KESKIVIIKKOSARJA 5

Transkriptio

1 KESKIVIIKKOSARJA 5 Musiikkitalo klo Kreeta-Maria Kentala, kapellimestari ja viulu Kaisa Kallinen, viulu Hannu Vasara, viulu Laura Vikman, viulu Heinrich Ignaz Franz von Biber: Talonpojan kirkkomatka 5 min Adagio Die Pauern Kirchfahrt Adagio Aria Allegro Andante Telemann: Alkusoitto-sarja e-molli TWV 55; e3 Ouverture Les Cyclopes Menuet Galimatias en Rondeau Hornpipe 17 min Johann Joseph Fux: Turcaria 20 min Eine musikalische Beschreibung der Belagerung Wiens durch die Türken anno 1683 Turcaria Janitschara Preparation: Il Libertino Contretens Die Schlacht: Posta Turcica Les Combattans Klage: Rondeau Frieden: Rondeau Parade: Marche des Ecurieus VÄLIAIKA 20 min 1

2 Giuseppe Valentini: Konsertto neljälle viululle 17 min a-molli, op. 7/11 Largo Allegro Grave Allegro e solo Presto Adagio Allegro assai Antonio Vivaldi: Konsertto F-duuri RV 574 Allegro Grave Allegro 13 min Väliaika noin Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys Yle radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/areena. Konsertti nähdään Yle Teemalla ja uusintana Yle TV1:ssä

3 MUSIIKKIHUUMORIA JA BAROKKISIA SÄVELMAALAUKSIA luvut olivat järjen aikakautta. Newton keksi painovoiman, van Leeuwenhoek kehitti mikroskoopin, valistusfilosofit raivasivat tietä demokratialle, sanomalehtilaitos syntyi. Mutta ei voimaa ilman vastavoimaa: nuo vuosisadat olivat myös groteskin, mielikuvituksen ja kaikenlaisen irrationaalisen leikin valtakuntaa. Kuriositeettikabinetteihin kerättiin kaukomaiden outouksia, markkinoilla kiersivät ihmeidentekijät ja teatterilavojen hämmästyttävät näyttämökojeet saivat enkeliparvet leijumaan ja laivat seilaamaan aallokoissa. Mieltymys fantasiaan ja oikkuihin heijastui barokin ajan musiikissa kokeilevuuden juonteena. Erikoisia soittimia kehiteltiin, instrumenttien kirjo oli suuri ja jännittävät sointivärit kiinnostivat olihan barokkimusiikin aatepohjassa kyse tunteiden nostattamisesta. Erikoisia sointitehoja ja yllättäviä ratkaisuja löytyy böömiläissyntyisen Heinrich Ignaz Franz Biberin ( ) ohjelmallisista sonaateista, joilla hän hauskuutti väkeä Olmützin ruhtinaspiispan hovissa Kremsierissä (nyk. Kroměříž). Biber siirtyi sittemmin parempiin piireihin hovisäveltäjäksi Salzburgiin, mutta oli itse lähtöisin kansanomaisista oloista. Tämä kuuluu tunnetussa Battaliasonaatissa sekä 6-äänisessä sonaatissa Talonpojan kirkkomatka. Niitä voisi verrata 1600-luvun genremaalauksiin, joissa usein rehevän humoristisesti herätettiin henkiin arkisia näkymiä. Battaliassa Biber ei kaihtanut shokeeraavia efektejä maalaillessaan taistelutannerta ja sotilaiden elämää. Ylevyydestä ei ole tietoakaan. Myös Talonpojan kirkkomatkassa näkökulma on tavallisessa tallaajassa, joka valuu kohti kirkkoa yksitoikkoisesti veisaavassa kulkueessa tässä Biber saa aikaan hienon tilallisen efektin yhä vain jatkuvasta ihmisjonosta. Kirkonmenoja hämmästeltyään talonpoika pääsee verryttelemään jäseniään tanssissa, ja monenlaista ehtii tapahtua ennen kuin palataan jälleen kotiin. Talonpojan kirkkomatkassa on kyse ohjelmamusiikista: omaperäisillä ratkaisuilla pyritään valjastamaan soittimet ulkomusiikillisen todellisuuden kuvailuun. Barokin aikana ajatus taiteesta luonnon jäljittelijänä synnytti värikkään sävelmaalailun kulttuurin, jossa säveltäjät eivät silti suinkaan tyytyneet vain kiltisti peilailemaan ympäröivää todellisuutta. Barokin ajan hovielämä oli spektaakkelia, näyttämötaide moniaistista ilotulitusta ja seuraelämä harkittua teatteria. Spektaakkeleihin kuului todellisuuden ja juhlamenojen hienovarainen sekoittuminen, yllätykset ja kaikenlainen ylenpalttisuus. Barokkispektaakkelin logiikan voi nähdä leimaavan myös Georg Philipp Telemannin ( ) ohjelmallisia sarjoja niiden aiheina olivat esimerkiksi Gulliverin retket ja Don Quijoten seikkailut. Tavattomasta tuotteliaisuudestaan tunnettu Telemann oli notkea kameleontti ja musiikillinen kosmopo- 3

4 liitti, jolta luonnistuivat kepeästi niin saksalainen, italialainen kuin ranskalainenkin tyyli. Orkesteri- eli alkusoittosarjoissaan hän seurasi ranskalaisen musiikin mahtimiehen Jean-Baptiste Lullyn jalanjäljissä. Nyt kuultavassa e-molli-sarjassa edetään ranskalaisen tanssisarjan askelmerkein: korea alkusoitto muuntelee ranskalaisen alkusoiton peruskaavaa, ylväästi keinuvan pääaiheen ja vilkkaan välitaitteen mallia moniportaiseksi, hyperaktiiviiseksi kokonaisuudeksi, jossa maistuu ripaus telemannilaista huumoriakin. Lisää huumoria on luvassa: ranskalaiselle musiikkikulttuurille ominaisesti sarjassa on tanssityylitelmien lisäksi mukana myös ohjelmallisia kappaleita. Antiikin mytologiasta tuttuja yksisilmäisiä kyklooppihirviöitä Telemann luonnehtii hellyttävän kömpelösti möyrivällä musiikilla. Galimatias puolestaan tarkoittaa hölynpölyä. Rondomuotoinen, eli kertosäkeestä ja vaihtuvista taitteista muodostuva kappale säntäilee kieli poskella. Battalia eli taistelumusiikki oli barokissa suosittu musiikkigenre, joka vertautui maalaustaiteen panoraamoihin sotatantereista. Etenkin kirkko- ja oopperamusiikin säveltäjänä kunnostautunut Johann Joseph Fux ( ) ei jättänyt jälkeensä kovinkaan paljon soitinmusiikkia, mutta hänen vuonna 1701 julkaistusta soitinmusiikkikokoelmastaan löytyy partita-tanssisarja nimeltä Turcaria. Se kuvastaa parisenkymmentä vuotta aiemmin, vuonna 1683 Wienin edustalla käytyä hurjaa taistelua, jossa Keski-Euroopan mahtivaltiot karkottivat Wieniä kaksi kuukautta piirittäneet ottomaanit. Wienin taistelu oli historiallinen käännekohta, joka päätti vuosisatoja kestäneen turkkilaisuhan ja sai laajoja alueita Euroopassa hallussaan pitäneen osmanien valtakunnan vetäytymään. Turkkilaisiin liittyvä eksotiikka pysyi muodissa vielä pitkään, kuten vaikkapa monet tunnetut esimerkit Mozartin tuotannosta osoittavat. Myös Fuxin taistelukuvauksessa on viljalti turkkilaista janitsaarimusiikkia. Kuten aikakauden sotamaalaukset, on Turcaria tehokasta propagandaa, joka tyypittelee vastustajat hieman koomisiksi öykkäreiksi ja voittajat pelottoman yleviksi. Partita käynnistyy karikatyyrimäisellä turkkilaismusiikilla, jota seuraa huolettomien eurooppalaisten kaksiosainen, kansanomainen tanssi. Seuraavaksi kuvataan taistelun melskettä niin ottomaanien kuin Wienin puolustajien näkökulmasta (Posta Turcica Les Combattans) sekä surraan sulokkaasti kaatuneita (Klage). Lopuksi ylistetään rauhaa ja marssitaan vaikuttavassa voitonparaatissa. 4

5 KONSERTTOJA EUROOPAN PARHAALLE ORKESTERILLE Italia oli barokin ajan Euroopan musiikkimahti, jonka soitinmusiikille leimallista oli abstraktius, puhdas soittimellinen keksintä. Toki ohjelmamusiikkiakin tehtiin, kuuluisimpana esimerkkinä Vivaldin Vuodenaikaviulukonsertot tarkkoine kuvailevine sisältöineen. Italian musiikillisia lippulaivoja olivat akrobaattinen, katumusiikissa koulittu viulu sekä vapaan soitinmusiikin tanner, konsertto luvulla Roomassa ja Bolognassa alkoi syntyä suuria jousikokoonpanoja, ja soitinsonaateista kehkeytyi varhaiselle orkesterille sopivia kappaleita, konserttoja, joissa kontrapunktisen moniäänisyyden korvasi keskusteleva vuoropuhelu. Sanana konsertto viittaakin juuri erilaisten osasten dialogiin, vuorotteluun ja rinnastuksiin. Konsertoista tuli muotia, kun Eurooppaan alkoi 1700-luvun alussa levitä Arcangelo Corellin vakiinnuttama concerto grosso, jossa kolmen hengen sooloryhmä ja orkesteri kietoutuivat yhteen. Roomassa vaikuttanut Giuseppe Valentini ( ) oli Corellin seuraaja San Luigi dei Francesi -kirkon musiikkijohtajan pestissä, jossa työskenteli yli 30 vuotta. Nyt kuultava Valentinin neljän viulun konsertto on tarkalleen ottaen konsertto kuudelle soittajalle neljän obligatoviulun kera. Viulujen kesken sekä viulujen ja muiden soitinten välillä syntyy yhä uudenlaisia kytkentöjä, ja säestävämmät soittimet pääsevät myös valokeilaan. Taustalla häälyy concerto grossojen ja sonaattien perinteinen jako kirkko- ja kamarikonserttoihin, joista jälkimmäinen on pitkälle tyylitelty tanssisarja. Valentinin teos etenee Corellin kuusiosaisten kamarikonserttojen (concerti da camera) tienviittojen mukaan, mutta musiikki on Corelliin verrattuna selvästi oikukkaampaa ja rohkeasti polveilevaa. Italialaisen musiikin buumi Euroopassa sai lisäkierroksia, kun esiin nousi Antonio Vivaldi ja hänen uudenlainen konserttokonseptinsa: Vivaldin menestysreseptissä oli kolme osaa ja koukuttava jännite solistin villien kiehkuroiden sekä teema-ainesta muuntelevan orkesterin välillä. On musiikinhistoriallinen klisee mollata Vivaldia itseään toistavaksi konserttotehtailijaksi tosiasiassa Vivaldi oli hengästyttävän kekseliäs säveltäjä, joka oli löytänyt toimivan formaatin säveltämiselleen. Tunnetuin hän on sooloviulukonsertoistaan, mutta konserttomalli taipui hänen käsissään moneen: hän sävelsi soolokonserttoja myös uusille soitintulokkaille kuten fagotille ja sellolle, muovaili yhtenäistä jousistoa orkesterikonsertoissaan sekä jatkoi concerto grosson perinnettä sommittelemalla kiehtovia sointiväriyhdistelmiä usean solistin joukkokonsertoissaan. Tällaisiksi voidaan laskea myös Dresdenin hoviorkesterille räätälöidyt konsertot, joissa soivat jousten rinnalla oboet sekä käyrätorvet nämä olivat Vivaldille soittimina ilmeisesti uusia tuttavuuksia. 5

6 Suurenmoista taidetta ja mahtipontisia juhlia rakastava vaaliruhtinas Friedrich August eli August II Väkevä oli tehnyt Dresdenin hovista Euroopan vetovoimaisimpia kulttuurikeskuksia. Hän loihti kaupungin yhä nähtävillä olevan barokkisen siluetin, pystytti merkittävät taidekokoelmat sekä järjesti ylellisiä spektaakkeleita naamiaisista metsästysjuhliin. Hoviorkesteristaan hän halusi Euroopan parhaan ja onnistui. August haali ympärilleen aikansa parhaat säveltäjä-muusikot, ja tuloksena oli all star -kokoonpano, jossa yhdistyivät ranskalaiset ja italialaiset musiikki-ihanteet luvun alussa orkesterissa oli yli 40 soittajaa, mm. huilussa Quantz ja kontrabassossa Zelenka, jotka nykyään muistetaan merkittävinä säveltäjinä. Orkesterin ylpeytenä olivat upeat käyrätorvet, joiden soinnin Johann Adalbert Fischer ja Johann Adam Franz Samm hioivat huippuunsa. Orkesterin kantaviin voimiin kuului myös Johann Georg Pisendel, yksi aikansa tunnetuimmista viuluvirtuooseista. Hän oli tavannut Weimarissa tuolloin sikäläisessä hovissa työskennelleen J.S. Bachin sekä esiintynyt innokkaasti Leipzigin Collegium musicum -yhdistyksen konserteissa, joita silloin luotsasi Telemann. Kun Pisendel vuonna 1716 kävi Venetsiassa, häneen iski silmänsä Antonio Vivaldi. Vivaldi ei koskaan käynyt Dresdenissä, mutta Euroopan parhaana pidetty orkesteri oli hänelle toki tuttu. Sen taidokkuus ja sointi mielessään hän oli jo säveltänyt musiikkia, ja Pisendelin viulismi inspiroi häntä entisestään. Pisendel alkoi opiskella Vivaldin johdolla, ja vuosien kuluessa hän keräsi Dresdenin orkesterille hienon kokoelman tämän musiikkia. On ilmiselvää, että tukullinen Vivaldin konserttoja on ajateltu juuri dresdeniläisille loistokkaine käyrätorvineen ja oboeineen, vaikka vain yhteen näistä on varsinaisesti kirjoitettu omistus per l'orchestra di Dresda. Konserttoa RV 574 hallitsevat käyrätorvet, joiden reippaat fanfaarit vievät saksilaisiin ulkoilmatunnelmiin ja August Väkevän rakastamiin metsästysmaisemiin. Auli Särkiö-Pitkänen KREETA-MARIA KENTALA Viulisti Kreeta-Maria Kentala kuuluu vanhan musiikin tyylinmukaisen esitystradition suomalaisiin pioneereihin ja työskentelee sekä solistina, johtajana, kamarimuusikkona että pedagogina. Hänen ohjelmistonsa ulottuu barokista ja klassismista romantiikan musiikkiin, ja hän soittaa myös kansanmusiikkia. Hän esittelee usein konserteissaan suurten mestarien rinnalla tuntemattomia tai vähän tunnettuja säveltäjiä ja yhdistelee erilaisia tyylilajeja. Kaustislaiseen muusikkosukuun syntynyt Kentala opiskeli viulunsoittoa Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa sekä jatkoi opintojaan Jennifer ja Endre Wolfin luokalla Tukholman musiikkikorkeakoulussa Edsbergissä. Siellä hän tapasi mestarikurssilla Reinhard Geobelin, jonka johdolla jatkoi opiskeluaan Kölnissä. Myöhemmin Kentala opiskeli barokki- 6

7 musiikkia myös Monica Huggettin johdolla. Kentala on toiminut viulistina Radion sinfoniaorkesterissa sekä Goebelin johtamassa, ja 1700-lukujen musiikkiin erikoistuneessa Musica Antiqua Köln -yhtyeessä. Sittemmin hän on toiminut sekä solistina että johtajana eri orkestereissa. Hän on myös monien vakituisten yhtyeiden jäsen; näitä ovat mm. periodisoittimilla esiintyvä Rantatie-kvartetti, barokkia, kansanmusiikkia ja uutta musiikkia yhdistävät folkbarokkiyhtye SAMA ja Jouhevayhtye, The Jones Band sekä Barocco Boreale. Kentala on julkaissut useita levyjä, jotka ovat saaneet lukuisia palkintoja sekä Suomessa että ulkomailla. Hän on saanut kolme Emma-palkintoa, Janne-palkinnon sekä kaksi Yleisradion Vuoden levy -palkintoa, niistä jälkimmäisen 2016 Side by Side -levystä, jolla hän yhdistää Bachin sooloviulupartitoja ja kaustislaista kansanmusiikkia. Kentala on työskennellyt aktiivisesti opettajana. Tällä hetkellä hän opettaa barokkiin erikoistuvia muusikoita Pietarsaaren ammattikorkeakoulu Noviassa. Aiemmin hän on toiminut viulunsoiton lehtorina Länsi-Helsingin Musiikkiopistossa ja barokkiviulun lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Kentala on ollut Kaustisen kamarimusiikkiviikon taiteellinen johtaja ja Kaustisen Pelimanniyhdistyksen puheenjohtaja Hän aloitti työn Oulunsalo Soi -festivaalin taiteellisena johtajana kesän 2018 festivaalin jälkeen. KAISA KALLINEN Kaisa Kallinen on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin viulistina vuodesta 2001 lähtien. Päätyönsä ohella hän on aktiivinen kamarimuusikko. Kallinen oli perustamassa Zagros Ensembleä vuonna 1993 ja on myös Zagros-kvartetin jäsen. Kallinen opiskeli viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa Paavo Pohjolan ja Tel Avivissa Chaim Taubin johdolla ja valmistui 1998 musiikin maisteriksi. Vuosina hän keskittyi barokkiviuluopintoihin Kreeta-Maria Kentalan ja Peter Spisskyn johdolla ammattikorkeakoulu Noviassa Pietarsaaressa. Valmistuttuaan hän on konsertoinut aktiivisesti barokkiviulistina. HANNU VASARA Hannu Vasarasta tuli Radion sinfoniaorkesterin jäsen vuonna 1996 ja myöhemmin toisen viulun äänenjohtaja. Hän on lisäksi Avantin ja Zagrosyhtyeen jäsen sekä Doina Klezmer -yhtyeen viulisti. Vasara on opiskellut mm. Paavo Pohjolan johdolla Sibelius-Akatemiassa ja Chaim Taubin oppilaana Israelissa. Barokkiviuluopinnot Vasara aloitti 2009 Sirkka -Liisa Kaakinen -Pilchin opissa ja jatkoi opintojaan samana syksynä Kreeta- Maria Kentalan oppilaana ammattikorkeakoulu Noviassa, josta teki loppututkinnon Vasara konsertoi nykyään runsaasti erilaisissa vanhan musiikin kokoonpanoissa kuten Suomalaisessa Barokkiorkesterissa ja Helsingin Barokkiorkesterissa. 7

8 LAURA VIKMAN RSO:n toisen viulun äänenjohtaja Laura Vikman esiintyy orkesteriuransa ohella myös kamarimuusikkona, solistina sekä opettajana. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius- Akatemiasta ja opiskellut myös Wienin musiikkikorkeakoulussa ja Kölnin musiikkikorkeakoulussa. Ennen 2013 alkanutta tehtäväänsä RSO:n kakkosviulusektiossa Vikman toimi kymmenen vuotta orkesterin kolmantena konserttimestarina. Vikman on voittanut toisen palkinnon Kuopion viulukilpailussa sekä Leipzigin J. S. Bach -kilpailussa. Firenzessä Vikman ja pianisti Marianna Shirinyan palkittiin niin ikään toisella palkinnolla Vittorio Gui -kamarimusiikkikilpailussa. Tempera-kvartetin primaksena Laura Vikman on soittanut vuodesta 2003 lähtien. Kvartetti on esiintynyt Japanissa sekä ympäri Eurooppaa ja levyttänyt mm. Jean Sibeliuksen koko jousikvartettotuotannon BIS-levyyhtiölle. Vikman on esiintynyt mm. Helsingin, Kuopion ja Mikkelin kaupunginorkesterien, RSO:n, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin, Tukholman filharmonikkojen sekä Belgian kansallisorkesterin solistina. Kamarimuusikkona hän on esiintynyt monilla suomalaisilla ja ulkomaisilla festivaaleilla. Viulunsoiton lehtorina Laura Vikman on toiminut Tampereen ammattikorkeakoulussa vuodesta 2015 lähtien. Sitä ennen hän työskenteli Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tuntiopettajana RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapellimestari on Hannu Lintu, joka aloitti kautensa syksyllä Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils- Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Suurten klassis-romanttisten mestariteosten ohella RSO:n ohjelmisto sisältää runsaasti nykymusiikkia ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella orkesteri kantaesittää neljä Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Mahlerin, Ligetin, Eötvösin, Sibeliuksen, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Lau niksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Bartókin viulukonserttojen levytys Christian Tetzlaffin kanssa Hannu Linnun johdolla palkittiin Gramophonella Sibeliuksen sävelrunoja ja lauluja sisältävä levy sai International Classical Music -palkinnon (ICMA) Lisäksi se oli Gramophone-julkaisun Editor s Choice marraskuussa 2017 ja BBC Music 8

9 Maga zinen kuukauden valinta tammikuussa Orkesterin levytyksiä on palkittu myös mm. BBC Music Magazine -, Académie Charles Cros n ja MIDEM Classical Award -palkinnoilla. Kaudella julkaistavat levyt sisältävät Lutoslawskia, Fagerlundia ja Beethovenia. RSO konsertoi säännöllisesti ympäri maailmaa. Kaudella orkesteri tekee kotimaan kiertueen Hannu Linnun johdolla Pietarsaareen, Kauhajoelle, Forssassaan ja Lahteen. RSO:n konsertit lähetetään suorina lähetyksinä Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä sekä taltiointeina Yle Teemalla ja Yle TV1:ssä. 9