Kuudes kausikertomus yhteisön alueista: Yhteenveto

Transkriptio

1 Euroopan unioni Aluepolitiikka ja koheesio Tiedote FI Kuudes kausikertomus yhteisön alueista: Yhteenveto inforegio Euroopan komissio hyväksyi 3. helmikuuta 1999 kuudennen kausikertomuksen Euroopan unionin alueiden sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta ("kuudes kausikertomus"). Se on viimeinen komission joka kolmas vuosi julkaisemista kertomuksista. Kertomuksessa pyritään esittämään yleiskatsaus koheesioprosessista, aluepolitiikasta ja alueiden kohtaamista haasteista. Tästä lähtien komissio julkaisee joka kolmas vuosi kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta Maastrichtin sopimuksen artiklan 130 b mukaisesti. Siihen tullaan liittämään samanlainen analyysi kuin kausikertomuksissa. Ensimmäinen koheesiokertomus hyväksyttiin vuonna Kuudennessa kausikertomuksessa esitetään paljolti samat tiedot kuin edellisissä kausikertomuksissa ja ensimmäisessä koheesiokertomuksessa (ks. edellä). Siinä annetaan myös uutta tietoa ja tarkastellaan esimerkiksi globalisaation, tietoyhteiskunnan, euroon siirtymisen ja EU:n itälaajentumisen vaikutuksia alueiden elinkeinoelämään ja työmarkkinoihin. Tämä asiakirja on yhteenveto kuudennesta kausikertomuksesta. Siinä on neljä osaa: alueiden tärkeimmät kehityssuuntaukset kuluneella vuosikymmenellä talouden, työmarkkinoiden ja väestönmuutosten osalta analyysi alueiden kilpailukyvystä ja tärkeimmät kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät EU:n rakennerahastojen tukemilla alueilla tapahtuneet muutokset jäsenyyttä hakeneiden kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maan (KIE-maat) ja Kyproksen kehitys

2 Tiivistelmä Kuudes kausikertomus EU:n sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta sekä alueiden kehityksestä julkaistaan tärkeällä hetkellä koko Euroopan unionin ja erityisesti koheesiopolitiikan näkökulmasta. Siirtymä euroon on jo alkanut, ja unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin on näköpiirissä. Tämä tapahtuu voimistuvan globalisaation ja informaatioteknologiaan perustuvan "toisen teollisen vallankumouksen" taustaa vasten. Kaikilla näillä muutoksilla on tärkeitä seuraamuksia alueellisille talouksille ja työmarkkinoille. Tämä kertomus tarjoaa taustatietoa alueiden sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä. Sen lisäksi, että se päivittää suuren osan aiemmissa kausikertomuksissa ja ensimmäisessä koheesioraportissa (1996) esitetyistä tiedoista, se sisältää uutta tietoa ja uusia tarkasteluja. 1. Alueiden tilanteesta Jo aiemmissa kausikertomuksissa ja Kymmenen köyhimmän alueen asukasta koheesioraportissa kiinnitettiin huomiota kohti laskettu bkt kasvoi 41 prosentista ensimmäisiin merkkeihin jälkeenjääneiden 50 prosenttiin EU:n keskiarvosta, ja alueiden lähentymiskehityksestä, mutta 25 köyhimmän alueen bkt nousi näkymät olivat ristiriitaisia joidenkin 52 prosentista 59 prosenttiin samassa indikaattorien ilmentäessä lähentymistä ja vertailussa. toisten jäädessä epäselviksi. Nyt todisteet lähentymisestä ovat kiistattomia: Neljässä koheesiomaassa asukasta kohti köyhempien alueiden asukasta kohti laskettu laskettu bkt nousi 65 prosentista bkt tai tuotanto lähestyy EU:n keskiarvoa. 76,5 prosenttiin EU:n keskiarvosta, ja Vuodesta 1986 vuoteen 1996 ulottuvalla ennusteiden mukaan se nousee kymmenvuotiskaudella voidaan havaita 78 prosenttiin vuonna seuraavat ilmeiset muutokset: Ostovoimakorjattu bkt asukasta kohti alueittain vuonna 1996 Indeksi EU15 = 100 Keskihajonta = 26,9 F (MMA): 1994 Lähde: Eurostat 2 Yhteenveto

3 Lähentyminen on poikkeuksellisen nopeaa niin historiallisesti kuin kansainvälisestikin. Sen pääasiallisena käyttövoimana on ollut Euroopan voimistuva taloudellinen yhdentyminen, mutta myös rakennerahastoilla on ollut tärkeä rooli kehityksessä. Esimerkiksi vienti ja tuonti neljän koheesiomaan ja EU:n muiden jäsenmaiden välillä on kaksinkertaistunut reaaliarvoltaan kahden viime vuosikymmenen kuluessa ja yltää kummassakin tapauksessa suunnilleen 120 miljardiin ecuun. Yllä esitetyt luvut osoittavat kuitenkin myös sen, että merkittäviä eroja on edelleen jäljellä: jopa alueilla, joilla erojen yhteenkuroutuminen on verraten nopeaa, koko prosessi voi viedä useita sukupolvia. Lisäksi alueiden taloudellinen kehitys vaihtelee huomattavasti, vaikka useimmat niistä ovat ainakin jossain suhteessa lähentymässä muun EU:n tasoa. Paremmassa asemassa olevilla alueilla, kuten Dublinissa ja Lissabonissa, lähentyminen on paljon nopeampaa kuin joillain syrjäseuduilla. Siksi on tärkeää Työttömyysaste alueittain vuonna 1997 % työvoimasta EU 15 = 10,7 Keskihajonta = 6,02 F (MMA): 1996 ei tietoja Lähde: Eurostat 3 Yhteenveto

4 tarkastella tuen jakautumista määräajoin. Näin varmistetaan, että niukat voimavarat keskitetään niitä eniten tarvitseville alueille. Unionin työllisyys ei ole kehittynyt yhtä myönteisesti kuin alueiden tuotokset. Huolimatta vuonna 1994 alkaneesta syklisestä elpymisestä unionin työttömyysaste oli vuoden 1998 loppupuolella edelleen hieman alle 10 prosenttia. Tämä vastaa 16 miljoonaa työtöntä. Viimeisen 25 vuoden aikana työttömyys on lisääntynyt joillain alueilla enemmän kuin toisilla. On myös alueita, joilla työttömyyttä on tuskin lainkaan. Niillä 25 alueella, joilla on vähiten työttömyyttä, työttömyysaste on pysynyt noin 4 prosentissa. Nämä alueet ovat paljolti samat kuin 10 vuotta sitten. Sen sijaan työttömyydestä eniten kärsivillä alueilla työttömyysaste on noussut 20 prosentista lähes 24 prosenttiin. Pitkäaikaistyöttömien suuri osuus työttömistä on erityisen huolestuttavaa. Noin 49 prosenttia työttömistä on ollut Työllisyys toimialoittain vuonna 1997 Maatalous Teollisuus % kokonaistyöllisyydestä % kokonaistyöllisyydestä EU 15 = 5,0 Keskihajonta = 5,5 Lähde: Eurostat ei tietoja ei tietoja 4 Yhteenveto

5 työttömänä vuoden tai kauemmin ja 30 prosenttia vähintään kaksi vuotta. Tähän läheisesti liittyvä ongelma on joidenkin henkilöiden tai sosiaaliryhmien, kuten naisten ja nuorten, syrjäytyminen työmarkkinoilta. Tämä työttömyyden laji on erityisen huolestuttava, koska talouden yleinen elpyminen ei näytä vaikuttavan siihen. Ongelmat ovat kärjistyneet varsinkin niillä 25 alueella, joilla on korkein työttömyysaste. Niillä pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä on noin 60 prosenttia (osuus on vain 30 prosenttia niillä 25 alueella, joilla on alhaisin työttömyysaste). Lisäksi vain noin 30 prosenttia työikäisistä naisista käy töissä, ja nuorten työttömyysaste on keskimäärin 47 prosenttia. Kasvun uudelleenkäynnistyminen ei yksin ratkaise näitä ongelmia. Tarvitaan myös integroitua lähestymistapaa, jossa talouden perustan vahvistamiseen yhdistetään koulutustoimia, joilla pyritään parantamaan työmarkkinoilta syrjäytyneiden valmiuksia ja työllistämään heidät. Naisia ja nuoria koskevien näkökohtien valtavirtaistaminen on välttämätöntä alueilla, joilla nämä ihmisryhmät ovat syrjäytyneet työelämästä Palvelut % kokonaistyöllisyydestä EU 15 = 29,4 Keskihajonta = 7,0 EU 15 = 65,3 Keskihajonta = 8,2 Lähde: Eurostat Lähde: Eurostat ei tietoja 5 Yhteenveto

6 Väestö ja työvoima Väestönmuutoksissa on kolme tärkeää muuttujaa: syntyvyys, kuolleisuus sekä maahan- ja maastamuutto. Alhaisen syntyvyyden ja korkean elinajanodotteen seurauksena väestö ikääntyy ja työmarkkinoille tulevien nuorten määrä vähenee. Tällöin esimerkiksi siitä, kykeneekö työvoima sopeutumaan teknologisiin muutoksiin, tulee yhä tärkeämpi kysymys. Unioni on pyrkinyt ratkaisemaan ongelman edistämällä elinikäisen oppimisen kaltaisia aloitteita. Aloite esitettiin ensimmäisen kerran kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä käsittelevässä Euroopan komission valkoisessa kirjassa, jota seurasi elinikäisen oppimisen eurooppalainen teemavuosi vuonna eivätkä osallistu taloudellisen vaurauden luomiseen. EU:n alueet voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin (tosin jotkut alueet eivät sovi siististi yhteen ainoaan kategoriaan): Palvelutaajamat. Taajamien bkt- ja työllisyysluvut ovat yleensä hyvät. Tuotos asukasta kohti on 27 prosenttia EU:n keskiarvoa parempi niillä 25 alueella, jotka ovat keskittyneet palveluihin. Palvelusektori on EU:n tärkein työllistäjä: esimerkiksi yksityisten palveluiden alalla on syntynyt 12 miljoonaa uutta työpaikkaa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Palvelutaajamat luovat paljon työmahdollisuuksia, jotka usein ulottuvat paljon kyseistä aluetta laajemmalle. Itse kaupungeissa voi silti olla vakavia työttömyyspesäkkeitä. 25 alueella (joilla jopa 40 prosenttia työvoimasta toimii maatalouden piirissä) on erityisen suuria ongelmia ja niiden työttömyysaste on keskimäärin 14,7 prosenttia. Siksi niiden elinkeinotoimintaa on pyrittävä monipuolistamaan. Toimintalinjat on mukautettava alueiden erilaisiin tarpeisiin. Rakenneuudistusta läpikäyvien alueiden pääongelmana on työttömyys, ei niinkään heikko tuotos tai alikehittyneisyys. Menestyviltä alueilta löytyy usein työttömyyspesäkkeitä tarjolla olevista mahdollisuuksista huolimatta. Näillä alueilla tarvitaan integroitua lähestymistapaa. Ei riitä, että lisätään esimerkiksi paikallista elinkeinotoimintaa, vaan sen lisäksi on annettava asukkaille (ja varsinkin heikossa asemassa oleville henkilöille) valmiudet osallistua täysipainoisesti elinkeinoelämään. Teollisuusalueet. Teollisuusalueilla elinkeinoelämä on yleensä keskittynyt keskikokoisiin kaupunkeihin, jotka muodostavat usein verkoston. Alueen vauraus riippuu pitkälti siitä, ovatko siellä toimivat teollisuudenalat terveellä pohjalla. Tehdasteollisuuteen keskittyvät alueet menestyvät yleensä hyvin, koska suurin osa tämän sektorin toiminnasta on kannattavaa. Niillä 25 alueella, joilla työpaikat ovat keskittyneet tehdasteollisuuteen, tuotos asukasta kohti on 8 prosenttia EU:n keskiarvoa korkeampi ja työttömyysaste runsaan prosenttiyksikön alle keskiarvon. Muutamilla rakenneuudistusta läpikäyvillä teollisuusalueilla on kuitenkin korkea työttömyysaste ja joskus (mutta ei aina) melko alhainen bkt asukasta kohti. Maaseutualueet. Maatalousalan työllisyysaste on suhteellisen korkea. Maaseutualueet ovat yleensä edistyneet melko hyvin työttömyyden vähentämisessä, joskin niillä saattaa olla muita ongelmia, kuten maaltamuutto. Joidenkin maatalouteen liittyvien alojen lisäarvo on kuitenkin pieni ja rakennemuutospaineet ovat suuret. Maataloudesta riippuvaisimmilla Väestönmuutokset voivat vaikuttaa huomattavasti EU:n työmarkkinoihin pitkällä aikavälillä. Kertomuksessa tarkastellaan vuoteen 2025 asti ulottuvia ennusteita. Niissä tulivat esiin varsinkin seuraavat kolme tekijää: Alhainen syntyvyys merkitsee väestön ikääntymistä, mikä vaikuttaa eläkkeisiin ja terveydenhuoltoon. Seuraavien 5 10 vuoden aikana tämä korostuu etenkin Italian pohjoisosissa, Saksan etelä- ja itäosissa, Ranskan eteläosissa ja manner-kreikassa. Vuoteen 2025 mennessä vaikutukset tuntuvat eniten Italian pohjoisosissa ja Ranskan keskiosissa, joissa yli 65-vuotiaiden määrä 100 työtätekevää henkilöä kohti lähes kaksinkertaistuu (40:een tai yli). Yli 80-vuotiaiden määrä vaikuttaa ratkaisevasti pitkäaikaishoidon tarpeeseen ja terveydenhoitopalvelujen kysyntään. Se kasvaa kaikkialla, mutta varsinkin Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa, mikä aiheuttaa valtioille budjettipaineita. Työvoiman ikääntyminen jatkuu. Tämä nostaa esiin kysymyksen sen kyvystä sopeutua tulevaisuuden teknologisiin 6 Yhteenveto

7 muutoksiin. Elinikäisen koulutuksen tarjoamisesta tuleekin yhä tärkeämpi haaste. Työvoiman tarjonnan ennustetaan kasvavan vuoteen 2005 asti. Tähän on syynä lähinnä naisten kasvava työvoimaosuus ja jossain määrin myös jatkuva EU-maihin suuntautuva muuttoliike. Vuoden 2005 jälkeen työikäisen väestön vähenemisen pitäisi alkaa vaikuttaa. Työvoiman ennustetaan alkavan supistua noin vuonna Tämä kehitys jakautuu epätasaisesti alueiden välillä. Siksi ei voida luottaa siihen, että se ratkaisisi työmarkkinoiden tasapainoon liittyvät alueelliset erot. Niillä alueilla, joilla on suhteellisen alhainen työttömyysaste (esim. Pohjois-Italia), työvoiman tarjonta voi supistua jo lähivuosina ja aiheuttaa työvoimapulaa. Toisaalta työvoiman kysynnän kasvu voi myös kasvattaa työvoimaa. Joillakin työttömyydestä kärsivillä alueilla, kuten Espanjan ja Ranskan eteläosissa, työvoiman tarjonnan odotetaan kasvavan vielä jonkin aikaa. Tämä vaikeuttaa todennäköisesti työttömyyden vähentämistä keskipitkällä aikavälillä. Työvoiman vuosikasvu alueittain vuosina Vuosimuutos, % (perusskenaario) EU 15 = 0,54 ei tietoja Lähde: Eurostat 7 Yhteenveto

8 Tärkeimmät alueelliset indikaattorit Talous Työmarkkinat Työttömyysaste (%) Talous Työmarkkinat Työttömyysaste (%) Alue Bkt/hlö (OVY), EU15=100, 1996 Yhteensä 1997 Pitkäaikaistyöttömät 1997 (% työttömistä) Alue Bkt/hlö (OVY), EU15=100, 1996 Yhteensä 1997 Pitkäaikaistyöttömät 1997 (% työttömistä) Eur ,0 10,7 49,0 EUR 12 99,9 10,8 50,1 BELGIQUE-BELGIE 112,1 8,9 60,8 Reg. Bruxelles-Cap. / Brussels Hfdst. Gew. 173,1 13,5 61,9 Antwerpen 137,3 7,2 59,4 Limburg (B) 109,5 8,3 60,3 Oost-Vlaanderen 104,4 6,5 58,5 Vlaams Brabant 96,5 4,5 50,1 West-Vlaanderen 117,3 5,1 52,6 Brabant Wallon 89,1 7,9 51,4 Hainaut 80,7 15,4 67,2 Liège 99,0 12,2 63,7 Luxembourg (B) 96,4 6,8 50,9 Namur 86,4 11,4 62,8 DANMARK 119,3 5,7 25,2 DEUTSCHLAND 108,3 9,8 49,3 Stuttgart 135,2 6,1 48,4 Karlsruhe 125,7 6,6 45,5 Freiburg 109,1 6,2 44,6 Tübingen 114,4 5,7 41,5 Oberbayern 156,5 4,8 37,6 Niederbayern 96,8 5,5 29,1 Oberpfalz 99,6 6,5 41,3 Oberfranken 107,3 7,4 40,2 Mittelfranken 123,2 7,1 43,0 Unterfranken 104,3 6,4 42,5 Schwaben 110,4 5,8 39,1 Berlin 102,2 13,4 45,8 Brandenburg 66,7 17,2 54,5 Bremen 149,0 12,3 57,2 Hamburg 192,5 8,8 49,0 Darmstadt 171,3 6,7 47,0 Gießen 105,1 7,8 43,1 Kassel 115,6 9,0 49,3 Mecklenburg-Vorpommern 61,2 18,8 47,8 Braunschweig 106,8 11,4 64,2 Hannover 117,0 9,1 48,8 Lüneburg 83,3 8,0 46,3 Weser-Ems 98,6 9,2 49,3 Düsseldorf 119,4 9,6 58,5 Köln 113,4 8,3 54,3 Münster 94,8 8,6 51,8 Detmold 105,3 8,3 46,3 Arnsberg 104,5 9,7 57,4 Koblenz 88,8 6,8 38,9 Trier 84,8 6,3 40,6 Rheinhessen-Pfalz 100,6 7,7 51,1 Saarland 105,0 10,1 57,6 Sachsen 64,0 17,2 50,8 Dessau 55,1 21,5 51,4 Halle 68,4 19,9 50,0 Magdeburg 57,8 20,7 52,2 Schleswig-Holstein 102,5 7,6 42,1 Thüringen 61,2 17,6 45,8 ELLADA 67,5 9,6 55,4 Anatoliki Makedonia, Thraki 61,1 8,3 46,7 Kentriki Makedonia 67,4 9,2 48,8 Dytiki Makedonia 61,8 13,8 61,9 Thessalia 62,7 7,5 63,8 Ipeiros 43,8 10,5 67,0 Ionia Nisia 61,9 6,2 46,5 Dytiki Ellada 57,7 7,9 65,6 Sterea Ellada 65,5 12,0 60,7 Peloponnisos 58,3 7,5 58,5 Attiki 76,8 11,6 55,6 Voreio Aigaio 51,7 7,1 54,4 Notio Aigaio 75,3 4,3 43,0 Kriti 72,5 4,3 48,8 ESPAÑA 78,7 21,1 51,5 Galicia 63,0 19,2 58,7 Principado de Asturias 73,6 21,2 65,6 Cantabria 76,9 21,1 64,3 País Vasco 92,3 18,8 61,2 Comunidad Foral de Navarra 98,1 10,0 42,0 La Rioja 89,0 11,8 52,0 Aragón 88,9 14,4 44,5 Comunidad de Madrid 100,6 18,4 57,5 Castilla y León 75,9 19,9 52,5 Castilla-La Mancha 65,9 19,1 40,9 Extremadura 54,6 29,5 41,9 Cataluña 99,1 17,4 57,7 Comunidad Valenciana 73,8 21,4 44,1 Islas Baleares 97,0 12,2 39,4 Andalucía 57,2 32,0 47,3 Región de Murcia 67,2 18,3 46,2 Ceuta y Melilla 72,3 26,4 71,6 Canarias 74,3 20,9 48,9 FRANCE 103,9 12,0 41,5 Ile de France 159,9 10,7 41,2 Bassin Parisien 92,7 12,6 42,6 Champagne-Ardenne 94,1 13,3 41,8 Picardie 84,7 14,2 40,5 Haute-Normandie 105,9 13,6 47,7 Centre 91,9 10,9 42,3 Basse-Normandie 88,9 13,2 41,4 Bourgogne 90,4 11,0 40,7 Nord-Pas-de-Calais 85,4 16,6 44,6 Lorraine 88,7 11,3 39,8 Alsace 105,1 7,8 29,3 Franche-Comté 92,7 9,1 37,4 Pays de la Loire 91,0 11,0 42,9 Bretagne 86,4 9,9 39,5 Poitou-Charentes 83,3 11,4 42,9 Aquitaine 92,1 11,9 43,1 Midi-Pyrénées 87,2 11,2 41,4 Limousin 81,3 9,2 36,7 Rhône-Alpes 100,4 10,5 39,5 Auvergne 83,7 11,0 42,6 Languedoc-Roussillon 78,3 17,8 44,5 Provence-Alpes-Côte d'azur 92,0 16,5 41,2 Corse 82,0 15,2 34,2 Guadeloupe 40,1 : : Martinique 54,0 : : Guyane 48,0 : : Réunion 45,7 : : 8 Yhteenveto

9 Talous Työmarkkinat Työttömyysaste (%) Talous Työmarkkinat Työttömyysaste (%) Alue Bkt/hlö (OVY), EU15=100, 1996 Yhteensä 1997 Pitkäaikaistyöttömät 1997 (% työttömistä) Alue Bkt/hlö (OVY), EU15=100, 1996 Yhteensä 1997 Pitkäaikaistyöttömät 1997 (% työttömistä) IRELAND 96,5 10,1 56,0 ITALIA 102,7 12,3 66,2 Piemonte 117,5 8,7 61,6 Valle d'aosta 131,1 4,1 37,0 Liguria 119,1 10,2 64,5 Lombardia 132,5 6,2 56,2 Trentino-Alto Adige 127,9 3,8 30,0 Veneto 124,4 4,8 37,7 Veneto 124,4 4,8 37,7 Emilia-Romagna 132,7 6,7 33,9 Toscana 110,7 8,5 57,9 Umbria 97,9 8,2 63,0 Marche 106,4 7,1 53,4 Lazio 113,8 13,3 72,3 Abruzzo 89,6 8,8 62,7 Molise 78,6 17,2 65,0 Campania 65,9 26,1 79,3 Puglia 71,1 18,3 70,0 Basilicata 69,5 20,6 62,5 Calabria 59,2 24,9 67,6 Sicilia 65,7 24,0 73,7 Sardegna 72,5 20,5 68,4 LUXEMBOURG (GRAND-DUCHÉ) 168,5 2,5 34,6 NEDERLAND 106,8 5,2 48,2 Groningen 134,0 8,3 53,6 Friesland 87,3 6,4 61,8 Drenthe 87,4 5,6 63,3 Overijssel 93,6 5,1 48,3 Gelderland 95,1 4,6 44,1 Flevoland 74,9 5,1 68,8 Utrecht 120,0 4,1 29,2 Noord-Holland 120,6 5,3 45,4 Zuid-Holland 110,6 5,3 47,2 Zeeland 102,4 4,6 53,0 Noord-Brabant 107,1 4,6 49,7 Limburg (Nl) 97,8 5,4 50,6 ÖSTERREICH 112,3 4,4 33,0 Burgenland 71,5 3,8 26,9 Niederösterreich 96,4 3,4 36,0 Wien 166,6 5,9 53,9 Kärnten 89,8 5,8 21,7 Steiermark 90,4 4,8 39,6 Oberösterreich 102,2 3,0 24,9 Salzburg 121,3 3,9 4,3 Tirol 107,8 5,4 4,4 Vorarlberg 112,5 4,1 16,6 PORTUGAL 70,5 6,7 52,5 Norte 62,4 6,9 54,9 Centro (P) 60,9 3,4 46,6 Lisboa e Vale do Tejo 88,5 7,9 53,7 Alentejo 59,7 10,4 38,6 Algarve 70,8 8,2 53,5 Açores 50,0 5,4 61,4 Madeira 54,5 5,4 54,3 SUOMI/FINLAND 96,9 14,8 27,5 Uusimaa 128,9 11,4 31,7 Etelä-Suomi 91,7 15,1 28,7 Itä-Suomi 74,1 18,7 24,5 Väli-Suomi 83,1 14,9 25,5 Pohjois-Suomi 82,7 18,6 23,5 Ahvenanmaa/Åland 118,6 4,6 9,7 SVERIGE 101,2 10,4 33,2 Stockholm 123,1 7,9 31,8 Östra Mellansverige 92,4 10,2 30,8 Småland med Öarna 98,8 8,6 33,6 Sydsverige 92,9 11,9 38,2 Västsverige 97,6 10,4 35,1 Norra Mellansverige 97,0 12,3 27,7 Mellersta Norrland 99,3 13,0 32,2 Övre Norrland 96,9 13,3 34,3 UNITED KINGDOM 99,8 7,1 38,2 Cleveland, Durham 82,7 9,6 39,7 Cumbria 101,3 6,9 35,4 Northumberland, Tyne and Wear 86,1 9,9 42,3 Humberside 94,8 8,7 32,0 North Yorkshire 100,5 4,8 30,5 South Yorkshire 74,4 10,0 38,8 West Yorkshire 92,5 7,4 36,1 Derbyshire, Nottinghamshire 89,7 7,1 38,5 Leicestershire, Northamptonshire 101,7 4,8 33,5 Lincolnshire 89,6 5,7 30,2 East Anglia 99,5 5,5 32,5 Bedfordshire, Hertfordshire 102,2 4,1 35,1 Berkshire, Buckinghamshire, Oxfordshire 123,7 3,2 31,8 Surrey, East-West Sussex 104,5 4,1 38,4 Essex 87,2 5,7 37,8 Greater London 140,4 9,7 44,5 Hampshire, Isle of Wight 103,5 4,7 36,4 Kent 91,8 6,3 35,4 Avon, Gloucestershire, Wiltshire 108,8 5,0 34,7 Cornwall, Devon 80,1 7,3 34,1 Dorset, Somerset 87,8 5,1 34,6 Hereford & Worcester, Warwickshire 100,0 4,6 31,0 Shropshire, Staffordshire 88,1 4,9 29,1 West Midlands (County) 93,4 9,4 44,2 Cheshire 113,3 5,4 29,2 Greater Manchester 91,3 7,4 33,8 Lancashire 87,8 5,7 26,0 Merseyside 73,1 12,1 44,9 Clwyd, Dyfed, Gwynedd, Powys 80,7 7,2 36,3 Gwent, Mid-South-West Glamorgan 84,4 7,8 34,9 Borders-Central-Fife-Lothian- Tayside 103,7 7,3 31,4 Dumfries and Galloway, Strathclyde 90,2 9,3 34,5 Highlands, Islands 80,1 8,4 31,2 Grampian 126,0 4,8 24,5 Northern Ireland 81,1 10,3 58,7 Lähde: Eurostat (REGIO) + PO XVI:n laskelmat F (MMA): Bkt vuodelta Yhteenveto

10 Mitä kilpailukyky on? Nykyisessä talouskeskustelussa kilpailukykyä pidetään usein politiikan onnistumisen tai epäonnistumisen tärkeimpänä indikaattorina. Kilpailukyvyn käsite on suhteellisen selvä, kun on kyse yrityksistä. Se ei ole kuitenkaan yhtä yksiselitteinen, kun tarkastellaan alueita. Lisäksi se luo käsityksen tilanteesta, jossa alue hyötyy jonkin toisen alueen kustannuksella tai lisää kilpailukykyään alentamalla palkkoja tai vähentämällä työpaikkoja. Olisikin kehitettävä sellainen kilpailukyvyn määritelmä, jossa nämä ongelmat vältettäisiin. Useimmilla alueilla on sekä erittäin kilpailukykyisiä yrityksiä että yrityksiä, joiden kilpailukyky on heikko. Kaikilla alueilla on kuitenkin sellaisia yhteisiä tekijöitä kuin infrastruktuuri, henkilöresurssit ja julkiset instituutiot, joiden laatu vaikuttaa kaikkiin yrityksiin. Siten kilpailukyky voitaisiin määritellä "kyvyksi ylläpitää suhteellisen korkeaa tulo- ja työllisyystasoa ulkoisesta kilpailusta huolimatta". Ollakseen kilpailukykyinen alueen on siis kyettävä tuottamaan riittävä määrä riittävän laadukkaita työpaikkoja. 2. Kilpailukyky Kilpailukyvyllä on kaksi pääulottuvuutta: tuottavuus ja työllisyys. EU:ssa tuottavuuden taso on varsin hyvä, mutta työllisyystilanne on huono. Tulot ja tuotos kasvoivat hieman yli 2 prosenttia kuluneella vuosikymmenellä. Tämä johtui pääasiassa tuottavuuden paranemisesta. Se kasvoi lähes 2 prosenttia vuodessa, mutta työllisyys alle 0,5 prosenttia vuodessa. Työmarkkinat yleisesti ja tarve lisätä työvoimavaltaista kasvua ovatkin EU:n kilpailukyvyn kannalta merkittäviä haasteita. Kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla on edessään kaksinkertainen haaste: niiden on päästävä ajan tasalle ja kyettävä samalla sopeutumaan tulevaan kehitykseen. Joidenkin alueiden, kuten Irlannin, Espanjan ja Etelä-Italian, tuottavuus on lähellä EU:n keskiarvoa tai Irlannin tapauksessa jopa sitä korkeampi. Niiden päätavoitteena onkin työpaikkojen luominen. Sen sijaan Portugalissa ja Saksan uusissa osavaltioissa on suhteellisen korkea työllisyysaste, mutta tuottavuutta olisi lisättävä 50 prosenttia, jotta se saavuttaisi EU:n keskiarvon. Kreikassa sekä tuottavuuden että työllisyyden olisi kasvettava huomattavasti (40 ja 20 %). Epäsuotuisa toimialarakenne ja innovaatiokyvyn puute näyttävät olevan suurimpia syitä heikkoon kilpailukykyyn. Siitä kärsivien alueiden tärkeimpänä kehitystehtävänä on tuotantopohjan ja kasvupotentiaalin parantaminen. Huonot liikenneyhteydet ja työvoiman alhainen koulutustaso heikentävät usein kilpailukykyä, mutta tässä suhteessa alueelliset erot ovat useimmiten pienempiä kuin ennen. On havaittu, että myös aineettomilla tekijöillä on keskeinen merkitys, vaikka sitä on vaikea määrittää. Aineettomia tekijöitä ovat julkishallinnon tehokkuus tai tehottomuus, yritysten tukipalvelujen laajuus ja tehokkuus, sosiaalipalvelujen saatavuus, vallitseva yrityskulttuuri ja monet muut institutionaalisen rakenteen piirteet. Ne luovat suotuisat olosuhteet konkreettisempien tekijöiden muutoksille. Esimerkiksi Pohjois- Italian menestystä tai monien Italian eteläisten alueiden hidasta kehitystä ei voida selittää pelkästään elinkeinorakenteella, liikenneyhteyksillä ja koulutustasolla. Aluekehityksessä olisikin noudatettava integroitua lähestymistapaa, jossa tiedostetaan prosessin monitahoisuus sekä aineettomien ja aineellisten tekijöiden välinen vuorovaikutus. Tarvitaan siis pitkän aikavälin strategiaa, jossa otetaan huomioon kaikki heikkoon kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät. Tavoitteena on vahvistaa samanaikaisesti sekä alueen sosiaalista pääomaa (mm. yrityskulttuuria, hallinnollista rakennetta ja institutionaalisia suhteita) että sen fyysistä infrastruktuuria, työvoiman osaamista ja tuotantopohjaa. Kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät Vaikka viime vuosina on tapahtunut jonkin verran lähentymistä, koheesiomaiden teknologinen kehitys (mitattuna patenttihakemusten määrällä ja tutkimukseen käytetyillä varoilla) on paljon enemmän jäljessä muista jäsenmaista kuin niiden asukasta kohti laskettu bkt (lukuun ottamatta Irlantia, jonka teknologia ja bkt ovat lähes saavuttaneet EU:n keskitason). Suurimmat erot koskevat eri maiden tuotosindikaattoreita, joilla mitataan tutkimus- ja kehitystyöhön perustuvia innovaatioita. Kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla olisikin tarpeen tehostaa tutkimusprosessia, jonka tuloksena syntyy uusia tuotteita tai tehokkaampia työtapoja. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että yritykset voivat luoda uutta ja tulla kilpailukykyisemmiksi myös teknologian siirron kautta. Se ei välttämättä edellytä omaa tutkimus- ja kehitystyötä tai patenttien hakemista, vaan se voidaan toteuttaa myös suorilla investoinneilla. Pk-yrityksillä on tärkeä tehtävä kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden työllistäjinä ja kehittäjinä. Pk-yrityksiä on eniten unionin eteläisissä jäsenmaissa. Tämä tosin johtuu osittain siitä, että niiden 10 Yhteenveto

11 toimialakohtainen erikoistuminen eroaa muista jäsenmaista. Lisäksi pk-yritykset näyttävät keskittyvän suotuisimmille alueille, kuten suuriin kaupunkeihin. Köyhimmillä alueilla niitä on suhteellisen vähän. Epätasapaino on pyrittävä korjaamaan noudattamalla aluekehityksessä integroitua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon myös pk-yritysten toimialajako ja niiden määrä dynaamisemmilla toimialoilla. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että pkyritysten mahdollinen vaikutus kehitykseen riippuu muistakin tekijöistä, kuten tukipalvelujen saatavuudesta ja yritysten yhteyksistä suuryrityksiin ja/tai yritysverkostoihin. Suorat ulkomaiset investoinnit edistävät aluekehitystä sekä kasvattamalla pääomakantaa että tuomalla markkinoille uusia tuotteita ja tekniikoita. Jotta kehityksessä jälkeen jääneet alueet saisivat suorista ulkomaisista investoinneista täyden hyödyn, investointeja tekevien yritysten on tärkeää integroitua paikalliseen elinkeinoelämään. Kuluneiden kymmenen Eurooppapatenttihakemukset, vuosien 1994, 1995 ja 1996 keskiarvo Määrä miljoonaa asukasta kohti EU 15 = 91 Keskihajonta = 85 EL, P, UK: kansallinen taso FIN: 1995 ei tietoja Lähde: Eurostat 11 Yhteenveto

12 vuoden aikana EU:sta on tullut maailman suurin ulkomaisten investointien tekijä, mutta yhteisöönkin on tehty paljon investointeja muualta maailmasta. Bkt:hen suhteutettuna varsinkin Irlantiin, mutta myös Portugaliin ja Espanjaan, on tehty keskimääräistä enemmän investointeja sekä EU:n ulkopuolisista maista että toisista jäsenmaista. Viime vuosien kehityksestä huolimatta alueiden liikenneinfrastruktuureissa on edelleen huomattavia eroja. Neljä koheesiomaata ovat yhä jäljessä muista unionin jäsenmaista varsinkin palvelujen laadun suhteen. Televiestinnän infrastruktuuriin liittyvien erojen vähentämisessä on edistytty paremmin, vaikka koheesiomaiden verkot ovat yhä suppeat mitattuna puhelinlinjojen määrällä 100 asukasta kohti. Kreikkaa lukuun ottamatta erot verkkojen laadussa mitattuna digitalisoinnin kattavuudella ovat kuitenkin pitkälti tasoittuneet. Luotettavien energialähteiden saatavuus ja kohtuullinen hinta liittyvät läheisesti talouskasvuun ja kehitykseen. Investoinnit Pienten ja keskisuurten yritysten paikallisten toimipisteiden määrä vuonna 1994 Määrä tuhatta vuotiasta asukasta kohti lukuun ottamatta yksiköitä, joissa ei ole työntekijöitä DK, P: yritykset ei tietoja E, P: 1993 I, A: 1991 Lähde: Eurostat 12 Yhteenveto

13 energiainfrastruktuuriin ovat välttämättömiä, jotta alueiden väliset erot energiantuotannossa saataisiin tasoitettua. Maakaasumarkkinat ovat yhä hyvin segmentoituneet, ja jotkut alueet ovat edelleen epäsuotuisassa asemassa sekä markkinarakenteensa että infrastruktuurinsa puolesta. Työvoiman koulutustason erot näyttävät kaventuvan, vaikka niiden nuorten suhteellinen osuus, jotka oppivelvollisuuskoulun päätyttyä jatkavat opintojaan yleissivistävässä tai ammatillisessa oppilaitoksessa, vaihtelee yhä huomattavasti. Historian painolasti heijastuu kehitykseen siten, että suurimmalla osalla työikäisestä väestöstä on ainoastaan perusasteen koulutus. Portugalissa kolmella neljästä ja Espanjassa kahdella kolmesta vuotiaasta on ainoastaan perusasteen koulutus vuotiaiden ryhmässä heidän osuutensa on kuitenkin paljon pienempi, joten koulutustason parantamisessa on edistytty. Institutionaalisia tekijöitä pidetään yhä keskeisimpinä kilpailutekijöinä. Niihin kuuluu yrityskulttuuria sekä jaettuja, yhteistyötä ja yrittäjyyttä edistäviä käyttäytymisnormeja ilmentävä sosiaalinen pääoma, jolla on erityisen suuri merkitys alueelliselle kehitykselle. Yritysten väliset verkostot ovat sekä sosiaalisen pääoman tuotos että tuottaja. Verkostoissa pienyritysten dynaamisuus ja joustavuus yhdistyvät suurtuotannon etuihin, jotka yleensä ovat mahdollisia vain suuryrityksille. Siksi verkostot ovat erityisen tärkeitä innovoinnin näkökulmasta. Sosiaalinen pääoma (tai sen puute) onkin avaintekijä alueellista kilpailukykyä edistävien elementtien mittavassa joukossa. Sitä pidetään tärkeänä taustatekijänä niinkin erilaisissa ilmiöissä kuin innovointi ja sisäkaupungin sosiaaliset ongelmat. Monien kehityksessä jälkeenjääneiden EU:n alueiden suhteellisen alhainen sosiaalinen pääoma rajoittaa vakavasti niiden kilpailukykyä. 100% vuotiaiden koulutustaso vuonna % 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Belgia Tanska Saksa Ranska Italia Luxemburg Alankomaat Itävalta Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta Kreikka Espanja Irlanti Portugali EU 4 EU 15 Perusaste Keskiaste Korkea-aste 13 Yhteenveto

14 Toinen tärkeä institutionaalinen tekijä on julkisen hallinnon tehokkuus. Viime vuosina julkisen hallinnon toimintaperiaatteissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Keskeisimpiä niistä on toimenpiteiden arviointi, jolla pyritään hyödyntämään aiempia kokemuksia järjestelmällisesti päätöksenteossa. Tavoitteena on luoda oppiva organisaatio. Lisäksi on alettu painottaa hajauttamista ja yhteistyötä, jonka ansiosta eri hallinnon tasot ja yksityinen sektori voivat aiempaa tehokkaammin soveltaa osaamistaan ja kokemustaan yhteisten asioiden hoitoon. Tutkimusten mukaan rakennerahastojen täytäntöönpanojärjestelmä edistää kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden institutionaalista kehitystä kahdella tärkeällä tavalla: Ohjelmamenettelyllä ja arvioinnilla. Niistä muodostuu päätöksentekoprosessi, jossa toimenpidekokonaisuuksia kehitetään jatkuvasti (oppiva organisaatio). Prosessia on usein pidetty rahastojen tärkeimpänä innovaationa. Se edellyttää viranomaisten asiantuntemuksen kokoamista, ja useimmat jäsenmaat saivat siihen virikkeen rakennerahastoilta. Lisäksi komissio kehittää ja levittää parhaita arviointikäytäntöjä. Edistämällä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyökumppanuutta paikallisella tasolla. Yhteistyö lisää rahastojen tehokkuutta. Lisäksi se edistää sosiaalisen pääoman kertymistä ja verkostojen luomista kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla. Rakennerahastot tarjoavat paikallisyhteisöissä virikkeitä ja yhteistyötilaisuuksia monien eri alojen toimijoille, jotka eivät muutoin työskentelisi yhdessä. Siksi se voi auttaa poistamaan lähemmän vuorovaikutuksen esteet. Luodut yhteydet voivat hyödyttää laajasti alueen elinkeinotoimintaa. 14 Yhteenveto

15 3. EU:n rakennepoliittiset toimet Vaikka tilanne on viime vuosina parantunut huomattavasti, EU:n alueelliseen koheesioon liittyy yhä huomattavia ongelmia. Noin 25 prosenttia EU:n väestöstä asuu tavoite 1 -alueilla, joiden keskimääräinen bkt asukasta kohti on hieman yli kaksi kolmannesta EU:n keskiarvosta. Näiden alueiden asukaskohtainen bkt on kuitenkin vähitellen lähestymässä unionin keskiarvoa. Vuosina koko ohjelmakauden tavoite 1 -alueisiin kuuluneiden alueiden bkt kasvoi 631/2 prosentista 69 prosenttiin EU:n keskiarvosta. Ero unionin muihin alueisiin kasvoi vain neljällä näistä alueista. Heikentynyt bkt johtuu siitä, että alueiden tuottavuus on heikompi ja työttömyysaste korkeampi kuin muualla unionissa. Vuonna 1989 alkaneeseen bkt:n lähentymiseen ei ole syynä työllisyystilanteen paraneminen, vaan lähinnä se, että tavoite 1 -alueilla tuottavuus kasvaa nopeammin kuin muualla. Tavoite 1 -alueiden kilpailukyky on paranemassa, mutta joitakin tapauksia lukuun ottamatta tämä ei vielä ole synnyttänyt työpaikkoja. Työttömyys on suuri ongelma monilla tavoite 1 -alueilla, kuten myös tavoite 6 -alueilla. Hieman yli kuudennes tavoite 1 -alueiden työvoimasta on työttömiä, kun koko EU:n työvoimasta vain joka kymmenes on työtön. Tavoite 2 -alueiden politiikan tärkein tavoite on työttömyysasteen alentaminen. Se on lähentynyt EU:n keskiarvoa vuodesta 1989 alkaen. Tulokset kuitenkin vaihtelevat jäsenmaittain. Saksan, Ranskan ja Italian tavoite 2 -alueilla työttömyysaste oli vuonna 1997 korkeampi kuin vuonna 1989, kun taas Tanskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa se oli huomattavasti alempi. Tavoite 2 -alueet ovat hyvin riippuvaisia muutamista tehdasteollisuuden aloista. Suurin osa työpaikkojen menetyksistä on tapahtunut juuri näillä aloilla. Pienyritysten merkitys on kuitenkin kasvamassa, ja ne ovat alkaneet palkata lisää työntekijöitä. Tämä kompensoi jonkin verran suuryrityksissä menetettyjä työpaikkoja. Tavoite 5b -alueilla työttömyys on Alankomaita ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta kasvanut tasaisesti vuodesta 1989 alkaen. Kasvu on jatkunut myös elinkeinoelämän elpymisen aikana. Tämä saattaa merkitä sitä, että rakenteellisen ulottuvuuden merkitys on Taloudelliset indikaattorit tuetuilla alueilla vuosina Alueryhmä Työllisyyden muutos Työttömyysaste (%/v) Ostovoimakorjattu bkt henkeä kohti, EU 15=100 (%/v) (2) Keskiarvo Tavoite 1 (89-99) 0,1 0,4 15,6 16,3 17, Tavoite 1 (94-99) 0,3 14,9 16, Tavoite 2 (94-99) 0,1 0,4 12,5 12,4 11, Tavoite 5b (94-99) 0,5-0,2 7,3 7 7, Tavoite 6 (95-99) 0,7 19,9 18, Muut (94-99) 0,1 0,1 8,5 8,2 8, EU 15 (Saksan uusia osavaltioita lukuun ottamatta) 0,1 0, EU 15 0,2 10,7 10, (1) EU 15: Eurostatin yhdenmukaistetut työttömyysluvut (2) Tavoitekohtaiset luvut: EU 12 Lähde: Eurostat PO XVI:n arviot 15 Yhteenveto

16 Rakennerahastojen vaikutus koheesioon On kaksi tapaa arvioida, miten rakennerahastot ovat lisänneet koheesiota EU:ssa. Ensinnäkin voidaan tutkia tuettujen alueiden sosioekonomisia indikaattoreita. Alueiden lähentymisvauhti on ollut epätavallisen nopea sekä historiallisesti että kansainvälisesti. Tavoite 1 -alueilla asukasta kohti laskettu bkt on kasvanut 63,5 prosentista 69 prosenttiin EU:n keskiarvosta vuodesta 1989 lähtien. Neljän koheesiomaan kehitys on vielä lupaavampaa. Kausikertomuksen mukaan niiden asukaskohtainen bkt on kasvanut 65 prosentista yli 75 prosenttiin EU:n keskiarvosta. Vuoden 1999 ennusteet yltävät jopa 77 prosenttiin EU:n keskiarvosta. Rakennerahastot ovat edistäneet merkittävästi tavoite 2 -alueiden työttömyysasteen saattamista EU:n muiden alueiden tasolle erityisesti Tanskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toinen tapa arvioida rakennerahastojen vaikutusta on käyttää makrotaloudellisia malleja. Niiden mukaan rahastot lisäsivät tavoite 1 -alueiden kasvua noin 0,5 prosenttiyksikköä kaudella Rahastojen kumulatiivisen vaikutuksen ansiosta Kreikan, Irlannin ja Portugalin bkt on kasvanut 10 prosenttia ja Espanjan (jonka alueista suurin osa on tavoitteen 1 ulkopuolella) BKT yli 4 prosenttia. kasvamassa. Toisaalta myös työllisyys on kasvanut enemmän kuin muualla unionissa, mikä viittaa siihen, että työvoima on lisääntynyt enemmän kuin muilla alueilla. Se merkitsee myös sitä, että aiemmin maatalouteen perustunut elinkeinotoiminta on monipuolistunut merkittävästi, mikä onkin politiikan tärkein tavoite. Työpaikkojen nettomäärän on todettu lisääntyneen niillä tehdasteollisuuden aloilla, joilla on eniten pkyrityksiä. Näin on käynyt varsinkin maaseudun elinkeinoelämään liittyvillä aloilla, vaikka kehitystä on tapahtunut muuallakin. Rakennerahastojen vaikutuksesta tuettuihin alueisiin on tehty useita tutkimuksia. Ne osoittavat rahastojen vähentäneen huomattavasti alueellisia eroja unionissa. Rahastojen vaikutuksen tutkimiseen käytettyjen neljän makrotaloudellisen mallin keskeinen arviointimittari osoittaa, että rahastot ovat lisänneet kasvua noin 0,5 prosenttiyksikköä tai enemmän tavoite 1 -alueilla. Vuoteen 1999 mennessä rahastojen kumulatiivisen vaikutuksen arvioidaan kasvattaneen Kreikan, Irlannin ja Portugalin bkt:ta lähes 10 prosenttia ja Espanjan (jonka alueista suurin osa on tavoitteen 1 ulkopuolella) bkt:ta yli 4 prosenttia. Luvut osoittavat, että ilman rakennerahastoja huomattava osa näissä maissa kymmenvuotiskaudella tapahtuneesta edistyksestä olisi jäänyt toteutumatta. Malleista käy ilmi myös se, missä määrin rakennerahastojen tehokkuus riippuu muista tekijöistä, kuten terveestä makrotalouspolitiikasta ja muusta kansallisen tason politiikasta sekä alueen elinkeinorakenteesta. Rakennerahastojen vaikutus Makrotaloudellisten mallien simulaatiotulosten vertailu (kasvuvaikutukset prosentteina perustasosta) PEREIRA BEUTEL HERMIN4 QUEST II MAA Kokonaisvaikutus Kokonaisvaikutus Kokonaisvaikutus vuotuinen vuotuinen vuotuinen vuotuinen vuotuinen keskiarvo keskiarvo keskiarvo (josta kysynnän (josta kysynnän (josta kysynnän keskiarvo keskiarvo (%) (%) (%) vaikutus) vaikutus) vaikutus) (%) (%) KREIKKA 0,4-0,6 0,8 1,0 1,2 9,4 9,5* 0,3 0,1 (1,1) (4,8) (1,5) IRLANTI 0,4-0,6 0,9 0,6 6,2 9,3 12,4 0,3 0,3 (6,2) (5,9) (4,0) PORTUGALI 0,6-0,9 0,9 1,1 7,0 9,2 8,9 0,3 0,2 (7,0) (8,1) (7,6) ESPANJA 0,3 0,5 1,9 4,3 8,7 0,1 0,1 (1,9) (2,9) (1,9) EU 4 KESKIARVO 0,5 0,7 Lähde: Pereira (1994), Beutel (1996), Bradley et al. (1995), Christodoulakis ja Kalvitys (1995), Cordero (1996), Roeger (1996) * Yhteenveto

17 4. Laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan maiden (KIE-maat) tilanne on kehittynyt nopeasti sen jälkeen, kun edellinen hallintojärjestelmä romahti vuosikymmenen vaihteessa. Tulot ja tuotos laskivat aluksi jyrkästi, mutta useimmissa KIE-maissa ne ovat kasvaneet vuoden 1993 tai 1994 jälkeen. Elinkeinoelämä on yleensä elpynyt voimakkaimmin maissa, jotka ovat siirtyneet nopeimmin kohti markkinataloutta, joten uudistuksesta on selvästi ollut etua. Monet KIE-maat ovat ottaneet pitkiä harppauksia kohti EU:n jäsenyyttä niiden kansantalouksien elpyessä ja integroituessa yhä tiiviimmin EU:hun. Tuotoksen parantamiseksi, työttömyyden ja alueellisten erojen vähentämiseksi ja infrastruktuurien laadun parantamiseksi on kuitenkin tehtävä vielä paljon työtä. Rakennerahastoilla on tässä yhteydessä tärkeä tehtävä. Rahastojen hallinnointia varten on kuitenkin perustettava tarvittavat rakenteet, ennen kuin KIE-maat ovat valmiita osallistumaan EU:n rakennepolitiikkaan. Laajentuminen Monet KIE-maat ovat edistyneet huomattavasti EU-jäsenyyden valmisteluissa. Useiden KIE-maiden kasvu on nopeutunut vuodesta 1993 alkaen. Tämän ansiosta KIE-maiden yhdistetty bkt/asukas on noussut 40 prosenttiin EU:n keskiarvosta. Tilanne kuitenkin vaihtelee huomattavasti maittain: Latvian asukasta kohti laskettu bkt on vain 27 prosenttia EU:n keskiarvosta, kun Slovenian vastaava luku on 68 prosenttia ja Tsekin 63 prosenttia. Tuotoksen kasvattamiseksi, työttömyyden vähentämiseksi, alueellisten erojen poistamiseksi ja infrastruktuurin laadun parantamiseksi on kuitenkin tehtävä vielä paljon työtä. Liittymistä valmistelevalla rakennepolitiikan välineellä sekä EU:n rakennerahastoilla ja koheesiorahastolla on tässä keskeinen tehtävä. Keski- ja Itä-Euroopan ostovoimakorjattu bkt henkeä kohti alueittain vuonna 1996 Indeksi EU 15 = 100 BG, CZ, RO: 1995 Alueelliset luvut ovat likimääräisiä ja tilapäisiä ei tietoja Lähde: Eurostat 17 Yhteenveto

18 Alueelliset erot KIE-maissa KI le ominaiset alueelliset erot noudattavat selkeää mallia. Pääkaupungit, suuret taajamat ja länsirajalla sijaitsevat alueet ovat yleensä vauraampia ja ovat onnistuneet houkuttelemaan suoria ulkomaisia investointeja, vähentämään työttömyyttä ja edistämään elinkeinotoimintaa enemmän kuin itäisemmät alueet ja niiden maiden alueet, joilla uudistusohjelmat ovat edenneet hitaammin. Esimerkiksi Unkarissa suuri osa elinkeinotoiminnasta keskittyy läntisille alueille ja Budapestiin itäisten alueiden kärsiessä teollisuus- ja maataloustuotannon taantumasta. Tilannetta kärjistää se, että prosenttia suorista ulkomaisista investoinneista tehdään Budapestiin ja läntisille alueille. Alueiden elinkeinoelämän suhteellinen vahvuus näkyy siinä, että Budapestin ja Unkarin keskiosien työttömyysaste on 7 prosenttia ja pohjoisosien noin 19 prosenttia. Myös Puolan alueiden välillä on suuria eroja, vaikka ne ovatkin hieman pienempiä kuin Unkarissa. Varsovassa, suurissa taajamissa ja joillakin keski- ja länsiosien alueilla palvelusektori näyttää kasvavan nopeasti. Niille tehdään myös enemmän suoria ulkomaisia investointeja, ja ulkomaankaupan merkitys on suurempi. Sen sijaan jotkut alueet varsinkin maan pohjoisosissa ovat kärsineet maatalous- ja teollisuustuotannon laskusta. Tästä johtuvat alueelliset erot Puolan työttömyysluvuissa. Työttömyysaste on alhaisin suurissa taajamissa, kuten Varsovassa (5 %). Vaikka tuotos pieneni huomattavasti siirtymävaiheen alussa, vuodesta 1993 alkanut kansantalouden elpyminen on auttanut joitakin KIE-maita kaventamaan asukaskohtaisen tuotoksensa eroa unionin tuotokseen. Vuonna 1997 KIE-maiden yhteenlaskettu bkt asukasta kohti oli noin 40 prosenttia EU:n keskiarvosta. Maiden välillä oli kuitenkin suuria eroja. Esimerkiksi Latvian asukasta kohti laskettu bkt on vain 27 prosenttia mutta Slovenian lähes 68 prosenttia EU:n keskiarvosta. Vain kahden alueen, Prahan ja Bratislavan, asukaskohtainen bkt on yli 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. KI le on tyypillistä, että taajamat ja jotkut EU:n rajalla sijaitsevat läntiset alueet ovat suhteellisen vauraita, koska ne ovat hyötyneet palvelusektorin kasvusta. Muilla alueilla työllisyysaste on sen sijaan perinteisillä teollisuudenaloilla tehtyjen joukkoirtisanomisten ja maatalousalan työpaikkojen vähentymisen myötä laskenut. Maatalouden ja teollisuuden työllisyysaste on rakenneuudistuksen viivästymisen johdosta yhä korkea joillakin alueilla. Työttömyys on lisääntynyt useimmissa KIEmaissa, mutta niiden välillä on suuria eroja. Esimerkiksi Tsekissä työttömyysaste on Työttömyysaste Keski- ja Itä-Euroopan maissa vuonna 1995 % työvoimasta BG: kansallinen taso HU, PL, RO, SK: rekisteriin ilmoittautuneet työttömät Muut: Työvoimatutkimuksen (LFS) tietoja Alueelliset luvut ovat likimääräisiä 18 Yhteenveto

19 5 prosenttia ja Bulgariassa, Latviassa ja Liettuassa 14 prosenttia. Kuten jo mainittiin, suurten palvelutaajamien ja useimpien läntisten alueiden tilanne eroaa huomattavasti muista alueista, koska niillä on vähemmän työttömyyttä. Työvoima on supistunut työpaikkojen vähentyessä ja ihmisten siirtyessä syrjään työelämästä. Monissa KIE-maissa väestön työvoimaosuus on nyt lähellä EU:n keskiarvoa. Osuus vaihtelee alueittain ja on usein korkea alueilla, joilla rakenneuudistus on vielä kesken. Euroopan laajuinen taloudellinen integraatio näkyy kauppavaihdon kasvuna. Vuoteen 1995 mennessä EU:sta oli tullut KIE-maiden suurin kauppakumppani, ja KIE-maiden osuus EU:n kokonaiskaupasta on nyt suurempi kuin Japanin. Tämä on johtanut EU:n kauppataseen huomattavaan ylijäämään. Teollisuudenalojen sisäinen kauppa hallitsee yhä enemmän EU:n ja KIEmaiden välistä kauppaa. KIE-maihin virtaa myös paljon suoria ulkomaisia investointeja. Ne tosin keskittyvät vain muutamiin maihin, joiden uudistusohjelmat edistyvät hyvin. Suurin osa investoinneista tulee EU:n jäsenmaista, mikä vahvistaa entisestään taloudellista integraatiota. Edellä selostettujen taloudellisten haasteiden lisäksi KIE-maiden on edelleen investoitava liikenneinfrastruktuuriin ja ympäristönsuojeluun. Infrastruktuurin laajuus on monilla alueilla lähes EU:n tasoa, mutta sen laatu on yleensä paljon heikompi. Suurista rakenteellisista ongelmista huolimatta monet KIE-maat eivät ole vielä laatineet omaa aluepolitiikkaa. Siirtymävaiheessa useimmat KIE-maat purkivat valtiojohtoisen talousjärjestelmän ja ottivat ensisijaiseksi tavoitteekseen makrotaloudellisen vakauden. Talouden vakaannuttua useimmat niistä alkoivat kuitenkin harjoittaa aluekehityspolitiikkaa alueellisten erojen korjaamiseksi. Tätä helpotti hallintojärjestelmän hajauttaminen. Lisäksi maita kannusti mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi. Useimpiin KIE-maihin on alkanut kehittyä sellainen lainsäädäntö-, instituutio- ja budjettirakenne, jota ne tarvitsevat osallistuakseen EU:n rakennepolitiikkaan. Unkarissa, Latviassa ja Romaniassa aluepolitiikan lainsäädäntöperusta on jo rakennettu. Aluepolitiikasta vastaavien ministeriöiden rakennetta on parannettu ja hallinnollisia menettelyjä otetaan parhaillaan KIE-maiden aluepoliittiset instituutiot Useimmissa KIE-maissa aluekehityksestä vastaavien ministeriöiden tehtävänä on lähinnä suunnitella politiikkaa ja joissakin tapauksissa koordinoida toimintaa. Niillä ei yleensä ole operationaalisia tehtäviä. Ministeriöt valmistelevat lainsäädäntöehdotuksia ja aluepolitiikan uudistusta ja laativat joissakin tapauksissa aluepoliittisia aloitteita. Aloitteiden toteuttaminen jää kuitenkin yleensä tietyistä toimialoista vastaavien ministeriöiden tai alueellisten viranomaisten tehtäväksi. Toimialakohtaisten toimenpiteiden koordinoimiseksi useimmat KIEmaat ovat perustaneet ministeriöiden välisiä neuvostoja, jotka koostuvat yleensä toimialakohtaisten ministeriöiden edustajista. Joissakin KIE-maissa neuvostoilla on myös poliittisia tehtäviä. Ne voivat esimerkiksi laatia ehdotuksia aluetukiohjelmiksi. Toimialakohtaiset ohjelmat ovat kuitenkin väljästi koordinoituja, eikä aluekehitystoimilla yleensä ole yhteisiä aluekehitystavoitteita. KIE-maiden ja EU:n välinen kauppa vuosina 1994 ja 1997 Vienti EU:hun, % kokonaisviennistä maittain Exports to the EU as % of total, by country Tuonti EU:sta, % kokonaistuonnista maittain Imports from the EU as % of total, by country Bulgaria Czech Tsekki Rep Estonia Viro Hungary Unkari Latvia Lithuania Liettua Poland Puola Romania Slovak Slovakia Rep * Slovenia * ei tietoja * not available 19 Yhteenveto

20 käyttöön. Hallintorakenteen hajauttaminen on vahvistanut aluehallintoa. Näiden rakenteiden ja menettelyjen vakiinnuttaminen on kuitenkin pitkä prosessi. KIE-maiden aluepolitiikka on vielä heikkoa, koska kokonaisvaltainen strategia ja ohjelmamenettely puuttuvat. Toimenpiteet toteutetaan yleensä pienhankkeina, jotka toteutetaan väljästi koordinoitujen alakohtaisten ohjelmien kautta. Aluepolitiikasta vastaavia ministeriöitä on vahvistettava ja niiden toimintakapasiteettia kehitettävä. Lisäksi on muotoiltava kansalliset strategiat, joiden perusteella toimialakohtaisia ohjelmia voidaan koordinoida. Rahoitusmenettelyjä olisi myös parannettava, jotta EU:n rakennerahastojen tuki voitaisiin kanavoida tehokkaasti. Paljon on siis vielä tehtävä ennen kuin KIE-maat ovat valmiit osallistumaan EU:n rakennepolitiikkaan. Kyproksen talous on jokseenkin valmis EU:n jäsenyyteen. Vaikkei harmonisoituja, ostovoimakorjattuja lukuja ole vielä saatavilla, Kyproksen asukaskohtainen bkt saattaa olla lähes tai jopa yli 75 prosenttia EU:n keskiarvosta, mikä voi estää sen pääsyn tavoite 1 -luokituksen piiriin liittymisen tapahtuessa. Kyproksella on matala työttömyys ja korkea työllisyys, joskin tuottavuus on vastaavasti alhainen. Kausikertomus Kuudes kausikertomus on saatavilla kokonaisuutena Inforegion nettisivustolla osoitteessa < Kertomuksen voi myös ostaa Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston myyntipisteistä. 20 Yhteenveto Euroopan komissio Aluepolitiikan ja koheesion pääosasto Vastaava toimittaja: J.-P. Berg, EK PO XVI/F.2. Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja antaa: L. Nigri, fax: PO XVI:n sähköpostiosoite Internetissä: < Tämä tiedote, on toimitettu yhdellätoista Euroopan yhteisön virallisella kielellä. Painettu kierrätyspaperille. CX FI-C