Puutavaralajeja ja kasvupaikkaluokkia. Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa

Transkriptio

1 Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa Inkeri Vehmas-Lehto Käännöstieteen laitos Helsingin yliopisto A compiler of a Finnish terminological dictionary often encounters compound terms which include elements like -luokka (class), -laji (sort, species) or -tyyppi (type), e.g. kasvupaikkaluokka (class of forest vegetation conditions), puutavaralaji ( sort of timber, the corresponding term being timber assortment) and metsätyyppi (forest type). Such terms explicitly express the fact that there are groups of concepts which share certain characteristics. For example, the term puutavaralaji implies that timber encompasses a group of classes, e.g. sorts of logs and pulpwood. Consequently, for example tukki (log) being one of the sorts of timber is a subordinate concept of puutavaralaji. On the other hand, it is also a subordinate concept of puutavara (timber). When defining concepts denoted by terms like puutavaralaji it is often difficult to decide what term should be used to denote the super-ordinate concept. It is also difficult to draw a concept diagram. However, this problem has received practically no attention in the literature on terminology perhaps because it is so difficult. In this paper, the problem will be discussed on the basis of a few practical examples from the Finnish-Russian Forestry Dictionary, which will be published at the end of Avainsanat: käsitejärjestelmä, määritelmä, käsitesuhde. 1 Tausta Kuluvan vuoden aikana ilmestyy Metsäkustannus Oy:n kustantamana Suomalaisvenäläinen metsäsanakirja, jonka toimittaja olen. Sanakirja on tarkoitettu kääntäjille, tulkeille, metsäalan asiantuntijoille ja muille alan sanastoa tarvitseville. Se käsittää n suomalaista hakusanaa 30 aihealueelta. Toimittajana on lisäkseni professori Aleksandr Gerd Pietarin yliopistosta. Sanakirjan tekijöitä (terminologeja) taas ovat FM Irina Kudasheva ja FL Igor Kudashev. Lisäksi hankkeessa on hyödynnetty 21 suomalaisen ja 21 venäläisen metsä- ja ympäristöasiantuntijan tietämystä. Hankkeen mahdollisti EU:n Interreg-rahoitus ja siihen liittyvä kansallinen vastinraha. Suomalais-venäläinen sanakirja sisältää suomalaisten käsitteiden määritelmät. Juuri niiden toimittaminen on ollut tärkein tehtäväni. Olen yhteistyössä metsä- ja ympäristöalan asiantuntijoiden kanssa muokannut teksteistä ja asiantuntijoilta saatavat raakamääritelmät mahdollisuuksien mukaan ns. terminologisiksi määritelmiksi, so. 340 Översättningsteori, fackspråk och flerspråkighet. Publikationer av VAKKI, Nr 34. Vasa 2007,

2 Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa määritelmiksi, jotka sisältävät vain välttämättömät mutta riittävät käsitepiirteet käsitteen erottamiseksi lähikäsitteistä (ks. Šelov 2003: 32 33). Kontekstimääritelmät on muokattu yhtälön muotoon. Tavoitteena on ollut tehdä määritelmistä selkeitä ja loogisia niin, että ne kuvastaisivat käsitteiden taustalla olevia käsitejärjestelmiä, ennen kaikkea sisältäisivät aina lähimmän yläkäsitteen nimityksen. (ks. Vehmas-Lehto 2006.) Selkeydessä on onnistuttu, mutta loogisuus on osoittautunut ylivoimaiseksi tavoitteeksi. Maali on tuntunut karkaavan sitä mukaa kuin ongelmia on ratkottu. Yksi looginen ongelma liittyy niihin käsitteisiin, joita nimeävien termien yhdysosana on -laji, -luokka, -tyyppi tms., esim. puutavaralaji, kivilaji, maalaji, kasvupaikkaluokka, kehitysluokka, metsätyyppi ja turvekangastyyppi. Voivatko tällaiset käsitteet toimia määritelmissä ja kaavioissa yläkäsitteinä? Sanakirjan kannalta asian pohtiminen voi olla myöhäistä, mutta pohdinnasta on ehkä hyötyä tuleville sanakirjantekijöille. 2 Sisältömääritelmä Suurin osa määritelmistämme on sisältömääritelmiä. Sisältömääritelmä rakennetaan lähimmän yläkäsitteen nimityksestä ja erottavista olennaispiirteistä (Sanastotyön käsikirja 1988: 41 42). Sisältömääritelmässä yläkäsite edustaa suurempaa luokkaa ja alakäsitteet sen alaluokkia (tyyppejä, lajeja). Käsitekaaviossa hierarkia näkyy käsitteiden sijoituksesta ylemmälle ja alemmalle hierarkiatasolle. Seuraava kaavio siis kertoo, että yksikotinen kasvi ja kaksikotinen kasvi ovat siemenkasvien luokkia. siemenkasvi yksikotinen kasvi kaksikotinen kasvi Kaavio 1. Sisältömääritelmää vastaava käsitekaavio. Käsitesuhde ilmenee paitsi kaaviosta myös määritelmästä. Suhteen jäseniä ei tosin voi merkitä niiden sijainnilla, vaan merkitsemiskeino on syntaktinen. Yläkäsite erottuu 341

3 Inkeri Vehmas-Lehto määritelmästä syntaktisen funktionsa perusteella: sen nimitys on pääsanana siinä substantiivilausekkeessa, joka muodostaa määritelmän määrittelevän osan. (Juuri määrittelevää osaa kutsutaan tavallisesti määritelmäksi [Haarala 1981: 44], vaikka määritelmään oikeastaan kuuluu myös määriteltävä osa, esim. termi, jota vastaava käsite on määrittelyn kohteena.) (1) yksikotinen kasvi siemenkasvi, jonka hede- ja emikukat ovat samassa yksilössä (2) kaksikotinen kasvi siemenkasvi, jonka hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä Myös termeissä voi yläkäsitteen nimitys olla substantiivilausekkeen pääsanana, esim. hidasliukoinen lannoite, koulimaton taimi, istutus verhopuuston alle, mutta vielä useammin se on yhdyssanan perusosana, esim. pintavesi, maavesi, puolukkakorpi, pintavalunta ja suojametsä. 3 Yläkäsitteen nimitykset, joista on poistettava joukkoon viittaava sana Raakamääritelmissä on kuitenkin runsaasti sellaisia määritelmiä, joissa yläkäsitettä nimeävän termin perusosana (joko yhdyssanassa tai sanaliitossa) on sellainen sana, joka viittaa tarkoitteiden ryhmään, esimerkiksi -laji, -luokka, -tyyppi: (3a) (4a) (5a) (6a) (7a) podsolimaannos maannostyyppi, jossa orgaanista ainetta ja seskvioksideja rikastuu maannoksen pintakerroksen alle humuspodsoli podsolimaannoksen alatyyppi, jolle on ominaista humuksen kertymisestä johtuva tummanruskea rikastumiskerros, Bh-horisontti multa humustyyppi, joka kehittyy runsaasti emäksisiä aineita sisältävässä, biologisesti aktiivisessa maassa valkolaho lahotyyppi, jossa ligniinin hajoamisen seurauksena syntyy vaaleita laikkuja lehtokorpi luonnontilainen runsasravinteinen kuiva ohutturpeinen aito puustoinen suotyyppi [---] Tällaiset määritelmät eivät ole loogisia sen vuoksi, että niissä ei ole yläkäsitteen nimeä. Esim. sana alatyyppi ja yhdysosa tyyppi ovat redundantteja (esimerkit 3a 7a), sillä jo 342

4 Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa sisältömääritelmän muoto (samoin kuin vastaava puukuvain) kertoo, että kyseessä on yläkäsitteen tyyppi. Mainitut redundantit ainekset ovat myös sen periaatteen vastaisia, että termi tulee voida tekstissä korvata määritelmällä (ks. Sanastotyön käsikirja 1988: 56). Jo muutama yritys osoittaa, että korvaamisyrityksissä ei synny ihan järkeviä lauseita (Mullan ja valkolahon raakamääritelmät on esimerkeissä kursivoitu): (8) Multaa ei ole hyvä kastella runsaasti heti mullanvaihdon jälkeen. Vrt. Humustyyppiä, joka kehittyy runsaasti emäksisiä aineita sisältävässä, biologisesti aktiivisessa maassa, ei ole hyvä kastella runsaasti heti mullanvaihdon jälkeen. (9) Valkolaho voi aluksi muuttaa puuaineksen ruskehtavaksi. Vrt. Lahotyyppi, jossa ligniinin hajoamisen seurauksena syntyy vaaleita laikkuja, voi aluksi muuttaa puuaineksen ruskehtavaksi. Tällaisen määritelmän korjaamiseksi tarvitsee vain poistaa redundantti osuus eli tässä tapauksessa yhdysosa -tyyppi tai sana alatyyppi (vrt. 3a 7a): (3b) (4b) (5b) (6b) (7b) podsolimaannos maannos, jossa orgaanista ainetta ja seskvioksideja rikastuu maannoksen pintakerroksen alle humuspodsoli podsolimaannos, jolle on ominaista humuksen kertymisestä johtuva tummanruskea rikastumiskerros, Bh-horisontti multa humus, joka kehittyy runsaasti emäksisiä aineita sisältävässä, biologisesti aktiivisessa maassa valkolaho laho, jossa ligniinin hajoamisen seurauksena syntyy vaaleita laikkuja lehtokorpi luonnontilainen runsasravinteinen kuiva ohutturpeinen aito puustoinen suo [---] Joskus, kuten esimerkissä (10), annoin määritelmän kuitenkin jäädä alkuperäiseen muotoonsa, sillä myös erottava piirre liittyy paremmin luokitteluun kuin mullaksen käsitteeseen. (10) mullas metsämaan humustyyppi, joka on kangashumuksen ja mullan välimuoto Vaikka redundantin aineksen poistaminen yleensä käy helposti, on toisaalta olemassa myös hankalia ongelmatapauksia, kuten puutavaralajit. Puutavaralaji on yläkäsitteenä esimerkiksi seuraavissa raakamääritelmissä: 343

5 Inkeri Vehmas-Lehto (11a) kuitupuu massan valmistukseen sopiva puutavaralaji (12a) tukki I puutavaralaji, joka saadaan leikkaamalla rungosta pitkähköjä, mitta- ja laatuvaatimukset täyttäviä pyöreitä kappaleita Ensin piirsimme käsitekaavion raakamääritelmien perusteella niin, että yläkäsitteenä oli nimenomaan puutavaralaji. puutavara I puutavaralaji kuitupuu* energiapuu tukki* havukuitupuu lehtikuitupuu hiomopuu I sellupuu mäntykuitupuu kuusikuitupuu... koivukuitupuu haapakuitupuu... Kaavio 2. Epäonnistunut kaavio puutavaralajeista. Normaalin käsitekaaviologiikan mukaan kaavio 2 pitäisi kuitenkin tulkita niin, että esimerkiksi tukki on puutavaralajin laji, mutta siinä ei ole mieltä. Määritelmässä yläkäsitteen paikalla on puutavaralaji, vaikka jo käsitteiden sijainti kaaviossa kertoo, että esimerkiksi tukki on alakäsite, puutavaran laji. Yläkäsitteen nimitykseksi kaavioon ei siis tarvitse eikä voikaan sijoittaa sellaista termiä, joka itse sisältää elementin -laji. Myöhemmässä vaiheessa muotoutui kaavio 3, jossa ylimpänä käsitteenä on puutavara. 344

6 Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa Puutavara I puutavara I pyöreä puutavara halkaistu puutavara haketettu ja murskattu puutavara kuitupuu ranka IV tukki I ranka III pienpuu pylväsaihio I Ija II pikkutukki I halko I pilke I... hake murske Kaavio 3. Puutavaran käsitejärjestelmä. Myös määritelmät muotoutuivat uuden käsitejärjestelmän mukaisiksi. Sekä kuitupuulle että tukille tuli lähimmäksi yläkäsitteeksi pyöreä puutavara. Tätä kautta ne ovat myös puutavaran alakäsitteitä (vrt. 11a 12a): (11b) kuitupuu massan valmistukseen sopiva pyöreä puutavara (12b) tukki I pitkähköistä, järeistä kappaleista koostuva pyöreä puutavara Mikä sitten erottaa puutavaran ja puutavaralajin? Puutavaralla on kaksi määritelmää, joista suppeampi kuuluu seuraavasti: (13) puutavara I raaka-aineena, polttoaineena tai sellaisenaan ilman jalostamista käytettävä puu Puutavaralajin taas olemme yhdessä professori Matti Kärkkäisen kanssa määritelleet seuraavasti: (14) puutavaralaji jokin niistä puutavaran luokista, joihin luokittelu tehdään pääasiassa koon ja käyttötarkoituksen perusteella Sekä määritelmässä että termissä puutavaralaji on siis itsessään eksplisiittisesti ilmaistu, että käsite kuuluu joukkoon sellaisia käsitteitä, joilla on yhteisiä piirteitä. Termi puutavaralaji ilmaisee, että puutavaraan kuuluu joukko samantapaisten 345

7 Inkeri Vehmas-Lehto puutavarakappaleiden luokkia, esimerkiksi tukkien ja kuitupuun. Näin ollen tukki on puutavaralajin alakäsite. Mutta se on myös puutavaran alakäsite, so. tukki on yhdenlaista puutavaraa. Tätä kahden yläkäsitteen ongelmaa ei terminologisessa kirjallisuudessa ole juuri käsitelty kenties sen hankaluuden vuoksi. Ainoa lähde, jossa olen nähnyt asiasta puhuttavan, on Heidi Suonuutin artikkeli Käsiteanalyysi työmenetelmänä (Suonuuti 1999). Suonuutin (1999: 40) mukaan laji ja luokka ovat ammattikielissä hyvin tavallisia termejä. Hän käsittelee käsitettä pituus, joka on hänen mukaansa sekä suure että suurelaji. Tästä huolimatta ei pituuden määritelmää Suonuutin mukaan voi johtaa suurelajista vaan pelkästään suureesta. Pituuden määritelmä on siis suure, joka ilmenee kahden pisteen etäisyytenä, ei suurelaji, joka ilmenee kahden pisteen etäisyytenä. Suonuuti (1999: 41) jatkaa, että pituus on hierarkiassa yläkäsite, joka jakautuu alakäsitteisiin, ja nämä jakautuvat edelleen alakäsitteisiin aina yksilökäsitteisiin asti, esimerkiksi sarjana pituus ihmisen pituus tietyn ihmisen pituus tämän ihmisen pituus tiettynä hetkenä. Suurelajista hän taas kirjoittaa seuraavasti: suurelaji sen sijaan on aina yläkäsite, ja jos tämä piirre sisältyisi pituuden määritelmään, se periytyisi aina yksilökäsitteisiin saakka. Yksilökäsite, joka samalla olisi yläkäsite, on looginen mahdottomuus. Suonuutin (1999: 41) mukaan pituuden suhde suureeseen on ensisijainen käsitesuhde ja pituuden suhde suurelajiin toissijainen käsitesuhde. Tällainen pitkäaikaiseen sanastotyökokemukseen perustuva jaottelu vaikuttaakin käyttökelpoiselta. Puutavaran ja sen alakäsitteiden ensisijaiset käsitesuhteet muodostavat hierarkian, jossa yläkäsite puutavara jakautuu alakäsitteisiin ja nämä jakautuvat edelleen alakäsitteisiin. Näistä osa näkyy kaaviossa 3, mutta esim. tukin ja kuitupuun alakäsitteet on sanakirjassa kuvattu omissa kaavioissaan. Toissijaisen käsitesuhteen varaan taas ei voi rakentaa hierarkiaa, vaan alakäsitteistä voi tehdä pelkän luettelon: tukki, havutukki, havusahatukki, kuitupuu, haapakuitupuu jne. Tällaisen luettelon jäseninä puutavaralajit ovat keskenään samanarvoisia riippumatta paikastaan ensisijaisen käsitesuhteen mukaisessa hierarkiassa. Niinpä esim. havusahatukki on puutavaralaji siinä missä 346

8 Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa tukkikin. (Pyöreää, halkaistua, haketettua ja murskattua puutavaraa ei prof. Matti Kärkkäisen [2006] mukaan katsota puutavaralajeiksi.) Terminologiset määritelmät ja käsitejärjestelmät pohjautuvat ensisijaiseen käsitesuhteeseen. Myös toissijaisen käsitesuhteen ilmaiseminen saattoi Suomalais-venäläistä metsäsanakirjaa laadittaessa kuitenkin syystä tai toisesta osoittautua tarpeelliseksi. Esimerkiksi tukin ja sen alakäsitteiden määritelmissä oli voitava tehdä ero puutavaralajin ja puutavarakappaleen välille: tukki merkitsee molempia. Niinpä liitimme puutavaralajien määritelmiin ylimääräisen yläkäsitteen ilmaisemaan toissijaista käsitesuhdetta. Esimerkiksi yllä esitetyt kuitupuun ja tukin määritelmät tulivat lopulta seuraavaan muotoon (vrt. 11a 12a ja 11b 12 b): (11c) kuitupuu puutavaralaji: massan valmistukseen sopiva pyöreä puutavara (12c) tukki I puutavaralaji: pitkähköistä, järeistä puutavarakappaleista koostuva pyöreä puutavara (15) tukki II rungosta leikattu pitkähkö järeä puutavarakappale Tieto toissijaisesta käsitesuhteesta saattaa olla käyttäjälle tärkeä. Siksi sijoitimme sen ainakin selitteeseen, elleivät edellä kuvatun tapaiset tarpeet homonyymien erottamiseen vaatineet sen ilmaisemista itse määritelmässä. Niinpä selitteessä joka on merkitty symbolilla on mainittu, jos kyse on kehitysluokasta: (16) uudistuskypsä metsikkö I metsikkö, joka tavanomaisissa metsätaloudellisissa olosuhteissa katsotaan järkeväksi uudistaa Uudistuskypsä metsikkö on kehitysluokka. Toissijaisten alakäsitteiden luettelon olemme saattaneet esittää yläkäsitteen selitteessä: (17) kehitysluokka metsikkötunnus, joka kuvaa puuston kehitysastetta kiertoajan suhteen Suomessa käytössä olevat kehitysluokat ovat aukea ala, pieni taimikko, varttunut taimikko, nuori kasvatusmetsikkö, varttunut kasvatusmetsikkö, uudistuskypsä metsikkö, suojuspuumetsikkö ja siemenpuumetsikkö. 347

9 Inkeri Vehmas-Lehto 4 Yläkäsitteen nimitykset, joista ei voi poistaa joukkoon viittaavaa sanaa Puutavaran ja puutavaralajin aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen ei tuottanut ongelman havaitsemisen jälkeen mainittavia hankaluuksia. Tämä johtui siitä, että käsitekaavioon sijoitettavaksi oli puutavaralajin lisäksi olemassa myös toinen termi, puutavara. Mutta entäpä sellaiset tapaukset, joissa termejä on vain yksi? Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi luonnonsuojelulailla suojeltu luontotyyppi ja sen alakäsitteet metsäinen luontotyyppi, rannan luontotyyppi ja perinneluontotyyppi (ks. kaavio 4). luonnonsuojelulailla suojeltu luontotyyppi metsäinen luontotyyppi rannan luontotyyppi perinneluontotyyppi tervaleppäkorpi jalopuumetsikkö pähkinäpensaslehto luonnontilainen hiekkaranta dyyni katajaketo maisemapuu merenrantaniitty lehdesniitty Kaavio 4. Luonnonsuojelulailla suojellut luontotyypit. Tällaiset termit esiintyvät yläkäsitteen nimityksinä paitsi kaavioissa myös määritelmissä: (18a) jalopuumetsikkö metsäinen luontotyyppi, jossa luontaisesti syntyneitä jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kpl/ha yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä Kaavioita ja määritelmiä ei voi korjata, sillä esim. termin perinneluontotyyppi yhdysosaa -tyyppi ei voi seurauksitta poistaa. Ensinnäkään termiä perinneluonto ei näyttäisi olevan olemassa (ainakin Internetistä tuli Google-haulla vain kolme osumaa; näin harvinainen sana on tuskin termi). Ainakaan metsäinen luonto ja rannan luonto eivät ole termejä. Metsäluonto puolestaan viittaisi eri käsitteeseen kuin metsäinen luontotyyppi, niin että jalopuumetsikköä, pähkinäpuupensaikkoa tai tervaleppäkorpea ei voisi ajatella sen alakäsitteiksi. Jos käsitekaaviolla halutaan ilmaista, että kyseiset 348

10 Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa tarkoitteet ovat osa suojeltavaa luontoa, on sanakirjan laatijan siis ilmeisesti vain hyväksyttävä epäloogisuus. Toinen mahdollisuus on jättää käsitteiden suhde luonnonsuojeluun ilmaisematta, so. sijoittaa määritelmiin yläkäsitteiden paikalle jotakin muuta kuin kaavion 4 mukainen yläkäsite, esim. niitty, korpi tai metsikkö (vrt. 18a): (18b) jalopuumetsikkö luontaisesti syntynyt, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuva metsikkö, jossa jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kpl/ha yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä Tällä tavoin määriteltäessä jalopuumetsikkö tosin menettää yhteytensä luonnonsuojeluun, mutta säilyttää yhteyden metsäalaan. Jotkin muut käsitteet, kuten luonnontilainen hiekkaranta tai merenrantaniitty taas kadottavat yhteyden sanakirjan painopistealueisiin, metsätalouteen ja metsäekologiaan, jos ne määritellään rannaksi ja niityksi. Samantapaisia ongelmia tarjoavat myös esimerkiksi kivi- ja maalajit. Käsitekaaviomme on laadittu sen mukaan, että yläkäsitteinä ovat kivilaji ja maalaji: Kivilajit kivilaji magmakivilaji sedimenttikivilaji metamorfinen kivilaji peridotiitti gabro dioriitti graniitti syeniitti organogeeninen sedimentti kemiallinen sedimentti mekaaninen sedimentti gneissi kiilleliuske kalkkikivi amfiboliitti kvartsiitti kerrostunut kalkkikivi kalkkikivi konglomeraatti hiekkakivi savikivi dolomiitti II Kaavio 5. Kivilajit. 349

11 Inkeri Vehmas-Lehto Maalajit maalaji eloperäinen maalaji kivennäismaalaji kivennäismaa I* humus turve lieju muta lajittunut maalaji lajittumaton maalaji* kangashumus mullas multa lohkareet I kivet I sora I hiekka I hieta I hiesu I savi I Kaavio 6. Maalajit. Tähän muotoon kaaviot myös jäävät, sillä määritelmiä on vaikea muodostaa niin, että yläkäsitteenä olisi kivi tai maa. Silloin joutuisi ainakin luopumaan siitä käytänteestä, että yläkäsite esitetään nominatiivissa, ja muotoilemaan määritelmiä seuraavaan tapaan: dioriitti on magmakiveä, soramaa on lajittunutta kivennäismaata. Kivi-sanaa tosin näkyy käytettävän ammattikielessä myös eri tavalla kuin mihin yleiskielessä olemme tottuneet. Esimerkiksi Suomen vanhin kivi on Pudasjärvellä. Noin 3500 vuoden ikäinen Siuruan gneissi on Fennoskandian kilven vanhin kivi [---] (GTK 2003). 5 Johtopäätöksiä Määritelmiä laadittaessa ilmenee siis ristiriitatilanteita ns. ensisijaisen ja toissijaisen käsitesuhteen välillä. Joka tapauksessa määritelmissä ja kaavioissa kannattaa esittää ensisijainen käsitesuhde. Joskus tällainen selkeä ja puhdas ratkaisu on mahdoton tai sanakirjan kannalta epätarkoituksenmukainen, ja käsitekaaviosta ja määritelmästä muotoutuu pakosti ensi- ja toissijaisen käsitesuhteen risteymä. Myös toissijaisen käsitesuhteen ilmaiseminen voi olla sanakirjan käyttäjän kannalta hyödyllistä. Tämän tiedon voi antaa ainakin alakäsitteen selitteessä tai kakkosyläkäsitteenä määritelmässä. Suhteita selventää myös alaluokkien luetteleminen luokkaa ilmaisevan yläkäsitteen selitteessä. 350

12 Ongelmia käsitejärjestelmien ja määritelmien muodostamisessa Miettimisen aihetta antaa se, että olemme käyttäneet puukuvainta sekä ensisijaisten että toissijaisten käsitesuhteiden ilmaisemiseen. Ehkä näiden erityyppisten käsitesuhteiden ilmaisemiseen kaaviossa voisi kehittää erilaiset keinot. Lähteet GTK 2003 = GTK:n iänmäärityksissä todettiin: Suomen vanhin kivi on Pudasjärvellä (2003). [online]. Geologisen tutkimuskeskuksen lehdistötiedote [lainattu ] Saatavilla: Haarala, R. (1981). Sanastotyön opas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Kärkkäinen, M. MMT, professori, Joensuun yliopisto (2006). Sähköpostiviesti I. Vehmas-Lehdolle Sanastotyön käsikirja. Soveltavan terminologian periaatteet ja työmenetelmät (1988). SFS-käsikirja 50. Tekniikan Sanastokeskus. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS. Šelov, S. D. (2003). Termin, terminologi nost, terminologi eskie opredeleniâ. Sankt-Peterburg: Filologi eskij fakul tet Sankt-Peterburgskogo gosudarstvennogo universiteta. Suonuuti, H. (1999). Käsiteanalyysi työmenetelmänä. Teoksessa: Toimikunnista termitalkoisiin. 25 vuotta sanastotyön asiantuntemusta Tekniikan Sanastokeskus. Helsinki: Yliopistopaino. Vehmas-Lehto, I. (2006). Yläkäsite määritelmien toimittamisen kulmakivi. Teoksessa: Erikoiskielet ja käännösteoria. VAKKI-symposiumi XXVI. Vaasa , Toim. E. Lehtinen & N. Niemelä. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisuja 33. Vaasa. 351