Uusi omppupuu omaan pihaan

Transkriptio

1 Omenat Lohjan Fruticetum teksti Heli Einesalo kuvat Hanna Marttinen omenalajikket Fruticetum Uusi omppupuu omaan pihaan Kaunis, sitkeä, hyödyllinen omenapuu on puutarhan kuningatar. Puu kestää pohjoista ilmastoa, tuottaa satoa ja on pihan kaunistus. Kotipuutarhan muhkea omenaopas kertoo, miten valitset sopivan lajikkeen syötäväksi, säilöttäväksi ja siiderin valmistukseen. Neuvoilla saat puun taimen hyvään kasvuun. Kuvat: xxxxxxxxx Hyvällä hoidolla hennosta taimesta kasvaa satoisa puu. Hillittykasvuiseen runkoon vartetut lajikkeet antavat ensimmäiset maistiaiset parhaimmillaan 3 5 vuoden kuluttua istutuksesta. Omenapuu on puutarhan kaunistus ympäri vuoden. Kukinta on kohokohta. Monen lajikkeen omenatarha tarjoaa mahdollisuuden valmistaa omaa siideriä. 24 Kotipuutarha 3/2018 Kotipuutarha 3/

2 Hilloksi, siideriksi, mehuksi vai suuhun suoraan puusta? Etukäteen kannattaa miettiä, millaiseen käyttöön omenat pääosin tulevat. Haluatko napsia hedelmiä suoraan puusta sellaisenaan? Tällaiseksi syöntiomenaksi soveltuvat parhaiten aikaisin kypsyvät herkkulajikkeet, joilla on usein ohuempi kuori. Aikaisia herkkulajikkeita ovat muun muassa Pirja, Huvitus ja Valkea Kuulas. Innokas säilöjä valitsee paremmin säilyviä omenalajikkeita, joista puhutaan yleisesti myös talousomenoina. Myöhemmin kypsyvillä lajikkeilla on paksumpi kuori ja niihin muodostuu pääsääntöisesti enemmän sokereita, mikä lisää säilyvyyttä. Kaikkein myöhäisimmät lajikkeet jatkavat kypsymistään vielä varastossa. Soseiden, hillojen, mehujen ja siiderin tekijän kannattaa valita lajike, jossa on hapokkuutta ja jonka mehupitoisuus on korkea. Hyviä talousomenoita ovat esimerkiksi Turso, Keltakaneli ja Särsö. Myös omenan väriä voi pohtia, jos sillä on itselle merkitystä. Hedelmän kuori ja malto antavat oman Kaikkein myöhäisimmät lajikkeet jatkavat kypsymistään vielä varastossa. värisävynsä hilloihin ja mehuihin. Huomaa, että perinteinen jako kesä-, syys- ja talviomenoihin on suuntaa antava. Kaikki omenat kypsyvät loppukesän ja syksyn aikana, mutta sää vaikuttaa asiaan. Merkitystä on myös kasvuvyöhykkeellä ja alueen pienilmastolla. Käsite syöntiomena on henkilökohtainen makuasia siinä missä toinen tykkää makeasta ja pehmeästä, toista miellyttää lievä happamuus. Joku pitää Punakanelia mietona, toisen suussa sekin on hapan. Pääsääntöisesti syöntiomenalla tarkoitetaan makeahkoa, pehmeää kesäomenaa. Herkkulajikkeilla on kuitenkin omat heikot kohtansa. Esimerkiksi Melba ja Lobo vievät kielen mennessään, mutta molemmat lajikkeet ovat valitettavan taudinarkoja. Viinihappo saa aikaan omenan hapokkuuden. Hapokkuutta ei pidä sekoittaa happamuuteen, joka on eri asia. Happamat omenat sisältävät vähiten sokeria, kun taas hapokas omena voi olla makeakin. Parhaat kotisiiderit syntyvät monen lajikkeen sekoituksesta, tietää Harri Ahola, joka kutsuu itseään siideristiksi. Hyvän siideriomenan tärkein ominaisuus on mehukkuus. > 26 Kotipuutarha 3/2018 Kotipuutarha 3/

3 Aikaisin kypsyviä herkkulajikkeita 1 Orlovim Suomessa melko uusi lajike, jota on toistaiseksi myynnissä vähemmän. Todellinen herkkuomena, sopivan hapokas ja makea. Kookkaat, erittäin ruvenkestävät omenat ja erinomainen talvenkestävyys. Myöhään kesällä kypsyvästä sadosta tulee suuri. I IV 2 Pirja Kotimainen, perinteikkään Huvituksen sekä herkkuomena Melban risteytys. Tuottaa satoa hyvin aikaisin, lämpiminä kesinä jopa heinäkuun lopulla. Lajikkeen talvenkestävyys on hyvä, mutta se kärsii jonkin verran omenaruvesta, eikä säily kovin pitkään. I IV 3 Tallinnan päärynäomena Vanha virolainen lajike, jonka pienehköjen hedelmien maku muistuttaa hiukan päärynää. Syyskuun alussa kypsyvä sato jää kohtuulliseksi, mutta on herkullinen ja hyvin C-vitamiinipitoinen. Kasvutapa on jäykkä ja pysty, joten oksia joutuu usein taivuttamaan. Kääpiöivänä puuna usein satoisampi kuin perinteisenä isona puuna. I III 4 Valkea Kuulas Perinteinen vaaleankeltainen lajike, joka kypsyy aikaisin elokuussa. Hedelmät ovat suurehkoja, raikkaan hapokkaita ja pehmeitä, malto täysin kypsänä lähes läpikuultava. Hyvä pölyttäjä. Monipuolinen omena, joka on hyvä syötävä sellaisenaan, mutta soveltuu hyvin myös talouskäyttöön. Sopii siiderin valmistukseen. I III 5 Krasnoje rannaja Venäläinen herkkulajike, jonka maku on aromikas ja malto kermankeltainen. Kypsyy erittäin aikaisin, ja on melko taudinkestävä. I III 6 Norland Tummanpunainen, hapahko kesäomena, joka tuottaa runsaan sadon jo nuorena. Kasvatettu jopa Sallan korkeudella Pohjois- Suomessa. Jonkin verran ruvenarka eteläisemmässä Suomessa. I V Sopivan kokoinen kestävä puu Omenapuun taudinkestävyyttä ei voi liiaksi korostaa. On harmillista, jos on tullut hankkineeksi lajikkeen, joka on herkullinen, mutta kärsii vuodesta toiseen ruvesta ja muumiotaudista. Tiettyä lajiketta ei kuitenkaan kannata leimata yleisesti taudinaraksi, sillä kasvupaikallakin on väliä. Taudinarka lajike voi pärjätä hyvin alueilla, joissa sairastumiselle altistavia tekijöitä on vähemmän. Yleisesti ottaen eteläisessä Suomessa, erityisesti Salpausselkien eteläpuolella, on tauteja eniten. Se johtuu tiheämmästä asutuksesta ja sen myötä suuremmasta omenapuiden määrästä. Harvaan asutussa ja istutetussa pohjoisessa Suomessa tautien leviäminen on vähäisempää, ja arkakin lajike saattaa säästyä tuhoilta. Pelkkä kasvuvyöhyke ei kuitenkaan ratkaise, vaan mikroilmastolla on väliä. Maaseudulla, metsän ympäröimällä tontilla omenapuu on paremmin suojassa kuin pienillä taajamatonteilla lähekkäin kasvavat lajitoverinsa. Tonttien pienentyessä on harrastajien saataville tullut omenanviljelijöiden suosimia taimia, jotka eivät kasva suureksi. Useista lajikkeista on tarjolla näitä hillittykasvuisiksi kutsuttuja muotoja, joissa perusrungon kasvutapa säätelee puun kokoa. Nämä puut jäävät täysikasvuisenakin 2 2,5 metrin korkuisiksi, ja tulevat satoikään nuorina. Pieni koko helpottaa sadonkorjuuta sekä hoitotöitä. Lisäksi hillittykasvuiset puut antavat mahdollisuuden kasvattaa pienemmällä alueella useaa eri lajiketta. Pieniksi jäävät puut ovat hyviä myös säleikköpuina. Kannattaa kuitenkin huomioida, että hillittykasvuisen puun elinkaari on isoja puita lyhyempi. Se myös vaatii normaalirunkoista puuta enemmän hoitoa: tukemista, kastelua ensimmäisinä elinvuosina sekä leikkaamista. Perusrungon kasvutapa säätelee omenapuun kokoa, ja jos haluaa puutarhaan ison, perinteisen omenapuun, sellaistenkin taimia löytyy puutarhamyymä- Perusrungon kasvutapa löistä ja taimistoilta. Isojen omenapuiden perusrunkona käytetään Suomessa yleisimmin siemenlisättyä säätelee puun Antonovkaa. Pienikokoiseksi jäävä puu puolestaan kokoa. syntyy varttamalla eri lajikkeita hillittykasvuiseen perusrunkoon. Tällaisia perusrunkoja ovat muun muassa Budagovski B9 ja B396 sekä MTT1. Tällaisen puun tunnistat edellä mainituista perusrunkojen lajikemerkinnöistä tai taimilipussa olevasta maininnasta hillittykasvuinen. Krasnoje rannaja > 28 Kotipuutarha 3/2018 Kotipuutarha 3/

4 Myöhemmin kypsyviä säilöjän suosikkeja 1 Särsö Ruotsalainen, hyvin terve ja satoisa syyslajike. Hedelmät ovat vahapintaisia, kookkaita, hienon hapokkaita ja vähän makeita. Kypsyy syys lokakuun vaihteessa. Vanha, suotta unohduksiin jäänyt, hieno lajike! Tunnetaan myös nimellä Cloetta. I IV 2 Keltakaneli Alun perin Venäjältä kotoisin oleva syyslajike, joka tuotiin Suomeen 1880-luvulla. Yksi parhaista vanhoista lajikkeista. Yleensä terve puu, joka tekee myöhäisen mutta runsaan sadon. Keskikokoisissa, mietohappoisissa hedelmissä on kanelimainen vivahde. Soveltuu myös siiderin valmistukseen osakomponenttina. Pysty kasvutapa, joten vaatii usein taivuttamista. Erinomainen pölyttäjä. I V(VI) 3 Uslada Runsassatoinen, kestävä syyslajike, joka kestää hyvin omenarupea. Mehukkaat ja vadelma-aromiset omenat ovat suuria, kestävät hyvin käsittelyä ja säilyvät varastossa pitkään. Malto on valkeaa, kuoren alta punertavaa. Sisältää jonkin verran tanniinia. I IV 4 Turso Tässä lajikkeessa kaikki on suurta. Puu kasvaa kookkaaksi, kukkii suurin kukinnoin ja tuottaa suuria omenoita. Lievästi happamat omenat kypsyvät hyvin myöhään syksyllä. Erinomainen talousomena, joka viihtyy myös pohjoisessa. Hyvä hillo- ja soseomena. I V 5 Afrodita Uudehko venäläinen talvilajike, joka kestää täydellisesti omenarupea. Kookkaat, aromikkaat hedelmät, joiden maku paranee vielä korjuun jälkeen viileässä. Menestyy mahdollisesti tarjottuja vyöhykkeitä pohjoisempanakin. I III 6 Venjaminovskoje Satoisa talvilajike, joka on vielä uudehko tulokas Suomessa. Ei kärsi omenaruvesta, ja kotiseudullaan Venäjällä sitä pidetään myös muumiotaudin kestävänä. Suurissa lokakuussa kypsyvissä omenoissa on makeahko, voimakasarominen maku. Malto on vaaleankeltaista ja mehevää. I III Omenan pölyttymistä voi edistää omassa puutarhassa istuttamalla varhain kukkivia mesikasveja, jotka pitävät pölyttäjähyönteiset elossa sihen asti, kun omena kukkii touko kesäkuussa. 30 Kotipuutarha 3/2018 Kotipuutarha 3/

5 Kuin viinitilalla Puolakan tilalla Vihdissä on vähän italialaisen viinitilan tunnelmaa, tosin täällä innostutaan omenoista. Omenatarhuri ja tilan isäntä Harri Ahola on innostunut siiderin valmistuksesta. Omenat hän puristaa käsikäyttöisellä puristimella. Halusta tukea kotimaisesta, käsittelemättömästä omenamehusta valmistettua siideriä on syntynyt myös Suomalaisen Aidon Siiderin Seura, SASS. Harri on tehnyt kattavia makuarvioita eri omenalajikkeista siiderin valmistuksessa. Alarivissä oikealla on hyvin siiderin valmistukseen sopiva kotimainen Grenman, jota Harri luonnehtii makeahkoksi, mehukkaaksi ja vähähappoisaksi. Lajike on myöhään kypsyvä, pienikokoinen ja satoisa. I V Lisää tietoa siideriomenoista ja kotisiiderin valmistamisesta: Suomessa on eurooppalaisittain rikas omenakulttuuri. Keväisin taimistoilla on tarjolla runsas valikoima lajikkeita. Aitoa siideriä oman puutarhan omenoista Aidolla siiderillä tarkoitan kotimaisesta mehusta valmistettua siideriä, Harri Ahola täsmentää. Mehu puristetaan suomalaisista omenoista, eikä siihen lisätä mitään. Suomessa tulee vastaan monia siidereitä, joita kaupataan kotimaisuudella. Ne on kyllä valmistettu Suomessa, mutta hyvin monet ulkomaisesta mehutiivisteestä. Harri Aholalla ei sinänsä ole mitään niitä vastaan, mutta mies itse haluaa puhua aidon suomalaisen siiderin puolesta. Yhtä ainoaa, täydellistä siideriomenaa ei ole olemassa. Hyvä siideri sekoitetaan useamman, yleensä 3 4 lajikkeen mehusta. Yhdeksi hyväksi yhdistelmäksi Harri on havainnut Eppulaisen, Grenmanin ja Linnaomenan sekoituksen. Kaikki lajikkeet ovat mehukkaita. Eppulaisen maku on Harrin mielestä upea, voimakkaan mausteinen. Grenman on niin ikään mausteinen ja makeahko. Linnaomenaa tulee sekoitukseen korkeintaan neljäsosa, sillä se on hyvin hapokas. Hapokkuutta pitää olla, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Jos tekisi siiderin vaikkapa pelkästä Antonovkasta, sen saisi juoda posket lommolla, Harri sanoo, ja lisää, että toki nämäkin ovat makuasioita. Suurimmat ongelmat siiderin valmistuksessa liittyvät yleensä liikaan hapokkuuteen. Tutummista omenalajikkeista myös Valkea Kuulas sekä Keltakaneli soveltuvat siiderin valmistukseen, Harri vinkkaa. Periaatteessa mistä tahansa omenasta voi valmistaa siideriä, sillä oma makuhan on se, joka lopulta ratkaisee. On myös olemassa erityisiä siideriomenalajikkeita. Niiden hedelmät ovat pieniä, kovia ja sanalla sanoen pahan makuisia. Niitä käytetään siiderien osaraaka-aineina niiden korkean tanniinipitoisuuden vuoksi. Tanniini tuo siideriin mukavan lisäpiirteen. Erityisen tanniinipitoisia ovat Dabinett, Sommerset Redstreak sekä Yarlington Mill. Englantilaislajikkeet kasvavat peuroilta ja jäniksiltä aidatussa vihtiläisessä omenatarhassa hyvin. Oluen tekoon verrattuna siidereiden valmistus on Harrin mukaan rentoa puuhaa. Siidereille ei ole samanlaisia tiukkoja standardeja kuin oluille siideristä saa tulla sellaista kuin tulee. Puolakan tilalla siiderit laitetaan käymään syyskuulla, ja pullotus tapahtuu helmikuun tienoilla. Omenaisia maljoja päästään kilistelemään kesän kynnyksellä, toukokuussa. Viime kesän sato jäi pieneksi, mutta edellisenä vuonna mehua tehtiin noin 500 litraa, josta puolet käytettiin siiderin valmistukseen. Still-tyyppisen, kuivan lempisiiderinsä Harri nauttii mielellään saunajuomana, mutta myös ruuan kanssa esimerkiksi valkoviinin sijasta. Siiderit ovat yhtä lailla kuuman kesäpäivän kuin kylmän talvi-illankin juomia; siitä voi sekoittaa myös hyvän glögin. Suomalaisen aidon siiderin seura on alkanut jakaa sertifikaatteja aidon siiderin tuottajille. Tähän mennessä niitä on myönnetty seitsemälle eri valmistajalle, joilta yhteensä 15 tuotetta on sertifioitu. Harri Aholan valmistaman juoman aromit ovat peräisin 3 4 omenalajikkeesta. Tarkkana taimiostoksilla Hyvä taimi on elinvoimainen ja terve. Ne ovat kaikkein tärkeimmät kriteerit, ja oikeastaan kaikki muu riippuu kasvupaikasta ja hoidosta. Terveellä taimella on tummanvihreät lehdet, eikä siinä ole kolhuja, tuholaisia tai muita näkyviä vaurioita. Juuripaakku pysyy koossa, ja juuret ulottuvat reunoille mutta eivät ole alkaneet kiertyä. Terveitä, vaaleita juuria on näkyvissä tasaisesti. Taimen oksat ovat selvästi runkoa ohuemmat, ja kasvavat loivassa kulmassa. Poikkeuksen muodostavat lajikkeet, joiden tyypillinen kasvutapa on jyrkempikulmainen. Hyvässä taimessa ei ole runkovaurioita. Pieni lenkous ei haittaa, koska taimi oikenee paksuuskasvun myötä. Latvuksessa on oksia eri suuntiin. Ihanteellinen oksien etäisyys toisistaan on senttiä. Mitä enemmän puussa on vaakatason oksia, sitä parempi. Tosin nuoria oksia voi taivuttaa oikeaan asentoon kesäisin painojen tai narujen avulla. Keväällä taimien ollessa lepotilassa katsotaan, ettei niissä ole kuivuneita versoja. Kasvukauden aikana astiataimista on helppo nähdä versojen kunto. Terveellä taimella on tummanvihreät lehdet. - Jyri Uimonen, MMM, Taimistoviljelijät ry 32 Kotipuutarha 3/2018 Kotipuutarha 3/

6 Kastelu edistää juurtumista Istuta omena suotuisalle paikalle Valitse puulle valoisa, tuulensuojaisa paikka, jossa sillä on tarpeeksi tilaa kasvaa lopulliseen kokoonsa. Runsas auringon valo on välttämätöntä kaikille hedelmäpuille sokereiden muodostumisen vuoksi. Valitse istutuskohta hieman ympäröivää maata ylempää. Maan tulee olla hyvin läpäisevää. Jos tonttisi on savimaata, joudut tekemään kumpareen ja parantamaan maata hiekalla ja kompostilla. Mieti, onko helpointa sijoittaa kaikki pihan hedelmäpuut samalle alueelle. Hoito helpottuu, kun voit esimerkiksi tehdä talvisuojauksen aitaamalla koko alueen kerralla. Jos piha on hyvin suuri, puiden läheisyys helpottaa myös pölyttymistä. Teppo Kaarniemi viljelee Hirvensalmen taimistolla yli kahtasataa omenalajiketta. Tepon sydämen asia on vanhojen suomalaisten hedelmäpuiden säilyttäminen ja lisääminen. Hyvä kasvupaikka, tukeminen ja kastelu tärkeintä taimen hoidossa VALMISTELE ISTUTUSPAIKKA hyvissä 1. ajoin. Tee lapiotyö mielellään jo edellisenä päivänä, jotta voit kastella paikan valmiiksi. Pidä mielessä, että tarkoitus ei ole upottaa taimea suuren kuopan pohjalle. Kiinnitä huomiota siihen, että muokkaat maan kuohkeaksi ja kosteaksi noin neliömetrin kokoiselta alueelta cm syvyydeltä. Muokkaa savimaalla paikka siten että kasvi jää pienelle kumpareelle. LISÄÄ KASVUALUSTAAN istutusvaiheessa 2. kalkkia lapiollisen verran, sillä omenapuu on kalkinsuosija. Sekoita kalkki kevyesti kasvualustaan. Tavoiteltava ph-arvo on on 6 6,5. KASTELE TAIMI ennen istutusta. Koko 3. paakku saa tulla läpimäräksi. Kun kasvualusta on kasteltu jo edellisenä päivänä, ja taimipaakku on kasteltu läpimäräksi ennen istuttamista, ei istutuskuoppaan tarvitse enää lorotella vettä. Näin mullan tiivistämisestä tulee siistimpää, kun ei tarvitse möyriä multavellissä. Jos maa on kuivaa, voit kastella vielä tiivistämisen jälkeen uudelleen. Hillittykasvuista puuta tulee kastella alkuvuosina kesän poutajaksojen aikana, sillä sen juuristo on pienempi kuin perinteisellä omenapuulla. AVAA JUURIPAAKKUA hellästi hieman 4. alaosastaan. Se jouduttaa jonkin verran juurtumista. Paakun yläpinnasta kannattaa kaapia mahdollinen sammal ja rikkaruohot pois. ISTUTA TAIMI noin 1 2 cm syvempään 5. siten, että paakun pinnalle tulee vähän multaa. Paakun pinta ei saa jäädä auringon valoon, koska se kuivuu helposti. Tiivistä multa paakun reunoilta saappaalla tai kantapäällä, mutta älä painele suoraan paakun päältä. Ideana on, että mullan ja paakun väliin ei saa jää aukkoja. Tasoita multa lopuksi. TUE VASTAISTUTETTU TAIMI yhdellä 6. tukikepillä. Yksi keppi tukee parhaiten etenkin hillittykasvuisen taimen latvusta. Aseta noin kahden metrin pituinen keppi niin lähelle runkoa kuin se on mahdollista, ja upota se noin puolen metrin syvyyteen. Sido taimi tukeen leveällä, joustavalla sidosnarulla useasta eri kohdasta. Kepin voi poistaa 3 5 vuoden kuluttua. Älä poista tukea hillittykasvuiselta puulta. Tarkkaile sidoksia ja uusi tai siirrä niitä tarvittaessa puun kasvun edetessä. Hyvää hoitoa hillittykasvuiselle puulle omenapuita markkinoidaan yleensä nopeasatoisuuden Hillittykasvuisia lisäksi helppohoitoisuudella. Tosiasiassa pienikokoiseksi jäävä puu vaatii hoitoa siinä missä perinteinen, suuri omenapuu. Puun tuenta on tärkeää. Hillittykasvuisen puun juuristo jää hyvin pieneksi ja suppealle alueelle. Näin latvuksen massasta tulee juuristoon verrattuna hyvin suuri, mistä johtuen puu kaatuu tai vääntyy poikki helposti. Riskiä kasvattaa se, että hillittykasvuinen puu tulee satoikään nuorena, jolloin runko ei ole vielä kehittynyt kovin vahvaksi. Siksi tällainen omenapuu tarvitsee tuennan koko elämänsä ajaksi. Myös kastelun tarve on tavallista suurempi suppean juuriston vuoksi. Hillittykasvuisen puun leikkauksen tarve on nuorena taimena suurempi kuin isojen puiden. Jos leikkaaminen unohtuu, puu kasvattaa harvan, pitkän oksiston, joiden päihin tulee kukat. Kasvu tyrehtyy, kun puu tulee satoikään. Leikkausohjeita saa asiantuntevalta taimistolta ja puutarhaliikkeistä. Kun muistaa hoito-ohjeet, hillittykasvuinen puu on oivallinen valinta erityisesti pienille pihoille tai silloin kun haluaa puuhastella puun kanssa. Hillittykasvuista lajiketta voi kokeilla kasvattaa myös parvekkeella suuressa ruukussa. Pieniksi jäävät taimet soveltuvat hyvin kasvatettavaksi säleiköissä esimerkiksi seinää vasten. Villimpi idea on kasvattaa säleikköomenapuista esimerkiksi rivitalojen välinen aita tai tilanjakaja hyötytarhan reunaan. Tällaisen käytön yleistyminen on oma haavekuvani leikkisästi ottaen elämäntehtäväni. ILMOITUS 34 Kotipuutarha 3/2018 Kotipuutarha 3/