Vfo254: Puhekorpusten käyttö

Transkriptio

1 Aikataulu ja kurssin sisältö Puhekorpukset ja niiden käyttö Kurssi on jaettu luentoihin, joissa käsitellään seuraavia asioita: Puhekorpusten suunnittelu Vfo 254: Puhekorpusten käsittely Martti Vainio Puhedatan keräys Puheen annotointi Korpusten käyttö tutkimuksessa Ja käytännön harjoituksiin, joissa opitaan suunnittelemaan, tallentamaan ja annotoimaan puhekorpuksia. Kurssin harjoitustyönä tehdään pieni foneettinen tutkimus aikaansaadulla korpuksella. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 1 Aikataulu ja kurssin sisältö Puhekorpukset ja puhetietokannat Torstai Perjantai Esittely 8.3. Puheen segmentointi Puhekorpusten suunnittelu Puheen segmentointi Puheen annotointi Äänitysten teko (TKK?) Prosodian annotointi (Werner, JOY) 5.4. Äänitysten segmentointi QuickSig (Altosaar, TKK) Haut ja analyysit Korpusten käyttö Haut ja analyysit Puhekorpus Määritelmä: Puhutun kielen korpus (engl. spoken language corpus) on mikä tahansa kokoelma puheäänitteitä, joka on tietokoneen lueattavassa muodossa ja on annotoitu sekä dokumentoitu siten, että sitä voi käyttää yhä uudelleen organisaation sisällä (in-house) tai sen ulkopuolella. Näin ollen, esim. yleisradioiden tallenteet jäävät määritelmän ulkopuolelle. Määritelmä koskee siis, esim. joukkoa puhesignaali-, laryngografi- ja EMG-signaaleja, sillä ehdolla, että ne on sopivasti annotoituja ja dokumentoituja. Tavallisen äänisignaalin lisäksi voimme siis sisällyttää korpukseen kaikenlaisia muitakin, joko tallennettuja tai alkuperäisestä signaalista analysoituja, signaaleja. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 2 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 3

2 Puhekorpukset ja puhetietokannat Puhekorpukset ja puhetietokannat Puhekorpus sisältää siis puhesignaalin lisäksi: Annotaatiot Tiedot puhujasta: ikä sukupuoli äidinkieli murretausta yms. Mahdollisimman paljon tietoa itse äänityksestä: Äänityspaikan sijainti ja laatu Mikrofoni ja tallennintyyppi Äänitysaika yms. Yllä oleva informaatio ei ehkä vaikuta kiinnostavalta, mutta se voi olla hyvinkin tärkeätä jossain myöhemmässä vaiheessa! Tyypillisesti puhekorpukset sisältävät seuraavia asioita: Digitoidut signaalit: akustinen puhesignaali, laryngografin signaali, röntgen data. Analyysien tulokset: FFT data, LPC data, perustaajuus- ja äänekkyysdata, formantit. Markkerit: äänihuuliperiodit, vokaalien alut. Kuvailut: puhujien kuvailut, äänitysolosuhteet. Annotaatiot: (engl. annotations/labels), ortografiset, foneemiset, foneettiset, prosodiset transkriptiot. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 4 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 5 Puhekorpukset ja puhetietokannat Puhekorpuksen käyttöön saattaminen koostuu kolmesta vaiheesta: 1. Vaihe ennen äänityksiä = suunnittelu 2. Äänitysvaihe 3. Jälkikäsittelyvaihe = annotointi, analyysit Vaihe, ennen äänitystä sisältää seuraavat askeleet: 1. Korpuksen tarkoituksen määrittely 2. Korpuksen lingvistisen sisällön määrittely 3. Puhujien tyypin ja lukumäärän määrittely Puhekorpukset eroavat tekstikorpuksista ainakin kahdeksalla tavalla, jotka riippuvat seuraavista asioista: 1. puhe on katoavaista, teksti pysyvää, 2. puheen ja tekstin tuottoon kuluva aika ei ole sama, 3. virheiden rooli on erilainen, 4. kirjoitetut ja puhutut sanat eroavat toisistaan, 5. erilaiset tietorakenteet: ASCII vs. näytteistetty data, 6. syyt, jotka johtavat korpusten erilaisiin kokoihin, 7. kirjoitetun ja puhutan materiaalin laillisen statuksen erot, ja 8. kirjoitettu kieli on symbolista ja puhe fyysisesti mitattavaa jatkuvaa signaalia ajassa! Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 6 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 7

3 1. Puhe on transienttia Puhe katoaa heti kun se on tuotettu: kirjoitus säilyy! Puhe on siis erikseen tallennettava sen kerääminen ei ole triviaali asia, kuten on (yleensä) laita kirjoitetun tekstin kanssa. 2. Puheentuottoon käytetty aika on vähäistä Puheentuottoon kulunut aika on yleensä puhumiseen kulunut aika. Puhe tuotetaan keskimäärin tavua minuutissa. Kirjoittamiseen käytetään yleensä huomattavasti enemmän aikaa. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 8 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 9 3. Puhe on täynnä virheitä Spontaanissa puheessa puhujan editointi on kuuluvaa ja jää mukaan tallenteeseen. Keskeytykset, hesitaatiot, toistot ja korjaukset ovat olennainen osa puhetta ja tulee säilyttää (spontaanin puheen) korpuksissa. Tekstikorpuksissa kirjoittajan suorittamat korjaukset ovat jo editoidut pois. Puhekorpuksissa suuntaus on kohti spontaania puhetta luettu laboratoriopuhe on väistymässä. 4. Sanat vaihtelevat foneettisesti Puhutut versiot ortografisesti identtisistä sanoista osoittavat yleensä suurta foneettista variaatiota sekä segmentaalisesti että prosodisesti. Sanat saattavat jopa kokonaan kadota tai jäädä vain jonkin segmentaalisen tai prosodisen vihjeen varaan: onko sinulla se onksuse. Erillään lausutut sanat ovat jatkuvaan puheeseen verrattuna hyvinkin erilaiset: kanoninen tai sitaatiomuoto. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 10 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 11

4 Näin ollen on tärkeää, että korpukseen tallennetaan ainakin kahden, mieluummin kolmen tasoista, symbolista kuvausta, joilla kaikilla on suhde akustiseen signaaliin: 1. Puhutut sanat erotetaan leksikaalisesti ortografisella tasolla. 2. Sanat tulisi esittää myös karkealla foneettisella kirjoituksella ns. sitaatiomuodoissaan, jotka voidaan tuottaa esim. automaattisella grafeemi-foneemi -konversiolla. 3. Todelliset foneettiset kuvaukset tulee tehdä ns. kapealla tarkekirjoituksella, jonka symbolit suhteutetaan ajallisesti signaaliin, joko manuaalisesti tai automaattisesti. 5. Tallennettu puhe on vain aikafunktiota Puhtaana datana, kirjoitetut tekstit koostuvat lähinnä merkeistä, jotka voidaan koodata joko 7, 8 tai 16 bittisinä ASCII- tai Unikoodimerkkeinä. Koodatut merkkijonot sisältävät jo sellaista informaatiorakennetta, joka ei ole läsnä puhesignaalissa. Puhesignaali ei sisällä eksplisiittisiä sanarajoja, pilkkuja, pisteitä, huutomerkkejä jne. Tallennettu puhesignaali on primäärisesti vain digitalisoituja aikafunktioita. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 12 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo Puhe vaatii paljon tilaa Tallennettu puhe vie huomattavasti enemmän tilaa kuin vastaava ASCII-muotoinen data. Kolmikirjaimen sana vie vain kolme tavua (byte) tilaa kun vastaava digitoitu, puhuttu sana vie huomattavasti enemmän. Kolme äännettä: 0.5 s, 16 bittisellä kvantisoinnilla ja 48 khz:n näyttenottotaajuudella kirjoitutun ja puhutun tallenteen suhteeksi tulee 1/16000! Toisaalta puhuttujen muotojen erilaisuus vaatii jokaisen sanan tallentamista useaan kertaan riippuen puhujasta, puhetyylistä. Näin ei kuitenkaan kovin usein tehdä. 7. Puhe tuo lisää laillisia ongelmia Yleensä kirjoitetut tekstit on jo julkaistu, jolloin niiden käyttö määräytyy olemassaolevien lakien ja säännöstöjen mukaan: lait voivat mutkistaa tai estää korpusten jakamisen käyttäjille. Puheen kannalta tilanne voi olla vieläkin mutkikkaampi: valmiiksi äänitetty materiaali voi tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia, joista itse äänitettävällä materiaalilla selviää tekemällä puhujan kanssa sopimuksen ennen äänittämistä. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 14 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 15

5 8. Puhe on jatkuvaa! Digitoitu signaali ei itsessään sisällä minkäänlaisia kategorioita kuten on laita kirjoitetun ASCII-datan kanssa. Nykyisillä tekniikoilla ei ole periaatteessa edes mahdollista (varmasti) sanoa, onko jokin signaali puhetta vai ei: puhedatan kategorioiminen annotaatioiksi vaatii aina manuaalista käsittelyä ja inhimillistä tulkintaa. Toisaalta puhesingnaali sisältää relevanttia prosodista ja paralingvististä informaatiota, jota teksti ei sisällä. Foneettinen tutkimus Foneettiseen tutkimukseen kuuluvat kaikki puheeseen liittyvät tekijät: usein tutkimus vaatii tarkasti kontrolloitua ja systemaattista dataa jonka tutkijat joutuvat keräämään erikseen. Kiinnostus spontaania ja vähemmän kontrolloitua puhetta kohtaan on kuitenkin antanut foneetikoillekin mahdollisuuden käyttää jo valmiita korpuksia. Spontaanin puheen tilastollinen kuvaus vaatii kaiken lisäksi suuria määriä dataa, jonka keräämiseen ja annotointiin yksittäisellä tutkijalle ei ole mahdollisuuksia. Tämä lisää edelleen spontaanin puheen korpusten arvoa foneettisessa tutkimuksessa. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 16 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 17 Sosiolingvistinen tutkimus Sosiolingvistinen puheentutkimus on yleensä pohjautunut kolmella tavalla hankittuun dataan: 1. Kirjoitettujen kyselyiden avulla: esim. miten vastaajat mielestään lausuvat tietyn sanan. 2. Tutkijan observaatioiden pohjalta: esim. Labovin tutkimukset /r/:n ellipsiksestä New Yorkilaisilla puhujilla. Labov yksinkertaisesti kirjasi, onko puhujalla kyseistä äännettä tietyissä sanoissa. 3. Keräämällä puhekorpuksia: perkeptuaalista analyysiä on tuettu keräämällä korpuksia. Psykolingvistinen tutkimus Psykolingvistinen tutkimus on hyvin laajaa: se vaihtelee lapsen kielen oppimisen tutkimisesta aikuisten kielen ymmärtämisen liittyvien mentaalisten prosessien tutkimukseen aina kielen häiriöiden tutkimukseen. Yksi alue, jossa psykolingvistit ovat käyttäneet puhekorpuksia on ns. lipsahdusten tutkimus. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 18 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 19

6 Lapsen kielen kehitys Lapsen kielen kehitystä tutkitaan monilla eri tieteen aloilla, tutkimus voi olla: lingvististä sosiolingvististä psykolingvististä foneettista Kaikki osa-alueet hyötyvät puhekorpuksista, mutta toistaiseksi korpukset koostuvat lähinnä transkriptioista (CHILDES). Vieraan kielen oppiminen Vieraan kielen oppimista on jonkin verran tutkittu myös puhekorpuspohjaisesti, mutta toistaiseksi tutkimus on perustunut lähinnä transkriptioihin. Korpuksia voidaan käyttää esim. opetusmateriaalin tekemiseen. Kunnollisen spontaanin puheen elisitoiminen lapsilta on vaikeaa, mutta puhetta voidaan saada helposti esim. pelien avulla. Lapsen kielen kehittymistä kuvaavien korpusten on hyvä olla longitudinaalisia; ts. saman henkilön puhetta tulee tallentaa eri kielen kehityksen vaiheissa. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 20 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 21 Kielitieteellinen tutkimus Chomskylainen mentalistinen kielitieteellinen tutkimus, joka koskee lähinnä kompetenssia ei introspektiivisen luonteensa vuoksi hyödy korpuksista. Kielen lopullinen teoria vaatii kuitenkin kompetenssin ja performanssin integrointia. Performanssin tutkiminen on luonnostaan dataan perustuvaa, joten puhtaasti kielitieteellinenkin tutkimuksen tulee osaltaa perustua mm. puhekorpuksiin. Puhekorpukset yhdistävät siis aukon kompetenssiin perustuvan kieliopin ja todellisen kielenkäytön välillä. Diskurssianalyysi on yksi kielitieteellinen suuntaus, joka selkeästi hyötyy korpuksista. Audiologia Audiologia on kuuloa tutkiva tiede, jota puheen havaitseminen koskee vain epäsuorasti. Audiologit ovat kuitenkin käyttäneet puhetta ja puhekorpuksia kuulon mittaamiseen jo kauan. Kuulon mittaamiseen käytetyt korpukset ovat tarkasti kalibroituja akustisten muuttujien ja normaalikuuloisten vastaanoton suhteen. Yleensä ne sisältävät erillisiä äänteitä, nonsense sanoja, todellisia sanoja ja jatkuvaa puhetta. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 22 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 23

7 Puhekorpusten käyttötarkoitukset: teknologiset sovellukset Patologinen puhe Patologisen puheen tutkimus liittyy monenlaisiin häiriöihin käheästä puheesta afasiaan. Puhekorpusten rooli patologisen puheen suhteen liittyy esim. automaattisen diagnostiikan kehittämiseen. Patologisen puheen korpuksia käytetään myös kieli- ja puhehäiriöiden aiheuttavien prosessien tutkimukseen. Sovellustyypit Teknologiset sovellukset, jotka tarvitsevat kehitykseensä puhekorpuksia, voidaan karkeasti jakaa neljään luokkaan: 1. puhesynteesi 2. puheentunnistus 3. puhejärjestelmät (esim. dialogijärjestelmät) 4. puhujan tunnistus/verifiointi Sovellusten tekemiseen tarvittavat korpukset vaihtelevat suuresti niin sisältönsä kuin kokonsakin suhteen! Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 24 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 25 Puhekorpusten käyttötarkoitukset: teknologiset sovellukset Puhesynteesi Artikulatorinen synteesi vaatii artikulatorista dataa: puhesignaalin lisäksi tarvitaan mm. erilaisten kuvantamismenetelmien tuottamaa dataa (esim. MRI). Konkatenaatiojärjestelmät tarvitsevat hyvinkin erilaisia korpuksia difonikonkatenaatio vs. yleinen unit selection. Konkatenaatiodata voi olla edelleen parametrisoitu (esim. LPC) ja siihen voidaan liittää esim. tieto äänihuuliperioideista (engl. pitch marks). Periaatteessa kaikki mallintaminen synteesijärjestelmissä vaatii korpuksia pohjakseen ja toisaalta jokainen malli on puhujakohtainen ja esim. eri sukupuolten äänien tuottaminen vaatii omat korpuksensa. Erilaiset tunnistusjärjestelmät Yleisesti puheentunnistusjärjestelmät voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan perustuen siihen, 1. minkälaista tunnistustrategiaa niissä käytetään 2. minkälaisten puhujien puhetta niissä tunnistetaan, ja 3. minkälaista puhetta ne tunnistavat. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 26 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 27

8 Puhujasta riippuvaiset ja riippumattomat järjestelmät Tietoon perustuvat vs. stokastiset järjestelmät Nykyiset järjestelmät ovat kaikki ns. stokastisia. Ne ovat siis oppivia järjestelmiä ja vaativat suuria määriä opetusdataa, joka on yleisesti ollut suhteellisen köyhästi annotoitua. Uusimmissa järjestelmissä on alettu hyödyntää myös morfologista ja fonologista tietämystä tämä ei kuitenkaan paljonkaan muuta datan tarvetta; ortografinen transkriptio riittää annotoinniksi. Järjestelmien sisältämät kielimallit kuitenkin vaativat puhedatan lisäksi suuria tekstikorpuksia. Riippuen siitä, onko järjestelmän tarkoitettu tunnistaa vain yhden ihmisen puhetta vaiko useamman, on niiden opetuskorpusten tarve hyvinkin erilainen ainakin kokonsa suhteen. Puhujasta riippumattomat järjestelmät vaativat luonnollisesti dataa mahdollisimman monelta puhujalta siitä huolimatta ne usein opetetaan tunnistamaan jonkin alaryhmän puhetta; esim. miehet vs. naiset. Jotkin järjestelmät ovat adaptiivisia, mutta erilliset opetussessiot ovat yleensä interaktiivisia eivätkä vaadi erillisiä korpuksia tällaisten järjestelmien tutkiminen ja kehittäminen toisaalta vaativat niitä. Järjestelmät ovat myös sensitiivisiä datan tallennusympäristön suhteen ja tarvitaan eri korpukset esim. autoissa vs. puhelimessa tehtävään tunnistamiseen. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 28 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 29 Erilliset sanat vs. jatkuva puhe Tunnistusjärjestelmät voidaan rakentaa tunnistamaan joko erikseen lausuttuja sanoja tai jatkuvaa puhetta. Jatkuvassa puheessa täytyy tunnistaa sanarajat, joka monimutkaistaa prosessin oleellisesti. Luonnollisesti tällaisten järjestelmien opetusdatat eroavat suuresti toisistaan. Yksi muoto erillisten sanojen tunnistamisesta on ns. word spotting, jossa tunnistetaan tiettyjä sanoja vaikkapa hyvinkin häiriöisissä olosuhteissa. Puheentunnistuksen tutkimus Yleisesti puheentunnistuksen tutkimus vaatii aina kahden korpuksen olemassaoloa: ns. opetus- ja testikorpukset. Aina testaamiseen ei riitä, että yksi korpus jaetaan kahteen osaan. Korpusten lopullinen muoto ja sisältä riippuvat myös täysin siitä, minkälaiseen tarkoitukseen tunnistinta tehdään: esim. numeroiden tunnistamiseen on kerätty useita suuria korpuksia. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 30 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 31

9 Puhujan tunnistus ja verifikaatio Spoken Language Systems Dialogijärjestelmien täytyy tunnistusvaiheessa saada jonkinlainen käsitys myös tunnistetun puheen merkityksestä. Järjestelmien synteesi- ja tunnistusosien tekemiseen vaadittavien korpusten lisäksi tarvitaan spontaanin puheen oleellisten piirteiden mallintamista tukevia korpuksia sekä dialogin rakenteen mallintamista tukevia korpuksia. Puhujan tunnistus (identifoiminen) voidaa yleisesti jakaa kahteen kategoriaan: suljetun ja avoimen joukon tunnistamiseen. Suljetussa joukossa tunnistetaan joku joukon jäsen ja avoimen joukon tunnistuksessa päätellään kuuluuko joku puhuja tiettyyn joukkoon. Tunnistus voi olla tekstistä riippuvaa tai riippumatonta. Puhujantunnistusta varten luotavissa korpuksissa olellista on, että ne sisältävät useita äänityksiä samalta puhujalta erilaisissa olosuhteissa. Olesuhteet voivat olla kategorisoitu esim. kanavan tilan tai puhujan fysiologisen sekä psykologisen tilan mukaan. Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 32 Vfo254: Puhekorpusten käyttö HY - Fonetiikan laitos Kalvo 33