KASVIKIRJA FLORA BOOK LLIBRE DE LA FLORA

Transkriptio

1 Information T (+32) (0) T (+32) (0) Published by: G. Van Cauwelaert, Direction des Monuments et des Sites De la Région de Bruxelles-Capitale C.C.N., rue du Progrès 80, boîte1 B-1035 Bruxelles Published: 2004 Publication s coordinator: David Aasen Sandved Design : ELLEmELLE, Ålesund, N. Jos haluat lisää tietoa art nouveausta Euroopassa, käy nettisivuillamme Sieltä löydät tietoa ja kuvia sekä lapsille kehitetyt tehtävät Study Month osiosta. Tervetuloa nettisivuille koulutyön yhteydessä tai vain huvin vuoksi. If you want to discover more about European Art Nouveau, then you can always visit the Network s website at It is full of information and pictures, and also contains all the activities that we have developed for children in the Study Month section. So whether it is for a school project or just for fun, log-on and see Art Nouveau come alive. Si voleu descobrir més coses sobre l Art Nouveau europeu, visiteu el lloc web de la xarxa: És ple d informació i imatges, i també consta de totes les activitats que hem desenvolupat per als infants en la secció del «Mes de l estudi» (Study Month). Tant si és per a un projecte escolar com si només és per passar una bona estona, connecteu-vos i veieu com pren vida l Art Nouveau. KASVIKIRJA FLORA BOOK LLIBRE DE LA FLORA ART NOUVEAU -KIERTOMATKA/TOUR OF ART NOUVEAU/RUTA D ART NOUVEAU with the participation of the Art Nouveau Centre, Ålesund, N with the support of the Culture 2000 Programme of the European Union in collaboration with the European Route of Modernism

2 Réseau Art Nouveau Network Tämän kasvikirjan on sinulle laatinut Réseau Art Nouveau Network niminen verkosto. Olemme iso työryhmä ja toimimme tällä hetkellä 13 Euroopan kaupungissa. Verkosto esittelee art nouveau nimellä kutsuttua taidesuuntausta sekä lapsille että aikuisille esimerkiksi julkaisemalla kirjoja, järjestämällä näyttelyitä ja kansainvälisiä asiantuntijakokouksia. Tavoitteenamme on lisätä tietoa yli sata vuotta vanhasta aikakaudesta, tehdä sitä tunnetuksi sekä suojella ja korjata aikakauden tuotoksia ja varmistaa niiden säilyminen. Jotkut työryhmän jäsenet työskentelevät museoissa, toiset taas ovat arkkitehtejä, jotka ohjaavat vanhojen rakennusten korjauksia, ja toiset tutkijoita, jotka tutkivat art nouveau -taiteilijoita ja heidän töitään. Noin sata vuotta sitten arkkitehteja ja taiteilijoita kiinnosti oman maan luonto ja historia kertomuksineen. Kun he suunnittelivat uusia taloja, he halusivat suunnitella niihin myös huonekalut, tapetit, matot, jopa astiatkin. Koristeaiheiden malleina olivat usein oman maan eläimet, kasvit, kansanlorut ja -tarinat. Réseau Art Nouveau Network saa rahaa sekä Euroopan unionilta että Euroopan komissiolta, ja tämän rahan turvin haluamme suojella ja esitellä art nouveau perintöä ja rakennuksia sinunkin kotikaupungissasi. The Réseau Art Nouveau Network was launched in 1999 to highlight the Art Nouveau heritage of a diverse range of countries. Our work currently takes place in 13 European cities and we aim to make sure that Art Nouveau is well known and respected. Art Nouveau is still alive, with people working on restorations and in scientific research, to understand the artists of the period better. Many people still experience Art Nouveau, using the stations, schools and shops that were built around a 100 years ago on a daily basis. To achieve its ambitions the Network has a set of principles that we base our work on: research, awareness, publications and training. We use the skills of people like architects, art historians and curators to reach these common goals. Art Nouveau wasn t just about architecture; it was something that artists and craftsmen working across a range of disciplines were involved with. Our job is to increase knowledge of Art Nouveau, protect and restore the heritage and make sure that the skills to do this are kept alive. Many Art Nouveau projects were never completed or have been forgotten, so we also try to discover these unknown treasures. Experts in the field of Art Nouveau work with us to organise conferences and exhibitions, as well as books that are for professionals, students or those with a passion for Art Nouveau. Political changes mean that today s European Union is an expanding organisaton, with new countries joining in. The Réseau Art Nouveau Network receives money from both the European Union and the European Commission, and with these funds we hope that we can protect and celebrate the Art Nouveau in your city and beyond. La xarxa Réseau Art Nouveau Network es va posar en marxa el 1999 per posar en relleu el patrimoni Art Nouveau de diversos països. Actualment desenvolupem la nostra tasca en 13 ciutats europees i el nostre objectiu és garantir el coneixement i el respecte de l Art Nouveau. L Art Nouveau encara és viu, hi ha persones que es dediquen a la restauració i d altres a la recerca científica per entendre millor els artistes d aquell període. Moltes persones continuen vivint l Art Nouveau cada dia, quan fan servir les estacions, les escoles i les botigues que es van construir ara fa cent anys. Per aconseguir els nostres propòsits, la Xarxa ha establert uns principis de treball: recerca, consciència, publicacions i formació. Per assolir aquests objectius comuns ens ajudem dels coneixements d arquitectes, d historiadors, d historiadors de l art i de tècnics de museu. L Art Nouveau no era tan sols arquitectura; era un fenomen que implicava artistes i artesans de moltes disciplines diferents. La nostra tasca és fer conèixer l Art Nouveau, protegir i restaurar el seu patrimoni i assegurar-nos que tots aquests coneixements no es perden. Molts projectes d Art Nouveau no es van arribar a completar mai o bé s han oblidat, per això també mirem de descobrir tresors desconeguts. Experts en el camp de l Art Nouveau col laboren amb nosaltres en l organització de conferències i exposicions, a més de llibres per a professionals, estudiants i apassionats de l Art Nouveau. Els canvis polítics ens diuen que la Unió Europea és avui una organització en expansió, a la qual entren nous països. La xarxa Réseau Art Nouveau Network rep diners tant de la Unió Europea com de la Comissió Europea, i amb aquests fons esperem poder protegir l Art Nouveau, i gaudir-ne, a la vostra ciutat i a d altres indrets. Flora eli kasvisto Kasveista, puista ja kukista käytetään yhteisesti latinankielistä nimeä flora. Kun seuraavan kerran tarkkailet puuta tai kukkaa, kiinnitä huomiota terälehtien ja oksien muotoihin. Monia art nouveau ajan taiteilijoita ja käsityöläisiä innostivat juuri nuo luonnon muodot. Voit nähdä kasviaiheita art nouveau ajan taloissa, mutta myös tapeteissa, astioissa, huonekaluissa tai jopa koruissa. Mukana on vanhoja tuttuja kasveja, kuten ruusua tai liljaa, mutta taiteilijat muotoilivat myös kukkia, jotka tuntuivat salaperäisiltä (lumme), tyylikkäiltä (kurjenmiekka) tai eksoottisilta (auringonkukka). Erikoisten kasvihuoneissa kasvatettujen kasvien, kuten orkideoiden, rinnalla on tavallisia kasveja, kuten voikukkaa, ohdaketta ja jättiputkea. Eri puolilla Eurooppaa koristeaiheet vaihtelivat oman alueen kasvillisuuden mukaan: esimerkiksi Pohjois- Euroopassa käytettiin mäntyä, Etelä-Euroopassa appelsiinipuuta. Tuohon aikaan monien maiden teollisuus kehittyi voimakkaasti, josta yksi seuraus oli kaupunkien kasvu. Siksi onkin mielenkiintoista, että kaupungeissa työskenteleviä taiteilijoita innosti luonto ja koristelu luonnonkasviaiheilla. Miksi arvelet näin olleen? Taiteilijat käyttivät flora-aiheita monin eri tavoin: jotkut mieltyivät kasvin varren muotoon tai oksan liikkeisiin. Toiset piirsivät julisteisiin pikkutarkasti kukkia, toiset taas jäljittelivät kasvin muotoa parvekkeen kaiteessa tai tuolin muotoilussa. Arkkitehdit muotoilivat jopa talojen kantavia rakenteita kasvien mallin mukaan ja taivuttivat pilarit kaartumaan palkeiksi kasvin tavoin. Näin syntyi uusia, epätavallisia rakennemuotoja. Kasvien muotojen lisäksi tuotiin esiin myös niiden värejä ja pintakuviointia. Taiteilija siirsi luontonäkymän esimerkiksi lasimaalaukseen. Koteihin lisättiin myös joskus uusi huone, kasvihuone tai talvipuutarha, jossa saattoi kasvattaa erikoisia kasveja. Kasvit eli flora ei ole ainoa art nouveaun koristeaihe. Eläinkuntaa josta käytetään nimeä fauna näkyi myös runsaasti. Kauniit eläimet, kuten riikinkukko ja perhoset, olivat suosittuja, mutta taiteilijoita kiinnostivat myös vähemmän miellyttävät eläimet kuten hämähäkit, käärmeet, lepakot ja sammakot. Tässä kirjassa esittelemme sinulle flora- eli kasviaiheita, joita voi nähdä eri puolilla Eurooppaa, Réseau Art Nouveau Network - työryhmän kaupungeissa. Katsele omassa ympäristössäsi kasvavia kasveja ja mieti, miten itse haluaisit käyttää niiden värejä, muotoa ja pintaa. Tai ajattele niiden käyttöä lampun, takin, juomalasin tai vaikkapa talon suunnittelussa. Käytä mielikuvitustasi. Kirjan lopussa on tehtäviä, joiden avulla voit itse kokeilla, miten kasviaiheita käytettiin noin sata vuotta sitten. Toivottavasti viihdyt kasvien parissa!

3 Flora in Art Nouveau The next time you see a tree or a flower why not take a really close look at the shape of the petals or the curve of the branches. That s what many of the Art Nouveau artists and craftsmen did to gain inspiration. Flora the general name given to plants, trees and flowers was one of the most recognisable motifs in Art Nouveau. If you look at wallpaper, ceramics, furniture and even jewellery, often you will see that the artists have used flora as a major part of the design. Art Nouveau was one of the strongest examples of artists using Nature as a form of artistic expression. To start with the flowers that were most often seen were classic flora such as the rose or the lily, but artists also experimented with plants that were mystical (water lily), elegant (iris) or exotic (sunflower.) Later on even more exotic greenhouse flowers were used, most famously the orchid. But it wasn t just rare flowers that inspired Art Nouveau, wild flora like the dandelion, thistle and giant hogweed were also popular motifs. All over Europe artists focused on using decoration based on their local flora, whether it was the pine tree of the north or the orange tree of the south. For many of the countries, when Art Nouveau developed it was at the same time that big industrial changes were taking place, and one of the consequences of this was the enlargement of cities. So the fact that those working in Art Nouveau took ideas from the natural landscape and made it central to their designs is very interesting. Why do you think they did this? The artists took inspiration from flora in many ways: the shape of the stalk or the movement of a branch. Some would use precise and detailed studies of flowers on their poster designs, while others would look to the shape of a plant to help them create a design for a balcony or even a chair. Architects used the examples of plants to create architectural elements such as columns that developed into supporting beams, resulting in unusual building shapes. Very often in Art Nouveau private houses the architect or owner wanted to add a new room: the greenhouse or winter garden, to display a collection of exotic plants. In some cases this room was at the heart of the house. But it wasn t just the shapes of flora that were seen in Art Nouveau, the colour and even the texture were also used. A stained-glass window, with the light streaming through, could easily be inspired by the artists interpretation of something he or she had seen in nature. Flora wasn t the only motif that was used repeatedly in Art Nouveau. The animal kingdom - also known as fauna was also important for the artists, as was local or national mythology and legends. Beautiful animals like the peacock and the butterfly were popular, but the artists were also interested in more creepy animals like spiders, snakes, bats and frogs. In this book you will see the different types of flora that were important for the cities in the Réseau Art Nouveau Network and how the artists of these places used them in their work. Take a look at the flora around you and try to think how you would use the colours, textures, shapes or even how they make you feel, to design a lamp, a coat, a glass or why not a house: wherever your imagination takes you. There are activities at the end of the book for you to enjoy and discover what it was about flora that was important for Art Nouveau. Have fun! La flora en l Art Nouveau La pròxima vegada que vegeu un arbre o una flor, mireu-lo de prop, fixeu-vos en la forma dels pètals o en la curvatura de les branques. Això és el que van fer molts dels artistes i artesans de l Art Nouveau per inspirar-se. La flora -el nom genèric donat a les plantes, els arbres i les flors- va ser un dels motius més reconeixedors de l Art Nouveau. Si us fixeu en els papers d empaperar, la ceràmica, els mobles i fins i tot les joies, veureu moltes vegades que els artistes han fet servir la flora com una part principal del disseny. L Art Nouveau va ser un dels exemples més clars d artistes que feien servir la naturalesa com una forma d expressió artística. Si comencem per les flors, les més reproduïdes van ser les de la flora clàssica, com ara la rosa o el lliri blanc, però els artistes també van experimentar amb plantes místiques (nenúfars), elegants (lliris) o exòtiques (gira-sols). Més tard, fins i tot es van fer servir flors d hivernacle més exòtiques, la més famosa, l orquídia. Però no tan sols les flors poc comunes inspiraven l Art Nouveau, la flora silvestre, com la dent de lleó, la calcida i la belleraca gegant també eren motius populars. Els artistes de tot Europa, a l hora de fer la decoració, es van centrar en la seva flora local, tant si era el pi al nord, com el taronger al sud. En molts països, paral lelament al desenvolupament de l Art Nouveau, es produïen grans canvis industrials, una de les conseqüències dels quals va ser l engrandiment de les ciutats. Per això és molt interessant que aquelles persones que treballaven en l Art Nouveau agafessin idees del paisatge natural i en fessin un motiu central dels seus dissenys. Per què penseu que ho van fer? Els artistes es van inspirar en la flora de moltes maneres: la forma de la tija o el moviment d una branca. Alguns farien servir estudis precisos i detallats de les flors en els seus cartells, mentre d altres s ajudarien de la forma d una planta per fer el disseny d una balconada o fins i tot d una cadira. Els arquitectes van aplicar els exemples de les plantes per crear elements arquitectònics, com ara les columnes que van idear per suportar les bigues i que van donar lloc a formes de construcció inusuals. Molt sovint, a les cases privades de l Art Nouveau, l arquitecte o el propietari hi volien afegir una sala nova: l hivernacle o jardí d hivern, per mostrar la col lecció de plantes exòtiques. En alguns casos, aquesta sala estava al bell mig de la casa. Però en l Art Nouveau no tan sols es veien les formes de la flora, també es van fer servir el color i la textura. Una finestra amb vitralls podia estar perfectament inspirada per la interpretació que l artista feia d alguna cosa que havia vist en la natura. La flora no era l únic motiu que es va fer servir repetidament en l Art Nouveau. El regne animal -la fauna- també va ser important per als artistes, igual que la mitologia i les llegendes locals o nacionals. Bells animals, com el paó i la papallona, tenien molt d èxit, però els artistes també es van interessar per animals esfereïdors, com les aranyes, les serps, els rat-penats i les granotes. En aquest llibre, veureu els diferents tipus de flora que van ser importants per a les ciutats de la Réseau Art Nouveau Network i com els van fer servir els artistes en les seves obres. Fixeu-vos en la flora que teniu al vostre voltant i penseu com aplicaríeu els colors, les textures, les formes o fins i tot com us fan sentir, per dibuixar un llum, un abric, un vidre o, per què no, una casa: deixeu volar la imaginació. Al final del llibre hi ha activitats perquè gaudiu i descobriu què tenia la flora per ser tan important per a l Art Nouveau. Divertiu-vos!

4 ÅLESUND RIKKARUOHO, JOKA KASVAA SITÄ PAREMMIN MITÄ ENEMMÄN SITÄ TALLAA THE HERB THAT GROWS THE MORE YOU STEP ON IT L HERBA QUE CREIX COM MÉS ES TREPITJA Taraxacum officinale Norjassa voikukasta tuli tiedon välittämisen ja naisen aseman parantamisen tunnus. Kankaankutoja ja suunnittelija Frida Hansen koristi voikukalla kuvakudoskankaan, joka esiteltiin Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna Näyttelyosasto toi esiin norjalaisten naisten elämän epäkohtia. Kaikki eivät pitäneet siitä, että Frida Hansen oli valinnut koristeaiheeksi rikkaruohona pidetyn voikukan. Hansen uudisti kuvakudoksen Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna Siinä hän käytti uutta, läpinäkyvää kankaankudontatekniikkaa. Nyt voikukka oli pelkistetympi, koristeellisempi ja litteämpi. Kuvakudoksessa näkyivät kukan eri kasvuvaiheet. Löydätkö lehden, varren päässä olevan nupun, kukan ja siemenpähkyläkimpun? Kuvakudoksen nykyinen kotipaikka on Ålesundin jugend-keskuksessa Norjassa. B. C. D. A E. Frida Hansen, voikukka-kuvakudos, yksityiskohta, B. Thorolf Holmboe, Taideteollisuusmuseon johtajan H. Groschin exlibris (kirjan omistajan merkki). C. Frida Hansen, voikukka-kuvakudos, D. Fritz Erler, saksalaisen aikakauslehden Die Jugend 49/1901 kansikuva A-E. Frida Hansen, Dandelions tapestry, B. Thorolf Holmboe, the ex-libris (personal sticker) of H Grosch the director of the Museum of Decorative Arts. C. Frida Hansen, Dandelions tapestry, D. Fritz Erler, cover design for German magazine Die Jugend, no.49, 1901 A E. Frida Hansen, tapisseria amb la flor dent de lleó, detall, B. Thorolf Holmboe, l ex-libris (segell personal) de H. Grosch director del Museu de les Arts Decoratives. C. Frida Hansen, tapisseria amb la flor dent de lleó, D. Fritz Erler, disseny de la portada de la revista Die Jugend, no.49, 1901 In Norway the dandelion became the symbol of passing on knowledge and the struggle for women s rights in society. The designer and weaver Frida Hansen first incorporated it into a tapestry for the Norwegian feminist movement s exhibition at the World Exposition in Chicago (1893). In the spirit of Art Nouveau Hansen chose a weed to express the new ideas of the time, but it wasn t popular with everyone. For the World s Fair in Paris (1900) Hansen made a new version of the tapestry. This time she used a new see-through weaving technique called transparencies. The dandelion in this version was more abstract, decorative and flatter and shows the herb through its various stages of growth. Can you find a leaf, a stalk with a bud, a flower and a seed-head in the tapestry? This tapestry is now exhibited at Ålesund s Jugendstilsenteret the Art Nouveau Centre of Norway. E. A Noruega, la dent de lleó es va convertir en el símbol de la transmissió de coneixement i la lluita social pels drets de les dones. La dissenyadora i teixidora Frida Hansen la va incloure per primera vegada en un tapís per a la mostra del moviment feminista noruec a l Exposició Mundial de Chicago el En l esperit de l Art Nouveau, Hansen va triar un herbot per expressar les noves idees de l època, però no a tothom li va agradar. Per a la Fira Mundial de París, el 1900, Hansen va fer una nova versió del tapís. Aquesta vegada, va fer servir una nova tècnica de trenat transparent anomenada «transparències». La dent de lleó d aquesta versió era més abstracta, decorativa i senzilla i mostra l herba en les diferents etapes de creixement. Hi podeu veure, en el tapís, una fulla, una tija amb un capoll, una flor i una coberta esfèrica de pèls blancs? Aquest tapís s exhibeix actualment al Jugendstilsenteret d Ålesund, el centre d Art Nouveau de Noruega. 6 7

5 BARCELONA PIENI MUTTA MUODOLTAAN TÄYDELLINEN SMALL BUT PERFECTLY FORMED PETIT, PERÒ DE FORMA PERFECTA Chamaerops humilis Kääpiöpalmu on ainoa Euroopassa luonnonvaraisena kasvava palmu. Sitä kasvaa runsaasti Välimeren rannalla Katalonian rannikkokaupungin Barcelonan ympäristössä. Erittäin hyödyllistä kasvia, kääpiöpalmua, käytettiin koristeaiheena, mutta sen lehdistä tehtiin myös luutia, koreja ja mattoja. Lisäksi sen versot olivat pehmeitä ja syötäväksi kelpaavia. Siksi kääpiöpalmut olivatkin haluttuja. Nykyään kasvi on rauhoitettu. Arkkitehti Antonio Gaudílle puut, meri, vuoret, kukat ja eläimet olivat innoituksen lähteitä ja kääpiöpalmu oli tärkeä osa hänen kasvuympäristöään. Hän loi kääpiöpalmun lehtien pohjalta erilaisia rakenteita ja koristeita kuten Casa Vicensin kaiteet ( ). B. C. D. A-C. Kääpiöpalmu kaiteissa Casa Vicens -talossa, arkkitehti Antoni Gaudí, 1888 (kuva: X. Bolao). D. Kääpiöpalmu Casa Vicens -talon kaiteesta Park Güellissä, arkkitehti Antoni Gaudí, 1888 (kuva: X. Bolao) cens. The dwarf fan palm is the only type of palm tree that is native to Europe, and can be found all over the part of the Mediterranean that includes the Catalan costal city of Barcelona. Although it was adopted as an Art Nouveau motif, this species of palm had very practical purposes, the leaves being used to make brooms, baskets and matting. Not only that, the shoots of the palm were soft and edible, making it a highly desirable plant. Today it is a protected plant species. Antoni Gaudí was a keen observer of the natural environment and the palm was a significant element of the landscape from which he learnt so much. The trees, the sea, the mountains, the flowers and animals were all an important source of inspiration for Gaudí. However, the dwarf fan palm and particularly its leaves, made one of the biggest impressions. Gaudí was inspired to make diverse structural and decorative compositions, such as the railings at the Casa Vicens ( ). El margalló és l únic tipus de palmera autòcton d Europa i es troba a tota la part del Mediterrani que inclou la ciutat costera catalana de Barcelona. Tot i que es va adoptar com a motiu en el Modernisme, aquesta espècie de palmera tenia moltes aplicacions pràctiques: les palmes es feien servir per fer escombres, cistells i estores. No tan sols això, els brots de margalló són suaus i comestibles, la qual cosa en feia una planta molt desitjable. Avui dia és una espècie protegida. Antoni Gaudí va ser un observador entusiasta de l entorn natural i el margalló va ser un element significatiu del paisatge del qual en va aprendre moltes coses. Els arbres, el mar, les muntanyes, les flors i els animals van ser una font important d inspiració per Gaudí. Amb tot, el margalló, i en concret les seves palmes, va ser una de les petjades més grans. Gaudí s hi va inspirar per fer diverses composicions estructurals i decoratives, com ara les reixes de la Casa Vicens ( ). A C. The dwarf fan palm has inspired the decor of the railings that surround the Casa Vicens; architect Antoni Gaudí, 1888 (photo: Xavier Bolao). D. Casa Vicens s palmetto-leaf fence at Casa Gaudí, Park Güell (photo: Xavier Bolao). A-C. La forma del margalló és la inspiració de les reixes que envolten la Casa Vicens; arquitecte Antoni Gaudí, 1888 (foto: X. Bolao). D. Reixa amb fulla de palma de la Casa Vicens, Park Güell (foto: X. Bolao) 8 9

6 BRUXELLES-BRUSSEL VILLIN KESYTTÄMINEN TAMING THE EXOTIC LA DOMESTICACIÓ DE L EXÒTIC Orchidaceae Nykyään on tavallista ostaa kukkakaupasta kaukaa tuotuja eksoottisia kukkia tai kasveja. Mutta luvulla eksoottiset kukat herättivät niin suurta mielenkiintoa, että sekä yksityiset keräilijät että suuret kasvitieteelliset puutarhat (kuten Pariisin Le Jardin des Plantes ja Lontoon Kew Gardens) lähettivät erityisiä tutkimusretkeilijöitä etsimään harvinaisia kasveja. Belgialainen tutkimusretkeilijä ja kasvitieteilijä Jean Linden keksi miten orkideoita voi kasvattaa kasvihuoneessa, joskin menetelmä oli työläs. Ihailtu orkidea ilmestyi art nouveau taiteilijoiden töihin, koruihin, lasiesineisiin, astioihin jne. Monet varakkaat perheet olivat niin haltioissaan viidakon uumenista tuoduista muodikkaista kasveista, että rakensivat koteihinsa omia kasvihuoneita tai talvipuutarhoja voidakseen viljellä näitä outoja ja harvinaisia kukkia. Paul Hankar, orkidean muotoinen valaisin vuodelta 1893, esillägentin taideteollisuusmuseossa (BE). B. Gustave Fraipont, tapetin yksityiskohta: kolibri ja orkideat. C. Philippe Wolfers, timantein ja rubiinein koristettu orkideariipus, D. Philippe Wolfers, Jalostettuja ja villejä kukkia, maljakko norsunluusta ja pronssista, noin 1894 Paul Hankar, orchid-inspired light fitting, 1893; on display at the Design Museum, Ghent (BE). B. Gustave Fraipont, wallpaper design featuring humming birds and orchids (detail). C. Philippe Wolfers, Orchid pendant with diamonds and rubies, D. Philippe Wolfers, ivory and bronze vase Cultivated and Wild Flowers, around 1894 Suport de làmpara de Paul Hankar inspirat en l orquídia, 1893; exposat al Museu del Disseny de Gantes. B. Paper pintat de Gustave Fraipont, el detall mostra colibris i orquídies. C. Penjoll orquídia amb diamants i rubis, de Philippe Wolfers, D. Vas Flors cultivades i flors silvestres fet d ivori i bronze, de Philippe Wolfers, pels volts del B. C. Today, it seems perfectly normal to go to the florist and buy exotic flowers and plants from faraway places. But in the 19th century exotic flowers provoked such desire in private or public collectors (the great national botanical gardens such as Le Jardin des Plantes in Paris or Kew Gardens in London) that they sent explorers looking for rare specimens. In Belgium, the explorer and botanist Jean Linden successfully discovered the secret of cultivating orchids, a very difficult process. This flower became a source of inspiration for Art Nouveau artists working in all creative fields (jewellery, glassware, ceramics etc.) Fascinated by these fashionable plants which had to be brought back from the very depths of the jungle many bourgeois families built their own winter gardens so that they could also cultivate plants and flowers that were alluring for their strangeness of form and rarity. 11 D. Avui dia, sembla perfectament normal d anar a una floristeria i comprar flors i plantes exòtiques de llocs llunyans. Però al segle XIX, les flors exòtiques provocaven un desig tan gran en els col leccionistes privats i públics (els grans jardins botànics nacionals, com ara Le Jardin des Plantes de París o el Kew Gardens de Londres) que enviaven exploradors a buscar espècies estranyes. A Bèlgica, l explorador i botànic Jean Linden va descobrir el secret del cultiu d orquídies, un procés molt dificultós. Aquesta flor va esdevenir font d inspiració per a artistes de l Art Nouveau de tots els camps creatius (joieria, cristalleria, ceràmica, etc.). Moltes famílies burgeses, fascinades per aquestes plantes de moda -que s havien d anar a buscar a les profunditats de la selva-, es van construir jardins d hiverns per cultivar també plantes i flors atractives per la raresa de les seves formes o perquè n hi havia molt poques.

7 BUDAPEST KUKKAKIMPPUJA LASISTA GLASS BOUQUETS RAMS DE VIDRE Iris germanica Lasimaalaus Villa Körössy huvilassa, todennäköisesti Miksa Róthin suunnitelmin, arkkitehdit Albert Körössy ja Artúr Sebestyén, 1899 (kuva:. J. Szalatnyai Unkarin arkkitehtuurimuseo). B. Lasimaalausluonnos, koristeaiheena iiriskimppu, Miksa Róth, noin C. Lasimaalauksen yksityiskohta Egyedi-palatsissa, Miksa Róth, Oskar Marmorekin suunnittelema rakennus on nyt postimuseo (kuva:. K. Faragó-Bélavári). D. Yksityiskohta lasimaalauksesta Villa Körössy huvilassa, Miksa Róth Stained glass window in Villa Körössy thought to be designed by Miksa Róth; architects: Albert Körössy and Artúr Sebestyén, (photo: Š J Szalatnyai)( Hungarian Museum of Architecture). B. Draft of pattern for stained-glass window by Miksa Róth, circa The pattern has a bouquet of irises as the central motif. C. Stained-glass window (detail) in the Egyedi Palace by Miksa Róth, (photo: Š K Faragó-Bélavári). D. Detail of Róth s stained glass window at the Villa Körössy. Vitrall d una finestra de la Villa Körössy, probablement dissenyat per Miksa Róth; arquitectes: Albert Körössy i Artúr Sebestyén, (foto: J Szalatnyai)( Museu Hongarés d Arquitectura). B. Esbós d un model per un vitrall, de Miksa Róth, pels volts del El model presenta, com a motiu central, un ram de lliris blaus. C. Detall d un vitrall d una finestra del Palau Egyedi de Róth, (foto: K Faragó-Bélavári). D. Detall de vitrall d una finestra de la Villa Körössy, de Miksa Roth 12 B. C. D. D luvun loppupuolella kaupungit kasvoivat voimakkaasti, ja niiden asukkaat alkoivat kaivata luontoa. Ehkäpä tämän takia kasviaiheista tuli niin suosittuja. Tavallinen lasikoriste oli lasista tehty kukkakimppu keskellä ikkunaa. Lasimaalausten koristeaiheista julkaistiin kuvia mallikirjoissa, joita myytiin runsaasti eri maissa. Budapestiin perustettiin useita lasimaalausverstaita, joista yksi oli vuonna 1886 perustettu Miksa Rothin verstas. Roth käytti ensimmäisenä marmorintapaista lasia, jonka amerikkalaissyntyinen Louis Comfort Tiffany oli esitellyt Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna Paksu ja värillinen lasi mahdollisti värikkäiden ja elävän näköisten lasimaalausten valmistamisen. Art nouveau kauden taiteilijat hyödynsivät tekniikkaa ahkerasti. Sinisen iiriksen syvä väri näkyy Villa Körössyn lasimaalauksissa. Miksa Roth on luultavasti suunnitellut nämä kukkakoristeet. Kukka näyttää melkein aidolta Tiffanyn lilanvärisen lasin ansiosta. Towards the end of the 19th century the growth of cities meant that many people missed nature. As a result flowers, plants and trees were widely used in Art Nouveau. On windows the most common motif was a centrally placed bouquet of flowers. These motifs would be placed in pattern books that had an international circulation. From the 1880s many stained-glass workshops were founded in Budapest, among them Miksa Roth s in Within the Austro-Hungarian Monarchy, Roth pioneered the use of the marble-like glass introduced by American-born Louis Comfort Tiffany at the International Exhibition of 1893 in Chicago. The texture of the glass, which was interwoven with colour, allowed the creation of vivid and colourful window decorations that were fully exploited by Art Nouveau artists. The rich colour of the iris flower is captured in the windows of the Villa Körössy, where Miksa Roth probably designed the floral decoration. Based on lilac Tiffany glasses, the streaky patterns of the glass made the flower seem real. Cap a finals del segle XIX, el creixement de les ciutats va fer perdre la naturalesa a les persones. Per això, l Art Nouveau va generalitzar l ús de flors, plantes i arbres. A les finestres, el motiu més comú era un ram de flors al mig. Aquests motius es van incloure en llibres de dibuix que van tenir una circulació internacional. D ençà de la dècada de 1880, a Budapest es van fundar molts obradors de vidriers, entre els quals el de Miksa Roth el En la monarquia austrohongaresa, Roth va ser un precursor en l ús del vidre opalí, presentat per l americà Louis Comfort Tiffany a l Exposició Internacional del 1893 a Chicago. La textura del vidre, entreteixit amb color, va permetre decorar finestres amb motius de colors vius que van explotar al màxim els artistes de l Art Nouveau. La riquesa de color del lliri blau es reflecteix a les finestres de la Vil la Körössy, on Miksa Roth va dissenyar probablement la decoració floral. Basats en els vidres liles de Tiffany, la manca d uniformitat en el color del vidre feia que la flor semblés de veritat. 13

8 GLASGOW IKUINEN KAUNOTAR THE ETERNAL BEAUTY LA BELLESA ETERNA Rosa Skotlannissa Glasgowssa ruususta tuli suosikkiaihe tekstiileissä, grafiikassa, metallitöissä ja lasiesineissä. Ruusun tyylikkäistä väreistä ja muodoista sai mitä erilaisimpia koristeita. Värikkäintä mielikuvitusta suunnittelijoina osoittivat Charles Rennie Mackintosh ja James Herbert MacNair sekä Margaret ja Frances Macdonald. Ruusu oli koristeaiheena erään kokonaisen huoneen suunnittelussa: Mackintoshien ruusuhuone oli esillä Torinon kansainvälisessä koristetaidenäyttelyssä vuonna Ruusua on jo kauan käytetty kauneuden ja rakkauden vertauskuvana, esimerkiksi sadussa Prinsessa Ruususesta. Mackintoshin ja muiden saman ajan taiteilijoiden töissä on paljon vertauskuvallista. Ruusu luultavasti edusti heillekin kauneutta, rakkautta ja taidetta. The rose became a favourite motif for the designers of the Glasgow School and was used by them in many different media including textiles, graphics, metalwork and glass. Its elegant colours and form providing rich decorative possibilities. Charles Rennie Mackintosh and his close contemporaries James Herbert MacNair and Margaret and Frances Macdonald, created some of the most imaginative work. One of the most ambitious projects used the rose as the theme for an entire room installation: the Mackintoshes Rose Boudoir shown at Turin s International Exhibition of Modern Decorative Art in The rose has a long tradition of symbolic (using images or signs to express ideas or feelings) and literary associations, the story of Sleeping Beauty is one of the best known. Much of the work of the Mackintosh group and their contemporaries carried symbolic meaning. While it is not known whether the rose carried precise meanings for the Glasgow designers, it is generally believed to have symbolised for them beauty, love and art. B. C. Ann Macbeth, Prinsessa Ruusunen, koruommel, ( Glasgow Museums). B. Charles Rennie Mackintosh, korkeaselkäinen tuoli Torinon näyttelyyn, 1902 ( Hunterian Art Gallery, University of Glasgow, Mackintosh Collection). C. George Walton, lasimaalaus ( Glasgow Museums: The People s Palace) Ann Macbeth, The Sleeping Beauty embroidery panel, ( Glasgow Museums). B. Charles Rennie Mackintosh, high-backed chair for the Turin exhibition, 1902 ( Hunterian Art Gallery, University of Glasgow, Mackintosh Collection). C. George Walton, stained-glass panel ( Glasgow Museums: The People s Palace) Ann Macbeth, La bella dorment, plafó brodat, ( Glasgow Museums). B. Charles Rennie Mackintosh, cadira de respatller alt per l exposició de Turin, 1902 ( Hunterian Art Gallery, University of Glasgow, Mackintosh Collection). C. George Walton, plafó amb vitrall ( Glasgow Museums: The People s Palace) 14 La rosa es va convertir en un dels motius favorits dels dissenyadors de l escola de Glasgow, que la van utilitzar en molts suports diferents, com ara en teixits, dissenys gràfics, metalls i cristalls. L elegància dels seus colors i les seves formes li donen una gran riquesa de possibilitats decoratives. Charles Rennie Mackintosh i els seus contemporanis més pròxims, James Herbert MacNair i Margaret i Frances Macdonald, van crear alguns dels treballs més imaginatius. Un dels projectes més ambiciosos va fer servir la rosa com a tema per a la instal lació de tota una sala: el Rose Boudoir («el tocador de les roses») de Mackintosh, exposat a l Exposició Internacional de Turin d Arts Decoratives Modernes el La rosa té una llarga tradició com a referent simbòlic (l aplicació d imatges o signes per expressar idees i sentiments) i literari; la història de la Bella Dorment és una de les més conegudes. Bona part de l obra del grup de Mackintosh i els seus contemporanis portava una càrrega simbòlica. Tot i que no se sap si la rosa tenia un significat precís per als dissenyadors de Glasgow, es creu que per a ells simbolitzava la bellesa, l amor i l art. 15

9 B. HELSINKI METSIEN VAPAUS FREEDOM IN THE FORESTS LA LLIBERTAT ALS BOSCOS Pinus sylvestris C. Suomi on maa, jonka pinta-alasta yli puolet on metsän peittämää. Metsä on tärkeä luonnonvara, josta tuhannet suomalaiset saavat toimeentulonsa. Koska Suomi sijaitsee pohjoisessa, on suuri osa metsästä havupuuta, mäntyä ja kuusta. Jo vuoden 1900 tienoilla sai Suomi suuren osan vauraudestaan puusta. Siitä valmistettiin mm. paperia, kartonkia - sekä rakennuksia. Myös monet taiteilijat muuttivat asumaan metsäluontoon ja rakensivat mäntyhirrestä itselleen talon, työtilat ja kodin. Mäntyä arvostettiin niin, että sen kävyt ja havut näkyvät monissa tapeteissa, kaakeliuuneissa, maalauksissa, ja niitä hakattiin tärkeiden kivirakennustenkin julkisivujen koristeisiin. Yksityiskohtaisia mäntytutkielmia tehtiin kuvataiteissa, maalarit maalasivat myös talvella luonnossa, kuten lumen peittämä mänty osoittaa. Mutta mänty esiintyy myös maalauksissa pohjoisen erämaamaisemasta, jota alettiin kutsua Suomen kansallismaisemaksi. Siinä on usein kuvattu järviä, metsiä ja vaaroja, ja etualalla on väkkärä mänty - kuten kansallislaulun kuvituksessakin vuodelta Tuolloin Suomi ei ollut itsenäinen maa, vaan osa Venäjän keisarikuntaa. Venäjä halusi rajoittaa suomalaisten päätösvaltaa omista asioistaan, mutta suomalaiset ilmaisivat myös taideteoksilla vastarintaansa. Taitelijat etsivät teoksiinsa suomalaisia yhdistäviä ja kansallisesti tärkeitä asioita, jotka osuvimmin kuvasivat suomalaisuutta. Forest is an essential element of the Finnish landscape. More than half of this Nordic country is covered by forest, largely by types of conifer, pine and spruce. Around 1900 the forest industry was the country s most important source of wealth, with its mills supplying the world s expanding paper markets. Images of tall and slender pine trees, pine twigs and cones all symbols of the nation s wealth and landscape began to appear on wallpaper, tiled stoves and building facades. Pine was also an easily available and practical building material. Many of the artists at the turn of the century sought inspiration in nature and built their pine log houses and studios in the wooded countryside near lakes. At the time Finland was part of the Russian Empire, but in 1899 new Russian laws aimed to bring the Finnish people under much stricter control. The people expressed their resistance to this in many different ways; artistically the Finnish winter provided strong images of how the people felt. Detailed studies of snow-covered pine, for instance, represented the patriotism that developed under Russian oppression. D. E. F. Albert Edelfelt, postikortti, suomalainen kansallismaisema ja Maamme-laulun ensimmäinen säkeistö, 1900 ( Museovirasto, Helsinki). B C. Ainola, säveltäjä Jean Sibeliuksen koti, arkkitehti Lars Sonck, 1904 (kuva: M. Haverinen / Museovirasto). D F. Vakuutusyhtiö Pohjolan talo, arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, (kuva: S. Tirilä Museovirasto). E. Luminen männyn taimi, Pekka Halonen, Öljyvärimaalaus Valtion taidemuseossa (kuva: Kuvataiteen keskusarkisto, Helsinki) Albert Edelfelt, postcard of Finnish landscape with the first verse of the Finnish national anthem, ( National Board of Antiquities, Helsinki). B-C. Ainola, the lakeside home of composer Jean Sibelius by architect Lars Sonck, (photo: M Haverinen / National Board of Antiquities). D- F. Pohjola insurance company building by Herman Gesellius, Armas Lindgren and Eliel Saarinen, (Photo: S. Tirilä / National Board ofantiquities). E. Snowy pine saplings by Pekka Halonen, Oil painting at the Finnish National Gallery (photo: Central Art Archives, Helsinki) Albert Edelfelt, postal d un paisatge finlandès amb el primer vers de l himne nacional finlandès, ( National Board of Antiquities, Helsinki). B-C. Ainola, la casa a prop del llac del compositor Jean Sibelius; arquietcte Lars Sonck, (foto: M Haverinen / National Board of Antiquities). D-F. Edifici de la companyia d assegurances Pohjola; arquitectes: Herman Gesellius, Armas Lindgren i Eliel Saarinen, (foto: S. Tirilä/Consell Nacional d Antiguitats). E. Brots de pi nevats de Pekka Halonen, Pintura a l oli de la Galeria Nacional de Finlàndia (foto: Central Art Archives, Helsinki) 16 El bosc és un element essencial del paisatge finlandès. Més de la meitat d aquest país nòrdic està cobert per bosc, majoritàriament de coníferes, pins i avets. Al voltant del 1900, la indústria del bosc era la font més important de riquesa del país, ja que les seves fàbriques proveïen els mercats de paper del país, que estaven en fase d expansió. Les imatges de pins alts i prims, dels branquillons dels pins i les copes en forma de con -símbols tots de la riquesa i el paisatge de la nació- van començar a aparèixer sobre els papers d empaperar, a les rajoles de les llars de foc i a les façanes dels edificis. El pi també era un material de construcció pràctic i molt fàcil de trobar. Molts dels artistes del tombant de segle van buscar la inspiració en la natura i es van construir les seves cases i estudis amb troncs de pi als boscos del país, a prop dels llacs. En aquella època, Finlàndia formava part de l Imperi rus, però el 1899 Rússia va aprovar noves lleis per aplicar un control més estricte sobre el poble finlandès. La població va expressar la seva resistència de moltes maneres diferents; artísticament, l hivern finlandès va aportar imatges poderoses del sentiment del poble. Els treballs detallats del pi cobert de neu, per exemple, representaven el patriotisme que es va generar sota l opressió russa. 17

10 B. LJUBLJANA KULTAKUKKA THE GOLDEN FLOWER LA FLOR DAURADA Helianthus anuus Ljubljanassa talojen julkisivuissa on erikoisia kukkakoristeita, varsinkin auringonkukkia. Auringonkukka, joka on peräisin Meksikosta ja Perusta, tunnettiin aiemmin nimellä intiaaninkultakukka. Siitä tuli suosittu sen voimakkaan värin ja säännöllisen muodon vuoksi, ja sen katsottiin edustavan ylpeyttä ja voimaa. Slovenialainen runoilija Srečko Kosovel ( ) kirjoitti auringonkukasta näin: On the decorated facades of Art Nouveau architecture in Ljubljana are extraordinary floral motifs, particularly sunflowers. The sunflower, originating from the native inhabitants of New Mexico and Peru, was once called the Indian golden flower. It was brought to the Balkans at the end of the 19th century. The flower was popular for its vivid colours and uniform shape, as well as symbolising pride and strength. The emotions that the sunflower represented are summarised in this poem by Srečko Kosovel ( ), the strongest and strangest Slovenian poetical icon: D. C. A les façanes decorades de l arquitectura Art Nouveau de Ljubljana hi ha motius florals extraordinaris, sobretot gira-sols. Abans, d aquesta flor, originària dels habitants nadius de Nou Mèxic i Perú, se n deia la flor daurada índia. Es va introduir als Balcans a finals del segle XIX. La flor es va posar de moda pels seus colors vius i la uniformitat de la seva forma i també va esdevenir símbol de l orgull i la força. Les emocions que representava el gira-sol es resumeixen en aquest poema d Srečko Kosovel ( ), la icona poètica més sòlida i estranya d Eslovènia: LAPSI JA AURINGONKUKKA A CHILD WITH A SUNFLOWER UN NEN AMB UN GIRA-SOL E. Kannan auringonkukkaa olallani, kultainen perhonen on laskeutunut sille. Auringonkukka on taipunut, Voi, toivottavasti se ei ole kuihtunut! I carry a sunflower over my shoulder, A gold butterfly has lit upon it, The sunflower has gently tilted, Lord I hope it hasn t wilted! Porto un gira-sol a l espatlla, S hi ha posat una papallona d or, El gira-sol suaument ha cedit, Senyor, que no s hagi marcit! Säästöpankki, arkkitehti Josip Vanca, (kuva: B. Mihelič). B. Grand Hotel Union, arkkitehti Josip Vanca, (kuva: N. Gorič). C. Bahovec-talon julkisivu auringonkukka-aiheilla koristeltuna, 1903 (kuva: N. Gorič). D. Auringonkukat Regali-talon oven päällä, 1904 (kuva: B. Mihelič). E. Maatalouden lainapankki, arkkitehti Ciril Metod Koch, (kuva: N. Gorič) City Savings Bank; architect Josip Vancaš, (photo: B Mihelič) B. Grand Hotel Union; architect Josip Vancaš, (photo: N Goršič) C. The façade of the Bahovec House is decorated with sunflowers, 1903 (photo: N Goršič). D. Sunflowers cover the door of Regali House, 1904 (photo: B Mihelič). E. Agricultural Loan Bank; architect Ciril Metod Koch, (photo: N Goršič) Kannan auringonkukkaa olallani, täynnä kultaisia siemeniä. Auringonkukka on taipunut, Voi, toivottavasti se ei ole kuihtunut! Ai, perhonen levitti juuri siipensä ja tuulenvire kulki ilman halki. Auringonkukka on taipunut, Voi, toivottavasti se ei ole kuihtunut! I carry a sunflower over my shoulder, A sunflower full of gold gold seeds, The sunflower has gently tilted, Lord I hope it hasn t wilted! Oh, the butterfly just spread its wings, A soft breeze just ruffled the air, The sunflower has gently tilted, Lord I hope it hasn t wilted! (tr.: Ana Jelnikar) Porto un gira-sol a l espatlla, Un gira-sol ple de llavors d or, El gira-sol suaument ha cedit, Senyor, que no s hagi marcit! La papallona acaba d obrir les ales, Una suau brisa agita l aire, El gira-sol suaument ha cedit, Senyor, que no s hagi marcit! Caixa d Estalvis de la Ciutat; arquitecte: Josip Vanca, (foto: B Mihelič). B. Grand Hotel Union; arquitecte: Josip Vanca, (foto: N Gorič). C. Façana de la Casa Bahovec, decorada amb girasols, 1903 (foto: N Gorič). D. Girasols cobrint la porta de la Regali House, 1904 (photo: B Mihelič). E. Banc de Crèdit Agrícola; arquitecte Ciril Metod Koch, (photo: N Gorič) 18 19

11 NANCY TUNTEMATTOMALTA MAALTA OUT OF THE UNKNOWN SORTIDA DEL DESCONEGUT Heracleum sphondylium B. Vuoden 1895 tienoilla kaksi sveitsiläistä kasvitieteilijää palasi Kaukasukselle tekemältään tutkimusmatkalta. Kaukasus on vuoristo Kaspianmeren ja Mustanmeren välissä. Tutkimusmatkaajat toivat mukanaan tuntemattomia siemeniä. Siemenet istutettiin, ja kahden vuoden päästä niistä oli kasvanut 3,5 metriä korkea kasvi. Sitä pidettiin jättiputken alalajina, ja sitä sanottiin Kaukasuksen jättiputkeksi. Kun tieto kasvista levisi, siitä tuli erittäin suosittu eri puolilla Eurooppaa. Nancyn kaupungissa taiteilija ja kasvien harrastaja Émille Gallé istutti sen puutarhaansa. Jättiputki kuuluu putkikasveihin, joihin kuuluu myös pienempi vain 1,5 metriä korkea ukonputki. Ukonputki oli ennen jättiputken saapumista hyvin tärkeä koristeaihe Nancyn taiteilijoille, jotka käyttivät sen kukan ja varren muotoa tuolien, pöytien, maljakoiden ja lamppujen muotoilussa. Lamppu, Émille Gallé, noin B. Kaukasuksen jättiputki Émille Gallén työhuoneen puutarhassa. C. Ukonputken kukinnon muotoinen tuolin selkänoja, Émille Gallé, D. Ukonputken muotoinen maljakko, Émille Gallé, 1900 Where are the ombelles on this lamp made by Émille Gallé around 1902? B. The great hogweed of the Caucasus in the studio garden of Émille Gallé. C. The back of this chair by Émille Gallé is in the shape of the field hogweed, D. Using the form of the field hogweed Émille Gallé created this vase in 1900 On són les umbel les d aquesta làmpara feta per Émille Gallé pels volts del 1902?. B. La flor de la belleraca del Caucas en el jardí de l estudi d Émille Gallé. C. El respatller d aquesta cadira, d Émille Gallé, té la forma de la flor de la belleraca, D. Émille Gallé va utilitzar la forma de la flor de la belleraca per crear aquest gerro al 1900 C. Around 1895, two Swiss botanists returned from an expedition in the Caucasus (a geographic region between the Caspian and Black Sea) with some unidentified seeds. The seeds were planted, and after two years of waiting a flower measuring 3.5m in height had grown. It was regarded as a specimen of the giant hogweed and was given the name great hogweed from the Caucasus. Once the discovery of the plant became common knowledge it spread throughout Europe. In Nancy, Émille Gallé an artist but also a great lover of botany also planted the flower in his garden. The great hogweed from the Caucasus is part of a family of umbelliferous plants (umbrella-shaped plants whose flowers come from a central point) which contains many other smaller varieties such as the field hogweed, which measures only 1.5m in height. This last plant was - before the arrival of its cousin from the Caucasus - a very important source of inspiration for the artists of Nancy. They were inspired by the shape of the plant, using the form of the flower and the stalk to create a range of objects: chairs, desks, vases and lamps. D. Pels volts del 1895, dos botànics suïssos van tornar d una expedició al Caucas (una regió geogràfica entre el mar Caspi i el mar Negre) i van portar unes quantes llavors no conegudes. Van plantar les llavors i, al cap de dos anys, havia crescut una flor que feia 3,5 m d alçada. Es va creure que era un espècimen de la belleraca gegant i se li va donar el nom de «gran belleraca del Caucas». Quan la descoberta ja estava en boca de tothom, la planta es va escampar per tot Europa. A Nancy, Émille Gallé, un artista i també un gran amant de la botànica, va plantar la flor al seu jardí. La gran belleraca del Caucas forma part de la família de les umbel líferes (plantes disposades en umbel les i flors que surten d un punt central), que consta de moltes altres varietats més petites, com ara la belleraca, que només fa 1,5 m d alçada. Aquesta última planta va ser -abans de l arribada de la seva cosina del Caucasuna font molt important d inspiració per als artistes de Nancy. S inspiraven en la configuració de la planta, aplicaven la forma de la flor i la tija per crear una sèrie d objectes: cadires, escriptoris, gerros per posar-hi flors i làmpares

12 REUS KAUPUNGIN SYMBOLI SYMBOL OF THE CITY SÍMBOL DE LA CIUTAT Rosa Ruusu on kuulunut Reusin kaupungin vaakunaan jo vuosisatojen ajan. Tarinan mukaan kaupunkia kohtasi ankara rutto 1500-luvulla. Silloin armollinen Neitsyt Maria ilmestyi nuorelle lammaspaimentytölle nimeltä Isabel Basora ja kertoi, että Reus pääsisi eroon vitsauksesta, jos tyttö valmistaisi pitkän, kaupungin muurin ympäri ulottuvan kynttilän ja sytyttäisi sen. Kaupungin johtajat eivät uskoneet tytön kertomusta. Neitsyt ilmestyi uudelleen ja suuteli tyttöä poskelle, suudelma jätti poskeen ruusun kuva. Silloin kaupungin johtajat uskoivat tytön kertomuksen, valmistivat kynttilän, ja rutto hävisi. Siksi ei olekaan yllättävää, että kun sata vuotta sitten taiteilijat innostuivat luonnosta, historiasta ja taruista, he valitsivat Reusin ruusun koristeaiheeksi lasimaalauksiin, astioihin, mosaiikkeihin ja koristemaalauksiin. Ruusuja lasimaalauksissa, Casa Navàs, arkkitehti Lluís Domènech i Montaner, B. Kaiverrettuja ruusuja Casa Anguera talon julkisivussa, Pere Caselles Tarrats, C. Kattokoriste, Pere Matan sairaalan paviljonki numero 6, arkkitehti Lluís Domènech i Montaner, 1906 Roses feature heavily in the stained glass at Casa Navàs; architect Lluís Domènech i Montaner, B. Carved roses decorate the façade of the Casa Anguera by Pere Caselles Tarrats, C. The ceiling decoration before restoration at the Institut Pere Mata, Pavilion number 6; architect Lluís Domènech i Montaner, 1906 Les roses destaquen en aquest vitrall de la Casa Navàs; arquitecte: Lluís Domènech i Montaner, B. Roses esgrafiades decoren la façana de la Casa Anguera; arquitecte: Pere Caselles Tarrats, C. La decoració del sostre del Pavelló número 6, de l Institut Pere Mata, abans de la restauració; arquitecte: Lluís Domènech i Montaner, 1906 B. 22 C. The use of the rose as a decorative element was common during the period of Modernisme architecture (Modernisme is the Catalan name for Art Nouveau.) The rose is the symbol of Reus and has been on the city s coat of arms for centuries. Legend has is that in the 16th century the city was struck by a great plague. During that time the Virgin Mary of Mercy (Mare de Déu de Misericòrdia) appeared to a young shepherdess called Isabel Basora and told her that to rid Reus of the terrible epidemic she had to build a very long candle that went all around the city walls, then light it. When the city governors did not believe the girl and ignored her, the Virgin reappeared and kissed Isabel on the face, leaving the mark of the rose on her cheek. After this the governors believed in the vision of the Virgin, made the candle and the plague disappeared. That is why, at a time when Modernisme was finding a great source of inspiration in nature, and when legends and historical references were popular, it was no accident that the artists and craftsmen of Reus chose the rose as the central motif in their stained-glass windows, ceramics, mosaics and decorative paintings. L ús de la rosa com a element decoratiu va ser habitual durant el període de l arquitectura modernista. Modernisme és la denominació catalana de l Art Nouveau. La rosa és el símbol de Reus i ha estat a l escut d armes de la ciutat durant segles. Diu la llegenda que al segle XVI la ciutat va ser assolada per una gran pesta. En aquell temps, la Mare de Déu de la Misericòrdia es va aparèixer a una jove pastora anomenada Isabel Basora. La Mare de Déu li va dir que, per deslliurar Reus de la terrible epidèmia, havia de fer una espelma molt llarga que donés la volta als murs de la ciutat i després l havia d encendre. Com que els governants de la ciutat no se la van creure i no li van fer cas, la Verge es va tornar a aparèixer, va besar el rostre d Isabel i li va deixar la marca de la rosa a la galta. Després d això, els governants van creure en la visió de la Verge, van encendre el ciri i la plaga va desaparèixer definitivament de la ciutat. Per això, en un moment en què el modernisme trobava una gran font d inspiració en la natura, i que les llegendes i les referències històriques eren populars, no és d estranyar que els artistes i els artesans de Reus escollissin la rosa com a motiu central dels vitralls de les finestres, la ceràmica, els mosaics i les pintures decoratives. 23

13 RIGA VESI VANHIN VOITEHISTA INSPIRATION IN THE ELEMENTS LA INSPIRACIÓ EN ELS ELEMENTS Nymphaea Riika sijaitsee Väinäjoen varrella Itämeren rannalla ja on järvien ympäröimä. Ei liene yllättävää, että vesi oli maalareille tärkeä tekijä muinaistaruihin perustuvissa tauluissa, maisemissa, muotokuvissa tai kukkaasetelmissa. Riikan rakennusten julkisivuissa on paljon kasvi- ja kukka-aiheita. Koska vedellä oli tärkeä merkitys Riikalle, oli lumme luonnollinen valinta koristeaiheeksi. Latviassa kasvaa luonnonvaraisena kaksi lummelajia, mutta eri puolilla maailmaa lajeja on yhteensä yli 40. Lumpeenkukka on yleensä hennon vaaleanpunainen, keltainen tai valkoinen, ja sitä ympäröivät pyöreät tai sydämenmuotoiset vihreät lehdet. Art nouveau -taiteilijat käyttivät töissään toistakin vedessä kelluvaa kukkaa, lootusta. Se oli eksoottinen kukka, kotoisin Egyptistä ja Intiasta. Lootuksen kukka löytyy esimerkiksi Riikan 700- vuotisjuhlanäyttelyn muistolautasesta, joka on esillä Riikan historian ja merenkulun museossa. B. 24 Kukkia kerrostalon kattolistan alla Smilu-kadulla, arkkitehti Konstantīns Pēkšēns, 1902 (kuva: Antenišķe). B. Lasimaalaus kerrostalossa, arkkitehdit H. Hilbig ja Giesecke, 1903 (kuva: V. Zilberts J. Krastiņš). C. Lumpeet koristavat kerrostalon ikkunoita, arkkitehti H Devendruss, 1901 (kuva: Antenišķe). D. Kerrostalo Cēsu-kadulla, arkkitehti Edmund von Trompowsky, 1910 (kuva: V. Zilberts J. Krastiņš) Floral adornment under the cornice of the apartment block on Smilšu Street; architect Konstantīns Pēkšēns, 1902 (photo: A Antenišķe). B. Stained glass window by an unknown artist in an apartment block on Elizabetes street; architects: Hermann Otto Hilbig and Albert Giesecke, 1903 (photo: V Zilberts J Krastiņš). C. Water lilies accentuate the window of this apartment block on Stabu street; architect Indriķis Devendruss, 1901 (photo: A Antenišķe). D. Relief of water lilies adorns the façade of a apartment block on Cēsu Street; architect Edmund von Trompowsky, 1910 (photo: V Zilberts J Krastiņš) La cornisa del bloc d apartaments del carrer Smilu està decorada amb flors; arquitecte: K Pkns, 1902 (foto: A Antenišķe). B. Vitrall d una finestra en un bloc d apartaments, l artista es desconeix; arquitectes: H. Hilbig i Giesecke, 1903 (foto: V. Zilberts J. Krastiņš). C. Nenúfars emmarquen la finestra d aquest bloc d apartaments; arquitecte: H. Devendruss, 1901 (foto: Antenišķe). D. Bloc d apartaments del carrer Cēsu; arquitecte: Edmund von Trompowsky, 1910 (foto: V. Zilberts J. Krastiņš) C. Riga is a city surrounded by water, located on the banks of the Daugava River, close to the Baltic Sea and encircled by lakes. It is no surprise that Latvian painters of the Art Nouveau period pictured water as a significant feature in mythology-inspired scenes or landscapes; or to emphasise the beauty of a woman, flower or child. Art Nouveau looked to all natural elements for inspiration, and plant and floral motifs were often used in façade decoration of Art Nouveau buildings in Riga. Given the association with water, the artistic use of the water lily which was not so common a plant as it is today was a natural choice. Two species grow wild in Latvian waters but there are around 40 varieties throughout the world. The flower is normally in delicate shades of pink, yellow or white and is encircled by round or heart-shaped leaves. Art Nouveau artists also used lotus, another floating plant, in their work. Coming from ancient Egypt and India, it was an exotic source of inspiration, so characteristic for the art of the period. For example, lotus appears on a small souvenir plate from Riga s 700th anniversary exhibition, displayed in the Museum of the History of Riga and Navigation. 25 D. Riga és una ciutat envoltada d aigua, situada a la riba del riu Daugava, a prop del mar Bàltic i encerclada per llacs. És lògic que els pintors letons del període Art Nouveau pintessin l aigua com un element significatiu de les escenes mitològiques dels paisatges o per realçar la bellesa d una dona, una flor o un infant. L Art Nouveau va buscar la inspiració en tots els elements naturals i els motius de plantes i flors es van fer servir moltes vegades en la decoració de les façanes dels edificis Art Nouveau de Riga. Donada l associació amb l aigua, l ús artístic del nenúfar -que, com a planta, no era tan corrent com avui dia- va ser una elecció natural. A les aigües letones hi viuen dues espècies silvestres, però a tot el món hi ha unes 40 varietats. La flor sol presentar unes delicades tonalitats de color rosa, groc o blanc i està encerclada per fulles en forma de cor. Els artistes de l Art Nouveau també van fer servir lotus, una altra planta flotant, en les seves obres. Aquesta planta, que ve de l antic Egipte i l Índia, va ser una font d inspiració exòtica, molt característica de l art d aquell període. Per exemple, el lotus apareix en un platet en record de l exposició del 700 aniversari de Riga, que es mostra al Museu d Història i de la Navegació de Riga.

14 TERRASSA SANKARIEN KUKKA THE FLOWER OF HEROES LA FLOR DELS HEROIS Citrus aurantium B. C. 26 Appelsiinikoristeet teatteri Principalin aulassa, arkkitehdit Enric Catà I Catà ja Francesc Guàrdia I Vial, 1911 (kuvat D. Ferran Museu de Terrassa). B. Lasimaalaus teatteri Principalissa. C. Kiveen kaiverretut appelsiinit teatteri Principalin aulassa. D. Mosaiikkiseinä Confisserie Carnén julkisivussa (nykyään apteekki Albinyana), arkkitehti Joaquim Vancells, 1908 Oranges in plaster in the hall of the Theatre Principal; architects Enric Catà i Catà i Francesc Guàrdia i Vial, 1911 (all photos D Ferran Museu de Terrassa). B. Stained glass window in the Theatre Principal. C. Carved oranges decorate this stone capital (the upper part of a column) in the hall of the Theatre Principal. D. Mosaic wall of the main façade of the Confisserie Carné (today Chemist Albinyana); architect Joaquim Vancells i Vieta, 1908 Taronges de guix d una paret del vestíbul del Teatre Principal; arquitectes: Enric Catà i Catà i Francesc Guàrdia i Vial, B. Vitrall amb taronges del Teatre Principal; arquitectes: Enric Catà i Catà i Francesc Guàrdia i Vial, C. Capitell amb taronges de pedra del vestíbul del Teatre Principal; arquitectes: Enric Catà i Catà i Francesc Guàrdia i Vial, D. Mosaic, decorat amb taronges, de la façana de la Confiteria Carné (actualment Farmàcia Albinyana); arquitecte: Joaquim Vancells i Vieta, 1908 (totes les fotos són de D. Ferran Museu de Terrassa) D. Kreikkalaisten muinaistarujen mukaan Herkules tunkeutui hesperidien puutarhaan varastaakseen kultaiset omenat, joita vartioivat lohikäärme ja nymfit. Herkules ei kuitenkaan saanut aivan sitä, mitä odotti. Hän surmasi kyllä lohikäärmeen, mutta omenat osoittautuivat appelsiineiksi. Appelsiini on nykyään jokapäiväinen hedelmä, mutta muinoin siitä oli olemassa mitä erilaisimpia taruja. Roomalaiset käyttivät sitä lääkekasvina. Espanjaan sen toivat arabit, jotka käyttivät appelsiinipuita koristekasveina ja niiden kukkia lääkeyrtteinä. Appelsiinipuu on myös aina ihastuttanut runoilijoita ja matkailijoita kauneudellaan. Appelsiinin muoto ja väri on houkutteleva. Terrassassa on rakennuksia, joiden koristeissa on kuvattu appelsiinipuun oksia hedelmineen ja lehtineen. Koristeita on valmistettu eri materiaaleista kuten kaakeleista, laastista, kivestä ja lasista. According to Greek mythology, when Hercules broke into the Hesperides garden to take the Golden Apples that were protected by a dragon and nymphs, he didn t get quite what he wanted. Although he killed the dragon, the precious apples turned out to be oranges. Such legends surround this everyday fruit, which was once used by the Romans as a medicine. It was introduced to Spain by the Arabs who used it as decoration in their gardens, as well as carrying on the tradition of using the orange flower for medical preparations. The orange tree has also fascinated poets and travellers, who have described its beauty in great detail. The artists of Art Nouveau used many elements from nature in decorative work, and because of its colour and shape the orange was especially appealing. In Terrassa there are buildings showing the branches of the orange tree on which the fruit and leaves grow. These decorative features use a variety of materials such as tiles, plaster, stone and glass. Segons la mitologia grega, quan Hèrcules va irrompre al jardí de les Hespèrides per agafar les pomes d or, guardades per un drac i nimfes, no va aconseguir el que volia. Tot i que va matar el drac, va resultar que les precioses pomes eren taronges. Aquesta llegenda envolta aquest fruit corrent, que els romans utilitzaven com a medicina. Va ser introduït a Espanya pels àrabs, que el feien servir com a decoració als seus jardins, i també van portar amb ells la tradició de fer servir la flor del taronger per a preparats mèdics. El taronger també ha fascinat poetes i viatjants, que n han descrit la bellesa amb tot luxe de detalls. Els artistes de l Art Nouveau van fer servir molts elements de la naturalesa en el seu treball decoratiu i, pel seu color i la seva forma, la taronja era especialment atractiva. A Terrassa hi ha edificis que mostren branques de taronger, d on creixen les branques i els fruits. Aquests elements decoratius són de materials diferents, com ara les rajoles, el guix, la pedra i el vidre. 27

15 PROVINCIA DI VARESE VIIMEINEN SILAUS THE FINISHING TOUCH EL TOC FINAL Zinnea elegans B. D. A D. Kivestä tehtyjä kukkakoristeita hotelli Campo dei Fiorin julkisivuissa, arkkitehti Giuseppe Sommaruga, A D. Floral decorative friezes in stone can be seen all over the exterior of the Grand Hotel Campo dei Fiori; architect Giuseppe Sommaruga, A-D. Els frisos de pedra decorats amb flors es poden veure a l exterior del Campo dei Fiori; arquitecte: Giuseppe Sommaruga, C. Paikka oli täydellinen: oli taianomaista nähdä Camp dei Fiorin vuoret vastavalmistuneen hotelli Grandin kahvila-ravintolan yllä, ja laaja maisema hotellin edustalla oli yhtä henkeäsalpaava. Hotellin avaaminen herätti innostusta kaupungissa ja ympäröivissä kylissä. Ravintolan kokki kaipasi kuitenkin viimeistä silausta: eteisaula oli liian kylmä ja tyhjä. Hän keksi tilata sinne kymmenen tusinaa kirkkaanpunaista ja rehevää zinniaa. Kukat ripustettiin köynnöksinä seinille. Kutsuvieraat pitivät niistä, ja hotellin arkkitehti Giuseppe Sommaruga, joka oli työskennellyt rakennuksen parissa viisi vuotta ( ), ihastui niihin myös. Hän suunnitteli hotelliin uudet koristeet zinniaköynnösten pohjalta, ja näin viimeinen silaus saatiin pysyväksi. Varesen maakunnassa Italiassa koristekukat valmistettiin useimmiten kivestä. The setting was almost perfect. It was a magical sight to see the mountains of the Campo dei Fiori above, while below the new café-restaurant of the Grand Hotel, the wide open landscape was equally breathtaking. Excitement about the opening of this beautiful hotel spread throughout the city and villages. But for the chef the final touch was missing: the hall was too cold and empty. Then he got the idea to order ten dozen zinnias; bright red flowers that were joyful and fleshy. The flowers were put on the walls as wreaths and were not only a hit with the party-goers but also with the architect of the hotel, Giuseppe Sommaruga, who had been working on the project from 1907 until Inspired by the garlands of zinnias, he designed new mouldings for the hotel and found a permanent finishing touch. The use of the flowers as decorative motifs to lighten the hotel was typical of Liberty Style, which introduced new elements in arts and architecture at the time. In the Varese Province this flower was most often used in decorative friezes made from stone. El marc era gairebé perfecte. A dalt, la vista de les muntanyes del Campo dei Fiori desprenia màgia. A baix, el nou cafè-restaurant del Grand Hotel, el paisatge obert també robava el cor. L excitació per la inauguració d aquest bell hotel es va escampar per tota la ciutat i els pobles. Però per al xef, faltava el toc final: el vestíbul era massa fred i buit. Llavors va tenir la idea d encarregar deu dotzenes de clavells de paper: unes flors de color vermell brillant, alegres i carnoses. Les flors es van posar a les parets en forma de corones i no tan sols van agradar molt als assistents a la festa, sinó també a l arquitecte de l hotel, Giuseppe Sommaruga, que havia treballat en el projecte del 1907 al Inspirat per les garlandes de clavells, va dissenyar noves motllures per a l hotel i va trobar un toc final permanent. L ús de les flors com a motius decoratius per il luminar l hotel va ser un tret típic del Liberty Style, que va introduir nous elements en les arts i l arquitectura de l època. A la Província de Varese, aquesta flor es va fer servir moltes vegades en frisos decoratius fets de pedra. 29

16 WIEN HERKÄN VOIMAN KUKKA THE FLOWER OF DELICATE FORCE LA FLOR DE LA FORÇA DELICADA Laurus nobilis Ennen laakeripuuta pidettiin pyhänä yrttinä, joka oli lääkevaikutuksensa vuoksi pyhitetty Apollolle, yhdelle kreikkalaisten tarujen jumalista. Muinaiset roomalaiset sotapäälliköt juhlivat taisteluvoittoa panemalla laakeriseppeleen päähänsä, ja laakeriseppelettä pidetään vielä nykyäänkin voiton merkkinä. Wienissä on useita taideteoksia, joista näkee, kuinka laakerinlehtiä on käytetty koristeina kautta vuosisatojen. Eräät kauneimmista esimerkeistä ovat 1900-luvun alusta, esimerkiksi Joseph Maria Olbrichin Secessionnäyttelyrakennuksen kupoliin suunnittelemat kullatut metalliset laakerinlehdet. Monissa saman ajan rakennuksissa on koristeina pieniä laakeripuita tai laakeriseppeleitä. Nämä koristeet valmistettiin yleensä erikoislaastista tai metallista. Nykyään laakerinlehti liittyy usein ruoanlaittoon, sillä se on yleinen mauste. B. C. D. Siroja kullattuja laakeripuun lehtiä koristamassa Joseph Maria Olbrichin suunnittelemaa Secession-rakennusta, B. Julkisivukoriste asuintalossa, Rudolf Göbl, C. Laakeriseppele asuintalon portilla, Erwin Raimann, D. Herkkä julkisivukoriste, F. Krenz ja P. Erhart, 1903; rakennuksen vanhin osa vuodelta E. Koristeelliset laakerin lehdet asuinrakennuksessa, Dehm & Olbricht, Delicate gilded laurel leaves decorate Joseph Maria Olbrich s Secession building, B. Façade decoration on this residential building by Rudolf Göbl, C. A laurel wreath outside a residential building by Erwin Raimann, D. Intricate façade decoration by F. Krenz and P. Erhart in 1903; the original building dates from E. Ornate laurel branches adorn this residential building by Dehm & Olbricht, Fulles de llorer daurades decoren l edifici de la Sezession; arquitecte: Joseph Maria Olbrich, B. Façana decorada d un edifici residencial; Rudolf Göbl, C. Garlanda de llorer a l exterior d un edifici residencial; Erwin Raimann, D. Decoració de la façana, de F. Krenz i P. Erhart el 1903; l edifici original data del E. Fulles de llorer decoren aquest edifici residencial; arquitectes: Dehm & Olbricht, In ancient times the laurel was not just thought of as a plant, but as a sacred herb with medicinal properties that was also dedicated to Apollo, one of the Greek gods. To celebrate winning battles Roman generals would wear laurel wreaths, and ever since it has been an emblem of victory. In Vienna there are several works of art that illustrate how the laurel has been used throughout the centuries. Some of the most beautiful examples date from around 1900, such as the cupola of the Secession building where Joseph Maria Olbrich designed gilded laurel leaves from metal. There are also many facades in Vienna - from the same time - that were decorated with tiny laurel trees or laurel wreaths. This ornamentation was usually made from special mortar mixtures or metals. However, when most people think of the laurel today it is normally in association with food, as it is also used as a popular spice. E. Els grecs i els romans no pensaven en el llorer com si només es tractés d una planta, sinó com una herba sagrada amb propietats medicinals que també es dedicava a Apol lo, un dels déus del panteó grec. Per celebrar les batalles guanyades, els generals romans portaven corones de llorer i des d aleshores sempre ha estat un emblema de victòria. A Viena hi ha diferents obres d art que il lustren com s ha fet servir el llorer al llarg dels segles. Alguns dels exemples més bells daten del 1900, com ara la cúpula de l edifici de la Sezession, on Joseph Maria Olbrich va dissenyar fulles de llorer daurades sobre metall. A Viena també hi ha moltes façanes -de la mateixa època- decorades amb petits llorers o fulles de llorer. Aquesta ornamentació se solia fabricar a partir de barreges especials de morter o metalls. Amb tot, avui, quan la majoria de persones pensen en el llorer, normalment l associen amb el menjar, perquè també és una espècia molt estesa

17 Miten tehdään kukkaprässi? how do you make a flower press? Com es fa una premsa de flors? Koristenauhan ohjeet? How do you make a frieze? Com es fa un fris? 2 cm 0,8 cm Step 1 25 cm 1. Ota kaksi paperiarkin kokoista vaneritai muuta puulevyä. 1. Take two wooden boards 1. Agafeu dues planxes de fusta. 25 cm 4 cm 4 cm Step 2 2 cm 2. Poraa nurkkiin reiät riittävän mittaisille pulteille (6 cm). Pulteissa on kiristämistä varten siipiruuvit. 2. Make holes in the corners for butterfly bolts (6 or 7cm in length) 2. Feu forats a les cantonades per als perns (6 o 7 cm de llargada). 4 cm 4 cm Step 1 1. Jäljennä yksityiskohtainen kasvin tai kukan kuva lyijykynällä kuultopaperille. 1. Copy a detailed picture of a plant or flower in pencil on tracing paper 1. Copieu una imatge detallada d una planta o una flor en llapis sobre paper vegetal. Step 2 2. Taita paperi ja piirrä kuvan ääriviiva läpi uudelleen. 2. Fold the paper and copy the drawing in outline form 2. Doblegueu el paper i copieu el perfil del dibuix. 25 cm 25 cm Step 3 Step 4 3. Leikkaa aaltopahvi kuvassa näkyvään muotoon. 3. Cut corrugated cardboard into the shape shown in the picture. 3. Talleu el cartró ondulat en la forma que es mostra a la imatge. 25 cm 25 cm 4. Tee samoin imupaperille. 4. Repeat the action for blotting paper 4. Repetiu l acció per al paper assecant. Step 5 5. Piirrä tai maalaa ylempään puulevyyn art nouveau -tyylinen koriste ja lakkaa se. 5. Decorate the top board with an Art Nouveau pattern and then varnish. 5. Decoreu la part superior de les planxes amb un dibuix Art Nouveau i envernisseu-lo. Step 6 6. Liitä osat yhteen, niin voit aloittaa kukkien prässäämisen. 6. Bring everything together and you are ready to press flowers. 6. Uniu-ho tot i ja estareu llestos per premsar les flors. Step 3 3. Taita paperi taas ja piirrä uudelleen korostaen piirroksen muotoja ja kaaria. 3. Fold the paper again and highlight the shape and curves of the drawing 3. Doblegueu el paper una altra vegada i destaqueu la forma i les corbes del dibuix. Step 4 4. Taita paperi vielä kerran ja jäljennä piirros, tällä kertaa vastakkaisesta suunnasta. 4. Fold the paper once more and copy the drawing, this time in the opposite direction. 4. Doblegueu el paper encara una altra vegada i copieu el dibuix, aquest cop en la direcció contrària. 33 Step 5 5. Liitä kuvat yhteen ja toista kaikki tämä useita kertoja. Niin syntyy koristenauha. 5. Join the pictures together and repeat several times to create a frieze. 5. Uniu les imatges i repetiu-ho diverses vegades per crear un fris.

18 Kartta Olet nyt kulkenut Eurooppaa ristiin rastiin. Missä oikein olet käynyt? Tällä kartalla on pieni yksityiskohta jokaisesta kaupungista, jossa olet käynyt. Etsi sivu, jolta kuva löytyy, ja kirjoita kaupungin nimi karttaan sen kohdalle. Norge Suomi Map Scotland We have now travelled all over Europe. But where exactly have you been? On the map, each of the cities we have been to has a small detail. Can you find the page where the detail is from and then write the name of the city on the map? Latvija Mapa Acabem de viatjar per Europa. Però, per on heu passat exactament? En el mapa, cadascuna de les ciutats que hem visitat té un petit detall. Podeu trobar la pàgina d on surt el detall i escriure el nom de la ciutat en el mapa? United Kingdom Belgique/België France Österreich Slovenija Magyarország Catalunya Italia 12 35