LEHDISTÖTIEDOTE. Neuvoston istunto. Talous- ja rahoitusasiat. (jatko) Bryssel, 26. ja 27. kesäkuuta 2013

Transkriptio

1 EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO 11646/13 (OR. en) LEHDISTÖTIEDOTE Neuvoston istunto Talous- ja rahoitusasiat (jatko) Bryssel, PRESSE 300 PR CO 38 Puheenjohtaja Mr Michael Noonan Irlannin valtiovarainministeri LEHDISTÖ Rue de la Loi 175 B 1048 BRYSSEL Puh.: +32 (0) / 6319 Faksi: +32 (0) press.office@consilium.europa.eu /13 1

2 Neuvoston istunnon tärkeimmät tulokset Neuvosto esitti kantansa pankkien elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevaan ehdotukseen Euroopan parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja silmällä pitäen. Direktiivin tarkoituksena on antaa kansallisille viranomaisille valtuudet puuttua pankkikriiseihin ennalta ehkäisevästi ja purkaa maksukyvyttömyystapauksissa rahoituslaitos hallitusti, samalla kun pidetään yllä keskeisiä pankkitoimintoja ja minimoidaan veronmaksajien tappioriskit. Direktiivillä on tarkoitus perustaa erilaisia välineitä mahdollisiin pankkikriiseihin puuttumiseksi kolmessa vaiheessa: varautuminen ja ennaltaehkäisy, varhaiset toimet sekä kriisinratkaisu. Tavoitteena on hyväksyä direktiivi vuoden loppuun mennessä. Lisäksi neuvosto hyväksyi lisätalousarvioesityksen nro 1/2013, jolla varmistetaan, että EU:n varainhoitovuoden 2013 talousarviossa on tarpeelliset varat Kroatian liittymiseksi EU:hun 1. heinäkuuta /13 2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 ei muita asioita ASIAT, JOISTA KÄYTIIN KESKUSTELUA PANKKIEN ELVYTYS JA KRIISINRATKAISU... 4 MUUT ASIAT... 8 Rahoituspalvelut... 8 MUUT HYVÄKSYTYT ASIAT TALOUSARVIOT Kroatian liittyminen... 9 KOHEESIOPOLITIIKKA Koheesiopolitiikan lainsäädäntöpaketti Tilanneselvitys... 9 HALLITUSTENVÄLISESSÄ KONFERENSSISSA TEHDYT PÄÄTÖKSET Unionin tuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittäminen Jos julkilausumat, päätelmät tai päätöslauselmat ovat neuvoston virallisesti hyväksymiä, se on osoitettu kyseisen kohdan otsikossa ja teksti on lainausmerkeissä. Asiakirjoihin, joiden viitenumero on mainittu, voi tutustua neuvoston www-sivuilla osoitteessa Säädökset, joihin liittyy neuvoston pöytäkirjaan merkittäviä julkistettuja lausumia, on merkitty tähdellä. Lausumat ovat saatavissa neuvoston www-sivuilta tai lehdistöpalvelusta /13 3

4 ASIAT, JOISTA KÄYTIIN KESKUSTELUA PANKKIEN ELVYTYS JA KRIISINRATKAISU Neuvosto hyväksyi yleisnäkemyksen ehdotuksesta direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä (11148/1/13 REV 1). Se pyysi puheenjohtajavaltiota aloittamaan neuvottelut Euroopan parlamentin kanssa tavoitteena saada direktiivi hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä ennen vuoden loppua. Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on antaa kansallisille viranomaisille yhteiset valtuudet ja välineet puuttua pankkikriiseihin ennalta ehkäisevästi ja rahoituslaitoksen kaatumisen tapauksessa ratkaista kriisi hallitusti samalla, kun pidetään yllä keskeisiä pankkitoimintoja ja minimoidaan veronmaksajien tappioriskit. Direktiivillä on tarkoitus vahvistaa valikoima välineitä mahdollisten pankkikriisien käsittelyyn kolmessa vaiheessa: varautuminen ja ennaltaehkäisy, varhaiset toimet sekä kriisinratkaisu. Laitoksia vaadittaisiin laatimaan elvytyssuunnitelmat, joissa esitettäisiin toimenpiteet rahoitusaseman palauttamiseksi ennalleen sen merkittävän heikkenemisen tapauksessa, ja päivittämään suunnitelmia vuosittain. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi valmisteltava jokaiselle laitokselle kriisinratkaisusuunnitelmat, joissa esitettäisiin toimet, jotka viranomaiset voisivat toteuttaa, jos laitos täyttää kriisinratkaisun edellytykset. Viranomaisilla olisi myös valtuudet nimetä laitokselle erityisjohtajia, jos sen rahoitustilanne heikkenee merkittävästi tai jos lakeja rikotaan vakavasti. Keskeisiä kriisinratkaisutoimenpiteitä olisivat muun muassa: liiketoiminnan (tai sen osan) myynti, omaisuudenhoitoyhtiön perustaminen (pankin hyvien omaisuuserien väliaikainen siirto julkisessa määräysvallassa olevalle yksikölle), varojen erottelu (arvoltaan alentuneet omaisuuserät siirretään varainhoitoyhtiöön), velkakirjojen arvon alaskirjaukseen liittyvät toimenpiteet (osakkaiden ja vakuudettomien velkojien tappioiden määrääminen senioriteetin mukaisesti) /13 4

5 Velkakirjojen arvon alaskirjaus (bail-in). Bail-in -välineen avulla kriisinratkaisuviranomaisilla on mahdollisuus alaskirjata tai muuntaa omaksi pääomaksi lähellä kaatumista olevien tai todennäköisesti kaatuvien laitosten osakkeenomistajien ja velkojien saatavat. Neuvoston yleisnäkemyksen mukaan luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten hyväksyttävät talletukset sekä velat, joiden edunsaajana on Euroopan investointipankki, ovat ensisijaisuusjärjestyksessä korkeammalla kuin tavallisten vakuudettomien, etuoikeudettomien velkojien ja suuryritysten tallettajien saatavat. Talletussuojajärjestelmä, joka olisi aina käytettävissä suojattujen talletusten (eli alle euron talletusten) osalta, olisi ensisijaisuusjärjestyksessä korkeammalla kuin hyväksyttävät talletukset. Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen Tietyntyyppiset velat jätettäisiin pysyvästi velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle: suojatut talletukset, vakuudelliset velat, mukaan lukien katetut joukkovelkakirjalainat, kaatuvien laitosten henkilöstön saatavat, kuten kiinteät palkat ja eläke-etuudet, kaupalliset saatavat, jotka liittyvät laitoksen päivittäisessä toiminnassa kriittisiin hyödykkeisiin ja palveluihin, velat, jotka johtuvat osallistumisesta maksujärjestelmiin ja joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle seitsemän päivää, pankkien väliset velat, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle seitsemän päivää /13 5

6 Kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla olisi myös toimivalta rajata tai osittain rajata velat harkinnanvaraisesti soveltamisalan ulkopuolelle seuraavilla perusteilla: 1) Velkakirjojen arvoa ei voida alaskirjata kohtuullisessa ajassa. 2) Varmistetaan kriittisten toimintojen jatkuvuus. 3) Vältetään häiriöiden leviäminen. 4) Vältetään velkakirjojen arvon romahtaminen, joka lisäisi velkojien tappioita. Kriisinratkaisuviranomaiset voisivat korvata joidenkin velkojen harkinnanvaraisen ulkopuolelle jättämisen siirtämällä kyseiset velat toisille velkojille, kunhan vain yksikään velkoja ei joudu huonompaan asemaan kuin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, tai kriisinratkaisurahaston rahoituksella (ks. jäljempänä). Kriisinratkaisurahasto Direktiivissä on tarkoitus vaatia jäsenvaltioita yleensä perustamaan etukäteen kriisinratkaisurahastoja sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuvälineitä voidaan soveltaa tehokkaasti. Näiden kansallisten rahastojen olisi 10 vuoden kuluessa saavutettava tavoitetaso, joka on vähintään 0,8 prosentin kaikkien asianomaisessa valtiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten suojatuista talletuksista. Tämän tavoitetason saavuttamiseksi kunkin laitoksen olisi suoritettava vuotuinen rahoitusosuus, joka perustuu asianomaisen laitoksen riskisuhteutettuihin velkoihin (pois lukien omat varat). Poikkeuksena tästä säännöstä jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus perustaa omat kansalliset rahoitusjärjestelynsä pakollisten maksuosuuksien avulla luomatta erillistä rahastoa. Kunkin jäsenvaltion olisi kuitenkin hankittava vähintään sama määrä rahoitusta ja saatettava se kriisinratkaisuviranomaisensa käyttöön välittömästi tämän esittämästä pyynnöstä. Kukin jäsenvaltio voisi vapaasti valita, sulauttaako se kriisinratkaisurahastonsa ja talletussuojajärjestelmänsä yhteen vai pitääkö se ne erillään.. Molemmissa tapauksissa yhdistetty tavoitetaso olisi sama. Vuoden 2011 kesäkuussa talletusjärjestelmiä koskevasta direktiiviehdotuksesta vahvistetussa neuvoston yleisnäkemyksessä (11359/11) suojattujen talletusten tavoitetasoksi vahvistetaan 0,5 prosenttia. Kansallisten kriisinratkaisurahastojen välinen lainananto olisi mahdollista vapaaehtoisuuden pohjalta /13 6

7 Kriisinratkaisurahastot tarjoaisivat lyhytaikaista tukea kriisinratkaisun kohteena oleville laitoksille lainojen, takauksien ja varojen oston kautta tai omaisuudenhoitoyhtiöille tarkoitettua pääomaa. Niitä voitaisiin lisäksi käyttää korvaamaan osakkeenomistajille tai velkojille tappiot jos ja siinä määrin kuin niiden tappiot, jotka kuuluvat alaskirjauksen piiriin, ylittävät tappiot, jotka ne olisivat joutuneet kärsimään tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä noudattaen periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan. Neuvoston kompromissina omaksuma lähestymistapa tarjoaa joustoa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille tiukoin perustein ja ainoastaan poikkeustapauksissa velkojen rajaamiseksi soveltamisalan ulkopuolelle ja kriisinratkaisurahaston käyttämiseksi tappioiden kattamiseen tai laitoksen pääomapohjan vahvistamiseen. Tällainen jousto olisi kuitenkin käytettävissä vasta sen jälkeen, kun on otettu huomioon laitoksen osakkeenomistajille ja velkojille asetettu vähimmäistappiotaso, joka on 8 prosenttia velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan lukien, tai 20 prosenttia laitoksen riskipainotetuista varoista, jos kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyllä on käytössään etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jotka ovat vähintään 3 prosenttia suojatuista talletuksista. Kriisinratkaisurahaston rahoitusosuus olisi rajoitettava 5 prosenttiin laitoksen kokonaisveloista. Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa tämä raja on saavutettu, ja kun kaikki vakuudettomat ja etuoikeudettomat velat, jotka eivät ole hyväksyttäviä velkoja, on alaskirjattu, kriisinratkaisuviranomainen voi pyrkiä saamaan rahoitusta vaihtoehtoisista rahoitusjärjestelyistä. Vähimmäistappionsietokyky Jotta varmistetaan, että laitoksilla on aina riittävästi tappionsietokykyä, neuvoston yleisnäkemyksen mukaan kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on vahvistettava kullekin laitokselle omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vähimmäisvaatimukset kyseisen laitoksen koon, riskiprofiilin ja liiketoimintamallin perusteella. Vuonna 2016 tehtävässä uudelleentarkastelussa komissio voi Euroopan pankkiviranomaisen antamien suositusten mukaisesti ottaa käyttöön omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan kaikkiin pankkeihin. ~ ~ ~ Direktiiviehdotuksella on tarkoitus sisällyttää osaksi EU:n lainsäädäntöä G20-maiden huippukokouksessa Washingtonissa marraskuussa 2008 annetut sitoumukset. Tuolloin johtajat ilmaisivat haluavansa tarkistaa kriisinratkaisujärjestelyjä ja konkurssilakeja, "jotta suurten monitahoisten rahoituslaitosten alasajosta voidaan huolehtia asianmukaisesti". Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla direktiivin antaminen edellyttää, että neuvosto hyväksyy sen määräenemmistöllä yhteisymmärryksessä Euroopan parlamentin kanssa /13 7

8 MUUT ASIAT Rahoituspalvelut Puheenjohtajavaltio tiedotti neuvostolle tilanteesta seuraavien lainsäädäntöehdotusten käsittelyssä: ehdotus direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä, joka on yksi tärkeimmistä suunniteltuun pankkiunioniin liittyvistä säädöksistä; ehdotus asetukseksi vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja sijoitustuotteita koskevista avoimuussäännöistä. Ks. lehdistötiedote 11634/13; ehdotus asetukseksi ja ehdotus direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista. Ks. lehdistötiedote (rahoitusmarkkina-asetus ja rahoitusmarkkinadirektiivi) 11067/13; ehdotus asetukseksi sisäpiirikauppojen ja arvopaperimarkkinoiden manipuloinnin torjumisesta. Ks. lehdistötiedote 11635/ /13 8

9 MUUT HYVÄKSYTYT ASIAT TALOUSARVIOT Kroatian liittyminen Neuvosto hyväksyi lisätalousarvioesityksen nro 1/2013, jolla varmistetaan, että EU:n varainhoitovuoden 2013 talousarviossa on tarpeelliset varat Kroatian liittymiseksi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta. Se hyväksyi sen, että varainhoitovuoden 2013 talousarvioon lisätään yhteensä 655,1 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina ja 374 miljoonaa euroa maksumäärärahoina liittymiskonferenssissa 30. kesäkuuta 2011 tehtyjen sitoumusten kattamiseksi. Lisäksi neuvosto hyväksyi nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielintenvälisen sopimuksen mukaisesti. Tarkempia tietoja lehdistötiedotteessa 11647/13. KOHEESIOPOLITIIKKA Koheesiopolitiikan lainsäädäntöpaketti Tilanneselvitys Neuvosto hyväksyi koheesiopolitiikan lainsäädäntöpakettia vuosiksi koskevan puheenjohtajavaltion tilanneselvityksen (11003/13). Puheenjohtajavaltio Irlanti oli 17. kesäkuuta mennessä järjestänyt koheesiopolitiikkapaketista 85 epävirallista kolmikantakokousta Euroopan parlamentin ja komission edustajien kanssa. Euroopan parlamentin kanssa on päästy alustavaan yhteisymmärrykseen seuraavista asiakokonaisuuksista: aluekehitys, tiedottaminen ja viestintä, tukikelpoisuus sekä seuranta ja arviointi. Muista asiakokonaisuuksista (kuten makrotaloudellisista ehdoista ja suoritusvarauksesta) on keskusteltava Liettuan puheenjohtajakaudella /13 9

10 HALLITUSTENVÄLISESSÄ KONFERENSSISSA TEHDYT PÄÄTÖKSET Unionin tuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen tuomareiden nimittäminen Jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittivät 26. kesäkuuta seuraavat henkilöt unionin tuomioistuimen tuomareiksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi, joka päättyy 6. lokakuuta 2015: Küllike JÜRIMÄE (Viro) François BILTGEN (Luxemburg) Jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittivät seuraavat henkilöt unionin yleisen tuomioistuimen (aiemmin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) tuomareiksi kuudeksi vuodeksi 1. syyskuuta 2013 lähtien: Stéphane GERVASON (Ranska) Anthony COLLINS (Irlanti) Ignacio ULLOA RUBIO (Espanja). Jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittivät seuraavat henkilöt uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiksi kuudeksi vuodeksi 1. syyskuuta 2013 lähtien: Guido BERARDIS (Italia) Eugène BUTTIGIEG (Malta) Carl WETTER (Ruotsi). Lisäksi jäsenvaltioiden hallitusten edustajat nimittivät Viktor KREUSCHITZin (Itävalta) unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi, joka päättyy 31. elokuuta /13 10

11 Unionin tuomioistuin koostuu 27 tuomarista, jotka jäsenvaltioiden hallitukset nimittävät yhteisellä sopimuksella. Heidät nimitetään kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Tuomarit valitsevat keskuudestaan tuomioistuimen presidentin kolmen vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Unionin yleisessä tuomioistuimessa on vähintään yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta. Heidät nimitetään kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. He nimeävät keskuudestaan presidentin kolmeksi vuodeksi /13 11