Huolimatta perusteellisista ohjeistuksista

Transkriptio

1 Yhteiskehittämällä kohti kestävämpää pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallintaa ja kunnostamista Ympäristöasiantuntija Aura Nousiainen Pöyry Finland Oy/MUTKU Ry Johtava asiantuntija Jarno Laitinen Ramboll Finland Oy/MUTKU Ry Pilaantuneen maan kunnostus ympäristöä kuormittavalla tavalla on arkipäivää Suomessa. Käytäntöjen parantamisen nimissä asiantuntijat kokoontuivat loppukesällä yhteen pohtimaan konkreettisia toimia kestävyyden edistämiseksi, ja tunnistivat 24 erillistä kehityskohdetta. Työpajoissa syntynyttä aineistoa tulisi nyt tuoda konkretian tasolle. Kuka ottaisi kopin? 34 Huolimatta perusteellisista ohjeistuksista ja tavoitteista, Suomessa kunnostetaan pilaantunutta maaperää edelleen pääosin massanvaihdolla. Massanvaihto on nopea ja varma keino poistaa haitta-aineita maaperästä, mutta ekologisesti kestävänä sitä ei voida pitää, eikä se ole aina edes taloudellisin vaihtoehto. Erilaisten kunnostusmenetelmien sosiaalisia vaikutuksia ei ole juuri kukaan kattavasti selvittänyt. Pirkanmaan ELY-keskuksen koordinoima Pilaantuneiden maiden kokeiluhanke

2 Yhteiskehittämistyöpajojen työskentelyprosessi. järjesti kesällä 2018 yhteistyössä Mutku Ry:n kanssa neljän työpajan sarjan, joissa pureuduttiin kestävän pilaantuneiden maaalueiden riskienhallinnan ja kunnostamisen edistämiseen kansallisesti. Työpajojen tarkoituksena oli hahmottaa mitä esteitä ja haasteita kestävän kunnostuksen toteutumiselle Suomessa on, ja yhdessä kehittää ratkaisuja koko toimialalle. Työpajoihin osallistuikin laaja joukko asiantuntijoita, mukaan lukien konsultteja, viranomaisia, urakoitsijoita, pilaantuneiden alueiden omistajia, laboratorioiden edustajia ja lainsäädäntöä valmistelevia tahoja. Työpajojen teemoiksi nostettiin neljä aihetta, joiden ympärillä keskustelua käytiin: kestävä riskienhallinta ja kunnostaminen, käsitteellinen malli ja riskienhallinta, in situ ja on-site kunnostusten tilaaminen ja datan hallinta. Työpajoissa hahmoteltiin ensin laajalti työpajan aiheeseen liittyviä haasteita ja tunnistettiin hyviä käytäntöjä. Tärkeimmät haasteet äänestettiin jatkokäsiteltäviksi, ja niille määriteltiin visiotila ja saavutettavat hyödyt sekä määriteltiin konkreettisia askelia sille, miten nykytilasta päästäisiin visiotilaan. Jokaisen työpajan tuloksena oli joukko läpileikkaavia teemoja, joiden kautta oli noin kuusi jatkokäsiteltävää aihetta, joidenka osalta hahmoteltiin tärkeimmät ratkaisut aihepiiriin. Kestävän riskienhallinnan ja kunnostamisen huomiointi kunnostuksissa Kestävän riskienhallinnan ja kunnostamisen työpajassa todettiin, että ennen kuin kestävyyttä voidaan kunnostustoimiin jalkauttaa, tulee kaikilla kunnostukseen osallistuvilla osapuolilla oltava yhtenevä näkemys siitä, mitä kestävyydellä tarkoitetaan. Kestävyyden huomiointia saatetaan lisäksi pitää hankalana, turhana tai kalliina lisätyönä kunnostuksen suunnittelussa, sillä sen periaatteita ei tunneta. Vaikka kestävät kunnostusmenetelmät ovat etenkin Keski-Euroopassa arkipäiväisiä, on niistä 35

3 Suomessa vielä verrattain vähän kokemusta, eikä rohkeutta uusiin avauksiin tahdo löytyä. Julkisten tahojen esimerkkiä pidettiin parhaana kestävyyttä eteenpäin vievänä voimana. Julkinen esimerkki voisi konkretisoitua esimerkiksi hankinnoissa, jossa kestävyyskriteerejä arvostetaan aina kunnostusta suunniteltaessa. Koska kestävässä riskienhallinnassa ja kunnostamisessa huomioidaan ympäristö- ja terveysriskien ohella myös sosiaaliset vaikutukset, ympäristötekijät sekä taloudelliset vaikutukset, on kunnostushankkeita helpompi priorisoida ja turhia kunnostuksia tehdään vähemmän. Kokemusta voitaisiin lisätä myös esimerkiksi kehityshankkeissa, jossa valtion omistamia PIMA-kohteita voisi kunnostaa koeluontoisesti ja pitkäjänteisesti pilaantuneiden maa-alueiden pilottikenttäverkostossa. Valtio ja kunnat voisivat vaikuttaa myös kestävän riskienhallinnan ja kunnostusmenetelmien mahdollistamiseen alueidenkäytön suunnittelulla, jos kunnostustarve havaitaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Käsitteellisen mallin ja riskienhallinnan käyttö on epäyhtenäistä Riskinarvioinnissa tärkeä työkalu on käsitteellinen malli, jossa kuvataan haittaaineiden kulkeutumisreittejä ihmisille ja ympäristölle. Riskinarviointi ja käsitteellisen mallin luominen vaatii paljon erikoisosaamista, mutta näitä voi kuitenkin laatia periaatteessa kuka vain. Käsitteellinen malli perustuu ympäristöstä kerättyyn tietoon, jonka arviointi ei ole aina yksiselitteistä. Arvioitsijan on ymmärrettävä haitta-aineiden ominaisuudet sekä maaperän rakenteen ja pohjaveden vaikutukset niiden liikkeisiin. Terveysriskin arviointi vaatii ymmärrystä siitä, miten ihminen toimii vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. 36 Käsitteellisen mallin ja riskienhallinnan työpajassa todettiin, että käsitteellisen mallin laadintaan ja tulkintaan tarvitaan laajalti käytäntöjen yhtenäistämistä. Riskinarvioinnin laatuun voidaan vaikuttaa kuitenkin ennen kaikkea osaamisen kautta. Riippumattoman tahon järjestämä riskinarvioinnin koulutus toisi arviointimenettelylle uskottavuutta, ja lisäisi luottamusta prosessiin ja lopputuloksiin. In situ ja on-site kunnostusten tilaaminen Pilaantuneen maan omistajan on hankala tarttua kestävän kehityksen mukaisiin kunnostusmenetelmiin monesta syystä. Urakkamalli saattaa olla enemmänkin palvelumuotoinen kuin perinteinen maanrakennusurakka. Urakoitsijalla ja tilaajalla voi myös olla eriävät näkemykset kunnostuksen tavoitteista ja urakan hinnoittelun perusteista. Kunnostuksesta pääsee usein helpommalla, kun vain kaivaa pilaantuneen massan pois niin kuin ennenkin. In situ ja on-site kunnostusten tilaamiseen keskittyneessä työpajassa purettiin kunnostushankkeen ongelmia. Hankinnan tekeminen on vaikeaa, kun valmiita malliasiakirjoja ei ole olemassa. Onnistuneeseen kunnostukseen vaaditaan myös paljon yhteisymmärrystä tilaajan ja urakoitsijan kesken. Mistä tilaaja ylipäätään maksaa? Haitta-aineen vähenemisestä, suurimpien pitoisuuksien alenemisesta tai käsittelyajasta? Hyvällä ennakkosuunnittelulla ja selkeällä, ennalta hahmoteltuna prosessinhallinnalla voidaan väistää monia kunnostuksessa syntyviä ongelmia. Yhtenäisellä datanhallinnalla säästetään aikaa ja vältetään virheitä Pilaantuneen maan tutkimukseen ja kunnostukseen liittyy paljon vaiheita, joissa

4 kerätään dataa. Datan perusteella tuotetaan maaperää koskevaa tietoa, joita asiantuntijat ja tavalliset kansalaiset voivat tulkita. Datankäsittely nykyisellään koetaan työlääksi, sillä monessa vaiheessa se kirjataan käsin ja kopioidaan kirjatuista tiedoista sähköiseen muotoon. Sähköinen data kulkee eri järjestelmien välillä siten, että sitä kopioidaan manuaalisesti ja mahdollisesti muokataan väleissä. Dataa säilytetään eri tahoilla, ja historiatiedot sisältävän kokonaiskuvan muodostaminen kohteesta on siksi haastavaa. Jotta data säilyisi muuttumattomana vaiheesta toiseen, sen täytyy olla sellaisessa muodossa, että sitä voidaan käyttää eri järjestelmistä käsin. Datankeruun periaatteet ja laatukriteerit on määriteltävä yhteisesti. Tämän lisäksi tarvitaan yhteinen tietomalli, jonka avulla eri tahoilla ja järjestelmissä säilytettävää dataa voidaan siirtää ja käsitellä. Kytkemällä data paikkatietoon, voi käyttöliittymä olla esimerkiksi karttapohja, josta löytyy kaikki kuhunkin kohteeseen tallennettu tieto. Karttanäkymä ja avoimet tiedot riippuvat käyttöoikeuksista, jotka riippuvat tiedon omistajuudesta, käyttäjän asiantuntemuksesta ja muista yhdessä määritellyistä seikoista. Koulutusta, vuorovaikutusta ja rohkeita avauksia Neljässä työpajassa hahmoteltiin yhteensä kaksitoista laajaa poikkileikkaavaa teemaa, jotka toimivat ratkaisuna moneen kestävän riskienhallinnan ja kunnostuksen haasteeseen. Nämäkin teemat jakavat monia yhteneväisyyksiä. Niin kestävyyden määrittelyissä, riskienhallinnassa, kestävien kunnostusten tilaamisessa kuin datankeruussa ja hallinnassa keskeistä on se, että asiantuntijoilla on aiheesta riittävästi tietoa ja että asiantuntijoiden välinen tieto on yhtenevää. Koulutusta, yhteistyötä ja vuorovaikutusta kaivattiin monien asioiden osalta isoista yläkäsitteistä lähtien. Ensin tulisi yhteisesti määritellä, mitä kestävyydellä oikeastaan tarkoitetaan. Tämän jälkeen on keksittävä keinoja, miten nykyisiin asenteisiin voidaan vaikuttaa siten, että kestävyys voidaan ottaa huomioon osana riskienhallintaa ja kunnostuksia. Tämän jälkeen voidaankin jo keskittyä yksityiskohtiin, kuten miten käytännöistä voidaan tehdä helpompia ja sujuvampia esimerkiksi järkevän datanhallinnan avulla. Käytäntöjen yhtenäistäminen olikin eräs työpajasta toiseen toistuva teema. Aihe oli esillä erityisesti riskinarvioinnin ja käsitteellisen mallin yhteydessä. Tarvetta nähtiin edellä mainitun koulutus- ja sertifiointijärjestelmän kehittämiselle yhteisin ponnistuksin. Käytäntöjä voi toki yhtenäistää viranomaisten ja yksittäisten konsulttiyritysten sisäisellä kehitystyöllä, mutta jotta käytännöt ja erityisesti tulkinnat ulottuisivat yritysrajojen ja varsinkin sidosryhmien yli, olisi tärkeä kehittää näitä menettelyjä yhdessä. Kun yhteinen käsitys niin yläkäsitteistä kuin yksityiskohdistakin on saavutettu, täytyy ne ottaa osaksi jokapäiväistä toimintaa. Kaikkien työpajojen ja teemojen osalta oli yhtenäinen näkemys, että toiminnan jalkauttamisessa erityisesti julkisten tahojen tulisi osoittaa esimerkkiä ja rohkeutta. Lisäksi julkisista hankkeista saatu avoin tieto hyödyttää toimialaa laajasti ja hankkeissa saatua tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi uusien tai jo käytössä olevien in situ menetelmien sertifioinnissa. Käytäntöjen yhtenäistämiseen tarvitaan paitsi yhtenäisiä menettelytapoja, myös yhtenäisiä dokumentteja. Koulutus menettelytavoista ja yhteiset dokumentointitavat tuovat toimintaan laatua ja edistävät luottamusta prosesseihin ja lopputuotoksiin. Yhtenäisiä malliasiakirjoja tarvitaan riskinarvioinnin ja kunnostuksen joka vaiheeseen lähtien hankinnasta laadukkaaseen 37

5 Työpajoissa esiin nousseet teemat muodostivat laajoja toisiinsa liittyviä kokonaisuuksia. datankeruuseen ja käsitteelliseen malliin, oikeastaan koko prosessin osalta. Julkinen esimerkki on tunnistetusti yksi uudistuksia liikkeellepaneva voima. Julkisissa PIMA-kunnostusten tarjouspyynnöissä tulisikin arvottaa kestävyyskriteerejä taloudellisten arvojen lisäksi. Esimerkiksi eri menetelmien hiilijalanjälkivertailulla tulisi olla kytkentä taloudellisiin hyötyihin. Arviointimenettely pakottaisi kaikki toimijat pohtimaan kestäviä ratkaisuja, ja ohjaisi täten kunnostuksia kestävämpään suuntaan. 38 Meidän kaikkien on tärkeää näyttää esimerkkiä tässä aiheessa paitsi kestävän kehityksen edistämiseksi, myös siksi, että suomalaista osaamista voidaan viedä muualle maailmaan. Suomea pidetään maailmalla rohkeana, rehtinä ja ennakkoluulottomana uusien tekniikoiden kehittelijänä. Tämän lisäksi Suomi voisi profiloitua maaksi, jossa kestävyys on arvo. Yhdistelmä innovatiivisuutta ja kestävää kehitystä onkin osa sitä kudelmaa, josta ilmastonmuutoksen torjunta ja terveellinen elinympäristö muodostuu.