JOHDANTO: POLIITTISEN OSALLISTUMISEN MÄÄRITELMÄT JA OSALLISTUMINEN ENNEN JA NYT ( )

Transkriptio

1 JOHDANTO: POLIITTISEN OSALLISTUMISEN MÄÄRITELMÄT JA OSALLISTUMINEN ENNEN JA NYT ( ) Maria Bäck, tutkijatohtori, VTT Tampereen yliopisto

2 KURSSIN OHJELMA Ke Johdantoluento: Poliittisen osallistumisen määritelmät ja osallistuminen ennen ja nyt Poliittista osallistumista selittävät teoriat Pe Äänestäminen ja äänestyskäyttäytyminen: katsaus äänestysosallistumiseen Suomessa ja Euroopassa Puolueet ja puoluekannatus 2010-luvun Suomessa Ke Muut poliittisen osallistumisen muodot ja demokraattiset innovaatiot Sosialisaatio, poliittinen kiinnittyminen ja kansalaispätevyys Pe Poliittinen luottamus ja osallistuminen Sosiaalinen pääoma ja osallistuminen Pe Ideologiset, sosiaaliset ja poliittiset jakolinjat Kertaus, yhteenveto ja keskustelua

3 KURSSIN SUORITTAMINEN JA ARVIOINTI Kurssin tavoitteet: Opiskelija tuntee erilaiseen poliittiseen osallistumiseen liitettäviä käsitteitä, määritelmiä ja teorioita ja osallistumiseen liittyviä tutkimustuloksia. Kurssilla käsitellään sekä perinteisiä osallistumisen muotoja kuten äänestämistä että uudempia osallistumistapoja, kuten kansalaiskeskustelut ja kansalaisaloitteet. Oppimistavoitteina on poliittisen toiminnan ja sen tutkimuksen yleistuntemus sekä eri toimintatapojen ja kansalaismielipiteen erityispiirteiden ymmärrys.

4 Kurssi suoritetaan laatimalla oppimis-/luentopäiväkirja sekä kirjareferaatti Jokaiselta 2h luennolta kirjoitetaan noin sivun mittainen essee joka sisältää huomioita luennon keskeisestä sisällöstä. Yhden luennon saa jättää väliin. Teksti voi olla kriittinen tai täydentävä, ja se voi sisältää niin luennoilta kuin muista lähteistä peräisin olevia ajatuksia. Voit myös pohtia omia kokemuksiasi esim. poliittisesta osallistumisesta. Pyri tällöinkin soveltamaan luennolla oppimiasi käsitteitä, malleja ja teorioita. Päiväkirjaa on helpointa laatia säännöllisesti, luentosarjan ollessa käynnissä, ei jälkeenpäin Luentopäiväkirjan etulehdellä seuraavat tiedot: Opiskelijan nimi, opiskelijanumero, sähköpostiosoite Opintojakson nimi, luennon päivämäärä ja aika, opettaja Arvioinnissa otetaan huomioon: Kuinka hyvin opiskelija on seurannut luentoja? Kuinka hyvin pääteemat on ymmärretty? kirjoitusviestinta/luentopaiva kirja Onko hän osannut esittää ymmärtämyksensä hyvin (kirjallinen ilmaisutaito) Onko hän arvoinut omaa oppimistaan kriittisesti suhteessa luentoon? Luentopäiväkirja palautetaan mennessä

5 Kirjareferaatti: raportti siitä, mitä kirjassa on sanottu. am/handle/ /54624/ pdf?sequence=1 Tavoitteena ei ole kirjoitetun tekstin mekaaninen toistaminen, vaan referaatilta edellytetään kriittistä lähestymistapaa, luetun pohdintaa ja perusteltua arviointia. Kirjareferaatissa ei ole tarpeenkaan käsitellä kaikkea mitä kirjassa on sanottu. Keskeistä on kyky nostaa esiin oleellinen ja rajata teksti joihinkin tärkeimpiin teemoihin. Raportissa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: nosta esiin kirjan keskeiset asiat, näkökulmat ja argumentit. Voit myös pohtia rajausta: miksi joitakin asioita on käsitelty lyhyemmin tai sivuutettu kokonaan esitä kirjan pohjalta omia ajatuksia ilmaise, mikäli olet joistakin esille tulleista asioista eri mieltä. Perustele kantasi. voit myös nostaa esiin seikkoja, jotka kirjassa jäivät epäselviksi Kirjareferaatti palautetaan 1.12 mennessä 3-4 sivua (Times New Roman 12, riviväli 1,5 marginaalit 2) teoksesta Kestilä-Kekkonen, E. & P-E Korvela (toim.) (2017) Poliittinen osallistuminen. Vanhan ja uuden osallistumisen jännitteitä. Jyväskylän yliopisto: SoPhi.

6 Keskustele parin kanssa tai pienryhmässä: oletko itse osallistunut politiikkaan kuluneen vuoden aikana? Millä tavoin? Miksi poliittinen osallistuminen on tärkeää, vai onko se?

7 MITÄ POLIITTINEN OSALLISTUMINEN ON? Eri osallistumisen määritelmiä.. Yksittäisten kansalaisten teot, joiden tarkoituksena on enemmän tai vähemmän suoraan vaikuttaa hallituksen valintaan ja sen harjoittamaan politiikkaan (Verba & Nie 1972) Teot, joiden tarkoituksena on vaikuttaa kollektiivisiin tuloksiin ja tuotoksiin (Esaiasson & Westholm 2006) Havainnoitavissa olevat [ei-eliitin] pyrkimykset vaikuttaa relevanttien vallanpitäjien toimintaan (Teorell 2006) Melkein mikä tahansa kansalaisten toiminta voidaan joskus ymmärtää poliittisena osallistumisena (van Deth 2001). Monet määritelmät ovat joko liian suppeita (sulkevat pois uusia osallistumisen muotoja) tai liian laajoja (käsittävät lähes kaiken kansalaisten toiminnan)

8 KOHTI JONKINLAISTA MÄÄRITELMÄÄ Poliittisen osallistumisen operationaaliset määritelmät usein käyttökelpoisia (objektiiviset kriteerit joiden perusteella tutkija voi helposti päätellä mikä osallistumisen ominaisuus tai tyyppi on kyseessä Minkälaisia kriteereitä poliittinen osallistuminen voisi sisältää? Vapaaehtoisuus? Kohdistuu hallitukseen/päättäjiin? Seuraavalla sivulla oleva kaavio pyrkii listaamaan sääntöjä (ominaisuuksia, tilanteita) joiden perusteella jokin toiminta on poliittista osallistumista

9 Minimalistinen määritelmä Lähtö Aktiviteetti/ toiminta? Ei Orientaatio/asenne /arvo Poliittisen osallistumisen käsitekartta (Jan van Deth, 2016) Kyllä Vapaaehtoinen? Ei Pakollinen toiminta /autoritaarinen laki Kyllä Ei-ammatillinen Ei Ammatillinen toiminta Ei-poliittinen toiminta Kyllä Ei Ei Paikka: politiikka/ hallitus/valtio Kyllä Poliittinen osallistuminen I Kohde: politiikka/ hallitus/valtio Ei Kohde: ongelma/ yhteisö Ei Poliittinen konteksti? Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ei Poliittisesti motivoitu? Poliittinen osallistuminen II Kohdistetut määritelmät Poliittinen osallistuminen III Poliittinen osallistuminen IV Poliittinen osallistuminen V Olosuhteisiin perustuvat määritelmät

10 MIKSI POLIITTINEN OSALLISTUMINEN ON TÄRKEÄÄ, VAI ONKO SE? Where few take part in decisions there is little democracy; the more participation there is in decisions, the more democracy there is (Verba & Nie 1972, 1) Demokratian kirjaimellinen merkitys on kansanvalta. Perusajatuksena on että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansantahtoa Kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon keskeinen lähtökohta. Ilman osallistumista kansalla ei ole vaikutusvaltaa poliittiselle agendalle nouseviin kysymyksiin tai päätöksiin joihin nämä kysymykset johtavat Poliittisen osallistumisen määrää ja laatua usein pidetty tärkeinä kriteereinä kun arvioidaan demokratian laatua.

11 Vaikeampaa on ollut määritellä kuinka paljon on sopiva määrä osallistumista. Esim. kuinka korkea äänestysprosentti on tarpeeksi korkea? Eriäviä mielipiteitä myös demokraattisen osallistumisen potentiaalisista hyödyistä ja haitoista (osallistuva demokratia vs. elitistinen demokratia): Optimistisen näkökulman mukaan osallistuminen lisää kansalaisten demokratiakasvatusta, joka puolestaan auttaa heitä tekemään yhä parempia päätöksiä ja johtamaan itse itseään (esim. Barber, B.1984; Pateman, C. 1970) Pessimistisemmän näkökulman mukaan kansanvaltaa pitäisi rajoittaa, koska kansalaiset eivät ole tarpeeksi osaavia tai perehtyneitä, jotta he voisivat tehdä tärkeitä poliittisia päätöksiä (Schumpeter, J. 1942)

12 Periaatteessa olemassa vain kaksi (demokraattista) tapaa tehdä päätöksiä yhteisistä asioista: Edustuksellinen demokratia Kansalaiset valitsevat edustajia, joilla on valtuudet tehdä päätöksiä. Usein edustaja ei ole velvollinen noudattamaan äänestäjän tahtoa, vaan voi vapaasti harkita minkä päätöksen tekee Suora demokratia Kaikki päättävät yhdessä ja pääasiallisia vallankäyttäjiä ovat kansalaiset itse. Suoran demokratian ihanne on kaikkien kansalaisten yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin (esim. kansalaisaloitteet ja kansanäänestykset). Ei yksioikoinen asia: on mahdollista haluta lisää suoraa demokratiaa, mutta kuitenkin olla edustuksellisen demokratian kannattaja (ero esim. siinä, haluaako olla mukana vaikuttamassa vai päättämässä asioista itse)

13 EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? Äänestysaktiivisuuden ja puolueiden jäsenmäärien pieneneminen niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa Osasyynä mm. muutokset puolueissa ja niiden yhteiskunnallisessa roolissa Puolueilla vaikeuksia rekrytoida uusia jäseniä, puoluejärjestön ikääntyminen Systemaattisia vinoumia osallistumisessa myös eri kansanosissa: korkeasti koulutetut ja hyvin ansaitsevat äänestävät aktiivisemmin kuin muut. Lisäksi nuoret äänestävät huomattavasti vaisummin kuin vanhemmat ikäluokat. Yleisödemokratian aikakausi? (Manin, 1997) Kansalaisten ja poliittisen eliitin välisen etäisyyden kasvu Median ja mielipidemittausten korostunut rooli Poliittisten toimijoiden henkilökohtaisten ominaisuuksien painottuminen sisältökysymysten asemasta

14 POLIITTINEN OSALLISTUMINEN MUUTOKSESSA Poliittinen osallistuminen yhä monimuotoisempaa Viestintäteknologian kehitys on avannut uusia vaikuttamisväyliä Kansalaisilla mahdollisuus saada mielipiteensä kuuluviin nopeammin kuin ennen Median kasvanut merkitys Poliittiset asiakysymykset ja teematkin ovat saattaneet vaihtua (ainakin osittain) (esim. globalisaatio, elinkeinoelämän rakenteen muutos, väestön koulutus- ja tulotasojen kasvu, teknologian kehitys ) Ottamatta vahvasti kantaa siihen, mitkä asiat tekevät osallistumisesta poliittista ja mikä poliittisen osallistumisen tarkka määritelmä on, eri osallistumismuotoja voidaan kuitenkin erotella esim. van Deth:in käsitekartan perusteella

15 PERINTEISET OSALLISTUMISEN MUODOT Liitetään usein edustukselliseen demokratiaan Institutionalisoitu toiminta Esim. Äänestäminen vaaleissa, osallistuminen puolueiden toimintaan UUSIA OSALLISTUMISMUOTOJA Ei-institutionalisoitu toiminta Usein kollektiivista ja vaatii sosiaalista mobilisaatiota Kampanjamuotoinen toiminta (esim. kampanjamateriaalin käyttäminen, rahan lahjoittaminen poliittiseen toimintaan) Toiminta joka keskittyy johonkin tiettyyn asiakysymykseen tai teemaan (esim. poliittinen kuluttaminen, mielenosoitukset, kansalaisaloitteet)

16 SUOMALAISTEN POLIITTINEN OSALLISTUMINEN Suomessa eduskuntavaalien kotimaan osallistumisaste on viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana vakiintunut 70 prosentin lähettyville. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kotimaan äänestysprosentti oli 70,1, mikä merkitsi, että yhteensä Suomessa asuvaa Suomen kansalaista jätti äänestämättä (Wass & Borg 2015, 177)

17 ÄÄNESTYSPROSENTIT SUOMEN VAALEISSA Lähde: Raiskila, M. & Wiberg, M (2017), alkup. Tilastokeskus

18 Perinteisen poliittisen osallistumisen rinnalla suomalaiset pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan toimintaan erityisesti vetoomuksin ja nimenkeräyksin, ostopäätöksin, ja osallistumalla järjestöjen toimintaan. Seuraavaksi suosituimpia vaikuttamistapoja tiedustelluista kymmenestä ovat yhteydenotot päätöksentekijöihin. Noin joka viides suomalaisaikuinen voisi myös harkita osallistumista laittomiin vaikuttamiskeinoihin. Valmius kansalaistottelemattomuuteen on yleisintä. Vuoden 2015 kansallisen vaalitutkimuksen vastaajista kolme prosenttia oli harjoittanut kansalaistottelemattomuutta viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana ja 19 prosenttia sanoi mahdollisesti tarttuvansa tähän vaikuttamistapaan. Väkivaltaiseen poliittiseen vaikuttamiseen suomalaisilla on nollatoleranssi. Lähde: FSD3067 Eduskuntavaalitutkimus 2015.

19 Lähde: Eduskuntavaalitutkimus

20 MINKÄLAISIA POLIITTISIA OSALLISTUJIA SUOMALAISET OVAT KANSAINVÄLISESSÄ VERTAILUSSA? Nykyään Suomi sijoittuu länsimaisten demokratioiden kärkipäähän, esimerkiksi vaalijärjestelmä, kansalaisten perusoikeudet ja hallinnon toiminta ovat Suomessa huippuluokkaa. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomi kuitenkin pärjää melko heikosti poliittisen osallistumiskulttuurin saralla. Demokratiaindikaattoreiden mukaan osallistuminen on Suomessa heikentynyt jo pitkään ja jakautunut sosiaalisten ryhmien mukaan (Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014)

21 Tanska Ruotsi Belgia Norja Saksa Suomi Espanja Hollanti Itävalta Irlanti Unkari Englanti Portugali Viro Puola Ranska Slovenia Sveitsi Tsekki Liettua Itseraportoitu äänestäminen eri Euroopan maissa, % (ESS 2014) Huom! Ero itseraportoidun 92,6 osallistumisen ja 91,7 rekisteritietojen välillä 90,4 Esim. Suomessa todellinen 87,7 äänestysprosentti ,5 Eduskuntavaaleissa oli 82,9 70,5% (erotus -12,4 80,8 prosenttiyksikköä) 79,3 Yliraportointia kaikissa 77,2 maissa 76,2 Joissakin maissa 73,5 äänestyspakko 58,9 57,5 67,7 67,4 69,7 69,5 68,9 71,5 71, %, äänesti

22 Osallistunut puoluetoimintaan viimeksi kuluneen 12kk aikana, % (ESS 2014) Espanja Norja Ruotsi Itävalta Sveitsi Portugali Irlanti Ranska Suomi Liettua Tanska 4,9 4,8 4,8 4,7 4,5 4,4 5,8 6,3 6,1 7,0 8,4 Puolueiden jäsenmäärät laskeneet lähes kaikissa Euroopan maissa Puolueorganisaatiot murroksessa, puolueet sosiaalisten muutosten uhreja Eliittipuolue Massapuolue Yleispuolue Kartellipuolue Vuosien välillä suuriakin muutoksia (esim. Itävallassa ero noin -11 prosenttiyksikköä Belgia 4,4 Saksa 4,4 Hollanti 4,2 Viro 4,0 Slovenia 3,9 Englanti 2,9 Puola 2,3 Tsekki 2,1 Unkari 0,8 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 8,0 9,0 % osallistui

23 Osallistunut lailliseen mielenosoitukseen kuluneen 12kk aikana, % (ESS 2014) Espanja Ranska Irlanti Ruotsi Saksa Norja Belgia Portugali Itävalta Tanska Sveitsi Englanti 6,1 5,9 5,5 5,4 7,2 7,1 9,3 9,2 11,0 13,0 14,2 23,2 Protestiosallistuminen normalisoitunut Poliittiset eliitit myös hyväksyneet osana kansalaisten demokraattisia oikeuksia Voisi olettaa että tietyillä mailla on enemmän kokemusta esim. mielenosoituksista (esim. Itä- Eurooppa 1980-luvun lopulla), ESS-tilastojen mukaan näin ei välttämättä ole Tsekki Slovenia Unkari Viro Hollanti Puola 4,1 3,8 3,4 3,2 3,1 2,8 Suomi Liettua 2,1 2,1 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 %, Osallistunut

24 Boikotoinut tiettyjä tuotteita viimeisen 12kk aikana, % (ESS2014) Ruotsi Suomi Ranska Saksa Sveitsi Tanska Norja Itävalta Englanti Espanja Hollanti Belgia Irlanti Tsekki 8,9 17,3 15,6 15,1 13,5 28,5 27,6 25,8 24,3 24,0 35,0 36,5 36,3 47,5 Melko individualistinen tapa osallistua vaikka perustuukin usein poliittisiin arvoihin ja asenteisiin Kohdistuu usein enemmän kansainvälisiin yrityksiin ja organisaatioihin kuin kansallisiin poliittisiin instituutioihin Kansalaiset melko tietoisia poliittisen kulutuksen poliittisesta tehokkuudesta Poliittiset kuluttajat usein aktiivisia myös perinteisemmillä tavoilla Viro 7,9 Slovenia Portugali Puola 6,8 6,4 6,3 Liettua Unkari 2,8 3,6 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 50,0 % boikotoinut

25 Poliittinen osallistuminen vaihtelee siis jonkin verran eri poliittisten järjestelmien välillä. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että semidemokratiat, ja jopa ei-vapaat maat poikkeavat melko vähän demokratioista, vaikka kansalaisten oikeudet ovat rajattuja (Norris 2002) Kulttuurisia ja historiallisia eroja maiden välillä joidenkin osallistumismuotojen suosiossa (Bengtsson 2007; Diani & della Porta 2006) Esim. mielenosoitukset tavallisempia Espanjassa ja Ranskassa, ja kansanäänestykset tyypillisempiä Sveitsissä. Ohjelmiston laajudessa myös eroja (Bäck 2011) Esim. Sveitsissä, ja Pohjoismaissa osallistutaan useammalla eri tavalla

26 SYRJÄYTTÄVÄTKÖ UUDET POLIITTISEN OSALLISTUMISEN MUODOT EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN? Vaikka edustuksellinen demokratia on kohdannut haasteita, se ei välttämättä tarkoita, että vaihtoehtoiset voimat (esim. autokratia) uhkaavat itse demokratiaa Enemmänkin kyse demokratian, ja uusien osallistumismuotojen laajenemisesta (Deschouwer 1996) Poliittisen osallistumisen trendit vaihtelevat merkittävästi eri maiden välillä (Norris 2002) Esim. Puolueiden jäsenmäärä vähentynyt Länsi-Euroopassa, mutta samalla noussut uudemmissa demokratioissa kuten Slovakiassa ja Unkarissa Vuorovaikutteisia julkisuustiloja hyödyntävät foorumit ja blogit mahdollistavat yksilöllisten tärkeiden asioiden esiintuonnin (poliittisen toimijuuden kehitys, vaihtoehtoiset poliittiset agendat Huom! Viitteitä myös siitä, että vaikka osallistumisen keinovalikoima on monipuolistunut ja laajentunut, niin samat (jo ennestään aktiiviset) kansalaiset ovat aktiivisia myös näiden keinojen kautta.

27 Keskeistä poliittisen osallistumisen muotoja tutkittaessa onkin se, missä määrin uudet poliittisen osallistumisen muodot toimivat perinteisen poliittisen osallistumisen vastavoimana, ja missä määrin sen rinnalla (Kestilä-Kekkonen 2014). Uudet osallistumismuodot voivat lisätä aktiivisuutta ja kiinnostusta osallistua myös perinteisin tavoin (esim. äänestäminen) Osallistumisen kasautuminen niille jotka ovat jo ennestään aktiivisia

28 LÄHTEET Barber, Benjamin (1984). Strong democracy. Participatory politics for a new age. Berkeley: University of California Press. Bäck, Maria (2011). Socialt kapital och politiskt deltagaande i Europa. Åbo: Åbo Akademis förlag Deschouwer, Kris (1996). Political parties and Democracy: A Mutual Murder? European Journal of Political Research 29:3 ( ) Diani, Mario & Donatella della Porta (2006). Social Movements. An Introduction. Oxford: Wiley-Blackwell. Esaiasson, Peter & Anders Westholm (toim.) (2006). Deltagandets mekanismer. Det politiska engagemangets orsaker och konsekvenser. Malmö: Liber. Kestilä-Kekkonen, Elina (2014). Puoluedemokratian haasteet Euroopassa: Syrjäyttävätkö uudet poliittisen osallistumisen muodot edustuksellisen demokratian? Teoksessa Forsberg, Tuomas & Tapio Raunio (toim.). Politiikan muutos. Tampere: Vastapaino. Manin, Bernard (1997). The Principles of Representativev Government. Cambridge: Cambridge University Press. Norris, Pippa (2002). Democratic Phoenix. Reinventing Political Activism. Cambridge: Cambridge University Press. Pateman, Carole (1970). Participation and Democratic Theory. Cambridge: Cambridge University Press. Schumpeter, Joseph (1942). Capitalism, Socialism and Democracy. New York: Harper & Row. Valtioneuvoston demokratiaverkosto ja oikeusministeriö (2014). Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen. Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014 Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 14/ Teorell, Jan (2006). Political Participation and Three Theories of Democracy. European Journal of Political Research 45, s Van Deth, Jan (2001). Studying political participation: Towards a theory of everything. ECPR Joint Sessions 2001, Grenoble. Van Deth, Jan (2016). What is Political Participation? Oxford Research Encyclopedia of Politics. Verba, Sidnay & Norman Nie (1972). Participation in America Political Democracy and Social Equality. New York: Harper & Row Publishers. Wass, Hanna & Samim Borg (2015). Yhdenvertaisuus äänestyskopissa: äänestysaktiivisuus vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Teoksessa Grönlund, Kimmo & Hanna Wass (toim.). Poliittisen osallistumisen eriytyminen. Eduskuntavaalitutkimus Helsinki: Oikeusministeriö.