TERVETULOA OSASTOLLE 24

Transkriptio

1 TERVETULOA OSASTOLLE 24 TIETOA TOIMENPITEESEEN TULEVAN LAPSEN HUOLTAJILLE PROJEKTITYÖ Juntunen Piritta, Mikkonen Susanna Opinnäytetyö, Syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu DIAK Pohjoinen, Oulu Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Juntunen Piritta & Mikkonen Susanna. Projektityö: Tervetuloa osastolle 24 Tietoa toimenpiteeseen tulevan lapsen huoltajille. Oulu, syksy s. 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pohjoinen. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lapsipotilaiden huoltajien ohjausta ja asiakkaiden palvelun laatua Oulun yliopistollisen sairaalan silmätautien osastolla 24. Opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa opaslehtinen, joka sisältää ohjeita yleisanestesiassa tehtävään toimenpiteeseen tulevien lasten huoltajille. Opaslehtinen lähetetään ajanvarauskirjeen mukana toimenpiteeseen tulevien lasten huoltajille. Näin huoltajat saavat ohjausta jo ennen toimenpiteeseen tuloa. Opaslehtinen tulee Oulun yliopistollisen sairaalan vuodeosaston 24 käyttöön ja se on laadittu yhteistyössä osaston henkilökunnan kanssa. Osaston henkilökunnalla on jatkossa oikeudet opaslehtisen kopiointiin ja sisällön päivittämiseen. Jatkossa opaslehtisen hyödyllisyyttä voisi kartoittaa keräämällä huoltajilta palautetta opaslehtisestä ja sen tarpeellisuudesta osana potilasohjausta. Asiasanat: projekti, lapsi, huoltaja, ohjaus, opas, toimenpide

3 ABSTRACT Juntunen Piritta & Mikkonen Susanna. A project work: Welcome to ward 24 Information for caregivers whose child is coming into an operation. Oulu, autumn pages, 4 appendices. Language: Finnish. Diaconia University of Applied Sciences, North. Programme in health care and education, nurse (Polytechnic). The aim of this thesis was to enhance caregivers guidance and quality of service in the eye disease ward 24 Oulu University Hospital, Finland. The purpose of this thesis was to produce a guide leaflet which includes advice for caregivers whose children are coming into an operation which is performed under general anaesthesia. The guide leaflet is sent with an appointment letter to the caregivers whose child is coming into the operation. This way the caregivers will have guidance before the operation. The guide leaflet was developed for Oulu university hospital ward 24 and it was developed together with the personnel of the ward. In future, the ward s personnel have the right to use the guide leaflet as well as copy and update its content. In future, the usefulness of and the need for the guide leaflet as part of patient guidance could be assessed by collecting feedback from caregivers. Keywords: project, child, caregiver, guidance, guidebook, operation

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 2 TOIMENPITEESEEN TULEVAN LAPSIPOTILAAN JA HÄNEN HUOLTAJIENSA OHJAUS Lapsipotilaan huoltajien ohjaus Lapsen toimenpiteeseen liittyvä ohjaus 9 3 TERVETULOA OSASTOLLE 24 OPASLEHTISPROJEKTIN TOTEUTUS Projektin tehtävät Opaslehtisen sisällön suunnittelu Opaslehtisen ulkoasun suunnittelu 15 4 OPASLEHTISEN JA PROJEKTIN ARVIOINTI Opaslehtisen arviointi Projektityöskentelyn arviointi 17 5 POHDINTA 19 LÄHTEET 21 Liite 1. Opinnäytetyön tekijänoikeudet 24 Liite 2. Projektisuunnitelma 25 Liite 3. Opaslehtinen

5 1 JOHDANTO Kirjallisesta potilasohjauksesta on tullut tärkeä osa hyvää hoitoa. Muuttuneiden hoitokäytäntöjen myötä hoitoajat ovat lyhentyneet ja potilaat ovat entistä kiinnostuneempia hoidostaan, jolloin heiltä myös odotetaan entistä parempia itsehoitovalmiuksia. Lyhentyneistä hoitoajoista johtuen aikaa suulliseen ohjaukseen on vähemmän, joten sitä täydennetään kirjallisilla potilasohjeilla. Kirjalliset potilasohjeet eivät kuitenkaan korvaa henkilökohtaisesti annettua suullista ohjausta, mutta toimivat tukena ja täydennyksenä suulliselle ohjaukselle.(heikkinen, Tiainen & Torkkola 2002, 7-8.) Tavoitteenamme oli tuottaa opaslehtinen Oulun Yliopistollisen sairaalan osastolle 24 yhteistyössä osaston henkilökunnan kanssa tehostamaan huoltajille annettavaa ohjausta ja parantamaan palvelun laatua. Opaslehtinen sisältää käytännön ohjeita yleisanestesiassa tehtävään toimenpiteeseen tulevien lasten huoltajille. Huoltajat saavat opaslehtisen ajanvarauskirjeen mukana kotiinsa. Ennen toimenpidettä annettu potilasohjaus sisältää useimmiten hyvin tietoa tulevaan toimenpiteeseen liittyen, mutta käytännön asioista kertominen jää yleensä vähemmälle. Kiinnostuimme käytännön ohjeita sisältävän opaslehtisen tekemisestä, sillä niihin liittyvää kirjallista potilasohjetta osastolla ei vielä ollut. Opinnäytetyössämme käsittelemme potilasohjausta lapsipotilaiden ja heidän huoltajiensa näkökulmasta, sekä yleisanestesiaan liittyvää ohjausta ennen ja jälkeen toimenpiteen.

6 6 2 TOIMENPITEESEEN TULEVAN LAPSIPOTILAAN JA HÄNEN HUOLTAJIENSA OHJAUS Potilasohjaus on hoitohenkilökunnan ja potilaan välistä aktiivista toimintaa, jonka tavoitteena on tuen ja tiedon avulla auttaa potilasta selviytymään itsenäisesti (Soohbany 1999). Ohjaus on hoitotyön auttamismenetelmä, jonka on oltava yhtä hyvin suunniteltu kuin muidenkin auttamismenetelmien. Sen avulla potilas saadaan sitoutumaan ja osallistumaan hoitoonsa.(palmu & Suominen 1999, 120.) Ohjauksen toteutuksessa on tärkeää, että hoitajalla on riittävästi tietoa ohjattavista asioista sekä ohjausmenetelmistä ja tyyleistä. Ohjauksen toteutukseen tulisi olla myös käytettävissä asianmukaiset tilat. Asiakaslähtöisen ohjauksen lähtökohtana tulisi olla potilaan elämäntilanne, aikaisemmat tiedot ja kokemukset. Ohjausprosessi suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä hoitohenkilökunnan ja potilaan kanssa ja sen tarkoitus on edistää potilaan tietoisuutta omasta toiminnastaan.(kyngäs, Kääriäinen & Lahdenperä 2005, ) Asiakaslähtöisyys on myös laadunhallinnan painopiste ja siihen pyritään tiedolla ja ohjaamisella (Kuokkanen, Leino & Roine 2006, 25). Potilasohjauksessa potilaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä, kun saavat riittävästi tietoa sairaudestaan ja sen hoidosta. Ohjaus toteutetaan useimmiten suullisesti, koska vuorovaikutus on ohjauksen kulmakivi.(kyngäs & Kääriäinen 2005, ) Hyvät vuorovaikutustaidot ovat edellytys onnistuneelle ohjaukselle teoriatiedon lisäksi (Hankonen, Kaarlela, Palosaari, Pinola, Säkkinen, Tolonen & Virola, 2006, 30). Potilaat ja omaiset kokevat vuorovaikutuksen myös omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä tärkeänä. Hoitohenkilökunnan tulisi kiinnittää enemmän huomiota omaisten vointiin ja tukemiseen, sillä hoitohenkilökunnan ja omaisten väliset keskustelut koskevat usein pelkästään potilaan vointia.(hopia, Mattila, Paavilainen, Rantanen & Åstedt-Kurki 2004, 24.) Tuen saaminen hoitohenkilökunnalta kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa mahdollistaa hyvin potilaiden kysymysten esittämisen ja väärinkäsitysten oikaisemisen (Kyngäs ym. 2005, ). Potilaat tarvitsevat kuitenkin väärinkäsitysten välttämiseksi suullisen ohjauksen lisäksi kirjallista ohjausta. Kirjallinen ohjausmateriaali tukee suullisesti annettua ohjausta, sillä siitä voi myöhemmin

7 7 palauttaa mieleensä ohjauksessa läpi käytyjä asioita.(kääriäinen, Kyngäs, Ukkola & Torppa 2005, ) Potilaan ohjauksessa käytetään paljon kirjallista potilasohjausmateriaalia (Ahonen, Elomaa, Johansson, Lehtikunnas, Leino-Kilpi, Moisander, Pulkkinen, Salanterä, Salmela & Virtanen 2005, 218). Sairaalahoitojaksojen lyhentyminen lisää potilaalle suunnatun informaation ja opetuksen tarvetta, sillä hoitoaikojen lyhentyessä potilaat ottavat vastuuta omasta hoidostaan, niin sairaalaan tullessa kuin sieltä kotiutuessaan (Ahonen ym. 2005, , Suhonen, Välimäki & Österberg 2004, 25). Kirjallisen ohjausmateriaalin kehittäminen onkin sen myötä tullut tärkeäksi ja ajankohtaiseksi (Ahonen ym. 2005, 218). Tutkimuksen mukaan potilaat kokevat ennen toimenpidettä saadun ohjauksen riittämättömäksi, sen sijaan sairaalassa saatu ohjaus koettiin melko riittäväksi. Lisää ohjausta potilaat toivoivat sairauden syistä, hoitovaihtoehdoista ja sairauden ennusteesta.(kääriäinen ym. 2005, 13.) 2.1 Lapsipotilaan huoltajien ohjaus Lapsen ja hänen huoltajiensa ohjauksessa on tärkeää selvittää aiottu toimenpide ja se mitä siinä tapahtuu, miten ja miksi. Ohjauksessa tulee käyttää sanastoa, jonka lapsi ymmärtää ja lapsen tulee saada tutustua etukäteen käytettäviin hoitovälineisiin.(hiironen 2006.) Huoltajia rohkaistaan kertomaan lapselle tulevasta toimenpiteestä jo kotona. Mitä vanhempi lapsi on, sitä aiemmin hänelle voidaan kertoa toimenpiteeseen liittyvistä asioista. Kouluikäisille lapsille toimenpiteestä olisi hyvä kertoa jo heti kun se on tiedossa. Leikki-ikäiselle toimenpiteestä tulisi kertoa vasta muutamaa päivää ennen sairaalaan menoa ja sitä pienemmille vasta toimenpidettä edeltävänä päivänä.(viitamäki 1996, 58.) Huoltajien läsnäolo vähentää lapsen kokemaa stressiä ennen toimenpidettä, mikäli huoltaja kykenee tukemaan lasta. Huoltajien tulee saada tukea lapsen rauhoittamiseen, joka vähentää lapsen pelkoja toimenpiteestä.(hiironen 2006.) Asiallinen ja riittävä ohjaus ja neuvonta vähentävät pelkoja ja lisäävät turvallisuuden tunnetta. Erityisesti päiväkirurgisesti tapahtuvat toimenpiteet saattavat heikentää tiedon

8 8 vastaanottokykyä niiden lyhytkestoisuuden vuoksi. Tästä johtuen ohjauksen painopistealueiden laajentaminen kotihoito-ohjeista koko hoitoprosessin ajalle voisi parantaa ohjaustuloksia.(palmu ym. 1999, 126.) Tiedon lisäksi huoltajat odottavat hoitohenkilökunnalta myös emotionaalista tukea sekä apua konkreettisten asioiden hoitamisessa (Hopia ym. 2004, 25). Huoltajien saama emotionaalinen tuki on tärkeä osa ohjausta ja sen avulla vähennetään omaisten kokemaa ahdistusta (Rintala 2007, 76). Omaiset kokevat usein epävarmuutta, pelkoa, stressiä, masennusta ja ahdistusta perheenjäsenen sairastumisen muuttaessa perheen arkea (Hopia ym. 2004, 25). Tutkimuksen mukaan huoltajien emotionaalinen tukeminen toteutuu hyvin, mutta hoitajat voisivat ottaa aktiivisemmin yhteyttä lapsen huoltajiin. Aloitteen tekeminen jää usein huoltajien vastuulle, vaikka he kaipaisivat hoitajan tekemää aloitetta ollessaan ahdistuneita ja peloissaan lapsensa sairauden vuoksi. Huoltajien jaksamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä huoltajien panos lapsensa sairaalahoidossa on korvaamaton.(lampinen, Tarkka & Åstedt-Kurki 2000, ) Tutkimuksen mukaan sekä potilaat, että hoitajat kokivat hoidon laadun parhaimmaksi tunne-elämän huomioimisen osa-alueella (Kinnunen, Kvist & Vehviläinen-Julkunen 2006, 111). Emotionaalinen tuki muodostuu tuesta, keskustelusta, lohdutuksesta ja avun tarpeen tunnistamisesta, joihin liittyvät kuuntelun, arvostetuksi tulemisen ja huolenpidon kokemukset (Häggman-Laitila, Pietilä, Vehviläinen-Julkunen & Välimäki 2001, 193). Huoltajat kokevat saavansa tukea hoitohenkilökunnalta silloin, kun vuorovaikutussuhde hoitajan kanssa on hyvä. Hyvässä vuorovaikutussuhteessa huoltajat ja lapsi voivat luottaa hoitohenkilökuntaan ja kokevat hoitohenkilökunnan arvostavan heitä. Luottamuksen muodostumisessa tärkeitä tekijöitä ovat hoitajan asiantuntijuus, persoonallisuus ja ammattitaito. Huoltajat kokevat tärkeänä, että myös lapsi luottaa hoitajaan. Luottamus hoitajaan lisää huoltajien uskoa omiin kykyihinsä hoitaa lasta ja helpottaa lapsen jättämistä sairaalaan.(jokinen 1995, 110, 115.) Hoitohenkilökunnan tulisi kohdata huoltajat aktiivisina ja tasavertaisina yhteistyökumppaneina ja hyödyntää heidän asiantuntijuuttaan omaa lastaan koskevissa asioissa (Lampinen ym. 2000, 201). Hoitajat kokevat, että heillä ei ole riittävästi aikaa huoltajien tapaamiseen ja kiireettömään keskusteluun heidän kanssaan. Kiire ja lyhentyneet hoitoajat tuovat haasteita ohjaukselle, sillä kiireessä vuorovaikutustaitojen

9 9 merkitys korostuu. Lyhyessä ajassa on haasteellisempaa saada luotua luottamuksellinen ohjaussuhde.(lampinen ym. 2000, 201, Hankonen 2006, 30.) Lapsipotilaiden parissa työskentelevät hoitajat pitävät lapsen huoltajien kanssa keskustelemista ja heidän kuuntelemistaan tärkeänä osana työtään. Tutkimuksen mukaan lähes kaikki hoitajat kertoivat antavansa huoltajille positiivista palautetta lapsen hoidosta korostamalla heidän läsnäolonsa tärkeyttä. Kolmasosa hoitajista oli kuitenkin sitä mieltä, että heillä ei ole riittävästi aikaa tukea huoltajia.(lampinen ym. 2000, ) Huoltajien tukeminen olisi tärkeää, sillä lapsi peilaa aikuisten tunnetiloja ja määrittelee niiden mukaan omaa tilannettaan. Kun huoltajat tuntevat olonsa luottavaisiksi, heijastuu se myös lapsen käytökseen.(kortesalmi ym ) 2.2 Lapsen toimenpiteeseen liittyvä ohjaus Päiväkirurgisesti lapselle toteutetussa toimenpiteessä huoltajien vastuu hoidosta kasvaa ja he tarvitsevat siihen ohjausta (Flinkman & Salanterä 2004, 123). Huoltajien mielestä tieto on tärkein tuen muoto ja se on parhaimmillaan selkeäsanaista, yksilöllistä ja perheen arkipäivään sovellettua. Tiedon sisäistämistä helpottavat harjoittelu, kertaus ja erilaiset opaslehtiset. Osastolla järjestetyt ohjaustilanteet ja hoitajien toiminnan seuraaminen olivat huoltajien mielestä tärkeitä.(jokinen 1995, 115.) Puutteellisiksi huoltajat kokevat erityisesti kotihoito-ohjeet, sekä kivun- ja pahoinvoinnin hoidon kotioloissa (Flinkman ym. 2004, 123). Yhteistyö hoitoyksikön ja huoltajien välillä ennen ja jälkeen toimenpiteen on tärkeää, jotta hoitoprosessi koetaan turvalliseksi. Ohjaus ja perheen tukeminen vähentävät toimenpiteeseen liittyviä pelkoja huomattavasti.(flinkman ym. 2004, 123.) Ennen toimenpidettä annettu tieto anestesiasta, leikkauksesta ja jatkohoidosta rauhoittaa potilasta ja poistaa niihin liittyviä pelkoja (Ali-Melkkilä & Karinen 2006, 286). Hoito ennen ja jälkeen toimenpiteen jäävät suurelta osin lapsen ja huoltajien itse huolehdittaviksi. Lapsen huolellinen valmistaminen toimenpiteeseen helpottuu kun huoltajilla on kotona kirjallista ohjausmateriaalia, jonka avulla he voivat käydä läpi toimenpidepäivän tapahtumia yhdessä lapsen kanssa. Huoltajien ohjaus tulisikin

10 10 toteuttaa niin, että he selviytyvät kotona tapahtuvista toimenpidevalmisteluista ja toimenpiteen jälkeisestä kotihoidosta itsenäisesti.(viitamäki 1996, 51, 58.) Lapsen kanssa keskusteltaessa on tärkeää luoda avoin ja kiireetön ilmapiiri. Ohjauksessa on huomioitava lapsen yksilöllinen kehitystaso ja sen tulee olla ymmärrettävässä ja havainnollisessa muodossa. Konkreettinen miten ja miksi kysymyksiin pohjautuva toimenpiteeseen valmistaminen ja ohjaus on mukautettava lapsen ikäkautta vastaavaan muotoon. Ohjauksessa voi käyttää apuna kuvakirjoja, videoita, ohjekansioita ja demonstraatiota. Puheen tulee olla ymmärrettävää ja sairaalakielen käyttöä tulee välttää. Toimenpiteestä kertomisen ei tulisi olla liian yksityiskohtaista, koska lapsilla on vilkas mielikuvitus.(kortesalmi, Lipsonen, Piispanen & Vuorela 2007.) Lapsen anestesiaa suunniteltaessa on sairauskertomusten ja lähetetietojen lisäksi tarkistettava huoltajilta lapsen terveydentila, mahdollisiin aikaisempiin anestesioihin liittyneet ongelmat, lääkkeiden sietokyky ja perinnölliset sairaudet (Manner & Taivainen 2006, ). Taustatietojen selvittäminen on tärkeää tehdä perusteellisesti kiireisestä aikataulusta huolimatta toimenpiteen sujuvuuden takaamiseksi (Kortesalmi ym. 2007). Sairaalaan ja toimenpiteeseen joutuminen saattaa aiheuttaa lapselle stressiä, joka ilmenee psyykkisinä oireina, kuten unihäiriöinä, kiukutteluna, syömisvaikeuksina ja käytöksen muutoksina. Lapselle on tärkeää kertoa toimenpiteestä rehellisesti ikä ja kehitystaso huomioiden, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä.(manner & Taivainen 2006, 465.) Lapsen pelot liittyvät useimmiten huoltajista eroon joutumiseen, hylätyksi tulemiseen ja yksin jäämiseen. Huoltajien läsnäolo luo lapselle turvallisuuden tunnetta ja lievittää pelkoja. Myös nukutukseen ja toimenpiteeseen liittyy pelkoja, joista yleisimpiä ovat kipu ja pistäminen. Toimenpiteeseen valmistaminen olisi tärkeää tehdä huolellisesti turvallisuudentunteen lisäämiseksi, sillä tiedonpuute lisää pelkoja.(flinkman & Salanterä 2004, ) Hoitoaikojen lyhentyessä ja päiväkirurgisten toimenpiteiden lisääntyessä jää huoltajille yhä useammin vastuu lapsen valmistamisesta sairaalaan tuloon sekä hänen jälkihoidostaan. Näin ollen huoltajien ohjaukseen sisällytetään tietoa erilaisista

11 11 leikkauksen jälkeisistä ongelmista, niiden tunnistamisesta ja lapsen tai nuoren hoitamisesta kotona toimenpiteen jälkeen. Huoltajien ohjaukseen ja opetukseen liittyy suuria haasteita, sillä päiväkirurgisten lasten huoltajien on selvittävä lapsen kanssa kotona jo muutaman tunnin kuluttua toimenpiteestä.(forsbacka, Leino-Kilpi, Suominen & Tepponen 2002, 149.) Yleisanestesiasta toipuminen tapahtuu yleensä melko nopeasti ja kotiuttamiskriteerit täyttyvät usein jo 1-2 tunnin kuluessa toimenpiteestä. Kotiuttamiskriteereinä ovat, että lapsella ei ole hengitysvaikeuksia, verenvuotoja, kovaa kipua tai pahoinvointia ja lapsen tajunta on palautunut anestesiaa edeltäneeseen tilaan. Kotiutumiseen tarvitaan myös leikkaavan lääkärin ja nukutuslääkärin lupa, sekä jälkihoito-ohjeet.(manner ym. 2006, ) Kotiutus tapahtuu yhteistyössä potilaan kanssa arvioimalla potilaan tilanne kotiutuskriteerien mukaisesti (Viitamäki 1996, 20). Yleisin oire yleisanestesian jälkeen on pahoinvointi, jota esiintyy erityisesti kitarisa-, nielurisa- ja karsastusleikkauksissa. Pieni osa lapsipotilaista joutuu jäämään osastoseurantaan jatkuvan pahoinvoinnin, hengitysvaikeuksien, komplikaatioiden, vuodon, kivun tai liiallisen väsymyksen vuoksi. Lapsen ei tarvitse välttämättä juoda ennen kotiutusta pahoinvoinnin välttämiseksi kotimatkalla.(manner ym. 2006, ) Mikäli lapsi joutuu jäämään toimenpiteen jälkeen seurantaan osastolle 24, on huoltajilla mahdollisuus osastolla yöpymiseen. 3 TERVETULOA OSASTOLLE 24 OPASLEHTISPROJEKTIN TOTEUTUS Saimme idean opinnäytetyöhömme Oulun yliopistollisen sairaalan osaston 24 osastonhoitajalta. Hän kertoi osastolla olevan tarvetta opaslehtiselle, joka sisältää käytännön asioita liittyen osastolle tuloon ja siellä oloon. Päätimme tehdä opaslehtisen projektityönä yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan silmätautien osaston 24 ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikön kanssa.

12 Projektin tehtävät Ensimmäisenä päätehtävänä projektissa oli projektin asettaminen. Selvitimme yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan silmätautien osaston henkilökunnan kanssa millaiselle opaslehtiselle heillä on tarvetta. Asetimme projektille tehtävät ja tavoitteet, sekä laadimme aikataulun niiden toteuttamiseksi. Lisäksi asetimme projektille ohjausryhmän, tukiryhmän sekä opponoijat, jotka antoivat ohjausta ja tukea projektiryhmän jäsenille. Projektin toisena päätehtävänä oli projektisuunnitelman laatiminen, jonka aikana keräsimme tietoa projektin toteuttamiseen liittyen. Lisäksi olimme yhteydessä osastolle ja keskustelimme opaslehtisen sisällöstä osaston hoitajien kanssa. Esittelimme suunnitelmaa ohjaaville opettajille, opponoijille ja tukiryhmälle työn eri vaiheissa saadaksemme palautetta edetäksemme kohti lopullista suunnitelmaa. Kolmantena päätehtävänä projektissa oli tuotteen eli opaslehtisen tekeminen. Keräsimme opaslehtiseen tarvittavaa materiaalia ja kuvitusta. Kuvien luonnostelusta ja piirtämisestä vastasi Hanna Näppä antamiemme ohjeiden pohjalta. Luonnosteluvaiheessa päätettiin opaslehtisen sisältö ja ulkoasu, joka esiteltiin silmätautien osastolla pyytäen siitä palautetta. Viimeistelyvaiheessa opaslehtinen saatettiin lopulliseen muotoonsa tehden mahdolliset muutokset sisältöön ja ulkoasuun. Opaslehtisen valmistuttua työ luovutettiin silmätautien osaston käyttöön. Projektin neljäntenä päätehtävänä oli projektin loppuraportin kirjoittaminen syksyllä Sen jälkeen kokosimme projektisuunnitelman, opaslehtisen ja loppuraportin opinnäytetyöksi. 3.2 Opaslehtisen sisällön suunnittelu Lyhytjälkihoitoisen kirurgian ja päiväkirurgian kehittyminen on lisännyt tarvetta kehittää kirjallisia potilasohjeita. Usein potilaat saavat ajan toimenpiteeseen lähetteen perusteella, jolloin heillä ei ole ennen toimenpidettä mahdollisuutta keskustella muiden

13 13 kuin lähettävän lääkärin kanssa.(heikkinen ym. 2002, 8.) Lähettävä lääkäri antaa potilaalle tietoa toimenpiteestä, mutta käytännön asioihin liittyvä ohjaus jää toimenpideyksikön vastuulle. Toimenpideyksikkö lähettää potilaalle ajanvarauskirjeen ja ohjeita toimenpiteeseen liittyen. Ajanvarauskirjeen mukana on hyvä lähettää tietoa myös käytännön asioista, mikä helpottaa sairaalaan tuloa ja auttaa huoltajia kertomaan lapselle sairaalakäyntiin liittyvistä asioista. Kirjallisia potilasohjeita laadittaessa lähtökohtia on kaksi: laitoksen tarpeet ohjata potilaita oikeanlaiseen toimintaan ja potilaiden tarpeet saada olennaista tietoa. Hyvän potilasohjeen kirjoittaminen alkaa pohtimalla kenelle ohje on suunnattu ja kuka on ohjeen lukija. Hyvä ohje puhuttelee lukijaansa. Erityisen tärkeää lukijan puhuttelu on silloin kun ohje sisältää käytännön ohjeita toimenpiteeseen valmistautumista varten. Ohjeen lukijan on ymmärrettävä heti ensi vilkaisulla, että ohje on tarkoitettu hänelle. Ohje voi alkaa esimerkiksi toivottamalla potilas tervetulleeksi ja otsikon on kuvattava ohjeen sisältöä. Otsikon lisäksi heti ensimmäisestä virkkeestä tulee ilmetä, mistä ohjeessa on kysymys.(heikkinen ym. 2002, ) Ennen toimenpidettä annettu tieto auttaa potilasta ennakoimaan tulevia tilanteita ja orientoitumaan niihin. Kotiin lähetettävien ohjeiden etuna on se, että potilas saa tutustua ohjeisiin rauhassa etukäteen ja miettiä kysymyksiä itselleen tärkeistä asioista. Ennen toimenpidettä annettavissa ohjeissa asiat ilmaistaan lyhyen ytimekkäästi ja täsmällisesti, jotta tärkeät asiat saadaan hyvin esiin. Tällainen luettelomainen ohje toimii myös potilaan muistilistana, josta on helppo tarkistaa onko valmistautuminen ollut ohjeiden mukaista.(heikkinen ym. 2002, 25.) Hoitoprosessin ollessa lyhyt on kiinnitettävä huomiota ohjauksen tehostamiseen (Palmu ym. 1999, 126). Tutkimustulosten mukaan kirurgiselle potilaalle annettavan tiedon tulee olla yksilöllistä, joten potilaan tiedon tarpeen arviointi on tärkeää. Tiedolta vaaditaan selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Ohjaukselle on tärkeää oikea ajoitus ja se on suunniteltava potilaan tarpeiden mukaan. Merkittäviä tekijöitä turvallisuuden tunteen kannalta ovat lääkärin tai hoitajien antama ohjaus erilaisista hoitotoimenpiteistä kuten lääkityksestä, leikkausta edeltävistä valmisteluista ja esilääkityksestä. Tärkeää on myös kertoa odotuspaikoista, potilaan siirroista paikasta toiseen ja toimenpiteen jälkeisistä toiminnoista.(leino-kilpi, Iire, Suominen, Vuorenheimo & Välimäki 1993, 23.)

14 14 Ennen toimenpidettä annettuun ohjaukseen vaikuttavat potilaan jännitys ja pelot. Jonkintasoinen jännitys on oppimisen kannalta hyödyksi, mutta liiallinen pelko ja jännitys vaikuttavat negatiivisesti ohjauksen vastaanottamiseen. Toisin sanoen ennen toimenpidettä annettu ohjaus menee hukkaan jos potilas on hyvin jännittynyt ja pelokas, sillä hän ei kykene vastaanottamaan tietoa.(leino-kilpi ym. 1993, ) Päiväkirurgisten toimenpiteiden yleistyessä tarvitaan tietoa lapsen hoitotyöhön liittyvistä asioista ja peloista. Näin voidaan paremmin ymmärtää lasta potilaana ja auttaa häntä selviytymään pelottavista hoitotilanteista. Leikki-ikäisen lapsen mielikuvitusmaailma on hyvin rikas ja voi aiheuttaa epärealistisia ja kuviteltuja pelkoja. Lapsen pelot johtuvat osittain tiedonpuutteesta muun muassa nukutukseen ja toimenpiteeseen liittyen. Lapsen pelkoja olisi hyvä selvittää etukäteen, jotta voitaisiin poistaa epärealistisia pelkoja jo ennen toimenpidettä. Toimenpiteeseen liittyviä pelkoja vähentävät lapsen ja perheen tukeminen, ohjaaminen, tiedonsaanti ja huolellinen toimenpiteeseen valmistaminen. Sairaalassa oloon liittyvät myönteiset kokemukset ja huoltajien läsnäolo hoitoprosessin aikana lisäävät lapsen luottamusta.(flinkman ym. 2004, 123, ) Osastolla 24 oli tarvetta opaslehtiselle, joka on suunnattu lapsipotilaiden huoltajille. Opaslehtinen sisältää käytännön asioita osastolle tuloon ja siellä oloon liittyen. Teimme suunnitteluvaiheessa rungon siitä, mitä asioita opaslehtinen meidän mielestämme voisi sisältää. Veimme suunnitelman osaston henkilökunnan nähtäväksi. He saivat poistaa tai lisätä siihen asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän pohjalta suunnittelimme opaslehtisen lopullisen sisällön yhteistyössä osaston 24 henkilökunnan kanssa. Opaslehtiseen päädyttiin laittamaan tietoa seuraavista aiheista: auton pysäköinti, sairaalaan mukaan tarvittavat tavarat, ravinnotta olo, osastolle ilmoittautuminen, hoitajan ja lääkärin tapaaminen, esilääkitys, kotiutus ja osaston yhteystiedot. Valitsimme käytännönläheiset aiheet miettimällä asioita, joita huoltajien on hyvä tietää osastolle tullessaan ja mitä he usein kysyvät osastolta puhelimitse ennen toimenpidettä. Toimenpiteeseen tarkoitettujen valmistautumisohjeiden on oltava yksiselitteisiä väärinkäsitysten välttämiseksi. Esimerkiksi yleisesti käytetty ilmaisu ravinnotta on epäselvä, sillä se ei kerro täytyykö potilaan olla sekä syömättä että juomatta. Neuvo syömättä ja juomatta olemisesta tarvitsee tuekseen myös kellon aikoja, sillä esimerkiksi ilmaisu edellisenä iltana on liian epätarkka määrite. Ohjeen ymmärrettävyyttä lisää

15 15 looginen esitysjärjestys ja selkeä kappalejako, jolloin yhdessä kappaleessa kerrotaan yksi asiakokonaisuus ja asioiden esittämisjärjestyksen lähtökohtana on aikajärjestys.(heikkinen ym. 2002, 25 26, ) 3.3 Opaslehtisen ulkoasun suunnittelu Hyvän ohjeen lähtökohta on tekstin ja kuvien asettelu paperille eli taitto, joka palvelee opaslehtisen sisältöä. Hyvä ulkoasu ei tarkoita ensisijaisesti hienoja värikuvia tai kallista paperia, sillä ne eivät korjaa huonoa taittoa. Hyvin suunniteltu ulkoasu houkuttelee lukemaan ja lisää ymmärrettävyyttä.(heikkinen ym. 2002, 53.) Ennen toimenpidettä annettavat potilasohjeet ovat yleensä suunnattu laajalle potilasryhmälle riippumatta toimenpiteestä tai anestesiamuodosta, joten ne jäävät usein melko yleiselle tasolle (Alho & Nylund 2002, 79). Kaikkia asioita ei voidakaan sanoa yhdellä ohjeella, sillä siihen ei millään voida saada mahtumaan kaikenlaisia potilastapauksia. Toimiva ohje ei ole liian täynnä asiaa vaan siinä on myös ilmavuutta, joka lisää sen selkeyttä.(heikkinen ym. 2002, 53, 55.) Asetimme opaslehtisen ulkoasulle ensisijaiseksi vaatimukseksi selkeyden ja helppolukuisuuden. Opaslehtinen on kuvitettu asiaan liittyvillä värikuvilla ja se on kooltaan taitetun A4:n kokoinen, jotta se voidaan lähettää ajanvarauskirjeen mukana huoltajille. Opaslehtisen kirjasintyyliksi valitsimme Papyruksen, kirjasinkooksi 12 ja riviväliksi 1,5. Kirjasintyylinä Papyrus on pehmeämpi kuin yleisimmin käytetyt Times New Roman ja Arial, mutta kuitenkin selkeä ja helppolukuinen. Opaslehtisen kansilehden otsikon suunnittelimme Word Art- ohjelmalla. Otsikossa on käytetty Gungsuh- tyyliä ja se on muotoiltu aaltomaiseksi, sillä halusimme muotoilla otsikon houkuttelevaksi ja mukavannäköiseksi. Kirjasinkokona käytimme kokoa 32 ja väriksi valitsimme opaslehtisen yleisilmeeseen sopivan rauhallisen sävyn. Hyvä kuvitus herättää lukijan mielenkiinnon ja auttaa tekstin ymmärtämisessä. Kuvia voidaan käyttää sekä tukemaan että täydentämään tekstin sisältöä. Huolellisesti valitut tekstiä täydentävät kuvat ja piirrokset lisäävät ohjeen luettavuutta, ymmärrettävyyttä ja kiinnostavuutta.(heikkinen ym. 2002, 40.) Opaslehtisen kuvat ovat yksinkertaisia

16 16 värikuvia, jotka piirrettiin manga-sarjakuvapiirtämiseen suunnitelluilla huopatusseilla erityisesti siihen tarkoitukseen suunnitellulle A4-kokoiselle paperille kukin omalle arkilleen. Näin kuvat oli helppo skannata tietokoneelle ja pienentää sopivaan kokoon. Kuvien on tarkoitus toimia väliotsikoina ja kertoa mistä asiasta kunkin kuvakkeen kohdalla kerrotaan. Kuvat tekevät opaslehtisen mielenkiintoiseksi ja tiedot löytyvät siitä helposti. Saimme Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikön ATK-vastaavalta henkilöltä ohjausta opaslehtisen taittoon Microsoft Wordilla. Kun asettelu on tehty huolellisesti tietokoneelle, on tulostaminen oikeaan muotoon helppoa. Luovutimme opaslehtisen osastolle cd-romille tallennettuna, jotta osaston henkilökunta voi halutessaan lähettää tiedoston sähköisessä muodossa Oulun yliopistollisen sairaalan kopiointikeskukseen tai tulostaa opaslehtisen ja kopioida sitä itse osaston käyttöön. Opaslehtinen tulostetaan tavalliselle valkoiselle kopiointipaperille, jotta sen kopioiminen olisi mahdollisimman mutkatonta. 4 OPASLEHTISEN JA PROJEKTIN ARVIOINTI 4.1 Opaslehtisen arviointi Opaslehtisen lopullinen ulkoasu ja sisältö vastasivat lähes alkuperäistä suunnitelmaamme. Halusimme opaslehtisen ulkoasusta paitsi houkuttelevan, myös sellaisen, josta asiat löytyvät helposti. Siksi päätimmekin käyttää väliotsikoiden sijasta kuvia, jotka auttavat lukijaa löytämään asiat helposti. Kuvat ovat pieniä värikuvia, jotka kertovat tekstin sisällöstä. Halusimme kuvista persoonallisia ja juuri tähän työhön suunniteltuja, emmekä halunneet käyttää muualta kopioituja kuvia. Värikuvia käyttämällä saimme opaslehtiselle pirteän ilmeen, joka houkuttelee lukijaa tarttumaan siihen.

17 17 Laadimme opaslehtisen sisällöstä rungon projektin suunnitteluvaiheessa ja annoimme sen opaslehtisen kuvittajalle. Hän piirsi aihekokonaisuuksiin liittyviä kuvia, joista valitsimme lopullista sisältöä parhaiten vastaavat kuvat. Opaslehtisen sisältöä työstettiin lopulliseen muotoonsa ohjaus- ja tukiryhmän avustuksella ja näin asiasisältöjen järjestys löysi paikkansa. Pyysimme osaston 24 henkilökuntaa arvioimaan työtämme sen eri vaiheissa. He olivat tyytyväisiä opaslehtisen kieliasuun ja kuvitukseen, mutta halusivat jonkin verran muutoksia asiasisältöön, jotka teimme heidän ehdotustensa pohjalta. Opinnäytetyötämme ohjaavat opettajat ehdottivat myös muutoksia kieliasuun ja teimme pieniä korjauksia sen yhtenäistämiseksi. Joillekin hoitotyössä käytettäville ammattisanoille, kuten esimerkiksi laskimokanyyli, oli vaikeaa löytää helposti ymmärrettävää vastinetta, mutta kaiken kaikkiaan opaslehtisen suunnittelu ja toteutus sujuivat ilman suurempia ongelmia. 4.2 Projektityöskentelyn arviointi Aloitimme opinnäytetyömme suunnittelun keväällä Lähtökohtana oli, että halusimme tehdä opinnäytetyönämme projektityön ja saada aikaan jotain, mistä olisi käytännössä hyötyä. Kysyimme osaston 24 osastonhoitajalta olisiko heillä tarvetta tuotteelle, jonka voisimme tehdä opinnäytetyönämme. Hänellä oli tarjota useampikin vaihtoehto, joista valitsimme itseämme eniten kiinnostavan aiheen. Opaslehtisen sisältöä aloimme suunnitella kesällä 2006 ja syksyllä projektisuunnitelman yhteydessä hahmottelimme sille alustavan sisällön yhteistyössä osaston 24 henkilökunnan kanssa. Projektisuunnitelman saimme valmiiksi joulukuussa 2006 ja luvan opinnäytetyön tekemiseen maaliskuussa Laadimme projektityön aikataulun jo alun perin pitkälle aikavälille, koska tiesimme opiskelun ja töiden vaativan myös paljon aikaa. Aikataulu viivästyi kuitenkin loppuraportin ja opaslehtisen valmistumisen osalta, joita aloimme työstää vasta loppukesästä Toisaalta syksyllä meillä oli enemmän aikaa kirjoittaa

18 18 loppuraporttia keskeytyksettä täysipäiväisesti. Projektityön eri vaiheissa saimme ohjausta ja tukea opinnäytetyömme tukiryhmältä, ohjausryhmältä ja opponoijilta. Projektiryhmämme työskentely sujui kitkattomasti. Saimme sovitettua aikataulut melko hyvin yhteen ja olimme asioista useimmiten samaa mieltä. Laatimassamme budjetissa pysyimme hyvin ja laitoimme siitä aiheutuneet kulut puoliksi. Aineistoa keräsimme pääasiassa kirjastoista ja hyödynsimme lisäksi myös internetiä sekä aiemmin tehtyjä projektitöitä. Pyrimme olemaan tarkkoja käytettävän aineiston suhteen ja valikoimaan työhömme luotettavia ja mahdollisimman tuoreita lähteitä.

19 19 5 POHDINTA Halusimme tehdä opinnäytteenämme projektityön, koska emme ole aiemmin olleet mukana projektityössä ja pidimme sitä mielenkiintoisena vaihtoehtona. Lähtökohtana aiheen valinnalle oli myös se, että halusimme saada aikaan jotakin, mistä on hyötyä käytännön hoitotyössä. Löysimme meitä kiinnostavan aiheen omalla aktiivisuudellamme. Tutustuimme aiemmin tehtyihin projektitöihin ja kirjallisuuteen jo alusta alkaen ymmärtääksemme projektityön eri vaiheet. Teoriatietoa aiheesta löytyi paljon, joten saimme siitä tietoa monipuolisesti. Aluksi projektityöskentely tuntui hieman monimutkaiselta, mutta selkeytyi loppua kohti. Projektityön tekeminen pitkällä aikavälillä oli hyvä ratkaisu, koska saimme aluksi kypsytellä aihetta rauhassa. Opaslehtisen tuottaminen paperille oli paljon helpompaa, kun sitä oli mielessään jo pohtinut ja suunnitellut. Valitsimme opaslehtisen teemat yhdessä osaston 24 henkilökunnan kanssa. Teemat ovat käytännönläheisiä, sillä osastolla oli nimenomaan tarvetta käytännön ohjeisiin keskittyvälle opaslehtiselle. Näin hoitajille jää aikaa itse toimenpiteeseen liittyvään ohjaukseen. Opaslehtinen lähetetään kaikille huoltajille, joiden lapsi on tulossa yleisanestesiassa tehtävään toimenpiteeseen. Tehtävät toimenpiteet vaihtelevat, yhteistä on vain yleisanestesia. Opaslehtisen teemojen pohjalta keräsimme tutkimustietoa joita hyödynsimme loppuraportissamme. Käsittelimme aiheita potilasohjauksen näkökulmasta ja käytimme vain tuoretta lähdemateriaalia, sillä potilasohjaus kehittyy koko ajan. Loppuraportin kirjoittaminen oli projektityön haastavin tehtävä, etenkin sisällön suunnittelun osalta. Aluksi tuntui vaikealta päättää miten rajaamme loppuraportissa käsiteltävän teoriatiedon opaslehtisen sisältäessä lähinnä käytännön asioita. Pääteema ja tavoite olivat kuitenkin yleisanestesiassa tehtävään toimenpiteeseen tulevan potilaan ja hänen huoltajiensa ohjaus ja sen kehittäminen, joten kokosimme loppuraportin teoreettisen osuuden niiden pohjalta.

20 20 Kaiken kaikkiaan opinnäytetyöprosessi oli antoisa ja opettavainen kokemus. Projektiryhmämme työskentely oli sujuvaa ja suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Projektityöskentely antoi hyvät valmiudet työelämään ja mahdollisiin tuleviin projekteihin. Saimme hyvin ohjausta niin projektin tukiryhmältä, ohjausryhmältä kuin opponoijiltakin ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Toivomme, että opaslehtisestä on hyötyä osastolle 24 ja että he ottavat sen käyttöönsä osaksi kattavaa potilasohjausta. Jatkossa opaslehtisen hyödyllisyyttä voisi arvioida keräämällä huoltajilta palautetta opaslehtisen toimivuudesta osana potilasohjausta.

21 21 LÄHTEET Ahonen, Pia; Elomaa, Leena; Johansson, Kirsi; Lehtikunnas, Tuija; Leino-Kilpi, Helena; Moisander, Marja-Liisa; Pulkkinen, Marja-Leena; Salanterä, Sanna; Salmela, Marjo & Virtanen, Heli Yliopistosairaalan kirjallisen potilasohjausmateriaalin arviointi. Hoitotiede 17(4), Alho, Seija & Nylund, Arja Päiväkirurgisen potilaan kirurgiset hoito-ohjeet. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro- gradu tutkielma. Ali-Melkkilä, Timo & Karinen, Juha Potilaan valmistelu anestesiaan ja esilääkitys. Teoksessa Alahuhta, Seppo; Lindgren, Leena; Olkkola, Klaus; Rosenberg, Per & Takkunen, Olli (toim.) Anestesiologia ja tehohoito. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Flinkman, Tiina & Salanterä, Sanna Leikki-ikäisen lapsen pelot päiväkirurgisessa toimenpiteessä. Hoitotiede 16(3), 123, Forsbacka, Jaana; Leino-Kilpi, Helena; Suominen, Tarja & Tepponen, Heli Leikki-ikäisten lasten toipuminen päiväkirurgisen toimenpiteen jälkeen vanhempien käsityksiä. Hoitotiede vol 14 (4), 149. Hankonen, Anu; Kaarlela, Elsi; Palosaari, Tiina; Pinola, Kati; Säkkinen, Mika; Tolonen, Anne & Virola, Minna Vuorovaikutus ohjaussuhteessa. Teoksessa: Lipponen, Kaija; Kyngäs, Helvi & Kääriäinen Maria (toim.). Potilasohjauksen haasteet, käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja. Oulu: Oulun Yliopistopaino. Heikkinen, Helena; Tiainen, Sirkka & Torkkola, Sinikka Potilasohjeet ymmärrettäviksi Opas potilasohjeiden tekijöille. Tampere: Tammer Paino Oy. Hiironen, Kaarina Lapsen valmistaminen näytteenottoon ja toimenpiteeseen. Sairaanhoitajan käsikirja. Viitattu i=shk03102&. Tuloste tekijän hallussa.

22 22 Hopia, Hanna; Mattila, Elina; Paavilainen, Eija; Rantanen, Anja & Åstedt-Kurki, Päivi Kirurgisen potilaan omaisen ja henkilökunnan vuorovaikutus sairaalassa. Tutkiva Hoitotyö vol. 2 (4), Häggman-Laitila, Arja; Pietilä, Anna-Maija; Vehviläinen-Julkunen, Katri & Välimäki, Tarja Perhehoitotyö Lapsiperhe-projektissa: Haastattelututkimus lapsiperheiden saamasta varhaisesta tuesta. Hoitotiede vol 13(4), 193. Jokinen, Pirkko Astmaa sairastavien lasten vanhempien kokemukset saamastaan tuesta. Hoitotiede vol. 7 (3), 110, 115. Kinnunen, Juha; Kvist, Tarja & Vehviläinen-Julkunen, Katri Hoidon laatu ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Hoitotiede vol. 18 (3). Kortesalmi, Ritva; Lipsonen, Anita; Piispanen, Maria & Vuorela, Eeva Preoperatiivisten valmistelujen kehittäminen OYS:n lasten ja nuorten klinikassa. Viitattu Tuloste tekijän hallussa. Kuokkanen, Liisa; Leino, Hannu & Roine, Eliisa Laadun kehittäminen sosiaalija terveydenhuollossa. Tutkiva Hoitotyö vol. 4 (4), 25. Kyngäs, Helvi & Kääriäinen, Maria Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä tutkimuksissa vuosina Hoitotiede 17(4) 210 Kyngäs, Helvi; Kääriäinen, Maria & Lahdenperä, Tiina Kirjallisuuskatsaus: Asiakaslähtöinen ohjausprosessi. Tutkiva Hoitotyö vol 3 (3), Kyngäs, Helvi; Kääriäinen, Maria; Ukkola, Liisa & Torppa, Kaarina Potilaiden käsityksiä heidän saamastaan ohjauksesta. Tutkiva hoitotyö vol 3 (1)2005, 13. Lampinen, Marja; Tarkka, Marja-Terttu & Åstedt-Kurki, Päivi Hoitajien antama tuki leikki-ikäisen vanhemmille sairaalassa. Hoitotiede vol 12 (4), , Leino-Kilpi, Helena; Iire, Liisa; Suominen, Tarja; Vuorenheimo, Jaana & Välimäki, Maritta Tietääkö vai eikö tiedä? Katsaus potilasta ja tietoa koskevaan tutkimukseen. STAKES, Raportteja 118. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Manner, Tuula & Taivainen, Tomi Lasten anestesia. Teoksessa Alahuhta, Seppo; Lindgren, Leena; Olkkola, Klaus; Rosenberg, Per & Takkunen, Olli (toim.) Anestesiologia ja tehohoito. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.

23 23 Palmu, Päivä & Suominen, Tarja Nuoren lyhytkirurgisessa hoidossa olevan potilaan ohjaus. Hoitotiede vol. 11 (3), 120, 126. Rintala, Johanna Ohjaus sairaalassa omaisten näkökulmasta. Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Pro-gradu -tutkielma. Soohbany, M.S Counselling as part of the nursing fabric: where is the evidence? A phenomenological study using reflection on actions as a tool for framing the lived counselling experiences of nurses. Nurse Education Today19, Suhonen, Riitta; Välimäki, Maritta & Österberg, Kari Polikliinisen hoidon laatu potilaan näkökulma. Tutkiva Hoitotyö vol. 2 (3), 25 Viitamäki, Rita Päiväkirurginen hoitotyö. Tampere: Tammer- Paino Oy.

24 Liite 1. Opinnäytetyön tekijänoikeudet 24

25 Liite 2. Projektisuunnitelma 25

26 TERVETULOA OSASTOLLE 24 TIETOA TOIMENPITEESEEN TULEVAN LAPSEN HUOLTAJILLE PROJEKTISUUNNITELMA - Juntunen Piritta, Mikkonen Susanna Opinnäytetyön projektisuunnitelma, Syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

27 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 3 2 PROJEKTIMME TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Potilasohjaus Projektin tehtävät Projektin tavoite 6 3 PROJEKTIORGANISAATIO Projektiryhmä Projektin ohjaus- ja tukiryhmä Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 3.3 Opponointi 7 4 TOTEUTUSSUUNNITELMA Tehtävät ja aikataulu Budjetti Tekijän oikeudet Projektin riskit 9 5 OHJAUSSUUNNITELMA Projektiryhmän ja ohjausryhmän kokoukset Projektin dokumentointi, raportointi ja laadunvarmistus 10 LÄHTEET 10 LIITE 1 12

28 1 JOHDANTO Oulun yliopistollisen sairaalan osastolla 24 hoidetaan silmäsairauksia sairastavia potilaita, jotka tulevat osastolle erilaisiin silmätutkimuksiin, -leikkauksiin ja tulehdusten hoitoon. Osastolla hoidetaan myös monenlaisia silmävammoja. Iältään potilaat ovat vauvasta vaariin. Osastolla on tarvetta opaslehtiselle, joka sisältää käytännön asioita liittyen osastolle tuloon ja siellä oloon. Opaslehtisen sisällöstä olemme olleet yhteydessä silmätautien osaston henkilökuntaan, joka on tuonut esille oman näkökulmansa asiaan liittyen. Osasto on 15-paikkainen ja suurin osa potilaista on aikuisia. Lapsipotilaita hoidetaan keskimäärin 1-2 päivänä viikossa. Tavoitteenamme on tuottaa opaslehtinen yleisanestesiassa tehtävään toimenpiteeseen tulevien lasten huoltajille. Lehtinen sisältää keskeisimmän tiedon riittävän kattavasti ja helposti luettavasti. Näin pyrimme vähentämään huoltajien soittamia puheluita osastolle kyseisiin asioihin liittyen heidän saadessaan tarvittavan tiedon kotiin etukäteen. Huoltajien lisäksi opaslehtisestä tulisi olla siis hyötyä myös silmätautien osaston henkilökunnalle. Ulkoasultaan opaslehtinen tulee olemaan kuvitettu asiaan liittyvillä värikuvilla. Opaslehtisen tulee olla kooltaan taitetun A4:n kokoinen, jotta se voidaan lähettää ajanvarauskirjeen mukana huoltajille. Projektisuunnitelma luo pohjan projektityön toteuttamiselle. Projektisuunnitelmassa projektin taustan tarkoituksena on selvittää projektin lähtökohdat ja aloitteentekijät. Taustassa kuvataan tämän hetkistä tilannetta ja ongelmaa jonka selvittämiseen projektilla pyritään. (Karlsson & Marttala 2001, 23.) Perehdyimme projektityöhön ja sen sisältämiin asioihin kirjallisuutta apuna käyttäen, sekä aiemmin julkaistuihin projektityönä tehtyihin opinnäytetöihin tutustumalla. Haluamme saada aikaan jotakin mistä on konkreettista hyötyä käytännön hoitotyössä. Opinnäytetyötä tehdessämme syvennämme tietämystämme projektityöskentelystä, mistä on meille hyötyä myös tulevaisuudessa.

29 4 2 PROJEKTIMME TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 2.1 Potilasohjaus Potilaan ohjauksessa käytetään paljon kirjallista potilasohjausmateriaalia. Hoitoaikojen lyhentyessä potilaat joutuvat ottamaan vastuuta omasta hoidostaan, niin sairaalaan tullessa kuin sieltä kotiutuessaan. Kirjallisen ohjausmateriaalin kehittäminen onkin sen myötä tullut tärkeäksi ja ajankohtaiseksi. Opaslehtisestä tulisi ilmetä kenelle se on tarkoitettu, mikä ohjeen tarkoitus on ja keneen voi ottaa tarvittaessa yhteyttä (Ahonen, Elomaa, Johansson, Lehtikunnas, Leino-Kilpi, Moisander, Pulkkinen, Salanterä, Salmela & Virtanen 2005, ). Potilasohjauksessa pääsääntöisesti potilaat ovat tyytyväisiä, kun saavat riittävästi tietoa sairaudestaan ja sen hoidosta. Ohjaus toteutetaan useimmiten suullisesti, koska vuorovaikutus on ohjauksen kulmakivi. Tuen saaminen hoitohenkilökunnalta kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa mahdollistaa hyvin potilaiden kysymysten esittämisen ja väärinkäsitysten oikaisemisen (Kyngäs & Kääriäinen 2005, ) Lapsen ja hänen huoltajiensa ohjauksessa on tärkeää selvittää aiottu toimenpide ja se mitä siinä tapahtuu, miten ja miksi. Ohjauksessa tulee käyttää sanastoa, jonka lapsi ymmärtää ja lapsen tulee saada tutustua etukäteen käytettäviin hoitovälineisiin. Huoltajien läsnäolo vähentää lapsen kokemaa stressiä ennen toimenpidettä, mikäli huoltaja kykenee tukemaan lasta. Huoltajien tulee saada tukea lapsen rauhoittamiseen, joka vähentää lapsen pelkoja toimenpiteestä (Hiironen 2006.) Ennen toimenpidettä annettu potilasohjaus sisältää useimmiten kattavasti tietoa tulevaan toimenpiteeseen liittyen, mutta käytännön asioista kertominen jää usein vähemmälle. Kirjallinen ohjausmateriaali tukee myös suullisesti annettua ohjausta, sillä siitä voi myöhemmin palauttaa mieleensä ohjauksessa läpi käytyjä asioita. Ohjauksen tarpeeseen vaikuttaa potilaan ikä, koulutus, sukupuoli, elinolosuhteet, siviilisääty, sairauden laatu ja sen vaikutus potilaan elämään (Kyngäs & Kääriäinen 2005, 210).

30 5 2.2 Projektin tehtävät Ensimmäisenä tehtävänä projektissa on sen asettaminen. Selvitämme yhteistyössä Oys:n silmätautien osaston henkilökunnan kanssa millaiselle opaslehtiselle heillä on tarvetta. Asetamme projektille tehtävät ja tavoitteet, sekä laadimme aikataulun niiden toteuttamiseksi. Lisäksi projektille asetetaan ohjausryhmä, tukiryhmä sekä opponoijat, jotka antavat ohjausta ja tukea projektiryhmän jäsenille. Toisena tehtävänä on projektisuunnitelman laatiminen, jonka aikana keräämme tietoa projektin toteuttamiseen liittyen. Lisäksi olemme yhteydessä osastolle ja keskustelemme opaslehtisen sisällöstä osaston hoitajien kanssa. Esittelemme suunnitelmaa ohjaaville opettajille, opponoijille ja tukiryhmälle työn eri vaiheissa saadaksemme palautetta edetäksemme kohti lopullista suunnitelmaa. Kolmantena tehtävänä on tuotteen tekeminen. Keräämme opaslehtiseen tarvittavaa materiaalia ja kuvitusta. Kuvien luonnostelusta ja piirtämisestä vastaa Hanna Näppä antamiemme ohjeiden pohjalta. Luonnosteluvaiheessa päätetään opaslehtisen sisältö ja ulkoasu, joka esitellään silmätautien osastolla pyytäen siitä palautetta. Viimeistelyvaiheessa opaslehtinen saatetaan lopulliseen muotoonsa tehden mahdolliset muutokset sisältöön ja ulkoasuun. Opaslehtisessä kerrotaan asioita liittyen esimerkiksi siihen, missä osasto sijaitsee, mihin auton voi parkkeerata osastolle tullessaan, mitä osastolle tulee ottaa mukaan ja millaisia valmisteluja tehdään ennen toimenpidettä, sekä muita tarpeellisia asioita muun muassa ruokailuun ja vanhempien mahdolliseen yöpymiseen liittyen. Opaslehtinen lähetetään huoltajille ajanvarauskirjeen liitteenä ennen osastolle tuloa. Opaslehtisen valmistuttua työ luovutetaan silmätautien osaston käyttöön. Neljäntenä tehtävänä on projektin loppuraportin kirjoittaminen. Loppuraportti on yhteenveto ja arvio siitä, mitä on tehty ja saatu aikaan ja miten projektin tuloksia hyödynnetään jatkossa. Loppuraportissa kuvataan hankkeen eteneminen, käytetyt menetelmät ja tulokset. Loppuraportti tukee projektin arviointia ja auttaa varmistamaan, että hanke on toteutettu sisällöllisesti ja kustannusten käytön osalta toteutussuunnitelman mukaisella tavalla.

31 6 2.3 Projektin tavoite Päiväkirurgisesti lapselle toteutetussa toimenpiteessä huoltajien vastuu hoidosta kasvaa ja he tarvitsevat siihen ohjausta. Puutteellisiksi vanhemmat kokevat erityisesti kotihoitoohjeet, sekä kivun- ja pahoinvoinnin hoidon kotioloissa. Yhteistyö hoitoyksikön ja huoltajien välillä ennen ja jälkeen toimenpiteen on tärkeää, jotta hoitoprosessi koetaan turvalliseksi. Ohjaus ja perheen tukeminen vähentävät toimenpiteeseen liittyviä pelkoja huomattavasti (Flinkman & Salanterä 2004, 123.) Huoltajien saama ohjaus on enimmäkseen lapselle tehtävään toimenpiteeseen liittyvää ja osastolle tuloa koskeva käytännön tieto jää useimmiten vähemmälle. Tavoitteenamme on antaa huoltajille näitä tietoja opaslehtisessä. Näin hoitohenkilökunnalle jää enemmän aikaa toimenpiteeseen ja jälkihoitoon liittyvään ohjaukseen ja huoltajat saavat mahdollisimman kattavaa ohjausta. Tavoitteenamme on myös syventää tietämystämme projektityöskentelystä ja sen eri vaiheista niin teoriassa kuin käytännössäkin. Saamme tuntumaa projektityöskentelyyn ja tiimityöhön, mistä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. 3 PROJEKTIORGANISAATIO 3.1 Projektiryhmä Projektiryhmä koostuu opiskelijoista, jotka vastaavat yhdessä projektin toiminnasta. He huolehtivat projektin etenemisestä ja raportoivat siitä projektin ohjausryhmälle.

32 7 Projektiryhmän jäsenet: Juntunen Piritta, sairaanhoitajaopiskelija (AMK), DIAK Mikkonen Susanna, sairaanhoitajaopiskelija (AMK), DIAK 3.2 Projektin ohjaus- ja tukiryhmä Projektin ohjausryhmä valvoo projektin etenemistä ja sen valmistumista aikataulun mukaisesti. Ohjausryhmän jäsenten tulee kyetä ohjaamaan projektiryhmän työskentelyä oikeaan suuntaan. (Karlsson, Marttala 2002, 82.) Projektin ohjausryhmä: Jämsä Toini, ylihoitaja, OYS Moilanen Tuula, osastonhoitaja, OYS Ansamaa Maiju, lehtori, DIAK Projektin tukiryhmä Lilja Niskala, sairaanhoitaja, OYS osasto 24 Marja Keränen, sairaanhoitaja, OYS osasto 24 Anna-Maija Koivu, sairaanhoitaja, OYS osasto 24 Haapalainen Paula, lehtori, DIAK 3.3 Opponointi Opponoijat perehtyvät työhön ja tuovat esiin sen vahvuuksia ja kehittämismahdollisuuksia. He ovat perehtyneet arviointikriteereihin ja antavat palautteen niiden pohjalta. Opponoijat käyvät keskustelua projektiryhmän kanssa esittäen kysymyksiä selvittääkseen projektiryhmän perehtyneisyyttä asiaan. (Kainulainen, Gothoni & Pesonen 2001, 42.)

33 8 Opponoijat: Kehus Suvi, sairaanhoitajaopiskelija (AMK), DIAK Raatikainen Mervi, sairaanhoitajaopiskelija (AMK), DIAK 4 TOTEUTUSSUUNNITELMA 4.1 Tehtävät ja aikataulu Aiheen valinta Syksy 2006 Projektisuunnitelman laatiminen Marraskuu 2006 Projektisuunnitelman esittäminen Projektisopimus Opaslehtisen sisällön laatiminen Kevät 2007 Opaslehtinen valmis Kesä 2007 Loppuraportin kirjoittaminen Kesä 2007 > Loppuraportti valmis Syksy 2007 Projektityön esittäminen ja luovutus Marraskuu Budjetti Kopio- ja tulostustarvikkeet Muistitikku Puhelin- ja internetkulut Opinnäytetyön sidonta- ja painotyö Kuvitusmateriaalit 40e 25e 40e 50e 35e

34 9 Graafinen tuki Matkakulut Opaslehtisen painatus 50e 4.3 Tekijän oikeudet Tekijänoikeuslain mukaan tuotteen tekijällä on tekijänoikeus teokseen (Tekijänoikeuslaki /404.) Annamme Oulun yliopistollisen sairaalan osastolle 24 luvan käyttää ja kopioida julkaistua opaslehtistä vapaasti. 4.4 Projektin riskit Hyvässä projektisuunnitelmassa selvitetään mahdolliset riskit ja ongelmat. Ongelmien tunnistaminen ennakkoon onnistuu menneisyyteen katsomalla (Pelin 2004, 199.) Projektityöskentelyssä on tärkeää pysyä aikataulussa ja saada sovitettua aikataulut muiden projektiin osallistuvien henkilöiden kanssa. Projektiryhmän sisällä hankaluuksia saattaa aiheuttaa yhteisen ajan löytyminen ja aikataulussa pysyminen. Lisäksi voi ilmetä projektiryhmästä riippumattomia riskejä.

35 10 5 OHJAUSSUUNNITELMA 5.1 Projektiryhmän ja ohjausryhmän kokoukset Projektisuunnitelman valmistuttua pidetään ohjausryhmän kokous, jossa päätetään luvan myöntämisestä opinnäytetyön tekemiselle. Jatkossa kokouksia pidetään projektin etenemisen mukaan. Kokouksissa voidaan käsitellä projektityön mahdollisia ongelmakohtia ja kehitysalueita. Lisäksi tuotetta esitellään tilaajalle, sekä muille opiskelijoille opinnäytetyön ohjausseminaareissa. 5.2 Projektin dokumentointi, raportointi ja laadunvarmistus Projektityöskentelystä pidetään päiväkirjaa, johon kirjataan projektityön etenemiseen ja ajankäyttöön liittyviä asioita. Opinnäytetyön etenemisestä raportoidaan ohjausseminaareissa ja siihen liittyvistä asioista käydään keskustelua myös ohjauspalavereissa. Lisäksi saamme palautetta ja kehittämisehdotuksia työn opponoijilta. Työn laatu varmistetaan hyväksyttämällä se asiantuntijoilla ja Diakoniaammattikorkeakoulun puolesta laadun varmistavat opinnäytetyöstä vastaavat lehtorit.