Alussa oli merkki johdatusta teosemiotiikkaan FM Jussi Tuovinen 2. Luento

Transkriptio

1 Alussa oli merkki johdatusta teosemiotiikkaan FM Jussi Tuovinen 2. Luento

2 Keskeisiä käsitteitä Valinta = kaksi tai useampi tapa tulkita jokin merkki ja toimia siten tulkinnan kautta muutenkin kuin kausaalisesti välttämättömällä tavalla Tulkinta = tapa, jolla merkki kussakin merkkirelaatiossa viittaa objektiin tai edustaa sitä Merkitys = merkkirelaation arvo tai vaikutus tulkitsijalleen Arvo = verrattavissa tai mitattavissa oleva merkitys

3 Arvo Arvo on subjektiivinen käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta asiasta Onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja? Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät

4 Relativismi ja objektivismi Jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi Humen giljotiinina tunnettu väitelause sanoo, että arvoja ei voida päätellä tosiasioista. Väitteestä seuraa, että arvoilla ei ole mitään tajuavan olennon ulkopuolista perustaa

5 Moraalinen relativismi Moraalisen relativismin eli moraalirelativismin mukaan moraaliarvostelmia ei voi ainakaan viime kädessä todeta objektiivisessa mielessä oikeiksi tai vääriksi Moraalinen relativismi on eräs muoto moraalista subjektivismia Relativismin mukaan moraaliarvostelmat ovat suhteellisia ja riippuvat yksilöstä, ryhmästä, yhteiskuntaluokasta, heimosta ja kansasta Relativismin mukaan tietystä näkökulmasta tehdyt moraaliarvostelmat ovat tästä näkökulmasta katsottuina päteviä

6 Moraalinen subjektivismi Moraalinen subjektivismi katsoo, että moraaliset arvot syntyvät inhimillisistä tunteista, tarpeista ja toiveista Subjektivismin mukaan moraaliarvoilla ei ole näistä riippumatonta merkitystä Edward Westermarckin mukaan moraali on subjektiivista ja perustuu tunteisiin Kun henkilö sanoo tietyn teon olevan moraalisesti väärin, se herättää hänessä tunteen, ettei teko ole oikein. Moraali on siis henkilökohtaista

7 Eettinen objektivismi Eettinen objektivismi on etiikan oppi, jonka mukaan on objektiivisia syitä hyväksyä joitakin moraalia koskevia väittämiä ja hylätä toisia Globaalin etiikan perusta Ihmisillä kulttuureista riippumatta paljon yhteistä, lajityypilliset ominaisuudet

8 Arvot ja kulttuuri Arvot periytyvät sukupolvilta toisille eri kulttuureissa Kulttuuria itseään voidaan pitää tiettyjen arvojen toteuttajina tai välittäjinä Kantaa, jonka mukaan kulttuurien välisiä arvokonflikteja ei voida lopulta ratkaista, kutsutaan kulttuurirelativismiksi

9 Itseisarvot ja välinearvot Perinteinen arvojen erottelu itseisarvojen ja välinearvojen välillä Itseisarvoinen asia on arvokas oman itsensä vuoksi, kun taas välinearvo on jotain sellaista, jota tavoitellaan jonkin muun asian saavuttamiseksi Itseisarvoiksi on esimerkiksi ehdotettu esimerkiksi hyvyyttä, kauneutta ja totuutta Miksi juuri nämä? Ovatko samanarvoisia?

10 Välinearvot Välinearvot saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä itseisarvoihin Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, valmistaa kauniita esineitä tai rakennuksia, tukea tieteellistä tutkimusta tai auttaa köyhiä ihmisiä Toisaalta jotkut filosofit, kuten Georg Henrik von Wright, näkevät erottelun väline- ja itseisarvoihin ongelmallisena. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että lopulta välinearvotkin ovat itsessään arvokkaita Ja eivätkö itseisarvot johda mihinkään itsensä lisäksi? (vrt. Peirce: jatkuva semioosi)

11 Arvot ja arvostelmat Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmien avulla: Lause, jonka mukaan Tiina on hyvä ihminen, on arvoarvostelma, jota kutsutaan moraaliarvostelmaksi Lause Tiina on kaunis" on puolestaan esteettinen arvostelma Arvoarvostelmien lisäksi on esimerkiksi totuusarvostelmia. Totuusarvostelma on esimerkiksi lause Tiina on nainen" Totuusarvostelma (propositio) on joko tosi tai epätosi Sen sijaan arvoarvostelmat eivät samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat

12 Arvo ja arvonkantaja Voidaan erottaa myös itse arvo ja arvonkantaja, jonka kautta tavoitellaan arvoa. Esim. jos toisten ihailu on arvostettu asia, sitä voidaan hankkia esimerkiksi jonkin esineen avulla, ja tuo esine on tällöin arvonkantaja Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite. Siitä, mikä on "hyvää", on monia erilaisia käsityksiä. Hyvänä pidetään usein esimerkiksi onnellisuutta ja mielihyvää

13 Merkitys Merkitys keskeinen käsite semiotiikassa ja kielifilosofiassa Peircen mukaan merkitys on ajatussisältö, joka on yhteydessä merkkiin Gottlob Frege jakoi ilmauksen semanttisen sisällön mieleen ja merkitykseen (Sinn und Bedeutung) Ludwig Wittgensteinin mukaan merkitys on asioiden tila, jonka lause osoittaa. Sana merkitys symboloi kielen ja todellisuuden suhdetta toisiinsa eri tilanteissa ja eri kielipelien sääntöjen yhteydessä

14 Merkityksen merkitykset Loogisen positivismin ongelma: Onko vain totuusarvollisilla arvostelmilla merkitystä? Jos merkitys vain objektiivista, entä subjektiiviset käsitykset, merkitykset, arvostukset...? Väärät käsitykset, tulkintavirheet ym Evolutiivinen näkökulma: MISTÄ arvot, arvostukset, merkitykset ym. alun perin tulevat?

15 Valinta Kausaalisissa prosesseissa (esim. fysikaaliset, kemialliset ym. luonnon prosessit), joissa tapaus A johtaa välttämättömästi tilaan B, ei ole valintaa eikä siten tulkintaa eikä myöskään merkityksiä Tällöinkin oliot voivat kantaa potentiaalisia merkityksiä, mutta vaativat valinnanmahdollisuutta ja tulkintaprosessia aktualisoituakseen Satunnaisissa eli stokastisissa prosesseissa ei myöskään valintaa vaan erittäin suuri määrä pieniä kausaalisia prosesseja, joiden kuvaustaso olennaisesti tapahtumien tasoa karkeampi => kuvausten tilastollisuus ja sumeus

16 Valinta ja tulkinta Luonnon kehityksessä eliöiden valinnoilla tärkeä merkitys, sillä niiden säilyminen elossa ja lisääntyminen olennaisesti kiinni niistä Perusvaihtoehtoja: onko toinen olio syötävä/ei-syötävä, vaarallinen/ei-vaarallinen, tarjoaa/ei-tarjoa mahdollisuuden lisääntymiseen jne. Valinta vaatii kuitenkin tulkintaa ja tulkinta valinnan mahdollisuutta Luonnon valinta hieman harhaanjohtava käsite, sillä luonto ei ole valintoja tekevä entiteetti vaan kokonaisuus, jossa tapahtuu sekä kausaalisia että semioottisia prosesseja

17 Subjektiivisuus ja objektiivisuus Merkitys (arvo) muodostuu vain merkkirelaation, tulkinnan ja tulkitsijan kautta => pohjimmiltaan aina subjektiivinen, mutta koska tulkitsijat yleensä olennaisesti toisiaan muistuttavia olioita (esim. ihmisiä), tulkinnat ja sitä kautta merkitykset ja arvot usein varsin samansuuntaisia ja suhteellisesti (ei absoluuttisesti) objektiivisia Tulkitsijoiden lajityypillinen merkityksiä tuottava ympäristö (Umwelt)

18 Arvolajeja 1. Arvokkaaksi koettavat: luottamus, ystävyys, rakkaus, kunnioitus, sopusointuisuus yms. 2. Arvostettavat: tavaroiden, taitojen, terveyden, tieteiden, taiteiden yms. arvostus 3. Ihanteena pidettävät: rehellisyyden, nöyryyden, ahkeruuden, tasa-arvoisuuden, elämän kunnioittamisen yms. ihanne 4. Varsinaiset arvot: Kauneus, puhtaus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, pyhyys, moraalinen hyvä, kärsimyksen lievittyminen, tasapuolisuus yms.

19 Arvot ja semiosfääri Arvot ovat tavalla tai toisella vertailtavia tai mitattavia merkityksiä, jotka semioottinen prosessi tuottaa erilaisille asioille ja käsitteille suhteessa ympäröivään maailmaan Toiset arvot ovat arvokkaampia kuin toiset suhteessa johonkin tai joihinkin merkkirelaation elementteihin tulkitsijan näkökulmasta Tulkitsijoiden yhteisten lajityypillisten, ryhmä- ja kulttuurisidonnaisten sekä yksilöllisten erojen ja yhtäläisyyksien suhteelliset suhteet vasta määräävät arvojen (ja niihin liittyvien tulkintojen ja valintojen) keskinäisen järjestyksen

20 Altruismi Altruismi (lat.) tarkoittaa muiden ihmisten auttamista pyyteettömästi ilman oman edun tavoittelua Eettisenä oppina altruismi tarkoittaa, että yksilöllä on velvollisuus auttaa muita usein jopa itsensä kustannuksella Sosiobiologia syntyi pitkälti tutkimaan altruismia eläinmaailmassa 1960-luvulle asti eläinten (ja ihmisten) altruismia oli selitetty sillä että eläimet pyrkivät maksimoimaan ryhmän kelpoisuutta Toisaalta ryhmävalinta vaikeasti todennettavissa

21 Sitoutuminen Uskonnolliseen tai muuhun yhteisöön sitoutuminen on nähtävä altruismina yhteisön muita jäseniä kohtaan Sitoutumisen evolutiivinen selitys on vielä osittain kiistanalainen Yhteisöön kuuluminen useissa tilanteissa näyttää selvästi parantavan yhteisön jäsenten kelpoisuutta

22 Moraali ja etiikka Moraali (lat. mos, mon. mores, tapa, käyttäytymismalli) tarkoittaa yhteisössä vallitsevia käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä Etiikka (kr. ēthos, vakiintuneet tavat) on filosofian osaalue, jota kutsutaan myös nimellä moraalifilosofia, moraalioppi tai filosofinen etiikka Etiikka on sidoksissa muuhun ajatteluun siinä, että vastaukset eettisiin kysymyksiin riippuvat usein vastauksista todellisuuskäsitystä tai muita ajattelun osaalueita koskeviin kysymyksiin

23 Etiikan osa-alueita 1. Deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka, joka puolestaan pyrkii kuvaamaan ihmisen moraalista toimintaa todellisuudessa 2. Metaetiikka on etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten arvostelmien ja teorioiden luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä eettisten käsitteiden alkuperää ja merkitystä 3. Normatiivinen etiikka, jonka teoriat pyrkivät etsimään teoreettista perustaa oikean ja väärän käsityksille

24 1. Deskriptiivinen etiikka Deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka on ihmisten eli moraalisten agenttien moraalisen toiminnan ja ajattelun empiiristä tutkimista, joka ei tee eettisiä kannanottoja Samalla deskriptiivinen etiikka lähestyy sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa, yhteiskuntatieteitä, politiikan tutkimusta ja taloustieteitä

25 2. Metaetiikan kysymyksiä Ilmaisevatko moraalikäsitteet aitoja uskomuksia vai pelkkiä tuntemuksia? Onko olemassa moraalisia tosiasioita? Mitä tarkoittaa käsite 'moraalinen hyvä' tai 'moraalinen paha'? Mistä voimme tietää jonkin asian olevan hyvää tai huonoa? Mistä syntyy moraalinen motivaatio, ja mikä sen suhde on moraalisiin uskomuksiin? Ovatko moraalinormit objektiivisia vai subjektiivisia? Onko moraali ehdotonta vai suhteellista?

26 Moraalirealismi Eettinen naturalismi: Moraaliset ominaisuudet ovat asioiden objektiivisia, luonnollisia ominaisuuksia 1. Jumalallisen ilmoituksen teoria: Moraalisten ominaisuuksien takana on Jumala tai muu supernaturalistinen entiteetti ja tämän antama ilmoitus 2. Sosiaalidarvinismi: Luonnossa vallitsee vahvimman eloonjäämisen periaate, joka soveltuu myös ihmisten moraaliseen käytökseen Eettinen intuitionismi: Asioilla on objektiivisia, eiluonnollisia moraalisia ominaisuuksia, jotka voidaan havaita erityisen moraalisen intuition tai moraaliaistin välityksellä

27 Moraalinaturalismi Moraalisen naturalismin mukaan moraaliset arvot kuten hyvä ja paha ovat tavalla tai toisella metafyysisiä ja luontoon kuuluvia asioita Tällaisia näkemyksiä liittyy moniin uskontoihin Toisaalta yritykset luoda tieteeseen perustuvaa moraalia (esimerkiksi sosiaalidarvinismi) ovat myös yleensä naturalistisia metaeettisiltä taustaoletuksiltaan

28 Moraali-intuitionismi Intuitionismin mukaan ihmisellä on erityinen kapasiteetti tai moraalinen aisti tunnistaa oikeaa ja väärää sekä hyvää ja pahaa Intuitionismi on useimmiten moraalirealistinen kanta, mutta myös anti-realistisia eettisen intuitionismin muotoja on mahdollista muodostaa Intuitionismin mukaan ihmisten tulee noudattaa ensi näkemältään havaitsemiaan velvollisuuksia

29 Moraaliemotivismi Emotivismi näkee moraaliväitteiden ilmaisevan ensisijaisesti närkästyksen ja hyväksynnän tunteita, joille ei voida antaa totuusarvoa Emotivismille läheistä sukua on kvasirealismi, jonka mukaan moraaliväitteet ovat muodollisesti kuvailevia väitteitä, mutta jotka todellisuudessa vain heijastelevat väitteen esittäjän preferenssejä, ja pyrkivät suostuttelemaan muita preferoimaan samansuuntaisesti

30 3. Normatiivinen etiikka Normatiivinen etiikka on eettisten normien filosofista tutkimusta, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mikä yleisesti ottaen on moraalisesti oikeaa ja väärää toimintaa Normatiivisen etiikan teoriat yrittävät ilmaista yleisellä tasolla, miksi tietyt teot tai toiminnan lajit ovat oikein tai väärin Normatiivisen etiikan tunnetuimmat teoriat jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: 1. Hyve-etiikka 2. Velvollisuusetiikka 3. Seurausetiikka

31 1. Hyve-etiikka Hyve-etiikassa kysytään, mitä hyveitä moraalisesti toimivalla yksilöllä tulee olla Aristoteleen mukaan yksilön tulee käyttäytyä hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja Aristoteleen teos Nikomakhoksen etiikka painottaa esimerkiksi myöhemmän tilanneutilitarismin tavoin asiayhteyttä teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla jossain toisessa tilanteessa väärin

32 2. Velvollisuusetiikka Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka määrittää tekojen moraalisen arvon teot oikeuttavan yleisen periaatteen perusteella Velvollisuuseettinen teoria voi antaa esimerkiksi tietyn luettelon teoista, joita saa tai ei saa tehdä Velvollisuusetiikka voi myös antaa yhden perustavan eettisen säännön, jonka nojalla muut pysyvät eettiset säännöt johdetaan

33 3. Seurausetiikka Seurausetiikka määrittää tekojen moraalisen arvon näiden tekojen tarkoitettujen seurausten perusteella Seurausetiikan periaatteet eroavat velvollisuusetiikasta siinä, että velvollisuusetiikan mukaan jotkut tietyt teot ovat aina kiellettyjä, kun taas seurausetiikan perusperiaatteesta seuraa, että joku normaalisti paheksuttavana pidettävä teko voi jossain tietynlaisissa tilanteissa olla moraalisesti hyväksyttävä Seurausetiikan tunnetuin muoto on utilitarismi (engl. utility, hyöty ) eli hyötyajattelu

34 Moraaliabsolutismi Moraalinen absolutismi eli moraalinen realismi on arvoteoreettinen näkemys, jonka mukaan arvot ovat ehdottomia, muuttumattomia, ikuisia ja riippumattomia inhimillisistä olosuhteista Päinvastoin kuin moraalinen relativismi absolutismi hyväksyy ikuisten eettisten arvojen todellisuuden Esimerkki eettisestä absolutismista on Platonin ajattelu, jonka mukaan hyvän idea on arvojen pohja Myös Immanuel Kantin kategoriset imperatiivit edustavat absolutismia

35 Moraalisubjektivismi Moraalinen subjektivismi katsoo, että moraaliset arvot syntyvät inhimillisistä tunteista, tarpeista ja toiveista Subjektivismin mukaan moraaliarvoilla ei ole näistä riippumatonta merkitystä Edward Westermarckin mukaan moraali on subjektiivista ja perustuu tunteisiin Kun henkilö sanoo tietyn teon olevan moraalisesti väärin, se herättää hänessä tunteen, ettei teko ole oikein Moraali on siis henkilökohtaista

36 Moraalirelativismi Moraalisen relativismin mukaan moraaliarvostelmia ei voi ainakaan viime kädessä todeta objektiivisessa mielessä oikeiksi tai vääriksi Moraalinen relativismi on eräs muoto moraalista subjektivismia Relativismin mukaan moraaliarvostelmat ovat suhteellisia ja riippuvat yksilöstä, ryhmästä, yhteiskuntaluokasta, heimosta ja kansasta Relativismin mukaan tietystä näkökulmasta tehdyt moraaliarvostelmat ovat tästä näkökulmasta katsottuina päteviä

37 Kulttuuri- ja moraalirelativismi Kulttuurirelativismi sisältää epistemologisia ja metodologisia väitteitä. Se ei sisällä moraalista periaatetta eikä sitä pidä sekoittaa moraaliseen relativismiin (ks. ed.) Toisaalta olennainen kysymys on se, ovatko kaikki moraalinormit kulttuurirelativistisia vai ovatko jotkut normit yleispäteviä ja kaikkia ihmisiä koskevia, ja jos näin on, mihin näiden välinen raja pitäisi vetää tai voidaanko sellaista ylipäätään vetää

38 Moraaliuniversalismi Moraalinen universalismi on humanistinen näkemys, jonka mukaan vaikkei absoluuttisen moraalin sisällöstä ikinä päästäisi yhteisymmärrykseen, nyt jo on löydettävissä kaikille (järkeville) moraalisille järjestelmille suurin yhteinen nimittäjä Tätä suurinta mahdollista yleisesti hyväksyttävien sääntöjen joukkoa tulee vaalia kaiken etiikan pohjana Ajatus perustuu lähinnä ihmisten samanlaisuuteen lajina, jolla on yhteisiä kaikille päteviä kokemuksia, käsityksiä ja preferenssejä Globaalin etiikan ja yleisten ihmisoikeuksien perusta

39 Globaali etiikka Koska eri uskonnollisissa perinteissä ja kulttuureissa on huomattavaa erimielisyyttä etiikasta, sekulaarilla tavalla kaikkia uskonnoista ja muista katsomuksista riippumatta sitovalle etiikalle on tarve Käytännössä tämä universaalinen moraali käsittäisi sellaisia moraaliohjeita kuin ihmisoikeudet tai rikokset ihmisyyttä vastaan Globaali etiikka on siis soveltavaa moraaliuniversalismia

40 Moraalievoluutio Moraali ja etiikka eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niiden kokemusten, viettien ja taipumusten pohjalta, jotka ovat ihmiselle tyypillisiä sekä eläimenä yleensä, että omana lajinaan erityisesti Keskeistä ovat erityisesti arvot ja merkitykset, jotka määrittävät etiikan ja moraalin sekä muiden sosiaalisten käytäntöjen sisällön Elinolosuhteiden erot ja muu variaatio populaatioiden kesken on mahdollistanut tiettyjä eroja sen suhteen, mitkä moraalinormit ovat painottuneet toisia enemmän ja ovat kehittyneet vallitseviksi eri kulttuureissa

41 Moraalikodifikaatio Kulttuurit voivat myös sukupolvien kuluessa vahvistaa ja ylläpitää tiettyjä käytäntöjä ohi alkuperäisten tapojen varsinkin yhdistyessään uskonnollisiin ja muihin normatiivisiin moraalikoodistoihin Ristiriitoja erityisesti yksityiskohtaisesti koodattujen ohjeiden kanonisoinnin ja muuttuvien sosiaalisten käytäntöjen välillä, esim. Mooseksen kirjat VT:ssa Ristiriitoja myös muuttoliikkeiden ja eri kulttuurien edustajien kohtaamisessa. Jos normit ristiriidassa, kenen normit pätevät? Maassa maan tavalla??

42 Yksilön ja yhteisön moraali Koska ei ole kollektiivista tietoisuutta ei myöskään ole kollektiivista moraalia tai vastuuta, joskin ympäristössä vallitsevat moraaliset arvot ja käsitykset vaikuttavat olennaisesti yksilön käsityksiin ja ratkaisuihin Kultainen sääntö eräs hyvä ja ilmeisen yleispätevä muotoilu eettisiä valintoja tehtäessä, toisaalta varsinkin eri lajien mutta myös saman lajien edustajien kohdatessa hyvä ottaa mahdolliset arvostuserotkin huomioon (kommunikaation merkitys)

43 Uskonto ja moraali Moraaliset ja eettiset ohjeet ja määräykset useimpien uskontojen keskeistä sisältöä Usein uskonto ja moraali on nähty läheisessä yhteydessä toisiinsa ja moraalin olevan niin riippuvaista uskonnosta, ettei uskonnottomilla ole katsottu olevan moraalia lainkaan Hieman lievemmän kannan mukaan ihmiset voivat nykyään olla moraalisia myös ilman uskontoa, mutta kaikki moraali on kuitenkin alkanut uskonnosta siten, että jos ihmiset eivät koskaan olisi olleet uskonnollisia, he eivät koskaan olisi oppineet moraalia

44 Moraali ilman uskontoa Toisen käsityksen mukaan moraalia ei tarvitse johtaa mistään uskonnollisesta opista, koska yhteisöjen moraalikäsitykset ja uskonnot heijastavat elämän välttämättömyyksiä, eivät luo niitä Ei ole olemassa moraalisia periaatteita, jotka olisivat yhteisiä kaikille uskonnoille mutta puuttuisivat uskonnottomilta Tutkimusten mukaan uskonnottomat eivät käyttäydy sen moraalittomammin kuin uskonnolliset ihmiset

45 Sisäinen moraalivaisto Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan ihmisillä on taipumus tulkita sisäsyntyiset moraaliset käsityksensä yliluonnollisten toimijoiden aiheuttamiksi Lapsille moraaliset käsitykset syntyvät luonnollista tietä ilman mitään mielleyhtymiä yliluonnollisiin toimijoihin Uskovienkin ihmisten moraalikäsityksiin vaikuttavat enemmän muiden ihmisten kanssa jaetut käsitykset, kuin heidän omien uskontojensa viralliset opit

46 Moraalin ja uskonnon kytkentä Tyypillisiä moraalin ja uskonnon toisiinsa kytkeytymistä tukevia perusteita: 1. Jumalat ovat luoneet kaiken, siis myös moraalin 2. Moraalisesti hyvä tarkoittaa jumalten tahdon mukainen 3. Se, mikä on moraalisesti hyvää, on jumalten tahdon mukaista 4. Moraalikäsitykset on pakko oikeuttaa uskonnollisella käsityksellä 5. Moraaliset vaikuttimet ovat riippuvaisia uskonnosta

47 Kriittisiä näkökulmia Useiden filosofien mukaan näkemykseen, että uskonto on moraalin lähde liittyy käsitteellisiä ongelmia On ongelmallista väittää, että jumalat ovat hyviä ja samaan aikaan väittää, että he antavat ymmärryksen hyvän ja pahan suhteen, koska niin ei voi sanoa syyllistymättä tautologiaan Toisin sanoen jumalat voivat tehdä mitä tahansa ja se olisi silloin hyvä, koska jumalat itse määräävät moraalin Uskonnollisesti motivoitu sodankäynti ja muu väkivalta myös yleistä läpi historian ja eri kulttuurien

48 Kriteerien tekopyhyys Richard Dawkins kertoo kirjassaan Jumalharha tutkimuksesta, jossa israelilaiset lapset lukivat, kuinka Raamatun kertomuksessa israelilaiset hyökkäsivät Jerikoon ja tappoivat kaikki kaupungin asukkaat Yli 65 % hyväksyi kansanmurhan ja perusteli sitä uskonnollisilla syillä (Jumala käski tehdä niin, uhrit elivät juutalaisille luvatulla maalla ja niin edelleen) 26 % ei hyväksynyt murhaamista ja perusteli tätä muilla syillä: esimerkiksi eläimet, jotka tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pitänyt jättää sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi että arabit ovat epäpuhtaita, joten epäpuhtaalle maalle meneminen tekee epäpuhtaaksi Sama teksti esitettiin uudelleen, mutta nimet muutettiin kiinalaisiksi ja 3000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. Tällöin vain 7 % hyväksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 % ei hyväksynyt sitä

49 Fundamentalismi ja suvaitsevaisuus Sam Harris pohti kirjassaan Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus (2004) uskonnollisen fundamentalismin suvaitsemisen ongelmia Harrisin mukaan mitään todellisuutta koskevaa väitettä ei tule hyväksyä ilman kunnollisia perusteluja Uskonnot, jotka saavat ihmiset tekemään terroritekoja, ovat yhtä vaarallisia kuin tappavat virukset Uskontoja vastaan on taisteltava, jotta ihmiset pystyisivät kasvamaan jumalauskosta riippumattomiksi, henkisesti täysikasvuisiksi olennoiksi Todellisuuskäsityksessä olisi kyettävä yhdistämään järki, hengellisyys ja etiikka

50 Kristinuskon kielteisiä seurauksia Filosofi Juha Räikkä käsittelee teoksessa Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan (1997) uskonnon ja moraalin suhdetta Räikän mukaan kristinuskon omaksuminen on johtanut moniin kielteisiin ja tuomittaviin seurauksiin Historiallisista esimerkeistä tunnettuja ovat ristiretket, uskonnolliset sodat, inkvisitio, noitavainot, kirkon siveellinen rappio ja järjen käytön vastustaminen Ajankohtainen kysymys katolisen kirkon piirissä tapahtuneet pedofiliatapaukset ja erityisesti niiden peittely ja syyllisten suojelu

51 Kristinuskon myönteisiä seurauksia Toisaalta Räikän mukaan kristinusko on tuottanut myös suuren määrän myönteisiä seurauksia Uskonto on ollut vaikuttimena hyvien tekojen tekemiseen. Kristityt ovat uskon vaikutuksesta avustaneet köyhiä, hoitaneet sairaita ja siirtäneet toisille tietoa ja arvokäsityksiä Uskonnot ovat lohduttaneet ihmisiä, opettaneet kiltteyttä ja vaatimattomuutta, parantaneet juoppoja ja tuottaneet henkistä hyvinvointia. Kirkot ovat tehneet kansainvälistä avustus- ja yhteistyötä Kristinusko on vaikuttanut taiteeseen ja tieteeseen myös myönteisesti

52 Opit ja seuraukset Räikän mukaan uskonnon seurausten ja käytäntöjen arviointi ja uskonnollisen oppijärjestelmän moraalinen arviointi ovat kaksi eri asiaa Uskonnon kannattaja voi toimia moraalittomasti, mutta uskonnollinen oppi ei välttämättä kehota toimimaan moraalittomasti Vaikka esimerkiksi kristinuskoa ei olisi ollut, ihmiset olisivat harjoittaneet julmuuksia jonkin toisen uskonnon piirissä tai uskonnoista riippumatta Vastaavasti myös hyviä tekoja olisi voitu tehdä vastaavasti jonkin muun ideologian tai oppisuunnan puitteissa

53 Kristillinen etiikka Kristillinen etiikka on yleisnimitys kristinuskon piirissä vallitseville eettisille käsityksille Kristinusko on ennen kaikkea uskonto, mutta monien muiden uskontojen tavoin se sisältää myös moraalisen ulottuvuuden, joka on läheisessä yhteydessä uskonnollisiin opetuksiin Yhtenäistä kristillistä etiikkaa ei kuitenkaan ole, koska eri kristilliset kirkot ja suuntaukset tulkitsevat kristinuskon pyhää kirjaa, Raamattua, eri tavoin ja nojautuvat eri traditioihin Yhteisiä yleisperiaatteita ja lähtökohtia kuitenkin on

54 Kultainen sääntö Kultainen sääntö esiintyy muunnelmina useimmissa uskonnoissa ja ajatussuunnissa Länsimaissa tutuin on Raamatun mukainen Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille Koska uskonnot kehittyneet ainakin osin toisistaan riippumatta, kultainen sääntö nousee selvästi niistä riippumattomasta yhteisöllisen etiikan perinteestä ja on siten ongelmitta omaksuttu myös tasa-arvon, demokratian ja muiden sekulaarien arvojen pohjaksi

55 Kultaisen säännön formulointeja Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa Buddhalaisuus: Älä aiheuta toiselle sellaista kipua, jota et itsekään halua kokea Juutalaisuus: Älkää tehkö mitään sellaista kanssaihmisillenne, jota ette halua tehtävän itsellenne Kungfutselaisuus: Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle Taolaisuus: Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi

56 10 käskyä Käskyt edustavat alkuperäisessä kontekstissaan sekä lakia että moraalia Jeesus vahvistaa evankeliumeissa kymmenen käskyä, ja esimerkiksi tästä syystä alun perin juutalaisille annetut käskyt katsotaan osoitetuksi myös kristityille Useimmat muista Vanhan testamentin laeista ja säädöksistä eivät yleisimmän kristillisen tulkinnan mukaan koske kristittyjä, koska Jumalan katsotaan tehneen "uuden liiton" maailman ihmisten kanssa Jeesuksen kautta Raamatun tutkijoiden kesken on kuitenkin erimielisyyksiä siitä, vastustiko historiallinen Jeesus todella Mooseksen kirjojen lakeja ja säädöksiä

57 Synti Synti (kr. hamartía, harhaanosuminen) on Raamatusta peräisin oleva termi, joka arkikielessä tarkoittaa moraalisesti pahoja ja kiellettyjä tekoja Uskonnollisessa yhteydessä synnillä tarkoitetaan Jumalan tahtoa vastaan rikkomista ja toisaalta tämän rikkomisen aiheuttamaa jumalatonta olotilaa Kristinuskon eri kirkkokuntien välillä on toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitä synti tarkoittaa Kirkkoisä Augustinuksen esittämällä Raamatun tulkinnalla on yhä merkittävä vaikutus kaikkien kristillisten kirkkokuntien käsitykseen synnistä

58 Kreikankielen syntikäsitteitä 1. Anomia tarkoittaa lain rikkomista 2. Ofeilima tarkoittaa velkaa laiminlyömisestä, väärämielisyydestä, sopimuksen rikkomisesta tms. 3. Hamartia tarkoittaa tieltä eksymistä, ohi ampumista yms. 4. Agnoema tarkoittaa liukastumista, kompastumista, vahingossa tehtyä pahaa yms. 5. Parakon tarkoittaa tottelemattomuutta, mutta viittaa myös väärin kuulemiseen 6. Parabasis tarkoittaa lain rikkomista kiertämällä oikea 7. Asebeia tarkoittaa aktiivista toimintaa Jumalaa vastaan

59 Hamartia Kreikkalaisella tragedialla oli tärkeä uskonnollinen rooli. Tragedia sai alkunsa Dionysoksen palvontaan liittyvistä tanssi- ja lauluesityksistä Tragedia kuvaa ihmisiä, jotka kohtaavat jonkin murheellisen tapahtuman Aristoteleen Runousoppi on länsimaisen kirjallisuuden tärkein kreikkalaista tragediaa käsittelevä teos Kreikan kielen sana hamartia, joka Uudessa ja Vanhassa testamentissa on käännetty sanalla "synti", on kreikkalaisen tragediakirjallisuuden yhteydessä käännetty muotoon "traaginen erehdys"

60 Tragedia ja syntipukki Dionysoksen palvonta liittyi kiinteästi Ateenan kaupungissa suoritettuun Farmakos-riittiin, joka oli yksi muinaisista puhdistautumiskäytännöistä Mikäli kaupunkia kohtasi jokin onnettomuus, kaupunkilaiset veivät joukostaan yhden miehen uhrattavaksi Uhratun oli määrä kantaa syntipukin tavoin kaupunkilaisten jumalia kohtaan suorittamat rikokset ja puhdistaa kaupunki Syntipukkiriitti ja tragedia ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa ja sanalla tragedia tarkoitettiin alun perin "pukkilaulua"

61 Katharsis taiteen tai uskon kautta Aristoteleen mukaan tragedian päämäärä on katharsis, emotionaalinen puhdistuminen Tragedian kautta katsojat saattoivat puhdistua kielteisistä tunteista. Seuratessaan tragedian hahmoja ihmiset pystyivät samaistumaan heihin Nähdessään näytelmän henkilöiden kärsivän ihmiset käsittelivät omaa suruaan ja kokivat tunteensa jalostuneemmalla tavalla Uusi testamentti käyttää samaa puhdistautumista tarkoittavaa sanaa kuin Aristoteles viitatessaan "synneistä puhdistautumiseen"

62 Augustinus ( ) Augustinuksen esittämä Raamatun tulkinta, jonka mukaan synti on osa ihmisen perusluonnetta, on vaikuttanut merkittävällä kaikkien kirkkokuntien käsitykseen synnistä VT:ssa kuvataan, kuinka ensimmäiset ihmiset syyllistyivät perisyntiin rikkomalla Jumalan tahtoa vastaan Augustinuksen tulkinnan mukaan ihmisellä oli vapaa tahto ennen kuin hän syyllistyi perisyntiin Koska ihmiset ovat pohjimmiltaan turmeltuneita olentoja, he tarvitsevat kirkkoa pelastamaan heidät kasteen avulla

63 Pelagius ( ) Pelagiolaisuus oli uskonnollinen koulukunta, joka vastusti Augustinuksen esittämää Raamatun tulkintaa synnistä Pelagius oli Italiassa vaikuttanut teologi, jonka mukaan ihminen ei ole pohjimmiltaan perisyntinen Pelagiolaisten mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi Pelagiolaisuus joutui ankaran kritiikin kohteeksi ja julistettiin harhaopiksi Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 418 ja vielä myöhemmin semipelagiolaisuuden muodossa Orangen (Etelä-Ranskassa) kirkolliskokouksessa 529

64 Synti ja kirkon jakautuminen Kun läntiset ja itäiset kirkot erosivat toisistaan vuonna 1054, yksi tärkeimmistä eron syistä oli poikkeava tulkinta siitä, mikä on synnin asema Raamatussa Ortodoksisen kirkon teologien esittämän näkemyksen mukaan perisyntioppi on tärkein syy lännen ja idän kirkon väliseen eroon Ortodoksinen kirkko ei hyväksy perisyntioppia kuten katolinen kirkko ja siitä irtoutuneet protestanttiset suuntaukset Ortodoksien mukaan ensimmäisten ihmisten lankeamisesta ei aiheuttanut sitä, että kaikki maailman ihmiset joutuisivat kantamaan ikuista syyllisyyden taakkaa

65 Tuomas Akvinolainen ( ) Skolastinen teologi, jonka tulkinta synnistä näkyy edelleen katolisen kirkon virallisessa opissa Erotti toisistaan seitsemän kuolemansyntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus ja irstaus, jotka katolisen kirkon mukaan erottavat ihmisen jumalasta ja johdattavat ihmisen kadotukseen Ihminen voi puhdistua tekemistään synneistä kiirastulessa, joka on tila, jossa ihminen puhdistuu synneistä ennen taivaaseen pääsemistä Kiirastuliopista syntynyt erimielisyys oli yksi niistä tekijöistä, joka johti 1500-luvulla uskonpuhdistukseen

66 Martin Luther ( ) Ei hyväksynyt katolisen kirkon oppia kiirastulesta, koska sitä ei mainita lainkaan Raamatussa ja otti muutenkin etäisyyttä skolastikkojen ajatteluun Omaksui Augustinuksen näkemyksen perisynnistä ja pelastuksesta Luterilaisessa tulkinnassa korostetaan näkemystä, jonka mukaan Jeesus kärsi sijaisrangaistuksen kuolemalla ihmisten syntien vuoksi, joten jokainen häneen uskova saa syntinsä anteeksi Luukkaan ja Markuksen evankeliumin mukaan Jumala ei anna anteeksi syntiä sellaiselle, joka herjaa Pyhää Henkeä

67 Perisynti Perisynti on kristinuskoon liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan ihmisen olotilaa syntiinlankeemuksen jälkeen, erossa Jumalasta Termi ei sinällään esiinny Raamatussa, mutta perisyntioppi pohjautuu pitkälti Paavalin kirjeisiin roomalaisille ja efesolaisille sekä Psalmeihin Tärkeimpänä raamatullisena lähtökohtana perisyntiopille pidetään Roomalaiskirjeen 5. luvun jaetta 12: Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.

68 Syntiinlankeemus Raamatun luomiskertomusten (Genesis) mukaan Aatami ja Eeva lankesivat Paratiisissa syntiin rikkomalla Jumalan käskyä vastaan, ja rangaistuksena heidän päälleen lankesi kuolema Kristityt tulkitsevat kuoleman tarkoittavan tässä yhteydessä ihmisen Jumala-yhteyden katkeamista ja hänen joutumistaan syntiseen tilaan, joka saa ihmiset tekemään syntisiä tekoja Perisyntiopin mukaan tekosynnit ovat siis seurausta Jumalan ja ihmisen välirikosta, eivät syy siihen

69 Perisynti protestantismissa Protestanttisessa teologiassa perisynti katsotaan aktuaaliseksi synniksi, ei pelkäksi asiantilaksi, ja protestanttisen teologian mukaan jokainen ihminen syntyy perisynnin turmelemana ja oletusarvoisesti kadotettuna (eli jokaisen ihmisen oletusarvoinen kohtalo on kuoltuaan joutua Helvettiin) Luterilaisessa teologiassa katsotaan, että perisynnistä ei ole mahdollista vapautua omin teoin, vaan ainoastaan uskomalla Kristuksen sovitustyö ristillä ja omistamalla siitä seuraava syntien anteeksiantamus

70 Perisynti kalvinismissa Kalvinistisen perisyntikäsityksen mukaan jokainen ihminen on automaattisesti Jumalan vihollinen, ja perisynnin ansiosta Jumala vihaa koko ihmiskuntaa, paitsi niitä, jotka hän on kaikkivaltiudessaan predestinoinut pelastukseen Kalvinismiin kuuluu lisäksi partikularismi: eli perisynti on anteeksiantamaton kaikkien muiden kuin pelastukseen predestinoitujen osalta, eikä Kristuksen sovitustyö koske heitä

71 Perisynti katolisuudessa Katolinen kirkko määritteli perisyntioppinsa ennenkaikkea Trenton kirkolliskokouksessa Perisynti on synti, joka saadaan anteeksi kasteessa. Kasteen jälkeen ihmiseen jää syntiin taipuvainen luonto, joka ei ole itsessään synti, mutta voi johtaa syntiin Synti on aina Jumalan tahdon vastainen teko, ei tila Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä Katolisessa teologiassa kaste antaa anteeksi perisynnin ja hoitaa ihmistä

72 Perisynti ortodoksisuudessa Ortodoksinen kirkko ja muu itäinen kristikunta ymmärtää perisynnin ihmiskunnan langenneena olotilana, joka on Aatamin lankeemuksen seurausta Aatamin syyllisyyden ei kuitenkaan katsota periytyvän hänen jälkeläisilleen Ihmisen katsotaan olevan luonnoltaan osittain turmeltunut mutta periaatteessa vapaa valitsemaan pahan ja hyvän välillä

73 Perisynti ja Jumalan kaikkivaltius Perisynti teologisesti ongelmallinen käsite, ja sen on usein katsottu olevan ristiriidassa sekä Jumalan rakkauden että Jumalan kaikkivaltiuden kanssa Jos Jumala on universaali Rakkaus ja me olemme Hänen lapsiaan ja pienoisevankeliumin (Joh. 3:16) mukaisesti hän haluaa, ettei yksikään huku, miksi hän ei käytä suvereenia kaikkivaltiuttaan ja poista perisyntiä? Tällä argumentilla Jumala ei voi olla universaali rakkaus, tai hän ei ole suvereeni Kalvinistien mukaan Jumalan suvereniteetti on voimakkaampi dogmi kuin Jumalan rakkaus, ja Jumala on Rakkaus vain valituilleen; muille hän on Pyhä Viha, eli Jumalan rakkaus ei ole universaalia

74 Perisynnin ja sielun ristiriita Toinen synnin ja sielun olemukseen liittyvä ristiriita havaittiin skolastikkojen toimesta jo 1100-luvulla Synti on määritelmällisesti sellainen teko, joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, ja synti on sieluun liittyvä attribuutti Kristillisen dogmin mukaan me perimme ruumiimme vanhemmiltamme, mutta emme sieluamme Sielumme tulee joko suoraan Jumalan luota ja on ollut olemassa joko jo ennen maailmankaikkeuden luomista (supralapsarianismi) tai se luodaan hedelmöityksen yhteydessä (infralapsarianismi)

75 Perisynti ja Mooseksen laki Mooseksen laki sekä Hesekiel sanovat selkeästi, ettei lapsia voida rangaista heidän isiensä teoista Jos perisynti oli Aatamin ja Eevan teosta aiheutuva seuraus, niin miksi heidän jälkeläisiään rangaistaan teosta, jonka heidän esivanhempansa tekivät? Kalvinistinen vastaus on, ettei meillä ole lupaa kyseenalaistaa Jumalan oikeuskäsitystä, jota emme edes tunne Tämä on kuitenkin virhepäätelmä argumentum ad ignorantiam eli todisteiden puute yhdistettynä argumentum ad baculumiin eli uhan käyttöön

76 Jumalan luonne Mikäli syntiinlankeemuskertomus tulkitaan kirjaimellisena kuvauksena eikä vain symbolisena, sen antama kuva Jumalasta on ainakin tämän päivän ihmiselle vähintäänkin outo Ensin tämä virittää ansan ensimmäisille pahaaaavistamattomille ihmisille, ja sen jälkeen rankaisee heitä siitä, että he lankeavat tähän ansaan Tällainen Jumala on hyvin ilkeä, arvaamaton, mielivaltainen ja paha, eikä sovi lainkaan kristinuskon dogmeihin

77 Omatunto Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon Vanhassa testamentissa sanaa omatunto ei käytetä, vaan sen korvaa sana sydän Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi ihmisen sisäinen kontrolli tai moraalinen vaisto

78 Omantunnon alkuperä Oman tunnon alkuperästä on olemassa erilaisia näkemyksiä. Charles Darwinin mukaan korkeammat eläimet ilmentävät merkkejä omastatunnosta, joista ihmisen omatunto kehittynyt Hänen mukaansa mikä tahansa sosiaalinen eläin, jonka älyllisyys kehittyisi riittävästi, omaksuisi väistämättä moraalin tai omantunnon Friedrich Nietzschen mukaan omantunnon alkuperä on sosiaalinen Max Schelerin mukaan eläinten ja ihmisten välillä on ratkaiseva ero. Ihmisen omatuntoa ei voida selittää biologisesti tai sosiaalisesti

79 Omatunto ja moraalinen tahto Joissakin teorioissa omatunto nähdään moraalisen tiedon saavuttamisen välineenä Toisissa omassatunnossa on olennaista moraalinen tahto. Jotkut teoriat etsivät omantunnon olemusta moraalisesta tunteesta Perusteita vailla oleva neuroottinen syyllisyydentunne on sairautta, eikä omantunnon normaalia toimintaa Henkisesti sairaat ihmiset voivat tuntea omantunnon tuskia täysin merkityksettömistä asioista

80 Buddhalainen etiikka Buddhalaisuudessa pyritään vapautumaan kärsimyksestä ja etiikka on tässä yksi keino Myös elämän kunnioitus, myötätunto ja rakkaus ovat tärkeitä arvoja buddhalaisuudessa Buddha opetti keskitien merkitystä. Hän eli itse elämänsä alkuosan ylellisyydessä palatsissa, jonka jälkeen vetäytyi askeesiin Valaistuttuaan hän oivalsi, että täytyy välttää ääripäitä eli niin nautintoja elämänsisältönä kuin myös nihilismiä ja kielteisyyttä

81 Taitava ja taitamaton toiminta Buddhalaisuudessa ei synnin käsitettä eikä siten hyvää tai pahaa toimintaa. Toiminta on sen sijaan taitavaa tai taitamatonta Tekoja tärkeämpää buddhalaisuudessa on mielentila, jossa toimitaan. Teot itsessään ovat neutraaleja Taitava toiminta vie pois kärsimyksestä kohti vapautumista, kun taas taitamaton toiminta lisää kärsimystä. Se on lähtöisin anteliaisuudesta, rakkaudesta, selkeydestä ja tietoisesta toiminnasta Taitamaton toimija saattaa olla ilkeä ja pahantahtoinen mutta yleensä on kyse siitä, että tekijä ei täysin hahmota tekojensa seurauksia sumentuneen mielentilansa vuoksi. Se saa alkunsa välinpitämättömyydestä, vihasta, pelosta, harhasta, ahneudesta ja mielen turtumisesta

82 Keskitie ja itsehillintä Buddhalaisiin ohjeisiin sisältyy myös keskitie eli itsehillinnän ajatus eikä se tarkoita pelkästään seksuaalisuutta Mitään ei tulisi ahnehtia. Vastaavia myönteisiä periaatteita ovatkin tyytyväisyys eli kiitollisuus Sen sijaan, että ihminen ahnehtisi ja keräisi aistinautintoja, hänen pitäisikin pyrkiä olemaan tyytyväinen ja kunnioittamaan sitä mitä hänellä jo on Buddhalaisuus ei kuitenkaan kiellä nauttimasta edellä mainituista asioista

83 Zarathustralainen etiikka Zarathustralaisten kultainen sääntö kuuluu seuraavalla tavalla: "Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi" Hyvät ajatukset, hyvät sanat, hyvät teot Zarathustralaisella totuuden seuraajalla (ašavan) on kolme tavoiteltavaa hyvettä: 1. Hyvät ajatukset (humata) 2. Hyvät sanat (hukhta) 3. Hyvät teot (hvaršta)

84 Hyveet 1. Hyvät ajatukset sisältävät veljeyden ihmiskuntaa kohtaan, sovussa elämisen muiden ihmisten kanssa ja koulutuksen 2. Hyvät sanat tarkoittavat sopimusten pitämistä, rehellisyyttä ja pyrkimystä olla loukkaamatta muita 3. Hyvät teot tarkoittavat puhtaan veden ja ruuan tuottamista apua tarvitseville, köyhien auttamista sekä yhteisön hyvinvoinnin ja vaurauden edistämistä Zarathustran hymnien mukaan uskomuksen, toiminnan tai tiedon arvo riippuu siitä edistääkö se elämälle myönteisiä asioita: iloluontoisuutta, terveyttä ja hyvää mieltä

85 Ilo uskonnollinen velvoite Zarathustralaiset arvostavat koulutusta, vaurauden tavoittelua, miesten ja naisten yhtäläistä asemaa sekä hyväntekeväisyyttä Koulutuksen ja sivistyksen arvostaminen on edistänyt nykypäivän zarathustralaisten taloudellista menestystä Jumalan Ahura Mazdan antamien ilon, naurun ja hyvyyksien arvostaminen on uskonnollinen velvoite, ei pelkästään nautinto Surullisuutta, sairautta ja askeettisuutta ei suosita Hyvien ohjeiden noudattaminen tuo hyviä taisteluita Ahura Mazdan puolesta pahuutta vastaan

86 Zarathustralaisuus tänään Zarathustralaisuudessa naiset eivät pääse papiksi, mutta muuten heillä samanlainen asema kuin miehellä, mikä on harvinaista vanhoissa uskonnoissa Naisetkin kamppailevat miesten rinnalla pahuutta vastaan Zarathustralaisessa etiikassa rehellisesti hankittua omaisuutta tulee käyttää oikein Hyväntekeväisyys on keino taistella pahuutta vastaan Yhteisön huonommin menestyneistä jäsenistä huolehditaan avustusverkostolla, joka auttaa koulutuksessa, asumisessa ja terveydenhoidossa