Holistinen ihmiskäsitys

Transkriptio

1 Holistinen ihmiskäsitys Lauri Rauhalan mukaan Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Eeva Anttila

2 Lauri Rauhala (1914-) Psykiatri; taustalla humanistinen psykologia (Rogers, Maslow) Filosofi; painopiste eksistentiaalisessa fenomenologiassa (Husserl, Heidegger) Taustalla vaikuttaa myös meditaatio Vastustaa mielenterveyden ongelmien medikalisaatiota

3 Holistisen ihmiskäsityksen lähtökohtia Rauhalan mukaan hänen ontologinen ihmiskäsitysanalyysinsä ottaa huomioon kaikki muut merkittävät ihmiskäsitykset Synteesi, joka tällä hetkellä tuottaa erään hyvin perusteltavissa olevan holistisen ihmiskäsityksen (Rauhala 2005, 31). Esittää ihmisen ontologisen perusmuotoisuuden kolmijakoisena Kolme olemismuotoa, jotka eivät voi korvata toisiaan eivätkä olla olemassa toisistaan riippumatta Kehollisuus, tajunnallisuus ja situationaalisuus kietoutuvat toisiinsa ja ovat toisilleen välttämättömiä

4 Kehollisuus Fyysiset, ei-symboliset prosessit Aineellis-orgaaniset prosessit, jotka eivät tuota käsitteitä tai merkityksiä Esim. verenkierto, solujen elämä, ruuansulatus Keskeistä on orgaanisen elämän erilaisten ilmentymien ymmärtäminen osana ihmisen olemassaolon mielekästä ja dynaamista kokonaisuutta

5 Situationaalisuus Ihmisen kietoutuneisuus todellisuuteen oman elämäntilanteensa kautta ja mukaisesti Situaatioomme kuuluu kaikki se ympärillämme, mihin olemme suhteessa Jotkut situaatiomme komponentit (osat) ovat meille annettuja: vanhemmat, rotu, sukupuoli, kansalaisuus jne. Monet ovat valintamme ulottuvissa: ystäväpiiri, harrastukset, ammatti, puoliso jne. Konkreettiset komponentit: ilmasto, ravinto Ideaaliset komponentit: arvot, normit, taide

6

7 jatkuu Konkreettiset komponentit ovat yhteydessä orgaanisiin prosesseihin, ideaaliset tajunnallisiin Esioletukset, esiymmärtäneisyys: situaatiomme muovaa ja rajoittaa näkemystämme maailmasta Situationaalisuus on myös tärkeä identiteetin rakentumisessa Jokaisen ihmisen situaatio on ainutlaatuinen

8

9 Tajunnallisuus Psyykkinen, henkinen ja spirituaalinen olemassaolo Inhimillisen kokemisen kokonaisuus Kaikki mistä voimme tulla tietoiseksi, kaikki minkä voimme kokea kuuluu tajuntamme piiriin Tietoisuuden sisällöt: noemat, merkitykset Unet, mielikuvat, tunteet, tuntemukset, aistimukset, uskomukset, ajatukset Merkitysten selkeyden aste vaihtelee: epäselvät ja selkeät kokemukset ja merkitykset

10 jatkuu Merkityssuhteet syntyvät kun ymmärrämme tajuntamme sisältöjä (merkityksiä) suhteessa toisiinsa: oppiminen Merkityssuhteet ovat maailmankuvan perusta Epäselvät kokemukset ja jäsentymättömät merkityssuhteet voivat aiheuttaa ahdistusta ja mielenterveyden häiriintymistä Kokemusten ymmärtäminen ja jäsentyneet merkityssuhteet ovat mielenterveyden perusta

11

12 Tietoisuuden rakenne Tajuton: prosessit, joita emme voi kokea, joista emme voi tulla tietoiseksi (monet orgaaniset prosessit) Tajuinen: prosessit, jotka voimme kokea, joista voimme tulla tietoiseksi

13 Tajunta Tiedostamaton: Tajunnalliset prosessit joista emme vielä ole tietoisia, mutta joista voimme tulla tietoiseksi = esireflektiiviset, esikielelliset prosessit Tietoinen: tajunnalliset prosessit joista olemme tietoisia = reflektiiviset, kielelliset prosessit

14 Pähkinänkuoressa: Tajuton mahdoton kokea Tajuinen Tiedostamaton: koettavissa Tietoinen: tietoisesti koettu

15 Situationaalinen oppimiskäsitys Maija Lehtovaaran kehittämä oppimiskäsitys Taustalla Rauhalan holistinen ihmiskäsitys Lähtökohta: Situaatio on osa ihmistä; se on ihmisessä olevaa Ympäristö ei ympäröi ihmistä, vaan sisältyy ihmiseen

16 Oppimisen tarkastelu filosofian näkökulmasta Lehtovaara haastaa psykologiset oppimisteoriat, jotka hänen mukaansa eivät perustu oppimisen ontologiselle analyysille vaan ovat yhteiskunnallisia tilaustöitä ja edellisten teorioiden puutteiden paikkausta Tunteet, intuitio, tahto jääneet vähälle huomiolle psykologisissa oppimisteorioissa

17 Elämäntilanteen, situaation korostaminen Oppimisen tarkastelu yksilön elämäntilanteesta käsin Sosiaalinen todellisuus ja ympäröivä maailma osana oppimistapahtumaa Oppiminen on enemmän kuin käyttäytymisen muutosta tai kognitiivista prosessointia

18 Kokemus ja oppiminen Todellisuus, tai maailma, ilmenee meille kokemuksina ja jotain merkitsevänä Maailma ei siis viittaa vain konkreettiseen todellisuuteen (vrt. realismi) vaan subjektiivisiin merkityksiin, joita kokemukset meissä synnyttävät Tajunnan ja todellisuuden suhde Oppiminen perustuu ihmisen kokemuksiin todellisuudesta, ympäröivästä maailmasta ja kulttuurista Oppimisessa on kysymys merkitysten jäsentymisestä ja muuttumisesta

19 Opetus- ja oppimistapahtuma Uusien kokemusten ja merkitysten tuottaminen Uusien merkityssuhteiden luominen Virheellisten, epäselvien ja ristiriitaisten merkityssuhteiden uudelleen jäsentäminen Oppimisen kautta maailmankuva avartuu

20 Oppiminen hermeneuttisena kokemuksena Ihminen on intentionaalinen, toisin sanoen, ihmisen tajunta suuntautuu aina johonkin kohteeseen samalla jotain muuta peittyy Olemme aina tietoisia jostakin, emme pelkästään tietoisia Tietoisuus ja tajunta hakee suhteita ja yhteyksiä Ihminen luo suhteen ympäröivään todellisuuteen omasta perspektiivistään Ihmisen todellisuussuhde on siis aina hänen kehollisuutensa, tajuntansa ja situaationsa rajoittama

21

22 Horisontti Jo olemassa olevat merkityssuhteet Jokaisella oppilaalla on oma perspektiivi todellisuuteen, eli todellisuushorisontti Myös opettajalla on oma horisonttinsa Oppiminen ja sen tukeminen (=opettaminen) on todellisuuden tulkintaa, intentionaalista suhdetta todellisuuteen, horisonttien valintaa

23 Tajunnan laajentuminen ja lukkiutuminen Tietämisen halu ja uteliaisuus: tajunnan laajentuminen, uusien merkityssuhteiden luominen, maailmankuvan rikastuminen ja avartuminen Merkityssuhteet voivat myös lukkiutua, esim. kun subjektiivinen maailmankuva vastaanottavana horisonttina on ristiriidassa uusien kokemusten ja merkitysten kanssa Totunnaistuminen vs. jatkuva oppiminen

24 Esiymmärrys Ihmisen olemassaolon perustavat ehdot Ihmiseen itseensä sisältyvä jäsennys ja tulkinta maailmasta Esiymmärtäneisyys on osa ihmistä ja se on myös olennainen osa hänen oppimistaan Ymmärtäminen perustuu aina esiymmärrykselle Ymmärtäminen ei koskaan ala alusta

25 Tiedostamattoman merkitys oppimisessa Ei vielä tietoinen, mahdollisesti tietoinen Epätäydellinen tai epäselvä merkityssuhde Kokemus, joka ei ole vielä synnyttänyt uutta merkityssuhdetta tai asettunut suhteeseen tiedostetun maailmankuvan kanssa Piilevä tai intuitiivinen tieto (esireflektiivinen) Voi haitata tai edistää oppimista

26 Kehollisuuden merkitys Keho on ihmisen maailmassa olemisen keskus Kehon kautta kokemukset ovat kiinni maailmassa Keho on avaruudellinen, tilallinen ja kehon toiminta tapahtuu ajassa Keho tuo menneisyydestä nykyisyyteen taitonsa ja jälkensä

27 Kohti dialogia Ihmisen ja ympäröivän todellisuuden yhteenkietoutuminen Ihminen osallistuu maailmaan, luo sitä uudelleen Maailma ei ole valmis Ihminen ei ole valmis

28 Merkitykset, merkityssuhteet ja maailmankuva eivät koskaan ole täysin subjektiivisia Esiymmärtäneisyys, elämäntilanne, situaatio antavat lähtökohtaisen jäsennyksen maailman ymmärtämiselle ja oppimiselle Oppiminen ei ala tyhjästä Ihminen on syvästi maailmaan kietoutunut ja ymmärtää maailmaa situaationsa antamissa rajoissa

29 Holistisen ihmiskäsitys, situationaalinen oppimiskäsitys ja Tietoisuus oppilaiden fysiologisen/kehollisen tilan dynaamisesta yhteydestä hänen tajunnallisiin tapahtumiinsa sekä situaatioon Kehollisten tuntemusten ja tilojen herkän tunnistamisen merkitys: kehotietoisuuden harjoittaminen Kehollisten prosessejen tuottamien tajunnan sisältöjen merkitysten jäsentäminen taideopetus

30 jatkuu Jokaisen oppilaan ainutlaatuisen situaation huomiointi Oppilaan tukeminen oman situaationsa tiedostamisessa Elämäntilanne lähtökohtana taiteelliselle toiminnalle Oppilaiden keskinäinen ymmärrys toistensa situaatioista: sosiaalinen tietoisuus

31 jatkuu Kokemukset, jotka tuottavata rikkaita, erilaisia tajunnan sisältöjä ja merkityksiä Reflektiivisen työskentelyn tukeminen: Mahdollisuus jäsentää kokemuksia ja luoda merkityssuhteita, subjektiivista maailmankuvaa

32 Rauhalan mukaan:... kouluopetuksen pitäisi huolehtia siitä, että maailmankuvaa rakentavat merkityssuhteet eivät jäisi vain älyllistiedollisiksi...hyvä elämäntaito edellyttää monipuolisen rikkaasti jäsentynyttä maailmankuvaa

33 Koululla on kuitenkin helposti taipumus suuntautua toiminnassaan kapeuttavasti, koska sille on perinteisesti uskottu nimenomaan lapsen tiedollinen kehittäminen. Jos maailmankuvan rakentumista kouluopetuksessa kohtalokkaalla tavalla typistetään... seurauksena saattaa olla köyhtynyt ja inhimillisyyden kannalta näivettynyt kokemistapa (Rauhala 2005, 189)

34 Lähteitä Rauhala, L. 1983/2005. Ihmiskäsitys ihmistyössä. Helsinki: Yliopistopaino. Rauhala, L Ihminen kulttuurissa kulttuuri ihmisessä. Helsinki: Yliopistopaino. Lehtovaara, M. 1996: Situationaalinen oppiminen: Epistemologisia ja ontologisia lähtökohtia. Teoksessa J. Lehtovaara & M. Jaatinen (Toim.), Dialogissa osa 2: Ihmisenä ihmisyhteisössä. Tampere: Tampereen Yliopiston jäljennepalvelu.