KUPARI- JA NIKKELIMALMITUTKIMUKSET JALKAJOEN ALUEELLA KITTILÄSSÄ VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/3722/-81/1/10 Kittilä Jalkajoki Veikko Keinänen ja Markku Rask KUPARI- JA NIKKELIMALMITUTKIMUKSET JALKAJOEN ALUEELLA KITTILÄSSÄ VUOSINA

2 YHTEENVETO Aihe Jalkajoen alueen malmitutkimuksiin saatiin M:n geokemian osaston ottamista orgaanisista purosedimenttinäytteistä, joista tavattiin anomaalisia kupari- ja nikkelipitoisuuksia talvella Vuosina Jalkajoen alueella tehtiin kallioperäkartoitusta ja lohkare-etsintää n. 250 km 2 :n suuruisella alueella. Lohkare-etsinnässä käytettiin myös malmikoiraa apuna muutaman viikon aikana. Pedogeokemiallista näytteenottoa tehtiin 817 pisteestä ja geofysikaalisia maastomittauksia tehtiin 30 km 2 :n suuruisella alueella Jalkajoen ympäristössä. Kallioperäkartoituksen yhteydessä kaivettiin traktorikaivurilla 18 tutkimusmonttua. Talvella 1979/1980 syväkairattiin Jalkajoen intermediaarisia ja happamia vulkaniitteja ja mustaliuskeita sisältävään kiisuuntuneeseen vyöhykkeeseen neljä syväkairausreikää, yhteispituudeltaan n. 440 m. Jalkajoen alueen tutkimuksissa paikannettiin useita pieniä linssimäisiä kiisuuntumia, joiden arvometallipitoisuus osoittautui kuitenkin hyvin alhaiseksi. Ekonomisten kiisuuntumien löytömahdollisuudet Jalkajoen alueella näyttävät melko heikoilta, sillä jo löydetyt pienet kiisuuntumat riittävät selittämään havaitut kupari- ja nikkelianomaliat. Tutkimukset Jalkajoen alueella lopetettiin kesällä 1980.

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET 3 Kallioperäkartoitus ja lohkare-etsintä 3 Geokemialliset tutkimukset 4 Geofysikaaliset tutkimukset 5 Syväkairaukset 5 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIA 6 Kallioperän yleispiirteet 6 Kivilajit 6 KIISUUNTUMAT 9 AIHEEN ARVIOINTIA 11 LÄHDEKIRJALLISUUS 12 LIITTEET 14 LIITTYY 14

4 1 JOHDANTO Jalkajoen tutkimusalue sijaitsee Kittilän kunnan pohjoisosassa (kuva 1 ja liite 1) käsittäen 1 : topografiset karttalehdet ja 08. Kiistala - Pokka maantie kulkee tutkimusalueen läpi, joten kulkuyhteydet alueelle ovat hyvät. Tutkimusalueen pinta-ala on n. 250 km 2. Korkeuserot ovat Lapin olosuhteisiin nähden verraten pienet maanpinnan korkeuden vaihdellessa 300 m:n kahta puolen. Jatkovaara tutkimusalueen kaakkoisosassa muodostaa kuitenkin poikkeuksen, sillä sen korkeus on 405 m mpy. Kallioperä on parhaiten näkyvissä alueella virtaavien jokien varsilla (Jalkajoki, Paanosenoja ja Kitinen). Soistuneilla alueilla, kuten myös paksujen moreenipatjojen peittämillä kuivilla kangasmailla, on useiden neliökilometrien laajuisia alueita, joista ei ole tavattu kalliopaljastumia. Erkki Mikkolan suorittaman Keski-Lapin kallioperäkartoituksen (1937, 1941) jälkeen ei Jalkajoen alueella tehty vuosikymmeniin minkäänlaista geologista tutkimusta. Jalkajoen tutkimusalueen kaakkoispuolelta Rajalompolon alueelta on Nenosen (1974) lyhyt tutkimusraportti. Vuosina Oulun yliopiston Kuhmon ja Kittilän malmiprojekti teki geologista kartoitusta Kittilässä ja Sodankylässä ja se on raporteissaan käsitellyt jonkin verran myös Jalkajoen aluetta (Kallio 1980, Kallio et. al. 1980, Kärkkäinen 1980 ja Sarapää 1980). Geofysikaalisten korkealentokarttojen lisäksi Jalkajoen tutkimusalueelta on ollut käytettävissä myös aivan uudet matalalentokartat. Geologisen tutkimuslaitoksen geokemian osasto tekee Pokan alueelta (kl ) geokemiallista karttaa. Jalkajoesta otettiin kesällä 1976 orgaaniset purosedimenttinäytteet ja näistä löydettiin talvella 1977 selvä kuparianomalia ( ppm, liite 2). Jalkajoessa ja siihen laskevassa pienessä Mustapakkulanojassa oleva anomalia on n. 4 km:n pituinen. Kuparianomalian yhteydessä esiintyi n. 1 km:n matkalla myös nikkeli anomaalisena. Lähinnä em. kuparianomalioiden vuoksi aloitti geologisen tutkimuslaitoksen malmiosasto malmitutkimukset Jalkajoen alueella kesällä 1977.

5 2 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti karttalehden 3722 alueella (tutkimusalue vinoviivoitettu).

6 3 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET Kallioperäkartoitus ja lohkare-etsintä Kesällä 1977 aloitettiin Jalkajoen alueen geologinen kartoitus Olavi Aurasen johdolla. Kesäapulaisina tutkimuksiin osallistuivat Veikko Keinänen ja Pirjo Korhonen. Jalkajoen lähialueet (= geofysikaalisesti mitattu alue, liite 1) kartoitettiin mittakaavassa 1: Raportin liitteenä (liite 3) oleva kivilajikartta on pienennetty mittakaavaan 1 : Suurin osa Jalkajoen tutkimusalueesta kartoitettiin mittakaavassa 1: Tästä raportin liitteenä (liite 4) oleva kivilajikartta on pienennetty mittakaavaan 1 : Kartoituksen alkuvaiheissa havaittiin suon ojituksen yhteydessä pintaan nousseissa ruostuneissa lohkareissa kuparipitoisuutta. Samana kesänä kaivatettiin em. lohkareiden löytöpaikoille kolme tutkimusmonttua (VK-77-M73, M74 ja M100, liite 5). Näistä kaikista tavattiin hieman kuparikiisua. Syksyllä 1977 Pekka Puhakka tutki malmikoira Cometin kanssa n. 21,5 km 2 :n suuruisen alueen. Tulokset olivat heikot. Kesällä 1978 Veikko Keinänen jatkoi kartoitusta laajemmalla alueella tutkimusapumies Martti Kinisjärven kanssa. Paljastumien vähyys muualla kuin purojen varsilla haittasi luotettavan karttakuvan muodostumista. Tutkimusalue on suurelta osin märkää suota ja lisäksi kivet ovat monin paikoin rapautuneet paikoilleen rapakallioksi. Veikko Keinänen jatkoi Jalkajoen alueen kallioperäkartoitusta kesällä 1979 yhdessä Seija Junnilan kanssa. Tällöin rajattiin alue sekä etelässä että pohjoisessa esiintyviin Hetta-graniitteihin. Loppukesällä löytyi Jalkajoen laaksosta tien ojasta paljastuma, joka aukaistiin kaivinkoneella. Tästä montusta

7 4 (VJK-79-M39, x = , y = ) otetuista näytteistä saatiin 8 analyysin keskimääräiseksi kuparipitoisuudeksi 0,42 %. Vuoden 1980 alussa Olavi Auranen luovutti vastuun Jalkajoen alueen tutkimuksista Markku Raskille. Kesällä 1980 ei Jalkajoen alueella enää tehty varsinaista kallioperäkartoitusta. Osa tutkimusalueen paljastumista revidoitiin ja kaivinkoneella kaivettiin kalliota esiin yhdeksässä eri paikassa (liite 5). Tutkimusmonttujen paikat määrättiin lähinnä geofysikaalisissa maastomittauksissa todettujen anomalioiden perusteella. Tulos oli kuitenkin erittäin huono. Jalkajoen alueen valtauksesta (JALKAJOKI 1) luovuttiin joulukuussa Jalkajoen alueen kupari- ja nikkelitutkimuksissa mukana olleet henkilöt ja käytetyt nimimerkit: Olavi Auranen OA Seija Junnila SAJ Veikko Keinänen VK (1977), VJK (1978-) Pirjo Korhonen PMK Pekka Puhakka PP Markku Rask MJR Geokemialliset tutkimukset Orgaanisten purosedimenttinäytteiden lisäksi geokemian osasto otti Jalkajoen alueelta myös pedogeokemialliset kartoitusnäytteet. Niistä ei löytynyt anomaalisia kupari- eikä nikkelipitoisuuksia. Malmiosasto otti Jalkajoen lähialueelta talvella 1979 moreeni- ja rapakallionäytteitä 817 pisteestä (pisteväli oli m, liite 6). Myöskään tässä näytteenotossa ei löytynyt mainittavampia Cu- tai Ni-pitoisuuksia. Geokemian osasto otti kesällä 1980 litogeokemialliset kartoitusnäytteet Jalkajoen alueelta. Näissäkään ei ilmennyt

8 5 korkeita arvometallipitoisuuksia. Geokemian osasto teki kesällä myös maaperätutkimuksia Pokan alueella (kl ). Jalkajoen alueella tutkimuksia tehtiin yhdessä malmiosaston kanssa. Tällöin löytyi moreeninalainen orgaanista ainesta sisältävä kerrostuma n. 4 m:n syvyydestä (VJK-80-M13, M15). Koiviston (1981) mukaan kerrostuma sisältää turvetta, liejua ja silttiä. Vallitseva jäätikön kuljetussuunta on Koiviston (op. cit.) mukaan ollut Jalkajoen alueella joko lounaasta tai etelä-lounaasta. Geofysikaaliset tutkimukset Geologisen tutkimuslaitoksen geofysiikan osaston mittausryhmät tekivät kevättalvella 1978 ja 1979 sähköisiä ja magneettisia mittauksia 30 km 2 :n suuruisella alueella (liite 6). Näiden mittausten tulokset ovat olleet suureksi avuksi kallioperäkarttaa laadittaessa. Niitä on käytetty myös apuna syväkairausreikien ja tutkimusmonttujen paikkoja määrättäessä. Syväkairaukset Talvella 1979/1980 kairattiin tutkimusalueelle neljä syväkairausreikää (liite 6) yhteispituudeltaan n. 440 m. Reiät kairasi malmiosaston syväkairauksen yksikkö. R302 suunnattiin edessä n. 50 m:n päässä olevaan magneetti- ja kuparikiisua sisältävään paljastumaan, mutta paljastumassa esiintyvän tyyppistä mineralisaatiota ei reiästä tavattu. Reiät R301, 303 ja 304 suunnattiin sähköiseen anomaliaan. Kaikista em. rei'istä tavattiinkin grafiitti-, magneettikiisu- ja rikkikiisupitoisia vyöhykkeitä, joiden voi katsoa selittävän anomalian. Kupari- ja nikkelipitoisuus jäi parhaissakin vyöhykkeissä kovin alhaiseksi (Cu alle 600 ppm ja Ni alle 400 ppm).

9 6 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIA Kallioperän yleispiirteet Mikkolan (1941) mukaan Jalkajoen alue kuuluu Kittilän vihreäkivialueen pohjoispuolella sijaitsevaan ns. Ounasjoen yläjuoksun Pokan alueeseen. Esim. Jalkajoen alueen amfiboliitteja voidaan hänen mukaansa pitää Kittilän vihreäkivien suoranaisina jatkeina, metamorfoosiaste vain on muuttunut vihreäkivialueen vihreäliuske- ja epidootti-amfiboliittifasieksesta amfiboliittifasiekseksi. Kittilän vihreäkivialuetta pidetään nykyään melko yleisesti iältään arkeeisena esim. Gaál et. al. (1978), Silvennoinen et. al. (1980). Jalkajoen alueen amfiboliitit voitaneen lukea samoin arkeeisiin kuuluviksi. Sen sijaan niitä nuorempia ovat alueilla runsaina esiintyvät graniittiset kivet ns. Hetta graniitit. Kivilajit Tutkimusalueen kivilajit voidaan jakaa Hetta graniitteihin ja graniittigneisseihin, amfiboliitteihin (emäksiset vulkaniitit), intermediaarisiin vulkaniitteihin, happamiin vulkaniitteihin, sedimentogeenisiin kiviin ja emäksisiin syväkiviin. Hettatyyppiset graniitit ja graniittigneissit sekä amfiboliitit muodostavat yli 90 % tutkimusalueen kivilajeista (liite 4). Hetta graniitit ja graniittigneissit voidaan jakaa alueellisesti: 1. Ruoppapalon - Pailakaisen graniittigneissi 2. Sarvivuoman graniittigneissi 3. Kitisen - Takahaaran graniittigneissi 4. Kuusikkolaen - Kaunislaen graniittigneissi 1. Ruoppapalon - Pailakaisen graniittigneissi on keski- tai karkearakeista, heikosti suuntautunutta tai massiivista tyyppiä. Se koostuu kvartsista, maasälvistä ja

10 7 biotiitista (alle 15X). Kivi on hyvin epähomogeenista. Siinä esiintyy usein hienorakeisia apliittisia tai granofyyrisia osueita (esim. VJK-79-3). Tutkimusalueen lounaiskulmassa on rakkakivikossa nähtävissä graniitin ja amfiboliitin kontakti. Graniitin kontaktimuunnos on maasälpäporfyyri (VJK ). 2. Sarvivuoman graniittigneissistä ei ole kuin kaksi lohkareikkohavaintoa. Lohkareet ovat hieno- ja keskirakeisia, suuntautuneita graniittigneissejä. 3. Kitisen- Takahaaran graniittigneissi on alueen eteläosassa keskirakeistaja sisältää runsaasti maasälpää. Pohjoisosassa kivi koostuu maasälvistä, kvartsista ja biotiitista. Graniittigneissi sisältää koko alueella runsaasti pegmatiittista ainesta 4. Kuusikkolaen - Kaunislaen graniittigneissi on koostumukseltaan hyvin epähomogeenista. Gneissin lounainen kontakti amfiboliitin kanssa on vähittäinen. Graniittisia välikerroksia tulee ensiksi amfiboliittiin ja kivi vaihettuu vähitellen kiillegneissin kautta graniittigneissiksi noin kilometrin levyisellä vyöhykkeellä. Graniittigneissialueen halkaisee kolme kaarevaa m:n levyistä amfiboliittivyöhykettä, joiden kontaktit graniittigneisseihin ovat vähittäiset. Em. amfiboliittivyöhykkeet erottuvat selvästi sähköisillä kartoilla niiden grafiitti- ja sulfidipitoisuuden vuoksi. Läntisimmän amfiboliittikaaren koillisreunalla on tavattu myös kuparikiisu- ja sinkkivälkepitoisuutta (VJK79-46). Raitaisen ulkoasun (graniittigneissiamfiboliitti-graniittigneissi) perusteella mm. Kallio (1980) pitää graniittigneissejä graniittiutuneina sedimentteinä. Amfiboliitit ovat graniittiutuneet sarvivälkegneisseiksi Kuusikkolaen - Kaunislaen alueen pohjoispuolella. Graniittigneissi on suurimmaksi osaksi hieno-keskirakeista. Kivessä tavataan usein pegmatiittista ainesta (esim. VJK-79-60). Amfiboliitit ovat voimakkaasti liuskettuneita ja loiva-asentoisia. Suurimmalla osalla tutkimusaluetta liuskeisuuden ja kerroksellisuuden kaade on 5-30º länteen tai luoteeseen. Pokan alueella tavataan jyrkempiä (n. 50º) kaakkoon ja itään suuntautuvia kaateita. Amfiboliittien tyypillinen mineraalikoostumus on OLIG-SARV±KUMM-BIOT±KLOR. Aksessorisina mineraaleina on kvartsia, karbonaattia, epidoottia ja joskus skapoliittia. Amfiboliitit ovat asultaan

11 8 raitaisia amfiboli- ja maasälpärikkaiden raitojen vuorottelun ja vaihtelun vuoksi. Usein amfiboliitit ovat grafiitti-ja rautakiisupitoisia ja näissä tyypeissä tavataan myös mustaliuskevälikerroksia. Tämän tyyppiset amfiboliitit erottuvat selvästi sähköisillä ja magneettisilla kartoilla. Grafiitti- ja rautakiisupitoiset amfiboliitit on erotettu omaksi kivilajikseen geofysikaalisesti mitatulta alueelta tehdyllä kivilajikartalla (liite 3). Syväkairausrei'issä tavattiin alle 2 m:n levyisiä plagioklaasiporfyriitti- ja granaattiamfiboliittivälikerroksia sekä osuemaista sarvivälkkeen uudelleenkiteytymistä. Maastossa on havaittu plagioklaasi- ja uraliittiporfyriittejä Muotrikkijärven länsipuolella. Amfiboliitit ja kiisupitoiset amfiboliitit lienevät raitaisen asunsa ja porfyriittisten ja mustaliuskevälikerrostensa perusteella emäksisiä vulkaniitteja, lähinnä tuffiitteja. Amfiboliittialueen lounaisosassa, Ruoppapalon länsipuolella esiintyy liuskeista vihreäkiveä. Tämä osoittaa metamorfoosiasteen alenemista lounasta kohti ja Jalkajoen alueen amfiboliittien kuulumista Kittilän vihreäkivivyöhykkeeseen. Tutkimusalueen luoteisosassa olevat kapeat amfiboliittivyöhykkeet vaihettuvat pohjoisosissaan sarvivälkegneisseiksi. Intermediaarisiksi vulkaniiteiksi on nimitetty erilaisia kloriitti-, kummingtoniitti- serisiitti- ja biotiittipitoisia liuskeita. Intermediaariset vulkaniitit esiintyvät välikerroksina kiisupitoisissa amfiboliiteissa ja sisältävät myös itse rautakiisupirotetta ja mustaliuskevälikerroksia. Syväkairausreiässä R304 tavattiin 20 m:n levyinen intermediaarinen vulkaniittipatja, jonka välissä on 0,4 m:n levyinen mustaliuskevälikerros. Maastossa tavataan intermediaarinen vulkaniitti selvimmillään Ahvenjärven itälaidassa, jossa se esiintyy aivan järven rannassa rapautuneena pahtana. Em. vulkaniitit ovat tuffiitteja. Happamat vulkaniitit ovat tuffiitteja, kvartsiporfyyrejä ja maasälpäporfyyrejä. Tuffiitit ovat serisiitti-, kvartsi-, biotiitti- ja karbonaattipitoisia liuskeita. Happamia tuffiitteja esiintyy tutkimusalueella hyvin vähän. Syväkairausrei'istä R301 ja R302 tavattiin n. 4 m:n levyinen hapan serisiittiytynyt tuffiittikerrostuma. Maastossa on kaksi havaintoa kvartsiporfyyristä.

12 9 Molemmat sijaitsevat Jalkajoen läheisyydessä maantien itäpuolella. Reiästä R303 tavattiin n. 1 m:n levyinen oligoklaasiporfyyripatja amfiboliittien välistä. Sedimentogeenisiin kivilajeihin kuuluu tutkimusalueen kaakkoisosassa Jatkovaaran itäpuolella lohkareina esiintyvä magnetiittipitoinen kvartsiitti. Tutkimusalueen itä- ja eteläpuolella (karttalehdet ja , liite 1) samanlaista kvartsiittia esiintyy myös paljastuneena. Kuusikkolaen lounaisosassa on tavattu amfiboliitin välistä n. 10 m:n levyinen kvartsiittikerros (VJK-79-41). Jatkovaaran koillisosassa tavataan kaikista edellä esitellyistä kivilajeista poikkeava kvartsi-maasälpäliuske tai -gneissi. Kivilaji on hienorakeinen ja arkoosimainen. Se lienee ollut alkujaan jokin arkoosinen sedimentti. Ko. arkosiitin itäpäässä tavataan muutamia rautamuodostumalohkareita (chertti + amfiboli). Emäksisiä syväkiviä esiintyy tutkimusalueen kaakkoisosassa. Huomattavin näistä on Jatkovaaran hornblendiitti, joka kohoaa ympäristöstään komeana vaarana. Pailakainen-nimisen maan pohjoisosassa esiintyy pieni sarvivälkegabropaljastuma ja Sarvivuoman itäpuolella aivan tutkimusalueen itälaidassa on pieni gabropaljastuma. KIISUUNTUMAT Jalkajoen alueella kiisuuntumat liittyvät mustaliuskeisiin ja mustaliuskeiden ympäristössä esiintyviin amfiboliitteihin tai intermediaarisiin ja happamiin tuffiitteihin. Amfiboliiteissa tai intermediaarisissa ja happamissa tuffiiteissa kiisut esiintyvät pirotteena joko grafiitin kera tai ilman sitä. Mustaliuskeissa l. grafiittikiisuliuskeissa kiisuuntumat ovat kompakteja linssimäisiä pahkuja. Pahkut ovat milloin pitkiä, kapeita kerrosmyötäisiä linssejä, milloin taas mustaliuskeiden deformaatioherkkyydestä johtuen poimujen paineminimeihin kasautuneita pyöreämuotoisia linssejä. Kiisulinssit ovat rakenteeltaan joko kerroksellisia tai

13 10 breksiatyyppisiä. Breksiakappaleet ovat tummaa kvartsia, albiittia, karbonaattia ja grafiittia. Ylivoimaisesti eniten on magneettikiisua. Lisäksi esiintyy rikkikiisua, kuparikiisua ja sinkkivälkettä. Paikoin esiintyy magnetiittia. Kiisuuntumat lienevät alkuperältään kemiallis-sedimenttisiä. Sapropeliliejuissa pelkistävissä olosuhteissa muodostui metallihydroksideja, jotka hiilivedyn pelkistävästä vaikutuksesta saostuivat sulfideiksi. Kiisuuntumissa voidaan erottaa kolme eri generaatiota: Vanhimmassa 1. primaarigeneraatiossa (I generaatio) magneettikiisu esiintyy hienojakoisena, tiivinä pirotteena, joka usein noudattaa kiven kerroksellisuutta (esim. VJK-77-74). II generaatiolla on jo tektoninen kontrolli, sillä kiisuuntumat ovat breksiarakenteisia ja esiintyvät usein poimujen huipuissa. Magneetikiisu on uudelleenkiteytynyt karkeampirakeiseksi, omamuotoisemmaksi ja primaarirakenteita leikkaavaksi. Rikkikiisu esiintyy suhteellisen omamuotoisista rakeista koostuneina pesäkkeinä (esim. VJK ). III generaatiota kontrolloi jokin myöhempi deformaatiofaasi, koska kuparikiisu esiintyy em. faaseja leikkaavissa raoissa (esim. VJK ). Sinkkivälke yhdessä kuparikiisun kanssa esiintyy pieninä suonina ja pesäkkeinä kvartsijuonissa, jotka leikkaavat I ja II generaation sulfideja (esim. VJK-79-46). Kiisuuntumien arvometallipitoisuudet ovat alhaisia. Taulukossa 1 on lueteltu muutamien parhaiden kiisuuntumien arvometallipitoisuuksien keskiarvoja sekä parhaiden syväkairauslävistysten pitoisuudet.

14 11 Taulukko 1. Jalkajoen alueen paljastumien ja syväkairausreikien parhaita arvometallipitoisuuksia Paljastuma N:o Cu Ni Co Zn VJK VJK VJK VJK Reikä N:o Anal.väli m R R R R AIHEEN ARVIOINTIA Tutkimuksissa saatiin selville, että Jalkajoen alueella on lukuisia pieniä kiisuuntumia, jotka esiintyvät lähinnä mustaliuskeiden yhteydessä. Linssimäisten kiisuuntumien pitoisuus on parhaimmillaankin vain muutamia metrejä ja paksuus on yleensä alle metrin. Kiisuuntumien arvometallipitoisuus on hyvin alhainen. Monet näistä pienistä kiisuuntumista sijaitsevat hyvin lähellä orgaanisessa purosedimenttinäytteenotossa havaittuja kupari- ja nikkelianomalioita ja niiden voidaankin katsoa tyydyttävästi selittävän em. anomaliat. Ekonomisten kiisuuntumien löytyminen Jalkajoen alueelta näyttääkin hyvin epätodennäköiseltä. Tutkimukset Jalkajoen alueella on lopetettu.

15 12 LÄHDEKIRJALLISUUS Gaál, G., Mikkola, A. and Söderholm, B (1978) Evolution of the Archean crust in Finland. Precambrian Res. 6, s , Kallio, M. (1980) Keski-Lapin liuskealue Itä-Kittilän ja Länsi-Sodankylän osalta. Osa III: Rakenne ja stratigrafia. Kuhmon ja Kittilän malmiprojektit, Oulun yliopisto, raportti N:o 29, 67 s. Kallio, M., Kärkkäinen, N. 6 Sarapää, 0. (1980) Keski-Lapin liuskealue Itä-Kittilän ja Länsi-Sodankylän osalta. Osa I: Petrografinen kuvaus ja kallioperäkartta. Kuhmon ja Kittilän malmiprojektit, Oulun yliopisto, raportti N:o 28, 134 s. Koivisto, T. (1981) Esitutkimusraportti karttalehti Pokka (julkaisematon). Geologinen tutkimuslaitos, geokemian alaryhmä, Rovaniemi. Kärkkäinen, N. (1980) Keski-Lapin liuskealue Itä-Kittilän ja Länsi-Sodankylän osalta. Osa IV: Metamorfoosi. Kuhmon ja Kittilän malmiprojektit, Oulun yliopisto, raportti N:o 31, 88 s. Mikkola, E. (1937) Suomen geologinen yleiskartta. General geological map of Finland. Kivilajikartta. Pre-Quarternary rocks. Lehti - Sheet - (C7) - Sodankylä 1 : Suomen geologinen toimikunta. Helsinki. " (1941) Suomen geologinen yleiskartta. The general geological map of Finland. Lehdet- Sheets B7-C7-D7, Muonio - Sodankylä - Tuntsajoki. Kivilajikartan selitys. Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen toimikunta. Helsinki, 286 s. Nenonen, E. (1974) Selostus malmitutkimuksista Rajalompolossa Koillis-Kittilässä v Julkaisematon raportti M 19/3721/-74/1. Geologisen tutkimuslaitoksen arkisto.

16 13 Sarapää, 0. (1980) Keski-Lapin liuskealue Itä-Kittilän ja Länsi-Sodankylän osalta. Osa III: Vulkaniittien geokemia. Kuhmon ja Kittilän malmiprojektit, Oulun yliopisto, raportti N:o 30, 55 s. Silvennoinen, A., Honkamo, M., Juopperi, H., Lehtonen, M., Mielikäinen, P., Perttunen, V., Rastas, P., Räsänen, J. & Väänänen, J. (1980) Main features of the stratigraphy of north Finland. Pp in "Jatulian geology in the eastern part of the Baltic Shield." Proceedings of a Symposium held in Finland 21st - 26th August Ed. by Ahti Silvennoinen. The Committee for Scientific and Technical Co-operation between Finland and the Soviet Union, Rovaniemi.

17 14 LIITTEET 1. Jalkajoen tutkimusalue, kartta 1 : Orgaaninen purosedimenttikartta, GTL geokemian osasto,1 : Cu 3. Kivilajikartta M 11.7/3722/-81/2 1: Kivilajikartta M 11.7/3722/-81/1 1 : Monttukartta 1: Toimenpidekartta 1: Syväkairausraportit M52.5/3722/-79/R " M52.5/3722- /R Syväkairauksen analyysit M 19/52/3722/79/R " M 19/52/3722/79/R Syväkairausprofiilit M 52.7/3722/-79/R " M 52.7/3722/-80/R Liittyy Tutkimukseen liittyvä, GTL:n arkistossa Espoossa säilytettävä materiaali: 1. Magneettiset kartat M 22/ B, D, 08 A, C 1: ja 1: Sähköiset kartat M / B, D, 08 A, C 1: ja 1 : Sähköiset kartat M / B, D, 08 A, C 1: ja 1 : Litogeokemialliset anal.listat , 08 Ktä 77, 78, 79, Pedogeokemialliset anal.listat , 08 Ktä Päiväkirjat: Olavi Auranen , Seija Junnila 1979, Veikko Keinänen , Pirjo Korhonen 1977, Markku Rask Malmiaihekortti

18

19

20

21 Liite 4

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39