LENINGRAD, NEW YORK SARASTE AHONEN JUKKA-PEKKA JOONAS PE / FRE / FRI 15 / 03 /

Transkriptio

1 LENINGRAD, NEW YORK PE / FRE / FRI 15 / 03 / HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE JUKKA-PEKKA SARASTE JOONAS AHONEN

2 Pianokonsertto GEORGE GERSHWIN 2 Venäjänjuutalaisen perheen vesa George Gershwin ( ) loi musiikissaan jazzin ja konserttimusiikin elementeistä ennenkuulumattoman yhdistelmän. Nykyään moinen tyylicocktail herättäisi tuskin huomiota saati moitteita, mutta Gershwinin saama jättimäinen suosio nosti myös hänen vastustajansa jaloilleen. Yhtäältä häntä ihailtiin, mutta etenkin tyylilajien rajoja vartioivan kansanosan keskuudessa viihdemusiikin käyttö koettiin alatyyliseksi. Samanlaista kohtelua sai Gershwinin suuri ihailija ja työn jatkaja Leonard Bernstein, jonka sukkulointi kulttuurikentän eri karsinoissa koettiin vähintäänkin ongelmalliseksi. Gershwiniä myös luultiin itseoppineeksi amatööriksi, joka hankki soittotaitonsa vain musiikkiliikkeiden pianoja pimputtamalla ja ihan vahingossa päätyi teattereiden iskelmänikkariksi. Gershwiniä moinen imarteli, ja hän myös itse ruokki huhuja katujen korkeakoulusta valmistuneesta torimuusikosta kirkastaakseen imagoaan taiderinkien ulkopuolisena toisinajattelijana. Totta puhuen hän oli saanut yliopistotason yksityisopetusta poikavuosista asti, ja nimekkäät säveltäjät Maurice Ravelista Nadia Boulangeriin ja Arnold Schönbergiin joutuivat jopa kieltäytymään hänen pyytämistään sävellystunneista, jotteivät pilaisi hänen persoonalliseksi kehittynyttä tyyliään. Pianokonsertto (1925) on Gershwinin ensimmäinen itse orkestroitu teos, kiistattoman taitavasti tehty sävellys ja iso kehitysaskel edellisen teoksen, Rhapsody in Bluen yksinkertaisesta, lähinnä kekseliäisiin melodioihin perustuvasta kokonaisuudesta. Moni kuvitteli, että Rhapsody oli pelkkä onnenkantamoinen. No, minäpä ajattelin näytttää, että tavaraa kyllä riittää, Gershwin kommentoi. Kantaesityksessä jotain Rhapsodyn kaltaista odottanut yleisö joutui pettymään, eikä teos ole koskaan saanut ansaitsemaansa suosiota konserttisaleissa, vaikka sekä Sergei Rahmaninov että Ravel antoivat sille korkeimman mahdollisen tunnustuksen säveltämällä omat myöhäiset konserttonsa gershwiniläisen hybridityylin innoittamana. Katkelmallisesta Rhapsodysta poiketen pianokonsertto on klassisesti kolmiosainen teos, jossa hidasta keskiosaa reunustavat nopeat allegrot.

3 Pietari Pariisi - säveltäjäystävyyksiä yli rajojen Helsingin kaupunginorkesterin kamarikokoonpano soittaa parhaita paloja lukujen vaihteen ranskalaisesta ja venäläisestä kamarimusiikista. Yliopiston juhlasalissa kuullaan musiikkia Debussylta, Stravinskylta, Tšaikovskilta ja Saint-Saënsilta. Helsingin yliopiston juhlasali, Unioninkatu 34 LA KLO Liput 17,50 / 15,50 / 6 (sis. käsittelykulun) p (1,98 /min + pvm) 3

4 Sinfonia nro 4 DMITRI ŠOSTAKOVITŠ 4 Seikat, jotka johtivat Dmitri Šostakovitšin ( ) neljännen sinfonian (1936) hyllyttämiseen 25 vuodeksi, paljastavat Stalinin kulttuuripolitiikan karmeuden kaikilla tasoilla. Yhtäältä Šostakovitšin nousu kulttuuripiirien eliittiin merkitsi loisteliasta uraa, toisaalta yhä näkyvämpi asema säveltaiteen jalustalla merkitsi pudotusta aina vain korkeammalta ja kivuliaammin. Eikä hän ollut ensimmäinen. Nikolai Roslavets savustettiin maaseudulle, Alexandr Mosolov vangittiin, Gavriil Popov peloteltiin puudeliksi. Šostakovitšia säästeltiin. Kun Pultti (1931), työläisarkea liian satiirisesti käsitellyt baletti, vedettiin ohjelmistosta, syntipukiksi uhrattiin säveltäjän sijasta ohjaaja Fjodor Lopuhov. Mutta vuonna 1936 tuli Šostakovitšin vuoro. Ensin Stalin näki valtavan suositun oopperan Mtsenskin piirikunnan Lady Mcbethin ja saneli Pravdaan surullisen kuuluisan kirjoituksen Sekasotkua musiikin asemesta, ja vain kymmenen päivää myöhemmin Pravda haukkui niinikään yleisön rakastaman baletin Kirkas puro. Sen libretisti Adrian Pjotrovski teloitettiin vuonna On ilmeistä, että Stalinin raivoa ruokkivat musiikin sijaan teosten juonet ja lavatapahtumat, mutta varmuuden vuoksi Neuvostosäveltäjäin yhdistys päätti puuttua Šostakovitšin taiteeseen. Herrojen kanssa käydyn keskustelun perusteella Šostakovitš näki parhaaksi vetää neljäs sinfoniasa pois kantaesityksestä viime hetkellä vedoten sen grandiosomaniaan ja aikansa eläneeseen tyylilliseen ideaaliin. Teoksen suurin rikos oli jatkaa Lady Mcbethin väkivaltaisuutta väkevine vaskijaksoineen. Sen melodioita ei voi laulaa, sen harmoniat ovat monimutkaisia, se ei kantanut korttaan kansallisen kulttuuriohjelman kekoon, se oli kokeellinen ja yksilöllinen ja viimeinen teos, jonka Šostakovitš saattoi säveltää tuntematta kommunistikätyrien näkymätöntä kättä kynänsä tyvessä. Vähän ennen kuolemaansa Šostakovits muisteli: Olisinko ollut toisenlainen ilman puoluekuria? Todennäköisesti. Epäilemättä olisin säilyttänyt neljännessä sinfoniassa seuraamani suunnan vahvempana ja terävämpänä. Olisin ollut loisteliaampi, käyttänyt sarkastisempaa tyyliä. Olisin voinut esittää ajatukseni avoimemmin joutumatta tyytymään niiden naamioimiseen. Olisin kirjoittanut puhtaampaa musiikkia.

5 VISUAALINEN ALKUSOITTO AV-arkki, Nykytaiteen museo Kiasma ja Helsingin kaupunginorkesteri tuovat kotimaista videotaidetta Musiikkitalon mediaseinälle. Pohjoismaiden suurimmalla digitaalisella näytöllä nähdään kuukausittain vaihtuva videoteos juuri ennen alkamassa olevaa HKO:n konserttia. Kunkin taiteilijan teosta esitetään mediaseinällä nonstop-muotoisesti kymmenen minuutin ajan. IIU SUSIRAJA Hampurilainen (2015; kesto 04:08 min.) Iiu Susirajan valokuvat ja videot päivittävät feministisen taiteen 2000-luvulle välineinään ronski huumori, arjesta ja ihmissuhteista kumpuavat aiheet. Videossaan Hampurilainen (2015) Susiraja lähettää terveiset exälle pusertamalla tekstin you pihvin pintaan ennen kuin haukkaa ison palan purilaisen kyljestä. Videon yhteyteen hän liittää heippa-kirjeen, jossa toteaa, että näin on parempi. Susiraja tekee valokuvia ja videoita, joissa hän usein esiintyy itse. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisista omakuvista, enemmänkin performansseista. Taiteilija asettuu kameran eteen korostetun tavallisissa ympäristöissä mukanaan kodin esineitä, vaatteita, siivousvälineitä tai ruokatarvikkeita, joita hän käyttää väärin ja odottamattomilla tavoilla. Susirajalle ruoka on taiteen materiaali siinä missä maali tai savi jollekulle toiselle. Susiraja kommentoi sekä ruokakulttuuria että naiseuteen kohdistuvia odotuksia. ESITYSAJAT 1.3. / 7.3. / / / /

6 JUKKA-PEKKA SARASTE Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) aloitti menestyksellisen musiikillisen taipaleensa ensin pianistina ja sitten viulistina legendaarisen Heimo Haiton opissa. Kurinalaisempaan työskentelyyn hän oppi Helsingin kaupunginorkesterin entisen konserttimestarin Naum Levinin ohjauksessa. Jo alle kouluikäisenä hän harjoitteli orkesterinjohtoa äänilevyjen ääressä äitinsä sukkapuikko kädessään, mutta orkesteriuransa hän aloitti Lahden kaupunginorkesterin viulistina. Helsinkiin muutettuaan Saraste vaihtoi Radion sinfoniaorkesteriin, ja opiskeli samalla Sibelius-Akatemiassa Anja Ignatiuksen johdolla. Kapellimestariopinnot Jorma Panulan tähtitehtaaksi osoittautuneella luokalla olivat hedelmällisiä, ja Sarasteen viulu vaihtui pian tahtipuikoksi. Vuonna 1985 alkanut päävierailijakiinnitys Radion sinfoniaorkesterissa jatkui vuonna 1987 ylikapellimestarinimityksellä, joka kesti aina vuoteen 2001 saakka. Samaan aikaan hän johti Skotlantilaista kamariorkesteria ( ) ja Toronton sinfoniaorkesteria ( ). Oslon filharmonista orkesteria hän johti vuodet , jonka jälkeen hänet nimitettiin orkesterin historian ensimmäiseksi kunniakapellimestariksi. Vuodesta 2010 lähtien Saraste on toiminut Kölnissä WDR:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Kotimaassaan hän toimii Suomalaisen kamariorkesterin taiteellisena johtajana, ja helsinkiläisyleisö onkin saanut nauttia heidän konsertoinnistaan viime vuosina useasti mm. pianisti Radu Lupun soittaessa solistina. Hän on myös Tammisaaren kesäkonserttien taiteellinen johtaja. Saraste on saanut huomattavia tunnustuksia taiteellisesta työstään, mm. Pro Finlandia - ja Jean Sibelius -mitalit sekä Säveltaiteen valtionpalkinnon. Kunniatohtoriksi hänet on nimitetty sekä Sibelius- Akatemiassa että Yorkin yliopistossa Torontossa. Saraste tunnetaan ahkeruuden ja määrätietoisuuden puolestapuhujana, jonka tinkimättömällä tarkkuudella ja vähäsanaisen nokkelalla huumorilla hoidetut harjoitukset johtavat elämyksellisiin konserttikokemuksiin. Seuraa Jukka-Pekka Sarastetta 6

7 JUKKA-PEKKA SARASTE FELIX BROEDE 7

8 JOONAS AHONEN Uusi musiikki iski jo 10-vuotiaan Joonas Ahosen (s. 1984) tajuntaan, mutta kun hän teininä pääsi Sibelius-Akatemiaan Tuija Hakkilan ja myöhemmin Liisa Pohjolan oppiin, hän joutui tutustumaan muihinkin musiikin tyylisuuntiin aina varhaisbarokista romantiikkaan. Onneksi, hän muistelee nyt, sillä nykyään Ahonen soittaa mielellään myös klassismin teoksia, ennen kaikkea Beethovenia. Painopiste pysyy silti vahvasti ajassa kiinni. Maineikkaan Klangforum Wien -ensemblen jäsenenä Ahonen myös opettaa Grazin musiikkiyliopiston nykymusiikkiohjelmassa. Ahosella on yhteistä historiaa Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Kun hän viimeksi esiintyi orkesterin solistina vuonna 2007, hän soitti Mozartin c-molli-konserton, vuonna 2002 hän soitti Maj Lind -kilpailun finaalissa Paul Hindemithin pianokonserton, ja saman vuoden itsenäisyyspäivänä Einar Englundin ensimmäisen konserton. Tänä iltana Ahonen esittää ensimmäistä kertaa George Gershwinin pianokonserton. Uudemman musiikin säveltäjistä Ahonen onkin profiloitunut erityisesti amerikkalaisiin, kuten Conlon Nancarrow iin, Morton Feldmaniin ja etenkin Charles Ivesiin, jonka teoksia hän on myös levyttänyt BIS-yhtiölle. Amerikka-keskeisyys on silti sattumaa, mutta yhteisiäkin nimittäjiä löytyy. Amerikkalaisessa musiikissa kiinnostaa tietty epäakateemisuus. Verrataan vaikka aikalaisia Charles Ivesia ja Arnold Schönbergiä. Tietenkään se ei ole mustavalkoista, mutta tuntuu, että Euroopassa on oltu tietoisempia omasta asemasta musiikinhistoriallisessa jatkumossa. Gershwin ei juuri liene vaivannut päätään viitekehyksillä, vaan on antanut pianokonserttonsa estoitta piirtyä 1920-luvun Yhdysvaltojen soivaksi kuvaksi, Ahonen kertoo. Pianistin suhtautuminen konserttosoittamiseen ei muutu, vaikka Gershwinin tyyli noudattaa eurooppalaisen perinteen lisäksi jazzia. Tietenkin jazzmusiikin tuntemus on eduksi, mutta konserton stemma on niin sanotusti läpikirjoitettu. Vapaudet, joita voi halutessaan ottaa, ovat periaatteessa saman tyyppisiä kuin vaikkapa Mozartin konsertoissa. Seuraa Joonas Ahosta 8

9 JOONAS AHONEN ALBERT SCOMA 9

10 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen syksyllä 2016 käynnistynyt kautensa jatkuu kevääseen Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 10

11 GEORGE GERSHWIN Pianokonsert George Gershwin ( ), som föddes till en ryskjudisk familj, skapade i sin musik en aldrig tidigare hörd syntes av jazz och konsertmusik. Numera torde ingen reagera på en stilcocktail av detta slag. Gershwins stora framgångar tilltalade dock inte hans motståndare, stilpuristerna, som tyckte att allt som hänvisade till underhållningsmusik var värdelöst. Ett motsvarande bemötande drabbade Leonard Bernstein som beundrade Gershwin och fortsatte på dennes stilistiska linje. På sina håll uppfattades Bernsteins fria vandring över stilgränserna som något minst sagt problematiskt. Man trodde dessutom att Gershwin var en självlärd amatör som lärt sig spela piano genom att plinka på instrument i musikbutiker och helt av misstag blivit en tonsättare av evergreens. Detta smickrade Gershwin, som själv aktivt bidrog till att skapa sig en image som en oliktänkare som tagit sin musikexamen på gatorna istället för i en högskola. I själva verket hade han ända sedan pojkåren studerat musik privat och hade alla kvalifikationer. Då han vände sig till ryktbara tonsättare från Ravel och Nadia Boulanger till Schönberg för att få kompositionslektioner sade de alla nej. De menade att de bara skulle ha fördärvat Gershwins färdigt personliga tonspråk. Pianokonserten (1925) var det första verk som Gershwin orkestrerade helt själv. Konserten är otvivelaktigt skickligt skriven, och den innebär ett stort steg framåt i jämförelse med Rhapsody in Blue som var simpel i formstruktur men fungerade tack var sina uppfinningsrika melodier. Gershwin kommenterade: Många trodde att rapsodin var ett ensamt lyckokast. Nå, jag tänkte att jag skall visa att jag ännu har mycket mera att bjuda på. Uruppförandet blev dock ingen stor succé, och verket har aldrig fått en verklig position i konsertsalarna - detta trots att både Rachmaninov och Ravel gav verket högsta möjliga beröm genom att imitera dess hybridstil i sina egna, sena pianokonserter. Till skillnad från den fragmentariskt formade Rhapsody in Blue är pianokonserten på ett klassiskt vis skriven i tre satser så, att en långsam mellansats ramas in av två snabba allegron. DMITRIJ SJOSTAKOVITJ Symfoni nr 4 De faktorer som ledde till att Dmitrij Sjostakovitjs ( ) fjärde symfoni (1936) förblev ospelad i hela 25 år avslöjar gräsligheten i Stalins kulturpolitik. Att Sjostakovitj lyftes upp till kultureliten förde å ena sidan med sig en strålande karriär, å andra sidan en såpass synlig position att ett återkommande 11

12 störtande ned från den fick en desto tyngre effekt. Sjostakovitj var inte den första sovjettonsättare som råkade illa ut. Nikolaj Roslavets tvingades flytta ut på landsbygden, Alexander Mossolov fängslades och Gavriil Popov skrämdes upp att krypa till korset. Sjostakovitj behandlades annorlunda. Baletten Bulten (1931) drogs tillbaka därför att den behandlade arbetarens vardag med alltför stor sarkasm. Den som offrades var dock regissören Fjodor Lopuhov, inte tonsättaren. Sjostakovitj attackerades först år Stalin såg den otroligt populära operan Lady Macbeth från Mtsensk och dikterade den i Pravda tryckta ökända artikeln Oreda istället för musik. Tio dagar senare skällde Pravda ut den likaledes framgångsrika baletten Den klara bäcken. Dess librettoförfattare Adrian Pjotrovskij avrättades år Det är uppenbart att Stalins vrede inte väcktes av musiken utan av verkens handlingar och de sceniska händelserna. För säkerhets skull valde Tonsättarförbundet dock att fokusera på Sjostakovitjs tonkonst. Efter ett samtal med höga herrar fann Sjostakovitj det klokast att dra tillbaka sin fjärde symfoni kort före uruppförandet, skyllande på grandiosomani och ett föråldrat stilideal. Verkets största brott var att det vidareutvecklade Lady Macbeths våldsamma uttryck och kraftfulla bleckutbrott. Melodierna går inte att sjunga och harmonierna är komplexa. Symfonin är experimentell och individuell, raka motsatsen till ett verk som lämpar sig ett nationellt kulturprogram. Det blev det sista verk Sjostakovitj kunde skriva utan känna en osynlig men ständigt närvarande press från kommunismens hantlangares sida. Kort före sin död erinrade sig Sjostakovitj: Ni frågar om jag skulle ha skrivit en annan typs musik om det inte hade varit för partiets vägledning? Ja, sannolikt. Utan tvivel skulle jag ha fortsatt på den fjärde symfonis linje, och det i en starkare och skarpare form. Jag skulle ha skrivit mera briljant, använt mera sarkasm, utryckt mina idéer helt öppet istället för att tvingas maskera dem. Jag skulle ha komponerat mera absolut musik. 12 JUKKA-PEKKA SARASTE Jukka-Pekka Saraste (f. 1956) spelade först piano. Violin började han spela under ledning av först den legendariske Heimo Haitto, sedan Helsingfors stadsorkesters förra konsertmästare Naum Levin. Sin orkesterkarriär inledde Saraste som violinist i Lahtis stadsorkester. Då han flyttade till Helsingfors för att spela i Radions symfoniorkester inledde han samtidigt studier på Sibelius- Akademin. Deltagandet i Jorma Panulas dirigentklass ledde till att violinen byttes ut till en taktpinne. Saraste valdes till RSO:s första gästdirigent år Han var samma orkesters chefdirigent Samtidigt dirigerade han

13 Skottlands kammarorkester ( ) och Torontos symfoniker ( ). Oslos filharmoniker dirigerade han Sedan 2010 är han chefdirigent för WDR-symfoniorkestern i Köln. Han är Finländska kammarorkesterns konstnärliga ledare. Helsingforspubliken har fått njuta av samarbetet under de senaste åren i konserter i vilka bl.a. pianist Radu Lupu varit solist. Saraste har tilldelats flera pris och utmärkelser, bl.a. Pro Finlandiaoch Jean Sibelius-medaljerna samt Statens tonkonstpris. Han är hedersdoktor vid Sibelius-Akademin och York University i Toronto. Saraste är känd för att varmt tala för flit och målmedvetenhet. De stora konsertupplevelser han bjuder på är resultatet av repetitioner präglade av en kompromisslös noggrannhet och en fåordig men klyftig humor. JOONAS AHONEN Joonas Ahonen (f. 1984) blev attraherad av ny musik redan 10 år gammal. I samband med studierna på Sibelius-Akademin med först Tuija Hakkila och sedan Liisa Pohjola bekantade han sig med också andra musikstilar från tidig barock till romantik. Detta var enbart lyckosamt, anser Ahonen numera. Men trots att han gärna spelar musik från klassicismen, framförallt Beethoven, förblir han starkt intresserad av vår tids musik. Han spelar i ensemblen Klangforum Wien och undervisar ny musik vid musikuniversitetet i Graz. Ahonen har uppträtt med Helsingfors stadsorkester senast år 2007, då han spelade Mozarts c-mollkonsert. År 2002 spelade han Paul Hindemiths pianokonsert i Maj Lind-tävlingens final, och samma år spelade han Einar Englunds första pianokonsert på självständighetsdagens konsert. Ikväll spelar han för första gången George Gershwins konsert. Ahonen har framfört en hel del nyare musik av amerikanska tonsättare, bl.a. Conlon Nancarrow och Morton Feldman. För BIS har han spelat in musik av Charles Ives. Ahonen berättar: I den amerikanska musiken intresserar mig dess skall vi säga icke-akademiska drag. Tänk bara på de samtida Charles Ives och Arnold Schönberg. Det är förstås inte så här svartvitt, men nu är det är ju som om man i Europa varit mera medveten om sin egen position i historien. I sin pianokonsert har Gershwin knappast tänkt på referensramar. Han har frimodigt skildrat 1920-talets Amerika i en klingande form. Gershwins stil bygger på inte endast europeisk tradition utan också jazz. Enligt Ahonen vållar detta inga problem: Det är förstås till fördel om man känner till jazz, men konsertens stämma är ju så att säga genomkomponerad. De friheter man kan ta är i princip av helt samma slag som i exempelvis Mozarts konserter. Följ Joonas Ahonen på 13

14 HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin period som orkesterns chefdirigent hösten 2016 och fortsätter fram till våren År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA Suora lähetys Musiikkitalosta Konsertti #hkoscreen PE / FRE / FRI 4.4. to / thu pe / fre / fri 1.5. ke / ons / wed pe / fre / fri pe / fre / fri 14

15 GEORGE GERSHWIN Piano Concerto The music of George Gershwin ( ), the son of Russian- Jewish parents, was in its day an unprecedented mixture of jazz and concert elements, though a stylistic cocktail such as his hardly raises an eyebrow nowadays. While some admired it, others dismissed it as vulgar. Many reckoned Gershwin was a mere selftaught amateur, but he had in fact received university-level tuition in composition. His Piano Concerto of 1925 was the first work to be orchestrated by Gershwin himself. A cleverly-crafted work, it marked a big step from the simple Rhapsody in Blue founded mainly on inventive tunes that preceded it. The audience at the premiere, expecting something like the Rhapsody, was destined to be disappointed. Strangely, the concerto has never won the popularity it deserves, even though both Rachmaninoff and Ravel paid the highest possible tribute to it in drawing inspiration from its hybrid style in their late concertos. Unlike the fragmentary Rhapsody, the concerto is in the classical three movements with a slow one framed by two quick ones. DMITRI SHOSTAKOVICH Symphony No. 4 In 1936, it was the turn of Dmitri Shostakovich ( ) to meet with the disapproval of the Soviet regime. Stalin, having attended a performance of the opera Lady Macbeth of the Mtsensk District, uttered his famous criticism muddle instead of music and Shostakovich decided at the last moment to cancel the premiere of his Symphony no. 4 of It in no way corresponded to his current creative convictions, he said, and represented a long-outdated creative phase; it suffered from grandiosomania and he planned to revise it. The symphony was not revived until 25 years later. The symphony s biggest crime was that it continued in the forceful vein of Lady Macbeth. Its melodies were impossible to sing, so it was claimed; its harmonies were complicated, it was experimental and personal and the last work Shostakovich would compose without feeling the Communist henchmen breathing down his neck. Shortly before his death, Shostakovich wrote: You ask if I would have been different without Party Guidance? Yes, almost certainly. No doubt the line that I was pursuing when I wrote No. 4 would have been stronger and sharper in my work. I would have displayed more brilliance, used more sarcasm, I could have revealed my ideas openly instead of having to resort to camouflage; I would have written more pure music. 15

16 JUKKA-PEKKA SARASTE Jukka-Pekka Saraste began his musical career as a pianist and violinist, and before he even started school was already brandishing a knitting needle as he conducted orchestral recordings. His path led from the violin ranks of the Lahti Symphony Orchestra to the Finnish Radio Symphony Orchestra, and on to the conducting class of Jorma Panula at the Sibelius Academy. Before long, baton had taken the place of bow. From 1987 to 2001 he was Chief Conductor of the Finnish Radio Symphony Orchestra, while also conducting the Scottish Chamber Orchestra ( ) and the Toronto Symphony Orchestra ( ). From 2006 to 2013 he was Chief Conductor of the Oslo Philharmonic Orchestra, and since 2010 he has served as Chief Conductor of the WDR Symphony Orchestra, Cologne. At home in Finland he is the renowned Artistic Director of the Finnish Chamber Orchestra, and Helsinki audiences will be familiar with him from his frequent appearances with pianist Radu Lupu. Known for his dedication and his laconic humour, Jukka-Pekka Saraste has been the recipient of many distinctions both at home and abroad. JOONAS AHONEN Joonas Ahonen (b. 1984) has been the soloist with the Helsinki Philharmonic on three occasions before today, but this is the first time he has ever performed the Gershwin Piano Concerto in public. He is a pianist familiar with music from the Baroque to the present day, and in contemporary repertoire he is known to have a particular liking for American composers such as Conlon Nancarrow, Morton Feldman and Charles Ives, both performing and recording works by them. The thing that interests me in American music is that it is has a certain non-academic quality, he says. Gershwin did not greatly trouble his head with frames of reference; he just let his piano concerto trace itself on the United States sound of the 1920s. Ahonen s attitude to this concerto is the same even though Gershwin s style follows jazz in addition to the European tradition. Of course it s an advantage to be familiar with jazz, but the solo part in the concerto is written out note-for-note. The freedoms you can take are in principle similar to those in, say, the Mozart concertos. Follow Joonas Ahonen on 16

17 THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn She began in her position as Chief Conductor in autumn 2016 and continues until spring Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in Käsiohjelma / Programblad / Program Teos- ja taiteilijaesittelyt / Verk- och artistpresentationer / Programme notes and artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2019 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. 17

18 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Tair Khisambeev II Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Elina Lehto Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Matilda Haavisto 4 * Heini Eklund 6 Teija Kivinen 6 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Eva Ballaz Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Terhi Ignatius ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Marilou Robitaille-Hains 6** Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Maarit Holkko ** SELLO CELLO Lauri Kankkunen I Tuomas Ylinen I Senja Rummukainen II Inkeri Eirola Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Päivi Ahonen ** Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Maria Krykov 4** Paul Aksman 6 * Eero Ignatius Tuomo Matero Adrian Rigopulos Tapio Lydecken ** Sam Shuhan ** Viktor Varga ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula

19 FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 4 * Asko Padinki 5 ** Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo Javier Cantos Sánchez ** Francisco Menchon Martinez ** PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST 4 ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL 5 6 * ** VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER

20 III SARJA / SERIE / SERIES JUKKA-PEKKA SARASTE kapellimestari / dirigent / conductor JOONAS AHONEN piano George Gershwin ( ) Pianokonsertto F-duuri (1925) 29 Pianokonsert F-dur Piano Concerto in F Major Allegro Adagio - Andante con moto Allegro agitato väliaika / paus / interval Dmitri Šostakovitš ( ) Sinfonia nro 4 C-duuri op. 43 ( ) 60 Symfoni nr 4 C-dur Symphony No. 4 C Major Allegretto poco moderato Moderato con moto Largo - Allegro HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST Katsottavissa netissä konsertin jälkeen. Se på nätet efter konserten. Watch on demand after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.00