Tampereen seudun yhteistarkkailu, haitta-aineiden tarkkailusuunnitelma

Transkriptio

1 Tampereen seudun yhteistarkkailu, haittaaineiden tarkkailusuunnitelma Harri Perälä RAPORTTI 2018 nro 528/18

2 Tampereen seudun yhteistarkkailu, haittaaineiden tarkkailusuunnitelma Tutkimusraportti nro 528/18, Perälä, H Tampereen seudun yhteistarkkailu, haittaaineiden tarkkailusuunnitelma KVVY Tutkimus Oy. Tutkimusraportti nro 528/18. 20s + liitteet. Tekijä: KVVY Tutkimus Oy / Tampere Harri Perälä, vesistötutkija, FM Tilaaja: Tampereen seudun yhteistarkkailuvelvolliset

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO TARKKAILUALUE Yleiskuvaus Hydrologiset tiedot VESISTÖN TILA Veden peruslaatu Pohjasedimenttien tila Vuoden 2016 sedimenttitutkimukset TAUSTATIETOA TUTKITTAVAKSI ESITETYISTÄ AINEISTA Yleistä Ympäristölaatunormit AIEMPIA TULOKSIA Tampereen Veden Viinikanlahden ja Raholan puhdistamot Metsäteollisuus Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamo Vesistöstä tehtyjä tutkimuksia SYKE:n ja ELY:n tutkimukset Mikrobit ja kuluttajakemikaalit Eliöstöstä tehtyjä tutkimuksia SUORITETTAVA HAITTAAINETARKKAILU Yleistä Veden laatu Havaintopaikat, näytteenottosyvyydet ja tarkkailutiheys Analyysit Metallit PAHyhdisteet Di(2etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) PFOSyhdisteet Vesieliöstö Sedimentit RAPORTOINTI VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Tietoa DEHPyhdisteistä (di(2etyyliheksyyli)ftalaatti). Liite 2. Kemikaalikortti (DEHP). Liite 3. Tietoa PFOSyhdisteistä (perfluorooktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset). Liite 4. Tietoa PAHyhdisteistä (bentso(a)pyreeni). Liitekartta 1. Tampereen seudun yhteistarkkailun havaintoasemat

4

5 Tampereen seudun yhteistarkkailu, haittaaineiden tarkkailusuunnitelma Johdanto Tampereen seudun yhteistarkkailualueeseen kuuluvat Näsijärven eteläosa, Tammerkoski, Pyhäjärvi, Saviselkä, Nokianvirta, Kulovesi, Rautavesi ja Liekovesi. Alue päättyy Liekoveden luusuaan, josta alkaa Kokemäenjoki. Yhteistarkkailua on suoritettu vuodesta 1975 alkaen. Mukana oleville kuormittajille (taulukko 1.1) on asetettu veden laadun tarkkailuvelvoitteet jätevesien johtamista varten myönnetyissä laskuluvissa. Taulukko 1.1. Yhteistarkkailuun osallistuvat kuormittajat. Kuormittaja Purkualue Tampereen Vesi Liikelaitos Kaupinojan pintavedenpuhdistamo Näsijärvi Tampereen Energian Tuotanto Oy Naistenlahden voimala Näsijärvi/Tammerkoski Metsä Board Tako Takon kartonkitehdas Tammerkoski Tampereen Vesi Liikelaitos Viinikanlahden puhdistamo Pyhäjärvi, itäpää Tampereen Vesi Liikelaitos Raholan puhdistamo Pyhäjärvi Finavia Oyj TamperePirkkalan lentokenttä Saviselkä Oy Essity Finland AB Nokian tehdas Nokianvirta Nokian Vesi Oy Kullaanvuoren puhdistamo Nokianvirta Nokian Vesi Oy Siuron puhdistamo Kulovesi Dragon Mining Oy Vammalan rikastamo Ekojoki, Rautavesi Sastamalan Vesi Oy Karkun entinen puhdistamo Rautavesi Yhteistarkkailua suoritetaan Pirkanmaan ELY:n julkipanon jälkeen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Hyväksymiskirjeen tarkkailumääräyksessä 1 on lisäksi määrätty, että tarkkailuohjelmaa on päivitettävä siihen lisättävän haittaainetarkkailun osalta. Haittaainetarkkailuun tulee ottaa mukaan ainakin di(2etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), perfluorooktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS) ja PAHyhdisteistä bentso(a)pyreeni. Haittaaineohjelman sisältöön liittyen pidettiin palaveri Pirkanmaan ELYkeskuksen kanssa ja suunniteltiin raamit ohjelmalle. Tämän jälkeen odotettiin vielä tuoreempia tietoja haittaaineselvityksistä sekä tarkkailualueella suoritetuista CONPAThankkeen tuloksista. Viimeksi mainittujen, Tampereen alapuoliselta Pyhäjärveltäkin otettujen näytteiden osalta tätä varten on saatu käyttöön pintavesituloksia vuodelta 2014, mutta ei kuormittajakohtaisia tuloksia.

6 2 2. Tarkkailualue 2.1 Yleiskuvaus Näsijärvestä alkava tarkkailualue (Kuva 2.1) kuuluu Kokemäenjoen päävesistöalueeseen nro 35. Näsijärvi kuuluu Näsijärven Ruoveden alueeseen (vesistöalue 35.3). Sen vedet laskevat Tammerkosken kautta Pyhäjärveen, joka on Kokemäenjoen vesistön keskusjärvi. Pyhäjärvi kuuluu Vanajaveden Pyhäjärven vesistöalueeseen nro 35.2 ja se laskee Nokianvirran kautta Kuloveteen. Pyhäjärvi on tyypiltään läpivirtausallas (keskiviipymä 38 vrk). Pyhäjärven vedet yhtyvät Nokianvirrassa Saviselän kautta tuleviin Vanajaveden reitin vesiin. Nokianvirran alapuoliset alueet (Kulovesi ja Rautavesi) kuuluvat Kokemäenjoen alueeseen (vesistöalue 35.1). Nokianvirran jälkeen Kuloveteen yhtyy pohjoisesta Siuronkosken kautta laskeva Ikaalisten reitti (vesistöalue 35.5). Siuronkosken vesien osuus kokonaisvirtaamasta on Nokian alapuolella viidenneksen luokkaa (19 %). Kulovesi laskee edelleen Rautaveteen, josta vedet virtaavat Liekoveden kautta Kokemäenjokeen. Kokemäenjoki laskee Porin kohdalla Selkämereen. Kuva 2.1. Tampereen seudun yhteistarkkailualue välillä NäsijärviLiekovesi. Vanajaveden ja Siuron reitit eivät kuulu tarkkailualueeseen. Virtaamat (MQ) ovat vuosilta Maanmittauslaitos, lupa nro 42/MML/15. Näsijärvi toimii nykyisellään raakavesilähteenä ja alueella harjoitetaan myös ammattikalastusta. Virkistyskäyttöpaineet ovat huomattavat. Myös alapuoliset vesialueet ovat tärkeitä niin virkistyskäytön kuin kotitarvekalastuksen kannalta. Turun Veden raakavedenottamo sijaitsee alempana Kokemäenjoessa Karhiniemen alueella.

7 3 2.2 Hydrologiset tiedot Vesistöä säännöstellään Tammerkosken, Nokianvirran Melon ja Vammalan Tyrvään voimalaitoksilla. Tammerkosken keskivirtaama on vuosien aineistossa 66 m 3 /s, Nokianvirran keskivirtaama 134 m 3 /s ja Hartolankosken keskivirtaama 175 m 3 /s (taulukko 2.1). Tammerkosken alivirtaamat ovat pienimmillään 2 m 3 /s luokkaa. Poikkeustilanteissa Tammerkoski on kokonaan kiinni, jolloin veden vaihtuminen Pyhäjärven itäpäässä on heikkoa. Kuukausialivirtaamat ovat pienimmillään noin 20 m 3 /s luokkaa. Vesistön keskivirtaama tarkkailualueen alaosalla Hartolankoskessa on luokkaa 175 m 3 /s, josta Nokianvirran kautta tulee noin 76 % (134 m 3 /s) ja Siuronkosken kautta 18 % (31 m 3 /s). Ikaalisten vesistöalueen valumaalueosuus on 12 % Hartolankosken valumaalueesta. Taulukko 2.1. Vesistön pintaalatietoja ja keskimääräisiä virtaamatietoja. Valumaalue Järvisyys MHQ MQ MNQ Aikajakso A = km 2 J % m 3 /s m 3 /s m 3 /s Tammerkoski , , ,5 Kuokkalankoski , Nokianvirta , ,2 Siuronkoski , ,4 Hartolankoski , Harjavalta , Näsijärven Näsinselän vesi vaihtuu keskimäärin hieman vajaassa vuodessa (taulukko 2.2). Veden laadun muutokset ovat siten hitaampia kuin alapuolisella reitillä. Tampereen alapuoliset Pyhäjärvi, Kulovesi ja Rautavesi ovat läpivirtausaltaita, joissa veden vaihtuvuus on erittäin nopeaa. Veden keskiviipymä on Tammerkosken ja Kokemäenjoen välillä noin kolme kuukautta. Veden laatu vaihtelee siten lyhyelläkin aikavälillä ja muutokset kuormituksessa ja virtaamissa heijastuvat nopeasti koko alueen veden laatuun. Taulukko 2.2. Järvialtaiden pintaalat, syvyys ja tilavuustiedot sekä viipymät (Kajosaari 1964). A Keski Maksimi Tilavuus Viipymä Järvi / alue km 2 syvyys m syvyys m milj. m 3 vrk Näsinselkä Pyhäjärvi Kulovesi Harjavalta 31 (arvio)

8 4 3. Vesistön tila Viimeinen vesistöön tilaa kuvannut ns. suppeampi raportti koskee vuotta 2016 (Perälä 2017). Vuoden 2015 tulokset raportoitiin ns. laajan raportoinnin mukaisesti (Perälä 2016) eli samaan raporttiin koottiin kaikki tarkkailun eri osaalueet. 3.1 Veden peruslaatu Näsijärven tila on nykyään jopa erinomainen ekologisen luokan ollessa hyvä. Vesi on kirkasta, ravinnetaso on alhainen ja happitilanne on hyvä. Näsijärvi toimii myös raakavedenottamona ja lisäksi parantunut veden laatu on mahdollistanut ammattimaisen kalastuksen harjoittamisen. Myös Näsijärveä seuraavan Tammerkosken veden laatu on ongelmaton. Pyhäjärven veden laatu on kohentunut pitemmällä aikavälillä huonosta tyydyttäväksi jopa hyväksi. Pyhäjärven tilaa on tutkittu myös biologisilla mittareilla ja järven ekologinen tila on hyvä. Pyhäjärvi siirtyi rehevästä luokasta lievästi reheviin vesiin 1990luvun puolivälissä ja fosforipitoisuudet ovat laskeneet vieläkin. Rehevyys lisääntyy kuitenkin Tampereen seudun jätevesien takia Näsijärveen verrattuna. Rehevyys näkyy myös hapen Näsijärveä nopeampana kulumisena alusvedessä. Vesi on uimakelpoista Pyynikin alue mukaan lukien, kun ennen muinoin Pyynikin uimaranta oli jopa uimakiellossa. Pyhäjärven tilaa on tutkittu myös biologisilla mittareilla ja järven ekologinen tila on kokonaisuutena hyvä. Pyhäjärven pohjoisen vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvä (lähde Hertta). Sedimentissä on kuitenkin haitallisia aineita (PCB ja TBT). Pyhäjärvestä (pohjoinen) on pyydetty 15 näyteahventa vuonna 2012, jotka kaikki olivat alle 20,6 cm. Näistä vain yhdessä kalassa elohopeapitoisuus oli yli laatunormin. Saviselkä sijaitsee Vanajaveden reitin alaosalla sen ollessa Pyhäjärveä rehevämpi. Saviselän veden laatu määräytyy muiden tekijöiden kuin Tampereen suunnalta tulevien vesien mukaan. Tänne kohdistuva jätevesikuormitus on peräisin mm. Hämeenlinnan ja Valkeakosken seuduilta unohtamatta hajakuormitusta, joka lienee nykyisin merkittävin ravinnekuormittaja tällä suunnalla. Saviselän ekologinen tila on tyydyttävä. Leväongelmat ovat edelleen mahdollisia. Kulo ja Rautaveden veden laatu (ekologinen tila hyvä) määräytyy pääosin Nokianvirrasta tulevien vesien mukaan. Veden laatu on parantunut huomattavasti 1970lukuun ja 1980luvun alkupuoleen verrattuna. Rehevyystaso on silti edelleen selvästi kohonnut. Syvänteiden pohjalla esiintyy vieläkin happiongelmia lämpötilakerrosteisuuden aikana. Nokianvirran happitilanne on hyvä. Typpitaso on noussut Tampereen suunnalla tapahtuneen typpikuorman lisääntymisen myötä. Oleellisempaa on kuitenkin fosforitason pitkään jatkunut lasku. Nokianvirtaan kohdistuvalla paikallisella jätevesikuormituksella ei ole nykyisin suurta merkitystä sen veden laadun kannalta. Nykyisessä ohjelmassa ei ole mukana ns. haittaaineita. Lähinnä pohjasedimenteistä on tutkittu metalleja vuonna 2013 (Valkama 2015). Lisäksi Pyhäjärven pohjasedimentin toksisuutta arvioitiin vuonna 2013 Chironomus suvun surviaissääsken toukkien suuosien epämuodostumiin perustuvalla menetelmällä Pyynikin ja Naistenmatkan syvänteissä. Haittaaineita sedimenteistä ei tutkittu.

9 5 3.2 Pohjasedimenttien tila Pohjasedimenttien tilaa tutkitaan yhteistarkkailuohjelman mukaisesti myös Tampereen seudun yhteistarkkailun puitteissa. Yhteenvetona pohjasedimenttien metallipitoisuuksista on todettu seuraavaa (Valkama 2015): Kuivaainepitoisuus vaihteli pintasedimentissä välillä 8 12 % ja syvemmällä välillä %. Hehkutushäviö vaihteli puolestaan välillä %. Pintasedimentin (02 cm) elohopea, kadmium ja kromipitoisuudet ovat suurimmillaan Näsiselän eteläosassa Aitolahden suussa, mistä pitoisuudet laskevat Pyynikille ja edelleen Kulo ja Rautavedelle. Sinkkipitoisuus sen sijaan kohoaa Näsiselältä kohti Rautavettä, johon vaikuttaa myös Säteri Oy:n aikaisempi kuormitus. Kuparipitoisuus oli suurin Pyynikillä ja sen jälkeen Näsiselällä. Vuosien suurin muutos on ollut Näsiselän eteläosan pintasedimentin suurten kadmium, kromi, kupari ja sinkkipitoisuuksien lasku 1980luvun lopussa tai 1990luvun alussa. Vuonna 2013 sinkin ja kromin ns. luonnontilaisen sedimentin pitoisuusraja ylittyi edelleen koko tarkkailualueella. Elohopea ja kadmiumpitoisuus ylitti rajan Näsiselällä ja Pyhäjärvellä. Pintasedimentin kuparipitoisuus oli ns. luonnontasoa koko tarkkailualueella. Pyhäjärven pohjasedimenttien toksisuudesta voitiin todeta käytetyllä menetelmällä seuraavaa (Valkama 2015): Suhteellisen puhtailta ja luonnontilaisilta suomalaisilta järviltä kerätyn aineiston perusteella Chionomus suvun surviaissääsken toukkien suuosien epämuodostumien esiintymisfrekvenssin on todettu luontaisesti olevan noin 5 %. Pyynikin syvänteellä hampaisto oli epämuodostunut 21 toukalla ja Naistenmatkassa viidellä C. anthracinustyypin toukalla. Viidellä tutkitulla C. plumosustyypin toukalla oli normaali hampaisto. Epämuodostumafrekvenssi DI oli siten Pyynikillä 20 % ja Naistenmatkassa 5 %. Vertailuksi mainittakoon, että Rautaveteen laskevan Ekojoen alajuoksulla epämuodostumafrekvenssi DI oli vuonna % (Valkama 2014). 3.3 Vuoden 2016 sedimenttitutkimukset Tampereen seudun tulevan keskuspuhdistamon lupaprosessia varten Pyhäjärven sedimenttejä tutkittiin vuonna 2016 sekä suunnitellun uuden purkuputken reitiltä että Raholasta tulevan siirtoviemärin reitin varrelta (kuva 3.1). Näytteet otettiin sedimentin pintakerroksesta (020 cm) tarkoitukseen sopivalla sedimenttiottimella (limnos, multisampler). Näytteistä analysoitiin raskasmetallit, PAHyhdisteet, PCByhdisteet, hiilivetyindeksi, orgaaniset tinayhdisteet sekä tulosten normalisointia varten savesaines ja orgaaninen aines. Analysoinnin suoritti KVVY:n tutkimuslaboratorio, joka on FINASakkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T064. Lietteen saveksen ja orgaaniset tinayhdisteet analysoi Eurofins Scientific Finland Oy.

10 6 Kuva 3.1. Sedimenttinäytepisteiden sijainti purkuputkilinjalla (sed1 sed8) ja siirtoviemärilinjalla. Tiivistetysti vuoden 2016 tutkimuksista (Oravainen ym. 2017) voidaan todeta seuraavaa: Purkuputkilinja (itäinen linja) Sedimenttien haittaainepitoisuudet olivat pääosin luokkien 1 ja 1A sisällä, jolloin pitoisuuksista ei arvioida aiheutuvan haittaa vesieliöstölle. Luokka 1 kuvaa luonnontasoa ja pitoisuustaso 1A on asetettu siten, että haitallisen aineen pitoisuuden ei arvioida aiheuttavan vesieliölle haittaa pitkäaikaisenkaan altistuksen aikana. Pitoisuustaso 1B on asetettu siten, että lyhytaikaisesta altistumisesta ko. pitoisuudelle ei arvioida aiheutuvan haittaa vesieliöille. Pitoisuusrajan 1C ylittävät pitoisuudet aiheuttavat haittaa noin 5 % eliöstöstä. Luokan 2 ylittävät pitoisuudet ovat eliöstölle haitallisia Raskasmetallien osalta luokan 1A ylärajaa ei ylitetty muutamaa poikkeamaa lukuun ottamatta. Syvimmän pisteen SED8 elohopeapitoisuus oli kuitenkin pilaantuneen sedimentin luokassa. Tributyylitinaa oli pisteillä SED4, SED5 ja SED8 yli luokan 1A tason. Myös luokan 2 raja ylittyi pisteellä SED8, jossa likaantuminen oli muutoinkin muita näytepisteitä voimakkaampaa. PAHaineiden kohdalla luokan 1A rajaarvot ylittyivät laajasti, mutta luokan 1B rajoja ei ylitetty. PCByhdisteiden kohdalla likaantuminen oli voimakkainta, mikä on havaittu aiemmissakin selvityksissä. Pitoisuudet ylittivät monin paikoin haittaasteen 2 rajan. Sedimenteissä esiintyi näytteenoton yhteydessä selvää tai voimakasta öljyn hajua. Öljypitoisuudet pysyivät kuitenkin luokan 1B rajoissa. Siirtoviemärilinja Raholan ja Haikan välisellä siirtoviemärilinjalla haittaainepitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä kuin purkuputkilinjalla. Pitoisuudet sijoittuivat pääosin haitattomiin luokkiin 1 ja 1A. Lähinnä kohonneita pitoisuuksia esiintyi PCB yhdisteissä, mikä on tyypillistä Pyhäjärven sedimenteille. Siirtoviemärin asennuksen kannalta pitoisuudet jäivät turvalliselle alueelle. Vain syvimmällä pisteellä PCB ylitti lievästi haitallisen rajaarvon. Muutoin haittarajoja ei ylitetty.

11 4. Taustatietoa tutkittavaksi esitetyistä aineista 4.1 Yleistä 7 Vesistötarkkailuun sisällytettävien aineiden tarkkailu perustuu viranomaisen ohjeisiin; lisäksi sen tulee perustua päästöihin. Tässä tapauksessa tutkittavien metallien lisäksi tarkkailuun sisällytettävät aineet on määritellyt Pirkanmaan ELYkeskus antamassaan yhteistarkkailua koskevassa päätöksessään (PIRELY/77/07.00/2010). Päätöksen antamisen aikaan esim. Tampereen Veden päästöistä ei ollut nykyistä vastaavaa kuvaa. Tarkkailun pohjaksi on pidetty yleisneuvottelu KVVY:n ja Pirkanmaan ELYkeskuksen kanssa KVVY:n pyynnöstä tarkoituksena kartoittaa viranomaisen yleisesti haittaainetarkkailulta edellyttämiä vaateita. Pirkanmaan ELYkeskuksen asiaa koskevan päätöksen perusteluissa mainittu mm. seuraavaa: Haitallisten aineiden tarkkailu on tarpeen, sillä DEHPyhdiste on asetuksen 1022/2006 mukaan vesiympäristölle haitallinen ja bentso(a)pyreeniyhdisteet vaarallisia aineita. PFOA ja PFOS aineet kuuluvat POP yhdisteisiin (Persistent Organic Pollutant), jotka ovat kaikkein haitallisimpia ympäristömyrkkyjä. Haitallisten aineiden tarkkailun erillinen hyväksyminen on tarpeen valvonnallisista syistä. (Määräys 1). Nykyisin asetuksen 1022/2006 mukaan myös DEPH ja PFOS on määritelty vaarallisiksi aineiksi. Haittaaineita on tarkkailtava purkuvesistön vedestä tai eliöistä sen mukaan, mille matriisille ympäristönlaatunormi on asetettu. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 kohdassa C2 tarkoitettuja aineita on tarkkailtava vedestä kerran kuukaudessa (vähintään 12 kertaa vuodessa) ja liitteen 1 kohdan D aineita vedestä 3 kuukauden välein (vähintään neljästi vuodessa). Tarkkailutiheyksiä voidaan muuttaa, jos se on aiheellista olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntijaarvion perusteella (Kangas 2017). Haitallisia aineita tulee yleisesti tarkkailla sekä vedestä että eliöstöstä sekä mahdollisesti sedimenteistä. Sedimenteille ei kuitenkaan ole asetettu ympäristönlaatunormeja Euroopan unionin tasolla, eikä Suomi ole asettanut niille kansallisiakaan normeja. Sedimenttitutkimuksissa voidaan hyödyntää sedimenttien ruoppaus ja läjitysohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2015) annettuja rajaarvoja. UBIaineiden, joiden ympäristölaatunormi on määritetty kalaan tai nilviäisiin (esimerkiksi Hg, PFOS, HBCD), osalta riittävä tarkkailutiheys on biologisen materiaalin osalta kolmen vuoden välein. Eliöihin kertyvien aineiden seurantaa on suositeltu suoritettavaksi kolmen vuoden välein myös ohjeessa vesienhoitoalueiden seurannan laatimiseksi (Meisner ja Mitikka 2014). Ubikvitaariset eli kaikkialla esiintyvät, laajalle levinneet aineet (UBIaineet) ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita (Persistent, Bioaccumulative, Toxicniin sanottuja PBTaineita). Nämä aineet kulkeutuvat pysyvyytensä vuoksi laajalle alueelle kauaksikin alkuperäisestä päästölähteestä. UBIaineita ovat: bromatut difenyylieetterit, elohopea ja elohopeayhdisteet, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH): bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, indeno(1,2,3cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet (tributyylitinakationi), perfluorooktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet, heksabromisyklododekaani (HBCDD), heptakloori ja heptaklooriepoksidi. Viranomaisen ohjeesta tarkkailuun liitettävät metallit (Cd, Pb, Ni) mitataan yleensä 12 kertaa vuodessa, mutta tämän suhteen voidaan käyttää myös harkintaa. Mittaukset tehdään liukoisina pitoisuuksina, jolloin tarvittaessa voidaan määrittää myös biosaatavan osuuden määrä.

12 8 4.2 Ympäristölaatunormit Tarkkailuun ehdotetuille aineille on esitetty ympäristönlaatunormit (taulukko 4.1), joita on päivitetty viimeksi (asetus 1090/2016). MACEQS (hetkellisen pitoisuuden ympäristölaatunormi) arvoa sovelletaan silloin, kun vedessä on vaihteleva pitoisuus. Taulukko 4.1. Yhteistarkkailuohjelmaan ehdotettujen haittaaineiden ja metallipitoisuuksien ympäristölaatunormeja. Fluoranteenia (*) ei ole esitetty tarkkailtaviin aineisiin, mutta se tulee esiin PAH ainemäärityksissä. Sisämaan pintavedet Sisämaan pintavedet Ahven Nilviäiset Tutkittava AAEQS (tausta + MPA) MACEQS EQS EQS aine / metalli µg/l µg/l mg/kg tuorepaino mg/kg tuorepaino DEHP 1,3 ei sovelleta PFOS 36 9,1 PAHaineet: Bentso(a)pyreeni 0,027 5 Fluoranteeni *) 0,12 30 Metallit: Kadmium Cd (liu) 0,02 + 0,08 = 0,10 0,45 Nikkeli Ni (liu) = 5 34 Lyijy Pb (liu) 0,10,7 + 1,2 = 1,3 1,9 14 Elohopea Hg 0,07 0,180,23 + 0,02 = 0,20 0,25 MPA = laatunormi ilman taustapitoisuutta EQS = arvioitu taustapitoisuus + MPA AAEQS = vuotuisen keskiarvopitoisuuden ympäristölaatunormi MAC EQS = hetkellisen pitoisuuden ympäristölaatunormi Joillekin aineille on asetettu ympäristölaatunormi myös eliöihin. Eliöstöä koskevat EQSarvot määritetään kaloista tai nilviäisistä. Suomessa eliöksi on valittu sisävesille ja rannikolle ahven (avomerelle silakka). Jos aineelle on annettu eliöstöä koskeva ympäristönlaatunormi, tätä normia voidaan/tulee käyttää veden laatututkimuksen ohella sen kertoessa ravintoketjuun mahdollisesti tapahtuvasta rikastumisesta. Eliöstöä koskeva normi on asetettu mm. PFOSyhdisteiden, PAHaineiden ja elohopean osalta. Sedimenttien tilaa Pyhäjärvellä on tutkittu sekä yhteistarkkailun puitteissa (Valkama 2015) että vuoden 2016 aikana tulevan keskuspuhdistamon selvityksiin (Oravainen ym. 2017) liittyen. Yhteistarkkailun sisältämä sedimenttien seuranta sekä em. tutkimukset ja niiden tulokset huomioiden tarvetta laajempaan haittaainetarkkailuun ei sedimenttien osalta tässä vaiheessa ole. 5. Aiempia tuloksia 5.1 Tampereen Veden Viinikanlahden ja Raholan puhdistamot Puhdistamoilta saadut haittaaineiden tulokset raportoidaan vuosittain Pirkanmaan ELYkeskukselle, eikä niitä ole tarpeen tässä yhteydessä toistaa. Ympäristölupaan perustuva haitallisten aineiden tarkkailu Viinikanlahden ja Raholan puhdistamoilla on aloitettu toukokuussa Viinikanlahden puhdistamolla PRTR:n piiriin kuuluvia haitallisia aineita on tutkittu vuodesta 2007 lähtien. Viinikanlahden puhdistamon haitallisten aineiden ohjelma on päivitetty ja sitä on noudatettu vuoden 2017 alusta. Myös Raholan puhdistamon haittaaineohjelma on päivitetty. Raholan osalta haittaainetarkkailu ei ole yhtä laaja kuin Viinikanlahden puhdistamolla.

13 9 Viinikan jätevedenpuhdistamon vedet laimenevat vesistössä keskivirtaamalla noin 80kertaisesti ja Raholan jätevedenpuhdistamon jätevedet noin 330kertaisesti (taulukko 5.1). Vesialue on suuri, mikä huomioiden laimeneminen pienemmillä virtaamilla voi olla myös tehokkaampaa kuin teoreettinen laskenta näyttää. Taulukko 5.1. Tampereen seudun jätevesien teoreettinen laimeneminen Pyhäjärvessä vuoden 2016 jätevesimäärillä Tammerkosken virtaamiin suhteutettuna. Viinikan jvp (73148 m3/d) Jätevesien laimenemissuhde nykytilanteessa Laimenemissuhde (2016) MHQ m3/s 146 MQ m3/s 66 1 : : 78 Raholan jvp (17100 m3/d) MNQ m3/s 1,5 Raholan jvp 146 1: 2 1 : 738 MQ m3/s 66 1: 333 MNQ m3/s 1,5 1:8 Tähän tarkkailuun ehdotetuista aineista DEHPyhdisteitä esiintyy selvästi enemmän Raholan puhdistamolla (taulukko 5.2). PFOSyhdisteiden määrät olivat molemmilla puhdistamoilla pieniä. Nikkeliä jätevesissä esiintyi jonkin verran, mutta lyijy ja elohopeapitoisuudet jäivät pieniksi, viimeksi mainitun pitoisuus säännöllisesti määritysrajan alle. Taulukko 5.2. Tampereen Veden poistovesien haittaainepitoisuuksia sekä vesistökuormituksen määrä vuosina 2015 ja Tutkittava aine / metalli DEHP PFOS PAHaineet: Bentso(a)pyreeni Fluoranteeni Kadmium Cd, liukoinen Nikkeli Ni, liukoinen Lyijy Pb, liukoinen Elohopea Hg Tampere, Viinikanlahden puhdistamo µg/l µg/l kg/a kg/a 0,628 0,004 0,000 0,000 0,000 0,029 12,0 0,10 < 0,005 0,562 0,002 0,000 0,000 0,000 0,034 11,0 0,15 <0, ,00 0,00 0,00 0, ,7 15 0,054 0,00 0,00 0,00 0, ,9 Tampere, Raholan puhdistamo µg/l µg/l kg/a kg/a Kuormitus yht kg/a 52 0, , , ,08 0,035 15,5 <0,05 < 0,005 0,023 13,5 0,09 < 0,005 0,14 84,6 0,59 1, ,5 Tampereen Veden puhdistamolta (Viinikanlahti) lähtevässä vedessä ei ole todettu PAHaineita, eikä siten myöskään bentso(a)pyreeniyhdisteitä tai fluoranteenia. Suomen ympäristökeskuksen vuosina ja 2012 ja 2013 tekemissä seurannoissa Nokianvirrassa on kuitenkin havaittu asetuksen 1022/2006 ympäristölaatuarvon ylittäviä satunnaisia pitoisuuksia DEHP ja bentso(a)pyreeniyhdisteitä sekä ajoittain myös yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla. Nokianvirrassa havaitut haittaainepitoisuudet ajoittuvat pääasiassa alivirtaamatilanteisiin. Laskennalliset vesistövaikutukset Ympäristölaatunormeihin verrattuna Tampereen Veden jätevedenpuhdistamoiden haittaainekuormituksella ei ole tehtyjen seurantojen ja kuormitusarvioinnin perusteella merkittävää vaikutusta Pyhäjärvellä (taulukko 5.3). On kuitenkin huomattava, että osa haitallisista aineista voi kertyä/rikastua biotaan ja sedimentteihin. Eri aineista lisääntymiselle vaarallinen DEHP kertyy ravintoketjussa (ei rikastu) ja hajoaa sedimentissä hitaasti (lähdetieto: Pirkanmaan ELYkeskus). PFOS on pysyvä, toksinen ja biokertyvä aine. PAHaineille (bentso(a)pyreeni) on normi sekä vedelle että eliöstölle (nilviäiset).

14 10 Taulukko 5.3. Viinikanlahden ja Raholan puhdistamoiden laskennalliset vaikutukset Pyhäjärven veden laatuun vuoden 2016 keskikuormituksella ja Tammerkosken eri virtaamilla ( ) arvioituna. Tampereen vesi (Viinikka + Rahola yht. 2016) Kuormitusvaihtoehto Haittaaine DEHP PFOS PAHaineet: Bentso(a)pyreeni Fluoranteeni Kadmium Cd, liukoinen Nikkeli Ni, liukoinen Lyijy Pb, liukoinen Elohopea Hg Kuormituksen laskennalliset vaikutukset (+ µg/l) Pyhäjärvessä Sisämaan pintavedet Keskiylivirtaama MHQ 1,5 m3/s ei sovelleta 36 0,030 0,0000 0,07 0,000 2,9 0,00 0,027 0,12 0, ,07 0,0000 0,0000 0,0002 0,082 0,001 0,000 0,000 0,000 0,001 0,181 0,002 0,000 0,00 0,00 0,02 8,0 0,09 0,00 MACEOS *) µg/l 0,378 0,0002 0,000 0,000 0,000 0,003 1,035 0,012 0,000 1,3 =0,10 =5 0,10,3+1,2 = 1,31,9 1+4 Keskialivirtaama MNQ 66 m3/s AAEOQS µg/l 0,02 + 0,08 Keskivirtaama MQ 146 m3/s kg/d MPA = laatunormi ilman taustapitoisuutta EQS = arvioitu taustapitoisuus + MPA MAC EQS = hetkellisen pitoisuuden ympäristölaatunormi AAEQS = vuotuisen keskiarvopitoisuuden ympäristölaatunormi 5.2 Metsäteollisuus Tammerkosken varrella sijaitsevan Takon kartonkitehtaan ja Nokialla sijaitsevan SCA:n Nokian paperitehtaan jätevesistä tutkitaan raskasmetalleja (nikkeli, lyijy, kadmium, elohopea), mutta ei muita tässä tarkkailussa olevia haittaaineita. Takon tehtaan vesien metallipitoisuudet jäivät alhaisiksi (Taulukko 5.3). Takon tehtaalla käytetään myös bronopolia, mutta pitoisuudet ovat niin alhaisia, ettei pitoisuuksia tarkkailla säännöllisesti (sähköpostitieto / ELYkeskus / Vainonen). Tehtaan bronobolikuormitus arvioidaan laskennallisesti. Taulukko 5.4. Metsäteollisuuden jätevesien metallipitoisuudet vuosina Kuormittaja Takon kartonkitehdas / 2016 Nokian paperitehdas Kupari (kok) µg/l 14 Koboltti Sinkki (kok) µg/l µg/l <5 < 20 Arseeni Kromi (kok) Nikkeli Ni µg/l µg/l µg/l Lyijy Pb µg/l 2,6 < 10 1,85 < 0,4 0,66 <5 Kadium Cd Elohopea Hg µg/l µg/l 0,18 < 0,1 0,073 0,018 Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamo Nokian Veden Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamon haittaainetarkkailua jatkettiin vuonna 2016 tehden kolme tarkkailua. Tarkkailtavat yhdisteet ovat valikoituneet ELYkeskuksen hyväksynnällä edellisvuosien haittaainetulosten pohjalta (Lammentausta 2016). Tässä ohjelmassa esitetyistä aineista on todettu seuraavaa: Metalleista kadmium ja sinkkipitoisuudet alittivat määritellyt ympäristönlaatunormit. Nikkelin ympäristönlaatunormi 4 µg/l (biosaatava osuus) ylittyi jokaisessa näytteessä. Di2etyyliheksyyliftalaatin (DEHP) mitattu pitoisuus puhdistamolta lähtevässä jätevedessä alitti määritysrajan kaksi kertaa kolmesta. DEHP:a havaittiin yhdellä tarkkailukerralla, jolloin mittauspitoisuus alitti yhdisteelle määritellyn ympäristönlaatunormin. Perfluorioktaani happoa (PFOA) ja perfluorioktaanisulfonaattia (PFOS) havaittiin maaliskuun tarkkailussa. PFOS:n mittaustulos alitti suurimman hetkellisen sallitun ympäristöpitoisuuden rajaarvon (Lammentausta 2016).

15 Vesistöstä tehtyjä tutkimuksia SYKE:n ja ELY:n tutkimukset Ympäristöhallinnon toteuttamaa haittaaineseurantaa (nonyyli & okt.fenolit, PAH, ftalaatit, raskasmetallit) on tehty Nokianvirran alaosasta (Nokiankoski 8200 alavirt) vuosina , 2012 ja Pitoisuudet ovat olleet pääasiassa määritysrajaarvojen alle. Tulokset ovat nähtävissä Hertasta. Ko. aineita tullaan seuraamaan ympäristöhallinnon seurannassa Nokianvirrasta vuonna 2018 (12 x a, lähde: Vainonen/sähköposti). Nokianvirran alajuoksulta on mitattu mm. kohonneita PAHaineiden pitoisuuksia. Nokianvirrassa bentso(g,h,i)peryleenin ja indeno(1,2,3cd)pyreliinin pitoisuudet ylittivät ympäristölaatunormin arvon yksittäisinä näytteenottokertoina. Lisäksi oktyylifenolien ja oktyylifenolietoksylaattien pitoisuudet ylittivät ympäristölaatunormin arvon yksittäisinä näytteenottokertoina (Länsi ja SisäSuomen Aluehallintovirasto 2015). Ympäristölaatunormi vesistössä ylittyy vasta, kun vuoden aikana 12 kerran mittaustulosten aritmeettinen keskiarvo ylittää laatunormin. SYKE seurasi vuonna 2012 lääke, kosmetiikka ja torjuntaaineita sekä biosidejä (17 ainetta), mutta nämä tulokset eivät näy Hertassa. Lisäksi Syke seurasi vuosina Euroopan komission tarkkailulistan aineita. Pyhäjärvessä (Pyynikin syvänne) havaittiin lääkeaineita ja naissukupuolihormoneita haitallisuuteen perustuvan EUmääritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. Edelleen SYKE on tehnyt jo vuonna 2003 ns. VESKAkartoituksen haittaaineista (taulukko 5.5). Taulukko 5.5. VESKAkartoituksessa Tampereen Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolta tai sen ympäristöstä Pyhäjärveltä havaittuja kemikaaleja (koontitaulukko, lähde Pirkanmaan ELY). Alkyylifenolit ja etoksylaatit Jätevesi µg/l Liete mg/kg Pintavesi µg/l Sedimentti Kemikaalin käyttökohteita 0,27 13 Korjaus ja paikkausaineteollisuudessa, sähköisten komponenttien valuhartsi, rakenneliima Nonyylifenyylietoksylaatti 4tertoktyylifenoli Organoklooripestisidit (OCP) Alfaheksakloorisykloheksaani Betaheksakloorisykloheksaani Deltaheksakloorisykloheksaani 0,61 0,3 ng/l 0,042 0, ,7 µg/kg 0,15 0,22 0,22 0,25 ng/l 0,08 Voiteluaineet, tahranpoisto, pesuaineet, korroosionestoaineet, nahan valmistus, maalit, metallin työstö Pesuaineet ja liimat Heksaklooribentseeni Heksaklooributadieeni 0,013 0,56 0,077 0,01 Gammaheksakloorisykloheksaani (Lindaani) Pentaklooribentseeni Kloorifenolit Pentakloorifenoli Haihtuvat, klooratut ja aromaattiset (VOC) 2,2 0,038 µg/l 0,032 µg/l 0,28 0,58 0,14 0,99 0,13 µg/kg Bentso(a)antraseeni Bentso(b)fluoranteeni Bentso(k)fluoranteeni Bentso(a)pyreeni Bentso(ghi)peryleeni Kryseeni Dibentso(ah)antraseeni Fluoranteeni Fluoreeni Indeno(123cd)pyreeni Fenantreeni Pyreeni Naftaleeni Ftalaatit Butyylibentsyyliftalaatti Dibutyyliftalaatti µg/l 0,5 4nnonyylifenoli Kloroformi 1,4diklooribentseeni PAHyhdisteet Asenafteeni Antraseeni Di(2etyyliheksyyli)ftalaatti Havaitut, listan ulkopuoliset yhdisteet Metyylitertbutyylieetteri Maali ja muoviteollisuuden liuottimet, fungisidi, puunsuojausaine, paperin impregnointi Maa, metsä ja puutarhatalouden hyönteismyrkky, peittausaine, fumigantti Sinistymisenestoaine sahateollisuudessa Käytetään liuottimena, laboratoriokemikaalina ja synteesien lähtöaineena Torjuntaaine, ilmanraikastaja, töherrysten poistoaine µg/kg kuivapaino 200 Masuunin laskureikämassa, merallirakenteiden valmistus (maalaustyö) " " Teräksen, esim. laivojen maalaus, puunkyllästysaine Polttoaineen sisältämien hiilivetyjen pyrolyysituote Muodostuu polttoaineiden ja muun orgaanisen aineksen palamisprosessissa Polttonesteiden ja voiteluaineiden lisäaine, muovi ja lääketeollisuus, liuotin, torjuntaaine, koristelakka, väriaine 30 µg/kg kuivapaino Muoviteollisuuden raakaaine, PUR raakaaine, auton korin viimeistelykitti, silkkipainoväri, saumaustyö 230 Monia käyttökohteita, mm. keraaminen, pesuaine, tekstiili, väriaine, kumi, rakennusteollisuus 400 Muovien antimikrobiaine, muovien ja kumin pehmitin, metallien 1300 suojalakka, maalaus, saumausaine, kaapelit Raakaaine, moottoripolttoaine, lääkeaineiden valmistus

16 Mikrobit ja kuluttajakemikaalit Kokemäenjoen vesistössä on suoritettu tutkimuksia myös ns. CONPAThankkeen puitteissa (lähde: /akva2015_miettinen_fin.pdf). Hankkeessa arvioidaan kontaminanttien aiheuttamien terveysriskien suuruutta ja taloudellisia vaikutuksia. Tutkimuksissa on selvinnyt, että taudinaiheuttajamikrobeja ja kuluttajakemikaaleja, kuten lääkeaineita ja makeutusaineita, päätyy erityisesti yhdyskuntien jäteveden puhdistamoiden kautta Kokemäenjoen vesistöön. Jätevesien aiheuttamalle kuormitukselle on ominaista merkittävä paikallinen vaihtelu. Kokemäenjoen vesistön Tampereen alapuolisia osissa havaittiin runsaasti niin suolistoperäisiä mikrobeja kuin kuluttajakemikaaleja. Erityisesti jokiosuudella suolistoperäisten mikrobien päästölähteeksi tunnistettiin yhdyskuntien jäteveden ohella karjatalous ja vesilinnut. Tämän hankkeen aineiston haittaaineiden ja mikrobien (THL) tulokset eivät ole kokonaisuudessaan julkisia, koska niitä ei ole julkaistu ja ne ovat konsortion omaisuutta (Huttula ). Tampereen alapuolisen vesistön osalta käytettävissä on tuloksia vesistöstä, mutta ei ainakaan toistaiseksi alueella sijaitsevien kuormittajien jätevesistä. 5.6 Eliöstöstä tehtyjä tutkimuksia ELYkeskusten tulee arvioida vesienhoitoasetuksen 15 :ssä tarkoitetun seurantaohjelman tulosten perusteella pitoisuuksien pitkäaikaisia muutossuuntia sellaisten liitteen 1 C kohdassa lueteltujen aineiden osalta, joita yleensä kertyy eliöihin. Nämä ovat: Hg, Cd, Pb, HCB, HCH, HCBD, PeCB, PBDE, SCCP, DEHP, PAHyhdisteet (ml. antraseeni ja fluoranteeni) ja TBT. Tämä lista tullee kasvamaan: dioksiinit/dlpcb, HBCDD, mahdollisesti PFOS. Edellä mainituista aineista osa kuuluu myös nyt tutkittaviksi ehdotettuihin aineisiin. Toistaiseksi haittaaineiden seuranta eliöstöstä on rajoittunut ahveniin ja niiden elohopeapitoisuuksiin. Ahvenista on tehty elohopeaseurantaa Pyhäjärvellä ja Rautavedellä. Elohopeapitoisuudet eivät ole ylittäneet ympäristölaatunormia. Tampereen alapuolisen Pyhäjärven alueelta (vesimuodostuma: Pyhäjärvi (N ) pohjoinen) on saatavissa Hertasta seuraavaa tietoa: Sedimentissä on haitallisia aineita (PCB ja TBT). Pyhäjärvestä (pohjoinen) pyydetty 15 näyteahventa vuonna 2012, jotka kaikki alle 20,6 cm. Näistä vain yhdessä kalassa elohopeapitoisuus oli yli laatunormin. Kulovedeltä ei ole pyydetty ahvenia, mutta Rautaveden osalta Hertassa on todettu seuraavaa: Rautavedestä pyydetty 10 näyteahventa vuonna 2013, jotka kaikki alle 20,6 cm. Näissä kaikissa elohopeapitoisuus alle laatunormin. Kulovedeltä Nokian alapuolelta ei siis ole vastaavaa tietoa olemassa.

17 13 6. Suoritettava haittaainetarkkailu 6.1 Yleistä Vesiympäristöön voi päätyä haitallisia ja vaarallisia aineita useita eri reittejä pitkin: mm. puhdistettujen jätevesien mukana ja hajakuormituksesta. Useiden aineiden kohdalla jätevesiä suurempia kuormittajia ovat huuhtoumat pelloilta, kaduilta ja maanteiltä sekä laskeumana vesistöihin ja maanpinnalle päätyvät kaukokulkeutuvat aineet. Jätevesiin aineita joutuu viemäröintialueen teollisuudesta ja kotitalouksista sekä hulevesien mukana. Haittaaineiden lähteitä voivat olla myös talousvesi, viemäriverkosto sekä itse puhdistamo. Viemäriverkoston materiaaleista voi liueta veteen haitallisia aineita, ja esimerkiksi raskasmetallien suurimmat sallitut määrät talousvedessä (STM 1352/2016) ovat korkeammat kuin niille määrätyt ympäristönlaatunormit (VNA 1308/2015). Vastaavaa haittaainetarkkailua ei ole liitetty vielä muiden Kokemäenjoen vesistöalueen tarkkailuihin. Loimijoen yhteistarkkailun uudessa ohjelmaesityksessä haittaaineet ovat myös mukana, mutta ko. ohjelma on vielä käsittelyn alla. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltamisohjeissa (kuvaus hyvistä menettelytavoista) on esitetty seuraavaa: Ennen jatkuvaa tarkkailua on syytä tehdä erillinen selvitys, jonka perusteella varsinainen tarkkailu mitoitetaan. Laitoskohtaisella vesistöselvityksellä arvioidaan aineen pitoisuus purkuvesistössä laskennallisesti tai mittaamalla tai niiden yhdistelmällä. Tässä tapauksessa ohjelma on laadittu siten, että veden laadun seurannan osalta sitä voidaan ja tuleekin tarkentaa suuntaan tai toiseen ensimmäisten vuosien tulosten perusteella. Eliöstön osalta määritykset suoritetaan seuraavina koekalastusvuosina 2018 (Kulo Rautavesi) ja 2019 (Pyhäjärvi). 6.2 Veden laatu Havaintopaikat, näytteenottosyvyydet ja tarkkailutiheys Havaintopaikkoja tulee olla vertailualueen (tausta) lisäksi alueella, jolla päästöt ovat sekoittuneet riittävässä määrin pintaveteen (Karvonen ym. 2016). Haittaainemääritykset tehdään vedestä (1 m) kuudesti vuodessa Tammerkosken vertailuasemalta (TASE/TYP), Tampereen alapuolelta Rajasaaren sillan kohdalta asemalta TASE/NP10, missä ovat mukana kaikki Tampereen seudun jätevedet sekä Nokianvirrasta Nokian alueen kuormittajien alapuolelta asemalta TASE/NAP (Taulukko 6.1). Jos Rajasaaren ja Nokianvirran alaosan tulosten välillä on eroa, tarkkailuun voidaan liittää mukaan myöhemmin Nokianvirran yläpää, jossa ovat mukana myös Vanajaveden suunnalta tulevat vedet (Hämeenlinnan ja Valkeakosken alueiden vedet). Tampereen seutua ajatellen järkevää olisi suorittaa vastaavaa tarkkailua samanaikaisesti Vanajaveden reitin alaosalla (vaatii ohjelmapäivitystä tuolta osin), jolloin saataisiin tietoa tältä suunnalta Nokianvirtaan laskevien vesien pitoisuuksista. Mahdollinen näytteenottopaikka voisi olla Saviselän yläpuolinen Sotkanvirta. Tosin analyysivalikoimaa pitäisi mahdollisesti niiltä osin tarkentaa alueen maatalous ja mahdolliset rikkakasvien torjunnassa käytettävät aineet (mm. MCPA) huomioiden.

18 14 Tarkkailutiheyden perustana käytetään Tampereen alapuolisen Rajasaaren aseman TASE/NP10 tarkkailutiheyttä 6 hav/a (taulukko 6.1). Mikäli tulokset antavat aihetta, näytteitä voidaan ottaa tiheämmin esimerkiksi kerran kuukaudessa. Taulukko 6.1. Tarkkailuasemat ja tarkkailuajankohdat. Asemien sijainti selviää myös liitekartasta 1. Ohjelmatunnus Koordinaatit TASE / Sijainti ETRSTM35FIN Tammi Maalis Kesä Heinä Elo Loka TYP Tammerkoski x x x x x x NP10 Pyhäjä Rajasaaren silta x x x x x x NYP Nokiankoski 8100 ylävirt NAP Nokiankoski 8200 alavirt x x x x x x Vuotuisen keskiarvopitoisuuden ympäristönlaatunormi edellyttää periaatteessa samalta paikalta otettujen (vähintään 12 kertaa vuodessa ellei ole erityistä syytä poiketa tästä) vesinäytteiden pitoisuuksien aritmeettista keskiarvoa. Mikäli nyt esitetyssä tarkkailussa todetut tulokset antavat aihetta, niin tarkkailutiheys voidaan nostaa tulosten perusteella tasolle 12 hav/a Analyysit Perusteet vedestä tehtäville määrityksille (taulukko 6.2) löytyvät luvusta 4.1, jossa on esitetty myös seuraava ote Pirkanmaan ELYkeskuksen analyysivalikoimaa koskevan päätöksen perusteluista: Haitallisten aineiden tarkkailu on tarpeen, sillä DEHPyhdiste on asetuksen 1022/2006 mukaan vesiympäristölle haitallinen ja bentso(a)pyreeniyhdisteet vaarallisia aineita. PFOA ja PFOS aineet kuuluvat POP yhdisteisiin (Persistent Organic Pollutant), jotka ovat kaikkein haitallisimpia ympäristömyrkkyjä. Haitallisten aineiden tarkkailun erillinen hyväksyminen on tarpeen valvonnallisista syistä. (määräys 1). Vaikka Tampereen seudun jätevesissä ei ole esiintynyt bentso(a)pyreeniyhdisteitä vuosina , niin ko. aine on mukana, sillä Nokianvirrasta sitä on kuitenkin löytynyt Suomen ympäristökeskuksen tekemissä seurannoissa. Taulukko 6.2. Vesinäytteistä määritettävät haittaaineet. Metallit PAHaineet Muut haittaaineet kadmium bentso(a)pyreeni DEHP (ftalaatit) lyijy, nikkeli PFOS Metallit Metalleista prioriteettiaineisiin kuuluvat cadmium (Cd), lyijy (Pb), nikkeli (Ni) ja elohopea (Hg). Ympäristölaatunormit vedessä ovat joko liukoisia (Cd) tai biosaatavia (AAEQS Ni ja Pb) pitoisuuksia. Metallit määritetään liukoisina pitoisuuksina. Ympäristölaatunormi on kadmiumille 0,08 µg/l, lyijylle 1,2 g/l ja nikkelille 4 µg/l. Lyijyn ja nikkelin ympäristönormit ovat biosaataville osille. Metallien osalta ympäristölaatunormiin lisätään asetuksessa määritelty taustapitoisuus. Elohopean ympäristölaatunormi on määritetty veden lisäksi sisä ja rannikkovesillä ahvenelle, joten elohopeamäärityksen suoritetaan kaloista. Biosaatavan osuuden määrittämiseksi vesinäytteistä tulee tehdä samanaikaisesti myös DOCmääritys.

19 PAHyhdisteet Tunnetuin ja tutkituin PAHyhdiste on bentso(a)pyreeni (BaP) ja sitä käytetään syöpää aiheuttavien PAHyhdisteiden edustajana. Direktiivissä bentso(a)pyreenille on määritelty ympäristölaatunormi sekä vedelle (0,027 µg/l) että nilviäisille (25 µg/kg tp). Asetuksessa 1022/2006 PAHyhdisteet on määritelty vaarallisiksi aineiksi. Polyaromaattisiin hiilivetyihin (PAH) kuuluvien vaarallisten aineiden osalta eliöstöä koskeva EQS viittaa bentso(a)pyreeniin, myrkyllisyyteen, johon ne perustuvat. Bentso(a)pyreeniä voidaan pitää muiden polyaromaattisten hiilivetyjen indikaattorina ja näin ollen ainoastaan sitä on tarpeen seurata vertailumielessä eliöstöä koskeviin ympäristönlaatunormeihin nähden. Myös polyaromaattisiin hiilivetyihin kuuluvalle fluoranteenille löytyy ympäristönlaatunormi sekä vettä (0,12 µg/l) että nilviäisiä koskien (30 µg/kg tuorepainoa). Kemiallisen tilan arvioimiseksi ei ole asianmukaista arvioida fluoranteenia ja polyaromaattisia hiilivetyjä kaloissa. Nilviäisten osalta määritykset tehdään järvisimpukasta. Tampereen seudun jätevesissä ei ole todettu bentso(a)pyreeniä vuosina (taulukko 5.2) Di(2etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) Di(2etyyliheksyyli)ftalaatti (C24H38O4) kuuluu ftalaattien aineryhmään. Ftalaatteja käytetään laajasti muovien, kuten polyvinyylikloridin (PVC), pehmentämiseen. Ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä, joissa aromaattiseen ftaalihappoon on kiinnittynyt kaksi hiilivetyryhmää (R1 ja R2). Laajimmin käytetty ftalaatti on bis(2etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), jossa R on 2etyyliheksyyliryhmä. THL:n sivujen ( mukaan ftalaatit (asetuksen mukaan myös vaarallinen aine) hajoavat nopeasti ympäristössä ja elimistössä. Niiden puoliintumisaika jona puolet yhdisteestä hajoaa, on joistakin tunneista vuorokausiin. Ftalaatit eivät siis kerry ravintoketjussa eivätkä varastoidu elimistöön (liite 1). Laajan käytön vuoksi niille altistutaan kuitenkin päivittäin. Edelleen THL:n sivuilla on mainittu, että ne hajoavat luonnossa nopeasti, eivätkä ne siis kerry maaperään tai eliöihin (liite 2). Liitteenä olevassa kemikaalikortissa on kuitenkin maininta, että aine kertyy ihmisen ravintoketjussa, erityisesti merikala ja äyriäisruokiin (liite 2). DEHP:a on havaittu Nokianvirrassa ympäristöhallinnon selvityksissä. Tämä ja aiemmin tässä luvussa esitetty huomioiden tutkimus esitetään kohdennettavaksi ensisijaisesti vedestä tehtäväksi. DEHPyhdisteitä on todettu myös Raholan puhdistamolta lähtevissä vesissä (taulukko 5.2) PFOSyhdisteet Ryhmän eniten huomiota herättänyt yhdiste on perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS), jonka on todettu olevan pysyvä, toksinen ja biokertyvä ja se on asetuksen mukaan myös vaarallinen aine. PFOSyhdisteille on määritelty EQSarvo vedessä ja kalassa. PFOSyhdisteiden puoliintumisaika vesiympäristössä on arviolta yli 41 vuotta. Suomessa PFOSaineita ei ole valmistettu, mutta niitä on tuotu maahan valmiiden tuotteiden mukana ( 2F7FFF4EC4D6%7D/94328). Käyttömäärät ovat kuitenkin vähentyneet selvästi vuoden 2000 jälkeen, jolloin Suomeen on tuotu enää vain kahta kyseistä yhdistettä sisältävää tuotetta.

20 16 Suomessa aineita on käytetty mm. sammutusvaahdoissa, metallien pintakäsittelyssä, elektroniikka, paperi ja valokuvateollisuudessa, lattiavahoissa sekä tekstiilien pintakäsittelyssä. PFOSyhdisteitä sisältäviä sammutusvaahtoja ei ole saanut käyttää enää kesäkuun Lentoliikenteessä käytettävät hydrauliikkanesteet sisältävät myös jotain PFOSaineita, mutta Suomessa ne on korvattu pääasiassa muilla yhdisteillä. Tyypillisin PFOS:a käyttävä teollisuuden ala on metallien pintakäsittely eli kromaus, jossa kyseisiä yhdisteitä käytetään vähentämään pintajännitystä sekä estämään vahingollisten kromikaasujen pääsy ilmaan. Suomen paperiteollisuuden PFOSkäyttöä rajoittaa kansallinen säädös, jonka mukaan elintarvikkeen kanssa kosketuksessa olevan paperi tai kartonki ei saa sisältää PFOS:a. Ulkomailta tuodut pakkaukset voivat kuitenkin puolestaan yhä sisältää näitä aineita. Suomen tekstiiliteollisuudessakaan PFOS:n käyttö ei ole sallittu. Erilaisten yhdisteiden rikastuminen ravintoketjussa riippuu tavallisesti niiden rasvaliukoisuudesta, mutta silti myös vesiliukoisen PFOS:n on havaittu kerääntyvän voimakkaasti eliöihin. PFOSyhdisteiden mahdollinen kerääntyminen eliöihin huomioiden niitä tulee tutkia veden ohella myös kaloista, joille on myös asetettu EQSarvo. 6.3 Vesieliöstö Hyvien menettelytapojen kuvauksessa on mainittu, että aineita on tarkkailtava vedestä tai eliöstöstä sen mukaan, mille matriisille ympäristönlaatunormi on asetettu (Kangas 2017). Tämä huomioiden tarkkailuun on sisällytetty veden ohella myös eliöstöstä tehtäviä määrityksiä. Tätä voidaan perustella myös vesistön hyvillä laimenemisoloilla, jolloin itse vedestä tehtävät määritykset eivät yksinään anna hyvää kuvaa aineiden mahdollisesta esiintymisestä. Eliöstön osalta PFOSyhdisteille on määritelty EQS arvo sekä vedessä että kalassa (ahven). DEHPyhdisteille ei ole asetettu eliöstöä koskevia rajaarvoja. Niitä liitteen 1 C2 tarkoitettuja aineita, joille on säädetty laatunormi eliöstössä, on tarkkailtava eliöstössä vähintään 1 krt/vuosi. Näiden aineiden pitoisuuksia vedessä ei ole tällöin tarpeen tarkkailla. Upikvinäärisiä aineita voi tarkkailla kerran 3. vuodessa eliöstössä. PAHaineita (bentso(a)pyreeni ja fluoranteeni) tulee määrittää sekä vedestä että biotasta, tässä tapauksessa nilviäisistä (järvisimpukka) PAHaineet esitetään määritettäväksi joka tapauksessa sekä vedestä että ainakin kertaalleen järvisimpukoista. Myös elohopealle on määritelty molemmat em. ympäristölaatunormit, joista eliöstöä koskeva normi on ahvenelle (taulukko 4.1). Eliöstöstä tehtävien haittaaineiden tarkkailua suoritetaan kolmen vuoden välein aloittaen vuodesta 2018 (taulukko 6.3). Valitut aineet kuuluvat kaikki ns. UBIaineisiin (kts. luku 4.1). Aikataulut on sidottu seuraavan kerran vuosina suoritettaviin koekalastuksiin, joiden yhteydessä on mahdollista saada näyteahvenet ja lisäksi kerätä näytesimpukat. Biotaan kohdistuvat tutkimukset sijoitetaan Tampereen alapuoliselle osalle Pyhäjärveä ja tarkemmin Raholan osaalueelle (kuva 6.1) sekä Kulo Rautaveden Siuron pyyntialueelle Nokiavirran alapuolella (kuva 6.2), vaikka siellä ovat mukana myös Ikaalisten reitiltä Siuronkosken kautta laskevat vedet, joiden osuus reitin virtaamasta on lähes viidenneksen luokkaa.

21 17 Kulo ja Rautavedellä vuonna 2018 ja Pyhäjärvellä vuonna 2019 Pyhäjärvellä suoritettavien koekalastusten yhteydessä ahvenista ja simpukoista suoritetaan siis seuraavat määritykset: Taulukko 6.3. Tampereen yhteistarkkailuun liitettävät biotasta tehtävät haittaainemääritykset. Tutkimuskohde Vuosi PFOS Pyhäjärvi / Raholan alue kalat ahven nilviäiset järvisimpukka x Kulovesi / Siuron alue kalat ahven 2018 x Tutkittava aine PAHyhdisteet x Elohopea Hg x x x Kalojen elohopeapitoisuuksia on tutkittu vesienhoidon suunnittelukaudella , jolloin pitoisuudet olivat verrattain pieniä (kts. luku 5.5). Määritykset esitetään nyt tehtäväksi kertaalleen vuosien 2018 (Kulovesi) ja 2019 (Pyhäjärvi) aikana, jolloin saadaan kuva myös Kuloveden pitoisuuksista ja varmuus Tampereen alapuolisen Pyhäjärven kalojen elohopeapitoisuuksista. Tarkkailu tehdään kalanäytteenottoa koskevien ohjeiden mukaisesti (Verta ym. 2010, Karvonen ym. 2012). Tarkkailuun valitaan kappaletta kooltaan cm mittaisia ahvenia, joiden selkälihaksesta analysoidaan yksilöittäin elohopean kokonaispitoisuus (mg/kg). Lisäksi kaloista määritetään ikä ja mitataan pituus. Elohopeatulokset ja myös PAH ja tietokannan kertymärekisteriin (KERTY). PFOStulokset tallennetaan ympäristöhallinnon Kuva 6.1. Vuoden 2013 verkkokoekalastusten pyyntialueet. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. Hertta

22 18 Kuva 6.2. Kuloveden verkkokoekalastusten pyyntialueet. MML, lupa nro 242/MML/ Sedimentit Sedimenteille ei ole selkeitä ympäristönlaatunormeja, joten niiden osalta voimassa olevan yhteistarkkailuohjelman sedimenttitarkkailua ei esitetä laajennettavaksi muihin aineisiin. 7. RAPORTOINTI Haittaainetarkkailun tulokset raportoidaan vuosittain ko. vuotta koskevan yhteistarkkailun raportoinnin yhteydessä. Lisäksi vedenlaatua koskevat tulokset toimitetaan Pirkanmaan elinkeino, liikenne ja ympäristökeskukselle niiden valmistuttua viranomaisen ylläpitämän vedenlaaturekisterin edellyttämässä sähköisessä muodossa. Tarkkailualueen veden laadusta saaduista tuloksista laaditaan siis vuosittain yhteenveto, jossa käsitellään tarkkailutulokset, kuormittajien aiheuttaman vesistökuormituksen määrää ja sen vaikutukset veden laatuun sekä esitetään pitemmän aikavälin kehitystä graafisten kuvaajien avulla. Tarkkailun kaikkia tuloksia voidaan käyttää hyväksi vesienhoitolainsäädäntöön liittyvien selvitysten kuten viranomaisen toimesta tehtävän ekologisen luokittelun pohjana. Kolmen vuoden välein tuloksista laaditaan laajempi raportti, jossa kaikkien osaalueiden (veden laatu, sedimentit, pohjaeläimet, kasviplankton, vesikasvillisuus) tulokset koostetaan samaan raporttiin. Viimeinen laaja yhteistarkkailuraportti koskee vuotta 2015, joten seuraava laaja raportti tulee koskemaan vuosien tuloksia. Yhteenvedot toimitetaan tarkkailuvelvollisille, viranomaisille sekä muille asianosaisille varsinaisen yhteistarkkailuohjelman liitteessä 1 esitetyn jakelun mukaisesti.

23 19 Tarkkailua valvova viranomainen voi määrätä muutoksia ohjelmaan tarkkailuvaatimustensa mukaisesti, jolloin määrätyt muutokset päivitetään tähän haittaainetarkkailuita koskevaan ohjelmaan. KVVY Tutkimus Oy Tekijä Vesistötutkija, FM Harri Perälä Hyväksynyt: Vesiosaston johtaja Jukka Lammentausta VIITTEET Kajosaari, E Toimialueen hydrologian pääpiirteet. Hämeen vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu s + liitteet. Kangas, A Ajankohtaista asiaa jätevesistä. VVY Jätevesipäivä Lahti, Ari Kangas, Ympäristöministeriö. Karvonen, Airi., Taina, T., Gustafsson. J., Mannio. J., Mehtonen, J., Nystén, T., Ruoppa, M., Sainio, P., Siimes, K., Silvo, K., Tuominen, S., Verta, M., Vuori, KM. ja Äystö, L. 2012: Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen. Kuvaus hyvistä menettelytavoista. Ympäristöministeriön raportteja 15/2015. Ympäristöministeriö. Helsinki Karvonen, A. Tuire, T., Gustafsson, J., Werdi, E., Mannio, J., Mehtonen, J., Nysten, T., Ruotta, M., Saimio, P., Siimes, K., Silvo, K., Tuominen, S., Verta, M., Vuori, KM., Äystö, L., Kauppila, J., Leppänen, M., Näykki, T. ja Korhonen, M. Ympäristöministeriön raportteja luonnos/2016. Vesiympäristölle vaarallisista haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen. Kuvaus hyvistä menettelytavoista. Ympäristöministeriö. Lammentausta, J Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamon haittaainetarkkailut vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirje nro 1101/16. Moniste, 4s + liitteet. Länsi ja SisäSuomen Aluehallintovirasto Nokian kaupungin Siuron jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan lupamääräysten tarkistaminen, Nokia. Päätös Nro 57/2015/1. Dnro LSSAVI/197/04.08/2013. Annettu julkipanon jälkeen [ ( ). Meissner, K ja Mitikka, S (toim.) Ohje vesienhoitoalueiden seurannan laatimiseksi vuodest 2014 alkaen (versio 4.0 ( ). Moniste, 36s. Oravainen, R., Perälä H ja Alajoki, H Tampereen seudun keskuspuhdistamo Oy. Vesi ja ympäristölupahkemus. Vesistöä koskevat tiedot sekä arvio kuormituksen vesistövaikutuksista. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirje nro 274/17, Moniste, 101s + liitteet. Perälä, H Tampereen seudun yhteistarkkailu vuosina Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu nro s + liitteet.

24 20 Perälä, H Tampereen seudun yhteistarkkailu vuonna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu nro s + liitteet. Tampereen Vesi Tampereen Vesi Liikelaitos. Viiinikanlahden jätevedenpuhdistamon haitallisten aineiden tarkkailu, dnro: Tre 4264/ /2015. Päivitetty ja : tarkkailu vuoden 2017 alusta lähtien. Valkama, J. 2014: Dragon Mining Oy, Vammalan rikastamo. Sedimenttien haittaaine ja pohjaeläintarkkailu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirje nro 983/14. Valkama, J Tampereen seudun yhteistarkkailu. Pohjaeläimistö ja sedimentin haittaainetarkkailu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Tampere. Julkaisu nro s + liitteet. Verta, M., Kauppila, T., Londesborough, S., Mannio, J., Porvari, P., Rask, M., Vuori, K.M. ja Vuorinen P.J. 2010: Metallien taustapitoisuudet ja haitallisten aineiden seuranta Suomen pintavesissä. Ehdotus laatunormidirektiivin toimeenpanosta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2010. Suomen ympäristökeskus. Helsinki 2010.

25 ICSC0271 [FIN] Sivu 1/3 DI(2ETYYLIHEKSYYLI)FTALAATTI ICSC: 0271 Lokakuu 2001 Dioktyyliftalaatti DOP; DEHP bis(2etyyliheksyyli)ftalaatti CAS # RTECS # YK # TI Indeksi # VAARAT / ALTISTUMISTAPA C24H38O4 / C6H4(COOC8H17)2 Molekyylimassa: VÄLITTÖMÄT VAARAT / OIREET Palavaa. Palossa vapautuu ärsyttäviä tai myrkyllisiä huuruja (tai kaasuja). PALO TURVATOIMET EI avotulta. SAMMUTUS / ENSIAPU Jauhetta, vesisumua, vaahtoa, hiilidioksidia. RÄJÄHDYS ESTÄ SUMUN MUODOSTUMINEN! EHKÄISE LASTEN JA NUORTEN ALTISTUMISTA! ALTISTUMISTAPA Ilmanvaihto, paikallispoisto tai hengityksensuojain. Raitis ilma, lepo. Suojakäsineet. Riisu tahriintunut vaatetus. Huuhtele iho runsaalla vedellä tai suihkulla. Punoitus. Kipu. Naamiomalliset suojalasit. Huuhtele ensin runsaalla vedellä usean minuutin ajan (poista piilolinssit mikäli mahdollista), toimita sitten lääkäriin. Vatsan kouristavia kipuja. Ripuli. Pahoinvointi. Syöminen, juominen ja tupakointi kielletty työn aikana. Pese kädet ennen ateriointia. Huuhtele suu. Anna runsaasti vettä juotavaksi. Yskä. Kurkkukipu. Hengitystiet Iho Silmät Nieleminen TOIMINTA VUODON SATTUESSA Poista kaikki syttymislähteet. Kokoa vuotava ja valunut neste suljettaviin astioihin mahdollisimman tarkasti. Imeytä jäljelle jäävä neste hiekkaan tai reagoimattomaan imeytysaineeseen ja vie turvalliseen paikkaan. (Henkilönsuojaimet: kemikaalisuojapuku.) OHJEITA ONNETTOMUUDEN VARALTA NFPAvaararuudukko: H0; F1; R0; PAKKAUS & MERKINNÄT EUluokitus Varoitusmerkki: T R: 6061 S: 5345 YKluokitus VARASTOINTI Erillään voimakkaista hapettimista, hapoista, emäksistä

26 ICSC0271 [FIN] Sivu 2/3 ja nitraateista. Viileä. Kuiva. Hyvin suljettu. IPCS International Programme on Chemical Safety Valmisteltu Kansainvälisen kemikaaliturvallisuusohjelman ja Euroopan unionin yhteistyönä IPCS, CEC 2007 (suomennos 2008, TTL) KATSO TÄRKEÄÄ TIETOA VIIMEISELTÄ SIVULTA

27 ICSC0271 [FIN] Sivu 3/3 DI(2ETYYLIHEKSYYLI)FTALAATTI ICSC: 0271 TÄRKEÄÄ TIETOA ALTISTUMISTIET: Aine voi imeytyä elimistöön hengitysteitse, ihon läpi ja nieltynä. OLOMUOTO, VÄRI, HAJU: VÄRITÖN TAI HEIKOSTI VÄRILLINEN, VISKOOSINEN NESTE, JOLLA TUNNUSOMAINEN HAJU. KEMIALLISET VAARAT: Aine hajoaa kuumentuessaan, jolloin muodostuu ärsyttäviä höyryjä. Reagoi voimakkaiden hapettimien happojen, emästen ja nitraattien kanssa. TYÖHYGIEENISET RAJAARVOT: TLV: 5 mg/m³ (TWA) A3 (varmistettu eläimille syöpää aiheuttava aine, merkitys ihmiselle epäselvä); (ACGIH 2007). HTP: 5 mg/m³ (8 h) (Suomi 2005). HTP: 10 mg/m³ (15 min) (Suomi 2005). MAK: 10 mg/m³; hetkellisyysluokka: II(8); syöpävaarallisuusluokka: 4; raskausvaarallisuusryhmä: C; (DFG 2006). HENGITYSTEITSE ALTISTUMISEN VAARA: Haihtuminen 20 C:ssa on merkityksetöntä; ilmaan voi kuitenkin nopeasti muodostua haitallinen hiukkaspitoisuus ruiskutuksen yhteydessä. LYHYTAIKAISEN ALTISTUMISEN VAIKUTUKSET: Aine ärsyttää silmiä ja hengitysteitä. PITKÄAIKAISEN TAI TOISTUVAN ALTISTUMISEN VAIKUTUKSET: Aineelle altistumisesta voi seurata vaikutuksia kiveksissä. Eläinkokeiden perusteella tämä aine saattaa vahingoittaa ihmisen lisääntymistä tai kehitystä. FYSIKAALISET OMINAISUUDET Kiehumislämpötila: 385 C Sulamislämpötila: 50 C Suhteellinen tiheys (vesi = 1): Liukoisuus veteen: ei liukene Höyrynpaine, kpa 20 C:ssa: Suhteellinen höyryn tiheys (ilma = 1): Leimahduslämpötila: 215 C o.c. Itsesyttymislämpötila: 350 C Oktanoli/vesijakaantumiskerroin, log Pow: 5.03 YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Aine kertyy ihmisen ravintoketjussa, erityisesti merikala ja äyriäisruokiin. HUOMAUTUKSET LISÄTIETOJA Suositeltavia suojakäsinemateriaaleja: butyylikumi, fluorikumi, etyleenivinyylialkoholi. LD50arvo suun kautta rotalla: mg/kg. LD50arvo ihon kautta kaniinilla: 25 g/kg. Aineelle altistumisen työssä katsotaan aiheuttavan työministeriön päätöksen 1044/91 mukaan vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle. Naistyöntekijöitä neuvotaan ottamaan yhteys työterveyshuoltoon heti raskauden alettua tai raskauden suunnitteluvaiheessa. TÄRKEÄ HUOMAUTUS: WHO:n IPCSohjelman kansainvälinen asiantuntijaryhmä on koonnut näiden kemikaalikorttien tiedot. Kemikaalikorttien tiedot eivät välttämättä ole yhteneväisiä EU:n tai Suomen lakien, määräyksien ja ohjeiden kanssa. Käyttäjien on tarpeen varmistaa täyttävätkö kortin tiedot kansalliset vaatimukset. Kemikaalikortteja saa kopioida VAIN omaan käyttöön. Kemikaalikortteja ei saa sellaisenaan käyttää tuoteselosteena tai käyttöturvallisuustiedotteena, niiden asemasta tai niiden liitteenä tai muuna vastaavana asiakirjana. Asiantuntijaryhmä, IPCS, EU ja Työterveyslaitos eivät ole vastuussa korttien tietojen perusteella tehdyistä toimenpiteistä. IPCS, CEC 2007 (suomennos 2008, TTL)

28 Ü øîóûìççô ØÛÕÍÇÇÔ ÚÌßÔßßÌÌ ÝÍÝæ ðîéï Ô±µ µ««îððï ÝßÍ ý ÎÌÛÝÍ ý ÇÕ ý ²¼»µ ý ïïéóèïóé Ì ðíëðððð êðéóíïéóððóç Ü ±µ º ÜÑÐå ÜÛØÐ ¾ øîóû»µ º Ý îì Ø íè Ñ ì ñ Ý ê Ø ì øýññý è Ø ïé î Ó±»µ ³ æ íçðòê ÊßßÎßÌ ñ ßÔÌ ÍÌËÓ ÍÌßÐß Ê\Ô ÌÌJÓ\Ì ÊßßÎßÌ ñ Ñ ÎÛÛÌ ÌËÎÊßÌÑ ÓÛÌ ÍßÓÓËÌËÍ ñ ÛÒÍ ßÐË ÐßÔÑ Ð ª ò Ð ± ª «««< <ª < ³ µ < «««ø µ «ò Û ª± «ò Ö ô ª» «³«ô ª ± ô ¼ ±µ ¼ ò Î\Ö\ØÜÇÍ ßÔÌ ÍÌËÓ ÍÌßÐß ÛÍÌ\ ÍËÓËÒ ÓËÑÜÑÍÌËÓ ÒÛÒÿ ÛØÕ\ ÍÛ ÔßÍÌÛÒ Öß ÒËÑÎÌÛÒ ßÔÌ ÍÌËÓ ÍÌßÿ Ø»²¹» Ç µ<ò Õ«µµ«µ «ò ³ ²ª ±ô µ ± ±»²¹ µ»² «± ²ò Î ³ ô» ±ò ± Í«± µ< ²»» ò Î «² «²«ª» «ò Ø«» ± «² ª»¼» < «µ«ò Í ³< Ы²± «ò Õ «ò Ò ³ ±³» «± ò Ø«»»² ² «² ª»¼» < ² ³ ²««² ² ø ± ± ² ³ µ< ³ ¼± ô ± ³»² <<µ< ²ò Ò»»³ ²»² Ê ² µ±«ª µ «ò Î «ò Ð ± ²ª± ² ò Í *³ ²»²ô «±³ ²»² «µ± ² µ»» *² µ ² ò л» µ<¼»»²²»²» ± ² ò Ø«» ««ò ß²² «² ª» < «± ª µ ò ÌÑ Ó ÒÌß ÊËÑÜÑÒ ÍßÌÌËÛÍÍß Ð± µ µµ ³ <»» ò Õ±µ± ª«± ª ª «²«²»» ª ² ± ² ³ ¼± ³³ ² µ ò ³» < <»» <<ª< ²»»»µµ ²» ¹± ³ ±³ ² ³» ²»»»»² ª» «ª»»² µµ ²ò øø»²µ *² «± ³» æ µ»³ µ «± «µ«ò ÑØÖÛ Ìß ÑÒÒÛÌÌÑÓËËÜÛÒ ÊßÎßÔÌß ÒÚÐßóª ««¼«µµ±æ Øðå Úïå Îðå ÐßÕÕßËÍ ú ÓÛÎÕ ÒÒ\Ì ÛËó «±µ «Ê ± «³» µµ æ Ì Îæ êðóêï Íæ ëíóìë ÇÕó «±µ «ÊßÎßÍÌÑ ÒÌ Û <<² ª± ³ µµ» ³ ô ± ô»³<µ < ²» ò Ê»<ò Õ«ª ò Ø ª ² «ò ÐÝÍ ²» ² ±² Ð ±¹ ³³» ±² Ý»³ ½ Í º» Ê ³» «Õ ² ²ª<»² µ»³ µ «ª ««±» ³ ² Û«±± ² «² ±² ²» *²< w ÐÝÍô ÝÛÝ îððé ø «±³»²²±îððèô w ÌÌÔ ÕßÌÍÑ Ì\ÎÕÛ\\ Ì ÛÌÑß Ê ÓÛ ÍÛÔÌ\ Í ÊËÔÌß

29 ÝÍÝæ ðîéï Ü øîóûìççô ØÛÕÍÇÇÔ ÚÌßÔßßÌÌ Ì\ÎÕÛ\\ Ì ÛÌÑß ÑÔÑÓËÑÌÑô Ê\Î ô ØßÖËæ Ê\Î ÌJÒ Ìß ØÛ ÕÑÍÌ Ê\Î ÔÔ ÒÛÒô Ê ÍÕÑÑÍ ÒÛÒ ÒÛÍÌÛô ÖÑÔÔß ÌËÒÒËÍÑÓß ÒÛÒ ØßÖËò ÕÛÓ ßÔÔ ÍÛÌ ÊßßÎßÌæ ß ²» ± µ««³»² ²ô ± ± ² ³«±¼± ««< <ª < * <ò λ ¹± ª± ³ µµ ¼»²» ³»² ±»²ô»³<»² ²»² µ ² ò ÌÇJØÇÙ ÛÛÒ ÍÛÌ ÎßÖßóßÎÊÑÌæ ÌÔÊæ ë ³¹ñ³m øìéß ßí øª ³» < ³» * <<»«ª ²»ô ³» µ ³»»» <» ª< å øßýù Ø îððé ò ØÌÐæ ë ³¹ñ³m øè øí«±³ îððë ò ØÌÐæ ïð ³¹ñ³m øïë ³ ² øí«±³ îððë ò ÓßÕæ ïð ³¹ñ³må» µ» «±µµ æ øè å * <ª «««±µµ æ ìå µ «ª ««³<æ Ýå øüúù îððê ò ßÔÌ ÍÌËÓ ÍÌ ÛÌæ ß ²» ª± ³» <» ³ **²»²¹»»ô ±² < ²» ²<ò ØÛÒÙ ÌÇÍÌÛ ÌÍÛ ßÔÌ ÍÌËÓ ÍÛÒ ÊßßÎßæ Ø «³ ²»² îðpýæ ±² ³» µ µ» *² <å ³ ² ª± µ²µ ² ²±» ³«±¼± «²»² «µµ ± «««µ««µ»²» ¼» <ò ÔÇØÇÌß Õß ÍÛÒ ßÔÌ ÍÌËÓ ÍÛÒ Êß ÕËÌËÕÍÛÌæ ß ²» < << ³ <»²¹» <ò Ð ÌÕ\ß Õß ÍÛÒ Ìß ÌÑ ÍÌËÊßÒ ßÔÌ ÍÌËÓ ÍÛÒ Êß ÕËÌËÕÍÛÌæ ß ²»»» «³» ª±»«ª µ««µ µ ª»µ <ò Û < ²µ±µ» ¼»²» » <³< ²» ª ²¹± ³»² <<² ³ < µ» <ò ÚÇÍ ÕßßÔ ÍÛÌ ÑÓ Òß ÍËËÜÛÌ Õ» «³ <³ * æ íèëpý Í«³ <³ * æ óëðpý Í» ²»²» øª» ã ï æ ðòçèê Ô «µ± ««ª»»»²æ» «µ»²» Ø* ² ²»ô µð îðpýæ æ ðòððï Í» ²»² * ²» ø ³ ã ï æ ïíòìë Ô» ³ ¼«<³ * æ îïëpý ±ò½ò» ³ <³ * æ íëðpý ѵ ²± ñª» ó µ ² «³ µ» ± ²ô ±¹ б æ ëòðí ß ²» µ» ³»² ª ² ±µ» «ô»» ³» µ ó < < «±µ ²ò ÇÓÐ\Î ÍÌJÊß ÕËÌËÕÍÛÌ ØËÑÓßËÌËÕÍÛÌ Ô Í\Ì ÛÌÑÖß Í«±» ª «± µ< ²»³»» æ ¾«µ«³ ô º «± µ«³ ô»»»² ª ² µ± ± ò ÔÜëðó ª± ««² µ «± æ íðêðð ³¹ñµ¹ò ÔÜëðó ª± ±² µ «µ ² ² æ îë ¹ñµ¹ò ß ²»»» «³»² * < µ ± ²»«ª ² *³ ²» *² << *µ»² ïðììñçï ³«µ ² ª» ³<»ô µ *» <<² ³»»ò Ò *²»µ * < ²»«ª± ² ± ³ ²» *» ª» «± ±±²» µ «¼»²» «µ «¼»² ««²²» «ª»» ò Ì\ÎÕÛ\ ØËÑÓßËÌËÍæ ÉØÑæ² ÐÝÍó±» ³ ² µ ² ²ª< ²»² ² «² ³< ±² µ±±²²«²< ¼»² µ»³ µ µ±»²»¼± ò Õ»³ µ µ±»²»¼±» ª< ª< <³< < ±»»²»ª< < ÛËæ² Í«±³»² µ»²ô ³<< < µ»² ±» ¼»² µ ² ò Õ< <»² ±²»»² ª ³ < <ª< µ* µ± ²»¼± µ ²» ª ³«µ» ò Õ»³ µ µ±» µ± ± ¼ Êß Ò ±³ ² µ< **²ò Õ»³ µ µ±»»»»² ² µ< << «±»» ±»»² µ< * «ª «¼±»»² ô ² ¼»²»³ ² ¼»²»»²< ³««² ª ª ² µ ² ò ß ² «² ³<ô ÐÝÍô ÛË Ì *» ª» ±» ª< ±» ª ««µ±»²» ±»²» »» ¼ < ± ³»²» <ò w ÐÝÍô ÝÛÝ îððé øíëñóûòòñí îððèô w ÌÌÔ

30 Perfluorioktaanisulfonaatti PFOS PFOSyhdisteet ovat pintaaktiivisia aineita, minkä vuoksi niitä on käytetty vettä, likaa, öljyä ja rasvaa hylkivinä pinnoitteina mm. matoissa, nahkatuotteissa, tekstiileissä, papereissa sekä pakkauksissa. Niitä on käytetty myös sammutusvaahdoissa, torjuntaaineissa, metallien pintakäsittelyssä sekä kotitalouden ja teollisuuden puhdistusaineissa. Osalla PFASaineista on havaittu samankaltaisia ominaisuuksia kuin perinteisillä POPyhdisteillä. Ryhmän eniten huomiota herättänyt yhdiste on perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS), joka on todettu olevan pysyvä, toksinen ja biokertyvä. PERLUORIOKTAANISULFONAATTI, PFOS CAS englanniksi perfluorooctane sulfonic acid 1 pintakäsittelyaine, torjuntaaine ym. Tukholman sopimuksen liitteessä B Käyttö Perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS) on sekä tarkoituksellisesti tuotettu, että tahattomasti eräiden synteettisten kemikaalien hajoamisen seurauksena muodostuva yhdiste. Kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi, PFOSyhdisteitä on käytetty laajasti useissa erilaisissa käyttötarkoituksissa. OECD:n tekemän kyselyn perusteella ainoat vuonna 2008 tuotetut PFOSyhdisteet olivat PFOSA, PFOS:n kalium ja ammoniumsuolat sekä 1perfluorioktaanisulfonyylifluoridi, PFOSF. Suomessa PFOSaineita ei ole valmistettu, mutta niitä on tuotu maahan valmiiden tuotteiden mukana. Käyttömäärät ovat kuitenkin vähentyneet selvästi ja vuoden 2000 jälkeen, jolloin Suomeen on tuotu enää vain kaksi kyseistä yhdistettä sisältävää tuotetta. Suomessa aineita on käytetty mm. sammutusvaahdoissa, metallien pintakäsittelyssä, elektroniikka, paperi ja valokuvateollisuudessa, lattiavahoissa sekä tekstiilien pintakäsittelyssä. PFOSyhdisteitä sisältäviä sammutusvaahtoja ei ole saanut käyttää enää vuoden 2011 kesäkuun jälkeen. Lentoliikenteessä käytettävät hydrauliikkanesteet sisältävät myös jotain PFOSaineita, mutta Suomessa ne on korvattu pääasiassa muilla yhdisteillä. Tyypillisin PFOS:a käyttävä teollisuuden ala on metallien pintakäsittely eli kromaus, jossa kyseisiä yhdisteitä käytetään vähentämään pintajännitystä sekä estämään vahingollisten kromikaasujen pääsy ilmaan. Suomen paperiteollisuuden PFOSkäyttöä rajoittaa kansallinen säädös, jonka mukaan elintarvikkeen kanssa kosketuksessa olevan paperi tai kartonki ei saa sisältää PFOS:a. Ulkomailta tuodut pakkaukset voivat kuitenkin puolestaan yhä sisältää näitä aineita. Suomen tekstiiliteollisuudessakaan PFOS:n käyttö ei ole sallittu. EU:ssa PFOSyhdisteiden markkinoille saattaminen ja käyttö on ollut rajoitettua REACH asetuksen ((EY) 1907/2006) liitteen XVII nojalla. PFOSrajoituksia koskeva REACHasetuksen sisältö siirrettiin muutamin muutoksin POPasetukseen 850/2004 liitteeseen I (Komission asetus (EU) N:o 757/2010). POPasetuksen mukaan PFOSyhdisteiden käytöstä luovutaan asteittain heti, kun turvallisempien vaihtoehtojen käyttö on teknistaloudellisesti mahdollista. Koska PFOSyhdisteitä on käytetty tuotteissa, joiden elinikä on varsin pitkä, aiheuttavat ne erityisen haasteen näin ollen myös kierrätykselle ja jätehuollolle. Päästöt PFOSyhdisteet voivat päätyä ympäristöön niiden tuotannon, niitä sisältävien tuotteiden sekä kotitalous ja teollisuuskäytön seurauksena. Vuonna 2008 ympäristöön pääsi arviolta noin 2,5 t PFOSyhdisteitä mm. kaatopaikkojen ja jätteenpolton kautta. PFOSyhdisteet on lisätty Tukholman Timo Seppälä, Päivi Munne / Haitallisten aineiden yksikkö Suomen ympäristökeskus

31 sopimuksen liitteeseen B, jonne listattujen yhdisteiden käyttö on kielletty muuten kuin tietyissä sovelluksissa, joihin ei vielä ole välttämättä olemassa korvaavia kemikaaleja. EUlainsäädännön mukaan aineet tai yhdisteet, joiden PFOSpainoprosentti on alle 0,001 % ovat sallittuja. Myös tuotteita, joiden PFOS painoprosentti jää alle 0,1 % saa yhä käyttää ja valmistaa. Pinnoissa ja tekstiileissä PFOSyhdisteiden pitoisuudet eivät saa olla suurempia kuin 1 Terveysvaikutukset Korkeiden PFOS pitoisuuksien on todettu mm. suurentavan maksaa sekä häiritsevän rasvaaineenvaihduntaa. Toisin kuin muut POPyhdisteet, PFOS ei keräänny rasvakudokseen: korkeimmat pitoisuudet on mitattu maksasta, verestä ja munuaisista. Tavallisesti erilaisten yhdisteiden rikastuminen ravintoketjussa riippuu niiden rasvaliukoisuudesta, mutta silti myös vesiliukoisen PFOS:n on havaittu kerääntyvän voimakkaasti eliöihin. On arveltu, että PFOS voisi kerääntyä nisäkkäisiin joko suoraan, mutta myös epäsuorasti PFOSA:n metaboloitumisen kautta. 2 Ympäristövaikutukset PFOSyhdisteet ehtivät olla kaupallisessa käytössä yli 40 vuotta, ennen kuin niiden haitallisia ympäristövaikutuksia alettiin epäillä. Huomio heräsi vuonna 2001, kun villieläimistä löydettiin korkeita pitoisuuksia. Tämän jälkeen näiden yhdisteiden käyttöä ja tuotantoa vähennettiin monissa yhtiöissä. Pitoisuudet ympäristössä ja eliöissä tulevat kuitenkin vähenemään paljon hitaammin, sillä näiden yhdisteiden on todettu olevan erittäin pysyviä, eikä niiden luonnonmukaisesta hajoamisesta ole näyttöä. PFOSyhdisteiden puoliintumisaika vesiympäristössä on arviolta yli 41 vuotta. Koska hiilen ja fluorin välinen sidos on yksi vahvimmista kemiallisista sidoksista, myös lyhyemmällä hiiliketjulla varustetut perfluoratut alkyylisulfonaatit saattavat jatkossa osoittautua ympäristössä erittäin pysyviksi. PFOSyhdisteitä on löydetty mm. arktisten alueiden petoeläimistä kaukana yhdisteiden varsinaisista päästölähteistä. Jääkarhuista mitattujen PFOSpitoisuuksien on havaittu olevan korkeampia kuin muiden pysyvien organoklooriyhdisteiden. PFOSyhdisteitä on löydetty alueilta, joissa niitä ei ole käytetty. Koska yhdisteet eivät juuri höyrysty, niiden kaukokulkeutumisen arvellaan tapahtuvan jokien ja merivirtojen mukana. PFOS:n ominaisuuksia. PFOSkaliumsuola Vesiliukoisuus (25 C) T 1/2 (vesi/sedimentti) log K ow BCF (kala) 680 mg/l d ei mitattavissa 2796 (3100 plasma)

32 ICSC0104 [FIN] Sivu 1/ BENTSO(a)PYREENI ICSC: 0104 Lokakuu 2005 Bents(a)pyreeni 3,4Bentsopyreeni Bentso(d,e,f)kryseeni CAS # C 20 H 12 RTECS # DJ Molekyylimassa: YK # Indeksi # VAARAT / ALTISTUMISTAPA VÄLITTÖMÄT VAARAT / OIREET TURVATOIMET SAMMUTUS / ENSIAPU PALO Palavaa. EI avotulta. Jauhetta, vesisumua, vaahtoa, hiilidioksidia. RÄJÄHDYS ALTISTUMISTAPA Katso PITKÄAIKAISEN TAI TOISTUVAN ALTISTUMISEN VAIKUTUKSET. VÄLTÄ KAIKKEA KOSKETUSTA! EHKÄISE (RASKAANA OLEVIEN) NAISTEN ALTISTUMISTA! Hengitystiet Paikallispoisto tai hengityksensuojain. Raitis ilma, lepo. Iho VOI IMEYTYÄ! Suojakäsineet. Suojavaatetus. Riisu tahriintunut vaatetus. Huuhtele ja pese iho vedellä ja saippualla. Silmät Naamiomalliset suojalasit tai silmiensuojain yhdistettynä hengityksensuojaimeen. Huuhtele ensin runsaalla vedellä usean minuutin ajan (poista piilolinssit mikäli mahdollista), toimita sitten lääkäriin. Nieleminen Syöminen, juominen ja tupakointi kielletty työn aikana. Oksennuta (VAIN TAJUISSAAN OLEVIA!). Toimita lääkärin hoitoon. TOIMINTA VUODON SATTUESSA Eristä vaaraalue! (Henkilönsuojaimet: täydellinen suojavaatetus, paineilmahengityslaite.) ÄLÄ päästä ainetta leviämään ympäristöön. Lakaise valunut aine suljettaviin astioihin; jos tarkoituksenmukaista, kostuta ensin pölyämisen estämiseksi. Kokoa loput varovasti, vie sitten turvalliseen paikkaan. PAKKAUS & MERKINNÄT EUluokitus Varoitusmerkki: T, N R: /53 S: YKluokitus OHJEITA ONNETTOMUUDEN VARALTA VARASTOINTI Erillään voimakkaista hapettimista.

33 ICSC0104 [FIN] Sivu 2/ IPCS International Programme on Chemical Safety Valmisteltu Kansainvälisen kemikaaliturvallisuusohjelman ja Euroopan unionin yhteistyönä IPCS, CEC 2005 (suomennos 2006, TTL) KATSO TÄRKEÄÄ TIETOA VIIMEISELTÄ SIVULTA

34 ICSC0104 [FIN] Sivu 3/ BENTSO(a)PYREENI ICSC: 0104 TÄRKEÄÄ TIETOA OLOMUOTO, VÄRI, HAJU: VAALEANKELTAISIA KITEITÄ. KEMIALLISET VAARAT: Reagoi voimakkaiden hapettimien kanssa aiheuttaen palo ja räjähdysvaaran. TYÖHYGIEENISET RAJAARVOT: TLV kaikkia altistumisreittejä vältettävä: A2 (todennäköisesti ihmiselle syöpää aiheuttava aine); (ACGIH 2006). HTP: 0.01 mg/m³ (8 h) (iho) (sitova, ks. Huomautukset) (Suomi 2005). MAK: sukusolumutageenisuusryhmä: 2; (DFG 2006). ALTISTUMISTIET: Aine voi imeytyä elimistöön hengittämällä sen aerosoleja, ihon läpi ja nieltynä. HENGITYSTEITSE ALTISTUMISEN VAARA: Haihtuminen 20 C:ssa on merkityksetöntä; ilmaan voi kuitenkin nopeasti muodostua haitallinen hiukkaspitoisuus levityksen yhteydessä. PITKÄAIKAISEN TAI TOISTUVAN ALTISTUMISEN VAIKUTUKSET: Tämä aine on ihmisessä syöpää aiheuttava. Saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita ihmisen sukusoluissa. Eläinkokeiden perusteella tämä aine saattaa vahingoittaa ihmisen lisääntymistä tai kehitystä. FYSIKAALISET OMINAISUUDET Kiehumislämpötila: 496 C Sulamislämpötila: C Tiheys: 1.4 g/cm³ Liukoisuus veteen: ei liukene (<0.1 g/100 ml) Höyrynpaine, Pa C:ssa: merkityksetön Oktanoli/vesijakaantumiskerroin, log Pow: 6.04 YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Tämä aine on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Aine kertyy ihmisen ravintoketjussa, erityisesti kaloihin, kasveihin ja nilviäisiin. Aine voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä. HUOMAUTUKSET ÄLÄ vie työvaatteita kotiin. Bentso(a)pyreenia esiintyy ympäristössä yhtenä komponenttina polysyklisissä aromaattisissa hilivedyissä (PAH) usein epätäydellisen palamisen tai orgaamisen aineksen, kuten esim. fossiilisten polttoaineiden ja tupakan, pyrolyysin seurauksena. LISÄTIETOJA Aine on luokiteltu Suomessa syöpäsairauden vaaraa aiheuttavaksi (ryhmä 3). Aineen käytössä on noudatettava valtioneuvoston asetusta työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000) ja sen nojalla annettuja määräyksiä sekä lakia syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä (717/2001). Aineelle altistumisen työssä katsotaan aiheuttavan työministeriön päätöksen 1044/1991 mukaan vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle. Naistyöntekijöitä neuvotaan ottamaan yhteys työterveyshuoltoon heti raskauden alettua tai raskauden suunnitteluvaiheessa. Valtioneuvosto on työturvallisuuslain (299/1958) nojalla antamassaan päätöksessä räjäytys ja louhintatyön järjestysohjeista (410/1986) määrännyt työpaikan ilman Bentsoapyreenipitoisuudelle sitovan rajaarvon 0.01 (8 h). Tämän rajaarvon ylittyminen on kielletty missään altistumisen vaiheessa. Välitön myrkyllisyys vesikirpulle EC50 (96 h)= 0.05 mg/l. TÄRKEÄ HUOMAUTUS: WHO:n IPCSohjelman kansainvälinen asiantuntijaryhmä on koonnut näiden kemikaalikorttien tiedot. Kemikaalikorttien tiedot eivät välttämättä ole yhteneväisiä EU:n tai Suomen lakien, määräyksien ja ohjeiden kanssa. Käyttäjien on tarpeen varmistaa täyttävätkö kortin tiedot kansalliset vaatimukset. Kemikaalikortteja saa kopioida VAIN omaan käyttöön. Kemikaalikortteja ei saa sellaisenaan käyttää tuoteselosteena tai käyttöturvallisuustiedotteena, niiden asemasta tai niiden liitteenä tai muuna vastaavana asiakirjana. Asiantuntijaryhmä, IPCS, EU ja Työterveyslaitos eivät ole vastuussa korttien tietojen perusteella tehdyistä toimenpiteistä.

35 ICSC0104 [FIN] Sivu 4/ IPCS, CEC 2005 (suomennos 2006, TTL)

36