Kiteenjärven, Ätäskön, Sopensuon jätteenkäsittelypaikan

Transkriptio

1 KITEEN KAUPUNKI KITEEN VESIKUNTA VAPO OY Kiteenjärven, Ätäskön, Sopensuon jätteenkäsittelypaikan ja Kirkkosuon turvetuotantoalueen vesistötarkkailu Yhteenveto 2015 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P17469P011 P17469P012 P17469P015 P17469P051

2 Vuosiyhteenveto (17) Kamppi Kari Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä Tarkkailun kohteet Tarkkailun perusteet Tarkkailuohjelmat ja perusteellisten vuosiyhteenvetojen jaksotus Näytteenotto ja analyysimenetelmät Sää ja hydrologiset olot vuonna Yleistietoja vesistöistä ja niiden valuma-alueesta Kiteenjärvi Ätäskö Pintavesien ekologinen tila Kuormitus Kiteen vesikunta, Kiteen keskustaajaman jätevedenpuhdistamo Kiteen kaupunki, Sopensuon jätteenkäsittelypaikka Kiteenjärven tarkkailun tulokset Kiteenjärven ilmastus Puhdistamon osuus Kiteenjärveen kohdistuvasta ulkoisesta fosforikuormituksesta Kiteenjärven veden laatu Kiteenjärven pohjaeläintutkimus Luokitukset Humalajoen tarkkailun tulokset Humalajoen sivu-uoman Pasko-ojan pohjaeläintutkimus Ätäskön tarkkailun tulokset Veden laatu Luokitukset Sopensuon jätteenkäsittelypaikan tarkkailun tulokset VIITTEET JAKELU FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

3 Vuosiyhteenveto (17) Kamppi Kari Liitteet Kartat Liite 1. Yleiskartta Liite 2. Kartta: Kiteenjärven ja Humalajoen alaosan näytepisteet Liite 3. Kartta: Ätäskön ja Sirkkajoen näytepisteet Vesianalyysitulokset Liite 4. Analyysitulokset: Kiteenjärvi, Kiteen vesikunnan Kiteen keskustaajaman puhdistamon vesistötarkkailu Liite 5. Analyysitulokset: Kiteenjärvi, Vapon Kirkkosuon turvetuotantoalueen vesistötarkkailu Liite 6. Analyysitulokset: Ätäskö, vapaaehtoinen tarkkailu Pitkäaikaisia tuloksia kuvina Liite 7. Kuvia: Kiteenjärven tutkimustuloksia Liite 8. Kuvia: Ätäskön tuloksia Kasviplanktontulokset Liite 9. Kasviplankton lajisto ja biomassat 2015: Kiteenjärvi 1 Liite 10. Kasviplankton lajisto ja biomassat 2015: Kiteenjärvi 5 Liite 11. Kasviplankton lajisto ja biomassat 2015: Kiteenjärvi 10 Liite 12. Kasviplankton lajisto ja biomassat 2015: Kiteenjärvi 11 Liite 13. Kasviplankton lajisto ja biomassat 2015: Ätäskö 68 Liite 14. Kasviplankton yhteenveto näytepisteittäin: yksilömäärät ja biomassat ryhmittäin Liite 15. Kasviplankton yhteenveto näytepisteittäin: kokonaisbiomassa, taksonien lukumäärä, haitallisten sinilevien osuus ja TPI-indeksi Pohjaeläintutkimuksen tulokset Liite 16. Pohjaeläinlajisto ja yksilötiheys 2015: Kiteenjärvi 1 (pohjatyyppi syvänne) Liite 17. Pohjaeläinlajisto ja yksilömäärä 2015: Kiteenjärvi 30 (pohjatyyppi ranta) Liite 18. Pohjaeläinlajisto ja yksilömäärä 2015: Pasko-oja pikkukivikko (pohjatyyppi virtavesi) Liite 19. Pohjaeläinlajisto ja yksilömäärä 2015: Pasko-oja karkea kivikko (pohjatyyppi virtavesi) FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 Vuosiyhteenveto (17) Kamppi Kari Liite 20. Pohjaeläimet: pitkäaikaiset tulokset Säätiedot Liite 21. Säätiedot, lämpötila ja sademäärä Analyysimenetelmät Liite 22. Novalabin käyttämät analyysimenetelmät Sopensuon jätteenkäsittelypaikan tarkkailun vuosiyhteenvetoraportti Liite 23. Sopensuon jätteenkäsittelypaikan tarkkailun vuosiyhteenvetoraportti 2015 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo Kiteenjärven, Ätäskön, Sopensuon jätteenkäsittelypaikan ja Kirkkosuon turvetuotantoalueen vesistötarkkailu Yhteenveto Tiivistelmä Kiteenjärvi Kiteen vesikunnan puhdistamon ja Vapon Kirkkosuon turvetuotantoalueen tarkkailuun liittyvä Kiteenjärvi on melko rehevä vesistö. Syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 happitilanne oli talvella tyydyttävä ja järvelle tavallinen. Avovesiajan tutkimuskerroilla vesi ei ollut kerrostunut lämpötilan mukaan käytännössä lainkaan, minkä johdosta happipitoisuudet olivat erinomaisia pinnasta pohjaan. Elokuussa syvännepistellä 1 syvyydessä 1 m kokonaisfosforipitoisuus 41 µg/l oli korkein vuodesta 1988 alkavalla vertailujaksolla. Pitkäaikaisessa tarkastelussa pisteillä 1 ja 10 avovesiaikana päällysvedessä fosforipitoisuus on ollut muutamana viime vuonna keskitasoa korkeampi. Muilta osin veden laatu oli vuonna 2015 aiempia vuosia vastaava. Syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 veden suolistoperäisten bakteerien pitoisuus oli talvella vähän kohonnut (15 kpl/100 ml) lähellä pohjaa, mikä saattoi johtua jätevesikuormituksesta. Muilla tutkimuskerroilla tai muilla näytepisteillä veden laadussa ei ollut erotettavissa jätevesikuormituksen vaikutuksia. Puhdistamolta lähtevän jätevesiojan purkupaikan lähipisteellä 10 ja syvännepisteellä 1 ja veden laatu oli käytännössä samanlainen. Päätyeenlahdesta tulevan veden vaikutusta kuvaavalla pisteellä 11 fosfori- ja typpipitoisuus olivat edellisvuosien tapaan hieman muita pisteitä korkeampia, paitsi elokuussa, jolloin päällysveden korkein fosforipitoisuus havaittiin syvännepisteellä 1. Näytepisteen Kiteenjärvi 5 seuranta on alkanut vuonna Piste liittyy ylempänä Humalajoen valuma-alueella sijaitsevan Vapon Kirkkosuon turvetuotantoalueen vesistötarkkailuun. Pisteellä 5 veden laadun erikoispiirre oli maaliskuussa 2015 selvästi muita näytepisteitä korkeampi kokonaistyppipitoisuus (3000 µg/l) ja kokonaisfosforipitoisuus ja sameus. Muita pisteitä korkeammat pitoisuudet maaliskuussa liittynevät Humalajoen vaikutukseen. Koska pisteeltä 5 on tuloksia vasta vuosilta , ei voida sanoa, olivatko maaliskuun-15 kohonneet pitoisuudet tälle pisteelle tavallisia vai harvinaisia. Elokuussa-15 pisteellä 5 veden laatu oli sama kuin muilla järvipisteillä, lukuun ottamatta fosforia, joka oli pisteellä 5 alempi. Syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 pohjaeläimistön ekologiset indeksi vaihtelivat tyydyttävästä erinomaiseen. Rantavyöhykkeen tutkimuspisteellä Kiteenjärvi 30 pohjaeläimistön ekologiset indeksi vaihtelivat tyydyttävästä hyvään. Kasviplanktonin ekologinen indeksi ja haitallisten sinilevien osuus vastasivat luokkaa erinomainen ja biomassa ja klorofylli-a-pitoisuus luokkaa hyvä. Luokat vastasivat aikaisempia vuosia.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo Humalajoki ja sen sivu-uoma Pasko-oja Vapon turvetuotantoalueen alapuolisessa Pasko-ojassa tutkittiin pohjaeläimistöä ensimmäisen kerran vuonna Ojan ekologiset pohjaeläinindeksit vaihtelivat tyydyttävän ja hyvän luokan välillä. Humalajoen veden laatua käsitellään erillisessä vuosiyhteenvetoraportissa, jonka tekee Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys. Ätäskö Ätäskö on melko rehevä järvi. Pistemäinen jätevesikuormitus järveen on loppunut vuonna 2006 ja nykyään järven tarkkailu perustuu vapaaehtoisuuteen. Talvella happipitoisuus oli pinnassa erinomainen, mutta lähellä pohjaa välttävä. Happipitoisuudet olivat Ätäskölle tavallisia. Elokuussa vesi ei ollut käytännössä lainkaan kerrostunut lämpötilan mukaan ja happipitoisuus oli hyvä kaikissa syvyyksissä. Fosfori- ja typpipitoisuudet olivat järvelle tavallisia ja kokonaisuutena veden laatu oli edellisvuosien kaltainen. Kasviplanktonin ekologinen indeksi ja haitallisten sinilevien osuus vastasivat luokkaa erinomainen, biomassa luokkaa tyydyttävä ja klorofylli-a-pitoisuus luokkaa hyvä. Luokat vastasivat aikaisempia vuosia, paitsi ekologinen TPI-indeksi oli yhtä luokkaa parempi kuin edellisvuosina. Sopensuon jätteenkäsittelypaikan vesistötarkkailu Sopensuon jätteenkäsittelypaikalta lähtevän veden virtaus oli vuoden 2015 kahtena tutkimuspäivänä aiempaan tapaan pieni, 0,09 ja 1,0 l/s. Vuonna 2015 viikoittaisten virtaamamittausten keskiarvo oli n. 0,3 l/s, joka oli muutamaa viime vuotta pienempi, mutta pidempiaikaisessa vertailussa tavallinen. Vesien käsittelyyn tulevan ja lähtevän näytepisteen välillä sähkönjohtokyky ja kokonaistypen, kokonaistypen ja biologisen hapenkulutuksen pitoisuudet laskivat tavallisimmin n %. Pääosa pitoisuuksien alenemasta johtui muualta tulevien vesien aiheuttamasta laimenemisesta, koska sähkönjohtokyky aleni selvästi, ja käytössä olevat käsittelymenetelmät ilmastus, hiekkasuodatus ja selkeytys eivät mainittavasti vaikuta tähän vedenlaatutekijään. Jätteenkäsittelypaikan vaikutus Myllypurossa oli pieni tai sitä ei näkynyt lainkaan. Toukokuussa vaikutusta näkyi kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuuksien pienenä nousuna. Sirkkajoen/Lepikonjoen tarkkailupisteellä noin kahdeksan kilometrin etäisyydellä jätteenkäsittelypaikan vaikutusta ollut veden laadussa nähtävissä. Veden laatu oli edellisvuosien kaltainen. Pohjavesitarkkailun tulosten perusteella putkessa B ammoniumtyppipitoisuuden selvästi kohonnut taso saattoi johtua kaatopaikasta, mutta kokonaisuutena vaikutus oli melko pieni, koska sähkönjohtokyky oli vain vähän kohonnut ja kloridipitoisuus oli pieni (käytännössä luonnontilainen). Putkessa C sähkönjohtokyky oli korkea, mikä viittasi kaatopaikkaan, mutta kokonaisuutena kaatopaikan vaikutus ei ollut kovin suuri, koska ammoniumtyppipitoisuus oli vain vähän kohonnut ja kloridin ja sulfaatin pitoisuus olivat pieniä. Korkea sähkönjohtokyky ja pieni kloridin ja sulfaatin pitoisuus ovat suhteellisen harvinainen yhdistelmä kaatopaikkojen lähellä ja muuallakin, mutta putkelle C tämä tilanne on tavallinen. Pohjavesien laatu on ollut pitkälle samanlainen vuosina Vuosina putkessa B tapahtui selviä muutoksia mm. sähkönjohtokyvyssä, ammoniumtyppipitoisuudessa ja kemiallisessa hapenkulutuksessa.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo 2 Tarkkailun kohteet Kiteen vesikunnan Kiteen keskustaajaman yhdyskuntajätevesien puhdistamolla käsitellyt jätevedet johdetaan ojaa pitkin Kiteenjärveen. Kiteen kaupungin Sopensuon jätteenkäsittelypaikan vedet johdetaan Myllypuroon, joka laskee Sirkkajoen kautta Ätäsköön. Yhdyskuntajätteiden kaatopaikka suljettiin vuonna Ätäskön tarkkailu on vapaaehtoista. Vapo Oy:n Kirkkosuon turvetuotantoalueelta lähtevät vedet johdetaan Pasko-ojan ja Humalajoen kautta Kiteenjärveen. 3 Tarkkailun perusteet Taulukko 1. Vesistötarkkailujen perusteena olevat päätökset ja/tai luvat. Kiteen kaupunki, Sopensuon jätteenkäsittelypai- Ks. Liite 23 kan vesistötarkkailu Kiteen vesikunta, keskustaajaman jäteveden- ISY-2005-Y-216 määräys nro 11 edellyttää vesistön tarkkailua. Lupa on Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös , Nro 24/06/2, Dnro puhdistamon vesistötarkkailu voimassa toistaiseksi. Lupamääräyksiä tarkistettiin Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä , Nro 81/2014/1, Dnro ISAVI/75/04.08/2012. Uusi hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi on tehtävä viimeistään Kiteen kaupunki, Ätäskön tarkkailu on vapaaehtoista. Ätäskön alueella ei ole tarkkailuvelvollisia Ätäskön tarkkailu toimintoja. Vapo Oy, Kiteen Kirkkosuon turvetuotantoalue Itä-Suomen ympäristölupavirasto , Nro 78/2008/2, Dnro ISY Y-224. Lisäksi KHO:n vahvistus Lupa on voimassa toistaiseksi. Mikäli luvan saaja aikoo jatkaa turvetuotantoa vuoden 2017 jälkeen, hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä viimeistään Pohjois-Karjalan kuntakoulutusyhtymän Kiteen oppimiskeskuksen jätevedenpuhdistamo lakkautettiin lokakuussa 2006, jonka jälkeen nämä jätevedet on johdettu Puhoksen puhdistamolle. Oppimiskeskuksen vesistötarkkailu, jonka kohteena oli Ätäskö, lakkautettiin v lopussa Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen (nyk. ely-keskus) antaman lausunnon mukaisesti. Vuoden 2010 alusta alkaen Kiteen kaupunki on vapaaehtoisesti tarkkailuttanut Ätäskön veden laatua osana tätä yhteistarkkailua. 4 Tarkkailuohjelmat ja perusteellisten vuosiyhteenvetojen jaksotus Taulukko 2. Vesistötarkkailuohjelmat. Kiteen vesikunta, Kiteenjärven, Ätäskön, Humalajoen ja Sopensuon kaatopaikan vesien yhteistarkkailuohjelma , FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. keskustaajaman puhdistamo Kiteen kaupunki, Sopensuon Ks. Liite 23 jätteenkäsittelypaikka Kiteen kaupunki, Ätäskön tarkkailu Vapo Oy, Kiteen Kirkkosuon turvetuotantoalue Kiteenjärven, Ätäskön, Humalajoen ja Sopensuon kaatopaikan vesien yhteistarkkailuohjelma , FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Tarkkailu on vapaaehtoista. Kiteenjärven, Ätäskön, Humalajoen ja Sopensuon kaatopaikan vesien yhteistarkkailuohjelma , FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Perusteellinen vuosiyhteenvetoraportti tehdään joka 6. vuosi, eli kun v. 2018, 2024, jne. tulokset ovat käytettävissä.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo 5 Näytteenotto ja analyysimenetelmät Näytteet otti FCG:n Kuopion aluetoimisto. Vesinäytteet otettiin Limnos-noutimella. Pohjaeläinnäytteet otettiin syvännepohjalta Ekman-noutimella ja rantavyöhykkeellä ja virtavedessä käsihaavilla (eli potkuhaavilla). Vuonna 2015 näytteet analysoitiin Novalab Oy:n laboratoriossa Karkkilassa seuraavin poikkeuksin: o o Kasviplanktonlajisto, biomassa ja ekologiset indeksit: Nab Labs Oy 1 Jyväskylän toimipaikka, Arja Palomäki. Pohjaeläinlajisto, yksilömäärä ja ekologiset indeksit: Nab Labs Oy 1 Jyväskylän toimipaikka, Terhi Lensu. Novalabin analyysimenetelmät on esitetty liitteessä (Liite 22). Laboratorion akkreditoitu pätevyysalue on löydettävissä FINASin www-sivuilta 2. 6 Sää ja hydrologiset olot vuonna 2015 Katso Liite Yleistietoja vesistöistä ja niiden valuma-alueesta 7.1 Kiteenjärvi Kiteenjärvi kuuluu Kiteenjoen valuma-alueeseen (Suomen vesistöalue nro 2.022; Ekholm 1993). Kiteenjoki liittyy Venäjän puolella Tohmajokeen, joka laskee Laatokkaan. Tietoja Kiteenjärvestä ja sen valuma-alueesta (Mononen ja Sandman 1989): o pinta-ala: 13,9 km 2 o tilavuus: 28 milj. m 3 o keskivirtaama luusuassa (Hyypiinjoki): 2,3 m 3 /s o teoreettinen viipymä: 4,7 kk o keskisyvyys: 2,0 m o suurin syvyys: 12,8 m o valuma-alueen ala järven pinta-ala mukaan luettuna: 247 km 2 o järvien osuus valuma-alueesta: 6,6 % o pellon osuus valuma-alueesta: 20 % o suon osuus valuma-alueesta: 27 % Järveen laskee kaksi suurempaa jokea, Humalajoki ja Hiidenjoki, joiden osuus valuma-alueesta on kolme neljäsosaa. Molemmat joet laskevat melko lähelle luusuaa, mikä aiheuttanee talvikausina lähes suoran virtauksen jokisuista luusuaan Hyypiinjokeen. Humalajoen alueella on tehty runsaasti ojituksia ja perkauksia ja joen vesi on tummempaa ja humuspitoisempaa kuin muilta osavalumaalueilta tuleva vesi (Mononen ja Sandman 1989). Kiteenjärvi on rehevöitynyt jo 1960-luvulla, jolloin alueen viemäröidyt jätevedet johdettiin suoraan järveen. Järven tilavuudeltaan pieni syvänne lienee kuitenkin kärsinyt hapettomuudesta jo ennen ihmisen aiheuttamaa kuormitusta. Talvisten happikatojen parantamiseksi on tehty ilmastuskokeiluja jo 1970-luvulla (Mononen ja Sandman 1989). 1 Nab Labs Jyväskylän toimipaikan aikaisempi nimi on Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus. 2 Laboratorion akkreditoitu pätevyysalue: ks. > Akkreditoidut toimijat > Hakusana Novalab.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo 7.2 Ätäskö Kiteen kunta hankki oman Hydixor-ilmastimen vuonna 1980, jotta talvista happitilannetta saataisiin parannetuksi. Vuonna 1985 laite vaihdettiin Planoxilmastimeen. Planox-laite pumppaa päällysveden ja ilman sekoitusta alusveteen. Järveä on hapetettu pääsääntöisesti joka vuosi sekä kesällä että talvella. Keväisin ei ole hapetettu. Hapetin sijaitsee syvänteessä, samassa paikassa kuin vesistötarkkailun näytepiste Kiteenjärvi 1. Kiteenjärven syvänne sijaitsee keskellä selkää ja syvänteen suunta on sama kuin vallitseva tuulensuunta. Kun syvänne on lisäksi pieni järven kokoon nähden, lämpötilakerrostuneisuus purkautuu avovesiaikana herkästi ja kesäkerrostuneisuusjaksot ovat yleensä lyhyitä. Lämpimänä ja tyynenä kesänä järvi voi kuitenkin kerrostua jyrkästikin. Kesäaikainen hapetus varmistaa syvänteen happitilannetta (Mononen ja Sandman 1989). Kiteenjärven ekologinen tila on tyydyttävä (vrt. kohta 7.3). Ätäskön pinta-ala on 13 km 2, ja sen vedet laskevat kapean salmen kautta Karjalan Pyhäjärven pohjoisosaan. Suomen vesistöaluejaottelussa järven vesistöaluenumero on (Ekholm 1993). Ätäskön ja Pyhäjärven pinnat ovat samalla tasolla. Pyhäjärvi kuuluu Vuoksen vesistöalueen Oriveden-Pyhäselän osa-alueen Pyhäjärven reitin valuma-alueeseen (aluetunnus 4.39). Pyhäjärven ala on 248 km 2, josta 48 km 2 on Venäjän puolella (Pohjois-Karjalan vesien käytön kokonaissuunnitelma 1976). Pyhäjärven vedet purkautuvat Oriveteen. Puhoslammen (eli Pyhäjärven) luusuassa valuma-alueen ala on km 2, josta järvien osuus on 29 % (Ekholm 1993). Karjalan Pyhäjärvi on karu ja kirkasvetinen. Ätäskön virtaamista on seuraavia tietoja (Pohjois-Karjalan vesien käytön kokonaissuunnitelma 1976): o ylivirtaama 9,2 m 3 /s o keskivirtaama 1,2 m 3 /s o keskialivirtaama 0,3 m 3 /s Ätäskön ekologinen tila on tyydyttävä (vrt. kohta 7.3). 7.3 Pintavesien ekologinen tila Tähän tarkkailuun kuuluvista vesistöistä Kiteenjärven pääaltaan ekologinen luokka on hyvä ja Kiteenjärven Päätyeenlahden ja Ätäskön, Sirkkajoen ja Humalajoen alajuoksun luokka on tyydyttävä (Kuva 1).

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo Kiteenjärven Päätyeenlahti Sirkkajoki Orivesi Kiteenjärvi Sopensuon jätteenkäsittelypaikka Puhoslampi Ätäskö Karjalan Pyhäjärvi Kuva 1. Pintavesien ekologinen tila 3 Kiteen alueella. Kuvaa on muokattu lisäämällä kohteiden nimiä. 8 Kuormitus 8.1 Kiteen vesikunta, Kiteen keskustaajaman jätevedenpuhdistamo Kiteen keskustaajaman puhdistamo on tyypiltään jälkisaostuksella täydennetty aktiivilietelaitos. Puhdistamon toimintaa tutkitaan ottamalla näytteet kuusi kertaa vuodessa. Vesistökuormitus oli vuonna 2015 edellisvuosien suuruusluokkaa (Taulukko 3). Taulukko 3. Kiteen keskustaajaman jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus, lähtevän veden pitoisuudet ja puhdistusteho (vuosikeskiarvot). Vuosi Virtaama BHK 7 (ATU) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi l/s kg/d mg/l % kg/d mg/l % kg/d mg/l % ,3 6,3 97 0,45 0, ,0 2,5 99 0,36 0, ,9 3,5 98 0,39 0, ,2 4,7 97 0,30 0, ,6 3,5 98 0,36 0, ,5 0, ,7 3,1 98 0,16 0, ,7 3,9 98 0,18 0, ,4 98 0,32 0, ,1 1, ,0 98 0,25 0, Ekologisen luokituksen kartan lähdeviite: Ympäristökarttapalvelu Karpalo ( saatavuus Kartalla esitetty ekologinen luokitus koskee vesien hoidon ns. 2. suunnittelukautta. 4 Kiteenjärven ilmastin ja tämän tarkkailun näytepiste Kiteenjärvi 1 sijaitsevat melko lähellä toisiaan, koska kumpikin on sijoitettu järven syvännealueelle.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo Vuosi Virtaama l/s BHK 7 (ATU) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi kg/d mg/l % kg/d mg/l % kg/d mg/l % ,2 0, ,7 5,7 97 0,48 0, , ,97 0, ,3 1, ,3 6,4 97 0,38 0, ,3 7,0 96 0,21 0, ,1 5,4 97 0,37 0, ,9 5,4 97 0,36 0, ,1 6,3 97 0,44 0, ,0 -- 0,57 0, ,91 0, ,74 0, ,1 0, , , , Lupaehdot* 2014 <15 >92 <0,5 >95 saakka Lupaehdot** 2015 <10 >93 <0,5 >95 alkaen --) Puuttuva tieto *) Lupaehtojen lähdeviite: Itä-Suomen ympäristölupavirasto päätös Lupaehdot koskevat puolivuosijaksoja. **) Lupaehtojen lähdeviite: Itä-Suomen aluehallintoviraston päätös Lupaehdot koskevat puolivuosijaksoja. 8.2 Kiteen kaupunki, Sopensuon jätteenkäsittelypaikka Vesistökuormitus: ks. Liite Kiteenjärven tarkkailun tulokset Kiteenjärven tarkkailu liittyy Kiteen vesikunnan Kiteen keskuspuhdistamon vesistövaikutusten seurantaan. 9.1 Kiteenjärven ilmastus Kiteen keskustaajaman puhdistamolla käsiteltyjen jätevesien johtamista koskevien vuosina 2006 ja 2014 annettujen ympäristölupien (ks. Taulukko 1) määräys nro 16 (sama määräysnumero kummassakin luvassa) edellyttää ilmastusta. Kiteenjärveä ilmastetaan syvänteen 4 kohdalla Planox-tyyppisellä ilmastimella. Planox-ilmastin toimii siten, että päällysveden (eli järven pintavesikerroksen) ja ilman sekoitusta johdetaan alusveteen. Vuonna 2015 ilmastin oli käytössä ja Kiteenjärven ilmastin ja tämän tarkkailun näytepiste Kiteenjärvi 1 sijaitsevat melko lähellä toisiaan, koska kumpikin on sijoitettu järven syvännealueelle.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo 9.2 Puhdistamon osuus Kiteenjärveen kohdistuvasta ulkoisesta fosforikuormituksesta Kiteen keskuspuhdistamon osuus Kiteenjärven ulkoisesta fosforikuormituksesta oli vuonna 2014 suuruusluokkaa 6 % (Taulukko 4). Taulukko 4. Arviot Kiteenjärven ulkoisesta fosforikuormituksesta. Kuormittaja kg/d Osuus Kuormitustiedon lähdeviite Humalajoki 4,4 68 % Mononen ja Sandman 1989 Hiidenjoki 0,5 8 % Mononen ja Sandman 1989 Päätyeenlahti 0,4 6 % Mononen ja Sandman 1989 Lähivaluma-alue 0,1 2 % Mononen ja Sandman 1989 Laskeuma ilmasta 0,6 9 % Mononen ja Sandman 1989 Kiteen keskuspuhdistamo 0,45 7 % kuormitustarkkailu 2015 Yhteensä (pyöristetty) 6,5 100 % 9.3 Kiteenjärven veden laatu Kiteenjärven tarkkailun analyysitulokset, pitkäaikaisia tuloksia kuvaajina ja kasviplanktonin laji- ja biomassatulokset ovat liitteenä. Maaliskuun näytteenottokerralla jään paksuus oli Kiteenjärven tarkkailupisteillä cm. Hapettimen läheisyydessä oli pienehkö sulan veden alue kuten aiempinakin talvina. Näytepiste Kiteenjärvi 1 sijaitsee sulan veden reunasta n. 50 m etäisyydellä, jossa jäätä oli 40 cm. Aistinvaraiset havainnot: Hajuton Lievästi tai kohtalaisesti ruskea Kirkas, paitsi seuraavilla tutkimuskerroilla ja näytepisteillä: o maaliskuu: pisteellä 5 vähän sameaa o kesäkuu: pisteellä 1, 10 ja 11 vähän sameaa Näkösyvyys avovesiaikana: o syvännepiste 1: 1,3-1,5 m o piste 5: pohjaan (1,3 m) o piste 10: 1,2-1,4 m o piste 11: 1,2-1,3 m Syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 happitilanne oli talvella tyydyttävä (4,6-6,0 mg/l) pinnasta pohjaan, ja happitilanne oli viime vuosien talvien keskitasoa. Avovesiajan tutkimuskerroilla (8.6. ja ) vesi ei ollut kerrostunut lämpötilan mukaan käytännössä lainkaan, minkä johdosta happipitoisuudet olivat erinomaisia pinnasta pohjaan. Järven veden avovesiaikaisen lämpötilakerrosteisuuden muodostumisen voimakkuus tai heikkous riippuu sääoloista, pääasiassa ilman lämpötilasta ja tuulesta. Talvella veden laatu oli edellistalvien kaltainen. Elokuussa syvännepisteen 1 päällysveden (eli syvyyden 1 m) kokonaisfosforipitoisuus 41 µg/l oli korkein vuodesta 1988 alkavalla vertailujaksolla. Pitkäaikaisessa tarkastelussa pisteillä 1 ja 10 avovesiaikana päällysvedessä fosforipitoisuus on ollut muutamana viime vuonna keskitasoa korkeampi. Muilta osin veden laatu oli vuonna 2015 aiempia

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo vuosia vastaava ja mm. kasviplanktonin määrää kuvaava klorofyllipitoisuus oli keskitasoa. Kokonaistyppipitoisuudessa on ollut Kiteenjärvellä pisteillä 1 ja 10 pitkäaikaisesti havaittavissa avovesiaikana säännöllistä vaihtelua: alkukesästä (kesäkuussa) typpipitoisuus on selvästi korkeampi kuin loppukesästä (elokuussa). Kesäkuussa kokonaistyppipitoisuus on pisteillä 1 ja 10 yleensä 1,5-2 kertainen suhteessa elokuuhun. Lisäksi jääpeiteaikana typpipitoisuus on yleensä avovesiaikaa korkeampi. Tämä säännöllinen pitoisuusvaihtelu liittynee valuma-alueelta tulevan typpikuormituksen vaihteluun. Samantyyppistä ja todennäköisesti samasta syystä aiheutuvaa vaihtelua esiintyy Kiteenjärven päällysveden väriluvussa. Kokonaisfosforipitoisuudessa vuodenaikaisvaihtelu on typpeen nähden päinvastainen: talvella fosforipitoisuus on alempi mutta kesällä korkeampi. Syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 veden suolistoperäisten bakteerien pitoisuus oli talvella vähän kohonnut (15 kpl/100 ml) lähellä pohjaa, mikä saattoi johtua jätevesikuormituksesta. Muilla tutkimuskerroilla tai muilla näytepisteillä veden laadussa ei ollut erotettavissa jätevesikuormituksen vaikutuksia. Puhdistamolta lähtevän jätevesiojan purkupaikan lähipisteellä 10 ja syvännepisteellä 1 ja veden laatu oli käytännössä samanlainen. Päätyeenlahdesta tulevan veden vaikutusta kuvaavalla pisteellä 11 fosfori- ja typpipitoisuus olivat edellisvuosien tapaan hieman muita pisteitä korkeampia, paitsi elokuussa, jolloin päällysveden korkein fosforipitoisuus havaittiin syvännepisteellä 1. Näytepisteen Kiteenjärvi 5 seuranta on alkanut vuonna Piste liittyy ylempänä Humalajoen valuma-alueella sijaitsevan Vapon Kirkkosuon turvetuotantoalueen vesistötarkkailuun. Näytepiste sijaitsee järveen tulevan Humalajoen suun lähellä. Piste 5 on matala ja kokonaissyvyys on noin 1,2-1,7 m. Pisteellä 5 veden laadun erikoispiirre oli maaliskuussa selvästi muita näytepisteitä korkeampi kokonaistyppipitoisuus (3000 µg/l) ja kokonaisfosforipitoisuus ja sameus. Muita pisteitä korkeammat pitoisuudet maaliskuussa liittynevät Humalajoen vaikutukseen. Koska pisteeltä 5 on tuloksia vasta kahdelta vuodelta, ei voida sanoa, olivatko maaliskuun kohonneet pitoisuudet tälle pisteelle tavallisia vai harvinaisia. Elokuussa pisteellä 5 veden laatu oli sama kuin muilla järvipisteillä, lukuun ottamatta fosforia, joka oli pisteellä 5 alempi. 9.4 Kiteenjärven pohjaeläintutkimus Pohjaeläimiä tutkittiin v syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 ja rantavyöhykkeellä pisteellä Kiteenjärvi 30. Syvännepisteellä pohjaeläimiä on tutkittu luvulta alkaen, mutta rantavyöhykkeellä tämä oli ensimmäinen pohjaeläimistöä koskeva tutkimus. Syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 pohjaeläinten määrä 1500 kpl/m 2 oli v edellistä tutkimuskertaa (v. 2012) pienempi, mutta pitkäaikaisessa vertailussa keskitasoa. Sen sijaan lajien (taksonien) lukumäärä 13 kpl oli sama kuin edellisellä tutkimuskerralla, ja pitkäaikaisessa tarkastelussa lajimäärä oli korkein (yhdessä vuoden 2012 kanssa).

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo 9.5 Luokitukset Valtalajit syvännepisteellä 1: Procladius surviaissääski (640 kpl/m 2 ). Tavallinen eri tyyppisissä vesissä ja sietää alhaisia happipitoisuuksia. Potamothrix/Tubifex -harvasukamadot (550 kpl/m 2 ). Tavallisia rehevillä pohjilla. Syvännepisteellä Kiteenjärvi 1 pohjaeläinindeksi PMA oli tyydyttävä ja PICMindeksi erinomainen. Rantavyöhykkeen tutkimuspisteellä Kiteenjärvi 30 pohjaeläimistön lajistoon ja yksilömääriin perustuva TT- indeksi oli luokassa hyvä ja PMA-indeksi oli luokassa tyydyttävä. Syvänteen ja rantavyöhykkeen PMA-, PICM- ja TT-indeksit tutkittiin ensimmäistä kertaa vuonna Valtalajit rantavyöhykepisteellä 30: Oulimnius tuberculatus kovakuoriainen (490 kpl/näyte). Chironomidae-surviaissääsket (450 kpl/näyte). Yleinen laji, kestää myös hapen puutetta. Caenis rivulorum (440 kpl/näyte), pikkusurviaisiin kuuluva laji. Vuoden 2015 pohjaeläintulokset ja yhteenvetotaulukko pitkäaikaisista pohjaeläintuloksista on liitteenä (Liite 20). Vesistöjen ekologisen ja fysikaalis-kemiallisen tilan luokituksen taustasta ja soveltamisesta Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelujärjestelmä on laadittu EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin 5 ja suomalaisen lainsäädännön 6 pohjalta. Luokitusta tarvitaan, jotta vesien tilaa voidaan arvioida ja ryhtyä sen perusteella vesiensuojelutoimiin tilan parantamiseksi. Virallisen vesimuodostumakohtaisen 7 ekologisen ja fysikaalis-kemiallisen tilan luokittelun tekee aina ympäristöhallinto (käytännössä ely-keskus). Vesimuodostuman ekologisen ja fysikaalis-kemiallisen tilan luokittelu tehdään pitkistä aikasarjoista (n. 5 vuotta) ja kokonaisille vesimuodostumille, minkä vuoksi luokittelu ei sellaisenaan sovellu yksittäisten havaintopaikkojen tai yksittäisten vuosien tilan luokitteluun. Luokittelussa on mukana biologisia, fysikaalis-kemiallisia sekä hydrologis-morfologisia laatutekijöitä. Kiteenjärven tarkkailussa havaittujen pitoisuuksien ja kasviplanktontulosten vertailu ekologisen ja fysikaalis-kemiallisen tilan luokitusrajoihin Kasviplanktonin biomassa ja klorofylli-a:n kokonaisfosforin ja kokonaistypen pitoisuudet olivat kasvukaudella edellisvuosien vaihteluvälin sisällä tai lähellä sitä. Tarkkailun tulosten suuruusluokan havainnollistamiseksi mitattuja pitoisuuksia on oheisessa taulukossa (Taulukko 5) esitetty rinnakkain luokittelurajojen kanssa. Vuoden 2015 kasviplanktonin TPI-indeksi ja haitallisten sinilevien osuus vastasivat luokkaa erinomainen, biomassa, klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuus luokkaa hyvä ja kokonaistyppipitoisuus luokkaa hyvä (piste Kiteenjärvi 5) tai tyydyttävä (muut pisteet). Luokat vastasivat aikaisempia vuosia. 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista, nro /60/EY, annettu 23. lokakuuta. 6 Suomen lainsäädäntö liittyen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelujärjestelmään: Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) muutoksineen, ja Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) muutoksineen. 7 Vesimuodostuma = pintavesien osalta mm. joki, järvi tai merialue.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo Tässä vuosiyhteenvetoraportissa ei virallisesti luokitella järven ekologista tai fysikaalis-kemiallista tilaa (luokittaminen kuuluu ympäristöhallinnon tehtäviin). Taulukko 5. Kiteenjärvessä kasvukaudella havaittujen pitoisuuksien vertailu ekologisen ja fysikaaliskemiallisen luokituksen raja-arvoihin. Luokitusten lähdeviite: Aroviita ym Vuosi Näy Kasviplanktonin Kasviplanktonin Haitallisten sini- Klorofylli-a Kokonaisfosfori Kokonaistyppi tepiste TPI-indeksi biomassa levien osuus biomassasta keskiarvo kesäsyyskuu 0-2 m keskiarvo kesäsyyskuu 0-2 m keskiarvo kesäsyyskuu ,11-0,65-0,48-1,46 +0,03-0,94-0,15-0,60 +0,08 +0,18-0,40 Indeksi Luokkarajat* Erinom. <+0,5 Hyvä +0,5.. +1,1 Tyyd. +1,1.. +2,0 ** 1,9 ** Välttävä +2,0.. +2,5 3,2 2,4 4,6 3,9 Huono 3,9 ** >+2,5 2,4 2,4 3,2 ** 1,1 1,4 2,2 mg/l Luokkarajat* 1,6 2,2 1,8 1,8 1,5 1,8 1,3 3,4 2,1 2,0 2,0 Erinom. <1,3 Hyvä 1,3-2,5 Tyyd. 2,5-5 Luokkarajat* Välttävä 5-10 Huono >10 4,1 3,1 4,8 0,5 0,9 0,7 0,8 0,4 Erinom. <5 Hyvä 5-20 Tyyd µg/l , ,2 10 0,9 8,8 1,7 Välttävä 11 ** Huono >70 19,7 ** 11,5 11,5 19 ** 10,5 11,5 20 ** 9, Erinom. <12 Hyvä Tyyd Vältt Huono >60 *) Luokkarajoina on käytetty Kiteenjärven järvityypin 8 (Mh, matala humusjärvi) rajoja. **) TPI-indeksin ja haitallisten sinilevien %-osuuden määritys alkoi vuonna ) Pisteen Kiteenjärvi 5 seuranta aloitettiin µg/l Erinom. <25 Hyvä Tyyd Välttävä Huono >100 µg/l % Luokkarajat* Luokkarajat* Luokkarajat* Erinom. <600 Hyvä Tyyd Välttävä Huono 990 > Rehevyysluokitus ja uimavesien bakteeriluokitus OECD:n (1982) rehevyysluokituksessa Kiteenjärven kokonaisfosforipitoisuus oli lievästi rehevän järven tasolla (luokkarajat vuosikeskiarvona µg/l). Avovesiajan pintaveden E. coli bakteerien pitoisuudet, 0-2 kpl/100 ml vuonna 2015, vastasivat erinomaista uimavesiluokkaa Humalajoen tarkkailun tulokset Humalajoen tarkkailu liittyy kahden kuormittajan seurantaan: Kiteen vesikunnan Kiteen keskuspuhdistamon vesistötarkkailu. Puhdistamossa käsitellyt vedet johdetaan Kiteenjärveen, joten puhdistamo ei vaikuta lainkaan Humalajoessa, joka on Kiteenjärven tulouoma. Joki liittyy puh- 8 Järvityyppitiedon lähdeviite: ympäristöhallinnon Oiva/Hertta-tietokanta, (saatavuus ). 9 Uimavesien laatuluokitus E. coli-bakteereille sisämaan vesissä: vesi on erinomaista, kun 4 vuoden jaksolla 95 % E. coli-pitoisuushavainnoista on alle 500 kpl/100 ml. Vastaava raja hyvälle uimavesiluokalle on 1000 kpl/100 ml. Uimavesissä toimenpideraja yksittäiselle E. coli-tulokselle on 1000 kpl/100 ml. Uimavesissä toimenpide on yleensä uusi bakteeritutkimus. Lähdeviite: STM 2008.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo distamon tarkkailuun välillisesti siten, että joki on tärkeä järven veden laatuun vaikuttaja tekijä. Vapon Kirkkosuon turvetuotantoalueen vesistötarkkailu. Turvetuotantoalue sijaitsee Humalajoen sivu-uoman Pasko-ojan yläjuoksulla. Humalajoen veden laadun tarkkailusta vastaa Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry, joka laatii vesitarkkailun tuloksista erillisen yhteenvetoraportin Humalajoen sivu-uoman Pasko-ojan pohjaeläintutkimus Pasko-ojan valuma-alueella sijaitsee Vapon Kirkkosuon turvetuotantoalue. Ojan pohjaeläimistöä tutkittiin ensimmäisen kerran vuonna Näytteet otettiin pikkukivistä (1-6 cm) sekä karkeista kivistä (6-10 cm) koostuvasta pohjasta. Pikkukivistä koostuvassa pohjassa yksilö- ja lajimäärät olivat jonkin verran suurempia kuin karkeiden kivien pohjalla. Valtalaji: Baetis rhodani, sukeltajasurviainen (pikkukivien näytepisteellä 240 kpl/näyte, karkeiden kivien pisteellä 150 kpl/näyte). Laji muodosti kummallakin tutkimuspisteellä noin puolet yksilömäärästä. Pasko-ojassa TT- ja EPTh-pohjaeläinindeksit olivat luokassa hyvä ja PMA-indeksi luokassa tyydyttävä. Vuonna 2015 Pasko-ojan pohjaeläimistöä tutkittiin ensimmäistä kertaa. Vuoden 2015 pohjaeläintulokset ja yhteenvetotaulukko pitkäaikaisista pohjaeläintuloksista on liitteenä. 11 Ätäskön tarkkailun tulokset 11.1 Veden laatu 11.2 Luokitukset Ätäskö tarkkailu on vapaaehtoista. Ätäskön tarkkailun analyysitulokset, pitkäaikaisia tuloksia kuvaajina ja kasviplanktonin laji- ja biomassatulokset ovat liitteenä. Aistinvaraisesti arvioituna vesi oli kirkasta ja hajutonta ja maaliskuussa väritöntä ja kesä- ja elokuussa kohtalaisesti ruskeaa. Näkösyvyys avovesiaikana oli 1,8-1,9 m (edellisvuonna 1,6-1,9 m). Talvella happipitoisuus oli pinnassa erinomainen, mutta lähellä pohjaa välttävä (3,9 mg/l). Pitoisuudet olivat Ätäskölle tavallisia. Elokuussa vesi ei ollut käytännössä lainkaan kerrostunut lämpötilan mukaan ja happipitoisuus oli hyvä kaikissa syvyyksissä. Fosfori- ja typpipitoisuudet olivat järvelle tavallisia ja kokonaisuutena veden laatu oli edellisvuosien kaltainen. Ekologisen ja fysikaalis-kemiallisen luokituksen tausta, soveltaminen ja soveltamisen rajoitukset: ks. edellä kohta 9.5. Ätäskön tarkkailussa havaittujen pitoisuuksien vertailu ekologisen ja fysikaalis-kemiallisen tilan luokitusrajoihin Kasviplanktonin biomassa ja kokonaisfosforin ja kokonaistypen pitoisuudet olivat kesä-syyskuussa edellisvuosien vaihteluvälin sisällä, ja myös lähellä edellisvuoden tuloksia. Tarkkailun tulosten suuruusluokan havainnollistamiseksi mitattuja pitoisuuksia on oheisessa taulukossa (Taulukko 6) esitetty rinnakkain luokittelurajojen

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo kanssa. Vuoden 2015 kasviplanktonin TPI-indeksi ja haitallisten sinilevien osuus vastasivat luokkaa erinomainen, biomassa ja kokonaistyppipitoisuus luokkaa tyydyttävä ja klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuus luokkaa hyvä. Luokat vastasivat aikaisempia vuosia, paitsi TPI-indeksi (erinomainen) oli yhtä luokkaa parempi kuin edellisvuosina. Tässä vuosiyhteenvetoraportissa ei virallisesti luokitella järven ekologista tai fysikaalis-kemiallista tilaa, koska se kuuluu ympäristöhallinnon tehtäviin. Taulukko 6. Ätäskössä kasvukaudella havaittujen pitoisuuksien vertailu ekologisen ja fysikaaliskemiallisen luokituksen raja-arvoihin. Luokitusten lähdeviite: Aroviita ym Vuosi Näy Kasviplanktonin Kasviplanktonin Haitallisten sini- Klorofylli-a Kokonaisfosfori Kokonaistyppi tepiste TPI-indeksi biomassa levien osuus biomassasta keskiarvo kesäsyyskuu 0-2 m keskiarvo kesäsyyskuu 0-2 m keskiarvo kesäsyyskuu Indeksi Luokkarajat* mg/l Luokkarajat* µg/l µg/l ,07 1,9 0, ,45 Erinom. <-0,5 2,0 Erinom. <0,9 2,6 Erinom. <5 12 Erinom. <6 24 Erinom. < µg/l % Luokkarajat* Luokkarajat* Luokkarajat* Luokkarajat* Erinom. < , ** Hyvä -0,5.. +1,0 1,7 1,7 Hyvä 0,9-1,7 5,3 ** Hyvä Hyvä Hyvä Tyyd. Tyyd. Tyyd. Tyyd ** Tyyd. +1,0.. 1,2 1,7-3,4 ** , ** +2,0 1,5 Vältt. ** Vältt. 8 Vältt. 24 Välttävä 690 3,4-6, ** Välttävä 3,5 ** ,0.. Huono Huono Huono Huono ,5 >6,8 >70 >40 >90 Huono >+2,5 *) Luokkarajoina on käytetty Ätäskön järvityypin 8 (Kh, keskikokoinen humusjärvi) rajoja. **) TPI-indeksin ja haitallisten sinilevien %-osuuden määritys alkoi vuonna Hyvä Tyyd Välttävä Huono >1500 Rehevyysluokitus ja uimavesien bakteeriluokitus OECD:n (1982) rehevyysluokituksessa kokonaisfosforipitoisuus oli lievästi rehevän järven tasolla (luokkarajat vuosikeskiarvona µg/l). Avovesiajan pintaveden E. coli bakteerien pitoisuus, 1 kpl/100 ml vuonna 2015, vastasi erinomaista uimavesiluokkaa 9.

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Vuosiyhteenveto (17) Kiteenjärvi, Ätäskö, Sopensuo ja Kirkkosuo 12 Sopensuon jätteenkäsittelypaikan tarkkailun tulokset Jätteenkäsittelypaikan veden laadun seurannan yhteenvetoraportti vuodelta 2015: ks. Liite 23. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Laatinut: Kari Kamppi limnologi, MMK VIITTEET Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S., Pirkko Kauppila, Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M. Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. ja Vuori K-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. 146 s - Ympäristöhallinnon ohjeita nro 7/ (saatavuus ). Ekholm, M Suomen vesistöalueet. 163 s. + liitteet. - Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja A, nro 126. Hydrologinen vuosikirja Leppäjärvi, R. (toim.). 197 s. Vesi- ja ympäristöhallitus Mononen, P. & Sandman, O Kiteenjärven ilmastus 1980-luvulla. 42 s. - Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 163. OECD Eutrophication of waters. Monitoring, assessment and control. Paris. Pohjois-Karjalan vesien käytön kokonaissuunnitelma Vesihallituksen tiedotus nro 102. STM/Sosiaali- ja terveysministeriö Asetus yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Asetus nro 177/2008, annettu Bakteeripitoisuuksien raja-arvot ovat asetuksen liitteenä I. JAKELU Kiteen kaupunki/ympäristölautakunta Kiteen kaupunki/kauko Hirvonen Kiteen Vesikunta Vapo Oy Pohjois-Karjalan ely-keskus

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 1. Yleiskartta

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 2. Kartta: Kiteenjärven ja Humalajoen alaosan näytepisteet

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 3. Kartta: Ätäskön ja Sirkkajoen näytepisteet

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 4. Analyysitulokset: Kiteenjärvi, Kiteen vesikunnan Kiteen keskustaajaman puhdistamon vesistötarkkailu Kasviplanktontulokset ovat erillisenä liitteenä.

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 5. Analyysitulokset: Kiteenjärvi, Vapon Kirkkosuon turvetuotantoalueen vesistötarkkailu

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 6. Analyysitulokset: Ätäskö, vapaaehtoinen tarkkailu Kasviplanktontulokset ovat erillisenä liitteenä.

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 7. Kuvia: Kiteenjärven tutkimustuloksia % 40 µg/l Kiteenjärvi Happikyllästys, jääpeiteaika Kiteenjärvi 1 (1 m) Kiteenjärvi 1 (5-7 m) Kiteenjärvi 1 (pohja) Kiteenjärvi 10 (1 m) Kiteenjärvi 11 (1 m) Kiteenjärvi 5 (0,5 m) Kiteenjärvi Kokonaisfosfori, jääpeiteaika Kiteenjärvi 1 (1 m) Kiteenjärvi 1 (5-7 m) Kiteenjärvi 1 (pohja) Kiteenjärvi 10 (1 m) Kiteenjärvi 11 (1 m) Kiteenjärvi 5 (0,5 m) % 40 µg/l Kiteenjärvi Happikyllästys, avovesiaika Kiteenjärvi 1 (1 m) Kiteenjärvi 1 (5-7 m) Kiteenjärvi 1 (pohja) Kiteenjärvi 10 (1 m) Kiteenjärvi 11 (1 m) Kiteenjärvi 5 (0,5m) Kiteenjärvi Kokonaisfosfori, avovesiaika Kiteenjärvi 1 (1 m) Kiteenjärvi 1 (5-7 m) Kiteenjärvi 1 (pohja) Kiteenjärvi 10 (1 m) Kiteenjärvi 11 (1 m) Kiteenjärvi 5 (0,5m) Kiteenjärvi Kokonaistyppi, jääpeiteaika Kiteenjärvi Kokonaistyppi, avovesiaika µg/l µg/l Kiteenjärvi 1 (1 m) Kiteenjärvi 1 (5-7 m) Kiteenjärvi 1 (pohja) Kiteenjärvi 10 (1 m) Kiteenjärvi 11 (1 m) Kiteenjärvi 5 (0,5 m) Kiteenjärvi 1 (1 m) Kiteenjärvi 1 (5-7 m) Kiteenjärvi 1 (pohja) Kiteenjärvi 10 (1 m) Kiteenjärvi 11 (1 m) Kiteenjärvi 5 (0,5m) 40 Kiteenjärvi Klorofylli-a, avovesiaika µg/l 2015_Kiteenjärvi, Kiteenjärvi Ätäskö, 1 Sopensuo (0-2 m) ja Kirkkosuo.docx Kiteenjärvi 10 (0-2 m) Kiteenjärvi 11 (0-1 m) Kiteenjärvi 5 (0-0,5m)

26 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (1) Liite 8. Kuvia: Ätäskön tuloksia % Ätäskö Happikyllästys, jääpeiteaika Ätäskö 68 (1 m) Ätäskö 68 (3-4,5 m) % Ätäskö Happikyllästys, avovesiaika Ätäskö 68 (1 m) Ätäskö 68 (3-4,5 m) 50 Ätäskön tarkkailu Kokonaisfosfori, jääpeiteaika 50 Ätäskön tarkkailu Kokonaisfosfori, avovesiaika µg/l Ätäskö 68 (1 m) Ätäskö 68 (3-4,5 m) µg/l Ätäskö 68 (1 m) Ätäskö 68 (3-4,5 m) µg/l Ätäskön tarkkailu Kokonaistyppi, jääpeiteaika Ätäskö 68 (1 m) Ätäskö 68 (3-4,5 m) µg/l Ätäskön tarkkailu Kokonaistyppi, avovesiaika Ätäskö 68 (1 m) Ätäskö 68 (3-4,5 m) µg/l Ätäskön tarkkailu Klorofyllia-a, avovesiaika Ätäskö 68 (0-2 m)

27 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (2) Liite 21. Säätiedot, lämpötila ja sademäärä PINTAVEDET ITÄ-SUOMI 2015 Lumien sulaminen ja vedenpintojen nousu alkoivat keväällä aikaisin mutta jakautui muutamaan jaksoon. Jäät lähtivät maan etelä- ja keskiosan järvistä selvästi keskimääräistä aikaisemmin, monin paikoin poikkeuksellisen varhain. Alkusyksy oli valtaosassa maata aurinkoinen ja vähäsateinen, ja vedenpinnat laskivat tavallisesta poiketen pitkälle syksyyn. Loppuvuodesta sateita riitti ja vedenkorkeudet nousivat vielä joulukuussakin. Syksyllä vesistöt jäätyivät selvästi tavallista myöhemmin, ja joulukuun puolivälissä kantava jääpeite oli muodostunut vain Lappiin. Osassa suurista järvistä vedenpinnan nousu jatkui vielä vuodenvaihteessakin, mutta monella järvellä pakkaset ovat kääntäneet vedet jo laskuun. Jokien virtaamat kävivät joulukuussa maan etelä- ja keskiosissa pariin otteeseen ajankohtaan nähden suurina. Vuoden päättyessä järvien pinnat olivat monin paikoin ajankohtaan nähden selvästi tavallista korkeammalla. Maan etelä- ja keskiosassa järvet alkoivat jäätyä joulukuun lopun pakkasilla. Koko vuoden 2015 keskivirtaama oli päävesistöissä suuressa osassa maata keskimääräistä suurempi. POHJAVEDET ITÄ-SUOMI 2015 Vuonna 2015 pohjavedet käyttäytyivät poikkeuksellisesti verrattuna edeltäviin 40 vertailuvuoteen. Jo alkuvuonna pohjaveden pinnat olivat edellisvuoden sateisen lopun seurauksena keskimääräistä korkeammalla, ja maalis-huhtikuussa lumen ja roudan aikainen kevätsulaminen nosti pintoja suuressa osassa maata entisestään. Kesällä sateinen ja viileä sää hidasti merkittävästi tyypillistä pohjaveden pintojen laskua ja jopa täydensi pohjavesivarantoja paikoitellen ennätyslukemiin asti. Elokuun lämpimät säät käänsivät koko maassa pohjavesien pinnat laskuun marraskuuhun asti, jolloin pinnankorkeudet olivat maan etelä- ja keskiosissa pääosin alle ajankohdan keskiarvojen mutta pohjoisessa selvästi keskimääräistä ylempänä. Marras-joulukuussa sateet ja leuto sää täydensivät pohjavesivarastoja koko maassa. Vuoden vaihtuessa pohjaveden pinnat ovat kuitenkin maan etelä- ja keskiosissa cm ajankohdan keskiarvoja alempana.

28 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 2 (2) Liite 21. Säätiedot, lämpötila ja sademäärä Lämpötila, C, Joensuu Tammikuu -8,0-10,4-8,3-9,3-9,9-16,7-8,5-4,1-7,0-8,5-4,5-9,6 Helmikuu -2,9-1,9-4,6-13,6-15,3-12,8-9,2-3,8-16,4-13,9-8,8-9,7 Maaliskuu -0,7 0,1-9,8-3,4-3,9-5,6-4,3-4,1 1,0-9,6-8,6-4,4 Huhtikuu 2,7 3,1 1,7 0,7 3,9 3,4 1,0 3,0 2,8 2,6 2,0 1,6 Toukokuu 8,9 9,6 11,9 9,8 9,3 11,3 10,8 8,0 9,1 9,6 8,3 8,7 Kesäkuu 13,4 13,1 17,4 13,3 15,9 13,1 13,2 12,9 14,0 15,7 14,5 14,1 Heinäkuu 14,8 19,3 16,8 17,2 20,1 21,8 16,2 15,7 16,6 17,4 18,7 17,2 Elokuu 15,7 16,5 16,0 14,2 15,1 16,1 14,6 13,0 16,6 16,9 15,9 14,5 Syyskuu 11,6 10,6 10,5 10,1 10,7 10,0 11,4 7,7 9,1 11,2 10,8 9,2 Lokakuu 4,1 1,7 4,4 3,7 5,2 3,3 1,1 6,1 5,0 4,3 5,1 3,6 Marraskuu 1,4-0,5 1,1 0,2 1,1-4,7-0,1 0,3-2,6-1,4 2,8-2,6 Joulukuu -1,1-4,3-1,9-11,5-0,2-14,9-10,0-2,2-0,8 0,3-6,2-7,3 Vuoden keskiarvo 5,0 4,7 4,6 2,6 4,3 2,0 3,0 4,3 3,9 3,7 4,2 2,9 Sademäärä, mm, Joensuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Vuoden sadesumma Lämpötila- ja sademäärätietojen lähdeviite: Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaus-julkaisu (

29 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY LIITE 1 (4) Liite 22. Novalabin käyttämät analyysimenetelmät NOVALAB OY VESIANALYYSIMENETELMÄT, MITTAUSEPÄVARMUUDET, MÄÄRITYSRAJAT SEKÄ AKKREDITOINNIT ( ) Analyysi Menetelmä Mittausepävarmuus (ns. laajennettu* mittausepävarmuus) Aistinvaraiset määritykset (ulkonäkö, haju, maku) Alkaliteetti, automaattinen titraattori ISO 6658 (2005): Sensory analysis, methodology, general guidance. Standard Methods for the Examination of Water and Wastewater (1998) 2320 B, mod. (Novalab 078) Määritysraja Akkreditoidut näytetyypit < 0,5 mmol/l: ± 0,05 mmol/l 0,04 mmol/l Talous-, luonnon- ja jätevesi > 0,5 mmol/l: ± 10 % Ei Alkaliteetti, manuaalinen menetelmä SFS-EN ISO (Novalab 037) ± 10 % 0,04 mmol/l Ei Alumiini, Al Novalab 067, ICP-OES ± 20 % 0,1 mg/l Ei Ammoniumtyppi, NH4-N Ammoniumtyppi, NH4-N Ammoniumtyppi, NH4-N Antimoni, Sb (liukoinen ja kokonainen) Antimoni, Sb Arseeni, As (liukoinen ja kokonainen) Arseeni, As Barium, Ba (liukoinen ja kokonainen) Biologinen hapenkulutus BHK7 ja BHK7(ATU) Sisäinen menetelmä CFA, perustuu Bran-Luebbe Method G , automaattianalysaattori (Novalab 086) SFS 3032 (1976), spektrofotometrinen menetelmä (Novalab 041) Foss typpianalysaattori, kjeldahl (Novalab 001.B) SFS-EN ISO (2005) Novalab 068, ICP-OES SFS-EN ISO (2005) Novalab 068, ICP-OES SFS-EN ISO (2005) SFS-EN (1998), SFS-EN (1998) (Novalab 090) < 0,10 mg/l: ± 15 µg/l 0,022 mgn/l Talous-, luonnon- ja jätevesi > 0,10 mg/l: ± 15 % 0,02-0,05 mg/l: ± 30 % 0,02 mgn/l Ei 0,05-0,1 mg/l: ± 20 % > 0,1 mg/l: ± 10 % 2 mg/l: ± 50 % 0,5 mg/l Ei 2-10 mg/l: ± 30 % > 10 : ± 20 % 0,1-100 µg/l: ± 20 % 0,1 µg/l Talous- ja luonnonvesi 0,01-0,1 mg/l ± 50 %, 0,11-0,5 mg/l 0,01 mg/l Ei ± 20 % ja > 0,5 mg/l ± 10 %. 0,2-100 µg/l: ± 17 % 0,2 µg/l Talous- ja luonnonvesi 0,01-0,1 mg/l ± 50 %, 0,11-0,5 mg/l 0,01 mg/l Ei ± 20 % ja > 0,5 mg/l ± 10 %. 0,2-500 µg/l: ± 16 % 0,2 µg/l Talous- ja luonnonvesi < 5 mg/l: ± 1 mg/l 1,5 mgo/l Luonnon- ja jätevesi 5 mg/l: ± 17 % E. coli -bakteerit SFS 4088 (2001) Talous- ja luonnonvesi SFS 3016 (2001) Talous- ja luonnonvesi Colilert Quanti-Tray Talous-, verkosto-, luonnon- ja jätevesi Elohopea, Hg (liukoinen ja kokonainen) SFS-EN ISO (2005) 0,1-10 µg/l: ± 23 % 0,1 µg/l Talous- ja luonnonvesi Elohopea, Hg Novalab 068, ICP-OES 0,01-0,1 mg/l ± 50 %, 0,11-0,5 mg/l 0,01 mg/l Ei ± 20 % ja > 0,5 mg/l ± 10 %. Fekaaliset koliformiset bakteerit (Lämpökestoiset koliformiset bakteerit) SFS 4088 (2001) Talous- ja luonnonvesi Fluoridi, F < 0,2 mg/l ± 25 %, >0,2 mg/l ± 10 % 0,010 mg/l Talous-, luonnon- ja jätevesi SFS-EN ISO :2009, IC Fluoridi, F 0,5 mg/l: ± 0,1 mg/l 0,1 mg/l Talous- ja luonnonvesi SFS 3027 (1976) (Novalab 025.A) > 0,5 mg/l: ± 10 % Fosfaattifosfori (liukoinen), PO4-P Happi, O2 SFS (2005). Liukoisen fosfaattifosforin määrityksessä näyte suodatetaan (0,40 µm tai 0,45 µm) ennen määritystä. (Novalab 092) Jodometrinen menetelmä SFS-EN (1993) < 0,010 mg/l: ± 0,003 mg/l 0,010 mg/l: ± 25 % < 2 mg/l: ± 0.2 mg/l >2 mg/l: ± 10 % 0,003 mgp/l Talous-, luonnon- ja jätevesi 0,2 mg/l Ei