JOHTAMISEN SELKEYTTÄMINEN KIRKOSSA 1 (5)

Transkriptio

1 Piispainkokouksen aloite 2/2004 kirkkohallitukselle 1 (5) Kirkon johtamiskoulutusta pohtinut työryhmä (Kirkon johtamiskoulutusohjelma 2005, lyhennettynä KIRJO 2005) esitti mietinnössään, että piispainkokous ryhtyisi toimenpiteisiin johtamisen selkiyttämiseksi kirkossa siten, että erityisesti kirkkoherran asema johtajana, työalan ja aluetyön johtamista sekä johtamiskoulutuksesta seuraavaa taidon lisäystä koskevat säädökset tarkistettaisiin kirkon tarpeita ja työelämän vaatimuksia vastaavaksi. Piispainkokouksen keskustelu Kevään 2004 piispainkokouksessa asiasta käytiin vilkas keskustelu, jota on pöytäkirjassa referoitu. Piispainkokouksen jäsenet esittivät asiaan erilaisia ratkaisuehdotuksia. Toisten mielestä nykyisellä linjalla voidaan jatkaa, jolloin tavoitteena on kehittää johtajuutta koulutuksen avulla. Toiset katsoivat tilanteen kaipaavan selkeyttämistä. Ongelmana nähtiin se, että johtajuus ei nykyisellään ole yksiselitteisesti määritelty. Epäselvyyttä aiheuttaa mm. kysymys kirkkoherran ja talouspäällikön johtamisvastuun jakautumisesta. Missä mielessä voidaan katsoa kirkkoherran olevan talouspäällikön esimiehen? Talouspäällikkö on kirkkoneuvoston alainen virkamies ja kirkkoherra puolestaan on kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Ainakin tässä mielessä kirkkoherra on talouspäällikön esimies. Ero syntyy myös siitä, että talouspäällikkö on työaikalain alainen viranhaltija, kirkkoherra ei. Taloushallinto on nähtävä varsinaisen seurakuntatyön tukitoimena. Mikäli taloushallinto pyrkii ohjaamaan hengellistä työtä, syntyy tilanteesta helposti seurakunnassa ongelmia. Toisen ongelman aiheuttaa suuret seurakunnat, jossa johtajuutta on tosiasiallisesti pyritty jakamaan aluejohtajille tai työalajohtajille. Heidän asemansa on kuitenkin selkiytymätön ja määrittelemättä. Kirkkolaista tai kirkkojärjestyksestä ei löydy määräyksiä, joiden perusteella kirkkoherra voisi delegoida osan johtamistehtävästään tiimin johtajille. Tämä nähdään ongelmana. Tiimin tai tietyn alueen johtajuuteen liittyy useita käytännöllisiä kysymyksiä. Ei ole selvää, kenen päätöksellä (kirkkoherra tai kirkkoneuvosto/seurakuntaneuvosto) johtamistehtävä voidaan tietylle työntekijälle delegoida. Kysymykseen liittyy myös palkkaus: voidaanko ajatella, että tiimin tai alueen johtajalle maksetaan tästä tehtävästä muita korkeampaa palkkaa (vastuulisää). Lisäksi kysymykseen voi tulla harkittavaksi mahdollisuus määrätä jokin viranhaltija määräajaksi johtamistehtävään. Tiimin vetäjän tehtävät saattavat luontevasti kuulua seurakunnassa myös jollekin muulle viranhaltijalle kuin papille (esim. diakoniatyöntekijälle, ylivahtimestarille tai nuorisotyönohjaajalle). Piispainkokouksen aloite 2/2004 kirkkohallitukselle 1

2 Tiimin tai alueen johtajuuteen kuuluu myös kysymys toimivallasta. Millaisia työtehtäviä tai johtamistehtäviä kyseiselle viranhaltijalle kuuluu? Voidaanko häntä pitää luontevasti tiettyjen toisten työntekijöiden esimiehenä? Pitäisikö nykyistä enemmän ottaa käyttöön käytäntö, jossa johtamistehtävää hoitava työntekijä toimisi oman tiiminsä asioissa esittelijänä kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston kokouksissa? Nykyinen tilanne KJ 6:34 sisältää keskeisimmän määräyksen kirkkoherran esimiesasemasta. Sen mukaan kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan hengellistä toimintaa, vastata pappisviran erityistehtävien (jumalanpalvelus, pyhät sakramentit, kirkolliset toimitukset, sananjulistus ja yksityinen sielunhoito) oikeasta hoitamisesta seurakunnassa ja valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa (kristillinen kasvatus ja opetus, diakonia, evankelioimis ja lähetystyö) harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävien mukaisesti. Lisäksi kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoheranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa. KL 10:1 :n kommentaarin (kohta 2) mukaan kirkkoherra, vaikka johtaakin KL 4 :n mukaista toimintaa, ei kirkkoherrana ole seurakunnan talouspuolen viranhaltijoiden esimies, mutta kirkkoneuvoston puheenjohtajana hän valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta koko hallinnossa ja myös taloudenhoidossa. KJ 6:34 :n kommentaarin mukaan (kohta 4) kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa. Hän voi siirtää johtokunnan, luottamushenkilön tai viranhaltijan päättämän asian kirkkoneuvoston käsiteltäväksi (KL 10:5 ). Hallintoa valvoessaan kirkkoherra voi ilmoittaa käsityksensä esille tulleesta asiasta sitä hoitavalle viranhaltijalle, ja jos ongelma ei siten tule hoidetuksi, asian laadun mukaan kirkkoneuvostolle ja tilintarkastajille. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra voi valvoa myös seurakunnan hallinnossa sekä talouden ja kiinteistöjen hoidossa työskentelevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden ajankäyttöä ja työskentelyä. Siltä osin kuin tällainen viranhaltija tekee ohje tai johtosäännössä hänen vastuulleen määrättyjä tehtäviä, kirkkoherralla ei ole välitöntä oikeutta puuttua tehtävien suorittamiseen. KL 25:9 :ssä tarkoitetut esittelijät valmistelevat itsenäisesti esittelynsä, joista heillä on esittelijän vastuu. Kirkkoherra voi luonnollisesti johtavan asemansa ja valvontavaltansa nojalla puuttua työn ulkonaisessa suorittamisessa ilmeneviin epäkohtiin. Kirkolliskokous ja kirkkohallitus Kirkolliskokouksen hallintovaliokunta käsitteli mietinnössään 2/2000 (mahdollisuus valita luottamushenkilö kirkko ja seurakuntaneuvoston sekä yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi) myös kirkkoherran johtajuutta. Valiokunnan mietinnössä todetaan mm. seuraavasti: Piispainkokouksen aloite 2/2004 kirkkohallitukselle 2

3 Riippumatta siitä, miten kirkkoherran puheenjohtaja asema ratkaistaan, kirkkoherran roolia seurakunnan operatiivisessa johdossa pitäisi hallintovaliokunnan mielestä selkeyttää ja vahvistaa. Kirkkoherra on kokonaisvastuussa seurakunnasta. Siksi kirkkoherralle tulisi antaa riittävät hallinnolliset ja toiminnalliset edellytykset seurakunnan johtamiseen. Yhtenä keinona tähän on pidetty sitä, että säädöstasolla selvästi määriteltäisiin kirkkoherra seurakunnan kaikkien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimieheksi. Tämä vahvistaisi kirkkoherran johtajan asemaa seurakunnassa. Kirkkoherran johtajuutta ja johtajaidentiteettiä seurakunnassa on muutenkin viime aikoina pyritty vahvistamaan. Tästä on konkreettisena esimerkkinä kirkkoherran virkaan vaadittava uusi johtaja tutkinto. Kirkkoherran johtajuutta ja esimiehyyttä voimistavaan suuntaan eteneminen edellyttää kuitenkin, että johtajana ja esimiehenä olemisen sisältö kirkkoherran virassa selkeästi määritellään. Olisi ensinnäkin selvitettävä, mitä konkreettista sisältyy toisaalta esimiehen oikeuksiin ja toisaalta velvollisuuksiin. Erityisesti kirkkoherran suhde talouspäällikköön olisi selkeytettävä. Lisäksi esimiesaseman selvittämiseen kuuluu olennaisena osana esimiesvastuun sisällön selvittäminen. Esimies itse ei esim. voi delegoida vastuutaan alaisilleen. Hän voi antaa alaisilleen tehtäviä suoritettavaksi ja valmisteltavaksi, mutta vastuu jää edelleen hänelle. Vastaavasti tulisi selvittää esimiehenä toimimisen suhde esittelyvastuuseen. Myös esimiehen asema työn päivittäisessä johtamisessa tulisi selvittää samoin kuin kirkkoherran suhde muihin esimiesvastuussa oleviin seurakunnan hengellisen työn tai muiden työalojen viranhaltijoihin ja työntekijöihin. Kirkkoherran esimiesaseman selvittämisen lisäksi tulisi selvittää myös, mitä kirkkoherran johtajuuden katsotaan sisältävän. Mitä kirkkoherran johtajuus tarkoittaa suhteessa seurakunnan henkilöstöön ja erityisesti talouspäällikköön? Mitkä ovat kirkkoherran valtuudet toimia seurakunnan toimitusjohtajana? Minkälaista itsenäistä taloudellista päätösvaltaa ja harkintaa johtajuuteen voidaan sisällyttää julkisyhteisössä, joka toimii verovaroin? Miten asetettaisiin kirkkoherran johtajuuteen perustuvat toimivallan rajat suhteessa kirkkoneuvoston toimivaltaan? Syksyn 2000 kirkolliskokous (33 ) mm. päätti lähettää kirkkohallituksen valmisteltavaksi kirkkoneuvoston puheenjohtajuutta koskevan asian siten, että hallintovaliokunnan mietinnössä olevat näkökohdat samoin kuin ne näkökohdat, jotka koskevat kirkkoneuvostossa käsiteltävien asioiden valmistelua ja esittelyä sekä kirkkoherran asemaa seurakunnan operatiivisessa johdossa, tulevat otetuiksi huomioon. Asian käsittelyn seurauksena kirkolliskokous on päättänyt esittää kirkkolakiin muutoksia, joiden on tarkoitus tulla voimaan Kirkkoherran asema kirkkoneuvoston puheenjohtajana ei kuitenkaan tässä yhteydessä muuttunut. Kuitenkin varapuheenjohtajan mahdollisuutta toimia kirkkoneuvoston puheenjohtajana on lisätty (KJ 9:1 3 momentti). Kirkkohallitus on kokouksessaan asettanut työryhmän pohtimaan kirkon virkamieslainsäädännön uudistamista. Kysymyksessä on lähinnä kirkon virkamieslainsäädännön tarkistaminen siten, että se vastaa uutta perustuslakia ja yleistä kehitystä valtion ja kunnan viranhaltijoiden osalta. Työryhmän työskentely ei varsinaisesti käsittele johtajuuden kysymystä, mutta koskettaa kirkkoherrankin asemaa virkamiehenä. Kirkolliskokouksen käsittely on vastannut siellä olleen aloitteen kysymyksenasetteluun, mutta ei varsinaisesti hallintovaliokunnan esiin nostamaan kysymykseen mahdollisesta tarpeesta vahvista kirkkoherran johtajuutta seurakunnassa. Mikäli kysymyksen selvittämistä pidetään edelleen tarpeellisena, vaatii se lisätoimenpiteitä. Piispainkokouksen aloite 2/2004 kirkkohallitukselle 3

4 Piispainkokous Piispainkokouksen mielestä on pyrittävä löytämään seurakunnalle mahdollisimman toimiva hallintomalli, jossa eri osat (luottamuselimet, johtavat viranhaltijat) muodostavat loogisen kokonaisuuden. Piispainkokous on samaa mieltä kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan ja kirkolliskokouksen periaatepäätöksen suhteen kirkkoherran aseman vahvistamisesta seurakunnan selkeänä johtajana. Seurakunnan johtamisjärjestelmässä voisi ottaa mallia kuntahallinnosta, jossa kunnanjohtaja on muiden työntekijöiden esimies. Vastaavalla tavalla kirkossa tulisi olla selkeästi yksi johtaja. Nykyisessä hallintomallissa on olemassa vaara, että toiminta ja taloussuunnitelma liukuu liiaksi talouspäällikön reviirille. Tällöin suunnittelun painopisteenä on talous, joka ohjaa toimintaa. Paikallisseurakunta tarvitsee selkeän yhden johtajan, jonka osaamistasoa voidaan koulutuksen (esim. taloushallinnon osaamista, vrt. KIRJO 2005) ja työnohjauksen avulla vielä nykyisestäänkin nostaa. Asiaa pohdittaessa voidaan myös harkita, millaisin edellytyksin ja toimenpitein johtamistehtävässään epäonnistunut kirkkoherra voitaisiin siirtää toisiin tehtäviin. Mikäli kirkkoherra määriteltäisiin seurakunnan johtajaksi ja kaikkien työntekijöiden esimieheksi, tämä ei kaventaisi talouspäällikön toimintamahdollisuuksia. Hän voisi yhä edelleen olla talouspuolen työntekijöiden lähin esimies. Samoin hänellä säilyisi nykyisen kaltainen esittelyvastuu talousasioissa, mikäli tästä nykyisen käytännön mukaisesti määrätään taloussäännössä. Kirkkoherran määritteleminen seurakunnan johtajaksi ja kaikkien työntekijöiden esimieheksi ei poistaisi talouspäälliköltä hänen vastuualuettaan ja esittelyoikeuttaan. Yhden viranhaltijan määritteleminen seurakunnan johtajaksi merkitsisi johtamisvallan ja vastuun selkiytymistä. Tämä puolestaan voisi yleensä merkitä seurakunnan työntekijöiden turvallisuuden tunteen lisääntymistä. Johtamisen määrittely yhden viranhaltijan vastuulle voi olettaa keskimäärin parantavan työssä viihtymistä, sillä seurakunnassa noudatettavat työkäytännöt ja kirkollinen linja yhtenäistyisi. Samalla myös selkiytyisi, kuka edustaa seurakuntaa ulospäin. Johtamiseen liittyviä ongelmia esiintyy myös seurakuntatyhmissä, joiden tehtävänä on luoda edellytyksiä seurakunnissa toteutettavalle työlle. Seurakuntayhtymään tulisi soveltaa samoja hallinnollisia periaatteita kuin seurakuntiin. Edellä on korostettu kirkkoherran johtamisaseman kehittämistarvetta ja sama periaate koskee yhtymän hallintoa, jossa on tarvetta selkeyttää yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan asemaa johtajana. Asia kuuluu toisaalta kirkkohallitukselle. Sillä on katsottava olevan toimivalta ja asiantuntemus seurakuntatyön hallinnon kysymyksissä. Toisaalta asia liittyy myös kirkon hengelliseen virkaan ja on siten luonteeltaan piispainkokouksen reviiriin kuuluva. Asiaan liittyy sekä käytännöllis hallinnollisia ja juridisia että teologisia ulottuvuuksia, joiden ratkaisemiseksi lienee luontevinta perustaa työryhmä. Piispainkokouksen aloite 2/2004 kirkkohallitukselle 4

5 Piispainkokous päätti tehdä kirkkohallitukselle aloitteen johtamisen selkiyttämiseksi kirkossa siten, että erityisesti säännökset kirkkoherran asemasta johtajana, työalan ja aluetyön johtamisesta sekä seurakuntayhtymien johtamisesta tarkistettaisiin kirkon perustehtävän toteuttamista, organisaation toimivuutta ja työelämän vaatimuksia vastaaviksi. Oulussa 15 päivänä syyskuuta 2004 Arkkipiispa Jukka Paarma Piispainkokouksen sihteeri Kalervo Salo Piispainkokouksen aloite 2/2004 kirkkohallitukselle 5