Tunnettu tuntematon. Suosikkiblogin pitäjä Paavo Puuntuottaja kertoo paljon metsästään, mutta itsestään ei edes nimeä. Sivut 18 19

Transkriptio

1 METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI TORSTAINA 13. HELMIKUUTA 2014 Nro 3 Tunnettu tuntematon Suosikkiblogin pitäjä Paavo Puuntuottaja kertoo paljon metsästään, mutta itsestään ei edes nimeä. Sivut Ajankohtaista: Miten käy yhdistysten? sivu 3 Metsänhoito: Harvenna kannattavasti sivut Tutkijoilta: Kirjanpainaja uhkaa kesällä sivut Kirjat: Metsäliitto huomion kohteena sivu 26 Juha Metso

2 2 METSÄLEHTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA PÄÄKIRJOITUS ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Taimikonhoito kannattaa ilman tukia Kestävän metsätalouden rahoituslakia (kemera) uudistetaan taas kerran. Ministeriön asettama työryhmä pitää kiirettä, sillä vanhaa lakia on lupa soveltaa enää tämä vuosi. Valtiolla on entistä vähemmän rahaa jaettavaksi, joten työryhmä joutuu tarkkaan punnitsemaan, mihin niukat varat käytetään. Myös Euroopan unionin linjaukset on otettava huomioon, sillä aikanaan lakiesitys lähetetään Brysseliin nähtäväksi. Viimeksi pari vuotta sitten kemeralain uudistus pysähtyi tälle matkalle. Tehtävää hankaloittaa se, että parhaillaan myös EU:ssa pohditaan, miten valtiontukiin tulisi suhtautua. Uudet suuntaviivat päätetään tänä keväänä. Korjatkaa kasvumallit Nykyiset puuston kasvumallit aliarvioivat viljelymetsien kasvua rankasti. Oiva esimerkki on tässä lehdessä esiteltävä Kuusamon yhteismetsän uusi metsäsuunnitelma. Sitä laadittaessa kasvu varmistettiin maastomittauksin. Ne osoittivat, että keski-ikäiset istutusmänniköt kasvavat prosenttia enemmän kuin mallit ennustivat. Tilanne on samansuuntainen viljelykuusikoissa ja koivikoissa myös Etelä-Suomessa. Aliarviot painavat hakkuuarviot pahasti alakanttiin, mikä merkitsee saamatta jääneitä tuloja. Samalla käsitys viljelymetsätalouden kannattavuudesta hämärtyy joku voi vaihtaa jatkuvaan kasvatukseen virheellisin perustein. Metlassa on satoja tutkijoita. Luulisi jonkun ehtivän remontoimaan kasvumalleja. Jonkun ainakin pitäisi. MIKKO RIIKILÄ Kemeratyöryhmän on määrä tehdä esityksensä maaliskuun loppuun mennessä. EU tuskin muuttaa perusperiaatettaan, jonka mukaan valtion rahaa tulisi metsissä käyttää erityisesti luonnon- ja ympäristönhoitoon. Tälle kannalle myös työryhmä on kallistumassa. Unionin määritelmä tosin on niin lavea, että lähes kaikki nykyisetkin tuet mahtuvat sen piiriin. Vain metsäteitä ja energiapuuta on tässä yhteydessä vaikea perustella. Siksi niiden varalle on mietitty muuta. Muun muassa metsäteiden tukea on harkittu osaksi muiden yksityisteiden tukijärjestelmää. Metsien hoidon kannalta suurin ongelma on nuorten metsien kunnostukseen ohjattu tuki, joka alun perin oli tarkoitettu rästitöiden purkamiseen. Raha houkuttelee lykkäämään taimikoiden hoitamista, minkä seurauksena metsien laatu kärsii ja kustannukset kasvavat. Oikea-aikainen investointi taimikonhoitoon kannattaa ilman tukiakin. Toisaalta valtion apu on ollut hyvä houkutin saada unohtuneet taimikot kuntoon. Ilman sitä moni kohde, varsinkin Pohjois-Suomessa, jäisi kokonaan harventamatta. Erityisen iso riski on nyt, kun metsäneuvonta muuttuu metsänhoitoyhdistysten uudistuessa. Siksi tuki taimikoiden kunnostamiseen kannattaa säilyttää ja suunnata se varhaishoitoon. Toinen vaihtoehto on ohjata valtion rahaa entistä enemmän taimikonhoidon markkinointiin ja neuvontaan. SITAATTI Aloitimme Scorpionin suunnittelun vuonna Einari (Vidgrén) oli silloin vielä mukana ja sovimme, että tehdään kone, jossa ei ole kompromisseja. Ja vaikka metsästä toimitaankin, meille on tärkeätä, että koneet myös näyttävät hyviltä. Ponssen toimitusjohtaja Juho Nummela muotoilupalkinnon saaneen Ponsse Scorpion -metsäkoneen suunnittelusta. Terttu käpyjä 2013 oli kuusella erinomainen käpyvuosi. PERTTI SINKKONEN Espoo TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA Eurovaaleissakaan ei kannata nukkua Ei ole yhdentekevää, millaisia edustajia EU:n metsäpolitiikkaa valitaan sorvaamaan, europarlamentin jättävä Riikka Pakarinen sanoo. Sivut 4 5 Metsäfirmat päässeet pahimman yli Sivu 6 Mitä tapahtuisi ilman kemeraa? Ruotsi leikkasi metsänhoidon tuet 1990-luvulla ja kuinka sitten kävikään. Sivut Tukki kyllä kelpaa, havukuitu ei niinkään Sivu 12 METSÄSTÄ Keramiikkaa nousee tulesta ja tuhkasta Sivut Ojituksessa ei kannata nuukailla Sivu 19 Hakkuusuunnite kaksinkertaiseksi Kuusamossa kuopattiin vanhat kasvumallit. Sivu 20 Petiitillä painettu Riistaviranomaiset pelkäävät pienajokoiria. Sivu 24 Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p Toimitussihteeri: Eero Sala p AD: Anna Back p Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p Asiakaspalvelu: p Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi PILKKEITÄ Näin syntyy rungoista liiteri Sivu sivullista metsävisioita Sivu 28 Etelän palmuja talvimaisemissa Sotšhissa hiihdetään palmujen tuntumassa. Mikään harvinaisuus se ei ole. Sivu 30

3 3 AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI Ensi vuoden alku näyttää, kuinka moni metsänhoitoyhdistys hyödyntää liiketoiminnan rajoitteiden poistumista ostamalla puita omaan lukuunsa. Yhdistykset uuden edessä Metsänhoitoyhdistyksillä on kiire varautua yhdistyslain muutokseen. Pöydällä ovat niin jäsenmaksut kuin puunostoaikeetkin. TIIA PUUKILA Metsänhoitoyhdistyslain muutos lähti vuoden alusta etukenossa liikkeelle. Metsänhoitomaksun määrääminen päättyi vuodenvaihteessa. Metsänomistajat pulittavat viimeisen viime vuotta koskettavan maksun joulukuussa. Liiketoiminnan rajoitteet sekä viranomaisten vahvistamat maantieteelliset toimialueet puolestaan poistuvat vasta ensi vuoden alussa. Sitä ennen yhdistyksillä on edessään liuta päätöksiä ja sääntömuutoksia. Sääntömuutoksien täytäntöön panoon on varattu tämä vuosi, ja se kyllä riittää, mutta turhaa aikaa ei ole. Mahdollisen jäsenmaksun lisäksi yhdistysten on esimerkiksi päätettävä, aiotaanko liiketoiminnan rajoitteiden poistumista jollain tavalla hyödyntää, sanoo lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen maa- ja metsätalousministeriöstä. Kuluvan vuoden aikana ratkeaa, tulevatko yhdistykset ostamaan jatkossa puuta, hankitaanko jäseniä yli nykyisten rajojen sekä minkälaista jäsenmaksua metsänomistajajäseniltä peritään ja mitä saadaan vastineeksi. Puun osto harkinnassa Valmistautuminen lakimuutokseen on monissa yhdistyksissä alkanut jo hyvissä ajoin ennen tätä vuotta. Esimerkiksi toista toimintavuottaan aloitteleva Metsänhoitoyhdistys Savotta sopeutui tulevaan neljän yhdistyksen fuusiolla. Tänä vuonna edessä on liiketoiminnan kehittäminen kaikilla osa-alueilla metsänhoitotöistä energiapuukauppaan. Tähän asti olemme vain välittäneet metsänomistajien puita. Nyt pohdinnassa on, mitä hyötyjä metsänomistajalle toisi energiapuun ostoon keskittynyt oma yhtiö. Mitään ei ole kuitenkaan vielä päätetty, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Rauno Karppinen. Suomen suurin metsänhoitoyhdistys suhtautuu puunostomahdollisuuteen skeptisemmin. Me emme aio ostaa yhdistyksen lukuun puuta. Se ei kuulu meidän strategiaamme, sanoo Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen. Veroluontoisen metsänhoi- tomaksun vuoksi yhdistykset eivät ole aikaisemmin voineet harjoittaa vapaasti liiketoimintaa, koska vaarana on ollut, että maksuja olisi eksynyt bisneksen pyörittämiseen. Ensi vuonna rajoite poistuu. Vuoden 2015 alusta yhdistykset voivat harjoittaa taloudellisesti merkittävää liiketoimintaa, kuten puukauppaa, yhtiömuodossa. Liiketoiminnan yhtiöittämisellä erilleen yhdistyksen tehtävistä on tarkoitus välttää voitonhakuisen toiminnan ja edunvalvontapuolen yhteentörmäys. Yhdistys ajaa metsänomistajan parasta, mutta sen omistama puunostoyhtiö pelaa puhtaasti omaan pussiinsa. Jäsenille porkkanoita Nykyiset metsänhoitoyhdistysten jäsenet voivat olla tulevan vuodenvaihteen rauhassa. Jäsenyys jatkuu automaattisesti ja ensimmäiset jäsenmaksut kolahtavat postiluukusta ensi vuonna. Jäsenmaksun summa ja maksukuukausi ovat vielä monissa yhdistyksissä auki. Metsänhoitoyhdistys Savotta selvittää paraikaa alueensa metsänomistajien toiveita jäsenmaksusta ja mitä sillä pitäisi saada. Myös Pohjois-Karjalassa jäsenyyden kustannus ja sen tuomat edut ovat tarkassa syynissä. Jäsenille tarjottavat palvelut tulevat eriytymään. Palvelupuolella jäsenyyden merkitys tulee korostumaan, Nuutinen sanoo. Jäseniin kannattaakin panostaa, sillä kilpailu kiristyy. Ensi vuoden alusta uusia metsänomistajia ei suoraan liitetä metsänhoitoyhdistyksen jäseneksi, vaan jäsenyyttä haetaan erikseen. Metsän sijaintikunta ei enää määrää yhdistystä. Toimialueiden rajojen poistuttua kukin yhdistys voi ottaa jäseniä niin suurelta alueelta kuin rahkeet riittävät. Jatkossa uusia jäseniä halajavan on tosissaan markkinoitava itseään, sillä samoilla apajilla Palvelupuolella jäsenyyden merkitys tulee korostumaan. on muitakin. Metsänomistajalle tämä voi tarkoittaa hinta-laatusuhteeltaan parempia metsäpalveluita. Myös jaloilla äänestäminen on nykyistä helpompaa. Vapautuksen hakeminen metsänhoitomaksusta jää unholaan. Eroaminen yhdistyksestä jäsenmaksuineen tapahtuu normaalin yhdistyslainsäädännön mukaisesti ilmoittamalla asiasta yhdistyksen hallitukselle.

4 14 METSÄSTÄ METSÄLEHTI Harvennustyömaalle tarvitaan sopivankokoinen kone. Liian keveä on epävakaa, jolloin koura saattaa kolhia puita. Metsänhoito Ensiharvennus ratkaisee tuoton Ensimmäinen harvennus on tuottavan metsänhoidon kulmakiviä. Se on syytä ajoittaa oikein. HANNA LEHTO-ISOKOSKI T aimikonharvennuksen lisäksi ensiharvennus on metsänkasvattajan tärkein tehtävä. Se raivaa tilaa tulevaisuuden toivoille eli puuporukalle, josta omistaja odottaa jonakin päivänä kunnon tuottoa. Jos sössit, et saa kunnon tukkia, vahvistaa erikoistutkija Jari Hynynen Metsäntutkimuslaitokselta. Moni metsänomistaja kuitenkin lykkää ensimmäistä harvennuskertaa liian pitkälle, koska siitä kertyy vain kymmenesosa koko kiertoajan tuotosta. Alkaa ikävä ketjureaktio, kun sekä seuraava harvennus että päätehakkuu viivästyvät. Mutta milloin pitäisi harventaa ensimmäisen kerran? Riippuu siitä, mitä on tehty taimikkovaiheessa. Puiden koko ratkaisee, Hynynen opastaa. Jos taimikko on hoidettu ajoissa ja runkoluku on alle kappaletta hehtaarilla, ensiharvennus tehdään, kun valtapuut ovat metrisiä. Kuusikossa ei tarvitse kiirehtiä, sillä kuusi sietää varjostusta muita puulajeja paremmin. Toista on mänty, jonka latvuksen on päästävä ajoissa valoon. Ääripäänä tulee rauduskoivu, mäntyäkin vaativampi valopuu. Sitä ei saa päästää yli 14-metriseksi. Vain surkea kokonaan nurin Mikäli taimikko on aikanaan jätetty hoitamatta, puusto täytyy harventaa jo alle 10-metrisenä. Sitä pidemmäksi venähtänyt onkin vaikeampi tapaus. Oikea menetelmä on riippuu puulajeista ja kasvupaikasta. Jos nuoressa kuusikossa on rauduskoivua ja kuusta tarpeeksi ja maa rehevää, kaksijaksoinen kasvatus saattaa onnistua: tukkikokoisiksi varttuneet koivut kaadetaan alikasvoskuusten tieltä. Männikköä Jari Hynynen näyttäisi suosiolla ammattilaiselle, joka arvioi, paljonko tukkia se voisi aikanaan tuottaa. Huonokin metsä kannattaa yleensä kunnostaa. Uudistamista harkitaan vain, jos metsä jää vajaatuottoiseksi puuston laadun vuoksi. Rima on korkealla. Jos ajattelee rahantuloa, nuoren metsän pitää olla tosi surkea, jotta se kannattaisi panna nilkasta poikki, Hynynen sanoo. Surkeaksi hän luonnehtii metsää, josta puuttuu toipumiskykyinen alikasvoskuusikko tai kunnon koivikko. Liian rehevälle paikalle istutettu räkämännikkö kannattaa kaataa, jos ei ole yhtään tukkia tulossa. Mutta aika onneton sen täytyy olla. Ei liikaa eikä liian vähän Ensiharvennuksessa puustosta ei pidä poistaa enempää kuin yksi kol-

5 METSÄLEHTI Harvenna ajoissa Tee pohjatyöt kunnolla Vinkit harvennukseen Harvenna oikeaan aikaan. Liian tiheässä puunkasvu kärsii mutta toisaalta harvennuspuuta on tultava riittävästi. Havumatto suojaa jäljelle jäävien puiden juuria. Ennakkoraivaus takaa konekuskille näkyvyyden metsässä. Harvenna sopiva määrä Punnitse kasvatusmenetelmien riskit Puuston mitta ratkaisee ensiharvennuksen ajankohdan, mutta iästäkin saa osviittaa. Kuusikko käsitellään alle kolmikymppisenä, männyt vuotiaina, rauduskoivu parikymppisenä. Talvi jäädyttää heikosti kantavan maan koneenkestäväksi. Toisesta harvennuksesta tulee jo tukkia. Antero Aaltonen Ensiharvennus vaikuttaa myös toisen ajoitukseen. Muista, että harvennuksista kertyy jopa 40 prosenttia koko kiertoajan tuloista. masosa. Kasvupaikan tuotoskykyä pyritään hyödyntämään metsän koko elinkaaren ajan ja jos harventaa liikaa, eväät menevät vääriin suihin. Puusto heinittyy. Nuoren metsän pitää olla tosi surkea, jotta se kannattaisi panna nilkasta poikki. Lisäksi liian myöhäinen harvennus on metsälle sokki ja aiheuttaa tuhoriskejä. Kun ylitiheä nuori männikkö tai koivikko käsitellään, lumi saattaa seuraavana talvena katkoa runkoja. Liian tiheänä varttunutta kuusikkoa uhkaavat myrskytuhot. Toisaalta puuta pitää ottaa tarpeeksi, jotta kertymän riittää myyntiin ja työt kannattaa tehdä. Se tarkoittaa yleensä reilusti yli 30:tä kuutiota kuitupuukokoista tavaraa hehtaarilta. Toisella kierroksella pelivaraa Toisen harvennuksen puusto tarvitsee vuotta ensiharvennuksen jälkeen - kasvupaikan mukaan - ja hehtaarille jätetään puulajista riippuen runkoa. Toisen kierroksen vaativat yleensä kaikki lajit, paitsi jos päätehakkuu koittaa jo kymmenen vuoden kuluessa. Männikkö harvennetaan usein jopa kolmannen kerran, kun tavoitellaan järeää, laadukasta tukkia. Havupuun kasvattaja valitsee ylätai alaharvennuksen sen mukaan, miten haluaa ajoittaa rahantulon. Yläharvennus tuottaa hyvin, koska isojakin runkoja voidaan poistaa. Puita jää alaharvennusta enemmän mutta ne eivät ole yhtä isoja suhteessa toisiinsa. Puiden järeytymistä ja päätehakkuuta joutuu odottamaan muutaman vuoden kauemmin kuin alaharvennuksen jälkeen. Yläharvennus on keskimäärin kannattavampi, mutta järisyttävää eroa ei ole. Pahasti ei voi tässä vaiheessa mokata, harvensipa ylhäältä tai alhaalta. Punnitse tarkoin hyödyt ja riskit, jos poikkeat suositusten mukaisesta kasvatuksesta. Jos tavoittelet maksimituottoa, älä pane kaikkia munia samaan koriin. Kasvata useita eri puulajeja. Punnitse riskit Jari Hynysen suosittelema harvennusmalli noudattaa pitkälle metsätalouden kehittämiskeskus Tapion suosituksia. Ne ovat metsänhoidon ja taloudellisen tuoton kompromissi, joita noudattamalla välttyy suurilta riskeiltä. Tuottoa maksimoiva metsänomistaja tekee todennäköisesti toisin. Kiertoaika jää lyhyeksi, harvennukset ovat voimakkaampia ja niitä tehdään vähemmän. Samalla kasvavat myrskytuho- ja muut riskit, Hynynen muistuttaa. Erilaisia kasvatusohjelmia ja niiden tuottoa punnitessa voi käyttää apunaan metsänkasvatusohjelmisto Mottia, jonka saa Metlan verkkosivuilta. Mottiin syötetään kohteen tiedot, jolloin se antaa Tapion suositusten mukaisen aikataulun ja puuntuoton. Siihen voi myös syöttää erilaisia kasvatusvaihtoehtoja, jolloin ohjelmisto laskee niiden mukaiset hakkuuaikataulut ja tuotot. Hynynen itse miettisi tarkkaan kasvatuksen riskit ja tekisi kuin kelpo sijoittaja ainakin: ei kaikkia munia samaan koriin. Jos metsäala olisi iso ja sisältäisi sekä männylle että kuuselle sopivia kasvupaikkoja, hän varioisi. Etelässä alueilla, joilla hirvet eivät uhkaa, hän istuttaisi joukkoon hybridihaapaa ja puisi sen 15 vuoden kuluttua energiapuuksi. Kuka sanoo, että 50 vuoden päästä kysytään samanlaista puuta kuin nyt? Myös ilmastonmuutos pitää huomioida. MOTTI-metsänkasvatus: