Jos haluat korkealle, aloita matalalta; jos haluat kauas, aloita läheltä.

Transkriptio

1

2 Jos haluat korkealle, aloita matalalta; jos haluat kauas, aloita läheltä. Kiinalainen sananlasku

3

4 Kirjan nimi: Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla Toimittaja: Kari Viinisalo Graafinen suunnittelu, taitto ja kuvitus: Olli Turunen Tovia Design Oy Valokuvat artikkelien kirjoittajien ellei toisin mainita Kustantaja: Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry ISBN Painopaikka: Oy Fram Ab, Vaasa 2013

5 Toimittanut Kari Viinisalo

6 Sisällys Esipuhe...6 OSA 1 Oppisopimuskoulutuksen pedagogisia ja laadullisia kysymyksiä... 9 Oppisopimuskoulutuksen pedagogiikkaa Kari Viinisalo Kohti oppisopimuskoulutuksen järjestämisen yhteisiä toimintatapoja Virpi Pikkuaho Etevä-kartoitus tukee oppisopimusta Liisa Klinge Oppiminen työpaikalla Olavi Leino Vähemmällä enemmän oppisopimus Tarmo Välikoski Oppisopimuskoulutuksen tuottavuuden, kustannusten ja laadun arviointi kokemuksia QEK-työkalun käytöstä Saksassa ja Suomessa Pekka Kämäräinen OSA 2 Nuoret ja oppisopimus Elämää kouluun, koulu elämään näkökulmia nykyhaasteisiin ja niiden ratkaisemiseen Tuomo Lähdeniemi Nuorten tuettu oppisopimus matka ammatti-identiteettiin Eija Ahola, Anne Sivonen Nuorten oppisopimuskoulutus on haasteellinen juttu, myös meille aikuisille Petri Hänninen Nappaa nuori töihin Vesa Laakso...171

7 OSA 3 Oppisopimus ja Eurooppa Kansainvälistä yhteistyötä opiskelijat ja asiantuntijat maailmalla Sari Turunen-Zwinger Vaihtokokemuksia Euroopasta Tuula Kajaste, Arja Kuutti, Anne Nikkanen, Liisa Rantalainen, Meri Pekkanen Kertooko nuorisotyöttömyyden määrä ammatillisen koulutuksen laadusta? Esimerkkeinä Suomi ja Sveitsi Stefanie Stolz OSA 4 Oppisopimus ja työelämän kehittäminen Matkalla uuteen osaamiseen: Osaamisvaatimuksista ja oppimisesta tulevaisuuden työelämässä Tuomo Alasoini Osaamisen kehittäminen ja johtaminen yrityksissä Lauri Tuomi Korkeakoulutus ja työelämän kehittäminen Pentti Rauhala Yrittäjyyttä oppisopimuksella? Asko Miettinen Kirjoittajat...307

8 Esipuhe Oppisopimus osaamista meillä ja muualla on syntynyt tarpeesta tuoda ammatillista koulutusta käsittelevään koulutuspoliittiseen keskusteluun oppisopimuskoulutuksen ja työelämän asiantuntijoiden puheenvuoroja. Toivottavasti tämä kirja antaa koulutuksen kentällä työskenteleville sekä koulutuspolitiikan päättäjille rakentavia aineksia kehitettäessä suomalaiseen yhteiskuntaan sopivaa oppisopimuskoulutusta. On tärkeää että oppisopimus palvelee omalta osaltaan parhaalla mahdollisella tavalla työelämämme tarvitseman osaamisen kehittämistä. Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään oppisopimuskoulutuksen pedagogisia ja laadullisia kysymyksiä. Kirjoittajat esittelevät oppisopimuskoulutuksen toteutusta opiskelijan, työnantajan, yhteiskunnan ja koulutuksen järjestäjän näkökulmista Suomessa, Englannissa ja Saksassa. Toisessa osassa katse käännetään nuorten oppisopimuskoulutukseen. Suomessa nuoret ovat pääsääntöisesti jääneet oppisopimuskoulutuksen ulkopuolelle. Kuitenkin saksankielisellä kulttuurialueella perinteinen op- 8 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla

9 pisopimuskoulutus on osoittautunut nuorten työllisyyden kannalta hyväksi keinoksi helpottaa koulun ja työelämän nivelvaihetta. On myös esitetty, että oppisopimuskoulutus on yksi Saksan taloudellisen menestyksen tekijöistä. Tässä kirjoittajat esittelevät mielenkiintoisia suomalaisia sovelluksia nuorten oppisopimuskoulutukseksi. Yhtenä teemana on myös koulutuksen ja työn sekä nuorten elämän yhteyksien kehittäminen yleensä. Kolmannessa osassa tuodaan esiin oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia tarjota opiskelijoille ja työnantajille tilaisuuksia kansainväliseen vuorovaikutukseen osana ammatillista koulutusta. Painopiste on opiskelijoiden ja asiantuntijoiden kokemuksilla. Kansainvälistä näkökulmaa edustaa myös artikkeli, jossa vertaillaan suomalaista ja sveitsiläistä ammatillista koulutusta erityisesti nuorten työllisyyden näkökulmasta. Viimeisessä osassa siirrytään laajempaan oppisopimuskoulutuksen toimintaympäristöä kuvaavaan näkökulmaan työelämän kehittämisestä. Tämä on yksi oppisopimuskoulutukseen liittyvä tärkeä elementti. Liikkeelle lähdetään työelämän ja osaamisvaatimusten muutoksista, osaamisen kehittämisestä ja johtamisesta yrityksessä sekä korkeakoulutuksen ja työelämän kehittämisestä. Lopuksi nostetaan esiin suomalaisen yritystoiminnan edistämisen kannalta tärkeä yrittäjien oppisopimuskoulutus. Haluan esittää kiitokseni kirjoittajille ja Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:lle, joka on kustantanut tämän kirjan. Kiitoksen olen velkaa myös Osaaja-lehden toimituskunnalle sekä erityisesti professori Asko Miettiselle, jotka ovat auttaneet kirjan ideoinnissa ja käytännön toimitustyössä. Olli Turunen on vastannut kirjan graafisesta ilmeestä kiitokseni myös hänelle. Toivotan lukijoille antoisaa matkaa oppisopimuskoulutuksen maailmaan. Espoossa Kari Viinisalo Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla 9

10

11 OSA 1 Oppisopimuskoulutuksen pedagogisia ja laadullisia kysymyksiä

12 12 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla

13 Kari Viinisalo Oppisopimuskoulutuksen pedagogiikkaa Johdanto Oppisopimuskoulutuksen pedagogiikalla viittaan tässä tapaan, jolla koulutus toteutetaan ja miten siihen liittyviä järjestelyjä perustellaan yksilön, yhteiskunnan ja yritysten näkökulmasta. Suomessa tällainen keskustelu liittyen erityisesti oppisopimuskoulutukseen on ollut vähäistä tai se on jäänyt kokonaan puuttumaan puhuttaessa ammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Euroopassa oppisopimuskoulutus toteutuu eri maissa hyvin eri tavoin. On suuria vaihteluita muun muassa sen suhteen, mikä on yritysten tai työnantajien rooli koulutusohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa, työssä oppimisen ja kouluoppimisen keskinäisessä suhteessa, kenelle oppisopimuskoulutuksen tarjonta on suunnattu, perustuuko oppisopimuskoulutus työsopimukseen vai onko kyseessä opiskelijan, työnantajan ja oppilaitoksen välinen muu koulutussopimus, miten koulutus rahoitetaan ja miten koulutuksen laatu varmistetaan. Perimmiltään tämä järjestelmien moninaisuus kuvastaa sitä, että eri yhteiskunnissa oppisopimusopiskelijan rooli nähdään eri tavoin. Oppisopi- Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla 13

14 muskoulutukseen liittyvä opiskelun ja työn välinen jännite tai ristiriita työpaikoilla pyritään ratkaisemaan näiden erilaisten näkemysten pohjalta. Esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä oppisopimusopiskelija nähdään enemmän opiskelijana, joka oppii vähitellen täysivaltaiseksi ammattilaiseksi. Suomessa ja Englannissa taas oppisopimusopiskelijaan suhtaudutaan enemmän työntekijänä (ks. esim. Winch 2012, 11; Viinisalo 2010, 23). Voidaan sanoa, että hyvä oppisopimuskoulutus on sellaista, jossa nämä kaksi kilpailevaa arvostusta oppiminen ja tuottava työskentely pystytään sovittamaan yhteen tavalla, joka tyydyttää sekä työnantajaa että opiskelijaa. Pelkistäen oppisopimuskoulutus voidaan jakaa yritys- ja oppilaitoslähtöiseen malliin 1. Yrityslähtöisestä toimintatavasta esimerkkinä ovat saksankielisen kulttuurialueen maat Saksa, Itävalta ja Sveitsi. Tätä koulutusfilosofiaa valottavat omissa artikkeleissaan tässä kirjassa Kämäräinen ja Stolz. Pohjoismaista oppilaitoslähtöistä oppisopimusajattelua edustaa Tanska, jonka oppisopimuskoulutusta on sanottu voileipämalliksi. Yrityslähtöisessä oppisopimuskoulutuksessa koulutusvastuu ja koulutuksen suunnittelu, toteutus ja hallinnointi ovat vahvasti yrityksillä ja niitä edustavilla järjestöillä. Tällöin oppilaitokset ymmärretään yritysten yhteistyökumppaneiksi. Oppilaitoslähtöisessä mallissa kouluttavat yritykset ovat oppilaitosten yhteistyötahoja, jotka toteuttavat oppilaitoksen opetussuunnitelman mukaisia työssä oppimisen jaksoja. Oppisopimuskoulutuksen määrittelyä Eurooppalaisia oppisopimuskoulutuksia on kartoitettu varsin kattavasti Euroopan komission teettämässä selvityksessä (Euroopan komissio 2012). Seuraavassa käytän hyväksi tätä selvitystä pohtiessani oppisopimuskoulutuksen määritelmää. 1 Tynjälä ja Collin (2000) erottavat kolme työssä oppimisen muotoa, joita ovat oppilaitoslähtöinen, tasavertainen oppilaitoksen, opiskelijan ja työpaikan yhteistyö sekä opiskelijalähtöinen. Heidän mukaansa ihanteena voidaan pitää sitä, että työssä oppiminen on ongelmakeskeistä, itseohjautuvaa tiimityötä, jossa pyritään parantamaan yrityksen saavutuksia ja tuottamaan innovaatioita. 14 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla

15 Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (CEDEFOP) määritelmässä (mt., 21.) oppisopimuskoulutus on pitkäkestoinen koulutusohjelma, joka tapahtuu vuorotellen työpaikalla ja oppilaitoksessa. Opiskelija ja työnantaja solmivat keskinäisen sopimuksen ja opiskelija saa korvausta tekemästään työstä (wage, allowance). Työnantaja vastaa siitä, että opiskelija saa koulutuksessa ammatillisen tutkinnon (occupation). Tässä määritelmässä on oleellista, että oppisopimuskoulutus on työsuhteessa tapahtuvaa oppimista ja työnantajalla on päävastuu koulutuksen toteuttamisesta. Euroopan Unionin tilastotoimiston Eurostatin (mt., 21) käyttämän määritelmän mukaan oppisopimuskoulutus on osa virallista koulutusjärjestelmää. Toisaalta sopimussuhde voi olla suoraan opiskelijan ja työnantajan välinen tai oppilaitos voi olla sopimuksen tekijänä tai osapuolena. Eurostatinkin kriteerien mukaan oppisopimukseen liittyy korvaus tehdystä työstä, mikä itse asiassa erottaa tämän koulutusmuodon työharjoittelusta. On ilmeistä, että eri maiden oppisopimuskoulutuksen vertailu on vaikeaa, koska puuttuu yksiselitteinen selkeä tapa määritellä oppisopimuskoulutus. Tämä on johtanut siihen, että vertailuissa puhutaan usein oppisopimus- ja oppisopimustyyppisestä koulutuksesta (Apprentiseship-type schemes). Niinpä Euroopan komission edellä mainitussa selvityksessä oppisopimuskoulutuksesta EU-maissa vertaillaankin oppisopimuskoulutusta sekä oppisopimustyyppistä koulutusta, mikä viittaa sellaiseen ammatilliseen peruskoulutukseen, jossa opiskelu tapahtuu vuorotellen sekä työssä että oppilaitoksessa ja johtaa kansallisesti hyväksyttyyn tutkintoon. Tällaista koulutusta sanotaan myös vuorottelu- tai rinnakkaiskoulutukseksi (alternate training). Näin määriteltynä Suomen nuorten oppilaitoksissa tapahtuva ammatillinen koulutus on lähellä oppisopimustyyppistä koulutusta, koska siihen sisältyy työssä oppimista. Kehitystä Suomessa Tärkeä käänne suhtautumisessa työpaikkalähtöiseen ammatilliseen koulutukseen tapahtui maassamme 1990-luvulla, kun Suomi liittyi Euroopan Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla 15

16 Unionin jäseneksi Taloudellisesti vahvalla saksankielisellä kulttuurialueella oppisopimuskoulutus on vallitseva nuorten ammatillisen koulutuksen muoto. Voitiin ajatella, että oppisopimuskoulutus oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että Saksassa ja Itävallassa kuten myös Sveitsissä, pääasiassa yritysten vastuulla ja voittopuolisesti työpaikoilla tapahtuva ammattiin oppiminen tuottaa työelämän tarvitsemaa osaamista. Vahvistusta tälle näkemykselle on saatu 2000-luvulla tehdyissä selvityksissä, joiden mukaan oppisopimuskoulutuksella on nähty olevan myönteistä vaikutusta yritysten tuottavuuteen ja kannattavuuteen Englannissa (Unwin ja Fuller 2004; Kenyon 2005; Vartiainen ja Viinisalo 2009; Viinisalo 2009 ja 2010). Oppisopimuskoulutuksella valmistuneiden ja muiden työntekijöiden palkkavertailut vahvistavat edellä esitettyjä työnantajien näkemyksiä oppisopimuskoulutuksen vaikutuksista taloudelliseen tuloksellisuuteen. On todettu, että Englannissa oppisopimuksella valmistuneiden työntekijöiden palkat ovat keskimäärin 18 prosenttia korkeammat kolmannen tason (Level 3) ja 16 prosenttia korkeammat toisen tason (Level 2) ammatillisen tutkinnon suorittaneilla (Wordl class apprenticehips 2008, 33). Toisaalta oli ilmeistä, että oppisopimuskoulutuksella on myönteistä vaikutusta erityisesti nuorten työllisyyteen ja että oppisopimuskoulutus myös luo työpaikkoja (Gelderblom et al. 1997). Niinpä Suomessa 1990-luvulla otettiin tavoitteeksi, että 20 prosenttia ammatilliseen koulutukseen tulevista nuorista aloittaisivat opintonsa oppisopimuskoulutuksessa. Tämä tavoite kuitenkin ikään kuin unohtui ja oppisopimuskoulutuksen lisäämisen painopiste siirtyi aikuiskoulutukseen (ks. esim. Valtiontalouden tarkastusvirasto 2000). Viime vuosina Suomessa kuten muuallakin Euroopassa nuorten oppisopimuskoulutus on noussut tärkeäksi teemaksi, koska monissa maissa nuorten työttömyys on kasvanut huolestuttavasti viimeisten vuosikymmenten taloudellisten taantumien johdosta. Monet maat ovat kääntäneet katseensa Saksaan. Esimerkiksi Tiina Rajamäki (Helsingin Sanomat ) toteaa, että Espanja ja Saksa ovat keskustelemassa saksalaisen ammattikoulutuksen mallin viemisestä Espanjaan, jossa sitä kutsutaan Saksan liittokansleriin viitaten koulutukseksi Merkelin tapaan. Myös Suomessa kiin- 16 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla

17 nostus saksalaiseen oppisopimuskoulutukseen on herännyt. Katarina Baer (Helsingin Sanomat ) raportoi presidentti Sauli Niinistön Saksan vierailusta otsikolla Saksan menestyksen malli kiehtoi. Artikkelissa todetaan, että Saksan taloudellisen menestyksen yhtenä selittäjänä pidetään oppisopimuskoulutusta. On ilmeistä, että yhteiskunnan kestävän kehityksen, taloudellisten resurssiemme ja yksilön hyvinvoinnin kannalta on tärkeää saada nuoret joustavasti ja kattavasti työelämään. On arvioitu, että kehittyneiden maiden kansantuote nousisi 4,3 6,8 prosenttia, jos työttöminä olevien nuorten potentiaali saataisiin työelämän käyttöön (Schuman ja Thode 2006, 16 17). Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön asettama nuorten yhteiskuntatakuutyöryhmä (TEM 2012) esittää, että nuorten syrjäytymiseen liittyy sekä suoria että välillisiä kustannuksia yhteiskunnalle. Yhden syrjäytyneen perustoimeentulon kustannukset 40 vuoden ajalta ovat noin euroa. Lukuun eivät sisälly esimerkiksi yhteiskunnan menettämät verotulot ja työn tuottama arvonlisä. Kansantalouden tasolla nuorten syrjäytyminen vaikuttaa myös työvoiman saatavuuteen ja työurien pituuteen. Työryhmä kuuli myös nuorten omaa ääntä ns. Nuorten ääni kuuluviin -verkkokyselyllä, mihin vastasi nuorta. Raportin mukaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista vajaa kolmannes koki koulutuksen aloittamiseen liittyvän esteitä (mm. opintojen aikainen toimeentulo, terveydelliset seikat, teoreettiseen opiskeluun liittyvät vaikeudet ja vaikeus päästä haluamaansa koulutukseen). Kokopäiväisen oppilaitoksessa opiskelun sijaan nämä nuoret toivoivat voivansa hankkia ammattipätevyyden käytännönläheisemmin, oppisopimuksella jopa noin puolet. Esimerkkinä raportissa esitetään alla oleva nuoren vetoomus, joka haastaa viranomaisia toimiin oppisopimuskoulutuksen lisäämiseksi. Ihan yleisenä tietona että hankkikaa oppisopimuksia ja vahvistakaa niiden olemassa oloa paljon. Perustakaa vaikka jokin osasto mikä soittaa työnantajille ja kysyvät että ottavatko he oppisopimuslaisia. Koska oppisopimus on kirjaimellisesti kultaa. Työpaikka mistä saa työkokemusta opiskelun aikana. Ja no tietysti että saa koulu- Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla 17

18 tuksen. Oppisopimukset ovat parhaimpia opiskelun tapoja mitä tiedän. Tietysti koulussakin oleminen on tehokkaampaa mutta kai nyt sinä jos voit niin teet työtä josta saat rahaa ja koska se on opiskelupaikkasi niin teet sitä hymysuun. Pähkinän kuoressa. Olkaa kilttejä ja hankkikaa oppisopimuspaikkoja paljon ja pistäkää niistä ilmoitus nettiin oppisopimussivulla. Ja pistäkää mol.fi sivulta suoraan linkki sinne. Oppisopimus on hieno asia joka on pienessä valossa. Me tarvitsemme sitä (TEM 2012, 20). Raportissa todetaankin, ettei oppisopimuskoulutus toimi riittävän hyvin nuorten koulutusmuotona, vaikka sillä on hyvä työllistävä vaikutus (mt., 9). On ilmeistä, että oppisopimuskoulutus on otettava aikaisempaa selkeämmin koulutuspoliittiseen keskusteluun osana ammatillisen koulutuksen vaikuttavuuden ja laadun kehittämistä. Yhteiskunnan ja työelämän kehitys sekä siihen liittyvät työn ja tuotannon mallien muutokset (ks. esim. Työelämän kehittämisstrategia, TEM, 8/2012) tulevat väistämättä vaikuttamaan merkittävästi myös ammatillisen koulutuksen toteutukseen. Opettajien on tultava lähemmäksi työpaikkoja ja työpaikkojen kuten myös työntekijöiden itsensä on otettava uudenlaista vastuuta siitä, että työntekijöillä on mahdollisuus oppia työssä. Vain siten työpaikat ja viime kädessä suomalainen yhteiskunta voivat varmistaa osaamisen tuoman kilpailukyvyn. Onkin helppo yhtyä työelämän kehittämisstrategian yhteydessä laaditun taustaselvityksen näkemykseen, että nuorten osallistuminen erilaisiin työnteon muotoihin heidän elämänkokonaisuuteensa parhaiten istuvalla tavalla tulee lisääntymään (Alasoini et al. 2012, 20). Seuraavassa hahmottelen oppisopimuskoulutuksen yleisempää viitekehystä opiskelijan, oppimisen, työpaikan ja oppilaitoksen (koulutuksen järjestäjän) näkökulmasta. Työssä oppiminen Oppisopimuskoulutus poikkeaa perinteisestä luokkamuotoisesta oppimisympäristöstä siinä, että oppiminen tapahtuu ensisijaisesti työpaikalla ja se 18 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla

19 niveltyy osaksi työprosessia. Waugh ja Way (2012) toteavat, että (Englannissa) saatujen kokemusten mukaan oppisopimuskoulutus punoutuu osaksi työ- ja liiketoimintaa parhaiten silloin, kun työnantaja vastaa koulutuksen toteutuksesta. Työn kohde, työn prosessi, työyhteisö ja liiketoimintaympäristö vaikuttavat oppijaan ja oppimistapahtumaan yhtäältä ja toisaalta oppija itse vaikuttaa työ- ja oppimisympäristöönsä. Se, mitä ja miten opitaan, on siten kokonaisvaltainen tapahtuma, eikä sitä voi eikä tarvitsekaan hallita samalla tavalla kuin oppilaitoksessa tapahtuvaa luokkaopetusta. Voidaan sanoa, että työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa opiskelija on oppimisensa subjekti ja oppiminen on hyvin henkilökohtainen asia. Perinteisessä luokkamuotoisessa koulutuksessa olemme tottuneet siihen, että koulutustoimenpiteet kohdistuvat enemmän ryhmään ja opiskelija nähdään pikemmin opetustoiminnan kohteena 2. Koulussa voimme oppia työprosessin erillisiä vaiheita ilman, että ne liittyvät aitoon työelämässä vallitsevaan todellisuuteen. Oppijan aktiivista osuutta omaan oppimiseensa kuvastaa hyvin Stephen Billetin (2001) tapaustutkimus. Hän näkee, että työssä oppimisen laatu perustuu yhtäältä työpaikan tarjoamien oppimismahdollisuuksien monipuolisuuteen ja toisaalta opiskelijan omaan haluun käyttää näitä mahdollisuuksia hyväkseen. Billet esimerkiksi havaitsi, että jotkut työssä oppijat osasivat ottaa työpaikkaohjaajan tarjoaman avun vastaan. Toisaalta toiset oppijat osoittivat haluttomuutta solmia rakentavaa vuorovaikutussuhdetta työpaikan ohjaajaan, millä oli oppimisen kannalta kielteisiä vaikutuksia. Oppisopimuskoulutus ja työssä oppiminen eroaa toisen asteen työssäoppimisesta (yhteen kirjoitettuna), jossa jokin osa opetussuunnitelman mukaista opiskelua toteutetaan oppilaitoksen ja työpaikan yhteisellä sopimuksella aidossa työympäristössä. Siten samaa päämäärää, ammatillista kasvua ja osaamisen kartuttamista, lähestytään vastakkaisista suunnista. Toinen edustaa työpaikkalähtöistä ja toinen oppilaitoksen opetus- 2 On kuitenkin todettava, että myös koulumuotoisessa opetuksessa on nähtävissä entistä enemmän pyrkimystä ongelma- ja opiskelijalähtöiseen lähestymistapaan kuten ilmenee muun muassa Rauhalan tässä kirjassa kirjoittamassa artikkelissa. Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla 19

20 suunnitelmasta lähtevää koulutussuunnittelua. Esimerkiksi Opetushallituksen asettama oppisopimuskoulutuksen opintojen henkilökohtaistamista pohtinut työryhmä korosti esityksessään sitä, että opintojen suunnittelussa lähtökohtana tulee olla myös opintojen työpaikkakohtaistaminen (Opetushallitus 2008). Suomalaisessa ammatillisen koulutuksen piirissä tapahtuvassa keskustelussa ja päätöksenteossa oppisopimuskoulutusta on lähestytty kuitenkin oppilaitosmuotoisen koulutuksen käsittein. Tämä on sinänsä luonnollista, koska maassamme on rakentunut toisen maailmansodan jälkeen vahva mielen malli tai koulutuspoliittinen paradigma, jonka mukaan ammattitaito opitaan oppilaitoksessa. Collin (2007, 212) toteaa, että oppimista voidaan tällöin pitää konkreettisina tuotoksina, jotka saavutetaan ajattelemalla ja henkisen toiminnan avulla (ns. omaksumismetafora). Toisaalta työssä oppimiselle on tyypillistä vahva kytkeytyminen toimintaan, jolloin oppimisen tuotokset ja prosessit ovat erottamattomia (osallistumisen metafora). Eurooppalainen saksankielisen kulttuurialueen perinne on aina lähtenyt osallistumisen metaforasta. Siellä erityisesti työnantajat ovat puolustaneet voimakkaasti käsitystä, että ammattiin oppimisen tulee tapahtua työpaikalla osana työtoimintaa. On selvää, että työsopimussuhteessa ja palkkaa ansaitsevana nuori suhtautuu oppimiseensa ja työhönsä toisella tavalla kuin ollessaan harjoittelijan statuksella. Esimerkiksi Englannissa on lähdetty siitä, että oppisopimuskoulutus perustuu työsopimukseen. Tämän on nähty vahvistavan oppisopimuskoulutuksen arvostusta ja varmistavan, että työnantaja huolehtii työpaikalla tapahtuvasta koulutuksesta, mikä ei aina toteudu kun kyseessä on työharjoittelu (Waugh ja Way 2012). Lave ja Wenger (2007) toteavat, että oppisopimuskoulutuksessa oppiminen on kokonaisvaltainen sosiaalistumisprosessi, jossa yhteisö uusintaa itseään. He käyttävät oppisopimuskoulutuksen yhteydessä käsitettä legitiimi oikeus osallistua rajallisesti työprosessiin (Legitimate Periferal Participation). Opiskelija aloittaa oppimisen niin, että hän ensin osallistuu työhön ammattilaisen parina ja kasvaa vähitellen itsenäiseen työsuoritukseen. Tällaisista kasvutapahtumista näemme aina joskus erinomaisia 20 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla

21 käytännön esimerkkejä myös Suomessa. Helsingin Sanomissa (2012) kuvataan hienosti, miten nuori 17 vuoden ikäinen nuorukainen kasvoi työssä oppien puutarhayrittäjäksi. Työpaikalla oppiminen tapahtuu aina suhteessa työhön, työtovereihin, työpaikkakouluttajaan, esimiehiin, muihin opiskelijoihin, asiakkaisiin ja erilaisiin sidosryhmiin. Tähän liittyy ammatti-identiteetin kasvu, jolloin ihminen kotiutuu ammattiin. Oppimisen näkökulmasta on tärkeä nähdä, että opiskelija oppii usein enemmän muilta opiskelijoilta tai työtovereilta kuin työpaikkaohjaajaltaan. Opiskelija näkee ja kuulee miten toiset työntekijät puhuvat työstään, asiakkaista, toisista ammattityöntekijöistä ja miten asiakkaita kohdellaan. Näin opiskelijalle syntyy omakohtainen käsitys siitä, mitä asioita pidetään tärkeinä ja miten oma ammatti suhteutuu koko työyhteisön työhön. Samalla opiskelija muodostaa käsityksiä siitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja mikä ei. Tätä kokonaisuuden hahmottamista voidaan kutsua henkilökohtaiseksi systeemiosaamiseksi tai arkkitehtoniseksi tiedoksi. Saksankieliseltä kulttuurialueelta tulevien on usein vaikea ymmärtää sitä, että monissa maissa ei ole oppisopimuskoulutusta (die Berufslehre). Tällaisesta keskustelusta löytyy esimerkkejä saksankielisessä mediassa (ks. esim. Zeit-Fragen 2012). Siellä nähdään, että työssä oppimisessa ja erilaisissa työharjoitteluissa nuorta kohdellaan kuten koululaista tai parhaassa tapauksessa harjoittelijaa (Praktikant). Hän ei ole aidosti työpaikan työyhteisön jäsen, jolle asetetaan samanlaisia työsuoritukseen liittyviä vaatimuksia, kuin muille työntekijöille. Oppisopimusopiskelijaan puolestaan suhtaudutaan kuin nuoreen aikuiseen eikä kuin hän olisi vielä puoli-lapsi. Työpaikalla nuori joutuu kohtaamaan työelämän realiteetit. Tyytymättömät asiakkaat, työtoverien ärsyttäminen, toimitusten myöhästyminen, puutteelliset työsuoritukset eivät tule kyseeseen. Mikäli opiskelija ei kanna vastuutaan työstään ja oppimisestaan, työnantajalla ei ole hänelle käyttöä. Filliettaz (2010) kuvaa keskusteluanalyyttisessa tapaustutkimuksessaan hyvin sitä, miten työelämään tuleva maahanmuuttajataustainen nuori epäonnistuu oppisopimusopiskelijana pääsemään työyhteisön ammatilliseksi jäseneksi. Tähän vaikuttavat työpaikkaohjaajan ja muiden ammattityön- Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla 21

22 tekijöiden asennoituminen, mikä näkyy sekä puheessa että käyttäytymisessä selkeinä tai piilevinä viesteinä. Hänen mukaansa koulusta oppisopimukseen tuleva nuori kohtaa kolme erityistä haastetta. Ensinnäkin hänen tulee oppia työhön liittyvä käsitteistö. Toisaalta työpaikan kulttuuri ja kielenkäyttö saattavat olla vieraita ja vaikeita omaksua erityisesti silloin, kun valtakulttuurin tuntemus on puutteellista. Kolmanneksi avun pyytäminen kokeneemmilta työntekijöiltä voi olla vaikeaa. Fillietaz korostaakin työpaikkakouluttajien pedagogisen osaamisen merkitystä. Toisaalta oppisopimuskoulutuksella voi olla laaja-alaista myönteistä vaikutusta koko nuoren kehitykseen ja kasvuun. Käytännössä on voitu nähdä, että koulussa motivaationsa menettäneestä nuoresta kehiytyy aivan uusia piirteitä ja osaamista, kun hän pääsee työyhteisön jäseneksi. Kasvatuksen näkökulmasta onkin tärkeä nähdä, että nuoren suhde työtovereihin, esimiehiin, työpaikkaohjaajiin on erilainen kuin suhde opettajaan ja luokkatovereihin. Työpaikoilla voimme myös tavata monia luonnonlahjakkaita suuria kasvattajia. Mielenkiintoinen kysymys on se, miten työssä tapahtuvaa oppimista otetaan huomioon opiskelijan arvioinnissa. Berglund ja Lindberg (2012, 32) toteavat, että Ruotsissa oppisopimuskokeiluun osallistuneet opettajat, jotka vastasivat opiskelijoiden arvioinnista, eivät ottaneet arvioinnissa huomioon opiskelijan työpaikalla osoittamaa kehittymistä. Tällaisesta kehittymisestä kertoivat tutkijoiden mukaan mm. se, että opiskelijalle annettiin työpaikalla vaativampia tehtäviä ja enemmän vastuuta. Uskoakseni tämä on myös meillä Suomessa tärkeä näkökohta, mihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Joskus on esitetty, että oppisopimuskoulutuksen työsopimusperusteesta luovuttaisiin. Tällöin opiskelijalle maksettavista korvauksista voitaisiin päättää erikseen ilman työmarkkinajärjestöjen sopimusta. Työsopimusperusteesta luopuminen voisi kuitenkin johtaa niin opiskelijoiden kuin työantajien motivaation laskuun, passivoitumiseen ja pahimmassa tapauksessa vetäytymiseen koulutusyhteistyöstä. 22 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla

23 Liiketoimintaa hyödyttävä oppiminen Samalla kun työelämässä tapahtuvan oppimisen merkitys on löydetty, on erityisesti ammatillisessa aikuiskoulutuksessa käännetty katse yrityskoulutuksessa kehitettyihin näkemyksiin oppimisesta. Yritysmaailmassa oppimista pidetään yhtenä keskeisenä kilpailuedun tuottajana. Mutta kuten Keep (2012, 4) toteaa, osaamisen tarve ja osaamisen käyttö työpaikalla on itse asiassa varsin monitahoinen kysymys. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että nuorten osaaminen ja koulutustaso paranee, mutta se ei automaattisesti johda työpaikoilla tuottavuuden kasvuun. Voidaankin sanoa, että osaamisen käyttö työpaikalla edellyttää hyvää johtamisnäkemystä ja johtamisen osaamista käytännössä. Seuraavassa nostetaan esiin joitakin yritysten esittämiä hyötyjä oppisopimuskoulutuksesta liiketoiminnalle. Esimerkit ovat Englannista (Unwin ja Fuller 2004; Kenyon 2005; ks. myös Viinisalo 2008), koska tiedossa ei ole suomalaisia vastaavia raportteja. Oppisopimuskoulutuksella koulutetut työntekijät olivat sitoutuneita yritykseen ja kehittivät työtään enemmän kuin muut työntekijät keskimäärin. Pitkällä aikavälillä oppisopimuskoulutuksella oli havaittavaa myönteistä vaikutusta yritysten tuottavuuteen, kannattavuuteen ja jopa uuden liiketoiminnan syntymiseen. Työnantajilla oli kokemuksia, joiden mukaan opiskelijoiden laaja-alainen ja syvällinen ammattiosaaminen tarjosivat näille mahdollisuuksia kehittää tuotteita ja palveluita tässä ja nyt. Oppisopimusopiskelijat tiedostivat keskimääräistä paremmin laatuja työsuojelukysymyksiä. Tällä oli vaikutuksia kustannuksiin mm. vähentyneinä työtapaturmina. Eräs yritys kertoi, että opiskelijat olivat tuottavia koko opiskeluajan, mutta opiskeluajan lopussa heidän tuottavuutensa oli kymmenen prosenttia suurempi kuin muilla työntekijöillä. Vastaavaa tehokkuuden parantumista opiskelijoilla havaittiin myös julkisen sektorin toimistotyössä. Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla 23

24 Oppisopimuskoulutettavat ovat hyvää esimiespotentiaalia silloin, kun oppisopimuskoulutus on integroitu osaksi yrityksen kehittämisja johtamisjärjestelmää. Esimerkkinä tästä on BT British Telecommunications, joka käyttää systemaattisesti oppisopimuskoulutusta. Sen johtotehtävissä olevista työntekijöistä merkittävä osa on rekrytoitu oppisopimuskoulutuksella (yritysvierailu , henkilökohtainen tiedonanto). Edellä esitetyt esimerkit vastaavat varsin hyvin Tynjälän ja Collinin (2000) käsitystä, että työssä oppimisen ihanteena voidaan pitää sitä, että työssä oppiminen on ongelmakeskeistä, itseohjautuvaa tiimityötä, jossa pyritään parantamaan yrityksen saavutuksia ja tuottamaan innovaatioita. Työssä oppiminen ja tiedon luominen Työssä oppimisen yhtenäistä teoriaa ei ole saatavilla (ks. esim. Collin 2007, 200). Kuitenkin tiedämme, että työssä oppiminen on, ei ainoastaan mahdollista, vaan jopa joskus ainoa tapa oppia uutta. Esimerkiksi Michael Polanyi (2002, 53) toteaa, että tieteellisen tutkimuksen tuloksia voidaan siirtää paikasta toiseen. Mutta sitä, miten tutkimusta tehdään, voidaan oppia vain olemalla vanhemman ja kokeneemman tutkijan apuna oppisopimuksessa (to serve an apprenticeship). Miten oppiminen itse asiassa tapahtuu, jää ainakin vielä piiloon. Mutta oppimistapahtumaa voidaan kuitenkin ymmärtää ja ongelmaa voidaan lähestyä monelta eri taholta. Esimerkiksi Poikela ja Järvinen (2007) ovat hahmottaneet niitä prosesseja ja konteksteja, joissa työssä oppimista tapahtuu. Liisa Klingen toisaalla tässä teoksessa esittämä työpaikan etevä-osaamiskartoitus perustuu Poikelan ja Järvisen teoreettiselle viitekehykselle. Nonaka ja Takeuchi (1995) toivat yritysmaailmassa käytävään keskusteluun hiljaisen tiedon (tacit knowledge) käsitteen, jonka alun perin esitti filosofi Polanyi (1962). Sillä viitataan sellaiseen tietoon, joka ei ole puettu tai sitä on vaikea pukea sanalliseen muotoon. Sen vastakohtana on kaikkien ulottuvilla oleva julkinen tieto (explicite knowledge). Lisäksi on nähty 24 Oppisopimus Osaamista meillä ja muualla