Anssi Krannila Ryökkääntie Hirvensalmi puh anssi.krannila@omenapuu.com. Mustialan omenatarhan lajikkeet.

Transkriptio

1 Anssi Krannila Ryökkääntie Hirvensalmi puh anssi.krannila@omenapuu.com Mustialan omenatarhan lajikkeet Puu 1 Puu 2 Siemensyntyinen, ei siis nimetty lajike. Omaa kuitenkin selviä Antonovkan piirteitä, joten on mahdollista, että olisi Antonovkan siemenjälkeläinen. Antonovkan siementaimia käytettiin ja käytetään edelleenkin runsaasti perusrunkoina. Puu 3 Puu 4 Antonovka tai sen siementaimi Puu 5 Puu 6 Puu 7 Puu 8 Kaneliomena tämäkin. Värin oranssivivahdus kertoisi Ananaskanelista (Ruskea Kaneli). Pieni viiruisuus taas sta. Puu 9 Näyttää todennäköiseltä, että tämä ensimmäinen rivi (puut 1 9) on aikoinaan istutettu Kanelilajikkeista. Puista 2 ja 4 jalo-osa on tuhoutunut ja nyt olevat puut ovat kasvaneet Perusrungosta. Puu 10 Puu 11

2 Puu 12 Puu 13 Puu 14 Puu 15 Kuollut Puu 16 Siemensyntyinen, ei lajike Puu 17 Puu 18 Antonovka tai sen siemenjälkeläinen Puu 19 Puu 20 Antonovka tai sen siemenjälkeläinen Puu 21 Puu 22 Kuollut Puu 23 Näyttäisi tämäkin rivi (10 23) Olleen alun perin pelkkiä Kanalilajikkeita. Puu 24 Puu 25 vain lehtinäyte Lajike on lehtinäytteen mukaan joku Kaneleista Puu 26 Antonovka, näyttäisi aidolta lajikkeelta Puu 27 Siemensyntyinen puu Puu 28 Antonovka tai sen siemenestä syntynyt

3 Puu 30 Näyte puuttui Puu 31 Puu 32 Puu 33 Ananaskaneli Puu 34 Hedelmästä ei saa enää selvää, mutta lehtinäytteen mukaan joku Kaneleista Puu 35 Puu 36 Puu 37 Kanelirivi siis tämäkin. Näytteistä päätellen puut ovat edellisiä rivejä vanhempia tai jostakin muusta syystä niiden kasvuvoima on hyvin heikko. Puu 38 Kelta- tai punakaneli Puu 39 Puu 40, jonka hedelmissä hieno väritys, arvokkain punakaneli tähän mennessä Puu 41 Puu 42, erinomainen väritys ja maku Puu 43 Antonovkan siemenjälkeläinen Puu 44 Kelta- tai Anaskaneli Puu 45 Siemensyntyinen puu Puu 46

4 Puu 47 Antonovka, vaikuttaa aidolta lajikkelta Puu 48, hyvä Puu 49 Antonovka, vaikuttaa aidolta lajikkeelta Puu 50 Ananas- tai punakaneli Kokonaisuutena Kanelirivi taas. Tarhan alkuperäinen idea alkaa kehittyä. Tämä omenien tutkiminen on yhtä salapoliisityötä varsinkin kun heittelee itselleen aina välillä miksi kysymyksiä. Odotin oppilaitoksen tarhalta monilajikkeisuutta Varsinkin Mustialan tarhan lajikkeistolta odotin jotakin ihan muuta. Katsotaan sitten viimeinen rivi. Puu 51 Puu 52 Puu 53 Puu 54 Puu 55 Siemenpuu Puu 56 Puu 57 Puu 58 Siemenpuu Puu 59 Ananas- eli Ruskea kaneli Puu 60 Siemenpuu

5 Kommentteja ja ehdotuksia: Tarha on siis aikoinaan( luvulla) suunniteltu ja istutettu pelkästään Kanelitarhaksi. Miksi näin? On haluttu tehdä ehkä opetustarkoitukseen tuon ajan kauppaomenatarha tuon ajan muotilajikkeesta Kaneliomenat. Sotatalvethan tuhosivat (pakkanen) lähes kaikki maamme omenapuut, niin harrastelijoilta kuin ammattitarhoistakin. Tuolloin meillä oli 12 kauppalajikkeeksi nimettyä lajiketta (ns. vakiolajikkeet). Parhaiten vakiolajikkeista selvisi sotatalvien yli Kanelit ja Syysjuovikas. Näistä Syysjuovikas kuului talouslajikkeihin ja herkkulajikkeisiin. Lobot, Melbat, Åkeröt, Wealthyt, Valkeakuulaat ym. paleltuivat. Jos oikein uonastelen niin tarhan suunnittelijan tarkoituksena on ollut perustaa varmasatoinen kauppatarha silloisista parhaiten menestyvistä herkkuomenista. Mukaan on istutettu muutamia Antonovka-lajikkeen puita varmistamaan ristipölytystä, mahdollisesti muitakin pölytysominaisuuksiltaan hyviä lajikkeita. Arkaa Valkea Kuulas lajiketta pidettiin tuolloin parhaana pölyttäjänä. Niiden tuhouduttua esim pakkastalvina on tilalle kasvanut tainten Antonovkalajikkeen siemenistä kasvatetuista perusrungoista nykyiset lähellä Antonovkaa olevat puut. Merkitsin karttaan noiden siemenpuiden paikat ja se ei tue olettamustani, että kuolleet lajikeosat olisivat olleet pölyttäjäpuita, koska nämä sijaitsevat valtaosin lähellä toisiaan, yhdessä ryppäässä. Tuleekin mieleen toinen olettamus kuolinsyystä : kasvupaikka ei näiden kohdalla ole yhtä edullinen kuin muualla (esim.: ohuempi multakerros, peruskallio lähempänä pintaa, notkopaikka, jossa pohjavesi korkeammalla (vanhat kirjat puhuvat vesisuonista) tms. Olin työtä tehdessäni kovin yllättynyt, kun Kanelit aina vaan jatkuivat. Olin odottanut vaikeampaa tehtävää, koska oletin tarhasta löytyvän 1800-luvun loppupuolen ja 1900 luvun alkupuolen lajikkeita, joita Mustialaan hankittiin pääasiassa Regelin puutaimistosta Pietarista kokeiltavaksi Suomessa. Näistähän Mustialan puutarhuri Klas Stening on laatinut kokeiluraportin silloiselle Maataloushallitukselle 1900-luvun alussa. Hedelmäpuukoetoiminta siirrettiin Lepaan puutarhaopiston perustamisen (1910) Mustialasta sinne. Minulla on tuo raportti (kymmeniä sivuja) jossakin arkistoissani, jos kiinnostaa niin voin lähettää kopion onhan se osa Mustialan historiaa. Pikaehdotuksiani siitä mitä tarhalle pitäisi tehdä: 1. Jos tarha puineen halutaan säilyttää ennallaan, mutta vielä elävänä ( 20 v.): Puut nuorennusleikataan kevättalvella. Lannoitetaan keväällä, kalkitus lienee myös tarpeen. Kannattaa tehdä viljavuustutkimus, senhän ehtii vielä nyt syksyllä. Rikkakasvit puiden alustoilta tuhotaan varovaisesti ruiskuttamalla esim. Roundupilla. Jos leveälehtisiä on joukossa runsaasti, niin Roundupin ja Staranen seoksella. Syksyllä tai seuraavana keväänä matala muokkaus ja rivinvälien nurmetus. Puiden alusta saa jäädä n metrin leveydeltä mullokselle, joka mullos vuosittain hoidetaan. Rivinvälinurmi leikataan muutaman kerran vuodessa. 2. Jos tarha halutaan entisöidä istutusajankohtansa malliseksi: Kaikki muut puut paitsi puut N:o 40 ja 42, poistetaan. 40 ja 42 leikataan ja lannoitetaan. Poisto tehtään juurineen. Maa syväkynnetään, kalkitaan ja lannoitetaan, kesannoidaan, viherlannoitus on myös hyväksi maanväsymisen torjuntaan. Jos maa on kulunutta saattaa maanparannuskin tulla kysymykseen (uutta ilmavuutta). Noista emopuiksi valituista otetaan jaloversot ja niistä kasvatetaan tarvittava määrä uusia taimia Antonovka-perusrugolle vartettuna. Taimet istutetaan parannettuun maahan entisille rivinväleille ja n 4 metrin päähän toisistaan. Puut 40 ja 42 säilytetään tarhan patriarkkoina.

6 3. Jos tarha halutaan pitää lajikkeistoltaan ennallaan, mutta nykyaikaisena viljelytekniikaltaan: Toimenpiteet kuin tapauksessa 2. Mutta uudet taimet kasvatetaan kääpiöperusrungolle vartettuina. Sopivia kääpiörunkoja ovat esim. Mtt1 (jos saatavilla) Budagovski9, Budagovski 396 tai hivenen voimakaskasvuisimmille Mtt4 tai Mtt5 (jos saatavilla Kannattaa kysellä Piikkiöstä tai Laukaasta). Näitä suositellaan nimenomaan vanhoihin tarhoihin, koska ovat Piikkiön tutkijoiden mukaan kestäviä maanväsymistä vastaan. Myös Budagovski 118 on vastaava, jos saatavilla jostakin (Viro,Puola tms). Kääpiöpuut istutetaan 4 metrin rivivälein ja n 1,5 2 metrin taimivälein. Puut on pääsääntöisesti tuettava n. 2 m:n korkuisiin tukeviin tolppiin (B 118 selviää ilman tolppia) Puiden alustoille tulee maanpeittokangas ja rivinväli hoidetaan nurmella. Puut kaipaavat säännöllistä kastelua, joten tihkikastalumahdollisuus tulee olla. 4. Klas Steningin aikainen historiallinen omenatarha: Hylätään koko Kanelitarha ja istutetaan uusi omenatarha, jonka monilajisen lajikkeiston muodostaa pääosin Mustialassa aikoinaan kokeillut lajikkeet. Tällainen tarha olisi osa Mustialan pitkää maataloushistoriaa ja olisi ikiäänkuin elävä museo. Sillä saattaisi olla mahtava imagollinen merkitys laitokselle ja koko Tammelalle. (kuntakin saattaisi olla osana rahoituksessa). Tuo uusi tarha voisi olla vanhanaikainen Antonovkaperusrungoille vartettu tai uuden omenatyylin mukainen kääpiöpuutarha. Minulla on hallussani vielä suuri osa Steningin aikaisten lajikkeiden emomateriaalia, joten uusien taimien kasvatus on mahdollista muutaman ( 2-3 ) vuoden varoitusajalla (siis niin kauan kuin elän) Minun aloitteestani Lepaaseen istutettiin kääpiöomenapuutarha (toteuttajana Aura Mero-Palviainen), jossa on edustettuna lähes kaikki Lepaassa ns. valtion pomologien (pääosin Olavi Collan) siellä tutkimat lajikkeet, toki mukana myös muita vanhoja suomalaisia lajikkeita. Tarha on nykytekniikan mukainen kääpiötarha ja jo alkavassa satoiässä. Olisi jotenkin erityisen hienoa, jos maamme vanhimpaan omenien tutkimuslaitokseen, Mustialaan, voitaisiin saada omaa aikaansa edustava omenatarha. Tässä siis joitakin ehdotuksiani harkittavaksenne. Tarvittaessa olen käytettävissä konsulttina, mihin päätökseen tarhan tulevaisuudesta päädyttekin. Parhain terveisin Anssi Krannila