VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA

Transkriptio

1 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA Pitkäaikaisraportti Reetta Räisänen.. Nro --

2 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA Sisällys. TUTKIMUKSEN TARKOITUS..... Merialueen yleiskuvaus..... Veden laadun muutoksista Yleistä rehevöitymisestä Veden laadun muutokset Saaristomerellä..... Veden laadun luokittamisesta.... AINEISTO..... Havaintopaikkojen haku ja valinta..... Vedenlaatuaineisto ja sen poiminta.... HAVAINTOPAIKAT NAANTALIN MERIALUEELLA..... Havaintopaikkojen lukumäärä..... Havaintopaikkojen sijainti ja syvyys..... Tarkkailuperusteet ja -vuodet..... Vedenlaadun tarkasteluun valitut havaintopaikat.... VEDEN LAATU JA SEN MUUTOKSET..... Havaintopaikka : Väskinsaari Naantalinaukolla Väskinsaaren edustan havaintopaikan perustiedot Veden laatu Väskinsaaren edustalla..... Havaintopaikka : Naantalinsalmi Naantalinsalmen havaintopaikan perustiedot Veden laatu Naantalinsalmessa..... Havaintopaikka 9: Kuivakarinaukko Rymättylän itäreunalla Kuivakarinaukon havaintopaikan perustiedot Veden laatu Kuivakarinaukolla..... Havaintopaikka : Airismaa Airistonselällä Airismaan havaintopaikan perustiedot Veden laatu Airismaan edustalla..... Havaintopaikka 9: Röölän edusta Laitsalmessa Röölän havaintopaikan perustiedot Veden laatu Röölän edustalla..... Havaintopaikka : Mäntykari Hämmärönsalmen keskiosassa Mäntykarin havaintopaikan perustiedot Veden laatu Mäntykarin edustalla Havaintopaikka : Kruunumaan länsipuoli, Kruunumaanaukko...

3 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA ()... Kruunumaan havaintopaikan perustiedot Veden laatu Kruunumaalla..... Havaintopaikka 9: Pakinaisten länsipuoli, Lokvesi Pakinaisten länsipuolen havaintopaikan perustiedot Veden laatu Pakinaisten länsipuolella Havaintopaikka : Velkuanmaasta itään Velkuanmaan havaintopaikan perustiedot Veden laatu Velkuanmaan itäpuolella..... Havaintopaikka ja A: Velkuan kaakkoisosa Velkuan kaakkoisosan havaintopaikkojen perustiedot Veden laatu Velkuan kaakkoisosassa..... Havaintopaikka : Kairamaan luoteispuoli Kairamaan havaintopaikan perustiedot Veden laatu Kairamaan luoteispuolella..... Yhteenveto veden laadun muutoksista...

4 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA Liitteet Liite. Naantalin merialueen havaintopaikat Liite. Livonsaaren länsipuolen havaintopaikka Liite. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen raja-arvot Liite. Havaintopaikkojen perustietoja (Ympäristöhallinnon Oiva-tietopalvelu..9) Liite. Havaintopaikkojen perustietoja () Jakelu Naantalin kaupunki/ympäristöpäällikkö Marjut Taipaleenmäki Kansikuva: Näkymä Airismaalta Airistolle (kuvaaja: J. Sinervo) Yhteystiedot (Y 9-9) Telekatu, TURKU puh. -, sähköp.

5 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA (). TUTKIMUKSEN TARKOITUS Naantalin ympäristönsuojelutoimi tilasi loppuvuonna 9 Lounais-Suomen vesija ympäristötutkimus Oy:ltä selvityksen veden laadusta merialueella Naantalissa. Työn tarkoituksena oli ottaa selville, missä vuonna 9 laajentuneen Naantalin alueella on tutkittu meriveden laatua. Lisäksi noin kymmenessä paikassa oli tarkoitus selvittää aikasarjojen avulla veden laadussa tapahtuneita muutoksia. Tiedonhaussa hyödynnettiin ympäristöhallinnon vedenlaaturekisteriä, jonne on kerätty ympäristöhallinnon, velvoitetarkkailujen sekä muiden vesitutkimusten tuloksia paikoin jo noin vuoden ajalta. Tietojen keräämisessä on 9-luvulta lähtien pystytty hyödyntämään tietotekniikan mahdollisuuksia, ja nykyisin tietokanta on käytettävissä internetin kautta ( Merialueen yleiskuvaus Saaristomeren sisä- ja välisaariston pinta-alasta varsin huomattavan osan muodostaa Naantalin merialue. Se koostuu hyvin rikkonaisesta saaristosta, jossa vaihtelevat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät lahdet, salmet, aukot ja selät (liite ja ). Veden syvyydessä on suuria eroja, sillä saariston poikki kulkee luode-kaakko suunnassa kallioperän murtumissa viisi syvännelinjaa sekä koillis-lounaissuuntainen Airisto. Lisäksi alueella on myös lähes itä-länsi suuntaisia linjoja. Syvännelinjojen väliin jää matalampia vesialueita ja saaria, jotka vaihtelevat puuttomista luodoista manneraluetta muistuttaviin suuriin saariin. Rantavyöhykkeet ovat hyvin erityyppisiä, sillä paikoin jyrkät kalliorannat jatkuvat lähes pystysuorina jopa kymmenien metrien syvyyteen kun taas paikoin etenkin savipohjaisilla alueilla rantavyöhyke saattaa olla hyvin laaja ja vesi syventyä vähitellen. Monin paikoin on kuroutumisen eri vaiheissa olevia merenlahtia ja niiden jatkeena järviä. Saaristoon kuuluu tyypiltään hyvin erilaisia osia rehevästä sisäsaaristosta lähes ulkosaaristoa muistuttaviin alueisiin, ja veden laadussa on suuria eroja. Naantalissa merialueelle ei laske jokia, mutta Aurajoen, Hirvijoen ja Mynäjoen vaikutus tuntuu ajoittain veden laadussa mantereen lähellä. Etenkin tulva-aikoina jokivedet nostavat pintakerroksessa ravinne- ja kiintoainemääriä ja alentavat voimakkaasti suolapitoisuutta, joka muutoin on noin. Pohjois- ja itäosassa veden laadussa tuntuu voimakkaana myös yhdyskuntien ja teollisuuden aiheuttama kuormitus. Lännessä vaikuttaa Kihdin ja eteläisen Saaristomeren suunnasta tulevat vedet, eikä kalankasvatuksen ja ilman kautta tulevan kuormituksen lisäksi ole suuria päästölähteitä. Sisäisen kuormituksen vaikutusta ei ole arvioitu, mutta alueella on paljon painanteita, joissa vesi todennäköisesti kerrostuu kesäisin lämpötilaerojen vuoksi, ja happikadon seurauksena sisäinen kuormitus saattaa olla varsin suurta.

6 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA.. Veden laadun muutoksista... Yleistä rehevöitymisestä Rehevöitymisellä tarkoitetaan veden ravinnepitoisuuden nousua ja kasvien lisääntynyttä tuotantoa sekä usein myös tästä johtuvia seurannaisvaikutuksia. Rehevöityminen alkaa, kun kasviravinteiden (fosfori- ja typpiyhdisteitä) määrät nousevat vedessä. Kuten kasvit maalla ovat rehevämpiä runsasravinteisessa ympäristössä, myös vesikasvillisuus hyötyy kohonneista ravinnemääristä ja kasvu lisääntyy. Rantavyöhykkeessä tämä näkyy vesikasvien runsastumisena ja vapaassa vedessä puolestaan kasviplanktonin määrän kasvuna. Myös eliölajistossa tapahtuu muutoksia, ja eliöstön koostumusta tai ns. indikaattorilajeja käytetäänkin kuvamaan ympäristön tilaa. Rantavyöhykkeessä kasvillisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tutkitaan yleensä sukeltamalla. Vesimassassa tapahtuvia muutoksia selvitetään vesinäytteistä mikroskopoimalla kasviplanktonin lajisto ja yksilömäärä, josta saadaan laskettua biomassa eli tietyssä vesitilavuudessa olevien planktonlevien paino. Työlään kasviplanktonmäärityksen sijaan voidaan levien runsautta arvioida määrittämällä vedestä klorofylli α eli lehtivihreä. Kasvituotannon lisääntyminen lisää eloperäisen eli orgaanisen aineen määrää vesistössä, vesi samenee ja näkösyvyys heikkenee. Eloperäisen aineen hajottaminen kuluttaa happea, ja pohjaan vajoavan aineksen lisääntyminen lisää hapenkulutusta pohjan tuntumassa. Veden kerrostuminen lämpötilaerojen johdosta lisää happikadon vaaraa, sillä pohjan lähellä happivarannot eivät pääse täydentymään.... Veden laadun muutokset Saaristomerellä Veden laadun kehitystä on Saaristomerellä tai Turun merialueella selvitetty 99- ja -luvulla kolmessa eri yhteydessä, ja osa Naantalissa olevista havaintopaikoista on ollut niissä mukana. Rehevyystason nousu ja veden sameneminen oli havaittavissa jo 99-luvulla Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen tekemässä selvityksessä (Jumppanen & Mattila 99). Voimakkaimmin muutokset näkyivät Saaristomeren sisäosissa, joskin Turun merialueen salmissa tila oli parantunut 9- ja 9-luvulla toimintansa aloittaneiden jätevedenpuhdistamoiden vaikutuksesta. Samaan tulokseen päädyttiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (Kirkkala 99) tekemässä selvityksessä. Turun merialueelta -luvun alussa Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen (Hannula ) tekemässä selvityksessä todettiin, että 99-luvun jälkeen rehevöityminen oli edennyt ja näkyi yhä selvemmin myös Airismaalla. Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa on valmistumassa Saaristomeren alueelta -luvun alun aineistosta selvitys, jota on tehty yhteistyönä Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistyksen kanssa. Myös Saaristomeren uloimmissa osissa ja Itämerellä veden rehevyystaso on noussut, joten ulkomereltä saaristoon virtaava vesi on aiempaa rehevämpää.

7 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA ().. Veden laadun luokittamisesta Veden fysikaalis-kemiallisten ja hygieenisten ominaisuuksien luokituksia on useita eri käyttötarkoituksiin, ja raja-arvot vaihtelevat paljon. Uimarantojen veden luokituksessa noudatetaan EU:n uimavesidirektiiviä (//EY) ja Sosiaali- ja terveysministeriön antamia asetuksia (/ ja /). Vesinäytteistä määritetään vain bakteereja (suolistoperäiset enterokokit ja E. coli), ja raja-arvot ovat luonnontilaisiin merivesiin nähden kohtalaisen korkeita (> kpl/ ml). Uimarannoilla tulee seurata silmämääräisesti myös uimareille vaaraa aiheuttavia tekijöitä, esim. roskaantumista ja sinilevien esiintymistä. Veden laatua arvioidaan sekä hetkellisesti että pidemmän seurannan perusteella. Uimarannalle on laadittava ja päivitettävä myös ns. uimarantaprofiili (ensimmäisen kerran viimeistään..), jonka tarkoituksena on arvioida uimaveden laatuun vaikuttavia riskitekijöitä ja niiden esiintymisen todennäköisyyttä. Luokkia on neljä (huono, riittävä, hyvä, erinomainen). Uimavesien tuloksia ei tallenneta ympäristöhallinnon vedenlaaturekisteriin. Rehevyystasoluokitusta, joka perustuu veden fosfori- ja klorofyllimäärään sekä ns. perustuotantokykyyn, on käytetty etenkin vesiensuojeluyhdistyksissä. Raja-arvot laadittiin erikseen järvi- ja merivesille. Perustuotantokykymääritystä ei enää käytetä yleisesti, joten luokitusta käytetään enää vain vähän. Fosfori- ja klorofylliraja-arvot ovat yhä käyttökelpoisia. Raja-arvojen perusteella vesi jaetaan neljään eri rehevyysluokkaan (karu, lievästi rehevä, rehevä, erittäin rehevä), esimerkiksi rannikkovesi on lievästi rehevää, jos fosforia on µg/l ja klorofylliä µg/l. Olemassa on myös muita rehevyystasoluokituksia esimerkiksi perustuen kasviplanktonin biomassaan. Happimäärän mukaan voidaan luokittaa vettä esimerkiksi kalaryhmittäin, mutta yleensä tarkasteluissa on mukana vain taloudellisesti arvokkaat kalat. Lohikalat vaativat yleensä korkeaa happipitoisuutta (> mg/l), ja juuri mitkään kalat eivät selviä alhaisissa pitoisuuksissa (< µg/l). Tilannetta voidaan arvioida myös happikyllästysprosentin mukaan: hapenvajaus on voimakasta, jos happikyllästys < %. Veden yleinen käyttökelpoisuus on ympäristöhallinnon alun perin jo 9-luvulla laatima luokitus. Siinä otetaan huomioon useita eri tekijöitä, ja veden laatua voidaan tarkastella myös eri käyttömuotojen (uiminen, kalastus tai virkistyskäyttö) kannalta. Raja-arvojen perusteella vesi jaetaan viiteen eri laatuluokkaan (erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono), joille on myös omat symbolivärinsä. Raja-arvot eivät kaikilta osin soveltuneet merialueelle, ja Suomen ympäristökeskus päivitti luokitusta -luvun alussa siten, että meriveden fosfori- ja klorofyllimäärille annettiin omat raja-arvot (Suomen ympäristökeskus, liite ). Edelleen luokituksen heikkoudeksi jäi kriteerien osittainen epämääräisyys. Lisäksi luokkarajat ovat varsin väljiä, jolloin luokka ei muutu vaikka veden laatu selvästi heikkenee. Luokitusta on käytetty havainnollistamaan sekä yksittäisten näytteenottokertojen tuloksia että pitkäaikaissarjoja.

8 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA Ekologisen tilan luokitusta on alettu tehdä Suomessa viime vuosina EU:n vesipuitedirektiivin mukaisia vesiensuojelun toimenpideohjelmia laadittaessa. Nimensä mukaisesti luokituksessa otetaan huomioon veden laadun lisäksi eliöyhteisö eli lähinnä kasviplankton ja pohjaeläimistö. Luokitusperusteet eivät vielä ole vakiintuneet, vaan esimerkiksi kasviplanktonin sijaan vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan (Länsi-Suomen ympäristökeskus ym. ) liittyvässä luokituksessa käytettiin klorofylliä. Luokitusta tullaan tekemään ilmeisesti yleensä useamman vuoden tuloksia käyttäen, sillä esimerkiksi pohjaeläinnäytteitä otetaan vuosittain vain hyvin harvassa paikassa.. AINEISTO.. Havaintopaikkojen haku ja valinta :ssä poimittiin merialueella Naantalissa olevien havaintopaikkojen perustiedot ympäristöhallinnon Oiva -tietopalvelusta (haku..9). Yhteistyössä Naantalin ympäristöpäällikkö Marjut Taipaleenmäen kanssa valittiin havaintopaikoista noin kymmenen vedenlaatuaineiston pitkäaikaisyhteenvetoa varten. Paikat valittiin siten, että ne sijoittuivat Naantalissa merialueen eri osiin ja niistä oli saatavissa riittävän pitkä sarja aineistoa... Vedenlaatuaineisto ja sen poiminta Vedenlaadussa tapahtuneita muutoksia pyrittiin selvittämään edellä mainituilta noin kymmeneltä havaintopaikalta rehevyyttä ilmentävien muuttujien avulla lopputalven ja -kesän aineistoista. Näytteenottojen yhteydessä mitattujen näkösyvyystulosten avulla pyrittiin selvittämään veden kuultavuudessa tapahtuneita muutoksia. Eri laboratorioissa tehdyistä määrityksistä tarkasteluun otettiin kokonaisravinnetuloksia veden pinnasta ja pohjanläheisestä vesikerroksesta, hapen kyllästysprosentti pohjan lähellä sekä loppukesän osalta lisäksi klorofyllin määrä pinnassa. Vedenlaatuaineisto poimittiin ympäristöhallinnon Oiva -tietopalvelusta (haut....). Vuoden 9 osalta tietoja täydennettiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n tuloksista. Havaintopaikoille laadittiin tarkempi sijaintikartta ja lyhyt sanallinen kuvaus. Analyysituloksista piirrettiin Excel-ohjelmalla kaaviot, joiden avulla pyrittiin havainnollistamaan mahdollisia pitkäaikaismuutoksia. Näkösyvyyden sekä pintakerroksen klorofylli- ja ravinnemäärien kaavioihin lisättiin regressiosuora, mikäli muutos oli tilastollisesti merkitsevä (P-arvo <,). Tuloksissa oli osin selvästi virheellisiä tuloksia (esim. kokonaisfosfori µg/l), mutta aineistoa ei karsittu. Osin poikkeavien tulosten oikeellisuus voitiin tarkistaa esimerkiksi lähellä olevien asemien tuloksista tai ajankohdan muusta aineistosta. Näkösyvyys määritetään näytteenoton yhteydessä silmämääräisesti valkoisen levyn avulla, ja tarkoituksena on saada käsitys veden kuultavuudesta. Rutiiniseurannoissa näkösyvyys mitataan ilman vesikiikaria, ja veden väreily sekä valaistus vaikuttavat tulokseen enemmän kuin vesikiikaria käytettäessä. Mittaustulos on aina riippuvai-

9 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA 9 () nen paitsi olosuhteista myös mittaajasta, mutta tuloksen avulla saadaan suuntaaantava käsitys veden kirkkaudesta ja siitä, miten syvälle valo vedessä pääsee kulkemaan. Laboratoriossa tehtävissä määrityksissä tulokseen vaikuttaa määritysmenetelmä, ja ne ovat osin vuosien kuluessa muuttuneet. Lisäksi tuloksiin vaikuttaa laboratorion työn laadunvarmistus. 99-luvulta lähtien laboratorioissa on ollut laatujärjestelmiä, mutta jo tätä ennen tulosten tasoa seurattiin standardi- ja vertailunäyttein. Tietotekniikan ja pitkälle automatisoitujen mittalaitteiden merkitys on lisääntynyt. Klorofylli (tai tarkemmin klorofylli α) on kasvisoluissa olevaa lehtivihreää, joka vesinäytteissä on peräisin kasviplanktonista. Vesinäytteestä kerätään ensin levät suodatinpaperille, josta sitten uutetaan lehtivihreä. Uutteen värin voimakkuus on suhteessa pitoisuuteen. Menetelmiä on ollut käytössä kaksi: 99-luvun puolivälissä ryhdyttiin uutossa käyttämään etanolia kun aiemmin käytettiin asetonia; tuloksissa ei kuitenkaan näyttäisi olevan selvää eroa. Aineistossa on tuloksia ainakin kahdessa eri laboratoriossa tehdyistä määrityksistä. Kokonaisfosforin ja -typen määrityksessä pyritään tutkimaan sanan mukaisesti näytteen koko fosfori- ja typpimäärä. Epäorgaanisessa ja orgaanisessa aineessa olevat fosfori- ja typpiyhdisteet irrotetaan hapettamalla näytettä kuumassa ja paineen alla. Yhdisteet värjätään, ja värin voimakkuus on suhteessa pitoisuuteen. Määritysten periaatteet ovat pääpiirteissään pysyneet ennallaan, mutta työmenetelmissä on laitteiden kehittymisen myötä tapahtunut suuria muutoksia. Aineistossa on tuloksia ainakin kahdessa eri laboratoriossa tehdyistä määrityksistä. Ravinteiden kokonaismäärä ei kerro kasviplanktonille suoraan käyttökelpoisessa muodossa olevien ravinteiden määrää. Yhdisteet voivat kuitenkin biologisten ja kemiallisten prosessien kautta muuttua kasveille käyttökelpoisiksi, ja kokonaismäärä antaa kuvan siitä, miten paljon ravinteita on kaiken kaikkiaan käytettävissä näissä prosesseissa. Happimääritys alkaa osin jo näytettä otettaessa, sillä näytepulloon lisätään heti reagensseja, jotka yhdessä hapen kanssa muodostavat ruskean saostuman. Laboratoriossa saostuma liuotetaan hapolla, ja hapen määrä saadaan selville titraamalla. Määrityksen periaate on pääpiirteissään pysynyt ennallaan, mutta laitteiden kehittymisen myötä työmenetelmissä on tapahtunut suuria muutoksia. Aineistossa on tuloksia ainakin kahdessa eri laboratoriossa tehdyistä määrityksistä. Happitulos voidaan ilmoittaa joko määränä (mg/l) tai happikyllästysprosenttina (%). Usein käytetään kyllästysprosenttia, joka on riippuvainen veden lämpötilasta ja suolapitoisuudesta. Kyllästysprosentti ilmaisee siis, kuinka paljon veden happimäärä poikkeaa kyseisissä oloissa mahdollisesta määrästä. Poikkeuksellisesti kyllästysprosentti voi olla myös yli %: valossa kasvit tuottavat yhteyttämisen myötä happea, jolloin vesi ylikyllästyy.

10 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA. HAVAINTOPAIKAT NAANTALIN MERIALUEELLA.. Havaintopaikkojen lukumäärä Ympäristöhallinnon Oiva -tietopalveluun oli päivitetty vuoden 9 alusta voimaan tulleet kuntajaon muutokset. Haulla..9 saatiin siten selville myös aiemmin Merimaskun, Rymättylän ja Velkuan kuntien alueelle perustetut havaintopaikat. Haun perusteella rekisteriin oli kirjattu Naantalin nykyisellä alueella 99 vedenlaadun havaintopaikkaa ja lisäksi Naantaliin todennäköisesti liitettävän Livonsaaren länsipuolella yksi havaintopaikka (liite, liite ja liite ). Perustietojen mukaan kahdella paikalla oli yhtenevä nimi mutta vain hieman poikkeavat koordinaattitiedot, joten sama paikka oli viety rekisteriin mahdollisesti kahdesti tai siirretty esim. syvänteen kohdalle. Kaikki velvoitetarkkailun havaintopaikat eivät kuitenkaan ole päätyneet rekisteriin. Esimerkiksi poiminnassa ei saatu tietoja Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssä tehtyjen kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailujen -luvulla alkaneista lähihavaintopaikoista (liite, liite ). Myöskään automaattisilla mittalaitteilla saadut tulokset eivät ole rekisterissä, joten esimerkiksi Naantalinsalmen läjitysalueiden tarkkailun kaikki tulokset eivät ole saatavilla järjestelmän kautta. Yliopistotutkimuksista ei ole yleensä tietoja rekisterissä, ja ne ovat kestoltaan lyhyitä. Muun muassa Laitsalmessa on tehty kalankasvatukseen liittyvää yliopistollista tutkimusta... Havaintopaikkojen sijainti ja syvyys Oiva -tietojärjestelmän kautta poimitut (haku..9) havaintopaikat sijoittuivat varsin eri puolille Naantalin merialuetta. Noin puolet havaintopaikoista sijaitsi Otavansaaren-Aaslaluodon länsi- ja eteläpuolella (taulukko ) aiemmin Velkuaan ja Rymättylään ja Merimaskuun kuuluneilla alueilla. Luonnonmaan länsipuolelta Airistolle ulottuvalla alueella eli Naantalin, Merimaskun ja Rymättylän entisillä rajoilla oli noin neljännes havaintopaikoista. Uloimmat asemat olivat lähes kuntarajalla: myötäpäivään mennen pohjoisessa Väskissä (), idässä Viheriäistenaukolla () ja Airismaalla (), etelässä Aaslaluodon eteläpuolella (), lännessä lähes Iniönaukolla () ja Otavansaaren luoteispuolella (). Velkuanmaan Palvan länsipuolella ei ollut havaintopaikkoja, mutta Taivassalon ja Kustavin alueella olevien paikkojen tietoja olisi käytettävissä. Maskuun vielä kuuluvan Livonsaaren länsipuolella oli yksi havaintopaikka (). Havaintopaikat sijoittuivat hyvin erilaisille vesialueille suojaisista lahdista selkäalueille, ja erot havaintopaikkojen kokonaissyvyyksissä olivat suuria. Monin paikoin matalissa lahdissa veden syvyys oli vain noin metrin, kun syvin paikka oli Airistolla Airismaan edustalla noin metriä.

11 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA () TAULUKKO. Naantalin merialueen havaintopaikkojen jakautuminen osa-alueittain sekä kokonaissyvyydet. Osa-alue Havaintopaikat (kpl) Asemien kok.syvyys (m) Luonnonmaan-Lapilan itäpuoli, Luonnonmaan-Otavansaaren välinen alue ja Airisto, Laitsalmi ja Hämmärönsalmi Otavansaaren-Aaslaluodon länsipuoli, Orhisaari-Purha Yhteensä 99.. Tarkkailuperusteet ja -vuodet Havaintopaikat liittyivät suurimmaksi osaksi merialueen kuormittajille vesi- tai ympäristölainsäädännön mukaan määrättyihin velvoitetarkkailuihin (taulukko, noin % havaintopaikoista). Lisäksi havaintopaikkoja kuului ympäristöhallinnon tekemään vedenlaadunseurantaan (noin %) ja muihin tutkimuksiin (noin %). Jako on karkea, sillä osa havaintopaikoista kuului sekä seuranta- että velvoitetarkkailuun, ja myös muita tutkimuksia oli tehty eri tahojen yhteistyönä. Perustietojen mukaan Naantalin merialueelta oli 9-luvulta tietoja havaintopaikasta. 9-luvulla alkoi monin paikoin jätevesien velvoitetarkkailut, ja rekisteriin tuli tietoja 9 uudesta havaintopaikasta. 9-luvulla yleistyivät kalankasvatuslaitoksen velvoitetarkkailut, ja rekisteriin tuli lisää havaintopaikkaa. Vielä 99- luvulla havaintopaikkojen määrä lisääntyi 9 kappaleella lähinnä kalankasvatuslaitosten tarkkailujen johdosta, mutta vuosina uusia havaintopaikkoja tuli rekisteriin vain yksi (pois lukien Rymättylän-Velkuan laitosten lähihavaintopaikkaa, joita ei löytynyt rekisteristä). Monilla havaintopaikoilla näytteitä ei ole otettu enää pitkään aikaan ja tarkkailun voi sanoa päättyneen. Syitä tarkkailun loppumiseen oli useita: velvoitetarkkailun havaintopaikoilla näytteenotto oli yleensä päättynyt laitoksen lopettamiseen tai tarkkailuohjelman muuttamiseen, ympäristöhallinto oli osin karsinut seurantaverkostoaan tai määräaikainen tutkimus oli päättynyt. Vuonna 9 näytteitä otettiin noin havaintopaikalta. Tarkkailu kuitenkin jatkui useammalla paikalla, sillä sekä seuranta- että velvoitetutkimuksessa on paikkoja, joista ohjelman mukaan ei oteta näytteitä joka vuosi... Vedenlaadun tarkasteluun valitut havaintopaikat Havaintopaikoilta tallennetuissa vedenlaadun tulossarjoissa oli perustietojen mukaan suuria eroja: osassa paikoista tuloksia oli 9-luvulta alkaen parilta sadalta näytteenottokerralta, kun joillain paikoilla näytteitä oli otettu ainoastaan yhden kerran.

12 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA Havaintopaikat,,, 9,,,, 9, 9, (tai 99) sekä /A valittiin aikasarjatarkasteluun. Paikat valittiin siten, että se sijaitsivat Naantalin merialueen eri osissa ja niistä oli perustietojen mukaan saatavilla tuloksia pitkältä ajalta. Airiston tuntumassa Viheriäistenaukolla ja Kotkanaukolla olevat havaintopaikat jätettiin pääosin tarkastelun ulkopuolelle, sillä niitä seurataan Turun merialueen velvoitetarkkailun yhteydessä ja muutoksia tullaan selvittämään Raision jätevedenpuhdistamon kuormituksen päätyttyä. Havaintopaikkojen aineisto esitellään luvussa seuraavassa järjestyksessä alkaen Luonnonmaan lähistöltä myötäpäivään: Väskinsaari () ja Naantalinsalmi (), Kuivakarinaukko (9), Airismaa (), Laitsalmi (9), Hämmärönsalmi (99 tai ), Kruunumaan länsipuoli (), Pakinaisten länsipuoli (9), Velkuanmaan itäpuoli (), Velkuan eteläosassa Riutta ( tai A) ja Kairamaan luoteispuoli (). Tulosten poiminnan yhteydessä kävi ilmi, että monin paikoin tutkimusta on tehty vain kesällä, joten lopputalven tuloksia ei ole. Myös analyysivalikoimissa oli suuria eroja, eikä ennakolta valituista määrityksistä löytynyt kaikin paikoin oletetun pituista aikasarjaa.

13 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA () TAULUKKO. Naantalin merialueen tutkimukset ja niiden tarkoitus sekä havaintopaikat. Tarkkailun nimi Tarkkailun tarkoitus Havaintopaikat Tilanne Turun edustan merialueen tarkkailu (Naantalinaukko ja -salmi, Viheriäistenaukko, Airisto, Lapila, Kotkanaukko) Turun seudun jäte- ja lauhdevesikuormittajien velvoitetarkkailu; myös ymp.hallinnon seurantatutkimusta,, 9,,, 9,, Jatkuu toistaiseksi. Naantalin vanhankaupungin edusta Naantalin vanha keskustan viemärialueen seuranta? 9, 9, 9 Päättyi 9-luvulla. Neste Oy:n jalostamon edusta Laitoksen vaikutusten seuranta? Päättyi 9. IVOn edustan tutkimus Naantalinsalmessa Jäähdytys- ja tuhkankuljetusvesien tarkkailu,,, Päättyi 9-luvulla; sis. nyk. osin Turun merialueeseen Särkänsalmen tutkimus Merimaskun jätevedenpuhdistamon ja kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailu 9, 99,, Päättynyt eri vaiheissa; päättyi kokonaan kun puhdistamonn toiminta päättyi 9. Matalahti Naantalin ymps.ltk:n teettämä ojaselvitys. Tehty v. 9. Tanilanlahti Kalankasvatuslaitoksen velvoitetarkkailu Tanilanlahti Laitoksen toiminta ja tarkkailu päättynyt. Rymättylän Kirkkolahden edusta Rymättylän jätevedenpuhdistamon purkualueen velvoitetarkkailu Rymättylän-Velkuan yhteistarkkailu: Kuristenlahden edusta Kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailu, 9 ( päättynyt) Jatkuu toistaiseksi., KU, KUa ja b, KU, Heimluot lä, Heimluoto po, Heimluoto it., Kalkut ko Iso-Tervi Kalankasvatuslaitoksen velvoitetarkkailu X Jatko ei tiedossa. Laitsalmi Kalankasvatuslaitosten ja Boyfood Oy:n (ent. Bauckman Oy) velvoitetarkkailu; myös ymp. hallinnon seurantaa,, 9,, 9, 9, 9, 9, 9, Päättynyt eri vaiheissa; kokonaan. Osin päättynyt, osin jatkuu. Hämmärönsalmi Kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailu. 9, 9, 9, 99,,,, Jatkuu toistaiseksi. Kuusinen ja vertailuasemat Kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailu.,,,,, Osin päättynyt, osin jatkuu. Pakinainen Kalankasvatuslaitoksen velvoitetarkkailu. L, L, L, L, L Jatko ei tiedossa. Velkua Kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailu.,,,,, A,, a ja b, a Osin päättynyt, osin jatkuu. Kustavin-Iniön yhteistarkkailu Kalankasvatuslaitoksen velvoitetarkkailu Havaintopaikan tarkkailu päättynyt. Kunstenniemen tarkkailu Turun-Kaarinan srk-yhtymän leirikeskuksen, 99 Jatkuu toistaiseksi. jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailu. Kaukolanlahden tarkkailu Kalankasvatuslaitoksen velvoitetarkkailu,,, Laitoksen toiminta ja tarkkailu päättyi 9- luvulla. Virtaus- ja vedenlaatumallien tutkimuksia Viranomais- ja yhteistyönä 9- ja 99-luvulla.,,,, Päättyneet. Ympäristöhallinnon seurantapaikkoja,,, 9,,,,,,, 99,,, 9 Osa päättynyt, osa jatkuu.

14 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA. VEDEN LAATU JA SEN MUUTOKSET.. Havaintopaikka : Väskinsaari Naantalinaukolla... Väskinsaaren edustan havaintopaikan perustiedot Havaintopaikka sijaitsee Väskinsaaren länsipuolella Naantalinaukon tuntumassa Luonnonmaan pohjoiskärjen tasalla (kuva ). Paikka on syvänteessä, joka kulkee Luonnonmaan pohjoisosan molemmin puolin ja yhtyy Väskinsaaren kohdalla jatkuen kohti Askaistenlahden perukkaa. Veden laatua seurataan osana Turun merialueen kuormittajien velvoitetarkkailua, ja siihen osallistuivat vuonna 9 Turun seudun puhdistamo Oy, Raision ja Länsi-Turunmaan kaupungit sekä teollisuuslaitoksista Fortum Power and Heat Oy, Finnfeeds Finland Oy, Neste Oil Oyj ja ExxonMobil Finland oy ab. Väskinsaaren edustalta on vedenlaatutietoja rekisterissä 9-luvulta lähtien, ja tuloksia on sekä ympäristöhallinnon seurannoista että velvoitetarkkailuista. Turun merialueen velvoitetutkimuksessa se on Naantalinsalmen ja Airismaan tapaan ns. intensiiviasema, jota tutkitaan nykyisin kerran lopputalvella ja loppusyksyllä sekä kesäkaudella parin viikon välein. Vesinäytteiden lisäksi havaintopaikalta on otettu kasviplankton- ja pohjaeläinnäytteitä, ja -luvun alkuun asti paikalla tehtiin kasviplanktonin perustuotantomittauksia. Kattavan aineiston vuoksi paikka on ollut mukana vedenlaadun kehitystä koskevissa selvityksissä, joita on tehty Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä (Jumppanen & Mattila 99, Hannula ). Veden kokonaissyvyys on syvänteessä Väskinsaaren kohdalla noin 9 metriä, mutta syvänteen ulkopuolella vesialue on matalaa. Syvänteessä vesi kerrostuu kesällä lämpötilaerojen vuoksi, ja loppukesällä happi on usein vähissä pohjan tuntumassa. Pinnassa tuntuu ajoittain etenkin sateisina kausina Askaistenlahden perukkaan Hirvijoen tuoma kuormitus. Aallokon ja virtausten johdosta myös matalilta alueilta mahdollisesti liettyy veteen ainesta. Hygieeninen tila on viime aikoina ollut yleensä vähintään hyvä, sillä lähialueilla Naantalinsalmessa jätevesikuormitus on vähentynyt. Rehevyystason nousu ja veden sameneminen oli havaittavissa 99-luvulla Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen tekemässä selvityksessä (ks. Jumppanen & Mattila 99).... Veden laatu Väskinsaaren edustalla Näkösyvyystuloksia löytyi 9-luvun lopulta saakka (kuva ). Lopputalvella näkösyvyys heikkeni selvästi 9-luvun jälkeen, joskin vaihtelu on ollut varsin suurta riippuen talven sää- ja jääoloista. 9-luvulta vuoteen saakka näkösyvyys talvella oli yleisimmin alle metrin ja viime talvina metriä. Loppukesän näkösyvyyden muutokset ovat olleet samankaltaisia. Viime vuosina näkösyvyys on ollut noin, metriä, mutta vielä ei ole mahdollista sanoa, onko näkösyvyydessä tapahtunut pysyvää kohenemista. Sekä lopputalven että -kesän näkösyvyyden muutos oli tilastollisesti merkitsevä (P<,). Klorofyllituloksia on loppukesältä koontanäytteistä 9-luvun lopulta lähtien. Klorofyllimäärä nousi selvästi aina -luvun alkuvuosille saakka. Viime vuosina

15 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA () loppukesällä klorofyllimäärä on ollut noin µg/l ja hieman pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa, mikä voisi selittää myös näkösyvyyden kasvua. Kuitenkin myös viime vuodet mukaan ottaen nousu oli tilastollisesti merkitsevä (P<,). Kokonaisfosfori- ja -typpituloksia on 9-luvun lopulta saakka. Lopputalvella sekä pinnassa että pohjan lähellä fosforin määrä on vähitellen lisääntynyt, eikä viime vuosina suuntauksessa näy muutosta. Typen määrä pinnassa oli 9- ja 99- luvuilla korkeampi kuin viime talvina, kun taas pohjan lähellä typpipitoisuus näyttäisi hitaasti kohonneen. Loppukesällä pinnassa etenkin fosforin mutta myös typen määrä on vähitellen kasvanut, mutta viime kesinä kasvu näyttäisi taittuneen. Fosforia on ollut pinnassa noin µg/l ja typpeä µg/l. Pohjan lähellä fosforin määrä on vaihdellut paljon mutta näyttäisi kasvaneen. Typen osalta suuntausta ei ole havaittavissa. Pintakerroksen fosfori- ja typpimäärän nousu loppukesällä oli tilastollisesti merkitsevä (P<,). Happituloksia on pohjan läheltä 9- ja 9-lukujen taitteesta lähtien. Lopputalvella ei ole todettu voimakasta hapenvajausta (happikyllästys < %) 9-luvun lopun jälkeen, ja viimeisten talvien aikana happitilanne on ollut hyvä. Loppukesällä voimakas hapenvajaus on ollut hyvin tavallista. Koska loppukesän näytteet otetaan elokuun alussa, happitilanne ehtii todennäköisesti usein kääntyä hyvin heikoksi tai happi jopa loppua ennen kuin kerrostunut kausi päättyy syksyllä. Sedimentin pinnassa happitilanne on vielä huomattavasti heikompi kuin metri pohjan yläpuolella, joten ilmeisesti pohjaeläimistö kärsii lähes joka kesä huonosta happitilanteesta. Pohjaeläinten niukkuus todettiin viimeksi vuonna otetuissa näytteissä (Räisänen 9).

16 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA m 99 Näkösyvyys lopputalvella ja -kesällä lopputalvi loppukesä µg/l 9 Klorofylli koontanäytteissä loppukesällä Ravinteet pinnassa ( m) lopputalvella Kok.P Kok.N Ravinteet pinnassa ( m) loppukesällä Kok.P Kok.N Ravinteet pohjan lähellä lopputalvella Kok.P Kok.N Ravinteet pohjan lähellä loppukesällä Kok.P Kok.N 9 % Happikyllästys pohjan lähellä lopputalvella % 99 Happikyllästys pohjan lähellä loppukesällä KUVA. Vesitutkimustuloksia Väskinsaaren edustalta (havaintopaikka ). Regressiosuora on lisätty näkösyvyyden sekä pintakerroksen ravinne- ja klorofyllimäärien kuviin, mikäli muutos on ollut tilastollisesti merkitsevä (P<,).

17 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA ().. Havaintopaikka : Naantalinsalmi... Naantalinsalmen havaintopaikan perustiedot Havaintopaikka sijaitsee Naantalinsalmessa Ukko-Pekan sillalta kaakkoon (kuva ). Paikka on syvänteessä, joka kulkee Luonnonmaan kaakkoispuolella Viheriäistenaukon kautta kohti Airistoa. Alueelle tulee jäte- ja lauhdevesikuormitusta Finnfeeds Finland Oy:stä ja lauhdevesiä Fortum Oy:n voimalaitoksesta. Aiemmin alueelle johdettiin jätevesiä Naantalin jätevedenpuhdistamolta, mutta sen toiminta päättyi vuonna 99. Naantalinsalmesta on vedenlaatutietoja rekisterissä 9-luvulta lähtien sekä ympäristöhallinnon seurantana että velvoitetarkkailuna. Turun merialueen velvoitetutkimuksessa se on Väskinsaaren edustan ja Airismaan tapaan ns. intensiiviasema, jota tutkitaan nykyisin kerran lopputalvella ja loppusyksyllä sekä kesäkaudella parin viikon välein. Vesinäytteiden lisäksi havaintopaikalta on otettu kasviplankton- ja pohjaeläinnäytteitä, ja -luvun alkuun asti paikalla tehtiin kasviplanktonin perustuotantomittauksia. Kattavan aineiston vuoksi paikka on ollut mukana vedenlaadun kehitystä koskevassa selvityksessä, jonka teki Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys (Hannula ym. ). Naantalinsalmessa rannat ovat kallioisia ja jyrkkiä, ja vesi syvenee nopeasti. Havaintopaikalla veden kokonaissyvyys on noin metriä. Pintakerroksessa veden vaihtuvuus on hyvä, sillä vesi virtaa kapean Naantalinsalmen kautta Askaistenlahden ja Viheriäistenaukon välillä. Syvänteessä vesi kerrostuu kesällä lämpötilaerojen vuoksi, ja loppukesällä happi on usein vähissä pohjan tuntumassa. Pinnassa veden ravinnepitoisuuksissa ja hygieenisessä tilassa on näkynyt ajoittain viitteitä jätevesikuormituksesta, joka on voinut johtua joko paikallisesta kuormituksesta tai Raision jätevedenpuhdistamon purkualueelta kulkeutuneista vesistä.... Veden laatu Naantalinsalmessa Näkösyvyystuloksia löytyi 9-luvun lopulta saakka (kuva ). Sekä lopputalvella että kesällä vaihtelu on ollut varsin suurta. Lopputalven näkösyvyys heikentyi 99- luvun loppua kohti, ja loppukesän heikoimmat näkösyvyystulokset on mitattu - luvun puolivälissä. Viime vuosina näkösyvyys näyttäisi hieman kohentuneen sekä lopputalvella että -kesällä. Loppukesällä näkösyvyys on nyt noin, metriä ja talvella hieman enemmän. Sekä lopputalven että -kesän näkösyvyyden muutos oli tilastollisesti merkitsevä (P<,). Klorofyllituloksia on loppukesältä koontanäytteistä 9-luvun lopulta lähtien. Kuten Väskisaaren edustalla klorofyllimäärä nousi selvästi aina -luvun alkuvuosille saakka. Klorofyllin määrä on vaihdellut paljon, mutta vuosituhannen vaihteessa määrä oli noin µg/l tai jopa enemmän. Viime vuosina loppukesällä klorofyllimäärä näyttää laskeneen, mikä voisi selittää myös näkösyvyyden kasvua. Klorofyllimäärän nousu oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä (P<,).

18 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA Kokonaisfosfori- ja -typpituloksia on 9-luvun lopulta saakka. Lopputalvella 9-luvulla kokonaisravinnemäärät laskivat mahdollisesti jätevesien tehostuneen puhdistuksen myötä sekä pinnassa että pohjan lähellä. -luvulle tultaessa vuosien välinen vaihtelu on ollut aiempaa pienempää, mutta fosforipitoisuudet näyttäisivät nousseen hitaasti. Loppukesällä ravinnepitoisuudet pinnassa saattoivat jopa laskea 9-luvulla, mutta 9-luvulta lähtien fosforimäärä näyttää kasvaneen hitaasti. Fosforin määrä on viime vuosina ollut µg/l. Kokonaistypen määrässä ei ole selvää suuntaa. Pohjan lähellä kokonaisfosforin määrä on loppukesällä ollut 99-luvun lopulta ajoittain korkea, mikä kertoo ilmeisesti sedimentin happiongelmista. Kokonaistyppituloksissa vaihtelu näyttäisi vähentyneen 99-luvulta lähtien, eikä suuntaus ole ollut kasvussa. Pintakerroksen ravinnemäärien muutoksessa ei ollut tilastollista merkitsevyyttä lukuun ottamatta talven fosforimäärän pienenemistä (P<,). Aineistoa olisi voinut tarkastella myös erikseen 9-luvun osalta, sillä 9-luvulta lähtien trendi näyttäisi olleen nouseva. Happituloksia on pohjan läheltä 9- ja 9-lukujen taitteesta lähtien. Lopputalvella ei ole todettu voimakasta hapenvajausta (happikyllästys < %). Loppukesällä on ollut voimakasta hapenvajausta, ja 9-luvulla happitilanne oli usein hyvin heikko. Myös viime vuosina happitilanne on kääntynyt heikoksi loppukesällä, ja sedimentin pinnassa happiolot ovat saattaneet olla hyvin huonot ennen kuin kerrostunut kausi on päättynyt syksyllä. Heikot happiolot näkyivät myös vuoden pohjaeläintutkimuksessa, sillä eläinten biomassa jäi simpukoiden puuttuessa hyvin pieneksi, ja myös yksilömäärä olisi ollut hyvin pieni ilman monisukasmatoihin kuuluvaa amerikansukajalkaista (Räisänen 9).

19 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA 9 () m,,,,, 99 Näkösyvyys lopputalvella ja -kesällä lopputalvi loppukesä µg/l 99 Klorofylli koontanäytteissä loppukesällä Ravinteet pinnassa ( m) lopputalvella Kok.P Kok.N Ravinteet pinnassa ( m) loppukesällä Kok.P Kok.N Ravinteet pohjan lähellä lopputalvella Kok.P Kok.N Ravinteet pohjan lähellä loppukesällä Kok.P Kok.N 9 % 99 Happikyllästys pohjan lähellä lopputalvella % 99 Happikyllästys pohjan lähellä loppukesällä KUVA. Vesitutkimustuloksia Naantalinsalmesta (havaintopaikka ). Regressiosuora on lisätty näkösyvyyden sekä pintakerroksen ravinne- ja klorofyllimäärien kuviin, mikäli muutos on ollut tilastollisesti merkitsevä (P<,).

20 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA.. Havaintopaikka 9: Kuivakarinaukko Rymättylän itäreunalla... Kuivakarinaukon havaintopaikan perustiedot Havaintopaikka 9 sijaitsee Rymättylän itärannalla Kirkkosalmen suulla Airiston tuntumassa lähellä Rymättylän jätevedenpuhdistamon purkupaikkaa (kuva ). Vedenlaatua seurataan osana jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailua. Jätevedenpuhdistamon toiminta käynnistyi kesäkuussa 9, ja se on tyypiltään bioroottorilaitos, jossa puhdistusta tehostetaan kemiallisella saostuksella. Kuivakarinaukolta on vedenlaatutietoja rekisterissä 9-luvun puolivälistä alkaen, sillä jo ennen puhdistamon rakentamista taajama-alueelta johdettiin jätevesiä Kirkkosalmeen. Vesinäytteiden lisäksi havaintopaikalta on otettu pohjaeläinnäytteitä. Veden laatua tutkitaan nykyisin kerran lopputalvella ja kerran loppukesällä, ja näytteet otetaan Turun merialueen tarkkailun yhteydessä. Alue on saarten ympäröimä mutta selvästi avoimempi ja syvempi kuin Kirkkosalmi. Kuivakarin havaintopaikalla veden kokonaissyvyys on noin metriä, mikä on selvästi vähemmän kuin saarten ulkopuolella Airiston tuntumassa. Kesällä vesi saattaa kerrostua heikosti lämpötilaerojen johdosta. Alue on varsin matala, ja loppukesällä lämpötilaero tasaantuu eikä voimakkaita happiongelmia esiinny. Rymättylän jätevesien vaikutusta ei yleensä ole ollut havaittavissa meriveden laadussa.... Veden laatu Kuivakarinaukolla Näkösyvyystuloksia on 9-luvun loppupuolelta asti (kuva ). Näkösyvyys on vaihdellut hyvin paljon sekä lopputalvella että loppukesällä, sillä Kirkkosalmesta tulee ajoittain hyvin sameaa vettä. Viime vuosina näkösyvyys ei ole ainakaan heikentynyt vaan on saattanut loppukesällä jopa hieman kohentua ja on viime vuosina ollut noin, metriä. Näkösyvyydessä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Klorofyllituloksia on loppukesältä koontanäytteistä 9-luvun lopulta lähtien. Kuten Väskisaaren edustalla ja Naantalinsalmessa klorofyllimäärä nousi selvästi aina -luvun alkuvuosille saakka ja oli noin µg/l. Viime vuosina loppukesällä klorofyllimäärä näyttää laskeneen, mikä voisi selittää myös näkösyvyyden kasvua. Koko aineiston perusteella klorofyllimäärän kasvu ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta vuosien 9 välillä muutos oli merkitsevä (P<,). Kokonaisfosfori- ja -typpituloksia on 9-luvun lopulta saakka, mutta loppukesän typpituloksia on harvakseen 9- ja 9-luvuilta. Lopputalvella kokonaisfosforin määrä näyttää kasvaneen sekä pinnassa että pohjan lähellä. Typpituloksissa selvää suuntausta ei ole havaittavissa. Loppukesällä pinnassa ravinnemäärät ovat vaihdelleet paljon, mutta alkuvuosien fosforitulokset ( µg/l) ovat ilmeisen virheellisiä. Viime vuosina fosforia on ollut noin µg/l ja typpeä noin µg/l. Pohjan lähellä fosforimäärät ovat hitaasti nousseet, mutta typpituloksissa kehityssuunta ei ole selvä. Pintakerroksen lopputalven ravinnemäärissä oli tilastollisesti merkitseviä muutoksia: typpimäärä oli laskenut mutta fosforimäärä noussut tilastollisesti merkitsevästi (P<,).

21 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA () Happituloksia on pohjan läheltä 9-luvun lopulta saakka. Lopputalvella happitilanne on pysynyt hyvänä eikä hapenvajaus ole ollut voimakasta (happikyllästys < %). Loppukesällä happitilanne on usein hieman heikentynyt mutta lähelle voimakasta hapenvajaus on päädytty harvoin. Koska alue on kohtalaisen matala, veden kerrostuneisuus purkautuu jo loppukesällä eikä happi ilmeisesti lopu pohjan läheltä.

22 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA m Näkösyvyys lopputalvella ja -kesällä lopputalvi loppukesä µg/l Klorofylli koontanäytteissä loppukesällä Ravinteet pinnassa ( m) lopputalvella Ravinteet pinnassa ( m) loppukesällä Kok.P 99 Kok.N Kok.P Kok.N 9 Ravinteet pohjan lähellä lopputalvella Ravinteet pohjan lähellä loppukesällä Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N 9 Happikyllästys pohjan lähellä lopputalvella Happikyllästys pohjan lähellä loppukesällä % % KUVA. Vesitutkimustuloksia Kuivakarinaukolta (havaintopaikka 9). Regressiosuora on lisätty näkösyvyyden sekä pintakerroksen ravinne- ja klorofyllimäärien kuviin, mikäli muutos on ollut tilastollisesti merkitsevä (P<,).

23 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA ().. Havaintopaikka : Airismaa Airistonselällä... Airismaan havaintopaikan perustiedot Havaintopaikka sijaitsee selkäalueella Airiston eteläosassa (kuva ). Paikka on syvänteessä, joka kulkee Airistolta kohti Kotkanaukkoa lähes Lapilaan saakka. Havaintopaikka ja sen ympäristö on eräs Airiston syvimmistä osista. Alueelle tulee nykyisin suoraan kuormitusta yleensä vain ilmalaskeumana, sillä hyvin harvoin tulvatilanteissa Turun suunnan joki- ja jätevedet leviävät Airismaalle asti. Airismaan edustalta on vedenlaatutietoja rekisterissä 9-luvulta lähtien, ja se kuuluu sekä ympäristöhallinnon seurantaan että velvoitetarkkailuun. Turun merialueen velvoitetutkimuksessa se on Väskinsaaren edustan ja Naantalinsalmen tapaan ns. intensiiviasema, jota tutkitaan nykyisin kerran lopputalvella ja loppusyksyllä sekä kesäkaudella parin viikon välein. Vesinäytteiden lisäksi havaintopaikalta on otettu kasviplankton- ja pohjaeläinnäytteitä, ja -luvun alkuun asti paikalla tehtiin kasviplanktonin perustuotantomittauksia. Lopputalven vesinäytteenotto kuuluu ympäristöhallinnon seurantaan; havaintopaikka sijaitsee väylällä eikä talvella aina päästä oikealle paikalle. Ympäristöhallinto ottaa vesinäytteitä myös kesällä. Kattavan aineiston vuoksi paikka on ollut mukana vedenlaadun kehitystä koskevissa selvityksissä, joita ovat tehneet Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys (Jumppanen & Mattila 99, Hannula ) ja Lounais-Suomen ympäristökeskus (Kirkkala 99). Veden kokonaissyvyys on havaintopaikalla noin metriä. Vesi kerrostuu kesällä lämpötilaerojen vuoksi, ja pitkän kerrostuneen kauden aikana happitilanne pohjan lähellä saattaa ajoittain olla heikko. Veden hygieeninen laatu pinnassa on yleensä erinomainen. Aurajoen ja jätevesien vaikutus ei ole selvästi erotettavissa vedenlaadussa. -luvun alussa tehdyssä selvityksessä todettiin, että rehevöityminen oli 99-luvun jälkeen edennyt ja näkyi yhä selvemmin myös Airismaalla (Hannula ).... Veden laatu Airismaan edustalla Näkösyvyystietoja on 9-luvun lopulta lähtien (kuva ). Lopputalvella näkösyvyys on vaihdellut paljon riippuen talven sää- ja jäätilanteesta. Selvää muutosta ei ole havaittavissa, ja -luvulla on kirjattu tutkimusjakson suurimpia näkösyvyyksiä. Loppukesällä 99-luvun puolivälin jälkeen näkösyvyys on harvoin ollut yli metriä. Vuosituhannen vaihteessa loppukesällä näkösyvyys oli usein noin metriä, mutta viime vuosina näkösyvyys on ollut noin metriä. Vielä ei ole mahdollista sanoa, onko näkösyvyydessä tapahtunut pysyvää kohenemista. Näkösyvyyden muutokset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Klorofyllituloksia on loppukesältä koontanäytteistä 9-luvun lopulta lähtien. Klorofyllimäärä nousi selvästi aina -luvun alkuvuosille saakka. Viime vuosina loppukesällä klorofylliä on ollut noin µg/l ja määrä näyttää laskeneen, mikä voisi selittää myös näkösyvyyden kasvua. Klorofyllimäärän kasvu oli tilastollisesti merkitsevä (P<,).

24 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA Kokonaisfosfori- ja -typpituloksia on 9-luvun lopulta saakka. Lopputalvella sekä pinnassa että pohjan lähellä fosforin määrä on vähitellen lisääntynyt, mutta alkuvuosien tuloksissa hajonta oli suurta. Viime vuosina suuntauksessa ei näy muutosta. Typen määrä pinnassa oli 99-luvulla korkeampi kuin viime talvina. Pohjan lähellä typpipitoisuus on viime vuosikymmeninä ollut alempi kuin 9-luvulla, mutta tästä huolimatta määrä näyttäisi hitaasti kohonneen. Loppukesältä on ensimmäisiltä vuosilta vain vähän tuloksia ja hajonta on suuri. Pinnassa ravinteiden määrä on vähitellen kasvanut. Viime kesinä kasvu näyttäisi taittuneen, ja fosforia on ollut noin µg/l ja typpeä µg/l. Pohjan lähellä ravinteiden määrä on vaihdellut paljon mutta näyttäisi kasvaneen. Pintakerroksessa ravinnemäärissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Happituloksia on pohjan läheltä 9- ja 9-lukujen taitteesta lähtien. Lopputalvella ei ole todettu voimakasta hapenvajausta (happikyllästys < %). 9-luvun lopulle happitilanne oli usein kohtalainen, mutta viimeisten talvien aikana happitilanne on ollut hyvä. Loppukesällä happitilanne on usein ollut enintään kohtalainen. Koska loppukesän näytteet otetaan elokuun alussa, happitilanne ehtii usein kääntyä hyvin heikoksi ennen kuin kerrostunut kausi päättyy syksyllä. Esimerkiksi vuosina veden kerrostunut kausi jatkui vielä lokakuulle. Lokakuun alussa happikyllästys oli vain % ja vuonna %, joten hapenvajaus oli voimakasta. Sedimentin pinnassa happitilanne on vielä huomattavasti heikompi kuin metri pohjan yläpuolella, joten ilmeisesti pohjaeläimistö kärsii usein huonosta happitilanteesta. Pohjaeläinten niukkuus todettiin viimeksi vuonna otetuissa näytteissä (Räisänen 9).

25 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA ()

26 () VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA m 9 Näkösyvyys lopputalvella ja -kesällä lopputalvi loppukesä Klorofylli koontanäytteissä loppukesällä Ravinteet pinnassa ( m) lopputalvella Kok.P Kok.N Ravinteet pinnassa ( m) loppukesällä Kok.P Kok.N Ravinteet pohjan lähellä lopputalvella 9 Happikyllästys pohjan lähellä lopputalvella Ravinteet pohjan lähellä loppukesällä Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N % 9 Happikyllästys pohjan lähellä loppukesällä µg/l % KUVA. Vesitutkimustuloksia Airistolta Airismaalta (havaintopaikka ). Regressiosuora on lisätty näkösyvyyden sekä pintakerroksen ravinne- ja klorofyllimäärien kuviin, mikäli muutos on ollut tilastollisesti merkitsevä (P<,).

27 VEDEN LAATU NAANTALISSA MERIALUEELLA ().. Havaintopaikka 9: Röölän edusta Laitsalmessa... Röölän havaintopaikan perustiedot Havaintopaikka 9 sijaitsee Laitsalmen sisäosassa (kuva ). Paikka on Röölän edustalla syvänteessä, jota rajaa idässä matalikko Satteensalmen sillan kohdalla ja lännessä Pitkäluodon edustalla oleva alue. Pohjoisrannan tuntumaan johdetaan Boyfood Oy:n käsiteltyjä jätevesiä. Etelärannalla harjoitetaan kalankasvatusta, mutta laitosten lukumäärä on vähentynyt. Laitsalmen rannoilla harjoitetaan myös maataloutta, mikä kuormittaa merta. Vedenlaatua seurataan osana Boyfood Oy:n ja kalankasvatuksen velvoitetarkkailua. Röölän edustalta on vedenlaatutietoja rekisterissä 9-luvun lopulta lähtien, ja vesinäytteiden lisäksi lähialueelta on otettu pohjaeläinnäytteitä ja tehty päällyslevätutkimuksia. Havaintopaikka oli mukana Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vedenlaadunselvityksessä (ks. Kirkkala 99). Veden laatua tutkitaan nykyisin kerran lopputalvella ja kertaa kesällä, ja näytteet otetaan osana Rymättylän-Velkuan merialueen yhteistarkkailua. Laitsalmen muita osia ei tutkita talvella. Veden kokonaissyvyys on havaintopaikalla noin 9 metriä. Matalien alueiden rajaamassa syvänteessä vesi kerrostuu kesällä lämpötilaerojen vuoksi hyvin voimakkaasti. Happitilanne pohjan lähellä on kesällä usein hyvin heikko ja happi saattaa loppua kokonaan. Veden hygieeninen laatu pinnassa on yleensä erinomainen mutta toisinaan vain tyydyttävä.... Veden laatu Röölän edustalla Näkösyvyystuloksia löytyi lopputalvelta 9-luvun alusta ja loppukesältä 9- luvun lopulta lähtien (kuva ). Lopputalvella näkösyvyys on vaihdellut paljon riippuen talven sää- ja jääoloista, eikä siinä näy selvää kehityssuuntaa. Loppukesällä näkösyvyys on hitaasti heikentynyt ja on -luvulla ollut metriä; loppukesällä 9 näkösyvyys tosin oli poikkeuksellisen hyvä. Loppukesän näkösyvyyden muutos oli tilastollisesti merkitsevä (P<,). Klorofyllituloksia on loppukesältä koontanäytteistä 9-luvun alkupuolelta lähtien. Klorofyllimäärä nousi selvästi 9- ja 99-luvuilla ja oli -luvun alkuvuosina noin µg/l. Viime vuosina loppukesällä klorofyllimäärä näyttää laskeneen ja on ollut alle µg/l. Koko aineiston perusteella klorofyllimäärän kasvu ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta vuosien 9 välillä muutos oli merkitsevä (P<,). Kokonaisfosfori- ja -typpituloksia on lopputalvelta 9-luvun alusta ja loppukesältä 9-luvun lopulta lähtien. Lopputalvella fosforimäärällä pinnassa ei näy selvää suuntausta, mutta pohjan lähellä fosforin määrä on vähitellen lisääntynyt. Typen määrässä ei ole tapahtunut selvää muutosta. Loppukesällä pinnassa fosforin määrä on vähitellen kasvanut. Viime kesinä kasvu näyttäisi taittuneen, ja fosforia on ollut noin µg/l. Typpimäärä on ollut noin µg/l mutta vaihdellut ajoittain paljon. Pohjan lähellä ravinnemäärät ovat loppukesällä hyvin korkeita; vuosituhannen vaihteen vuosilta tiedot puuttuvat. Pintakerroksessa ravinnemäärien muutos oli tilastollisesti merkitsevä vain loppukesän fosforimäärän osalta (P<,).