Hämeen maakuntaohjelma

Transkriptio

1 Hämeen maakuntaohjelma Seurantaraportti 2006 Hämeen liiton julkaisu IA: Seurantaraportti

2 HAUHO TUULOS KALVOLA HATTULA LAMMI HUMPPILA HÄMEENLINNA Hämeenlinnan seutu JOKIOINEN FORSSA RENKO JANAKKALA YPÄJÄ TAMMELA Forssan seutu HAUSJÄRVI LOPPI RIIHIMÄKI Riihimäen seutu Hämeen liiton julkaisu IA:27 ISSN ISBN Kansikuva: Elisa Putti, Hämeen liitto 2 Hämeen maakuntaohjelma

3 Sisällysluettelo Esipuhe Väestö Työpaikat Työttömyys Työllisyys Uudet yritykset Tuotanto Kehitys toimintalinjoilla Yrittämisen Häme Tiedon ja osaamisen Häme Kaupunkiseutujen Häme Elinvoimaisen maaseudun Häme 47 Seurantaraportti

4 Esipuhe Hämeen liiton maakuntaohjelmaan liittyy kiinteästi vuosittain laadittava ohjelman seurantaraportti, joka on maakuntavaltuuston päätöksen mukaisesti tuotu tiedoksi valtuustolle. Tämä seurantaraportti 2006 on neljäs ja samalla viimeinen Hämeen maakuntaohjelman seurantaraporteista. Raportin rakenne ja käytetyt tilastotiedot noudattavat pääosin Hämeen liiton aikaisempien seurantaraporttien linjauksia. Valtakunnallisesti yhtenäisten tilastojen lisäksi on Hämeessä todettu tarpeelliseksi seurata kehitystä valittujen painopisteiden osalta. Hämeen maakuntaohjelmassa onkin kunkin toimenpidekokonaisuuden yhteydessä mainittu myös ne seuranta-indikaattorit, joiden perusteella maakunnan kehitystä on seurattu. Tästä lähtökohdasta on laadittu myös nyt käsissä oleva seurantaraportti. Maakuntamme pienehköstä koosta johtuen eräiden muuttujien vuosivaihtelut ovat ääritapauksissa varsin suuria. Tämän johdosta julkaisussa on useiden muuttujien osalta kuvattu ohjelmakautta pidemmän ajan kehitystä. Toisaalta eräiden seurantaindikaattorien käytöstä on jouduttu luopumaan luotettavan tilastotiedon puuttuessa. Uudessa Hämeen maakuntaohjelmassa on seurantaindikaattorien määrittelyyn kiinnitetty entistä suurempaa huomiota. Tarvetta on varmasti myös erillisiin teemaraportteihin, joissa paneudutaan tarkemmin tiettyihin aluekehityksen kannalta keskeisiin asioihin. Yksi esimerkki tämän tyyppisestä selvityksestä on Kanta-Hämeen hyvinvointistrategia. Toivottavaa on, että maakuntien aluekehityksen seuranta yhtenäistyy lähivuosina. Valtakunnallisesti vertailukelpoiset tilastot tulisi tuottaa jatkossa keskitetysti ja näin mahdollistaa yksiselitteisesti maakuntien aluekehityksen vertailu. Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Pori Tampere Mikkeli Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Rauma Toijala Forssa Hämeenlinna Lahti Lappeenranta Kouvola Turku Riihimäki Viipuri Porvoo Helsinki Suomenlahti 0 50 km 4 Hämeen maakuntaohjelma

5 Saavutetulle tietopohjalle on hyvä perustaa myös tulevat seurantaraportit. Tarpeelliset täydennykset mm. ympäristö- ja kulttuurisektorin tietojen osalta voidaan sisällyttää raportin rakenteeseen samoin kuin paikkatietojen käyttö. Toivottavasti tilastojen valmistumisen aikataulut myös nopeutuvat nykyisestä siten, että kaikilta osin voidaan viitata vähintään edellisen vuoden lopullisiin tietoihin. Nyt valitettavan moni tilasto kuvaa kahden vuoden takaista kehitystä eikä siis välttämättä vastaa raportin kokoamisajankohdan tilannetta. Seurantaraportin keskeinen tehtävä on antaa palautetta ja mahdollisimman objektiivista tietoa maakuntavaltuuston asettamien maakunnallisten tavoitteiden toteutumisesta. Tässä arvioinnissa oikein valitut, luotettavat tilastot ovat hyvä apuväline. Raportissa ei niinkään arvioida tapahtuneen kehityksen syitä, vaan tuotetaan maakunnan kehittäjille faktatietoa kehityksestä. Tulevaisuuden ennakoimiseksi olisi tapahtuneiden tosiseikkojen lisäksi hyödyllistä kartoittaa kansalaisten mielipiteitä ja asenteita tulevasta. Hämeen kehitys on päättyneellä maakuntaohjelmakaudella ollut hyvää luvun vaikean laman jälkeen maakunta on 2000-luvulla ollut eri mittarein arvioituna viiden parhaiten menestyvän alueen kärkijoukossa ja ollut myös Itä-Uudenmaan ohella ainoa ei-yliopistomaakunta tässä joukossa luvun väestötappiokehitys on 2000-luvulla kääntynyt maakunnalle muuttovoitoksi jopa siinä määrin, että maakuntaohjelman väestötavoite on vuosittain ylitetty kaksin-kolminkertaisesti. Vaikka tilanne maakunnan kannalta tällä hetkellä näyttääkin sangen hyvältä, on muistettava, että monet muutostekijät ja tulevaisuuden haasteet voimistuvat kaiken aikaa. Näiden vaikutuksiin on tartuttava hyvissä ajoin. Muutostekijöistä kolme on seurannaisvaikutuksineen selvästi merkittävintä: väestön ikääntyminen, globalisaatio ja ilmastonmuutos. Tämän raportin laatimisesta ovat Hämeen liitossa vastanneet ohjelmapäällikkö Osmo Väistö, tilastotuotannosta suunnittelija Anne Suntiainen-Nurmi ja tietopalvelusihteeri Anja Uusitalo sekä ulkoasusta suunnittelija Mari Myllylä. Heiltä saa lisätietoja tähän raporttiin sisältyvien käsitteiden määrittelystä ja tilastoista. Hämeen liiton puolesta lausun parhaat kiitokseni Hämeen maakuntaohjelman seurantaraportin 2006 laatijoille! Tämä raportti antaa taas vankan tietopohjan maakuntamme kehittäjille. Juhani Honka Maakuntajohtaja Seurantaraportti

6 Kanta-Hämeen väkiluku on 1990-luvun loppupuoliskon vaisun kehityksen jälkeen kääntynyt reippaaseen kasvuun. Ohjelmakauden väkilukutavoite saavutettiin jo vuonna Kuvio Väkiluku ja ohjelmatavoite vuoteen Väkiluku Lähde: Tilastokeskus: Väestönkehitys tavoite Väestönlisäys on tulosta erityisesti Riihimäen ja Hämeenlinnan seudun vetovoimasta joskin myös Forssan seudulla kehitys on myönteisempään suuntaan. Keskimääräinen vuositavoite saavutettiin melkein kaksinkertaisesti. Väkiluvun muutos, henkeä Kuvio Kokonaisväestönmuutos ja vuosittainen tavoite vuoteen Väestönmuutos muodostui ohjelmakauden lopussa ennätykselliseksi kotimaan nettomuuton ansiosta. Ikärakenteenkin voisi olettaa nuorentuvan uusien asukkaiden ja lisääntyneen syntyvyyden perusteella. Väkiluvun muutos, henkeä Kuvio Väestönmuutokset tekijöittäin Hämeessä ja vuosittainen tavoite vuoteen Luonnollinen väestönkasvu Nettomaassamuutto Nettosiirtolaisuus Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutokset Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutokset keskim./vuosi keskim./vuosi tavoite keskim./vuosi toteutum keskim./vuosi toteutum 6 Hämeen maakuntaohjelma

7 1. Kehitys yleistavoitteiden osalta 1.1 Väestö Maakuntaohjelmassa vuosien väestön kokonaiskasvutavoitteeksi asetettiin 2000 hengen lisäys lähtötasoennusteesta. Väkiluku oli vuoden 1999 lopussa henkeä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi siten yhteensä 2410 asukkaan kasvua koko ohjelmakaudella, mikä tarkoittaa vuodessa keskimäärin noin 340 hengen lisäystä. Tästä toteutui vuonna 2000 noin kolmannes eli lisäystä tuli 117 asukkaan verran. Vuonna 2001 väestölisäys oli jo selvästi suurempi, 202 henkeä. Vuonna 2002 maakunnan väkiluku kasvoi 377 hengellä ja saavutti siis selvästi vuosittaisen kasvutavoitteen. Vuonna 2003 väestönkasvu oli vielä voimakkaampaa eli peräti 762 henkeä. Nyt lähestyttiin jo 1990-luvun huippulukuja. Vuoden 2004 lopussa oli jo päästy yli maakuntaohjelman 2006 tavoitteen. Maakunnan väkiluku oli ja väestönkasvu oli 982 henkeä, siis lähes 0,6 %. Vuonna 2005 väestönkasvu oli hiukan vähäisempää, 751 henkeä ja 0,45 %. Vuosi 2006 olikin sitten ennen näkemättömän kasvun vuosi. Väkiluku nousi 1571 hengellä eli 0,93 %. Etelä-Suomen maakunnista vain Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla kasvuprosentti oli Hämettä korkeampi, ELLI-alueen väestönkasvu oli 0,69 ja koko maan 0,4 %. Väestönkasvu ohjelmakaudella oli 4762 eli täsmälleen kaksi kertaa suurempaa kuin asetettu tavoite. Keskimääräinen vuosikasvu oli 680 henkeä. Vuositasolla muutoserot ovat olleet varsin suuret. Vuosina muutos vaihteli 45:sta 1571:een. Seutukuntatasolla vaihtelu on ollut myös suhteellisen suurta, Hämeenlinnan seudulla lähes 1000, Riihimäen seudulla lähes 600 ja Forssan seudulla -290 henkeä. Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukunnille osuu vuosina yksi negatiivisen kehityksen vuosi, mutta Forssan seudulla väkiluku vähentyi vuodesta 1994 alkaen aina vuoteen 2004, jolloin ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen seutukunnan väkiluku kasvoi. Vuosina 2005 ja 2006 väkiluku Forssan seudulla jälleen väheni. Hämeenlinnan ja Riihimäen seutujen kasvu vuonna 2005 oli lähes yhtä suuri, mutta vuonna 2006 Hämeenlinnan seutukunnan väkiluku kasvoi 991 hengellä eli 1,15 %. Vuosina nettomaassamuutto kääntyi maakunnalle positiiviseksi kuuden tappiollisen vuoden jälkeen ja sama trendi on jatkunut voimistuen, vuonna 2006 nettomaassamuutto maakunnassa oli jo Nettosiirtolaisuus on 1990-luvun alkupuoliskolta vähentynyt, joskin vuonna 2001 se kääntyi pariksi vuodeksi lievään nousuun ja nousua tapahtui uudelleen vuonna 2004 ja Suomen liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi ei näytä tuoneen muutoksia nettosiirtolaisuuteen maakunnassa. Uusista jäsenmaista ei myöskään ole tullut suurta muuttoaaltoa maakuntaan. Nettosiirtolaisuus oli ohjelmakaudella keskimäärin 140 henkeä vuodessa. Luonnollinen väestönkasvu on koko 2000-luvun ollut negatiivista, vuonna 2004 kuitenkin vain 1 henkilön verran. Vuonna 2005 luonnollinen väestönkasvu heikentyi uudestaan ja se oli 183, mutta päättyneen maakuntaohjelmakau- Seurantaraportti

8 Maakunnan väestöllinen painopiste on Hämeenlinnassa. Suurin suhteellinen asukkaiden menetys vuosittain 2000-luvulla on ollut Forssan seudun kunnissa, joista vain Jokioinen ja Tammela ovat olleet kasvavia Kuvio Väkiluku Hämeessä kunnittain v ja suhteellinen vuosimuutos vuoden 2000 alusta 2006 %-muutos keskim. vuoden 2000 alusta 3, ,50 Väkiluku ,00 1,50 1,00 0,50 0,00-0,50 %-muutos keskim. vuoden 2000 alusta ,00 Hämeenlinna Riihimäki Forssa Janakkala Hattula Hausjärvi Loppi Tammela Jokioinen Lammi Hauho Kalvola Ypäjä Humppila Renko Tuulos Lähde: Tilastokeskus Vuosittainen keskimääräinen väestönkasvu oli voimakkainta 1990-luvun alkupuolella eikä 2000-luvun myönteinen kehitys ole saavuttanut samaa tasoa Forssassa jatkuneen väestön vähenemisen vuoksi. Kuvio Väestönlisäys keskimäärin vuodessa kunnittain Hämeessä vuosina , ja Hämeenlinna Hattula Hauho Janakkala Kalvola Lammi Renko Tuulos Riihimäki Hausjärvi Loppi Forssa Humppila Jokioinen Tammela Ypäjä HÄME Lähde: Tilastokeskus Hämeen maakuntaohjelma

9 den viimeisenä vuonna luonnollinen väestönkasvu oli 106 henkeä eli lähes 1990-luvun alkupuolen ennätyslukemissa. Luonnollinen väestönkasvu oli ELLI-alueella negatiivista vain Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Ongelmallisinta väestömuutoksessa on maassamuuton sisäinen rakenne. Koko 1990-luvun maakunnasta muutti pois työikäistä väestöä enemmän kuin tuli takaisin. Erityisesti vuosina maakunnan vuotiaiden lähtömuutto oli usein moninkertainen koko nettomuuttoon nähden. Nettosiirtolaisuus, jossa työikäisen väestön osuus oli huomattava, korjasi ikärakennetta vanhentavaa maassamuuttoa 1990-luvun alkuvuosina. Maakunnan väestön ikääntymistä viime vuosina kuvaa hyvin se, että vuonna 1992 nettomaassamuuton lisäys oli 165 henkeä ja luonnollinen väestönkasvu 480 henkeä. Vuonna 2005 nettomassamuutto oli selvästi suurempi, lähes 800 henkeä, mutta luonnollinen väestökasvu oli negatiivinen ja yli 660 henkeä pienempi kuin vuonna Vuosi 2006 oli käännekohta luonnollisen väestönkasvun osalta ja saman trendin toivotaan jatkuvan edelleen. Häme sai lisää väkeä vuonna 2006 pääasiassa Uudeltamaalta sekä Itä- ja Pohjois-Suomesta. Muuttovirta on koko 2000-luvun ollut näiltä alueilta. Uudeltamaalta maakuntaan muuttaneiden nettomäärä kasvoi vuonna 2005 edelleen edellisvuoteen verrattuna ja nettomuutto oli 866 henkeä. Häme puolestaan menetti väkeä Pirkanmaalle, Varsinais- Suomeen ja Päijät-Hämeeseen. Koko ohjelmakauden väestönkasvutavoite savutettiin siis reilusti. Maakunnan kuudestatoista kunnasta kahdessatoista väestönkehitys oli ohjelmakaudella positiivista. Suhteellisesti nopeimmin väkiluku kasvoi Lopella, Hausjärvellä ja Riihimäellä. Määrällisesti kasvu oli suurinta kuitenkin Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Lopella ja Janakkalassa. Ongelmallisinta väestömuutos oli edelleen Forssassa, -750 henkeä ja 4 % seitsemässä vuodessa. Tarkasteltaessa väestömuutoksia 1990-luvun viisivuotisjaksoissa, huomio kiinnittyy siihen, että 1990-luvun jälkipuolisko oli Hämeenlinnan kaupunkia lukuun ottamatta selvästi heikompi kuin vuosikymmenen alku. Monessa kunnassa positiivinen kehitys vaihtui 1990-luvun jälkipuoliskolla negatiiviseksi. Näin kävi Hattulassa, Janakkalassa, Hausjärvellä ja Lopella. Erityisen vaikea tilanne oli Forssassa, jossa väestökato oli aiempaan verrattuna lähes 20-kertainen 1990-luvun jälkipuoliskolla. Myös monessa muussa kunnassa väkiluvun väheneminen kiihtyi 1990-luvun jälkipuoliskolla. Koko maakunnassa väestön kasvu oli 1990-luvun lopulla enää vain 6 prosenttia 1990-luvun alun tasosta. Vuosituhannen alkuvuodet näyttävät kokonaisuutena huomattavasti valoisammilta ja vuosien vauhdilla päästiin 1990-luvun alun tasolle. Suunta on monessa negatiivisen väestökehityksen kunnassa taas kääntynyt positiiviseksi tai ainakin väestön väheneminen on hidastumassa. Ongelmallinen tilanne näyttää kuitenkin jatkuvan edelleen Forssassa, jossa väestö vähenee lähes1990-luvun lopun tahdissa. Muita 2000-luvun alun ongelmallisia kuntia väestökehityksessä Seurantaraportti

10 Ikäpyramidissä näkyy väestön ikääntyminen 15 vuodella ja lapsi-ikäluokkien pienentyminen sekä opiskeluikäisten muuttoalttius. Kuvio Väestön ikärakenne Hämeessä ja MIEHET 2006 MIEHET 1990 NAISET 2006 NAISET Lähde: Tilastokeskus Väestön keskittyminen Uudellemaalle on vaimentunut 2000-luvulla ja metropolialueen laajentuminen näkyy erityisesti Itä-Uudellamaalla, Kanta- Hämeessä ja Päijät-Hämeessä Kuvio Kokonaisväestönmuutos ELLI-maakunnissa Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Väkiluvun muutos, henkeä Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Lähde: Tilastokeskus 10 Hämeen maakuntaohjelma

11 ovat Lammi, Humppila ja Ypäjä. Muutokset ovat niin pieniä, että ne voivat kääntyä tulevina vuosina myös kokonaan toiseen suuntaan. Vuosien ikäryhmittäisissä väestömuutoksissa erityisen merkittävää on se, että 0-14 vuotiaiden osuus maakunnan koko väestöstä on edelleen vähentynyt. Tämä siitäkin huolimatta, että Hämeen 16:sta kunnasta kahdeksassa alle 15-vuotiaiden määrä kasvoi. Riihimäen seutukunnan kaikissa kunnissa tämä ikäryhmä kasvoi yhteensä 313 hengellä vuosina Yli 64-vuotiaiden määrä sen sijaan on kasvanut lähes kaikissa kunnissa ja maakunnan väestönlisäys selittyykin suurelta osalta juuri tällä lähes kolmen tuhannen hengen kasvulla kasvulla. Työikäisen väestön määrä on kuuden vuoden aikana toki kasvanut sekin ja lähes yhtä paljon, 2297 hengellä. 90-luvun lopun negatiivinen väestökehitys on tässäkin ikäryhmässä kääntynyt positiiviseksi. Seutukunnista Forssan seutu on edelleen menettämässä vuotiasta väestöä, mutta vähennys on kuitenkin pienempää verrattuna edellisen vuosikymmenen jälkipuoleen. Riihimäen seudulla puolestaan työikäinen väestö on kasvanut voimakkaasti ja siellä lisäys tässä ikäryhmässä on ollut jopa lähes kolme kertaa suurempaa kuin yli 64-vuotiaiden ryhmässä. Kunnittain tarkasteltuna työikäinen väestö on kasvanut merkittävästi Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Hausjärvellä, Janakkalassa ja Lopella. Väestön ikärakenne on maakunnassa muuttunut vuodesta 1990 vuoteen 2006 todella voimakkaasti. Vuonna vuotiaita oli maakunnassa ja vuonna 2006 heitä oli Vähennystä on siis yli henkeä eli 18 %. Ikärakenteen muutos näkyy myös demografisessa huoltosuhteessa (alle 14- ja yli 64-vuotiaiden lukumäärän suhde työikäiseen väestöön eli vuotiaisiin), joka vuonna 1990 oli 51,1 ja vuonna ,9. Koko maassa vastaava huoltosuhde oli vuonna 2006 noin 50. Etelä-Suomen väestönkasvu näyttää hivenen taittuneen vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2002 kasvu oli noin 5000 henkeä vähemmän kuin 1990-luvun lopulla ja 2004 jo yli 6400 henkeä vähemmän. Vuosina 2005 ja 2006 väestönkasvu jälleen kiihtyi ja se lähestyi jälleen 90-luvun lopun lukuja. Merkittävää on, että erityisesti Uudellamaalla kasvu oli selvästi aiempia vuosia hitaampaa vuoteen 2005 saakka. Hämeessä puolestaan väestön kasvu oli edellisvuotta suurempaa aina vuoteen 2005 saakka, jolloin jäätiin ensimmäisen kerran luvulla edellisvuoden kasvua pienempään lukuun. Seuraava vuosi kuitenkin muutti kasvu-uran jälleen nousevaksi. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson väkiluku on vähentynyt koko 1990-luvun ja suuntaus on jatkunut myös 2000-luvulla. Seurantaraportti

12 Muuttovoittoa 2000-luvulla Hämeeseen on eniten Uudeltamaalta ja muuttovoiton volyymi sieltä kasvaa vuosi vuodelta. Länsi-Suomi (pl. Pirkanmaa) Kuvio Nettomuutto Hämeeseen Pohjois-Suomi Itä-Suomi Päijät-Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa Luonnollisen väestönkasvun osuus on ELLI-maakunnissa, kuten koko maassa, hiipunut luvun alkupuolelta jonkin verran.viimeisten tietojen mukaan se on elpymässä Kymenlaaksoa lukuunottamatta. Kanta-Hämeessä kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa melkein koko 2000-luvun alkupuolen. Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Ellimaakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala %-osuus väestöstä 0,80 0,60 0,40 0,20 0,00-0, Lähde: Tilastokeskus Kuvio Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala ELLI-maakunnat Koko maa Työpaikkojen määrä on jatkanut kasvuaan kaikissa seutukunnissa. Vuonna 2004 työpaikkojen määrä on jo noussut lamaa edeltävälle tasolle. -0, Lähde: Tilastokeskus Kuvio Työpaikat ja tavoite 2006 * ennakkotieto Työpaikat Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu KANTA-HÄME Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto 12 Hämeen maakuntaohjelma

13 1.2. Työpaikat Maakunnan työpaikkojen määrässä näkyy vielä 1990-luvun lopulla vuosikymmenen alun laman vaikutukset. Vuonna 2000 Hämeessä oli noin 97 % vuoden 1991 työpaikkamäärästä ja vasta vuonna 2004 saavutettiin vuoden 1991 työpaikkamäärä luvun lopun huippuvuosista ollaan edelleen jäljessä lähes 7000 työpaikkaa. Käänne parempaan tapahtui kuitenkin jo vuonna 1994 ja myös kaikissa seutukunnissa. Hitainta työpaikkojen kasvu on ollut Forssan seudulla, jossa vuonna 2004 oli vain 94 % vuoden 1991 työpaikoista. Sekä Hämeenlinnan että Riihimäen seudulla oltiin vuonna 2004 ohitettu vuoden 1991 työpaikkamäärä. Vuodesta 1999 työpaikkojen määrä on kasvanut nopeimmin Hämeenlinnan seudulla, 5,6 %. Riihimäen seudulla kasvu oli lähes 4 %, vaikka esim. vuonna 2001 Riihimäen seudulla työpaikkojen määrä jopa väheni edelliseen vuoteen verrattuna. Forssan seudullakin työpaikkojen määrä ohjelmakaudella on kasvanut 2,1 %, mutta huolestuttavaa oli, että Forssan seudulla työpaikkojen määrä väheni vuonna 2004 jo toisena vuonna peräkkäin. Vuodesta 1999 vuoteen 2004 työpaikat lisääntyivät maakunnassa yhteensä 2800 kappaleella, 560 työpaikkaa vuodessa, mikä on 20 % alle maakuntaohjelman 630 työpaikan vuositavoitteen. Kasvu on ollut kutakuinkin samaa tasoa kuin Etelä-Suomessa ja koko maassakin eli noin 4 %. Huomattavaa on kuitenkin, että vuonna 2003 työpaikkojen määrän kasvu oli Hämeessä suhteellisesti voimakkaampaa kuin Etelä-Suomessa ja koko maassa, vuonna 2004 kasvu oli puolestaan selvästi alle maan keskiarvon. Maakuntaohjelmassa on asetettu erikseen tavoite naistyöpaikkojen kasvulle. Tavoite on 340 naistyöpaikkaa vuodessa. Tästä johtuen 52 % työpaikkalisäyksestä tulisi olla naisten työpaikkoja. Vuonna 2001 miestyöpaikat vähenivät maakunnassa eli työpaikkojen kasvu tuli kokonaisuudessaan naistyöpaikoista, vuonna 2002 edelleen yli 78 % kasvusta oli naistyöpaikkoja ja vuonna %. Naistyöpaikkojen kasvu viidessä vuodessa oli siis 2220 eli 440 työpaikkaa vuodessa. Seutukunnittain työpaikat lisääntyivät siis vuodesta 1999 vuoteen 2004 Hämeenlinnan seudulla 5,6 %, Riihimäen seudulla 3,8 % ja Forssan seudulla 2,1 %. Maakunnan työpaikkakasvusta yli kaksi kolmasosaa tuli Hämeenlinnan seudulle ja kasvusta yli 58 % oli naistyöpaikkoja. Riihimäen seudulla lisäyksestä yli 72 % oli naistyöpaikkoja. Forssan seudulla työpaikkalisäyksestä 73 % oli naistyöpaikkoja. Nykyisellä kasvuvauhdilla naistyöpaikkojen osuus maakunnan kaikista työpaikoista on noussut vuoden 2006 loppuun mennessä yli 50 prosentin. Hämeessä naistyöpaikkojen kasvu koko työpaikkakasvusta on ollut muuta maata suurempaa. Työpaikkakehityksen suhteellisen muutoksen vertailu maakunnan, Etelä-Suomen ja koko maan välillä osoittaa, että lama käynnistyi Hämeessä hitaammin kuin muualla. Myös maakunnan nousu on Seurantaraportti

14 Työpaikkojen suhteellinen muutos on Kanta- Hämeessä jäänyt hieman koko maan arvojen jälkeen. Elli- maakunnissa yhteensä muutos on jo saavuttanut vuoden 1990 tason. Kuvio Työpaikkojen suhteellinen muutos Hämeessä, ELLImaakunnissa ja koko maassa ind. 1990= Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Ellimaakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala ELLI-maakunnat Koko maa Häme Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Uusimaa ja pääkaupunkiseutu ovat merkittäviä työllistymisalueita kantahämäläisille. Kuvio Työssäkäynti Hämeestä ja Hämeeseen 2004 Pääkaupunkiseutu Muu Uusimaa Varsinais-Suomi Pirkanmaa Päijät-Häme Muu maa Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto 14 Hämeen maakuntaohjelma

15 tapahtunut hitaammin kuin koko maassa tai Etelä-Suomessa keskimäärin. Eroa 1990-luvun lopun kehityksessä selittää ennen muuta sähköteknisen teollisuuden nopea kasvu Suomen eräillä alueilla, mikä on vaikuttanut koko maan keskiarvon kehittymiseen. Hämeessä tämän toimialan osuus on ollut pieni. Samaten informaatiosektorin, josta on muodostunut työpaikkakehityksen moottori, työpaikkaosuus on ollut Hämeessä varsin alhainen, mutta vuoteen 2002 mennessä se on noussut kuitenkin jo 6,3 %:iin vaikkakin laski seuraavana vuonna 5,9 prosenttiin. Koko maassa vastaava osuus olivat 9,4 ja 9,1 %. ELLImaakunnissa vain Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa ja muualla Suomessa Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla osuus on Hämettä korkeampi. Maakunnan sisällä merkittävän poikkeuksen tekee Forssan seutu, jossa informaatiosektorin osuus työpaikoista oli parhaimmillaan peräti 9,7 % eli maan seutukunnista kuudenneksi korkein. Vuonna 2004 Forssan seutu oli tuotannon teknologiaintensiivisyyden mukaan luokiteltuna yhdeksänneksi paras seutukunta edellään vain Salon seutukunta sekä suuria yliopistoseutukuntia. Hämeenlinnan seutu oli samassa luokittelussa 29. ja Riihimäen seutukunta 35. Työssäkäynti eli pendelöinti Hämeestä on kasvanut vuosittain. Vuonna henkeä kävi työssä maakunnan ulkopuolella ja tässä on kasvua vuodesta %. Suurinta pendelöinti oli Riihimäen seutukunnassa, josta lähes 6700 henkilöä kävi päivittäin töissä lähinnä pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla. Uusimaa oli myös Hämeenlinnasta tapahtuvan pendelöinnin pääkohde, mutta myös Pirkanmaalla kävi työssä yli tuhat Hämeenlinnan seutukunnan asukasta. Forssan seudulta pendelöinti on vähäisempää, selvästi alle 2000 henkilöä kävi vuonna 2004 maakunnan ulkopuolella työssä, pääkohteina Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Seutukuntien välillä pendelöinti on yllättävänkin vähäistä, vain noin 2500 henkilöä kävi töissä maakunnan sisällä eri seutukunnassa kuin missä asui. Sisäänpendelöinti eli muista maakunnista Hämeessä työssä käynti on alle 60 % ulospendelöinnistä. Tämä kertoo siitä, että työpaikkaomavaraisuus maakunnassa on alle selvästi alle 100. Forssan seutukunnassa sisäänpendelöinti on ollut hiukan suurempaa kuin ulospendelöinti, mutta vuonna 2004 myös tällä seutukunnalla ulospendelöinti oli suurempaa. Muuttoliike, syntyvyys, työllisyys- ja työttömyysasteet määrittelevät alueiden taloudellisen huoltosuhteen. Mitä pienempi osa väestöstä on ansiotyössä, sitä heikompi huoltosuhde on. Maan keskiarvo vuonna 2004 oli 129 eli sataa työllistä kohden oli 129 ei-työllistä. Hämeen huoltosuhde tuona vuonna oli 132, mikä oli neljänneksi korkein ELLImaakunnista. Ainoastaan Uudellamaalla huoltosuhde oli alle 100. Hämeen seutukunnista paras huoltosuhde oli Riihimäellä, 124, joka oli kymmenenneksi paras koko maassa. ELLI-maakuntien huoltosuhde nousi 2000-luvulla aina vuoteen 2004 saakka päinvastoin kuin koko maan ja Hämeen huoltosuhde. Seurantaraportti

16 Huoltosuhde on pysynyt lähes samalla tasolla koko 2000-luvun. Kanta-Hämeessä se nousee selkeästi korkeammalle kuin Elli- maakunnissa yhteensä. 2 1,8 Kuvio Taloudellinen huoltosuhde Hämeessä, ELLImaakunnissa ja koko maassa Koko maa ELLI-maakunnat Häme 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0, Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Työttömyyden puolittumiseen tarvittiin kymmenen vuotta. Nyt kaikilla seutukunnillakin on koko maata alempi työttömyys. % 22,5 Kuvio Työttömyysaste Hämeessä ja koko maassa ja tavoite** Hämeessä vuoteen ,0 17,5 Työttömyysaste 15,0 12,5 14,0 14,1 10,0 7,5 7,7 8,9 8,5 5, Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa Häme** Lähde: Hämeen TE-keskus, työttömyystilastot 16 Hämeen maakuntaohjelma

17 Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle heikentää kuitenkin huoltosuhdetta tulevina vuosina, ellei työttömien määrä alene nopeammin kuin eläkeläisten määrä kasvaa Työttömyys Vuonna 1995 maakunnan työttömyysaste kohosi yli koko maan keskityöttömyyden. Sen jälkeen työttömyyden väheneminen Hämeessä on ollut valtakunnallista kehitystä suotuisampaa ja vuoden 2000 keskityöttömyysaste oli sama kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2001 Hämeessä päästiin jo alle valtakunnan keskityöttömyyden, tosin vain 0,1 %-yksiköllä, vuonna 2002 eroa oli 0,3 %-yksikköä ja vuonna ,6 %-yksikköä. Seitsemän ohjelmavuoden aikana keskityöttömyyden lasku on ollut maakunnassa 5,2 %-yksikköä ja koko maassa 4,4 %-yksikköä. Työttömyysasteen lasku alkoi selkeimmin vuonna Se jatkui suotuisana ja koko maan keskimääräistä kehitystä voimakkaampana aina vuoteen 2004 saakka, jolloin työttömyyden väheneminen pysähtyi niin maakunnassa kuin koko maassakin. Vuosi 2005 käänsi taas työttömien määrän laskuun, mikä jatkui myös vuonna Työttömiä oli Hämeessä vuoden 2006 lopussa edelleen 7259 ja työttömyysaste oli 8,9 %, koko maassa 9,5 %. Etelä-Suomen liittouman tavoite 2 alueella työttömyysaste vuonna 2006 oli 10,8 % ja Hämeessä siis 8,9 %. Suuremmista ohjelma-alueista Etelä-Suomessa vain Varsinais-Suomen 2-ohjelma-alueella oli alhaisempi työttömyysaste kuin Hämeessä. Maakunnan seutukunnista vuosina työttömyysaste oli korkein Riihimäellä. Vuodesta 1993 lähtien työttömyys on ollut pahinta Forssan seudulla, jossa se on ollut korkeimmillaan lähes yhden prosenttiyksikön verran suurempi kuin koko maakunnassa. Forssan seudun työttömyysaste on kuitenkin laskenut nopeimmin, ja ero koko maakuntaa oli vuonna 2002 enää 0,2 %-yksikköä, mutta on kasvanut uudestaan vuonna ,5 %-yksikköön. Riihimäen seudulla työttömyyden lasku taittui vuoden 2002 aikana, mikä selittyi seutukunnan vähentyneillä työpaikoilla. Vuosina työttömyys väheni kuitenkin lähes ohjelmakauden alkuvuosien tahtiin eli 0,6 %-yksikköä vuodessa. Hämeenlinnan seudulla työttömyysaste oli vuonna ,2 ja vuonna ,6 %. Vuosi 2006 oli kaikkiaan varsin hyvä työttömyyden vähenemisen kannalta. Koko maakunnassa työttömyysaste laski 1,1 %-yksikköä Forssan seudullakin prosenttiyksikön. Forssan seutukunnan työttömyysaste oli siis vuodesta 1993 lähtien valtakunnan keskimäärää korkeampi. Vasta vuonna 2001 se laski koko maan tasolle ja hiukan sen alapuolelle. Hälyttävää oli se, että vuonna 2004 työttömyysaste nousi 11,5:een Forssan seutukunnassa ja näin jopa yli koko maan työttömyysprosentin. Seuraavina vuosina päästiin kuitenkin taas alle valtakunnan keskimäärän. Hämeenlinnan seudulla työttömyys on vähentynyt tasaisesti, mutta vuosina 2004 ja 2005 vähennys oli aiempia vuosia selvästi pienempi, mutta vuonna 2006 vähennys oli vuosituhannen alun tasoa. Riihimäen seutukun- Seurantaraportti

18 Työttömyyden rakenteelliset ongelmat ovat edelleen vaikeita. Erityisesti yli 50-vuotiaiden työllistyminen on ollut hidasta. % 60,0 Kuvio Naisten, pitkäaikaistyöttömien, yli 50-vuotiaiden ja alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä vuonna ,0 osuus kaikista työttömistä 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa naiset yli 50-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät alle 25-vuotiaat Lähde: Työministeriö, Hämeen TE-keskus Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelma-alue Tavoite 2 -alue Etelä-Suomen 2-ohjelma-alueella työttömyys on vähentynyt voimakkaimmin Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Kuvio Työttömyysaste Etelä-Suomen tavoite 2 ohjelmaalueilla ja koko maassa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Suomen 2-ohjelma-alue Lähde: Työministeriö Koko maa % 18 Hämeen maakuntaohjelma

19 nan työttömyysaste oli vuonna 2005 enää hiukan korkeampi kuin Hämeenlinnan seudun, mutta vuonna 2006 ero jälleen suureni. Työllistymisen kannalta maakunnan parasta aikaa 1990-luvun lopulla oli vuosi 1997, jolloin työttömien määrä laski 1300 hengellä. Työpaikat lisääntyivät samaan aikaan vajaalla 700 kappaleella ja työllisten määrä noin 1200 hengellä. Työikäisen väestön nettomuutto oli -136 henkeä. Työttömyyden laskusta 10 % selittyy sillä, että ihmiset muuttivat maakunnan ulkopuolelle ja 40 % sillä, että he saivat työpaikan maakunnan ulkopuolelta, usein pääkaupunkiseudulta. Ongelmana 1990-luvulla syntyneessä työttömyydessä oli sen rakenne. Lama aiheutti pitkäaikaistyöttömyyden kymmenkertaistumisen. Hämeessä pitkäaikaistyöttömyys ja yli 50-vuotiaiden työttömyys on asettunut selvästi ja uhkaavan pysyvästi maan keskitasoa pahemmaksi. Toisin kuin ennen lamaa, pitkäaikaistyöttömyydestä tai vaikeasti työllistettävistä on tullut ennen muuta kaupunkien ongelma. Yli 50-vuotiaiden osuus työttömistä on kasvanut myös päättyneellä ohjelmakaudella. Kasvua on ollut tosin myös koko maan luvuissa, mutta Hämeessä ollaan edelleen 5 prosenttiyksikköä valtakunnan keskimäärän yläpuolella. Samalla se on tietysti merkki väestön ikääntymisestä. Forssan seudulla on tilanne uudella vuosituhannella muuttunut tältä osin hiukan Hämeenlinnan ja Riihimäen seutuja vaikeammaksi, joskin vuosina 2005 ja 2006 Hämeenlinnan seudulla yli 50-vuotiaiden osuus työttömistä nousi voimakkaasti. Myös pitkäaikaistyöttömyys on maakunnan työttömyyden rakenteessa edelleen valtakunnan tasoa vaikeampi ongelma, vaikkakin pitkäaikaistyöttömien osuus on Hämeessä vähentynyt hieman nopeammin kuin koko maassa. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä kääntyi vuona 2004 nousuun ja nousu jatkui myös vuonna 2005 sekä koko maassa että Hämeessä. Vuonna 2006 suunta kääntyi jälleen laskuun. Pitkäaikaistyöttömien osuus oli aiemmin korkeinta Riihimäen seudulla, mutta vuonna 2005 sekä Hämeenlinnan että Forssan seudut ohittivat tällä mittarilla Riihimäen. Vuonna 2006 maakunnan seuduista Forssassa oli suhteellisesti vähiten pitkäaikaistyöttömiä, mutta sielläkin yli valtakunnan tason. Etelä-Suomessa Kymenlaakso, Kanta-Häme ja Päijät-Häme ovat selvästi ongelmallisimpia maakuntia tässä suhteessa. Nuorisotyöttömyys eli alle 25-vuotiaiden osuus on puolittunut luvulla. Maakunnan ja koko maan tasolla ei vuosikymmenen aikana ollut suuria eroja. Alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä on ollut maakunnassa aavistuksen verran pienempi kuin koko maassa, mutta vuonna 2003 tilanne Hämeessä työttömyyden rakenteen osalta muuttui valtakunnan keskimäärää huonommaksi tässäkin suhteessa. Seuraavana vuonna nuorisotyöttömyys oli maakunnassa taas valtakunnan tasoa alhaisempi, Vuonna 2006 maakunnan ja koko maan luvut olivat yhtä suuret. Hämeenlinnan seutukunta on tältä osin edelleen Hämeen ongelmallisin alue. Seurantaraportti

20 Työllisyysasteen tavoite, 70 %, jäi ohjelmakaudella saavuttamatta. Työllisyysaste nousi Hämeessä saman verran kuin koko Etelä-Suomessa. % 75,0 Kuvio Työllisyysaste Hämeessä, ELLI-maakunnissa ja koko maassa ja tavoite** Hämeessä vuoteen 2006 Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Ellimaakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala työllisyysaste 72,9 71,2 70,0 70,0 65,0 60,0 65, ,7 63,5 62,6 60,3 61,8 60,6 59,9 64,2 62,6 61,1 66,4 65,2 Häme 63,8 63,0 61,9 ELLI -maakunnat 62,9 67,8 64,1 Koko maa 67,7 71,2 66,9 66,0 72,0 68,7 68,8 69,2 68,7 69,1 68,5 67,7 72,0 67,7 71,4 71,7 70,9 67,3 67,2 68,0 69,0 68,9 55, Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus 20 Hämeen maakuntaohjelma

21 Myös naisten osuus työttömistä on maakunnassa myös edelleen korkeampi kuin koko maassa. Vuonna 2000 alkaneella ohjelmakaudella naisten osuus työttömistä on laskenut vain 0,4 prosenttiyksikköä, ja tämäkin lasku tapahtui vuoden 2003 aikana. Koko Suomessa naisten osuus on pienentynyt prosenttiyksikön verran enemmän. Vuosina naisten osuus maakunnan työttömistä jopa kasvoi. Vain Riihimäen seudulla naisten työttömyys on alentunut yli %-yksikön, kun Forssan seutukunnassa naisten osuus työttömistä ei ole käytännössä vähentynyt lainkaan ja Hämeenlinnassakin vain varsin vähän Työllisyys Vaikka Hämeen työpaikkojen ja työttömyyden lukuarvot ovat olleet maan keskiarvoa heikompia monena vuonna, työllisyysaste pysyi 1990-luvun koko maata korkeampana, mutta Etelä-Suomen keskiarvoa alempana. Suomessa ei missään maakunnassa, ei edes esimerkiksi keskeisissä kasvukeskusmaakunnissa oltu saavutettu vuoteen 2006 mennessä vuoden 1990 työllisyysasteen tasoa. Maakuntaohjelmassa asetettiin 70 prosentin työllisyysastetavoite vuodelle 2006.Työllisyysaste kohosi vuonna 1999 Hämeessä 3,6 prosenttiyksikköä koko maan kasvun ollessa 1,9 prosenttiyksikköä. Vuonna 2000 kasvuvauhti hiipui kaikkialla yhden prosenttiyksikön tasolle. Vuonna 2002 Hämeessä työllisyysaste kasvoi vielä 0,4 prosenttiyksikköä, kun koko maassa kasvu oli jo pysähtynyt. Etelä-Suomen liittouman alueella kasvu oli myös taittunut vuoden 2002 loppuun, mutta tästä tasosta Hämeessä oltiin edelleen jäljessä lähes 3 %-yksikköä. Vuonna 2003 työllisyysaste sitten laski sekä Hämeessä että ELLI-alueella ja koko maassa. Vuoden 2004 lopussa työllisyysaste oli noussut 0,4 %-yksikköä 69,1 prosenttiin ja oli taas maakuntaohjelman määrittämällä kasvu-uralla. Vuonna 2005 tapahtui jälleen käänne huonompaan ja vuoden 2006 luku nousi vain kahden vuoden takaiselle tasolle. Selvää on, että työllisyysastetavoite jäi saavuttamatta yhdellä prosenttiyksiköllä. Työllisyysaste oli vuonna 2006 Hämeessä 97 % huippuvuoden 1991 tasosta. Alimmillaan työllisyysaste kävi kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin työllisyysaste oli alle 85 % 1991 tasosta. Vuodesta 1999 vuoteen 2004 työpaikat lisääntyivät maakunnassa siis 3501 kappaleella ja työssäkävijöiden määrä eli työllinen työvoima lisääntyi samaan aikaan runsaalla 4205 henkilöllä. Tämä merkitsee sitä, että työllisen työvoiman lisäyksestä yli 80 % sijoittui maakunnan omiin työpaikkoihin. Työpaikkaomavaraisuuden kannalta tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että työvoiman pendelöinti maakunnan ulkopuolelle on edelleen kasvanut. Työpaikkaomavaraisuus on laskenut jonkin verran vuoden 1999 tasosta; maakunnassa vajaan prosenttiyksikön ja Riihimäen seutukunnassa 3 prosenttiyksikköä. Forssan ja Hämeenlinnan seutukunnissa muutos oli erittäin pieni. Työpaikkaomavaraisuus Seurantaraportti

22 Hämeessä ollaan vielä jonkin verran jäljessä koko maan veronalaisista tuloista/tulonsaaja. Veronalaiset tulot / tulonsaaja (euroa) Koko maa Häme Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus, StatFin; Tulot ja kulutus, Veronalaiset tulot alueittain Yritystoimipaikkojen nettolisäys on ollut melkein koko 2000-luvun vuosittaisen tavoitteen yläpuolella. 500 Kuvio Yritystoimipaikkojen nettolisäys Hämeessä ja vuosittainen tavoite yritysten nettolisäys keskim. Lähde: Tilastokeskus, StatFin vuodessa Yritystoimipaikkojen lukumäärä on ollut tasaisessa nousussa viimeiset kymmenen vuotta. Kuvio Yritystoimipaikkojen lukumäärän kehitys seuduittain Hämeessä Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Lähde: Tilastokeskus, Yritysrekisteri 22 Hämeen maakuntaohjelma

23 vuonna 2004 oli maakunnassa 92,6, Hämeenlinnan seudulla 95,2, Riihimäen seudulla 81,7 ja Forssan seudulla 99,8 %. Veronalaiset tulot tulonsaaja kohti ovat kasvaneet suhteellisen tasaisesti EU-jäsenyyden aikana. Hämeessä nämä tulot olivat vuonna 1994 noin euroa ja vuonna 2004 noin euroa. Kasvua oli 52 %. Seutukuntien osalta veronalaiset tulot ovat korkeimmat Riihimäellä ja matalimmat Forssassa. Koko maahan verrattuna Hämeessä on jääty hiukan jälkeen tulokehityksessä. Vuonna 2004 koko maassa veronalaiset tulot tulonsaaja kohti olivat euroa eli 5,2 % hämäläistä tulonsaajaa enemmän. Positiivista on kuitenkin se, että kuluvalla ohjelmakaudella ero koko maan keskiarvoon on hiukan pienentynyt Uudet yritykset Maakuntaohjelmassa asetettiin tavoitteeksi 1320 yrityksen nettokasvu ohjelmakaudella, mikä merkitsee lähes 200 yrityksen lisäystä vuositasolla luvun lopun kehitykseen verrattuna tavoite on realistinen ja mahdollinen saavuttaa, sillä vuosina yritysmäärän keskimääräinen vuosilisäys oli 189 kappaletta. Hämeessä yritysten määrä oli vuonna 1999 väkilukuun suhteutettuna 44,2 kappaletta 1000 asukasta kohti, Koko maan vastaava luku oli 45,7 kappaletta 1000 asukasta kohti. Vuonna 2005 oli Hämeessä 47,7 yritystä 1000 asukasta kohti, koko maassa noin 50. Nopeimmin yritystoimipaikat kasvoivat Riihimäen seutukunnassa, kuudessa vuodessa 12,1 %, mutta paljoa ei jäänyt Hämeenlinnan seutu, jossa kasvua oli 10,7 %. Forssan seudulla kasvuprosentti oli 6,2. Maakuntaohjelman tavoitteesta on valitettavasti jääty jälkeen siten, että yritystoimipaikkojen keskimääräinen vuosilisäys on hieman yli 120 kappaletta. Nettolisäys on ollut kuitenkin positiivinen päinvastoin kuin vuonna 1999, jolloin yritysten nettomäärä väheni 88 kappaleella. Toimivia yrityksiä oli vuoden 2005 lopussa Hämeessä 8032 ja ohjelman tavoite vuodelle 2006 on Maakuntaohjelmassa tavoite yritysten määrän kasvulle asetettiin korkealle tarkoituksellisesti, koska haluttiin ohjata myös viranomaisia tukemaan uusien pk-yritysten perustamista erityisesti ohjelmassa määritellyille painopistetoimialoille. Julkiset resurssit ovat useimmiten kuitenkin ohjautuneet pääasiassa toimivien yritysten investointien tukemiseen Tuotanto Maakuntien välisessä vertailussa Uusimaa sijoittuu omaan luokkaansa, kun tarkastellaan bruttokansantuotetta asukasta kohden. Häme on vuoden 2004 ennakkotietojen mukaan 13. sijalla 20 maakunnan joukossa. Edellisvuodesta Hämeen sijoitus on noussut kaksi sijaa. Vuonna 1999 Hämeen BKT/asukas oli 78,4 % koko maan keskiarvosta, vuonna 2001 BKT oli 78,6 % koko maan keskiarvosta ja 2004 oltiin noustu jo 82,8 prosenttiin valtakunnan keskiarvosta. Seurantaraportti

24 Häme on noussut koko ohjelmakauden ajan lähemmäs valtakunnan keskimäärää BKT/asukas -mittarilla mitattuna. Kuvio Maakuntien BKT / asukas suhteessa koko maahan (Suomi = 100) vuonna 2004* Pirkanmaa Etelä-Karjala Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Satakunta Lappi Keski-Suomi Kanta-Häme Päijät-Häme Keski-Pohjanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Kainuu Kymenlaakso Itä-Uusimaa Ahvenanmaa Uusimaa Lähde: Tilastokeskus, Aluetilinpito * Häme myöhästyi lähdöstä vuosina , jolloin koko maan BKT kasvoi erittäin voimakkaasti. Kuvio BKT:n kehitys asukasta kohti ao. vuoden hinnoin Hämeessä seuduittain, ELLI-maakunnissa ja koko maassa e indeksi 1997 = Koko maa 100 Häme Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu 90 ELLI-maakunnat * Lähde: Tilastokeskus, Aluetilinpito * 24 Hämeen maakuntaohjelma

25 BKT/asukas kasvoi siis Hämeessä vuonna 2004 valtakunnan keskimäärää nopeammin. Sama tilanne oli yhdeksässä muussa maakunnassa. Kasvu oli Hämeessä varsin voimakasta, 6,7 %, kun se koko maassa oli 3,8 ja ELLI-alueella 4,0 %. Maakunnan seutukuntien välillä ei arvonlisäyksessä ollut juurikaan eroa vuonna Forssan seudulla kasvu BKT:n kasvu oli voimakkainta, mutta kaukana perässä eivät olleet muutkaan seudut. Häme saavutti laman jälkeen vuoden 1990 bruttokansantuotteen tason vuotta myöhemmin kuin muu maa ja Etelä-Suomi. Tämä tapahtui vasta vuonna Maakunnan seutukunnista Riihimäki ohitti vuoden 1990 tason samana vuonna kuin koko maa eli vuonna 1995, mutta Forssan seutu vasta vuonna Vuonna 1999 maakunta oli kokonaisuudessaan selvästi jäljessä suhteellisessa kehityksessään Etelä-Suomesta ja koko maasta. BKT/asukas muutos (%) edellisestä vuodesta Häme 6,9 1,5 6,7 Hämeenlinnan seutu 6,0 1,1 6,7 Riihimäen seutu 5,3 0,1 6,5 Forssan seutu 11,1 4,1 7,2 ELLI-maakunnat 4,7 2,3 4,0 Koko maa 4,5 2,7 3,8 Vuonna 1999 maakunnan ja kaikkien seutukuntien BKT/asukas laski edelliseen vuoteen nähden. Lasku oli voimakkainta Hämeenlinnan seudulla, lähes 3,3 %, ja koko Hämeessäkin 2,7 %. Vuonna 2000 BKT: n kasvu kääntyi kuitenkin selvään nousuun ja vuonna 2001 maakunnan BKT/asukas kasvoi edellisvuoteen nähden 6,9 % ja seuraavana vuonna 1,5 %. Alueen yleisen kehityksen kuvaajana käytetään BTV-indikaattoria. Siinä alueen bruttokansantuotteen, työllisyyden ja väestön muutoksia verrataan koko maan kehitykseen. Kolmen vuoden jaksossa Hämeen BVT-indikaattori oli negatiivinen, -1,9. Nelivuotisjaksossa Hämeen indikaattori oli jo +1,5 eli siis selvästi valtakunnan keskimäärää parempi. Edellä olivat vain Itä-Uusimaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Pirkanmaa. Kanta-Hämeen asema on parantunut lähinnä tuotannon kasvun avulla, kahden muun muuttujan merkitys on vähäinen. Seuduista vastaavassa vertailussa menestyy parhaiten Hämeenlinnan seutukunta, joka oli sijalla yhdeksän. Riihimäen seutu oli 13. ja Forssan seutu 20. kaikkiaan 80 seutukunnan joukossa. Seurantaraportti

26 Työpaikkojen määrä on saavuttanut lamaa edeltävän tason. Tuotantoelinkeinot ovat vähentyneet ja palvelujen lisääntyessä. Kuvio Työpaikat elinkeinoittain Hämeessä Yht Yht Työpaikat Alkutuotanto Teollisuus Rakentaminen Yksityiset palvelut Julkiset palvelut Tuntematon Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Alkutuotannon työpaikat ovat vähentyneet koko maan tahtiin kun taas jalostuksen vähennys on ollut selvästi voimakkaampaa. Palvelujen kasvu ei ole ollut ihan koko maan tasoa. Muutokset ovat olleet suurimmat Riihimäen seudulla. Kuvio Elinkeinorakenteen suhteellinen muutos (%) Alkutuotanto Jalostus Palvelut 6,5 Forssan seutu -8,6-47,8 17,6 Riihimäen seutu -10,4-53,9 15,1 Hämeenlinnan seutu -7,1-49,1 13,9 Häme -8,2-49,7 15,4 Koko maa -2,1-49, % Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto 26 Hämeen maakuntaohjelma

27 2. Kehitys toimintalinjoilla 2.1. Yrittämisen Häme Maakunta on edelleen alkutuotanto- ja jalostusvaltaisempi kuin Suomi keskimäärin. Alkutuotannon osuus työpaikoista oli vuonna ,8 %, jalostuksen 29,0 % ja palvelujen 66,2 % kaikista työpaikoista. Vastaavat luvut koko Suomessa olivat 4,3 %, 25,5 % ja 70,1 %. Palvelusektori ei ole Hämeessä kehittynyt samaan tahtiin kuin koko maassa. Maan keskiarvoa lähimmäksi nousee Riihimäen seutukunta, jossa palveluiden osuus oli 69,1 %. Forssan seudulla alkutuotannon ja jalostuksen osuudet olivat edelleen selvästi keskimääräistä korkeammat. Siellä alkutuotannon osuus oli 6,5 % ja jalostuksen 36,9 %. Elinkeinorakenteessa 1990-luvulla tapahtunut poikkeama valtakunnalliseen kehitykseen verrattuna näkyy maakunnassa ennen kaikkea jalostussektorin heikompana kehityksenä. Jalostussektorilla teollisuuden työpaikoista oli vuoteen 2001 mennessä palautunut kuitenkin jo noin 92 % menetyksistä, mutta vuosina 2002 ja 2003 tämän sektorin työpaikat jälleen vähenivät. Vuonna 2004 sektorin työpaikkamäärä kuitenkin puolestaan hieman kasvoi. Osa teollisuuden työpaikoista on tosin siirtynyt ulkoistuksen myötä palvelusektorille, joka on kasvanut 1-3 % vuosivauhdilla 2000-luvulla. Rakentamisessa sen sijaan vuoden 1991 taso on hyvinkin saavutettu ja palveluissa työpaikkojen määrä on ylitettykin lähes 5000 työpaikalla. Vuosi 2004 oli siinä mielessä merkittävä, että maakunnassa työpaikkojen määrä ylitti vuoden 1991 työpaikkamäärän - tosin vain muutamalla, mutta ylitti kuitenkin. Aikaa lamaa edeltävän tason saavuttamiseen kului 13 vuotta. Koko maassa oltiin kuitenkin Hämettä edellä ja myös palvelusektori on kehittynyt keskimäärin Hämettä ripeämmin. Koko maan positiivisempaa kehitystä selittää yhtäältä jalostussektorin Nokia-ilmiö, jonka välilliset vaikutukset näkyvät palvelujen suotuisammassa kehityksessä. Elektroniikan sopimusvalmistajien työpaikkojen vähennykset alkoivat laajemmin vasta vuoden 2004 jälkeen. Palveluiden osuus elinkeinorakenteessa kasvoi koko maassa aikavälillä ,4 % kun Hämeessä muutos oli 13,9 %. Forssan seutukunnan muista selvästi poikkeava palvelutyöpaikkojen hidas kasvu lienee seurausta seutukuntaa pitkään vaivanneesta teollisuuden rakennemuutoksesta, siitä seuranneesta korkeasta työttömyydestä ja väestökadosta. Riihimäen seudulla kehitys on ollut lähimpänä valtakunnallista kehitystä. Maakuntaohjelmassa määriteltiin neljä perinteistä ja neljä uutta kasvutoimialaa, joiden kehitystä tulisi ohjelmatyöllä erityisesti tukea. Perinteisiksi, maakunnan vahvoiksi toimialoiksi määriteltiin metalli-, mekaaninen puunjalostus- ja elintarviketeollisuus sekä matkailu. Uutta kasvua haettiin elektroniikan ja tietotekniikan, ympäristöteknologian, osaamis- ja koulutuspalvelujen sekä taide- ja kulttuuriteollisuuden aloilta. Seurantaraportti

28 Maakuunan painopistetoimialoista elintarviketeollisuuden ja ympäristöteknologian osuus työpaikoista suhteessa koko maahan on merkittävä samoin kuin metalliteollisuus, joka on merkittävä myös työllistäjänä maakunnassa. Kuvio Maakunnan painopistetoimialojen työpaikat v (ennakkotieto) ja osuus koko maan työpaikoista Häme %-osuus koko maasta kaikkien työpaikkojen osuus koko maasta % % % työpaikat % 3 % %-osuus % % 0 0 % Elintarviketeoll. Mekaaninen puuteoll. Metalliteoll. Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Matkailu Elektroniikkateoll. Ympäristöteknologia Osaamis- ja koulutuspalvelut Taide- ja kulttuuriteoll. Maakunnan viennin arvon kasvutrendistä huolimatta sen osuus maan kokonaisviennistä on 1990-luvun alkupuolelta laskenut. M Kuvio Teollisuuden viennin kehitys , M Hämeenlinnan seutu 1100 Riihimäen seutu 1000 Forssan seutu Häme 900 %-osuus kokonaisviennistä Lähde: Tilastokeskus, Teollisuustilasto 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % 0 % 28 Hämeen maakuntaohjelma