VALKOINEN RIIKINKUKKO

Transkriptio

1 VALKOINEN RIIKINKUKKO KE / ONS / WED 09 / 01 / 2019 TO / THU 10 / 01 / HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE RISTO JOOST CHLOË HANSLIP

2 Valkoinen riikinkukko CHARLES TOMLINSON GRIFFES Yhdysvaltalainen Charles Tomlinson Griffes ( ) on murheellinen esimerkki säveltäjästä, jonka ura katkesi aivan liian varhain. Griffes opiskeli neljä vuotta Berliinissä wagneriaani Engelbert Humperdinckin johdolla. Griffes sävelsi aluksi opettajansa ihanteiden mukaista romanttista musiikkia, mutta innostui sitten Debussyn ja Ravelin impressionismista ja Skrjabinin eksoottisista harmonioista. Hän perehtyi myös mm. Musorgskin teoksiin sekä aasialaiseen kansanmusiikkiin. Palattuaan Yhdysvaltoihin Griffes työskenteli opettajana yksityiskoulussa New Yorkissa. Huono terveys vei hänet hautaan juuri läpimurron kynnyksellä. Griffes sävelsi ennen muuta orkesteri- ja pianomusiikkia. Hänen merkittävimmät teoksensa ovat sävelruno The Pleasure-Dome of Kubla Khan (1917), pianosonaatti (1918), Runoelma huilulle ja orkesterille (1918) sekä Valkoinen riikinkukko (1919), orkesteriversio pari vuotta aiemmin syntyneestä, samannimisestä pianokappaleesta (op.7:1). Pianokappaleen taustalla oli paitsi vierailu Berliinin eläintarhassa, missä Griffes oli nähnyt täysin valkoisen riikinkukon, myös Fiona MacLeodin (William Sharpin salanimi; ) runo The White Peacock. Orkesteriversio sai kantaesityksensä Philadelphian orkesterin konsertissa Leopold Stokowskin johdolla Griffes oli tässä vaiheessa jo niin sairas ettei voinut olla läsnä. Kantaesityksen käsiohjelmassa hän kertoi teoksestaan lyhyesti ja ytimekkäästi: Se kuvaa häikäisevän väristä ihanaa puutarhaa, missä valkoinen riikinkukko hitaasti kulkee ympäriinsä, tämän kaiken kauneuden sieluna. Tätä suggestiivista, rikkaasti soivaa musiikkia kuunnellessa ei voi kuin pohtia millä tavalla Griffes olisi voinut vaikuttaa yhdysvaltalaiseen säveltaiteen kehitykseen ellei olisi kuollut neljä kuukautta kantaesityksen jälkeen. 2

3 Viulukonsertto JOHN ADAMS Yhdysvaltalainen John Adams (s. 1947) on eräs aikamme merkittävimmistä ja kansainvälisesti tunnetuimmista säveltäjistä. Uransa alussa hän loi mainetta jousiorkesteriteoksella Shaker Loops (1978), orkesteriteoksella Harmonielehre (1985) ja oopperalla Nixon in China (1987). Sittemmin Adams on säveltänyt useita laajoja orkesteri- ja näyttämöteoksia sekä kamarimusiikkia ja pianokappaleita. Hänen sävelkieltään on usein luonnehdittu minimalistiseksi, koska sitä leimaa lyhyiden aiheiden toisto ja hidas muuntelu. Adamsin musiikissa minimalismi on silti vain yksi ainesosa monien muiden joukossa. Säveltäjä itse toteaa hakevansa inspiraationsa niin jazzista ja Bachista kuin romantiikasta ja populaarimusiikista. Viulukonsertto syntyi vuonna 1993 viulisti Joria Fleezanisin aloitteesta. Säveltäjä koki mielenkiintoiseksi haasteeksi luoda teos, joka olisi luonteeltaan sekä melodinen että virtuoosinen. Adamsin aiemmat teokset olivat korostaneet massiivista, energistä liikettä, mutta nyt pääosaan nousi pitkälinjainen melodisuus. Virtuoosisen sooloosuuden Adams loi läheisessä yhteistyössä Fleezanisin kanssa. Teos sai kantaesityksensä tammikuussa vuonna 1994 Saint Paulsissa, Minnesotassa. Minnesotan orkesteria johti Edo de Waart ja solistina oli tietysti Fleezanis. Viulukonsertto sai hyvin innostuneen vastaanoton, ja sille myönnettiin vuonna 1995 The Gravemeyer Award parhaasta taidemusiikin sävellyksestä. Teos sai nopeasti aseman eräänä 1900-luvun musiikin klassikoista ja se kuuluu nykyään usean kuuluisan solistin kantaohjelmistoon. Osia on klassiseen tapaan kolme. Ensimmäisessä osassa viulu laulaa pitkää, jatkuvaa melodiaa orkesterin säännöllisen pussin yllä. Loppupuolella solisti soittaa kadenssin. Hidas toinen osa chaconne on saanut otsikon Body through which the dream flows (Keho jonka läpi uni virtaa) erään Robert Haasin runon rivin mukaan. Adamsin mukaan viulun soolo on kuin uni joka virtaa orkesterin kehon lävitse. Konserton päättää nopea, rytmikäs Toccare. 3

4 Sinfonia nro 2 CHARLES IVES Opiskellessaan sävellystä Yalen yliopistolla Horatio Parkerin johdolla Charles Ives ( ) joutui toistuvasti hankaluuksin. Parker vaati oppilailta klassisen, eurooppalaisen perinteen hallintaa ja kunnioittamista siinä missä Ives suosi radikaaleja kokeiluja ja halusi löytää ns. aidon yhdysvaltalaisen sävelkielen. Kansallisromanttisessa ensimmäisessä sinfoniassa ( ) Ives yritti löytää tavan miellyttää sekä Parkeria että itseään. Toisessa sinfoniassa, jonka Ives sai valmiiksi vuonna 1902, mutta jonka parissa hän puuhasteli vielä 1910-luvulla, hän vähät välitti muiden odotuksista. On mielenkiintoista pohtia, millaisen vastaanoton sinfonia olisi saanut mikäli se olisi esitetty heti valmistuttuaan. Mutta Ives panttasi jatkuvasti partituuria. Kantaesitys tapahtui vasta helmikuussa vuonna 1951 New Yorkin filharmonikkojen konsertissa Leonard Bernsteinin johdolla. Ives kuunteli esitystä radion välityksellä ja suuttui tajutessaan kapellimestarin tehneen partituuriin joitakin muutoksia. Toisaalta hän ei enää juuri piitannut koko teoksesta, sen sävelkieli oli hänelle itselleen tuolloin jo turhan pehmeä. Ja onkin totta, ettei toinen sinfonia ole yhtä riitasointuinen ja modernistisen kompleksinen kuin vaikkapa Three Places in New England tai neljäs sinfonia. Kyseessä ei silti ole mitenkään tavanomainen sävellys. Osia on viisi (Andante moderato, Allegro, Adagio cantabile, Lento maestoso, Allegro molto vivace) eikä perinteiseen tapaan neljä. Melodiat sisältävät viittauksia yhdysvaltalaiselle yleisölle tuttuihin sävelmiin kuten Turkey in the Straw, Camptown Races ja Columbia, the Gem of the Ocean. Ives ujuttaa lisäksi mukaan viittauksia mm. Beethovenin ja Brahmsin sinfonioihin, erääseen Bachin inventioon, ja Wagnerin Tristaniin. Sinfoniallaan Ives halusi osoittaa, että eurooppalaisen perinteen yhdistäminen populaareihin yhdysvaltalaisiin sävelmiin oli mahdollista. Lopputulos on yksi sinfoniakirjallisuuden taatusti merkillisimmistä mutta myös kaikkein viihdyttävimmistä teoksista. 4

5 VISUAALINEN ALKUSOITTO AV-arkki, Nykytaiteen museo Kiasma ja Helsingin kaupunginorkesteri tuovat kotimaista videotaidetta Musiikkitalon mediaseinälle. Pohjoismaiden suurimmalla digitaalisella näytöllä nähdään kuukausittain vaihtuva videoteos juuri ennen alkamassa olevaa HKO:n konserttia. Kunkin taiteilijan teosta esitetään mediaseinällä nonstopmuotoisesti kymmenen minuutin ajan. TAMMIKUU / MARJA HELANDER Trambo (2014; kesto 03:22 min.) Trambo kuvaa saamelaisnaista, joka vaeltaa lumisessa tunturissa. Hän raahaa isoa trampoliinia ja toivoo taakan tuovan hieman iloa elon yksitoikkoiseen matkaan. Trampoliini viittaa nykyaikaan, mutta sen voi nähdä myös vankilana. Marja Helander (s. 1965) on saamelainen valokuva- ja videotaiteilija, joka on varhaisemmissa teoksissaan käsitellyt omaa identiteettiään saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin välissä. Viime aikoina hän on keskittynyt kuvaamaan Saamenmaan synkkiä jälkikolonialistisia maisemia ja havainnoimaan erityisesti globaalin kaivosteollisuuden ympäristöön jättämiä jälkiä. Luonnon ja ihmisen kohtaaminen ei ole sujunut harmonisesti, vaan pikemminkin tuhoisasti. Toisaalta Helanderin videoteokset ovat humoristisia ja tarkastelevat leikkisästi perinteisen saamelaisen elämäntavan ja modernin yhteiskunnan välistä ristiriitaa. ESITYSAJAT 10. / 18. /

6 RISTO JOOST Virolainen Risto Joost (s. 1980) työskennellyt määrätietoisesti kohti kaikki taidemusiikin tyylilajit suvereenisti hallitsevaa orkesterinjohtajuutta. Hänen barokista uuteen musiikkiin venyvän repertuaarinsa erityisosaaminen on tällä vuosikymmenellä painottunut orkesterinjohdon ohella opiskeltuun laulumusiikkiin. Viron musiikkiakatemiassa alkaneita opintojaan Joost jatkoi Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopistossa, jonka jälkeen hän hakeutui legendaarisen Jorma Panulan luokalle Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun. Maisteriksi hän valmistui vuonna Joost vankisti asemiaan tämän vuosikymmenen lahjakkaimpien kapellimestarien joukossa voitettuaan Jorma Panula -kapellimestarikilpailun vuonna 2012 ja yllettyään finalistien joukkoon Malko-kilpailussa vuonna Jo vuodesta 2009 aloitetun Viron kansallisoopperan residenssikapellimestarin pestin lisäksi Joost on tätä nykyä Tallinnan kamariorkesterin ylikapellimestari ja Tallinnan filharmonisen seuran taiteellinen johtaja. Vuodesta 2015 lähtien hän on luotsannut Saksan maineikkaimpiin kuuluvaa kuoroa, Leipzigin MDR:n Leipzigin sinfoniakuoroa, joka Joostin harjoittamana esiintyy mm. Berliinin filharmonikoiden kanssa. Vuonna 2018 kuoro ja Joost voittivat Diapason d Or -palkinnon Rahmaninovin Vespereiden levytyksestä. Viime vuosina Joost on kasvattanut kapellimestarivierailujensa listaa Berliinin saksalaisella sinfoniaorkesterilla, Tanskan kansallisella sinfoniaorkesterilla, Mariinskin orkesterilla sekä arvostetuilla oopperataloilla, kuten Teatro La Fenicellä. Tämäniltaisen kaupunginorkesterin debyyttinsä lisäksi Joostin Suomen-vierailuja on koettu Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa, Turun filharmonisessa orkesterissa, Oulu Sinfoniassa, Jyväskylä Sinfoniassa sekä Tapiola Sinfoniettassa, jonka konsertin arvostelussa Helsingin Sanomat ylisti Joostia mestariksi myös nykymusiikissa. 6

7 RISTO JOOST MAIT JÜRIADO 7

8 CHLOË HANSLIP Isossa-Britanniassa vuonna 1987 syntynyt Chloë Hanslip on viettänyt jo yli kaksikymmentä vuotta viulumaailman keskiössä. Musisoinnin hän aloitti kaksivuotiaana pianolla, mutta koska hänen vanhempi siskonsa oli ehtinyt jo valita pianon, piti Chloën tyytyä viuluun. Lahjakkuus puhkesi heti, ja kun hän viisivuotiaana esiintyi Yehudi Menuhinille, viulistilegenda ylisti superlahjakkuuden näkemyksellisyyttä. Hanslipin ollessa seitsemänvuotias perhe muutti Lyypekkiin, jotta tytär voisi käydä Zakhar Bronin tunneilla. Kymmenen vanhana hän esiintyi sekä lapsineroista kertovassa dokumentissa että Ralph Fiennesin ja Liv Tylerin tähdittämässä Onegin-elokuvassa Tartinin Paholaisen trilliä soittavana viulistina. Vain 13-vuotiaana Hanslip teki levytyssopimuksen Warnerin kanssa esiinnyttyään jo sitä ennen mm. Carnegie Hallissa ja Wigmore Hallissa. Pyörityksestä huolimatta Hanslip on pitänyt päänsä kylmänä ja onnistunut nousemaan lapsinerosta täysipainoiseksi muusikoksi, jolle ei ikätasoituksia suoda. Suurten brittiorkestereiden lisäksi hän on soittanut mm. Baijerin radio-orkesterin, Moskovan valtion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden ja Tampere filharmonian solistina. Nyt Hanslip debytoi Helsingin kaupunginorkesterissa. Yhtenä Hanslipin uran merkkipaaluna pidetään vuonna 2006 ilmestynyttä levytystä John Adamsin viulukonsertosta Naxosille. Arvioissa sitä on kiitelty parhaaksi Adamsin teoksesta äänitetyksi versioksi ja Hanslipin lopulliseen supertähtiasemaan nostaneeksi levyksi. Chloë Hanslip on muusikko, jollaiseksi jokainen asteikkoja soittamaan pakotettu teini unelmoi tulevansa. Hänen äänenvärinsä sävykkyyttä ja kirkkautta ei voi opetella tällaisella esityksellä maine on taattu loppuiäksi, Gramophone-lehti ylisti. Hanslip on tosin tehnyt selväksi, että häntä ei koskaan pakotettu pikemminkin hän itse vaati päästä soittamaan. Hanslip soittaa Guarneri del Gesua vuodelta Seuraa Chloë Hanslipia 8

9 CHLOË HANSLIP KAUPO KIKKAS 9

10 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen syksyllä 2016 käynnistynyt kautensa jatkuu kevääseen Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 10

11 KATJA NYMAN, EEVA KARHU 11

12 12 CHARLES TOMLINSON GRIFFES Den vita påfågeln Amerikanen Charles Tomlinson Griffes ( ) är ett sorgligt exempel på en tonsättare vars bana avbröts alldeles för tidigt. Griffes studerade i fyra års tid i Berlin under ledning av wagnerianen Engelbert Humperdinck. Till en början skrev han musik i samma romantiska anda som sin lärare men blev sedan fascinerad av Debussys och Ravels impressionism och Skryabins exotiska harmonier. Griffes bekantade sig också med musik av bl.a. Mussorgsky, och med asiatisk folkmusik. Då han återvände till Amerika arbetade han som lärare på en privatskola i New York. En dålig hälsa förde honom till graven samtidigt som han var nära sitt stora genombrott. Griffes komponerade framförallt orkester- och pianomusik. Hans mest betydande kompositioner är tondikten The Pleasure- Dome of Kubla Khan (1917), en pianosonat (1918), Poem för flöjt och orkester (1918) och Den vita påfågeln (1919), en orkesterversion av ett par år tidigare skrivet pianostycke (opus 7:1) med samma titel. Pianoverket var inspirerat av dels ett besök i Berlins zoo där Griffes hade sett en alldeles vit påfågel, dels av Fiona MacLeods (pseudonym för William Sharp; ) dikt The White Peacock. Orkesterversionen uruppfördes på Philadelphias orkesters konsert den under ledning av Leopold Stokowski. Griffes var redan så svårt sjuk att han inte kunde närvara. I konsertens programblad konstaterade han kort och koncist: Verket skildrar en underbar trädgård med sina bländande färger i vilken en vit påfågel långsamt spatserar omkring, utgörande själen i all denna skönhet. Då man hör denna suggestiva, rikt klingande musik kan man endast grubbla över på vilket sätt Griffes skulle ha kunnat påverka den amerikanska tonkonstens utveckling om han inte hade avlidit fyra månader efter uruppförandet. JOHN ADAMS Violinkonsert Amerikanen John Adams (f. 1947) är en av vår tids mest betydande och internationellt mest kända tonsättare. Han slog igenom med framförallt stråkorkesterverket Shaker Loops (1978), orkesterverket Harmonielehre (1985) och operan Nixon in China (1987). Sedermera har Adams komponerat flera stora orkesteroch scenverk samt kammarmusik och pianostycken. Eftersom tonspråket karaktäriseras av envist upprepade, långsamt varierade motiv brukar Adams kallas för en minimalist. Men minimalismen utgör endast en ingrediens i hans musik. Själv har han sagt att han

13 KYMPILLÄ KONSERTTIIN! Helsingin kaupunginorkesteri tarjoaa etuhintaisia lippuja heti konserttikauden alkajaisiksi. Kymmenen euron lippuja on tarjolla kaikkiin tammikuun konsertteihin sekä helmikuun ensimmäiseen konserttiin. Etuhintaisia paikkoja on rajoitettu määrä permannon ja parven katsomokategorioissa. TICKETMASTER p (1,98 /min + pvm) / NEITHER Dima Slobodeniouk, kapellimestari Anu Komsi, sopraano Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 38 Praha Morton Feldman: Neither - opera in 1 act PE 18 / 01 / Perinteet saivat unohtua, kun kaksi 1900-luvun taiteen omaperäistä ajattelijaa työsti yhdessä oopperan vastoin kaikkia ennusteita. Morton Feldman ei halunnut musiikkiinsa tekstiä, Samuel Beckett ei halunnut tekstiinsä musiikkia. Syntyi yksi oopperahistorian erikoisimmista ja maagisimmista teoksista: Neither, anti-ooppera, jonka lauluosuus vaatii äärirajoilla viihtyvän sopraanon. Anu Komsi on juuri sellainen. ALASTON SATAMA Miguel Harth-Bedoya, kapellimestari Martin Fröst, klarinetti George Gershwin: Kuubalainen alkusoitto Aaron Copland: Konsertto klarinetille, jousiorkesterille, harpulle ja pianolle Samuel Barber: Juorukoulu, alkusoitto Jennifer Higdon: Loco Leonard Bernstein: On the Waterfront MUSICA NOVA HELSINKI Peter Rundel, kapellimestari Katia Labèque, piano Marielle Labèque, piano Anna Thorvaldsdottir: Metacosmos Bryce Dessner: Konsertto kahdelle pianolle Louis Andriessen: De Snelheid Jay Schwartz: Delta - Music for Orchestra IV KE 23 / 01 / TO 24 / 01 / Juoruja, hulluutta, jazzia ja rumbaa. Räjähdysherkkä resepti, jonka latinalaisamerikkalaisten mausteiden annostelusta vastaa perulaiskapellimestari Miguel Harth-Bedoya. Swingin kuninkaalle Benny Goodmanille sävelletyn konserton tulkitsee Martin Fröst. Konsertin päättää sinfoninen sarja Marlon Brandon tähdittämästä elokuvasta Alaston satama. PE 01 / 02 / Korvat altistuvat yllätyksille, kun Musica nova Helsinki -festivaali esittelee jälleen nykymusiikin tuoreimpia tapauksia ja vakiintuneita klassikoita. The National -yhtyeen kitaristina tunnettu Bryce Dressner on säveltänyt pianokonserttonsa illan solistikaksikolle. Ensimmäistä kertaa Suomessa kuullaan myös Metacosmos, tilausteos New York Philharmonicille sekä rytmikäs De Snelheid. Äänen ulottuvuuksia tutkiva Jay Schwartzin sävellys Delta huipentaa festivaalin avajaiskonsertin. TICKETMASTER: 37 7 sis. palvelumaksun / inkl. serviceavgift / incl. service charge 13

14 söker inspiration från såväl jazz som Bach, såväl romantiken som populärmusik. Violinkonserten skrevs år 1993 på uppmaning av violinist Joria Fleezanis. Tonsättaren fann det intressant och utmanande att skapa ett verk som skulle vara både melodiskt och virtuost i karaktär. Hans tidigare verk hade tagit fasta på en massiv, energisk rytmik men nu stod en bred melodik i fokus. Det virtuosa solopartiet utformade Adams i ett nära samarbete med Fleezanis. Verket uruppfördes i januari 1994 i Saint Pauls, Minnesotassa. Minnesotas orkester leddes av Edo de Waart. Solist var självfallet Fleezanis. Violinkonserten fick ett mycket entusiastisk mottagande och tilldelades år 1995 The Gravemeyer Award. Verket etablerade sig fort som en av 1900-talets musiks klassiker och hör numera till flera berömda solisters stamrepertoar. Satsernas antal är på klassiskt vis tre. I den första satsen sjunger violinen en lång, kontinuerlig melodi ovanför orkesterns regelbundna puls. Mot slutet har solisten en kadens. Den långsamma satsen chaconne har fått titeln Body through which the dream flows (Kroppen genom vilken drömmen strömmar) efter en rad i en dikt av Robert Haas. Enligt Adams är violinsolot som en dröm som flödar genom orkesterns kropp. Konserten avslutas med en snabb, rytmisk Toccare. 14 CHARLES IVES Symfoni nr 2 Då Charles Ives ( ) studerade komposition vid Yale under ledning av Horatio Parker hade han det inte lätt. Parker krävde att eleverna skulle behärska och respektera den klassiska europeiska traditionen medan Ives var mera dragen till radikala experiment och eftersträvade ett mera s.a.s. autentiskt amerikanskt tonspråk. I sin nationalromantiska första symfoni ( ) försökte Ives finna ett sätt att tillfredsställa såväl Parker som sig själv. I den andra symfonin, som Ives fullbordade år 1902 men filade på ännu på 1910-talet struntade han i andras förväntningar. Det är intressant att fundera på hurdant mottagandet skulle ha blivit om verket framförts genast då det var färdigt. Men Ives pantade på partituret. Uruppförandet skedde först i februari år 1951 på New Yorks filharmonikers konsert under ledning av Leonard Bernstein. Ives lyssnade på konserten i radio och blev arg då han märkte att dirigenten hade gjort vissa förändringar i partituret. Å andra sidan brydde han sig inte längre om hela verket, han ansåg numera att dess tonspråk var på tok för mjukt. Och det är sant att den andra symfonin inte alls är lika dissonant och modernistiskt komplex som t.ex. Three Places in New England eller den fjärde symfonin. Detta

15 innebär dock inte alls att verket vore konventionellt. Det finns fem satser (Andante moderato, Allegro, Adagio cantabile, Lento maestoso, Allegro molto vivace) istället för de traditionella fyra. Melodierna innehåller hänvisningar till för en amerikansk publik välbekant musik, t.ex. Turkey in the Straw, Camptown Races och Columbia, the Gem of the Ocean. Dessutom slänger Ives in allusioner till bl.a. symfonier av Beethoven och Brahms, en invention av Bach, och Wagners Tristan. Med sin symfoni ville Ives bevisa att det går att kombinera en europeisk tradition med populära amerikanska melodier. Slutresultat är ett verk som säkerligen är ett av symfonilitteraturens både märkligaste och mest underhållande. RISTO JOOST Esten Risto Joost (f. 1980) har målmedvetet arbetat för att kunna dirigera alla konstmusikens stilar med samma suveränitet. Hans repertoar går från barocken till vår tids musik. Under detta årtionde har han dessutom satt sig in i sångmusik. Joost inledde sina studier vid Estlands musikakademi och fortsatte dem vid Universität für Musik und darstellende Kunst Wien, och sedan vid Stockholms kungliga musikhögskola där hans lärare var Jorma Panula. Joost examinerades till magister år Joost vann första pris i Jorma Panula-dirigenttävlingen år 2012 och var finalist i Malko-tävlingen år Sedan år 2009 har han varit Estlands Nationaloperas residensdirigent. Han är Tallinns kammarorkesters chefdirigent och Tallinns filharmoniska sällskaps konstnärliga ledare. Från och med år 2015 har han dirigerat den ryktbara MDR Rundfunkchor i Leipzig. År 2018 tilldelades kören och Joost Diapason d Or-priset för sin inspelning av Rachmaninovs Vigilia. Under de senaste åren har Joost gästdirigerat bl.a. Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, danska DR SymfoniOrkestret och Mariinskijs orkester samt på bl.a. La Fenice. Ikväll debuterar Joost med HSO. I Finland har han tidigare dirigerat Mellersta Österbottens kammarorkester, Åbo filharmoniker, Uleåborgs symfoniker, Jyväskylä symfoniker och Tapiola Sinfonietta. CHLOË HANSLIP Brittiska Chloë Hanslip (f. 1987) började spela piano 2 år gammal, men eftersom hennes äldre syster också valt att spela piano måste Chloë byta till violin. 5 år gammal uppträdde hon inför violinlegenden Yehudi Menuhin, som brast ut i hyllande lovord. Två år senare flyttade familjen till Lübeck där studier för Zakhar Bron inleddes. 10 år gammal uppträde Hanslip i en dokumentär 15

16 om barngenier och i filmen Onegin som en violinist som spelade Tartinis Djävulsdrillen. Hanslip hade redan uppträtt i både Carnegie Hall och Wigmore Hall då Warner gjorde ett skivkontrakt med henne. Senare har hon konserterat med de stora brittiska orkestrarna, och med bl.a. Bayerns radios orkester, Moskvas statliga symfoniorkester, Sinfonia Lahti och Tammerfors filharmoni. Nu debuterar hon med Helsingfors stadsorkester. Den för Naxos år 2006 gjorda inspelningen av John Adams violinkonsert blev en stor succé. Versionen ansågs vara den bästa som gjorts av verket ifråga och Hanslip blev en internationell stjärna. Tidningen Gramophone skrev: Chloë Hanslip är en musiker av det slag som alla tonåringar som tvingats att öva på skalor drömmer om att kunna bli. Hennes ton är rik och klar detta är ett framförande av det slag som säkrar en musikers rykte för gott. Hanslip har dock gjort det klart att ingen någonsin har tvingat henne att öva och spela - hon har velat göra det helt själv. Hanslips instrument är en Guarneri del Gesu från år Följ Chloë Hanslip på HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin period som orkesterns chefdirigent hösten 2016 och fortsätter fram till våren År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. 16

17 17

18 CHARLES TOMLINSON GRIFFES The White Peacock Charles Tomlinson Griffes ( ) is a sad example of a composer who died far too young. He began composing in the romantic style before absorbing ideas taken from impressionism, the works of Scriabin, Mussorgsky and others, and even Asian folk music. Most of his compositions were for orchestra or piano and included The White Peacock (1919), now an orchestral arrangement of an earlier piano piece. This was originally inspired by a completely white peacock he saw at the Berlin Zoo during the four years he spent studying there as a young man, but also by a poem of the same name by Fiona MacLeod (pseudonym of the Scottish writer William Sharp, ). By the time the orchestral version was premiered, Griffes was so ill that he could not attend the performance, but in the programme note he wrote, It pictures a wonderful garden filled with gorgeous colour, where a white peacock moves about slowly as the soul and breadth of all this beauty. JOHN ADAMS Violin Concerto John Adams (b. 1947) is one of the greatest contemporary US composers. He is often described as a minimalist, yet minimalism is only just one element of his music, for he claims to draw inspiration from many sources ranging from jazz and Bach to romanticism and pop. He wrote his Violin Concerto in 1993 on the initiative and with the assistance of violinist Jorja Fleezanis. Creating a work that was both melodic and virtuosic was, he says, a new and interesting challenge. The Concerto was premiered in 1994 by the Minnesota Orchestra conducted by Edo de Wart, and the soloist was, of course, Fleezanis. In 1995 it was granted the Grawemeyer Award. It quickly became a 20th-century classic and entered the staple violin repertoire. The Concerto is in three movements. In the first, the soloist sings a sustained melody over a regular orchestral pulse. The slow second is a chaconne and titled Body through which the dream flows, from a poem by Robert Haas. The final movement is a quick, rhythmic Toccare and a virtuoso vehicle for the solo instrument. 18

19 CHARLES IVES Symphony No. 2 As a student, Charles Ives ( ) was obliged to master the classical European tradition when he would have preferred radical experiment and seeking a true American idiom. His second Symphony (1902) caused him quite a headache. He withheld the score and it was not actually premiered until Listening to it on the radio, he was annoyed to hear that the conductor (Leonard Bernstein) had made some changes, but by that time he had lost interest in the whole work, claiming that it now sounded too soft. There are five movements instead of the traditional four and the melodies contain references to ones familiar to US audiences, such as Turkey in the Straw, Camptown Races, and Columbia, the Gem of the Ocean. The Symphony also slips in some allusions to symphonies by Beethoven and Brahms, a Bach Invention and Wagner s Tristan; Ives wished to demonstrate that combining European tradition with popular American tunes was more than possible. The result? One of the oddest yet most entertaining works in symphonic literature. RISTO JOOST Risto Joost (b. 1980) has resolutely worked to achieve a sovereign command of all the classical music genres. Beginning his studies in his native Estonia, he continued in Vienna and in the class of the legendary Jorma Panula in Stockholm. Winner of the Jorma Panula Competition in 2012 and a finalist in the Malko Competition in 2015 established him as one of the most talented conductors of this decade. He has been conductor in residence of the Estonian National Opera since 2009, Chief Conductor of the Tallinn Chamber Orchestra since 2013, Artistic Director of the MDR Leipzig Radio Choir from 2015/16 and as of spring 2016 Artistic Director of the Tallinn Philharmonic Society. With the Leipzig choir he won a Diapason d Or for a disc of Rachmaninoff s Vespers. In recent years, Joost has conducted opera at such prestigious opera houses as La Fenice. He has also proved his command of contemporary repertoire. Though making his HPO debut tonight, he has previously conducted in Finland with the Ostrobothnian Chamber Orchestra and the Tapiola Sinfonietta, in Turku, Oulu and Jyväskylä. 19

20 20 CHLOË HANSLIP Despite all the media hype that has accompanied her since she was ten and was signed on by Warner at 13 (having already performed at Carnegie Hall and the Wigmore Hall), Chloë Hanslip (b. 1987) has managed to keep a cool head. She has been invited to appear with first-rate orchestras in her native Britain, Europe and elsewhere and makes her HPO debut tonight. One of the milestones in her career is reckoned to be her disc of the John Adams Violin Concerto released by Naxos in The critics claimed it was the best ever made of this concerto and established her as a true superstar. Chloë Hanslip is the sort of musician every teenager forced to practice their scales dreams of becoming, raved Gramophone. The richness and clarity of her tone is beyond learning this is the sort of performance that secures a reputation for life. But she has, she insists, never been forced if anything, she begged to be allowed to play. Her violin is a Guarneri del Gesu from Follow Chloë Hanslip on THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn She began in her position as Chief Conductor in autumn 2016 and continues until spring Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in

21 SYVENNÄ MUSIIKINHARRASTUSTASI Pro Filharmonia ry toimii yhdyssiteenä Helsingin kaupunginorkesterin ja konserttiyleisön välillä sekä edistää klassisen musiikin harrastusta ja tuntemusta. Niin ikään yhdistys pyrkii eri tavoin auttamaan orkesteria saavuttamaan omat päämääränsä kansainvälisesti arvostettuna huippuorkesterina. PRO FILHARMONIA järjestää jäsenilleen musiikkimatkoja HKO:n konsertteihin, kun orkesteri esiintyy muualla Suomessa tai ulkomailla sekä muihin konserttitapahtumiin tarjoaa edullisesti levyjä Musiikkitalon palvelupisteessä HKO:n konserttien yhteydessä järjestää jäsentapaamisia, joissa kerrotaan orkesterin toiminnan yksityiskohdista ja kuullaan orkesterin muusikoita kevätkonsertissa ja muissa tapahtumissa eri kokoonpanoissa pitää yllä vinkkipalstaa jäsenkirjeissä, joissa kerrotaan valikoidusti Helsingin seudun tulevista konserttitapahtumista hankkii toiminnalleen tukijoita, joiden antamien varojen turvin annetaan stipendejä orkesterin muusikoille sekä hankkii korkeatasoisia soittimia orkesterin johtavien soolosoittajien käyttöön LUE LISÄÄ JA LIITY: Käsiohjelma / Programblad / Program Teosesittelyt / Verkpresentationer / Programme Notes Christian Holmqvist Taiteilijaesittelyt / Artistpresentationer / Artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2019 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. 21

22 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Elina Lehto Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Irina Rusu ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Heini Eklund 6 Teija Kivinen 6 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Eva Ballaz Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Terhi Ignatius ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Maarit Holkko ** SELLO CELLO Tuomas Ylinen I Lauri Kankkunen II Senja Rummukainen II Inkeri Eirola Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Päivi Ahonen ** Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Adrian Rigopulos 4 * Paul Aksman 6 * Eero Ignatius Tuomo Matero Viktor Varga ** Tapio Lydecken ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula 22

23 FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 4 * Asko Padinki 5 ** Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo Javier Cantos Sánchez ** Francisco Menchon Martinez ** PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 Bengi Canatan 5** ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III * ** KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 23

24 III & II SARJAT / SERIER / SERIES RISTO JOOST kapellimestari / dirigent / conductor CHLOË HANSLIP viulu / violin Charles Tomlinson Griffes ( ) Valkoinen riikinkukko (1915) 5 Den vita påfågeln Th e White Peacock John Adams (1947-) Viulukonsertto (1993) 32 Violinkonsert Violin Concerto Quarter-note = 78 Chaconne: Body through which the dream flows Toccare väliaika / paus / interval Charles Ives ( ) Sinfonia nro 2 ( ) 37 Symfoni nr 2 Symphony No. 2 Andante moderato Allegro Adagio cantabile Lento maestoso Allegro molto vivace 9.1. HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST YLE RADIO 1 & Katsottavissa netissä konsertin jälkeen. Se på nätet efter konserten. / Watch on demand after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 20.45