PORVOONJOEN VESISTÖALUE VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016

Transkriptio

1 PORVOONJOEN VESISTÖALUE VESISTÖTARKKAILU VUONNA Viite: Yhteistarkkailu

2 Päivämäärä Raportinnimi Porvoonjoen vesistöalue, vesistötarkkailu vuonna 2016 Viite Tilaaja Lahti Aqua Oy / Aqua Palvelu Oy Orimattilan kaupunki / vesihuoltolaitos, Orimattilan Vesi Oy Laatijat Hyväksyjä Paula Jäntti, limnologi FM Eurofins Environment Testing Oy Sari Luste, ryhmäpäällikkö, FT Eurofins Environment Testing Oy

3 VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO Toimivien jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvat 1 2. VESISTÖALUE JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN 2 3. SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT Sää Virtaama 3 4. LAIMENNUS- JA HUUHTELUVEDEN JOHTAMINEN 5 5. JÄTEVESIKUORMITUS 5 6. PORVOONJOEN AINEKUORMAT Porvoonjoen pitoisuudet ja ainevirtaama vuonna Puhdistamokuormat ja ainevirtaamat 8 7. PORVOONJOEN PÄÄUOMAN VEDEN LAATU Veden yleinen laatu pääuomassa vuonna Hygieeninen laatu Ravinteet ja rehevyys Typpi Fosfori Klorofylli-a Porvoonjoki PALOJOEN VEDENLAATU Hygieeninen laatu Veden yleinen laatu Palojoessa Ravinteet ja levätuotanto VAARALLISET JA HAITALLISET AINEET Vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet YHTEENVETO Pääuoma Palojoki 27

4 VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 LIITTEET Liite 1. Havaintopaikat Porvoonjoessa (liitekartta 1) Liite 2. Liite 3. Porvoon- ja Palojoen analyysivalikoimat Porvoonjoen ja Palojoen tarkkailuohjelman runko vuosille ja vesistönäytteenotto Liite 4. Porvoonjoen vesistöalueen puhdistamoiden vesistökuormitus Liite 5. Pääuoman vesistötarkkailun tulokset ja tunnusluvut 2016 Liite 6. Porvoonjoki 11.5:n vedenlaatu 2016 Liite 7. Palojoen vesistötarkkailun tulokset ja tunnusluvut 2016 Liite 8. Vaarallisten ja haitallisten aineiden monijäämäajojen listat 1. fenoliset yhdisteet 2. organotinat 3. ftalaatit 4. alkyylifenolit ja etoksylaatit 5. pestisidit 6. bromatut difenyylieetterit

5 VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 JAKELU 1. Aqua Palvelu Oy / Hannu Mustonen, hannu.mustonen@lahtiaqua.fi (alkuperäinen+pdf) 2. Lahti Aqua Oy /Jouni Lillman, jouni.lillman@lahtiaqua.fi (kopio+pdf) 3. Aqua Palvelu Oy / Janne Mäki-Petäjä, janne.maki-petaja@lahtiaqua.fi (pdf) 4. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi (pdf) 5. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / Sirpa Penttilä, sirpa.l.penttila@ely-keskus.fi (pdf) 6. Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / kirjaamo.hame@ely-keskus.fi (pdf) 7. Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / Olli Valo, olli.valo@ely-hame.fi (pdf) 8. Lahden seudun ympäristöpalvelut / Ismo Malin, ismo.malin@lahti.fi (pdf) 9. Askolan kunta ja Pukkilan kunta /Ympäristönsuojelu / Tommi Maasilta, Minna Isokallio, ymparistonsuojelu@askola.fi pdf) 10. Hollolan kunta, vesihuoltolaitos / Juha-Pekka Ristola, juha-pekka.ristola@hollola.fi (pdf) 11. Orimattilan Vesi Oy / Mikko Paajanen, mikko.paajanen@orimattila.fi (pdf) 12. Orimattilan Vesi Oy / Jami Junkkari, jami.junkkari@orimattila.fi (pdf) 13. Orimattilan kaupunki, ympäristölautakunta / Kirsi Liukkonen-Hämälainen, kirsi.liukkonen-hamalainen@orimattila.fi (pdf) 14. Porvoon kaupunki, ympäristölautakunta / Arto Lankinen, arto.lankinen@porvoo.fi (pdf) 15. Suomen ympäristökeskus, YT-yksikkö / kirjaamo.syke@ymparisto.fi (pdf) 16. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistys ry / juha.niemi@vesi-ilma.fi, mikael.henriksson@vesi-ilma.fi (pdf)

6 1 1. JOHDANTO Tässä vesistötarkkailun yhteenvedossa tarkastellaan Palo- ja Porvoonjoen tarkkailutuloksia vuodelta Porvoonjoen yhteistarkkailussa ovat mukana Lahti Aqua Oy ja Orimattilan kaupungin vesilaitos. Kuntaliitoksen myötä Nastolan jätevedenpuhdistamosta vastaa Lahti Aqua. Lahti Aquassa käytännön operatiivisesta toiminnasta vastaa Lahti Aquan tytäryhtiö Aqua Palvelu Oy. Tarkkailuin toteutuksesta vastasi Ramboll Finland Oy ( alkaen Eurofins Testing Finland Oy). Porvoonjoen vesistötarkkailussa noudatettiin vuosille laadittua velvoitetarkkailuohjelmaa (Ramboll Finland Oy 2011) saakka. Tarkkailuohjelman vuosille ovat päätöksellään hyväksyneet Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (UUDE- LY/209/07.00/2010, ja HameE-LY/262/07.00/2010, ). Kesäkuun 2016 alusta alkaen noudatettava yhteistarkkailuohjelma kattaa vuodet (Ramboll Finland Oy 2016.) Tarkkailuohjelman vuosille ovat päätöksellään hyväksyneet Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (UUDELY/ ja HameE-LY/262/07.00/2010, ). Vesistötarkkailu keskittyy virtaamapainotteisesti alueen jätevedenpuhdistamoiden ylä- ja alapuolisen vesistön kemiallisen laadun seurantaan. Tarkkailuohjelma sisältää myös vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailun, jota voidaan tarkistaa tarkkailutulosten perusteella vuoden 2018 alusta alkaen. Vuosina 2017 ja 2020 tehdään piilevätutkimus ja ahvenen elohopea- ja HBCDD-tutkimus. Kala- ja pohjaeläintarkkailu toteutetaan oman erillisen ohjelmansa mukaisesti. 1.1 Toimivien jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvat Itä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Lahti Aqua Oy:lle ympäristöluvan Kariniemen ja Ali- Juhakkalan jätevedenpuhdistamoiden toimintaan. Ympäristölupa on voimassa toistaiseksi. Lahti Aqua Oy:llä on jätevesien johtamislupa Porvoonjokeen (KHO , taltionro 632, drnot 3690, 3712, 3747 ja 3769/1/12), joka edellyttää myös laimennusveden johtamista Porvoonjokeen siten, että Porvoonjoen taustavirtaama Ali-Juhakkalassa on aina vähintään 1 m 3 /s ilman Lahti Aqua Oy:n jätevesivirtaamaa. Lahti Aqua Oy:n laimennusveden oton tarkkailu perustuu Korkeimman hallinto-oikeuden antamaan päätökseen n:o 4198 ja Itä-Suomen vesioikeuden vahvistamaan päätökseen n:o 13/Va II/86 ( ). Luvan saajan on tarkkailtava veden ottamisen vaikutusta Vesijärvessä ja Vääksynjoessa. Seuraava lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus on jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle mennessä (päätös nro 27/2011/1, diaarinumero ISAVI/23/04.08/2010). Nastolan kunnan Vesihuoltolaitos jätti ympäristönsuojelulain mukaisen hakemuksen Nastolan jätevedenpuhdistamon ympäristölupapäätöksen lupamääräysten tarkistamista varten (ESA- VI/3/04.08/2012). Aluehallintovirasto antoi päätöksen (ESAVI/3/04.08/2012) mutta päätöksestä valitettiin. Päätös sai lainvoiman Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä nro 15/0530/3. Orimattilan kaupungin vesilaitokselle (Orimattilan Vesi Oy) on myönnetty Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimesta uusi ympäristölupa (ESAVI/350/04.09/2012) Vääräkosken puhdistamolle , nro 112/2014/2. Lupa on lainvoimainen.

7 2 2. VESISTÖALUE JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN Porvoonjoen (18.041) kokonaispituus on 143 km ja valuma-alueen pinta-ala km 2. Suurimmat sivujoet ovat Porvoonjokeen Orimattilassa yhtyvät Palojoki ja Puujoki sekä Mallusjärvestä (5,3 km 2 ) laskeva Vähäjoki. Lahdessa jokeen laskee Vartio-oja, Orimattilassa Virenoja, Pukkilassa Järvenoja, Askolassa Torpinjoki ja Piurunjoki sekä Porvoossa Pikkujoki. Pääuoman korkeusero Lahden ja Porvoon välillä on 68 m (0,7 m/km). Porvoonjoen vuosien keskivirtaama Askolan Vakkolassa oli 11,7 m 3 /s, alivirtaama 0,6 m3/s ja ylivirtaama 203 m 3 /s. Porvoonjoen pääuomassa näytepisteitä oli kymmenen kappaletta vuonna Sivu-uomista tarkkailu jatkuu nykyisin vain Palojoessa, jossa oli 5 näytepistettä kesäkuuhun 2016 asti. Uudessa yhteistarkkailuohjelmassa Heinämaan vesistötarkkailupisteen Pa 14,4 tarkkailua on supistettu. Kunkin havaintopaikan tunnus ilmoittaa etäisyyden jokisuulle. Sivujokien kohdalla etäisyys on mitattu pääuoman liittymästä. Havaintopaikat ja jäteveden purkupaikat on esitetty liitekartassa (liite 1). Porvoon- ja Palojoen näytteiden analyysivalikoima ja määritysmenetelmät on esitetty liitteessä 2. Analyysivalikoima on jaettu laajaan ja suppeaan pakettiin, minkä lisäksi Porvoonjoen suulta (PJ4.5) ja Palojoen Heinämaalta määritetään klorofylli piilevätarkkailun yhteydessä (liite 2). Tarkkailun aikataulutus vuosille on esitetty liitteessä 3. Tarkkailutulokset vuodelta 2016 ovat Porvoonjoen pääuoman osalta liitteessä 5 ja liitteeseen 6 on koottu Uudenmaan ELY-keskuksen vesistötarkkailutuloksia Porvoonjoen alaosan pisteeltä PJ11.5. Liitteessä 7 on Palojoen tulokset myös Palojoen suun osalta. Näytteet on otettu Limnos -tyyppisellä vesinoutimella tai matalilla havaintopaikoilla suoraan pulloon. Kuormituslaskelmien lähtötietoina on käytetty Lahti Aqua Oy:n mittaamia ja toimittamia virtaamatietoja Patomäenkoskesta ja Suomen ympäristökeskuksen vesivarayksikön tietoja Vakkolasta. Askolan Vakkolan mittausasema on reaaliaikainen pinnankorkeusmittari, joka antaa purkautumiskäyrän avulla virtaamatiedot.

8 3 3. SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT 3.1 Sää Tarkkailualueen säätilaa on kuvattu ilmatieteen laitoksen Lahden Launeen ja Porvoon Harabackan sääasemien tietojen perusteella. Vesistön tilan kannalta merkittävimmät sääilmiöt olivat helmikuulle ajoittunut leuto jakso, joka ilmeni talvitulvina ja vesistöjen ainevirtaamien kasvuna. Syksy puolestaan oli normaalia kuivempi aina marraskuulle saakka. Sateisimpia kuukausia vuonna 2016 olivat helmikuu, kesä-heinäkuu ja marraskuu (taulukko 1 ja taulukko 2). Sen sijaan maalis- ja toukokuu sekä loka- ja joulukuu olivat poikkeuksellisen vähäsateisia. Vuotuinen sademäärä oli Launeella 68 mm ja Harabackassa 9 mm pienempi kuin vertailujaksolla. Talvikuukausista helmi- ja maaliskuu olivat normaalia lämpimämpiä ja lumet sulivat varhain. Kevät- ja kesäkuukaudet olivat hieman vertailujaksoa lämpimämpiä, mutta syksy viileämpi. Joulukuussa Lahden ja Porvoon keskilämpötila oli pienen pakkasen puolella. Vuoden keskilämpötila oli Launeella ja Harabackassa sama kuin vertailujaksolla. Taulukko 1. Keskilämpötilat ja sadesummat Lahden Launeella (lähde: Ilmatieteen laitos). Lämpötila, ºC Sademäärä, mm ka ka Ajankohta Tammikuu -8,9-3,6-12,8-6, Helmikuu -0,7-1,3-1,5-7, Maaliskuu -0,7 0,6-0,6-2, Huhtikuu 4,7 4,6 4,4 4, Toukokuu 10,3 9,1 12,9 11, Kesäkuu 12,8 12,7 15,1 14, Heinäkuu 19,2 15,2 16,8 18, Elokuu 16,1 15,4 14,8 15, Syyskuu 10,5 11,4 11,1 10, Lokakuu 4,5 3,6 3,7 4, Marraskuu 1,3 3,6-1,4 1, Joulukuu -2,4 1,2-1,9-3, ,6 6,0 5,1 5, Taulukko 2 Keskilämpötilat ja sadesummat Porvoon Harabackassa Harabackan sääasema on perustettu syksyllä (lähde: Ilmatieteen laitos) Lämpötila, ºC Sademäärä, mm ka ka Ajankohta Tammikuu -7,9-2,0-11,1-5,5 39, Helmikuu -0,4-0,1-0,4-6,0 24, Maaliskuu 1,5 1,6-0,1-0,8 25, Huhtikuu 5,4 5,1 4,8 4,6 8, Toukokuu 10,8 9,6 13,8 11,2 73, Kesäkuu 13,4 13,6 15,4 15,1 77, Heinäkuu 19,9 16,1 17,5 18,8 17, Elokuu 17,4 16, ,5 97, Syyskuu 11,8 12,6 12,4 11,6 56, Lokakuu 5,6 5,0 4,6 6,0 40, Marraskuu 2,1 4,6-1,1 2,1 48, Joulukuu -1,4 2,1-0,9-2,2 80, ,5 7,1 5,9 6, Virtaama Vuoden 2016 luontainen keskivirtaama Patomäessä oli 2,6 m 3 /s. Helmikuun talvitulva nosti virtaaman hetkellisesti yli 10 m 3 /s. Huhtikuussa Patomäen keskivirtaama oli 9,0 m 3 /s ja virtaaman huippu oli 16

9 4 m3/s. Joen luontainen virtaama jäi kesä - lokakuussa alimmillaan 1,4 m 3 /s. Vesimäärä alkoi nousta vasta marras - joulukuun vaihteessa, jolloin virtaama nousi ajoittain tasolle 4-5 m 3 /s. Vuoden 2016 kevätvirtaaman huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin keskivirtaama oli 29,8 m 3 /s. Lyhyinä jaksoina virtaama nousi m 3 /s -tasolle. Kesä - lokakuussa virtaama oli keskimääräinen tai hieman pienempi lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin keskivirtaama käväisi korkeimmillaan 16,4 m 3 /s. Vakkolankosken keskivirtaama oli pienimmillään 2,8 m 3 /s elo - lokakuussa. Syksy oli vähäsateinen ja leuto, ja virtaama alkoi nousta vasta vuoden lopussa (kuvat 1 ja 2). Kuva 1. Porvoonjoen virtaamien kuukausikeskiarvot (m3/s) Vakkolankoskessa Kuva 2. Porvoonjoen Patomäen- ja Vakkolankosken keskivirtaamat vuonna 2016 ja näytteenottopäivät (pisteet).

10 5 4. LAIMENNUS- JA HUUHTELUVEDEN JOHTAMINEN Lahti Aqua Oy:n nykyisen jätevesien johtamisluvan mukaan Porvoonjoen virtaama Ali-Juhakkalassa tulee olla ilman Lahden kaupungin jätevesiä vähintään 1 m 3 /s. Lisäksi Porvoonjoen happipitoisuus Lahden Ala-Okeroisten ja Orimattilan Virenojan Myllykulman välillä tulee olla vähintään 4 mg/l (7 havaintopaikkaa). Molemmat ehdot täytetään johtamalla tarvittaessa laimennusvettä Vesijärvestä Porvoonjokeen, minkä lisäksi Porvoonjoessa on myös ilmastuspatoja, jotka hapettavat vettä. Lahti Aqua Oy otti Vesijärvestä Porvoonjokeen laimennusvettä ja Kariniemen purkutunnelin huuhteluvettä yhteensä m 3 vuonna 2016, mikä oli suurin 2000 luvulla Vesijärvestä otettu vesimäärä (kuva 3) m3/a Laimennus- ja huuhteluveden määrä m3/a Kuva 3 Vesijärvestä Porvoonjokeen johdetut vesimäärät vuosina Lahti Aqua Oy:n mittausten mukaan alle 4 mg/l happipitoisuuksia ei todettu Ala-Okeroisten ja Virenojan Myllykulman välisellä Porvoonjoella lainkaan vuonna Alhaisimmat todetut happipitoisuudet olivat tasolla 6,5 7,0 mg/l heinäkuun lopulla. 5. JÄTEVESIKUORMITUS Lahdessa Kariniemen ja Ali-Juhakkalan puhdistamoiden jätevesimäärät vähenivät vuoteen 2015 verrattuna (taulukko 4). Lahden puhdistamoiden keskimääräinen jätevesivirtaama, m 3 /d, oli 7 % pienempi kuin edellisenä vuonna ( m 3 /d vuonna 2015). Jätevesivirtaaman vähenemä oli sekä Ali- Juhakkalassa että Kariniemessä samaa suuruusluokkaa. Vesistöön johdettu biologisen hapenkulutuksen (BOD 7, 118 kg/d) ja kokonaistypen (343 kg/d) kuormitukset olivat pienempiä kuin vuonna 2015 (liite 4). Orimattilan Vääräkosken vuoden 2016 keskimääräinen jätevesivirtaama, m 3 /d, oli 17 % pienempi kuin edellisenä vuonna (2015: m3/d). Päiväkuormat olivat BOD7 4,9 kg/d (2015: 4,5 kg/d), kokonaistyppi 59 kg/d (2015: 74 kg/d) ja fosfori 1,0 kg/d (2015: 0,7 kg/d). Nastolasta Palojokeen johdettujen puhdistettujen jätevesien keskivirtaama, m 3 /d, oli hieman suurempi kuin vuonna 2015 (2 842 m3/d). BOD 7 :n vesistökuorma oli 6,4 kg/d, missä kasvua oli 13 % edellisvuoteen verrattuna. Kokonaisfosforia johdettiin vesistöön 0,73 kg/d, mikä oli 71 % enemmän kuin vuonna 2015 (0,43 kg/d). Kokonaistypen vesistökuorma, 44 kg/d, oli kaksinkertainen verrattuna edellisvuoteen (22 kg/d).

11 6 Vuonna 2016 kaikilta puhdistamoilta Porvoonjokeen johdetun keskimääräisen jätevesimäärän, m 3 /d (12,3 milj. m 3 /v), päiväkohtainen kuutiomäärä oli reilut m 3 /d vähemmän kuin vuonna Vuoden 2016 jätevesimäärästä Lahden osuus oli 84 %, Nastolan 9 % ja Orimattilan 7 %. Osuudet olivat likimain samat kuin edellisenä vuonna. Ainekuormien osuudet olivat likimain verrattavissa osuuksiin jätevesimäärästä. Puhdistamoiden BOD -kuorma oli yhteensä 47,3 t/a, fosforikuorma 2,5 t ja typpikuorma 163 t. Puhdistamoiden yhteenlaskettu vesistökuorma väheni biologisen hapenkulutuksen osalta 18 % ja typen osalta 25 % vuoteen 2015 verrattuna. Fosforin vesistökuorma sen sijaan kasvoi 10 %. Puhdistusprosentti oli kaikilla puhdistamoilla BOD 7 :lle 99 %. Myös kiintoaineen reduktio oli melko samansuuruista kaikilla puhdistamoilla (yli 98 %). Kokonaisfosforin puhdistus vaihteli välillä %. Nastolan puhdistamo saavutti parametrien osalta hyvän puhdistustuloksen lukuun ottamatta kokonaistyppeä, jonka puhdistustulos jäi 81 %:iin (v ,9 %). COD Cr :n reduktiot vaihtelivat vähän eri puhdistamoiden välillä. Eniten eroa puhdistamoiden välillä oli kokonaistypen puhdistustuloksissa. Kuva 4. Yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta Porvoonjokeen kohdistuvan kuormituksen kehitys. Vertailuvuoden 1989 arvoksi on asetettu 100.

12 7 Taulukko 3. Porvoonjokeen kohdistuva vuorokautinen jätevesikuormitus keskimäärin vuosina Aineisto on kuvaajina liitteessä 4. Vuosi Kariniemi Ali- Juhakkala Nastola kk Vääräkoski Naarkoski Yhteensä Jätevesimäärä m 3 /d Bod 7 ATU kg/d ,6 7,8 4, ,5 6, ,8 2, ,7 4, ,4 4,9 130 Kokonaisfosfori kg/d ,9 5,2 0,44 1,38 0,28 11, ,8 4,1 0,46 1,15 10, ,3 3,8 0,53 0,73 8, ,6 2,4 0,43 0,67 6, ,7 2,4 0,7 1,0 6,8 Kokonaistyppi kg/d , PORVOONJOEN AINEKUORMAT 6.1 Porvoonjoen pitoisuudet ja ainevirtaama vuonna 2016 Porvoonjoen ainekuorman laskentatapa muuttui mereen päätyvän kuorman osalta. Aiemmissa vesistötarkkailuraporteissa on käytetty yksinomaan jokisuun (PJ4.5) veden laatuaineistoa ja Vakkolan virtaamaa pinta-alan suhteen jokisuulle laskettuna. Vuoden 2016 ainepitoisuudet ovat PJ4.5 ja ELY-keskuksen tarkkailupisteen PJ11.5 kuukausikeskiarvoja (vrt liite 6) Strömberginkoskessa (PJ11.5) mittauskertoja on kuukausittain useampia, jolloin ääripäiden tilanteet tasoittuvat. Vesistön ainekuormia laskettaessa ei ole huomioitu ravinteiden sedimentaatiota tai hajoamista. Fosfori sedimentoituu helposti suvantojen lietteeseen, mistä se voi sopivissa oloissa lähteä liikkeelle. Ammoniumtyppi hapettuu ja päätyy lopulta typpenä ilmakehään. Näytekertakohtaiset ainekuormat olivat vuonna 2016 suurimmat helmikuussa. Huhtikuussa kevätylivaluman ja marraskuussa syystulvien aikaan ainekuormat olivat myös koholla. Kesä-lokakuun 2016 ainekuormat olivat pieniä vähäisestä virtaamasta ja pienistä ainepitoisuuksista johtuen. Poikkeuksena on heinäkuu, jolloin ainekuormat hetkellisesti kohosivat ainepitoisuuksien ja virtaaman nousun takia (taulukko 4).

13 8 Porvoonjoki kuljetti mereen vuonna 2016 päivässä keskimäärin 140 kg fosforia (85 kg v. 2015) ja kg typpeä (2 300 kg v. 2015). Vuosittainen fosforikuorma oli kg/a ja typpikuorma kg/a vuonna 2016 (taulukko 4). Taulukko 4. Havaintopaikkojen PJ4.5 ja PJ11,5 (Jokisuu) sekä PJ91.0 (Lahden alapuoli) virtaamat, pitoisuudet ja ainekuormat näytteenottopäivinä. Jokisuun virtaama on laskettu pinta-alan suhteen Vakkolasta mitatuista virtaamista. Hav.paikka PJ91,0 Lahden alapuoli Pvm Q P N NO3-N NH 4 -N P N NO3-N NH 4 -N m 3 /s µg/l µg/l µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d , , , , , , , , , , , , Keskiarvo 2, Hav.paikka PJ4,5 ja PJ11,5 Porvoonjokisuu Pvm Q P N NO3-N NH 4 -N P N NO3-N NH 4 -N m 3 /s µg/l µg/l µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d Tammikuu 3, Helmikuu 20, Maaliskuu 13, Huhtikuu 33, Toukokuu 16, Kesäkuu 5, Heinäkuu 9, Elokuu 5, Syyskuu 5, Lokakuu 4, Marraskuu 13, Joulukuu 11, Keskiarvo 11, Patomäenkoski PJ91.0 ainekuorman laskennassa ei muutosta *pisteellä PJ11.5 näytteenottopäiviä on kuukaudessa useita, ja pisteellä PJ 4.5 vain yksi. Taulukon ainepitoisuudet ovat havaintojen keskiarvoja. 6.2 Puhdistamokuormat ja ainevirtaamat Patomäenkosken (PJ91.0) vuoden 2016 ainevirtaamasta Lahden puhdistamojen yhteenlasketun fosforikuorman osuus oli 20 % ja typpikuorman 39 % (taulukko 5). Lahden puhdistamokuorman osuus jokisuun (PJ4.5 ja PJ11,5) fosforin ainevirtaamasta oli 4 % ja typen ainevirtaamasta 12 %. Vuonna 2016 Porvoonjoen suulle (PJ4.5 ja PJ11,5) lasketusta ainevirtaamasta kaikkien tarkkailussa mukana olevien puhdistamojen fosforikuorman osuus oli 5,1 % ja typpikuorman osuus 15 % (taulukko 5). Puhdistamokuormien osuus Porvoonjoen ainevirtaamasta oli pienempi kuin vuonna Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna puhdistamoilta tuleva fosforikuorma on vastannut noin 5,5 % osuutta Porvoonjoen suun fosforivirtaamasta. Typen osuus on vaihdellut enemmän, mutta tavallisimmin puhdistamojen typpikuorman osuus on jäänyt alle 20 % jokisuun typen ainekuormasta.

14 9 Taulukko 5. Porvoonjoen ainevirtaamien ja puhdistamokuormituksen vertailu Lahden alapuolella ja jokisuulla (PJ4.5 ja PJ11.5) Ainevirtaama PJ 91.0 Osuus Lahden puhdistamot Lahden alapuoli ainevirtaamasta, % Vuosi P, tn/a N, tn/a P, tn/a N, tn/a P N , , % 25 % , , % 29 % , , % 45 % , , % 19 % 2016* 9, , % 39 % Ainevirtaama PJ 4.5 ja Osuus Kaikki puhdistamot PJ 11,5 Porvoonjokisuu ainevirtaamasta, % Vuosi P, tn/a N, tn/a P, tn/a N, tn/a P N , , ,2 % 18 % , , ,3 % 19 % , , ,9 % 26 % , , ,1 % 24 % 2016* 49, , ,1 % 15 % *Jokisuulle vesistön ainekuorman laskenta muuttui vuonna 2016: ainepitoisuudet ovat pisteiden PJ 4,5 ja PJ 11,5 keskiarvoja 7. PORVOONJOEN PÄÄUOMAN VEDEN LAATU 7.1 Veden yleinen laatu pääuomassa vuonna 2016 Porvoonjoki oli yleisesti samea, kiintoaine- ja humuspitoinen. Joen latvoilla vesi on kirkkaampaa kuin alaosalla: sameuden ja kiintoaineen pitoisuudet nousevat tyypillisesti alavirtaa kohti. Sateisuus lisää Porvoonjoen sameutta ja kiintoainepitoisuutta nopeasti. Vuonna 2016 Porvoonjoen keskimääräinen sameus vaihteli välillä NTU lisääntyen joen alajuoksulle tultaessa (taulukko 6, kuva 5). Viljamaan kohdalla näytepisteellä PJ 77.5 sameus kohosi 42 NTU:uun. Toinen voimakas samentumisen kohta oli Askolassa (PJ 25.0). Lahden puhdistamoiden vaikutus näkyi sähkönjohtavuuden nousuna (kuva 6). Lahden yläpuolella sähkönjohtavuus oli tasolla 9 18 ms/m ja arvo kaksinkertaistui Lahden alapuolella. Orimattilan kohdalla arvot säilyivät tasaisina. Sähkönjohtavuus laski hitaasti Askolaan saakka (PJ 25,0). Porvoossa jokisuulla syyskuussa arvo kohosi poikkeuksellisen korkeaksi, 57 ms/m. Kiintoainetta Porvoonjen pääuomassa oli 5 49 mg/l. Kiintoaineen pitoisuuden määritys tehdään alkaen vain neljältä intensiivitarkkailun näytepisteeltä, joten taulukon 6 keskiarvot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempiin vuosiin. Kemiallisen hapenkulutuksen vaihtelu Porvoonjoen pääuomassa oli vähäistä. Vuonna 2016 kemiallisen hapenkulutuksen arvot vaihtelivat välillä 5 24 mg/l. Suurimmillaan hapenkulutusarvot olivat keväällä huhti - toukokuussa mg/l ja pienimmillään tammi- ja marraskuussa 5-9 mg/l (kuva 7). Vuosikeskiarvopitoisuudet tarkkailupisteissä olivat samaa suuruusluokkaa vaihdellen välillä mg/l. Happitilanne Porvoonjoen pääuomassa oli yleisesti hyvä ja BOD 7 -arvot pieniä (taulukko 6). Veden ph:n muutokset Porvoonjoessa olivat pieniä. Vuonna 2016 ph vaihteli välillä 6,8 8,2. Veden ph oli lievästi korkeampi joen keskivaiheilla ja alajuoksulla kuin yläjuoksulla, jossa vesi oli hieman happamampaa. Veden väri tummui alajuoksua kohti. Selvin muutoskohta veden värissä oli Pukkilan (PJ35,5) alapuolella, jossa keskimääräinen väriluku nousi tasolta 85 mg Pt/l tasolle 130 mg Pt/l. Väriluvut vaihtelivat voimakkaasti välillä mg Pt/l. Helmi- ja marraskuussa vesi oli kirkkaimmillaan yläjuoksulla mg Pt/l. Suurimmillaan arvo oli joen alajuoksulla 240 mg Pt/l elokuussa otetussa näytteessä.

15 10 Taulukko 6. Porvoonjoen pääuoman keskimääräinen vedenlaatu eri havaintopaikoilla v Paikka Sameus ph Väriluku, suodatettu Sähkönjohtavuus Happipitoisuus (O2) Kiintoaine (GF/C) CODMn BOD7 NTU mg Pt/l ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l PJ , ,4 12,1 12 1,9 PJ ,0 13 9,7 5,7 15 1,5 PJ ,1 14 9,8 26,6 12 1,8 PJ ,3 27 9,6 34,2 13 3,5 PJ , ,3 49,4 12 3,8 PJ , ,0 37,0 12 3,5 PJ , ,5 36,4 12 3,6 PJ , ,9 24,4 13 3,0 PJ , ,3 31,3 14 3,0 PJ , ,6 24,3 14 2,4 Kuva 5. Veden sameus keskimäärin ja vaihteluväli (min, maks) tarkkailupisteissä 2016.

16 11 60 Sähkönjohtavuus Johtokyky ms/m ,7 102,0 98,3 91,0 77,5 64,5 62,5 35,5 25,0 4,5 Kuva 6. Veden sähkönjohtavuus keskimäärin ja vaihteluväli (min, maks) tarkkailupisteissä Kemiallinen hapenkulutus CODMn mgo2/l ,7 102,0 98,3 91,0 77,5 64,5 62,5 35,5 25,0 4,5 Kuva 7. Veden kemiallinen hapenkulutus, COD Mn, keskimäärin ja vaihteluväli (min, maks) tarkkailupisteissä CODMn analysointikertoja vähennettiin alkaen..

17 Hygieeninen laatu 2016 Escherichia coli bakteereja käytetään laajasti ulostesaastumisen indikaattoribakteerina. Enterokokkeja pidetään ulostesaastumisen indikaattorina, mutta niitä esiintyy myös muissa elinympäristöissä. Hygieenisen laadun arviointiin on tässä raportissa käytetty Sosiaali- ja terveysministeriön antamaa asetusta, 177/2008, jonka mukaan yksittäisen uimavesivalvontatutkimustuloksen tulee täyttää seu-raavat vaatimukset: Escheria coli -bakteeri alle 1000 pmy/100 ml Suolistoperäiset enterokokit alle 400 pmy/100 ml Mikrobiologisen laadun tuloksia arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, etteivät kohteet ole uimarantoja, ja näytteenotto on toteutettu vesistötarkkailun ohjeiden mukaisesti. Lisäksi tarkastelussa ovat mukana myös talven ja syksyn näytteet. Lyhenne pmy tarkoittaa pesäkettä muodostavaa yksikköä, jonka synonyyminä tarkkailutuloksissa (liite 3) käytetään lyhennettä mpn most probable number. Vuonna 2016 Porvoonjoen bakteeripitoisuudet olivat poikkeavan korkeita helmikuussa, talvitulvien aikaan ja syystulvien aikaan marraskuussa. Helmikuussa 2016 Viljamaalta (PJ77.5) todettiin jopa 2800 pmy/100ml enterokokkibakteereja ja mpn/100 ml Escherichia coli bakteeria (kuva 8). Viljamaalla keskimääräiset E. coli- ja enterokokkipitoisuudet ylittivät uimavesien laatuvaatimukset. Viljamaalla on vain neljä näytekertaa, joten poikkeavan korkeat helmi- ja marraskuu vääristävät kuvaa näytepisteen hygieenisestä laadusta. Huhti ja elokuussa Viljamaan näytepisteen hygieeninen laatu täytti uimaveden laatuvaatimukset. Myös muilla näytepisteillä todettiin hygieenisen laadun heikkenemistä talvi- ja syystulvien aikaan helmija marraskuussa. Kesällä ja vielä lokakuussa Povoonjoen pääuoman hygieeninen laatu oli hyvä. Lahden yläpuolella hygieeninen laatu oli heikentynyt helmikuussa: E. coli pitoisuus oli kohonnut pisteellä PJ98.3 (Kukonkoski) ja enterokokkibakteerien määrä oli koholla Nostavan pisteellä, PJ (kuva 8, liite 1).

18 Kuva 8. Porvoonjoen pääuoman Enterokokki- ja Escherichia coli bakteerien keskimääräiset pitoisuudet ja vaihteluväli (min-maks) v

19 Ravinteet ja rehevyys Typpi Lahden puhdistamoiden yläpuolisessa Porvoonjoessa (PJ115.7, PJ ja PJ98.3) kokonaistypen keskipitoisuus jäi alle µg/l (kuva 9, taulukko 7). Pienin typen keskimääräinen pitoisuus, µg/l, oli Lahden yläpuolen pisteellä PJ98.3 ja suurin, µg/l pisteellä PJ Korkeimmat kokonais- ja nitraattitypen pitoisuudet todettiin huhtikuussa. Ammoniumtyppeä oli eniten helmikuussa. Talvella ja syksyllä % typestä oli nitraattimuotoisena. Kesän alivirtaaman aikaan vastaavasti noin % oli nitraattityppeä. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä jäi talvi- ja syyskaudella 5-10 %:iin ja kesällä sitä oli vain 1-2 % kokonaistypestä. Nitriittityppeä oli erittäin vähän. Lahden alapuolella (PJ91.0 Patomäenkoski) typen ja sen fraktioiden pitoisuudet nousivat voimakkaasti yläpuoleen (PJ98.0). nähden (taulukko 7, kuvat 9-11). Suurimmat pitoisuudet ja pitoisuusnousut yläpuoleen verrattuna todettiin tammi- ja joulukuussa. Eniten, µg/l, kokonaistyppeä oli joulukuussa. Nitraattitypen osuus kokonaistypestä oli noin 85 %. Korkeimmat ammoniumtypen pitoisuudet Patomäenkoskessa (PJ91.0) olivat tammi-helmikuussa mitatut 320 ja 420 µg/l, mikä oli noin 8 % kokonaistypen pitoisuudesta. Alhaisimmat typen ja sen fraktioiden pitoisuudet mitattiin toukokuussa: kokonaistyppeä oli µg/l, nitraattityppeä µg/l (56 %) ja ammoniumtyppeä 35 µg/l (2 %). Viljamaalla (PJ77.5) Lahden ja Orimattilan välillä, typen ja sen fraktioiden pitoisuudet olivat korkeimmat marraskuussa, jolloin kokonaistypen pitoisuus oli µg/l ja nitraattitypen 5000 µg/l. Talvella helmikuussa ammoniumtypen pitoisuus oli suurimmillaan, 390 µg/l muodostaen 16 % kokonaistypestä. Nitriittitypen pitoisuus oli korkein marraskuussa, 45 µg/l. Orimattilan ylä- ja alapuolen välillä (PJ64.5.->PJ62.5), typen pitoisuusnousu oli hyvin vähäistä vuonna 2016 (taulukko 7). Orimattilan kohdalla epäorgaanista typpeä oli tavallisesti % kokonaistypestä. Eniten typpeä oli marraskuussa: Orimattilan yläpuolella kokonaistypen pitoisuus oli µg/l ja alapuolella µg/l. Pitoisuusnousuun vaikutti myös Palojoen kautta tuleva kuormitus (kts kappale 8.3). Vuositasolla nitraatti- ja ammoniumtypen keskimääräisissä pitoisuuksissa ja pitoisuusvaihtelussa ei ollut merkittävää vaihtelua ylä- ja alapuolen pisteiden välillä (kuvat 10 ja 11). Pukkilan kohdalla (PJ35.5) typen ja sen fraktioiden pitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin Orimaatilassa. Keskimäärin typpeä oli Pukkilan kohdalla µg/l, josta 71 % oli nitraattityppeä. Eniten kokonais-, ammonium- ja nitraattityppeä todettiin tammikuussa (kuvat 9-11). Pienimmät typen ja sen fraktioiden pitoisuudet todettiin toukokuussa. Askolan yläpuolella (PJ25.0) korkein typpipitoisuus µg/l todettiin marraskuussa. Tuolloin 80 % typestä oli nitraattimuotoista. Askolan yläpuolen näytepisteellä nitraattitypen osuus oli muulloinkin yli 60 %. Suurin, 240 µg/l ammoniumtyppipitoisuus todettiin helmikuussa, jolloin sitä oli 10 % kokonaistypestä. Jokisuulla (PJ4.5) mereen päätyvän veden keskimääräinen typpipitoisuus oli µg/l, mikä vastasi edellisvuoden tasoa. Korkeimmat typpipitoisuudet todettiin tammikuussa ja marraskuussa, jolloin kokonaistypen pitoisuus oli µg/l. Typestä 80 % oli nitraattimuotoista. Ammoniumtypen pitoisuus oli suurin, 250 µg/l, tammikuussa. Kokonais- ja nitraattitypen pitoisuudet olivat pienimmät huhti-toukokuussa ja ammoniumtypen kesäkuussa (liite 1).

20 15 Taulukko 7. Porvoonjoen pääuoman ravinnepitoisuudet keskimäärin eri havaintopaikoilla v Paikka Typpi (N), kokonais- Nitraattityppi (NO3- N) Nitriittityppi (NO2- N) Ammoniumtyppi (NH4- N) Fosfori (P), kokonais- Fosfaattifosfori, liuk. µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l PJ , PJ , ,7 PJ , ,1 PJ , ,6 PJ , ,8 PJ , PJ , PJ , PJ , PJ , ,8 Kuva 9. Kokonaistypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016.

21 16 Kuva 10. Nitraattitypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna Kuva 11. Ammoniumtypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016.

22 Fosfori Kokonaisfosforin pitoisuus Porvoonjoen yläjuoksulla oli vuonna 2016 alimmillaan tasolla µg/l ja enimmillään 180 µg/l (kuva 12). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin helmikuussa kaikilta kolmelta Lahden yläpuoliselta näytepisteeltä. Liukoisen fosfaattifosforin osuus oli korkein, 52 %, Luhdanjoella (PJ115.7) helmikuussa. Lahden alapuolella Patomäenkoskessa, PJ91.0, korkein fosforipitoisuus, 210 µg/l, mitattiin helmikuussa. Siitä 23 % oli liukoista fosfaattifosforia. 110 µg/l fosforipitoisuudet mitattiin myös touko- ja heinäkuussa. Syys - lokakuussa liukoista fosfaattifosforia oli reilut 50 % kokonaisfosforista. Myöhemmin, sateisempana aikana, liukoisen fosfaattifosforin osuus laski tasolle 35 %. Kokonaisfosforin ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet kasvoivat joen alajuoksua kohti. Viljamaan alapuolelta alkaen kokonaisfosforin pitoisuus oli keskimäärin noin 140 µg/l ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuus noin 40 µg/l.. Vuonna 2016 Viljamaa - Pukkila välillä todettiin µg/l fosforipitoisuuksia helmikuussa. Pukkilan kohdalla 43 % oli tuolloin liukoisena fosfaattifosforina. Jokisuulla suurin fosforipitoisuus, 250 µg/l, todettiin helmi- ja heinäkuussa ja pienin pitoisuus, 54 µg/l, kesäkuussa. Liuokoisen fosfaattifosforin osuus mereen päätyvästä fosforista oli keskimäärin 29 % (35 µg/l). Mereen Porvoonjoesta päätyi fosforia keskimäärin 119 µg/l vuonna Kuva 12. Kokonaisfosforin keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016.

23 18 Kuva 13. Liukoisen fosfaattifosforin keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna Klorofylli-a Levätuotannon määrä klorofylli-a -pitoisuutena mitattuna vaihteli Porvoonjoen suulla voimakkaasti (kuva 14). Mittausten keskiarvo oli 10 µg/l, mikä kuvaa rehevää vesistöä. Pitoisuuden vaihteluväli oli 3,6 29 µg/l, mikä vastasi aiempien tarkkailuvuosien tasoa. Suurin klorofyllipitoisuus mitattiin kesäkuussa. Vesistön rehevyysluokittelu klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella on tarkoitettu järville ja altaille, ei virtavesille. Virtavesissä luokittelua on siten pidettävä suuntaa antavana ja huomattava, että levätuotanto voi olla peräisin kaukaakin havaintopaikan yläpuolelta. µg/l 35 Klorofylli-a toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu Kuva 14. Klorofylli-a pitoisuudet Porvoonjoen suun havaintopaikalla, PJ 4.5 vuonna 2016.

24 Porvoonjoki 11.5 Uudenmaan ELY-keskus seuraa Strömsbergin yläpuolella Kerkkoossa sijaitsevan pisteen Porvoonjoki 11,5 tilaa 1-4 kertaa kuukaudessa otettavilla näytteillä (liite 6). Vuonna 2016 veden sameus ja kiintoainepitoisuus olivat koholla helmikuussa, heinäkuussa sekä marraskuussa. Sameus, väri ja kiintoainepitoisuus olivat korkeimmat marraskuussa. Veden ph oli lievästi emäksinen koko tarkkailuvuoden aikana ja korkeimmillaan ph 7,7 lokakuussa. Sähkönjohtavuus oli korkein tammikuussa, 29 ms/m ja jälleen syksyllä liki samalla tasolla. Talvella ja keväällä sähkönjohtavuus oli yleensä ms/m. Kokonaisfosforin pitoisuus vaihteli sääolosuhteiden mukaan ja oli suurimmillaan samoihin aikoihin kuin kiintoainesta ja sameutta oli eniten. Suurimmat pitoisuudet olivat tasolla µg/l. Näissä näytteissä puolet fosforista oli fosfaattifosforina. Suurimmat kokonaistypen, nitraatti- ja ammoniumtypen pitoisuudet todettiin tammi-helmikuussa ja marraskuussa. Marraskuussa typpeä oli eniten 6900 µg/l, ja siitä 80 % oli nitraattimuotoista typpeä. Enimmillään nitraattitypen osuus oli 88 %. Ammoniumtyppeä vedessä oli enimmillään 470 µg/l tammikuussa. Vuosikeskiarvona Porvoonjoki 11,5:n vesi oli hyvin samanlaista kuin läheisillä velvoitetarkkailun näytepisteillä Pukkilassa (PJ35.5) ja Askolassa (PJ25.0) ja Porvoonjoen suulla (PJ 4.5) (vrt taulukot 6 ja 7). Useampi mittauskerta tasoittaa ääriarvojen merkitystä, mutta esimerkiksi Porvoonjoen suun (Pj4.5) tuloksiin verrattuna, Strömsbergin kosken vedenlaatu on hyvin samanlaista. Fosfaattifosforin keskimääräinen pitoisuus oli Strömsbergin koskessa kaksinkertainen jokisuuhun verrattuna. Taulukko 8. Porvoonjoki 11.5 veden laatu. Keskiarvot vuodelta Muuttuja Arvo ph 7,4 Sameus FNU 47 Sähkönjohtavuus ms/m 18 Kokonaisfosfori, µg/l 122 Fosfaatti fosforina, suodatus polykarb. 0,4 µm µg/l 61 Kokonaistyppi, µg/l 3058 Ammonium typpenä, µg/l 99 Nitriitti-nitraatti typpenä, µg/l 2086

25 20 8. PALOJOEN VEDENLAATU Nastolan jätevedenpuhdistamon vesistövaikutuksia seurattiin neljällä havaintopaikalla kuusi kertaa vuodessa. Nastolan puhdistamon vesistötarkkailu painottuu kesään. Palojoen suulta, ennen kuin Palojoki yhtyy Porvoonjokeen, otetaan näytteet vielä joulukuussa, joten siellä näytteenottokertoja on seitsemän (liite 2 ja 3 sekä liite 7). Tarkkailuohjelman päivityksen myötä analyysivalikoima ja näytemäärät muuttuivat, joten mm taulukokko 9 lasketut keskiarvot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa. Palo- ja Porvoonjoen analyysivalikoimat ovat alkaen samanlaiset. 8.1 Hygieeninen laatu Purkuojan Pa22.5 hygieeninen laatu oli heikko. Kesäkuussa enterokokkibakteereja oli purkuojassa eniten pmy/100ml ja E. coli -bakteereja mpn/100ml. Niiden pitoisuudet laskivat hitaasti alapuoliselle vertailupisteelle Pa22.4 siirryttäessä, mutta Palojoen suulla kuormitusta ei enää ollut todettavissa (kuva 15). Heinä-marraskuussa bakteerikuormitus oli purkuojassa selvästi vähäisempi, mikä näkyi myös alapuolisten pisteiden alhaisina bakteeripitoisuuksina. Purkuojan yläpuolella ei todettu kohonneita bakteeripitoisuuksia vuonna Heinämaalla, Pa14.4, ja Palojoen suulla, Pa0.2, kohonneita bakteeripitoisuuksia todettiin helmikuussa. Elokuussa Heinämaan pisteen E. coli pitoisuus oli lievästi koholla (kuva 15). Kuva 15. Enterokkokkien ja Escherichia coli bakteerien pitoisuudet Palojoessa v

26 Veden yleinen laatu Palojoessa Sähkönjohtavuus oli Palojoessa alhaisimmillaan kevään ylivirtaaman aikaan huhtikuussa (kuva 16). Kesällä ja syksyllä sähkönjohtavuus oli korkeimmillaan purkuojassa (Pa22.5: ms/m), mutta ei enää jokisuulla (Pa0.2), missä sähkönjohtavuus oli yläpuolisen taustapisteen tasolla. Jätevesivaikutus oli voimakkaimmillaan alivirtaaman aikaan elokuussa. Jätevesien aiheuttama sähkönjohtavuuden keskimääräinen nousu Palojoessa oli 35 ms/m (ks. taulukko 9). Sameus oli purkuojassa voimakkainta helmikuussa. Purkuojan vesi nosti Palojoen sameutta tuolloin 19 NTU. Muilla näytteenottokerroilla samentava vaikutus oli vähäisempi (kuva 17). Heinäkuun sateisuuden vaikutus näkyi Palojoen suulla veden samentumisena vastaavasti kuten Porvoonjoen pääuoman pisteillä. Veden sameus vaihteli pääsääntöisesti samanaikaisesti kiintoainepitoisuuden kanssa: alivirtaaman aikaan sameus jäi alle 30 NTU:n, mutta ylivirtaama marraskuussa nosti sameuden Palojoen suulla tasolle 130 NTU. Marraskuussa sameus lisääntyi Heinämaan (Pa 14.4) ja jokisuun (Pa0.2) pisteiden välillä 92 NTU-yksikköä. Jätevesien purkuojan vesi oli aiempien vuosien tapaan lievästi emäksistä. Purkuojan yläpuolella veden ph vaihteli välillä 7,0 7,5, purkuojassa välillä 7,5 8,0 ja purkuojan alapuolella välillä 7,2 8,0. Emäksisintä vesi oli kesäkuussa. Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden humusmäärää ja se korreloi hyvin väriluvun kanssa. CODmuutokset kaikilla tarkkailupisteillä olivat hyvin samanaikaisia. Eniten humusta liikkui vesistössä kevätylivaluman aikaan, ja vastaavasti vähiten happea kuluttavaa ainesta oli kesän alivirtaaman aikaan elokuussa. Jätevedet eivät nostaneet Palojoen COD-pitoisuutta (taulukko 9). Purkuojan veden kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan helmikuussa 150 mg/l, mikä nosti myös Palojen kiintoainepitoisuutta. Pienimmät kiintoainepitoisuudet purkuojassa ja yläpuolisella vertailupisteellä todettiin marraskuussa. Palojoen suulla kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan helmikuussa (53 mg/l) ja alimmillaan elokuussa (5,0 mg/l). Erityisen korkeita kiintoainepitoisuuksia jokisuulla ei todettu vuonna Kuva 16. Sähkönjohtavuus Palojoessa v

27 22 Sameus NTU Pa 22,6 Pa 22,5 purkuoja Pa 22,4 ap Pa 14,4 Pa 0.2 Kuva 17. Sameus Palojoessa v Ravinteet ja levätuotanto Jätevedet nostivat Palojoen typpipitoisuutta keskimäärin µg/l (taulukko 9). Typpi oli pääsääntöisesti nitraattimuodossa, ja sen lisäys oli µg/l. Voimakkainta typpikuormitus oli heinäkuussa., jolloin myös ammoniumtypen pitoisuus oli kohonnut (9 500 µg/l). Yleisesti purkuojan typpipitoisuudet olivat loppuvuodesta selvästi suurempia kuin alkuvuodesta. Vastaava ajallinen trendi oli nähtävissä myös yläpuolisella vertailupisteellä (Pa22.6). Sen typpipitoisuudet olivat kuitenkin pieniä purkuojaan verrattuna. Keskimääräinen typpipitoisuus Palojoessa nousi alavirtaa kohti noin µg/l. Vuonna 2016 typen keskipitoisuus oli Palojoen suulla µg/l. Palojoesta ei vuonna 2016 tullut typpilisäystä Porvoonjokeen, sillä Palojoen suulla veden typpipitoisuus oli keskimäärin noin µg/l pienempi kuin Porvoonjoessa (kuva 18, taulukot 7 ja 9). Ylimmällä havaintopaikalla (Pa22.6) fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 47 %. Muilla näytepisteillä fosfaattifosforia oli hieman vähemmän helmikuuta lukuun ottamatta. Helmikuussa liukoisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli noin 60 % kun osuus muulloin oli %, Purkuuoman kautta tuleva vesi nosti Palojoen fosfaattipitoisuutta vain vähän (taulukko 9). Vuositasolla jätevedet nostivat Palojoen fosforipitoisuutta 34 µg/l (taulukko 9, kuva 19). Kokonaisfosforin pitoisuus oli purku-ojassa korkein helmi- ja marraskuussa, missä on todennäköisesti mukana runsaasti myös huuhtoumafosforia. Helmikuussa yläpuolisen vertailupisteen, Pa 22.6, fosforipitoisuus oli kohonnut, 240 µg/l, ja pitoisuusnousu alapuoliselle vertailupisteelle oli 30 µg/l. Helmikuun lauhuuden ja huuhtoumien takia fosforin pitoisuus oli kohonnut kaikilla Palojoen pisteillä (kuva 19).

28 23 Kuva 18. Palojoen näytepisteiden kokonaistypen pitoisuudet vuonna Kuva 19. Palojoen näytepisteiden havaitut kokonaisfosforin pitoisuudet vuonna Taulukko 9. Vedenlaadun keskiarvot ja purku-uoman ylä- ja alapuolisen tarkkailupisteen veden laa-dun muutos Palojoessa vuonna Havaintopaikka Sähkönjohtavuus CODMn Kokonaistyppi Nitraattityppi Nitriittityppi Ammoniumtyppi Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori ms/m mg/l µg /l µg /l µg /l µg /l µg /l µg /l Pa 22,6 yp Pa 22,5 purku Pa 22,4 ap Pa 14, Pa Lisäys / vähenemä; yp-ap 35 0, ,5

29 24 9. VAARALLISET JA HAITALLISET AINEET Vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailu aloitettiin yhteistarkkailussa alkaen. Vaarallisia ja haitallisia aineita tarkkailtiin kolmelta näytepisteeltä elo- ja marraskuussa Seurantapaikat olivat: Pa22.5 Palojoki, Nastolan jätevedenpuhdistamon ja suljetun kaatopaikan alapuoli PJ91.0 Lahden alapuoli, Patomäenkoski PJ4.5 Porvoonjoen suu Näytteistä analysoitiin samat aineet ja yhdisteryhmä kummallakin näytekerralla: Torjunta-aineet, teollisuus- ja kuluttajakemikaalit (laaja monijäämä GC+LC menetelmä) Fenoliset yhdisteet liukoinen nikkeli, kadmium ja lyijy (suodatus 0,45 µm) Organotinat NP&NPEO (alkyyli- ja oktyylifenolit sekä niiden etoksylaatit) Ftalaatit Bromatut palonestoaineet Monijäämäajojen sisältämät yhdisteet on koottu liitteeseen 8. Näytteet otettiin suoraan pulloon normaalin velvoitetarkkailunäytteenoton yhteydessä. Palo- ja Porvoonjoen vesistöpisteiden sekä tarkkailuvelvollisten jätevedenpuhdistamoiden vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia on selvitetty vuosina 2013 ja 2014 kartoitusluonteisesti. Huhtikuussa 2014 tehtiin vesistöpisteille erillinen CaCO 3 -kovuusluokittelu kadmiumin toksisuuden arvioimiseksi. Selvityksen perusteella tarkkailupisteiden PJ91.0, PJ62.5 ja PJ35.5 CaCO3 arvo oli mg/l, joten ne kuuluvat luokkaan 2. Nastolan puhdistamon purkuojan alapuolella kovuusarvo oli 100 mg CaCO 3 /l, jolloin kovuusluokka on 3 (Ramboll Finland Oy 2014). Tässä raportissa kaikille näytepisteille on sovellettu kadmiumin kovuusluokan 2 mukaisia ympäristönlaatunormeja. 9.1 Vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet Analyysitulokset ja ympäristönlaatunormit on koottu taulukkoon 10 ja monijäämäajojen listat liitteeseen 8. Taulukon Huom! sarakkeessa käytetyt lyhenteet viittaavat Valtioneuvoston asetukseen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista ( /1022) C2 = asetuksen liitteen C2 mukainen aine. Vesipuitedirektiivin mukaisesti vesiympäristölle vaaralliseksi ja haitalliseksi aineeksi yksilöidyn aineen ympäristönlaatunormi ( /1308) D = asetuksen liitteen D mukainen aine. Kansallisessa menettelyssä määritetty vesiympäristölle haitalliseksi ( /868) x = yksilöity vaaralliseksi aineeksi AA-EQS = vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi, sisämaan pintavedet MAC-EQS =sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistu ympäristönlaatunormi, sisämaan pintavedet Palojoki Nastolan jätevedenpuhdistamon purku-uoman alapuolinen tarkkailupiste (Pa22.5) sijaitsee Palojoessa. Piste oli selvästi kuormittuneempi kuin Porvoonjoen pisteet. Pisteeltä todettiin useita torjunta-aineina käytettyjä yhdisteitä. Elokuussa niiden yhteenlaskettu pitoisuus oli 0,88 µg/l ja marraskuussa 0,46 µg/l. Aineet, joiden ympäristönlaatunormi ylittyi: Liukoista nikkeliä todettiin kahden mittauskerran keskiarvona 13,5 µg/l, mikä ylittää vuosikeskiarvona ilmaistun ympäristönlaatunormin (4 µg/l). Luonnon taustapitoisuudeksi nikkelille on määritetty 1 µg/l. Tausta ja ympäristölaatunormi huomioiden, on raja-arvo 5 µg/l, mikä myös ylittyi selvästi. Aineet, joille on annettu ymäristönlaatunormi, mutta joka ei ylittynyt: kadmium atratsiini lyijy MCPA 4-nonyylifenoli bromatut difenyylieetterit: BDE 47 ja terbutryyni BDE 99

30 25 Lahden alapuoli, Porvoonjoki PJ91.0 Lahden puhdistamoiden alapuolella Patomäenkoskessa ei todettu lainkaan ympäristönlaatunormien ylityksiä. Aineet, joille on annettu ymäristönlaatunormi, mutta joka ei ylittynyt: kadmium terbutryyni lyijy MCPA nikkeli Porvoonjoen suu, PJ4.5 Lahden puhdistamoiden alapuolella Patomäenkoskessa ei todettu lainkaan ympäristönlaatunormien ylityksiä. Aineet, joille on annettu ymäristönlaatunormi, mutta joka ei ylittynyt: kadmium lyijy nikkeli terbutryyni atratsiini MCPA Taulukko 10. Vaarallisten ja haitallisten aineiden määrityksissä elo ja marraskuussa 2016 todettujen aineiden pitoisuudet Palo- ja Porvoonjoessa. Lyhenteet on selostettu tekstissä. Ottopaikka Pa 22.5 Pa 22.5 PJ 91.0 PJ 91.0 PJ 4.5 PJ 4.5 Ympäristönlaatunormi, µg/l Ottopäivä AA-EQS MAC-EQS Huom! Kadmium (Cd), liuk. µg/l <0,030 <0,030 <0,030 <0,030 <0,030 <0,030 0,08 0,45 C2, x Lyijy (Pb), liuk. µg/l <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 0,55 <0,50 1,2 14 C2 Nikkeli (Ni), liuk. µg/l ,4 2,9 2, C2 Fenoliset yhdisteet tod. tod. tod. ei tod. ei tod. ei tod. bisfenoli A µg/l 0,14 0,06 0,03 Organotinat tod. tod. tod. tod. ei tod. tod. Monobutyylitina µg/l 0,002 0,003 0,001 0,001 0,002 Ftalaatit µg/l ei tod. tod. ei tod. ei tod. tod. ei tod. Di-isobutyyliftalaatti (DiBP) µg/l 0,057 0,083 Alkyylifenolit ja alkyylifenolietoksylaatit tod. tod. ei tod. ei tod. tod. ei tod. 4-nonyylifenoli, isomeerien seos µg/l 0,25 0,071 0,06 0,3 2 C2, x Pestisidit/monij. GC+LC tod. tod. tod. tod. tod. tod. 2,4-dikloorifenoli µg/l <0,005 <0,005 4-kloori-2-metyylifenoli µg/l <0,005 <0,005 Piperonyylibutoksidi µg/l 0,23 Terbutryyni µg/l 0,016 <0,005 <0,005 0,065 0,34 C2 Triklosaani µg/l 0,01 0,008 <0,005 <0,005 DEET (N,N-dietyyli-m-toluamidµg/l 0,27 0,19 0,008 0,006 0,012 0,011 2,4-DP µg/l 0,013 0,043 Atratsiini µg/l 0,031 0,035 <0,005 0,1 0,1 C2 Atsoksistrobiini µg/l <0,005 Bentatsoni µg/l <0,010 Dalaponi µg/l 0,16 DEA (atratsiini, -desetyyli) µg/l 0,016 0,013 Diklorproppi + Diklorproppi-P µg/l <0,010 <0,010 <0,010 Heksatsinoni µg/l 0,02 0,014 Klopyralidi µg/l 0,53 0,21 0,25 0,14 MCPA µg/l <0,010 0,12 <0,010 0,07 1,6 D Mekoproppi + Mekoproppi-P µg/l 0,062 0,12 Metamitroni-desamino µg/l 0,012 Propikonatsoli µg/l <0,010 Terbutylatsiini µg/l 0,048 0,027 Terbutylatsiini, -desetyyli µg/l <0,010 0,013 Tritosulfuroni µg/l 0,016 Bromatut difenyylieetterit tod. ei tod. ei tod. ei tod. ei tod. ei tod. 0,14 C2, x BDE 47 µg/l <0, BDE 99 µg/l <0,000125

31 YHTEENVETO Vesistön tilan kannalta merkittävimmät sääilmiöt vuonna 2016 olivat helmikuulle ajoittunut leuto jakso, joka ilmeni talvitulvina ja vesistöjen ainevirtaamien kasvuna. Syksy puolestaan oli normaalia kuivempi aina marraskuulle saakka. Vuotuinen sademäärä oli Launeella 68 mm ja Harabackassa 9 mm pienempi kuin vertailujaksolla. Vuoden keskilämpötila oli Launeella ja Harabackassa sama kuin vertailujaksolla. Vuoden 2016 keskivirtaama Patomäessä oli 2,6 m 3 /s ja Vakkolassa 10,4 m 3 /s. Helmikuun talvitulva nosti Porvoonjoen virtaaman 60 m 3 /s Vakkolassa. Keväällä tulvahuippu ajoittui huhtikuun lopulle, ja Vakkolan ylivirtaama oli 55 m 3 /s. Kesällä Patomäen kosken virtaama oli tasolla 1,4 m 3 /s ja Vakkolankosken 3-4 m 3 /s. Heinäkuun tulvapiikin aikaan virtaama oli enimmillään 21 m 3 /s. Syyskesän ja alkusyksyn virtaama Vakkolassa ei merkittävästi muuttunut kesän tilanteesta. Syyssateet nostivat virtaamia vasta marraskuussa ja syksyn ylivirtaama, 31 m 3 /s, mitattiin marraskuun 22. päivä. Jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu jätevesimäärä, m 3 /d oli reilut m 3 /d (8 %) pienempi kuin vuonna Puhdistamoiden BOD kuorma oli yhteensä 47,3 t/a, fosforikuorma 2,5 t ja typpikuorma 163 t. Puhdistamoiden yhteenlaskettu vesistökuorma väheni biologisen hapenkulutuksen osalta 18 % ja typen osalta 25 % vuoteen 2015 verrattuna. Fosforin vesistökuorma sen sijaan kasvoi 10 %. Puhdistamot toimivat hyvin ja saavuttivat niille asetetut lupa-arvot. Porvoonjoen vesistöalueen puhdistamokuormien osuus Porvoonjokisuun fosforivirtaamasta oli 5,1 % ja typpivirtaamasta 15 %. Osuudet olivat pienempiä kuin vuonna 2015, mikä selittyy suuremmilla luontaisilla ainekuormilla. Aiempien vuosien tapaan puhdistamokuormitus erottui selvimmin Lahden alapuolella, Patomäenkoskessa. Porvoonjoen mereen kuljettama fosforikuorma oli noin 50 tonnia ja typpikuorma noin tonnia vuonna Ainekuormat olivat vuotta 2015 suurempia Pääuoma Porvoonjoessa Lahden yläpuolinen Luhdanjoki erottuu muusta vesistöalueesta hieman paremman vedenlaadun ansiosta. Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien nousu ajoittuu siellä tyypillisesti ylivirtaamakausiin. Vuonna 2016 veden sameudessa ja väriluvussa oli selvä nouseva trendi yläjuoksulta alajuoksulle tultaessa. Helmikuun talvitulva nosti vesistön bakteeripitoisuuksia ja sameutta. Väriluku kohosi voimakkaammin kevättulvan aikaan ja COD vasta kevättulvan jälkeen, kesäkuussa. Luhdanjoen sähkönjohtavuus oli kesän alivirtaaman aikaan korkeimmillaan 18 ms/m. Typpeä Luhdanjoelle oli keskimäärin 1700 µg/l, josta noin 60 % oli nitraattimuotoista. Fosforin ja fosfaattifosforin sekä kiintoaineen pitoisuudet olivat koholla talvitulvan aikaan. Keskimäärin fosforia oli Luhdanjoella noin 60 µg/l. Joen latvalla suhteellisesti suurempi osa oli fosfaattimuotoisena fosforina. Fosforin keskimääräinen pitoisuus kohosi Lahden Patomäenkoskessa 33 µg/l Kukonkoivuun verrattuna. Pitoisuustaso pysyi kuitenkin alle 100 µg/l. Viidennes fosforista oli liukoista fosfaattifosforia. Myös Lahdessa talven leutous ja suuremmat valumat nostivat vesistön fosfori- ja kiintoainepitoisuutta: helmikuussa vesi oli sameaa. Heinäkuun sadejakson seurauksena joki samentui ja fosforipitoisuus nousi. Typen ja sen fraktioiden pitoisuuksiin kesäsateilla ei ollut vaikutusta. Lahden puhdistamoiden vaikutus ilmeni myös selvästi kohonneina sähkönjohtavuutena ja bakteeripitoisuuksina. Sähkönjohtavuus laski hitaasti jokea alaspäin mentäessä. Vuosikeskiarvona typen pitoisuus nousi Lahden kohdalla µg/l: jätevesien typpi oli valtaosin nitraattimuotoista. Puhdistamotoiminnasta johtuvaa happitilanteen heikkenemistä ei Lahden alapuolisessa Porvoonjoessa todettu. Happitilanne pysyi kaikissa tarkkailupisteissä vähintään hyvällä tasolla koko tarkkailuvuoden ajan. Myös biologinen hapenkulutus oli vähäistä. Vaarallisia ja haitallisia aineita Lahden alapuolelta ei todettu ympäristönlaatunormia ylittäviä pitoisuuksia. Viljamaan (PJ77.5) alapuolisessa Porvoonjoesssa keskimääräiset fosforipitoisuudet vaihtelivat näytepisteittäin µg/l tasolla. Helmikuun talvitulvan aikaan mitattiin µg/l fosforipitoisuuksia, mutta syystulvien aikaan vain tasolla µg/l olevia pitoisuuksia. Liukoisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli pääosin noin 30 % koko Porvoonjoen alueella. Mereen Porvoonjoesta päätyi 119 µg/l fosforia ja 35 µg/l fosfaattifosforia.

32 27 Viljamaan alapuolisessa Porvoonjoessa typpipitoisuus vaihteli näytepisteittäin keskimäärin pitoisuuksissa µg/l. Pitoisuustaso laski alavirtaa kohti. Noin 70 % Porvoonjoen alaosan typestä oli nitraattimuotoista. Kohonneita ammoniumtypen pitoisuuksia todettiin vain talvikuukausina. Syysylivirtaaman aikaan typen ja nitraattitypen pitoisuudet nousivat suhteessa jopa voimakkaammin kuin fosforin pitoisuudet. Mereen Porvoonjoesta päätyi µg/l typpeä ja µg/l nitraattityppeä. Porvoonjoen suulla levätuotanto oli voimakasta. Klorofyllipitoisuuden keskiarvo oli 10 µg/l ja vaihteluväli 3,6-29 µg/l. Pitoisuudet vastasivat aiempien tarkkailuvuosien tasoa. Vaarallisia ja haitallisia aineita Porvoonjoen suulta (PJ4.5) ei todettu ympäristönlaatunormia ylittäviä pitoisuuksia Palojoki Nastolan puhdistamon vaikutus näkyi hygieenisen laadun heikkenemisenä ja ravinnepitoisuuksien kohoamisena. Korkeat ravinnepitoisuudet nostavat myös vesistön sähkönjohtavuutta. Purkuojan vesi oli emäksistä. Jätevesivaikutus oli voimakkaimmillaan alivirtaama-aikaan elokuussa. Puhdistamon tuoma typpilisäys Palojokeen oli keskimäärin µg/l. Typpi oli pääosin nitraattimuotoista. Palojoen latvan ja alaosan välillä keskimääräinen typpipitoisuus nousi alavirtaa kohti noin µg/l. Typen pitoisuusnousua Porvoonjoessa Palojoki ei aiheuttanut, sillä pääuoman typpipitoisuus Orimattilan kohdalla oli noin µg/l, ja Palojoesta tulevan veden typpipitoisuus vain µg/l. Nastolan puhdistamon tuoma fosforilisäys Palojokeen oli keskimäärin 34 µg/l. Huuhtoumafosforin merkitys oli nähtävissä helmikuun talvitulvien aikaan Palojoen veden laadussa. Palojoen suun fosforipitoisuus oli keskimäärin 126 µg/l ja Orimattilan kohdalla keskimääräinen fosforipitoisuuden nousu oli 35 µg/l (112 µg/l -> 147 µg/l). Siten Palojoen tuoma fosforilisäys Porvoonjokeen oli 21 µg/l. Pitoisuuslisäys oli edellisvuosien tasolla. Vaarallisia ja haitallisia aineita tutkittiin Nastolan jätevedenpuhdistamon purku-uoman alapuolisesta tarkkailupisteestä (Pa22.5), joka sijaitsee Palojoessa. Piste oli selvästi kuormittuneempi kuin Porvoonjoen pisteet. Pisteeltä todettiin useita torjunta-aineina käytettyjä yhdisteitä. Elokuussa niiden yhteenlaskettu pitoisuus oli 0,88 µg/l ja marraskuussa 0,46 µg/l. Liukoista nikkeliä todettiin kahden mittauskerran keskiarvona 13,5 µg/l, mikä ylittää vuosikeskiarvona ilmaistun ympäristönlaatunormin (4 µg/l). Muiden vaarallisiksi ja haitallisiksi luokiteltujen aineiden ympäristönlaatunormit eivät ylittyneet. KIRJALLISUUS Ramboll Finland Oy 2014: Porvoonjoen ja siihen laskevien jätevedenpuhdistamoiden vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden tutkimus. Porvoonjoen yhteistarkkailu. Moniste 26 s. +liitteet. Ramboll Finland Oy 2015: Porvoonjoen vesistöalue, Vesistötarkkailu vuosina Velvoitetarkkailun raportti. Ramboll Finland Oy 2016: Yhteistarkkailuohjelma, Porvoon- ja Palojoen vesistötarkkailu Lahti Aqua Oy/Aqua Palvelu Oy, Orimattilan kaupunki / Vesilaitos. Moniste 20 s+liitteet.

33 LIITE 1 HAVAINTOPAIKAT PORVOONJOESSA

34 KARINIEMI PORVOONJOKI 98.3 PORVOONJOKI LIITEKARTTA ALI-JUHAKKALA PORVOONJOKI 91.0 NASTOLA PALOJOKI 22.6 PALOJOKI 22.5 PALOJOKI 22.4 PORVOONJOKI 77.5 PORVOONJOKI PALOJOKI 14.4 W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\PORVOONJOKI\2015-PÄIVITETYT-KARTAT\alkuperäiset\1_Vesistöpisteet_A4.dwg PORVOONJOKI 64.5 ORIMATTILA PORVOONJOKI 62.5 PALOJOKI 0.2 PORVOONJOKI 35.5 PORVOONJOKI 25.0 PORVOONJOKI 4.5 JÄTEVEDENPUHDISTAMOT HAVAINTOPAIKKA c Maanmittaustoimisto lupa nro 3/MML/ km