Hämeen liitto. Häme Region Häme Region. Seurantaraportti Hämeen maakuntaohjelma Hämeen liiton julkaisu IA:22

Transkriptio

1 Hämeen liitto Häme Region Häme Region Hämeen maakuntaohjelma Seurantaraportti 2003 Hämeen liiton julkaisu IA:22 1

2 HAUHO TUULOS KALVOLA HATTULA LAMMI HUMPPILA HÄMEENLINNA Hämeenlinnan seutu JOKIOINEN FORSSA RENKO JANAKKALA YPÄJÄ TAMMELA Forssan seutu HAUSJÄRVI LOPPI RIIHIMÄKI Riihimäen seutu 2

3 Sisällysluettelo Esipuhe 4 1. Kehitys yleistavoitteiden osalta Väestö Työpaikat Työttömyys Työllisyysaste Uudet yritykset Bruttokansantuote Kehitys toimintalinjoilla Yrittämisen Häme Tiedon ja osaamisen Häme Kaupunkiseutujen Häme Elinvoimaisen maasuedun Häme 49 ISBN ISSN Kansikuva: Minna Seppänen 3

4 Esipuhe Hämeen liiton maakuntaohjelmaan liittyy kiinteästi vuosittain laadittava seurantaraportti, joka valmistuu maakuntavaltuuston syyskokoukseen. Tämä seurantaraportti 2003 on ensimmäinen Hämeen maakuntaohjelman seurantaraporteista. Samalla se on ensimmäinen seurantaraportti vuoden 2003 alusta voimaan astuneen uuden alueiden kehittämislain aikana. Tässä raportissa on otettu huomioon alueiden kehittämisasetuksen 13 :n mukaiset tunnusluvut maakuntaohjelmien yhtenäiseksi seurannaksi. Pääosin raportin rakenne ja käytetyt tilastotiedot noudattavat kuitenkin Hämeen liiton aikaisempien seurantaraporttien linjauksia. Uuden aluekehityslain myötä maakuntien aluekehityksen seuranta toivottavasti yhtenäistyy lähivuosina. Keskeistenkin tunnuslukujen tilastollisessa pohjassa voi kuitenkin olla yhä maakunnittain horjuvuutta. Valtakunnallisesti vertailukelpoiset tilastot tulisi tuottaa jatkossa keskitetysti ja näin mahdollistaa yksiselitteisesti maakuntien aluekehityksen vertailu. Valtakunnallisesti yhtenäisten tilastojen lisäksi on Hämeessä tarve seurata kehitystä valittujen painopisteiden osalta. Hämeen maakuntaohjelmassa onkin kunkin toimenpidekokonaisuuden yhteydessä mainittu myös seurantaindikaattorit. Tältä pohjalta on laadittu nyt käsissä oleva seurantaraportti. Maakuntamme pienestä koosta johtuen eräiden muuttujien vuosivaihtelut saattavat olla suhteellisesti suuria. Tämän johdosta olemme kuvanneet useiden muuttujien osalta pitemmän ajan kehitystä. Eräiden seurantaindikaattorien käytöstä olemme joutuneet luopumaan luotettavan tilaston puuttuessa. Tulevan Pori Tampere Mikkeli Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Rauma Turku Toijala Forssa Hämeenlinna Riihimäki Helsinki Lahti Porvoo Kouvola Lappeenranta Suomenlahti Viipuri km

5 maakuntaohjelman laatimisen yhteydessä tulee seurantaindikaattorien määrittelyyn kiinnittää yhä suurempaa huomiota. Nyt saavutetulle tietopohjalle on hyvä perustaa myös tulevat seurantaraportit. Tarpeelliset täydennystarpeet erityisesti ympäristö- ja kulttuuritietojen osalta voidaan hyvin sisällyttää tämän raportin rakenteeseen. Samoin paikkatietoja tulisi yhdistää näihin perustietoihin. Toivottavasti tilastojen valmistumisen aikataulut myös nopeutuvat nykyisestä siten, että kaikilta osin voidaan viitata vähintään edellisen vuoden lopullisiin tietoihin. Seurantaraportin keskeinen tehtävä on antaa palautetta maakuntavaltuuston asettamien maakunnallisten tavoitteiden toteutumisesta. Tässä arvioinnissa oikein valitut, luotettavat tilastot ovat hyvä apuväline. Tulevaisuuden ennakoimiseksi on tapahtuneiden tosiseikkojen lisäksi hyvä kartoittaa kansalaisten mielipiteitä ja asenteita tulevasta. Hämeen liiton nykyään systemaattisesti toteuttamien mielipidetiedusteluiden tuloksilla voidaan jatkossa täydentää tämän seurantaraportin tietoja. Tämän raportin laatimisesta on vastannut Hämeen liitossa aluekehittämispäällikkö Hannu Saarinen, tilastotuotannosta tietopalvelusihteeri Anja Uusitalo ja ulkoasusta suunnittelija Marja Puhakainen. Heiltä saa lisätietoja tähän raporttiin sisältyvien käsitteiden määrittelystä ja tilastoista. He ovat myös kiitollisia maakuntaohjelman seurantaraportin kehittämisajatuksista. Hämeen liiton puolesta lausun parhaat kiitokseni Hämeen maakuntaohjelman seurantaraportin 2003 laatijoille! Tämä raportti antaa vankan tietopohjan maakuntamme kehittäjille. Hannu Penttilä maakuntajohtaja 5

6 Kuvio Väkiluku ja tavoite vuoteen Väkiluku Lähde: Tilastokeskus: Väestönkehitys Kuvio Kokonaisväestönmuutos ja tavoite vuoteen Väkiluvun muutos, henkeä Hämeenlinnan seutulähde: Tilastokeskus, Riihimäen seutu väestönmuutokset Forssan seutu Häme keskim./vuosi Kuvio Väestönmuutokset tekijöittäin Hämeessä ja tavoite vuoteen Luonnollinen väestönkasvu Nettomaassamuutto Nettosiirtolaisuus Väkiluvun muutos, henkeä Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutokset keskim./vuosi

7 1. Kehitys yleistavoitteiden osalta 1.1 Väestö Maakuntaohjelmassa vuosien väestön kokonaiskasvutavoitteeksi asetettiin 2000 hengen lisäys lähtötasoennusteesta. Väkiluku oli vuoden 1999 lopussa kuitenkin vain henkeä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi siten yhteensä 2410 asukkaan kasvua koko ohjelmakaudella, mikä tarkoittaa vuodessa keskimäärin noin 340 hengen lisäystä. Tästä toteutui vuonna 2000 noin kolmannes eli lisäystä tuli 117 asukkaan verran. Vuonna 2001 väestölisäys oli jo selvästi suurempi, 202 henkeä. Vuonna 2002 maakunnan väkiluku kasvoi 377 hengellä ja saavutti siis selvästi vuosittaisen kasvutavoitteen. Vuositasolla muutoserot ovat olleet varsin suuret. Vuosina vuosimuutosten vaihteluväli kahden peräkkäisen vuoden välillä oli lähes 400 henkeä. Seutukuntatasolla vaihtelu on ollut myös suhteellisen suurta, Hämeenlinnan seudulla lähes 500, Riihimäen seudulla yli 160 ja Forssan seudulla 290 henkeä. Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukunnille osuu vuosina yksi negatiivisen kehityksen vuosi, mutta Forssan seudulla väkiluku on vähentynyt vuodesta 1994 alkaen. Maakunnan väkiluvun kehitys hidastui 1990-luvulla ja oli kolmena vuotena lievästi negatiivinen. Kymmenen vuoden keskimuutokseen tuli lisäystä 207 henkeä, kun se 1980-luvulla oli 690 henkeä. Maakuntaohjelmaa laadittaessa vuodelle 2000 asetettiin pohjatavoitteeksi asukkaan lähtö-tasoennuste. Siitä jäätiin kuitenkin jälkeen 293 henkeä, mikä vastaa ohjelmassa noin yhden vuoden kasvutavoitetta. Vuosina nettomaassamuutto kääntyi maakunnalle positiiviseksi kuuden tappiollisen vuoden jälkeen ja sama trendi on jatkunut voimistuen vuoteen Nettosiirtolaisuus on 1990-luvun alkupuoliskolta vähentynyt, joskin vuonna 2001 se kääntyi jälleen nousuun ja jatkoi kasvamista vuonna Luonnollinen väestönkasvu oli vuonna 2002 kolmannen kerran peräkkäin negatiivista, nyt kuitenkin vain 66 henkeä eli kolmannes vuoden 2001 luvusta. Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta vuonna 2002 oli siis Hämeessä negatiivista. Sama tilanne oli kolmessa muussakin Etelä-Suomen maakunnassa. Ainostaan Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta oli positiivista samoin kuin myös koko maassa. Kasvu oli Hämeessä positiivista koko 90-luvun aina vuoteen 1997 saakka. 7

8 Kuvio Väkiluku Hämeessä kunnittain v ja suhteellinen vuosimuutos vuoden 2000 alusta Väkiluku v %-muutos keskim. vuoden 2000 alusta Väkiluku ,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00-0,50-1,00 %-muutos keskim. vuoden 2000 alusta ,50 Tuulos Renko Humppila Ypäjä Kalvola Hauho Lammi Jokioinen Tammela Loppi Hausjärvi Hattula Janakkala Forssa Riihimäki Hämeenlinna Lähde: Tilastokeskus Kuvio Väestönlisäys kunnittain Hämeessä vuosina , ja Hämeenlinna Hattula Hauho Janakkala Kalvola Lammi Renko Tuulos Riihimäki Hausjärvi Loppi Forssa Humppila Jokioinen Tammela Ypäjä HÄME Lähde: Tilastokeskus

9 Ongelmallisinta väestömuutoksessa on maassamuuton sisäinen rakenne. Koko 1990-luvun maakunnasta muutti pois työikäistä väestöä enemmän kuin tuli takaisin. Erityisesti vuosina maakunnan vuotiaiden lähtömuutto oli usein moninkertainen koko nettomuuttoon nähden. Nettosiirtolaisuus, jossa työikäisen väestön osuus oli huomattava, korjasi ikärakennetta vanhentavaa maassamuuttoa 1990-luvun alkuvuosina. Maakunnan väestön ikääntymistä kuvaa hyvin se, että vuonna 1992 nettomaassamuuton lisäys oli 165 henkeä ja luonnollinen väestönkasvu 480 henkeä. Vuonna 2002 nettomassamuutto oli selvästi suurempi, 300 henkeä mutta luonnollinen väestökasvu oli negatiivinen ja yli 500 henkeä pienempi kuin vuonna Häme sai lisää väkeä vuonna 2002 pääasiassa Uudeltamaalta sekä Itä- ja Pohjois-Suomesta. Muuttovirta on koko 2000-luvun ollut näiltä alueilta. Häme puolestaan menetti väkeä Pirkanmaalle, Varsinais-Suomeen sekä vähäisemmin Päijät-Hämeeseen. Koko ohjelmakauden väestönkasvutavoite on tulevina vuosina kuitenkin vielä saavutettavissa. Maakunnan kuudestatoista kunnasta yhdeksässä väestönkehitys oli kolmena ensimmäisenä ohjelmavuonna positiivista. Suhteellisesti nopeimmin väkiluku kasvoi Hämeenlinnassa, Lopella ja Tammelassa. Määrällisesti kasvu oli suurinta kuitenkin Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Ongelmallisinta väestömuutos oli edelleen Forssassa, -443 henkeä ja 2,4 %. Suhteellisesti eniten väestö väheni kuitenkin Ypäjällä, 3,7 %. Tarkasteltaessa väestömuutoksia 1990-luvun viisivuotisjaksoissa, huomio kiinnittyy siihen, että 1990-luvun jälkipuolisko oli Hämeenlinnan kaupunkia lukuun ottamatta selvästi heikompi kuin vuosikymmenen alku. Monessa kunnassa positiivinen kehitys vaihtui 1990-luvun jälkipuoliskolla negatiiviseksi. Näin kävi Hattulassa, Janakkalassa, Hausjärvellä ja Lopella. Erityisen vaikea tilanne oli Forssassa, jossa väestökato oli aiempaan verrattuna lähes 20-kertainen 1990-luvun jälkipuoliskolla. Myös monessa maalaiskunnassa väkiluvun väheneminen kiihtyi 1990-luvun jälki-puoliskolla. Koko maakunnassa väestön kasvu oli 1990-luvun lopulla enää vain 6 prosenttia 1990-luvun alun tasosta. Vuosituhannen alku näyttää kokonaisuutena valoisammalta, vaikka vuosien vauhdilla ei päästä 1990-luvun alun tasolle. Suunta on kuitenkin monessa negatiivisen väestökehityksen kunnassa taas kääntynyt positiiviseksi tai ainakin väestön väheneminen on hidastumassa. Ongelmallinen tilanne näyttää kuitenkin jatkuvan edelleen Forssassa, jossa väestö vähenee luvun lopun tahdissa. Muita 2000-luvun alun ongelmallisia kuntia väestökehityksessä ovat Hauho, Lammi,Renko, Tuulos ja Ypäjä. Vaikka tilanne näissä kunnissa on nyt huolestuttava, muutokset ovat niin pieniä, että ne voivat kääntyä tulevina vuosina kokonaan toiseen suuntaan. 9

10 Kuvio Väestön ikärakenne Hämeessä ja NAISET 2002 NAISET 1990 MIEHET 2002 MIEHET Lähde: Tilastokeskus Kuvio Kokonaisväestönmuutos ELLI-maakunnissa Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala 10 Väkiluvun muutos, henkeä Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Lähde: Tilastokeskus

11 Vuosien ikäryhmittäisissä väestömuutoksissa erityisen merkittävää on se, että 0-14 vuotiaiden osuus koko väestöstä on edelleen vähentynyt ja vähennystä on tapahtunut myös kaikissa kaupunkikunnissa. Vastaavasti yli 64- vuotiaiden määrä on kasvanut ja maakunnan väestölisäys selittyykin suurelta osalta juuri tällä seikalla. Työikäisen väestön määrä on kolmen vuoden aikana kasvanut vain 225 hengellä, mutta 90-luvun lopun negatiivinen kehitys on kuitenkin pysähtynyt. Seutukunnista Forssan seutu on edelleen menettämässä vuotiasta väestöä ja vähennys on jopa hiukan voimistunut verrattuna edellisen vuosikymmenen jälkipuoleen. Riihimäen seudulla puolestaan työikäinen väestö on lisääntynyt voimakkaasti ja siellä seutukunnista ainoana lisäys tässä ikäryhmässä on ollut suurempaa kuin yli 64-vuotiaiden ryhmässä. Kunnittain tarkasteltuna työikäinen väestö on lisääntynyt merkittävästi Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Hausjärvellä ja Tammelassa. Väestön ikärakenne on maakunnassa muuttunut vuodesta 1990 vuoteen 2002 todella voimakkaasti. Vuonna vuotiaita oli maakunnassa ja vuonna 2002 heitä oli Vähennystä on siis yli henkeä eli 18 %. Ikärakenteen muutos näkyy myös demografisessa huoltosuhteessa (alle 14- ja yli 64-vuotiaiden lukumäärän suhde työikäiseen väestöön eli vuotiaisiin), joka vuonna 1990 oli 51,1 ja vuonna ,1. Koko maassa vastaava huoltosuhde oli vuonna 2002 noin

12 Kuvio Nettomuutto Hämeeseen Länsi-Suomi (pl. Pirkanmaa) Pohjois-Suomi Itä-Suomi Päijät-Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa Lähde: Tilastokeskus Kuvio Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta ,80 Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala ELLI-maakunnat Koko maa Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala %-osuus väestöstä 0,60 0,40 0,20 0,00-0, , Lähde: Tilastokeskus

13 Koko maan tilanteeseen verrattuna Häme on selvinnyt 1990-luvun väestönkehityksestä sangen hyvin. Vaikka Uusimaa ja etenkin pääkaupunkiseutu ovat koko 1990-luvun olleet maassamuuton pääasiallisena kohteena, mikä selittää valtaosan Etelä-Suomen väestönkasvusta, on Etelä-Suomen maakuntien liittouman alueella myös Hämettä huomattavasti ongelmallisempia maakuntia. Etelä-Suomen väestönkasvu näyttää hivenen taittuneen vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2002 kasvu oli noin 5000 henkeä vähemmän kuin 1990-luvun lopulla. Merkittävää on että erityisesti Uudellamaalla kasvu on ollut selvästi aiempia vuosia hitaampaa. Hämeessä puolestaan väestömäärä nousi vuonna 2002 enemmän kuin vuonna Sama trendi oli myös Itä-Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson väkiluku on vähentynyt koko 1990-luvun ja suuntaus on jatkunut myös uudella ohjelmakaudella. 13

14 Kuvio Työpaikat * ja tavoite Työpaikat * 2006 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu KANTA-HÄME Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Kuvio Työpaikkojen suhteellinen muutos Hämeessä, ELLImaakunnissa ja koko maassa * ind. 1990= Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala ELLImaakunnat * Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Koko maa Häme

15 1.2. Työpaikat Maakunnan työpaikkojen määrässä näkyy vielä 1990-luvun lopulla vuosikymmenen alun laman vaikutukset. Vuonna 2001 Hämeessä oli noin 98 % vuoden 1991 työpaikkamäärästä, joka oli jo maakunnassa toinen lamavuosi luvun lopun huippuvuosista ollaan edelleen jäljessä lähes 8000 työpaikkaa. Käänne parempaan tapahtui kuitenkin jo vuonna 1994 ja myös kaikissa seutukunnissa. Hitainta työpaikkojen kasvu on ollut Forssan seudulla, jossa vuonna 2001 oli vain vajaat 95 % vuoden 1991 työpaikoista. Nopeinta kehitys oli Riihimäen seudulla, jossa oltiin jo lähes 99 %:n tasolla. Likimain samalla tasolla oltiin myös Hämeenlinnan seudulla. Vuodesta 1999 työpaikkojen määrä on kuitenkin kasvanut nopeimmin Forssan seudulla, yli 3 %, kun Riihimäen seudulla kasvu on lähes pysähtynyt. Vuoden 2001 tietojen mukaan Riihimäen seudulla työpaikkojen määrä on jopa vähentynyt edelliseen vuoteen verrattuna. Vuodesta 1999 vuoteen 2001 työpaikat lisääntyivät maakunnassa yhteensä 1216 kappaleella, joka on varsin lähellä maakuntaohjelman 630 kappaleen vuositavoitteesta. Ilman Riihimäen seudun työpaikkavähennystä tavoite olisi jopa ylitetty. Kasvusta huolimatta Hämeessä on jääty selvästi jälkeen koko maan ja ELLI-maakuntien työpaikkojen suhteellisesta kasvusta. Vuodesta 1997 vuoteen 1999 Hämeen työpaikkojen kehitys on vastannut koko maan suhteellista kehitystä, mutta vuosina työpaikkakehitys on Hämeessä ollut muuta maata hitaampaa. Hämeessä työpaikkojen kasvu oli kahdessa vuodessa 1,9 % kun koko maassa kasvu oli 3,6 % ja Etelä-Suomessa jopa 4,4 %. Maakuntaohjelmassa on asetettu erikseen tavoite naistyöpaikkojen kasvulle, mikä on 340 naistyöpaikkaa vuodessa. Tämän seurauksena 52 % työpaikkalisäyksestä tulisi olla naisten työpaikkoja. Vuonna 2001 tavoite saavutettiin selvästi niin, että kasvusta peräti 76 % oli naistyöpaikkoja. Kasvu kahdessa vuodessa oli 927 työpaikkaa. Seutukunnittain työpaikat lisääntyivät Hämeenlinnan seudulla 2 %, Forssan seudulla 3,2 %, mutta Riihimäen seudulla vain 0,3. Maakunnan kasvaneista työpaikoista lähes 60 % syntyi Hämeenlinnan seudulle ja niistä lähes 77 % oli naistyöpaikka. Riihimäen seudulla lisäys selittyy pelkästään nais-työpaikkojen kasvuosuudella, koska miestyöpaikat vähenivät kahden ensimmäisen ohjelmavuoden aikana lähes 2 %. Forssan seudulla työpaikkalisäyksestä 42 % oli naistyöpaikkoja. Koko maassa vuosituhannen kahden ensimmäisen vuoden aikana naistyö-paikkojen kasvu oli yli 62 % koko työpaikkakasvusta. Näin ollen Hämeessä naistyöpaikkojen kasvu koko työpaikkakasvusta on ollut muuta maata suurempaa. Tämä tosin selittyy suureksi osaksi sillä, että miestyöpaikkojen absoluuttinen kasvu on ollut varsin hidasta. 15

16 Kuvio Taloudellinen huoltosuhde Hämeessä, ELLImaakunnissa ja koko maassa Koko maa ELLI-maakunnat Häme 2 1,8 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0, Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Kuvio Työttömyysaste Hämeessä ja koko maassa ja tavoite** Hämeessä vuoteen 2006 % 22,5 20 Työttömyysaste 17, , ,1 7,5 7,7 8, ** 2004** 2005** 2006** Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa 16 Lähde: Hämeen TE-keskus, työttömyystilastot

17 Työpaikkakehityksen suhteellisen muutoksen vertailu maakunnan, Etelä-Suomen ja koko maan välillä osoittaa, että lama käynnistyi Hämeessä hitaammin kuin muualla. Myös maakunnan nousu on tapahtunut hitaammin kuin koko maassa tai Etelä-Suomessa keskimäärin. Eroa 1990-luvun lopun kehityksessä selittää ennen muuta sähköteknisen teollisuuden nopea kasvu Suomen eräillä alueilla, mikä on vaikuttanut koko maan keskiarvon kehittymiseen. Hämeessä tämän toimialan osuus on ollut pieni. Samaten informaatiosektorin, josta on muodostunut työpaikkakehityksen moottori, työpaikkaosuus on Hämeessä varsin alhainen, vuonna 2001 vain 3,8 %. Koko maassa vastaava osuus oli 9,5 % ja ELLI-maakunnissa vain Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa ja muualla Suomessa Etelä-Pohjanmaalla ja Kainuussa Hämettä alhaisempi. Maakunnassa merkittävän poikkeuksen tekee Forssan seutu, jossa informaatiosektorin osuus työpaikoista oli peräti 9,6 % Työssäkäynti eli pendelöinti Hämeestä on kasvanut vuosittain. Vuonna 2000 noin henkeä kävi työssä maakunnan ulkopuolella. Suurinta pendelöinti on Riihimäen seutukunnassa, josta yli 6500 henkilöä käy päivittäin töissä lähinnä Uudellamaalla. Uusimaa on myös Hämeenlinnasta tapahtuvan pendelöinnin pääkohde, mutta myös Pirkanmaalla käydään työssä. Forssan seudulta pendelöinti on vähäisempää, alle 2000 henkilöä käy maakunnan ulkopuolella työssä, pääkohteena Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Muuttoliike, syntyvyys, työlliyys- ja työttömyysasteet määrittelevät alueiden taloudellisen huoltosuhteen. Mitä pienempiosa väestöstä on ansiotyössä, sitä heikompi huoltosuhde on. Maan keskiarvo vuonna 2001 oli 131 eli sataa työllistä kohden oli 131 ei-työllistä. Hämeen huoltosuhde tuona vuonna oli 134, mikä oli neljänneksi korkein ELLI-maakunnista. Ainoastaan Uudellamaalla huoltosuhde oli alle Työttömyys Vuonna 1995 maakunnan työttömyysaste kohosi yli koko maan keski-työttömyyden. Sen jälkeen työttömyyden lasku Hämeessä on ollut valtakunnallista kehitystä suotuisampaa ja vuoden 2000 keskityöttömyysaste oli sama kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2001 Hämeessä päästiin jo alle valtakunnan keskityöttömyyden, tosin vain 0,1 %-yksiköllä ja vuonna 2002 eroa oli jo 0,3 %- yksikköä. Kolmen ensimmäisen ohjelmavuoden aikana keskityöttömyyden lasku on ollut maakunnassa 3,1 %-yksikköä ja koko maassa 2,6%-yksikköä. Työttömyysasteen lasku alkoi selkeimmin vuonna Se on jatkunut suotuisana ja koko maan keskimääräiskäkehitystä voimakkaampana siitä saakka. Työttömiä oli Hämeessä kuitenkin vuoden 2002 lopussa Etelä-Suomen liittouman tavoite 2 alueella työttömyysaste vuonna 2002 oli 12,8 % ja Hämeessä 11 %. Suuremmista ohjelma-alueista Etelä-Suomessa 17

18 Kuvio Naisten, pitkäaikaistyöttömien, yli 50-vuotiaiden ja alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä vuonna 2002 % 60 osuus kaikista työttömistä Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa naiset yli 50-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät alle 25-vuotiaat Lähde: Työministeriö, Hämeen TE-keskus Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelma-alue Tavoite 2 -alue Kuvio Työttömyysaste Etelä-Suomen tavoite 2 ohjelmaalueilla ja koko maassa Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Suomen 2-ohjelma-alue Koko maa Lähde: Työministeriö %

19 vain Varsinais-Suomen 2-ohjelma-alueella oli alhaisempi työttömyysaste kuin Hämeessä. Maakunnan seutukunnista vuosina työttömyysaste oli korkein Riihimäellä. Vuodesta 1993 lähtien työttömyys on ollut pahinta Forssan seudulla, jossa se on ollut korkeimmillaan lähes yhden prosenttiyksikön verran suurempi kuin koko maakunnassa. Forssan seudun työttömyysaste on kuitenkin laskenut nopeimmin, ja ero koko maakuntaa oli vuonna 2002 enää 0,2 %-yksikköä. Riihimäen seudulla työttömyyden lasku on uhkaavasti taittunut vuoden 2002 aikana, ja tämä on osittain seurausta seutukunnan vähentyneistä työpaikoista. Forssan seutukunnan työttömyysaste oli vuodesta 1993 lähtien valtakunnan keskimäärää korkeampi. Vasta vuonna 2001 se laski koko maan tasolle ja seuraavana vuonna jo hiukan sen alapuolelle. Hämeenlinnan seudulla työttömyys on vähentynyt sangen tasaisesti ja seutukunnassa olikin vuonna 2002 selvästi alhaisin työttömyysaste. Riihimäen seutukunnan työttömyysaste oli vuonna 2002 samaa tasoa Forssan seudun kanssa. Työllistymisen kannalta maakunnan parasta aikaa 1990-luvun lopulla oli vuosi 1997, jolloin työttömien määrä laski 1300 hengellä. Työpaikat lisääntyivät samaan aikaan vajaalla 700 kappaleella ja työllisten määrä noin 1200 hengellä. Työikäisen väestön nettomuutto oli -136 henkeä. Työttömyyden laskusta 10 % selittyy sillä, että ihmiset muuttivat maakunnan ulkopuolelle ja 40 % sillä, että he saivat työpaikan maakunnan ulkopuolelta, usein pääkaupunkiseudulta. Ongelmana 1990-luvulla syntyneessä työttömyydessä oli sen rakenne. Lama aiheutti pitkäaikaistyöttömyyden kymmenkertaistumisen. Hämeessä pitkäaikaistyöttömyys ja yli 50-vuotiaiden työttömyys on asettunut selvästi ja uhkaavan pysyvästi maan keskitasoa pahemmaksi. Toisin kuin ennen lamaa, pitkäaikaistyöttömyydestä tai vaikeasti työllistettävistä on tullut ennen muuta kaupunkien ongelma. Yli 50-vuotiaiden osuus työttömistä on kasvanut myös uudella ohjelmakaudella, joskin vuonna 2002 kasvu taittui. Kasvua on ollut tosin myös koko maan luvuissa, mutta Hämeessä ollaan edelleen noin 4 prosenttiyksikköä valtakunnan keskimäärän yläpuolella. Forssan seudulla on tilanne vuosituhannen alussa muuttunut tältä osin Hämeenlinnan ja Riihimäen seutuja vaikeammaksi. Maakunnan pitkäaikaistyöttömyys on työttömyyden rakenteessa valtakunnan tasoa vaikeampi ongelma, vaikkakin pitkäaikaistyöttömien osuus on Hämeessä vähentynyt hieman nopeammin kuin koko maassa. Pitkä-aikaistyöttömien osuus on edelleen korkeinta Riihimäen seudulla ja Forssan seudulla alhaisinta. Etelä-Suomessa Kanta- ja Päijät-Häme ovat selvästi ongelmallisimpia maakuntia tässä suhteessa. Nuorisotyöttömyys eli alle 25-vuotiaiden osuus on puolittunut 1990-luvulla. 19

20 Kuvio Työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevat Hämeen maakunnassa Palkkapoliittisin toimenpitein sij. Työvoimakoulutuksessa olevat Työmarkkinatuella sijoitetut Vuorotteluvapaalla olevat %-osuus koko maasta , ,5 2 1,5 1 %-osuus koko maasta 200 0, Lähde: Hämeen TE-keskus 0 75,0 Kuvio Työllisyysaste Hämeessä, ELLI-maakunnissa ja koko maassa ja tavoite** Hämeessä vuoteen 2006 % Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala työllisyysaste 72,9 71,2 70,0 70,0 65,0 60,0 72,0 72,0 71,2 68,7 68,8 69, ,7 65,9 67,8 67,7 ELLI 67,7 -maakunnat 66,4 66,9 66,0 64,2 65,2 64,7 63,8 63,5 63,0 64,1 62,6 Häme 62,6 62,9 60,3 61,8 61,9 60,6 61,1 Koko maa 59,9 69,4 69,6 69,8 70, , ** 2004** 2005** 2006** Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus

21 Maakunnan ja koko maan tasolla ei vuosikymmenen aikana ollut suuria eroja. Alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä on maakunnassa ollut aina aavistuksen verran pienempi kuin koko maassa. Vuosina nuorten osuus työttömistä on vähentynyt hieman koko maata nopeammin. Hämeenlinnan seutukunta on tältä osin edelleen Hämeen ongelmallisin alue. Naisten osuus työttömistä on maakunnassa edelleen korkeampi kuin koko maassa. Vuonna 2000 alkaneella ohjelmakaudella naisten osuus työttömistä on laskenut vain hiukan, kun koko Suomessa naisten osuus on pienentynyt paljon voimakkaammin. Vain Riihimäen seudulla naisten työttömyys on alentunut, mutta Forssan ja Hämeenlinnan seutukunnissa naisten osuus työttömistä on kasvanut kolmen vuoden aikana. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä olevien hämäläisten osuus on jäänyt vuoden 1999 jälkeen vuosittain pienemmäksi kuin mikä on maakunnan väestöosuus koko maan väkiluvusta, 3,1 %. Esimerkiksi vuonna 2002 työvoimakoulutuksessa olevien, työmarkkinatuella ja palkkapoliittisin toimenpitein tms. sijoitetuista henkilöistä 2,7 % oli Hämeestä Työllisyysaste Vaikka Hämeen työpaikkojen ja työttömyyden lukuarvot ovat olleet maan keskiarvoa heikompia monena vuonna, työllisyysaste pysyi 1990-luvun koko maata korkeampana, mutta Etelä-Suomen keskiarvoa alempana. Suomessa ei missään maakunnassa, ei edes esimerkiksi keskeisissä kasvukeskus-maakunnissa, Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla, oltu saavutettu vuoteen 2002 mennessä vuoden 1991 tasoa. Työllisyysaste kohosi vuonna 1999 Hämeessä 3,6 prosenttiyksikköä koko maan kasvun ollessa 1,9 prosenttiyksikköä. Vuonna 2000 kasvuvauhti hiipui kaikkialla yhden prosenttiyksikön tasolle. Vuonna 2002 Hämeessä työllisyysaste kasvoi vielä 0,4 prosenttiyksikköä, kun koko maassa kasvu oli jo pysähtynyt. Etelä-Suomen liittouman alueella kasvu oli myös taittunut vuoden 2002 loppuun, mutta tästä tasosta Hämeessä oltiin edelleen jäljessä lähes 3 %-yksikköä. Työllisyysaste oli vuonna 2002 Hämeessä 97,2 % vuoden 1991 tasosta ja koko maassa lähes saman verran. Etelä-Suomessa työllisyysaste oli 98,8 % vuoden 1991 tasosta. Maakuntaohjelman 70 prosentin työllisyysastetavoite vuodelle 2006 saatetaan nykyisellä suotuisalla kehityksellä kuitenkin jopa ylittää. Vuodesta 1997 työpaikat lisääntyivät vuoteen 2001 mennessä lähes 6167 kappaleella ja työssäkävijöiden määrä eli työllinen työvoima lisääntyi samaan aikaan runsaalla 9183 kappaleella. Tämä merkitsee sitä, että työllisen työvoiman lisäyksestä 67,2 % sijoittui maakunnan omiin työpaikkoihin. Työpaikka- 21

22 Kuvio Yritystoimipaikkojen nettolisäys Hämeessä ja vuosittainen tavoite yritysten nettolisäys keskim. vuodessa Lähde: Tilastokeskus, StatFin Kuvio Yritystoimipaikkojen lukumäärän kehitys seuduittain Hämeessä Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus, Yritysrekisteri

23 omavaraisuuden kannalta työvoiman pendelöinti maakunnan ulkopuolelle on lievästi kiihtynyt. Työpaikkaomavaraisuus laski vuoden 1997 tasosta varsin tasaisesti sekä maakunnassa yhteensä että seutukunnissa noin yhden prosenttiyksikön verran. Työpaikkaomavaraisuus oli maakunnassa 92,5, Hämeenlinnan seudulla 93,8, Riihimäen seudulla 83 ja Forssan seudulla 100,9 prosenttia. Veronalaiset tulot tulonsaaja kohti ovat kasvaneet suhteellisen tasaisesti EUjäsenyyden aikana. Hämeessä nämä tulot olivat vuonna 1995 noin euroa ja vuonna 2001 noin euroa. Kasvua oli 28 %. Seutukuntien osalta veronalaiset tulot ovat korkeimmat Riihimäellä ja matalimmat Forssassa. Koko maahan verrattuna Hämeessä on jääty jälkeen tulokehityksestä. Vuonna 2001 koko maassa veronalaiset tulot tulonsaaja kohti olivat lähes euroa. Veronalaiset tulot / tulonsaaja (euroa) Koko maa Häme Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Uudet yritykset Maakuntaohjelmassa asetettiin tavoitteeksi 1320 yrityksen nettokasvu ohjelmakaudella, mikä merkitsee lähes 200 yrityksen lisäystä vuositasolla luvun lopun kehitykseen verrattuna tavoite on realistinen ja mahdollinen saavuttaa, sillä vuosina yritysmäärän keskimääräinen vuosilisäys oli 189 kappaletta. Hämeessä yritysten määrä oli vuonna 1999 väkilukuun suhteutettuna maakunnista kahdeksanneksi alhaisin. Yrityksiä oli 40,9 kappaletta 1000 asukasta kohti, mikä on selvästi jäljessä koko maan keskiarvosta, 45,7 kappaletta 1000 asukasta kohti. Pääseminen pelkästään koko maan vuoden 1999 keskiarvoon edellyttäisi yli 1000 uuden yrityksen nettolisäystä. Maakuntaohjelmassa tavoite yritysten määrän kasvulle asetettiin korkealle tarkoituksellisesti, koska haluttiin ohjata myös viranomaisia tukemaan uusien pkyritysten perustamista erityisesti ohjelmassa määritellyille paino-pistetoimialoille. Julkiset resurssit ovat kuitenkin ohjautuneet pääasiassa toimivien yritysten investointien tukemiseen. Yritysten määrän kehitykselle on vuosittain ominaista sekä suuri aloittaneiden että lopettaneiden määrä. Vuosina yritysten nettolisäys jäi 115 kappaleeseen vuodessa, joka on vain noin 60 % vuositavoitteesta. Vuodet 2000 ja 2001 olivat kuitenkin selvästi parempi kuin vuosi 1999, jolloin yritysten nettomäärä väheni 88 kappaleella. 23

24 Kuvio Maakuntien BKT / asukas suhteessa koko maahan (Suomi = 100) vuonna 2001* Etelä-Karjala Kymenlaakso Pirkanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Satakunta Itä-Uusimaa Keski-Suomi Lappi Päijät-Häme Häme Pohjois-Savo Keski-Pohjanmaa Pohjois-Karjala Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Kainuu Varsinais-Suomi Uusimaa Ahvenanmaa Lähde: Tilastokeskus, Aluetilipito * Kuvio BKT:n kehitys asukasta kohti ao. vuoden hinnoin Hämeessä seuduittain, ELLI-maakunnissa ja koko maassa e 140 Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala 24 indeksi 1995 = Koko maa Häme Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu ELLI-maakunnat * Lähde: Tilastokeskus, Aluetilinpito *

25 1.6. Bruttokansantuote Maakuntien välisessä vertailussa Uusimaa sijoittuu väestöltään maan suurimpana maakuntana omaan luokkaansa, kun tarkastellaan bruttokansan-tuotetta asukasta kohden. Häme on vuoden 2001 ennakkotietojen mukaan 14. sijalla 20 maakunnan joukossa. Edellisvuodesta Häme on noussut yhden sijaluvun. Vuonna 1999 Hämeen BKT/asukas oli 78,4 % koko maan keskiarvosta, vuonna ,4 %, mutta vuonna 2001 BKT oli jo 78,6 % koko maan keskiarvosta. BKT/asukas oli siis kasvanut vuonna 2001 valtakunnan keskimäärää nopeammin. Vastaavaa kasvua, tosin ennakkotietoihin perustuvaa, on Etelä-Suomen maakunnissa ollut vain Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Koko maassakin vain lisäksi Ahvenanmaalla, Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Kainuussa on BKT/asukas kasvanut nopeammin kuin valtakunnan keskimäärä. Myös vuosien yhteenlaskettu BKT:n kasvu oli Hämeessä nopeampaa kuin koko maassa ja ELLI-maakunnissa keskimäärin. Kehitys 1990-luvulla osoittaa, että Häme saavutti vuoden 1990 brutto-kansantuotteen tason vuotta myöhemmin kuin muu maa ja Etelä-Suomi. Tämä tapahtui vasta vuonna Maakunnan seutukunnista Riihimäki ohitti vuoden 1990 tason samana vuonna kuin koko maa eli vuonna 1995, mutta Forssan seutu vasta vuonna Vuonna 1999 maakunta oli koko-naisuudessaan selvästi jäljessä suhteellisessa kehityksessään Etelä-Suomesta ja koko maasta. Vuoden 2001 ennakkotiedot osoittavat siis muutosta, ja niiden mukaan Häme on BKT:n osalta noussut korkeammalle kasvu-uralle koko maahan verrattuna. BKT/asukas muutos (%) edellisestä vuodesta Häme 6,0 7,8 Hämeenlinnan seutu 4,7 10,4 Riihimäen seutu 1,0 3,1 Forssan seutu 14,8 6,3 ELLI-maakunnat 4,7 8,8 Koko maa 4,5 9,2 Vuonna 1999 maakunnan ja kaikkien seutukuntien BKT/asukas laski edelliseen vuoteen nähden. Lasku oli voimakkainta Hämeenlinnan seudulla, lähes 3,3 %, ja koko Hämeessäkin 2,7 %. Vuonna 2000 BKT:n kasvu kääntyi kuitenkin selvään nousuun ja vuonna 2001 maakunnan BKT/asukas kasvoi edellisvuoteen nähden 6 %. Huomattava on, että Riihimäen seudulla näyttää ennakkotietojen mukaan BKT/asukas kasvu olleen vain alle prosentin, kun sen sijaan Forssan seudulla kasvu edellisvuoteen nähden on ollut jopa yli 14 % ja Hämeenlinna seudullakin lähes 5 %. Koko maan sekä myös ELLI-alueiden BKT:n kasvu oli Hämeenlinnan seudun luokkaa. 25

26 Kuvio Työpaikat elinkeinoittain Hämeessä * Yht Yht Työpaikat * Alkutuotanto Teollisuus Rakentaminen Yksityiset palvelut Julkiset palvelut Tuntematon Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Kuvio Elinkeinorakenteen suhteellinen muutos (%) Alkutuotanto Jalostus Palvelut 0,1 Forssan seutu -2,2-34,4 9,3 Riihimäen seutu -3,9-43,0 5,1 Hämeenlinnan seutu -7,5-39,3 5,1 Häme -5,2-38,6 9,7 Koko maa 2,7-39, ,0-40,0-30,0-20,0-10,0 0,0 10,0 Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto

27 2. Kehitys toimintalinjoilla 2.1. Yrittämisen Häme Maakunta on edelleen alkutuotanto- ja jalostusvaltaisempi kuin Suomi keskimäärin. Alkutuotannon osuus työpaikoista vuonna 2001 oli 5,4 % ja jalostuksen 30,8 % kaikista työpaikoista. Vastaavat luvut koko Suomessa ovat keskimäärin 4,6 % ja 26,8 %. Palvelusektori ei ole Hämeessä edelleenkään kehittynyt valtakunnallisen keskiarvon mukaisesti. Palveluvoittoisimpia ovat Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukunnat, joissa palveluiden osuus on 65,9 ja 69,1 %. Forssan seudulla alkutuotannon ja jalostuksen osuudet ovat edelleen selvästi keskimääräistä korkeammat. Alkutuotannon osuus on 7,1 % ja jalostuksen 39,1 %. Elinkeinorakenteessa 1990-luvulla tapahtunut poikkeama valtakunnalliseen kehitykseen verrattuna näkyy maakunnassa ennen kaikkea jalostussektorin heikompana kehityksenä. Jalostussektorilla teollisuuden työpaikoista on vuoteen 2001 mennessä palautunut kuitenkin jo noin 92 % menetyksistä. Osa teollisuuden työpaikoista on siirtynyt ulkoistuksen myötä jalostussektorille. Rakenta-misessa vuoden 1991 taso on palautunut ja palveluissa työpaikkojen määrä on ylitettykin lähes 3000 työpaikalla. Edelleen vuonna 2001 oltiin maakunnassa työpaikkojen osalta vuoden 1991 lukujen alapuolella, mutta työpaikkojen määrä on kuitenkin jo 97,6 % vuoden 1991 tasosta. Koko maassa ollaan kuitenkin jo vuoden 1991 tasolla ja myös palvelusektori on kehittynyt keskimäärin Hämettä ripeämmin. Koko maan positiivisempaa kehitystä selittää yhtäältä jalostussektorin Nokia-ilmiö, jonka välilliset vaikutukset näkyvät palvelujen suotuisammassa kehityksessä. Toisaalta alkutuotannon työpaikkojen väheneminen on Hämeessä ollut muuta maata hitaampaa, mikä merkitsee sitä, että ero koko maahan on 1990-luvulla kasvanut. Forssan seutukunnan muista selvästi poikkeava palvelutyöpaikkojen hidas kasvu, vuodesta 1991 vuoteen 2000 vain 0,1 %, lienee seurausta seutukuntaa pitkään vaivanneesta teollisuuden rakennemuutoksesta, siitä seuranneesta korkeasta työttömyydestä ja väestökadosta. Riihimäen seudulla kehitys on ollut lähimpänä valtakunnallista kehitystä. Maakuntaohjelmassa määriteltiin neljä perinteistä ja neljä uutta kasvutoimialaa, joiden kehitystä tulisi ohjelmatyöllä erityisesti tukea. Perinteisiksi, maakunnan vahvoiksi toimialoiksi määriteltiin metalli-, mekaaninen puunjalostus- ja elintarviketeollisuus sekä matkailu. Uutta kasvua haettiin elektroniikan ja tietotekniikan, ympäristöteknologian, osaamis- ja koulutuspalvelujen sekä taide- ja kulttuuriteollisuuden aloilta. Perinteiset toimialat edustivat vuonna 2000 yhteensä 16,3 % koko maakunnan työpaikoista ja uusien toimialojen osuus oli 11,8 %. Edellisvuodesta perinteis- 27

28 Kuvio Maakunnan painopistetoimialojen työpaikat v ja osuus koko maan työpaikoista Häme %-osuus koko maasta Kaikkien työpaikkojen osuus koko maasta ,0 % ,0 % ,0 % työpaikat ,0 % %-osuus ,0 % ,0 % 0 Elintarviketeoll. Mekaaninen puuteoll. Metalliteoll. Matkailu Elektroniikkateoll. Ympäristöteknologia Osaamis- ja koulutuspalvelut Taide- ja kulttuuriteoll. 0,0 % Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Kuvio Teollisuuden viennin kehitys , M Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme %-osuus kokonaisviennistä 5,0 % 4,0 % M ,0 % 2,0 % 1,0 % 0 0,0 % Lähde: Tilastokeskus, Teollisuustilasto

29 ten toimialojen osuus on laskenut hiukan ja uusien toimialojen osuus säilynyt ennallaan. Painopistetoimialojen työpaikoista väestöosuutta suurempi osuus oli edellisvuoden tapaan ympäristöteknologian, elintarvike- ja metalliteollisuuden sekä mekaanisen puunjalostuksen toimialoilla, kun selvästi ohuin toimiala oli edelleen elektroniikkateollisuus. Painopistetoimialojen työpaikat kasvoivat vuoden 2000 aikana 1,4 % eli vain 240 kappaletta. Kasvu kohdistui kokonaan perinteisille toimialoille, sillä uusien toimialojen työpaikat jopa vähenivät. Maakuntien investointien kasvuerot ovat suuret. Etelä-Karjalassa investointien kasvu oli keskimäärin 18,7 % vuodessa ja Kymenlaaksossakin 15,4 %. Häme on maakuntien vertailussa seitsemännellä sijalla 11,2 % keskimääräisellä vuosikasvulla. Myös Uusimaa ja Päijät-Häme ovat ELLI-maakunnista Hämettä edellä. Yksi ehkä keskeisimmistä maakunnan elinkeinorakenteen poikkeamista on innovatiivisuuden vähäisyyden ohella alhainen ulkomaan viennin taso. Vähäinen vientiteollisuus on myös pitkälti keskittynyt Hämeenlinnan seudulle vain muutaman yrityksen varaan. Maakunnan yrityskannan osuus koko maan yrityksistä on 1990-luvun ajan ollut 2,9 prosentin luokkaa. Ainoastaan vuonna 1994 maakunnan yritysten viennin osuus vastasi yritysten suhteellista osuutta. Viime vuosina viennin osuus on laskenut pysyvästi alle 2 % koko maan viennin arvosta, ja osuus on ollut vuoteen 2000 asti jatkuvasti laskeva. Vuonna 2000 maakunnan osuus viennin arvosta oli enää hiukan yli 1,6 %, mutta vuonna 2001 se nousi 1,9 prosenttiin. Viennin euromääräinen arvo on kuitenkin jatkuvasti hieman noussut ja vuonna 2001 se oli lähes 1020 Meuroa. Kasvua edellisvuoteen oli yli 170 Meuroa ja prosenteissa peräti 20. Kolme neljäsosaa viennistä tapahtuu Hämeenlinnan seudulta, erityisesti suurista metallialan yrityksistä. Merkittävää viennin kasvussa on se, että vuonna 2001 koko maan viennin arvo kasvoi vain alle prosentin. Vuodesta 1994 maakunnan yritysten viennin arvo on noussut noin 46 %. Forssan ja Riihimäen seutujen viennin arvo on euromääräisesti varsin vähäistä ja vuosittaiset vaihtelut ovat näin ollen suuriakin. EU-jäsenyyden aikana viennin kasvu on kohdistunut erityisesti Hämeenlinnan seutuun, jossa kasvua on ollut noin 270, Riihimäen seudulla 31 ja Forssan seudulla 22 miljoonaa euroa. Yritysten toimintaympäristön kehittämisellä tarkoitetaan sellaisia toimenpiteitä, joilla pyritään välillisesti kehittämään yritystoimintaa, luomaan toimintaedellytyksiä ja vaikuttamaan yritysten sijaintipäätöksiin. Vuonna 2000 tavoite 2 ohjelmasta rahoitettiin 14 toimintaympäristön kehittämishanketta. Näiden hankkeiden julkinen rahoitus oli yhteensä euroa. Vuonna 2001 hankkeita oli 6 kappaletta, joissa julkinen rahoitus oli euroa. Kolmantena ohjelma- 29

30 Kuvio Teollisuuden, liike- ja toimistorakennusten rakennustuotanto (uudet ja laaj.) Hämeessä seuduittain kerrosala (m2) Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus Kuvio Valmistuneet rakennukset Hämeessä seuduittain uudet rak. laajennukset Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu kerrosala (m2) Lähde: Tilastokeskus

31 vuonna 2002 toimintaympäristön kehittämishankkeita oli kaikkiaan 14, julkiselta rahoitukseltaan yhteensä euroa. Yritystoiminnan, sekä uuden että olemassa olevan, sijoittumishalukkuutta maakuntaan voidaan kuvata rakennusinvestoinneilla. Jalostus- ja palvelusektoreille Hämeessä valmistui vuosina keskimäärin kerrosneliön verran teollisuus-, liike- ja toimistorakennuksia. Tästä teollisuuden rakennustuotanto painottui Riihimäen ja Forssan seuduille, joiden yhteinen osuus elinkeinoelämän rakennustuotannosta on ollut koko tarkastelujaksolla noin 70 %. Se on seutujen väestöosuutta selvästi suurempi. Vuosina jalostus- ja palvelusektorille valmistui keskimäärin uutta kerrosneliötä vuodessa. Kasvu 90-luvun rakennustuotantoon on siten voimakasta, vuositasolla yli 23 %. Erityisesti Riihimäen seudulla liike-elämän rakennustuotanto on kasvanut ohjelmakauden aikana, 90-lukuun verrattuna vuositasolla jopa 33 %. Hämeenlinnan seudulla kasvu on ollut vähäisintä, mutta sielläkin lähes 17 % suurempaa kuin 90-luvulla. Vuosittaiset vaihtelut ovat olleet varsin suuria, suurimmillaan maakunnan tasolla noin viisinkertaisia, mutta seutukunnissa sitäkin suurempia, Forssan seudulla jopa 46-kertaisia. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduilla on huomattavissa selvät kasvupiikit. Näitä selittävät usein vähittäiskaupan investoinnit uusiin suuriin marketalueisiin. Vuonna 2002 maakunnassa valmistui yhteensä m2 uutta liike-, toimisto- ja teollisuustilaa tai olemassa olevien laajennuksia. Vuoden 1999 huippulukuun, noin m2, ei enää ylletty. Tuolloin kasvua oli lähes 40 % edellisestä vuodesta ja 5,8 % edellisestä huippuvuodesta Koko rakennustuotannon, josta teollisuus- ja liikerakentaminen edustaa lähes kolmannesta, kaavio on tyypillinen maakunnan 1990-luvun kehitystä kuvaava kuva luvun alun lasku oli selvästi nopeampi kuin lamasta nousu. Rakentaminen oli hiljaisinta vuonna 1995, jolloin rakennustuotanto oli kerrosalalla mitattuna vain 37,2 % vuoden 1991 tasosta. Vuonna 2000 uusien rakennusten neliömäärä oli yli ja 2002 jo yli Vuoden 1991 huippuluvusta rakennustuotanto oli siis edelleen alle 65 %. Vuonna 2002 teollisuus- ja liikerakentamisen osuus kaikesta rakentamisesta oli vain 12,6 %. Tuona vuonna Hämeessä valmistui asuinhuoneistoja 665 kappaletta eli saman verran kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2000 huippuluvusta jäätiin jälkeen lähes 150 asuinhuoneistoa. Vaikka elinkeinoelämän rakennusinvestoinneissa vuosi 1999 oli selvästi luvun huippuvuosi, koko rakennustuotannossa tapahtui laskua 8,5 % vuoteen 1998 verrattuna. Tämän vuosituhannen kolmena ensimmäisenä vuonna koko rakennustuotanto on ollut keskimäärin 5,5 % suurempaa kuin vuonna

32 Kuvio Matkailijoiden yöpymiset Hämeessä Kotimaiset Ulkomaalaiset Yöpymiset, 1000 kpl Lähde: Tilastokeskus, Matkailutilasto 32

33 Maakunnan houkuttelevuutta mitataan yleensä myös matkailutilastoilla. Valtakunnalliset tilastot eivät tee tässä suhteessa oikeutta Hämeelle, joka sijaintinsa johdosta on lähinnä päivämatkailukohde. Valtakunnallisessa tilastoseurannassa maakunnasta on vain muutama kohde. Yleisimmin käytettyjä matkailutilastoja ovat yöpymiset majoitusliikkeissä ja niiden käyttöaste. Yöpyneiden matkailijoiden määrä on pysynyt suhteellisen vakiona vuosina Ero ääripäiden välillä on 17 %. Positiivisinta on se, että yöpymiset ovat tarkastelujakson lopulla kasvaneet lähes vuosittain. Vuoden 2002 kasvu oli 2,1 %. Päijät-Hämeeseen verrattuna kasvu oli kuitenkin vaatimatonta. Ulkomaisten yöpyjien osuus on vaihdellut varsin vähän eli 8,5-10,3 %:n välillä. Vuodet 1999 ja 2000 ovat olleet heikoimmat, mitä selittää pääosin venäläisten ja japanilaisten turistien määrässä tapahtunut lasku, mutta vuonna 2001 ulkomaisten matkailijoiden osuus kasvoi jälleen ja pysyi 2002 lähes samana eli 9,2 prosenttina. Mikään merkittävä ulkomaalaisten matkailijoiden kohde Häme ei vieläkään ole esimerkiksi verrattuna muihin ELLI-maakuntiin, joissa ulkomaalaisten yöpyjien osuus vaihtelee 12 ja 48 % välillä Ulkomaalaisten osuus yöpyjistä Uusimaa 1) 47,5 % 46,7 % 47,1 % 45,9 % 44,8 % 46,2 % 47,4 % 48,1 % Varsinais-suomi 21,2 % 21,6 % 22,5 % 21,9 % 23,3 % 23,5 % 23,7 % 24,6 % Kanta-Häme 9,2 % 9,9 % 10,3 % 10,3 % 8,8 % 8,5 % 9,5 % 9,2 % Päijät-Häme 14,4 % 17,0 % 21,4 % 18,0 % 17,1 % 18,8 % 20,0 % 21,0 % Kymenlaakso 14,5 % 15,4 % 16,5 % 14,7 % 12,4 % 12,6 % 12,8 % 12,2 % EteläKarjala 15,9 % 16,7 % 18,6 % 19,8 % 15,9 % 16,2 % 17,9 % 21,0 % 1) Uusimaa sisältäen myös Itä-Uudenmaan maakunnan * Yöpymiset majoitusliikkeissä: Hotellit, matkustajakodit, täysihoitolat, leirintäalueet (matkailuvaunut, huoneet/mökit, teltat), lomakylät ja retkeilymajat Hotellihuoneiden käyttöaste Hämeessä on hitaasti noussut vuoteen 2000 saakka. Vuonna 2001 käyttöaste kääntyi hienoiseen laskuun, mikä jatkui myös vuonna Käyttöaste oli 38,6. Samansuuntainen lasku näkyi vuonna 2002 myös koko maassa ja liittouman maakunnissakin. Vaikka alueen kiinnostavuus turistien silmissä on koko ajan ollut lievässä kasvussa, ei maakuntaa näillä mittareilla mitattuna voida pitää varsinaisena matkailumaakuntana. Hämeen osuus Etelä-Suomen majoitusliikkeissä yöpyneistä vuonna 2002 oli 5,9 %, mikä on alle maakunnan väestöosuuden. Myös hotellihuoneiden käyttöaste on ollut Etelä-Suomen alhaisimpia. Tosin erot erityisesti Päijät-Hämeeseen ja Etelä-Karjalaan ovat tasoittuneet. Uusimaa ja erityisesti pääkaupunkiseutu dominoi luonnollisesti Etelä-Suomen turistivirtoja. 33

34 Kuvio Hotellihuoneiden käyttöaste Uudenmaan, Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnissa sekä koko maassa ,0 Uusimaa 1) Häme Päijät-Häme Koko maa 1)Uusimaa sisältäen myös Itä-Uudenmaan maakunnan 60,0 55,0 50,0 Käyttöaste (%) 45,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20, Lähde: Tilastokeskus, Matkailutilasto 34

35 Jos matkailijoiden määrää tarkastellaan suhteessa asukaslukuun, maakuntien keskinäinen osuus matkailijoista olisi huomattavasti tasaisempi. Maakunnan käyntikohteista yksi tärkeimpiä on Linnatuuli, jonka kävijämäärä vuonna 2002 oli lähes 2,2 miljoonaa. Toinen suuri matkailukohde on Humppilan lasi, jonka kävijämäärä oli Muita huomattavia kohteita ovat Iittalan lasikeskus, Forssan Vesihelmi ja Puuhamaa, joiden kävijämäärät liikkuvat ja välillä. Suuria poikkeamia ei kohteissa vierailleiden määrissä ole neljän viime vuoden aikana ollut, vaan niiden suosio ollut tasaisen kestävä ja parin prosentin luokkaa nouseva. Matkailun toimialan kehittymisessä keskeinen osa on myös alueen kulttuuritarjonnalla. Merkittäviä vierailukohteita ovat maakunnan teatterit Hämeenlinnassa ja Riihimäellä sekä museot, joista osa on valtakunnallisia museoita. Teatterilaitosten katsojamäärät ovat nousseet vuodesta 1998 kolmessa vuodessa yli 20 %. Myös kävijämäärät esitystä kohden ovat nousseet liki 10 %. Vuosi 2002 oli kuitenkin teattereiden kannalta katsojalukuja vähentävä. Teattereiden näytösten täyttöaste oli Hämeenlinnassa erittäin korkea, lähes 85 %, mikä oli huomattavasti enemmän kuin pääkaupunkiseudun, Turun ja Lahden suurissa teattereissa. Riihimäellä teatterin täyttöaste näytöksissä laski kuitenkin noin 56 prosenttiin. Teattereiden lipunmyynti Hämeenlinnan kaupunginteatteri Riihimäen Teatteri Lahden kaupunginteatteri Kouvolan Teatteri Turun kaupunginteatteri Helsingin kaupunginteatteri Lähde: Teatterin Tiedotuskeskus ry, Teatteritilastot 35