Dialogeja Dialoger Wäinö Aaltosen museo Wäinö Aaltonens museum

Transkriptio

1 Dialogeja Dialoger Wäinö Aaltosen museo Wäinö Aaltonens museum Juha-Pekka Vikman & Nobu Takizawa, viulu violin Sauli Kulmala, alttoviulu viola Katja Kolehmainen, sello cello Anne Eirola, huilu flöjt Eeva Mattila, piano

2

3 OHJELMA PROGRAM Martti Parkkari ( ): Pianokvintetto Kaanon Pianokvintett Kaanon Einojuhani Rautavaara ( ): Ugrilainen dialogi: Viululle ja sellolle Ugrisk dialog: För violin och cello Aulis Sallinen (s./f. 1935): Mistral Music väliaika paus Väinö Raitio ( ): Jousikvartetto Stråkkvartett Lento moderato Allegro Andante quieto a modo pastorale Intermezzo: Allegro vivace Finale: Allegro risoluto Konsertti päättyy n. klo Konserten slutar ca kl

4 DIALOGEJA Viime vuoden elokuussa kuollut Martti Parkkari ( ) oli Turussa laajalti tunnettu ja monipuolinen kulttuuripersoona. Hän toimi pitkään Turun konservatoriossa musiikin teorian ja historian lehtorina sekä työskenteli myös sävellyksenopettajana. Eläkkeelle hän jäi vuonna Lisäksi hänet tunnettiin yhteiskunnallisena vaikuttajana, ja hänet valittiin vuoden 2008 kulttuuriturkulaiseksi. Parkkari opiskeli sävellystä Joonas Kokkosen johdolla ja kirjoitti perinteiseen yleistajuiseen tyyliin mm. kaksi lastenoopperaa, tanssiteoksia ja kamarimusiikkia. Pianokvintetto "Kaanon" sai kantaesityksensä Turun Sibelius-museossa marraskuussa Kyseessä on pelkistetystä materiaalista rakentuva kokonaisuus, jota hallitsee kansallisromanttinen, tummien mollisävyjen värittämä tunnelma. Einojuhani Rautavaara ( ) ehti pitkän uransa aikana käydä läpi monivaiheisen tyylikehityksen, joka vei hänet varhaiskauden uusklassismista 1950-luvun dodekafoniaan ja muutamiin modernistisen sarjallisuuden kokeiluihin, 1960-luvun monityyliseen uusromantiikkaan ja lopulta eri tyylikeinoja sulauttavaan synteesityyliin. Monille teoksilla on ominaista vahva mystinen ulottuvuus, ikään kuin sukeltautuminen normaalin arkitodellisuuden tuolle puolen. Viululle ja sellolle sävelletty Ugrilainen dialogi (1973) on tehty unkarilaissyntyisiä mutta Suomeen asettuneita DIALOGER Martti Parkkari ( ), som dog i augusti förra året, var en i Åbo allmänt känd och mångsidig kulturpersonlighet. Han var under en lång tid lektor i musikteori och historia vid Åbo konservatorium, och han undervisade även i komposition. Han gick i pension år Han var även känd som en samhällelig påverkare, och han valdes år 2008 till årets kulturåbobo. Parkkari studerade komposition för Joonas Kokkonen och han skrev i traditionell populär stil bl.a. två barnoperor, dansverk och kammarmusik. Pianokvintetten Kanon uruppfördes i Sibelius-muséet i Åbo i november Det är en helhet som består av ett enkelt material, som domineras av en nationalromantisk stämning i mörka mollnyanser. Under sin långa karriär hann Einojuhani Rautavaara ( ) genomgå en mångsidig stilistisk utveckling, som förde honom från den tidiga periodens nyklassicism till 1950-talets dodekafoni och slutligen en syntesstil som förenar många olika stilistiska medel. Många av hans verk har en stark mystisk dimension, som om de skulle dyka in bakom den normala vardagsverkligheten. Ugrisk dialog (1973) för violin och cello är komponerad för de i Ungern födda men i Finland verksamma musikerbröderna Lajos och Károly Garam. I Rautavaaras stilistiska vandring hör verket hemma i hans nytonala skede. Verkets traditionella tonspråk berikas dock av

5 muusikkoveljeksiä Lajos ja Károly Garamia varten. Teos sijoittuu Rautavaaran tyylillisellä vaelluksella hänen uustonaalisen vaiheeseensa. Sen perinteistä sävelkieltä rikastavat kuitenkin paikoittaiset glissandot ja niiden lomassa sellon kaksoisäänet, jotka vaativat jouset soittamista kielten alapuolelta (käytössä ovat yhtä aikaa sellon laitimmaiset C- ja a-kielet). Kaksi vuotta myöhemmin Rautavaara käytti teosta neljännen jousikvartettonsa (1975) ensiosan materiaalina. Aulis Sallinen (s. 1935) kuuluu Rautavaaran rinnalla kansainvälisesti parhaiten menestyneisiin suomalaisiin säveltäjiin. Hän on saanut eniten mainetta oopperoillaan, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös sinfonioita, konserttoja, kamarimusiikkia ja vokaalimusiikkia. Sallisen uudempaan tuotantoon kuuluva Mistral Music on olemassa sekä versiona huilulle ja pianolle (2006) että huilulle ja jousikvartetille (2008). Nimi viittaa Ranskassa talvisin ja keväisin pohjoisesta tai luoteesta puhaltavaan kuivaan ja voimakkaaseen tuuleen, joka on tuntuvilla Provencessa Välimeren rantamilla. Salliselle se on epäilemättä tuttu ilmiö, sillä hän on viettänyt useita talvia Provencessa. Väinö Raitio ( ) kuului Ernest Pingoud'n, Aarre Merikannon ja Uuno Klamin kanssa siihen suomalaissäveltäjien ryhmään, joka toi 1920-luvulla kansainvälisen modernismin maamme musiikkiin. Hänen teoksissaan toteutui impressionismin ja skrjabinmaisen ekspressionismin ställvisa glissandon, och bland dem finns dubbelgrepp i cellon som måste spelas under strängarna (cellons yttersta strängar, C och a, används samtidigt). Två år senare använde Rautavaara verket som material för den första satsen i sin fjärde stråkkvartett (1975). Aulis Sallinen (f. 1935) hör tillsammans med Rautavaara till de internationellt mest framgångsrika finländska kompositörerna. Mest berömmelse har han uppnått för sina operor, men hans produktion omfattar även symfonier, konserter, kammarmusik samt vokalmusik. Mistral Music, som hör till Sallinens nyare produktion, finns i en version för flöjt och piano (2006) och i en version för flöjt och stråkkvartett (2008). Titeln hänvisar till den torra och kraftiga franska vind, som om vintern och våren blåser från norr eller nordväst i Provence vid Medelhavets strand. Som fenomen är mistralen utan tvivel bekant för Sallinen, eftersom han har tillbringat åtskilliga vintrar i Provence. Tillsammans med Ernest Pingoud, Aarre Merikanto och Uuno Klami hörde Väinö Raitio ( ) till den grupp av finländska tonsättare som under 1920-talet hämtade den internationella modernismen till vårt lands musik. Hans verk var resultatet av en syntes av impressionism och en expressionism i Skrjabins stil, och han var som bäst i svulstigt färggranna och harmonimässigt vågade orkesterverk, av vilka endast ett fåtal framfördes under sin tid. Överhuvudtaget fick han under sin

6 synteesi, ja hän oli parhaimmillaan uhkean värikylläisissä ja harmonialtaan rohkeissa orkesteriteoksissa, joista kuitenkin vain harvat saatiin kuulla tuoreeltaan. Ylipäätään hän jäi omana aikanaan vaille ansaitsemaansa arvostusta, ja hänet on nostettu vasta viime vuosikymmenien aikana yhdeksi aikansa suomalaisen musiikin tärkeimmistä tekijöistä. Jousikvartetto (1917) edustaa Raition myöhäisromanttista nuoruudenkautta ja on valmistunut hiukan ennen hänen modernisminsa esiinpuhkeamista. Kyseessä on kvartettojen perinteistä muotokaavaa seuraava neliosainen teos, jossa on hitaalla johdannolla alkava avausosa, pastoraalisia tunnelmia luotaava hidas osa (esitysmerkintä on "a modo pastorale"), scherzon asemassa oleva Intermezzo ja määrätietoinen finaali. Teosesittely: Kimmo Korhonen egen tid inte det anseende som han hade förtjänat, och det är först under de senaste decennierna som han har lyfts fram som en sin tids viktigaste tonsättare i det finländska musiklivet. Stråkkvartetten (1917) representerar Raitios senromantiska ungdomsperiod och färdigställdes kort innan hans modernistiska genombrott. Det är ett verk i fyra satser som följer kvartetternas traditionella struktur, och har en första sats med en långsam inledning, en långsam sats med pastorala stämningar (betecknad a modo pastorale ), ett Intermezzo på scherzots plats samt en målmedveten final. Verkpresentationer: Kimmo Korhonen Översättning: Sebastian Djupsjöbacka Turun filharmoninen orkesteri

7

8