ratapölkyt ja betonirakenteet poistetaan. Kiinteistön alittavan rummun päällä saattaa paikoin olla maa-ainesta alle 0,5 metriä. Tästä huolimatta heti rummun molemmin puolin poistetaan maa-ainesta 0,5 metrin kerros, jos pilaantuneisuutta esiintyy siihen syvyyteen saakka. Lisäksi kiinteistöltä poistetaan kokonaisuudessaan pilaantuneesta maaaineksesta rakennettu lastauslaituri. Laituri on noin 1 metrin paksuinen ja kooltaan 200 m 2. Laituri sijaitsee kiinteistön pohjoisosassa. Kiinteistöllä sijaitsevan varastorakennuksen pohjoispuolella on myös noin yhden metrin paksuinen ja noin 200 m 2 :n laajuinen maapenger. Laiturin ja penkereen alueelta poistetaan ylemmän ohjearvotason ylittävät pilaantuneet maaainekset siten, että alue ei erotu muusta kunnostetusta alueesta ja etteivät vedet keräänny alueelle.

15 15 Varastointi Eristys Kiinteistöltä poistetaan yhteensä arviolta tonnia (3 400 m 3 ) pilaantuneita maa-aineksia. Maa-aineksista arviolta tonnia (noin m 3 ) on ongelmajätteeksi luokiteltavia ja arviolta tonnia (noin m 3 ) on pilaantuneita maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvot. Poistettavissa lastauslaitureissa arvioidaan olevan ylemmän ohjearvon ylittäviä ja/tai ongelmajätteeksi luokiteltavia pilaantuneita maaaineksia 800 tonnia. Maaperätutkimukset Kaivutyö Työnohjausnäytteitä otetaan kaivannon seinämistä 10 metrin pituisina kokoomanäytteinä. Kaivetusta maa-aineksesta otetaan näytteitä 100 m 3 :n maa-aineserää kohti. Näytteet tutkitaan aistinvaraisesti ja Innov-X- tai vastaavalla kenttäanalysaattorilla. Näytteistä noin 10 % toimitetaan laboratorioon, jossa niistä analysoidaan antimonin, arseenin, elohopean, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, lyijyn, nikkelin, sinkin ja vanadiinin pitoisuudet. Jäännöspitoisuudet Kaivun päätyttyä otetaan maanäytteitä jokaista 400 m 2 :n aluetta kohti. Yksi kokoomanäyte koostuu vähintään 20 osanäytteestä. Näytteistä analysoidaan laboratoriossa antimonin, arseenin, elohopean, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, lyijyn, nikkelin, sinkin ja vanadiinin pitoisuudet. Pilaantuneita maa-aineksia saatetaan välivarastoida kunnostuskiinteistöllä. Varastointiaika on alle yksi viikko. Varastointi tehdään pilaantuneella alueella. Välivarastoitavat maa-ainekset peitetään muovilla tai vastaavalla peitteellä, joka estää sadeveden pääsyn maa-aineksiin ja maa-aineksen pölyämisen. Pilaantunut alue Eristysmateriaalina käytetään laihaa tai lihavaa savea. Saven vedenläpäisevyys on luokkaa k 1 x Eristyskerros rakennetaan vähintään 0,5 metrin paksuisena. Eristykseen tarvittava maa-ainesmäärä on arviolta m 3. Vaihtoehtoinen eristysmateriaali on bentoniittimatto ja maton päälle tuleva karkearakeinen maa-aines.

16 16 Eristettävälle alueelle rakennetaan myös reunarakenne, jolla estetään orsiveden pääsy pilaantuneelle alueelle. Rakenne ulotetaan alueen pohjasaveen saakka. Rakenne tehdään savesta. Savi tiivistetään kaivinkoneella saatavaan tiiveyteen. Tiivistettävän kerroksen enimmäispaksuus on 0,5 metriä. Kiinteistön alittavan rummun kohdalle asennetaan vähintään 0,5 metrin paksuinen eristyskerros, jos sen reunoille tai kohdalle jää pilaantuneita maa-aineksia 0,5 metrin syvyydelle. Jos pilaantuneita maa-aineksia ei kunnostuksen jälkeen havaita maassa rummun kohdalla tai sen reunoilla, muotoillaan kohta täyttömaa-aineksilla alkuperäiseen tasoon. Eristysalueelle rakennetaan tie. Tien kohdalla eristyskerroksen päälle tulee 0,3 metrin paksuinen kantava rakenne. Rakennemateriaalina käytetään soraa. Tien viereen rakennetaan tarvittaessa ojat siten, että ojien kohdalla eristyskerroksen paksuus on vähintään 0,5 metriä. Eristettävän pilaantuneen alueen pinta-ala on noin m 2. Kiinteistörajat Kaivurajalle asennetaan suodatinkangas ja huomioverkko, jos kiinteistölle jää pilaantuneita maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvot. Vesijohtolinja Kiinteistöllä sijaitsevan vesijohtolinjan ympäriltä poistetaan ylemmän ohjearvon alittavat pilaantuneet maa-ainekset 0,5 metrin etäisyydelle putkesta. Kaivantoon asennetaan suodatinkangas ja huomioverkko ennen kaivannon täyttämistä puhtailla täyttömailla. Vaihtoehtoisesti putki siirretään kulkemaan pilaantuneeksi arvioidun alueen ulkopuolelle. Kiinteistörajat Jos maaperä on pilaantunut naapurikiinteistön maaperässä, asennetaan kiinteistön rajan puoleiseen seinämään suodatinkangas ja huomioverkko. Laadunvalvonta Saven laatua tarkkaillaan työn aikana aistivaraisesti. Eristysrakenteen paksuus mitataan säännöllisesti takymetrillä. Haitta-aineet eristysalueilla Kiinteistölle jää pilaantuneita maa-aineksia arviolta tonnia (arviolta m 3 ).

17 17 Eristysalueiden merkitseminen Alueen tuleva käyttö Vesien keräys ja johtaminen Pilaantuneen maaperän puhdistamisen kaivun ja eristyksen loppuraportit liitetään kiinteistöä koskeviin asiakirjoihin. Lisäksi asiakirjoihin kirjataan raporttien viranomaishyväksynnät mahdollisine toimenpiderajoituksineen. Puhdistettua pilaantunutta aluetta käytetään varastoalueena. Alueelle jää maankaivurajoite. Eristysalueelle rakennettavan tien mahdollisten reunaojien vedet puretaan kunnostuskiinteistön itä- ja/tai länsipuoliseen avo-ojaan. Polttoaineen käyttö ja varastointi Kiinteistöllä varastoidaan kaivinkoneen polttoainetta kerrallaan enimmillään 5 m 3. Säiliöt sijoitetaan tasaiselle ja tukevalle alustalle kiinteistön keskivaiheille mahdollisimman kauas ympäröivistä ojista ja palavista materiaaleista. Säiliöt on varustettu ilmaputkella, ylitäytön- ja laponestimillä sekä tankkauslaitteisto sulkuventtiilillä. Työmaalle varataan myös imeytysturvetta. Säiliön kuntoa seurataan säännöllisesti ja mahdolliset puutteet korjataan välittömästi. Kaivinkoneen arvioitu polttoaineenkulutus on 25 litraa tunnissa, jolloin 5 m 3 riittää noin 20 työpäiväksi eli noin kuukaudeksi. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Pilaantuneiden pintamaa-ainesten poisto ja alueelle jäävän pilaantuneen maa-aineksen peittäminen on kustannustehokas tapa poistaa raskasmetalleille altistuminen ja vähentää ympäristöhaittoja. Pintamaat ovat voimakkaimmin pilaantuneet, joten pinta-maa-aineksen poistamisella vähennetään oleellisesti maaperän haitta-ainemääriä. Osittaisella massanvaihdolla ja peittämisellä vähennetään pilaantuneen maa-aineksen poiskuljetuksesta aiheutuvia kasvihuonepäästöjä sekä korvaavien luonnonmateriaalien paikalle tuontia. Esitetyllä puhdistusmenetelmällä estetään altistuminen haitta-aineita sisältävälle pölylle. Lisäksi vähennetään merkittävästi kiinteistön maaperän haitta-aineiden ja edelleen veden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden määrää.

18 18 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet Vesitase Nykytilanteessa pilaantuneella alueella muodostuu orsivettä arviolta m 3 /a. Orsiveden muodostumisalueen pinta-ala on noin m 2. Esitetyn maaperän puhdistuksen jälkeen orsivettä muodostuu eristetyllä pilaantuneella alueella arviolta 300 m 3 /a. Orsiveden muodostumisalueen pinta-ala on noin m 2. Muilla kunnostuskiinteistön alueilla orsivettä muodostuu arviolta m 3 /a. Alueen kokonaispinta-ala on noin m 2. Kaivantovedet Jos kaivantoon kertyy vettä kunnostusta haittaavia määriä, pumpataan vedet laskeutuskaivon tai vastaavan kautta läheiseen ojaan. Veden laatu tutkitaan laboratoriossa ennen pumppausta. Vettä seisotetaan ennen pumppausta kiintoaineen määrän minimoimiseksi. Kaivantovesi pumpataan avo-ojaan, jos veden haitta-ainepitoisuudet ovat alhaisempia kuin ojavedessä. Jos kaivantoveden haitta-ainepitoisuudet ovat ojavettä korkeampia, imetään vesi pois kaivannosta imuautolla ja kuljetetaan muualle käsiteltäväksi. Avo-ojaan johdettavien kaivantovesien raja-arvot ovat seuraavat: arseenipitoisuus 100 µg/l kadmiumpitoisuus 50 µg/l kobolttipitoisuus 42 µg/l kromipitoisuus 500 µg/l kuparipitoisuus µg/l nikkelipitoisuus 200 µg/l lyijypitoisuus 100 µg/l sinkkipitoisuus µg/l vanadiinipitoisuus 270 µg/l kiintoainepitoisuus 250 µg/l. Raja-arvot ovat pääosin talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) talousveden kemialliset laatuvaatimukset kerrottuna kymmenellä. Koboltin, sinkin ja vanadiinin pitoisuusraja-arvot perustuvat RfCpv -arvoihin, jotka on esitetty Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Jussi Reinikainen. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 23/2007 -julkaisussa. Esitetyt ojaan johdettavan veden raja-arvot ovat kymmenkertaiset RfCpv -arvoihin verrattuna.

19 19 Kiintoaineen raja-arvo perustuu suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi annettuun neuvoston direktiiviin (78/659/ETY). Raja-arvoksi esitetään kymmenkertaista direktiivin arvoa. Perusteena raja-arvoille on, että ojavettä ei käytetä juomavetenä. Lisäksi on otettu huomioon, että pilaantuneelta alueelta valuvan veden osuus koko virtaamasta on alle 1 %. Päästöt vesiin Ojaveden haitta-ainepitoisuudet Ojasta veden virtaussuunnassa kunnostusalueen yläpuolelta vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä sulfaattipitoisuus oli 7 mg/l. Ojasta veden virtaussuunnassa kunnostusalueen yläpuolelta vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä sulfaattipitoisuus oli 9 mg/l sekä liukoisen sinkin pitoisuus 20 µg/l. Ojasta veden virtaussuunnassa kunnostusalueen alapuolelta vuonna 2010 otetussa vesinäytteessä sulfaattipitoisuus oli 25 mg/l sekä liukoisen bariumin pitoisuus 14 µg/l, liukoisen kadmiumin pitoisuus 5 µg/l, liukoisen kuparin pitoisuus 33 µg/l ja liukoisen sinkin pitoisuus µg/l. Vesinäytteen bariumin kokonaispitoisuus oli 20 µg/l, kadmiumin kokonaispitoisuus 5 µg/l, kuparin kokonaispitoisuus 48 µg/l ja sinkin kokonaispitoisuus µg/l. Ojasta veden virtaussuunnassa kunnostusalueen alapuolelta vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä sulfaattipitoisuus oli 24 mg/l sekä liukoisen bariumin pitoisuus 12 µg/l, liukoisen kadmiumin pitoisuus 4,5 µg/l, liukoisen kuparin pitoisuus 24 µg/l ja liukoisen sinkin pitoisuus µg/l. Vesinäytteen bariumin kokonaispitoisuus oli 15 µg/l, kadmiumin kokonaispitoisuus 4,1 µg/l, kuparin kokonaispitoisuus 38 µg/l ja sinkin kokonaispitoisuus µg/l. Ojaveden kuormitus Ojavedestä aiheutui Kiskonjokeen vuoden 2010 näytetulosten ja arvioidun virtaaman 0,024 m 3 /s perusteella seuraava kuormitus: - kadmium 3,8 kg/a - kupari 36,3 kg/a - sinkki kg/a - sulfaatti kg/a. Kunnostussuunnitelman mukainen kiinteistön maaperän puhdistus vähentää metallien kulkeutumista läheisiin ojiin ja edelleen Kiskonjokeen.

20 20 Päästöt ilmaan Pölyämistä estetään tarvittaessa kastelemalla maa-aineksia. Lisäksi ajoneuvojen renkaiden puhdistaminen ehkäisee pölyämistä. Melu Kunnostuksesta syntyy normaalia rakennustyömaahan rinnastettavaa melua. Syntyvä melu on enemmän tasaista melua kuin iskumelua. Kun maaainesta lastataan kuorma-autoihin, melua pyritään välttämään pitämällä maa-ainesten pudotuskorkeus mahdollisimman matalana. Työkoneiden ja kuorma-autojen tarpeetonta tyhjäkäyntiä pyritään myös välttämään. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Orsivesi Orsivesiputki OVP70 Orsivesiputki sijaitsee puhdistettavan kiinteistön pohjoisosan pilaantuneella alueella. Putkesta vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä liukoisen alumiinin pitoisuus oli µg/l, liukoisen kadmiumin pitoisuus oli µg/l, liukoisen koboltin pitoisuus µg/l, liukoisen kromin pitoisuus 62 µg/l, liukoisen kuparin pitoisuus µg/l, liukoisen lyijyn pitoisuus 43 µg/l, liukoisen nikkelin pitoisuus µg/l, liukoisen sinkin pitoisuus µg/l ja liukoisen vanadiinin pitoisuus 342 µg/l. Vesinäytteen alumiinin kokonaispitoisuus oli µg/l, bariumin kokonaispitoisuus 143 µg/l, kadmiumin kokonaispitoisuus µg/l, koboltin kokonaispitoisuus µg/l, kromin kokonaispitoisuus 130 µg/l, kuparin kokonaispitoisuus µg/l, nikkelin kokonaispitoisuus µg/l, lyijyn kokonaispitoisuus 61 µg/l, sinkin kokonaispitoisuus µg/l ja vanadiinin kokonaispitoisuus 633 µg/l sekä sulfaattipitoisuus mg/l ja kloridipitoisuus 69 mg/l. Näytteen sameus oli FNU ja ph 5,9. Orsivesiputki OVP59 Orsivesiputki sijaitsee puhdistettavan kiinteistön keskiosan länsilaidalla. Putkesta vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä liukoisen alumiinin pitoisuus oli 34 µg/l, liukoisen kadmiumin pitoisuus oli 22 µg/l, liukoisen kuparin pitoisuus 33 µg/l ja liukoisen sinkin pitoisuus µg/l. Vesinäytteen alumiinin kokonaispitoisuus oli µg/l, bariumin kokonaispitoisuus 88 µg/l, kadmiumin kokonaispitoisuus 27 µg/l, koboltin kokonaispitoisuus 12 µg/l, kromin kokonaispitoisuus 24 µg/l, kuparin kokonaispitoisuus 125 µg/l, nikkelin kokonaispitoisuus 22 µg/l, lyijyn kokonaispitoisuus 24 µg/l, sinkin kokonaispitoisuus µg/l ja vanadiinin kokonaispitoisuus 48 µg/l. Näytteen sameus oli 290 FNU ja ph 7,1.

21 21 Pohjavesi Talousvesi Maaperä Pohjavesiputki PVP76 Pohjavesiputki sijaitsee puhdistettavan kiinteistön ulkopuolella pohjoisrajan luoteispuolella. Pohjavesiputkesta vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä liukoisen kadmiumin pitoisuus oli 1,5 µg/l ja liukoisen sinkin pitoisuus 321 µg/l sekä ph 6,6. Pohjavesiputkesta vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä liukoisen sinkin pitoisuus oli 54 µg/l ja ph 3,5. Pohjavesiputki PVP61 Pohjavesiputki sijaitsee puhdistettavan kiinteistön keskiosan itäreunalla. Pohjavesiputkessa vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä liukoisen bariumin pitoisuus oli 29 µg/l ja liukoisen sinkin pitoisuus 63 µg/l. Vesinäytteen arseenin kokonaispitoisuus oli 82 µg/l, bariumin kokonaispitoisuus 946 µg/l, kadmiumin kokonaispitoisuus 6,6 µg/l, koboltin kokonaispitoisuus 137 µg/l, kromin kokonaispitoisuus 596 µg/l, kuparin kokonaispitoisuus 385 µg/l, nikkelin kokonaispitoisuus 235 µg/l, lyijyn kokonaispitoisuus 135 µg/l, sinkin kokonaispitoisuus µg/l ja vanadiinin kokonaispitoisuus 770 µg/l. Näytteen sameus oli FNU ja ph 7,1. Pohjavesiputkessa vuonna 2012 otetussa vesinäytteessä liukoisen bariumin pitoisuus oli 33 µg/l ja liukoisen sinkin pitoisuus µg/l. Vesinäytteen alumiinin kokonaispitoisuus oli µg/l, bariumin kokonaispitoisuus 88 µg/l, kadmiumin kokonaispitoisuus 6,9 µg/l, koboltin kokonaispitoisuus 23 µg/l, kromin kokonaispitoisuus 45 µg/l, kuparin kokonaispitoisuus 32 µg/l, nikkelin kokonaispitoisuus 45 µg/l, sinkin kokonaispitoisuus µg/l ja vanadiinin kokonaispitoisuus 33 µg/l. Näytteen sameus oli 860 FNU ja ph 6,6. Kunnostusalueen viereisen kiinteistön talousvesikaivosta otetussa vesinäytteessä ei todettu talousveden laatuvaatimuksesta ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) talousveden kemiallisten laatuvaatimusten ylittäviä pitoisuuksia lukuun ottamatta rautapitoisuutta vuoden 2011 näytteessä ja alumiini- ja rautapitoisuutta vuoden 2012 näytteessä. Alueelle johtavalle tielle ajetaan soraa, joka vähentää maa-aineksen tarttumista ajoneuvojen renkaisiin. Lisäksi varaudutaan ajoneuvojen renkaiden pesemiseen.

22 22 Pohjasavi rajoittaa haitta-aineiden leviämistä maaperään nykyistä syvemmälle. Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset viedään jätekeskukseen, jolla on lupa vastaanottaa kyseisiä maa-aineksia. Lisäksi selvitetään voimakkaimmin pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntämistä esimerkiksi kaivos- tai metalliteollisuudessa. Betonijäte ja ratapölkyt viedään asianmukaiseen loppusijoituspaikkaan. Poistettavista pilaantuneista maa-aineksista tehdään siirtoasiakirja. Asiakirja säilytetään kolmen vuoden ajan. Maa-ainekset peitetään kuljetuksen ajaksi. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuus selvitetään tarvittaessa vastaanottopaikan vaatimusten mukaisesti. TOIMINNAN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN Kunnostustoiminta ei lisää riskiä ympäristölle, koska alueella ei ole havaittu merkittäviä määriä orsivettä, ja koska kunnostus keskeytetään, kun on kova tuuli tai sade. Kunnostuksen seurauksena riski ympäristölle vähenee. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Työn yhteydessä esiin tulevia poikkeuksellisia tai työtä hidastavia tilanteita voivat olla esimerkiksi massojen pölyäminen, kova tuuli tai sade. Kohteeseen varataan kastelulaitteet ja pumppauslaitteisto. Varautumisista huolimatta kovalla tuulella tai sateella kunnostus voidaan joutua tilapäisesti keskeyttämään. Kovalla tuulella tarkoitetaan tuulta, jonka nopeus on yli 14 m/s. Polttoainevuotoihin varaudutaan varaamalla alueelle imeytysturvetta ja käyttämällä kaksoisvaippasäiliöitä. Työntekijät käyttävät suojavarusteita. TARKKAILU Käyttötarkkailu Kunnostustyön valvoja pitää kirjanpitoa poistettavista pilaantuneista maaaineksista. Urakoitsija kirjaa tiedot kohteeseen tuotavista maa-aineksista.

23 23 Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Raportointi Pölyämistä tarkkaillaan aistinvaraisin havainnoin. Pintavesioja Jälkitarkkailuna toteutetaan vesinäytteenotto kunnostuskiinteistön itäpuolella sijaitsevasta ojasta. Vesinäytteet otetaan puolivuosittain kolmen vuoden ajan. Vesinäytepisteet ovat ojan yläjuoksulla ja alajuoksulla. Pisteet ovat samat kuin aiemmissa tutkimuksissa. Vesinäytteistä tutkitaan ph, sameus, sähkönjohtavuus sekä aistinvaraisesti yleinen ulkonäkö, haju ja väri että kiintoaineen, liukoisten metallien; alumiinin, arseenin, bariumin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, lyijyn, sinkin ja vanadiinin sekä sulfaatin pitoisuudet. Pohjavesi Jälkitarkkailuna toteutetaan vesinäytteenotto pohjavesiputkista PVP61 ja PVP76. Vesinäytteet otetaan puolivuosittain kolmen vuoden ajan. Vesinäytteistä tutkitaan ph, sameus, sähkönjohtavuus sekä aistinvaraisesti yleinen ulkonäkö, haju ja väri että kiintoaineen, liukoisten metallien; alumiinin, arseenin, bariumin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, lyijyn, sinkin ja vanadiinin sekä sulfaatin, raudan, mangaanin, kloridin, COD Mn :n ja TOC:n pitoisuudet. Talousvesikaivo Jälkitarkkailuna toteutetaan vesinäytteenotto kunnostuskiinteistön viereisestä talousvesikaivosta. Vesinäytteet otetaan puolivuosittain kolmen vuoden ajan. Vesinäytteistä tutkitaan ph, sameus, sähkönjohtavuus sekä aistinvaraisesti yleinen ulkonäkö, haju ja väri että kiintoaineen, liukoisten metallien; alumiinin, arseenin, bariumin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, lyijyn, sinkin ja vanadiinin sekä sulfaatin pitoisuudet. Vesinäytetulokset toimitetaan Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Salon kaupungille. Kaivoveden laatutiedot lähetetään kaivokiinteistön omistajalle. Kunnostuksen päätettyä tehdään loppuraportti.

24 24 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Kaivutyön raportissa esitetään muun muassa seuraavaa: - kunnostustyön toteutus - yhteenveto poisviedyistä massoista - karttapiirustus toteutuneista kaivualueista - leikkauspiirustukset alueesta - yhteenveto ennen kunnostusta ja kunnostuksen aikana tehdyistä vesinäytteenotoista - päivittäiset kirjanpitotiedot - muut kunnostuksen kannalta merkitykselliset seikat. Eristystyön raportissa esitetään muun muassa seuraavat asiat: - eristystyön toteutus - karttapiirustus toteutuneista eristysalueista - leikkauspiirustukset alueesta yhdessä kunnostuskarttojen kanssa - muut eristyksen kannalta merkitykselliset seikat. Raportti toimitetaan valvovalle viranomaiselle. Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty , , , , , , ja Lupahakemuksesta tiedottaminen Tarkastukset ja neuvottelut Lausunnot Hakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ja Salon kaupungin ilmoitustauluilla. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti erikseen annettu tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Ympäristölupahakemukseen liittyvä tarkastus tehtiin ja lupahakemuksesta neuvoteltiin Neuvottelusta ja tarkastuksesta kirjoitettu muistio on liitetty lupahakemusasiakirjoihin. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti pyydetty lausunnot Salon kaupungilta, Raaseporin ja Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisilta, Salon kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Raaseporin kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta toteaa päivätyssä lausunnossaan seuraavaa:

25 25 On hyvä asia, että pilaantunut alue puhdistetaan siten, että raskasmetalleista syntyvä kuormitus joessa tästä kohtaa loppuu. Puhdistustyössä tulee painottaa, että raskasmetallien leviämisriski minimoidaan. Kiskonjoki on ekologisesti arvokas. Joessa elää monia suojelemisen arvoisia lajeja, esimerkiksi vuollejokisimpukka, saukko ja vaelluskaloja. Kiskonjoki kuuluu Natura verkostoon (FI ). Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toteaa päivätyssä lausunnossaan seuraavaa: Ympäristölupahakemuksessa ja sen täydennykseksi toimitetuissa asiakirjoissa on esitetty toisistaan poikkeavia menettelyjä maaperän puhdistamiseksi. Tässä lausunnossa on otettu huomioon ainoastaan ympäristölupahakemuksen täydennykseksi toimitetussa asiakirjassa (päivätty ) esitetyt kunnostusmenetelmää koskevat asiat. Riskinarviointia koskevassa lausunnossa on tarkasteltu ainoastaan ympäristölupahakemuksessa (päivätty ) esitetyt asiat. Asiakirjojen mukaan kiinteistöllä olevista metallipitoisista maista aiheutuu terveysriski. Riski saadaan arvion mukaan poistettua, kun kiinteistöltä poistetaan pintamaasta 0,5 m syvyyteen maat, joissa metallien kokonaispitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) mainitut ylemmät ohjearvot. Kaivantojen pohjalle asetetaan suodatinkangas ja huomioverkko, jonka jälkeen kaivannot peitetään puhtailla mailla ainakin alkuperäiseen maanpinnan tasoon asti. ELY-keskuksen mielestä hakemuksessa esitetyt arviot haitta-aineiden aiheuttamista terveys- ja ympäristöhaitoista tai -vaaroista ovat sekavia. Terveyshaitan laskentaan käytetyn kvantitatiivisen menetelmän käyttö ja lopputulokset ovat kokonaisuudessaan esitetty epäselvästi. Mikäli aluehallintovirasto kuitenkin katsoo, että kohdekiinteistön maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on riittävästi selvitetty, voidaan puhdistamista koskeva asia ratkaista päätöksessä, joka koskee vireillä olevaa ympäristölupahakemusta. Lupapäätöksessä on annettava selkeät määräykset siitä, millä menettelyllä esim. alueelle jäävä metallipitoinen maaperä eristetään alueelle tuotavista puhtaista maista. Menettelyä, jossa viranomaisille toimitettaisiin vielä lupapäätöksen jälkeen suunnitelmia tarkastettavaksi, ei tule hyväksyä. Maaperän puhdistamista koskevat asiat on ratkaistava lupapäätöksessä annettavilla selkeillä määräyksillä, jotta niitä voidaan myöhemmin valvoa, ja jotta puhdistamisesta vastuussa oleva tietää, mihin toimenpiteisiin lupapäätös edellyttää. Lupapäätöksen jälkeen mahdollisesti ratkaistavaksi tulevat asiat eivät ole puhdistamisesta vastuussa olevankaan etu, sillä tällainen menettely saattaa pitkittää puhdistustyön aloitusta ja aiheuttaa kustannuksia, joihin ei ole varauduttu.