Ratsastusterapiakoulutus , ammatillinen täydennyskoulutus

Transkriptio

1 YPÄJÄN HEVOSOPISTO Ratsastusterapiakoulutus , ammatillinen täydennyskoulutus IV Opintokokonaisuus, Opinnäytetyö Keppi ja hevonen Opas sokean ratsastusterapiaan Anu Ala-Honkola Kehitysvammaisten ohjaaja anu.ala-honkola(at)valteri.fi

2 Oppilaitos Ypäjän Hevosopisto Opintolinja Ratsastusterapiakoulutus Työn nimi Ammatillinen täydennyskoulutus Koulutusaika Keppi ja hevonen Opas sokean ratsastusterapiaan Tekijän nimi Anu Ala-Honkola Koulutus, ammatti Kehitysvammaisten ohjaaja Työn laatu Aika Sivumäärä + liitteet Lopputyö Tiivistelmä Ratsastusterapeuttiopintojen lopputyönä tehty opas sokean ratsastusterapiasta on tehty kokemuspohjaisesti työkaluksi muille terapeuteille ja avustajille. Oppaan tarkoitus on myös antaa vinkkejä ratsastusterapiaan silloin, kun kuntoutuksen haasteet ovat muussa kuin näkövammassa, koska sokean kuntoutuksessa ratsastusterapia voi olla yksi keino ja osa moniammatillista yhteistyötä, jossa kuntoutuksen tavoitteet voivat olla millä osaalueella tahansa. Ratsastusterapian tavoitteet voivat olla siis esimerkiksi motoriikassa, oppimisessa tai sosiaalisissa taidoissa, mutta terapia täytyy rakentaa niin, että oppiminen ja kuntoutuminen on mahdollista ilman näköaistia. Oppaassa kerrotaan niitä keinoja ja menetelmiä, miten ratsastusterapiassa voi sokean kanssa harjoitella tai miten tuetaan ja sovelletaan tehtäviä sokealle sopiviksi. Oppaassa esitellään liikkumistaitoon liittyviä oikeita opastus- ja liikkumistekniikoita sekä selvennetään kuvailun merkitystä sokean kanssa työskennellessä. Meille näkeville kuva on enemmän kuin tuhat sanaa, joten oppaasta löytyy paljon kuvia havainnollistamaan asioita sokean kanssa työskentelevien ratsastusterapeuttien ja avustajien tueksi. Avainsanat Sokea, ratsastusterapia

3 Institute Ypäjä Equine College Line of study Finnish therapeutic riding education Name of the study project Further vocational training Time of study horseback riding therapy guide for the blind Name of the student Education and profession Anu Ala-Honkola Product Date the mentally retarded director Number of pages + attachments Final year project Abstract Summary This thesis about blind person s horseback riding therapy is based on personal experiences. It can be used as a guiding tool by other therapists and educators. The purpose of this guide is also to give hints for horseback riding therapy when the rehabilitation challenges focus on other issues than visual impairment. Horseback riding therapy can be used as one part of multi-professional teamwork in which the rehabilitation goals can be taken from any given area. Goals can be set in motor skills, learning skills or social skills. The therapy must be planned in a way that no vision is needed. The guide points out ways how to train horseback riding therapy with a blind person or how to adept horseback riding therapy tasks for a blind person. The guide shows guidingand movement techniques from the field of mobility instruction as well as investigates into the importance of description when working with a blind person. For us who see, a picture tells more than a thousand words, so in the guide many pictures can be found to demonstrate ways to support horseback riding therapist and assistants in their work. Key words horseback riding therapy guide for the blind

4 Sisällys 1. Johdannoksi Sokean lapsen motorinen oppiminen Sokean lapsen kognitiivinen oppiminen Sokean lapsen sosiaalisten taitojen oppiminen Kuntoutus Ratsastus - Harrastusta vai kuntoutusta Vammaisratsastus Sosiaalipedagoginen hevostoiminta Ratsastusterapia Sokean ratsastusterapia Liikkumistaito talliympäristössä Apuvälineet Hevonen terapeutin työparina Terapeutti ja avustaja Ratsastusterapian menetelmiä Valmistelevat harjoitukset Ohjas-ajo Tandem Vikellys ja juoksutus Käsihevonen Itsenäinen ratsastaminen Tallityöt Pohdinta... 33

5 1 1. Johdannoksi Vammaisuuden ja näkövammaisuuden määritteleminen riippuu yhteiskunnan arvomaailmasta ja yhteisön jäsenilleen asettamista vaatimuksista. Vammaisuus on yksilön suorituskyvyn ja yhteiskunnan vaatimusten välistä ristiriitaa. Näkövammainen on henkilö, jolla näkökyvyn heikentyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa päivittäisissä toiminnoissa. Henkilön vammautumisikä, vamman kesto, hänen psyykkinen sopeutumiskykynsä ja uusien asioiden omaksumiskykynsä vaikuttavat vamman aiheuttamaan haittaan. Yksilön näkökyky voidaan esittää jatkumona, jonka toisessa päässä on täydellinen tarkka näkö kaikissa olosuhteissa ja toisessa päässä täydellinen sokeus (ei valon tajua). Sokeana pidetään henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on lasikorjauksen jälkeen alle 0,05 (normaalisti näkevän henkilön näöntarkkuus on 1,0) tai jonka näkökentän halkaisija on alle 20 astetta. Maailman terveysjärjestön luokituksessa sokeita ovat luokat 3 (syvästi heikkonäköinen), 4 (lähes sokea) ja 5 (täysin sokea). Sokeilla henkilöillä liikkuminen uudessa ympäristössä on vaikeaa ja toiminta on muiden aistien käytön sekä tekniikoiden varassa (Takala & Kontu, (toim.) ). Syntymästään saakka sokeaksi määritellään henkilö, joka on sokeutunut ensimmäisen ikävuotensa aikana. Syntymäsokeiden sekä varhaisessa lapsuudessa näön menettäneiden fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen vaikuttaa suuresti ympäristön virikkeellisyys ja erilaisten toimintojen harjoittelemisen määrä. Sokean lapsen liikkeet voivat jäädä ilman erityistä harjoittelua kömpelöiksi ja aroiksi. Oppimiseen tarvittavat toistot jäävät helposti vähäisiksi, koska lapsi tarvitsee paljon tukea ja ohjausta (Rintala, Pulli & Niemelä ). Sokeilla lapsilla voi olla yksilöstä riippuen heikko fyysinen suorituskyky, suurempi lihasjännitys,ajan ja tilan hahmottamishäiriöitä, liikkeiden suoritusnopeuden hidastumista, stereotyyppisiä liikkeitä ja kinesteettisen aistin kehittymättömyyttä. Osalla on myös koordinaatio- ja tasapainohäiriöitä, ryhtiongelmia sekä liikunnan vähyyteen liittyvää ylipainoa. Lisäksi erilaisten taitojen oppimisprosessi on näkövammaisille usein hitaampaa (Rintala, Pulli & Niemelä ). Näkövammaisilla lapsilla on kuitenkin sama perustarve liikkua kuin muillakin lapsilla, joten liikkumisessa on hyvä kiinnitää huomiota ryhtiin, kehonhahmotukseen, tasapainoon, oikeisiin liikemalleihin ja sekä fyysiseen suorituskykyyn. Näkövammaisen lapsen kehitykseen vaikuttavat sekä itse lapseen että hänen ympäristöönsä liittyvät asiat. Lapseen liittyvät ovat vammautumisikä, näönjäänteiden olemassaolo sekä muut mahdolliset vammat. Lähiympäristön tuki sekä yhteiskunnan tarjoaman kuntoutuksen saatavuus ovat myös ratkaisevia lapsen hyvälle kehitykselle. Lapsen kehitys on kokonaisvaltaista ja sen pilkkominen osiin keinotekoista. Tarkastelun helpottamiseksi kehitys jaetaan fyysiseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen kehitykseen (Takala ) 1.1. Sokean lapsen motorinen oppiminen Sokean lapsen motorista kehitystä voi tukea aktiivisella arjella, johon sisältyy paljon motorista kehitystä tukevia toistoja. Motorista oppimista voidaan tukea myös fysioterapian avulla, mutta näyttäisi siltä, että mahdollisuuksien puute liikkumiseen rajoittaa kehitystä eniten. Sokeiden lasten ylisuojelu, puolesta tekeminen ja vähäinen kokonaisliikkumisen määrä vaikuttavat kehontuntemuksen ja käsitteiden puutteelliseen hahmottamiseen. Näkövammaisilla ja sokeilla henkilöillä on usein myös muita vammoja, jotka vaikuttavat

6 2 liikkumiseen ja oppimiseen (esimerkiksi CP-vamma, kehitysvamma, kuulovamma, neurologinen sairaus tai neuropsykiatrinen häiriö) (Rintala, Pulli & Niemelä ). Näkövammaisella lapsella on usein puutteita motorisen oppimisen perusedellytyksissä ihan varhaisesta kehityksestä asti. Koska motorinen oppiminen tapahtuu aina suhteessa ympäristöön ja näkövammaisella lapsella käsitys ympäristöstä on hajanainen, voi motorisessa oppimisessa olla vaikeutta. Karkeamotorisen oppimisen viisi tärkeintä tekijää ovat motivaatio, vireystila, toisto, ympäristö ja muisti. Näkövammaisen lapsen hienomotoriikan kehittymisessä taas tuntoaistin merkitys on erityisen tärkeä. Luonnollisten tilanteiden hyväksikäyttäminen harjoittaa lapsen käden pienten lihasten toimintaa. Näkövammainen pikkulapsi on voi olla tavallaan helppohoitoinen, koska hän on melko passiivinen. Lapsi ei lähde ryömimään ympäriinsä, koska näkö lisää motivaatiota liikkua ja taas näön puute voi johtaa tapaturmiin (Takala. toim ) Sokean lapsen kognitiivinen oppiminen Kognitiivisiin kehitykseen kuuluu loogisten asiayhteyksien sekä syy-seuraussuhteiden oppiminen ja oivaltaminen. Tässä yhtenä apuvälineenä on toimii kieli, jonka avulla muodostamme käsitteitä. Ympäristön, asiayhteyksien ja konkreettisten asioiden kuvailu on menetelmä näkövammaisten kanssa työskennellessä. Näkövammaisen lapsen maailma muodostuu siitä alueesta, johon lapsi ylettää ja tavarat katoavat jonnekin kun niistä päästää irti. Objektikonstanssi eli käsitys kohteiden pysyvyydestä kehittyy hitaammin kuin näkevillä. Muita kognitiivisia taitoja ovat eksekutiiviset toiminnot, kuten muisti, tarkkaavaisuus ja informaation prosessointistrategiat. Kognitiivisiin kykyihin liittyy myös älykkyys ja luovuus. Näkövammaisilla hieman eri sanaluokat ovat vallitsevampia kuin näkevillä: toimintaa kuvaavia sanoja on todettu olevan enemmän ja yleisiä nominaaleja vähemmän. Toimintaa näkövammainen kuvaa minäkeskeisemmin kuin näkevä (Takala.toim ) Sokean lapsen sosiaalisten taitojen oppiminen Sosiaalisten taitojen taustalla on hyvä ja toimiva vuorovaikutus. Hyvän vuorovaikutuksen elementtejä ovat taas taito havaita omia ja toisten ihmisten tunteita, tavoitteita ja ajatuksia. Jos vuorovaikutus toimii, siihen liittyy myös ihmisen taito nähdä toisen käyttäytyminen järkevänä toimintana. Hyvässä vuorovaikutuksessa ihminen osaa ennakoida ja tulkita, mitä toinen tekee seuraavaksi, tätä kutsutaan mielenlukemiseksi. Keskeinen aisti, jonka avulla mielenlukemisen taitoja opitaan, on näköaisti. Näkövammainen käyttää muita aistejaan ja niiden tuomaa informaatiota kehittäessään mielenlukemisen taitoa (toisten ihmisten tarpeita, tunteita ja tunnetiloja). Näkövammaisen lapsen ja äidin välinen kiintymyssuhde kehittyy hieman eri lailla kuin näkevän lapsen ja äidin välille. Lapsi saa vanhemman huomion itkulla ja naurulla. Tähän ei tarvita näköä, mutta vauva ei näe äidin visuaalisia reaktioita, ja siksi vauvan voi olla aluksi vaikea ymmärtää saman äidin voivan kuulostaa vihaiselta tai iloiselta. Vauvan on integroitava kaikki saamansa informaatio äidistä muutoin. Ongelmaksi voi muodostua, miten pitää yllä yhteistä kiinnostusta ja miten opettaa vuorovaikutuksen pelisääntöjä ilman katsekontaktia (Takala. toim ). Myös vuorovaikutustaidoissa keskeisessä asemassa on kuuloaisti ja toiminnan ohjaaminen kädestä pitäen. Lasta esimerkiksi opetetaan kääntymään äänen suuntaan ja suuntaamaan katsetta yhteiseen kohteeseen (Takala. toim ).

7 Kuntoutus Näkövammaiskuntoutuksen tavoitteena on kokonaispersoonallisuuden monipuolinen kehittäminen. Tämän toteutumiseksi opetuksessa ja kuntoutuksessa harjoitetaan erityistaitoja ja -tekniikoita, kuten opiskelutekniikoita, näönkäyttöä, liikkumistaitoa ja itsenäisen elämisen taitoja. Näkövammaisen henkilön oppiminen perustuu kokemalla oppimiseen sekä havaintojen tekemiseen ja tapoihin hankkia tietoa muita aistikanavia käyttäen (Takala. toim ). Itsenäiseksi kasvaminen ja omatoimiseksi oppiminen on näkövammaisen lapsen ja nuoren kohdalla riippuvainen siitä, kuinka tärkeänä aikuiset pitävät lapsen itsenäistä toimimista ja yrittämistä. Jos maailma tuodaan hänen ulottuvilleen, lapsi oppii, että vastuu tekemisistä ja toimimisesta onkin muilla, eikä hänellä itsellään. Suojelemalla vastoinkäymisiltä ja tekemällä puolesta lopullinen päämäärä helposti unohtuu. Näkövammaista lasta ei voi kääriä pumpuliin ja samalla opettaa hänelle elämässä pärjäämisen taitoja (Takala. toim ). Itse tekeminen ja toimiminen, samojen kokemusten saaminen kuin näkevillä lapsilla sekä löytöretkeilijän uteliaisuuden herättäminen on keskeistä lapsen kehityksessä (Takala. toim ). Näkövammaisen nuoren pärjääminen normaalin yhteiskunnan vaatimissa olosuhteissa vaatii mekaanisten tekniikoiden lisäksi hyvää itsetuntoa, joka lisää autonomiaa omasta elämästä. 2. Ratsastus - Harrastusta vai kuntoutusta Ratsastukseen ja hevosavusteiseen kuntoutukseen liitetään Suomessa kolme eri toimintamallia, jotka täytyy osata erottaa toisistaan. Toimintamallit eroavat toisistaan toiminnan sisällöllisissä tavoitteissa suhteessa ohjattavaan tai kuntoutettavaan henkilöön. Lisäksi toimintatavoilla on eriäväisyyttä ohjaajan tai terapeutin koulutuksessa. Käytännössä hevonen, ammattihenkilöstö (riittävällä koulutuksella), ympäristö ja apuvälineet voivat olla samat, mutta toiminnan päämäärä on eri. 2.1 Vammaisratsastus Vammaisratsastus on ratsastusta, jossa ratsastaja voi käyttää apuvälineitä ja apukeinoja ja jossa opetusta voidaan soveltaa ratsastajalle sopivaksi opeteltavan asian kuitenkaan muuttumatta. Vammaisratsastus on liikuntaa, jossa tavoitteena on ratsastus- ja hevostaitojen opetteleminen. Vammaisratsastus on myös urheilua, jossa ratsastaja voi valmentautua ja kilpailla tavoitteellisesti. Vammaisratsastajat ratsastavat omissa ryhmissään, yksityistunneilla tai tavalliseen ratsastusrymään integroituneena. Vammaisratsastustunneilla käytetään usein apuna sekä hevosen taluttajia että avustajia, joiden tehtävänä ohjaajan ohjeiden selventäminen sekä ratsastajan fyysisestä ja psyykkisestä turvallisuudesta huolehtiminen ratsastajan erityistarpeet huomioiden. Vammaisratsastuksen ohjaajia koulutetaan Suomen ratsastajainliiton toimesta. Vammaisratsastuksen ohjaaja-koulutukseen voi hakea lajista kiinnostunut, vammaisratsastuksen peruskurssin käynyt henkilö, jolla on n. kolme vuotta kokemusta avustamisesta vammaisratsastuksessa. Vammaisratsastuksen ohjaajan tehtävässä korostuu pedagogiset taidot ja tehtävien (harjoiteltavien taitojen) pilkkominen erityisratsastajille sopiviksi, koska vammoja, erityistarpeita, sairauksia ja haasteita oppimiseen voi olla moninaisia (Rintala, Pulli & Niemelä SRL:n verkkosivut)

8 Sosiaalipedagoginen hevostoiminta Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa pyritään toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden ja elämyksellisyyden kautta vaikuttamaan itsetuntoa ja itsetuntemusta rakentavasti, opettelemaan sosiaalisia taitoja, elämänhallintataitoja ja tunteiden tunnistamista. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan päämääränä on auttaa henkilöitä, jotka ovat jo syrjäytyneet tai ovat vaarassa syrjäytyä. Toiminta on ennaltaehkäisevää tai korjaavaa toimintaa, joka perustuu oman toiminnan kautta saatuun kokemukseen. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan keskipiste on hevosen hyvinvointi, jota voidaan peilata ihmisen hyvinvointiin sekä yhteisöllisiin normeihin. Hevosen kanssa voidaan harjoitella vuorovaikutustaitoja, koska hevosen voi kohdata aitona itsenään ja se antaa realistista palautetta vuorovaikutuksessa sekä mahdollistaa kontakteja muihin yhteisön jäseniin. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja-koulutus on suunnattu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle, mutta myös ratsastuksenopettajat ja - ohjaajat voivat opiskella sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Koulutus on ammatillista täydennyskoulutusta ja se toteutetaan yhteistyössä hevostaloutta opettavien ammatti-opistojen sekä yliopistojen kanssa. Opintojen laajuus on 25 opintopistettä. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa käytetään työmenetelminä mm. perhe- ja nuorisokodeissa, erityiskouluissa, työttömien kuntoutuksessa sekä osana neuropsykiatrista kuntoutusta (Rintala, Pulli ja Niemelä , Hevostoiminta.net) Ratsastusterapia Ratsastusterapia on ratsastusterapeutin ja hevosen yhteistyössä tapahtuvaa kuntoutusta. Riippuen ratsastusterapeutin pohjakoulutuksesta terapiassa voivat painottua motoriset, psykologiset, sosiaaliset tai kasvatukselliset tavoitteet. Usein ratsastusterapia on osa muuta kokonaiskuntoutusta ja se voi tukea esimerkiksi fysio- tai toimintaterapian tavoitteita. Käytännössä tavoitteena voi olla esimerkiksi vartalon hallinnan, käsien käytön symmetrian ja ryhdin parantaminen sekä keskittymiskyvyn tai itsetunnon parantuminen. Ratsastusterapia on yksilöllistä, tavoitteellista ja suunnitelmallista kuntoutusta, jota toteuttaa ratsastusterapeutti. Ratsastusterapiassa hevosen valinnalla on suuri merkitys kuntoutujan tavoitteisiin, koska hevonen ja sen liike tuottaa terapeuttisia elementtejä ja hevosen luonne ja erot liikkeissä vaihtelevat. Ratsastusterapeutit kouluttaa Ypäjän hevosopisto yhdessä Suomen Ratsastusterapeutit ry:n kanssa. Ratsastusterapeuttiopinnot koostuvat kolme vuotta kestävästä opintokokonaisuudesta, jotka käsittelevät hevosen valintaa ja koulutusta terapiassa, psyykkistä ja sosiaalista kuntoutusta ratsastusterapian keinoin sekä ratsastusterapiasta fyysisen kuntoutuksen tukena. Koulutetun ratsasusterapeutin virallinen nimike Suomessa on Ratsastusterapeutti - SRT. Ratsastusterapiaa on saatavana pienissä ja suurissa kuntoutusalan yrityksissä ja osa ratsastusterapeuteista toimii yksityisinä yrittäjinä tarjoten ratsastusterapiaa osana kokonaisvaltaista kuntoutusta (Rintala, Pulli ja Niemelä , suomenratsastusterapeutit.fi)

9 5 3. Sokean ratsastusterapia Ratsastusterapian tavoitteet voivat olla autismikuntoutuksessa, liikuntavammaisen CPlapsen kuntoutuksessa tai etenevää sairautta sairastavan nuoren kuntoutuksessa, mutta primäärivamman mukana voi olla täydellinen sokeus. Kuntoutuksen pääpaino voi olla esim. fysioterapiassa tai sosiaalisessa kuntoutuksessa, mutta mitäs sitten, kun mukana on aistivamma. Sokeuden ei tarvitse olla hallitseva ominaisuus tai haitta ratsastusterapialle, vaan terapia voidaan rakentaa vähän eri tavalla. Jokainen sokea henkilö on tietysti oma persoona, omilla vahvuuksilla ja opituilla mekaanisilla taidoillaan varustettu, mutta tietyt lainalaisuudet sokean kuntoutuksessa kuitenkin pätevät, jotta kehitystä tapahtuu niillä osaalueilla joihin ratsastusterapialla halutaan vaikuttaa. Vuorovaikutuksen vahvistamisessa voi joutua käyttämään taktiiliviittomia tai esinekommunikaatiota ja kognitiivisessa oppimisessa pistekirjoitusta, kohokuvia ja kuvailua. Motorisessa oppimisessa tärkeintä on, että sokea liikkuu ja liikuttaa itseään itse niin paljon kuin mahdollista. Tätä oppimista varten ovat oikeat opastus- ja liikkumistekniikat, jotka edistävät tätä taitoa Tunnekortit sosiaalisen kuntoutuksen tukena

10 6 Tandemratsastus apuna psyykkisen turvallisuuden luomiseen Sokean lapsen on tärkeää saada palautetta omasta asennostaan ja liikkeistään, koska heidän on hankalaa havainnoida itseään ja verrata tai ottaa mallia muiden ihmisten asennoista ja liikkeistä. Ihminen tottuu helposti ryhtivirheeseen ja alkaa pitämään sitä oikeana, jolloin liikeaisti oppii hyväksymään sen normaalina asentona. Asennon ja ryhdin hallinta on automaattista toimintaa. Ryhdin korjaamista voidaan edistää tietoisella kontrollin ja ohjauksen avulla, jos yksilö on siihen motivoitunut (Törrönen & Onnela ). Ratsastusterapia on mitä mainioin keino ryhtiä ylläpitävien lihasten vahvistamiseen. Ratsastaminen motivoi keskivartalon hallintaan, koska hevosen selässä tasapainon hallinta on haastavampaa silloin jos keskivartaloa ei aktivoi. Jaloilla puristamalla ei päästä haluttuun lopputulokseen, vaan keskivartalon hallinnan kautta ratsastaja voi olla rennossa kontaktissa hevoseen ja muuttuvaan maastoon. Ryhtiä ylläpitävien lihasten aktivoinnin kautta päästään vaikuttamaan myös asentosymmetriaan ja hevosen selässä vaadittavaan kehonhallintaan ja sen stabiliteettiin ja mobiliteettiin, milloin ollaan ns. liikkeen mukana ja milloin liikkeen takana. Oikein opetettu hevonen vastaa ratsastajan istuntaan kehollisen vuorovaikutuksen tavoin. Yksi arjen taidoista, joka korostuu nimenomaan sokean kuntoutuksessa ja jota voidaan ratsastusterapiassa hyvin harjoittaa, on suoraan kulkeminen. Suoraan kulkemisen taito helpottaa mm. aukioiden ylittämistä ja käytävien keskellä kulkemista. Ihmisillä on taipumus kulkea jompaan kumpaan suuntaan ja lopuksi kulkea ympyrää. Jos on voimakkaasti oikeakätinen tai esimerkiksi hartiat ovat kääntyneet oikealle, ohjaa ne kulkijaa oikealle. Tästä syystä hyvä kehonhahmotus ja tarkka suunnanotto ovat edellytyksiä suoraan kulkemiselle. (Törrönen & Onnela ). Herkkä hevonen kuuntelee ratsastajan kehoa ja kulkee sen välittämän tiedon mukaan. Taas kerran hevosen antaman palaute konkretisoi ratsastajan kehotietoisuuden haasteet ja auttaa havainnoimaan asentosymmetriaa.

11 7 Suoraan kulkemisen taito Oikein tulkittu hevonen on armoton peili kehollisuudelle ja siksi se on hyvä kumppani harjoittelemaan niin vuorovaikutusta kuin syy-seuraussuhteen ymmärtämistäkin. Sokean kanssa ei voi työskennellä vapaan hevosen kanssa, mutta esimerkiksi juoksutustilanteessa myös sokealla voi olla hyvä vuorovaikutussuhde hevosen. Sokean kuntoutujan kanssa toimiessa huomaa hyvin paljon myös opittua avuttomuutta. Heikko itsetunto, minäkäsitys ja alisuoriutuminen ei välttämättä aina lähde henkilöstä itsestään, vaan sokea ovat tottuneet palveluun ja tokaisuihin ei sun tarvitse, kun olet sokea. Motivaatio tekemiseen, yrittämiseen ja onnistumiseen kasvattaa kohti hyvää itsetuntoa. Aina kun opitaan tietoja ja taitoja, opitaan myös jotain itsestä, esimerkiksi millainen on, mitä osaa ja mihin pystyy (Mattila-Rautiainen, S )

12 8 4. Liikkumistaito talliympäristössä Liikkumistaidolla tarkoitetaan sekä heikkonäköisen, että sokean taitoa liikkua turvallisesti eri tilanteissa ja ympäristöissä. Se on taitoa käyttää eri aisteja ja liikkumisen eri apuvälineitä tarkoituksenmukaisesti sekä kykyä suunnistautua tilanteen mukaisesti. Suunnistautumisella tarkoitetaan taitoa määritellä oma sijainti ympäristössä (Törrönen & Onnela ). Ratsastusterapia sisältää hyvin paljon liikkumistaitoa ja sen harjoittelemista kehonhallinnan ja mekaanisten taitojen kautta. Aluksi liikkumista harjoitellaan sisätiloissa ja kun liikkumisen tekniikat ovat riittävästi hallussa, niin ulkona liikkumisen harjoittelu voidaan aloittaa. Myös oppaan kanssa liikkuminen on osa liikkumistaitoa. Oppaan kanssa liikuttaessa opastajan ja sokean välillä on sosiaalinen tapahtuma, joka koostuu merkkikielestä. Merkkikielen tärkein osa on oikeanlainen opastusote, joka antaa mahdollisuudet opastaa sokealle mm. kaiteet, portaat, kapeat paikat, istumapaikat yms. Onnistuneessa opastuksessa ei tarvita puhetta, vaan opastaminen perustuu kehon kieleen. Samalla sokealla on mahdollisuus hyödyntää muita aisteja havainnoidakseen ympäristöä. Ratsastusterapian tavoitteet ovat usein juuri opastuksen, itsenäisen liikkumisen ja kehonkielen harjoittelemisessa. Hevosen taluttamisen opetteluun itsenäisesti paikasta A paikkaan B, voi olla hidasta ja aikaa vievää ja siinä saa valmistautua myös epäonnistumiseen. Liikkuminen hevosen kanssa vaatii hyvää ennakointia, oman kehonkielen tulkintaa ja tietenkin sitä suunnistautumista. Liikkumisen perustaidot: Kapean paikan opastus

13 9 Liikkumisen perustaidot: Linjan seuraaminen tallissa Liikkumisen perustaidot: Suunnan ottaminen

14 10 Liikkumisen perustaidot: Opastusote ja oppaan kanssa taluttaminen Hevonen oppaana

15 11 Itsenäinen liikkuminen hevosen kanssa Sokean asiakkaan kanssa tilaan orjentoitumiseen kannattaa varata aikaa. Voi nimetä pihan, maneesin ja tallin osia eri äänien, kaikujen tai hajujen perusteella. Reittien harjoittelu aloitetaan sisätiloista. Kaikki toiminta voi edistää sokean itsenäistä liikkumista ja siihen kannattaa panostaa ja siihen kannattaa kannustaa. Suunnistautumista voi harjoitella lähes joka tilanteessa kun siirrytään asiasta tai paikasta toiseen, muistuttamalla sokeaa itseä havainnoimaan missä on ulko-ovi, minne päin ulko-ovesta lähdetään kun mennään maneesiin jne. Liikkumistaidossa voi käyttää ihan samaa mallia kuin muussakin prosessinomaisessa oppimisessa ja oman toiminnan ohjauksen oppimisessa. Suunnan ottaminen tallin ovelta maneesille päin

16 12 Kuulo on erittäin tärkeä aisti sokealle liikkumisessa ja ympäristön hallinnassa. Näön ohella se on ainoa aisti, joka antaa tietoa kauempaa (kaukoaistit). Kuulemisessa voi opetella erottamaan eri äänilähteitä, kuinka kaukaa tai mistä suunnasta ääni tulee. Lisäksi kuulon perusteella voi harjoitella kaikukuulon käyttöä, esteentajua ja arvoida tilojen kokoa. Ratsastusterapiassa hyvä suunnistautumisen keino on äänilähteen hyödyntäminen ts. äänimajakan käyttö. Äänilähteen hyödyntämistä voi käyttää kulkemalla sen ohi, siitä poispäin tai sitä kohti. Käytävällä seisova hevonen on äänimajakka silloin, kun annan sille porkkanan suuhun. Porkkanaa syövä hevonen antaa sokealle paljon auditiivista informaatiota: kuinka kaukana hevonen on, missä suunnassa ja miten päin (onko hevonen etu- vai takaperin). Liikkumistaidossa huomioidaan myös lähiaistit (haju, maku ja tunto). Makuaisti on vähiten käytössä, mutta tuntoaistin kautta sokea tuntee mm. kylmää, lämmintä, kipua ja kosketusta. Liikkumisen ja tutkimisen kannalta tuntoaistilla on sokealle valtava merkitys. Sitä käytetään mm. tasapainon ylläpitämisessä, maaston vaihteluiden (kaltevuuksien) tulkinnassa ja kepin kautta tuntemisessa ja käsillä etsimisessä (Törrönen & Onnela ). Liikkumisen kannalta oleellista on tunnistaa eri pintamateriaaleja käsillä, jaloilla ja kepin kautta. Kuulotunto-, asento- ja liikeaistin (proprioseptiikan) kautta sokea tuntee myös hevosen kautta erilaiset ratsastuspinnat ja maaston vaihtelut. Liikkumistaitoon kuuluu myös oman kehon suojaaminen. Valkoinen keppi suojaa vain alavartaloa ja siksi pään suojaamista on hyvä opetella niin, että siitä tulee refleksimäinen liike tarvittaessa (Törrönen & Onnela ) Ratsastusterapiassa voidaan harjoitella tätä taito mm. maastossa. Oksia maastoreitin varrella

17 Apuvälineet Varsinaisia apuvälineitä sokean ratsastusterapiaan ei ole, mutta apuvälineitä ja merkkejä voidaan soveltaa ratsastusterapiaan soveltuviksi. Nämä ovat esimerkiksi kohomerkit, esinekommunikaatio ja pistekirjoitus. Ratsastusterapiassa voi hyödyntää myös asiakkaan omia apuvälineitä, kuten digisanelinta tai puhelimen eri ohjelmia. Sokea ratsastaja voi lähtökohtaisesti opetella nousemaan hevosen selkään ilman ramppia tai telinettä punttaamalla tai satulaa käytettäessä jalustimesta. Ramppi on kuitenkin hyvä apuväline silloin, kun motoriset haasteet niin vaativat. Sokealle rampin portaiden tai luiskan vieressä on hyvä olla kaide, jotta rampille nousemisessa voidaan hyödyntää mahdollisimman paljon itsenäistä liikkumista. Rampin reunassa on turvallisuussyistä korotettu reuna, ettei sokea pääse putoamaan rampilta. 1 pistekirjoitus apuna ruokaastioissa Ramppi voi tukea myös itsenäistä liikkumista

18 Rampin reuna on merkkinä reunan loppumisesta. 14

19 15 Ohjia käyttäessä ns. tavalliset kangasohjat jossa on nyppylät, ovat ns. apuväline, koska nyppylät voi laskea ja sitä kautta varmistaa ohjien olevat saman mittaiset. Nyppylät lasketaan kuolaimista käteen päin, jotta saadaan oikea ja riittävä tuntuma hevosen suuhun. Ohjat oikean mittaisiksi Ilman visuaalista ympäristön ja hevosen tulkintaa, sokean reagointi hevosen liikkeisiin on hieman hidasta, varsinkin silloin kun kosketuspinta hevoseen on pieni. Tämä tilanne on maasta työskennellessä mm. valmistelevissa harjoituksissa. Siksi varpaille astumisia tapahtuu helposti. Asiakkaille hankitut turvakengät ovat olleet hyvä apu siihen, että terapeutin ei tarvitse olla liian varovainen asiakkaan ja hevosen välisessä kontaktissa vaan terapeutti voi antaa enemmän hevoselle ja asiakkaalle tilaa ja mahdollisuuksia oivaltaa kehon kieltä itse. Turvallisuusnäkökohdista mainitsen myös heijastinliivin, joka on informatiivinen asia muille tallia, ratsastuspaikkoja ja teitä käyttäville. Liivin selässä lukee sokea ratsastaja, joka kertoo siitä, ettei tämä ratsukko pysty reagoimaan visuaalisiin ärsykkeisiin.

20 16 Tiedotus muille tilojen ja teiden käyttäjille. 5. Hevonen terapeutin työparina Sokean kuntoutuksessa käytettävältä hevoselta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, mutta hevoselle voidaan myös systemaattisesti opettaa taitoja työskennellä sokean kanssa. Hevonen voidaan mm. totuttaa siihen että kuntoutuja on koko ajan kosketuksessa hevoseen, eikä se välttämättä tarkoita sitä että hevosen täytyy väistää kosketusta. Tuntoaistin eli kosketuksen kautta hevonen on sokealle läsnä, eikä mene niin helposti hukkaan. Kosketuksen kautta sokea voi myös tuntea hevosen tunnetiloja sekä ennakoida hevosen liikehdintää. Hevosen täytyy sietää koko kehon kattavaa tutkimista, sekä apuvälineen (valk.kepin) kanssa kulkemista. Hevosen täytyy toki olla luonteeltaan ja menneisyydeltään sellainen, että se ei koe lähtökohtaisesti koskettelua epämiellyttäväksi. Koska sokea saa ympäristöstä hyvin paljon tietoa myös haptisesti. Haptista informaatiota välittävät iho, kädet, jalat ja koko keho. Haptiseti voidaan havainnoida esineiden geometrisiä ominaisuuksia, kuten muoto ja ulottuvuus, pintaominaisuuksia ja materiaalin ominaisuuksia sekä suhteellista lämpötilaa (Lahtinen, Palmer & Lahtinen ). Hevosta voidaan käyttää myös apuna havainnoimaan kuntoutujan omaa kehoa ( Lasketaan montako jalkaa hevosella on, montako jalkaa sinulla on? ) sekä ymmärtämään avaruudellisia suhteita ( Hevosen selkä on ylöspäin, sinun selkäsi on taaksepäin.) Yms. Hauskin kohta lasten mielestä on yleensä hevosen häntä, kun jäämme yhdessä miettimään, onko minulla häntää ja millä muulla eläimellä on häntä.

21 17 Haptiikkaa Hevosen selkä on ylöspäin, minun selkä on taaksepäin

22 18 Kosketus hevoseen pitää sen läsnä Sokean kuntoutuksessa käytettävä hevonen ei voi olla sosiaalisesti liian tungetteleva, mutta sen täytyy olla kontaktia ottava. Kun hevonen on kiinnostunut ympäristöstä, se myös motivoi sokeaa olemaan vuorovaikutuksessa hevosen kautta ympäristöön tuntien hevosen jännitysja tunnetilat sekä erilaisten ratsastusalustojen pinnat ja muodot. Niin kuin tietysti kaikessa ratsastusterapiassa, niin myös sokean kuntoutuksessa käytettävältä hevoselta vaaditaan koulutustasoa ja sitä kautta suoruutta sekä herkkyyttä aistia kehonkielen viestit. Jos kuntoutusasiakkaalla ei ole fysiologisia esteitä kehonhallintaan, vaan kehonhallinnan ja kehonhahmotuksen haasteet johtuvat puuttuvasta aistitiedosta, on hevosen rooli oikean aistitiedon välittäjänä merkittävä. Hevonen, jota sokean ratsastusterapiassa käytetään, koulutetaan ihan samalla tavalla uusiin apuvälineisiin, kuin mikä tahansa hevonen uusille apuvälineille. Hevonen, jota on käsitelty johdonmukaisesti ja reilusti, ja joka luottaa tilanteissa ihmiseen, ei esimerkiksi ota paineita valkoisen kepin käytöstä. Hieman epäluuloisten ja luonteeltaan herkempien hevosten kanssa olen harjoitellut ensin itse valkoisen kepin käyttöä ja siirtänyt apuvälineen sitten avustavalle henkilölle.

23 19 6. Terapeutti ja avustaja Yksi tärkeimmistä terapeutin taidoista sokean opetuksessa ja kuntoutuksessa, on taito kuvailla asioita. Kuvailun teoreettinen määrittely on sitä, että kuvailulla vihjeistetään toimintoja, kerrotaan tapahtumien järjestyksestä, ennakoidaan tulevaa ja kuvaillaan kohteen ulkonäköä. Kuvailua on kaikkialla ympäristössämme; mm. mainoksissa, uutisissa, kuulutuksissa, piparkakkutalon koontiohjeissa ja ihmisten välisessä dialogissa. Kuvailun avulla vastataan kysymykseen, miltä joku näyttää, kuulostaa tai tekee. Tiedostetulla kuvailulla jaetaan tietoa visuaalisesta ja auditiivisesta ympäristöstä tai kohteista. Kuvailu selkiyttää ympäristössä olevaa ja tapahtuvaa, jolloin asiayhteydet hahmottuvat helpommin. Kuvailulla pyritään saamaan kokonaisvaikutelma kohteesta, jolloin ne pystytään paremmin hallitsemaan ympäristön tapahtumien ollessa tiedossa. Kuvailu täydentää henkilön aistihavaintoja, se tukee näköhavaintoja antaen vahvistusta nähdylle ja antaa tietoa kosketushavainnon tueksi. Kuvailu myös tukee kontaktin saamista ympäristön kohteisiin ja sosiaalisissa tilanteissa. Tilaan orientoitumista lisää, kun henkilö saa tietoa ympäristöstä, tilasta, esineistä ja niiden sijoittumisesta, ihmisistä ja heidän reaktioistaan sekä ilmapiiristä. Kuvailussa saatua tietoa voidaan käyttää toiminnan pohjana. Kuvailun avulla ympäristön perusasiat ovat hallinnassa, yksilön itsenäisyys, tietoisuus ja toiminnan valinnan mahdollisuudet lisääntyvät (Lahtinen, Palmer & Lahtinen ,12). Kuvailu avartaa visuaalista maailmankuvaa ja sen avulla voidaan sokean henkilön kanssa puhua myös näkemiseen liittyvistä asioista kuten väreistä, kohteen kauneudesta tai rumuudesta. Näkövammaisille henkilöille on myös rohjettava kuvailla ja tulkita näkemäänsä, koska jos kaikki näkyvä on valmiiksi suodatettua, ei sokea koe oivaltamisen iloa. Ympäristöstä voidaan poimia kuvailtavaksi kaikkea visuaalista, mutta varsinkin muuttuvat tilanteet aiheuttavat tarvetta kuvailulle. Kuvailun voidaan ajatella olevan yleisen, fyysisen, henkilökohtaisen sekä sosiaalisen tilan ja toiminnan kuvailua, jossa visuaalinen, auditiivinen ja muu aistitieto jaetaan kielellisesti tai muussa sovitussa muodossa (mm. kosketus tai liike) (Lahtinen, Palmer & Lahtinen ). Näkövammaisten kanssa toimimisessa pätee tietynlaiset lainalaisuudet ympäristössä, jossa on myös muita ihmisiä. Näkövammaiselle on kerrottava, esimerkiksi mainitsemalla hänen nimi tai pienellä kosketuksella, että hänelle puhutaan tai asia koski häntä. Nimen sanominen tai kosketus on kuin katsekontakti, jonka luomme. Kuvailun lisäksi terapeutilla täytyy olla kyky soveltaa harjoituksia tai tehtäviä. Monet testit tai mittaukset on suunniteltu näkeville ja niiden soveltaminen sokealle vaatii perehtymistä. Lähinnä siksi, että ettei terapeutti tee liikaa sokean puolesta, jolloin oikea fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen tai sosiaalinen taso jää näkemättä. Henkilökohtaisesta opetuksen ja kuntoutuksen suunnitelmasta (HOJKS) löytyy usein monta tarvittavaa apuvälinettä tai oppimisen tekniikkaa eri oppiaineissa tai toiminta-alueissa. Ratsastusterapiassa voi hyödyntää esimerkiksi pistekirjoituksen harjoittelua hevosten ruokinta-ohjeiden laatimisella ja matematiikkaa ruokinta-ohjeita noudattamalla. Digisanelinta voi hyödyntää tallentamaan jotkut merkitykselliset äänet tai tapahtumat (mm. porkkanan syönti tai ensimmäiset raviaskeleet), tai puhelinen navigointiohjelmia maastoreitin opettelussa. Hevosen kanssa suorassa kontaktissa ja vuorovaikutuksessa toimii kuitenkin ihmisen keho, joten kehotietoisuus on sokean ratsastusterapiassa aina keskiössä.

24 20 Sokeille opetetaan jo varhaisessa vaiheessa kellotaulun mukainen suunnistautuminen ja etsiminen (Törrönen& Onnela ). Kellotaulua voi käyttää myös ratsastusterapiassa monessa eri tilanteessa. Kellotauluperiaate on yksinkertainen, mutta hyvin kuvaava. Kellotaulussa sokea on kellon keskellä ja suuntaa ottaessa voin sanoa Lähde kävelemään kello kahteen. Eli toisin sanoen loivasti oikealle. Tai että Koira juoksee meitä kohti kello viidestä, Harjapakin löydät lattialta kello kymmenen kohdalta. Ennen kellotaulun käyttöä harjoituksissa on tietenkin varmistettava, että asiakas osaa toimia kellotauluperiaatteen mukaisesti. Ratsastusterapiatilanteessa avustaja ei voi olla pelkästään näkymätön, vaan jos hän on läsnä, niin hänen täytyy myös olla keskusteleva ja hänen toimensa tulee osata kuvailla, jotta sokealla on realistinen kuva mm. omista taidoista tai kehonhallinnasta, tällöin myös oppimista voi tapahtua. Kokenut ja hyvin hevosen tunteva avustaja pystyy olemaan myös terapeutin apuna tulkitsemassa hevosen signaaleja kuntoutujasta. Kun terapiakolmiossa on terapeutin ja hevosen lisäksi myös avustaja, on puheessa käytävä ilmi, ketä milloinkin puhutellaan: Temppis (hevonen), EI, Tiina (avustaja), varo kuoppaa, Jaakko (kuntoutuja), ota ohjat. 7. Ratsastusterapian menetelmiä 7.1. Valmistelevat harjoitukset Sokean prosessimaiseen oppimiseen, liikkumistaitoon ja kokonaisuuden hahmottamiseen on tärkeää pitää tiettyjä ratsastusterapian osa-alueita mahdollisimman stabiilina. Koska tavarat katoavat kun ne vaihtavat paikkaa, on selkeää, että ne on noudettavissa aina samasta paikasta ja alkuvalmistelut tehdään samassa paikassa. Kokonaiskuntoutuksen näkökulmasta tämä ohjaa sokeita nuoria myös itsenäisen elämisen taitojen hallinnassa. Alkuvalmistelut ovat hevosen harjaamisessa, varustamisessa ja taluttamisessa. Usein haen sokean kanssa hevosen tarhasta terapiaa varten. Kaikkia näitä alkuvalmisteluita pidän tärkeänä kokonaiskuvan hahmottamiseksi ja vuorovaikutustaitoja edistävänä. Hevosen harjaamisessa käytän sokean kanssa ns. katsovaa/ etsivää kättä. Eli hevosen vasenta puolta harjatessa harja on vasemmassa kädessä ja oikea käsi kulkee edellä katsoen, miten päin karva on ja missä on likaa. Tämä tukee myös käsien bilateraalista koordinaatiota. Samalla harjaton käsi pitää hevoseen haptiilisen kontaktin, eikä hevonen katoa ja sen liikehdintää pystyy paremmin ennakoimaan. Hevosen varustamisessa korostuu sekä karkea- että hienomotoriikka. Tarvitaan koko kehon koordinaatiota, että saadaan satulahuovat ja vyöt paikoilleen ja hienomotoriikkaa soljissa ja lukoissa. Suitsien laitto vaatii myös bilateraalista koordinaatiota.

25 21 Käsien bilateraalinen yhteistyö Hienomotoriikan tukeminen

26 22 Etsivä käsi Toiminnan struktuuri: Harjaus aloitetaan korvista ja lopetetaan takakavioon

27 Ohjas-ajo Ohjasajo on paras keino sokean symmetrian havainnollistamisessa. Koulutetun hevosen konkreettinen palaute ratsastajalle itselleen antaa oppimisen kokemuksia. Taluttaessa hevonen nojaa kuitenkin aina jonkin verran taluttajaansa, joten ohjasajossa hevosen liikkeeseen ja symmetriaan pystyy vaikuttaa mielestäni parhaiten. Ohjastaja voi olla siinä tapauksessa terapeutti itse, jos asiakkaalle riittää sanallinen fasilitointi. Mutta jos turvallisuus tai konkreettinen fasilitointi on tarpeen, on kokenut ohjastaja arvokas, jonka kanssa terapeutti voi tehdä yhteistyötä. Ohjasajossa avustaja ohjaa hevosta takaa, jolloin terapeutille jää hyvin tilaa havainnoille ja fasilitoinnille.

28 24 Ohjasajossa avustaja pystyy hyvin säätelemään hevosen suoruutta, kokoamisastetta ja liikkeen tempoa. Ohjasajossa voi myös hyödyntää mielikuvaa itsenäisestä ratsastamisesta

29 Tandem Tandemratsastuksessa yksi tärkeimmistä asioista on psyykkisen turvallisuuden luominen. Lasten ja nuorten kohdalla, jossa näkökyky menetetään vamman tai sairauden vuoksi äkillisesti, tulee keholliseen toimintaan epävarmuutta ja arkuutta ja liikkumisesta tulee epämiellyttävää. Tandemratsastuksessa aikuisen läsnäolo tuo liikkeisiin psyykkistä turvallisuutta ja liikkeiden fasilitointi on helpompaa. Tandemratsastuksessa on kuitenkin omat lainalaisuutensa. Terapeutin ja kuntoutujan yhteispaino ei saa ylittää hevosen sallimaa painorajaa. Eettisyys hevosta kohtaan, sekä turvallisuusnäkökohdat täytyy terapeutin arvioida aina tapauskohtaisesti. Psyykkisen turvallisuuden luominen antaa mahdollisuuden rentoutumiselle

30 26 Fasilitointi on helpompaa Liikkeelle lähtö

31 27 Hartiat rennoksi Käsien kannattelua

32 Vikellys ja juoksutus Vikellyksen merkitys sokean ratsastusterapiassa on kehonhallintaa suhteessa ympyrällä ratsastamisen haasteeseen, eli keskipakoisvoiman hallintaan. Se vaatii keskivartalon, eli ryhtiä ylläpitävien lihasten aktivointia, avaruudellisten käsitteiden hahmottamista sekä riittävää itseluottamusta irrottautua kauemmaksi. Vikellys ja liinassa työskentely antaa taas uuden mahdollisuuden hevosen ja ratsastajan vuorovaikutukselle. Ensin mietitään kumpaan kierrokseen hevonen kulkee ja mitä se ratsastajalta vaatii.

33 29 Kehonhahmotus- ja tasapainonhallintaharjoituksia Rentoutuminen lopuksi

34 30 Hevosta juoksuttaessa sokea voi olla myös hyvässä vuorovaikutuksessa hevosen kanssa, vaikka konkreettisesti välissä on pitkä liina. Liina antaa sokealle tuntoaistin avulla tiedon siitä missä hevonen kulkee ja kuuloaisti tiedostaa hevosen liikkeen. Juoksutuksessa on nonverbaalin kehonkielen lisäksi tärkeätä hallita äänen ei sävyt ja oikea selkeä hevoselle opetettu kieli. Juoksutus on erittäin antoisa työmenetelmä, jossa sokea pääsee tuntemaan ja kuulemaan esimerkiksi ravin ja laukan rytmin, ennen kuin kokeilee niitä selästä käsin. Juoksutus on myös hyvä harjoitus silloin, jos asiakkaalla on valikoivaa mutismia, haasteita äänenkäytössä (joko hallitsevaa tai arkaa puhetta). Tai harjoituksena silloin kun mietitään, että millaista äänensävyä käytetään kun kannustetaan tai rauhoitetaan (mielenlukutaitoa). Asiakas kuulolla, missä Temppis menee 7.5. Käsihevonen Maastossa ratsastaminen antaa hyvät mahdollisuudet harjaannuttaa proprioseptiota. Koska sokea ei voi visuaalisesti valmistautua tuleviin maaston vaihteluihin, täytyy hänellä kehittyä hyvä asento- ja liikeaisti, jolla hän mukautuu hevosen liikkeisiin vaihtelevassa maastossa. Tätä samaa taitoa tarvitaan ihan jokapäiväisessä liikkumisessa. Hyvät käsihevoset antavat sokealle ja hänen terapeutilleen mahdollisuuden päästä mm. maastoon sekä harjoitella ravin ratsastamista. Käsihevosella siis tarkoitetaan sitä, että terapeutilla ja asiakkaalla on molemmilla hevoset ja asiakkaan hevonen on kytketty terapeutin hevoseen (käytännössä terapeutti pitää kiinni asiakashevosen riimunnarusta). Vaikka ratsastusterapeutti onkin pitkän matkan juoksija ja ikuinen ikiliikkuja, niin hyvän käsihevosyhdistelmän kanssa ravin harjoitteleminen on mielekkäämpää. Sokean on tärkeä löytää ravin rytmi, eikä lyhyet kiihdytykset palvele siinä tarkoitusta.

35 Itsenäinen ratsastaminen Itsenäiseen ratsastukseen voidaan myös terapiassa päätyä, jos terapiasuhde on riittävän pitkä taatakseen itsenäisen ratsastamisen turvallisuuden. Itsenäinen ratsastaminen vaatii sokealta hyvää symmetriaa, kehonhallintaa ja hyviä suunnistautumisen ja liikkumisen elementtejä. Itsenäisesti ratsastavan sokean täytyy osata suoraan kulkeminen myös teoriassa ja tunnistaa oman kehonsa haasteet. Näkevät voivat ohjata hevosta kulkemaan suoraan kohti päämäärää vaikka istuisivat hieman vinosti, mutta sokean on ohjattava hevosta symmetrisesti istunnalla. Äänimajakoita hyödyntämällä voidaan ratsastaa kohteeseen, mutta hyvien äänimajakoiden löytäminen on haasteellista. Paras äänimajakka on ihminen. Sokean itsenäinen ratsastaminen vaatii paljon myös ympäristöltä. Akustisesti paras vaihtoehto on maneesi. Sokea ratsastaa tuttua maneesia ympäri käyttäen apunaan kaikujen ja äänimajakoiden lisäksi myös askelmääriä. Vaatii todellista taitoa hallita oma keho, hevosen suoruus, kohde ja askelmäärät. Kuinka monta käyntiaskelta tässä tempossa menee pitkälle sivulle, ennen kuin pitää kääntää kulmassa, kulma täytyy ratsastaa riittävän syvälle ja hevonen taivuttaa oikein, ettei se taivu liikaa ja eksy keskelle maneesia. Vaikka sokean itsenäisellä ratsastuksella voidaan tähdätä myös urheilullisesti vammaisratsastukseen, on siinä paljon terapeuttisia elementtejä kasvuun ja kehitykseen niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin Tallityöt Tallitöitä voi käyttää myös osana ratsastusterapiaa, jos niistä löytää sellaisia harjoitteita, jotka sopivat terapian tavoitteisiin. Yksipyöräisten kottikärryjen työntäminen on sokealle erittäin haastavaa, samoin itsenäinen lapiointi kohteeseen (esim. kottikäryyn). Karsinan siivous ilman näköaistia on aika turhauttavaa ja harvoin kovin motivoivaa. Sen sijaan heinäpaalien ja vesisankojen kantaminen voidaan tehdä yhdessä/ opastuksessa. Ruokien annostelu kuuluu lähes aina ohjelmaan jossain vaiheessa terapiaa. Ruokien annostelussa käydään läpi mittayksiköitä, lasketaan määriä ja sovelletaan ohjeita käytäntöön. Ruokien annostelussa haaste sokealla on saada mitta-astiaan ruokaa/vettä, niin että aine pysyy mitassa. Tämä kehittää avaruudellisten käsitteiden hallintaa (sisällä, päällä, alla, ylös, alas yms.) sekä tukee hyvin bilateraalista käsien käyttöä. Jotta tehtävä saadaan suoritettua mahdollisimman itsenäisesti omatoimisuutta tukien voi ruoka-ohjeet, ruoka-astiat ja rehuastiat olla pistekirjoituksella. Ennen ruokien annostelun aloittamista sokea voi itse laittaa sangot haluttuun järjestykseen, koska pääasia on että hän itse muistaa missä järjestyksessä astiat ovat.

36 32 Ruuan mittaaminen Veden mittaaminen ja mittayksiköiden tarkastelua (10 dl = 1 litra)

37 33 8. Pohdinta Ensin haluaisin kiittää Jussi Koskelaa videoinnista, valokuvauksesta ja teknisestä tuesta koko opiskeluprojektin aikana. Ilman Jussia olisin ollut helisemässä tämän tekniikan kanssa. Sekä Virpi Palosta ja Tiina Juvosta avustamisesta, koska ilman päteviä avustajia en olisi havainnoinut näin paljon uusia asioita ja saanut keskittyä lapsiin ja nuoriin näin täysipainoisesti. Terapeutin, avustajan ja ihanien hevosteni yhteistyötä voi kuvata kunnioittavaksi ja välillä jopa harmoniseksi mielenlukutaidoksi, jota on ilo ollut kapelimestarina johtaa. Tämän työn kuvissa esiintyvät 6-vuotias suomenpienhevostamma Tempotiina Temppis ja 22-vuotias suomenhevostamma Tulipunakukka Kukka, Kukkis, joiden kasvamista terapiahevosiksi olen vaalinut äärimmäisyyksiin asti. Paljon on ollut huolta ja murhetta molempien nelijalkaisten työkavereiden terveydestä, mutta tällä hetkellä kaikki näyttäisi olevan parhain päin. Elämä on täynnä valintoja, myös terapeutilla. Ja joskus kannattaa ottaa riskejä, jotta löytää tasapainon. Opiskelun alkaessa olin töissä Jyväskylä näkövammaisten koulussa, sittemmin Onerva Mäen koulussa ja nyt Oppimis- ja ohjauskeskus Varteri, Onervassa. Katuosoite on sama, työkaverit ja esimies on sama, oppilaat vaan välillä vähän vaihtuu, kun uusia tulee ja vanhat saatetaan maailmalle. Toivottavasti ja tietääkseni olen voinut omalla osaamisellani auttaa montaa sokeaa lasta ja nuorta löytämään oman kehonsa haasteet ja luomaan tervettä itseluottamusta elämän tielle. Arjen kuntoutuksen tärkeys ja ratsastusterapian siirtovaikutus näkyy työssäni konsultoivana työotteena niin oppilaskodin, huoltajien kuin opetuksen ja kuntoutuksenkin kanssa. Vaikka työni onkin välillä yksinäistä puurtamista joskus hieman haasteellisissakin olosuhteissa, on minulla ympärilläni moniammatillinen tiimi, jonka puoleen voin tarvittaessa kääntyä. Omaa ammattitaitoa täytyy koko ajan kehittää ja pitää yllä, mutta sitä pitää myös uskaltaa markkinoida ja todentaa; se on sitä, mitä olen tässä oman matkani varrella oppinut. Toivottavasti voin tulevaisuudessa olla avuksi muille terapeuteille tai avustajille, joilla on sokeita asiakkaita koska ohjauskäynnit ovat yksi Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onervan palveluita. Itse työ, Keppi ja Hevonen- opas sokean ratsastusterapiaan sai ideansa jo opintojeni alkuvaiheessa, kun esimieheni kanssa mietimme, että miten saisin osaamiselleni näkyvyyttä. Olen saanut tehdä opintoni työnantajani tuella, joten myös sen vuoksi opas tai julkaisu Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onervan nimissä on suotavaa. Tällaisenaan opas ei julkiseen jakoon lähde, vaan siitä muokataan vielä edustuskelpoinen paketti kevään 2016 aikana. Itselleni oppaan tekeminen tuonut lisää ammatillista syvyyttä sokean kanssa toimimiseen ja taas kerran sitä teoriapohjaa. Jo pitkähkön työurani aikana on paljon sellaisia asioita joita vaan tekee, mutta nyt niille on taas pitänyt löytää tausta. Vammaisratsastuksen ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan osuus jäi tähän työhön vähän irralliseksi, mutta sen osuus tulee sitten enemmän näkyviin valmiissa oppaassa. Lähinnä haluan näillä selvennyksillä kertoa sekä ostaja- että kuluttajataholle mitä palvelua he käyttävät ja miksi.

38 34 Liitteet: Liite 1. Kuvauslupa Lähteet: Lahtinen, R. & Palmer, R. & Lahtinen, M Aisti Kuvailu. Art-Print oy, Helsinki, Mattila-rautiainen, S. (toim.) Ratsastusterapia. PS-kustannnus, Juva Takala, M. & Kontu, E. (toim.) Näkökulmia näkövammaisten opetukseen. WS Bookwell. Juva Rintala, P. & Huovinen, T. & Niemelä, S Soveltava Liikunta. Liikuntatieteen seura. Tammerprint oy, Tampere, ( ) ( ) ( )