VIHERPALVELUOHJELMA Leikkipaikat. Tampereen kaupunki Kaupunkiympäristön kehittäminen. Leikkipaikat

Transkriptio

1 VIHERPALVELUOHJELMA Leikkipaikat Tampereen kaupunki Kaupunkiympäristön kehittäminen Leikkipaikat

2 ISBN Viherpalveluohjelma, Leikkipaikat (PDF) Julkaisija: Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen

3 VIHERPALVELUOHJELMA Leikkipaikat Viheralueohjelman kehittämishanke I

4 Sisällysluettelo 1 LEIKKIPAIKKOJEN OHJELMOINNIN SISÄLTÖ TYÖN TAVOITTEET TYÖPROSESSI TIEDOTTAMINEN JA VIRANOMAISKÄSITTELYT SEURANTA JA PÄIVITTÄMINEN 8 2 OHJELMOINTIIN LIITTYVISTÄ KÄSITTEISTÄ VIHERALUEOHJELMA VIHERPALVELUT LEIKKIPAIKAT Lähileikkipaikka Alueleikkipaikka Perhepuisto Muiden hallintokuntien leikkipaikat 13 3 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON NYKYTILANNE KEHITYSHISTORIA PALVELUN TUOTTAMINEN OMAVALVONTAJÄRJESTELMÄ LEIKKIPAIKKOJEN MÄÄRÄ 16 4 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON KEHITTÄMINEN KEHITTÄMISEN PERIAATTEET Lait ja standardit Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma Väestötiedot ja käyttäjäryhmät Maankäytön muutokset Palvelutarve ja viheralueverkosto 26

5 4.1.6 Asukaskyselyt Ympäristötekijät Leikkipaikkojen monipuolisuus ja välineiden kunto Resurssit 33 5 ESITETYT TOIMENPITEET Säilytettävät leikkipaikat (S) Kunnostettavat / kehitettävät leikkipaikat (K) Poistettavat leikkipaikat (P) Rakennettavat leikkipaikat (U) Ylläpidon muutokset Rahoitus- ja toteutusaikataulu 39 6 YHTEENVETO 41 7 LÄHTEET 44 8 LIITTEET 45

6 1 LEIKKIPAIKKOJEN OHJELMOINNIN SISÄLTÖ 1.1 Työn tavoitteet Tampereen kaupungilla oli vuoden 2012 alussa hallinnassaan yhteensä 255 asemakaavoitetuissa puistoissa tai muilla puistomaisesti rakennetuilla yleisillä alueilla sijaitsevaa leikkipaikkaa. Vuoden 2013 alkuun mennessä leikkipaikkojen määrä oli kasvanut kahdella 257:ään leikkipaikkaan. Leikkipaikoilla on suuri merkitys lasten kasvua tukevina elämyksellisinä ympäristöinä. Lisäksi ne parantavat yleisesti alueiden viihtyvyyttä ja kuntalaisten virkistysmahdollisuuksia. Nykyisen leikkipaikkaverkoston laadukas ylläpito ja tasapuolisten palveluiden turvaaminen myös tulevaisuudessa, edellyttää leikkipaikoille kohdistuvien toimenpiteiden sisällön ja aikataulutuksen harkittua suunnittelua. Leikkipaikkojen ohjelmointi on pitkän tähtäimen suunnitelma leikkipaikkojen rakentamisen, peruskunnostusten sekä palveluiden kehittämisen ohjaamiselle. Leikkipaikkojen ohjelmointi on viherpalveluohjelman ensimmäinen osa. Viherpalveluohjelmassa tullaan leikkipaikkapalveluiden lisäksi ohjelmoimaan myös muut kaupunkiympäristön kehittämisen hallinnoimat viherpalvelut. Viherpalveluohjelma on yksi itsenäisistä hanke- ja kehittämissuunnitelmakokonaisuuksista, jotka toteuttavat Tampereen viheralueohjelmassa määriteltyjä viheralueita koskevia tavoitteita. Työn tarkastelujakso kattaa vuodet Tekstisisältöä on tarkistettu leikkipaikkojen määrän ja toimenpiteiden osalta vuoden 2013 tilannetta vastaavaksi. Ohjelmoinnin avulla toteutetaan monipuolinen, turvallinen ja helposti saavutettava sekä riittävän laaja leikkipaikkaverkosto. Toimenpiteiden suunnittelussa otetaan huomioon palvelun nykytila, tarkastelujakson aikana tapahtuvat muutokset sekä palvelun tarjoajan velvoitteet. Lopputuloksena esitetään resurssit huomioiva tavoitetilanne sekä ne toimenpiteet, joita tavoitetilanteen toteutuminen edellyttää. Toimenpiteistä laaditaan investointiohjelma, joka ohjaa vuosittaisten suunnittelu- ja rakentamisohjelmien laatimista. Työssä keskitytään kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimiin viheralueilla sijaitseviin leikkipaikkoihin. Muiden toimijoiden vastuualueisiin kuuluvien leikkipaikkojen, kuten koulujen ja päiväkotien kohteisiin liittyviä toimenpiteitä ei ohjelmoida, mutta ne huomioidaan leikkipaikkaverkostoon vaikuttavina tekijöinä. Leikkipaikkojen ohjelmointi on samalla yhteinen linjaus tilaajana toimivan kaupunkiympäristön kehittämisen ja palvelun tuottajien välillä. Työssä yhteisesti asetettujen tavoitteiden noudattaminen jatkossa on tärkeää toimivan leikkipaikkaverkoston aikaansaamiseksi. 1.2 Työprosessi Leikkipaikkojen ohjelmoinnin viimeistelyä varten koottiin vuonna 2009 työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi rakennuttajahortonomi Teemu Kylmäkoski Kaupunkiympäristön kehittämisestä. Työryhmän asiantuntijoita olivat kaupunginpuutarhuri Timo Koski, rakennuttajahortonomi Janne Syrjä sekä vanhempi erikoissuunnittelija Marjaana Tuoriniemi. Tekninen suunnittelija Kaarina Kyllönen huolehti kartta-aineiston ja tilastojen laatimisesta. Aineiston kokoamiseen, kokonaisuuden järjestelyyn ja ulkoasun suunnitteluun osallistui konsulttina WSP Finland Oy. Konsultin työryhmään kuuluivat maisema-arkkitehti Arto Kaituri (projektipäällikkö) sekä miljöösuunnittelija Juuso Haapamäki. Raportin taiton laati graafinen suunnittelija Riikka Airaksinen. Työryhmä kokoontui maalis- ja joulukuun välisenä aikana yhteensä seitsemän kertaa. 6 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

7 Ohjelmoinnin suunnitteluvaihe käynnistyi maaliskuussa 2010 lähtöaineiston kokoamisella. Vuonna 2005 kaupunkirakentamisen, viheryksikön ja suunnittelupalveluiden yhteistyönä laatima Leikkipaikkojen kehittämis- ja toteutussuunnitelma oli tärkeä lähtöaineisto tälle työlle. Aikaisemmissa vaiheissa koottua materiaalia päivitettiin nyt ajantasaisella tiedolla. Keskeisimpiä päivityksiä olivat leikkipaikkojen kohdetiedot, resurssit, lainsäädäntö, viranomaismääräykset, väestötietoaineisto, maankäytön tavoitteet sekä kaupunkivertailuaineisto. Lähtöaineistosta tehtyjen analyysien avulla arvioitiin leikkipaikkaverkoston nykytilannetta. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota palveluverkoston kattavuuteen, yksittäisten kohteiden laatuun, korvausvelan kehittymiseen sekä uusiin kehittämistarpeisiin. Nykytilanteen pohjalta määriteltiin leikkipaikkaverkoston tavoitemitoitus sekä peruskunnostusten ajoittuminen. Näiden tietojen avulla ohjataan uudiskohteiden rakentamista, ylitiheän palvelutason keventämistä, resurssien hallintaa sekä olemassa olevien leikkipaikkojen laatua. Leikkipaikkojen määrästä suhteessa kaupungin tai asuinalueen kokoon ei ole sitovaa valtakunnallista ohjeistusta. Tässä työssä verkoston tiheys määriteltiin kaupungin omien palvelutavoitteiden mukaisesti. Peruskunnostusten ohjelmointi laadittiin palveluverkon laajuuden, resurssien sekä kohteista kerättyjen kuntotietojen perusteella. Esitettävät toimenpiteet tarkasteltiin aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, taustatiedot ja resurssit. Leikkipaikoille esitetyt toimenpiteet voidaan jakaa kohteiden säilyttämiseen, poistamiseen, peruskunnostuksiin sekä uudiskohteiden rakentamiseen. Toimenpiteistä tehdään aikataulutettu investointisuunnitelma vuosille Vuosittaiset suunnitteluohjelmat laaditaan tämän investointisuunnitelman perusteella. Varsinaisen suunnitteluprosessin läpiviemiseen on syytä varata hyväksymismenettelyineen aikaa noin 1-2 vuotta / kohde. Toimenpiteiden rahoitus ja toteutus päätetään kuitenkin erikseen yhdyskuntalautakunnassa, vuosisuunnitelman yhteydessä. 1.3 Tiedottaminen ja viranomaiskäsittelyt Kaupunkiympäristön kehittäminen-yksikön ohjauksessa valmisteltu ohjelmointi esitettiin yhdyskuntalautakunnalle helmikuussa Lautakuntaesittelyn jälkeen raportti liiteaineistoineen asetettiin nähtäville kirjastoihin sekä palvelupiste Frenckelliin neljän viikon ajaksi. Lisäksi raporttiluonnos oli nähtävillä ja kommentoitavissa kaupungin internetsivuilla. Nähtävilläoloaikana on asukkailla ollut mahdollisuus antaa työn sisältöä koskevaa palautetta. Asukaskommentteja on ollut mahdollista antaa kirjaamoon joko internetin e-lomakkeiden, sähköpostin tai palautelomakkeiden välityksellä. Tämän lisäksi työssä on huomioitu vuonna 2005 laaditun viheralueohjelman yhteydessä pidetyissä yleisötilaisuuksissa kerätyt leikkipaikkoja koskevat asukasmielipiteet. Ohjelmoinnista annettiin lehdistötiedote, joka julkaistiin Tamperelaisessa sekä Aamulehdessä. Lisäksi ohjelmoinnista julkaistiin oma artikkeli kaupungin omassa tiedotuslehdessä 1/2011. Leikkipaikkojen ohjelmoinnin sisältö koskee laajasti eri viranomaistahoja. Materiaalista on pyydetty nähtävilläoloaikana lausunnot lasten ja nuorten kasvun tukemisen tilaajaryhmältä, kiinteistötoimelta, tilakeskukselta sekä sivistyksen ja elämänlaadun kehittämisen tilaajayksiköltä. Lausunnoille annettiin neljän viikon vastausaika. Asukaspalautteet sekä lausunnot käsiteltiin tilaajan ja suunnittelijan kesken. Palautteiden mukaiset tarvittavat muutokset tehtiin lautakunnan päätöskäsittelyyn tilaajan arvion mukaan. Lausuntoja Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

8 antaneille yksiköille toimitettiin kooste vastineista. Muutoin annetut asukaspalautteiden koosteet on sisällytetty raporttiaineiston liitteisiin. Lausuntojen ja palautteiden mukaan korjattu raportti vietiin tiedoksi yhdyskuntalautakunnalle Lisäksi asiaa käsiteltiin pidetyssä yhdyskuntalautakunnassa. Ohjelma hyväksyttiin ohjeellisena viheralueiden leikkipaikkojen toteutussuunnitelmana pidetyssä yhdyskuntalautakunnan päätöskäsittelyssä. Päätöskäsittelyn yhteydessä käsiteltiin myös lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan antaman erillisen lausunnon sisältö. Lausunnon mukaan raporttisisältö ja ohjelmointilinjaukset ovat onnistuneita. Päiväkotien ja koulujen leikkipaikkojen ilta- ja viikonloppukäyttöä sekä koulujen oppilaskuntien ja asukasyhdistysten osallistumisen kehittämistä pidettiin tärkeänä. Lausuntosisältö huomioidaan jatkossa leikkipaikkapalveluiden kehittämistyössä. Kyseiseen ohjelmointityöhön lausunto ei aiheuta suoria muutoksia. Lautakuntapäätöksen mukaan ohjelmassa esitetyt investoinnit, poistot ja hallintosiirrot hyväksytään erikseen vuosisuunnitelman yhteydessä. Lisäksi vihersuunnitelmiin liittyvää osallistamista päätettiin parantaa yhteistyöllä mm. nuorisofoorumin, asukasyhdistysten ja koulujen oppilaskuntien kanssa. Ohjelman tekstisisältöä tarkistettiin leikkipaikkojen määrän ja toimenpiteiden osalta vuoden 2013 tilannetta vastaavaksi maaliskuussa Seuranta ja päivittäminen Raporttia päivitetään jatkossa 5 vuoden välein siten, että tarkastelujakso säilyy kymmenen vuoden mittaisena. Seuraava ohjelmointipäivitys laaditaan 2015, jolloin tarkastelujaksoksi otetaan vuodet Päivityksen yhteydessä tehdään seurannan selonteko, jossa tarkastellaan aiemman ohjelmoinnin toteutumista. Myös investointiohjelma päivitetään vuosittain siten, että mahdollisten poikkeusten vaikutukset koko tarkastelujakson toimenpiteisiin otetaan huomioon. Kaupunkiympäristön kehittäminen päättää päivitystyön vastuista ja toteutustavasta työn tullessa ajankohtaiseksi. 8 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

9 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

10 2 OHJELMOINTIIN LIITTYVISTÄ KÄSITTEISTÄ 2.1 Viheralueohjelma Tampereen Viheralueohjelma on viheralueiden kehittämistä koskeva toimintasuunnitelma. Ohjelma määrittelee viheralueiden ja viherverkoston kehittämistavoitteet, ja ohjaa viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa. Viheralueohjelma koskee kaikkia kaupungin hallinnoimia viheralueita: rakennettuja puistoja, luonnonmukaisia lähivirkistysalueita, maiseman- ja luonnonhoitoalueita, luonnonsuojelualueita, urheilu- ja ulkoilualueita, uimarantoja, suojaviheralueita, liikenneviheralueita sekä julkisten rakennusten piha-alueita. Viheralueohjelmassa viheralueet jaetaan kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksen (KYMS 2008) mukaisesti viiteen eri pääryhmään ja edelleen näiden alaryhmiin. Suurin osa leikkipaikoista sijaitsee korttelipuistoissa, kaupunginosapuistoissa ja aluepuistoissa, mutta niitä voi olla myös muillakin viheraluetyypeillä, kuten keskustapuistoissa, urheilukenttä- ja liikunta-alueilla sekä suojaviheralueilla. VIHERALUEOHJELMAN VIHERALUEET yleiskaava viheraluetyyppi Kaupunkipuistot VLK Keskustapuistot 1 Erikoispuistot ja -kohteet 2 Korttelipuistot 3 Kaupunginosapuistot 4 Luonnonmukaiset lähivirkistysalueet VLL Aluepuistot 5 Viherreitit, muut lähivirkistysalueet 6 Maiseman- ja luonnonhoitoalueet VLM Rannat ja vesistöjen suoja-alueet 7 Harjut ja rinteet 8 Maisemapellot ja niityt 9 Urheilu- ja virkistyslaueet Urheilu- ja virkistyspalvelujen alueet VU 10 Uimarannat VU 11 Retkeily- ja ulkoilualueet VR 12 Muut viheralueet Suojaviheralueet E 13 Liikenneviheralueet L 14 Palstaviheralueet RP 15 Suojelualueet SL 18 Maa- ja metsätalousalueet MT 19 MU 20 Kiinteistöjen viheralueet 0 Taulukko 1: Viheralueohjelman mukaiset viheralueet, niitä vastaavat yleiskaava-alueet ja viheraluetyypit 10 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

11 Korttelipuistot ovat leikkiä ja oleskelua varten varustettuja, asutukseen läheisesti liittyviä toiminnallisia puistoja, joilla on tärkeä merkitys asuinalueen viihtyisyyden luojana. Korttelipuiston tulisi sijaita siten, että sen ja asunnon välinen etäisyys on korkeintaan 300 m. Korttelipuiston koko voi vaihdella 0,25 5 ha välillä. Kaupunginosapuistot sijaitsevat keskeisesti kaupunginosassa, ja ne ovat merkittäviä kaupunkikuvan elävöittäjiä. Päivittäisen leikin ja oleskelun lisäksi ne on tarkoitettu eri ikäryhmien urheilu- ja ulkoiluharrastuksiin sekä erilaisia tapahtumia varten. Kaupunginosapuiston koko vaihtelee 5 25 ha välillä. Sen tulisi sijaita korkeintaan 500 m etäisyydellä asunnosta. Aluepuistot sijaitsevat kaupunginosien välissä. Luonteeltaan aluepuistot ovat laajoja viheralueita, jotka on varattu ulkoiluun, liikuntaan ja urheiluun. Aluepuistoissa voi olla reittejä liikennettä, lenkkeilyä ja hiihtoa varten, leikkipaikkoja lapsille, kenttiä eri ikäryhmien tarpeisiin, skeittipaikkoja sekä viljelypalstoja. Aluepuiston koko voi vaihdella ha välillä. Viheralueohjelmassa keskeinen tavoite leikkipaikoille on lasten ja nuorten kehitystä tukevan ympäristön turvaaminen sekä leikkipaikkojen turvallisuus, riittävyys ja monipuolisuus. Tämä edellyttää varusteiden, rakenteiden ja valaistuksen laatutason parantamista sekä kunnossapidon ja puhtaanapidon laadukasta suorittamista. Kunnossapitoon kuuluvat olennaisena osana leikkivälineiden ja muiden varusteiden tarkastukset, korjaukset ja uusimiset. Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

12 2.2 Viherpalvelut Viherpalveluja ovat kaikki kaupungin tiettyä tarkoitusta varten ylläpitämät toiminta- ja viheralueet. Näitä ovat esim. leikkipaikat, urheilu-, peli- ja lähikentät, kevyen liikenteen väylät, rakennetut puistot ja puistokäytävät sekä ulkoilureitit. Viherpalveluja ovat myös skeittipaikat, koirapuistot, matonpesuja soutuvenepaikat, sekä muut toimintaa ja harrastuksia palvelevat alueet sekä rakenteet. Viherpalveluiksi katsotaan kuuluvan myös viheralueverkostot, maisemapellot ja -niityt sekä metsät ja suojelualueet. Viherpalveluiden suunnittelu- ja hallintovastuu jakaantuu pääasiassa kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön ja sivistyksen ja elämänlaadun kehittäminen yksikköjen kesken. Viherpalveluohjelmassa käsitellään ainoastaan kaupunkiympäristön kehittämisen hallinnoimia viherpalveluita. Muiden hallintokuntien palveluiden huomioiminen on kuitenkin oleellista tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden kannalta. VIHERPALVELUT 2010 Kaupunkiympäristön kehittämisen tilaajayksikkö (Kake) HALLLINTOYKSIKKÖ Sivistyksen ja elämänlaadun kehittämisen tilaajayksikkö (Sive) Tilakeskus (Tike) Kiinteistötoimi (Kito) Rakennettuja puistoja (A1-A3) 439 ha Avoimet alueet (B1-B5) 146 ha Puisto muussa käytössä (D1-D5) 302 ha Taajamametsiä (C1-C5) 1315 ha Suojelualueita, S1-S3 33 ha Leikkipaikkoja 258 kpl Koulupihojen ja päiväkotien leikkipaikat 118 kpl Skeittipuistoja ja -paikkoja 4 kpl 1 kpl Peli- ja lähikenttiä 187 kpl Koulunkentät 14 kpl Koirapuistoja 12 kpl Lasten luistinkenttiä 116 kpl Talviliukumäkiä 60 kpl Ulkoilumetsiä 4211 ha Retkeilymetsiä 1787 ha Talousmetsiä 1437 ha Ulkoilureittejä 80 km Kevyen liikenteen väyliä 560 km Lähikenttiä 22 kpl Urheilukenttiä 7 kpl Uimarantoja, uimapaikkoja 33 kpl Soutuvenepaikkoja 4390 kpl Matonpesupaikkoja 19 kpl Palstaviljelyalueita 3 ha Hiihtolatuja 174 km Jääkiekkokaukaloita 13 kpl Taulukko 2: Viherpalvelut, vuoden 2010 tilanne 12 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

13 2.3 Leikkipaikat Leikkipaikat ovat yksi kaupungin tuottama viherpalvelu. Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimat leikkipaikat ovat pääasiassa viheralueilla sijaitsevia pelaamiseen ja leikkitarkoitukseen varattuja kohteita, joille on sijoitettu tähän tarkoitettuja välineitä tai rakenteita. Tampereella leikkipaikat on jaettu varustetason monipuolisuuden sekä alueiden laajuuden ja sijainnin perusteella lähileikkipaikkoihin, alueleikkipaikkoihin sekä perhepuistoihin. Vuoden 2013 alussa Tampereella oli yhteensä 257 Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimaa leikkipaikkaa. Näistä lähileikkipaikoiksi luokiteltuja kohteita oli 182 kpl ja alueleikkipaikkoja 75 kpl Lähileikkipaikka Pääasiassa korttelipuistoissa sijaitsevat lähileikkipaikat muodostavat leikkipaikkaverkoston perusrungon. Ne on suunnattu pääasiassa lähikorttelien asukkaille. Lähileikkipaikoilla käytetään perustason välineistöä, joka on yleensä suunnattu 0-12 vuotiaiden ikäryhmille. Lähileikkipaikkojen yhteydessä on usein pieni pallokenttä, joka voidaan joissain tapauksissa jäädyttää talvisin. Välineiden osalta lähileikkipaikoilla ei ole talvikunnossapitoa Alueleikkipaikka Leikkipaikkatarjontaa täydentävät lähinnä kaupunginosapuistoissa ja aluepuistoissa sijaitsevat alueleikkipaikat. Ne ovat lähileikkipaikkoja laajempia ja toiminnoiltaan monipuolisempia kokonaisuuksia. Alueleikkipaikkojen yhteyteen saattaa kuulua eri-ikäisille tarkoitettuja urheilua, pelejä ja ulkoilua palvelevia toimintoja, kuten pelikenttiä, kuntoiluvälineitä tai erityislajien harrastuspaikkoja. Alueleikkipaikat voidaan varustaa perusvälineistöstä poikkeavilla välinekokonaisuuksilla. Tavoitteena on lisätä alueleikkipuistoja yksilöivien teemojen käyttöä Perhepuisto Perhepuistolla tarkoitetaan laajaa ja monipuolista leikkipaikkakokonaisuutta, jolla on myös matkailullinen tehtävä. Perhepuiston tulee sijaita helposti saavutettavalla ja keskeisellä viheralueella. Perhepuistoon voi liittyä maksutonta, ohjattua toimintaa tai maksullisia kerhoja. Erilaisten leikki- ja pelialueiden lisäksi perhepuistoon voidaan sijoittaa puiston toimintaa tukevia rakennuksia. Myös esiintymislavat sekä seikkailu- ja toiminta-alueet voivat kuulua perhepuistoon. Alueella tulee olla pidempiaikaista oleskelua tukevia toimintoja, kuten wc, kioski, kahvio. Perhepuistojen tulisi olla ympärivuotisessa käytössä. Tällä hetkellä Tampereella ei ole yhtään perhepuistoluokituksen mukaista leikkipaikkakokonaisuutta, mutta sellaisen rakentaminen on tulevaisuudessa kaupungin tavoitteena Muiden hallintokuntien leikkipaikat Myös kaupungin muilla hallintokunnilla ja toimijoilla on niiden ylläpitämiä leikkipaikkoja. Tilakeskus hallinnoi mm. kaupungin kiinteistöjen piha-alueilla sijaitsevia kohteita, kuten päiväkotien ja koulujen leikkipaikkoja. Kiinteistöjen leikkipaikat eivät ole päivisin asukkaiden vapaassa käytössä. Niillä on kuitenkin suuri merkitys varsinaisia leikkipaikkoja korvaavina kohteina erityisesti haja-asutusalueiden asukkaille. Uimarantojen yhteydessä olevat leikkipaikat ovat puolestaan sivistyksen ja elämänlaadun kehittämisen tilaajayksikön hallinnoimia kohteita. Uimarannoilla sijaitsevien leikkipaikkojen käyttöä ei ole rajoitettu, ja ne ovat asukasnäkökulmasta rinnastettavissa kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön hallinnoimiin leikkipaikkoihin. Muiden toimijoiden leikkipaikat ovat usein käyttäjäryhmiltään rajoitettuja. Näitä ovat mm. kerros- ja rivitalojen piha-alueiden, seurakuntien sekä matkailu- ja palveluyritysten leikkipaikat. Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

14 14 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

15 3 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON NYKYTILANNE 3.1 Kehityshistoria Tampereella leikkipaikkojen ja pelikenttien (nk. pallokenttien) rakentaminen alkoi 1930-luvun loppupuolella. Talvella kentille ja niiden ympäristöön jäädytettiin luistinratoja ja kelkkamäkiä. Istutettavien alueiden rakentamisessa pääpaino oli ja 1950-luvuilla ja 1970-luvuilla maalta kaupunkiin suuntautuneen muuttoliikkeen aikana lähiörakentaminen oli voimakkaimmillaan. Kaupunkirakentamisen sosiaalisen näkökulman seurauksena syntyi lukuisia korttelipuistoja, ja niihin toiminnallisesti varsin yksipuolisia leikkipaikkoja. Sama kehitys jatkui vielä ja 1990-luvuilla, jolloin kaupungin lisääntyvään asuntotarpeeseen vastattiin tiivistysrakentamisella. Aikojen saatossa on siis rakennettu paljon pieniä leikkipaikkoja. Saman puistoalueen sisälläkin voi olla lähekkäin sijaitsevia, erillisiksi yksiköiksi luettavia leikkipaikkoja, joissa on lähes sama, ja välillä hyvin pelkistetty varustetaso. 3.2 Palvelun tuottaminen Vastuu leikkipaikkojen suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta jakaantuu kaupungin organisaatiossa usealle eri toimijalle. Lautakunnat vastaavat johtosäännön mukaan valtuuston ja kaupunginhallituksen sille asettamien strategisten, toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisesta sekä konsernimääräysten noudattamisesta alaistensa toiminnan osalta. Yleisten alueiden leikkipaikkoihin liittyvistä kuntalaisten palvelutarpeiden selvittämisestä, palvelujen järjestämisestä sekä tuottajien valinnasta vastaa yhdyskuntalautakunta. Konsernihallinnon tilaajaryhmä vastaa palvelujen tilaamisen valmistelusta ja suunnittelusta, tilaamiseen liittyvistä tuki- ja kehittämisprosesseista, lautakuntien ja niiden jaostojen toimialaan kuuluvien asioiden valmistelusta sekä viranomais- ja asiamiestoiminnan järjestämisestä. Lisäksi tilaajaryhmän vastuulla on edistää kuntalaisten osallistumista ja heidän mielipiteidensä välittymistä päätöksentekijöiden tietoon. Tilaajaryhmä jakaantuu kuuteen eri vastuualueen tilaajayksikköön. Kaupunkiympäristön kehittämisen tilaajayksikkö vastaa leikkipaikkoja koskevien asioiden valmistelusta, investointien ohjelmoinnista sekä suunnitelmien, rakentamisen ja ylläpidon tilaamisesta. Yleisten alueiden suunnittelua johtaa suunnittelupäällikkö Ari Vandell. Rakennuttamista ja kunnossapitoa johtaa rakennuttamispäällikkö Milko Tietäväinen. Yksikkö tilaa leikkipaikkojen rakennus- ja perusparannussuunnittelun Tampereen Infran suunnittelupalveluilta tai ulkopuoliselta konsultilta. Leikkipaikkojen suunnittelun lähtökohtana ovat tilaajan määrittämät tavoitteet sekä mahdolliset asukastoiveet leikkipaikan toiminnoista ja ilmeestä. Suunnittelija vastaa, että suunnitelma täyttää voimassaolevien lakien, asetusten ja viranomaismääräysten vaatimukset. Leikkipaikkojen välineiden, rakenteiden, turva-alustojen ja turva-alueiden tulee olla standardien mukaisia. Tilaajan hyväksymä suunnitelmaluonnos asetetaan nähtäville kahdeksi viikoksi internetiin, suunnittelukohteeseen sekä palvelupiste Frenckelliin. Tilaaja ja suunnittelija käsittelevät palautteen sekä laativat tarvittavat muutokset suunnitelmaan. Uudiskohteita koskevat suunnitelmat sekä keskeisten kohteiden perusparannussuunnitelmat valmistellaan yhdyskuntalautakunnan päätettäväksi. Kohteet, joissa palvelun rakenne ei muutu, viedään suunnittelupäällikön päätettäväksi. Leikkipaikkojen rakentaminen tilataan Tampereen Infralta tai ulkopuoliselta urakoitsijalta. Rakentamisen aikana tulee noudattaa leikkipaikkastandardeja, välinevalmistajien ohjeita, työkohteeseen liittyviä työselityksiä sekä Tampereen kaupungin laatimia työturvallisuusohjeita. Työnaikaiset suunnitelman muutokset tai lisäykset hyväksytetään kohteen suunnittelijalla ja työn tilaajalla. Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

16 Kaupungin viheralueilla sijaitsevien leikkipaikkojen ylläpidosta vastaa kaupunkiympäristön kehittämisen tilaajayksikkö. Leikkipaikkojen ylläpito käsittää varusteiden, aluerakenteiden ja viherympäristön hoidon ja kunnossapidon. Leikkipaikkojen ylläpito tilataan Tampereen Infralta tai yksityisiltä urakoitsijoilta. Vuoden 2011 alusta lähtien kaupungin urakka-alueista kolme on yksityisen urakoitsijan kunnossapitämiä, ja loput kuusi aluetta ovat kaupungin oman tuotannon ylläpidossa. 3.3 Omavalvontajärjestelmä Leikkipaikkaohjelman kanssa samanaikaisesti laadittu omavalvontajärjestelmä ohjaa leikkipaikkojen välineistön ja turvallisuuteen vaikuttavien rakenteiden kunnossapidon sekä valvonnan suorittamista. Omavalvontajärjestelmä ohjeistaa kunnossapidon järjestämisen sekä määrittelee kunnossapidon vastuutahot ja tilaajan turvallisuustehtävät. Järjestelmä palvelee sekä kaupungin omaa tuotantoa että yksityisiä urakoitsijoita. Omavalvontajärjestelmän sisältö päivitetään joka toinen vuosi. Omavalvontajärjestelmä perustuu leikkikenttävälineistä ja niiden huollosta säädettyihin standardeihin sekä Turvatekniikan keskuksen ohjeisiin omavalvonnasta ja turvallisuussuunnittelusta. Myös tuoteturvallisuuslainsäädäntö edellyttää omavalvontajärjestelmän laatimista. Tilaajan tulee myös pitää kirjanpitoa leikkipaikoilla tapahtuneista läheltä piti -tilanteista ja onnettomuuksista, sekä suunnitella tiedon perusteella toimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi. Omavalvontajärjestelmän lisäksi leikkipaikkojen turvallisuutta valvovat viranomaiset. Tampereella valvonnasta vastaa ympäristöterveysyksikkö. Sen tarkastajat tekevät pistokokeenomaisia tarkastuksia leikkipaikoille, ja raportoivat havainnoistaan Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikölle. 3.4 Leikkipaikkojen määrä Tampereen leikkipaikkaverkoston riittävyyden arvioinnissa voidaan hyödyntää muiden suurten kaupunkien vertailuaineistoa. Vertailuaineistoa tulkittaessa tulee ottaa huomioon erot eri kaupunkien leikkipaikkojen laadussa, kaupunkirakenteessa ja palveluiden järjestämisen tavassa. Kaupunkiympäristön kehittäminen -yksikön vastuulla oli vuoden 2010 alussa yhteensä 258 leikkipaikkaa. Yli sadantuhannen asukkaan kaupunkien välisen vertailun mukaan Tampereella on lukumäärällisesti eniten kohteita ja asukaslukuun suhteutettuna tarjontaa on toiseksi eniten. Lisäksi palveluverkosto muodostuu kantakaupungin alueella huomattavan tiheäksi. Tämän johdosta palvelutarjonta ja saavutettavuus on verrattain laadukasta, mutta toisaalta verkoston ylläpito on taloudellisesti raskasta. Taulukko 3 kuvaa vuoden 2010 alkupuoliskon palveluiden määrällistä tilannetta vertailukaupunkien suhteen. Taulukossa olevat leikkipaikkojen määrät perustuvat kaupunkien ilmoittamaan tilanteeseen sekä osittain kaupunkien omilla internetsivustoilla ilmoitettuihin tietoihin. Taulukossa esitettäviin määriin vaikuttavat eri kaupunkien omat tulkinnat leikkipaikan ja puiston määritelmistä ja palvelusisällöistä. 16 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

17 KAUPUNKI LEIKKIPUISTOJA / AS. ASUKKAITA / LEIKKIPUISTO LEIKKIPUISTOJEN MÄÄRÄ ASUKKAITA Lahti 1, Tampere 1, Jyväskylä 0, Turku 0, Oulu 0, Espoo 0, Vantaa 0, Vuoden 2010 keskiarvot 0, HELSINGIN VERTAILUTIEDOT Helsinki 0, Taulukko 3: Leikkipaikkojen määrällinen vertailu, yli asukkaan kaupungit, vuoden 2010 tilanne, (väestötietoaineisto, väestörekisterikeskus ) Tampere saavuttaisi suhteutetun keskiarvon 78 leikkipaikan poistamisella, jos tarkastellaan leikkipaikkojen määrää / 1000 as., ja laskennassa huomioidaan myös näiden kuviteltujen poistojen vaikutus keskiarvoon. Tämän perusteella Tampereen leikkipaikkojen keskiarvon mukainen kohteiden määrä olisi 180 kpl. Keskiarvotilanteessa Jyväskylä ja Turku ohittaisi Tampereen suhteutetussa palvelutarjonnan määrässä. Tätä laskennallista poistojen määrää ei voi kuitenkaan pitää sellaisenaan tavoitteellisena. Sen avulla voidaan kuitenkin arvioida tavoitteiden mahdollista yleisen tason mukaista kehityssuuntaa. Tampereen nykyisten leikkipaikkojen kunto vaihtelee kohteittain. Muutamissa kaupunginosissa näkyy leikkipaikkarakentamisen ja peruskorjausten keskittyminen tiettyihin ajanjaksoihin. Kuntoon vaikuttaa ratkaisevasti iän ja käytön tuoma kuluminen sekä ilkivalta, joka on suurin leikkivälineen ja koko leikkipaikan elinkaareen vaikuttava yksittäinen tekijä. Vuoden 2000 jälkeen rakennetut ja peruskunnostetut leikkipaikat täyttävät voimassa olevat CENturvallisuusnormit. Sitä ennen hyvänä ja oikeana pidetty rakentamistapa on joiltakin osin vastoin nykyisiä vaatimuksia. Voimassa olevien normien käyttöönoton yhteydessä ei määritelty palvelun tuottajalle siirtymäaikaa. Vanhoille leikkipaikoille tehtävien kunnostustoimenpiteiden tarpeellisuutta on tarkasteltu tapauskohtaisesti sen perusteella, aiheutuuko puutteista merkittävää haittaa. Peruskunnostuksen yhteydessä leikkipaikkojen laatutaso kohentuu normivaatimuksia ja käyttäjien toiminnallisia odotuksia vastaavaksi. Tiheä leikkipaikkaverkosto on hajottanut resursseja, mikä on aiheuttanut joidenkin kohteiden peruskunnostusjaksojen venymistä. Palveluiden turvallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta on kuitenkin huolehdittu ylläpidon rahoituksella vuosittain tehtävillä välinevaihdoilla ja kunnostuksilla. Jatkuva peruskunnostusvaje kasvattaa kuitenkin vuosittaista korvausvelkaa ja heikentää leikkipaikkojen yleistä laatua. Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

18 Kuva 1: Tampereen leikkipaikkaverkosto Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

19 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

20 4 LEIKKIPAIKKAVERKOSTON KEHITTÄMINEN 4.1 Kehittämisen periaatteet Leikkipaikkoja kehitetään sekä verkostotasolla että kohdekohtaista laatutasoa parantamalla. Verkostotason tavoitteet pohjautuvat osin valtakunnallisen tason periaatteisiin sekä kaupungin omiin ylemmän tason suunnitelmiin, kuten Tampereen kaupungin strategiaan, tätä tarkentavaan kaupunkiympäristön kehittäminen-yksikön strategiaan sekä viheralueohjelmaan. Myös maankäytön suunnittelussa määritellään palveluverkoston alueellista laajuutta. Kohdekohtaisesti useat yksittäiset kriteerit vaikuttavat esitettyihin toimenpiteisiin. Tällaisia kriteerejä ovat mm. toimintojen monipuolisuus sekä kuntoon ja laatuun liittyvät asiat. Ohjelmointityön aikana on laadittu erilaisia selvityksiä ja analyysejä, joiden avulla on voitu arvioida palveluverkoston tilaa ja kehittämistarpeita. Oleellisena toimenpide-esitysten perusteena on hyödynnetty myös kokemusperäistä kohdetietoa sekä taloudellisten resurssien asettamia reunaehtoja. Leikkipaikan turvallisuus sekä toiminnalliset riskitekijät on otettu erityisesti huomioon kokonaisuutta arvioitaessa. Turvallisuuteen vaikuttavat erityisesti välineiden ja laitteiden kunto, niiden standardienmukaisuus sekä turva-alueet ja alustamateriaalit. Vastaavia tärkeitä asioita ovat olleet valaistuksen riittävyys, avoimuus, näkemäesteet, ilkivalta-alttius sekä muut ympäristön ominaisuuksista johtuvat tekijät. Ohjelmoinnissa esitetyt toimenpiteet tähtäävät resursseihin nähden mahdollisimman laadukkaaseen ja turvalliseen leikkipaikkaverkostoon. Yksittäisten leikkipaikkojen kohdalla tavoitteena on välineistöltään, toiminnoiltaan, maastonmuotoilultaan ja kasvillisuudeltaan tarkoituksenmukainen, turvallinen sekä kaupunkikuvaan sopiva ympäristö. Työssä esitettävät konkreettiset kehittämistoimenpiteet ja tavoitteet ovat seuraavia: uudiskohteiden rakentaminen uudisalueille tai palvelukatvealueille ylimitoitetun palvelutarjonnan karsiminen ja toimintojen keskittäminen huonokuntoisten tai muutoin normistosta poikkeavien kohteiden peruskunnostukset varusteiltaan vaatimattomien kohteiden monipuolistaminen havaittujen vaaratekijöiden poistaminen säilytettävien leikkipaikkojen ohjelmoidut peruskunnostukset leikkialueiden kehittäminen esim. liikuntapuistoiksi / kuntoilualueiksi / oleskelupuistoiksi suunniteltujen hallintojakosiirtojen toteuttaminen uusien perhepuistojen perustaminen Seuraavissa kappaleissa käydään vielä läpi yksittäisiä periaatteita ja kriteerejä sekä lähtöaineistosta tehtyjä analyysejä, joiden perusteella ohjelmoidaan leikkipaikoille tehtävät toimenpiteet vuosille Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

21 4.1.1 Lait ja standardit Leikkipaikkoja koskevat yleiset velvoitteet määräytyvät lain, standardien ja normistojen perusteella. Näiden velvoitteiden täyttäminen on leikkipaikkojen kehittämisen vähimmäistavoite, ja ne pyrkivät tuoteturvallisuuden varmistamiseen sekä riskienhallinnan ohjaamiseen. Lisäksi lainsäädäntö ohjaa viherpalveluiden tuottamista ja yleisestä turvallisuudesta huolehtimista. Yksityiskohtaista leikkipaikkaverkoston mitoitukseen liittyvää lainsäädäntöä ei ole, mutta esim. kuntalaissa sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa annetaan palvelutarjonnan määrään ja laatuun liittyviä periaatteellisia velvoitteita. Leikkipaikkojen kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyvät yksityiskohtaisemmin kuluttajaturvallisuuslaki ( /920) sekä turvallisuutta ohjaavat Suomen Standardisoimisliitto SFS:n julkaisemat leikkipaikkastandardit. Kuluttajaturvallisuuslaki ( /920) asettaa velvoitteet ja seuraamukset sellaisille palvelutarjoajille, jotka luovuttavat tavaroita ja palveluksia kuluttajiin rinnastettavien henkilöiden käytettäväksi. Kaupungin ylläpitämät leikkipaikat ja -alueet kuuluvat kyseisen lain piiriin. Näin viranomaisten on mahdollista puuttua esimerkiksi kunnan omistuksessa olevien leikkipaikkojen turvallisuusongelmiin voimaan tullut kuluttajaturvallisuuslaki velvoittaa kuluttajapalvelun tarjoajan tekemään ennen toiminnan aloittamista, toiminnan olennaista muutosta tai toimijan vaihtumista ilmoituksen kunnan valvontaviranomaiselle. Velvollisuus ilmoittaa palvelun tarjoamisen aloittamisesta ei kuitenkaan koske niitä palveluja, joiden tarjoaminen on aloitettu ennen lain voimaantuloa. Lisäksi laki velvoittaa palvelun tarjoajan laatimaan palveluiden erityispiirteet huomioivat turvallisuussuunnitelmat, jotka sisältävät toimintaohjeet vaarojen tunnistamiseksi, riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamiseksi. Kuluttajaturvallisuuslain mukaan leikkipaikan tulee olla turvallinen käyttäjille ja sivullisille. Leikkipaikalla on oltava omavalvontaa edesauttava tarkastus- ja huoltosuunnitelma sekä vastuuhenkilö, johon käyttäjät voivat ottaa yhteyttä. Kaupunki vastaa suunnittelemiensa ja rakentamiensa leikkipaikkojen ja -alueiden turvallisuudesta. Leikkipaikan turvallisuus edellyttää kalusteiden, rakenteiden ja pinnoitteiden säännöllistä valvontaa, jatkuvaa huoltoa, kunnostusta ja tarvittaessa niiden uusimista. Standardit ovat eri standardisointilaitoksissa laadittuja dokumentteja, jotka sisältävät vaatimuksia ja ohjeita palveluille tai välineille. Suomen Standardisoimisliitto SFS:n julkaisemat leikkipaikkastandardit ilmestyivät ensimmäisen kerran vuonna Standardeihin sisältyy välineryhmäkohtaisten rakennevaatimusten ohella yleisiä turvallisuusvaatimuksia sekä ohjeita leikkivälineiden asennuksesta, testausmenetelmistä, tarkastuksesta, huollosta ja ylläpidosta. Vuonna 2008 standardeista ilmestyi uusi päivitetty painos, joka astui voimaan Suomen standardisoimisliitto ry:n julkaiseman leikkikenttävälineiden käsikirjan 143 mukaan standardien ensisijainen tarkoitus on estää loukkaantumiset, jotka johtavat vammautumiseen tai kuolemaan. Toissijainen tarkoitus on vähentää vakavia seuraamuksia, jotka aiheutuvat satunnaisista väärinarvioinneista leikkivälinettä käytettäessä. Standardit saavat palvelun tarjoajan ja ylläpitäjän näkökulmasta myös kolmannen merkityksen, sillä ne selventävät tarkastustoimintaa. Välineiden valmistajat vastaavat, että heidän tuotteensa täyttävät voimassa olevien standardien vaatimukset. Myös ennen standardien voimaantuloa pystytettyjen leikkivälineiden ja -alueiden osalta standardit otetaan huomioon turvallisuusohjeina. Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

22 4.1.2 Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman Ohjelman tarkoituksena on vaikuttaa siihen, että lapsi- ja nuorisonäkökulma on osana kaupungin eri hallintokuntien suunnitelmissa, tavoitteissa ja toiminnassa. Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman perustana ovat pääasiassa YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Tampereen kaupunkistrategia ja kaupungin palveluohjelma. Tampereen kaupungin lapsipoliittiset päämäärät sisältävät viisi tavoitetta, joista kolme on johdettu YK:n yleiskokouksen vuonna 1989 hyväksymästä yleissopimuksesta. Palvelujen kattavuus oikeus voimavaroihin Lapsi toimijana oikeus osallisuuteen Lapsen turvallisuus oikeus suojeluun Lapsen ilo Syrjäytymisen ehkäisy (YK:n yleissopimus) (YK:n yleissopimus) (YK:n yleissopimus) Näitä tavoitteita tarkastellaan lapsen eri elämänalueilla, joita ovat koti ja perhe, ympäristö, leikki ja oppiminen sekä oma elämä. Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman mukaan suunnittelulla tulee pyrkiä toimivaan, viihtyisään ja turvalliseen elinympäristöön. Julkisten palvelujen, kuten leikkipaikkojen, koulujen ja päiväkotien, sijoittamisessa tulee huomioida lapsen näkökulma. Erityisesti turvallisen kevyen liikenteen verkoston sekä joukkoliikenteen merkitystä lasten ja nuorten arjessa korostetaan. Kaupungin ylläpitämien viher- ja ulkoilualueiden tulee antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus luonnosta nauttimiseen ja ulkoiluun, urheiluun, harrastuksiin ja leikkeihin Väestötiedot ja käyttäjäryhmät Koko kaupunkia koskevat väestöennusteet, alueelliset väestötiedot ja maankäytön muutokset ovat tärkeitä tekijöitä arvioitaessa leikkipaikkojen tulevaa tarvetta. Erityisesti uudisrakentamisen aiheuttamat väestömuutokset vaikuttavat olennaisesti palvelutarpeen kehitykseen. Sitä vastoin olemassa olevaan rakennuskantaan sidotut ennusteet eivät pitkällä aikavälillä ole yhtä oleellisia. Väestöennusteiden avulla voidaan ennakoida investointien tarvetta ja valmistella leikkipaikkaverkostoa tulevaa tilannetta vastaavaksi. Toimenpiteiden määrittämisen kannalta on myös oleellista tietää uusien asuinalueiden rakentamistapa. Tampereen väestö selvityksen mukaan Tampereella oli vuoden 2009 lopussa yhteensä asukasta. Näistä vuotiaiden lasten määrä oli yhteensä Ennusteen mukaan väestömäärä lisääntyy 2010-luvun alussa noin asukkaalla vuodessa. Sen jälkeen vuosikymmenen loppua kohti kasvu kiihtyy noin asukkaaseen vuodessa. Kasvun odotetaan vaimenevan luvulla keskimäärin asukkaaseen vuodessa. Myös pienten lasten sekä kouluikäisten määrät kääntyvät kasvuun. Päivähoitoikäisten määrä kasvaa noin lapsella aina vuoteen 2020 saakka, jolloin heitä on eniten. Vuonna 2020 alle 7-vuotiaita arvioidaan olevan noin Kouluikäisten määrän lasku on loppumassa ja kääntymässä kasvuun. Vuonna vuotiaita on noin Toisin kuin pienten lasten osalta kouluikäisten määrä kasvaa vielä 2020-luvulla. Tamperelaisten 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa asukkaalla eli 74 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Samoin vuotiaiden määrä kasvaa noin henkilöllä aina vuoteen 2020 asti. Vuonna 2030 heitä arvioidaan olevan noin , ja vuotiaita noin Iäkkäimpien eli vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä 3 900:sta yli henkilöön, ja yli 95 vuotta täyttäneiden määrä nelinkertaistuu nykyisestä noin 260:sta lähes henkilöön vuoteen 2030 mennessä. 22 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

23 Kuva 2: Tampereen alueelliset väestömäärät 2010, 1000 metrin ruutujako Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

24 Leikkipaikoilla on useita käyttäjäryhmiä, joiden tarpeet vaihtelevat ikäryhmien mukaan. Suunnittelussa tärkein ikäryhmä on vuotiaat lapset. Tästä ikäryhmästä erottuvat suurimpana käyttäjäryhmänä 4 9 -vuotiaat. Siinä iässä erilaiset hiekkaleikit, keinut ja liukumäet ovat suosittuja. Tätä nuorempien lasten leikit liittyvät ympäristöön ja materiaaleihin tutustumiseen. Vanhemman ikäryhmän leikeissä toiminnalliset juoksu-, hyppy-, tasapainoilu-, riippumis- ja kiipeilyleikit lisääntyvät. Kuudesta vuodesta eteenpäin leikkien sosiaalinen puoli ja yhteistoiminta kehittyvät merkittävästi. Urheilun ja pelien osuus leikeissä lisääntyy lasten kasvun myötä. Yli 12-vuotiaiden nuorten kohdalla leikkipaikkojen käyttö leikkimiseen vähenee, mutta alueet ovat nuorille edelleen sosiaalisia kohtaamispaikkoja. Kohteita suunniteltaessa tuleekin harkita myös oleskelupainotteisen käytön kehittämistä. Ongelmaksi voi tulla se, että nuorten oleskelun koetaan haittaavan pienempien leikkejä, tai aiheuttavan lisääntyvää ilkivaltaa. Leikkipaikka voidaan kokea myös haitallisena ympäristönä, mikäli se houkuttelee häiriötä aiheuttavien ryhmien oleskelua alueella, tai mikäli leikeistä aiheutuvat äänet ovat esim. materiaaleista johtuen häiritseviä. Leikkipaikoilla on suora myönteinen vaikutus lapsiperheiden asuinviihtyvyyteen sekä arjen toimintojen sujumiseen. Aikuisryhmille leikkipuistoilla on merkitystä kaupunkikuvan ja alueiden jäsentymisen kautta. Leikkipaikkojen yhteydessä voi olla myös aikuisille ja ikääntyneille suunnattuja välineitä, jotka on tarkoitettu kuntoiluun ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Ikääntyvien määrän kasvaessa tämän tyyppisten alueiden tarve lisääntyy tulevaisuudessa. Liikunta- ja aistirajoitteiset lapset ovat erityishuomiota vaativa käyttäjäryhmä. Vaikka esteettömyys tulee aina ottaa huomioon suunnittelussa, ei sitä aina voida täydellisesti toteuttaa kaikille käyttäjäryhmille sopivaksi. Tästä johtuen tulee rakentaa joitakin nimenomaan näille ryhmille suunnattuja kohteita, joiden suunnittelussa esteettömyys on keskeisin tekijä. Leikkipaikkojen käyttö päivähoidossa olevien lasten ulkoilualueena vaatii oman erityishuomionsa toimintoja suunniteltaessa. Yksityiset päiväkodit sekä sosiaalitoimen alaiset ryhmäperhepäiväkodit sijaitsevat usein kiinteistöissä, joissa ei ole tarjolla laajoja ulkoleikkitiloja. Päivähoidosta vastaava sosiaalitoimi ei pidä yllä tilastoa perhepäivähoitajien käyttämistä leikkipaikoista. Havaintojen mukaan suurta osaa leikkipaikoista käytetään kuitenkin perhepäivähoidossa olevien lasten päivittäisenä ulkoilutilana. Peruskorjausten ja välinetäydennysten yhteydessä on päivähoitajien toiveita otettu huomioon mahdollisuuksien mukaan. Yleisten leikkipaikkojen suunnittelun lähtökohtana ei kuitenkaan ole ollut vastata päivähoitokäytön erityisvaatimuksiin. Mahdolliset ongelmat liittyvät erityisesti suurten ryhmien valvonnan vaikeuteen ja edelleen tästä johtuvaan onnettomuusriskin kasvamiseen. Julkaisussa Päivähoidon turvallisuus, Opas 71 (Stakes) esitetään kunnallisia leikkipaikkoja pääsääntöisesti aidattaviksi, mikäli niillä on päiväkoti- tai ryhmäperhepäiväkotikäyttöä. Perhepäiväkotien käyttämiä paikkoja ei oppaassa esitetä aidattaviksi. Kaupungin oman linjauksen mukaisesti leikkipaikkojen aitaamistarve ei ole riippuvainen päivähoitokäytöstä. Aitaamistarve arvioidaan riskitekijöiden, kuten vesistöjen, liikenteen tai jyrkänteiden läheisyyden mukaan. Yleisten leikkipuistojen kohdalla aitaaminen voi olla oppaasta poiketen vain osittaista, tai se voidaan toteuttaa yksinkertaisena juoksuesteaitana Maankäytön muutokset Maankäyttöön liittyvät hankkeet vaikuttavat keskeisesti väestötekijöiden paikallisiin muutoksiin ja palvelutarpeen kehittymiseen. Leikkipaikkojen rakentamisen aikataulu määräytyy alueen rakentamisaikataulun mukaan ja uusinvestointien osuus vuotuisista määrärahoista voi tiettyinä vuosina kasvaa merkittävän suureksi. Vanhojen kohteiden peruskunnostusten aikataulutus tulee aina sovittaa huolellisesti uudisrakentamiseen vuosittaisen rahoitustarpeen tasaamiseksi. Uudiskohteiden osalta ohjelmoinnissa on huomioitu keskeisimmät yleis- ja asemakaavasuunnitelmat. Kaavoitusohjelmat sisältävät tulevien vuosien maankäyttöhankkeet, mutta näiden alueiden varsinainen rakentuminen voi venyä kaavan luonteesta riippuen kymmenvuotistarkastelujakson ulkopuolelle. 24 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

25 Tällä hetkellä maankäytön tavoitteisiin liittyy kahdeksan hankekokonaisuutta, joiden arvioidaan vaativan uudiskohteiden rakentamista. Näille tiedetyille uudis- ja täydennysrakennuskohteille on alustavasti kaavailtu 21 uuden leikkipaikan rakentamista seuraavan kymmenvuotistarkastelujakson aikana. Muut kaavoitushankkeet tukeutuvat olemassa oleviin leikkipaikkapalveluihin tai eivät luonteensa johdosta edellytä uudisrakentamista. Vanhaan verkostoon tukeutuvat täydennysrakennuskohteet voivat kasvattaa lähipalveluiden käyttöastetta merkittävästi ja aikaistaa leikkipaikkojen suunniteltuja peruskunnostuksia. Kuva 3: Keskeisimmät uudis- ja täydennysrakentamiskohteet UUDET KAAVA-ALUEET Tavoitteellinen asukasmäärä Uudiskohteiden määrä, leikkipaikat Alueleikkipaikat Lähileikkipaikat Vuores Nurmi-Sorila Hirvikallio (Kaukajärvi) Hervantajärvi Kalevanrinne Härmälä, entisen lentokonetehtaan alue Osalan osayleiskaava-alue Niemenranta Ikuri Yhteensä Taulukko 4: Uudis- ja täydennysrakentamiskohteiden mitoitustiedot Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

26 4.1.5 Palvelutarve ja viheralueverkosto Palvelutarpeella tarkoitetaan tässä työssä leikkipaikan potentiaalista käyttäjämäärää suhteutettuna leikkipaikan saavutettavuuteen. Tarkastelu toimii palveluverkon yleisen laatutason arvioinnin työkaluna ja auttaa kokonaistilanteen hahmottamisessa. Sen avulla voidaan hallita palveluverkon tasapuolista kehittymistä, ja kohdentaa resursseja ensisijaisille kohteille. Liian harva palveluverkko huonontaa yleistä asuinviihtyvyyttä, ja lisää sisäistä liikennettä. Ylitiheä palveluverkko voi johtaa kohteiden laadulliseen heikkenemiseen, mikäli ylläpitoon ja kunnostuksiin ei löydy riittäviä resursseja. Palvelutarvetta arvioitaessa tarkasteltiin sekä kokonaisväestön määrää että tärkeimpänä ikäryhmänä pidettyä vuotiaiden lasten määrää. Väestön kokonaismäärää voidaan pitää verkoston suunnittelun kannalta lasten kokonaismäärää tärkeämpänä tekijänä, kun tarkastellaan suhteellisen pienten alueiden pitkän aikavälin kehitystä. Lyhyemmän aikavälin tarkasteluissa lasten kokonaismäärä on sitä vastoin keskeinen käyttöpainetta, ja lyhyen aikavälin toimenpidetarpeita kuvaava tekijä. On kuitenkin huomioitava, että väestörakenteesta tehtäviin tulkintoihin vaikuttaa tarkasteltavan alueen laajuus, rakennuskannan tyyppi ja asukkaiden alueellinen vaihtuvuus. Samoin toimenpiteiden priorisoinnissa tulee palvelutarve aina suhteuttaa myös muihin kriteereihin. Kuva 4: vuotiaiden alueelliset määrät kantakaupungin alueella 2010, 500x500 ruutujakoesitys Sisäasiainministeriön kaavoitusohjeessa 2/1975 ohjeistettiin vapaa-alueiden tontti-, kortteli- ja asuntoaluekohtaisten leikkialueiden mitoitusta. Muuta voimassa olevaa valtakunnallista leikkipaikkakohteiden saavutettavuutta määrittelevää mitoitusta ei ole käytettävissä. Yleisperiaatteena on, että kaupungin tulee järjestää kohtuullinen mahdollisuus leikkipaikkojen käyttöön. Tätä on Tampereella tulkittu siten, että asukkailla tulisi olla mahdollisuus asua 300 metrin etäisyydellä lähimmästä leikkipaikasta (lähileikkipaikka tai alueleikkipaikka), ja 500 metrin etäisyydellä lähimmästä alueleikkipaikasta. Tämä asetettu palveluiden saavutettavuusetäisyystavoite auttaa laadullisten arviointien tekemistä, mutta se ei suoraan edellytä toimenpiteitä, mikäli se joidenkin alueiden kohdalla jää täyttymättä. Perhepuistojen osalta ei ole asetettu vähimmäisetäisyysvaatimuksia. 26 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

27 Vuoden 2010 tilanteessa on vuotiaita lapsia yhden olemassa olevan leikkipaikan lähialueella (r = 300 m) enimmillään 526 kpl. Vastaavasti vähimmillään vuotiaiden määrä on vain yksi lapsi / leikkipaikka. Jos sama vertailu tehdään käyttäjämääriltään 15 suurimman ja pienimmän leikkipaikkakohteen välillä, saadaan suurimpien kohteiden keskiarvoiksi 311 ja pienimpien 23,4 lasta / kohteen lähialueella (r=300 m). Tässä työssä ei asetettu käyttäjämääriin sidottuja mitoituksellisia raja-arvoja, joiden perusteella ohjattaisiin esimerkiksi uudisrakentamista. Ohjeellisesti voidaan kuitenkin sanoa, että palvelutarvetta on syytä arvioida tarkemmin, jos yhden neliökilometrin alueella on vuotiaita lapsia enemmän kuin 40 kpl tai alueella on enemmän kuin 100 asukasta. Suuren käyttöpaineen alueilla olevien nykyisten leikkipaikkojen laatuun ja ylläpitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, sekä mahdollisesti lisätä kohteita näillä alueilla. Pienen palvelutarpeen alueilla voidaan harkita palvelun poistamista erityisesti silloin, jos kohtuullisella etäisyydellä on useita korvaavia kohteita. Olemassa olevaan palvelutarpeeseen sisältyvät myös paikalliset erityispiirteet, kuten päivähoitotoiminta. Samoin toimenpiteiden arviointiin voivat vaikuttaa esimerkiksi olemassa olevat ikääntyvien palvelut sekä korvaavien kohteiden, kuten koulujen ja päiväkotien läheisyys. Viheralueverkoston palveluineen tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Leikkipaikan tulee sijaita riittävän lähellä käyttäjiä sellaisella paikalla, johon lasten ja valvojien on turvallista kulkea. Leikkipaikan läpi ei tule ohjata vilkasta kevyttä liikennettä. Sijainti jokapäiväisten ja luonnollisten kulkureittien varrella on käytön kannalta edullisinta. Saavutettavuuden lisäksi kaupunkirakenteellisen sijainnin arviointiin kuuluu esteettisten ja toiminnallisten tekijöiden sekä muiden palveluiden arviointi. Samoin on otettava huomioon katuverkosto, kevyen liikenteen väylät, liikennemäärät, onnettomuustilastot, ympäröivä rakentamistyyppi, näkymät ja luonnonolosuhteet. Suunnittelun kannalta on oleellista selvittää suojateiden sijainnit, alikulut sekä mahdolliset liikennevalot. Kuva 5: Leikkipaikkaverkoston suhde koulu-, päiväkoti- ja ikääntyneiden palveluihin 2010 (ks. liite 2) Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi

28 4.1.6 Asukaskyselyt Asukasmielipiteet on huomioitu suunnitelmassa sekä luonnos- että viimeistelyvaiheessa. Luonnosvaiheessa tausta-aineistona käytettiin aikaisemman viheralueohjelman yhteydessä tehdyistä asukaskyselyistä ja yleisötilaisuuksista saatuja tuloksia. Luonnosvaiheessa käytössä olleiden asukaspalautteiden sisältö liittyi osin laajoihin alueohjelmiin, osin paikallisin toimin ratkaistavissa oleviin seikkoihin. Asukasmielipiteissä korostuivat ensisijaisesti toiveet leikkipaikkojen monipuolistamisesta sekä perusparannuksista. Välineistön monipuolisuus ja soveltuvuus eri-ikäisille lapsille koettiin tärkeäksi. Perusvälineistöjen lisäksi toivottiin monipuolisempia ja nykyistä haastavampia välineitä. Yksittäisistä toiminnoista korostuivat kiipeäminen sekä mielikuvituksen käyttöä tukevat seikkailuteemat. Palautteissa toivottiin myös nuorille omia harrastusalueita sekä leikkipaikkojen talvikäyttömahdollisuuksien parantamista. Yksittäisten kohteiden osalta saatiin palautetta välineistön heikosta kunnosta. Myös ilkivallan estämistä esitettiin erilaisten rakenteellisten ratkaisujen avulla. Valmisteltu leikkipaikkaohjelmaluonnos asetettiin nähtäville kappaleessa 1.3 kuvattujen tiedottamisen menetelmien mukaisesti. Nähtävilläoloaikana asukkailla oli mahdollisuus kommentoida suunnitelmaaineistoa useiden eri palautekanavien kautta. Nähtävilläoloaikana saatiin yksittäisiä asukaspalautteita yhteensä 123 kpl, joista E-lomakkeiden kautta 112 kpl, erillisten palautelomakkeiden kautta 10 kpl sekä yksi sähköpostipalaute. Suurin osa palautteista oli yksityishenkilöiden jättämiä, mutta osa oli annettu yhteisöjen tai yhdistysten nimissä. Palautteet jaettiin aihesisällön mukaan yleisiin palautteisiin (14 kpl), alueellisiin palautteisiin (5 kpl) sekä kohdekohtaisiin palautteisiin (113 kpl). Lisäksi muutaman annetun palautteen sisältö koski ohjelmoinnin ulkopuolisia aiheita. Kaupunkiympäristön kehittäminen-yksikkö laati kuhunkin annettuun aihealuekokonaisuuteen tai yksittäistä kohdetta koskeviin palautteisiin erilliset vastineet. Useissa palautteissa käsiteltiin useampaa kohdetta tai ohjelmoinnin osa-aluetta, minkä johdosta vastineiden määrä nousi 132 kappaleeseen. Yleisissä palautteissa leikkipaikkojen keskittämistavoitetta sekä puollettiin että vastustettiin tasaisesti. Kahdessa palautteessa kannatettiin perhepuiston / -puistojen perustamista. Lisäksi yleisissä palautteissa kiinnitettiin huomiota tiedottamisen ja vuorovaikutuksen järjestämiseen. Kahdessa palautteessa kiitettiin osallistumismahdollisuudesta, mutta muutamassa palautteessa tiedottaminen koettiin aikaisemmin suoritettujen poistojen yhteydessä heikoksi. Lisäksi yhdessä palautteessa ehdotettiin jatkossa alueellisten työryhmien kokoon kutsumista vastaavien hankkeiden yhteydessä. Palautteisiin liittyi omana ryhmänään varusteiden ja ympäristön kehittämiseen liittyvät kommentit, joissa toivottiin kohteiden välineistön ja ympäristöjen monipuolistamista sekä tiettyjen yksittäisten välineiden käyttöä. Alueellisissa palautteissa kommentoitiin palveluiden alueellisen tasapuolisuuden toteutumista sekä paikallisesti puutteellisiksi koettuja palveluita. Kohdekohtaisissa palautteissa kritisoitiin eniten ohjelmointijaksolla toteutettavaksi suunniteltuja kohteiden karsimistavoitteita. Lisäksi esitettiin toiveita kohteiden toiminnalliselle kehittämiselle sekä peruskunnostusaikataulujen nopeuttamiselle. Muutamat karsittavaksi esitetyt kohteet keräsivät keskimääräistä enemmän palautteita. Lisäksi yhden yksittäisen uudiskohteen osalla nousi voimakas toive rakentamisaikataulun nopeuttamisesta. Kaupunkiympäristön kehittäminen yksikön antamissa asukaspalautteiden vastineissa pitäydyttiin ohjelmoinnin esittämissä tavoitteissa. Yksittäisten kohteiden osalta tullaan asukaskommentteja huomioimaan erityisesti kohteiden peruskunnostusten yhteydessä, jolloin voidaan puuttua alueiden kehittämisen sisältöön ja ympäristön paremmin huomioivien ratkaisujen toteuttamiseen. 28 Leikkipaikkapalveluiden ohjelmointi