Pienet sahat kiinnostavat. Moni saha on vaihtanut viime aikoina omistajaa. Pekka Kopra on yksi ostoksilla käyneistä. Sivut 10 11

Transkriptio

1 METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI TORSTAINA 30. TAMMIKUUTA 2014 Nro 2 Moni saha on vaihtanut viime aikoina omistajaa. Pekka Kopra on yksi ostoksilla käyneistä. Sivut Ajankohtaista: Porua raskaista rekoista sivu 3 Metsänhoito: Korvauksia hirvituhoista sivut Palstalla: Näin käytät puu-uunia oikein sivu 19 Lukijalta: Kone ei pärjää metsurin työlle sivu 25 Seppo Samuli Pienet sahat kiinnostavat

2 2 METSÄLEHTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA PÄÄKIRJOITUS ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Suojeluun halutaan puustoisia soita Suomessa on pitkästä aikaa käynnistetty uusi luonnonsuojeluohjelma, jolla tähdätään suoluonnon tilan parantamiseen. Ensimmäiset kartoitukset tehtiin viime vuonna, ja niitä jatketaan taas keväällä. Tällä kertaa valmistelu on ollut kiitettävän avointa. Maanomistajille tiedotetaan maastokäynneistä ja heille tarjotaan mahdollisuus tulla mukaan. Asiantuntijoiden esitys suojeluohjelmaksi valmistuu tämän vuoden aikana. Suojeluohjelma täydentää runsaan kolmenkymmenen vuoden takaista urakkaa, jolla suuri osa ojittamattomista soista rauhoitettiin. Kaikkiaan liki 10 miljoonasta suohehtaarista on suojeltu 1,2 miljoonaa hehtaaria. Hirvikorvaukset uusiksi Hirvituhojen arvioinnista perittävät korvaukset ovat nousseet samalla kun korvausten tasoa on alennettu. Pohjois-Suomessa arviointi voi maksaa jopa enemmän kuin metsänomistaja saa itse tuhosta korvausta. Kun metsänhoitoon liittyvää tarkastusbyrokratiaa on vähennetty, uudistuksia pitäisi tehdä myös hirvituhojen arviointiin. Nykyinen menetelmä on aivan liian monimutkainen ja kallis. Ilman lisäsuojeluakin talouskäytön ulkopuolelle on jäämässä runsaasti suota. Uusi metsälaki rajaa uudistamisvelvoitteen ulkopuolelle kaikkein huonoimmin tuottavat ojitusalueet. Jos puuston kasvu jää vuodessa alle kuutiometrin hehtaarilla, halutessaan puut voi kerätä pois ja jättää suo sen jälkeen omilleen. Metsäntutkimuslaitos on selvittänyt, että tämänkaltaisia soita on noin puoli miljoonaa hehtaaria. Vähitellen ojat kasvavat umpeen ja luonto palaa melkein ennalleen. Suojelu etenee harppauksin, mutta ei suojeluohjelman tavoitteiden mukaisesti. Ongelma on, että valtaosa suojelluista soista on juuri noita karuja maita. Luontokartoittajat etsivät täydennystä etenkin Korvauksen perusteeksi pitäisi riittää se, että taimikossa on näkyviä tuhoja. Korvauksen saisi oman ilmoituksen perusteella. Korvauksen määrä voisi olla vakio, esimerkiksi euroa hehtaarilta. Vakavammista täydennysviljelyä tai uudistamista vaativista kohteista ilmoituksen voisi laatia joku metsäalan toimija. HANNU JAUHIAINEN korpisoilta. Myös ojitetut alueet kiinnostavat, jos ne voidaan ennallistaa. Taloudellisesti arvokkaimmat suot ovat myös luonnon monimuotoisuuden kannalta kaikkein arvokkaimpia. Siksi myös suojeluohjelmasta tulee kallis. Jo nyt soiden tilaa voitaisiin parantaa Metso-ohjelmalla, joka on tarkoitettu yksityisten metsänomistajien keinoksi suojella metsiensä monimuotoisuutta. Jatkuva rahapula kuitenkin vaivaa Metsoa, joten se etenee kovin hitaasti. Metso ei yksin riitä, mutta sitä tarvitaan myös. Soidensuojelun täydennysohjelmasta päätettäessä on varmistettava, että tiukkenevassa taloudessa valtiolla riittää rahaa molempien ohjelmien toteuttamiseen. SITAATTI Jos metsäpolitiikan uudistaminen aloitettaisiin kemeran alasajosta, tehtäisiin suuri virhe. Pohjois-Suomen metsien kasvun nelinkertaistuminen 1960-luvulta on vahva ositus siitä, että puutteineenkin kemerajärjestelmä on ollut yksi onnistuneimmista palasista suomalaisessa metsäpolitiikassa. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola Oksat tanssivat sateessa Metsässä liikkuessa törmää monenlaisiin näkymiin. Pahkatar Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA Korjuujäljessä yhä korjattavaa Korkeintaan kahdeksaisen antaa Aki Hostikka arvosanaksi energiapuun korjuujäljelle. Sivut 4 5 Metsäveroilmoitus kätevästi netissä Sivu 8 Tuontipuu jakaa mielipiteet MTK:n mukaan ainoa syy Venäjän kuitupuun tuontiin on hintojen pitäminen alhaalla. Sivu 12 METSÄSTÄ Savustuspuuksi käy vain leppä Sivut Savottavierailu voi säästää rahaa Kun puutavara on jo pinossa, on liian myöhäistä valittaa katkonnasta, Keijo Vilppula tietää. Sivut Brittiyhtiö osti haminalaissahan Sivu 20 Ammattilaissaha sai lisää potkua Sivu 22 Mekaaninen kirves päihittää sirkkelin Sivu 23 Monta konstia selvitä talven yli Sivu 24 PILKKEITÄ Varsinainen vanha kääpä Sivu 25 Vielä jatkuvasta kasvatuksesta Sivu 26 Kahvi kelpaa vuohelle ja suomalaisille Ruotsin kuningas toi mustan marjauutteen pakopaikastaan Turkista. Sivu 30 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p Toimitussihteeri: Eero Sala p AD: Anna Back p Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p Asiakaspalvelu: p Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi

3 3 AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI LEHTIKUVA Jussi Nukari Valtaosa nykyisistä puutavara-autoista on jo rekisteröity 64-tonnisiksi. Raskaammat kahdeksan- ja yhdeksänakseliset yleistyvät hitaammin. Tienpitäjät ihmeissään Rekkojen maksimipainojen korotus on saanut metsäteiden ylläpitäjät ymmälleen. Etenkin siltojen painorajoitukset ovat hankalia. MIKKO HÄYRYNEN Syksyllä voimaan tullut asetusmuutos sallii lisäakseleilla varustetut 68- ja 76-tonniset rekat sekä nykykaluston painon nostamisen 64 tonniin siirtymäkauden ajaksi. Metsätiet ovat yksityisteitä, ja niiden ympärillä on yleinen hämmennys siitä, mitä pitäisi tehdä, Suomen tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja sanoo. Kysymys tiivistyy siltojen ja rumpujen kantavuuteen. Metsäteiden siltojen määrää ei ole laskettu, mutta Rahja arvioi niitä olevan Raskaiden rekkojen vaikutuksista tiestölle tiedetään vasta vähän. Rajoitukset syövät kantohintahyötyjä Yksityisteiden pysyvistä liikennemerkeistä päätetään tiekunnan kokouksessa, ja niille tulee olla kunnan suostumus. Riskitilanteen rajoitusmerkin voi laittaa tienhoitokunnan puheenjohtaja. Jos raskaampia kuljetuksia ei sallita, kantohintojen kautta tulevia hyötyjä jää saamatta. Ja jos painorajoituksia asetetaan, niin rajoitetaanko kokonaispainoa, telipainoa vaiko akselipainoa? Raskaiden rekkojen vaikutuksista tiestölle tiedetään vasta vähän. Jos ammattilaisetkaan eivät tiedä, niin maallikot ovat vielä enemmän ihmeissään. Uudistuksessa rekkojen akselipainot eivät kasvaneet, joten luultavasti rajoitukset kohdistuvat kokonaispainoihin. Kokonaismassalla on merkitystä erityisesti kuutta metriä pitemmillä silloilla, joihin ajoneuvon paino tulee kerralla. Lyhyemmillä silloilla ei tiedetä, mitä painoa pitäisi rajoittaa. Ylikuormat metsäteillä vähenevät Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin yksikönpäällikkö Otto Lahti korostaa, että lyhyiden siltojen ei tarvitse kantaa koko rekan painoa vaan ajoneuvoyhdistelmän eri osien painot, joiden maksimit eivät nousseet oleellisesti. Lahden mukaan neliakselinen vetoauto vähentää ylikuormia metsäteillä ainakin akselipainon osalta. Kolmiakselisilla on ajettu melkoisia ylikuormia, kun pikkuteiltä on haettu viimeisiä puita ja kuormain on ollut kiinni. Lisäakseliset yleistyvät hitaasti Metsäalan kuljetusyrittäjät ry:n toiminnanjohtajan Kari Palojärven mukaan vanha, seitsenakselinen kalusto on jo lähes kokonaan rekisteröity 64 tonnille. Olen oikeastaan yllättynyt, kuinka vähän kahdeksan- ja yhdeksänakselisia on rekisteröity. Syy lienee ilmeinen. Seitsemän- ja yhdeksänakselisen hintaero on melkein satatuhatta euroa. Se on paljon rahaa ajaa tien päältä takaisin. Puunkuljetuksissa seitsenakselinen, 64-tonninen yhdistelmä on hyvinkin kilpailukykyinen, mutta tilanne muuttuu siirtymäkauden jälkeen. Nyt mietitään, onko tulevaisuuden tukkirekka kahdeksanvai yhdeksänakselinen. Ja jos kahdeksanakselinen yleistyy, onko vetoautossa kolme vai neljä akselia. Todelliset jättirekat lupakäsittelyssä Puun maantiekuljetuksissa tapahtuu muutenkin, sillä parhaillaan ovat käsittelyssä koeluvat todellisille jättirekoille. Trafille on jätetty kuusi hakemusta, ja ne ovat reiteille Inari Kemi, Kuusamo Oulu sekä neljä hakemusta Itä-Suomeen Pielisen eteläpään tienoilta Kouvolan kautta Kotkaan. Lupia on haettu rekoille, joiden kokonaispainot ovat tonnia ja pituudet metriä. Yhdistelmä koostuu vetoautosta, johon kytketään kaksi perävaunua. Pohjois-Ruotsissa eräällä reitillä on koeliikenteessä 30-metrinen, 90 tonnia painava rekka. Lupakäsittelyä on hankaloittanut se, ettei hakijoilla ole ollut käsitystä, mihin uudenlaisessa ajoneuvossa tarvitaan poik keuslupa ja mikä on sallittua ilmankin. Tonneja ja akseleita Lokakuun alussa voimaan tullut asetus sallii kahdeksan- ja yhdeksänakseliset rekat, joiden painorajat ovat 68 ja 76 tonnia. Maksimikorkeus nousi samalla 4,2 metristä 4,4 metriin. Rekkojen pituus ei kasvanut. Perinteisen seitsemänakselisen kaluston painoraja nousi 64 tonniin vuoden 2018 loppuun kestävän siirtymäkauden ajaksi. Metsäteollisuudessa raskaita rekkoja halutaan kutsua ekorekoiksi.

4 METSÄLEHTI Juha Ollila 14 METSÄSTÄ Onkivapa on oiva apu Metsänhoito Hyvitystä hirvien aterioista Hirvien aiheuttamista vahingoista kannattaa hakea korvausta. Taimikot on syytä tarkistaa heti keväällä. HANNU JAUHIAINEN J os metsässä on hirvituhoille alttiita muutaman metrin mittaisia taimikoita, niiden kunto kannattaa tarkistaa keväällä tai alkukesän aikana. Ei vähiten sen vuoksi, että hirvieläinten aiheuttamista metsävahingoista saa korvauksen, jos taimikkoon on jäänyt kasvatuskelpoisia taimia alle suositusten määrän. Jos taimikossa on selvästi näkyviä hirvien tai muiden hirvieläinten aiheuttamia tuhoja, kannattaa ensin varmistaa, että tuho on sen verran vakava, että siitä saa korvauksen, kertoo esittelijä Risto Koistinen Suomen metsäkeskuksen Oulun alueyksiköstä. Tuhoja voi arvioida silmämääräisesti tai mittaamalla muutamia koealoja. Hyvä apu on neljän metrin mitta, esimerkiksi onkivapa. Sillä pyöräytetään ympyrä ja lasketaan syötyjen sekä ehjien taimien määrä. Koealoja kannattaa mitata useampia. Kun mittausten keskiarvot kerrotaan 200:lla, saadaan selville hehtaarikohtaiset luvut. Jos kasvatus- Hirvituhojen määrä mitataan etukäteen valituilta koealoilta. Siihen tarvitaan neljän metrin mitta. kelpoisten taimien määrä jää alle metsänhoitosuositusten rajan ja syötyjä taimia on useita satoja hehtaarilla, alueesta kannattaa tehdä vahinkoilmoitus metsäkeskukselle. Myös tuhon laatua kannattaa tarkastella. Olennaista on, miltä kohtaa taimi on katkaistu. Latvan tai viimeisen vuosikasvun syönti on vielä lievä tuho etenkin pienissä taimissa. Jos taimi tai nuori puu on poikki alempaa, kyse on vakavammasta tuhosta. Mitä pahemmin taimet ovat tuhoutuneet, sitä pienemmältä alueelta tuhokorvausta voi saada. Ilmoitus metsäkeskukseen Korvauksen määrään vaikuttavat muun muassa kasvupaikan laatu, vahinkoalueen taimikon pituus, pinta-ala, vaurioituneiden taimien määrä ja vahingoittumisaste. Myös isompien puiden runkovaurioiden vuoksi voi saada korvausta. Hirvivahingoista tehdään vahinkoilmoitus Suomen metsäkeskukseen. Sen jälkeen ne arvioidaan, ja mahdollinen korvaus maksetaan metsänomistajalle. Korvausta voi saada laatu- ja kasvutappioista, sekä

5 METSÄLEHTI täydennys- ja uusintaviljelyn kuluista. Todetun vahingon lisäksi korvataan arviointikustannukset. Jos vahingon määrä on metsänomistajakohtaisesti vuodessa alle 170 euroa, sitä ei korvata. Jos arviointikäynti on selvästi aiheeton, arviointikulut jäävät metsänomistajan maksettavaksi. Korvaukset maksetaan valtion varoista, mutta korvausrahat kerätään hirvenmetsästäjiltä pyyntilupamaksuina. Sen vuoksi riistanhoitoyhdistyksen edustajalla on oikeus olla mukana vahinkojen arvioinnissa. Hehtaari ja metri Risto Koistisen yleisohje on, että tuhoutunutta aluetta pitää olla vähintään hehtaari ja syötyjen taimien keskipituus vähintään metrin ennen kuin vahingoista maksetaan korvausta. Tuhon määrä suhteutetaan ehjien, kasvatuskelpoisten taimien määrään. Jos kasvatuskelpoisten männyn taimien määrä laskee alle kappaleen hehtaarilla, korvauskynnys ylittyy. Kuusella vastaava raja on ja koivulla Arvioinnissa otetaan huomioon myös taimikon tasaisuus. Kylvötaimikossa voi syötyjä taimia olla hyvinkin paljon ilman että tuhosta saa korvausta. Jos jäljelle on jäänyt tasainen, vähintään taimen ehjä taimikko, korvauskynnys ei ylity. Korvausten taso on laskenut etenkin Pohjois-Suomessa. Lievästä tuhosta saatetaan korvata euroa hehtaarilta, jolloin tuhoaluetta pitää olla useita hehtaareita ennen kuin korvauksen minimiraja ylittyy. Odottaminen voi kannattaa Monesti käy niin, että yhden talven jälkeen tuhon määrä ylittää vain niukasti korvausrajan. Yleensä ei kannatakaan ilmoittaa vahinkoa heti ensimmäisen talven jälkeen, etenkin jos tuhoja on odotettavissa seuraavinakin vuosina, Koistinen opastaa. Hirvivahingot korvataan enintään kolmelta vuodelta, joten joskus kannattaa tehdä vasta sitten vahinkoilmoitus. Jos taimikko on kuitenkin tuhoutunut niin pahoin, että se joudutaan uudistamaan, on ilmoitus syytä tehdä heti. Jos taimikosta saa korvauksen ja hirvet syövät sitä lisää, alueesta on mahdollista tehdä uusi vahinkoilmoitus, kunhan uusien vahinkojen määrä täyttää korvausperusteet. Jo korvattuja vahinkoja ei silloin oteta huomioon arvioinnissa. Metsänhoitoyhdistykset ja puun ostajat auttavat ilmoitusten teossa ja vahinkojen määrän arvioinnissa. Metsänomistajan kannattaa varautua maksamaan arviointikulut ennen korvauksen saantia. Isossa taimikossa arviointi voi maksaa yli tuhat euroa. Lasku tulee yleensä muutaman viikon päästä maastoarvioinnin teosta. Hirvituhokorvaukset maksetaan seuraavana keväänä touko-kesäkuun aikana. Korvaus on verotettavaa pääomatuloa metsäverotuksessa. Vinkit korvausten hakuun Tarkista etenkin mänty- ja koivutaimikot säännöllisesti keväisin, kun taimien pituus on 1 4 metriä. Jos taimikosta löytyy hirven syömiä taimia, arvioi niiden määrä. Kysy tarvittaessa neuvoa asiantuntijalta. Tee vahinkoilmoitus metsäkeskukselle mieluiten heti alkukesästä tai viimeistään lokakuussa. Jos tuho on lievä, voi olla järkevää odottaa 1 2 vuotta ja tehdä sen jälkeen vahinkoilmoitus. Vahinkoarviossa otetaan huomioon kolmen viime vuoden tuhot. Vahinkoilmoitus tehdään lomakkeelle, jonka voi tulostaa metsäkeskuksen sivulta. Lomakkeen liitteenä on hyvä olla kartta tuhoalueesta. Yleensä ei kannata ilmoittaa vahinkoa heti ensimmäisen talven jälkeen. Hyvin pahoin vaurioitunut tai kuollut taimi kuuluu korkeimpaan eli neljänteen korvausluokkaan. Pahoinkin syödyn näköinen taimi lasketaan vain toiseen vaurioluokkaan, jos vahinko on kohdistunut viimeiseen vuosikasvuun. Jos taimia kasvaa ryhmissä, kaikkien taimien pitää olla syötyjä ennen kuin korvattavaa vahinkoa on syntynyt. Kuolleista eniten korvausta Juha Ollila Vaurion sijainti vaikuttaa Hannu Jauhiainen Yksikin ehjä on liikaa Hannu Jauhiainen Monimutkaiset perusteet Hirvivahingot arvioidaan metsäkeskuksen tarkastajan maastossa tekemän mittauksen avulla. Vaurioituneiden taimien määrä ja vahinkojen laatu mitataan koealoilta. Kartalle etukäteen määritellyiltä koealoilta mitataan kaikki kasvatuskelpoiset sekä kaikki hirvien vahingoittamat taimet. Jos taimia on useita alle 0,5 metrin etäisyydellä toisistaan, niistä lasketaan mukaan vain yksi. Jos taimiryhmässä on ehjiä taimia, muiden taimien vahinkoja ei oteta huomioon. Jos siten kylvöalueen taimituppaassa on viisi syötyä tainta ja yksi ehjä kasvatuskelpoinen taimi, kyse ei ole laskelmiin otettavasta hirvivahingosta. Vahingon laatua arvioidaan taimien luokituksella. Lievimpään tuholuokkaan kuuluvat taimet, joista on syöty vain viimeisin vuosikasvain. Pahimpaan eli neljänteen luokkaan kuuluvat kuolleet tai neljännen vuosikasvaimen kohdalta katkaistut taimet sekä ne, joiden kuorta on vaurioitettu pahasti. Taimikon on pitänyt olla ennen hirvituhoa kasvatuskelpoinen, eli siellä on pitänyt olla riittävästi männyn, kuusen tai rauduskoivun taimia. Rajatapauksissa mukaan voidaan laskea myös muita puulajeja, kuten hieskoivuja. Vain hirvieläinten aiheuttamat tuhot korvataan. Siten esimerkiksi männynversoruosteen vioittamia taimia ei lasketa mukaan. Kasvu- ja laatutappiokorvaus ta maksetaan, kun kasvatuskelpoisten taimien määrä laskee alle suositustiheyden. Jos taimia on alle hehtaarilla, korvausta voi saada täydennysistutusta varten. Jos taimia on jäljellä alle 600 hehtarilla, korvausta voi saada uudelleenviljelyyn. Vahinkojen korvausperusteet ovat monimutkaiset. Käytännössä koealakohtaiset tiedot kirjataan maastotallentimeen, jonka avulla korvauksen määrä voidaan laskea heti maastossa.