Suomen vakausohjelman

Transkriptio

1 Suomen vakausohjelman tarkistus a/2008 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset

2

3 Suomen vakausohjelman tarkistus 2008 Valtiovarainministeriön julkaisuja 37a/2008 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset

4 VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) VALTIONEUVOSTO Puhelin (vaihde) Internet: Taitto: Anitta Heiskanen/VM-julkaisutiimi Edita Prima Oy Helsinki 2008

5 Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, joulukuu 2008 Tekijät Kansantalousosasto Julkaisun nimi Suomen vakausohjelman tarkistus Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot Asiasanat talouspolitiikka, EU, ECOFIN, vakausohjelmat Julkaisusarjan nimi ja numero Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset 37a/2008 Julkaisun myynti/jakaja Valtiovarainministeriö, julkaisutiimi, s-posti: Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2008 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN Sivuja 53 Hinta Kieli Suomi Tiivistelmä Vakausohjelman tarkistuksen perustana on vuosia koskeva valtiontalouden kehyspäätös, syyskuussa annettu vuoden 2009 talousarvioesitys ja annettu täydennetty talousarvioesitys sekä siihen liittyvät arviot taloudellisesta kehityksestä. Kuluvana syksynä pahentuneet ja reaalitalouteen levinneet rahoitusmarkkinoiden ongelmat aiheuttavat suurta epävarmuutta talousnäkymiin ja voivat edelleen synkentää lähivuosien talouskehitystä. Keskipitkällä aikavälillä väestön ikääntymisestä johtuva työvoiman tarjonnan vähentyminen alkaa heikentää tuotantomahdollisuuksia. Suomen julkisyhteisöjen rahoitusasema heikkenee voimakkaasti, mutta säilyy ylijäämäisenä ohjelmakauden aikana. Ensi vuodesta lähtien julkisyhteisöjen ylijäämä on peräisin yksinomaan sosiaaliturvarahastoista. Suomi täyttää EU-maita koskevan vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteet. Julkisyhteisöjen rakenteellinen ylijäämä ei kuitenkaan ohjelmakauden lopulla yllä sille asetettuun keskipitkän aikavälin budjettitavoitteeseen eli 2 prosentin rakenteelliseen ylijäämään suhteessa kokonaistuotantoon. Väestön ikääntymisestä johtuen julkinen talous ei myöskään näyttäisi olevan pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Kestävyyden turvaavaksi rakenteelliseksi ylijäämäsuhteeksi arvioidaan 4 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Vakausohjelman mukaan ylijäämä olisi vuonna 2012 noin 1 prosentti kokonaistuotantoon suhteutettuna.

6 4

7 Sisältö Johdanto ja yhteenveto Talouspolitiikan tavoitteet ja lähtökohdat Yleistä Talouspolitiikan laajat suuntaviivat Vakausohjelman tarkistus vuonna 2008 ja sen käsittely Suomessa.13 2 Talouden tila ja näkymät Viimeaikainen kehitys ja lähiajan näkymät Keskipitkän aikavälin talouskehitys Julkisen talouden tasapaino ja velka Finanssipolitiikan strategia ja keskipitkän aikavälin budjettitavoite Julkisyhteisöjen rahoitusasema ja julkinen velka Julkisen talouden suhdannekorjattu tasapaino Herkkyystarkastelu ja vertailu edellisen vuoden ohjelmaan Talouskehityksen riskit ja niiden vaikutus julkiseen talouteen Vertailu edellisen vuoden ohjelmaan Julkisen talouden tulot ja menot Hallituksen linja Julkisyhteisöjen tulot ja verotus Julkisyhteisöjen menot Julkisen talouden tuottavuus...40 Valtionhallinnon tuottavuus...40 Kunta- ja palvelurakenneuudistus Julkisen talouden kestävyys Kestävyyden vahvistamiseen tähtäävät toimenpiteet Kestävyyslaskelma Eläkerahastojen varat Kansalliset finanssipolitiikan menettelyt ja Instituutiot... 51

8 6

9 7 Johdanto ja yhteenveto Suomen kansantalouden suurimmat haasteet tulevina vuosina ja vuosikymmeninä johtuvat väestön ikääntymisestä. Suuret ikäluokat ovat saavuttamassa eläkeiän eivätkä nuoret ikäluokat tai maahanmuutto korvaa tästä aiheutuvaa työvoiman määrän vähenemistä. Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä työikäinen väestö (15-64 vuotiaat) vähenee yli henkeä, ja samalla 65-vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy yli hengellä. Tämä merkitsee huoltosuhteen voimakasta heikkenemistä. Demografisen muutoksen vuoksi julkinen talous joutuu sopeutumaan tilanteeseen, jossa eläkemenot sekä hoito- ja hoivapalveluiden tarve lisääntyvät voimakkaasti samalla kun työvoiman määrän väheneminen rajoittaa kokonaistuotannon ja verotulojen kasvua. Julkisten eläkemenojen voimakas kasvu alkaa jo ensi vuosikymmenellä, kun taas hoito- ja hoivamenojen lisäys painottuu voimakkaammin seuraavalle vuosikymmenelle. Väestön ikääntymiseen varaudutaan julkisen talouden kestävyyttä parantavin toimin mm. tehostamalla julkisen sektorin toimintaa valtion tuottavuushankkeen avulla, uudistamalla kunta- ja palvelurakennetta sekä kohottamalla työllisyysastetta sosiaaliturvaa, työvoimapolitiikkaa sekä koulutusta koskevin uudistuksin. Lisäksi menokurin ylläpitäminen on tärkeää varauduttaessa tuleviin menopaineisiin. Tässä keskeisenä välineenä on hallituskaudelle asetettu valtiontalouden menokehys. Viime vuosien noususuhdanteen aikana julkisen talouden ylijäämä on säilynyt vahvana ja työllisyys on lisääntynyt. Suhdanne on kuitenkin jo taittunut, ja talouskasvu on nopeasti hidastumassa. Kasvu on ohjelmakaudella jäämässä keskimäärin 1,9 prosenttiin. Tämänkin toteutuminen edellyttää, että kansainvälinen laskusuhdanne jää lyhyeksi ja että Suomen talouskasvu elpyy maailmantalouden mukana jälleen v Peruslaskelman mukaiseen talouskehitykseen kohdistuukin monia riskejä, joiden toteutuminen merkitsisi talouskasvun muodostumista merkittävästi hitaammaksi. Esimerkiksi prosenttiyksikköä hitaampi keskimääräinen kasvu ohjelmakaudella merkitsisi julkisen talouden muuttumista alijäämäiseksi jo v ja julkisen velan bruttokansantuoteosuuden kohoamista noin 39 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Tämä heikentäisi huomattavasti julkisen talouden kestävyyttä varauduttaessa väestön ikääntymiseen.

10 8 Suurin riski kansainvälisessä talouskehityksessä liittyy rahoitusmarkkinoiden ongelmien pitkittymiseen ja niiden heijastusvaikutuksiin talouden muille osa-alueille. Lisäksi kotimaisen tuottavuuskasvun hidastuminen yhdessä kasvaneiden työvoimakustannuspaineiden kanssa voi heikentää merkittävästi hintakilpailukykyä. Hallitus pitääkin työvoimakustannusten nousun hillitsemistä tärkeänä kilpailukyvyn ja työllisyyden turvaamiseksi. Kunta-alalle viime vuonna sovitut ja osin vuoden 2010 alkuun ulottuvat suhteellisen korkeat palkankorotukset heikentävät kuntatalouden tilannetta varsinkin, jos talouskasvu ja verotulojen kasvu heikkenevät voimakkaasti. Väestön ikääntymisen ja laskusuhdanteen seurauksena työvoiman määrä kääntyy laskuun jo ensi vuonna. Ellei työuria saada pidennettyä ja työvoiman ammatillista ja alueellista liikkuvuutta lisättyä, heikentää demografinen muutos pysyvästi talouden kasvupotentiaalia. Jo viime vuosina monilla aloilla on kärsitty pahenevasta työvoimapulasta, vaikka työttömyysaste on ollut yli 6 prosentissa. Julkisen talouden tasapainon arvioidaan heikkenevän voimakkaasti mutta pysyvän ohjelmakaudella edelleen ylijäämäisenä. Sekä valtiontalous että kuntasektori muuttuvat alijäämäisiksi ensi vuonna. Ensi vuodesta lähtien julkisyhteisöjen ylijäämä onkin peräisin yksinomaan työeläkerahastoista, jotka toisin kuin monissa muissa EU-maissa luokitellaan kansantalouden tilinpidon mukaan Suomessa julkisyhteisöihin. Julkistalouden velkasuhteen (ns. EMU-velka) arvioidaan kääntyvän ensi vuonna nousuun ja olevan v noin 34½ %. Vuonna 2005 uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee asettaa koko julkiselle taloudelle keskipitkän aikavälin budjettitavoite (nk. medium-term objective ). Vuoden 2006 vakausohjelman tarkistuksessa Suomen keskipitkän aikavälin tavoitteeksi asetettiin julkistalouden 2 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ilman uusia toimenpiteitä ei julkistalouden rakenteellinen ylijäämä yllä tässä esitetyn arvion mukaan enää ohjelmakauden lopulla tavoitteeseen, vaan jää v noin yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallitus on varautunut ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin, mikäli ylijäämätavoitteen toteutuminen vaarantuu. Hallitus kokoontuu hallituskauden puolivälissä eli vuoden 2009 alussa tarkastelemaan taloustilannetta ja julkisen talouden näkymiä sekä päättämään tarvittavista lisätoimenpiteistä. Hallitusohjelmassa julkisen talouden ylijäämälle asetettu tavoite on vielä haastavampi. Suomessa julkisen talouden tilaa tulee hallituksen käsityksen mukaan arvioida lähivuosina ennen kaikkea demografiseen muutokseen varautumisen näkökulmasta. Hallitusohjelman mukaisena tavoitteena on, että työllisyyttä tukevien rakenteellisten uudistusten tukemana valtiontalouteen muodostuu vaalikauden lopulla eli v yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaava rakenteellinen ylijäämä. Kuntien ja sosiaaliturvarahastojen arvioitu kehitys huomioiden tämä vastaa julkisen talouden käsittein ilmaistuna noin

11 3½ prosentin rakenteellista ylijäämää. Tämän mukaisesti hallitus tavoittelee julkiseen talouteen 3½ prosentin rakenteellista ylijäämää suhteessa bruttokansantuotteeseen vaalikauden lopulla. Valtiontalouden rakenteellisen alijäämän arvioidaan olevan v noin yksi prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen. Näin ollen ilman uusia toimenpiteitä hallitusohjelman tavoite valtiontalouden yhden prosentin rakenteellisesta ylijäämäsuhteesta ei ole toteutumassa. Tässä ohjelmassa esitetyn perusuran mukainen julkistalouden tasapaino ei myöskään vielä riitä varmistamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Arvio julkisen talouden kestävyyden turvaavasta julkistalouden ylijäämäsuhteesta keskipitkällä aikavälillä on noin 4 % bruttokansantuotteesta. Hallitus pyrkii arvioimaan väestön ikääntymiseen varautumisen riittävyyden niin, että tarvittaviin uudistuksiin ryhdytään vielä hallituskauden aikana eli vuoteen 2011 mennessä. 9

12 10

13 11 1 Talouspolitiikan tavoitteet ja lähtökohdat 1.1 Yleistä Suomella on takanaan pitkä voimakkaan kasvun kausi. Tänä aikana työllisten määrä on noussut huomattavasti, työttömyys, erityisesti 1990-luvun laman jälkeen vaikeaksi osoittautunut korkea rakenteellinen työttömyys, on alentunut ja julkinen talous on pysynyt ylijäämäisenä. Kansainvälinen toimintaympäristö on kuitenkin nopeasti heikentynyt. Myös Suomen suhdannekuva on muuttunut ja poikkeuksellisen nopean kasvun kausi on ohi. Tulevina vuosina väestön ikääntymisestä johtuva työvoiman tarjonnan vähentyminen alkaa heikentää tuotantomahdollisuuksia ja tekee viime vuosina totuttujen kasvulukujen saavuttamisen yhä vaikeammaksi. Hallitus tavoittelee vahvempaa talouskasvua parantamalla edellytyksiä työllisyyden tuntuvalle kohenemiselle ja tuottavuuden kasvun nopeutumiselle. Hallitusohjelman mukaan työllisyys voi parantua henkilöllä vaalikauden loppuun mennessä. Laskusuhdanne tekee hallitusohjelman mukaisen kehityksen saavuttamisesta erittäin haastavaa. Se edellyttääkin paitsi työvoiman tarjontaa tukevia ja tuottavuutta vahvistavia toimenpiteitä myös kansainvälisen talouden ja Suomen talouskasvun nopeaa piristymistä. Lisäksi palkankorotusten tulee sopeutua tuottavuuskehitykseen, jotta kotimainen hintakilpailukyky ja työvoiman kysyntä voidaan turvata. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien lieventämiseksi tarvitaan myös työvoiman alueellista ja ammatillista liikkuvuutta lisääviä toimenpiteitä. Työllisyyden parantaminen on olennaista myös julkisen talouden kestävyyden kannalta. Väestön ikääntyminen heikentää valtion ja kuntien veropohjaa, lisää kuntien menoja hoito- ja hoivapalveluiden tarpeen kasvun kautta sekä muodostaa suuren haasteen eläkejärjestelmän kestävälle rahoitukselle. Hallitus pyrkii varautumaan väestön ikääntymisestä julkiselle taloudelle aiheutuviin menopaineisiin vahvistamalla talouden kantokykyä rakenteellisin uudistuksin

14 12 ja harjoittamalla vastuullista meno- ja veropolitiikkaa. Julkisten menojen kasvua hillitään annetulla, vuosia koskevalla menokehyksellä. Lisäksi tuottavuutta parannetaan kunta- ja palvelurakennehankkeen sekä valtion tuottavuusohjelman avulla. Kunta- ja palvelurakennehankkeella kehitetään kuntien tarjoamien palveluiden tuotantotapoja ja organisointia sekä pyritään vahvistamaan palvelujen järjestämisen ja tuottamisen taloudellista perustaa. Tuottavuushankkeella tehostetaan julkisen sektorin toimintaa ja kohdennetaan työvoimaa uudelleen. Näin pyritään estämään tilanne, jossa julkisen sektorin lisääntyvä työvoimakysyntä muodostaa esteen yksityisen sektorin ja koko kansantalouden kasvumahdollisuuksille. Sosiaaliturvaa uudistamalla pyritään alentamaan rakenteellista työttömyyttä ja pidentämään työuria. Työmarkkinoiden kohtaantoa parannetaan työvoimapolitiikkaa ja koulutusta uudistamalla. 1.2 Talouspolitiikan laajat suuntaviivat Käynnistäessään keväällä 2008 Lissabonin uudistetun strategian toisen kolmivuotiskauden Eurooppa-neuvosto vahvisti, että nykyiset yhdennetyt suuntaviivat (talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyssuuntaviivat) pätevät edelleen ja ovat käyttökelpoiset myös jaksolla Niiden mukaisesti Lissabonin strategiaan liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi unionin talouskasvupotentiaalia tulee pyrkiä nostamaan ylläpitämällä samalla vahvaa julkista taloutta. Tavoitteena tulee olla tietotyön tukeminen, työvoiman tarjonnan kasvattaminen sekä uusien työpaikkojen luominen. Eurooppa-neuvosto totesi maaliskuussa 2008 uudistetun Lissabonin strategian tuottavan tulosta, mutta kehotti samalla jäsenmaita välttämään liikaa tyytyväisyyttä ja jatkamaan uudistuksia. Eurooppa-neuvosto antoi samalla euroalueen maille suosituksia. Ne koskivat mm. julkisen talouden kestävyyden vahvistamista ja kykyä edistää talouskasvua, rahoitusalan yhdentymistä ja kilpailun lisäämistä palvelualoilla, palkkakehityksen asianmukaisuutta tuottavuuskehitys huomioon ottaen kilpailukyvyn varmistamiseksi ja työvoiman liikkuvuuden lisäämistä. Suomelle ei annettu maakohtaisia suosituksia, mutta osoitettiin erityisen huomion kohteita, joihin tulisi keskittyä. Nämä liittyvät kilpailun ja tuottavuuden lisäämiseen palvelualoilla, toimiin Kioton ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, työmarkkinoiden pullonkaulojen poistamiseen sekä rakenteellisen työttömyyden alentamiseen. Suomea kehotettiin myös ottamaan huomioon taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton tarjoamat mahdollisuudet. Hallituksen talouspolitiikka on sopusoinnussa talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sekä vuosia koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen kanssa. Yksityiskohtaisempi kuvaus hallituksen talouspoliittisista toimista julkista taloutta ja rakennepolitiikkaa koskevien, erityishuomion alaisten koh-

15 13 teiden suhteen esitetään vakausohjelman myöhemmissä luvuissa sekä hallituksen lokakuussa 2008 hyväksymässä Suomen kansallisessa toimenpideohjelmassa. Vakausohjelman tarkistus ja Suomen kansallinen toimenpideohjelma ovat keskenään yhdenmukaisia. Toimenpideohjelmassa on esitetty vain sellaisia uudistuksia, jotka sisältyvät hallitusohjelmaan tai joiden toteutuksesta hallitus on päättänyt. Kaikki kansallisessa toimenpideohjelmassa esitetyt merkittävät rakenteelliset uudistukset sisältyvät hallitusohjelmaan ja hallituksen hyväksymiin menokehyksiin. Ne on siten huomioitu vakausohjelman perusurassa. 1.3 Vakausohjelman tarkistus vuonna 2008 ja sen käsittely Suomessa Vakausohjelman tarkistus pohjautuu vuosia koskevaan valtiontalouden kehyspäätökseen ja syyskuussa annettuun vuoden 2009 talousarvioesitykseen sekä annettuun täydennettyyn talousarvioesitykseen ja sen taustalla olevaan lyhyen aikavälin ennusteeseen. Vuosia koskevissa menoarvioissa on huomioitu vuoden 2009 talousarvioesityksen yhteydessä tehtyjen päätösten aiheuttamat lisämenot kehyskaudella sekä keskeisimmät tiedossa olevat budjettitalouden menopaineet. Asiakirja toimitetaan EU:n toimielimille sen jälkeen, kun se on hyväksytty valtioneuvoston yleisistunnossa. Valmisteluvaiheessa vakausohjelman tarkistuksen sisältöä on esitelty myös eduskunnalle. Komission arvio ja neuvoston lausunto Suomen vakausohjelmasta tulevat eduskunnan käsiteltäväksi Ecofinneuvoston valmistelujen yhteydessä. Vakausohjelman tarkistus on lokakuussa 2005 EU:n neuvostossa hyväksytyn käytännesäännön mukainen.

16 14

17 15 2 Talouden tila ja näkymät 2.1 Viimeaikainen kehitys ja lähiajan näkymät Asuntokuplan puhkeaminen ja rahoitusmarkkinoiden vaikeat ongelmat ovat syksyn aikana nopeasti synkentäneet kansainvälisiä talousnäkymiä. Tilanteen nopea muutos näkyy myös tuotantotarvikkeiden hinnoissa. Öljyn hinta on laskenut yli 50 % kesän huipusta, heijastaen kysynnän hiipumisen ohella dollarin vahvistumista. Niin ikään metallien ja ruuan hinta on alkanut halventua. Kysynnän supistuminen ja tuotantotarvikkeiden hintojen lasku ovat hillinneet inflaatiopaineita ja kehittyneissä maissa hintojen nousu painuu noin 1½ prosenttiin jo ensi vuonna. Tuotanto on jo supistunut euroalueella ja Yhdysvaltojen arvioidaan olevan pian samassa tilanteessa. Myös nousevien talouksien tila on kriisin pitkittyessä muuttumassa ennakoitua heikommaksi. Rahapolitiikkaa on kuitenkin globaalisti kevennetty. Rahoitusmarkkinoiden ongelmien hellittäessä ja inflaation hidastuessa näkymien arvioidaan alkavan kohentua ensi vuoden loppupuolelta lähtien. Kasvun nopeutumisen arvioidaan kuitenkin olevan varsin hidasta. Suomessa laskusuhdanne käynnistyi kesän kynnyksellä. Kehitys on tämän vuoden osalta kuitenkin kaksijakoinen, sillä työllisyystilanne on pysynyt hyvänä aina tämän vuoden loppupuolelle saakka, vaikka kokonaistuotannon kasvu jää v ½ prosenttiin eli selvästi viimevuotista pienemmäksi. Ensi vuonna kasvu hidastuu noin ½ prosenttiin kansainvälisen talouskriisin supistaessa vientiä ja investointeja. Riskinä on, että alkusyksystä kärjistyneen kansainvälisen finanssikriisin seurauksena kasvu hidastuu vielä arvioitua voimakkaammin. Voimakkaimmin rahoitusmarkkinoiden häiriö kohdistunee investointeihin, joiden tuottovaatimus on kohonnut loppukesästä nopeasti rahoituksen hinnan noustua tuntuvasti. Vaikeudet rahoituksen saatavuudessa rajoittavat myös sellaisia investointihankkeita, joiden tuotto-odotukset olisivat muuten riittävällä tasolla. Asuntohintojen ja muiden varallisuusarvojen lasku on puolestaan omiaan hidastamaan kotitalouksien kulutushalukkuutta. Suhteellisen nopean elpymisen mahdollisuuksia tukevat toisaalta ensi vuodelle päätetyt, kasvua tukevat finanssipolitiikan toimet, rahapolitiikan keventäminen, rahoi-

18 16 tusmarkkinakriisin odotettu helpottuminen sekä inflaation hidastuminen ja euron heikentyminen. Teollisuuden suhdannetilanne oli vuoden alkupuolella vielä varsin hyvä ja vienti erittäin korkealla tasolla, mutta kansainvälisen kehityksen käänne heikompaan pudotti syksyllä sekä vientinäkymiä että vientitilauksia jyrkästi. Tilanne on vaikein metsäteollisuudessa ja erityisesti puutavarateollisuudessa. Maailmankaupan kasvun hidastuminen ja metsäsektorin erityishaasteet johtavat tänä vuonna viennin kasvun hidastumiseen ja kääntävät sen ensi vuonna laskuun. Kotitalouksien kulutus lisääntyi alkuvuonna viime vuotta nopeammin, mutta on viime aikoina osoittanut hidastumisen merkkejä kuluttajaluottamuksen heikennyttyä voimakkaasti jo vuoden ajan. Kulutuksen kasvua tukevat ansioiden lisäyksen ja inflaation hidastumisen ohella valtion tuloverotuksen kevennykset, jotka varsinkin ensi vuonna tuovat merkittävän lisän kotitalouksien ostovoimaan. Työttömyyden lisääntyminen syö kuitenkin ostovoiman kasvua. Kotitalouksien kokeman epävarmuuden sekä suhteellisen suuren velkaantumisen takia yhä suurempi osa ostovoiman kasvusta myös säästetään kuluttamisen sijasta, joten kotitalouksien kulutusmenojen odotetaan lisääntyvän nopeakasvuisia edellisvuosia tuntuvasti hitaammin. Lisäksi lainojen takaisinmaksu ja varautuminen hitaampaan talouskasvuun karsivat kuluttajien ostohaluja. Kokonaisinvestoinnit lisääntyvät vielä tänä vuonna, mutta vähenevät korkealta tasoltaan joitakin prosentteja v Asuinrakennusinvestointien määrä pienenee molempina vuosina, vaikka kasvukeskusten asuntotarve pysyy yhä suurena ja valtion tukemien kohtuuhintaisten omistus- ja vuokraasuntojen rakentamista pyritään lisäämään. Kone- ja laiteinvestointien sekä maa- ja vesirakennusinvestointien kasvu jatkuu tänä vuonna, mutta hidastuu ensi vuonna. Julkisten investointien määrä lisääntyy tänä vuonna laajojen infrahankkeiden johdosta. Lisäksi kuntien parantunut rahoitusasema edesauttaa mm. kaavoitettuihin alueisiin liittyvien infravelvoitteiden täytäntöönpanoa. Vuonna 2009 julkisten investointien ennakoidaan hieman vähenevän, mutta niiden taso on yhä korkea. Tänä vuonna työllisten määrä lisääntyy suhdanteen heikentymisestä huolimatta vielä runsaat henkeä. Monella alalla on työvoiman saatavuusongelmia, vaikka työvoiman tarjonta on kasvanut nopeasti etenkin eläkeikää lähestyvien sekä alle 25-vuotiaiden keskuudessa. Myös työperusteinen maahanmuutto lisääntyy. Työllisten määrä kasvaa lähinnä liike-elämää palvelevissa toiminnoissa, kauppa-, majoitus- ja ravitsemispalveluissa sekä rakentamisessa, mutta vähenee hieman teollisuudessa. Rakennetyöttömyys alenee työvoimapalvelujen tehostumisen ja työmarkkinatuen vuoden 2006 uudistusten ansiosta, mutta sen taso on yhä korkea. Vuonna 2009 työvoiman kysyntä alkaa kuitenkin nopeasti vähentyä, vaikka mm. osa-aikaisten työsuhteiden osuus kaikista työllisistä kasvaa jossain määrin. Työpaikat lisääntynevät enää julkisissa palveluissa ja vähenevät etenkin talonrakentamisessa ja teollisuudessa. Työvoiman

19 tarjonta pienenee paitsi suhdanteiden heikkenemisen myös suurten ikäluokkien alkaneen eläkkeelle jäämisen takia. Mikäli talouskasvu hidastuu rahoitusmarkkinoiden kriisin takia oletettua enemmän, työllisyyskehitys saattaa jäädä arvioitua heikommaksi. Inflaatio on kiihtynyt tuntuvasti kuluvana vuonna. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnat kohosivat vuoden alkupuoliskolla jyrkästi, ja elintarvikkeiden patoutuneet hintapaineet purkautuivat kuluttajahintatasoon vasta kuluvan vuoden puolella. Työkustannusten nousu on selvästi nopeutunut ja inflaatiota ovat nostaneet myös valmisteverojen sekä terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset. Myös vuokrien nousu on nopeutunut. Vaikka inflaatiopaineet ovat loppuvuoden aikana tuntuvasti pienentyneet, harmonisoitu kuluttajahintaindeksi kohoaa v keskimäärin 4 %. Työkustannusten nousu pysyy vuoden 2009 aikana lähes ennallaan. Mikäli elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus siirtyy kuluttajahintoihin odotetulla tavalla, kuluttajahintaindeksin nousuvauhti voi vuoden lopulla hidastua 2 prosentin tuntumaan. Vuonna 2009 indeksi kohoaa keskimäärin noin 2½ %. Työkustannusten nousun ja hidastuvan tuottavuuskehityksen myötä tehdasteollisuuden kilpailukyky heikkenee kuluvana vuonna useimmilla teollisuuden toimialoilla. Kehityskuva jatkuu samanlaisena myös ensi vuonna; muussa kuin sähköteknisessä teollisuudessa kilpailukyky saattaa painua v jo alle pitkän aikavälin keskiarvon. Taulukossa 1 esitettävä arvio talouskasvusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on vuosien osalta marraskuussa julkaistun vuoden 2009 täydennetyn talousarvioesityksen mukainen. Ennusteen lähtökohtaoletukset ovat yhdensuuntaisia komission esittämien arvioiden kanssa. Talouskehitykseen liittyvien riskien vaikutusta julkisen talouden kehitysuraan käsitellään luvussa

20 18 Taulukko 1a. Makrotalouden näkymät mrd. euroa muutos, % 1. BKT:n määrä 4,5 2,6 0,6 1,8 2,4 2,2 2. BKT käyvin hinnoin 179,7 7,6 6,3 2,5 3,9 4,5 4,2 BKT:n määrän komponentit 3. Yksityiset kulutusmenot 90,6 3,2 3,0 1,8 2,3 2,2 2,0 4. Julkiset kulutusmenot 38,2 1,3 1,6 1,8 1,4 1,5 1,5 5. Pääoman muodostus 32,2 8,5 2,1-2,7-1,5 2,6 2,1 6. Varastojen muutos (% BKT:sta) 3,6 2,0 2,8 2,5 2,5 2,5 2,5 7. Tavaroiden ja palvelusten vienti 82,2 8,2 3,4-0,4 4,0 5,0 4,5 8. Tavaroiden ja palvelusten tuonti 73,1 6,6 3,0 0,0 3,4 4,0 3,5 Laskennallinen vaikutus BKT:n kasvuun, %-yksikköä 9. Kotimainen lopputuotekysyntä 165,3 3,6 2,3 0,8 1,2 2,0 1,8 10. Varastojen muutos 3,6-0,1 0,0 0,0 0,2-0,1-0,2 11. Nettovienti 9,1 1,1 0,3-0,2 0,4 0,6 0,6 Taulukko 1b. Hintaindeksien kehitys muutos, % 1. BKT:n hinta 2,9 3,6 1,8 2,1 2,0 2,0 2. Yksityisen kulutuksen hinta 2,2 4,2 2,2 1,9 2,0 2,0 3. Harmonisoitu kuluttajahintaindeksi 1,6 4,0 2,3 1,9 2,0 2,0 4. Julkisen kulutuksen hinta 3,4 4,6 3,7 3,5 3,0 3,0 5. Investointien hinta 4,5 3,7-0,9 2,0 2,0 2,0 6. Vientihintaindeksi 0,7 1,2-1,2 1,5 0,5 0,0 7. Tuontihintaindeksi 2,1 4,1-2,0 1,8 1,0 1,0

21 19 Taulukko 1c. Työmarkkinoiden kehitys 2007 taso muutos, % 1. Työllisyys, 1000 henkeä ,0 1,5-1,1-0,2 0,2 0,1 2. Työllisyys, 1000 työtuntia ,9 1,2-1,1-0,4 0,0-0,1 3. Työttömyysaste 6,9 6,3 7,1 7,2 6,8 6,6 4. Työn tuottavuus, henkeä 2,5 1,2 1,8 2,0 2,2 2,1 5. Työn tuottavuus, tehdyt työtunnit 2,5 1,4 1,7 2,2 2,4 2,3 6. Palkansaajakorvaukset 68,4 5,9 7,2 4,0 4,8 4,2 4,1 7. Palkansaajakorvaukset työntekijää kohden 3,8 5,7 5,1 5,0 4,0 4,0 Taulukko 1d. Sektorikohtaiset taseet % BKT:sta 1. Suomen nettoluotonanto ulkomaille 5,4 4,0 3,6 3,7 3,9 3,9 josta: - Tavaroiden ja palvelujen tase 5,1 4,0 4,0 4,2 4,4 4,4 - Tuotannontekijäkorvausten ja tulonsiirtojen tase 0,3-0,1-0,5-0,6-0,6-0,6 - Pääomansiirrot 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 2. Yksityisen sektorin nettoluotonanto 1,2 0,8 2,6 3,7 4,0 4,1 3. Julkistalouden nettoluotonanto 5,3 4,4 2,1 1,1 1,0 0,9 4. Tilastollinen ero -1, Taulukko 1e. Taustaoletukset* kk EURIBOR-korko 4,3 4,6 3,5 4,1 Obligaatiokorko 10v. 4,3 4,1 4,0 4,1 USD/EUR-valuuttakurssi 1,4 1,5 1,4 1,4 Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi 2,1 3,9-0,5-0,1 Maailman BKT-kasvu 4,9 4,3 2,9 3,8 EU-27 BKT-kasvu 2,9 1,4 0,2 1,1 Tärkeimpien vientimarkkinoiden BKT-kasvu 8,7 6,4 4,0 5,1 Maailmankaupan kasvu 7,1 5,3 2,4 4,0 Raakaöljy (USD/barreli) 70,9 104,0 85,7 90,4 * Keskipitkän aikavälin laskelman taustaksi ei ole määritelty tarkkoja taustaoletuksia, vaan laskelmat perustuvat yleisempiin arvioihin toimintaympäristön kehityksestä.

22 Keskipitkän aikavälin talouskehitys Suomen talouskasvun perustekijät muuttuvat vuosikymmenen vaihteessa. Vaikka suhdannetilanteen voidaan arvioida normalisoituvan, alkaa väestön ikääntyminen rajoittaa talouskasvua jo vuosikymmenen vaihteen jälkeen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön eli vuotiaiden määrä alkaa vähentyä vuodesta 2010 lähtien. Väestön ikääntymiseen on valmistauduttu rakenteellisin uudistuksin, ja mm. v voimaan tulleen eläkeuudistuksen seurauksena etenkin vanhempien ikäluokkien työhön osallistuminen onkin lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Väestön ikärakenteen muutos on kuitenkin niin voimakas, että työvoiman määrän arvioidaan kääntyvän laskuun jo ensi vuonna ja jatkavan sen jälkeen loivaa laskua. Myös talouden laskusuhdanne heikentää lähivuosina työvoiman tarjontaa ja voi aikaistaa päätöksiä jäädä eläkkeelle. Keskipitkän aikavälin kasvunäkymiä on arvioitu EU-komission ja jäsenmaiden yhdessä käyttämällä tuotantofunktiomenetelmällä. Siinä talouden kasvupotentiaalia tarkastellaan arvioimalla tuotantopanosten, eli työvoiman ja pääoman, sekä tuottavuuden kehitystä. Menetelmän tuottamaan kasvu-uraan liittyy monia epävarmuustekijöitä. Niiden merkitys korostuu tämänhetkisessä taloustilanteessa, jossa talouskasvu heikkenee voimakkaasti ennen tarjontarajoitteiden voimistumista. Siksi esitetyn perusuran lisäksi on syytä ottaa huomioon myös vaihtoehtoiset kasvunäkymät. Luvussa 4.1 on tarkasteltu sekä perusuraa nopeamman että hitaamman kasvun vaihtoehtoja. Keskipitkällä aikavälillä Suomen talouskasvun arvioidaan vähitellen kiihtyvän ensi vuoden hyvin hitaan kasvun jälkeen. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että kansainvälinen talous elpyy ja talouskasvu piristyy Suomen viennin kannalta tärkeillä alueilla. Rakenteellisista tekijöistä kuten työvoiman tarjonnan supistumisesta johtuen Suomen kansantuotteen kasvun arvioidaan painuvan vuoteen 2012 mennessä jälleen kahden prosentin tuntumaan. Tarjontarajoitteet heikentävät kansantalouden kasvupotentiaalia pysyvästi, ellei työpanosta voida vastaavasti kasvattaa mm. työuria pidentämällä tai maahanmuuton avulla. Viennin vuotuisen kasvun arvioidaan nopeutuvan vuodesta 2010 lähtien 4-5 prosentin tuntumaan, kun kysyntä maailmantaloudessa jälleen vilkastuu. Myös yksityisen kulutuksen arvioidaan jälleen lisääntyvän ensi vuoden hitaamman kasvun jälkeen. Keskipitkällä aikavälillä kotitalouksien velkaantuminen rajoittaa kuitenkin yksityisen kulutuksen kasvua. Toisaalta ansiotason nousu ja tuloveroratkaisut tukevat kuluttajien ostovoimaa lähivuosina. Teollisuuden työpaikkojen vähentymisestä huolimatta työllisten määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Talouden rakennemuutoksen myötä uusia työpaikkoja on syntynyt etenkin palvelualoille. Keskipitkän aikavälin kasvunäkymät eivät kuitenkaan luo edellytyksiä yhtä suureen työllisyyden parantumiseen tulevina vuosina. Laskusuhdanne synkentää lähivuosina työmarkkinatilannetta, minkä vuoksi työllisten määrän arvioidaan lisääntyvän halli-

23 tuskauden aikana yhteensä vain reilulla hengellä. Vuosien notkahduksen jälkeen työllisten määrän arvioidaan kasvavan jälleen, mutta työvoiman määrän vähenemisestä johtuen kasvu jää maltilliseksi. Työttömyysasteen arvioidaan olevan noin 6½ % ja työllisyysasteen noin 70 % v

24 22

25 23 3 Julkisen talouden tasapaino ja velka 3.1 Finanssipolitiikan strategia ja keskipitkän aikavälin budjettitavoite Vakausohjelmassa Suomen keskipitkän aikavälin budjettitavoitteeksi on asetettu koko julkisen talouden 2 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Viime vuosien tapaan tavoite toteutuu ohjelmakauden alkuvuosina. Julkisyhteisöjen rakenteellinen ylijäämä on kuitenkin heikkenemässä nopeasti eikä se ilman uusia toimenpiteitä yllä enää ohjelmakauden lopulla tavoitteeseen. Hallitus on varautunut ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin, mikäli ylijäämätavoitteen toteutuminen vaarantuu. Mitä voimakkaammaksi ja pitkäkestoisemmaksi kansainvälisen talouden heikkouden tila muodostuu, sitä tärkeämpää on, että vakaan talouden kotimaiset perustekijät, julkinen talous ja kilpailukyky, ovat kestävällä pohjalla. Hallitusohjelman mukaisena tavoitteena on, että työllisyyttä vahvistavien rakenteellisten uudistusten tukemana valtiontalouteen muodostuu vaalikauden lopulla yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaava rakenteellinen ylijäämä. Kuntien ja sosiaaliturvarahastojen arvioitu kehitys huomioon ottaen tämä vastaa julkisen talouden käsittein ilmaistuna noin 3½ prosentin rakenteellista ylijäämää. Tämän mukaisesti hallitus tavoittelee ohjelmassaan 3½ prosentin rakenteellista ylijäämää suhteessa bruttokansantuotteeseen vaalikauden lopulla v Hallituksen tavoitteena on ajoittaa menonlisäykset ja veronkevennykset siten, että vakaa suhdannekehitys ei vaarannu ja ylijäämätavoite saavutetaan. Veropoliittisten toimien mitoituksen suhteen hallitus on sitoutunut siihen, etteivät ne vaaranna julkisen talouden pitkän ajan kestävyyttä eivätkä Suomen vakausohjelmaan sisältyviä sitoumuksia. Hallitusohjelmassa lisäksi todetaan, että valtiontalouden alijäämä ei edes poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa saa ylittää 2½ prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä ottaen huomioon sosiaaliturvarahastojen ylijäämä merkitsisi koko julkisen talouden asettumista suurin piirtein tasapainoon. Vakausohjelmassa esitetyssä perusurassa on otettu huomioon vuoden 2009 talousarvioesityksen ja annetun täydennetyn talousarvioesityk-

26 24 sen yhteydessä tehtyjen päätösten aiheuttamat lisämenot kehyskaudella sekä keskeisimmät tiedossa olevat budjettitalouden menopaineet ja veroratkaisut. Vuonna 2012 julkisyhteisöjen ylijäämän arvioidaan olevan 0,9 % suhteessa bruttokansantuotteeseen, jolloin valtiontalouden alijäämä on 1,2 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hallitusohjelman tavoite valtiontalouden yhden prosentin rakenteellisesta ylijäämäsuhteesta ei tässä esitetyn arvion mukaan ole siten toteutumassa. Tässä ohjelmassa esitetyn perusuran mukainen julkistalouden tasapaino ei myöskään vielä riitä varmistamaan julkistalouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Arvio julkistalouden kestävyyden turvaavasta julkisen talouden ylijäämäsuhteesta keskipitkällä aikavälillä on noin 4 %. Kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi on talouspolitiikassa tarjolla useita eri vaihtoehtoja, joita voidaan myös yhdistää keskenään. Vastuullisen budjettipolitiikan lisäksi julkisen talouden kestävyyttä voidaan vahvistaa toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia, jotka tukevat julkisen sektorin tuottavuutta, eläkejärjestelmän kestävyyttä tai työllisyyttä. Hallituskauden aikana arvioidaan, onko väestön ikääntymiseen varauduttu kestävyyden turvaavalla tavalla. Tarvittaviin uudistuksiin ryhdytään vielä hallituskauden aikana. Kestävyyslaskelma on esitetty vakausohjelman luvussa 6. Hallitus pyrkii varautumaan julkiseen talouteen kohdistuvaan paineeseen vahvistamalla julkisen talouden kestävyyttä rakenteellisin uudistuksin sekä harjoittamalla vastuullista meno- ja veropolitiikkaa. Julkisen talouden kestävyyden kannalta työllisyysasteen kohottaminen on välttämätöntä. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia helpottamaan tarvitaan suurempaa ammatillista ja alueellista liikkuvuutta. Rakenteellista työttömyyttä on pyrittävä alentamaan myös sosiaaliturvan ja koulutusjärjestelmän uudistuksin. Hallitus on sitoutunut tehtyyn ja maaliskuussa 2008 tarkistettuun kehyspäätökseen, jolla asetettiin vaalikauden yli ulottuva, menojen kasvua rajoittava menokehys. Hallitusohjelman mukaisia toimenpiteitä toteutetaan siinä määrin kuin se menokehyksen puitteissa on mahdollista. Julkisen sektorin tuottavuutta pyritään parantamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä valtion tuottavuusohjelman avulla. Tämä tarkoittaa julkisen toiminnan tehostamista ja julkisen sektorin työvoiman kohdentamista uudelleen vastaamaan paremmin väestön ikääntymisestä aiheutuvia tarpeita. Ensi vuoteen ajoitetut, hallitusohjelman mukaiset, työllisyyden parantamiseen tähtäävät työn veronkevennykset sopivat hyvin heikkenevään suhdannekuvaan. Kokonaisuutena finanssipolitiikka on ensi vuonna talousarvioesitykseen sisältyvien veroratkaisujen myötä selkeästi kokonaiskysyntää ja kasvua tukevaa. Veronkevennykset lisäävät kotitalouksien ostovoimaa, alentavat verokiilaa, parantavat siten työnteon ja työn teettämisen kannustimia sekä edesauttavat maltillisia palkkaratkaisuja.

27 3.2 Julkisyhteisöjen rahoitusasema ja julkinen velka 25 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä on vuosina keskimäärin 2 % suhteessa kokonaistuotantoon. Julkistalouden EMU-suhteen ennakoidaan nousevan noin 34½ prosenttiin tarkasteluajanjakson lopulla. Suomi täyttää EUmaita koskevan vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteet julkisen talouden ylijäämäsuhteen ja velkaantuneisuuden osalta. Kokonaistuotannon kasvu hidastuu selvästi ensi vuonna. Suhdannenäkymien heikkeneminen heijastuu myös veropohjien kehitykseen. Suhdanneluonteisen heikkenemisen lisäksi näköpiirissä oleva demografinen muutos alkaa näkyä tarkasteluajanjaksolla julkisyhteisöjen menoasteen nousuna. Julkisen talouden ylijäämä pieneneekin nykyiseltä vahvalta tasoltaan ohjelmakauden aikana. Eniten heikkenee valtiontalouden rahoitusasema, joka heikkenee ohjelmakaudella lähes 2 ½ prosenttiyksikköä. Hallitus pyrkii kuitenkin ohjelmallaan vahvistamaan talouskasvua mm. työvoiman tarjontaa lisäävillä toimenpiteillä. Nopeampi talouskasvu vahvistaisi valtiontalouden tilaa ja parantaisi julkisen talouden kestävyyttä. Suomen julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä on jatkossakin ennen muuta työeläkelaitosten ylijäämän varassa. Työeläkerahastojen ylijäämä alkaa kuitenkin pienentyä jo keskipitkällä aikavälillä eläkemenojen kasvun seurauksena. Sosiaaliturvarahastojen ylijäämä on kokonaisuudessaan kuluvana vuonna 3 % suhteessa bruttokansantuotteeseen ja sen arvioidaan laskevan noin 2 ½ prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Valtio ja kunnat ovat kuluvaa vuotta lukuun ottamatta ohjelmakaudella alijäämäisiä. Paikallishallinto on ollut lievästi alijäämäinen koko 2000-luvun, ja kuntasektorin velka on kaksinkertaistunut vuosikymmenen alkuun verrattuna. Viime vuosien hyvän talouskasvun seurauksena kuntien verotulojen kasvu on kuitenkin ollut erittäin nopeaa, mutta myös kuntien menot ovat kasvaneet vauhdikkaasti. Paikallishallinnon rahoitusasema kohenee kuluvana vuonna tasapainoiseksi, ja kuntien lainakannan kasvu hidastuu. Yleisen talouskehityksen paranemisesta huolimatta kuntien väliset taloudelliset erot ovat pysyneet suurina. Vuonna 2009 kuntatalous heikkenee mutta pysyy vielä lähellä tasapainoa. Tämänhetkisen suhdannekäänteen vaikutukset näkyvät kuntien taloudessa tuntuvammin v. 2010, etenkin kun kuntien menojen kasvu pysyy nopeana suurten palkankorotusten seurauksena. Heikon talouden kuntien määrä lisääntynee kuitenkin jo v Keskipitkällä aikavälillä kuntatalouden vakautta uhkaa myös talouden kasvuedellytysten pidemmän aikavälin heikkeneminen samalla kun palvelutarpeet kasvavat. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanovaihe, työvoimapula sekä suuret investointipaineet saattavat lisätä kuntatalouden menoja vielä ennakoitua enemmän. Ilman käyttötalouden menokehityksen hillintää sekä investointien kestävää mitoitusta ja ajoitusta kuntataloutta uhkaa pysyvä alijäämäisyys ja velkakierteen jatkuminen.

28 Julkisen talouden suhdannekorjattu tasapaino EU-komission ja jäsenmaiden käyttämällä tuotantofunktiomenetelmällä arvioituna Suomen kansantalouden potentiaalinen tuotanto on viime vuosina kasvanut reilun kolmen prosentin vuosivauhdilla. Potentiaalisen kasvun arvioidaan kuitenkin hidastuvan noin 1½ prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Tämä johtuu pääosin siitä, että työikäisen väestön määrä alkaa vähentyä. Potentiaalisen tuotannon kasvu on siksi tulevaisuudessa pääasiassa riippuvainen suotuisasta tuottavuuskehityksestä. Viime vuosien noususuhdanteen aikana Suomen kansantalous on kasvanut selvästi tuotantopotentiaaliaan nopeammin. Noususuhdanteen taituttua kasvun arvioidaan kuitenkin jäävän kuluvana ja tulevana vuonna huomattavasti potentiaalista kasvua hitaammaksi. Tällöin potentiaalisen tuotannon ja toteutuneen tuotannon välisen eron, ns. tuotantokuilun arvioidaan painuvan selvästi negatiiviseksi. Tuotantokuilu alkaa jälleen kutistua vuosikymmenen vaihteen jälkeen, mutta sen ei oleteta vielä kokonaan umpeutuvan vuoteen 2012 mennessä. Näin ollen kokonaistuotanto olisi jäämässä v vielä arvioitua potentiaalisen tuotannon tasoa alemmaksi. Arviota tehtäessä on kuitenkin otettava huomioon potentiaalisen tuotannon ja tuotantokuilun laskemiseen liittyvä epävarmuus, joka johtuu mm. lähivuosien talous- ja työmarkkinakehitykseen liittyvästä epävarmuudesta sekä edessä olevasta pääosin ikääntymisestä johtuvasta rakennemuutoksesta. Kokonaistuotannon kasvun hidastuminen heijastuu myös julkisen talouden ja valtiontalouden tasapainoihin, jotka heikkenevät kuluvana ja tulevana vuonna. Poistamalla julkisyhteisöjen ylijäämästä suhdanteiden vaikutus voidaan arvioida, minkälainen vaikutus päätösperäisellä finanssipolitiikalla on julkisyhteisöjen tasapainoon. Viime vuosien nopean kasvun aikana suhdannekorjattu tasapaino on vahvistunut, mutta kuluvana vuonna suhdannekorjatun ylijäämän arvioidaan kääntyvän laskuun ja ensi vuonna sen arvioidaan heikkenevän runsasta yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaavalla määrällä 1. Tämä johtuu mm. tuloveronkevennyksistä ja ruoan arvonlisäveron alentamisesta. Päätösperäisen finanssipolitiikan voidaan näin luonnehtia olevan tulevana heikon suhdannekehityksen aikana selvästi kasvua tukevaa. 1 Suhdannekorjattu jäämä on laskettu hyödyntämällä arvioita tuotantokuilusta sekä OECD:n tulo- ja menojoustoestimaatteja. Joustoestimaatteihin liittyy kuitenkin epävarmuutta etenkin suhdannekäänteessä. Joustojen avulla on vaikea ottaa huomioon esimerkiksi kaikkia verokertymän ajoitukseen liittyviä tekijöitä.

29 27 Taulukko 2. Julkisyhteisöjen näkymät 2007 milj. euroa % BKT:sta Nettoluotonanto alasektoreittain 1. Julkisyhteisöt yhteensä ,3 4,4 2,1 1,1 1,0 0,9 2. Valtio ,1 1,2-0,4-1,3-1,2-1, Paikallishallinto ,1 0,1-0,1-0,2-0,2-0,3 5. Sosiaaliturvarahastot ,3 3,1 2,6 2,6 2,5 2,5 Julkisyhteisöt 6. Tulot yhteensä ,6 51,4 50,3 49,7 49,4 49,4 7. Menot yhteensä ,3 47,0 48,2 48,6 48,4 48,5 8. Nettoluotonanto ,3 4,4 2,1 1,1 1,0 0,9 9. Korkomenot ,4 1,5 1,3 1,3 1,2 1,3 10. Perusjäämä ,8 5,8 3,4 2,4 2,2 2,3 Tulolajit 11. Verotulot (11=11a+11b+11c) ,8 30,0 29,3 28,7 28,4 28,3 11a. Tuotannon ja tuonnin verot ,0 12,7 12,7 12,2 12,0 11,9 11.b Tuloverot ,5 17,1 16,4 16,3 16,1 16,1 11c. Pääomaverot 459 0,3 0,3 0,2 0,2 0,2 0,2 12. Sosiaaliturvamaksut ,0 11,7 11,8 12,1 12,1 12,2 13. Omaisuustulot ,3 4,3 3,8 3,8 3,7 3,7 14. Muut tulot (14= ) ,4 5,3 5,4 5,2 5,2 5,2 15.=6. Tulot yhteensä ,6 51,4 50,3 49,7 49,4 49,4 josta: Veroaste ,6 41,5 40,9 40,5 40,3 40,3 Menolajit 16. Kollektiivinen kulutus ,1 7,1 7,4 7,4 7,3 7,3 17. Sosiaaliset tulonsiirrot yhteensä (17=17a+17b) ,2 29,1 30,1 30,6 30,7 30,8 17a. Luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot ,1 14,1 14,5 14,7 14,8 14,9 17.b Muut sosiaaliset tulonsiirrot ,1 15,0 15,6 15,9 15,9 15,9 18.=9 Korkomenot ,4 1,5 1,3 1,3 1,2 1,3 19. Tukipalkkiot ,2 1,2 1,2 1,2 1,2 1,2 20. Kiinteän pääoman bruttomuodostus ,6 2,6 2,5 2,5 2,4 2,3 21. Muut menot (21 = ) 10218,0 5,7 5,5 5,7 5,6 5,6 5,5 22.=7. Menot yhteensä ,3 47,0 48,2 48,6 48,4 48,5 josta: Julkinen kulutus ,2 21,2 21,9 22,1 22,1 22,2

30 28 Taulukko 3. Julkisyhteisöjen velkakehitys % BKT:sta 1. Bruttovelan taso, % BKT:sta 35,1 32,4 33,0 33,7 34,1 34,6 2. Bruttovelan muutos, %-yks. -4,1-2,7 0,6 0,7 0,4 0,5 Bruttovelan muutokseen vaikuttavat tekijät, %-yks. 3. Perusjäämä 6,8 5,8 3,4 2,4 2,2 2,3 4. Korkomenot 1,4 1,5 1,3 1,3 1,2 1,3 5. Virta-varantokorjauserät 1,2 1,7 2,7 1,8 1,4 1,4 josta: - Rahoitusvarojen nettohankinta 3,9 3,2 2,9 2,9 2,8 2,7 - josta: yksityistämistulot -0,2-0,2-0,2-0,2-0,2-0,2 - Muut (ml. bkt:n kasvun vaikutus) -2,7-1,6-0,3-1,1-1,4-1,2 Velan implisiittinen korko (= sulautetut korkomenot per edellisvuoden velkataso * 100) 4,0 4,2 4,0 4,2 3,7 4,0 Muut muuttujat 6. Likvidi rahoitusvarallisuus 91, Nettorahoitusvelka (7=1-6) -56, Taulukko 4. Suhdanteiden vaikutus julkisen talouden tasapainoon % BKT:sta 1. BKT:n määrän %-muutos 4,5 2,6 0,6 1,8 2,4 2,2 2. Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä 5,3 4,4 2,1 1,1 1,0 0,9 3. Korkomenot 1,4 1,5 1,3 1,3 1,2 1,3 4. Potentiaalinen BKT, %-muutos 3,1 3,3 2,7 2,3 1,8 1,5 kontribuutiot: - työpanos 0,4 0,6 0,2 0,0-0,3-0,5 - pääomapanos 0,7 0,7 0,6 0,4 0,2 0,1 - kokonaistuottavuus 2,0 1,9 1,9 1,9 1,9 1,9 5. Tuotantokuilu 1,5 0,9-1,1-1,7-1,1-0,4 6. Rahoitusjäämän suhdannekomponentti 0,7 0,4-0,6-0,8-0,5-0,2 7. Rakenteellinen rahoitusjäämä (2-6) 4,6 3,9 2,7 2,0 1,6 1,1 8. Rakenteellinen perusjäämä (7+3) 6,0 5,4 4,0 3,3 2,8 2,4

31 29 4 Herkkyystarkastelu ja vertailu edellisen vuoden ohjelmaan 4.1 Talouskehityksen riskit ja niiden vaikutus julkiseen talouteen Kuluvana syksynä pahentuneet ja reaalitalouteen levinneet rahoitusmarkkinoiden ongelmat aiheuttavat suurta epävarmuutta talousnäkymiin. Suomen kansantalous kohtaa laskusuhdanteen kuitenkin suhteellisen hyvistä lähtökohdista. Hintakilpailukyky on edelleen hyvä, ja yritysten taseet ovat vahvoja. Myös pankkisektorin taseet ovat kunnossa. Työllisyys on parantunut viime vuosina poikkeuksellisen nopeasti ja työmarkkinatilanteen kohennuttua myös rakenteellinen työttömyys on alentunut. Ylijäämäinen julkinen talous antaa liikkumavaraa automaattisten vakauttajien toiminnalle. Mahdollisuudet kestää rahoitusmarkkinoiden heilahtelut ja reaalitalouden ongelmat ovat siten suhteellisen hyvät. Keskipitkän aikavälin näkymiin liittyy kuitenkin riskejä. Vakausohjelman perusurassa esitetyn kehityksen toteutuminen edellyttää, että kansainvälinen laskusuhdanne jää lyhyeksi ja maailmantalouden kasvu kiihtyy jälleen v Rahoitusmarkkinoiden ongelmien leviäminen ja jatkuva epävarmuus voivat kuitenkin vaikuttaa lähivuosien kasvunäkymiin arvioitua voimakkaammin. Mikäli kansainvälinen laskusuhdanne pitkittyy tai syvenee arvioitua enemmän, näkyvät vaikutukset myös Suomen taloudessa etenkin vientinäkymien, yritysten investointien ja kotitalouksien kulutuskäyttäytymisen kautta. Työmarkkinatilanteen heikkeneminen sekä varallisuushintojen lasku voivat sysätä kotitaloudet ennakoitua varovaisempaan kulutuskäyttäytymiseen. Kotitaloudet ovat viime vuosina kuluttaneet käytettävissä olevia tulojaan enemmän ja säästämisaste on laskenut poikkeuksellisen matalalle tasolle. Kotitalouksilla on velkaa jo keskimäärin yli 100 % suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Tosin eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten kotitalouksien velkataakka on keskimääräistä tasoa. Kotitalouksien varat ja velat ovat kuitenkin jakautuneet hyvin epätasaisesti. Osa kotitalouksista on jo niin velkaantuneita, että velan takaisinmaksu alkaa rajoittaa väistämättä niiden kulutusmahdollisuuksia.

32 30 Suomen tulevien vuosien talousnäkymiä varjostaa kansainväliseen talouteen liittyvien riskien lisäksi huoli kotimaisen teollisuuden hintakilpailukyvyn rapistumisesta etenkin heikomman tuottavuuskehityksen aloilla. Viime vuosina EU-maiden keskiarvoa kovemmat nimellispalkankorotukset eivät ole olleet kohtalokkaita kilpailukyvyn kannalta, sillä kustannusten nousua on kompensoinut nopea tuottavuuden kasvu, joka on ollut kaksinkertaista eurooppalaiseen keskiarvoon verrattuna. Kuluvana ja tulevana vuonna tuottavuuden kasvu on kuitenkin hidastumassa alle totutun kasvuvauhdin samalla kun nimellispalkat nousevat poikkeuksellisen nopeasti. Ansiotason nousu jatkuu nopeana myös keskipitkällä aikavälillä. Vaikka inflaation arvioidaan hidastuvan ensi vuonna, on riskinä, että kuluvana vuonna koettua poikkeuksellisen korkeaa yleisen hintatason ja etenkin elintarvikkeiden hintojen nousua pyritään kompensoimaan palkankorotuksin seuraavissa palkkaneuvotteluissa. Voimassa oleviin tulosopimuksiin sisältyvät erot avoimen ja suljetun sektorin sopimuskorotuksissa voivat myös aiheuttaa paineita seuraavalla sopimuskierroksella. Viime vuonna sovitut nimellispalkankorotukset kasvattavat julkisia kulutusmenoja ja aiheuttavat riskin etenkin kuntatalouden vakaudelle. Talouskasvun hiipuminen näkyy nopeasti kuntien tuloissa, kun taas palkankorotukset pitävät lähivuosina kuntien menojen kasvun nopeana. Työvoiman määrän vähenemisen vuoksi paheneva työvoimapula saattaa tulevaisuudessa lisätä kuntien palkka- ja ostomenoja vielä ennakoitua enemmän. Lisäksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen täytäntöönpanovaiheen vaikutus kuntien menoihin voi olla odotettua suurempi. Ilmastonmuutos, sen torjunta ja siihen sopeutuminen ovat suuri haaste koko kansantaloudelle. Pitkällä aikavälillä ne heikentävät talouden kasvupotentiaalia ja kilpailukykyä, vaikka lyhyellä aikavälillä ilmastonmuutoksen torjunta lisäisikin investointeja uusiutuvaan energiaan ja energiansäästötoimiin. Valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategian valmistelussa on arvioitu EU:n ilmasto- ja energiapaketin toimeenpanon alentavan Suomen bruttokansantuotetta v lähes prosentilla perusuraan verrattuna. Vuoden 2012 jälkeisen kansainvälisen ilmastosopimuksen rahoittamisesta aiheutuu myös lisähaaste Suomelle. Alustavien arvioiden mukaan uuden sopimuksen kokonaiskustannukset voivat olla 0,3 0,5 % globaalista bruttokansantuotteesta. Kokonaistuotannon keskipitkän aikavälin näkymien arvioinnissa on hyödynnetty EU:n komission ja jäsenmaiden käyttämää tuotantofunktiomenetelmää, jolla on pyritty arvioimaan potentiaalisen tuotannon kasvua. Menetelmään liittyy monia epävarmuustekijöitä, jotka korostuvat demografisesta muutoksesta johtuvan rakennemuutoksen alla. Keskipitkän aikavälin kehityksen suurimmat riskit liittyvätkin työllisyyden ja tuottavuuden kehitykseen. Laskusuhdanteen mahdollinen pitkittyminen voi heikentää työvoiman kysyntää ja heijastua työvoiman tarjontaan arvioitua enemmän aikaistaen siten väestön ikääntymisestä johtuvaa työvoiman määrän vähenemistä.

33 31 Oheisissa kuvioissa on esitetty perusuraa hitaamman ja nopeamman talouskasvun vaikutukset julkisen talouden rahoitustasapainoon ja velkaan. Laskelmissa on oletettu, että tuotannon kasvu poikkeaa yhden prosenttiyksikön molempiin suuntiin perusuraan nähden. Hitaamman kasvun vaihtoehdossa kokonaistuotanto kasvaisi tarkastelujakson lopulla runsaan yhden prosentin. Työttömyysaste nousisi yli 8 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Julkinen talous muuttuisi reilusti alijäämäiseksi ja velkasuhde nousisi noin 39 prosenttiin. Tämä heikentäisi huomattavasti julkisen talouden kestävyyttä varauduttaessa väestön ikääntymiseen. Talouskasvun vaikutus julkistalouteen on arvioitu käyttämällä OECD:n joustoestimaatteja. Mikäli talouskasvu olisi koko tarkasteluajanjaksolla perusuran kasvua nopeampaa, alenisi työttömyysaste 5 prosentin tuntumaan ja julkisen talouden ylijäämä kasvaisi lähes 3 prosenttiin. Velkasuhde alenisi vuoteen 2012 mennessä noin 30 prosenttiin. Perusuraa suotuisamman talouskasvun saavuttaminen edellyttää kuitenkin työvoiman tarjonnan kasvua ja rakenteellisen työttömyyden alenemista keskipitkällä aikavälillä. Työurien tulisi edelleen pidentyä, maahanmuuton sekä työvoiman liikkuvuuden lisääntyä ja kohtaantoongelmien helpottua. Ilman työvoiman tarjontaa ja työmarkkinoiden toimintaa lisääviä rakenteellisia uudistuksia muodostuvat tarjontarajoitteet nopeamman kasvun esteeksi. % 6 JULKISYHTEISÖJEN RAHOITUSJÄÄMÄ suhteessa bruttokansantuotteeseen % 50 JULKINEN VELKA suhteessa bruttokansantuotteeseen Nopea kasvu Perusura Hidas kasvu Hidas kasvu Perusura Nopea kasvu 190 BRUTTOKANSANTUOTE, miljardia euroa TYÖTTÖMYYSASTE % Nopea kasvu Perusura Hidas kasvu Hidas kasvu Perusura Nopea kasvu