Jukka Savolainen. NAISYRITTÄJÄT RIKOSTEN KOHTEENA Tutkimus Yrittäjänaisten Keskusliiton jäsenistön turvallisuudesta ENGLISH SUMMARY

Transkriptio

1 OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 60 National Research Institute of Legal Policy. Research Communications. Rättspolitiska forskningsinstitutet. Forskningsmeddelanden. Jukka Savolainen NAISYRITTÄJÄT RIKOSTEN KOHTEENA Tutkimus Yrittäjänaisten Keskusliiton jäsenistön turvallisuudesta ENGLISH SUMMARY FEMALE ENTREPRENEURS AS TARGETS OF CRIME Helsinki 2004

2 ESIPUHE Oikeusministeriön alainen Rikoksentorjuntaneuvosto (RTN) myöntää vuosittain avustusta kansalaisjärjestöille ja paikallistason viranomaisille rikosten ehkäisyyn tähtäävien hankkeiden tukemiseksi. Yrittäjänaisten keskusliiton (YNKL) turvallisuusohjelma Ennakoi turvasi tunne itsesi yrittäjänainen nousi RTN:n kärkihankkeeksi vuoden 2002 hakemusten joukosta. Keväällä 2003 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (OPTL) tarjoutui tukemaan tämän projektin valmistelua laatimalla kyselyn, jossa selvitettiin YNKL:n jäsenistön rikoskokemuksia ja muita heidän turvallisuuteensa liittyviä kysymyksiä. Tässä tiedonannossa raportoidaan tämän kyselyn tulokset. Yrityksiin kohdistuva rikollisuus on laiminlyöty tutkimuskohde suomalaisessa kriminologiassa. Maassamme on tehty lukuisia kyselyitä yksityisten kansalaisten ja kotitalouksien uhrikokemuksista, mutta ei ainuttakaan kansallisesti edustavaa yritysuhrikyselyä. Tämän tilanteen korjaantumista odoteltaessa käsillä oleva raportti edustaa arvokasta täydennystä aihepiiriä koskevaan kotimaiseen kirjallisuuteen. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä OPTL:n ja YNKL:n kesken. Kyselyn käytännön toteuttaminen ei olisi onnistunut ilman YNKL:n toiminnanjohtaja Riitta Vihersolan aktiivista panosta. Kyselyn lopullinen suunnittelu on hyötynyt seuraavien henkilöiden kommenteista: Marcus Felson, Heini Kainulainen, Sari Kemppi, Janne Kivivuori, Martti Lehti ja Mirka Smolej. Janne Kivivuori, Hannu Niemi ja Tapio Lappi-Seppälä ovat lukeneet ja kommentoineet käsikirjoituksen varhaisempia versioita, mistä olen niin ikään kiitollinen. Raportin taitosta ja graafisesta suunnittelusta on vastannut Eira Mykkänen. Helsingissä 23. elokuuta 2004 Jukka Savolainen Erikoistutkija Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

3 Sisältö 1 Johdanto... 1 Miksi keskittyä naisten omistamiin yrityksiin? Aineisto... 4 Kyselyyn osallistuneet yritykset Uhrikokemukset ja turvallisuus Yrityksen toiminta ja uhrikokemukset Ympäristön merkitys Vilkkaus Epäjärjestys Tulosten vertailua Rikosten pelko ja turvajärjestelmät Uhrikokemuksia selittävät tekijät Epäjärjestyksen ja rikoskokemusten kausaalinen suunta Rikostorjunnallista pohdintaa Kirjallisuus Liitetaulukot Tiivistelmä English Summary... 39

4 1 Johdanto Vain murto-osa yhteiskunnassa tapahtuvasta rikollisuudesta kanavoituu poliisin tilastoihin tai muihin virallisiin rekistereihin. Tämä havainto on yksi kriminologisen tutkimuksen parhaiten todennetuista tuloksista. Kotimaiset kyselytutkimukset osoittavat, että kansalaiset ilmoittavat poliisille vain noin 15 % sellaisista heihin kohdistuneista väkivaltatapauksista, jotka sisältävät vähintään yhden lyömisen (Heiskanen, Sirén ja Aromaa 2004, 23). Tilasto, jonka mukaan Suomessa tuli vuonna 2002 poliisin tietoon kaikkiaan pahoinpitelyrikosta (Tilastokeskus 2004, 26) on monessa suhteessa hyödyllinen tieto, mutta se ei anna oikeaa kuvaa siitä, kuinka monta pahoinpitelyä maassamme todella tapahtui. Vakiintunut tapa arvioida piilorikollisuuden määrää on laatia kyselyitä, joissa vastaajia pyydetään raportoimaan heihin kohdistuneita rikoksia tai niihin rinnastettavia tekoja. Tällainen menetelmä on havaittu verrattain luotettavaksi tavaksi tuottaa rikollisuutta koskevia tunnuslukuja. Yhdysvalloissa lähestulkoon kaikki kotitaloudet (yli 95 %), jotka valikoituvat kansallisen uhrikyselyn piiriin, suostuvat haastateltaviksi (O Brien 1995, 63). Suomessa vastaavia tietoja on kerätty eri aikoina vuodesta 1980 pääasiassa puhelinhaastattelujen avulla (Heiskanen, Aromaa, Niemi ja Sirén 2000). Vuoden 2003 Turvallisuuskyselyn vastausprosentti oli 81 (Heiskanen, Sirén ja Aromaa 2004, 27). Tämäkin on verrattain korkea luku, mikä osoittaa, että ihmiset ovat valmiita vastaamaan omia uhrikokemuksiaan koskeviin kysymyksiin. Uhritutkimukset antavat hyvän käsityksen esimerkiksi siitä, kuinka monta ihmistä joutuu ryöstön kohteeksi yhden vuoden aikana, tai onko perheväkivalta kasvanut tai vähentynyt parin viime vuosikymmen aikana. Mutta koska nämä aineistot kuvaavat pelkästään yksittäisten kansalaisten tai kotitalouksien tilannetta, uhrikyselyt eivät kykene antamaan harhatonta arviota virallisten tilastojen ulottumattomissa olevan rikollisuuden määrästä. Keskeisin syy on se, että suuri osa rikollisesta toiminnasta, erityisesti omaisuusrikoksista, kohdistuu yrityksiin tai muihin yhteisöihin, jotka eivät ole edustettuina kansallisen tason uhrikyselyissä (O Brien 1995, 65). Esimerkiksi kaikki myymälävarkaudet jäävät yksilötason uhritutkimusten ulkopuolelle. Kotimaisen aineiston perusteella on arvioitu, että yli puolet omaisuusrikoksista kohdistuu erilaisiin yhteisöihin, pääasiassa yrityksiin (Laitinen, Virta & Aromaa 1995, 4). Yksi tapa paikata tätä puutetta on toteuttaa uhrikyselyitä siten, että yksittäisten kansalaisten tai kotitalouksien asemesta tutkimuksen kohteeksi valitaan edustava joukko yksityisiä yrityksiä, julkisia yhteisöjä ja muita organisaatioita. Kansainvälisten esikuvien mukaisesti (van Dijk 1997; Walker

5 2 1995) kotimaiset tutkijat ovat yrittäneet useamman kerran käynnistää Suomessa kansallisen yritysuhrikyselyn, mutta toistaiseksi tämä hanke on kariutunut rahoituksen puutteeseen. Maassamme on kuitenkin tehty muutamia alueellisia tutkimuksia, joiden kohteena on yrityksiin kohdistuva rikollisuus ja muut yritysten turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Viimeisin tällainen kysely tehtiin Suomen Yrittäjien (SY) toimeksiannosta (Holm, Pankka, Toivonen, Tykkyläinen & Virén 2000). Tutkimuksen kohteena olivat pienet ja keskisuuret SY:n jäsenyritykset Helsingissä, Kuopiossa ja Seinäjoen seudulla (N=895). Toisena esimerkkinä kotimaisesta tutkimuksesta on syytä mainita Ahti Laitisen ja Kauko Aromaan kysely vuodelta 1993, jossa kartoitettiin Turun ja Porin läänissä sijaitsevien yritysten uhrikokemuksia (N=115). Molemmat näistä tutkimuksista osoittavat, että suuri osa yrityksiin kohdistuvista rikoksista jää virallisten tilastojen ulottumattomiin. Esimerkiksi vain noin puolet vuoden aikana tapahtuneista varkauksista ilmoitetaan poliisille (Aromaa & Laitinen 1994, 31; Holm ym. 2000, 8). Tässä raportoitavan tutkimuksen kohteena ovat naisyrittäjät; tarkemmin ottaen sellaiset yritykset, jotka ovat Yrittäjänaisten Keskusliiton (YNKL) paikallisyhdistysten jäseniä. Tutkimusta voidaan pitää täydennyksenä siihen pieneen kirjallisuuteen, joka pyrkii paikkaamaan kansallisen yritysuhritutkimuksen puutteesta johtuvaa aukkoa suomalaisessa kriminologiassa. Naisyrittäjiin keskittyvä tutkimus lienee ensimmäinen maantieteellisesti kattava yritysuhritutkimus maassamme. Toinen tämän tutkimuksen erityispiirre on tietysti se, että tutkimuksen kohteena ovat yksinomaan naisten omistamat yritykset. Miksi keskittyä naisten omistamiin yrityksiin? Suuri osa näistä yrityksistä on pieniä vähittäismyyntiin tai asiakaspalveluun erikoistuneita liikkeitä, joiden toimipisteet sijaitsevat usein katutasolla ja joissa työskentelee verrattain pieni määrä ihmisiä, monasti vain yksi nainen. Vaatemyymälät, parturi-kampaamot ja kahvilat ovat esimerkkejä tämän tyyppisistä yrityksistä. Niitä voidaan pitää poikkeuksellisen otollisina rikosten kohteina. Katutasossa sijaitseviin liikkeisiin on helppo tulla ja mennä; niissä liikkuva käteinen raha saattaa houkutella paikalle rikoksentekijöitä, jotka hakevat nopeaa taloudellista hyötyä esimerkiksi huumeiden käytön rahoittamiseksi. Yhden tai kahden naistyöntekijän valvonnassa oleva tila saatetaan mieltää helpommaksi kohteeksi kuin esimerkiksi miesvaltainen autokorjaamo. Näistä samoista syistä johtuen pienissä naisyrityksissä työskentelevät henkilöt saattavat valikoitua keskimääräistä useammin seksuaalisen tai muun väkival-

6 lan kohteiksi. Yrittäjänaisten Keskusliiton mukaan varsinkin yksinyrittävät naiset tuntevat avuttomuutta ja ahdistusta kohdatessaan työssään tilanteita, jotka saattavat kehittyä väkivaltaisiksi (Yrittäjänaisten Keskusliitto 2003). Näihin riskeihin viitaten YNKL on käynnistänyt turvallisuusohjelman, jonka tarkoituksena on opastaa naisyrittäjiä ennakoimaan yritystoimintaan liittyviä turvallisuusriskejä, tarjota heille valmiuksia estää rikoksia ja minimoida niistä koituvia vahinkoja. Projektin yhteydessä on myös tarkoitus kerätä tietoja yrityksiin liittyvistä väkivaltatilanteista ja julkaista aiheeseen liittyvä turvapaketti. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen laatima kysely tukee omalta osaltaan tämän hankkeen valmistelua. YNKL on myös saanut taloudellista tukea Oikeusministeriön alaiselta Rikostorjuntaneuvostolta. Tämän raportin päätarkoituksena on kuvata YNKL:n jäsenyrityksille suunnatun turvallisuuskyselyn perustuloksia. Seuraavassa luvussa selostetaan käytettävissä olevan tutkimusaineiston luonnetta sen laatua ja rakennetta. Tämän jälkeen esitellään rikollisuutta ja turvattomuutta koskevat tulokset koko aineiston osalta. Mahdollisuuksien mukaan näitä tietoja verrataan aiempien uhritutkimusten tuloksiin. Tämän avulla voidaan selvittää, missä määrin naisyrittäjien turvallisuus eroaa muiden yrittäjien ja muiden naisten tilanteesta. Tutkimuksessa on kerätty runsaasti tietoja sellaisista yritysten toimintaan ja niiden ympäristöön liittyvistä tekijöistä, joilla saattaa olla merkitystä uhrikokemusten kannalta. Raportin neljännessä luvussa seulotaan esiin olosuhteita ja ominaisuuksia, jotka parhaiten selittävät uhrikokemusten välisiä eroja erilaisten yritysten välillä. Raportin viimeisessä luvussa pohditaan tutkimuksen tuloksia rikostorjunnan näkökulmasta. Tässä raportoitavan kyselyn tulokset koskevat siis tilannetta ennen kun YNKL:n turvallisuusohjelma käynnistettiin. Hanketta ohjaava tutkimussopimus sisältää mahdollisuuden uusia vastaava kysely sen jälkeen kun ohjelman mukaiset toimenpiteet on toteutettu kentällä. Sikäli kun ennen-jälkeen kyselyt ovat keskenään vertailukelpoiset, niiden avulla voidaan arvioida turvallisuusohjelman vaikutuksia naisyrittäjien rikoskokemuksiin. 3

7 2 Aineisto YNKL:n julkaisee aikakauslehteä nimeltään Yrittäjänainen. Lehden levikki on noin , mistä noin koostuu YNKL:n jäsenistä; loput ovat etupäässä institutionaalisia tilaajia. Lehden jäsentilaajia koskeva osoitetiedosto on ainoa systemaattinen YNKL:n jäsenistöä koskeva rekisteri. Tämän johdosta naisyrittäjien turvallisuuskokemuksia mittaava kysely postitettiin vuoden 2003 viimeisimmän Yrittäjänainen-lehden välissä. Tämä lehti saapui vastaajille joulukuun alussa. Vastauslomakkeet saapuivat YNKL:n toimistoon vuodenvaihteen molemmin puolin. Helmikuun loppuun mennessä vastauksia oli saapunut 430 kappaletta. Tämä joukko muodostaa tutkimuksen aineiston. Kun otetaan huomioon, että lomakkeita postitettiin kappaletta, vastausten määrää voidaan pitää sangen alhaisena: vain 7 % kaikista teoreettisesti mahdollisista vastaajista osallistui tähän kyselyyn. On kuitenkin otettava huomioon, että käytettävissä ei ole tietoa siitä kuinka moni yrittäjä tutustui kyseisen lehden sisältöön, ja kuinka moni heistä noteerasi lehden väliin liitetyn kyselyn. (Kyselyä tosin mainostettiin lehden etusivulla, ja vastauksia houkutellakseen YNKL ilmoitti lomakkeen kannessa arpovansa kahden hengen kylpylämatkan kaikkien kyselyyn osallistuvien yrittäjien kesken.) Kysymys tämän otoksen edustavuudesta on ongelmallinen jo pelkästään sen vuoksi, että puutteellisten rekisteritietojen vuoksi on mahdotonta arvioida kuinka hyvin YNKL:n jäsenistö edustaa kaikkia Suomen naisyrittäjiä. Ei siis ole lainkaan selvää, että edes kaikkia tilaajaa koskeva tutkimus olisi edustava suhteessa tähän populaatioon. (Tällainen aineisto olisi luonnollisesti edustava suhteessa YNKL:n jäsenistöön.) Samasta syystä tutkimuksessa ei voida arvioida kuinka hyvin tämä 430 yrityksen joukko muistuttaa YNKL:n jäsenistöä. Vastausprosentin pienuus ei automaattisesti merkitse sitä, että otos olisi epäedustava: on mahdollista, että yrittäjät jättivät vastaamasta kyselyyn tasaisesti kaikista eri ryhmistä tai yritystyypeistä. Tämä kysely on kuitenkin toteutettu tavalla, joka ei anna varmuutta siitä, että käytettävissä oleva aineisto olisi edustava otos YNKL:n jäsenistöstä saati sitten kaikista naisten omistamista yrityksistä Suomessa. Alempana esitellään tietoja siitä, minkälaisia yrityksiä tämän kyselyn piirin kuuluu. Näiden tietojen valossa näyttää siltä, että haaviin on tullut varsin monipuolinen näyte erityyppisiä ja -kokoisia yrityksiä ympäri Suomea. Tällainen aineisto tarjoaa hyvän tilaisuuden tutkia naisten omistamien yrityksen turvallisuuteen ja rikoksentorjuntaan liittyviä kysymyksiä.

8 5 Kyselyyn osallistuneet yritykset Yritykset, joissa on korkeintaan kaksi työntekijää muodostavat enemmistön (56 %) tämän kyselyn piiriin tulleista naisyrityksistä. Valtaosassa (75 %) näissä yrityksissä on alle viisi työntekijää. Joukossa on kuitenkin muutama verrattain suuri työnantaja. Suurin kyselyyn osallistunut yritys työllistää 70 henkilöä. Taloudellisen tuotannon kannalta suurimman yrityksen liikevaihto on 2,5 miljoona euroa; yritysten keskimääräinen (mediaani) liikevaihto on euroa. Työntekijöiden määrällä lienee merkitystä yrityksen turvallisuudelle. Erityisesti yksin työskentelevillä yrittäjillä saattaa olla korkea riski joutua rikoksen uhriksi. Naisyrittäjien tilanteessa on syytä tarkastella henkilökunnan määrän ohessa sitä, kuinka monessa yrityksessä työskentelee miehiä. Kuten edellä todettiin, miesten läsnäolo saattaa ehkäistä ainakin sellaisia rikoksia, jotka edellyttävät väkivaltaista pakottamista Kaikki yritykset Vain naisia töissä Yritysten määrä Henkilökunnan määrä Kuvio 1 Kyselyyn vastanneiden yritysten jakautuminen henkilökunnan määrän mukaan. Kaikki yritykset sekä ne, joissa työntekijät ovat yksinomaan naisia Tutkimukseen osallistuneista yrityksistä selvä enemmistö (61 %) oli sellaisia, joissa ei työskentele ainuttakaan miestä. Toisaalta neljännes naisten omistamista yrityksistä on sellaisia, joissa vähintään puolet työvoimasta on miehiä. Kuten kuviosta 1 voidaan todeta, miesten osuus työvoimasta riippuu siitä kuinka paljon työntekijöitä yrityksessä on ylipäänsä. Ääritapaus tästä havainnosta on tilanne, jossa yrityksen muodostaa vain yksi työntekijä: tällaisessa naisyrityksessä ei luonnollisesti työskentele yhtään miestä (yrityksen omistaja

9 6 lasketaan automaattisesti mukaan yhdeksi työntekijäksi.) Noin puolet niistä yrityksistä, joissa on 2 4 työntekijää, ovat puhtaasti naisvaltaisia. Tätä suuremmat yritykset ovat valtaosaltaan sellaisia, joissa työskentelee myös miehiä; yli 10 hengen yrityksistä löytyy vain yksi täysin miehetön tapaus. Mitä pienempi yritys, sitä todennäköisemmin se siis koostuu yksinomaan naispuolisista työntekijöistä. Rikostorjunnallisesti tämä asiantila ei liene paras mahdollinen: sikäli kun miespuolisten työntekijöiden läsnäolo ehkäisee rikoksia, tämä vaikutus lienee vahvimmillaan tilanteissa, joissa yrityksen henkilökunnan määrä on erittäin pieni. Pieni vähemmistö (noin 15 %) näistä yrityksistä on sellaisia, joilla on useampi kuin yksi toimipiste; ani harvalla on useampi kuin kaksi toimipistettä. Pääasiallisen toimipisteen koko on vaihtelee m 2 välillä; mediaani pinta-ala on 80 m 2. Joukossa on myös muutama (N=13) yritys, joilla ei ole varsinaista toimipistettä. Esimerkkejä tällaisista yrityksistä ovat taksi- tai kuljetusalan yrittäjät sekä konsulttifirmat, jotka tarjoavat koulutusta tai muita asiantuntijapalveluita joko asiakkaiden tiloissa tai kotoa käsin. Minkä tyyppiset yritykset ovat naisten omistuksessa? Stereotyyppisten odotusten vastaisesti Yrittäjänaisten Keskusliiton jäsenistö koostuu varsin monipuolisesta ryhmästä liikkeenharjoittajia. Palvelualan yritykset muodostavat suurimman yksittäisen toimialaryhmän: 62 % kyselyyn vastanneista yrityksistä kuulu tähän sinänsä verrattain heterogeeniseen ryhmään. Seuraavaksi suurin toimiala on vähittäiskauppa, joka käsittää 27 % kyselyyn vastanneista yrittäjistä. Kuvio 2 tarjoaa astetta tarkemman kuvan siitä, miten eri liiketoiminnan muodot ovat edustettuina tässä aineistossa. Esityksen periaatteena on se, että kaikki sellaiset yritystyypit, joita esiintyy vähintään 10 kappaletta on esitetty omana kategoriana. Tämän tavoitteen seurauksena tietyt yrityskategoriat ovat konkreettisempia kuin toiset. Esimerkiksi tukkukauppoja löytyy aineistosta vain 7 kappaletta, mutta koska tämä luokka edustaa täysin itsenäistä toimialaa, jota ei voi luontevasti niputtaa yhteen esim. vähittäiskauppojen kanssa, se on säilytetty omana ryhmänään. Toisaalta vaateliikkeet on jaettu kahteen ryhmään, sillä pelkästään naisten vaatteisiin erikoistuneita liikkeitä on tässä aineistossa 18 kappaletta.

10 7 Lukumäärä Naisten vaatteet 18 Muu vaateliike 27 Kukka-/lahjatavara 12 Muu vähittäismyymälä 58 Tukkukauppa 7 Parturi/kampaamo 36 Muu kauneudenhoito 21 Terveyspalvelut 33 Kahvila/ravintola/majoitus 20 Tilintarkastus/finanssiala 44 Konsultointi/asiantuntija 60 Muut palvelut 51 Teollisuus/rakentaminen 29 Muu yritys 14 Kuvio 2 Kyselyyn osallistuneiden yritysten jakauma yritystyypin mukaan (N=430) Suurimman konkreettisen yritystyypin tässä aineistossa muodostavat parturija kampaamoliikkeet, joita on 36 kappaletta. Toisaalta jos vaateliikkeet yhdistetään yhden kategorian alle, niitä on yhteensä 45. Suurehko osa yrityksistä tarjoaa erilaisia asiantuntija- ja informaatiopalveluja: tilintarkastustoimistot, muut finanssialan palvelut ja erilaiset konsulttifirmat kattavat lähes neljänneksen kyselyn piiriin tulleista naisyrityksistä. Kysymyksessä on siis varsin heterogeeninen joukko liikkeenharjoittajia. On syytä olettaa, että yritysten toimintaa koskevat erot heijastuvat myös niiden rikoskokemuksiin. Huoltoaseman kahvilan turvallisuuteen liittyvät kysymykset eivät välttämättä kosketa asianajotoimistoa, ja päinvastoin. Rikostorjuntaa edistävän analyysin on kiinnitettävä huomiota tähän asianti-

11 8 laan. Sikäli kun rikoskokemusten luonne riippuu yrityksen tyypistä, rikollisuuden torjuntaa palveleva informaatio tulee laatia vastaavalla tavalla. Tutkimuksen kannalta tämä merkitsee pyrkimystä tuottaa mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa erilaisten yritysten turvallisuusriskeistä. Käytettävissä olevien tilastollisten yksiköiden määrä asettaa keskeisen reunaehdon tälle tavoitteelle. On esimerkiksi turha odottaa yksityiskohtaista informaatiota tukkukauppoja koskevista riskeistä, koska kyselyyn osallistui vain 7 tällaista yritystä. Spesifisyyden tavoite ei rajoitu vain yrityksen toimialaan, vaan kaikkiin yritysten ja niiden ympäristön piirteisiin, joita tämän kyselyn avulla voidaan tarkastella (toimipisteen sijainti, henkilökunnan määrä, lähiympäristön liikenne jne.). Yksi keskeinen uhrikokemusten luonteeseen vaikuttava tekijä on yrityksen aukioloaika. Öisin ja viikonloppuisin auki olevat liikkeet kohtaavat erilaisia riskejä kuin pelkästään arkipäivisin toimivat yritykset. Kuviossa 3 esitetään tietoja siitä, miten kyselyyn vastanneet yritykset eroavat tämän ulottuvuuden suhteen. Auki viikonloppuisin Aina Joskus Ei koskaan Auki yöllä Auki iltaisin Yritysten lukumäärä Kuvio 3 Yritysten aukioloajat Hieman yli puolet näistä yrityksistä ei ole koskaan auki iltaisin. Vain pieni vähemmistö (9 %) on tavallisesti auki kello 19 jälkeen. Enemmistö yrityksistä on auki viikonloppuisin: kolmannes on auki joskus ja tätä suurempi osuus on aina auki lauantaisin ja/tai sunnuntaisin. Hyvin harva naisyritys on auki öiseen aikaan, eli puolen yön jälkeen.

12 Kuten edellä todettiin, aiemmat Suomessa toteutetut yritysuhritutkimukset perustuvat alueellisesti rajattuihin otoksiin. Yksi naisyrittäjiin kohdistetun kyselyn etu on se, että se käsittää yrityksiä Suomen jokaisesta läänistä. Kyselyyn osallistuneiden yritysten alueellinen jakauma on esitetty kuviossa 4. 9 Lappi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Häme Satakunta Varsinais-Suomi Uusimaa Yritysten lukumäärä Kuvio 4 Yritysten alueellinen jakauma (työvoima- ja elinkeinokeskusluokitus) Suurin määrä yrityksistä on kotoisin Uudenmaan läänistä (N=54), Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta kyselyyn on osallistunut hieman tätä pienempi määrä. Vaikka kyselyä ei voida pitää alueellisesti edustavana otoksena naisten omistamista yrityksistä, sitä voidaan pitää kattavana näytteenä ainakin siinä mielessä, että aineistosta löytyy enemmän kuin kymmenen yritystä jokaisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen piiristä. Suurin osa (64 %) näiden yritysten toimipisteistä sijaitsee kunnan tai kaupungin keskusta-alueella; neljännes sijaitsee muualla taajama-alueen sisällä ja alle 10 % harjoittaa liiketoimintaa haja-asutusalueella.

13 10 Reilu kolmannes tutkimuksen kohteena olevista yrityksistä voidaan luokitella perheyritykseksi, eli sellaiseksi, joissa suurin osa työntekijöistä on sukua toisilleen. Suurin osa (92 %) kyselyyn osallistuneista yrityksistä on täysin itsenäisiä, eli ne eivät kuulu mihinkään liikeketjuun tai kaupparyhmittymään. Vanhin mukana oleva yritys on ollut toiminnassa yli sadan vuoden ajan, nuorin alle vuoden; yritysten mediaani-ikä on 15 vuotta.

14 3 Uhrikokemukset ja turvallisuus Tässä tutkimuksessa raportoitavat rikostiedot koskevat yrityksen omaisuuteen ja työntekijöihin (omistajat mukaan lukien) kohdistuvia rikoksia. Kyselyn ulkopuolelle on kuitenkin rajattu sellaiset uhrikokemukset, jotka eivät ole tapahtuneet työpaikalla tai työtehtävien yhteydessä. Kuinka paljon ja minkälaisia rikoksia naisten omistamiin yrityksiin kohdistuu? Kuviossa 5 on esitetty erilaisten rikostyyppien jakaumat koko aineistossa. Tummat pylväät osoittavat kuinka suuri osuus näistä yrityksistä on kokenut kyseisen rikoksen vuoden 2003 aikana; vaaleat pylväät osoittavat rikosten prevalenssin yrityksen koko toimintahistorian aikana. % Varkaus Ryös tö Murto Vahingonteko Pahoinpitely Seksuaalinen väkivalta kk Joskus Kuvio 5 Rikosten yleisyys naisten omistamissa yrityksissä (N=430) Varkaus on yleisin rikoslaji tässä aineistossa. Miltei 40 % yrityksistä on joutunut joskus varkauden uhriksi. Tämä osuus putoaa 15 prosenttiin kun tarkastellaan pelkästään vuoden aikaisia tietoja. Vaikka varkaus on verrattain yleinen rikos, hyvin harva yritys (noin 5 %) ilmoittaa kokeneensa enemmän kuin kolme varkautta vuoden aikana. Tätäkin myönteisempänä voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan väkivaltarikokset ovat harvinaisia tässä aineistossa. Vain kaksi yritystä ilmoittaa joutuneensa ryöstön tai ryöstöyrityksen kohteeksi vuoden 2003 aikana. Pahoinpitelyt ovat suurin piirtein yhtä harvinaisia. Seksuaalisen väkivallan ja häirinnän osalta on erikoista havaita, että vuoden aikainen ja yrityksen elinaikainen prevalenssi ovat prosentin tarkkuudella samat. Lieneekö kysymyksessä niin arkaluonteinen asia, että vastaajat ovat haluttomia muistelemaan vuotta vanhempia tapauksia? Yllättävän suuri osuus (35 %) yrityksistä ilmoittaa joutuneensa vähintään yhden murron tai murto-

15 12 yrityksen kohteeksi toimintansa aikana. Toisaalta vain 5 % on kokenut tämän rikoksen vuoden 2003 aikana. Enemmän kuin joka kymmenes yritys on joutunut vahingonteon kohteeksi vuoden sisällä. Yrityksen toiminta ja uhrikokemukset Kuten edellisessä luvussa todettiin, tähän kyselyyn vastasi varsin monipuolinen joukko yrityksiä. On luultavaa, että yritysten rikoskokemukset heijastavat sen toimintaa. Kuviossa 6 esitetään keskeisten rikoslajien jakaumat yrityksen toimialan luokissa. Tarkastelu keskittyy vuoden 2003 aikana tapahtuneisiin rikoksiin, koska eri ikäisiä yrityksiä verrattaessa tätä pidempi muisteluväli olisi harhaanjohtava mittari. Vähintään yhden rikoksen kohteeksi joutuneiden osuus Vähittäiskauppa (N=114) Palvelujen tuottaminen (N=266) Teollisuus ja rakentaminen (N=29) Muu toimiala (N=14) Väkivalta Murrot Vahingonteot Varkaus Kuvio 6 Rikoskokemukset vuonna 2003 toimialan mukaan (%) Yritykset on jaoteltu tässä neljään toimialaan. Rikoskokemukset ovat selvästi yleisimpiä vähittäiskauppojen keskuudessa. Lähes 40 % tämän alan yrityksistä on joutunut vähintään yhden varkauden uhriksi. Muissa yrityksissä vastaava luku on vain 7 %. Myös murrot ja väkivaltakokemukset ovat yleisimpiä vähittäiskaupoissa. Väkivaltakokemukset on laskettu siten, että se käsittää vähintään yhden seuraavista tapahtumista: ryöstö, pahoinpitely, seksuaalinen

16 väkivalta tai uhkailu. 12 % vähittäiskaupan yrittäjistä raportoi kokeneensa tämän määritelmän mukaista väkivaltaa vuoden 2003 aikana. Murrot jakautuvat erittäin tasaisesti toimialojen kesken. Pienin prevalenssi on palvelualan yritysten joukossa, mikä saattaa selittyä sillä, että tähän kuuluu sellaisiakin yrityksiä, joilla ei ole varsinaista toimipistettä. Yrityksen toimiala antaa verrattain karkean kuvan yritysten välisistä eroista. Voidaan olettaa, että vähittäiskauppojen kesken esiintyy merkittäviä eroja turvallisuuteen vaikuttavissa riskeissä riippuen esimerkiksi siitä, myydäänkö siellä maitoa vai jalokiviä. Sama pätee erilaisiin palvelualan yrityksiin. Katutasossa sijaitseva kahden tuolin parturiliike lienee otollisempi kohde impulsiiviselle ryöstäjälle kuin toimistorakennuksen yläkerroksessa majaileva tilintarkastusfirma. Naisyritysten välisiä eroja erilaisten rikosten esiintyvyydessä on kuvattu täsmällisemmin raportin liitteenä olevassa taulukossa (liitetaulukko 1). Tämä tarkastelu perustuu edellisessä luvussa esiteltyyn yksityiskohtaiseen yritysluokitukseen, jossa jokainen vähintään 10 yritystä sisältävä yritystyyppi esitetään omana kategoriana. (Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat tukkukaupat, joita tästä aineistosta löytyy vain seitsemän kappaletta.) Yksityiskohtaiseen yritysluokitteluun perustuvan tarkastelun perustuloksena voidaan pitää sitä, että mikään näistä verrattain konkreettisista liikkeenharjoittamisen muodoista ei näytä olevan erityisen altis kokemaan omaisuus- tai väkivaltarikoksia. Tämän tarkastelun heikkoutena on tosin se, että monessa yritystyyppiä kuvaavassa kategoriassa on erittäin pieni määrä tapauksia. Kovin pienten otosten tilanteessa on vaikea tehdä luotettavia yleistyksiä. On mahdollista, että suurempi otoskoko paljastaisi tilastollisesti merkitseviä eroja yritystyyppien kesken. Toimialan ohessa myös muut yrityksen toimintaan liittyvät ominaisuudet vaikuttavat sen riskiin kokea erilaisia rikoksia. Esimerkiksi aukioloajat saattavat olla tässä suhteessa keskeinen piirre. Tätä koskeva tarkastelu osoitti, että väkivaltakokemukset ovat yleisimpiä yrityksissä, jotka ovat auki iltaisin (kello 19 jälkeen). Kellon aikaa tärkeämpi ominaisuus on kuitenkin se, onko yritys auki viikonloppuisin. 13

17 14 Varkauksia Vahingontekoja Murtoja Aina auki Joskus auki Ei koskaan Kuvio % Viikonlopun aukiolo ja omaisuuteen kohdistuva rikollisuus vuoden 2003 aikana (%) Kuvion 7 tarkastelu osoittaa, että varkauksien, vahingontekojen ja murtojen yleisyys riippuu voimakkaasti siitä, onko yritys auki perjantain ja maanantain välisenä aikana. Murrot ovat kolme kertaa yleisempiä yrityksissä, jotka ovat aina auki viikonloppuisin verrattuna niihin, jotka eivät ole koskaan auki lauantaisin ja/tai sunnuntaisin. Sama tulos pätee vahingonteon kokemuksiin; varkauksien kohdalla erot ovat tätäkin suuremmat. Näiden tulosten tulkinnassa on huomattava, että tarkastelussa ei ole huomioitu muita yritysten välisiä eroja. Monet vähittäismyymälät ovat auki viikonloppuisin, mutta vain harvat konsulttitoimistot ovat. Onko viikonlopun aukiololla todellinen vaikutus omaisuusrikosten yleisyyteen vai johtuuko yhteys muista tekijöistä? Tätä kysymystä tarkastellaan lähemmin tämän raportin seuraavassa (neljännessä) luvussa. Ympäristön merkitys Tutkimuksessa tarkasteltiin myös yrityksen maantieteellisen sijainnin merkitystä yritysten rikoskokemuksiin. Kyselyn tulosten valossa naisten omistamien yritysten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi on käytännöllisesti katsoen sama läänistä tai elinkeinoalueesta riippumatta. Murrot ovat selvästi yleisimpiä yrityksissä, jotka sijaitsevat taajaman teollisuusalueella. Tämä on ainoa tilastollisesti merkitsevä yritysten maantieteellistä sijaintia koskeva tulos.

18 Maantieteellinen sijainti ja alueen kaupunkimaisuuden aste ovat kieltämättä sangen karkeita yrityksen lähiympäristön osoittimia. Tällainen tarkastelu luokittelee esimerkiksi Helsingin rautatieaseman vieressä ja Forssan keskustassa toimivat myymälät samaan ryhmään. Yrittäjänaisille suunnattu kysely sisältää kuitenkin monipuolisen sarjan kysymyksiä, joiden avulla on mahdollista laatia verrattain tarkkoja ja moniulotteisia ekologisen kontekstin indikaattoreita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahta tällaista muuttujaa: lähiympäristön vilkkaus ja epäjärjestys. 15 Vilkkaus Ympäristön vilkkautta kuvaava muuttuja perustuu 19 kysymykseen, joissa tiedustellaan sijaitseeko tietty kohde (esimerkiksi yökerho, bussipysäkki, hotelli, ostoskeskus, Alkon myymälä jne.) yrityksen toimipisteen välittömässä läheisyydessä (korkeintaan 100 metrin päässä). Yritykset luokiteltiin neljään samansuuruiseen ryhmään sen mukaan kuinka monta kyselyssä mainituista kohteista sijaitsee sen lähettyvillä. Oletuksena luonnollisesti on, että mitä enemmän ympäristössä on erilaisia väestömagneetteja, sitä enemmän siellä liikkuu ihmisiä mukaan lukien potentiaalisia rikosten tekijöitä. Naapuruston epäjärjestystä osoittava muuttuja laadittiin vastaavalla tavalla. Se perustuu kahdeksaan kysymykseen, jotka koskevat häiriökäyttäytymisen (juopottelu, virtsaaminen, töhertely, roskaaminen jne.) esiintymistä yrityksen toimintaympäristössä. Yritykset luokiteltiin kolmeen ryhmään näiden vastausten perusteella. 1 Onko vilkkailla paikoilla sijaitsevilla yrityksillä suurempi riski joutua rikoksen kohteeksi kuin hiljaisempien alueiden yrityksillä? Tätä kysymystä koskevat tulokset on esitetty kuviossa 8. Ainoastaan väkivaltarikollisuuden prevalenssi on näiden tulosten valossa selkeästi yhteydessä lähiympäristön vilkkauteen. Vain noin 5 % yrityksistä, joiden naapurustoa voidaan pitää verrattain hiljaisena (kuvion luokat 1 ja 2), on joutunut väkivaltaisen rikoksen kohteeksi vuoden 2003 aikana. Vilkkaammilla alueilla (luokat 3 ja 4) toimivien yritysten riski kokea väkivaltainen rikos on 3 4 kertaa suurempi. Omaisuusrikosten kohdalla ei vastaava yhteyttä voida havaita. On kuitenkin mielenkiintoista, että kaikki omaisuuteen kohdistuvat rikokset ovat yleisimmillään toiseksi vilkkaimmassa ympäristössä (luokka 3). Saattaakin olla, että erittäin keskeisellä paikalla sijaitsevat yritykset (luokka 4) hyötyvät 1 Vilkkautta koskevan summamuuttujan reliabiliteetti ( ) on.846; epäjärjestystä osoittavan asteikon vastaava kerroin on.812. Näiden kahden muuttujan osiot ja suorat jakaumat on esitetty raportin liitteenä (liitetaulukko 2).

19 16 luonnollisesta sosiaalisesta kontrollista, jota ohikulkevien ihmismassojen läsnäolo tuottaa. Seiniin töhertely, ikkunoiden rikkominen ja lukkojen tiirikointi tuskin toteutuu ilman riittävää suojaa ulkopuolisilta tarkkailijoilta. 25 Vahingonteot Murrot Varkaudet Väkivalta % (hiljainen) (vilkas) Lähiympäristön vilkkaus Kuvio 8 Lähiympäristön vilkkaus ja naisyrityksiin kohdistuvien rikosten yleisyys vuonna 2003 (%) Kriminologisen teorian kannalta ympäristön vilkkautta voidaankin pitää verrattain neutraalina uhrikokemusten korrelaattina, joka saattaa sekä myötävaikuttaa että ehkäistä rikosten syntyä (Felson 1998). Valtaväylien risteyksissä sijaitsevat yritykset voivat houkutella varkaita, koska tällainen ympäristö tarjoaa useita nopeita pakoreittejä. Toisaalta, kuten edellä todettiin, vilkkaasti liikennöity alue nostaa todennäköisyyttä joutua kuulo- ja näköhavaintojen kohteeksi. Epäjärjestys Puhtaasti määrällisten piirteiden asemesta kriminologisessa kirjallisuudessa onkin viimeaikoina ryhdytty kiinnittämään huomiota lähiympäristön laadullisiin ominaisuuksiin. Erityisesti Yhdysvalloissa suositun koulukunnan mukaan ympäristön yleinen epäjärjestys luo suosiolliset puitteet rikolliselle toiminnalle (Skogan 1990; Wilson & Kelling 1982). Tämän rikotut ikkunat -teorian perusoletuksena on se, että lainkuuliaista valtavirtaa edustavat kansalaiset välttelevät rähjäisiä paikkoja. Keskiluokkaisten asukkaiden, asiakkaiden ja muiden ohikulkijoiden puute heikentää luonnollisen sosiaalisen kontrollin määrää, mikä ruokkii rikollista käyttäytymistä kahdella tavalla:

20 (i) Matala puuttumisen taso vetää puoleensa väestöä, jonka elämäntapaa pidetään häiritsevänä muilla alueilla (esim. rappioalkoholistit, narkomaanit, prostituoidut). Rikollisuus kasvaa jo pelkästään sen vuoksi, että rikollinen käyttäytyminen on yleisempää sosiaalisesti syrjäytyneiden kansalaisten parissa: tyypillisin Suomessa tapahtuva henkirikos on seurausta pahasti alkoholisoituneiden työttömien miesten keskinäisestä välienselvittelystä (Lehti 2004). (ii) Rappioitunut ympäristö viestittää myös ulkopuolisille rikoksentekijöille, että kiinnijäämisen riski on tällä alueella pieni: Jos puiston penkillä voidaan esimerkiksi käyttää huumeita keskellä päivää, niin tuskin kukaan puuttuu asiaan kun ryhdymme ryöstämään läheistä kioskia. Kuuluisan iskulauseen mukaan yksi rikkoutunut ikkuna, jos se jätetään korjaamatta, voi aloittaa rappiokierteen, jonka seurauksena lähiympäristö muuttuu rikollisuutta ruokkivaksi pesäkkeeksi (Wilson & Kelling 1982). Tämä teoria on kehitetty Yhdysvalloissa, joiden kaupunkialueita leimaa voimakas segregaatio, eli sosioekonomisten ja etnisten ryhmien välinen eriytyminen; köyhät vähemmistöt ja siirtolaiset asuvat erillään keskiluokkaisesta valtaväestöstä (Massey & Denton 1993). Vaikka tällaisissa olosuhteissa kehitetyt teoriat tuskin soveltuvat sellaisinaan Suomen tilanteeseen (Korander 1998), on mielekästä kysyä valtakunnallisesti kattavan aineiston puitteissa, onko lähiympäristön epäjärjestyksellä merkitystä yritysten todennäköisyydelle joutua rikoksen kohteeksi Vahingonteot Murrot Varkaudet Väkivalta % Alhainen Keskiverto Korkea Epäjärjestyksen taso Kuvio 9 Naapuruston epäjärjestys ja naisyrityksiin kohdistuvat rikokset vuonna 2003 (%) Kuvion 9 jakaumien valossa naapuruston epäjärjestys on vahvasti yhteydessä yrityksen uhrikokemusten tasoon. Mitä enemmän epäjärjestystä tai häiriökäyttäytymistä yrityksen lähiympäristössä esiintyy, sitä yleisempää