EU 50 vuotta rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin asialla

Transkriptio

1 SPEECH/07/297 Olli Rehn Laajentumiskomissaari EU 50 vuotta rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin asialla Euroopan unioni 50 vuotta -juhlatilaisuus Turku, 9 maaliskuuta 2007

2 Hyvät kuulijat, Tänä keväänä olemme viettäneet Euroopan unionin 50-vuotisjuhlaa. Sitä onkin aihetta juhlia. Unioni on ollut puoli vuosisataa rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin asialla. Ajatus yhdentymisestä ei syntynyt tyhjiössä. Toisen maailmansodan päättyessä vapaus ja demokratia olivat Euroopassa uhanalaisia arvoja. Kommunistien kannatus oli vahva kaikissa hävinneissä maissa, ja olosuhteet olivat vaarallisen suotuisat totalitarismin paluulle. EU:n perustajat Robert Schuman ja Jean Monnet arvioivat, että tiivistyvä yhteistyö entisten vihollisvaltioiden välillä tekisi sodan Euroopassa paitsi mahdottomaksi ajatella, myös käytännössä mahdottomaksi toteuttaa. Samalla kun saavutettaisiin kestävä rauha, luotaisiin perusta todelliselle taloudelliselle yhteisölle ja sitä kautta paremmalle hyvinvoinnille. Tämä käytännöllinen funktionalismi sai paitsi monien Länsi-Euroopan johtajien myös amerikkalaisten täyden tuen. Neuvostokommunismin uhka sai Yhdysvallat ajamaan Euroopassa maan ulkoministeriön suunnittelujohtajan George F. Kennanin kehittämää "patoamispolitiikkaa", jolla 1940-luvun lopulta lähtien pyrittiin estämään Neuvostoliiton vaikutusvallan leviäminen eri puolilla maailmaa. Naton läsnäolo Euroopassa ja vuonna 1947 käynnistetty, kenraali George Marshallin nimeä syystäkin kantava apuohjelma tähtäsivät juuri tähän. Euroopassa oli käytettävä taloudellisia ja poliittisia keinoja: vapautta oli puolustettava ja hyvinvointia kohennettava. Samalla oli tarpeen rakentaa siltoja ja tehdä yhteistyötä rautaesiripun takana olevien kansojen kanssa. Euroopan yhdentyminen siis alkoi sisäisen tarpeen ja ulkoisten paineiden seurauksena. Josef Stalinia on eittämättä häntäkin osaltaan kiittäminen. En kuitenkaan esitä patsaan pystyttämistä Joe-sedälle. Unionin maantieteellinen laajentuminen sekä poliittinen ja taloudellinen syventyminen ovat edenneet rinta rinnan. Viimeisten viidentoista vuoden aikana unionin jäsenmäärä on yli kaksinkertaistunut. Samalla on luotu yhteiset sisämarkkinat, otettu käyttöön yhteinen valuutta euro, helpotettu ihmisten passivapaata liikkuvuutta sekä tiivistetty yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. EU:n johtajat päättivät viime joulukuun Eurooppa-neuvostossa pitää unionin oven avoinna laajentumisprosessissa jo mukana oleville Kaakkois-Euroopan maille. Ovi on auki Kroatialle ja muille Länsi-Balkanin maille sekä Turkille, jotka voivat astua sisään sitten, kun kukin niistä täyttää jäsenyyden velvoitteet. EU kunnioittaa näille maille aiemmin antamiaan sitoumuksia, mutta ei tällä erää tee uusia jäsenyyslupauksia. Sitoumuksista on kuitenkin tärkeää pitää kiinni, jotta voimme laajentaa rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin vyöhykettä yli koko Euroopan. Ajatus EU-jäsenyydestä kannustaa hakijamaita uudistamaan yhteiskuntia eurooppalaisten arvojen mukaisiksi. Jatkuva ja tiivis yhteistyö lisää keskinäistä luottamusta. Unionissa jäsenmaat voivat neuvottelujen alkaessa olla asioista hyvinkin erimielisiä, mutta päätökset saavutetaan silti keskustelun ja laskelmien, ei pommien ja panssarivaunujen avulla. 2

3 Juuri tästä syystä meillä ei ole varaa kääntää selkäämme Balkanille, jossa sodat ja etninen vihanpito johtivat viime vuosikymmenellä satojen tuhansien kuolemaan ja miljooniin pakolaisiin. Väkivaltaisuuksien uhka on yhä olemassa. EU-jäsenyyden näköala on liima, joka pitää tuon alueen kovia kokeneet maat rauhanomaisella ja uudistushakuisella raiteella. Kosovon tulevan aseman ratkaiseminen tavalla, joka turvaa elinkykyisen, kestävän ja vakaan tulevaisuuden Kosovolle ja sen monietniselle väestölle, on tärkeää koko Balkanille. EU tukee presidentti Martti Ahtisaaren ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moonin ponnisteluja saattaa prosessi päätökseen YK:ssa. On tärkeää, että yhteisymmärrys löytyisi ilman turhia viiveitä. Hidastelu ei paranna asiaa tilanteessa, jossa kaikille osapuolille täysin hyväksyttävää ratkaisua ei ole olemassa. Neuvottelut Serbian lähentymissopimuksesta ovat jäissä. EU on valmis jatkamaan keskusteluja heti, kun maan uusi hallitus osoittaa sitoutumisensa ja pyrkii konkreettisin toimin täyteen yhteistyöhön Haagin sotarikostuomioistuimen kanssa. On kuitenkin huolestuttavaa, etteivät Serbian uudistushaluiset ja Eurooppa-mieliset puolueet, jotka voittivat vaalit tammikuussa, ole toistaiseksi kyenneet muodostamaan hallitusta. Pääministeri Kostunica antoi aiemmin tällä viikolla tukensa radikaalijohtaja Nikolićin valinnalle maan parlamentin uudeksi puhemieheksi. Nämä käänteet ovat hälyttävä askel kohti menneisyyden nationalismia. Toivon, että Serbian johtajat muistavat äänestäjiensä toiveen maan eurooppalaisesta tulevaisuudesta, ja toimivat sen mukaisesti. Myös Turkissa on tällä hetkellä herkkä poliittinen tilanne maan presidentinvaalien vuoksi. Poliittiset puolueet eivät löytäneet yhteistä ehdokasta, eikä muslimidemokraattisen AK-puolueen ehdokas, ulkoministeri Abdullah Gül saanut vaalien ensimmäisellä kierroksella maan parlamentissa riittävää tukea. Maan perustuslaillinen tuomioistuin julisti vaalin mitättömäksi, minkä seurauksena hallitus teki ehdotuksensa ennenaikaisista parlamenttivaaleista heinäkuussa. Prosessi etenee demokraattisesti. Maan parlamentissa keskustellaan paraikaa perustuslain uudistamisesta siten, että presidentti valittaisiin tulevaisuudessa suoralla kansanäänestyksellä. Turkki on EU:lle tärkeä kumppani tämän päivän maailmanpolitiikassa. Kuten kylmän sodan aikana, nytkin tarvitaan sekä patoa että siltaa. EU:n haasteena on padota terrorismia ja fundamentalismia sekä samalla rakentaa siltoja demokraattisia arvoja kunnioittaviin islamin maltillisiin suuntauksiin. Meidän aikamme henkinen rautaesirippu on läntisen ja islamilaisen maailman välissä. Näistä syistä Eurooppa tarvitsee Turkkia vakauden ankkurina yhdellä maailman epävakaimmalla alueella. Turkki on demokratian esikuva islamilaisessa maailmassa. Se voi auttaa kääntämään sivilisaatioiden yhteentörmäyksen niiden vuoropuheluksi ja yhteiseloksi. Turkin liittyminen Euroopan unioniin on EU:n ja Turkin yhteinen tavoite. Se ei kuitenkaan toteudu automaattisesti, vaan vain oikeusvaltiota vahvistavien uudistusten kautta. Matka on pitkä ja vaikea, ja sillä eteneminen on yhtä tärkeää kuin lopullisen määränpään saavuttaminen. Matkan kesto riippuu ennen kaikkea Turkista ja sen kyvystä toteuttaa tarvittavia uudistuksia. 3

4 Huolimatta matkalla esiintyvistä ongelmista ja turkkilaisten nationalistien pyrkimyksestä kääntää kelloa taaksepäin, luotan Turkin demokraattisen järjestelmän kykyyn selvitä vaikeuksista. Euroopan unioni tukee tätä turkkilaisen yhteiskunnan demokratisoitumista ja oikeusvaltion ja kansalaisvapauksien vahvistamista parhaiten toimimalla pitkäjänteisesti ja jatkamalla EU-jäsenyysneuvotteluja Turkin kanssa. Nyt kun Turkki elää vaikeaa aikaa, on EU:n pysyttävä maan demokraattisten uudistajien rinnalla, ei luistettava rivistä. "Auta miestä mäessä, älä mäen alla", sanoo suomalainen sanalasku ja osuu tässäkin enemmän kuin oikeaan. Itse asiassa jäsenyysneuvottelut ovat EU:n ainoa keino edistää uudistuksia Turkissa. Niiden kautta pystymme tukemaan muutosta kohti eurooppalaisempaa Turkkia. Ilman niitä mahdollisuutemme vaikuttaa Turkin kehitykseen ovat lähellä nollaa, tai jopa sen alle. Lopullinen päätös Turkin jäsenyydestä on viisasta tehdä vasta neuvottelujen lopussa, niiden tulosten perusteella. Turkille on annettava mahdollisuus osoittaa, pystyykö se riittävällä, noin vuoden aikajänteellä täyttämään kaikki jäsenyydelle asetetut kriteerit. Hyvät kuulijat, Ulkopolitiikassa Euroopan unionin haasteena on paitsi varmistaa hallitun laajentumisen jatkaminen, myös kehittää edelleen suhteita muihin globaaleihin toimijoihin. Venäjä-politiikassa EU:n on tärkeintä säilyttää yhtenäisyys. Yhdellä äänellä puhuva unioni on vahvempi toimija kuin jäsenmaat yksinään. Jäsenmaiden on oltava keskenään solidaarisia, Venäjällä kun on taipumus toteuttaa hajota ja hallitse - periaatetta. Myös viimeaikaiset Viron ja Venäjän suhteissa esiintyneet ongelmat ilmentävät tätä. EU on ilmaissut tukensa Virolle kiistassa, joka koskee Viron sisäisiä asioita. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää säilyttää maltti ja hakea ongelmiin rauhanomaista ratkaisua rakentavan vuoropuhelun eikä uhkailun kautta. On välttämätöntä, että EU:n ja Venäjän johtajat istuvat saman pöydän ääreen keskustelemaan molemmille tärkeistä asioista ja tavoitteista, kuten energiasta ja kauppasuhteista. Tuleva EU:n ja Venäjän huippukokous Samarassa tarjoaa tähän hyvän mahdollisuuden. On ilmiselvää, ettei EU pärjää maailmantalouden ja -politiikan murroksessa ilman vahvaa yhteistä tahtoa ja paremmin toimivia instituutioita. Sitä varten on uudistettava niin unionin päätöksentekoa kuin rahoitustakin. EU:n jäsenmaiden johtajat asettivat Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlallisuuksissa Berliinissä yhteiseksi tavoitteekseen luoda unionille uusi perussopimus vuoden 2009 eurovaaleihin mennessä. Uudistuksia tarvitaan, ei vain laajentumisen, vaan ennen muuta nykyisen unionin paremman toiminnan ja tehokkaamman päätöksenteon vuoksi. EU:n on kyettävä jatkossakin tuottamaan kansalaisilleen käytännön hyötyä parantamalla työllisyyttä ja turvallisuutta ja luomalla edellytykset hyvälle talouskasvulle. Sen on jatkettava sisämarkkinoiden rakentamista sekä vahvistettava yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Määräenemmistöpäätösten lisääminen ja EU:n ulkoministerin toimen perustaminen tehostaisivat unionin ulkosuhteiden hoitoa ja lisäisivät sen toiminnan vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Tämä lisäisi edelleen unionin kansainvälistä vaikutusvaltaa. 4

5 Jotta uusi perussopimus saadaan aikaan, tarvitaan kuitenkin aimo annos sekä tuloksiin tähtäävää realismia että vuoropuhelua kansalaisten kanssa. On keskityttävä kaikkein välttämättömimpiin ja kiireellisimpiin uudistuksiin, joilla tehostetaan unionin tehdä päätöksiä ja erityisesti toimia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vastaavasti sopimuksesta on varaa karsia lipun, hymnin ja muiden "tilpehöörien" kaltaista symboliikkaa. Sen perustuslaillista luonnetta ei tarvitse korostaa, kun kyse kuitenkin on valtioiden välisestä sopimuksesta. Minä kutsuisin sitä yksinkertaisesti perussopimukseksi. Hyvät kuulijat, Viime vuosien menetettyjen mahdollisuuksien jälkeen sopii toivoa, että Eurooppa kykenisi synnyttämään uuden yhteistyön aallon, joka motivoisi eurooppalaisia ja saisi heidät liikkeelle kuten Jacques Delorsin käynnistämät sisämarkkinat ja yhtenäisvaluutta aikoinaan. Kyse on loppukädessä Euroopan kyvystä puolustaa arvojaan ja etujaan globalisoituvassa maailmassa. Vuosi 2005 oli pohjanoteeraus Euroopan yhdentymisen historiassa. Poliittisesta umpikujasta ja talouden taantumasta alettiin nousta viime vuonna. Tänä vuonna on talouden kasvun ja poliittisen tahdon vahvistamisen aika. Kuten ennenkin, Eurooppaa rakennetaan globaalin muutoksen paineissa. Siitä selviämiseksi on aika luoda visio ja ohjelma Euroopan yhteisten arvojen ja etujen puolustamiseksi. Komission viimeaikaiset esitykset, joilla tuetaan parempaa työllisyyttä ja kilpailukykyä, hidastetaan ilmastonmuutosta ja kohennetaan energiaturvallisuutta, panostetaan tutkimukseen ja innovaatioihin sekä vahvistetaan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, pyrkivät juuri tähän. Samaan tähtää myös uuden perussopimuksen solmiminen, joka antaisi EU:lle paremmat välineet ajaa näitä tavoitteitaan globalisoituvassa maailmassa. Saksan puheenjohtajakaudella näitä tavoitteita on viety hyvin eteenpäin. Luotan siihen, että Euroopan kansalaiset ovat valmiit tukemaan tällaisiin päämääriin tähtäävää visiota. Toivon myös, että Turku suomalaisen Eurooppa-osaamisen tyyssijana antaa oman panoksensa tätä visiota virittävään keskusteluun. 5