YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Lainsäädäntöneuvos Tuire Taina LUONNOS

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Lainsäädäntöneuvos Tuire Taina Muistio LUONNOS VALTIONEUVOSTON ASETUS TALOUSJÄTEVESIEN KÄSITTELYSTÄ VIEMÄRI- VERKOSTOJEN ULKOPUOLISILLA ALUEILLA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN 10 :N MUUTTAMISESTA 1 Taustaa Ympäristönsuojelulaissa (527/2014) on säädetty yleisestä velvollisuudesta johtaa ja käsitellä kiinteistön jätevedet siten, että niistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vesikäymälän jätevedet sekä muut talousjätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista maahan, vesistöön taikka muuhun uomaan tai altaaseen siten, että jätevesien puhdistus vastaa vähintään lain nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettujen puhdistustoimien tehoa. Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan kuitenkin johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Valtioneuvosto antoi ympäristönsuojelulain nojalla vuonna 2011 asetuksen talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, jäljempänä hajajätevesiasetus), joka korvasi aikaisemman vuonna 2003 annetun asetuksen (542/2003, vanha hajajätevesiasetus). Voimassa olevan ympäristönsuojelulain 16 luvun talousjätevesien käsittelyä koskevat säännökset vastaavat aikaisemman ympäristönsuojelulain vuodesta 2011 voimassa olleita 3 a luvun säännöksiä. Ympäristönsuojelulain talousjätevesien käsittelyä koskevaa sääntelyä uudistettiin vuonna 2011, kun hallitus oli ensin antanut eduskunnalle esityksen laiksi ympäristönsuojelulain 18 ja 103 :n muuttamisesta (HE 179/2010). Perustuslakivaliokunta piti hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslain kannalta välttämättömänä, että ympäristövaliokunta arvioi sitä, miltä osin asetus sisältää sellaista yksilön velvollisuuksien kannalta olennaista normiainesta, joka perustuslain 80 huomioon ottaen kuuluisi lain tasolle (PeVL 44/2010). Ympäristövaliokunta pyrki täyttämään esitetyt vaatimukset selvittäen asiaan liittyvät näkökohdat mahdollisimman laajasti ja perusteellisesti. Valiokunta katsoi, että asetuksesta on tarpeen nostaa lain tasolle jätevesien yleisten käsittelyvaatimusten määräytymisen perusteiden lisäksi jonkin verran muuta sääntelyä. Suorittamansa kokonaisarvioinnin perusteella ympäristövaliokunta piti välttämättömänä myös kohtuullistaa ja selventää sääntelyn tavoitteita kokonaisuudessaan. Ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 18/2010) pohjalta eduskunta hyväksyi ympäristönsuojelulain muutoksen (EV 288/2010). Lakiin hyväksyttiin näin lisättäväksi uusi luku, joka sisältää säännöskokonaisuuden talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Ympäristönsuojelulain muutos tuli voimaan 9 päivänä maaliskuuta Eduskunta edellytti hyväksymässään lausumassa, että hallitus kumoaa voimassa olevan hajajätevesiasetuksen ja antaa uuden, hyväksymänsä lainmuutoksen mukaisen asetuksen mahdollisimman pian lainmuutoksen hyväksymisen jälkeen. Eduskunta edellytti toisessa lausumassaan myös, että hallitus seuraa lain toimeenpanoa ja antaa asiasta valiokunnalle selvityksen ennen siirtymäajan päättymistä. Kolmas eduskunnan lausuma koski valtakunnallisen viemäröintiohjelman laatimista asetuksen siirtymäkauden loppuun saakka, neljäs lausuma riittävän neuvontamäärärahan turvaamista kiinteistökohtaisen jätevesineuvonnan toteuttamiseen hajajätevesiasetuksen siirtymäajan loppuun saakka ja viides lausuma korjausavustusmäärärahan myöntämisen perusteena olevien tulorajojen ja korjaus- ja energiaavustusmäärärahan nostamista.

2 2 Vanha hajajätevesiasetus tuli voimaan 1 päivän tammikuuta 2004, ja sitä on siten sovellettu jo yli kymmenen vuoden ajan sellaisilla kiinteistöillä, joilla on rakennettu kokonaan uusi rakennus tai tehty laajuudeltaan uudisrakentamista vastaavia, rakennus- tai toimenpidelupaa edellyttäviä korjaus- tai muutostöitä. Hajajätevesiasetuksen voimassa olevan 10 :n siirtymäsäännösten mukaan vanhan hajajätevesiasetuksen voimaan tullessa vuonna 2004 olemassa olleet käyttökuntoiset jätevesijärjestelmät tulee saattaa vastaamaan asetuksen vaatimuksia viimeistään viidessä vuodessa asetuksen voimaantulosta eli 15 päivä maaliskuuta 2016 mennessä. Määräaikaa pidennettiin vuoden 2011 lainsäädännön muutosten yhteydessä runsaalla kahdella vuodella. Perusteena määräajan pidennykselle oli ensisijaisesti välttää jätevesijärjestelmien suunnittelun ja rakentamisen ruuhkautumista. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu toivotussa aikataulussa toteutetusta kiinteistökohtaisesta neuvonnasta huolimatta, vaan seurauksena oli tehostamistoimien lähes täydellinen pysähtyminen vuosiksi Asetuksen soveltamisalan piiriin kuuluvista kaikkiaan noin kiinteistöstä vielä noin kiinteistöllä on arvioitu olevan lähtökohtaisesti velvollisuus tehostaa jätevesien käsittelyä siirtymäajan kuluessa. Jälkimmäisessä luvussa eivät ole mukana ne noin kiinteistöä, joiden haltijat ovat ikänsä perusteella suoraan vapautettuja käsittelyvaatimusten noudattamisesta. Tämä kiinteistöjen suuri määrä ja jäljellä olevan siirtymäajan lyhyys huomioon ottaen jätevesien käsittelyjärjestelmien tehostamisesta aiheutuisi huomattavaa ruuhkaa suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnan viranomaisten työssä, eikä vaatimusten täyttäminen kaikilla kiinteistöillä jäljellä olevan siirtymäajan kuluessa ole todennäköistä. Ruuhkan välttämiseksi siirtymäaikaa ehdotetaan jälleen jatkettavaksi kahdella vuodella. Ehdotettu siirtymäajan pidentäminen kahdella vuodella koskisi edellä mainittuja arviolta kiinteistöä. Ympäristöministeriössä käynnistyy myös lainsäädännön valmistelu haja-asutusalueiden ennen vuotta 2004 rakennettujen kiinteistöjen talousjätevesien käsittelyä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Vielä alkuvuodesta asetettavan työryhmän työssä käydään läpi, voidaanko sellaiset kiinteistöt, jotka eivät ole ympäristönsuojelullisesti herkällä alueella vesistöjen äärellä tai pohjavesialueella, vapauttaa nykyisistä vaatimuksista. Näiden kiinteistöjen osalta velvoitteet uusia jätevesijärjestelmät lankeaisivat esimerkiksi vasta remonttien yhteydessä. Lisäksi lainsäädäntövalmistelussa otetaan kantaa voimassa olevien poikkeussäännösten soveltamiseen ja riittävyyteen sekä neuvonnan kehittämiseen. Osana työryhmän toimeksiantoa selvitetään myös niiden kansalaisten oikeudellinen asema, jotka ovat tehostaneet jätevesien käsittelyä voimassa olevien säännösten vaatimusten mukaisiksi, mutta joiden osalta vaatimuksia mahdollisesti esitetään lievennettäviksi. 2 Nykytila 2.1 Keskeiset säädökset Ympäristönsuojelulaki ja hajajätevesiasetus Ympäristönsuojelulain säätämisen yhteydessä vuonna 2000 talousjätevesien käsittelyä koskeva sääntely siirrettiin silloisesta vesilaista ympäristönsuojelulakiin. Vesilakiin 1960-luvulta lähtien sisältynyt vaatimus talousjätevesien johtamisesta saostuskaivoon poistui, ja tilalle tulivat ympäristönsuojelulain uudet vaatimukset. Saostuskaivokäsittelyssä kiintoaine poistuu varsin hyvin, mutta se ei juuri vähennä jätevesistä aiheutuvia hygieenisiä tai rehevöitymishaittoja. Tutkimusten mukaan vain noin 5 15 prosenttia jäteveden sisältämästä fosforista ja typestä poistuu saostuskaivokäsittelyssä, mistä syystä valtakunnallisissa vesiensuojelun tavoitteissa oli 1990-luvun puolivälistä alkaen korostettu talousjätevesien käsittelyn tehostamisen merkitystä.

3 3 Voimassa olevan ympäristönsuojelulain 16 luvussa säädetään talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Luvun säännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkien sellaisten jätevesien käsittelyyn, joita ei johdeta vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon ja joiden käsittelyyn ei tarvita ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Ympäristönsuojelulain mukainen lupakynnys yhdyskuntajätevesien puhdistamolle on asetettu asukasvastineluvultaan 100 henkilön jätevesien käsittelylaitoksille, eli kaikkiin tätä pienempiin puhdistamoihin sovelletaan lain 16 luvun ja sen nojalla annetun ns. hajajätevesiasetuksen säännöksiä. Jätevesien käsittelyjärjestelmästä ja sille asetettavista vaatimuksista säädetään ympäristönsuojelulain 156 :ssä. Sen 1 momentin mukaan kiinteistöllä tulee olla talousjätevesien käsittelyä varten jätevesien käsittelyjärjestelmä, jonka tulee soveltua käyttökohteeseensa ottaen huomioon kiinteistön käytöstä aiheutuva käsittelemättömän jäteveden kuormitus, muun jätevesijärjestelmän ominaisuudet, ympäristön pilaantumisen vaara ja ympäristöolosuhteet. Jätevesien käsittelyjärjestelmä on 2 momentin mukaan suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että sillä voidaan kohtuudella normaalikäytössä olettaa saavutettavan valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelylle tarkemmin määriteltävä käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen perustuva riittävä puhdistustaso orgaanisen aineen, fosforin ja typen osalta. Riittävä puhdistustaso tulee asetuksessa määrittää siten, että sillä voidaan saavuttaa ympäristönsuojelun kannalta kokonaisuutena tarkastellen hyväksyttävä kuormituksen taso ottaen erityisesti huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Asetuksen 3 :ssä säädetyn vähimmäispuhdistustason sijasta sovelletaan 156 :n 3 momentin mukaan ankarampia puhdistusvaatimuksia, jos niistä muualla laissa säädetään tai sen nojalla säädetään tai määrätään. Ympäristönsuojelulain lisäksi myös vesihuoltolaissa (119/2001), terveydensuojelulaissa (763/1994) ja maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa ja kunnallisissa määräyksissä on säädetty kiinteistön vesihuollon järjestämiseen ja talousjätevesien käsittelyyn liittyvistä vaatimuksista. Vähimmäispuhdistustasoa ei myöskään sovelleta alueella, jota koskevat ympäristönsuojelulain 202 :n mukaan annetut, ympäristöolosuhteista johtuvat puhdistustasoa koskevat kunnan ympäristönsuojelumääräykset. Kunnat ratkaisevat paikallisten olosuhteiden perusteella tarpeen ympäristönsuojelumääräysten antamiseen, mutta määräysten yhdenmukaistamiseksi hajajätevesiasetuksen 4 :ssä säädetään ohjeellisesta puhdistustasosta pilaantumiselle herkillä alueilla. Herkillä alueilla tarkoitetaan ympäristönsuojelulain 156.n 1 momentissa mainittuja rantaalueita, vedenhankintakäyttöön soveltuvia pohjavesialueita sekä ympäristöolosuhteiltaan muutoin herkkiä alueita. Talousjätevesien käsittelyvaatimuksista poikkeamisesta kiinteistökohtaisesti säädetään ympäristönsuojelulain 157 :ssä. Poikkeusmahdollisuus koskee pykälässä nimenomaan 156 :n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettyjä jätevesien käsittelyn puhdistustasoa koskevia vaatimuksia eikä lain 155 :n mukaisesta jätevesien yleisestä puhdistamisvelvollisuudesta siten voida myöntää poikkeusta. Asetuksella säädetyistä vaatimuksista voidaan poiketa, jos ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta on kiinteistön käyttö huomioon ottaen pidettävä vähäisenä verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen ja käsittelyjärjestelmän parantamiseksi edellytetyt toimet korkeiden kustannusten tai teknisen vaativuuden vuoksi kokonaisuutena arvioiden ovat kiinteistön haltijalle kohtuuttomat. Pykälässä säädetään myös tarkemmin niistä tekijöistä, jotka otetaan huomioon arvioitaessa toimien kohtuuttomuutta kiinteistön haltijan kannalta. Kunnan toimivaltainen viranomainen myöntää hakemuksesta poikkeuksen enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Suoraan lain siirtymäsäännöksen nojalla käsittelyvaatimusten noudattamisesta ovat ikänsä perusteella vapautettuja ne kiinteistön haltijat, jotka ovat syntyneet ennen

4 4 Vesihuoltolaki Ympäristönsuojelulain 16 luvun säännöksiä tai hajajätevesiasetusta ei sovelleta silloin, jos kiinteistö on liitetty viemäriverkostoon. Kiinteistön velvollisuudesta liittyä vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin säädetään puolestaan vesihuoltolaissa. Vesihuoltolain säännökset ja lain nojalla kunnassa tehdyt päätökset rajaavat siten olennaisilta osin myös hajajätevesiasetuksen soveltamisalaa. Vesihuoltolain 6 :n mukaan kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä vesihuollosta sen mukaan kuin vesihuoltolaissa ja muussa laissa säädetään. Kunnalle syntyy kuitenkin velvollisuus huolehtia vesihuollon järjestämisestä, jos suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat. Vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolella kiinteistön omistaja tai haltija kuitenkin yleensä vastaa kiinteistön vesihuollosta noudattaen mitä erityisesti ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Järjestämisvelvollisuutensa toteuttamiseksi kunta voi päättää vesihuoltolaitoksen toiminta-alueesta, jonka sisällä toimivan laitoksen on järjestettävä vesihuolto. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella kiinteistöllä on vesihuoltolain 10 :n nojalla vastavuoroisesti velvollisuus liittyä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Taajaman ulkopuolella kiinteistöä ei kuitenkaan tarvitse liittää vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin, jos kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja jätevesien johtamisessa ja käsittelyssä noudatetaan, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään tai kiinteistöllä ei ole vesikäymälää ja sen jätevesien johtamisessa ja käsittelyssä noudatetaan, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään. Kunnan vastuulla on suunnitella ja toteuttaa kokonaisuutena vesihuollon järjestelyt kunnassa vesihuoltolain periaatteiden mukaisesti siten, että laitoksen viemäröinti ulotetaan alueille, jossa se on ympäristönsuojelullisesti ja taloudellisesti perusteltua. Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että vesihuoltolaitosten toiminta-alueita ja siten viemäriverkostoon liittymisvelvollisuutta ei tulisi ulottaa alueille, joilla viemäriverkoston rakentamisen kustannukset tulevat kiinteistön omistajalle selvästi ympäristönsuojelun vaatimukset täyttävän kiinteistökohtaisen jätevesiratkaisun kustannuksia korkeammiksi. Kunnan tulee vesihuoltolain 5 :n mukaan kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti lain tavoitteiden toteuttamiseksi yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten, laitoksille vettä toimittavien ja niiden jätevesiä käsittelevien sekä muiden kuntien kanssa sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman lakisääteisestä laatimisvelvoitteesta on luovuttu voimaan tulleella vesihuoltolain muutoksella. Maankäyttö- ja rakennuslaki Jätevesien käsittelyjärjestelmää koskevan ympäristönsuojelulain 156 :n 4 momentissa viitataan jätevesijärjestelmän rakentamisen ja muuttamisen sekä niiden edellyttävän luvan sekä käyttö- ja huolto-ohjeen osalta maankäyttö- ja rakennuslakiin. Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla haja-asutuksen jätevesihuoltoa voidaan ohjata muun muassa kunnan rakennusjärjestyksellä, kaavamääräyksin ja - ohjein sekä rakennuslupaehdoin. Kunnassa on maankäyttö- ja rakennuslain 14 :n mukaan oltava rakennusjärjestys, jolla annetaan paikallisista olosuhteista johtuvat suunnitelmallisen ja sopivan rakentamisen toteuttamiseksi tarpeelliset määräykset. Nämä voivat koskea myös viemäröintiä ja jätevesien käsittelyä ja ne voivat olla erilaisia kunnan eri alueilla. Suunniteltaessa maankäyttöä kaavalla, on sitä laadittaessa otettava muun ohella huomioon, että viemäröinti voidaan järjestää tarkoituksenmukaisella ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kan-

5 5 nalta kestävällä tavalla (maankäyttö- ja rakennuslain 28, 39 ja 54 ). Kaavassa voidaan antaa tarvittavia määräyksiä myös liittyen jätevesien johtamiseen ja käsittelyyn kaava-alueella. Määräyksiä on noudatettava rakennuskohteissa, jotka toteutetaan kaavan ollessa voimassa. Rakennusluvan edellytyksenä on muun ohella, että kohteen jätevedet voidaan hoitaa ilman haittaa ympäristölle (maankäyttö- ja rakennuslain 135 ja 136 ). Rakennusluvassa annetaan maankäyttö- ja rakennuslain 141 :n mukaisesti tarpeelliset lupamääräykset myös jäteveden johtamisesta, jotka voivat koskea muun ohessa rakennustyön tai toimenpiteen suorittamista ja niistä mahdollisesti aiheutuvien haittojen rajoittamista. Maankäyttö- ja rakennuslain toimeenpanossa kunnan rakennusvalvonta edistää rakentamisen laatua varmistamalla muun muassa suunnittelijoiden ja työmaan työnjohtajien pätevyydet, joista on säädetty Suomen rakennusmääräyskokoelmassa. Näitä laadunvarmistustoimia sovelletaan myös viemäritöihin rakennusluvan tarvitsemissa hankkeissa, kun rakennetaan kiinteistökohtaista jätevesijärjestelmää. Maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 126 :ssä säädetään yleisesti rakentamisen ja muiden toimenpiteiden luvanvaraisuudesta eli rakennusluvan ja toimenpideluvan tarpeesta. Lain 126 a :n 1 kohdan mukaan kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän rakentaminen tai muuttaminen edellyttää toimenpidelupaa. Pykälän 3 momentin perusteiden mukaisesti kunnilla on kuitenkin mahdollisuus rakennusjärjestyksessään vapauttaa erillisenä toteutettava jätevesijärjestelmän tehostamis- tai uusimistyö luvanvaraisuudesta tai määrätä maankäyttö- ja rakennuslain 129 :n mukaisen ilmoitusmenettelyn soveltamisesta koko kunnan alueella tai osassa kunnan aluetta. Näin kunnat voivat sovittaa jätevesijärjestelmien rakennusvalvonnan toimet omien olosuhteiden vaatimusten mukaisesti. Rakennuskohteen käytön edellytyksiä parannetaan käyttö- ja huolto-ohjeella, joka maankäyttö- ja rakennuslain 117 i :n mukaisesti on laadittava pääsääntöisesti kaikista asuinrakennuksista. Hoitoohjeen tulee kattaa myös rakennuskohteen jätevesijärjestelmät. Lain 153 :n 2 momentin mukaisesti käyttö- ja huolto-ohjeen on oltava riittävän valmis ja luovutettavissa kohteen omistajalle ennen kuin rakennuskohteessa voidaan suorittaa loppukatselmus. Täten asianmukainen käyttö- ja huolto-ohje on rakennuksen käyttöönoton edellytys. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä Vesientilaan liittyvistä tavoitteista säädetään vuonna 2004 voimaan tulleessa laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004), jolla on pantu täytäntöön direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista 60/2000/EY sekä myöhemmin myös direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 2008/56/EY. Laissa vesienhoidon järjestämisestä säädetään vesien- ja merenhoidon suunnittelusta, ja sen yleisenä tavoitteena on kaikkien pinta- pohjavesien hyvä tila. Vesienhoidon suunnittelu tapahtuu vesienhoitoalueittain, jolloin tavoitteita ja tarvittavia toimenpiteitä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti kustannustehokkuus huomioon ottaen. Lakiin perustuvat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan kattavat vesienhoitosuunnitelmat on hyväksytty valtioneuvoston päätöksellä. Suunnitelmat kattavat vuodet Parasta aikaa eli on käynnissä kuuleminen vuoteen 2021 ulottuvien toisen suunnittelukauden suunnitelmaehdotuksista. Vesienhoitosuunnitelmien mukaisten toimien toteuttamista tulee edistää myös haja-asutuksen jätevesikuormituksen osalta. Laissa vesienhoidon järjestämisestä määritellään vesienhoidon perustoimenpiteiksi kansalliseen lainsäädäntöön pohjautuvien säädösten mukaiset toimet kuten hajaasutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen. Täydentävät toimenpiteet nojautuvat usein taloudellisten ohjauskeinojen käyttöön ja ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisia. Toimenpideohjelmissa esitet-

6 6 tyjä toimenpiteitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi toteutetaan monilla eri keinoilla, jotka eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia. 2.2 EU-lainsäädäntö Euroopan yhteisössä ei ole kiinteistökohtaisten jätevesien käsittelyä koskevaa erityistä direktiiviä. Yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskeva direktiivi (91/271/ETY), antaa vähimmäisvaatimuksia jätevesien käsittelystä yli asukkaan taajamille ja edellyttää myös tätä pienempien taajamien jätevesien asianmukaista käsittelyä. Yhdyskuntajätevesidirektiivi on saatettu Suomessa voimaan ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella yhdyskuntajätevesistä (888/2006). Taajamien ulkopuolisiin jätevesiin, joita ei johdeta viemäriverkostoihin, sovelletaan EU:n jätelainsäädäntöä. Jätelaissa (646/2011) jätevesien käsittelyssä syntyvät lietteet sekä saostus ja umpikaivolietteet on säädetty kotitaloudessa syntyviksi jätteiksi, joiden keräilystä ja käsittelystä huolehtimisen päävastuu on kunnilla. Edellä jo mainitun yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin mukaisesti vesien suojelua yhteisön alueella tulee toteuttaa suunnitellusti siten, että saavutetaan vesien hyvä tila koko yhteisön alueella. Direktiivi edellyttää vesien suojelun toimien toteuttamista erityisesti niillä alueilla, joilla vesien tila ei ihmistoiminnan vaikutuksesta ole hyvä. Direktiivin 11 artiklan 3 kohdan mukaisiin perustoimenpiteisiin kuuluvat h alakohdan mukaan hajakuormituksen osalta toimenpiteet, joilla ehkäistään pilaavien aineiden pääsy tai vähennetään sitä. Päästöjen hallintaa voi olla esimerkiksi vaatimus ennalta tapahtuvasta sääntelystä, kuten pilaavien aineiden veteen pääsyn kieltäminen, tai vaatimus ennalta annettavasta luvasta tai rekisteröintivelvoitteesta Suomessa fosfori on merkittävä vesien rehevöittäjä ja haja-asutuksen jätevedet ovat fosforin osalta toiseksi suurin vesien kuormittaja maatalouden jälkeen. Hajajätevesiasetuksella on parannettu edellytyksiä tehostaa haja-asutuksen jätevesien käsittelyä, pienentää jätevesistä vesiin joutuvaa kuormitusta ja edistää siten myös osaltaan vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoa. Rakennustuotteiden sisämarkkinoita on luotu Euroopan talousalueella rakennustuotedirektiivin (89/106/EY) mukaisen järjestelmän avulla. EU:n parlamentti hyväksyi rakennustuotedirektiivin korvaavan rakennustuoteasetuksen, joka tuli voimaan Käytännössä sisämarkkinat syntyvät harmonisoitujen tuotestandardien kautta. Tavanomaisille kaikki jätevesijakeet sisältäville talousjätevesille tarkoitetut pienpuhdistamot ja saostussäiliöt kuuluvat myös tällaisen harmonisoidun tuotestandardin piiriin. Rakennustuoteasetuksen myötä harmonisoitujen tuotestandardien piiriin kuuluvien rakennustuotteiden CE-merkintä tuli kaikissa EU:n jäsenmaissa pakolliseksi Ympäristönsuojelulain vaatimukset jätevesien käsittelyltä edellytettävästä puhdistustasosta voidaan saavuttaa useilla vaihtoehtoisilla teknisillä ratkaisuilla. Käytännössä tällaisia ratkaisuja ovat ainakin pienpuhdistamot, maaperäkäsittelyt (maaimeyttämöt ja maasuodattamot), kotitalouden pesuvesien erilliskäsittely siihen tarkoitetulla puhdistuslaitteella ja jätevesien johtaminen umpisäiliöön. Jätevesijakeita erikseen käsitteleville puhdistuslaitteille kuten esimerkiksi kotitaloudessa syntyvien pesuvesien puhdistuslaitteille ei ole harmonisoituja tuotestandardeja, joten huomattava osa jätevesijärjestelmien käsittelylaitteista ei rakennustuoteasetuksen soveltamisen piirissä. Myöskään jätevesien maaperäkäsittelyille ei ole laadittu EU:n tasolla harmonisoitua tuotestandardia, eikä niiltä siten kansallisestikaan voida edellyttää CE-merkintää. 2.3 Muut Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ja tilanne eräissä muissa maissa Itämeren suojelusopimuksen (SopS 2/2000) mukaisen Helsingin komission eli HELCOMin piirissä on laadittu Itämeren suojelun toimintaohjelma, joka hyväksyttiin marraskuussa Sen tavoittee-

7 7 na on palauttaa Itämeri hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2021 mennessä. Toimintaohjelman hajaasutuksen jätevesien käsittelyä koskevan suosituksen 28E/6 mukainen puhdistustaso vastaa voimassa olevan hajajätevesiasetuksen mukaista vähimmäisvaatimustasoa. Suosituksen mukaan tulee edistää lievempää kuormitustasoa vastaavia toimenpiteitä haja-asutusalueilla vuoteen 2017 mennessä. Suosituksen edistämiseksi useimmat Itämeren rantavaltiot ovat toteuttaneet erityisiä toimenpiteitä. Ahvenanmaalla on ympäristönsuojelun ja talousjätevesien käsittelyn osalta voimassa Manner- Suomen lainsäädännöstä poikkeavaa omaa maakuntalainsäädäntöä. Kiinteistökohtaisia talousjätevesiä koskevasta maakunnan asetuksenantovallasta säädetään ympäristönsuojelusta ja ympäristöluvasta annetun lain 65 :ssä (landskapslag om miljöskydd och miljötillstånd, ÅFS 30/2001). Vuoden 2005 alusta alkaen Ahvenanmaalla ovat olleet voimassa maakunnan asetuksella (ÅFS 38/2004) säädetyt talousjätevesien käsittelyvaatimukset, jotka vastaavat pääosin hajajätevesiasetuksen 4 :n mukaista ohjeellista puhdistustasoa herkille alueille. Kunnat voivat tapauskohtaisesti asettaa myös asetusta ankarampia vaatimuksia. Vaatimuksia on sovellettu uudisrakentamisessa niiden voimaantulosta alkaen. Ennen vuotta 2005 rakennettujen kiinteistöjen osalta siirtymäaika oli porrastettu siten, että vaatimukset tuli täyttää niillä puutteellisesti varustelluilla kiinteistöillä, joilla oli käytössä pelkkä sakokaivokäsittely. Edellytyksenä oli lisäksi, että sakokaivoon johdettiin jätevedet myös vesikäymälästä. Muilla kiinteistöillä vaatimukset on tullut täyttää mennessä. Ruotsissa talousjätevesien käsittelystä on säädetty ympäristökaaren nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa ympäristölle vaarallisesta toiminnasta ja terveydensuojelusta (förordningen 1998:899 om miljöfarlig verksamhet och hälsoskydd). Asetuksen 12 :n mukaan on kiellettyä päästää vesikäymälän jätevesiä vesialueelle, ellei niitä ole puhdistettu saostuskaivokäsittelyä tehokkaammalla menetelmällä. Asetuksen 13 :n mukaan kiinteistön jätevesijärjestelmälle tulee hakea kunnan lautakunnan lupa. Lainsäädäntöä täydentävät Naturvårdsverketin ( alkaen Havsoch vattenmyndighet) vuonna 2006 antamilla yleisillä ohjeilla, joissa on määritetty muun muassa normaali ja korkea puhdistustaso orgaanisen aineen, fosforin ja typen vähennysprosentteina vastaavasti kuin hajajätevesiasetuksen 3 ja 4 :ssä. Lainsäädännön vaatimukset talousjätevesien käsittelystä ja sen luvanvaraisuudesta ovat olleet voimassa vuoden 1999 alusta lukien. Kiinteistön haltijoiden ei ole ollut tarpeen hakea lupaa sellaisille jätevesijärjestelmille, jotka olivat käytössä jo Näidenkin järjestelmien tulisi kuitenkin täyttää edellä mainittu asetuksen 12 :n vaatimus saostuskaivokäsittelyä tehokkaammasta käsittelystä. Tanskan kansallinen ympäristötavoitelaki (Miljømålsloven) asettaa tavoitteet ja raamit muun muassa pinta- ja pohjavesien suojelulle. Tanskassa on 1990-luvun lopulta lähtien kiinnitetty huomiota talousjätevesien kiinteistökohtaiseen käsittelyyn, jonka piirissä on haja-asutusalueilla noin kiinteistöä. Ympäristönsuojelusta annettu määräys (Bekendtgørelse af lov om miljøbeskyttelse) antaa ministeriölle valtuuden asettaa ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä. Se on taustana vuonna 2006 annetulle määräykselle laitepuhdistamoiden tyyppihyväksynnästä (Bekendtgørelse om typegodkendelsesordning for minirenseanlæg). Lisäksi Tanskan alueet on jaettu neljään puhdistusluokkaan, ja ympäristöministeriö suosittelee kuntia asettamaan vaatimukset niiden mukaan. Jäteveden johtamista varten tarvitaan lupa kunnalta. Vuonna 2010 Tanskassa arvioitiin olevan tarvetta jätevesien käsittelyn tehostamiseen noin kiinteistöllä. Arvion mukaan vielä noin kiinteistön täytyy tehdä muutoksia vuoteen 2016 mennessä täyttääkseen tiukentuneet vaatimukset.

8 8 2.4 Eduskunnan lausumien mukaiset toimenpiteet Talousjätevesiä koskevan sääntelyn toimeenpanon seuranta Suomen ympäristökeskus on ympäristöministeriön toimeksiannosta selvittänyt toimeenpanon tilannetta viimeksi lokakuussa 2014 (Muistio haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelyn toimeenpanon tilanteesta ). Tämä selvitys on toimitettu tiedoksi myös eduskuntaan. Eduskunnalle on lisäksi toimitettu väliaikatietoja toimeenpanosta useina vuosina muun muassa valtion talousarvioesitysten käsittelyn yhteydessä. Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan realistisin arvio saneeraustarpeessa olevista kiinteistöistä on prosenttia kaikista haja-asutusalueiden vakituisessa käytössä olevista kiinteistöistä, mikä tarkoittaa kaikkiaan kiinteistöä. Neuvontahankkeiden mukaan riittämättömistä jätevedenkäsittelymenetelmistä tyypillisin on 1-3 saostussäiliötä, joista jätevedet johdetaan maastoon ilman asianmukaista jatkokäsittelyä. Vakituisessa haja-asutuksessa vesikäymälä on selvästi yleisin käymälätyyppi. Vapaa-ajan asunnoista noin 80 prosentilla jätevedenkäsittely on asianmukainen. Ympäristönsuojelulain 238 :n siirtymäsäännöksen mukaisen ikävapautuksen piiriin kuuluvia kiinteistöjä oli vuonna 2012 (Väestörekisterikeskus, 2012). Vapautus koskee ennen syntyneitä vakituisen asunnon omistajia, mikäli jätevedestä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Saneeraustarpeessa olevien pientalojen määrä olisi siten ikävapautus huomioon ottaen Keskimäärin saneeraustarvetta on näin ollen arvioitu olevan noin kiinteistöllä. Osa näidenkin kiinteistöjen omistajista voi hakea ympäristönsuojelulain 157 :n nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta poikkeusta talousjätevesien käsittelyvaatimuksista kiinteistön haltijan elämäntilanteen tai sosiaalisten perusteiden nojalla. Viemäröintiohjelma Valtakunnallinen viemäröintiohjelma valmistui maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyönä ja sitä koskeva väliraportti julkaistiin Vuodesta 2012 vuoden 2016 loppuun ulottuva ohjelma linjaa periaatteet ja kriteerit viemäriverkostojen rakentamiselle haja-asutusalueilla sekä sisältää suunnitelman valtion tuen suuntaamiseksi viemärihankkeisiin. Viemäröintiohjelma kattaa hajajätevesiasetuksen voimaanpanon nykyisen siirtymäkauden. Ohjelman tarkoituksena on osaltaan tukea ja selkiyttää voimaapanoa vaikuttamalla siihen, että viemäröinnin piiriin saatettavat alueet määritetään kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmissa. Tieto verkostojen laajentamisesta helpottaa myös kiinteistökohtaisten ratkaisujen tekemistä. Viemäröintiohjelmaa varten tehty tarveselvitysaineisto sisälsi suunnitelmia yli haja-asutusalueen talouden saattamiseksi viemäriverkostojen piiriin. Näistä valtion tuella olisi perusteltua viemäröidä yhteensä noin taloutta. Ohjelmassa esitettyjen kriteerien perusteella ensisijaiseksi tarpeeksi arvioitiin taloutta. Kohdentamisperiaatteiden mukaisesti tuen myöntämisessä priorisoidaan alueita, joissa asukasmäärän arvioidaan kasvavan tai pysyvän ennallaan, kustannukset ovat noin euroa taloutta kohden ja alueella sijaitsevien talouksien välinen etäisyys on metriä. Siirtoviemärihankkeita tarveselvitykseen sisältyi noin 100, joista tärkeimmät noin 50 hanketta katsottiin perustelluiksi toteuttaa valtion tuella lähivuosina. Viime vuosien tukimäärärahoilla siirtoviemärihankkeita voisi toteutua Ohjelmassa esitetty lähivuosien tukirahoitus onkin suuntaa-