GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 06/3334/80/1/10 Koskee Rautavaara E. Sipilä MALMITUTKIMUKSIA KORPIMÄEN VALTAUSALUEILLA KORPI 1-2.

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 06/3334/80/1/10 Koskee Rautavaara E. Sipilä MALMITUTKIMUKSIA KORPIMÄEN VALTAUSALUEILLA KORPI 1-2.

2

3 - 3 - JOHDANTO Rautavaara ympäristöineen on ollut malminetsijöiden mielenkiinnon kohteena vuosisatamme alkukymmenistä lähtien. Vanhoja koemonttuja löytyy mm. Korpimäestä ja Rautavaaran luoteispuolelta Joutehmäestä, jossa Saastamoinen Oy suoritti koelouhintaa pegmatiitteihin Ja kvartsijuoniin liittyvien borniitti-, kuparikiisu- ja kuparihohdepesäkkeiden johdosta. Näistä peräisin ovat myös GTL:lle Teuvo Korhosen 1961 lähettämät,pitoisuudeltaan kovat kuparinäytteet K/3564, Cu 32 %, Ag 255 g ja Au 0,8 g/ton. Saman tyyppinen on myös Yrjö Korkalaisen 1961 lähettämä kallionäyte Korpimäestä K/3694; Cu 2,18% Ag 16 g/ton. GTL:llä on ollut aikaisemmin tunnustelevia tutkimuksia mm Onni Oinosen lyijyhohdepitoisen näytteen (K/1925) johdosta Rautavaaran koillispuolella Lievisenmäessä ja Outokumpu Oy:llä Rautavaaran kk:n itä- ja pohjoispuolella käsittäen mm. lentomittauksia ja geofysikaalisia ja geologisia tutkimuksia Rautavaaran Ahmapurolla pitäjän S-osassa. GTL, Kuopion toimistosta käsin kiinnostui Rautavaaran kk:n ja Hankamäen (n. 17 km Rautavaaran kirkolta etelään) väliseen serpentiniittejä sisältävään jaksoon syksyllä Alueen oli juuri kallioperäosasto kartoittanut, jonka mukaan ainakin Korpimäessä on suurehko n. 1 km pituinen serpentiniitti, samoin Hankamäessä, joka tosin kuului jo mainittuun Okun tutkimusalueeseen. Korpimäestä oli Unto Mustonen 1974 lähettänyt kaivonsa pohjasta kallionäytteen K/20238, serpentiniittiä, jossa heikosta kiisupirotteesta huolimatta oli nikkeliä 0,24%.

4 Yrjö Korkalainen lähetteli eri puolilta serpentiniittiä lukuisia kallionäytteitä K/22282, joissa oli vastaavanlaista kiisupirotetta ja jonkilaista tremoliittiasbestia, yleensä kehnoa laadultaan. Päätimme tutkia Korpimäen serpentiniitin mahdolliset nikkelivarat ja muutkin vajaan parinkymmenen kilometrin pituisen jakson helminauhamaisesti peräkkäin sijaitsevat serpentiniitit. TOIMENPITEET Geologiset tutkimukset Koska kallioperäkartoitus oli tutkimusalueella juuri suoritettu jäi tehtäväksemme revidointi malminetsinnällisesti kriittisellä vyöhykkeellä ja syvämoreenitutkimuksessa saatujen pohjanäytteiden hyväksikäyttö kallioperän detaljitiedon täydentämiseksi. Lohkareetsintää aloitteli T.Kemppainen ja malmikoira UPA syksyllä 1976 ja kesällä 1977 lohkareetsinnässä olivat H.Karvonen ja E.Niskanen + malmikoira Sinober ja tutkimusapumiehet S.Karjalainen ja E.Leinonen. Lohkare-etsintätulos oli jokseenkin heikko. Kiisupitoiset lohkareet ja paljastumat olivat samanlaisia kuin aikaisemmin löydetyt serpentiniitit, karsikivet ja mustaliuskeet. Muutaman anomaalisen kuparipitoisen lohkareen ohella mainittakoon vain H.Karvosen näyte 14 HK-77, pyrokseenigabro, Cu 6300 ppm, Ni 5200 ppm, Co 700 ppm, joka saattaa olla pitkämatkalainen samoin pari heikkoa rautamalminäytettä 18 EN-77, 21 EN-77. Kansannäytteistä mainittakoon Yrjö Korkalaisen Korpimäen serpentiniitin päältä irtolohkareista irrottamat näytteet K/22681, 22682, ja Ne

5 edustavat kiisuisinta osaa serpentiniittikivistä, jolloin paras nikkelipitoisuus oli 0,95 % Ni (ks. Liite 1). Valtaushakemus tehtiin , ks. valtaukset Korpi l = 2 (Liite 2). Geokemiallinen tutkimus ja pohjanäytteenotto alkoi talvella Korpimäen serpentiniitin tarkempaa tutkimista varten suunniteltiin syvämoreenilinjoja magneettisestikin erottuvan muodostuman yli. Pohjamoreenituloksia (RP ja RM) tarkastellessa kiinnittyi huomio siihen, että niissä Cu, Ni, Co-määrien suhteet vastasivat M. Huhman diagramman mukaan (kuva 3) Outokumpujakson kiviä siten, että Ni/Co tai Cu/Co suhteella sai selville, oliko pohjakalliossa kiillegneissi, mustaliuske tai serpentiniittikvartsiittikarsimuodostuma. Kallionappinäytteet milloin vain sellainen saatiin, osoitti po suhteella määrityksen pitävän hyvin paikkansa (ks. Liite 4). Kairaussydännäytteistä tehtyjen eri kivityyppien mainitulla metallisuhteilla lasketut kolmiodiagrammat ovat yhteneväiset M. Huhman vastaavien Okujakson kolmiodiagrammojen kanssa (Liite 5 ). Koska Rautavaaran liuskejakso näytti olevan Oku-tyyppiä, katsottiin aiheelliseksi etsiä vastaavanlaisia anomalioita, joita Outokumputyyppinen malmi M. Huhman mukaan aiheuttaa eri ympäristössä. Korpimäen serpentiniitin ylittävillä syvämoreenilinjoilla pohjanäytteet antoivat vain viitteitä allaolevasta kallioperästä. Mitään varsinaista malmimuodostukseen viittaavaa ei ilmennyt lukuunottamatta yhtä pohjanäytettä, jossa Ni/Co saavutti Ni-mineralisaatioalueen ( R 301:n edessä). Liuskejakson kallioperäkarttaan saatiin täsmennystä ja detaljipiirteitä ks. geologinen kartta (Liite 6). Tuloksen varmentamiseksi suunniteltiin muutama kairausreikä vuoden lopussa 1977.

6 -6 - Syväkairaus Ensimmäinen reikä sijoitettiin Korkalaisen nikkelipitoisten lohkareiden ja yllämainitun anomaalisen pohjanäytteen tuntumaan. Kolme kairausreikää kairattiin slingramilla saatujen serpentiniitin sisäisten sähköindikaatioiden selvittämiseksi. R 301 on kuvattu profiilissa (Liite 7) ja pohjamoreenitulos samassa profiilissa. Reikä analysoitiin 1 m:n pätkissä mahdollisten pitoisuusvaihteluiden johdosta. Ehkä tämäkin oli liian pitkä analyysiväliksi, koska pitoisuudet eivät nousseet pienistä kiisurikastumista huolimatta Korkalaisen näytteiden tasolle vaan tasottuivat normaalipitoisiksi Oku-jakson serpentiniitti-karsi-kiviksi. R 302 ja 303 kairattiin peräkkäin samaan profiiliin n. 700 m edellisestä etelään. Sähköindikaatioille ei saatu varmaa selitystä. R 302:ssa on pahoja ruhjeita, joista saatiin ylös vain magneettikiisua sisältäviä serpentiniitti murusia. R 303:ssa on 69 m:n syvyydellä kapea, 20 cm, rapautumissavea sisältävä osue, joka voisi olla sähköindikaation aiheuttaja. R 304 kairattiin edellämainittujen kairausprofiilien väliin lähinnä serpentiniitin alla olevan mustaliuskeen ja muiden siihen mahdollisesti liittyvien liuskeiden selvittämiseksi. Rautavaaran Korpimäen liuskejakso. Seuraavassa kuvataan po jakso kattopuolelta, lännestä itään. Serpentiniitin W-puolella on kiillegneissiä, jonka liuskeisuus kaatuu länteen n. 45 kulmassa. Sen alakontaktin tuntumassa on kapeita kloriitti-amfiboliraitoja liuskeisuuden myötäisenä. Amfiboliraitojen amfiboli on likaisenvihreääruskehtavaa sarvivälkettä, lisäksi on hiukan plagioklaasia sisältäen muuttumistuloksena serisiittiä ja karbonaattia. Sen alla on kapeita serpentiniitti- ja tremoliittikarsikerroksia, joissa paikoin rikkikiisujuonia.

7 -7- Varsinainen serpentiniitti, R 301:n profiilissa n. 100 m, etelämpänä n. 200 m paksu, on moninpaiköin karsiutunut. Usein näkyy serpentiniittimurskaleita tremoliittikarressa. Tällaiset karsiutuneet osat sisältävät runsaammin magneettikiisua, myös suhteellisen notkeata tremoliittiasbestia näkyy paikka paikoin. Serpentiniitissä on magneettikiisun lisäksi magnetiittitäpliä. Serpentiniitin alaosa on vuolukiven kaltaista n. 12 m ja sisältää ehkä runsaimmin magneettikiisupirotetta. Serpentiniitin alaosassa vuolukiven alla on vuorotellen karsija serpentiniittikerroksia n. 20 m:n matkalla. Serpentiniiteissä on paikoin oliviinipseudomorfooseja näkyvissä. Edellämainittujen alla on kvartsimaasälpäliuske, jossa ilmeisesti plagioklaasi on hajonnut kiille-kloriittitähkäksi tai tremoliitti, kloriitti ja karbonaattipitoinen kvartsiitti, ehkä metasomaattinen synnyltään. R 301:ssä se on aivan ohut, 0,2 m kun taas R 304:ssä se on 19 m vahva kerros. Ni/Cosuhteella kivi rajoittuu kuitenkin kiillegneissikenttään? Sen koboltti- ja nikkelimäärät ovat serpentiniittiin ja mustaliuskeeseen näh den pienemmät, kupari on suurempi kuin serpentiniitissä, mutta pienempi kuin mustaliuskeessa. Tämän alta alkaa mustaliuske, jossa välikerroksena on edellisen kaltainen, mutta gneissimäisempi kerros. Mustaliuske, rikkikiisutyyppinen, vaihettuu näin vähittäin pohjankaltaiseksi gneissiksi ilman mitään diskordanssia. Siinä lyhyesti Korpimäen serpentiniitti-mustaliuskejakso. Vallatulla alueella ei ollut merkittävää malmimuodostusta. Korpimäen valtaukset Korpi 1-2, kaiv. reik. n:o 2755/1-2 KTM n:o 322/460/77 peruttiin Kuopiossa Esko Sipilä

8 8 - - Ohuthieet kairarei istä Pintahieet Karttalehti 3334 R 301 Ku Ku Ku Ku R 302 Ku Ku Ku R 303 Ku Ku R 304 Ku Ku Ku 01277

9 - 9 - Ohuthieet pintahieet Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku

10 Kallioperäkartta M 11.7/ B /-80 Syväkairausreikien kivilajiselostukset M 19/52/3334/77/R 301 M 19/52/3334/78/ Syväkairausprofiilit M 52.7/3334/77/301 M 52.7/3334/78/ Analyysit Kairausanalyysit: Ra no: /78, /78, / /78, /78, /78, /78, /78, / , /78, /79, / , /78, , / , 2135/ /76, 2273/76, 2275/76, 2276/76, 2415/ /77, 1427, 1428, 1553, 1555, 1557, 1558/ /MON/77, 89/MON/77, 273/MON/77, /MON/77

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22