Hämeen liitto. Häme Region Häme Region. Seurantaraportti Hämeen maakuntaohjelma Hämeen liiton julkaisu IA:24

Transkriptio

1 Hämeen liitto Häme Region Häme Region Hämeen maakuntaohjelma Seurantaraportti 2005 Hämeen liiton julkaisu IA:24 1

2 HAUHO TUULOS KALVOLA HATTULA LAMMI HUMPPILA HÄMEENLINNA Hämeenlinnan seutu JOKIOINEN FORSSA RENKO JANAKKALA YPÄJÄ TAMMELA Forssan seutu HAUSJÄRVI LOPPI RIIHIMÄKI Riihimäen seutu 2

3 Sisällysluettelo Esipuhe 4 1. Kehitys yleistavoitteiden osalta Väestö Työpaikat Työttömyys Työllisyys Uudet yritykset Tuotanto Kehitys toimintalinjoilla Yrittämisen Häme Tiedon ja osaamisen Häme Kaupunkiseutujen Häme Elinvoimaisen maaseudun Häme 49 ISBN ISSN Kansikuva: Minna Seppänen 3

4 Esipuhe Hämeen liiton maakuntaohjelmaan liittyy kiinteästi vuosittain laadittava seurantaraportti, joka valmistuu maakuntavaltuuston syyskokoukseen. Tämä seurantaraportti 2005 on kolmas Hämeen maakuntaohjelman seurantaraporteista. Raportin rakenne ja käytetyt tilastotiedot noudattavat pääosin Hämeen liiton aikaisempien seurantaraporttien linjauksia. Uuden aluekehityslain myötä maakuntien aluekehityksen seuranta toivottavasti yhtenäistyy lähivuosina. Keskeistenkin tunnuslukujen tilastollisessa pohjassa voi kuitenkin olla yhä maakunnittain horjuvuutta. Valtakunnallisesti vertailukelpoiset tilastot tulisi tuottaa jatkossa keskitetysti ja näin mahdollistaa yksiselitteisesti maakuntien aluekehityksen vertailu. Valtakunnallisesti yhtenäisten tilastojen lisäksi on Hämeessä tarve seurata kehitystä valittujen painopisteiden osalta. Hämeen maakuntaohjelmassa onkin kunkin toimenpidekokonaisuuden yhteydessä mainittu myös seuranta-indikaattorit. Tältä pohjalta on laadittu nyt käsissä oleva seurantaraportti. Maakuntamme pienestä koosta johtuen eräiden muuttujien vuosivaihtelut saattavat olla suhteellisesti suuria. Tämän johdosta olemme kuvanneet useiden muuttujien osalta pitemmän ajan kehitystä. Eräiden seurantaindikaattorien käytöstä olemme joutuneet luopumaan luotettavan tilaston puuttuessa. Tulevan maakuntaohjelman laatimisen yhteydessä tulee seurantaindikaattorien määrittelyyn kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Samalla on syytä miettiä, onko tarvetta tämän yleisraportin lisäksi laatia myös erillisiä teemaraportteja, joissa pyritään ehkä pohdiskelevampaan ja myös tulevaisuuteen katsovaan käsittelytapaan. Pori Tampere Mikkeli Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Rauma Turku Toijala Forssa Hämeenlinna Riihimäki Helsinki Lahti Porvoo Kouvola Lappeenranta Suomenlahti Viipuri km

5 Saavutetulle tietopohjalle on hyvä perustaa myös tulevat seurantaraportit. Tarpeelliset täydennykset erityisesti ympäristö- ja kulttuuritietojen osalta voidaan hyvin sisällyttää tämän raportin rakenteeseen. Samoin paikkatietoja tulisi yhdistää näihin perustietoihin. Toivottavasti tilastojen valmistumisen aikataulut myös nopeutuvat nykyisestä siten, että kaikilta osin voidaan viitata vähintään edellisen vuoden lopullisiin tietoihin. Nyt valitettavan moni tilasto on kahden vuoden takaista kehitystä kuvaava eikä siis välttämättä vastaa raportin kokoamisajankohdan tilannetta. Seurantaraportin keskeinen tehtävä on antaa palautetta ja mahdollisimman objektiivista tietoa maakuntavaltuuston asettamien maakunnallisten tavoitteiden toteutumisesta. Tässä arvioinnissa oikein valitut, luotettavat tilastot ovat hyvä apuväline. Raportissa ei niinkään arvioida tapahtuneen kehityksen syitä vaan tuotetaan maakunnan kehittäjille faktatietoa kehityksestä. Tulevaisuuden ennakoimiseksi on tapahtuneiden tosiseikkojen lisäksi hyvä kartoittaa kansalaisten mielipiteitä ja asenteita tulevasta. Hämeen liiton nykyään systemaattisesti toteuttamien mielipidetiedusteluiden tuloksilla voidaan jatkossa täydentää tämän seurantaraportin tietoja. Tämän raportin laatimisesta on vastannut Hämeen liitossa aluekehittämispäällikkö Hannu Saarinen, tilastotuotannosta tietopalvelusihteeri Anja Uusitalo ja ulkoasusta suunnittelija Mari Myllylä. Heiltä saa lisätietoja tähän raporttiin sisältyvien käsitteiden määrittelystä ja tilastoista. He ovat myös kiitollisia maakuntaohjelman seurantaraportin kehittämisajatuksista. Hämeen liiton puolesta lausun parhaat kiitokseni Hämeen maakuntaohjelman seurantaraportin 2005 laatijoille! Tämä raportti antaa taas vankan tietopohjan maakuntamme kehittäjille. Juhani Honka Maakuntajohtaja 5

6 Kuvio Kuvio Väkiluku Hämeen 1991 väkiluku 2004 ja tavoite 1991 vuoteen ja tavoite vuoteen Väkiluku Lähde: Tilastokeskus: Väestönkehitys Kuvio Kuvio Kokonaisväestömuutos Kokonaisväestönmuutos Hämeessä ja tavoite1991 vuoteen ja tavoite vuoteen Väkiluvun muutos, henkeä Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutokset Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme keskim./vuosi Kuvio Kuvio Väestömuutokset Väestönmuutokset tekijöittäin Hämeessä Hämeessä ja 2004 ja tavoite vuoteen vuoteen Luonnollinen väestönkasvu Nettomaassamuutto Nettosiirtolaisuus 1200 Väkiluvun muutos, henkeä Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutokset keskim./vuosi

7 1. Kehitys yleistavoitteiden osalta 1.1 Väestö Maakuntaohjelmassa vuosien väestön kokonaiskasvutavoitteeksi asetettiin 2000 hengen lisäys lähtötasoennusteesta. Väkiluku oli vuoden 1999 lopussa henkeä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi siten yhteensä 2410 asukkaan kasvua koko ohjelmakaudella, mikä tarkoittaa vuodessa keskimäärin noin 340 hengen lisäystä. Tästä toteutui vuonna 2000 noin kolmannes eli lisäystä tuli 117 asukkaan verran. Vuonna 2001 väestölisäys oli jo selvästi suurempi, 202 henkeä. Vuonna 2002 maakunnan väkiluku kasvoi 377 hengellä ja saavutti siis selvästi vuosittaisen kasvutavoitteen. Vuonna 2003 väestönkasvu oli vielä voimakkaampaa eli peräti 762 henkeä. Nyt lähestyttiin jo 1990-luvun huippulukuja. Vuoden 2004 lopussa oli jo päästy yli maakuntaohjelman 2006 tavoitteen. Maakunnan väkiluku oli ja väestönkasvu oli 982 henkeä, siis lähes 0,6 %. Etelä-Suomen maakunnista vain Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla kasvuprosentti oli Hämettä korkeampi, ELLI-alueen väestönkasvu oli 0,45 ja koko maan 0,32 %. Vuositasolla muutoserot ovat olleet varsin suuret. Vuosina muutos vaihteli 45:sta 982:een. Seutukuntatasolla vaihtelu on ollut myös suhteellisen suurta, Hämeenlinnan ja Riihimäen seudulla yli 500 ja Forssan seudulla -290 henkeä. Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukunnille osuu vuosina yksi negatiivisen kehityksen vuosi, mutta Forssan seudulla väkiluku vähentyi vuodesta 1994 alkaen aina vuoteen 2004, jolloin ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen seutukunnan väkiluku kasvoi. Vuosina nettomaassamuutto kääntyi maakunnalle positiiviseksi kuuden tappiollisen vuoden jälkeen ja sama trendi on jatkunut voimistuen, vuonna 2004 nettomaassamuutto maakunnassa oli jo 761. Nettosiirtolaisuus on luvun alkupuoliskolta vähentynyt, joskin vuonna 2001 se kääntyi pariksi vuodeksi lievään nousuun ja nousua tapahtui uudelleen vuonna Suomen liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi ei näytä tuoneen muutoksia nettosiirtolaisuuteen maakunnassa. Uusista jäsenmaista ei myöskään ole tullut suurta muuttoaaltoa maakuntaan. Luonnollinen väestönkasvu on koko 2000-luvun ollut negatiivista, nyt kuitenkin enää vain 1 henkilön verran. Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta vuonna 2004 oli siis Hämeessä olematon. Selvästi negatiivista luonnollinen väestönkasvu oli kahdessa Etelä- Suomen maakunnassa, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Muissa ELLI-maakunnissa luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta oli positiivista samoin kuin myös koko maassa. Kasvu oli Hämeessä positiivista koko 90-luvun aina vuoteen 1997 saakka. Ongelmallisinta väestömuutoksessa on maassamuuton sisäinen rakenne. Koko 1990-luvun maakunnasta muutti pois työikäistä väestöä enemmän kuin tuli takaisin. Erityisesti vuosina maakunnan vuotiaiden lähtömuutto 7

8 Kuvio Kuvio Väkiluku Hämeessä kunnittain v. v ja ja suhteellinen vuosimuutos vuoden 2000 alusta Väkiluku v %-muutos keskim. vuoden 2000 alusta ,50 Väkiluku ,00 1,50 1,00 0,50 0,00-0,50-1,00 %-muutos keskim. vuoden 2000 alusta Hämeenlinna Riihimäki Forssa Janakkala Hattula Hausjärvi Loppi Tammela Jokioinen Lammi Hauho Kalvola Ypäjä Humppila Renko Tuulos -1,50 Lähde: Tilastokeskus Kuvio Väestönlisäys kunnittain Hämeessä vuosina Kuvio Väestönlisäys kunnittain Hämeessä vuosina , , ja ja Hämeenlinna Hattula Hauho Janakkala Kalvola Lammi Renko Tuulos Riihimäki Hausjärvi Loppi Forssa Humppila Jokioinen Tammela Ypäjä HÄME Lähde: Tilastokeskus

9 oli usein moninkertainen koko nettomuuttoon nähden. Nettosiirtolaisuus, jossa työikäisen väestön osuus oli huomattava, korjasi ikärakennetta vanhentavaa maassamuuttoa 1990-luvun alkuvuosina. Maakunnan väestön ikääntymistä kuvaa hyvin se, että vuonna 1992 nettomaassamuuton lisäys oli 165 henkeä ja luonnollinen väestönkasvu 480 henkeä. Vuonna 2004 nettomassamuutto oli selvästi suurempi, lähes 800 henkeä, mutta luonnollinen väestökasvu oli negatiivinen ja lähes 500 henkeä pienempi kuin vuonna Häme sai lisää väkeä vuonna 2004 pääasiassa Uudeltamaalta sekä Itä- ja Pohjois-Suomesta. Muuttovirta on koko 2000-luvun ollut näiltä alueilta. Uudeltamaalta maakuntaan muuttaneiden nettomäärä kasvoi vuonna 2004 edelleen edellisvuoteen verrattuna ja nettomuutto oli yli 800 henkeä. Häme puolestaan menetti väkeä Pirkanmaalle, Varsinais-Suomeen, Päijät-Hämeeseen ja yllättävää kyllä Pohjois-Karjalaan. Koko ohjelmakauden väestönkasvutavoite on siis jo saavutettu. Mikäli väestönkehitys jatkuu nykyisellä tasolla, ohjelmakauden lopussa Hämeessä on lähes asukasta. Maakunnan kuudestatoista kunnasta yhdessätoista väestönkehitys oli viitenä ensimmäisenä ohjelmavuonna positiivista. Suhteellisesti nopeimmin väkiluku kasvoi Lopella, Hausjärvellä ja Riihimäellä. Määrällisesti kasvu oli suurinta kuitenkin Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Lopella. Ongelmallisinta väestömuutos oli edelleen Forssassa, -568 henkeä ja 3,05 % viidessä vuodessa. Tarkasteltaessa väestömuutoksia 1990-luvun viisivuotisjaksoissa, huomio kiinnittyy siihen, että 1990-luvun jälkipuolisko oli Hämeenlinnan kaupunkia lukuun ottamatta selvästi heikompi kuin vuosikymmenen alku. Monessa kunnassa positiivinen kehitys vaihtui 1990-luvun jälkipuoliskolla negatiiviseksi. Näin kävi Hattulassa, Janakkalassa, Hausjärvellä ja Lopella. Erityisen vaikea tilanne oli Forssassa, jossa väestökato oli aiempaan verrattuna lähes 20-kertainen luvun jälkipuoliskolla. Myös monessa muussa kunnassa väkiluvun väheneminen kiihtyi 1990-luvun jälkipuoliskolla. Koko maakunnassa väestön kasvu oli luvun lopulla enää vain 6 prosenttia 1990-luvun alun tasosta. Vuosituhannen alkuvuodet näyttävät kokonaisuutena huomattavasti valoisammilta ja vuosien vauhdilla päästään likimain 1990-luvun alun tasolle. Suunta on monessa negatiivisen väestökehityksen kunnassa taas kääntynyt positiiviseksi tai ainakin väestön väheneminen on hidastumassa. Ongelmallinen tilanne näyttää kuitenkin jatkuvan edelleen Forssassa, jossa väestö vähenee lähes1990-luvun lopun tahdissa. Muita 2000-luvun alun ongelmallisia kuntia väestökehityksessä ovat Hauho, Lammi, Tuulos ja Ypäjä. Muutokset ovat niin pieniä, että ne voivat kääntyä tulevina vuosina myös kokonaan toiseen suuntaan. 9

10 Kuvio Kuvio Väestön Väestön ikärakenne ikärakenne Hämeessä Hämeessä ja ja MIEHET 2004 MIEHET 1990 NAISET 2004 NAISET Lähde: Tilastokeskus Kuvio Kuvio Kokonaisväestönmuutos ELLI-maakunnissa Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala 10 Väkiluvun muutos, henkeä Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Lähde: Tilastokeskus

11 Vuosien ikäryhmittäisissä väestömuutoksissa erityisen merkittävää on se, että 0-14 vuotiaiden osuus maakunnan koko väestöstä on edelleen vähentynyt. Tämä siitä huolimatta, että Hämeen 16:sta kunnasta yhdeksässä alle 15-vuotiaiden määrä kasvoi. Riihimäen seutukunnan kaikissa kunnissa tämä ikäryhmä kasvoi yhteensä 151 hengellä vuosina Yli 64-vuotiaiden määrä sen sijaan on kasvanut lähes kaikissa kunnissa ja maakunnan väestönlisäys selittyykin suurelta osalta juuri tällä kasvulla. Työikäisen väestön määrä on viiden vuoden aikana kasvanut sekin 875 hengellä. Näin ollen 90-luvun lopun negatiivinen väestökehitys tässä ikäryhmässä on kääntynyt positiiviseksi. Seutukunnista Forssan seutu on edelleen menettämässä vuotiasta väestöä, mutta vähennys on kuitenkin jonkin verran pienempää verrattuna edellisen vuosikymmenen jälkipuoleen. Riihimäen seudulla puolestaan työikäinen väestö on kasvanut voimakkaasti ja siellä lisäys tässä ikäryhmässä on ollut jopa kaksi kertaa suurempaa kuin yli 64-vuotiaiden ryhmässä. Kunnittain tarkasteltuna työikäinen väestö on lisääntynyt merkittävästi Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Hausjärvellä, Lopella ja Tammelassa. Väestön ikärakenne on maakunnassa muuttunut vuodesta 1990 vuoteen 2003 todella voimakkaasti. Vuonna vuotiaita oli maakunnassa ja vuonna 2004 heitä oli Vähennystä on siis yli henkeä eli 18 %. Ikärakenteen muutos näkyy myös demografisessa huoltosuhteessa (alle 14- ja yli 64-vuotiaiden lukumäärän suhde työikäiseen väestöön eli vuotiaisiin), joka vuonna 1990 oli 51,1 ja vuonna ,8. Koko maassa vastaava huoltosuhde oli vuonna 2003 noin

12 Kuvio Kuvio Nettomuutto Hämeeseen Länsi-Suomi (pl. Pirkanmaa) Pohjois-Suomi Itä-Suomi Päijät-Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa Lähde: Tilastokeskus Kuvio Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta Kuvio Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta ,80 Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala ELLI-maakunnat Koko maa Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala 12 %-osuus väestöstä 0,60 0,40 0,20 0,00-0,20-0, Lähde: Tilastokeskus

13 Etelä-Suomen väestönkasvu näyttää hivenen taittuneen vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2002 kasvu oli noin 5000 henkeä vähemmän kuin 1990-luvun lopulla ja 2004 jo yli 6400 henkeä vähemmän. Merkittävää on että erityisesti Uudellamaalla kasvu on ollut selvästi aiempia vuosia hitaampaa. Hämeessä puolestaan väestömäärä nousi vuonna 2004 enemmän kuin vuonna Sama trendi oli myös Itä-Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson väkiluku on vähentynyt koko 1990-luvun ja suuntaus on jatkunut myös 2000-luvulla. 13

14 Kuvio KuvioTyöpaikat Työpaikat Hämeessä * * ja tavoite ja tavoite Työpaikat * 2006 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu KANTA-HÄME Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto 105 Kuvio Työpaikkojen suhteellinen muutos Hämeessä, ELLI- ELLImaakunnissa ja ja koko maassa * ind. 1990= ELLI-maakunnat Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Koko maa Häme * Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto * ennakkotieto

15 1.2. Työpaikat Maakunnan työpaikkojen määrässä näkyy vielä 1990-luvun lopulla vuosikymmenen alun laman vaikutukset. Vuonna 2001 Hämeessä oli noin 97 % ja vuonna 2003 vasta 99,6 % vuoden 1991 työpaikkamäärästä, joka oli jo maakunnassa toinen lamavuosi luvun lopun huippuvuosista ollaan edelleen jäljessä lähes 7000 työpaikkaa. Käänne parempaan tapahtui kuitenkin jo vuonna 1994 ja myös kaikissa seutukunnissa. Hitainta työpaikkojen kasvu on ollut Forssan seudulla, jossa vuonna 2003 oli vain 94,5 % vuoden 1991 työpaikoista. Sekä Hämeenlinnan että Riihimäen seudulla ylitettiin vuonna 2003 vuoden 1991 työpaikkamäärä. Vuodesta 1999 työpaikkojen määrä on kasvanut nopeimmin Hämeenlinnan seudulla, yli 4 %. Riihimäen seudulla kasvu oli yli 3 %, vaikka esim. vuonna 2001 Riihimäen seudulla työpaikkojen määrä jopa väheni edelliseen vuoteen verrattuna. Forssan seudullakin työpaikkojen määrä ohjelmakaudella on kasvanut lähes 3 %. Vuodesta 1999 vuoteen 2003 työpaikat lisääntyivät maakunnassa yhteensä 2560 kappaleella, mikä on hiukan yli maakuntaohjelman 630 työpaikan vuositavoitteesta. Kasvu on ollut kutakuinkin samaa tasoa kuin Etelä-Suomessa ja koko maassakin eli noin 4 %. Huomattavaa on kuitenkin, että vuonna 2003 työpaikkojen määrän kasvu oli Hämeessä suhteellisesti voimakkaampaa kuin Etelä-Suomessa ja koko maassa. Maakuntaohjelmassa on asetettu erikseen tavoite naistyöpaikkojen kasvulle. Tavoite on 340 naistyöpaikkaa vuodessa. Tästä johtuen 52 % työpaikkalisäyksestä tulisi olla naisten työpaikkoja. Vuonna 2001 miestyöpaikat vähenivät maakunnassa eli työpaikkojen kasvu tuli kokonaisuudessaan naistyöpaikoista, vuonna 2002 edelleen yli 78 % kasvusta oli naistyöpaikkoja ja seuraavanakin vuonna 62 %. Naistyöpaikkojen kasvu neljässä vuodessa oli siis 1749 eli lähes 440 vuodessa. Seutukunnittain työpaikat lisääntyivät siis vuodesta 1999 vuoteen 2003 Hämeenlinnan seudulla 4,8 %, Riihimäen seudulla 3,2 % ja Forssan seudulla 2,9 %. Maakunnan työpaikkakasvusta lähes kaksi kolmasosaa tuli Hämeenlinnan seudulle ja kasvusta lähes 63 % oli naistyöpaikka. Riihimäen seudulla lisäyksestä yli 80 % oli naistyöpaikkoja. Miestyöpaikat vähenivät Riihimäen seudulla vuosina reilun prosentin. Forssan seudulla työpaikkalisäyksestä 76 % oli naistyöpaikkoja. Nykyisellä kasvuvauhdilla naistyöpaikkojen osuus maakunnan kaikista työpaikoista nousee ohjelmakaudella yli 50 %. Koko maassa vuosituhannen neljän ensimmäisen vuoden aikana naistyöpaikkojen kasvu oli yli 66 % koko työpaikkakasvusta. Näin ollen Hämeessä naistyöpaikkojen kasvu koko työpaikkakasvusta on ollut muuta maata suurempaa. Koko maan osalta miestyöpaikkojen lukumäärä on vähentynyt sekä vuonna 2001 että Hämeessä miestyöpaikkojen määrä on vuotta 2001 lukuun ottamatta kasvanut, joskin varsin hitaasti. 15

16 Kuvio Kuvo Työssäkäynti Kanta-Hämeessä Hämeestä ja ja Kanta-Hämeestä Hämeeseen Pääkaupunkiseutu Muu Uusimaa Varsinais-Suomi Pirkanmaa Päijät-Häme Muu maa Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Hämeenlinnan seutukunta Riihimäen seutukunta Forssan seutukunta Lähde: Tilastokeskus, väestötilastopalvelu Kuvio Kuvio Taloudellinen Taloudellinen huoltosuhde huoltosuhde Hämeessä, Hämeessä, ELLI-maakunnissa maakunnissa koko maassa ja koko maassa ja Koko maa ELLI-maakunnat Häme ,8 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0, * Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto

17 Työpaikkakehityksen suhteellisen muutoksen vertailu maakunnan, Etelä-Suomen ja koko maan välillä osoittaa, että lama käynnistyi Hämeessä hitaammin kuin muualla. Myös maakunnan nousu on tapahtunut hitaammin kuin koko maassa tai Etelä-Suomessa keskimäärin. Eroa 1990-luvun lopun kehityksessä selittää ennen muuta sähköteknisen teollisuuden nopea kasvu Suomen eräillä alueilla, mikä on vaikuttanut koko maan keskiarvon kehittymiseen. Hämeessä tämän toimialan osuus on ollut pieni. Samaten informaatiosektorin, josta on muodostunut työpaikkakehityksen moottori, työpaikkaosuus on ollut Hämeessä varsin alhainen, mutta vuoteen 2002 mennessä se on noussut kuitenkin jo 6,3 %:iin vaikkakin laski seuraavana vuonna 5,9 prosenttiin. Koko maassa vastaava osuus olivat 9,4 ja 9,1 %. ELLI-maakunnissa vain Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa ja muualla Suomessa Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla Hämettä korkeampi. Maakunnan sisällä merkittävän poikkeuksen tekee Forssan seutu, jossa informaatiosektorin osuus työpaikoista oli peräti 9,7 % eli maan seutukunnista kuudenneksi korkein. Vuonna 2003 Forssan seutu ei ollut enää tältä osin seutukuntien kymmenen kärjessä, mutta informaatiosektorin osuus seudun työpaikoista oli edelleen huomattavasti Hämeen muita seutuja korkeampi. Työssäkäynti eli pendelöinti Hämeestä on kasvanut vuosittain. Vuonna henkeä kävi työssä maakunnan ulkopuolella ja tässä on kasvua vuodesta %. Suurinta pendelöinti oli Riihimäen seutukunnassa, josta yli 6500 henkilöä kävi päivittäin töissä lähinnä pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla. Uusimaa oli myös Hämeenlinnasta tapahtuvan pendelöinnin pääkohde, mutta myös Pirkanmaalla kävi työssä yli tuhat Hämeenlinnan seutukunnan asukasta. Forssan seudulta pendelöinti on vähäisempää, selvästi alle 2000 henkilöä kävi vuonna 2003 maakunnan ulkopuolella työssä, pääkohteina Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Seutukuntien välillä pendelöinti on yllättävänkin vähäistä, vain noin 2500 henkilöä kävi töissä maakunnan sisällä eri seutukunnassa kuin missä asui. Sisäänpendelöinti eli muista maakunnista Hämeessä työssä käynti on noin 60 % ulospendelöinnistä. Tämä kertoo myös sen, että työpaikkaomavaraisuus maakunnassa on alle selvästi alle 100. Ainoastaan Forssan seutukunnassa sisäänpendelöinti on hiukan suurempaa kuin ulospendelöinti. Muuttoliike, syntyvyys, työllisyys- ja työttömyysasteet määrittelevät alueiden taloudellisen huoltosuhteen. Mitä pienempi osa väestöstä on ansiotyössä, sitä heikompi huoltosuhde on. Maan keskiarvo vuonna 2003 oli 130 eli sataa työllistä kohden oli 130 ei-työllistä. Hämeen huoltosuhde tuona vuonna oli 131, mikä oli neljänneksi korkein ELLI-maakunnista. Ainoastaan Uudellamaalla huoltosuhde oli alle 100. ELLI-maakuntien huoltosuhde nousi päin vastoin kuin koko maan ja Hämeen huoltosuhde. Seutukunnista paras huoltosuhde oli Riihimäellä, 124,6, joka oli yhdeksänneksi paras koko maassa. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle heikentää kuitenkin huoltosuhdetta tulevina vuosina, ellei työttömien määrä alene nopeammin kuin eläkeläisten määrä kasvaa. 17

18 Kuvio KuvioTyöttömyysaste Työttömyysaste Hämeessä Hämeessä ja koko ja maassa koko maassa ja tavoite** ja tavoite** Hämeessä Hämeessä vuoteen vuoteen % 22,5 20,0 17,5 Työttömyysaste 15,0 12,5 14,0 14,1 10,0 7,5 7,7 8,5 5, ** 2006** Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa Lähde: Hämeen TE-keskus, työttömyystilastot 60 % Kuvio Naisten, Pitkäaikaistyöttömien, pitkäaikaistyöttömien, yli 50-vuotiaiden yli 50-vuotiaiden ja alle 25- ja alle 25-vuotiaiden osuus osuus työttömistä vuonna vuonna osuus kaikista työttömistä Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa naiset yli 50-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät alle 25-vuotiaat 18 Lähde: Työministeriö, Hämeen TE-keskus

19 1.3. Työttömyys Vuonna 1995 maakunnan työttömyysaste kohosi yli koko maan keskityöttömyyden. Sen jälkeen työttömyyden väheneminen Hämeessä on ollut valtakunnallista kehitystä suotuisampaa ja vuoden 2000 keskityöttömyysaste oli sama kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2001 Hämeessä päästiin jo alle valtakunnan keskityöttömyyden, tosin vain 0,1 %-yksiköllä, vuonna 2002 eroa oli 0,3 %-yksikköä ja vuonna ,5 %-yksikköä. Viiden ensimmäisen ohjelmavuoden aikana keskityöttömyyden lasku on ollut maakunnassa 3,5 %-yksikköä ja koko maassa 2,8 %-yksikköä. Työttömyysasteen lasku alkoi selkeimmin vuonna Se jatkui suotuisana ja koko maan keskimääräistä kehitystä voimakkaampana aina vuoteen 2004 saakka, jolloin työttömyyden väheneminen pysähtyi niin maakunnassa kuin koko maassakin. Työttömiä oli Hämeessä kuitenkin vuoden 2004 lopussa edelleen 8460 eli työttömyysaste oli 10,6 %. Etelä-Suomen liittouman tavoite 2 alueella työttömyysaste vuonna 2004 oli 12,6 % ja Hämeessä 10,6 %. Suuremmista ohjelma-alueista Etelä-Suomessa vain Varsinais-Suomen 2-ohjelma-alueella oli alhaisempi työttömyysaste kuin Hämeessä. Maakunnan seutukunnista vuosina työttömyysaste oli korkein Riihimäellä. Vuodesta 1993 lähtien työttömyys on ollut pahinta Forssan seudulla, jossa se on ollut korkeimmillaan lähes yhden prosenttiyksikön verran suurempi kuin koko maakunnassa. Forssan seudun työttömyysaste on kuitenkin laskenut nopeimmin, ja ero koko maakuntaa oli vuonna 2002 enää 0,2 %-yksikköä, mutta on kasvanut uudestaan vuonna ,9 %-yksikköön. Riihimäen seudulla työttömyyden lasku taittui vuoden 2002 aikana, mikä selittyi seutukunnan vähentyneillä työpaikoilla. Vuosina 2003 ja 2004 työttömyys väheni kuitenkin lähes ohjelmakauden alkuvuosien tahtiin eli 0,4 %-yksikköä vuodessa. Forssan seutukunnan työttömyysaste oli siis vuodesta 1993 lähtien valtakunnan keskimäärää korkeampi. Vasta vuonna 2001 se laski koko maan tasolle ja hiukan sen alapuolelle. Hälyttävää on kuitenkin se, että vuonna 2004 työttömyysaste nousi 11,5:een Forssan seutukunnassa ja näin jopa yli koko maan työttömyysprosentin. Hämeenlinnan seudulla työttömyys on vähentynyt tasaisesti, mutta vuonna 2004 vähennys oli aiempia vuosia selvästi pienempi. Riihimäen seutukunnan työttömyysaste oli enää hiukan korkeampi kuin Hämeenlinnan seudun. Työllistymisen kannalta maakunnan parasta aikaa 1990-luvun lopulla oli vuosi 1997, jolloin työttömien määrä laski 1300 hengellä. Työpaikat lisääntyivät samaan aikaan vajaalla 700 kappaleella ja työllisten määrä noin 1200 hengellä. Työikäisen väestön nettomuutto oli -136 henkeä. Työttömyyden laskusta 10 % selittyy sillä, että ihmiset muuttivat maakunnan ulkopuolelle ja 40 % sillä, että he saivat työpaikan maakunnan ulkopuolelta, usein pääkaupunkiseudulta. Ongelmana 1990-luvulla syntyneessä työttömyydessä oli sen rakenne. Lama aiheutti pitkäaikaistyöttömyyden kymmenkertaistumisen. Hämeessä pitkäai- 19

20 Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelma-alue Tavoite 2 -alue Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Kuvio Kuvio Työttömyysaste Työttömyysaste Etelä-Suomen tavoite 2 ohjelma-alueella alueilla ja koko jamaassa koko maassa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Suomen 2-ohjelma-alue Koko maa % Lähde: Työministeriö Kuvio Kuvio Työvoimapoliittisissa Työvoimapoliittisissa toimenpiteissä toimenpiteissä olevat Hämeen olevat Hämeen maakunnassa maakunnassa Palkkapoliittisin toimenpitein sij. Työvoimakoulutuksessa olevat Työmarkkinatuella sijoitetut Vuorotteluvapaalla olevat %-osuus koko maasta , ,5 2 1,5 1 %-osuus koko maasta 200 0, Lähde: Hämeen TE-keskus 0

21 kaistyöttömyys ja yli 50-vuotiaiden työttömyys on asettunut selvästi ja uhkaavan pysyvästi maan keskitasoa pahemmaksi. Toisin kuin ennen lamaa, pitkäaikaistyöttömyydestä tai vaikeasti työllistettävistä on tullut ennen muuta kaupunkien ongelma. Yli 50-vuotiaiden osuus työttömistä on kasvanut myös kuluvalla ohjelmakaudella, vuonna 2004 osuus oli taas 1,8 %-yksikköä suurempi kuin edellisvuonna. Kasvua on ollut tosin myös koko maan luvuissa, mutta Hämeessä ollaan jo yli 5 prosenttiyksikköä valtakunnan keskimäärän yläpuolella. Samalla se on tietysti merkki väestön ikääntymisestä. Forssan seudulla on tilanne uudella vuosituhannella muuttunut tältä osin hiukan Hämeenlinnan ja Riihimäen seutuja vaikeammaksi, joskin vuonna 2004 erityisesti Riihimäen seudulla yli 50-vuotiaiden osuus työttömistä nousi voimakkaasti. Pitkäaikaistyöttömyys on maakunnan työttömyyden rakenteessa edelleen valtakunnan tasoa vaikeampi ongelma, vaikkakin pitkäaikaistyöttömien osuus on Hämeessä vähentynyt hieman nopeammin kuin koko maassa. Pitkäaikaistyöttömien osuus on edelleen korkeinta Riihimäen seudulla ja alhaisinta Forssan seudulla. Etelä-Suomessa Kymenlaakso, Kanta-Häme ja Päijät-Häme ovat selvästi ongelmallisimpia maakuntia tässä suhteessa. Nuorisotyöttömyys eli alle 25-vuotiaiden osuus on puolittunut 1990-luvulla. Maakunnan ja koko maan tasolla ei vuosikymmenen aikana ollut suuria eroja. Alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä on ollut maakunnassa aavistuksen verran pienempi kuin koko maassa, mutta vuonna 2003 tilanne Hämeessä muuttui valtakunnan keskimäärää huonommaksi työttömyyden rakenteen tässäkin suhteessa. Seuraavana vuonna nuorisotyöttömyys oli maakunnassa taas valtakunnan tasoa alhaisempi. Hämeenlinnan seutukunta on tältä osin edelleen Hämeen ongelmallisin alue. Naisten osuus työttömistä on maakunnassa myös edelleen korkeampi kuin koko maassa. Vuonna 2000 alkaneella ohjelmakaudella naisten osuus työttömistä on laskenut vain reilun prosenttiyksikön, ja tämäkin lasku on tapahtunut vuoden 2003 aikana. Koko Suomessa naisten osuus on pienentynyt paljon voimakkaammin. Vuonna 2004 naisten osuus maakunnan työttömistä jopa kasvoi. Vain Riihimäen seudulla naisten työttömyys on alentunut, mutta Forssan ja Hämeenlinnan seutukunnissa naisten osuus työttömistä ei ole käytännössä vähentynyt lainkaan. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä olevien hämäläisten osuus on jäänyt vuoden 1999 jälkeen vuosittain pienemmäksi kuin mikä on maakunnan väestöosuus koko maan väkiluvusta, 3,1 %. Esimerkiksi vuonna 2004 työvoimakoulutuksessa olevista, työmarkkinatuella ja palkkapoliittisin toimenpitein tms. sijoitetuista henkilöistä alle 2,8 % oli Hämeestä. Tämäkin kertoo osaltaan maakunnan työttömyyden ongelmallisuudesta ja työmarkkinoiden segregaatiosta. 21

22 Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala työllisyysaste 75,0 72,9 71,2 70,0 70,0 65,0 Kuvio Työllisyysaste Hämeessä, ELLI-maakunnissa ja koko maassa ja tavoite** Hämeessä vuoteen 2006 % 65, ,8 ELLI -maakunnat 66,4 64,2 65,2 64,7 63,8 63,5 63,0 64,1 62,6 Häme 62,6 62,9 60,3 61,8 61,9 72,0 72,0 71,4 71,2 70,9 69,6 68,7 68,8 69,2 68,7 69,1 67,7 67,7 67,7 67,3 67,2 66,9 66,0 70,0 60,0 60,6 59,9 61,1 Koko maa 55, ** 2006** Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus Veronalaiset tulot / tulonsaaja (euroa) Koko maa Häme Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus, StatFin; Tulot ja kulutus, Veronalaiset tulot alueittain 22

23 1.4. Työllisyys Vaikka Hämeen työpaikkojen ja työttömyyden lukuarvot ovat olleet maan keskiarvoa heikompia monena vuonna, työllisyysaste pysyi 1990-luvun koko maata korkeampana, mutta Etelä-Suomen keskiarvoa alempana. Suomessa ei missään maakunnassa, ei edes esimerkiksi keskeisissä kasvukeskusmaakunnissa oltu saavutettu vuoteen 2004 mennessä vuoden 1990 työllisyysasteen tasoa. Lähimmäksi ovat päässeet Ahvenanmaa ja Pohjanmaa. Työllisyysaste kohosi vuonna 1999 Hämeessä 3,6 prosenttiyksikköä koko maan kasvun ollessa 1,9 prosenttiyksikköä. Vuonna 2000 kasvuvauhti hiipui kaikkialla yhden prosenttiyksikön tasolle. Vuonna 2002 Hämeessä työllisyysaste kasvoi vielä 0,4 prosenttiyksikköä, kun koko maassa kasvu oli jo pysähtynyt. Etelä- Suomen liittouman alueella kasvu oli myös taittunut vuoden 2002 loppuun, mutta tästä tasosta Hämeessä oltiin edelleen jäljessä lähes 3 %-yksikköä. Vuonna 2003 työllisyysaste sitten laski sekä Hämeessä että ELLI-alueella ja koko maassa. Lasku oli onneksi Hämeessä vain tilapäistä päinvastoin kuin koko maassa. Vuoden 2004 lopussa työllisyysaste oli noussut 0,4 %-yksikköä 69,1 prosenttiin ja oli taas maakuntaohjelman määrittämällä kasvu-uralla. Maakuntaohjelman 70 prosentin työllisyysastetavoite vuodelle 2006 voidaan siis saavuttaa. Se edellyttää kuitenkin vuoden 2004 tasoista kasvua ohjelmankauden loppuun saakka. Työllisyysaste oli vuonna 2004 Hämeessä 97,1 % huippuvuoden 1991 tasosta. Alimmillaan työllisyysaste kävi kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin työllisyysaste oli alle 85 % 1991 tasosta. Vuodesta 1999 vuoteen 2003 työpaikat lisääntyivät maakunnassa 2560 kappaleella ja työssäkävijöiden määrä eli työllinen työvoima lisääntyi samaan aikaan runsaalla 3514 henkilöllä. Tämä merkitsee sitä, että työllisen työvoiman lisäyksestä lähes 73 % sijoittui maakunnan omiin työpaikkoihin. Työpaikkaomavaraisuuden kannalta tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että työvoiman pendelöinti maakunnan ulkopuolelle on edelleen kasvanut. Työpaikkaomavaraisuus laski jonkin verran vuoden 1999 tasosta; maakunnassa noin prosenttiyksikön ja Riihimäen seutukunnassa 3 prosenttiyksikköä. Forssan ja Hämeenlinnan seutukunnissa muutos oli erittäin pieni. Työpaikkaomavaraisuus vuonna 2003 oli maakunnassa 92,2, Hämeenlinnan seudulla 94,7, Riihimäen seudulla 81 ja Forssan seudulla 99,8 %. Veronalaiset tulot tulonsaaja kohti ovat kasvaneet suhteellisen tasaisesti EUjäsenyyden aikana. Hämeessä nämä tulot olivat vuonna 1994 noin euroa ja vuonna 2003 noin euroa. Kasvua oli 45 %. Seutukuntien osalta veronalaiset tulot ovat korkeimmat Riihimäellä ja matalimmat Forssassa. Koko maahan verrattuna Hämeessä on jääty hiukan jälkeen tulokehityksessä. Vuonna 2003 koko maassa veronalaiset tulot tulonsaaja kohti olivat euroa eli 4,8 % hämäläistä tulonsaajaa enemmän. Positiivista on kuitenkin se, että kuluvalla ohjelmakaudella ero koko maan keskiarvoon on hiukan pienentynyt. 23

24 Kuvio Yritystoimipaikkojen nettolisäys Hämeessä ja vuosittainen tavoite yritysten nettolisäys keskim. vuodessa Lähde: Tilastokeskus, StatFin Kuvio Yritystoimipaikkojen lukumäärän kehitys seuduittain Hämeessä Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus, Yritysrekisteri

25 1.5. Uudet yritykset Maakuntaohjelmassa asetettiin tavoitteeksi 1320 yrityksen nettokasvu ohjelmakaudella, mikä merkitsee lähes 200 yrityksen lisäystä vuositasolla luvun lopun kehitykseen verrattuna tavoite on realistinen ja mahdollinen saavuttaa, sillä vuosina yritysmäärän keskimääräinen vuosilisäys oli 189 kappaletta. Hämeessä yritysten määrä oli vuonna 1999 väkilukuun suhteutettuna 44,2 kappaletta 1000 asukasta kohti, Koko maan vastaava luku oli 45,7 kappaletta 1000 asukasta kohti. Vuonna 2002 oli Hämeessä yrityksiä 46, asukasta kohti. Nopeimmin yritystoimipaikat kasvoivat Riihimäen seutukunnassa, neljässä vuodessa 7,2 %. Maakuntaohjelman tavoitteesta on valitettavasti jääty jälkeen siten, että yritystoimipaikkojen keskimääräinen vuosilisäys on 100 kappaletta. Nettolisäys on ollut kuitenkin positiivinen päinvastoin kuin vuonna 1999, jolloin yritysten nettomäärä väheni 88 kappaleella. Toimivia yrityksiä oli vuoden 2003 lopussa Hämeessä 7701 ja ohjelman tavoite vuodelle 2006 on Maakuntaohjelmassa tavoite yritysten määrän kasvulle asetettiin korkealle tarkoituksellisesti, koska haluttiin ohjata myös viranomaisia tukemaan uusien pkyritysten perustamista erityisesti ohjelmassa määritellyille painopistetoimialoille. Julkiset resurssit ovat useimmiten kuitenkin ohjautuneet pääasiassa toimivien yritysten investointien tukemiseen. 25

26 Kuvio Maakuntien BKT/asukas / suhteessa koko maahan (Suomi = 100) vuonna 2003* FISIM-menetelmän mukainen arvonlisäys Varsinais-Suomi Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kymenlaakso Etelä-Karjala Pohjanmaa Itä-Uusimaa Satakunta Keski-Suomi Päijät-Häme Lappi Keski-Pohjanmaa Kanta-Häme Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Kainuu Ahvenanmaa Uusimaa Lähde: Tilastokeskus, Aluetilinpito * * Ennakkotieto Kuvio BKT:n kehitys asukasta kohden ao. vuoden hinnoin Kuvio Hämeessä BKT:n seuduittain, kehitys asukasta ELLI-maakunnissa kohti ao. vuoden hinnoin ja koko Hämeessä maassa seuduittain, ELLI-maakunnissa (e) ja koko maassa e Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala 26 indeksi 1990 = * Lähde: Tilastokeskus, Aluetilinpito * Koko maa Häme Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu ELLI-maakunnat

27 1.6. Tuotanto Maakuntien välisessä vertailussa Uusimaa sijoittuu omaan luokkaansa, kun tarkastellaan bruttokansantuotetta asukasta kohden. Häme on vuoden 2003 ennakkotietojen mukaan 15. sijalla 20 maakunnan joukossa. Edellisvuodesta Hämeen sijoitus oli laskenut kaksi sijaa. Vuonna 1999 Hämeen BKT/asukas oli 78,4 % koko maan keskiarvosta, vuonna 2001 BKT oli jo 78,6 % koko maan keskiarvosta ja 2003 oltiin noustu jo 80 prosenttiin valtakunnan keskiarvosta. BKT/asukas kasvoi siis Hämeessä vuonna 2003 valtakunnan keskimäärää nopeammin. Sama tilanne oli peräti 14 maakunnassa. Kasvu sinällään ei Hämeessä eikä muissakaan maakunnissa ollut mitenkään tavatonta, vaan suhteellisen osuuden parantuminen johtui suurelta osin koko maan kasvun heikkenemisestä. Tämä taas johtui, ainakin ennakkotietojen mukaan, Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan arvonlisäyksen vähenemisestä. Häme saavutti laman jälkeen vuoden 1990 bruttokansantuotteen tason vuotta myöhemmin kuin muu maa ja Etelä-Suomi. Tämä tapahtui vasta vuonna Maakunnan seutukunnista Riihimäki ohitti vuoden 1990 tason samana vuonna kuin koko maa eli vuonna 1995, mutta Forssan seutu vasta vuonna Vuonna 1999 maakunta oli kokonaisuudessaan selvästi jäljessä suhteellisessa kehityksessään Etelä-Suomesta ja koko maasta. BKT/asukas muutos (%) edellisestä vuodesta Häme 6,9 1,5 3,2 Hämeenlinnan seutu 6,0 1,1 4,5 Riihimäen seutu 5,3 0,1 6,3 Forssan seutu 11,1 4,1-3,0 ELLI-maakunnat 4,7 2,3 0,2 Koko maa 4,5 2,7 1,3 Vuonna 1999 maakunnan ja kaikkien seutukuntien BKT/asukas laski edelliseen vuoteen nähden. Lasku oli voimakkainta Hämeenlinnan seudulla, lähes 3,3 %, ja koko Hämeessäkin 2,7 %. Vuonna 2000 BKT:n kasvu kääntyi kuitenkin selvään nousuun ja vuonna 2001 maakunnan BKT/asukas kasvoi edellisvuoteen nähden 6,9 % ja seuraavana vuonna 1,5 %. Vuoden 2003 ennakkotiedot kertovat, että kasvu on maakunnassa varsin hyvä eli 3,2 % Riihimäen seutukunnassa jopa 6,3 %. Sen sijaan Forssan seutukunnassa ja BKT/asukas näyttää laskeneen 3 %. Koko maassa BKT kasvoi vain reilun 1,3 % ja ELLI-alueella ei juuri lainkaan. Alueen yleisen kehityksen kuvaajana käytetään BTV-indikaattoria. Siinä alueen bruttokansantuotteen, työllisyyden ja väestön muutoksia verrataan koko maan kehitykseen. Kolmen vuoden jaksossa Hämeen BVT-indikaattori oli negatiivinen, -1,9. Seuraavassa kolmivuotisjaksossa Hämeen indikaattori oli jo +0,5 eli siis valtakunnan keskimäärää parempi. 27

28 Kuvio Kuvio Työpaikat elinkeinoittain Hämeessä * Yht Yht Työpaikat * Alkutuotanto Teollisuus Rakentaminen Yksityiset palvelut Julkiset palvelut Tuntematon Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Kuvio Kuvio Elinkeinorakenteen suhteellinen muutos * (%) (%) Alkutuotanto Jalostus Palvelut 6,0 Forssan seutu -6,2-48,3 17,5 Riihimäen seutu -12,5-51,7 13,5 Hämeenlinnan seutu -7,7-49,2 12,9 Häme -8,3-49,5 15,0 Koko maa -1,6-49,3 % 28-60,0-50,0-40,0-30,0-20,0-10,0 0,0 10,0 20,0 30,0 Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto

29 2. Kehitys toimintalinjoilla 2.1. Yrittämisen Häme Maakunta on edelleen alkutuotanto- ja jalostusvaltaisempi kuin Suomi keskimäärin. Alkutuotannon osuus työpaikoista vuonna 2003 oli 4,8 %, jalostuksen 29,1 % ja palvelujen 66,1 % kaikista työpaikoista. Vastaavat luvut koko Suomessa olivat 4,3 %, 25,7 % ja 70,0 %. Palvelusektori ei ole Hämeessä kehittynyt samaan tahtiin kuin koko maassa. Maan keskiarvoa lähimmäksi nousee Riihimäen seutukunta, jossa palveluiden osuus oli 69,1 %. Forssan seudulla alkutuotannon ja jalostuksen osuudet olivat edelleen selvästi keskimääräistä korkeammat. Siellä alkutuotannon osuus oli 6,5 % ja jalostuksen 36,9 %. Elinkeinorakenteessa 1990-luvulla tapahtunut poikkeama valtakunnalliseen kehitykseen verrattuna näkyy maakunnassa ennen kaikkea jalostussektorin heikompana kehityksenä. Jalostussektorilla teollisuuden työpaikoista oli vuoteen 2001 mennessä palautunut kuitenkin jo noin 92 % menetyksistä, mutta vuosina 2002 ja 2003 tämän sektorin työpaikat jälleen vähenivät. Osa teollisuuden työpaikoista on tosin siirtynyt ulkoistuksen myötä palvelusektorille. Rakentamisessa sen sijaan vuoden 1991 taso on saavutettu ja palveluissa työpaikkojen määrä on ylitettykin yli 4600 työpaikalla. Edelleen vuonna 2003 oltiin maakunnassa työpaikkojen osalta vielä vuoden 1991 lukujen alapuolella, mutta jo varsin lähellä niitä. Työpaikkojen määrä oli nimittäin 99,6 % vuoden 1991 tasosta. Koko maassa oltiin kuitenkin jo vuoden 1991 tasolla ja myös palvelusektori on kehittynyt keskimäärin Hämettä ripeämmin. Koko maan positiivisempaa kehitystä selittää yhtäältä jalostussektorin Nokia-ilmiö, jonka välilliset vaikutukset näkyvät palvelujen suotuisammassa kehityksessä. Palveluiden osuus elinkeinorakenteessa kasvoi koko maassa aikavälillä % kun Hämeessä muutos oli 12,9 %. Forssan seutukunnan muista selvästi poikkeava palvelutyöpaikkojen hidas kasvu lienee seurausta seutukuntaa pitkään vaivanneesta teollisuuden rakennemuutoksesta, siitä seuranneesta korkeasta työttömyydestä ja väestökadosta. Riihimäen seudulla kehitys on ollut lähimpänä valtakunnallista kehitystä. Maakuntaohjelmassa määriteltiin neljä perinteistä ja neljä uutta kasvutoimialaa, joiden kehitystä tulisi ohjelmatyöllä erityisesti tukea. Perinteisiksi, maakunnan vahvoiksi toimialoiksi määriteltiin metalli-, mekaaninen puunjalostus- ja elintarviketeollisuus sekä matkailu. Uutta kasvua haettiin elektroniikan ja tietotekniikan, ympäristöteknologian, osaamis- ja koulutuspalvelujen sekä taide- ja kulttuuriteollisuuden aloilta. Perinteiset kasvutoimialat edustivat vuonna 2002 yhteensä 15,6 % koko maakunnan työpaikoista ja uusien toimialojen osuus oli 11,3 %. Edellisvuodesta perinteisten toimialojen osuus on laskenut hiukan ja uusien toimialojen kasvanut jonkin verran. Väestöosuutta suurempi osuus koko maan työpaikoista oli, samoin 29

30 Kuvio Kuvio Hämeen Maakunnan painopistetoimalojen painopistetoimialojen työpaikat v v (ennakkotieto) ja ja osuus osuus koko maan työpaikoista Häme %-osuus koko maasta kaikkien työpaikkojen osuus koko maasta työpaikat ,0 % 6,0 % 5,0 % 4,0 % 3,0 % 2,0 % 1,0 % %-osuus 0 Elintarviketeoll. Mekaaninen puuteoll. Metalliteoll. Matkailu Elektroniikkateoll. Osaamis- ja koulutuspalvelut Taide- ja kulttuuriteoll. 0,0 % Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Kuvio Kuvio Teollisuuden viennin kehitys *, M M Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme %-osuus kokonaisviennistä 5,0 % 4,0 % M ,0 % 400 2,0 % ,0 % * Lähde: Tilastokeskus, Teollisuustilasto 0,0 %

31 kuin edellisvuonna, painopistetoimialoista ympäristöteknologian, elintarvike- ja metalliteollisuuden toimialoilla. Selvästi ohuin toimiala oli edelleen elektroniikkateollisuus. Muiden toimialojen osuus oli kutakuinkin väestöosuutta vastaava. Painopistetoimialojen työpaikkojen määrä kasvoi vuosien aikana 2,1 % eli vain 360 kappaletta. Kasvu kohdistui perinteisillä toimialoilla matkailuun, metalli- sekä elintarviketeollisuuteen ja uusilla toimialoilla osaamis- ja koulutuspalveluihin sekä ympäristöteknologiaan. Mekaanisen puunjalostuksen työpaikat vähenivät kolmen vuoden aikana 277:llä eli 25 %. Investointien avulla lisätään tuotannossa käytettävien tuotantovälineiden ja tilojen määrää ja toimivuutta. Investoinnit ovat siis usein indikaattoreita, jotka heijastavat toimialan tai alueen uskoa tulevaisuuteen. Investointien kasvun lisäksi vertailua voidaan tehdä investointiasteessa, joka on investointien %-osuus arvonlisäyksestä. Maakuntien investointien kasvuerot olivat suuret. Etelä-Karjalassa investointien kasvu oli keskimäärin 33,7 % vuodessa, Kymenlaaksossa 28 % ja Päijät-Hämeessäkin 20,8 %. Hämeessä kasvu oli 11,7 %, mikä oli hiukan alle Etelä-Suomen keskimääräisen kasvun. Koko maassa vastaava luku oli 13,2. Vuonna 2003 investointien määrä Hämeessä, 681 M, oli hiukan edellisvuotta pienempi. Yksi ehkä keskeisimmistä maakunnan elinkeinorakenteen poikkeamista on innovatiivisuuden vähäisyyden ohella alhainen ulkomaan viennin taso. Maakunnan vähäinen vientiteollisuus on myös pitkälti keskittynyt Hämeenlinnan seudulle ja vain muutaman yrityksen varaan. Maakunnan yrityskannan osuus koko maan yrityksistä on 1990-luvun ajan ollut 2,9 prosentin luokkaa. Ainoastaan vuonna 1994 maakunnan yritysten viennin osuus vastasi yritysten suhteellista osuutta. Viime vuosina viennin osuus on laskenut alle 2 prosentin koko maan viennin arvosta, ja osuus on ollut vuoteen 2000 asti jatkuvasti laskeva. Vuonna 2000 maakunnan osuus viennin arvosta oli enää 1,6 %, mutta vuonna 2001 se nousi 1,9 prosenttiin ja vuonna 2003 jo hieman yli kahden prosentin. Viennin euromääräinen arvo on kuitenkin jatkuvasti hieman noussut ja vuonna 2002 se oli 1070 miljoonaa euroa. Vuonna 2003 teollisuuden viennin arvo oli kutakuinkin saman verran. Vuoden 2001 ennätysmäinen kasvu ei siis ole jatkunut. Kolme neljäsosaa viennistä tapahtuu Hämeenlinnan seudulta, erityisesti suurista metallialan yrityksistä. Merkittävää on, että vuonna 2003 koko maan viennin arvo väheni. Vuodesta 1994 maakunnan yritysten viennin arvo on noussut yli 54 %. Forssan ja Riihimäen seutujen viennin arvo on euromääräisesti varsin vähäistä ja vuosittaiset vaihtelut ovat näin ollen suuriakin. EU-jäsenyyden aikana viennin kasvu on kohdistunut erityisesti Hämeenlinnan seutuun, jossa kasvua on ollut 265, Riihimäen seudulla 44 ja Forssan seudulla 63 miljoonaa euroa. Kuluvan ohjelmakauden neljän vuoden aikana maakunnan vienni arvo on kasvanut 240 M. Yritysten toimintaympäristön kehittämisellä tarkoitetaan sellaisia toimenpiteitä, joilla pyritään välillisesti kehittämään yritystoimintaa, luomaan toimintaedellytyksiä 31

32 45000 Kuvio Teollisuuden, liike- jaliike- toimistorakennusten ja toimistorakennusten rakennustuotanto rakennustuotanto (uudet ja laaj.) Hämeessä (uudet ja laaj.) Hämeessä seuduittain seuduittain Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu kerrosala (m2) Lähde: Tilastokeskus Kuvio Kuvio Valmistuneet rakennukset Hämeessä seuduittain seuduittain uudet rak. laajennukset kerrosala (m2) Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus

33 ja vaikuttamaan yritysten sijaintipäätöksiin. Tämä on myös yksi Etelä-Suomen tavoite 2 ohjelman päätavoitteista. Vuosittain on ohjelmasta rahoitettu useita yritystoimintaympäristön kehittämishankkeita. Vuonna 2000 näiden hankkeiden julkinen rahoitus oli yhteensä euroa, vuonna euroa ja vuonna euroa. Yritystoiminnan, sekä uuden että olemassa olevan, sijoittumishalukkuutta maakuntaan voidaan kuvata rakennusinvestoinneilla. Jalostus- ja palvelusektoreille Hämeessä valmistui vuosina keskimäärin kerrosneliön verran teollisuus-, liike- ja toimistorakennuksia. Tästä teollisuuden rakennustuotanto painottui Riihimäen ja Forssan seuduille, joiden yhteinen osuus elinkeinoelämän rakennustuotannosta oli noin 70 %. Se on seutujen väestöosuutta selvästi suurempi. Vuosina jalostus- ja palvelusektorille valmistui keskimäärin uutta kerrosneliötä vuodessa. Kasvu 90-luvun rakennustuotantoon verrattuna oli voimakasta, vuositasolla noin 15 %. Kasvua on ollut viiden ohjelmavuoden aikana eniten Hämeenlinnan seudulla, keskimäärin 33 % vuodessa. Forssan seudun kasvuluku oli noin 10 prosenttia, mutta Riihimäen seudulla kasvu on kolmen viimeisen vuoden aikana taittunut niin, että teollisuus-, liike- ja toimistorakennuksia on kuluvalla ohjelmakaudella rakennettu keskimäärin vähemmän kuin 90-luvulla. Vuosittaiset vaihtelut ovat olleet varsin suuria, suurimmillaan maakunnan tasolla noin viisinkertaisia, mutta seutukunnissa sitäkin suurempia, Forssan seudulla jopa 46-kertaisia. Vuonna 2004 maakunnassa valmistui yhteensä m2 uutta liike-, toimisto- ja teollisuustilaa tai olemassa olevien laajennuksia. Vuoden 1999 huippulukuun, noin m2, ei kuitenkaan ylletty. Koko rakennustuotannon, josta teollisuus- ja liikerakentaminen edustaa lähes kolmannesta, kaavio on tyypillinen maakunnan 1990-luvun kehitystä kuvaava kuva luvun alun lasku oli selvästi nopeampi kuin lamasta nousu. Rakentaminen oli hiljaisinta vuonna 1995, jolloin rakennustuotanto oli kerrosalalla mitattuna vain 37,2 % vuoden 1991 tasosta. Vuonna 2000 uusien rakennusten neliömäärä oli yli ja 2002 jo yli Vuoden 1991 huippuluvusta rakennustuotanto oli siis edelleen alle 65 %. Vuonna 2004 uustuotanto oli yli m2. Vuonna 2004 teollisuus- ja liikerakentamisen osuus kaikesta rakentamisesta oli vain 20 %. Vuonna 2004 Hämeessä valmistui asuinhuoneistoja 592 kappaletta eli lähes 200 enemmän kuin edellisenä vuonna. Vaikka elinkeinoelämän rakennusinvestoinneissa vuosi 1999 oli selvästi luvun huippuvuosi, koko rakennustuotannossa tapahtui laskua 8,5 % vuoteen 1998 verrattuna. Tämän vuosituhannen viitenä ensimmäisenä vuonna koko rakennustuotanto on ollut keskimäärin 10 % suurempaa kuin vuonna Maakunnan houkuttelevuutta mitataan yleensä myös matkailutilastoilla. Valtakunnalliset tilastot eivät tee tässä suhteessa oikeutta Hämeelle, joka sijaintinsa johdosta on lähinnä päivämatkailukohde. Valtakunnallisessa tilastoseurannassa maakunnasta on vain muutama kohde. 33