Luikonlahden kaivoksen ja rikastamon ympäristölupa sekä toiminnan aloittamislupa, Kaavi

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 104/08/2 Dnro ISY-2008-Y-14 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Luikonlahden kaivoksen ja rikastamon ympäristölupa sekä toiminnan aloittamislupa, Kaavi LUVAN HAKIJA Finn Nickel Oy Kaupintie Helsinki

2 SISÄLLYSLUETTELO ASIAN VIREILLETULO JA LUVAN HAKEMISEN PERUSTE...1 HAKEMUS...1 Toimintaa koskevat luvat ja kaavoitustilanne...1 Kaivosoikeus...1 Toimintaan vaikuttavat aiemmat lupapäätökset...1 Kaavoitustilanne...3 Sijaintipaikka ja sen ympäristön tila...4 Sijaintipaikka...4 Alueen geologia...4 Vesistön tila, käyttökelpoisuus, käyttö ja kalastus...5 Pohjaveden tila...10 Maaperän mahdollinen pilaantuneisuus...10 Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet...10 Alueen käyttöhistoria, nykyiset rakenteet ja rakennukset...11 Toiminnat, joita lupahakemus koskee...14 Toiminnan kuvaus ja ympäristökuormituksen rajoittaminen...14 Pajamalmin louhinta...14 Kunttisuon louhinta...15 Rikastamotoiminta...17 Rikastettavien malmien ominaisuudet...19 Kaivannaisjätteiden määrä ja ominaisuudet...20 Kaivannaisjätteiden loppusijoitus ja rikastushiekan loppusijoitusalueen rakenteet...22 Kaivos- ja rikastamovesien käsittely ja johtaminen vesistöön...27 Kemikaalit ja apuaineet...28 Veden hankinta ja käyttö...29 Liikennejärjestelyt...29 Jätehuollon järjestäminen...30 Toiminnan lopettaminen...31 Kaivostoiminta...31 Rikastamo...33 Paras käyttökelpoinen tekniikka ja energiankäyttö...35 Päästöt ja niiden vaikutukset ympäristöön...36 Vesistö...36 Ilma...38

3 Maaperä ja pohjavesi...38 Melu...39 Poikkeama-, onnettomuus- ja hätätilanteet ja niihin varautuminen...39 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu...40 Käyttötarkkailu...40 Kuormitus- ja vaikutustarkkailu...41 Hakijan esitys lupaehdoiksi...41 Päästörajoitukset...41 Hakijan esitys edunmenetysten hyvittämiseksi...42 Toiminnan aloittamista koskeva pyyntö...42 HAKEMUKSEN KÄSITTELY...43 Lausunnot...43 Muistutukset...50 Hakijan selitys lausunnoista ja muistutuksista...52 Hakemuksen täydentäminen...70 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma...70 Rikastushiekka-altaan laajennusalueen pohjan tutkimusraportti...75 ASIAN MYÖHEMPI KÄSITTELY...76 MERKINTÄ...81 YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU...81 Ympäristöluparatkaisu...81 Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi...81 Päästöt vesiin...82 Päästöt ilmaan...84 Melu...85 Kaivannaisjätteiden jätehuollon järjestäminen...86 Muiden kuin kaivannaisjätteiden käsittely ja hyödyntäminen...88 Kemikaalit ja polttonesteet...89 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet...90 Kirjanpito-, tarkkailu-, selvitys- ja raportointimääräykset...91 Käyttötarkkailu...91 Kuormitus-, vesistö- ja pohjavesitarkkailu...92 Rikastushiekka-alueelta juoksutettavien vesien vaikutusalueen arviointi...93 Sivukiven ja rikastushiekan laadun seuranta...93

4 Kalataloudellinen tarkkailu...94 Toiminnan lopettamiseen liittyvät määräykset...94 Kalataloushaitan hyvittäminen...96 Ennakoimattoman vahingon korvaaminen tai estäminen...96 Asetuksen noudattaminen...96 Korvattavat päätökset...97 RATKAISUN PERUSTELUT...97 Lupamääräysten perustelut...98 Päästöt vesiin...98 Päästöt ilmaan Melu Kaivannaisjätteiden käsittely ja hyödyntäminen Muiden kuin kaivannaisjätteiden käsittely ja hyödyntäminen Kemikaalit ja polttonesteet Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Kirjanpito-, tarkkailu-, selvitys- ja raportointimääräykset Toiminnan lopettamiseen liittyvät määräykset Kalataloushaitan hyvittäminen Vastaus lausunnoissa ja muistutuksessa esitettyihin vaatimuksiin Ympäristövaikutusten arviointia koskevat vaatimukset Hakemuksen täydentämistä koskevat vaatimukset Kuormitusrajoja koskevat vaatimukset Suotovesien ja vanhan kaivosalueen vesien käsittelyn tehostamista koskeva vaatimukset Prosessivesien kierrätysastetta koskevat vaatimukset Rikastushiekka-alueen rakenteita koskevat vaatimukset Maaperän kunnostamista koskeva vaatimus Kemikaalien varastointia koskeva vaatimus Tarkkailun täydentämistä koskevat vaatimukset Kattilalaitoksen toimintaa koskeva vaatimukset Kalataloushaittojen hyvittäminen Rahakorvausvaatimukset Talousveden riittävyyden ja laadun turvaamista koskeva vaatimus LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET...112

5 KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN MUUTOKSENHAKU...115

6 1 ASIAN VIREILLETULO JA LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Finn Nickel Oy on ympäristölupavirastoon toimittamallaan, ja täydentämällään hakemuksella hakenut ympäristölupaa Luikonlahden kaivoksen ja rikastamon toiminnalle sekä samalla pyytänyt toiminnan aloittamislupaa. Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 a) kohdan mukaan kaivostoiminnalle ja 7 b) kohdan mukaan rikastamolla on oltava ympäristölupa. Saman asetuksen 5 :n 1 momentin 5 a) ja b) kohdan mukaan ympäristölupavirasto on toimivaltainen viranomainen. HAKEMUS Toimintaa koskevat luvat ja kaavoitustilanne Kaivosoikeus Mondo Minerals Oy on solmitun kaivos- ja rikastamoalueen kaupan yhteydessä siirtänyt seuraavat kaivospiirit Finn Nickel Oy:lle: Luikonlahti 1-2, 4 ja 6-11 (kaivosrekisterinrot 553/1 2a, 4a, 6-11a), Petkel I ja II (kaivosrekisterinrot 1281/1-2a), Petkellahti (kaivosrekisterinro 2061/1a). Toimintaan vaikuttavat aiemmat lupapäätökset Alueella harjoitetulle kaivos- ja rikastamotoiminnalle on myönnetty seuraavat vesi- ja ympäristöluvat: Itä-Suomen Vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 106/Va/83 myöntänyt Myllykoski Oy:lle luvan ottaa vesioikeuden päätöksen nro 47/II/69 mukaisesti rakennettuja johtoja ja rakenteita käyttäen vettä Retusesta talkkimalmin jalostustoimintaa varten vuosikeskiarvona laskettuna enintään m 3 vuorokaudessa sekä luvan johtaa Luikonlahden kaivosalueella suoritettavasta talkkimalmin rikastus-, jauhatus- ja jatkojalostustoiminnasta syntyvät jätevedet Luikonlahteen

7 Kaavin kunnassa. Korkein hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä eräiltä osin muuttanut vesioikeuden päätöstä nro 106/Va/83. 2 Vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 43/Va I/86 eräiltä osin muuttanut päätöstään nro 106/Va/83. Vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 32/91/2 myöntänyt Finnminerals Oy:lle luvan edelleen johtaa Luikonlahden kaivosalueella talkkimalmin rikastus-, jauhatus- ja jatkojalostustoiminnasta syntyvät jätevedet Luikonlahteen Kaavin kunnassa. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 35/00/2 tarkistanut jätevesilupapäätöksen nro 32/91/2 lupaehdot. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 138/04/2 myöntänyt Mondo Minerals Oy:lle määräaikaisen ympäristöluvan Kaavin rikastamon toiminnalle ajalle Päätöksessä on asetettu seuraava kalatalousmääräys: "Kalanistutuksia on jatkettava vuosina siten, että vaikutusalueelle Rikkaveden Luikonlahteen istutetaan kappaletta yksikesäisiä vähintään 10 cm:n mittaisia planktonsiian poikasia ja kappaletta kaksivuotiaita vähintään 20 cm:n mittaisia järvitaimenia tai näiden kalojen kulloistakin rahallista arvoa vastaavasti muita Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymiä kaloja." Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 31/06/2 myöntänyt Luikonlahden kaivosalueen jälkihoitotoimenpiteitä koskevan ympäristöluvan. Lupa koskee Kaavin rikastamon sulkemista koskevien jälkihoitotoimenpiteiden toteuttamista sekä alueella sijaitsevan vanhan kuparikaivosalueen jälkihoitoa. Päätöksessä on annettu muun muassa seuraavat määräykset: ================ 7) Suurisuon kosteikkopuhdistamosta poistettavat vedet ja talkkitehtaan jätevedet on pumpattava rikastushiekan läjitysalueen eteläpäässä olevaan selkeytysaltaaseen. 8) Petkellammen altaasta (rikastushiekan läjitysalueelta) jätevesi juoksutetaan avo-ojassa vesioikeuden päätöksen nro 47/II/69 mukaisesti raken-

8 nettuun Heinälammen altaaseen. Heinälammen altaasta vesi juoksutetaan jäljempänä olevien määräysten mukaisesti Kylmäpuroa pitkin Rikkaveden Luikonlahteen. 9) Jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen liittyviä laitteita, rakenteita ja alueita on hoidettava ja valvottava asianmukaisesti. Kylmäpuroon johdettavan jäteveden ph-arvon on alkaen oltava välillä 6 8 ja johdettavan veden on täytettävä seuraavat laatuvaatimukset: Tavoite arvo Raja-arvo Rauta 0,6 mg/l kg/a Nikkeli 0,08 mg/l 300 kg/a Arseeni 0,05 mg/l 200 kg/a Kiintoaine 7,0 mg/l kg/a 10) Jätevesien juoksutus vesistöön on suoritettava siten ja sellaisena ajankohtana, että jätevesistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa purkuvesistössä. Juoksutusjärjestelyistä on sovittava Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kanssa. 3 Petkellahteen kohdistuvien kalataloushaittojen kompensoimiseksi päätöksessä on määrätty kalatalousmaksu, joka on suuruudeltaan euroa vuodessa. Lisäksi päätökseen on sisällytetty päätöksen nro 138/04/2 lupamääräykset. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 25/08/2 määrännyt, että Mondo Minerals Oy:n asettama euron vakuus voidaan palauttaa asettajalleen Finn Nickel Oy:n asetettua Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla euron vakuuden. Kaavoitustilanne Rikastamoalueella ei ole asema- tai yleiskaavaa. Alueella on voimassa Koillis-Savon seutukaava, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä Kaavassa kaivosalue on määritelty erityistoimintojen alueeksi, jossa liikkuminen on rajoitettua (ER Luikonlahti). Kaavamerkintöjen osalta alueen läpi kulkeva maantie on merkitty myös ulkoilureitiksi. Seutukaavassa kaivosalueelle ei ole osoitettu suosituksia tai määräyksiä. Retunen kuuluu Saarijärven ja Vaikkojoen rantaosayleiskaava-alueeseen. Kaava on vahvistettu Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa Rikkaveden Luikonlahti

9 kuuluu valmisteilla olevaan Kaavin Rikkaveden ympäristön rantaosayleiskaavan alueeseen. 4 Sijaintipaikka ja sen ympäristön tila Sijaintipaikka Rikastamo ja kaivos sijaitsevat Kaavin kunnan Luikonlahden kylässä, noin 11 km Kaavin keskustasta kaakkoon hakijan hallintaan lokakuussa 2007 siirtyneillä tiloilla Petkellampi RN:o 12:16, Lamminpää RN:o 3:14, Kuparivuori RN:o 3:18, Petkellahti RN:o 12:8, Kuparikiisu RN:o 12:10 ja Mäkimurska RN:o 16:12. Kaivospiiriä ympäröivä alue on maa- ja metsätalousaluetta. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 500 m:n päässä rikastushiekka-alueen länsipuolella. Alueen geologia Maasto on topografialtaan melko vaihteleva. Maanpinnan korkeustaso vaihtelee välillä +110 m m. Luikonlahden vedenpinnan korkeus on noin +101 m ja Retusen +101,5 m. Kallioharjanteiden välissä olevan rikastushiekka-alueen pinnan korkeus vaihtelee alueen pohjoisosan +144 m:stä eteläosan +137 m:iin. Ympäröivät kallioharjanteet kohoavat keskimäärin m jätealueen pintaa korkeammalle. Kallioperässä esiintyy Outokumpujakson kivilajeja. Serpentiniitti -muodostumaan liittyy läheisesti metallisulfidipitoinen kvartsikivi (malmikivi), karsi- ja karbonaattikivet sekä mustaliuskeet. Karbonaattikivet koostuvat dolomiitti- ja magnesiittikivistä sekä talkkiliuskeista. Kvartsi- ja karsikivien erikoispiirteenä ovat niiden sisältämät kromipitoiset, vihreän väriset mineraalit. Serpentiniittipahkuja ympäröi kiillegneissi. Petkellammen rikastushiekka-alueen eteläosan ja Heinälammen ympäristön kallioperän koostumus on vaihtelevaa, ja se sisältää graniitti- ja pegmatiittikiviä sekä granodioriitti- ja kiilleliuskekiviä. Rikastamoalueen ja rikastushiekka-alueen ympäristöä luonnehtivat kallioselänteet ja kumpumoreenimuodostumat. Kumpumoreenimuodostumissa moreenin paksuus vaihtelee 4-8 m:n välillä. Moreeni on kivistä, vettä hyvin johtavaa hiekkamoreenia. Kat-

10 5 konainen harjujakso ulottuu Petkellahdelta Uvemäen kallion itärinteelle ja Kuikkalahden itäpuoliselta alueelta Luikonlahden ranta-alueelle. Kumpumoreenimäet ja harjut muodostavat yksittäisiä pohjavesimuodostumia, mistä hydraulinen yhteys kummun ulkopuolisiin maihin on satunnaista ja se määräytyy ympäröivien kalliokohoumien mukaan. Esimerkiksi Uvemäen harjumuodostuman itäpuolen ja Suurisuon turvemaan välissä on kalliokohouma. Uvemäen muodostuman luoteispuolella on hietamuodostuma. Myllypuron Petkellahden puoleisessa purolaaksossa maaperä on hienoa hietaa. Rikastushiekka-alue sijaitsee vanhan Petkellammen päällä, joka on pohjoiseteläsuuntaisten kallioharjanteiden ja tiiviiden hienoainesmoreeniharjanteiden välissä sijaitsevassa painanteessa. Entisen lammen alue kattaa lähes puolet rikastushiekkaalueen pohjan pinta-alasta. Alueen länsiosan pato rajautuu kapeana kaistana Suurisuon turvemaahan. Entisen Petkellammen alueella pohjamaana on tiivistynyt järvilieju, jonka alla on heikosti vettä läpäisevää hiesua. Reuna-alueilla etelässä, pohjoisessa ja idässä pohjamaana on vettä läpäisevä hiekkamoreeni. Länsiosassa, Suurisuohon rajoittuvalla osalla pohjamaana on tiivistynyt turve, jonka alla on heikosti vettä läpäisevä hiesumaa. Turve on saraturvetta, jonka paksuus vaihtelee 2-4 m. Mäkiin rajoittuvilla osilla maapohja on kivistä hiekkamoreenia ja osalla rinnealuetta kalliota. Rikastushiekka-alueen eteläpuolella sijaitseva selkeytysallas rajautuu lounaassa ja etelässä moreenikumpuihin ja itäosassa kallioharjanteeseen ja sitä reunustavaan moreenimaahan. Kallioharjanteiden välissä kapeissa painanteissa on hiekkamoreenia tai ohuen turvekerroksen peittämää hiekkamoreenia. Painanteissa moreenin päällä voi olla paikoin myös hienoa hietaa. Vesistön tila, käyttökelpoisuus, käyttö ja kalastus Luikonlahden alue kuuluu Vuoksen vesistöalueen Juojärven reittiin. Kaivosalueen sade- ja valumavedet virtaavat osin Kylmäpuron kautta Luikonlahden pohjoisosaan sekä osin Myllypuroa pitkin Retusen Petkellahteen. Myllypuroon valuu Palopuron kautta vanhan kaivosalueen vesiä. Luikonlahti (12,5 km 2 ) on kapea, jyrkkärantainen ja syvä vesialue. Lahden keskiosissa on vettä laajoilla alueilla m. Lahti on eteläosan kapean salmen kautta yhteydessä Rikkaveteen (62,7 km 2 ), mistä on edelleen yhteys Ohtaansalmen kautta Juojärveen

11 6 (228 km 2 ). Juojärven korkeutta on säännöstelty Palokin voimalaitoksella vuodesta 1964 lähtien. Luikonlahteen tulee pienten purovesien lisäksi Rauvanojan vesistöalueen (pinta-ala 97 km 2 ) vedet. Luikonlahdella vesi on kirkasta ja vähäravinteista. Pohjan tuntumassa on ajoittain ollut happivajetta. Vesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaan vesi on laadullisesti erinomaista. Lahden rehevöitynyttä pohjukkaa ruopattiin vuosina ja ruoppauksien yhteydessä kiintoainepitoisuudet kohosivat korkeiksi. Sedimentin pöyhiminen kulutti hapen loppuun pohjan tuntumasta ja hapettomissa olosuhteissa pohjasedimentistä liukeni ravinteita ja metalleja. Luikonlahden havaintopaikoissa pintavesien laatu on ollut erinomaista. Kylmäpuron purkukohdan edustalla pohjan tuntumassa veden laatu on ollut heikompaa kuin muilla havaintopaikoilla, mutta erot ovat olleet pieniä. Arseenia ja nikkeliä sekä sulfaatteja on ollut vedessä hieman enemmän kuin muissa havaintopaikoissa, mutta maksimipitoisuudet ovat olleet alhaisia. Muualla arseenin, koboltin, kuparin, kromin ja nikkelin määritysrajan (1 µg/l) ylittäviä pitoisuuksia on ollut havaintopaikoilla vähän. Sinkin määritysraja (5 µg/l) ylittyi hieman vain Luikonlahden ruoppausten aikana lahden pohjukassa. Luikonlahdella sekä Rikkavedellä mangaanin, raudan ja sulfaatin pitoisuudet ovat olleet pieniä. Rikkavedellä ja Ohtaansalmella vesien laatu on ollut erinomaista kuten Luikonlahdella. Rikkaveden syvänteessä on ollut myös hieman happivajetta pohjan tuntumassa. Metalleja on ollut vesissä varsin vähän. Luikonlahti ja sen alapuolinen vesistö ovat keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella luokiteltavissa karuiksi. Talvisin Luikonlahdelle tulee hieman typpipitoisempaa pintavettä, luultavasti Rauvanjoen valuma-alueelta. Ajallisia trendejä vesialueen ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa. Luikonlahden eläinplanktonin biomassat ovat vaihdelleet suuresti peräkkäisinä vuosina erilaisten sääolosuhteiden vuoksi. Vuoden 2003 loppukesä oli poikkeuksellisen lämmin, mikä lisäsi eläinplanktonbiomassoja. Eläinplankton koostuu pääasiassa suurikokoisista vesikirpuista ja hankajalkaisista, jotka ovat kalojen tärkeitä ravintokohteita.

12 7 Kylmäpuron purkualueen tuntumassa eläinplanktonbiomassat ovat alusvedessä suurempia kuin kauempana sijaitsevalla havaintopaikalla. Biomassaerot johtuvat lähinnä suurikokoisen hankajalkaisen runsaasta esiintymisestä. Lajistossa oli runsaasti puhtaiden vesien lajeja. Kylmäpuron purkualueen tuntumassa pohjaeläimistö on ollut rikas ja monimuotoinen. Havaintopaikalla rehevyyttä ilmentävät ovat olleet harvassa ja pohja on lähinnä keskimääräistä tai lievästi rehevää tasoa. Vuosien 2002 ja 2003 pohjaeläinnäytteiden perusteella Luikonlahden pohja on suhteellisen vakaa ja kehitykseltään positiivinen lisääntyneen lajiston ja biomassan ansioista, eikä suuria lajistomuutoksia ole ollut havaittavissa. Tutkimustulosten mukaan Luikonlahden sedimentin ainepitoisuudet ovat olleet kromia lukuun ottamatta selvästi keskimääräisiä suomalaisia taustapitoisuuksia korkeammat. Koekalastuksien perusteella Kylmäpuron kalataloudellinen merkitys on hyvin vähäinen. Vuonna 2003 suoritetun kalastustiedustelun mukaan Luikonlahdella kalastus oli aktiivisinta kesäaikaan, heinäkuun ollessa suosituin kalastuskuukausi. Yleisimmät käytetyt pyydykset olivat harvat verkot ja katiskat. Verkkojen kalastuskausi kohdistui kesäaikaan, jolloin Luikonlahdella vastanneista ruokakunnista 74 % käytti verkkoja. Talviverkkopyyntiin osallistui vain 21 % vastanneista. Katiskapyyntiin osallistui yli puolet (58 %) ruokakunnista. Muikkuverkkoja oli runsaasti, mutta niiden käyttöaste oli alhainen, sillä vain 15 % kalastaneista käytti niitä. Tiedustelun mukaan kokonaissaalis oli noin kg, josta ahvenen, hauen, lahnan ja muikun osuudet olivat suurimpia. Hehtaarisaalis (13,78 kg/ha) oli korkeahko. Muikkukanta oli hyvä ja siikakanta keskimääräistä parempi. Taimensaaliit olivat suhteellisen pieniä. Kalastusta haittaavista tekijöistä vastanneiden mielestä merkittävin oli pyydysten likaantuminen. Vastanneista noin 60 % piti haittaa merkittävänä ja lähes jokainen vastaaja jossain määrin merkittävänä. Veden laadun heikentymistä vain noin 20 % vastaajista piti haitallisena.

13 8 Luikonlahden ahventen ja haukien kylkilihasten arseeni- ja nikkelipitoisuuksia analysoitiin keväällä 2003 ja 2004 pyydetyistä kaloista. Näytekalat pyydettiin Kylmäpuron purkualueelta. Kaikkien näytteiden arseeni- ja nikkelipitoisuus olivat alle määritysrajan. Tehdasalueeseen rajoittuva Retunen saa suurimman osan vesistään yläpuolisesta Saarijärvestä. Retusen-Saarijärven valuma-alueen pinta-ala on 120 km 2. Retusen Petkellahteen laskee idästä Myllypuro, jonka läheisyydessä tehdasalue ja vanha kaivosalue sijaitsevat. Myllypuroon valuu Palopuron kautta vanhan kaivosalueen valuma- ja suotovesiä. Retusesta vedet kulkeutuvat Melttusvirran kautta Kaavinjärveen ja sieltä edelleen Rikkaveden pohjoisosaan. Retusen Petkellahdella pohjanläheisessä vedessä näkyy Myllypuron kautta tuleva vesistökuormitus. Hiukan etäämpänä Retusessa Myllypuron vaikutukset ovat selvästi pienempiä. Retusen pintaveden laatu on ollut hyvin samanlaista molemmissa havaintopaikoissa ja siinä ei ole ollut muutoksia viime vuosien aikana. Vedet ovat hieman happamia ja vaalean ruskeita tai ruskeita. Petkellahden alusveden laatu on heikompi kuin ulompana sijaitsevan havaintopaikan, mikä johtuu lähinnä heikommasta happitilanteesta. Happitilanne on heikompi, sillä Petkellahden havaintopaikka on suojainen, jolloin veden sekoittuminen ja vaihtuvuus ovat heikkoja. Petkellahden syvänteen happivajeesta johtuen pohjasedimentistä on liuennut metalleja ja myös typpiyhdisteitä. Runsaimmin sedimentistä on vapautunut rautaa. Avoimella vesialueella sijaitsevan havaintopaikan syvänteen veden laatu on selvästi parempi kuin Petkellahdella. Pohjan tuntuman ja pintaveden keskimääräiset laadut ovat hyvin samanlaisia ja lähinnä vain metalleja on pohjan tuntumassa enemmän kuin pintavedessä. Happea on alusvedessä yleensä välttävästi, mutta ajoittain loppukesäisin voimakkaan lämpötilakerrostuneisuuden aikana happivaje on kasvanut. Hapetonta alusvesi ei ole ollut ja pohjasedimenteistä on liuennut veteen vain vähän metalleja. Retusen pohjasedimentissä on sinne saostuneita metalleja, joista vain osa on kulkeutunut Myllypuron kautta vanhalta kaivosalueelta.

14 9 Retunen on ravinnepitoisuuksien perusteella luokiteltavissa lievästi reheväksi. Kesäaikaisten a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Retunen on rehevä. Kokonaisfosforia on ulompana sijaitsevassa havaintopaikassa hieman enemmän kuin Petkellahdella. Vesialueen tila on ravinteiden osalta pysynyt suhteellisen vakaana. Eläinplanktonin biomassat ovat vaihdelleet suuresti peräkkäisinä vuosina erilaisten sääolosuhteiden vuoksi. Eläinplankton koostuu pääasiassa suurikokoisista vesikirpuista ja hankajalkaisista. Biomassa kuvaa lievää rehevyyttä. Jätevesivaikutukset eläinplanktonin lajistoon ja biomassoihin ovat lieviä. Lajistossa oli runsaasti puhtaiden vesien lajeja. Vuonna 2002 Petkellahden syvännealueen pohja oli kuollut ja sen keskiosan pohjaeläimistö erittäin köyhä ja sulkasääskien dominoima. Vesi oli pohjan tuntumassa hapetonta ja pohjaeläimiä ei ollut. Vuonna 2003 pohjanläheisten vesikerrosten happitilanne oli hieman parempi ja pohjaeläimiä oli jonkin verran. Retusen keskiosassa pohjaeläinten biomassat ja yksilötiheydet laskivat hieman edellisvuoteen nähden, mutta lajisto oli monipuolisempi käsittäen sulkasääskien lisäksi lievää rehevyyttä ilmentävien surviaissääskien toukkia. Pohjaeläinnäytteiden mukaan Retusen Petkellahden pohjan tila on heikko. Keskiosan syvänteen pohjan tila on kehitykseltään positiivinen monipuolistuneen lajiston ansioista. Sedimenttitulosten mukaan ainepitoisuudet ovat kromia lukuun ottamatta selvästi keskimääräisiä taustapitoisuuksia korkeammat. Vuonna 2003 suoritetun kalastustiedustelun mukaan Retusella kalastus oli aktiivisinta kesäaikaan, mutta toukokuu oli suosituin kalastuskuukausi. Vähiten kalastettiin marras-joulukuussa. Yleisimmät käytetyt pyydykset olivat harvat verkot ja katiskat. Verkkojen kalastuskausi kohdistui kesäaikaan, jolloin Retusella vastanneista ruokakunnista 57 % käytti verkkoja. Talviverkkopyyntiin osallistui vain 14 % vastanneista. Katiskapyyntiin osallistui noin puolet (48 %) ruokakunnista. Muikkuverkkoja oli käytössä vain muutamia. Vetouistelu oli varsin suosittua ja vastanneista 38 % ilmoitti kalastaneensa uistimella.

15 Retusen kokonaissaalis oli noin kg, josta ahvenen, hauen ja kuhan osuudet olivat suurimpia. Hehtaarisaalis (5,04 kg/ha) oli heikohko. Siikasaalis oli kohtalainen. 10 Kalastusta haittaavista tekijöistä vastanneiden mielestä merkittävimpiä olivat pyydysten likaantuminen ja veden laadun heikkeneminen. Vastanneista noin % piti näitä haittoja merkittävänä. Kalojen makuvirheet kokivat selvänä haittana noin puolet vastaajista. Pohjaveden tila Rikastamo- ja kaivosalue eivät sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin tärkeä pohjavesialue sijaitsee Luikonlahden länsirannalla noin 5 km:n päässä. Lähialueella on muutamia kiinteistöjen omia kaivoja ja lähteitä. Kallioperän sulfidipitoisuudet heijastuvat maaperään ja pohjaveteen. Jos talousvesille asetetun sulfaatin enimmäisarvon 250 mg/l ylittävät pitoisuudet ja kohonneet nikkelipitoisuudet voidaan katsoa kaivos- ja rikastamotoiminnasta johtuviksi, niin haitta-alue ulottuu rikastushiekka-alueelta länteen ja selvänä etelään. Heinälammen suunnalla vaikutukset ovat hyvin lieviä. Maaperän mahdollinen pilaantuneisuus Tehdasalueella on tutkimusten mukaan paikallista maaperän pilaantumista. Hiilivetypitoisuudet ovat paikoin raja-arvoja korkeammat mm. öljynerottimien ympäristössä, polttoöljysäiliöiden alueella, rikastamon kevytöljysäiliöiden ympärillä ja höyryvoimaaseman alueella. Nikkelin ja kuparin pitoisuudet maaperässä ovat useilla alueilla lähellä raja-arvoa. Muiden alkuaineiden, kuten sinkin, koboltin, kadmiumin, arseenin ja elohopean pitoisuus ylitti raja-arvon satunnaisemmin. Maaperässä havaittujen, pilaantuneisuutta aiheuttavien alkuaineiden ja yhdisteiden kulkeutuminen pohjaveden mukana tehdasalueen ulkopuolelle on erittäin epätodennäköistä. Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Luikonlahden alueella ei ole Natura-kohteita. Lähin Natura-alue, Turulanvaara, sijaitsee Hirvolanmäellä noin 5 km kaakkoon. Petkellahden etelärannalla on Tirrosvuoren

16 11 vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva alue. Luikonlahden rannalla noin 5 km:n päässä sijaitsee pohjavesialue sekä luonnonsuojelualue. Rikkavesi kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelman alueeseen. Alueen käyttöhistoria, nykyiset rakenteet ja rakennukset Malmikaivos Oy ja Myllykoski Oy ovat louhineet ja rikastaneet Luikonlahdessa kuparikiisumalmia vuosina Rikastamolla tuotettiin kuparirikasteen lisäksi rikki-, koboltti-, nikkeli- ja sinkkirikastetta. Malmia louhittiin Luikonlahden päämalmista, (Asuntotalo), Kunttisuon malmista ja Pajamalmista yhteensä t. Pajamalmilouhos on rikastamon läheisyydessä sijaitseva avolouhos ja Kunttisuo on Juuantien pohjoispuolella sijaitseva maanalainen kaivos. Vuodesta 1979 rikastamolla prosessoitiin Polvijärven Horsmanahon kaivokselta kuljetettua talkkimalmia. Vuodesta 1983 vuoden 2006 joulukuuhun rikastamolla on käsitelty yksinomaan talkkimalmia. Mondo Minerals Oy on tuottanut vuosittain talkkirikastetta t ja sivutuotteena nikkelirikastetta t. Talkkirikastamon ja talkkitehtaan toiminta on lopetettu. Myllykoski Oy:n louhima Pajamalmin avolouhos on syvimmillään noin 60 m. Malmin louhintaa jatkettiin louhimalla vinotunneli avolouhoksen seinämästä louhoksen pohjan alapuolelle. Avolouhoksen ja vinotunnelin välinen malmiosuus louhittiin yhdistettynä penger- ja pudotuslouhintana. Malmia louhittiin noin t. Louhoksen tilavuudeksi arvioidaan noin m 3. Muodostuneita avoimia kalliotiloja ei ole täytetty. Louhokseen arvioidaan jääneen noin t Cu-Zn-malmia, joka lienee mahdollista hyödyntää louhoksen pohjan nostolouhintana. Kunttisuon malmia Myllykoski Oy on louhinut maanalaisena välitasolouhintana kolmesta toisistaan pilareilla erotetuista louhoksesta (K1, K2 ja K3). Suunniteltua K4 - louhosta ei avattu tuotantoon. Malmia louhittiin noin t. Muodostuneita avoimia kalliotiloja ei ole täytetty. Louhosten välisiin pilareihin, K1 -louhoksen länsipäähän sekä K4 -louhokseen arvioidaan jääneen yhteensä noin t hyödynnettävissä olevaa malmia.

17 12 Rikastushiekka-alue on nykytilanteessa pinta-alaltaan noin 27 ha ja se sijaitsee vanhan Petkellammen päällä. Jätealueen länsi- ja pohjoisosan reunapato on noin tasolla +141,5 m ja rikastushiekan pinta noin tasolla +140,0-143,0 m. Rikastushiekan pinta laskee kohti altaan etelä- ja kaakkoisosaa, jossa rikastushiekka-altaan ja selkeytysaltaan välisen padon harja on tasolla noin +141,0 m ja hiekan pinta tasolla noin +139,0 m. Petkellammen alueella pohjamaa, joka koostuu tiivistyneestä turpeesta ja järviliejusta sekä niiden alla olevasta moreenista, on tiivistynyt vettä läpäisemättömäksi. Pohjois- ja itäosien reuna-alueilla rikastushiekka on läjitetty osassa aluetta kallion päälle ja osassa aluetta kalliota peittävän ohutpeitteisen hiekkamoreenin päälle. Jätealueen pintakerrokset koostuvat talkkimalmin rikastuksessa syntyneestä magnesiittivaltaisesta rikastushiekasta, jota on yhteensä noin t. Tämän alla on kuparisinkki-kobolttimalmin rikastuksessa muodostunut rautasulfidipitoinen rikastushiekka, jota on pääasiassa alueen pohjois- ja keskiosassa. Rautasulfidipitoista rikastushiekkaa on yhteensä noin t. Vuoden 2003 kairausten perusteella läjityksen kokonaispaksuus vaihtelee alueen pohjois- ja itäosassa 4-12 m:n, keskiosassa (entinen Petkellammen alue) m:n, länsiosassa m:n ja eteläosassa 5-16 m:n välillä. Magnesiittihiekan osuus vaihtelee noin 1-6 m:n välillä. Suursuohon rajoittuvan patopenkereen alueella, jätealueen länsireunalla magnesiittihiekan kerrospaksuus on noin 1,5-2 m, ja penkereestä itään päin siirryttäessä kerrospaksuus kasvaa 3 m:stä yli 5 m:iin, ollen paksuin jätealueen itä- ja eteläosassa. Magnesiittihiekka koostuu pääosin magnesiumkarbonaatista ja talkista. Se sisältää vähän rauta-, nikkeli- ja arseenisulfidimineraaleja (0,5-1 %). Suuren karbonaattipitoisuuden vuoksi hiekan hapontuottopotentiaali on erittäin pieni. Vedenläpäisykyvyltään hiekka on huonosti vettä läpäisevää (2, m/s - 1, m/s). Huokosvesi on emäksistä (ph 8-9) ja se sisältää pieniä määriä liukoista nikkeliä ja arseenia. Laboratoriokokeissa nikkelin maksimiliukoisuudeksi on määritetty 0,15 mg/kg ja arseenin 6,7 mg/kg. Jätealueen suotovesistä mitatut nikkelipitoisuudet ovat olleet keskimäärin suurempia kuin arseenipitoisuudet (Ni 0,06-0,6 mg/l, As 0,0001-0,01 mg/l). Tämä johtuu siitä, että magnesiittihiekan vähäisestä hapontuotosta huolimatta nikkelillä on taipumus liueta hiekan vuoroin kuivuessa ja vettyessä, mikä edesauttaa rautasulfidien hapettumista ja nikkelin irtoamista mineraaleista. Arseenilla on puolestaan voimakas tai-

18 pumus hapettua ja sitoutua niukkaliukoisena arsenaattina rautasaostumiin, joita muodostuu välittömästi suotovesien purkausuomiin. 13 Rautasulfidipitoinen rikastushiekka sisältää g/kg rikkiä (7-10 %), mg/kg sinkkiä ja mg/kg kuparia. Rikki- ja metallipitoisuudet ovat suurimmat hapettuneissa kerroksissa, mikä viittaa metallien ja rikin paikalleen saostumiseen sulfidihapettumisprosessissa. Suuren rautasulfidipitoisuuden perusteella hiekan hapontuottokyky on suuri. Neutralointikykyisten karbonaattimineraalien määrä on huomattavasti pienempi kuin magnesiittihiekassa. Suuren rautakiisupitoisuuden ja alhaisen karbonaattipitoisuuden takia vanhan kaivoksen rikastushiekka on luokiteltavissa happoa tuottavaksi rikastushiekaksi. Tutkimusten mukaan läjitettyjen rikastushiekkojen kemiallinen muutunta on vähäistä suurimmassa osassa jätealuetta. Rautasulfidipitoisen hiekan kemiallinen muutunta on käynnissä hiekkapatjan ylimmissä, kuivuneissa kerroksissa. Sen sijaan veden kyllästämässä osassa kemiallinen muutunta on erittäin pientä. Osittain muuttunutta rikastushiekkaa esiintyy jätealueen pohjoisosassa ja länsireunalla Suursuohon rajautuvassa patovyöhykkeessä. Länsipenkereen yläosan vyöhykepadossa sulfidipitoinen rikastushiekka on osittain hapettunut 7 m:n syvyyteen. Osittain hapettuneen rikastushiekkakerroksen yläosan paksuus pienenee asteittain itään päin, ollen noin 100 m:n etäisyydellä penkereestä 2 m. Edellä mainittuun päätökseen nro 31/06/2 sisältyvän jälkihoidon kokonaisuunnitelman mukaisesti alueelle on: rakennettu Suurisuon kosteikkoallas ja suotovesiojiin ilmastavat kalkkikivirakenteet, järjestetty kosteikkopuhdistamossa käsiteltyjen vesien pumppaus rikastushiekkaalueelle, järjestetty vanhan kuparikaivosalueen valuma- ja suotovesien käsittely dolomiittilouhepatojen, ilmastuksen ja Petkellahden edustan kosteikon ja Palopuron kosteikkoaltaan avulla sekä peitetty ja maisemoitu sivukivi- ja malmikasoja entisen kuparikaivoksen ympäristössä (W1 ja W2-alueilla) moreenilla ja magnesiittihiekalla.

19 Pohjois-Savon ympäristökeskus on päivätyllä kirjeellä hyväksynyt tehdyt toimenpiteet. 14 Mondo Minerals Oy ja Finn Nickel Oy ovat sopineet Luikonlahden rikastamon kiinteistöjen, koneiden sekä kaivosoikeuksien kaupasta. Kauppaan sisältyvät kaikki alueen rakennukset, Mondo Minerals Oy:n omistamat kiinteistöt, alueen tuotantotoimintaa palvelevat rakennelmat, mukaan lukien rikastushiekka-alue sekä rikastamon osalta kaikki koneet ja laitteet. Pohjois-Savon ympäristökeskus on antamallaan päätöksellä hyväksynyt Mondo Minerals Oy:n talkkitehtaan lopettamisen jälkeiset toimenpiteet. Toiminnat, joita lupahakemus koskee Kaivoksen ja rikastamon toimintakokonaisuuteen kuuluvat Asuntotalon malmin, Pajamalmin ja Kunttisuon malmin geologiset ja louhintatekniset tutkimukset, Pajamalmin ja Kunttisuon kaivosten uudelleen avaaminen ja malmin louhiminen sekä rikastamo prosesseineen ja sitä palveleva rikastushiekan loppusijoitusalue. Toiminnan kuvaus ja ympäristökuormituksen rajoittaminen Pajamalmin louhinta Pajamalmin louhinnan valmistelevina töinä rakennetaan kaivosvesien selkeytysallas, louhos tyhjennetään vedestä ja vesi johdetaan joko rikastamolle prosessivedeksi tai rikastushiekka-alueelle sekä alue sähköistetään. Muita rakennelmia tai rakenteita ei rakenneta. Selkeytysaltaan tilavuus on 100 m 3 ja altaan pinta-ala noin 200 m 2. Alueen maaperän on arvioitu olevan moreenia, jota kaivamalla rakennetaan altaan reunapato. Moreenin vedenläpäisevyyden arvioidaan olevan noin 10-8 m/s, joten moreeni soveltuu patomateriaaliksi. Padon korkeus on noin 1,2 m ja vesisyvyys altaassa noin 0,5 m. Vesi valuu selkeytysaltaaseen rakennettavassa murske- ja sepeliojassa, jossa se ilmastuu. Altaan lähtöpäähän, josta selkeytynyt vesi poistuu altaasta, rakennetaan öljynerotin ja purku-

20 15 putki. Öljynerottimeen johtavan putken yhteyteen asennetaan settipato, jolla altaan vedenpinnan korkeutta voidaan säätää ja veden virtaamaa mitata. Selkeytysaltaalle järjestetään tarvittaessa laitteet vedenpuhdistuskemikaalien syötölle. Pajamalmin vedellä täyttyneen louhoksen tilavuudeksi arvioidaan noin m 3. Se on erillinen yksikkö, eikä siitä ole yhteyttä päämalmiin eli Asuntotalon malmiin. Pajamalmista on vähäistä ylivuotoa lähinnä sulamisaikana ja rankkojen sateiden jälkeen. Louhosveteen lisätään kalkkia noin 30 t ennen veden pumppaamista selkeytysaltaaseen. Kemikaalikäsittelyn jälkeen vesi täyttää talousveden laatuvaatimukset raudan, nikkelin ja mangaanin osalta. Valmistelevien töiden jälkeen malmia louhitaan noin t maanalaisena työnä. Louhinnan keskeisiä työvaiheita ovat poraus, kiven irrotus räjäyttämällä, irrotetun kiven lastaus ja poiskuljetus sekä kalliotilojen tuenta. Työhön liittyy maanalaisten tilojen tuuletus ja niihin valuvien pinta- ja pohjavesien poisto. Louhittu malmi lastataan dumppereihin ja kuljetetaan ilman välivarastointia rikastamolle. Malmilouhe puretaan murskaamon edustalle välivarastoon tai suoraan leukamurskaimen vaunusyöttimeen. Tarvittava porausvesi otetaan selkeytysaltaasta. Vettä käytetään koneiden ja laitteiden pesuun sekä porausreikien huuhtomiseen. Vedellä myös huuhdellaan kallioseiniä kuivumisen aiheuttaman pölyämisen ehkäisemiseksi sekä pudotellaan irtokomuja louhintarintauksesta. Kaivostoiminnan aikana pumpattavat kaivoksen kuivanapitovedet ja osa kaivosalueen pintavesiä johdetaan selkeytysaltaaseen. Pajamalmissa ei ole merkittävää potentiaalia malmimäärän lisääntymiseen. Sivukiveä ei louhita. Kaivoksen toiminta-aika tuotannon aloittamisen jälkeen on arviolta alle vuosi. Kunttisuon louhinta Kunttisuo on Juuantien pohjoispuolella sijaitseva maanalainen kaivos. Louhittavat alueet sijaitsevat noin m maanpinnan alapuolella. Louhinnan valmistelevinä töinä rakennetaan kaivosvesien selkeytysallas ja sivukivien jätealue, alue sähköistetään ja alueelle järjestetään tarvittavat sosiaali-, huolto- ja varastotilat, jotka ovat siirrettäviä ja lukittavia. Louhos tyhjennetään vedestä ennen louhinnan aloittamista ja vesi johdetaan joko rikastamolle prosessivedeksi tai rikastushiekka-alueelle.

21 16 Kaivostunnelin alasajorampin suun läheisyyteen tehdään väliaikainen sivukiven varastoalue, joka on pinta-alaltaan noin m 2. Alueen pohja valmistellaan poistamalla maan pintakerrokset. Alue ei tarvitse erillisiä pohjarakenteita eikä pohjan kuivatusrakennetta. Pohjamaan vedenläpäisevyys on savipitoisella hiekkamoreenilla m/s ja hienoainesmoreenilla ja m/s. Kallion päällä olevan moreenikerroksen paksuuden on arvioitu olevan muutamia metrejä. Alueen ympärille kaivetaan suotovesiojat, joihin pinta- ja suotovedet valuvat, ja ne johdetaan selkeytysaltaaseen. Vinotunnelin suun lähialueelle rakennetaan vesien selkeytysallas, jonka tilavuus on 100 m 3 ja altaan pinta-ala noin 200 m 2. Suunnitellulla alueella maaperän on arvioitu olevan moreenia, jota kaivamalla rakennetaan altaan reunapato. Moreenin vedenläpäisevyyden arvioidaan olevan noin 10-8 m/s, joten moreeni soveltuu patomateriaaliksi. Padon korkeus on noin 1,2 m ja vesisyvyys altaassa noin 0,5 m. Vesi valuu selkeytysaltaaseen rakennettavassa murske- ja sepeliojassa, jossa se ilmastuu. Altaan lähtöpäähän, josta selkeytynyt vesi poistuu altaasta, rakennetaan öljynerotin ja purkuputki. Öljynerottimeen johtavan putken yhteyteen asennetaan settipato, jolla altaan vedenpinnan korkeutta voidaan säätää ja veden virtaamaa mitata. Selkeytysaltaalle järjestetään tarvittaessa laitteet vedenpuhdistuskemikaalien syötölle. Louhosveteen lisätään kalkkia noin 27 t ennen veden pumppaamista selkeytysaltaaseen. Kemikaalikäsittelyn jälkeen vesi täyttää talousveden laatuvaatimukset raudan, nikkelin ja mangaanin osalta. Kunttisuon louhoksessa toiminta keskittyy K4 -louhoksen ja malmiin jätettyjen pilarien louhintaan. Malmia louhitaan maanalaisena louhintana välitaso- ja pengerlouhintana. Louhosten väliset pilarit louhitaan viimeisenä sorroslouhintana. Työvaiheita ovat poraus, kiven irrotus räjäyttämällä, maanalaisten tilojen tuuletus, irrotetun kiven lastaus ja poiskuljetus sekä kalliotilojen tuenta. Louhittu malmi lastataan dumppereihin ja kuljetetaan Juuantien yli rikastamolle. Louhittava kupari-nikkelimalmimäärä on noin t. Kunttisuon malmiin sisältyy merkittävä malmimäärän lisääntymispotentiaali ja esiintymän lisätutkimuksien jälkeen kaivoksen toiminta-aika saattaa jatkua ja louhittavan malmin määrä kasvaa. Kaivoksen toiminta-aika tuotannon aloittamisen jälkeen jää todennäköisesti alle viiden vuoden. Tarvittava porausvesi otetaan selkeytysaltaasta.

22 17 Vettä käytetään koneiden ja laitteiden pesuun sekä porausreikien huuhtomiseen. Vedellä myös huuhdellaan kallioseiniä kuivumisen aiheuttaman pölyämisen ehkäisemiseksi sekä pudotellaan irtokomuja louhintarintauksesta. Kaivostoiminnan aikana pumpattavat kuivanapitovedet kaivoksesta ja osa kaivosalueen pintavesiä johdetaan selkeytysaltaaseen. Toiminnassa muodostuvaa sivukiveä läjitetään väliaikaisesti noin m 2 :n suuruiselle alueelle noin 2 m:n paksuiseksi kerrokseksi. Sivukivimäärä on noin t. Louhinnan päätyttyä kaikki sivukivi sijoitetaan kaivostäyttöön. Rikastamotoiminta Rikastamon päätuotteita ovat nikkeli-, kupari- ja kobolttirikasteet. Rikastettaessa nikkelimalmia laitoksen nikkelirikasteen tuotanto on noin t/a. Rikastettaessa kuparimalmeja laitoksen kuparirikasteen tuotanto on noin t/a ja kobolttirikasteen tuotanto noin t/a. Eri rikasteiden tuotantomääriin vaikuttaa se, mitä malmityyppiä rikastetaan ja mikä on rikastettavan malmin laatu. Rikastamo toimii keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ympäri vuoden. Lyhyitä seisokkeja aiheutuu huolto- ja kunnossapitotoimista. Rikastamon vuosittaisen käyntiajan arvioidaan olevan noin h. Toiminnan alkuvaiheessa malmia rikastetaan t/a. Noin kahden vuoden toiminnan jälkeen rikastamon kapasiteetti on t/a. Raaka-aineena käytetään ensivaiheessa Outokummun kaupungissa sijaitsevista Riihilahden ja Hautalammen kaivoksista louhittavia kupari-nikkeli-kobolttimalmeja sekä Pajamalmin ja Kunttisuon malmioista louhittavia malmeja. Lisäksi Leppävirran Särkiniemen kaivoksen maanalaisen vaiheen malmia voidaan rikastaa, jos toiminta päästään aloittamaan Särkiniemen kaivoksen toiminta-aikana. Seuraavassa vaiheessa ryhdytään rikastamolle syöttämään, arviolta vuonna , Leppävirralta Valkeisenrannan esiintymästä kuljetettavaa nikkeli-kuparimalmia. Rikastamon raaka-ainesyöttöön käytetään myös muita samantyyppisiä nikkelimalmeja. Näiden malmien käsittelyn osalta ennen käsittelyn aloittamista tehdään valvontaviranomaisille ilmoitus, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot malmin ominaisuuksista, käsittelystä, muodostuvan rikastushie-

23 kan ominaisuuksista sekä toiminnan ympäristövaikutuksista. Tarvittaessa ympäristölupaan haetaan muutosta. 18 Malmi kuljetetaan louheena rikastamolle kuorma-autoilla tai junalla Luikonlahden asemalle ja sieltä kuorma-autokuljetuksena. Louhe puretaan murskaamon edustalle välivarastointialueelle. Kerralla varastoitava malmin määrä on keskimäärin t ja maksimissaan t. Rikastusprosessin ensimmäisenä vaiheena on malmilouheen murskaaminen leukamurskaimella. Malmi syötetään välivarastosta kauhakuormaajalla tai tilanteen salliessa suoraan kuorma-autosta murskaimen vaunusyöttimelle. Leukamurskaimelta malmi siirretään katetulla kuljettimella kahteen sarjaan kytkettyyn kartiomurskaimeen ja näiltä maanalaisella kuljettimella rikastamorakennuksen malmisiiloihin. Malmi murskataan karkeamurskaus- ja hienomurskauspiireissä alle 16 mm:n raekokoon. Murske johdetaan syöttimillä valivarastointisiiloista rikastusprosessiin, joka tapahtuu märkäprosessina. Ennen rikastusta malmi jauhetaan vaahdotushienouteen kaksivaiheisella märkäjauhatuksella tanko- ja kuulamyllyssä. Tankomyllyssä jauhatus tapahtuu pitkien metallitankojen avulla ja kuulamyllyssä jauhinkappaleina toimivat mm:n rautakuulat. Kuulamyllyssä muodostuva hienoaines (partikkelikoko 55 %:sti alle 0,074 mm) johdetaan sykloniluokituksen kautta vaahdotukseen. Liian suurikokoinen aines palautetaan jauhimille. Vaahdotuksessa malmin vesilietteeseen johdetaan ilmakuplia, jotka yhdessä käytettävien kemikaalien kanssa nostavat erotettavat malmimineraalit vaahdotusaltaan pintaan. Muodostunut vaahto kerätään ylivuotona vaahtoränneihin. Vaahdotus tapahtuu ph - alueella 9,5-12,0 ja ph:n säätö tehdään kalkkimaidolla. Malmien esivaahdotuksessa erotetaan esirikaste ja esijäte. Esirikaste johdetaan kertauspiireihin ja esijäte ripevaahdotuspiiriin. Ripevaahdotuksella eli toisen vaiheen vaahdotuksella otetaan talteen ensimmäisen vaiheen läpäisseet arvomineraalit. Kertauspiireissä muodostuneet rikasteet yhdistetään lopputuotteiksi, jotka johdetaan vedenpoistoon ja kertausjätteet palautetaan piirin alkuun. Ripevaahdotuksen jäte muodostaa

24 vaahdotusprosessin lopullisen jätteen, rikastushiekan, joka ensin sakeutetaan ja siten pumpataan rikastushiekka-altaalle. 19 Kupari- ja kobolttimineraalien rikastusprosessin kytkentä poikkeaa nikkelimalmin prosessista, mutta käytettävät kemikaalit ovat pääosin samoja. Kupari-kobolttimalmin rikastuksessa kuparimineraalit vaahdotetaan kertauspiireissä ensiksi omaksi rikasteekseen ja kuparipiirin jätteestä erotetaan sitten kobolttirikaste. Nikkelimalmin rikastuksessa rikaste sisältää myös malmissa olevan kuparin. Nikkelimalmin yhteydessä saatetaan valmistaa magneettikiisurikastetta pasutettavaksi. Rikastelietteen vedenpoisto suoritetaan ensin sakeuttimessa, jonka jälkeen sakeuttimen alite kuivataan edelleen painesuotimella. Sakeuttimen ylitevesi kierrätetään selkeytyksen jälkeen takaisin vaahdotusprosessiin. Suodatuksen jälkeen rikastejauheen kosteus on noin 10 %. Kuivattu rikaste johdetaan hihnakuljettimilla varastohalleihin. Lopputuotteiden varastokapasiteetti on kahdessa varastossa yhteensä noin t. Tuotannossa syntyvät rikasteet kuljetetaan autoilla tai rautateitse jatkojalostukseen kotimaahan tai ulkomaille. Rikastettavien malmien ominaisuudet Riihilahden malmi on Outokumpu -tyyppinen kupari-kobolttimalmi. Sen isäntäkivenä on serpenttiiniytynyt peridotiitti, tremoliittikarsikivi taikka kordieriitti-granaatti kiillegneissi. Päämalmimineraalit ovat kuparikiisu, pentlandiitti, magneettikiisu ja kobolttipentlandiitti. Pyriittiä tavataan hyvin vähän. Malmin kuparipitoisuudeksi arvioidaan 1,4 % ja määräksi t. Sulfidimineraalit ovat kuparikiisu (CuFeS 2 ) ja pentlandiitti [(Fe,Ni) 9 S 8 ] sekä kobolttipentlandiitti. Magneettikiisua (Fe 6 S 7 ) esiintyy satunnaisesti, samoin kuin pyriittiä (FeS 2 ). Kunttisuon ja Pajamalmin malmit koostuvat massiivisesta, semimassiivisesta sulfidiaineksesta. Sulfidimineralogia on melko yksinkertainen, magneettikiisun, kuparikiisun ja vähäisen sinkkivälkkeen lisäksi muita sulfidimineraaleja ei juuri ole. Pajamalmin isäntäkivinä ovat serpentiniitti ja kvartsikivi. Sulfidimineraalit ovat kuparikiisu, magneettikiisu, pyriitti ja sinkkivälke [(Zn,Fe)S 2 ]. Malmin määräksi arvioidaan t. Määrä varmistetaan jatkotutkimuksilla. Kunttisuon malmin isäntäkivilajeina ovat

25 serpentiniitti ja mustaliuske. Sulfidimineraalit ovat magneettikiisu, kuparikiisu ja sinkkivälke. 20 Särkiniemen nikkeliesiintymän isäntäkivenä on läntisessä maanalaisessa malmissa metaperidotiitti ja itäisessä heterogeeninen metagabro. Sulfidimineraalit ovat magneettikiisu, pentlandiitti ja kuparikiisu. Särkiniemen gabrokivien koostumus vaihtelee mineralogialtaan biotiittiamfiboligneissistä pyrokseenikordieriittigneissiin ja pyrokseenigneissiin. Pyrokseeni- ja ambibolimineraalit ovat Mg-, Fe- ja Ca -silikaatteja. Kordieriitti on Mg -pitoinen alumiinisilikaatti. Silikaattimineraalien lisäksi gabrokivet sisältävät 5-10 % sulfidimineraaleja, jotka ovat pääasiassa samoja mineraaleja kuin itse malmiesiintymässä (magneettikiisu, kuparikiisu, pentlandiitti). Kaivannaisjätteiden määrä ja ominaisuudet Kunttisuon maanalaisen kaivoksen valmistavissa töissä syntyy vähäinen määrä sivukiveä. Määräksi koko kaivostoiminnan aikana arvioidaan noin t. Sivukivi läjitetään väliaikaisesti kaivosalueelle, ja sijoitetaan kaivostoiminnan päätyttyä louhostilojen täyttöön. Rikastushiekkaa arvioidaan muodostuvan noin % syötettävän malmin kuivaainemäärästä. Toiminnan alkuvaiheessa tämä tarkoittaa noin t/a ja täydellä kapasiteetilla noin t/a. Täysi kapasiteetti saavutettaneen toisen toimintavuoden jälkeen. Rikastushiekan hyötykäyttömahdollisuudet arvioidaan rajallisiksi, sillä hyötykäyttöä esimerkiksi maarakennuskohteissa haittaavat pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvat korkeat kustannukset. Myös rikastushiekan sisältämät haitta-ainepitoisuudet rajoittavat hyötykäyttömahdollisuuksia. Hautalammin malmin rikastushiekassa sulfidisen rikin määrä on pieni (0,07-0,09 % rikkinä) ja haponmuodostuspotentiaali (AP) on pieni 2,07-2,76. Neutralointipotentiaali on hyvä (NP) 6,42-7,20 kg CaCO 3 /t. Neutralointipotentiaali on seurausta vaahdotusprosessissa lisättävän kalkin sekä rikastushiekan silikaattimineraalien neutralointikyvystä. Neutralointikyvyn suhde haponmuodostukseen (NP/AP) on 3/1. Kaivannaisjätedirektiiviin liittyvän viitedokumentin liitteen 4 mukaan NP/AP -suhdeluvun ollessa

26 välillä 2/1-4/1 jäte ei ole potentiaalisesti happoa muodostava, kun myös sulfidisen rikin määrä on pieni eikä rikastushiekka altistu merkittävästi hapettumiselle. 21 Rikastushiekkanäytteiden nikkelipitoisuus on 105 mg/kg, kuparipitoisuus 120 mg/kg ja kobolttipitoisuus 50 mg/kg. Hautalammen malmista muodostuvan rikastushiekan kokonaismääräksi arvioidaan noin t. Riihilahden malmion koerikastuksessa muodostunut rikastushiekka sisältää vähän sulfidimineraaleja, sulfidisen rikin kokonaismäärän oli alle 0,1 %. Riihilahden rikastushiekkanäytteiden nikkelipitoisuus on 90 mg/kg, kuparipitoisuus 173 mg/kg ja kobolttipitoisuus 50,8 mg/kg. Muista metalleista poiketen kromi esiintyy pääasiassa niukkaliukoisina oksideina ja sitoutuneena silikaattimineraaleihin. Silikaattimineraaleista kromi voi liueta niiden rapautuessa esimerkiksi rautasulfidien hapettumisreaktioissa. Sen sijaan kromioksidit ovat niukkaliukoisia. Rikastushiekka on heikosti happoa tuottava eikä se sisällä merkittävässä määrin haitallisia metalleja tai metalloideja. Riihilahden malmista muodostuvan rikastushiekan kokonaismääräksi arvioidaan noin t. Geologisesti Valkeisenrannan malmit ovat samasyntyisiä Kotalahden malmin kanssa. Valkeisenrannan malmin rikastusprosessissa syntyy rikastushiekkaa, joka on koostumukseltaan ja laadultaan pääosin Kotalahden rikastushiekan kaltaista. Kotalahden rikastushiekka sisältää rautaa n. 6,8 %, rikkiä n. 0,9 %, nikkeliä n. 650 mg/kg ja kuparia n. 340 mg/kg. Rikastushiekka koostuu pääasiassa magnesiumvaltaisista silikaateista, mutta ns. Jussin malmiosta rikastushiekkaan tuli myös mustaliusketta ja karbonaatteja. Keskimäärin Kotalahden rikastushiekan NP/AP -suhdeluku on 1,8. Jos huomioidaan lisäksi rikastusprosessissa ph:n säätelyä varten lisättävä sammutettu kalkki, kasvaa neutralointipotentiaalin suhde haponmuodostuspotentiaaliin yli kolmen. Valkeisenrannan malmin rikastuksessa muodostuvan rikastushiekan kokonaismääräksi on arvioitu vähintään t. Valkeisenrannan kaivoksen kaikille malmityypeille tehdään kattavat rikastuskokeet, joiden yhteydessä tutkitaan muodostuvan rikastushiekan ympäristökelpoisuus. Särkiniemen malmion rikastushiekasta puhdistusvaahdotuksen jälkeen ei liukene merkittäviä määriä haitallisia metalleja rikastushiekan huokosveteen. Sulfidisen rikin ko-

27 22 konaispitoisuus pieneni puhdistusvaahdotuksessa 10 %:sta 1 %:iin. Neutralointipotentiaalin suhde sen hapon muodostuspotentiaaliin (NP/AP) on alle 1/1, mikä viittaisi pitkän ajan rapautumisessa kohtalaiseen haponmuodostuskykyyn ilman kalkinlisäystä. Rikastushiekkaan on tarkoitus lisätä kalkkipitoista lisäainetta vähintään 100 kg/t rikastushiekkaa, jotta jätehiekan NP/AP suhde kasvaisi yli 3/1. Rikastushiekan puhdistusvaahdotuksessa käytetyt kemikaalit ovat samoja, joita käytetään nikkelirikasteen valmistuksessa. Kaivannaisjätteiden loppusijoitus ja rikastushiekan loppusijoitusalueen rakenteet Kunttisuon maanalaisen kaivoksen valmistavissa töissä muodostuva sivukivi sijoitetaan kaivostoiminnan päätyttyä louhostilojen täyttöön. Pajamalmin avolouhosta käytetään osin rikastushiekan loppusijoittamiseen. Louhittujen tilojen täyttö suoritetaan sulfidipitoisesta residuaalista valmistetulla pastalla. Pasta valmistetaan residuaalista lisäämällä siihen sementtiä tai masuunikuonaa. Sulfidipitoinen residuaali on se rikastushiekan osa, jota ei voida hyödyntää magneettikiisurikasteena. Koska Pajamalmin louhinnan jälkeen sen malmivarat on louhittu loppuun, eikä sen jatkeilla ole malmeja tavattu, voidaan avolouhos täyttää kokonaan. Täyttäminen tapahtuu siten, että sakeutettuun rikastushiekkaan sekoitetaan sementtiä, masuunikuonaa tai tuhkaa laboratoriokokein varmistetussa suhteessa siten, että muodostuva seos on vielä pumpattavissa louhokseen. Louhoksessa seos leviää ja täyttää louhitut tilat ja kovettuu noin kuukauden kuluessa siten, että täyttömateriaalin sisältämä vesi sitoutuu täyttömassaan. Syntynyt rakenne ei vastaa lujuusominaisuuksiltaan kovettuvaa täyttöä, mutta se pystyy ottamaan vastaan kalliomekaanisia kuormia siinä määrin, että sortumien tai kallion liikuntojen suhteen ei ole riskejä. Kun louhos on täytetty ympäröivää kallionpintaa myöden, voidaan täytön päälle valaa betonikansi tai rakentaa tiivistetty moreeni- ja kasvukerros eristämään täyttö pintavesistä. Samalla louhos saatetaan lopullisesti yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon. Rikastushiekka-alueen muutossuunnitelman mukaan alueen länsi- ja pohjoisosan reunapatoa korotetaan ensimmäisessä vaiheessa nykyisestä noin +142,0 m:stä tasoon +144,0 m. Korotus tehdään rikastushiekalla nykyisen täytön päälle. Patoon käytettävä