Ilmarinen PÄTKIIKÖ MUISTI? AIVOJEN HYVINVOINNISTA TÄYTYY PITÄÄ HUOLTA NEUVOO PROFESSORI KITI MÜLLER. Nuorten työuran monet mutkat

Transkriptio

1 Ilmarinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen asiakaslehti 3/2010 Nuorten työuran monet mutkat Mistä on hyvä johtaja tehty? AIVOJEN HYVINVOINNISTA TÄYTYY PITÄÄ HUOLTA NEUVOO PROFESSORI KITI MÜLLER Ilmariselta hyvä tulos PÄTKIIKÖ MUISTI?

2 Ilmarinen 3/2010 Sisältö Pääkirjoitus Muutosta ilmassa 4 Debatti Nuorten työuran monet mutkat 5 Työelämä Hyvä johtaja saa työntekijän tikittämään 10 Työhyvinvointi Virkeät aivot oivaltavat väsyneet turvaavat rutiineihin 12 Tulos Ilmarisen kehitys kaikin puolin hyvällä mallilla 16 Elämäni kunnossa Ammatinvaihto ja yrittäjäelämä toi kaivattua vapautta 20 Yrittäjän elämää Tivoli on elämäntapa 23 Kolumni 9 Kysyttyä Ajankohtaista På svenska Asiakastilaisuudet Työelämä Jatkuvasti ylikierroksilla toimivat aivot voivat heikentää työ- ja toimintakykyä, varoittaa tutkimusprofessori Kiti Müller. Kuva: Mikko Käkelä Kuva: Esko Tuomisto 5 Debatti Pätkätyöstä, työttömyydestä, jopa syrjäytymisestä monella nuorella on jo kokemusta. Miltä työelämä nuoresta näyttää, kun myös vaatimukset ovat muuttuneet, opiskeluaikoja halutaan lyhentää ja työuria pidentää. 2 JULKAISIJA: Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen PÄÄTOIMITTAJA: Päivi Sihvola TOIMITTAJAT: Eeva Hukka, Milla Kauppila, Sami Kelhä, Raili Oksa, Eila Parkkonen TOIMITUSKUNTA: Pirkko Auvinen, Kati Huoponen, Anna Hyrske, Ilari Jämsen, Mari Merilampi, Pauliina Ripatti, Paula Ojala-Ruuth, Jaakko Tuomikoski LAYOUT: Neodes / Esko Tuomisto, Reprotyö: HEKU Painopaikka: Punamusta Oy, ISSN: X Painos: Painettu syyskuussa Lehden seuraava numero ilmestyy joulukuussa. Kannen kuva: Esko Tuomisto Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen asiakaslehti 3/2010 Ilmarinen AIVOJEN HYVINVOINNISTA TÄYTYY PITÄÄ HUOLTA NEUVOO PROFESSORI KITI MÜLLER PÄTKIIKÖ MUISTI? Nuorten työuran monet mutkat Mistä on hyvä johtaja tehty? Ilmariselta hyvä tulos

3 Kuva: NEODES 20 Elämäni kunnossa Mari Impivaara vaihtoi it-alalta ikkunaentisöijäksi. Tulot putosivat, mutta elämänlaatua ei voi mitata rahalla, hän sanoo. Kuva: Katja Lösönen Lukuja Eläkkeellesiirtymisikä Eri työeläkelakien piirissä eläkettä ansaitsee arviolta henkilöä. Eläkkeensaajia vuoden 2009 lopussa yhteensä henkilöä. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on nyt 59,8 vuotta. Vanhuuseläkkeelle siirtyvien keski-ikä on 63,4 vuotta. Toistaiseksi myönnetylle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 56,4 vuotta. Odotettu elinikä on noussut viime vuosina voimakkaasti: - miehillä 76,3 vuotta - naisilla 83,0 vuotta Kehitys Kuva: Esko Tuomisto Työkyvyttömyyseläkkeelle vuosina siirtyneet Yrittäjän elämää ILMARISEN KÄYNTIOSOITE: Porkkalankatu 1, Helsinki POSTIOSOITE: Ilmarinen, puhelin , faksi INTERNET: SÄHKÖPOSTI: asiakaslehti@ilmarinen.fi ASIAKASTIETOJEN MUUTOKSET: vakuutuspalvelu@ilmarinen.fi. Asiakkaitamme palvelevat myös OP-Pohjola-ryhmän, A-Vakuutuksen ja Pohjantähden konttorit. Yrittäjäpari Mari ja Tuomo Seiterä on jaksanut innostua tivolin kiertue-elämästä jo parikymmentä vuotta. Laitteissa tulee harvoin itse huviteltua, vaikka joskus vaihtelu virkistää Vinkki Tarvitsetko todistusta eläkevakuutuksesta? Helpoimmin ja nopeimmin saat sen Vakuutuspalvelusta. Palveluun pääset verkkopankin tunnuksillasi Alle vakuutusmaksutodistus eli urakkatodistus voimassaolotodistus työtulotodistus esimerkiksi Kelaa varten maksettujen vakuutusmaksujen erittely esim. verottajalle. Lähde: Eläketurvakeskus 3

4 Pääkirjoitus Muutosta ilmassa Kuva: Tomi Parkkonen Kuva: Tomi Parkkonen Muutos on arkipäivää, kun pyritään parempaan. Useiden tutkimusten osoittama tosiasia on myös se, että valtaosa muutoshankkeista epäonnistuu tai jää tavoitteistaan. Hyvälle muutosjohtamiselle on siis kysyntää. Laadukkaistakaan suunnitelmista ei ole pöytälaatikossa tai verkkolevyllä hyötyä, jos ihmisiä muutoksen todellisia tekijöitä ei saada mukaan muutokseen. Me ilmarislaisetkin olemme päässeet viime aikoina testaamaan omia muutoksen läpiviennin taitojamme. Kuten vuoden alussa kerroimme, uudistamme organisaatiotamme ja toimintamalliamme tavoitteena tuottaa entistä parempia palveluja asiakkaillemme. Yksi keskeisimmistä muutoksista on uusi eläkevakuutukset-linja, jota olen vetänyt vuoden alusta alkaen. Linjan tehtävänä on muun muassa hoitaa vakuutuksia, laskea ja laskuttaa vakuutusmaksuja sekä käsitellä ja maksaa eläkkeitä. Toisin sanoen pitää huolta suomalaisen eläketurvasta. On ollut innostavaa saada henkilökohtaisesti viedä eteenpäin sisäistä muutostamme, jolla rakennamme entistä parempaa Ilmarista. Asetin itselleni tavoitteeksi saada ilmarislaiset eläkevakuuttajat ymmärtämään, kuinka tärkeää työmme on asiakkaidemme kannalta. Vaikka eläketurva ei aina työn tuiskeessa asiakasta kiinnostaisikaan, se muuttuu aivan varmasti kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun asia on itse kullekin ajankohtainen. Onhan kyse meidän jokaisen toimeentulosta, kun työelämä jää taakse. Entä miten sujuu Ilmarisessa muutosjohtaminen? Ainakin sen olen huomannut, ettei muutosoppaissa suotta korosteta ihmisten osallistumista. Meidän väeltämme on syntynyt hämmästyttävä määrä hyviä ideoita ja oivalluksia, kun olemme käsitelleet muutosta yhdessä. Sisäistä ilmapiiriä kartoittava pulssimittari on myös antanut aihetta tyytyväisyyteen. Se kertoo, että ilmarislaiset pitävät tavoitteita selkeinä ja lähiesimiestyötä hyvänä ja sanovat lisäksi, että töihin on mukava tulla. Olen varma siitä, että tämä näkyy myös asiakaspalvelussa. Sini Kivihuhta Johtaja, eläkevakuutukset Pidä huoli aivojesi hyvinvoinnista Neodes Nuku riittävästi. Yön univaje vaikuttaa samoin kuin puolen promillen humalatila. Kutita, älä kurita aivojasi. Aivot pitävät haasteista, mutta eivät jousta loputtomiin. Kuuntele itseäsi. Ylikierroksilla käyvät aivot eivät tunnista vaaran merkkejä. Välitä kanssaihmisistäsi. Kysy, kuinka hän pärjää. Keskustele esimiehesi kanssa, jos joudut viemään töitä kotiin. Vältä jatkuvaa ylikuormitusta, sillä se heikentää luovaa ongelmanratkaisua, keskittymistä, muistia ja oppimista. Muista, että virkeät aivot oivaltavat, innostuvat, välittävät, oppivat, kestävät pettymyksiä ja uskovat tulevaisuuteen. Nauti syksyisen luonnon kauneudesta. 4

5 Debatti Teksti: Eeva Hukka Kuvat: Mikko Käkelä NUORTEN TYÖURALLA MONTA MUTKAA Työurien pidentäminen ja opiskeluaikojen lyhentäminen ovat teemoja, joita hoetaan yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin mantraa: huoltosuhde heikkenee, ja tulevaisuudessa yhtä eläkeläistä kohden on yhä vähemmän työssä käyvää väkeä. Toisaalta moni etenkin nuori tietää omasta kokemuksestaan, mitä ovat pätkätyöt, työttömyys ja jopa täydellinen syrjäytyminen. Keskusteluun osallistuivat Katariina Poskiparta työja elinkeinoministeriöstä, Jaakko Tuomikoski Ilmarisesta ja Olli Nokso-Koivisto (oik.) HYY Yhtymästä. 5

6 Debatti Miltä työelämä näyttää nuorista, joille on lisäksi aina uskoteltu, että työvoimapula on ovella hetkellä minä hyvänsä? Kutsuimme eri sukupolvien edustajia keskustelemaan työmarkkinoista, työn tekemisestä ja työelämän muuttuneista vaatimuksista. Ja sivuttiinpa keskustelussa myös eläkkeitä, vanhustenhuoltoa ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuuttakin. Keskusteluun saatiin hyvä sekoitus omakohtaista kokemusta nuorten maailmasta, valtiovallan edustusta sekä eläkejärjestelmän ymmärrystä. Tämä saatiin kokoon, kun pöydän ääreen istuutuivat HYY Yhtymän hallituksen puheenjohtaja Olli Nokso- Koivisto, työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteeri Katariina Poskiparta sekä Ilmarisen varatoimitusjohtaja Jaakko Tuomikoski. Keskustelua veti Ilmarisen viestintä- ja henkilöstöjohtaja Päivi Sihvola. Miltä nuorten työllisyystilanne näyttää ja onko työvoimapula näköpiirissä? Olli Nokso-Koivisto: 70- ja 80-luvulla syntyneille on aina sanottu, että työvoimapula on tulossa ja että kaikille riittää töitä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuottavuusohjelmat leikkaavat eläkkeelle jäävien työpaikat pois ja ettei meille nuorille luvattuja työpaikkoja olekaan tulossa. Yliopistojen kampuksilla on suuri huoli tästä asiasta. Katariina Poskiparta: Ymmärrän hyvin nuorten närkästystä, ja on todella harmi, että työvoimapulasta on puhuttu yleisesti eikä alakohtaisesti. Tosiasia kuitenkin on, että työvoimapula koskee vain tiettyjä aloja: sosiaali- ja terveysalalla kysyntä lisääntyy, ja myös kaivosala näyttää olevan nousussa. Maa- ja metsätalousalalla kysyntä on taas vähentynyt. Lisäksi on suhdanneherkkiä aloja, kuten kauppa ja palvelut. Jaakko Tuomikoski: Tästä pääsemme ennustamiseen ja sen vaikeuteen. Esimerkiksi kaivosalan nousua ei kukaan olisi pystynyt ennustamaan, vaan luultiin että se on hävinnyt kokonaan. Taantuma tuo toki omat haasteensa, mutta mitä sen jälkeen? Miten opiskeluajat saataisiin lyhenemään? Ja pitäisikö niitä lyhentää? Poskiparta: Suomessa korkeakouluopintojen kesto ei ole juuri pidempi kuin muuallakaan, mutta silti valmistumisiät ovat meillä todella korkeat. Meillä kestää nivelvaiheissa niin pitkään. Kysymys on siitä, miten ihmiset pääsisivät toiselta asteelta seuraavalle ja taas korkeakouluun nopeammin. Nokso-Koivisto: Mutta onko se kansantalouden kannalta edes negatiivista, jos joku nuori on vaikkapa vuoden töissä ja lähtee sitten opiskelemaan? Useinhan nämä henkilöt tekevät esimerkiksi kassan tai vartijan töitä, joissa voi olla jopa työvoimapulaa. Poskiparta: Ei toki voi sanoa, että tällainen henkilö on kansantalouden kannalta kustannus. Minun mielestäni työkokemus on kaikille hyvä asia, mutta makrotasolla tämä liittyy työllisyysasteen nostamiseen. Meillä on paljon sellaisia henkilöitä, jotka jäävät matalan koulutuksen aloille ja jotka tarvitsisivat ne työpaikat. Siksi olisi parempi, että opiskelemaan menevät henkilöt aloittaisivat opintonsa mahdollisimman nopeasti. Nuoret ovat aina puskuri, joihin työttömyys osuu ensimmäisenä. Katariina Poskiparta Valtiosihteeri, työ- ja elinkeinoministeriö Nokso-Koivisto: Sen, joka päättää, mille aloille nuoria koulutetaan, pitäisi kantaa myös vastuu siitä, että näillä aloilla on työpaikkoja. Yksittäinen nuori, joka valitsee uraansa, miettii lähinnä sitä, mitä hän osaa ja mihin hän voi päästä opiskelemaan. Tälläkin hetkellä Helsingin yliopistolla on satoja gradunsa tehneitä opiskelijoita, jotka eivät ota papereitaan ulos, koska he eivät saa töitä. Poskiparta: Nyt on taantuma, ja nuoret ovat aina tällainen puskuri, joihin työttömyys osuu ensimmäisenä. Kun paremmat ajat tulevat, myös työttömyyden lasku osuu ensin nuoriin. Tämä nuorten työllistyminen on kyllä todella tärkeä aihe. Kun viime lamaa analysoitiin, havaittiin selvästi, että vastavalmistuneiden nuorten ikäluokassa laman jäljet näkyivät pitkään. Kun he eivät saaneet töitä, se näkyi koko ikäluokan työllisyysasteessa ja yksilöiden henkilökohtaisessa urassa todella kauan. Koko tuon ikäluokan työllisyysaste jäi matalammalle tasolle. Ja kun työssä käyvät ikäluokat jatkossa pienevät, tämä on aivan keskeinen asia. 6

7 Tiesitkö tätä? Ikärajojen mukaan tarkasteltuna Suomen työmarkkinoilta poistuu tänä vuonna ensimmäisen kerran enemmän ihmisiä kuin sinne tulee. Suomen huoltosuhde heikkenee rajusti: Vuonna 1950 Suomessa oli 10 työikäistä ihmistä yhtä yli 65-vuotiasta kohden, vuonna 2010 yhtä ikääntynyttä kohden on neljä työikäistä ja vuonna 2030 enää kaksi työikäistä ihmistä. Yli alle 35-vuotiasta suomalaista jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Ylivoimaisesti suurin syy tähän ovat masennus- ja muut mielenterveyden sairaudet. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeet ovat yleistymässä: alle 35-vuotiaita jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2008 lähes tuhat enemmän kuin vuonna Suomalaiset valmistuvat korkeakouluista poikkeuksellisen vanhoina. Ylempi korkeakoulututkinto saadaan suoritetuksi keskimäärin vähän yli 27-vuotiaana ja ammattikorkeakoulututkinto 25-vuotiaana. Usein puhutaan, että työn merkitys vähenee ja että kaikki nuoret eivät välttämättä edes halua töihin. Tuoreen tutkimuksen mukaan nuoret haluavat myös jäädä eläkkeelle paljon varhemmin kuin vanhemmat ikäluokat. Pitäisi kantaa vastuuta siitä, että nuoria koulutetaan aloille, joilla on työpaikkoja. Olli Nokso-Koivisto Hallituksen puheenjohtaja, HYY Yhtymä Nokso-Koivisto: Se on totta, että luterilainen työetiikka ei pidä enää paikkansa että töitä tehtäisiin sen vuoksi, että tehdään töitä. Mutta toisaalta kansantaloustieteen luennoillakin kerrotaan, että työ ja vapaa-aika ovat rinnakkaisia käsitteitä. Ihmiset valitsevat työn, jotta he voivat saada vapaa-aikaa. Vielä 20 vuotta sitten Suomessa oli käytännössä täysi työllisyys. Se kertoo siitä, että luontaisesti ihmiset haluavat tehdä töitä. Poskiparta: Tutkimusten mukaan asenne on muuttunut. Ennen työ oli kaikkein tärkein asia, joka määritteli ihmisen identiteettiä. Minusta tästä ei kuitenkaan voi vetää sellaista johtopäätöstä, etteivätkö nuoret arvostaisi työtä, vaan työn rinnalle on tullut paljon muitakin asioita. Tuomikoski: Minäkään en olisi huolissani tästä tutkimuksesta, jonka mukaan nuoret haluavat jäädä kaikkein varhaisimmassa vaiheessa eläkkeelle. Näin ajattelevat nuoret voivat olla 30 vuoden päästä aivan eri mieltä. Nokso-Koivisto: Ajatellaanpa, minkälaisissa töissä nämä nuoret ovat: he tekevät tyypillisesti suorittavaa työtä, heillä ei todennäköisesti ole takanaan yhtään kesälomaa, ja he ovat suurimmaksi osaksi pätkätöissä ja siksi etsimässä koko ajan seuraavaa työpaikkaa. Syrjäytyminen ja nuorten työkyvyttömyyseläkkeet huolestuttavat. Yli alle 35-vuotiasta suomalaista jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Nuorten ylivoimaisesti yleisin työkyvyttömyyden aiheuttaja on masennusja muut mielenterveyden sairaudet. Poskiparta: Minusta syrjäytyminen liittyy myös merkityksellisyyden kokemukseen. Riippumatta siitä, mitä kukakin tekee, kaikkien on tärkeä voida kokea elämässään merkityksellisyyttä. Näyttää siltä, ettei tämä tapahdu kaikille itsestään, vaan osa menettää elämänhallintansa. Merkityksellisyyttä ei kuitenkaan voi alkaa kokea vasta työelämässä. Jo kodeissa lasten pitäisi saada kokea elämänsä merkitykselliseksi osana perhettä, sitten tulevat koulut ja harrastukset, ja siihen perään voi tulla työelämä. Mutta jos lapsena on kotona vain turistin rooli, ei siinä kasva merkityksellisyyteen. Nokso-Koivisto: Työelämä on suuressa roolissa siinä, että tämä yhteisöllisyys on kadonnut. Me lama-ajan lapset totuimme siihen, että luokkakavereiden vanhempia jäi työttömäksi ja se nä- 7

8 Debatti kyi. Oli pahoinvointia ja erityisluokat täyttyivät. Kotona on vaikea tehdä yhteisöllisyyttä, jos ei ole vakaata työelämää. Poskiparta: Nämä työkyvyttömyyseläkkeet ovat todella huolestuttava ilmiö. Varsinkin, kun diagnosoidut mielenterveysongelmat eivät ole yhtään kasvaneet, mutta niiden aiheuttamat työkyvyttömyyseläkkeet ovat. Yhteiskuntahan tukee osatyökykyisten työllistämistä, mutta silti toleranssi työllistää osatyökykyisiä on ilmeisesti liian matala. Vai onko työelämä niin huonoa? Jotakin on täytynyt tapahtua. Mitä nuoret ajattelevat eläkkeistä? Onko työeläkejärjestelmä eri sukupolvien näkökulmasta oikeudenmukainen? Nokso-Koivisto: Minä kääntäisin asian niin, että uskotteko te, että me nuoret maksamme teidän eläkkeenne? Tuomikoski: Halvempaa tapaa eläketurvan järjestämiseksi ei ole olemassa kuin tämä nykyinen. Tästä vakuuttuu, kun käy läpi vaihtoehtoisia tapoja järjestää riittävän tasoinen ja kattava eläketurva. Nokso-Koivisto: Mutta kuka on järjestelmän vapaamatkustaja? Tuomikoski: 60-luvulla eläköityneet eivät ehtineet maksaa juuri lainkaan työeläkemaksuja. Sitä ei kuitenkaan ole pidetty pahana, kun heidän sukupolvensa elinolot olivat vaatimattomat nykyisiin verrattuna. Hehän olivat myös käyneet sodan. Suuret ikäluokat ovat maksaneet vähän vähemmän kuin nuoret, mutta varsinaisia vapaamatkustajia ei ole. Eliniän kasvuun ja sukupolvien väliseen tasa-arvoon liittyy myös elinaikakerroin, joka tästä vuodesta alkaen leikkaa uusia eläkkeitä sitä mukaa kuin keskimääräinen elinikä kasvaa. Mikä uudistuksen taustalla oli? Tuomikoski: Lakiuudistusta tehtäessä vuonna 2005 herättiin siihen, ettei elinajan kehittymistä voi ennustaa. Siksi tehtiin tällainen mekanismi, joka sopeutuu kehitykseen automaattisesti. Sekään ei ole eri sukupolvien kannalta tasa-arvoista, että yksi sukupolvi viettää 10 tervettä vuotta eläkkeellä, toinen 20 vuotta ja kolmas 30 vuotta. Elinaikakerroin määriteltiin niin, että se jakaa lisääntyneen elinajan puoliksi työelämän ja eläkkeelläolon kesken ja lisää tasa-arvoa tällä tavoin. Poskiparta: Jos tähän eläkejärjestelmään tarvitaan jatkossa vielä jotakin viilausta, minä uskon, että siitä päästään nuorten kanssa sopuun. Ei ole tasa-arvoista, että yksi sukupolvi viettää 10 tervettä vuotta eläkkeellä, toinen 20 ja kolmas 30 vuotta. Jaakko Tuomikoski Varatoimitusjohtaja, Ilmarinen Poskiparta: Minä en usko siihen, etteikö eläkkeistä pystyttäisi sopimaan yli sukupolvien, mutta entäpä terveyspalvelut ja vanhustenhuolto? Minun mielestäni meidän pitäisi keskustella palvelujärjestelmästä. Nokso-Koivisto: Minä olen kuullut, että jossakin kehitellään jo vanhustenpesukoneita. Tuomikoski: Ja vanhusten ulkoilutusratoja. Poskiparta: Kun elinikä on lisääntynyt ja koko yhteiskunnan vauraus on noussut, eivätkö ikääntyneet voisi käyttää enemmän omaa rahaansa erilaisiin terveydenhoito- ja muihin hyvän elämän palveluihin? Minusta meidän pitäisi keskustella siitä, mitkä osat yhteiskunta maksaa ja mitkä osat vaurastuva keskiluokka voi hankkia palveluina itse. En usko, että tämän palvelujärjestelmän jatkuva laajentaminen on realistista. Nokso-Koivisto: Nythän vanhusväestö on jo jättänyt perintöä suurelle ikäluokalle. Jos suuret ikäluokat velvoitetaan realisoimaan omaisuutensa ostaakseen omat terveyspalvelunsa, seuraavalle sukupolvelle ei jää mitään. Se voidaan kokea sukupolvien välisen sopimuksen rikkomiseksi. 8

9 Kolumni Miten selviän taantumasta? Muistaako kukaan ensimmäistä pörssiromahdustaan? Minä muistan. Olin Englannissa au pairina, vuosi oli Olin kirjoittanut juuri ylioppilaaksi, olin siis kypsä aikuinen. Yhtenä aamuna heräsin siihen, että perheeni juoksee ympäri taloa ja huutaa. Unisin silmin kyselin missä mennään. Yön aikana oli kuulemma ollut pahin myrsky kahteensataan vuoteen, sekä pörssi oli romahtanut. Lontoon kaduilla retkotti kaatuneita puita ja ikkunoista hypänneitä pörssimiehiä. Ulkonaliikkumiskielto oli astunut heti voimaan. Jeah, tuumasin, saan jatkaa unia. Kurkistin pihalle. Se näytti sotatantereelta. Kyllä myrskyssä on voimaa, mietin. Pörssiromahdukselle en suonut ajatustakaan. Selvisin pörssiromahduksesta hienosti. Myrskyn kanssa oli paikoin tekemistä. Onhan se totta, että talouden ilmiöt harvoin avautuvat meille karvalakeille niin kuin niiden kuuluisi. Wikipedia kertoo, että Taantuma määritellään makrotaloustieteessä usein tilanteeksi, jossa maan bruttokansantuote on laskenut kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä. Jassoo. Kuka moisesta lausekkeesta ymmärtää järkyttyä? Huomaako joku oman talousneljänneksensä aikana muutoksen? Tuskin. Paha tilanne tajutaan vasta, kun se tulee kohdalle joko korkojen nousun tai työttömyyden muodossa. Ja syyllisten etsintä siinä vaiheessa on jo hakuammuntaa. Todelliseen taantumaan, tai lamaksi sitä silloin kutsuttiin, törmäsin, kun matkustin Australiaan alkuvuodesta Olin sanonut itseni irti hyvästä työpaikasta, jotta sain lopputilistä hyvän matkakassan. Ei käynyt mielessäkään, että en saisi töitä kun palaan. Ainahan johonkin pääsee töihin, kun riittävästi haluaa! Saman vuoden toukokuussa tutkin Helsingin Sanomia, jossa ei ollut enää työpaikkasivuja. Työpaikkoja ei ollut. En uskonut. Pääsin siivoamaan. Teimme kämppäkaverini kanssa pitkiä päiviä, sillä jouduimme monesti siivoamaan kohteita, joihin siivooja ei ollut koskaan saapunut. Joillain oli varaa tehdä niin. Kyllähän ihmiset selviävät. Tutustuin kiireisen siivouskesäni vapaapäivinä rannalla porukkaan, jotka olivat työttömiä. Heillä ei ollut minkäänlaisia aikomuksiakaan mennä töihin. Heillä oli erittäin hieno ja loppuun asti hiottu menetelmä, jolla valtiolta hokitetaan rahaa. Suunnitelma vaati äärimmäistä järjestelmällisyyttä ja raudanlujaa pokkaa. Talonkirjat hankittiin useammasta kaupungista, joten rahaakin saatiin useammasta sossusta. Jokainen kuitti säästettiin ja vietiin sossuun. Keskikokoisen yrityksen talousjohtajakin pääsee pienemmällä paperityöllä! Millainen nerokkuuden voimavara syrjäytyneiden keskuudessa pesiikään. Jopa perustelu sille, miksi työn tekeminen on älyvapaata, oli aukoton. En ymmärrä. Missä kohtaa minun kasvatukseni meni pieleen, kun tykkäsin tehdä töitä ja ansaita sillä rahaa? Ehkä kasvatuksessani ei olekaan mitään vikaa. Ehkä olenkin oivaltanut sen asian, miksi töissä kannattaa käydä: yhteisöllisyys, johonkin kuuluminen. Taantuman ja työttömyyden rumimmat jäljet näkyvät siinä, kun ihminen ei saa enää olla osa omaa heimoaan. Rahattomuus on pikku juttu sen rinnalla. Hyvä työyhteisö eheyttää jäseniään ja antaa firmalle yhteisen halun selvitä vaikeuksista. Eräskin menestynyt ravintoloitsija kertoi selvinneensä 90-luvun alun lamasta jakamalla vastuun koko monisatapäiselle työntekijäjoukolleen. Porukalta kysyttiin, pidetäänkö firma pystyssä ja alennetaan liksoja, vai pannaanko leikkuri päälle ja jatketaan samaan malliin. Työntekijät vastasivat kuorossa: me haluamme pitää tämän puljun pystyssä. Yhdessä. Ei se sen vaikeampaa ole. Katja Ståhl Kuva: Jouni Harala

10 Työelämä Teksti: Raili Oksa Piirros: Terhi Ekebom HYVÄ JOHTAJA SAA TYÖNTEKIJÄN TIKITTÄMÄÄN Mistä puhuttiin, kun Ilmarisen kesäseminaarissa kolme eri alan johtajaa päästettiin kehiin kertomaan näkemyksiään johtamisesta ja esimiestyöstä? Innostamisesta, kannustamisesta, intohimosta ja itsensä peliin pistämisestä. Niistä on hyvä johtaminen tehty. Vaatimukset työurien pidentämisestä ovat nostaneet taas keskusteluun hyvän esimiestyön ja johtamisen merkityksen. Kun eläkeikään ehtinyt työntekijä miettii, jatkaako hän työuraansa vai jääkö eläkkeelle, esimiehen johtamistaidot nousevat usein ratkaisijan rooliin. Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailaksen mielestä työurien pituus ei ole olennainen asia niinkään työeläkejärjestelmän kestävyyden näkökulmasta, vaan se on ensisijaisesti ja nimenomaan Suomen kansantalouden kohtalonkysymys. Hän peräsi maan hallitukselta konkreet- Harri Sailas: Akuutein ongelma työelämässä on se, että työkyvyttömyyseläkkeiden kohteena on yhä nuorempi sukupolvi. Lehtikuva tisia toimia työurien pidentämiseksi, ja niihin hän listasi myös eläkeiän noston. Vaikka eläkeiän mekaaninen nostaminen ei ole paras keino työurien pidentämiseksi, sillä on kuitenkin tärkeä symbolinen merkitys, Sailas perusteli ja lisäsi, että toki on muitakin vaihtoehtoja huolehtia Suomen taloudellisesta kestokyvystä. Ne eivät kuitenkaan ole kovin houkuttelevia, sillä ne merkitsisivät hyvinvointiyhteiskunnan perusasioiden murentamista, kuten sosiaalietuuksien leikkaamista tai veroasteen nostamista, hän luetteli. Nuorten työkyvyttömyys huolestuttaa Pelkkä eläkeiän nostaminen ei Sailaksen mukaan yksin riitä työuria pidentämään. Sen rinnalla työelämän laatua ja ennen kaikkea johtamista on kehitettävä niin, et- 10

11 tä ihmiset viihtyisivät ja jaksaisivat töissä. Esimiehen täytyy toimia vahvana suunnannäyttäjänä ja luoda työlle merkitys. Hänen pitää antaa työntekijöille vapaus tehdä omaa työtään ja luottaa siihen, että se toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Onnistuminen edellyttää, että esimiehen on pantava oma persoonansa peliin. Akuuteimpana ongelmana suomalaisessa työelämässä Sailas piti työkyvyttömyyseläkkeiden valtavaa määrää. Erityisesti häntä huolestutti se, että niiden kohteena on yhä nuorempi sukupolvi. Työkyvyttömyyseläkkeitä voi kuitenkin torjua hyvällä johtamisella. Johtamistaitojen kehittämiseen on tarjolla runsaasti koulutusta. Ilmarisella itselläänkin on kokemusta lukuisista esimiesvalmennuksista, koulutuspaketeista ja muista työkaluista, joita se tarjoaa omille työnantaja-asiakkailleen henkilökuntansa valmentamiseksi. Olemme saaneet niistä hyviä tuloksia muun muassa yritysten sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyystapausten vähenemisenä, Sailas totesi. Jorma Eloranta: Koskaan ei pidä olla tyytyväinen siihen, mitä on saavutettu. On tuhon alku ajatella, että nyt kaikki olisi hyvin. Johtamisessa on aina kyse muutoksesta Globaalin yhtiön näkökulmasta johtamista tarkastellut Metson toimitusjohtaja Jorma Eloranta aloitti pohdiskelulla, mitä johtaminen on. Hän itse on päätynyt määritelmään, että johtamisella saadaan tapahtumaan haluttuja asioita muiden avulla. Yrityksessä haluaminen liittyy aina tuloksen tekemiseen. Arvon luominen yhtiön osakkeenomistajille kieltämättä on tarpeellinen ja välttämätönkin tavoite yrityksen kannalta, mutta tämä tuskin saa globaalin yrityksen eri puolilla maailmaa toimivia ihmisiä tikittämään. Lehtikuva Eloranta painotti, että johtamisessa on aina kyse muutoksesta. Koskaan ei pidä olla tyytyväinen siihen, mitä on saavutettu. On tuhon alku ajatella, että nyt kaikki olisi hyvin. Johtajan on pyrittävä jatkuvasti löytämään uusia tapoja toimia paremmin. Yksi suurimpia muutoksia, mitä Eloranta sanoo liikkeenjohtajan uransa aikana tapahtuneen, on ollut siirtyminen joko tai -mallista sekä että tapaan toimia. Elämme aivan toisenlaisessa dynamiikassa ja rytmissä kuin ennen. Samanaikaisesti pitää huolehtia sekä kasvusta että kannattavuudesta, panostaa ja karsia, irtisanoa ja kannustaa. Johtajan on nivottava nämä erilaiset tehtävät yhteen. Johtamisen vaikeus piilee siinä, että johtajan on löydettävä oikea tasapaino niiden välillä. Mikä sitten saa ihmiset tikittämään? Johtamisesta on totuttu käyttämään termejä johtaminen ja johtajuus. Johtamisella viitataan yleensä asioiden johtamiseen (management). Sen työkaluja ovat mm. palkitsemisjärjestelmät ja kehityskeskustelut. Johtajuudella puolestaan tarkoitetaan ihmisten johtamista (leadership), joka on suhde ihmisten välillä. Juuri leadership on Elorannan mielestä se, mikä panee ihmiset tikittämään. Leadership on väline, joka panee ihmiset jatkamaan töissä pidempään ja joka luo työhön sitä intohimoa, millä intensiteetillä hommia tehdään. Ilman intohimoa ihmisistä ei saa mitään irti. Käytännön esimerkkinä Eloranta kertoi yhtiönsä vaikeasta tilanteesta finanssikriisin jälkeen syksyllä 2008, jolloin asiakkailta tuli lähinnä tilausten lykkäyksiä tai peruutuksia. Toimintoja oli sopeutettava muuttuneeseen tilanteeseen, mikä tarkoitti lähtöpasseja työntekijälle. Samaan aikaan piti innostaa ja kannustaa niitä 85 prosenttia ihmisistä, jotka jäivät yhtiöön. Meidän ratkaisumme oli jalkautuminen. Tapasimme ihmisiä eri puolilla maailmaa sijaitsevissa toimipaikoissamme, kuuntelimme ja keskustelimme heidän kanssaan. Huolehdimme näin siitä, että ihmiset tiesivät, missä olemme yrityksenä nyt ja minne olemme menossa. Minna Helle: Nuoret eivät kerta kaikkiaan sovi nykyiseen töitä niska limassa muottiin. Samalla loimme heihin uskoa, ettei tämä ole maailmanloppu. Työelämässä vallalla on-off -ajattelu Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle lähestyi johtamista tietoyhteiskunnan näkökulmasta. Yhä useampi tekee tänä päivänä tietotyötä. Hänen mukaansa työyhteisöjen menestys riippuu siitä, miten esimiestyössä ymmärretään asiantuntijatyön vaatimukset. Tietotyölle tuo omat haasteensa työn sisällön jatkuva muuttuminen ja uuden luominen. Helle kysyikin, onko meidän työkulttuurimme sellainen, että se tukee luovaa prosessia ja uusien asioiden uudella tavalla tekemistä. Vai elämmekö yhä siinä perinteisessä maailmassa, jossa ollaan tiiviisti ja tehokkaasti läsnä työpaikalla. Jossa etätyö on laiskottelua ja ajattelu joutenoloa. Luova prosessi vaatii eri tavalla aikaa. Jos työpaikalla on koko ajan hirveä kiire, ei siinä välttämättä mitään uutta synny. Luomisprosessille voi olla tosi hyödyllistä olla välillä pois työpaikaltakin, Helle muistutti. Suomalaisessa työelämässä on Helteen mukaan vallalla on-off -ajattelu. Töissä ollaan joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Välimuotoja ei juurikaan tunneta. Hän arveli,ettäkun80-ja90-luvuillasyntyneet nuoret aloittavat työuransa, se tuo valtavia paineita työelämän muutokselle. Nuoret ikäluokat arvostavat vapaaaikaa ja sellaista työuran huokoisuutta, jossa välillä voi ottaa vähän löysemmin. He eivät kerta kaikkiaan sovi tähän nykyiseen töitä niska limassa muottiin. Heidän työuriensa pidentämistä ei aja kansantalouden enempää kuin yhteiskunnan etu, vaan motivaatio löytyy johtamisesta, kannustavasta kulttuurista ja joustavista työajoista. Lehtikuva 11

12 Tarvitaan välittämisen kulttuuria, että uskalletaan puhua siitä, että aina ei jaksa. Kiti Müller Tutkimusprofessori 12

13 Tutkimusprofessori Kiti Müller palkittiin -hankkeesta kultaisella työympäristötyön erityisansiomitalilla. Mitalin luovutti sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula Helsingissä Työhyvinvointi VIRKEÄT AIVOT OIVALTAVAT Pätkiikö muisti, onko sinulla vaikeuksia keskittyä työhösi? Et tästä huolimatta todennäköisesti ole sairastunut dementiaan. Informaation määrä ja tietotyö ovat lisääntyneet. Aivot joustavat ja mukautuvat kiireeseen, ne lisäävät energiatehoja, kun tarvitaan, mutta sen jälkeen pitää muistaa levätä. Teksti: Eila Parkkonen Kuvat: Esko Tuomisto Jatkuvasti ylikierroksilla toimivat aivot voivat heikentää työ- ja toimintakykyä: muistia, keskittymis- ja ajattelukykyä, vireyttä ja oppimista. Aivojen hyvinvoinnista täytyy pitää hyvää huolta ja järjestää työ niin, ettei se rasita aivoja liikaa, sanoo Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskuksen johtaja, tutkimusprofessori Kiti Müller. Nykytyöelämän merkittävin haaste on Müllerin mukaan se, että työ muuttuu ja oppimis- ja omaksumiskykyä täytyy pitää jatkuvasti yllä. Suomen sanotaan olevan korkeasti koulutettu yhteiskunta, joka on siirtynyt jälkiteollisesta aikakaudesta tietoyhteiskuntaan ja osaamisen yhteiskunnan aikakauteen. Ihminen oppii läpi elämänsä, jos aivot pysyvät terveinä. Müller korostaa, että mahdollisuus oppia jatkuvasti pitäisi sisältyä luontevasti työtehtäviin. Ei riitä, että koulutusta järjestetään työstä irrallaan 1 2 päivää vuodessa, kuten usein tapahtuu. Toinen haaste on, että työssä tarvitaan tekniikan tajua, vaikka kaikki ihmiset eivät kovin teknisiä olekaan. Usein kyllä ajatellaan, että tietotekniikka hoitaa asiat ihmisten puolesta, mutta näinhän ei ole. Sen avulla voidaan automatisoida tiettyjä rutiiniprosesseja, mutta aina tarvitaan ihminen, joka osaa käyttää järjestelmää ja ymmärtää sen logiikkaa, Müller sanoo. Kaikessa työssä tarvitaan aivotyötä Kasvanut käsiteltävän tiedon määrä arkielämässä ja työympäristössä sekä työ, joka edellyttää useiden eri tehtävien hoitoa (monitehtävät) kuormittavat aivojen tietojenkäsittelyä. Müller torjuu harhakäsityksen, jonka mukaan tietotyö tarkoittaa vain asiantuntijatyötä ja korkeasti koulutettuja henkilöitä. Tiedonkäsittelytaitoja, ajatustyötä ja kykyä oppia uutta aivotyötä tarvitaan kaikessa työssä. Työ on muuttunut itseohjautuvaksi ja omaa työtä täytyy kehittää. Samoja asioita joudutaan pohtimaan, työskentelipä rakennustyömaalla tai kaupan kassalla. Monitehtävät voivat lisääntyä pala palaselta niin, että pian huomaa tekevänsä työtä kuin monitoimikone. Alle 35-vuotiaat lakoavat Työ ja terveys tutkimuksesta selviää, että esimerkiksi italalla työtehtävät ovat muuttuneet viimeisen kolmen vuoden aikana lähes 60 prosentilla. Kaikki työntekijäryhmät kokivat työnsä rasittavaksi, vahvimmin kuitenkin ylimmät toimihenkilöt. Tutkimuksen mukaan he ovat vähemmän kuormittuneita kuin he olivat reilut 10 vuotta sitten. Kuormittuneiden osuus on laskenut 60 prosentista 43 prosenttiin. Eniten häiritsevät työn jatkuvat keskeytykset. Alemmista toimihenkilöistä kuormittuneita on edelleen 25 prosenttia, saman verran kuin 10 vuotta sitten. Vaikka hyvää kehitystä on tapahtunut, ei pidä tuudittautua siihen, että asiat ovat kunnossa. Kuormittuneita on edelleen liian paljon. Pitää muistaa myös se, että kyselytutkimuksissa ihmiset eivät aina vastaa ihan rehellisesti, Müller sanoo. Työtä haittaavia muistiongelmia ja keskittymiskyvyn puutetta koki noin joka viides. Näitä oireita valittivat myös alle 35-vuo- 13