Asia Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille: Suunnitelma omaisuudenhoitoyhtiöksi

Transkriptio

1 Valtiovarainministeriö PERUSMUISTIO VM RMO Puumalainen Markku(VM) JULKINEN Asia Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille: Suunnitelma omaisuudenhoitoyhtiöksi Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Komissio antoi järjestämättömien lainojen vähentämistä koskevan toisen seurantaraporttinsa 14. maaliskuuta 2018 ( (COM 2018) 133 final, EJ 11/2018 vp) neuvoston 11. heinäkuuta 2017 hyväksymän toimintasuunnitelman mukaisesti. Komissio julkisti samassa yhteydessä ei-sitovan teknisen suunnitelman kansallisille omaisuudenhoitoyhtiöille ja muille järjestelyille, joilla voidaan vähentää ongelmasaatavia pankkien taseista. Komissio antoi lisäksi sääntelyehdotukset koskien ongelmalainojen jälkimarkkinoiden kehittämistä, lainavakuuksien täytäntöönpanon nopeuttamista ja varausten tekemistä pankkien uusille ongelmalainoille. Sääntelyehdotukset saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi erikseen. Järjestämättömät saatavat ovat paljolti yksittäisten pankkien tai pankkien jäsenvaltioiden ongelma eikä varsinainen EU-tasoinen ongelma, vaikka niillä voi olla laajempia heijastusvaikutuksia. Vastuu järjestämättömien saatavien hoitamisesta ja vakavaraisuusvaatimusten noudattamisesta kuuluu asianomaisille pankeille ja pankkien toimivaltaisille valvojille. Lähtökohtaisesti Suomi kannattaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan pankkien riittävä varautuminen uusien ongelmasaatavien varalta ja luodaan mahdollisuuksia olemassa olevien ongelmasaatavien vähentämiselle markkinaehtoisesti pankkien taseissa pankkiunionin toimintaperiaatteiden mukaisesti.

2 2(11) Komission tekninen suunnitelma kansallisiksi omaisuudenhoitoyhtiöiksi on annettu tiedoksi jäsenvaltioille eikä siitä neuvotella neuvoston työryhmässä. Suomi haluaa kuitenkin painottaa, että omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamisessa ja toiminnassa tulee noudattaa täsmällisesti unionin valtiontuki- ja kriisinratkaisusäännöksiä. Yhtiöiden toiminta ei saa olla ristiriidassa sijoittajanvastuuseen perustuvan pankkiunionin keskeisten periaatteiden kanssa. Julkisten varojen mukaan luettuna takausten käyttö yhtiöiden pääomittamisessa ja toiminnan rahoittamisessa sekä muissa järjestelyissä tulee rajoittua vain välttämättömään vähimmäismäärään ja sen tulee olla ajallisesti selkeästi etukäteen rajattu. Pääasiallinen sisältö Taustaa Syyskuun 2017 tilanteen mukaan ongelmalainojen määrä on unionin alueen pankeissa selvässä laskussa ja niiden osuus pankkien luotoista on laskenut keskimäärin 4,4 prosentin tasolle. Ensimmäisessä seurantaraportissa viitattuun raportointiajankohtaan kesäkuun loppuun verrattuna ongelmalainojen määrä laski noin 40 mrd. euroa. Varausten määrä järjestämättömiin saataviin nähden on pysynyt vakaasti runsaassa 50 prosentissa. Huolimatta viimeaikojen suotuisasta kehityksestä EU:n pankeissa on ongelmaluottoja edelleen yli 900 mrd. euron arvosta ja selvästi enemmän kuin ennen finanssikriisiä. Järjestämättömien lainojen (tai saamisten) suuri määrä eräiden jäsenvaltioiden pankeissa aiheuttaa huolta pankkisektorin kunnosta ja eurooppalaisen pankkikentän riskien epätasaisesta jakaumasta. Suomessa ja Ruotsissa järjestämättömien saamisten osuus kaikista saamisista oli syyskuun 2017 lopussa 1,2 prosenttia verrattuna EU:n 4,4 prosentin keskiarvoon. Kreikassa järjestämättömiä saamisia oli edelleen yli 46 prosenttia kaikista saamisista ja Kyproksella 32 prosenttia. Italiassa, Irlannissa ja Portugalissa vastaavat luvut ovat yli 10 prosenttia. Unionin jäsenvaltioissa on finanssikriisin aikana ja sen jälkeen perustettu eri tyyppisiä omaisuudenhoitoyhtiöitä tai järjestelyitä ongelmasaatavien siirroille pankkien taseista. Irlannissa on toiminnassa vuonna 2009 perustettu omaisuudenhoitoyhtiö NAMA (National Asset Management Agency). Yhtiön pääomasta 51 prosenttia on yksityisessä omistuksessa ja loput valtiolla. Yhtiön liikkeeseen laskemaa velkaa ei näin ollen lasketa julkisen sektorin velaksi. Vuoden 2011 loppuun mennessä yhtiö osti viideltä pankilta noin lainaa, joissa oli vakuutena noin kiinteistöä. Ostettujen lainojen nimellisarvo oli noin 74 mrd. euroa ja

3 3(11) ostohinta 43 prosenttia nimellisarvosta. Saatavasalkku koostuu lähes kokonaan kiinteistöistä, joista suurin osa on Dublinin alueella. Yhtiön elinkaaren on alun perin suunniteltu päättyvän vuonna 2020, johon mennessä sen arvioidaan saavan myydyksi hallinnassaan olevat saatavat ja maksavan velkansa, josta 30,2 mrd. euron seniorilainoilla oli valtion takaus. Niiden lisäksi yhtiöllä on 1,6 mrd. euroa juniorilainoja, jotka ovat ongelmasaatavat myyneillä pankeilla. Yhtiö on kuitenkin pystynyt maksamaan seniorivelkansa kokonaan pois lokakuussa 2017 ja juniorilainat on tarkoitus maksaa maaliskuussa Tämänhetkisen arvion mukaan yhtiö tulisi tuottamaan noin kolmen miljardin euron tuoton omistajilleen. Keskeinen piirre yhtiön toiminnassa on, että se myös aktiivisesti kehittää hallussaan olevia kiinteistöjä. Yhtiötä koskevan lainsäädännön mukaan sen tulee saada paras mahdollinen tuotto saatavilleen. Espanjassa toimii vuonna 2012 perustettu omaisuudenhoitoyhtiö SAREB (Sociedad de Gestión de Activos procedentes de la Reestructuración Bancaria). Yhtiö perustettiin osana Espanjan pankkikriisin ratkaisua, johon osallistuivat myös Euroopan vakausmekanismi EVM ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF talouden sopeuttamisohjelman puitteissa. Yhtiön omistajina ovat yksityiset tahot 55 prosentin osuudella ja Espanjan talletussuojarahasto 45 prosentin osuudella. Yhtiöön siirrettiin noin saatavaa yhdeksästä säästöpankista. Saatavista 80 prosenttia oli kiinteistöyhtiöiden luottoja ja 20 prosenttia asuntoja, maata, liikekiinteistöjä ja muita saatavia. Siirrettyjen saatavien nimellisarvo oli noin 107 mrd. euroa ja yhtiö maksoi niistä noin 51 mrd. euroa. Siirrot rahoitettiin valtion takaamilla SAREB:n etuoikeutetuilla joukkovelkakirjalainoilla. Yhtiön elinkaareksi on suunniteltu 15 vuotta. Vuoden 2017 loppuun mennessä yhtiö on maksanut lainoistaan takaisin lähes 13 mrd. euroa ja myynyt saataviaan 13,6 mrd. eurolla. Saatavasalkusta tällä hetkellä noin kaksikolmasosaa on lainoja ja loput muita saatavia. Velallisia on edelleen noin NAMA:n ja SAREB:n kaltaisten suurten keskitettyjen omaisuudenhoitoyhtiöiden lisäksi unionin jäsenvaltioissa on tehty myös muita järjestelyjä, joilla ongelmasaatavia on siirretty pois pankkien taseista. Italiassa helmikuussa 2016 hyväksytyn lain mukaisen ns. GACS (Garanzia Cartolarizzazione Sofferenze) -takausjärjestelyn avulla pyritään tukemaan ongelmasaatavien arvopaperistamista. Järjestelyssä valtio antaa takauksen ongelmasaatavia ostavan erityisyhtiön rahoituksen senioriosuudelle, jonka pitää olla alle puolet koko määrästä. Järjestely oli alun perin avoinna 18 kuukautta, mutta sitä on sittemmin jatkettu syyskuuhun 2018 asti. Käytettävissä olevien

4 4(11) tietojen mukaan viime vuoden loppuun mennessä siirrot erityisyhtiöön olivat alle kolme miljardia euroa ja valtion takaaman rahoituksen määrä alle 900 miljoonaa euroa. Ongelmasaatavia varten voidaan perustaa myös pankkikohtainen omaisuudenhoitoyhtiö. Saksassa julkisomisteinen HSH Nordbank siirsi toukokuussa 2016 runsaan kuuden miljardin euron arvosta ongelmaluottoja erityisyhtiöön, jonka omistajia olivat Schleswig- Holsteinin osavaltio ja Hampurin kaupunki. Komissio hyväksyi järjestelyn, koska siirto oli osa pankin yksityistämisstrategiaa ja järjestelyn hyväksyessään komissio asetti määräajan pankin myynnille tai alasajolle. Lisäksi siirto tapahtui markkinahintaan ja ei tällöin sisältänyt valtiontukea. Siirron jälkeen pankki pystyi jatkamaan toimintaansa. Helmikuun 2018 lopussa, jolloin määräaika päättyi, pankin myynti toteutui sijoittajakonsortiolle. Suunnitelma kansalliseksi omaisuudenhoitoyhtiöksi Yleistä Komission ei-sitovassa suunnitelmassa kansallisista omaisuudenhoitoyhtiöistä jäsenvaltioille annetaan käsikirjamaisesti ohjeita ja suosituksia, miten ne voivat halutessaan perustaa omaisuudenhoitoyhtiöitä rikkomatta unionin valtiontuki- ja kriisinratkaisusääntelyä. Mallissa ehdotetaan useita yhteisiä periaatteita, jotka koskevat omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamista, hallinnointia ja toimintaa. Komissio kuitenkin korostaa, että yleispätevää ohjeistusta ei voi antaa, joten jäsenvaltiot joutuvat valitsemaan toimintatapansa tilanteen mukaan. Erilaisia omaisuudenhoitoyhtiöiden malleja on useita: yhden kansallisen yhtiön sijasta jokaisella ongelmapankilla voisi olla omansa, yhtiöt voivat olla täysin pankkien omistamia ja rahoittamia tai valtio voi olla niissä mukana osarahoittajana tai omistaa yhtiön kokonaan. Valtion antaman tuen määrä voi vaihdella edellyttäen, että se noudattaa EU:n valtiontukisäännöksiä. Komission mukaan omaisuudenhoitoyhtiöt, joihin liittyy valtiontukea, ovat lähtökohtaisesti kuitenkin poikkeuksellinen ratkaisu. Suunnitelmassa kuvataan, millaiset julkista tukea saavat omaisuudenhoitoyhtiöt ovat sallittuja EU:n pankki- ja valtiontukisääntelyn mukaan. Siinä esitetään myös vaihtoehtoisia EU:n valtiontukisääntelyn mukaisia toimia, joita voidaan soveltaa arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin. Nämä toimet ovat usein tyypillisesti ongelmallisten omaisuuserien siirtoja pankkikohtaiseen omaisuudenhoitoyhtiöön tai niiden arvopaperistamisia valtion takauksilla tai toimien yhdistelmiä. Suunnitelmassa esitetään edellytyksiä yhdelle keskitetylle kansalliselle omaisuudenhoitoyhtiölle ja ehdot saatavien siirroille pankeista yhtiöön mukaan lukien niiden arvostusperiaatteet. Lisäksi siinä esitellään yhtiön perustamiseen ja hallintoon liittyviä oikeudellisia sekä

5 kirjanpidollisia kysymyksiä ja kuvataan, miten yhtiön rahoitus ja valvonta voitaisiin järjestää. Koska yhtiöiden on tarkoitus olla elinkaareltaan rajattuja, niin myös tätä seikkaa selvitetään suunnitelmassa sekä yhtiön operatiiviseen toimintaan liittyviä henkilöstö- ja muita hallintoasioita. 5(11) Edellytykset yhden yhtiön mallille ja siitä saatavat hyödyt Jotta yhden keskitetyn kansallisen omaisuudenhoitoyhtiön malli olisi käyttökelpoinen ja tehokas, tulisi komission mukaan tiettyjen ennakkoehtojen täyttyä. Jos arvoltaan heikentyneiden saatavien ongelma koskee samanaikaisesti useita pankkeja ja kysymys on pääasiassa vakuudellisista yritys- tai liikekiinteistösaatavista eivätkä pankit pysty ongelmaa omin voimin hoitamaan, niin komissio näkee perustelluksi yhden kansallisen omaisuudenhoitoyhtiön perustamisen. Tämä asetelma on ollut Irlannissa ja Espanjassa. Jos tilanne on toisaalta sellainen, että ongelmasaatavat ovat iso osa pankkisektorin saatavista, mutta ovat tyypiltään hyvin eri tyyppisiä, niin komissio näkee, että esimerkiksi yhdistelemällä takausten käyttöä, arvopaperistamista ja yhden tai useamman pankin omaisuudenhoitoyhtiöitä voidaan päästä parempaan lopputulokseen. Keskitetyn yhtiön mallilla pyritään saavuttamaan mittakaavaetuja ja tehokkuutta, joita yksittäisen pankin voi olla vaikea löytää. Ongelmasaatavien hallinnointi sitoo resursseja, jotka voitaisiin käyttää muualla ja ne myös usein vaativat erityisosaamista. Keskitetyn yhtiön valvonta ja hallinto edellyttävät kuitenkin komission mukaan erityishuomiota, koska on olemassa riski, että yhtiö joutuu ulkopuolisen vaikuttamisen tai sisäisten eturistiriitojen kohteeksi. Yhtiön toiminta ja elinkaari Yhden kansallisen yhtiön mallissa tulee päättää sen toiminnan laajuudesta ja elinkaaresta. Lähtökohtana ja yhtiön olemassaolon perusteluna ylipäätään ovat arviot siitä, että yhtiö pystyy saamaan ongelmasaatavista kulujen jälkeen suuremman osan takaisin kuin pankit ja että sen perustaminen vahvistaa rahoitusjärjestelmän vakaata toimintaa. Laaja toimintatapa käsittäisi ongelmalainojen hankinnan, hallinnoinnin ml. perinnän, uudelleenjärjestelyn ja myynnin pitkällä aikavälillä. Näin ovat toimineet NAMA Irlannissa ja SAREB Espanjassa. NAMA on aktiivisesti kehittänyt lainasaataviensa vakuuksina olleita kiinteistöjä, minkä on nähty nostavan niiden nettoarvoa. Kapea mandaatti puolestaan olisi mielekäs tilanteissa, joissa ongelmalainojen määrä on kokonaisuutena melko vähäinen, pankit voidaan asettaa kriisinratkaisumenettelyyn ja niiden omaisuuserät myydä (esimerkiksi FS, Finansiel Stabilitet Tanskassa). Tällöin yhtiön elinkaari voisi jäädä melko lyhyeksi, jos niin haluttaisiin. FS poikkeaa

6 6(11) tosin komission mallista siinä mielessä, että se on Tanskassa perustettu pysyväksi yhtiöksi osana pankkien kriisinratkaisustrategiaa. Yhtiön liiketoimintasuunnitelmaan kirjatun suunnitellun elinkaaren toteutumiseen liittyy runsaasti epävarmuuksia, joihin tulisi suunnitteluvaiheessa yrittää varautua. Jos NAMA:n toiminta päättyy suunnitellusti vuonna 2020, niin sen elinkaaren pituudeksi muodostuisi 11 vuotta. SAREB:n elinkaareksi on puolestaan suunniteltu, kuten edellä mainittiin, 15 vuotta. Komission mukaan pitäisi kuitenkin pyrkiä välttämään yli 10 vuoden suunniteltuja elinkaaria saatavien markkinakehitykseen liittyvien arvostus- ja muiden epävarmuuksien takia. Omaisuudenhoitoyhtiön pääomittaminen ja toiminnan rahoitus Komission viittaamien parhaiden käytäntöjen mukaan (NAMA, SAREB) omaisuudenhoitoyhtiöt ovat enemmistöomistukseltaan yksityisiä yhtiöitä ja näin julkisen velan tilastoinnin ulkopuolella. Suunnitelmassa ei anneta varsinaisia suosituksia, miten omistus pitäisi järjestää, vaan kuvaillaan yksityisen ja julkisen omistuksen etuja ja haittoja. Komissio kuitenkin näkee, että yhtiön tulee olla itsenäinen oikeudellinen toimija, joka ei ole riippuvainen valtion talousarviosta eikä kuuluisi julkiseen sektoriin. Yhtiö tulisi myös suojata poliittiselta vaikuttamiselta. Vaikka enemmistöomistus olisikin yksityisillä toimijoilla, siirtäisi valtion takausten käyttö rahoituksessa toiminnan riskejä myös valtiolle. Täysin yksityinen ja markkinoilta rahoitettu yhtiö olisi julkisen talouden riskien kannalta paras vaihtoehto, mutta toistaiseksi sellaista ei ole nähty. Ongelmasaatavien siirrot rahoitetaan komission mallin mukaan omaisuudenhoitoyhtiön etuoikeutetuilla velkakirjoilla, joilla on valtion takaus. Malli seurailee tässä suhteessa NAMA:n ja SAREB:n toimintaa. Velkakirjat olisivat kertamaksullisia ja niissä olisi yhtiölle (takaisin)ostooikeus. Ongelmaluotot ja velkakirjat tavallaan vaihdettaisiin toisiinsa ja pankit voisivat käyttää velkakirjat Euroopan keskuspankkijärjestelmässä vakuuksina. Vakuuskelpoisuus perustuu valtion takaukseen. Komission mukaan markkinaehtoisen rahoituksen saatavuus tulisi joka tapauksessa selvittää ensin ja velkarakenne voisi koostua muistakin eristä kuin valtion takaamista etuoikeutetuista velkakirjoista. Historiallinen kokemus ei juuri toisaalta tue puhtaasti markkinaehtoisia ratkaisuja. Toiminnan alkuvaiheessa yhtiö saattaa lisäksi tarvita siltarahoitusta, jonka siirtoihin osallistuva pankki tai pankit voisivat lainata valtion takausta vastaan. Komissio muistuttaa, että kaikista käytetyistä valtiontakauksista tulee maksaa takausmaksu valtiontukisäännösten mukaisesti. Yhtiöllä tulee myös olla selkeät säännökset, miten velka maksetaan takaisin. Saatavien vähentyessä yhtiön tulee supistaa myös velkaansa eikä esimerkiksi kerätä kassavaroja.

7 7(11) Saatavien siirto omaisuudenhoitoyhtiöön Ennen kuin pankista voidaan siirtää julkisilla varoilla tuettuun omaisuudenhoitoyhtiöön ongelmasaatavia, tulee selvittää, onko siirroissa valtiontueksi tulkittavia elementtejä. Siirrettävien saatavien tyypillä ei ole periaatteessa rajoituksia, joskin kiinteistövakuudelliset luotot tai vakuudettomat suuryritysten luotot ovat komission mukaan ominaisuuksiltaan soveliaimpia siirrettäviksi. Muiden (pienten ja keskisuurten yritysten luotot, asuntolainat jne.) osalta tulisi olla hyvin konservatiivinen ja rajoittaa niiden osuus ehkä 15 prosenttiin saatavista. Pääperiaate siirrettävien saatavien hinnoittelussa on, että siirtohinta (TP, transfer price) voi olla korkeampi kuin todellinen tai arvioitu markkinahinta (EMV, estimated market value) mutta korkeintaan luoton todellisen taloudellisen arvon (REV, real economic value) suuruinen. Jos siirtohinta on korkeampi kuin markkinahinta, tekee komissio arvion valtiontuen osalta ja päätöksen onko järjestely hyväksyttävä. Siirtohinta ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin REV. Jos siirtohinta on markkinahinta, niin mitään valtiontukea siirrossa ei pankille luonnollisesti ole. Hinnoittelu on myös pankin ja yhtiön kannalta haastavaa, koska matala hinta (lähellä markkinahintaa), joka olisi hyvä yhtiölle, aiheuttaisi pankille lisätappioita ja mahdollisia heijastumia rahoitusvakauteen. Toisaalta korkea hinta, joka on lähellä todellista taloudellista arvoa, voisi johtaa tilanteeseen, jossa yhtiö tuottaa tappioita ja valtio joutuu kattamaan ne sijoittamalla lisää varoja sen pääomiin. Saatavien siirtoa varten tulisi komission mallin mukaan avata selkeästi rajattu aikaikkuna, jonka sulkeuduttua siirtoja ei enää voitaisi tehdä. Jos pankki on kriisinratkaisumenettelyssä, on viranomaisilla käytettävissään kriisinratkaisuvälineitä, joiden avulla ongelmasaatavia voidaan luovuttaa joko kolmannelle taholle tai tarkoitusta varten perustetulle omaisuudenhoitoyhtiölle. Jos pankki on toisaalta maksukyvyttömyysmenettelyssä, käytäntö on komission mukaan ollut jakaa pankki hyvään sekä huonoon osaan ja siirtää jälkimmäinen osa taseesta perustettavaan tai olemassa olevaan omaisuudenhoitoyhtiöön. Hyvä osa taseesta myytäisiin. Komissio käsittelee asiakirjassa myös asetelmaa, jossa ongelmasaatavien siirtojen hinnoittelu liittyy niitä siirtävän pankin vakavaraisuuteen. Komissio näkee, että tiettyjen olosuhteiden vallitessa valtio voisi ennakollisesti pääomittaa (precautionary recapitalisation) ongelmaluottoja siirtävää pankkia. Tulkinta laajentaa pääomitusvälineen käyttöä ja herättää kysymyksiä pankkiunionin sijoittajanvastuuseen perustuvien periaatteiden soveltamisesta.

8 Vaihtoehtoja keskitetylle omaisuudenhoitoyhtiölle 8(11) Komissio korostaa, että toimenpiteet ongelmasaatavien hoitamisessa pitää sovittaa kulloiseenkin tilanteeseen ja että yksityiskohtaista kaikkiin tilanteisiin sopivaa ratkaisumallia ei voida etukäteen laatia. Jokainen jäsenvaltio valitsee viime kädessä tilanteeseensa ja rajoitteisiinsa parhaiten sopivan ratkaisun. Toimenpiteiden tulee olla komission valtiotukisäännösten ja unionin kriisinratkaisusääntelyn mukaisia. Viranomaistoimien lisäksi pankkien oma toiminta on keskeistä ja pankit ovatkin itse olleet aloitteellisia ongelmasaatavien myynneissä. Komissio esittelee yhdelle keskitetylle omaisuudenhoitoyhtiölle kaksi vaihtoehtoista mallia: ongelmasaatavien arvopaperistaminen ja siirrot pankkikohtaiseen omaisuudenhoitoyhtiöön. Molempia on käsitelty tapausesimerkkeinä edellä (Italia ja Saksa). Arvopaperistamismallissa ongelmasaatavia siirretään pankista erityisyhtiöön (SPV, Special Purpose Vehicle), joka rahoittaa siirrot laskemalla liikkeeseen ja myymällä sijoittajille etuoikeusasemaltaan erilaisia velkakirjoja. Valtion osallistuminen tähän järjestelyyn voisi toteutua joko (vähemmistö)sijoituksena yhtiön osakepääomaan tai takauksina yhtiön velkakirjoille. Jos takauksista peritään markkinaehtoinen takausmaksu (kuten Italian GACS-järjestelyssä), komissio katsoo, että järjestelyssä ei ole valtiontukea pankille. Hyvinä puolina tässä mallissa komissio näkee rajatun suoran vaikutuksen valtiontaloudelle sekä laajan joukon ongelmasaatavia, jotka voitaisiin muuntaa arvopapereiksi. Heikkoutena komissio näkee sen, että pankki joutuu kirjaamaan välittömiä tappioita siirroista. Pankin tilanne voi toisaalta olla esimerkiksi sellainen, että sillä on maantieteellisesti tai toimialakohtaisesti selkeästi rajattu ongelmasaatavasalkku. Tässä tilanteessa komissio näkee mahdollisena myös pankkikohtaisen omaisuudenhoitoyhtiön perustamisen, johon ongelmasaatavat siirrettäisiin ja joka sittemmin joko itse hallinnoisi ja yrittäisi myydä niitä tai antaisi tehtävän ulkopuoliselle taholle (mm. lainoja hallinnoivat erityisyhtiöt, credit servicers). Jos valtio osallistuu yhtiöön omistajana tai antaa sen rahoitukselle valtiontakauksia, niin saatavat tulee siirtää markkinahinnalla. Pankille voi siirroista tulla kirjattavia tappioita, jonka lisäksi valtiolle voi syntyä kustannuksia pääomasijoituksesta yhtiöön. Toisaalta siirrettyjen saatavien arvo voi myös nousta yhtiön taseessa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Käsittely Euroopan parlamentissa -

9 9(11) Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Valtiovarainministeriö SuV Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema - Taloudelliset vaikutukset Komission ehdottamaan ongelmasaatavien vähentämisen toimenpidekokonaisuuteen liittyvien sääntelyehdotusten taloudellisia vaikutuksia kuvataan lähemmin erikseen ehdotusten esittelyn yhteydessä. Kansallisilla omaisuudenhoitoyhtiöillä voi tietyissä olosuhteissa olla rahoitusvakautta vahvistavia vaikutuksia pankkien taseiden kohentumisen kautta. Komission ehdottama ongelmasaatavia siirtävän pankin ennakollinen pääomitus julkisin varoin siirtojen aiheuttamien tappioiden seurauksena on ongelmallinen pankkiunionin keskeisten periaatteiden selkeän toteutumisen kannalta. Riski on, että se vesittäisi sijoittajanvastuun toteutumisen. Eri vaihtoehtojen punninta ja yhtiöiden perustaminen, rahoitus ja toimintamalli mukaan lukien suunniteltu elinkaari vaativat hyvin huolellisen valmistelun, jotta vältettäisiin riski lukkiutumisesta pitkäaikaiseen ja julkisia varoja kuluttavaan tappiolliseen yhtiöön. Komission esittämät vaihtoehtoiset toimintatavat ongelmasaatavien arvopaperistaminen ja myynti sekä pankkikohtaisen omaisuudenhoitoyhtiön perustaminen saattavat useassa tilanteessa olla joustavampia ja tehokkaampia tapoja saada ongelmapankin taseen laatua parannettua mahdollisimman pitkälti ilman julkisten varojen käyttöä. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Komission tiedonanto Euroopan parlamentin, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille: Toinen seurantaraportti järjestämättömien lainojen vähentämisestä Euroopassa (COM(2018) 133 Final) Commission Staff Working Document: AMC Blueprint (SWD(2018) 72 final)

10 10(11) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot VM/RMO finanssineuvos Markku Puumalainen, puh EUTORI-tunnus EU/2018/0782 Liitteet Viite

11 11(11) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi