PERHON KUNTA SALMELANHARJUN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA

Transkriptio

1 Asiakirjatyyppi Pohjavedensuojelusuunnitelma Päivämäärä PERHON KUNTA ALMELANHARJUN POHJAVEIALUEEN UOJELUUUNNITELMA

2 PERHON KUNTA ALMELANHARJUN POHJAVEIALUEEN UOJELUUUNNITELMA Tarkastus Päivämäärä Laatija Eeva Luukkanen Tarkastaja Teemu Kojonen Teemu Kojonen Hyväksyjä Viite Ramboll Ruukintie EINÄJOKI P F

3 almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma IÄLTÖ 1. Yleistä 1 2. Pohjaveden suojelusuunnittelu ja tavoitteet Pohjavesialueluokitus Pohjavesien suojelusuunnittelun tavoitteet Lainsäädäntö Pohjaveden pilaamiskielto- ja muuttamiskielto Maaperän pilaamiskielto ja selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta Maa-aineslaki elvilläolo- ja korvausvelvollisuus Ympäristölupa Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Jätevedenkäsittely Muu säädökset 5 3. Pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset Kaavoitus ja maankäyttö Teollisuus- ja yritystoiminta Jätevedet Öljy- ja polttoainesäiliöt Maalämpöjärjestelmät Maa-ainestenotto Liikenne ja tienpito Maa- ja metsätalous Turvetuotanto Ojitus Vedenottamot Muut rajoitukset Lähtöaineisto Alueen hydrogeologia Yleistä pohjaveden synnystä ja esiintymisestä Pohjavesialueiden kuvaus Pohjavesialueen rajauksen tarkastus Pohjaveden määrä Pohjaveden laatu Vedenottamoalueet ja suojavyöhykkeet Riskitekijät ja niiden arviointi Yleistä Riskien pisteytys Riskiarvioinnin toteutus Öljysäiliöt Asutus/ Jätevedet Energiakaivot Maa- ja metsätalous Maa-ainesten otto 19

4 almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma 6.9 ähkömuuntajat Tienpito ja liikenne Kaatopaikat Turkistarhat iirtoviemärit Vedenottamot Yhteenveto Toimenpidesuositukset riskikohteille Asutus/ Jätevedet Lämmitysöljy- ja polttonestesäiliöt Maatalous Maa-ainestenotto Muuntajat Tienpito ja liikenne Vedenottamot Pohjaveden tarkkailu Ilmastonmuutos ja vedenottamoiden rakenteellinen riskitarkastelu Varautuminen kriisitilanteisiin Jatkotoimenpide-ehdotukset 24 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Kairausdiagrammit Rakeisuuskäyrät ja maaperäanalyysit Riskikartoitus ja riskinarviointi PIIRUTUKET Piirustus 1 Yleiskartta Piirustus 2 Maastotutkimuskartta Piirustus 3 Piirustus 4 Hydrogeologinen kartta, almelanharju A Hydrogeologinen kartta, almelanharju B Piirustus 5 Riskikohdekartta Piirustus 6 Piirustus 7 almelanharjun alueen pintamalli ja pohjavedenpintojen arvioidut korkotasot almelanharjun maaperäkartta

5 1 1. YLEITÄ Tämä pohjavesialueen suojelusuunnitelma on laadittu Perhon kunnan toimeksiannosta ja koskee almelanharjun A ja B pohjavesialueita. Pohjavesialue sijaitsee Perhon kunnan itäosassa almelanharjussa. uunnitelma perustuu vanhoihin vedenottosuunnitelmiin ja niitä varten tehtyihin taustatutkimuksiin. Alueella tehdään työnaikana myös maastotutkimuksia ja lisäksi hyödynnetään maastokartoituksessa, karttatarkasteluissa sekä haastatteluissa tehtyjä havaintoja. almelanharju A pohjavesialueella sijaitsee Perhon kunnan päävedenottamo. Pohjaveden suojelusuunnitelmalla halutaan varmistaa pohjaveden määrällinen ja laadullinen pysyvyys tuleville vuosille. almelanharju B pohjavesialueella ei ole vedenottamoa. almelanharju B alueella on tehty vuonna 2008 Poski-hankkeen sekä vuoden 2009 tehdyn pohjavesiselvityksen yhteydessä paljon tutkimuksia pohjaveden määrään ja laatuun liittyen. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on suunnitelma, joka laaditaan vedenhankinnan ja suojelun kannalta merkittäville pohjavesialueille sekä niin sanotuille riskialueille. Riskialueina pidetään sellaisia pohjavesialueita, joissa pohjaveden kemialliseen ja määrällisen tilaan liittyviä vesienhoitolakiin perustuvia ympäristötavoitteita ei mahdollisesti saavuteta tai joihin kohdistuu niiden tilaan merkittävästi vaikuttavaa ihmisen toimintaa. Pohjavesialueen suojelusuunnitelman tavoitteena on ohjeistaa alueiden käytön suunnittelua ja viranomaisvalvontaa sekä lupakäsittelyä. uunnitelmassa on sovellettu pohjaveden suojelua koskevaa lainsäädäntöä, sekä esitetty sen pohjalta rajoituksia ja suosituksia pohjavesialueilla tapahtuvalle toiminnalle. 2. POHJAVEDEN UOJELUUUNNITTELU JA TAVOITTEET 2.1 Pohjavesialueluokitus uomen pohjavesialueita on kartoitettu järjestelmällisesti 1970-luvulta lähtien. Pohjavesialueeksi on rajattu uomessa alueet, joissa muodostuu ja esiintyy runsaasti pohjavettä. Näille pohjavesialueille on laadittu luokitusohjeet. Pohjavesialueiden luokittelun tavoitteena on ollut tiedon lisääminen pohjavesialueiden sijainnista ja hydrogeologisista olosuhteista, käyttökelpoisuudesta ja pohjaveden laadusta. Luokituksella pyritään turvaamaan yhdyskuntien vedensaantia, kehittämään haja-asutuksen vedenhankintaa sekä helpottamaan ja täsmentämään pohjavesialueiden valvontaa ja maankäytön suunnittelua. Aikaisemmin pohjavesialueet on luokiteltu kolmeen ryhmään niiden käytön ja suojelutarpeen perusteella. Luokittelu pohjautui hallinnolliseen ohjeistukseen eikä lainsäädäntöön. Luokat olivat I-luokka (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue), II-luokka (vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue) ja III-luokka (muu pohjavesialue). Päivitetyssä laissa (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004) on muutettu kartoitettujen pohjavesialueiden luokittelua. Uuden lain mukaisessa luokittelussa pohjavesialueet jaetaan kolmeen ryhmään vedenhankinnan soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella. Aiemman III-luokan pohjavesialueet on jaettu luokkiin 1 tai 2 tai poistettu kokonaan luokittelusta riippuen siitä, soveltuuko alue vedenhankintaa. Molemmat luokittelut ovat voimassa toistaiseksi rinnakkain kunnes pohjavesialueilla tehtävät tarkistukset valmistuvat. Alla on esitetty uusi lainmukainen luokittelu: Luokka 1 Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään tulevaisuudessa yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä vähintään 10 m 3 /d tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin.

6 2 Luokka 2 Muun vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue Alue, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu vedenottokäyttöön. Luokka E Muu pohjavesialue Alue, jonka pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen pohjavesialueesta. Pohjavesialuetiedot on tallennettu ympäristöhallinnon valtakunnalliseen Hertta-tietojärjestelmään (POVET-pohjavesialuerekisteri) (Ympäristöhallinto 2007/A). Pohjaveden suojelemiseksi voidaan hakea aluehallintoviraston suoja-aluepäätöstä (VL 587/2011 4:11), jossa tietty vedenottamon ympärillä oleva alue määrätään vedenottamon suoja-alueeksi. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja lammet. 2.2 Pohjavesien suojelusuunnittelun tavoitteet uojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, joita toiminnanharjoittajat tekevät mm. ympäristölupa-, maa-aines- ja kemikaalilainsäädännön perusteella. Nykyisin uomen pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Direktiivin pyrkimyksenä on edistää vesivarojen kestävää käyttöä, estää pohjavesien pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. uojelusuunnitelmamenettelyä voidaan soveltaa kaikilla pohjavesialueilla, myös alueilla jotka eivät ole vedenhankintakäytössä. uojelusuunnitelman laadintaan annetaan ohjeistus vesienhoidon ja merenhoidon järjestämislaissa. uojelusuunnitelman tekemistä ei vaadita laissa vaan kunta voi laatia suunnitelman halutessaan. Päivitettyyn lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) lisättiin luku 2a, jossa on esitetty mm. pohjavesialueen suunnitelman sisältö. Lakimuutos tuli voimaan uojelusuunnitelmaan tulisi sisällyttää lakimuutoksen mukaan tarpeelliset tiedot alueen pohjavesiolosuhteista, pohjaveden tilasta sekä nykyisestä ja suunnitellusta maankäytöstä. Lisäksi suunnitelmassa tulee kertoa alueella sijaitsevista vedenottamoista ja alueen pohjaveden merkityksestä vedenhankinnan kannalta, vedenottamoiden suoja-alueista sekä pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavista toiminnoista ja arvio toimenpiteistä pilaantumisen vaaran vähentämiseksi taikka muista pohjavesien suojelun kannalta merkityksellisistä seikoista. Laissa määritetään, että suojelusuunnitelman laadinnan yhteydessä tai muutettaessa tulisi varata kaikille mahdollisuus tutustua ehdotukseen ja esittää siitä mielipiteensä. uojelusuunnitelmaehdotuksesta tulee pyytää lausunto niiltä kunnilta, jota suunnitelma koskee sekä alueen toimivaltaiselta ELY-keskukselta ja aluehallintovirastolta. uojelusuunnitelma on toimitettava ELY-keskukselle merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. 2.3 Lainsäädäntö Pohjavesialueita koskevilla rajoituksilla ja määräyksillä pyritään ennaltaehkäisemään pohjaveden pilaantuminen ja turvaamaan pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuuden säilyminen. uojelutoimien lähtökohtana on ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan pohjaveden vaarantaminen on kielletty tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (YL 527/2014, 17, ns. pohjaveden pilaamiskielto). Muu lainsäädäntö ja pykälässä 82 esitetyt pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset lähinnä ohjeistavat yksityiskohtaisemmin, miten pohjaveden vaarantuminen käytännössä estetään eri toimialoilla. Pohjaveden suojelun yleiset ohjeet koskevat koko pohjavesialuetta. Vedenottamon lähialuetta (yleensä vedenottamotontti) kutsutaan vedenottamoalueeksi. Tällä alueella ei sallita muuta kuin vedenottoon liittyvää toimintaa.

7 3 Pohjaveden suojeluun liittyy monia säädöksiä ja asetuksia. Niitä on ympäristönsuojelulaissa (YL) ja asetuksessa (YA), vesilaissa (VL), maa-aineslaissa (MAL) sekä mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa, jäte-, kemikaali- ja öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä. Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa maankäyttötavoitteissa. Tässä kappaleessa on referoitu pohjaveden suojelun kannalta tärkeimpiä kohtia yllä mainituista säädöksistä Pohjaveden pilaamiskielto- ja muuttamiskielto Pohjaveden pilaamiskielto määrätään ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 :ssä (YL 527/2014). Tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi sellaiseen tarkoitukseen, johon sitä muuten voitaisiin käyttää. Kielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä. Myös toimenpiteet, jotka aiheuttaisivat yleisen tai toisen edun loukkaamisen, on kielletty. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä ympäristölupavirasto voi myöntää lupaa siitä poikkeamiseen. Pohjaveden muuttamisesta säädetään vesilain 3 luvun 2 :ssä (VL 587/2011). en mukaan ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa ryhtyä vesitaloushankkeeseen, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja muutos voi: 1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä; 2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista; 3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4) aiheuttaa vaaraa terveydelle; 5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä; 6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille; 7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle; 8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai 9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua. Lupa toimenpiteeseen, josta saattaa aiheutua edellä kuvattuja vaikutuksia, voidaan vesilain 3 luvun 4 perusteella myöntää, jos hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai saatu hyöty on siitä johtuvaa yleisille tai yksityisille eduille koituvia menetyksiä huomattavasti suurempi. Lupaa ei voida myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuisi asutus- ja elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella Maaperän pilaamiskielto ja selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta Maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto ovat keskenään läheisessä vuorovaikutussuhteessa. Yleensä pohjavesi pilaantuu pilaantuneen maaperän välityksellä. Maaperän pilaamista ja pilaantuneiden alueiden kunnostusta ohjaavista säädöksistä keskeisin on ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja asetus (214/2007), jotka kieltävät maaperän ja pohjaveden pilaamisen. Maahan ei saa YL 16 :n mukaan jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan aineitta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä YL 139 mukaan uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 on säädetty maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. Asetuksen mukaan pilaantunut maa-alue on puhdistettava, jos kohteen haitta-aineista aiheutuu ylitsepääsemätön riski tai haitta terveydelle ja ympäristölle.

8 4 Pilaantuneen maa-alueen riskinarviossa arvioidaan muun muassa haitta-aineiden kokonaismäärää ja pitoisuuksia, aineiden ominaisuuksia, kulkeutumisreittejä, maa-alueen ja alueen pohjaveden käyttöä sekä lyhyt- ja pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön Maa-aineslaki Maa-ainesten ottoa säätelee maa-aineslaki (MAL 555/1981) ja valtioneuvoston asetus maaainesten ottamisesta (926/2005). Toimintaan tarvitaan maa-ainesten ottolupa lukuun ottamatta maa-ainesten ottamista omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten (MAL 4 ). Lupaa haettaessa on esitettävä ottamissuunnitelma (MAL 5 ). Maa-ainesasetuksessa säädetään mm. ottamissuunnitelman ja lupapäätöksen sisällöstä sekä valvonnasta. Ottamissuunnitelmasta tulee ilmetä tarpeellisessa laajuudessa pohjavesiin liittyen mm. pohjaveden pinnan ylin korkeustaso, tiedot pohjavesiolosuhteista, pohjaveden havaintopaikoista ja tiedot läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjaveden ottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suojaaluemääräyksistä (asetus 1.5 ja 2.2). Tärkeälle pohjavesialueelle tai vedenoton käytössä oleville alueille sijoittuvasta maa-aineksen ottohankkeesta on MAL 7 mukaan pyydettävä lausunto alueelliselta ELY-keskukselta (alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta). Maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua maa-aineslain 3 :n mukaan kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa elvilläolo- ja korvausvelvollisuus Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan toiminnanharjoittajalla on selvilläolovelvollisuus toimintansa ympäristövaikutuksista (6 i). Lain mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristönsuojelulain (YL 527/2014, 133 ) mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) määrää toiminnanharjoittajan korvaamaan toiminnastaan aiheutuvan ympäristövahingon. Lain 1 1 momentissa määrätään korvaamaan veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta tietyllä alueella harjoitetun toiminnan seurauksista johtuva vahinko. Tämän lisäksi toiminnanharjoittaja on velvollinen korvaamaan kustannukset ennaltaehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä, joita on ympäristövahingon myötä jouduttu tekemään (6 ). Korvausvelvollisuus pätee myös silloin, kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta (7 ) Ympäristölupa Ympäristönsuojeluasetuksessa (713/2014) mainitaan toiminnat, joille tulee hakea ympäristölupa. Jos ympäristönsuojeluasetuksessa mainittu toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, on sille haettava ympäristölupa myös siinä tapauksessa, että toiminta on asetuksessa mainittua vähäisempää. Ympäristönsuojelusasetuksessa (713/2014, 7 ) on lueteltu, mitkä tiedot pohjavesiolosuhteista pitää esittää lupahakemuksessa Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä sekä niiden tarkastuksista on säädetty Kauppa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoja koskevassa asetuksessa N:o 1211/1995 ja Kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa päätöksissä N:o 344/83 ja 1199/1995.

9 5 Tärkeällä pohjavesialueella olevan maanalaisen öljysäiliön asentamisesta on säiliön omistajan tai öljylämmityslaitteiston asentavan toiminnanharjoittajan ilmoitettava pelastuslaitokselle. Pelastusviranomaiselle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen säiliön peittämistä. Tärkeillä pohjavesialueilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava määräajoin. äiliön omistajan tai haltijan tulee huolehtia siitä, että määräaikaistarkastukset suoritetaan ajallaan. Ensimmäisen kerran säiliö on tarkastettava 10 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja. Pöytäkirja on annettava säiliön omistajalle tai haltijalle, minkä lisäksi siitä on 14 päivän kuluessa tarkastuksesta toimitettava jäljennös sen kunnan palopäällikölle, missä säiliö sijaitsee. Kunnossa oleva, A-luokan säiliö on sen jälkeen tarkastettava 5 vuoden (metallisäiliöt) tai 10 vuoden (muut materiaalit) välein. Jos säiliön kunnossa havaitaan puutteita, on uusintatarkastus tehtävä 2 vuoden kuluttua. äiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. Jos öljylämmityslaitteisto vaurioituu siten, että seurauksena on henkilö-, omaisuus- tai ympäristövahinko on omistajan, haltijan tai käyttäjän ilmoitettava siitä viipymättä valvontaviranomaiselle, jonka on tarvittaessa määrättävä asiantuntija suorittamaan paikalla tutkimus. Perhon kunta ylläpitää säiliötarkastusraporttien tietojen perusteella öljysäiliörekisteriä Jätevedenkäsittely Vuonna 2011 voimaan tullut Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) edellyttää kiinteistöjen jätevesien puhdistuslaitteiden tehostamista. Asetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset ja ohjeellinen ankarampi puhdistustaso kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Herkillä alueilla, jotka on ympäristönsuojelulain 19 määritetty, kunnat voivat vaatia ankarampia puhdistustasoja. Vaatimukset koskevat kaikkia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Kaikkien tällaisten kiinteistöjen tulee järjestää jätevesihuoltonsa asetuksen mukaiselle tasolle vuoden 2018 maaliskuuhun mennessä. Niissä kiinteistöissä, joissa jätevesiä syntyy hyvin vähän, talousvedet voidaan johtaa käsittelemättä maahan. Ne eivät saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa eivätkä sisältää käymälävesiä. Kaupungin tai kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä (YL 19 ) voidaan antaa erillismääräyksiä jätevesien käsittelystä vedenhankinnan kannalta tärkeillä pohjavesialueilla Muu säädökset Pohjavedensuojelun kannalta muita tärkeitä säädöksiä ovat mm. - osiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/ osiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/ Kunnan/kaupungin ympäristönsuojelumääräykset YL 19 - Ympäristöministeriön päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/ Kemikaalilaki 599/ Maastoliikennelaki 1710/ Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 1673/ Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 249/ Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 855/ Terveydensuojelulaki 763/1994 ja terveydensuojeluasetus 1280/ Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/ osiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 1059/ Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000, joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY)

10 6 - Valtioneuvoston päätös maatalouden ympäristötuesta 760/ Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja maatalouden ympäristötuen erityistuesta 503/ Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteiden käsittelystä 634/ POHJAVEIALUEITA KOKEVAT RAJOITUKET JA UOITUKET Tähän kappaleeseen on koottu rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee ottaa huomioon pohjavesialueilla. Esitetyistä määräyksistä ja suosituksista voidaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa, mikäli riittävillä tutkimuksilla tai selvityksillä voidaan osoittaa, ettei toiminnasta aiheudu uhkaa pohjavedelle hydrogeologisin tai rakenteellisin perustein. 3.1 Kaavoitus ja maankäyttö Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on mm. edistää ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä sekä luonnonvarojen säästeliästä käyttöä. uunnittelua on tehtävä riittävään vaikutusten arviointiin perustuen. Pohjavesialueella rakentamista rajoittavat vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset pohjaveden muuttamis- ja pilaamiskiellot. Rakentaminen saattaa vaikuttaa pohjaveden laatuun ja määrään. Lisäksi pohjavesialueelle sijoittunut toiminta saattaa vaarantaa pohjavettä. Toimintojen aiheuttamaa riskiä voidaan vähentää teknisillä ratkaisuilla, mutta suojarakenteisiin liittyy rikkoutumisriski. Pohjaveden puhtautta vaarantavat toiminnot on kaavoituksella ohjattava pois pohjavesialueelta. Eriasteisissa kaavoissa voidaan antaa määräyksiä koskien mm. haitallisten ympäristövaikutusten estämistä ja rajoittamista. Rakennusjärjestyksessä voidaan paikallisesti antaa määräyksiä, joita pidetään tarpeellisina hyvän elinympäristön säilymisen ja toteutumisen kannalta. Valtioneuvosto voi antaa myös valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita asioista, joilla on laajempi kuin maakunnallinen merkitys tai kansallisesti merkittävä vaikutus mm. luonnonvaroihin. Pohjavesialueilla pohjaveden virtaus jakautuu eri valuma-alueisiin eikä koko pohjavesialue ole vedenhankinnan ja pohjaveden suojelun kannalta samanarvoinen. iten alla esitetyistä määräyksistä ja suosituksista voidaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa, mikäli riittävillä tutkimuksilla tai selvityksillä voidaan osoittaa, ettei kaavalla osoitetusta toiminnasta aiheudu uhkaa pohjavedelle hydrogeologisin tai rakenteellisin perustein. Maankäytön ja rakentamisen suunnitelmissa tulee pohjaveden suojelu ottaa huomioon. - Kaikkiin kaava-asteisiin tulee merkitä pohjavesialueiden rajaus. - Pohjavesiolosuhteet tulee selvittää maankäytön suunnitteluprosessin alussa, jotta suunnittelun aikana voidaan arvioida kaavaehdotusten pohjavesivaikutuksia maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. - Pohjavesialueille ei tule kaavoittaa uusia tai laajentaa olemassa olevia pohjaveden puhtautta vaarantavia teollisuusalueita. Mahdolliset vaikutukset alueen pohjaveden laatuun ja määrään tulee selvittää riskinarviolla. - Pohjavesialueille ei tule suunnitella uusia teitä ennen erillistä tarveharkintatarkastelua ja pohjaveden laadun mahdollisen pilaantumisen riskinarviointia ja vaikutuksia pohjaveden määrään. - Rakennetuilta alueilta pohjaveden muodostumisalueella ei tule tarpeettomasti johtaa pois puhtaita sadevesiä, jotta pohjaveden muodostuminen pohjavesialueella ei vähene. - Osoitettaessa kaavalla rakentamista pohjavesialueelle, tulee kaavamääräyksillä edistää pohjaveden suojelua. Yksityiskohtaiset määräykset voivat koskea esimerkiksi öljysäiliöiden sijoittamista, ulkovarastointia ja piha- ja liikennealueen päällystämistä. Määräys jätevesien johtamisesta on harkittava kaavakohtaisesti haja-asutuksen, ranta-asutuksen ja taajamaasutuksen osalta erikseen.

11 Määräyksinä voi olla esimerkiksi seuraavaa: - Öljysäiliöt on sijoitettava rakennuksen sisätiloihin tai maan päälle tiiviiseen katettuun suojaaltaaseen, jonka tilavuuden tulee olla suurempi kuin varastoitavan öljyn enimmäismäärän. - Rakentaminen tai muu toiminta ei saa aiheuttaa haitallista pohjaveden pinnan alenemista tai vaarantaa pohjaveden laatua tai määrää. - Edellä mainitut ohjeet tulee huomioida myös rakennuslupamenettelyssä ja muussa alueen suunnittelussa. - Määräyksiä tulee tarvittaessa aluekohtaisesti täydentää erillisin pohjavesialueella noudatettavaa rakentamistapaa koskevin ohjein. - Vedenottamoiden lähialueet (vähintään 300 m etäisyydelle vedenottamosta pohjaveden tulovirtaaman virtaussuunnassa) tulee rauhoittaa rakentamiselta, eikä alueille tule kaavoittaa uutta asutusta tai muuta rakentamista, tai uusia teitä. Rakentaminen pitää sisällään myös maalämpöjärjestelmät. - Pohjavesialueen kaavoituksessa on huolehdittava siitä, että kaava-alueen pinta-alasta riittävä osuus jätetään luonnontilaiseksi tai vettä läpäiseväksi. - Esitetyistä määräyksistä ja suosituksista voidaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa, mikäli riittävillä tutkimuksilla tai selvityksillä voidaan osoittaa, ettei kaavalla osoitetusta toiminnasta aiheudu uhkaa pohjavedelle hydrogeologisin tai rakenteellisin perustein Teollisuus- ja yritystoiminta - Pohjavesialueelle ei tule perustaa uusia ympäristönsuojeluasetuksen 1 luvun 1 :ssä mainittuja tehtaita, laitoksia ja varastoja taikka kemikaalilaissa ja asetuksessa mainittujen terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia. - Alueelle ei tule sijoittaa muita pohjaveden puhtautta vaarantavia laitoksia, rakenteita tai varastoja kuten kauppapuutarhoja, palavien nesteiden jakelupaikkoja ja huoltoasemia, autojen pesupaikkoja sekä fenolipitoisten aineiden, myrkkyjen, kasvinsuojelu- ja tuholaistorjunta-aineiden ja veteen liukenevien kemikaalien varastoja. Alueella jo olevien toiminnanharjoittajien toimilupia jatkettaessa tulisi edellyttää perusteellisia pohjavesitutkimuksia sekä arvioida suojarakenteiden riittävyys. Pidemmällä tähtäimellä riskeistä tulisi päästä eroon. - Alueella on kielletty valtioneuvoston päätöksessä 364/94 lueteltujen myrkyllisten aineiden käsittely ja varastointi siten, että niitä voi päästä maaperään. - Olemassa olevien öljytuotteiden tankkaus- ja käsittelypaikat on tehtävä alustaltaan tiiviiksi ja niiden pinta- ja sadevedet on johdettava öljynerotuskaivon kautta pohjaveden suojelun kannalta turvalliseen purkupaikkaan. Palavien nesteiden jakeluasemien rakenteissa on noudatettava F 3352 standardia. - Pohjavesialueella olevista lupa- ja ilmoitusvelvollisista toiminnoista tulee olla ajan tasalla oleva rekisteri, jota kemikaali- ja ympäristöviranomainen ylläpitävät. - Kemikaalit tulee säilyttää kaksoisvaipallisissa säiliöissä tai siten, että kemikaaliastiat on sijoitettu maan päälle, katokselliseen, reunukselliseen ja pinnaltaan tiivistettyyn suojaaltaaseen. uoja-altaan on oltava tilavuudeltaan vähintään 100 % alueelle sijoitettavien astioiden ja säiliöiden yhteenlasketusta tilavuudesta. 3.3 Jätevedet - Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyssä noudatetaan valtioneuvoston asetusta (209/2011). - Pohjavesialueiden muodostumisalueilla jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan on kiellettyä. Ensisijaisesti ne on pyrittävä johtamaan muodostumisalueen ulkopuolelle käsiteltäviksi. Jos tämä ei ole mahdollista, jätevedet on johdettava tiiviiseen umpisäiliöön. Jätevedet voidaan myös käsitellä muodostumisalueella, mutta tällöin maasuodattamossa tai pienpuhdistamossa käsitelty jätevesi on johdettava tiiviissä rakenteessa muodostumisalueen ulkopuolelle. Tällöin maasuodattamon rakentamisen ehtona on tiivistetty rakenne. - Pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä jätevesien käsittelyvaatimukset ratkaistaan tapauskohtaisesti. - Määrältään pieniä jätevesimääriä ei tarvitse puhdistaa. Vähäisiksi määriksi katsotaan nk. kantovesi ja vesijohto ilman lämminvesivaraajaa.

12 8 - Pohjavesialueilla sijaitsevan viemäriverkoston kunto on erityisen tärkeä tarkastaa riittävän usein. - Uusia ylivuotoaltaattomia jätevedenpumppaamoja ei saa rakentaa pohjavesialueelle, ja vanhojen pumppaamojen saneerauksen yhteydessä on niille hyvä asentaa ylivuotosäiliöt ja hälytysjärjestelmät. Pohjavesialueella sijaitsevat betoniset viemärit tulee saneerata. - Jätevedenpumppaamoilla tulee olla kaukovalvonta. - Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien pesu liuottimilla tai liuotinpitoisilla pesuaineilla on kielletty pohjavesialueella lukuun ottamatta tarkoitukseen soveltuvia pesupaikkoja, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien puhdistusjärjestelmään. 3.4 Öljy- ja polttoainesäiliöt - Pohjavesialueella sijaitsevien maanalaisten säiliöiden tarkastuksissa tulee noudattaa kauppaja teollisuusministeriön päätöstä maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983 ja 1199/1995). Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastusten toteutumista määräajassa tulee valvoa ja pelastusviranomaisen tulee olla yhteydessä tarkastusvelvollisuuden laiminlyöneisiin säiliön omistajiin. - Uudisrakennusten tai muuten uusittavat lämmitysöljysäiliöt on sijoitettava suoja-altaaseen rakennuksen sisällä tai maan päälle katettuun suoja-altaaseen. uoja-altaan on tällöin pystyttävä keräämään tai pidättämään suurinta tilassa olevaa säiliötä vastaava öljymäärä. uoja-altaan on oltava valvontaviranomaisten antamien ohjeiden mukainen. - Maatiloilla, maa-ainesten ottoalueilla ja rakennustyömailla ulkona tai vastaavissa olosuhteissa sijaitsevat tilapäisetkin polttoainesäiliöiden tulee olla kaksoisvaipallisia tai kiinteällä suojaaltaalla ja katoksella varustettuja. Polttoainesäiliöiden tulee olla varustettu ylitäytön estimellä ja laponestolla. - Uusia maanalaisia säiliöitä ei tulisi asentaa pohjavesialueelle. - uojaamattomat, tarkastusta vaativat polttoainesäiliöt tulee tarkastaa 1- ja 2-luokan pohjavesialueilla mahdollisimman pian ja tarpeen mukaan uusia. Uusintatarkastukset tulee tehdä kauppa- ja teollisuusministeriön päätösten 344/1983 ja 1199/1995 mukaisesti. Kunnalla on oikeus tarkastaa alueella olevia vanhoja öljysäiliöitä, mutta vastuu säiliöistä on kiinteistön omistajalla. - Pelastuslaitoksen tehtävänä on pitää ajantasaista rekisteriä pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä ja kuntien ohella valvoa öljysäiliötarkastusten toteutumista. Öljysäiliörekisteri tulisi olla sähköisessä muodossa. Kiinteistönomistajille tulee antaa selkeät ohjeet säiliöiden tarkastusvelvollisuudesta ja omistajan vastuusta, ja heitä tulisi tiedottaa öljysäiliöiden ympäristölle aiheuttamista riskeistä. - Kiinteistön haltijan tai omistajan tulee huolehtia siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat käytöstä poistetut maanalaiset öljysäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt täyttöputkineen poistetaan kiinteistöltä. - äiliön poistamisesta tulee tehdä ilmoitus pelastus- ja ympäristöviranomaisille. äiliöiden poistamisen yhteydessä säiliöt tulee puhdistaa asianmukaisesti, mahdolliset vuodot tarkastaa ja pilaantunut maa poistaa tai käsitellä ympäristönsuojeluviranomaisen määräysten mukaisesti. Puhdistuksen suorittajalla tulee olla tehtävän edellyttämä ammattitaito. Todistus puhdistuksesta on säilytettävä mahdollista tarkastusta varten. - Öljyn torjuntaan tarkoitettua imeytysainetta tulee olla aina varattuna onnettomuuden varalle. Öljyjen ja polttoaineiden varastointiin ja käsittelyyn liittyvistä onnettomuuksista tulee välittömästi tehdä ilmoitus pelastuslaitokselle. Onnettomuuden vaikutusten rajaamiseksi torjuntatoimet on aloitettava välittömästi. Pilaantunut maa-aines on toimitettava ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymään vastaanottopaikkaan.

13 9 3.5 Maalämpöjärjestelmät - Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen tai lämmönkeruuputkiston asentaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa tai uusittaessa taikka käytettäväksi lisälämmönlähteenä edellyttää toimenpidelupaa maankäyttö- ja rakennusasetuksen MRA 895/ mukaan. Tämän luvan myöntää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä käsitellään rakennusluvan yhteydessä. - Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa vedenottamon lähialueelle. Ohjeellisena lähisuojavyöhykkeenä voidaan pitää noin 500 metrin etäisyyteen vedenottamon kaivoista ulottuvaa aluetta. Maalämpöjärjestelmä on rakennettava riittävän etäälle myös yksityisistä talousvesikaivoista. Lämpökaivoja ja niihin liittyvien ympäristöongelmien ehkäisyä on käsitelty Ympäristöministeriön Ympäristöoppaassa Energiakaivo maalämmön - hyödyntäminen pientaloissa (Juvonen & Lapinlampi 2013). Oppaassa on mm. esitetty suositeltavat lämpökaivon minimietäisyydet eri kohteisiin. Rengaskaivoon nähden suositeltava minimietäisyys on 20 m ja porakaivoon nähden 40 m. Vahinkotilanteissa vaikutukset pohjaveteen voivat kuitenkin näkyä em. etäisyyksiä kauempanakin. - Pohjavesialueella maalämpöjärjestelmän rakentamisen lupakäsittelyn yhteydessä on arvioitava hankkeen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon olemassa olevien vedenottamoiden lisäksi mahdolliset tutkitut vedenottopaikat sekä lähialueen yksityiskaivot. Lisäksi tulee huomioida mahdolliset pilaantuneet maa-alueet. Maalämpökaivon rakentamisesta voi aiheutua määrällisiä pohjavesivaikutuksia, mikäli esimerkiksi porauksella puhkaistaan vettä pidättävä maakerros, minkä seurauksena paineellinen pohjavesi pääsee purkautumaan maan pinnalle. Laadullisia pohjavesivaikutuksia voi puolestaan aiheutua, mikäli lämmönsiirtonestettä pääsisi pohjaveteen vuodon seurauksena tai esimerkiksi poraus ulottuisi kallioperässä olevaan ns. suolaisen pohjaveden esiintymään. - Jos maalämpöjärjestelmän rakentaminen voi ennalta arvioituna aiheuttaa vesilain 3 luvun 2 :ssä tarkoitettuja vaikutuksia, esimerkiksi muutoksia pohjaveden korkeudessa ja laadussa, tarvitaan toimenpideluvan lisäksi vesilain mukainen lupa. Lupaviranomaisena toimii Länsi- ja isä-uomen aluehallintovirasto. Luvan tarpeen arvioi Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto tai Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Vesilupa on menettelynä raskas. Vesilupamenettelyä pitäisi käyttää vain poikkeusmenettelynä tavanomaista suuremmissa järjestelmissä tai sijainniltaan erityisissä kohteissa. - ELY-keskukselta tulisi pyytää lausunto suunniteltaessa maa- ja kalliolämpörakenteita pohjavesialueille. - Huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä lämmönsiirtoliuos on otettava talteen. Liuosta ei saa päästää maaperään tai pohjaveteen. 3.6 Maa-ainestenotto - Maa-aineksen ottaminen on ensisijaisesti suunnattava muille kuin 1 luokan pohjavesialueille. Mikäli maa-aineksen ottoa suunnitellaan 1 luokan pohjavesialueelle, on hakemuksessa erikseen pystyttävä osoittamaan, ettei suunnitellusta ottamisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisriskiä. Muussa tapauksessa toiminnalle on haettava vesilain mukainen lupa. - Maa-ainesoton suunnittelussa, järjestämisessä ja jälkihoidossa tulee huomioida Ympäristöministeriön julkaisun Maa-ainesten kestävä käyttö Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten (Ympäristöhallinnon ohjeita, 2009) ohjeet tai myöhemmin annetut ympäristöhallinnon ohjeet. - Ottotoiminta tulee toteuttaa vaiheittain, jotta kerrallaan avattuna oleva pinta-ala on mahdollisimman pieni. Ottamistoiminnan edetessä tulee jälkihoitoa suorittaa samalla käyttäen ensisijaisesti alueen alkuperäisiä pintamaita. Alueen ulkopuolelta tuotavien maamassojen käyttökelpoisuus on tarkistettava. - Alimman ottotason ja pohjaveden pinnan väliin tulee jättää riittävä suojakerros. Maaainesten kestävä käyttö ohjeen mukaan olemassa olevilla ottamisalueilla vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä vähimmäissuojakerrospaksuus on 6 metriä ja muualla 4 metriä. - Pohjavesialueilla sijaitsevilla ottoalueilla ei tule varastoida polttoainetta tai öljyjä eikä suorittaa ajoneuvojen tankkaamista tai huoltamista. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee polttoaineiden varastointi toteuttaa maanpäällisillä säiliöillä, jotka on varustettu ylitäytön

14 estimellä. Polttonestesäiliöissä on oltava suoja-allas tai muu kaksoispidätystekniikka. Myös varasto- ja tankkausalueiden hulevesien hallintaan tulee kiinnittää huomiota. - Öljyn torjuntaan tarkoitettua imeytysainetta tulee olla aina varattuna onnettomuuden varalle. Lisäksi koneiden käyttäjille on annettava selkeät toimintaohjeet onnettomuustilanteiden varalle. - Maa-ainesten ottoalueiden käyttäminen maan- ja jätteenkaatopaikkoina tulee estää. - uolan käyttö ja varastointi maa-ainesten ottoalueilla on kielletty. - Pohjaveden laatua ja pinnan korkeutta tulee tarkkailla pohjaveden havaintoputkista ottotoiminnan aikana, jotta kaivua ei uloteta liian lähelle pohjavedenpintaa. Tarkkailutulokset on toimitettava ottoa valvovalle viranomaiselle, jonka tulee valvoa lupaehtojen toteutumista. - Vanhojen maa-ainesten ottoalueiden jälkihoitotilanne tulee varmentaa riittäväksi pohjaveden suojelun kannalta. - Maa-ainesten kotitarveoton tulee liittyä rakentamiseen ja kulkuyhteyksien ylläpitoon. Esimerkiksi uusien metsäteiden mittava rakentaminen ei ole maa-aineslain tarkoittamaa tavanomaista kotitarvekäyttöä. - Merkittävät maa-ainesten kotitarveottopaikat, joista on otettu tai aiotaan ottaa maa-aineksia yli 500 kiinto-m 3, on ilmoitettava kunnan maa-ainesottoa valvovalle viranomaiselle. - Jos kotitarveottoa tapahtuu pohjavesialueen lähisuojavyöhykkeellä, tulee siitä aina tehdä ilmoitus kunnan viranomaiselle. - Kotitarveottoa koskevat samat maa-aineslain 3 :n rajoitukset kuin luvanvaraista maaainesten ottoa. - Kotitarveotossa on voimassa samat vähimmäissuojakerrospaksuudet kuin virallisilla ottoalueilla Liikenne ja tienpito - Pohjavesialueille ei tule suunnitella uusia teitä ennen erillistä tarveharkintatarkastelua ja pohjaveden laadun mahdollisen pilaantumisen riskinarviointia. uunnittelussa tulee huomioida myös pohjaveden määrä ja pohjaveden muodostumisolosuhteiden turvaaminen. Mikäli uusi tie tarveharkinnan perusteella katsotaan voitavan sijoittaa pohjavesialueelle, tulee sille rakentaa riittävät luiskasuojaukset pohjavesiriskien minimoimiseksi. Ensisijaista on kuitenkin pyrkiä sijoittamaan uudet, erityisesti suolattavat ja vilkasliikenteiset tiet pohjavesialueen ulkopuolelle. - Uusien teiden rakentamisen yhteydessä tulisi tehdä mahdollisimman vähän massansiirtoja ja leikkauksia, jotta pohjavesiolosuhteet säilyisivät mahdollisimman luonnontilaisina ja suojakerrospaksuus sekä etäisyys pohjaveden pintaan säilyisivät mahdollisimman suurina. - Rakennettaessa uusia yleiselle liikenteelle tarkoitettuja teitä ja pysäköintipaikkoja tai vastaavia, sekä näiden perusparannuksen yhteydessä, on pohjaveden suojaustarve selvitettävä ja kohteet on varustettava asianmukaisin suojarakentein. Tiedot suojauksista tulee toimittaa pelastusviranomaiselle. - Talvisuolausta tulisi vähentää pohjavesialueilla sijaitsevilla tieosuuksilla, kuitenkaan vaarantamatta liikenneturvallisuutta. Liukkauden torjunnassa tulee mahdollisuuksien mukaan siirtyä vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden (esim. kaliumformiaatti) käyttöön. Tiealueilla, joilla on olemassa pohjavesisuojaukset ei suositella vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä, ellei niiden mahdollisia vaikutuksia suojausmateriaaliin ole selvitetty. - Tiesuolauksen vaikutuksia pohjaveden laatuun tulee seurata. - Liukkauden torjuntaan käytettävän suolan varastointi (niin kiinteässä muodossa kuin myös liuostankeissa) pohjavesialueella on kielletty. Pohjavesialueilla on sallittua varastoida ainoastaan suolahiekkaa edellyttäen, että suolahiekan varasto suojataan sellaisilla rakenteilla, joilla suolan pääsy pohjaveteen estyy. Käytännössä tämä voi edellyttää hallirakennetta, päällystettyä pohjarakennetta ja viemäröintiä siten, ettei pohjaveden laatu vaarannu. - Vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet tulee merkitä teiden varsille sijoitettavin pohjavesialuemerkein. - Liikenneviraston vuonna 2012 laatimissa ratateknisissä ohjeissa (RATO) osassa 20 Ympäristö ja rautatiealueet, on kerrottu rautatiealueiden ja niiden toimintojen mahdollisista riskeistä pohjavedelle ja on esitetty keinoja ennakoivalle pohjaveden suojelulle.

15 3.8 Maa- ja metsätalous - Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinto, 2010) mukaan uusia kotieläinsuojia tai lantaloita ei tulisi sijoittaa pohjavesialueelle. Myöskään merkittäviä eläinsuojien tai lantaloiden laajennuksia ei suositella tehtäväksi pohjavesialueille. Nykylainsäädännön mukaan eläinsuojat vaativat ympäristöluvan, jos toiminta sijoitetaan pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. - Pohjavesialueella jo sijaitsevien kotieläinsuojien, lantavarastojen ja rehusiilojen osalta tulee tarvittaessa edellyttää salaojavesien ja/tai pohjaveden laadun seurantaa. - Pohjavesialueella ei sallita maaperästä eristämättömiä karjasuojia, lantaloita, virtsakaivoja, tuorerehuvarastoja eikä lietelantasäiliöitä. Lantavarastojen on täytettävä vähintään maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaiset tiiviysvaatimukset. Karjasuojien lattioiden on oltava tiiviitä ja jätevedet tulee johtaa tiiviiseen viemäriin. - Eläinsuojiin liittyvien ulkotarhojen tai jaloittelualueiden sijoittamista pohjavesialueelle tulee välttää. Mikäli jaloittelualuetta suunnitellaan pohjavesialueelle sijoitettavaksi, tulee alueelta tehdä tarkemmat maaperä- ja pohjavesiselvitykset (YA 713/ ) pohjaveden pilaantumisvaaran selvittämiseksi. Pohjavesialueilla sijoittuvien laidunalueiden osalta tulee huomioida pohjavesialueen erityispiirteet sekä etäisyydet talousvesikaivoihin ( m) siten, ettei laiduntamisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. - Karjanlannan sijoittamisessa ja levittämisessä noudatetaan nitraattiasetuksen (931/2000) säännöksiä, kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä sekä tilakohtaisen ympäristöluvan määräyksiä. - Pohjavesialueilla ei tulisi levittää lietelantaa, virtsaa, pesuvesiä, käsiteltyjä jätevesiä, käsiteltyjä puhdistamo- tai sakokaivolietteitä, puristenestettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta. Lannan patterointi pohjavesialueella on kielletty. Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen ulkorajan ja varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen välisellä vyöhykkeellä (ns. reunavyöhyke) keväällä, kun lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Lantaa tai muita orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää lannoitteena pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla, mikäli maaperätutkimuksin voidaan osoittaa, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Muita kuin orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää pohjavesialueella kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä. - Torjunta- ja kasvinsuojeluaineena saa käyttää ainoastaan pohjavesialueille sallittuja aineita. TUKE ylläpitää luetteloa aineista, joiden käyttöä on rajoitettu tai käyttö on kokonaan kielletty pohjavesialueella. - Pohjavesialueilla ei pääsääntöisesti tehdä kunnostusojituksia, lannoituksia, kannon nostoa eikä kulotusta. - Uudistushakkuualueilta suositellaan hakkuutähteiden poistoa ravinnekuormituksen vähentämiseksi pohjaveteen. - Pohjavesialueella tulee suosia kevennettyä maanmuokkausta kuten kevyttä laikutusta tai äestystä - Työkoneiden öljyvahinkojen torjuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota Turvetuotanto - Turvetuotanto ei saa vaarantaa pohjavettä. Turvetuotantoalueille tarvitaan ympäristölupa (YA 713/2014). Pohjaveden pilaamiskielto koskee kuitenkin myös tätä pienempää toimintaa ja mikäli toiminnasta seuraa muutoksia pohjaveden määrään tai laatuun toiminnalle tulee hakea vesilain mukainen lupa. - Pohjavesiolosuhteet sekä toiminnan vaikutus pohjaveteen tulee selvittää pohjavesialueelle ja pohjavesialueen lähelle sijoittuvilla ympäristölupaa tarvitsevilla turvetuotantoalueilla. - uoveden imeytyminen pohjavesimuodostumaan tulee estää. - Toiminnan vaikutusta pohjaveden korkeuteen ja laatuun on tarkkailtava. - Mikäli toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pinnan alentumista pohjavesialueella, tarvitaan toiminnalle vesilain mukainen lupa ympäristölupavirastosta.

16 Ojitus - Haitallinen pohjaveden purkautuminen ojituksen seurauksena tulee estää. Pohjaveden määrän muuttaminen edellyttää vesilain mukaista lupaa. - Ojituksesta pitää tehdä vesilain mukainen ilmoitus ELY-keskukselle, joka tekee lupatarveharkinnan. Ojitustoimenpide voi vaatia vesilain mukaisen luvan, mikäli toimenpiteestä voi aiheutua riskiä pohjaveden laadulle tai määrälle Vedenottamot - Vedenottamoalueet aidataan ja tarvittaessa nurmetetaan. - Vedenottamoalueilla sallitaan vain vedenottoon liittyvä toiminta. - Mahdolliset vedenottamoilla käytettävät kemikaalit on varastoitava turvallisella tavalla Muut rajoitukset - Lumenkaatopaikkojen sijoittaminen pohjavesialueelle on kielletty. - Pohjavesialueella ei sallita jätteiden kaatoa, kasaamista ja hautaamista eikä merkittävää puujätteen, saven ja humusmaan läjittämistä. - Pohjavesialueille ei sallita maankaatopaikkoja. - Pohjavesialueella ei sallita uusia arkkuhautausmaita eikä eläinraatojen hautaamista. Laajennettaessa pohjavesialueella jo olemassa olevia hautausmaita on ensin suoritettava riittävät pohjavesitutkimukset ja riskinarviointi. Hautausmaa-alueella torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä tulisi rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi. Pohjavesialueella saa käyttää vain sellaisia torjunta-aineita, joiden käyttö pohjavesialueella on sallittu (TUKE). - Kaukolämpöverkostojen osalta energiayhtiöiden tulee ilmoittaa erityisesti pohjavesialueilla tapahtuneista vuodoista viranomaiselle välittömästi vuodon havaitsemisen jälkeen. - Uudet, öljyä energialähteenään tai varavoimana käyttävät lämpökeskukset tulee pyrkiä sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. 4. LÄHTÖAINEITO Pohjaveden määrä- ja laatutietojen osalta tiedot pohjautuvat osittain Perhon kunnan teettämiin pohjavesiselvityksiin: - almelanharju B pohjavesiselvitys, almelanharju vedenottolupa, almelanharjun pohjavesiselvitys, eismiset refraktioluotaukset Perhon almelanharjulla kesällä almelanharju tarkkailuohjelma, Perho, Möttösen kylän vedenhankinta, almelanharjun pohjavesitutkimus, 1975 Muita lähtötietoina on käytetty: - Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Keski-Pohjanmaan loppuraportti, Länsi-uomen ympäristökeskuksen raportteja 6/ oranottoalueiden tila ja ympäristöriskit Länsi-uomen ympäristökeskuksen alueella, Länsi-uomen ympäristökeskuksen raportteja 5/ Viranomaisselvitykset (öljysäiliöt, ympäristölupapäätökset) - Riskikohteissa tehdyt maastotarkastelut, Ramboll Oy Lisäksi työn aikana toteutettiin hankealueella pohjatutkimuksia, joiden tuloksia käytettiin hyväksi pohjavesialuerajausten arvioinnissa.

17 13 5. ALUEEN HYDROGEOLOGIA 5.1 Yleistä pohjaveden synnystä ja esiintymisestä Pohjavettä syntyy, kun sadevesi suotautuu maaperään. Osa maaperän vedestä imeytyy kasvien juurissa tai kapillaarisesti takaisin maan pintaan, osa päätyy pohjavedeksi maaperään, muodostaen vedellä kyllästyneen maakerroksen. Pohjaveden pinta voidaan havaita kaivoista tai erillisistä havaintoputkista, ja se on tavallisesti 2-4 m syvyydessä, joskin vaihteluväli on suuri. Ympäristöstään kohoavilla harjualueilla pohjavesi voi olla jopa 50 m syvyydessä. Pohjavesi virtaa maaperässä kiviainesrakeiden välisessä huokostilassa ja purkautuu luonnonvaraisesti harjun juurella maastoon. Paikoin purkautuminen tapahtuu lähteisiin, tai vaikeasti havaittavissa järvien ja jokien pohjissa. Pohjavettä on maaperässä käytännössä kaikkialla. Joillakin alueilla irtomaakerros on kuitenkin ohut ja kalliot nousevat pohjaveden pinnan yläpuolelle, jolloin pohjavettä esiintyy vain kallioraoissa kalliopohjavetenä. Pohjaveden määrä ja saatavuus riippuvat suuresti maaperän laadusta. Hiekkaisilla ja soraisilla mailla pohjavettä muodostuu % sadannasta, eli noin m 3 /d jokaista neliökilometriä kohti. Tällaisia alueita ovat tyypillisesti harjut ja alpausselät, sekä pienemmät reunamuodostumat. avi- ja moreenimailla maaperän vedenjohtavuus on heikompaa, jolloin suuri osa sadannasta virtaa pintavaluntana vesistöihin, pohjaveden muodostuminen on vähäistä eikä vesi juurikaan liiku maaperässä. 5.2 Pohjavesialueiden kuvaus almelanharjun pohjavesialue sijaitsee Perhon kunnan itäosassa. Alueella on yksittäisiä kiinteistöjä, jotka sijoittuvat alueen järvien läheisyyteen ja pohjavesialueen eteläosan halkovan Kivijärventien varteen. Pohjavesialue muodostuu yhtenäisestä jäätikön vetäytymissuunnan mukaisesta kaakko-luodesuuntaisesta pitkittäisharjusta. Harju jakautuu erillisiin pohjavesialtaisiin almelanharju A ja almelanharju B. almelanharju on nimetty luonnon ja maisemansuojelun kannalta maakunnallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Harju on kerrostunut osittain kallioperän heikkousvyöhykkeisiin. Harju muodostuu paksusta epäsäännöllisestä maakerroksesta, jonka ylimpänä kerroksena on noin 1,5 5 m paksu hiekka- ja sorakerros. Tämän alapuolella on kivinen moreenikerros. Harjumuodostelma kohoaa muuta ympäristöä huomattavasti korkeammalle ja on suureksi osaksi supra-akvaattinen (jääkauden jälkeen vedenpinnan yläpuolelle jäänyt) harju. Karttatulkinnalla pystytään havaitsemaan harjun runko-osa. Pohjavesialue rajautuu moreenialueisiin, joiden päällä on turvekerros. Pohjavesialueita reunustavat suo-, oja- ja järvialueet. Pohjavesimuodostelma on tyypiltään antikliininen eli vettä ympäristöön purkava harju. Vettä purkautuu pohjavesialueella oleviin lähteisiin ja pieniin vesistöihin. Pohjavesialueella on kaksi vedenottamoa vanha ja uusi ottamo, joiden vesi käsitellään uuden ottamon läheisyydessä olevassa alkalointilaitoksessa. almelanharju on Perhon kunnan tärkein talousvesilähde. almelanharju A almelanharju A pohjavesialueen muodostumisalue rajautuu lännessä suoalueeseen, johon liittyy myös lampia kuten Iso-Valkeinen. Pohjavesialueen eteläpuolella on suo- ja lampivyöhyke, jonka eteläpuolella maanpinta nousee ja muodostaa hienoaineksesta koostuvan mäkialueen. Pohjavesialueen pohjoispuolella niin ikään suo- ja lampivyöhyke. Pohjoispuolella on myös almelanjärvi, johon pohjavettä purkautuu. Pohjavesi purkautuu järviin ja alueella olevien lähteiden kautta maastoon. Pohjaveden päävirtaussuunta harjumuodostumassa on kaakosta luoteeseen. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,86 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala on 1,74 km 2. uojelusuunnitelmatyön yhteydessä tarkastettiin pohjavesialueen rajauksia pohjatutkimusten perusteella. Tehtyjen tutkimusten mukaan pohjavesialue pienenisi siten, että alueen uusi kokonaispinta-ala olisi 2,84 km 2.

18 14 almelanharju B almelanharju B pohjavesialue on kapea ja pitkänomainen pohjavesialue. Pohjavesialue rajautuu luoteissa Kontunen-lampeen ja kaakkoisosassa almelanharju A pohjavesialueeseen. Alue rajautuu itäosassa Kantoahon kuivempaan mäkialueeseen ja muualla suoalueisiin. almelanharju B pohjavesialueelta pohjavesi purkautuu pohjavesialueen pohjoisosassa sijaitsevaan Kontuseen ja alueella olevaan lähteeseen. Lisäksi pohjavettä purkautuu todennäköisesti alueen läpihalkoviin ojiin. Harju on muodostunut lajittuneesta kivisestä sorasta hiekkaan. Kerrosten välissä on myös hienorakeisia kerroksia. Pohjaveden päävirtaussuunta harjumuodostumassa on luoteeseen. Pohjaveden pinta on noin 3 8 m syvyydellä. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,78 km muodostumisalueen pinta-ala on 0,32 km 2. 2 ja almelanharju B pohjavesialue kuului ennen POKI-hanketta luokkaan III, muu pohjavesialue. POKI-hankkeen yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella pohjavesialueen luokka muutettiin II-luokkaan, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. 5.3 Pohjavesialueen rajauksen tarkastus uojelusuunnitelmatyön yhteydessä tehtiin almelanharju A pohjavesialueella pohjatutkimuksia, joilla tarkastettiin pohjavesialueen rajausta. Tutkimukset tehtiin muodostumisalueen ulkopuolella. Tutkimukset tehtiin kuudella eri linjauksella lyöntikairauksina. Jokaiselta linjaukselta otettiin lisäksi maaperänäytesarja metrin välein yhdestä tarkastelupisteestä. Kairauspisteet on esitetty liitepiirustuksessa 2 ja kairausdiagrammit liitteessä 1. Tutkimusten mukaan maaperä on hyvin samankaltaista jokaisella tutkimuspisteellä. Päämaalajit ovat hieno hiekka ja hiekkamoreeni. Maanäytteistä tehdyt rakeisuuskäyrät ja maaperäanalyysit on liitteenä 2. Pohjavesialuerajauksen muuttamista ehdotetaan Kivijärventien eteläpuolella olevalla Huhkaisen pellolla. Alueella tehtiin kolmella linjauksella (linjaus 1, 2 ja 3) kairauksia yhteensä 13 kpl. Lisäksi pisteistä P25 ja P33 otettiin maalajinäytteet, joilta määritettiin maaperä ja vesipitoisuus sekä linjalta 1 tehtiin rakeisuuskäyrä pisteestä P12. Eteläisimmissä pisteissä maaperä oli hienorakeista ja pohjavesirajausta voidaan täten kaventaa. Piirustuksessa 2 on esitetty myös uusi pohjavesialuerajaus. Pohjavesialueen koillispuolella almelantien läheisyydessä tehtyjen kairaustulosten perusteella maaperä on myös hienompi rakeista. Pohjavesialueelta almelanjärveen laskevan ojan ympäristössä maaperä on tiiviimpää silttiä. Pohjavesialuerajauksen muutosta ei tässä kohtaa ehdoteta, sillä verrattaessa alueen muihin tuloksiin maaperä on karkeaa ja vettä johtavaa. 5.4 Pohjaveden määrä almelanharjun pohjavesialueella tehtiin 1975 ja 1996 yksityiskohtaiset tutkimukset veden laadusta ja määrästä. Lisäksi almelanharjun B pohjavesialueella tehtiin vuonna 2009 pohjavesiselvitys, jossa määriteltiin alueelle pohjavedenottamon paikka, ottamon antoisuus ja pohjaveden laatu. Tehtyjen pohjavesitutkimusten ja selvitysten mukaan pohjaveden keskimääräinen antoisuus almelanharju A pohjavesialueelta on noin 1450 m 3 /d. Mitoitusmäärä on määritetty pohjavesialueiden pinta-alojen ja koepumppaushavaintojen perusteella. almelanharju A pohjavesialueen vedenottoluvassa sallittu vedenotto on enimmillään 900 m 3 /d. Uudesta ottamosta otetaan noin 80 % alueen käsittelylaitoksessa käsiteltävästä vedestä ja vanhasta ottamosta noin 20 %. almelanharju B pohjavesialueella tehtiin vuonna 2009 pohjavesiselvitys, jonka lähtökohtana oli vuonna 2008 toteutettu POKI-hanke. POKI-hankkeessa määritettiin pohjaveden antoisuudeksi

19 m 3 /d. Tämä vesimäärä vahvistettiin pohjavesiselvityksessä. elvityksessä esitettiin mahdolliselle vedenottamolle paikka, joka piste HP400 liitepiirustuksessa Pohjaveden laatu almelanharju A pohjavesialueella on kaksi pohjavedenottamoa, vanha ja uusi ottamo. Molemmat ottamot ovat vedenottokäytössä. Vuonna 1996 tehtiin tutkimuksia uuden ottamon käyttöönottamiseksi, kun vanhan vedenottamon raakavesi ylitti pohjavedelle asetetut laatuvaatimukset sameuden osalta. Lisäksi vedestä löytyi ajoittain bakteereja. Vanha ottamo on edelleen käytössä muuten kuin keväisin sulamisvesien ollessa suurimmillaan. Vanhaa ottamoa varten tehtiin vuonna 1975 kaivonpaikkatutkimukset, jossa määritettiin ottamon paikka ja tutkittiin pohjaveden laatua. Pohjaveden todettiin olevan pehmeää ja hapanta. Veden mangaani- ja rautapitoisuudet olivat alhaiset pohjavesialueen muodostumisalueella. Uuden ottamon määrittämisen aikana (v. 1996) tehdyissä tutkimuksissa todettiin veden laadun pysyneen samana kuin 20 vuotta aiemmin tehdyissä tutkimuksissa luvun tutkimuksissa pohjavesialueen muodostumisalueen reunalla ja ulkopuolella otetuista vesinäytteistä määritettiin korkeita mangaani- ja etenkin rautapitoisuuksia. Vanhasta ottamosta noin 350 m luoteeseen almelantien varressa sijaitsee lähde muodostumisalueen ulkopuolella. Lähteestä purkautuva pohjavesi on hyvin rauta- ja mangaanipitoista. Lähteestä purkautuva virtaama on huomattava. Vanhan ottamon läheisyydessä ja kyseisen lähteen välissä muodostumisalueella sijaitsee toinen lähde, josta purkautuvasta pohjavedessä ei silmämääräisesti havaita rautaa tai mangaania. Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti veden purkautumispaikasta ja korkeudesta riippuen. Muodostumisalueen reunoilla ja ulkopuolella rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat korkeammat kuin harjun ytimessä muodostumisalueen keskellä. POKI-projektin yhteydessä tehtyjen pohjavesianalyysien perusteella almelanharjun B pohjavesialueen vesi on rautapitoista. Pumpattu vesi ylitti TM:n asettamat talousveden laatusuositukset vaihdellen 0,57 1,1 mg/l välillä riippuen näytteenottosyvyydestä. Muuten vedenlaatu oli hyvä ja suodatuksen jälkeen vesi täytti laatusuositukset. Tutkimuspisteet on esitetty hydrogeologisessa kartassa piirustuksissa 3 ja Vedenottamoalueet ja suojavyöhykkeet Vedenottamoalueisiin kuuluvat pääasiassa vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välittömän ympäristön. Nämä alueet varataan ainoastaan vedenhankintakäyttöön. Alueiden aitaaminen ja rakennusten lukossa pitäminen on suotavaa ilkivallan estämiseksi. Vedenottamoalueet on esitetty pohjavesialuekartassa. Pohjaveden suojelun tehostamiseksi ja pohjavesialueen toimintojen ohjaamiseksi voidaan pohjavesialue jakaa vielä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. uoja-alue voidaan määrittää vesilain (VL 587/2011 4:11, 4:12, 4:13 ) mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Vedenottamoiden yhteyteen voidaan määrittää suojelusuunnitelmien yhteydessä myös vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä. almelanharjun pohjavesialueilla ei ole määritettyjä vesioikeuden rajaamia suojavyöhykkeitä. uojelusuunnitelman yhteydessä määriteltiin almelanharjun vedenottamon ympärille ohjeelliset suojavyöhykkeet. Lähisuojavyöhykkeet on pyritty rajaamaan siten, että veden viipymä lähisuojavyöhykkeen reunalta vedenottamolle on noin vuorokautta, jonka arvioidaan riittävän bakteriologisen pilaantumisen estämiseksi. Pohjaveden virtaamanopeus riippuu kuitenkin useista eri tekijöistä, kuten vedenjohtavuudesta, vedenpinnan kaltevuudesta sekä maa-aineksen huokoisuudesta. Nämä tekijät voivat vaihdella suuresti saman pohjavesiesiintymän eri osissa. Tämän vuoksi

20 pohjaveden virtausnopeuksista voidaan esittää vain hyvin karkeita arvioita, mikäli aluetta ei ole tarkasti tutkittu. 16 almelanharjun pohjavedenottamon ohjeellinen lähisuojavyöhyke on esitetty piirustuksessa 3. e on määritetty pohjavesialuerajan, pohjavedenottamon vaikutusalueen ja maa- ja kallioperän ominaisuuksien mukaan. uunniteltaessa ohjeellista lähisuojavyöhykerajausta on lisäksi otettu huomioon pohjaveden virtaussuunnat ja vedenoton suuruus ottamolta. Alueen maaperäkartta on esitetty piirustuksessa 7. Lähisuojavyöhyke on myös maa-ainesten ottoa koskeva rajaus, jota lähemmäksi vedenottokohdetta ei tulisi myöntää maa-aineksen ottolupia. Tarvittaessa pohjaveden virtausolosuhteet ja virtausaika suunnitellulta maa-aineksen ottoalueelta vedenottokohteeseen tulee tutkia yksityiskohtaisesti maa-ainesten ottolupahakemusten yhteydessä. Tutkittujen ottamoiden lisäksi maa-ainesottolupia ei pääsääntöisesti tulisi myöntää vedenottoon mahdollisesti sopiviin kohteisiin. Mikäli erillisillä tutkimuksilla voidaan osoittaa, ettei maaainesotto oleellisesti vähennä kohteen soveltuvuutta vedenhankintaan, voidaan luvan myöntämistä kuitenkin harkita. Kaukosuojavyöhyke käsittää vedenottamon koko valuma-alueen eli pohjavesikartalla kaukosuojavyöhykkeen raja on sama kuin pohjavesialueenraja. almelanharju B-pohjavesialueella ei ole vedenottamoa. Vuonna 2009 tehdyssä pohjavesiselvityksessä ominaisantoisuuspumppausten perusteella esitettiin uudelle rakennettavalle pohjavedenottamolle paikka. Kyseiselle tutkitulle vedenottamolle ehdotetaan ohjeellista lähisuojavyöhykettä. Lähisuojavyöhykkeen rajauksia voi olla tarpeen tarkistaa tarkempien tutkimusten yhteydessä. Lähisuojavyöhykerajaus on esitetty piirustuksessa RIKITEKIJÄT JA NIIDEN ARVIOINTI 6.1 Yleistä Pohjavesialueilla olevilla toiminnoilla voi olla haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun ja määrään. Alueella harjoitettavan toiminnan seurauksena pohjavesi saattaa likaantua vähitellen taikka äkillisesti esimerkiksi onnettomuuden yhteydessä. Pohjaveden laatua vaarantavia toimintoja ovat erityisesti teollisuus ja vaarallisten aineiden varastointi, polttonesteiden jakeluasemat, liikenne ja tienpito, hoitamattomat, käytöstä poistetut maa-ainesottoalueet sekä jäteveden käsittely. Pohjaveden määrään vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten otto, ojitus tai liiallinen rakentaminen. Pohjavesivahingoilta suojautumisen kannalta ensisijainen tavoite on riskien poistaminen tai siirtäminen pois pohjavesialueelta. Jos riskejä ei voida siirtää pois, niitä tulee pienentää. Riskien pienentämiseen voidaan vaikuttaa mm. luvituksella, valvonnalla ja tiedottamisella. Riskejä voidaan pienentää myös suojaamalla ja parantamalla vahinkojen torjuntavalmiutta. Myös kaavoitus ja rakentamisen suunnittelu ovat avainasemassa uusien pohjavesiriskien välttämisessä. Ympäristölainsäädännön mukaisesti pohjavesivahingon aiheuttaja korvaa vahingon. Tämä koskee paitsi laitoksia ja suuria toimijoita, myös yksityisiä henkilöitä, kuten öljysäiliöiden omistajia. Pohjavesivahingon kustannukset voivat olla huomattavat. Pohjaveden likaantuminen on usein pitkäaikaista tai ihmisperspektiivistä katsottuna pysyvää. Valitettavan usein vahingon aiheuttajaa ei saada selville tai teosta vastuuseen. Tällöin vahinko tulee kaupungin, vesihuoltolaitoksen, valtion tai maanomistajan kärsittäväksi.

21 Riskien pisteytys Riskien suuruuden arvioinnissa käytetään menetelmää, jossa jokaisen riskitekijöiden kohdalla arvioidaan sijaintiriski ja päästöriski. ijaintiriski muodostuu seuraavista muuttujista: 1) Riskikohteen hydrogeologia eli etäisyys vedenottamosta, sijainti pohjavesialueen muodostumisalueella ja pohjaveden virtaussuunta 2) Maaperän ominaisuudet sekä maanpinnan ja pohjavesipinnan etäisyyden vaikutus Päästöriski puolestaan muodostuu seuraavista muuttujista: 3) Varastoidun/käytetyn aineen määrä ja laatu 4) Kohteen suojaus 5) Päästön havaittavuus ja valvonta 6) Päästön todennäköisyys Jokaiselle muuttujalle annetaan pisteet 1 3 siten, että riskin kasvaessa pistemäärä suurenee. Riskikohteen kokonaispistemäärä muodostuu muuttujien tulosta. Maksimaalinen pistemäärä on tällöin 729. Riskikohteen kokonaispistemäärän perusteella riskit voidaan jakaa neljään luokkaan seuraavasti: o Erittäin merkittävä riski (riskipisteet yht ) o Merkittävä riski (riskipisteet yht ) o Kohtalainen riski (riskipisteet yht ) o Vähäinen riski (riskipisteet yht. 0-99) Eri kohteiden riskipisteet muodostuvat sijaintikohdan hydrogeologisten olosuhteiden, toiminnon tyypin ja likaavan aineen ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Tämän vuoksi esimerkiksi öljy säiliö saa suuremman pistemäärän kuin samalla etäisyydellä vedenottamosta oleva jäteveden imeytyskohde, vaikka sijaintiriskipisteet ovat samat. Ympäristöluvallisten toimintojen kohdalla voidaan olettaa, että ympäristölupaehtoja noudatetaan. 6.3 Riskiarvioinnin toteutus Riskin suuruus on arvioitu olemassa lähtötietojen ja maastotarkastuksien perusteella. Riskinarvioinnin kohteet on esitetty seuraavissa kappaleissa. 6.4 Öljysäiliöt ja alueen roskaantuminen Öljypäästö on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyä voi vuotaa säiliön täytön yhteydessä tapahtuvana päästönä tai säiliön tai putkiston vuotona. Maahan asennettujen säiliöiden korroosio muodostaa erityisriskin, sillä se voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jonka havaittavuus on heikko. uojaamattomat farmisäiliöt muodostavat riskin pohjaveden laadulle ja pysyvässä käytössä olevat säiliöt tulisikin kattaa ja varustaa suoja-altaalla. Huhkaisen alueella on varastoitu luontoon vanhoja öljytynnyreitä ja autoja. Varastoidut jätteet ovat luonnossa kattamattomina, jolloin sadevesi huuhtoo niistä epäpuhtaudet maaperään. Kaikki öljysäiliöt ja kanisterit sekä muut raskasmetallia sisältävät jätteet sijaitsevat pohjavesialueella pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella, mikä pienentää niistä aiheutuvaa riskiä pohjavedelle. Öljysäiliöiden etäisyys kunnan vedenottamoon on yli 450 metriä. Riskikartoituksessa pohjavesialueella sijaitsevat öljysäiliöt saivat riskipisteitä 144. Tämä tarkoittaa riskiluokkaa C eli kohtalaista riskiä.

22 6.5 Asutus/ Jätevedet Lain mukaan jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueella kiellettyä. WC-vedet on johdettava umpikaivoon. Muille jätevesille on oltava haja-asutuksen jätevesiasutuksen mukainen käsittely. Pohjavesialueelle rakennettavan mökin jätevesien käsittelylle tulisi pyytää lausunto alueelliselta ELY-keskukselta. 18 Riskiarvion mukaan asutuksen aiheuttama riski pohjavedenotolle on vähäinen. Pohjaveden muodostumisalueella ei sijaitse yhtään vakituisessa käytössä olevaa kiinteistöä. Alueella on yksi vapaa-ajanasunto almelanjärven rannalla. Muodostumisalueen ulkopuolella pohjavesialueen sisällä on neljä vakituisessa käytössä olevaa kiinteistöä sekä yksi vapaa-ajan kiinteistö. Kaikissa kiinteistöissä jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Vakituisissa asunnoissa jätevedet kerätään joko saostus- tai umpikaivoihin. Vapaaajanasunnoissa on myös saostuskaivo ja osassa vesi tuodaan kantaen ja pihalla on ulkokäymälä. Jätevedet käsitellään pääsääntöisesti sakokaivoissa, joka ei ole riittävä käsittelymenetelmä pohjavesialueen jätevesille. Riskiarviossa asutus ja niiden muodostavat jätevedet saivat riskipisteitä 72, jolloin riskiluokka on D eli riski on vähäinen. almelanharju B pohjavesialueella ei ole kiinteistöjä. 6.6 Energiakaivot Energiakaivoina käsitetään maa- ja kalliolämpökaivot. Maalämpöä kerätään joko maaperän pintaosista maapiirien avulla tai syvemmältä kallioperästä lämpökaivojen avulla. Poratessa kalliolämpökaivoa porauskaluston poltto- ja voiteluainevuodot, epäpuhtaudet kaivosta, pohjaveden lämpötilan muutokset ja lämmönsiirtovuodot aiheuttavat riskiä pohjavedelle. Poraus voi rikkoa pohjavesikerroksia tai muuttaa pohjaveden virtausolosuhteita, jolloin pohjaveden määrä voi muuttua. Pahimmillaan vedenottokaivot voivat kuivua täysin tai toisaalta kaivojen antoisuudet voi parantua olosuhteiden muuttuessa. Maalämpökaivojen rakentamisen aikaiset riskit pohjavedelle ovat pienemmät. Maapiirissä kulkevien putkistojen ja lämmönsiirtoaineiden määrät ovat taas huomattavasti kalliolämpökaivoa suuremmat. Putkiston hajotessa lämmönsiirtoaine voi kulkeutua maaperässä pohjaveteen asti. Pohjavesialueilla maalämpöpiirit eivät ole yleisiä, sillä kosteassa savimaasta saadaan lämpöä tehokkaammin kuin hiekkamaasta. almelanharjun alueella ei ole energiakaivoja, joten riski pohjavedelle on vähäinen. 6.7 Maa- ja metsätalous Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat suuresti alueen hydrogeologisista olosuhteista. Peltoviljelyyn liittyviä pohjavedelle mahdollista riskiä aikaansaavia toimintoja ovat lähinnä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Keinolannoitteiden lisäksi käytetään orgaanisia lannoitteita. Pohjavesien kannalta typpilannoitteiden käyttö voi olla ongelmallista ja yleisin maatalouden aiheuttama pohjavesihaitta onkin nitraattipitoisuuden nousu. Lannoituksen seurauksena myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea, orgaanisen aineen määrä kasvaa ja fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot voivat kohota. Happipitoisuuden laskun seurauksena rauta- ja mangaanipitoisuus pohjavedessä voi kohota. Metsätalouden mahdolliset pohjavesivaikutukset liittyvät lähinnä ojituksiin ja metsänhoidon yhteydessä tehtävään maan muokkaukseen. Metsäojitukset voivat aiheuttaa muutoksia luontaisiin pohjaveden purkautumisolosuhteisiin ja aiheuttaa pohjaveden pinnan alentumista, mikäli ojitukset ulotetaan liian syvälle pohjavedenpinnan alapuolisiin vettä johtaviin maakerroksiin. Ojitus- ja maanmuokkaustoimenpiteet voivat aiheuttaa myös riskin humuspitoisten suovesien imeytymisestä pohjavesimuodostumaan. ama koskee peltojen ojitusta

23 19 Maa- ja metsäkoneiden käyttö ja niiden hydrauliikkaöljy- ja polttoainesäiliöiden säilyttäminen pohjavesialueella aiheuttaa vaaran pohjavedelle. Hydrauliöljy- ja polttoainesäiliöiden suojaamatta jättäminen voi aiheuttaa ison ympäristöhaitan öljyn valuessa maaperään. Pohjavesialueilla tulisi koneet ja säiliöt suojata asianmukaisesti joka tilanteessa. almelanharju A pohjaveden muodostumisalueella ei ole peltoviljelyksessä olevia peltoja kuin aivan muodostumisalueen kaakkoiskärjessä. Tämän viljelysalueen osuus koko muodostumisalueen pinta-alasta on noin 2,5 %. Pohjavesialueella on muutamia heinäviljelyksessä olevia pelto-osia. almelanharju B pohjavesialueella ei ole peltoa. Nykyisen peltoviljelyn aiheuttama riski pohjavedelle on pieni. Pohjavesialue sijaitsee arvokkaalla harjualueella, jonka Metsähallitus on luokitellut suojelumetsäksi. Metsätalouden riski pohjavedelle on täten riskiarvion mukaan vähäinen. Pohjavesialueella ei ole karjatiloja. 6.8 Maa-ainesten otto Maa-ainesten ottoon tarvitaan maa-aineslain (463/97) mukainen lupa. Kivi, sora, hiekka, savi ja multa kuuluvat lain piiriin. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos aineksia otetaan omaan tavanomaiseen kotitarvekäyttöön asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Kotitarvekäytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. ade- tai sulamisveden koostumus muuttuu merkittävästi luonnontilaisessa maa- tai kallioperässä. Maan pinnalla oleva maannoskerros omaa parhaan kyvyn pidättää orgaanista ainesta, typpiyhdisteitä, bakteereja ja raskasmetalleja. Maannoskerros sisältää sekä orgaanista että mineraalista ainesta ja eroaa alapuolisesta pohjamaasta niin fysikaalisilta, kemiallisilta kuin biologisilta ominaisuuksiltaan. Maannoskerroksen alapuolella vajoveden koostumuksen vaihtelut vähenevät ja se alkaa laadultaan muistuttaa pohjavettä, jolle on ominaista tasalaatuisuus. Luonnontilaisen pintakerroksen ja kasvillisuuden poistaminen lisäävät pohjaveden pilaantumisriskiä. Tutkimusten mukaan paljaan sorapinnan alapuolella olevan pohjaveden sähkönjohtavuus ja kovuus sekä sulfaatti-, kloridi-, alumiini-, magnesium-, kalsium- ja hiilidioksidipitoisuudet ovat korkeammat kuin muilla alueilla. oranottoalueilla pohjaveden muodostuminen lisääntyy, koska pintavalunta ja kasvillisuuden haihdunta vähentyy. Pohjaveden pinnan kohoamisen seurauksena pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus vähenee ja pilaantumisriski kasvaa. Ottamistoiminnan epäsuorat riskit kuten polttoaineiden käsittely ja varastointi, työkoneiden öljyvuodot, pesuseulonnan lietteet sekä voiteluaineet aiheuttavat vaaraa pohjavedelle. Lisäksi ottoalueilla pölynsidonnassa käytettävä kalsiumkloridi voi nostaa kalsium- ja kloridipitoisuutta sekä kokonaiskovuutta alueen pohjavedessä. Näitä voidaan ehkäistä huolellisilla toimintatavoilla, suunnitelluilla suojausrakenteilla ja varautumalla mahdollisiin onnettomuustilanteisiin. almelanharju A pohjavesialueella on kolme vanhaa maa-ainestenottopaikkaa. almelanharju B pohjavesialueella ei ole maa-ainestenottopaikkoja. Maa-ainestenottoalueet sijaitsevat pohjavesialueen kaakkoiskärjessä. Kaksi aluetta sijaitsee Kivijärventien eteläpuolella ja yksi pohjoispuolella. Eteläpuolella oleva suurempi soranottoalue on laaja ja siistinnäköinen hiekka-alue, joka todettiin osittain jälkihoidetuksi vuonna 2009 valmistuneessa Länsi-uomen Ympäristökeskuksen raportissa oranottoalueiden tila ja ympäristöriskit Länsi-uomen ympäristökeskuksen alueella. Alueelle on lisäksi kasvamassa hyväkuntoista lehtipuuta ja männikköä. Kasvillisuus ja puusto on levinnyt myös Kivijärventien eteläpuoliselle pienemmälle soranottoalueelle. OKKA-raportissa todettiin molempien alueen kunnostustarpeen olevan vähäinen tai sille ei ole tarvetta.

24 Kivijärventien pohjoispuolella sijaitsee noin 6,8 ha kokoinen vanha soranottoalue. Alueen eteläkärjessä otetaan soraa todennäköisesti kotikäyttöön ja rinne Kivijärventien läheisyydessä on jyrkkä. oranottoalue rajautuu myös pohjoisreunaltaan jyrkkään sorajyrkänteeseen. Muuten alue on metsittynyt ja kasvillisuus kasvaa tiheänä. OKKA-raportissa todettiin alueella olevan 2 pientä pohjavesilampea. Raportissa arvioitiin alueen olevan jälkihoitamaton ja kunnostustarpeeltaan kohtalainen. 20 Riskiarviossa maa-ainestenotto sai riskipisteitä 48 eli aiheutuva riski pohjavedelle on vähäinen. 6.9 ähkömuuntajat ähkömuuntajat ovat pohjavesiriski muuntajaöljynsä takia. Niissä on öljyä muuntajan koosta riippuen 80 litrasta ylöspäin aina 500 tai jopa 1000 litraan saakka. Öljynkiertosysteemi on suljettu eikä öljyä vaihdeta. Öljyvuoto voi tapahtua joko pitkäaikaisena vuotona tai muuntajan äkillisen vioittumisen seurauksena. Pitkäaikaisen vuodon syynä on yleensä rakennevika tai osien ikääntyminen. Pitkäaikaisessa vuodossa ympäristöön pääsee kuitenkin vain murto-osa muuntajan koko öljymäärästä, yleensä alle kymmenen litraa, koska muuntaja vioittuu pian eristeöljyn vanhetessa ja vika havaitaan nopeasti. Todellinen ympäristöriski muodostuu tilanteessa, jossa muuntaja vaurioituu niin pahoin, että suurin osa tai koko muuntajaöljymäärä pääsee maaperään. Tällainen tilanne voi syntyä, jos muuntajan sisäinen eristys pettää esim. salaman aiheuttaman ylijännitteen seurauksena ja sisäinen valokaari puhkoo muuntajaöljysäiliöön reikiä tai aiheuttaa muuntajan räjähdyksen. Myös ulkoisista valokaarista, ilkivallasta tai varomattomasta metsästysaseen käytöstä voi aiheutua vaurioita, jotka johtavat äkilliseen vuotoon. Myös tällaisesta muuntajavauriosta saadaan nopeasti tieto sähköverkoston suojauksen ansioista. ähköverkkojen suunnittelussa tulee pohjavesialueet ja pohjavedenottamot huomioida siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelle hienorakeiselle maaperälle, tai ainakin vedenottamoiden suoja-alueiden ulkopuolelle. Maastokäynnillä pohjavesialueilla havaittiin kolme muuntajaa, kaksi vanhaa pylväsmuuntajaa ja yksi uusi puistomuuntaja. Toinen pylväsmuuntaja sijaitsee uuden ja vanhan vedenottamon välissä, noin 670 metrin etäisyydellä uudesta ottamosta ja toinen soranottoalueiden takana noin kilometrin päässä ottamosta. Uusi puistomuuntaja sijaitsee noin 800 metriä uudesta ottamosta. Pohjavesi virtaa muuntamoilta kohti vedenottamoita. Muuntajista aiheutuva riski arvioitiin vähäiseksi ja ne saivat riskipisteitä 48 kpl Tienpito ja liikenne Liukkaudentorjunnassa käytettävä suola, liikenneonnettomuuksien ja kemikaalikuljetuksien kemikaalipäästöt ovat tieliikenteen suurimmat riskitekijät pohjaveden kannalta. Maantieverkko on jaettu hoitoluokkiin mm. teiden liikennemäärien ja liikenteellisen merkityksen mukaan. Tieverkko jaetaan viiteen hoitoluokkaan (Is, I, Ib, II, III), joiden lisäksi on luokkaa Ib vastaava taajamien hoitoluokka TIb. Tien hoitoluokka määrittelee, missä kunnossa teiden on oltava talvella ja kuinka nopeasti on ryhdyttävä toimenpiteisiin, kun keli muuttuu huonommaksi esimerkiksi lumen tai liukkauden vuoksi. Pohjavesivaikutusten kannalta keskeisimpiä ovat hoitoluokkien Is- ja I-tiet, jotka kuuluvat läpitalven suolattaviin teihin. almelanharju A pohjavesialueen läpi kulkee yhdystie 6520, jossa liikkuu ajoneuvoja alle 300 kpl/vrk. Tie kuuluu talvihoitoluokkaan III. Tie pidetään lumipintaisena ja pistehiekoitusta käytetään ainoastaan pahimmissa olosuhteissa. Tarvittaessa voidaan käyttää kaliumformiaattia hiekkaan sekoitettuna. Tieosuuden pituus pohjavesialueella on noin m. Pohjavesialuetta osoittavia kylttejä ei ole tieosuudella muualla kuin yksi kappale puistomuuntajan seinässä Riskiarvioinnissa tienpito ja liikenne arvioitiin vähäiseksi riskiksi pohjavedelle.

25 Kaatopaikat Vanhoille kaatopaikoille sijoitettiin aikaisemmin kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, jotka on voinut sisältää ongelmajätteitä.. Käytöstä poistetuilta yhdyskuntajätteiden kaatopaikka-alueilta on määritetty maaperästä korkeita pitoisuuksia mm. PAH ja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia sekä öljy-yhdisteitä. Pohjavesialueella ei ole käytössä olevia tai käytöstä poistettuja kaatopaikkoja Turkistarhat Olemassa olevat ja lopettaneet turkistarhat aiheuttavat pohjavedelle riskin saastua erilaisilla typpiyhdisteillä. Tarhauksen vaikutukset näkyvät pohjavedessä muun muassa kohonneina ammonium-, nitraatti-, kokonaistyppi-, fosfaatti- ja kokonaisfosforipitoisuuksina. almelanharjun pohjavesialueilla ei ole olemassa olevia tai suljettuna turkistarhoja iirtoviemärit Mahdollisen viemärivaurion yhteydessä pohjaveteen tai pohja-vesilammikkoon voi päästä jätevettä. uurin vaurioriski liittyy maankaivussa tapahtuvaan putken vaurioitumiseen. Putkilinja tulisikin siksi merkitä riittävän selvästi maastoon sekä kartoille. Alueella ei ole siirtoviemäreitä, joten riskin suuruus on vähäinen Vedenottamot Vedenottokaivojen ja havaintoputkien rakenteet tulee olla kunnossa, jotta pohjavesi ei pääse pilaantumaan sitä kautta. Lisäksi niiden tulee olla lukittuina, ettei pohjaveteen pääse käsiksi ulkopuoliset henkilöt. Myös ilmanvaihtoputket yms. tulee olla peitetty, jottei pieneläimet saastuta pohjavettä. Vedenottamot ja siihen liittyvät rakenteet saivat riskiluokituksessa pisteitä 108 ja riski on kohtalainen Yhteenveto Yhteenveto riskiarvioinnin tuloksista toimialoittain jaoteltuna on esitetty taulukossa 5.1. Pääosa arvioiduista riskeistä arvioitiin luokkaan D, eli niiden aiheuttama pohjavesiriski on vähäinen. Kaksi riskeistä arvioitiin luokkaan C eli niiden aiheuttama pohjariski on kohtalainen. Alueella ei ole A- tai B-luokan pohjavesiriskejä. Riskikohteet on esitetty liitteessä 3 sekä piirustuksessa 5. C-luokan riskeiksi arvioitiin öljysäiliöt ja alueen roskaantuminen sekä vedenottamot. Taulukko 6.1 Yhteenveto riskiarvioinnin tuloksista Riskiarvioinnin kohde Riskiluokka (A-D) Öljysäiliöt/ Roskaantuminen C Asutus/ Jätevedet D Energiakaivot D Maatalous D Metsätalous D Maa-ainestenotto D ähkömuuntajat D Tienpito ja liikenne D Vedenottamot C Kaatopaikat D Turkistarhat D iirtoviemärit D Hautausmaat D ei kohteita Ampumarata D pohjavesialueilla Teollisuus D Tuulivoimalat D PIMA-alueet D

26 22 7. TOIMENPIDEUOITUKET RIKIKOHTEILLE 7.1 Asutus/ Jätevedet Vakituisesti asuttujen kiinteistöjen ja talousvesiverkostoon liittyneiden kiinteistöjen tulee tehostaa jätevesien käsittelyä. Jätevedet voidaan kerätä kiinteistökohtaisesti umpisäiliöön tai jätevedet voidaan kiinteistökohtaisesti johtaa pois pohjavesialueelta käsiteltäväksi. Asutus sijaitsee pohjavesialueen reunoilla yksittäisinä kiinteistöinä, jolloin jätevesien käsittelyn toteuttaminen pohjavesialueen ulkopuolella on kustannustehokas ratkaisu. Kiinteistökohtaisena vaihtoehtona on rakentaa jätevesille umpisäiliö, johon jätevedet ohjataan, tai johtaa ne pois pohjavesialueelta käsiteltäväksi haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Johdettaessa jätevedet käsiteltäväksi kiinteistökohtaisesti pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelle jätevedet voidaan käsitellä pohjavesialueen sisällä, jos käsittelylaitteiston ja pohjaveden pinnan yläreunan väliin jää vähintään kolmen metrin tiivis maakerros. Lisäksi käsitellyt jätevedet tulee johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle joko putkessa tai tiivispohjaisessa avo-ojassa. Vastuutaho: toiminnanharjoittaja, kunta 7.2 Lämmitysöljy- ja polttonestesäiliöt Öljysäiliöiden tarkastusvelvoitteen toteutuminen ja rekisterin päivittäminen ajantasaiseksi. Tyhjien/ tarpeettomien maanalaisten säiliöiden poistaminen. Vastuutaho: toiminnanharjoittaja ja pelastusviranomainen 7.3 Roskaantuminen Vanhojen öljytynnyreiden ja auton romujen asianmukainen hävittäminen pois pohjavesialueelta. Vastuutaho: toiminnanharjoittaja ja pelastusviranomainen 7.4 Maatalous Maataloudessa käytettävien lannoitteiden tarkastaminen. Pohjavesialueella ei tule käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta pohjaveden muodostumisalueella, ellei esim. maaperätutkimuksin ole näytetty, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Vastuutaho: toiminnanharjoittaja 7.5 Maa-ainestenotto Mahdollisesti kesken olevien maisemointitöiden loppuun saattaminen. Roskaantuneiden ja epäsiistien alueiden kunnostus. Kotitarveotto ei saa aiheuttaa kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisista muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista (maa-aineslaki 555/ ). Vastuutaho: maanomistaja 7.6 Muuntajat Pohjavesialueella olevan pylväsmuuntajan muuttaminen puistomuuntajaksi. Vastuutaho: sähköyhtiö 7.7 Tienpito ja liikenne Yhdystien 7520 varteen Pohjavesialue- kylttejä tiedottamaan tienkäyttäjiä pohjavesialueesta. Vastuutaho: kunta 7.8 Vedenottamot Vedenkäsittelylaitoksen aita tulee kunnostaa. Havaintoputket tulee varustaa lukittavilla kansilla. Vastuutaho: kunta

27 23 8. POHJAVEDEN TARKKAILU Vedenottajan tulee seurata vedenoton määrää, vaikutusta vedenpintoihin ja vedenlaatuun. Tarkkailun suorittamiseksi pohjavesialueille on asennettu riittävä määrä pohjavesiputkia, joita tarkkailemalla on mahdollista saada luotettava kuva pohjaveden pinnankorkeuden ja laadun kehittymisestä. Lisäksi tulee vedenottajan seurata yksityiskaivoja, joihin vedenotto voi vaikuttaa. almelanharjun pohjavedenottamon tarkkailuohjelma on hyväksytty vuonna Pohjaveden laatua ja pinnankorkeutta seurataan tarkkailuohjelman mukaisesti. Perhon kunnalle on laadittu valvontatutkimusohjelma, joka tarkentaa tarkkailuvaatimuksia. 9. ILMATONMUUTO JA VEDENOTTAMOIDEN RAKENTEELLINEN RIKITARKATELU Ilmatieteenlaitoksen tuottaman yhteenvedon mukaan (Ilmatieteenlaitos 2011) uomen ilmaston keskilämpötila nousee arviolta muutamalla asteella ilmastonmuutoksen seurauksena noin 100 vuoden aikana. amalla vuotuinen sademäärä kasvaa, mikä johtaa mm. lyhyempään vuotuiseen lumipeitteeseen sekä sateisempiin ja pilvisempiin talvikausiin. Runsassateisten päivien määrä lisääntyy kaikkina vuodenaikoina, eniten talvella ja vähiten kesällä. Kesäkaudella ennustetaan pidentyviä lämpimiä poutajaksoja. Ilmastonmuutoksen ennustetaan nostavan meren pintaa, joka vaikuttaa uomen rannikolla erityisesti uomenlahdella, jossa ei tapahdu meren nousua kompensoivaa maankohoamista. Vuoteen 2100 mennessä meren pinnan arvioidaan nousevan pääosin ilmastonmuutoksen seurauksena cm (Johansson ja muut 2012). Keskimääräisen merenpinnan ohella ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa vedenkorkeuden vaihteluihin. Muutokset tuulioloissa ja myrskyissä sekä talvisin vähentyvä jääpeite vaikuttavat vedenkorkeuden lyhytaikaisiin vaihteluihin. Itämeren vedenkorkeusmaksimit sekä myös lyhytaikaiset vaihtelut ovat kasvaneet viime vuosisadan aikana, ja ilmiön taustalla näyttäisivät ainakin osittain olevan muutokset tuulioloissa. Joidenkin ilmastomalleilla tehtyjen tutkimusten mukaan maksimit voivat kasvaa tulevaisuudessakin. (Ilmatieteenlaitos 2014, Johansson ja muut 2001, Meier 2004) Ilmastoennusteesta voidaan arvioida, että pohjaveden muodostumismäärät voivat lievästi lisääntymään keskisadannan lisääntyessä. Kesällä mahdollisesti pidentyvät poutajaksot voivat voimistaa pohjaveden pintojen korkeusvaihtelua. Pohjaveden pinnat ovat alhaisella tasolla tyypillisesti loppukesällä, ja erityisesti siltti- ja moreenialueiden rengaskaivoissa vesipula on yleinen ongelma elo-syyskuussa. Luokitellut pohjavesialueet ovat suuria pohjavesivarastoja, joissa sadannan lyhytaikaisten vaihteluiden merkitys pohjaveden pinnan tasoihin on siltti- ja moreenialueita vähäisempi. iten mahdolliset pidentyvät poutajaksot eivät vaikuta olennaisesti luokiteltuihin pohjavesialueisiin ja niillä sijaitseviin vedenottamoihin. Lisäksi vedenottamoiden kaivot on yleensä rakennettu siiviläputkitekniikalla, jossa kaivojen vesisyvyys on useita metrejä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat mahdolliset muutokset uomen pohjavesiolosuhteissa kohdistuvat ensisijaisesti yksityistalouksien rengaskaivoihin. Meren pinnan kohoamisen myötä tulvien todennäköisyys lisääntyy tulvariskialueilla tai niiden läheisyydessä olevilla ottamoilla. Tulvat voivat johtaa pintaveden pääsyyn kaivoihin, mikä heikentää veden hygieenistä laatua väliaikaisesti. almelanharjun pohjavesialue ei ole meritulvien riskialueella. 10. VARAUTUMINEN KRIIITILANTEIIIN Mahdollisiin pohjavesivahinkoihin tulee varautua ennalta, jotta vahingon sattuessa voidaan toimia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksella tulee olla ajantasaiset tiedot pohjavesialueiden ja vedenottamoiden sijainnista. Pohjavesialueella tapahtuneesta ympäristövahingosta on jokaisella velvollisuus ilmoittaa hätäkeskukseen sekä aloittaa olosuhteisiin nähden tarpeelliset ja välittömät torjuntatoimenpiteet. Hätäkeskus ilmoittaa onnettomuudesta Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselle sekä kunnan ympäristönsuojelu- ja terveysviranomaisille ja ELY-keskukselle.

28 24 Pelastuslaitos ryhtyy torjuntatoimiin hälytyksen/ilmoituksen saatuaan. Pelastuslaitoksen suorittamilla välittömillä torjuntatoimenpiteillä pyritään rajaamaan maaperän sekä pinta- ja pohjaveden likaantuminen mahdollisimman pienelle alueelle ja estämään lika-aineen kulkeutuminen kaivoihin tai vedenottamolle. Varsinaisia torjuntatoimia johtaa aina pelastuslaitos, mutta myös Perhon kunnan ympäristöviranomaisilla ja vesilaitoksella tulisi olla toimintasuunnitelma mahdollisten onnettomuustilanteiden varalle. Vahingon aiheuttaja on vastuussa vahinkojen selvittämisestä ja tutkimisesta. Vahinkojen jälkitorjunnasta ja kustannuksista vastaa myös vahingon aiheuttaja. Pelastuslaitos ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvovat jälkitorjunnan toteutusta. Jälkitorjunnan huolehtiminen on kunnan vastuulla. Mikäli näillä toimenpiteillä ei saada lika-ainetta poistettua riittävän tehokkaasti, tulee alueelle laatia asiantuntija-apua käyttäen pilaantuneen maan tai pohjaveden kunnostamissuunnitelma. Pohjavettä uhkaavan onnettomuuden torjuntatoimenpiteiden yhteydessä saatetaan tarvita nopeasti erityisasiantuntemusta, jotta pilaantumiselta vältytään. Onnettomuustapausten varalle tulee koota tietoa (esim. erilliseen kansioon) niistä asiantuntijoista, kuten konsulttitoimistoista ja laboratorioista, joiden apua voidaan tarvita. Etukäteen tulee sopia myös tiedottamiseen ja tiedonvälitykseen liittyvistä järjestelyistä vahinkotilanteessa. Käytännön työkaluna voi toimia mm. pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Ympäristöviranomaisilla tulisi olla jatkuva valmius mahdollisten onnettomuustilanteiden varalle. Onnettomuuden sattuessa onnettomuuspaikalle tulisi välittömästi saada päivystävä viranomainen sekä pohjavesiasiantuntija, joka voi ohjata pelastustoimintaa pohjaveden pilaantumisen estämiseksi. Vesilaitosten tulee olla varautuneita vedenjakeluun myös erilaisissa häiriötilanteissa. Vesihuollon erityistilanteet voivat olla lyhytaikaisia, vesilaitoksen toimintaan liittyviä häiriöitä tai suurempia ongelmia, kuten raakavesilähteen likaantuminen, vesijohtoverkoston jäätyminen tai likaantuminen, ilkivalta tai suuronnettomuus. Kuntien tulee tiedottaa pohjaveden suojelun toimenpiteistä pohjavesialueella toimiville. Pohjavesialueella sijaitsevissa yrityksissä tulee käydä tarkastuksella tietyin väliajoin, jolloin tarkastetaan kemikaali- ja ongelmajätteiden määrät ja niiden säilytys kiinteistöllä. Riskitiedot tulee tallentaa, jotta ne ovat jatkossa myös kaavoituksen ja muun suunnittelun käytössä. 11. JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKET euraavassa on keskeiset toimenpiteet, jotka alueella suositellaan tehtäväksi. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman toteutumisen seuraamista varten on suositeltavaa perustaa seurantaryhmä, johon kootaan edustajat Perhon kunnasta ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. uojelusuunnitelman toimenpiteiden toteutumista seurataan noin joka toinen vuosi. - uunnitelmasta tiedottaminen. Kohdennettu tiedottaminen pohjavesialueella sijaitseville yrittäjille ja toimijoille. - Luvussa 7 esitettyjen toimenpidesuositusten toteutus ja valvonta riskien vähentämiseksi Ramboll Finland Oy /

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53

54 almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Liite 2, Rakeisuuskäyrät ja maaperäanalyysi 1

55 almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Liite 2, Rakeisuuskäyrät ja maaperäanalyysi 2 Piste P33 Piste P33 Piste P25 Näytteen nro 1 Näytteen nro 2 Näytteen nro 3 yvyys 1,0 m yvyys 2,0 m yvyys 1,0 m Astian nro 8 Astian nro 15 Astian nro 27 Astian paino 10 g Astian paino 11 g Astian paino 11 g Kostea näyte+astia 442 g Kostea näyte+astia 466 g Kostea näyte+astia 557 g Kostea näyte 432 g Kostea näyte 455 g Kostea näyte 546 g Kuiva näyte+astia 380 g Kuiva näyte+astia 385 g Kuiva näyte+astia 470 g Kuiva näyte 370 g Kuiva näyte 374 g Kuiva näyte 459 g W 16,8 % W 21,7 % W 19,0 % Maalaji i/hhk Maalaji i/hhk Maalaji i Piste P25 Piste P25 Piste P25 Näytteen nro 4 Näytteen nro 5 Näytteen nro 6 yvyys 2,0 m yvyys 3,0 m yvyys 4,0 m Astian nro 14 Astian nro 5 Astian nro 53 Astian paino 12 g Astian paino 11 g Astian paino 11 g Kostea näyte+astia 536 g Kostea näyte+astia 659 g Kostea näyte+astia 623 g Kostea näyte 521 g Kostea näyte 599 g Kostea näyte 612 g Kuiva näyte+astia 442 g Kuiva näyte+astia 530 g Kuiva näyte+astia 526 g Kuiva näyte 430 g Kuiva näyte 519 g Kuiva näyte 515 g W 21,2 % W 15,4 % W 18,8 % Maalaji i/hhk Maalaji hhk Maalaji hhk Piste 54 Piste 54 Piste 54 Näytteen nro 7 Näytteen nro 8 Näytteen nro 9 yvyys 1,0 m yvyys 2,0 m yvyys 3,0 m Astian nro 22 Astian nro 26 Astian nro 50 Astian paino 11 g Astian paino 12 g Astian paino 11 g Kostea näyte+astia 751 g Kostea näyte+astia 813 g Kostea näyte+astia 234 g Kostea näyte 740 g Kostea näyte 801 g Kostea näyte 223 g Kuiva näyte+astia 570 g Kuiva näyte+astia 647 g Kuiva näyte+astia 187 g Kuiva näyte 559 g Kuiva näyte 635 g Kuiva näyte 176 g W 32,4 % W 26,1 % W 26,7 % Maalaji Hk Maalaji i Maalaji i

56 almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Liite 2, Rakeisuuskäyrät ja maaperäanalyysi 3 Piste 54 Piste 62 Piste 62 Näytteen nro 10 Näytteen nro 11 Näytteen nro 12 yvyys 4,0 m yvyys 1,0 m yvyys 2,0 m Astian nro 34 Astian nro 4 Astian nro 57 Astian paino 11 g Astian paino 11 g Astian paino 11 g Kostea näyte+astia 525 g Kostea näyte+astia 408 g Kostea näyte+astia 855 g Kostea näyte 521 g Kostea näyte 397 g Kostea näyte 844 g Kuiva näyte+astia 428 g Kuiva näyte+astia 339 g Kuiva näyte+astia 702 g Kuiva näyte 417 g Kuiva näyte 328 g Kuiva näyte 691 g W 24,9 % W 21,0 % W 22,1 % Maalaji hhk Maalaji hhk Maalaji Hk Piste 62 Piste 62 Piste 62 Näytteen nro 13 Näytteen nro 14 Näytteen nro 15 yvyys 3,0 m yvyys 4,0 m yvyys 4,5 m Astian nro 47 Astian nro 46 Astian nro 36 Astian paino 11 g Astian paino 11 g Astian paino 11 g Kostea näyte+astia 710 g Kostea näyte+astia 550 g Kostea näyte+astia 282 g Kostea näyte 699 g Kostea näyte 539 g Kostea näyte 271 g Kuiva näyte+astia 567 g Kuiva näyte+astia 437 g Kuiva näyte+astia 229 g Kuiva näyte 556 g Kuiva näyte 426 g Kuiva näyte 218 g W 25,7 % W 26,5 % W 24,3 % Maalaji Hk Maalaji Hk Maalaji i/hhk

57 almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Liite 3, Riskikartoitus ja riskinarviointi Toimiala Öljysäiliöt/ raskasmetallipäästökohteet Vedenottamot Asutus/ Jätevedet almelanharju A almelanharju A almelanharju A Toimintakuvaus Alueella on pääsääntöisesti sähkölämmitys. Huhkaisen alueella on kiinteistöjen pihassa tyhjiä öljytynnyreitä ja vanhoja autonromuja Kaksi vedenottamoa, yksi käsittelylaitos ja useita havaintoputkia. Alueella asuu tilastokeskuksen ruutuaineiston perusteella noin 15 hlöä. Asutus on keskittynyt pohjavesialueiden reunoille Kiinteistöillä on kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät. Järjestelmät rakennettu pääasiallisesti noin vuonna ijaintiriskikuvaus Maaperä Pohjavesialue Hydrologia ijaintiriskipisteet Päästöriskikuvaus Varastoidun aineen määrä ja laatu Kohteen suojaus Päästön havaittavuus ja valvonta Päästön todennäköisyys Päästöriskipisteet Riskipisteet yhteensä Raskasmetallipäästökohteet sijaitsevat muodostumisalueen ulkopuolella pohjaveden virtaussuunnassa vedenottamoon päin. Palonviranomainen on tarkistanut öljysäiliöt. 2 2 Öljyhiilivetyjen ja öljyn lisäaineiden leviäminen 4 pohjaveteen C Huonosti suojattujen havaintoputkien kautta pintavesien ja pieneläinten pääsy pohjaveteen. Ottamot, käsittelylaitos ja havaintoputket sijaitsevat vedenoton ytimessä. 3 3 Ulkopuolisten henkilöiden pääsy käsittelylaitokselle 9 heikon aidan takia C Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella Riskiluokka (A-D) Ravinteiden (typpi- ja fosforiyhdisteet) ja bakteerien leviäminen pohjaveteen. Vaikutus voi ilmetä myös kohonneena kloridipitoisuutena. Jätevettä voi päästä maahan ja pohjaveteen rikkoutuneen tai huonosti toimivan järjestelmän kautta D Maaainestenotto almelanharju A Alueella on vanhoja maaainestenottoalueita 3 kpl. Yhdellä pohjavesialueella on pohjavesilammikko. uojaavan maakerroksen oheneminen ja siitä mahdollisesti aiheutuvat laatumuutokset. Vanhan maa-ainesottoalueen roskaantuminen. Vanhat ottoalueet sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueella, virtaussuunnassa vedenottamolle päin. 2 3 Mahdollisesti kohonneet ravinne-, kloridi- ja sulfaattipitoisuudet. Kemiallisen hapenkulutuksen lisääntyminen D Muuntaja almelanharju A Alueella on kaksi pylväsmuuntajaa ja yksi puistomuuntaja. Muuntamon hajoamisesta, esim. salaman vaikutuksesta, johtuva Muuntajat sijaitsevat vedenottamoista metrin etäisyydellä. 2 3 öljyn ja sen lisäaineiden pääsy maaperään. Päästöt 6 helposti havaittavissa D Tienpito ja liikenne Maatalous almelanharju A almelanharju A Pohjavesialueiden läpi kulkee yhdystie 7520 (liikennemäärät alle 300 ajon/vrk). Tie on päällystetty pehmeällä asfalttibetonilla. Talvihoitoluokka III: pistehiekoitus ja ongelmakelillä hiekoitetaan koko tie. Voidaan käyttää myös suolaa hiekkaan sekoitettuna. Peltoviljely. Pääasiassa viljellään heinää. Tie lävistää almelanharju A Tiesuolauksesta pohjavesialueen itälänsisuuntaisesti. aiheutuva kloridin leviäminen D Torjunta-aineiden ja Pohjavesialueen reunamilla on heinäviljelyksessä olevia peltoja. 1 1 ravinteiden (typpi- ja fosforiyhdisteet) 1 leviäminen pohjaveteen D

58 almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Liite 3, Riskikartoitus ja riskinarviointi Toimiala Toimintakuvaus ijaintiriskikuvaus Maaperä Pohjavesialue Hydrologia ijaintiriskipisteet Päästöriskikuvaus Kaatopaikat almelanharju A Ei kaatopaikkoja pohjavesialueen läheisyydessä D Turkistarhat almelanharju A Alueella ei harjoiteta turkistarhausta D Alueella ei harjoiteta metsätaloutta Metsätalous almelanharju A isommassa määrin D Energiakaivot almelanharju A Ei energiakaivoja pohjavesialueilla D Varastoidun aineen määrä ja laatu Kohteen suojaus Päästön havaittavuus ja valvonta Päästön todennäköisyys Päästöriskipisteet Riskipisteet yhteensä

59 B Jängänharju B A Jängänharju A B almelanharju B A almelanharju A Natura-alueet Pohjavesialue Varsinainen muodostumisalue km Pohjakartta (c) MML, uojelualueet (c) YKE Perhon kunta almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Piirustus 1 Yleiskartta

60 180 Kontunen Kontusenrantakangas 185 Kantoaho B almelanharju B Kielilampi 185 Perhon kunta almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Piirustus 2 Maastotutkimuskartta Laavu Pikku-yrjä Tuliniemi Puolivälinaho Pohjois-Valkeinen 190 ammalpuro ammakkolampi Luolakangas 190 Iso-Valkeinen Laavu A almelanharju A 200 Kurikka-aho Valkeisenneva Pyörälamminaho A P61 A A P62 P63 Männistö almela yrjäjärvi almelanjärvi eli 190 Kurikkasalmi Pyörölampi A P51 A P52 A A P53 A P54 Rapa-Valkeinen A P55 Pikku-Valkeinen P56 Tuhkakallionkorpi Karjaniemi Yrttitarha Vehkalammit Vehkalampi Vehkalamminkangas Tervah. Vahinkokangas uurensuonneva 200 Niementausneva A Lyöntikairauspiste Palosaari Uusi pohjavesialuerajaus Pohjavesialueen raja 180 Pohjavesialueen osa-alueen raja Kirves-Matin korpi Juhonaho Kylmärämäkkö Pohjaveden muodostumisalueen raja Kylmärämäkkö Harjula 180 Myllykangas Kangaslampi Matopuro Pihlainen antala Huhkainen A A P11 P21 A P12 A P22 A P13 A P23 A P24 A P25 P31 A A P32 A P33 A P34 A P35 Huuhkaisenjärvi Puiraitti P41B AA A P41 P42 Kuusjärvi Pellonpää Kuusjärvi 0 0,25 0,5 1 1,5 2 km Pohjakartta (c) MML, Pohjavesialuerajat (c) YKE Välitalo Kuusiranta

61 Luolakangas ammalpuro Perhon kunta almelanharju pohjavesialueen suojelusuunnitelma Piirustus 3 Hydrogeologinen kartta, almelanharju A t hp 1, w+186,32 ( ) A almelanharju A Laavu 200 Valkeisenneva Pyörälamminaho Pyörölampi t hp 2, w+186,32 ( ) t t vanha ottamo hp 6, w+183,67 ( ) U ( t hp 3, w+186,52 ( ) almela hp 5, w+185,59 ( ) Männistö yrjäjärvi almelanjärvi eli U Rapa-Valkeinen Pikku-Valkeinen Yrttitarha t hp 4, w+186,37 ( ) t Vedenottamo Tervah. Pohjaveden havaintoputki ( Vuoden 74 havaintopiste Vahinkokangas uurensuonneva ( ( t ( hp 23, w+179,05 ( ) t uusi ottamo t t hp 22 hp 21 hp 24, w+182,31 ( ) t hp P3, w+182,17 ( ) Puiraitti U Lähde pohjaveden virtaussuunta Matopuro Huhkainen Kuusjärvi Uusi pohjavesialuerajaus Myllykangas Pihlainen Pellonpää Ohjeellinen vedenottamon lähisuojavyöhyke Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen osa-alueen raja Pohjaveden Harjula muodostumisalueen raja 180 antala Huuhkaisenjärvi 0 0,15 0,3 0,6 0,9 1,2 km Pohjakartta (c) MML, Pohjavesialuerajat (c) YKE Kuusjärvi

62 Kontusenrantakangas Perhon kunta almelanharju pohjavesialueen suojelusuunnitelma Piirustus 4 Hydrogeologinen kartta, almelanharju B Talasniemi B almelanharju B Hirviluoma Kantoaho Lähde, w+182,33 ( ) U t HP407 Kontusenkangas t HP412,w +179,75 ( ) t t t Puolivälinaho HP410, w+183,00 ( ) HP400, w+177,00 ( ) HP400A, w+182,95 ( ) HP403, w+180,60 ( ) 190 t Pohjaveden havaintoputki U Lähde 195 pohjaveden virtaussuunta Ohjeellinen vedenottamon lähisuojavyöhyke Iso-Valkeinen Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen osa-alueen raja Pohjaveden muodostumisalueen raja 190 Laavu 0 0,1 0,2 0,4 km Pohjakartta (c) MML, Pohjavesialuerajat (c) YKE

63 B almelanharju B Perhon kunta almelanharju pohjavesialueen suojelusuunnitelma Piirustus 5 Riskikohdekartta A almelanharju A Riskikohde ") Jätevedet GF Metalliromua vanha ottamo ") ") _ ^ _ Puistomuuntaja ähkömuuntaja Maa-ainesten otto uusi ottamo Vedenottamo ") U Lähde Pohjaveden virtaussuunta Uusi pohjavesialuerajaus ") GF GF ") GF ^ _ Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen osa-alueen raja Pohjaveden muodostumisalueen raja 0 0,25 0,5 1 1,5 2 km Pohjakartta (c) MML, Pohjavesialuerajat (c) YKE

64 Kontusenrantakangas Perhon kunta almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Piirustus 6 Pikku-yrjä almelanharjun alueen pintamalli ja pohjavedenpinnan arvioitu korkotaso Kontunen 185 Kielilampi Kantoaho 19 0 t4750 t Tuliniemi 4500 t tt Puolivälinaho Pohjois-Valkeinen 4250 ammakkolampi ammalpu ro Luolakangas Iso-Valkeinen t Kurikka-aho t Pyörälamminaho Valkeisenneva Pyörölampi Kurikkasalmi 2000 t vanha ottamo t t 19 0 almelanjärvi eliyrjäjärvi Rapa-Valkeinen Pikku-Valkeinen1250 Tuhkakallionkorpi t Yrttitarha Karjaniemi Vehkalammit Niementausneva 175 Pohjavesialueen raja Pohjavesialueen osa-alueen raja Muodostumisalueen raja Kirves-Matin korpi 0 Juhonaho 1000 Kylmärämäkkö 250 t0 pur o Myllykangas 2000 o Pituusprofiililinjaus 18 0 Ma to t t t uusi ottamo Pohjaveden havaintoputki Uusi pohjavesialuerajaus t 195 npu r t Vedenottamo Palosaari 750 uurensuonneva alueen raja 200 Pur ola Min : +170m muodostumisvahinkokangas Vehkalamminkangas korkeus [+mmp] Pintamalli Max : +210m Kylmärämäkkö Maanpinnan korkeus 3000 paalu [m] Perhon kunta Pohjavesialueen suojelusuunnitelma, Jänkä Piirustus Maaperäkartta Kangaslampi Arvioitu pohjaveden korkeus 0 0,5 Huuhkaisenjärvi Kuusjärvi 1 2 km Pihlainen 21 Pohjakartta (c) MML UG, NGA, NAA, CGIAR,N Robinson,NCEA,NL,O,NMA,Geodatastyrelsen,GA 0 and the GI User Community

65 180 Kontunen Kontusenrantakangas 185 Kantoaho Kielilampi 185 oistuma (Tvs, <0,3) ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Ohut turvekerros (Tvo, 0,3-0,6 m) ( ( ( ( ( Kalliopaljastuma Pikku-yrjä (KaPa) Kalliomaa, maanpeite enintään 1m (yleensä moreenia) (Ka) Rakka (RaKa) Kiviä (Ki) 190 Tuliniemi ekalajitteinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (Y) 190 Puolivälinaho Pohjois-Valkeinen Karkearakeinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (KY) Hienojakoinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (HY) ammakkolampi ammalpuro Liejuinen hienorakeinen maalaji, humuspitoisuus 2-6 % avi (a) Luolakangas Lieju, humuspitoisuus yli 6 % (Lj) 190 Iso-Valkeinen 195 Paksu turvekerros, yleensä yli 0,6 m (Tvp) Täytemaa (Ta) Kartoittamaton (0) Kurikka-aho Valkeisenneva 200 Pyörälamminaho almelanjärvi Vesi (Ve) eli yrjäjärvi Kurikkasalmi Pyörölampi Rapa-Valkeinen Uusi pohjavesialuerajaus Pikku-Valkeinen Karjaniemi Pohjavesialueen raja Yrttitarha Pohjavesialueen Vehkalammitosa-alueen raja Vehkalamminkangas Muodostumisalueen raja 185 Vahinkokangas uurensuonneva 200 Perhon kunta almelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma Piirustus Palosaari Kirves-Matin korpi Juhonaho almelanharjun alueen maaperäkartta Myllykangas Matopuro 0 1 Huuhkaisenjärvi 2 0,5 km Kuusjärvi Pohjakartta (c) MML, Maaperäkartta 1: (c) GTK 2012