MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMINEN JA KOLMANNEN SEKTORIN TOIMIJOIDEN VAIKUTUS KOTOUTUMISEEN

Transkriptio

1 MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMINEN JA KOLMANNEN SEKTORIN TOIMIJOIDEN VAIKUTUS KOTOUTUMISEEN Anna-Stiina Erbismann Pro gradu -tutkielma Sosiaalipsykologia Yhteiskuntatieteiden laitos Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Lokakuu 2017

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalipsykologia ERBISMANN, ANNA-STIINA: Maahanmuuttajien kotoutuminen ja kolmannen sektorin vaikutus toimijoiden vaikutus kotoutumiseen. Pro gradu -tutkielma, 71 s., 3 liitettä (6 sivua). Ohjaajat: professori Vilma Hänninen ja YTL ja yliopisto-opettaja Mikko Saastamoinen Lokakuu 2017 Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut muutaman viime vuoden aikana huomattavasti. Syitä maahanmuuttoon löytyy useita. Maahanmuuttaja on voinut valita itse toiseen maahan muuttamisen henkilökohtaisista syistä tai maahan muuttaminen voi olla henkilöstä itsestä riippumatonta. Yleisin syy maahanmuuttoon on kuitenkin EU- perusteinen eli vapaa liikkuvuus, joka sisältää opiskelun, työn ja perhesiteiden takia tapahtuvan muuton. Maahanmuuton syynä voi olla myös humanitääriset syyt, joihin kuuluu pakolaiset ja turvapaikan hakijat. Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajien kotoutumista uuteen yhteiskuntaan ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksella selvitetään, minkälainen on eritoten kolmannen sektorin toimijoiden rooli maahanmuuttajien kotoutumisprosessissa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki haastateltavat ovat Kuopiossa sijaitsevan Setlementti Puijolan Monikulttuurisuuskeskus Kompassin kävijöitä. Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella ja aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, jossa on käytetty hyväksi rinnakkain sekä aineisto- että teorialähtöistä analyysitapaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aikaisemmasta tutkimuksesta maahanmuuttajien kotoutuminen ja integraation kentältä. Suurena mallina tutkimuksen teoreettiselle tarkastelulle on toiminut John Berryn akkulturaatiomalli maahanmuuttajien kotoutumisesta. Teoreettisen näkökulman kartoittamiseksi olen ottanut tutkimuksessa tarkasteluun myös maahanmuuttajat käsitteenä sekä kolmannen sektorin toiminnan. Koska sain suuren osan haastateltavistani Monikulttuurisuuskeskus Kompassin kautta, keskityn tutkimuksessa myös eritoten sen toimintaan järjestönä. Tutkimuksen tulosten mukaan maahanmuuttajien kotoutumiseen vaikuttaa eritoten kielitaito tai vastaavasti kielitaidon puute ja kulttuurierot verrattuna omaan kotimaahan. Perheellä ja lähipiirin merkityksellä sekä vastaavasti niiden puutteella on myös omat vaikutuksensa maahanmuuttajien kotoutumiseen. Mahdolliset syrjinnän tunteet sekä epäasiallinen käytös tai kohtelu oman etnisen taustan puolesta voi myös vaikuttaa kotoutumiseen sekä kuuluvuuden tunteeseen uudessa kulttuurissa sekä yhteiskunnassa. Kolmas sektori on toiminta-alueena hyvinkin laaja. Haastatteluissa tulikin ilmi myös erilaisten kolmannen sektorin toimintojen vaikutusta haastateltavien kototutumiseen. Kuusi seitsemästä haastateltavastani oli Kompassin käyttäjiä, joten valta osa esille tulleista kotoutumista edesauttaneista kolmannen sektorin palveluista löytyi Kompassin toimintapiiristä. Toki haastatteluissa tuli ilmi muitakin erilaisia kotoutumiseen vaikuttavia kolmannen sektorin palveluita, kuten MLL (Mannerheimin lastensuojeluliitto) sekä kirkko ja seurakunta. Haastatteluissa tuli selkeästi esille tiettyjä tekijöitä, mitkä vaikuttivat kolmannen sektorin palveluiden käyttämiseen. Näitä olivat esimerkiksi lähipiirin määrä uudessa yhteiskunnassa. Monissa tapauksissa myös he, jotka olivat vasta muuttaneet Suomeen, kokivat kolmannen sektorin palvelut kaikista hyödyllisimmiksi. Avainsanat: kolmas sektori, maahanmuutto, maahanmuuttaja, kotoutuminen, akkulturaatio UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies

3 Department of Social Sciences Social Psychology ERBISMANN, ANNA-STIINA: Acculturation of immigrants and effects of the third sector of acculturation. Master s thesis, 71 pages, 3 appendices (6 pages). Advisors: Professor Vilma Hänninen & Lic.Soc.Sc. University Teacher Mikko Saastamoinen October 2017 The number of immigrants in Finland has risen drastically in the past few years. There are many reason for immigrating. One might immigrate by choice or because of things beyond their choosing. The most common reason for immigration is based on the free movement within the EU, including immigration for education, employment and family aspects. There can also be humanitarian reasons for immigration, that includes asylum seekers and refugees. This study considers the acculturation of immigrants into a new society and the factors affecting it. The study also shows the role of the third sector in the acculturation process. The research material consists of seven semi-structured interviews from which six were customers of Multicultural center Kompassi in Kuopio. The study was executed using the qualitative research method and content analysis, using both content and theory based analysis. The theoretical framework consists of previous research made within the field and uses John Berry s model of acculturation as a tool. I used the concept of immigration and functions of the third sector to map the theoretical view. The study focuses in Settlement Puijola s Multicultural center Kompassi, since most of the interviewees were acquired from there. The research shows that linguistic skills, or the lack off, and cultural differences play a part in acculturation, as do also the dynamics of family relations and relatives. Possible discrimination because of one s ethnic background has an effect in acculturation into a new culture and society. The third sector operates in many different fields. The interviews revealed the effect of these different fields have on ate acculturation process. Since most of the interviewees were customers of Kompassi, most of the aspects that had contributed to the success of one s acculturation. The interviewees mentioned also other services offered by the third sector like MLL and the church. According to the interviews, there is a link between the immigrant s support network in the new society and the success of their acculturation. In many cases the people that had just immigrated to Finland felt the third sectors services the most helpful. Keywords: Third sector, immigration, immigrant, acculturation, integration

4 Sisällysluettelo 1 Johdanto Maahanmuuttajat käsitteenä ja ryhmänä Suomessa Keitä maahanmuuttajat ovat? Maahanmuuttajia koskevat asenteet Maahanmuuttajien kotoutuminen ja akkulturaation nelikenttämalli Maahanmuuttajien kotoutuminen Akkulturaatio käsitteenä Akkulturaatioasenteet John Berryn mukaan Integraatio Assimilaatio Separaatio Marginalisaatio Kotoutumista edistävät yhteiskunnan toimet Kolmas sektori Kolmannen sektorin toiminta osana yhteiskuntaa Setlementti Puijola Ry ja Monikulttuurisuuskeskus Kompassi organisaationa Tutkimuksen toteutus Tutkimuksen kohde / tavoite Laadullinen tutkimus Haastatteluaineiston kerääminen Haastateltavat Puolistrukturoitu haastattelu aineistonkeruu menetelmänä Aineiston esikäsittely Aineiston analyysi Tutkimuksen etiikka Monikulttuurisuuskeskus Kompassin kävijöiden kokemuksia kotoutumisesta Kuopioon Kielikysymys Perheen ja lähipiirin merkitys Kulttuurierot Kolmannen sektorin toimijoiden vaikutus kotoutumiseen Syrjintä ja epäasiallinen kohtelu... 58

5 7 Pohdinta ja johtopäätökset Lähteet LIITTEET LIITE LIITE LIITE

6 1 1 JOHDANTO Mediassa ja yleisesti sosiaalisen median keskusteluissa maahanmuutto ja maahanmuuttajien kotoutumisen sekä puolestaan kotouttaminen ovat keränneet runsaasti mielipiteitä ja keskustelun aiheita. Keskustelu mahanmuuttoa ja siihen liittyviä teemoja koskien sosiaalisessa mediassa ja sen eri kanavissa on hyvin avointa sekä paikoin kriittistäkin. Keskustelu on myös saanut uusia sävyjä ja muuttunut luvun alusta nykypäivää kohden. Mediassa vellova maahanmuuttoaiheinen keskustelu saa osakseen niin positiivisia kuin negatiivisiakin sävyjä. Helsingin uutisissa ilmestyneessä artikkelissa Onko maahanmuuttajien kotouttaminen onnistunut? otetaan kantaa 2010-luvulla tapahtuneen maahanmuuton kotouttamisen onnistumiseen. Artikkelin mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on sitä hitaampaa, mitä enemmän samasta kulttuurista tulevia maahanmuuttajia saapuu kerralla Suomeen. Mikäli maahanmuuttajia on paljon, kotoutuminen hidastuu, koska heidän oman maan kulttuuria ja kieltä on tällöin jatkuvasti ympärillä. Toisaalta taas, mikäli maahanmuuttajia on vähän, on artikkelin mukaan maahanmuuttajilla suurempi paine opiskella suomen kieltä ja kulttuuria ja näin sopeutua uuteen kotimaahan. (Onko maahanmuuttajien kotouttaminen onnistunut?) ilmestyneessä SS- blogit sivuston blogikirjoituksessa Miksi kotoutuminen ei onnistu ollaan taas puolestaan sitä mieltä, että maahanmuuttajien kotoutuminen ei onnistu, mikäli maahanmuuttajat eivät itse halua kotoutua Suomalaiseen yhteiskuntaa. Kyseiseistä kirjoituksista on huomattavissa, miten kotoutumiseen valtaväestön mielestä negatiivisesti vaikuttava seikka on muuttunut ulkoisesta sisäiseksi eli maahanmuuttajien omaksi haluksi tai paremminkin haluttomuudeksi kotoutua uuteen yhteiskuntaan. (Miksi kotoutuminen ei onnistu?) Yleisesti voi todeta, että keskustelu mediassa eri sosiaalisen median kanavissa koskien maahanmuuttoa on päällisin puolin varsin negatiivissävytteistä. Suomi 24- keskustelupalstalla liikkeelle lähteneessä keskustelussa kysytään, ehditäänkö maahanmuuttajia kotouttaa ennen heidän radikalisoitumistaan. Tähän keskustelun seuraava osanottaja vastaa, että maahanmuuttajat eivät ole tulleet Suomeen kotoutumaan, koska he käyvät ainoastaan täällä moskeijoissa eivätkä tämän takia ikinä tule kotoutumaan Suomeen. (Suomi 24- keskustelu kanava) Kuitenkin maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta myös heidän oman kulttuurisen taustan säilyttäminen on erittäinkin tärkeässä asemassa. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, 254.)

7 2 Vuosina 2015 ja 2016 tapahtuneesta Eurooppaan suuntautuneesta maahanmuuttajien aallosta voidaan puhua myös suoremmin pakolaiskriisinä maahanmuuttajien massiivisen määrän sekä heidän kotimaissaan vallinneen tilanteen takia. (Euroopan Komission julkaisu pakolaiskriisistä 2016) Tilastokeskuksen Suomessa oli vuonna maahanmuuttajaa. Tämä voi sanoa olevan 21% enemmän kuin edellisenä vuonna. (Tilastokeskus/Maahanmuutto uuteen ennätykseen vuonna 2016) Toki EU:n mukana tullut vapaa liikkuvuus on myös osaltaan lisännyt Suomeen ja ylipäätään Eurooppaan kohdistunutta maahanmuuttajien virtaa. EU:n vapaan liikkuvuuden myötä Suomeen muuttaviksi maahanmuuttajiksi voidaan pääasiassa lukea avopuolisot ja pakolaiset, kuten opiskelijoita ja työn perässä muuttavia. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 37) Lisääntyneen maahanmuuton myötä on muotoutunut erityisen tärkeäksi se, että maahanmuuttajat sopeutuvat ja kotoutuvat hyvin uuteen yhteiskuntaan ja sen tapoihin sekä kulttuuriin. Sosiologi John Berry on kehittänyt akkulturaatiomallin kuvaamaan maahanmuuttajien sopeutumista uuteen yhteiskuntaan. Tarkemmin akkulturaatiolla tarkoitetaan sosiaalipsykologista ilmiötä tai prosessia, jonka myötä muulta uuteen maahan muuttanut yksilö tai ryhmä tulee osalliseksi sekä kiinnittyy yhteiskuntaan sen eri osa-alueilla. Berryn mukaan yksilön arvoissa, kyvyissä, asenteissa sekä motivaatiossa tapahtuu muutoksia tämän sopeutuessa yhteiskuntaan. Berry on myös luonut akkulturaatio- eli uuteen yhteiskuntaan sopeutumisaenteista nelikenttämallin, minkä eri muodoiksi voidaan lukea integraatio, separaatio, marginalisaatio sekä assimilaatio. Yksilön akkulturaatioasenteeseen vaikuttaa tämän oman kulttuurin identiteetin arvostaminen sekä suhteet omaan etniseen ryhmään ja toisaalta taas valtakulttuurin arvostaminen ja suhteet valtaväestön edustajiin. (Aarnitaival 2012, ) Kotoutumisella taas tarkoitetaan moniulotteista prosessia, joka käsittää paljon uusien asioiden oppimista ja sisäistämistä sekä osaltaan myös tuttujen ja turvallisten asioiden jättämistä. Maahanmuuttajan kotoutumiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, miten maahanmuuttaja löytää paikkansa uudessa yhteiskunnassa. Myös se vaikuttaa olennaisesti maahanmuuttajan hyvinvointiin, miten hän sopeutuu elämään kahden eri kulttuurin välissä. (Shubert 2013, 64-65) Lain mukaan taas kotoutuminen määritellään maahanmuuttajan yksilöllistä kehitystä tavoitteena osallistua työelämään ja yhteiskunnan toimintaan samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan säilyttäen ja puolestaan kotouttamisella tarkoitetaan viranomaisten järjestämiä kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja voimavaroja. (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/1999.) Terminä kotoutuminen on otettu käyttöön, koska haluttiin maahanmuuttajien kohdalla välttää oman identiteetin menettämisen sekä sulautumisen mielikuvia, jotka on liitetty termiin integraatio. Kotouttamisen yhteydessä voidaan myös puhua maahanmuuttajan yksilöllisestä kehittämisestä. Toimintana kotout-

8 3 tamiseen kuuluu viranomaisten järjestämän kotouttamista edistävät toimet, voimavarat ja palvelut sekä muu maahanmuuttajien huomioonottaminen palveluidenosalta. Tärkeätä kototutumisprosessissa on huomata, että se on kaksisuuntaista. Se koskee niin maahanmuuttajia kuin kantaväestöäkin. (Saukkonen 2013, ) Lähtökohtaisesti maahanmuuttajien kotouttamisesta edistävistä palveluista ja yleisesti kotoutumisesta vastaavat ympäri Suomea kunnat ja TE- palvelut. Kunnilla on siis alueellisesti päävastuu kotouttamisen kehittämisestä sekä sen suunnittelusta. Maahanmuuttajilla on kuitenkin yksilöllisiä tarpeita, kuten juuri kielen oppiminen. Kolmas sektori järjestääkin monipuolista toimintaa, joka muodostaa arvokkaan lisän viranomaisen kotoutumista edistävällä tarjonnalle. Viralliseen kotoutumisohjelmaan kuuluu muun muassa maahanmuuttajien koulutus- ja kielitaidon lisääminen, maahanmuuttajien ohjaamien työmarkkinoille, sekä heidän terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Kotoutumisessa on kyse kaksisuuntaisesta prosessista, jossa on tärkeätä myös maahanmuuttajien tutustuttamien kantaväestöön sekä kantaväestön kulttuuriin. Maahanmuuttajille on myös olemassa erilaisia palveluita, joiden on tarkoitus auttaa heidän sopeutumistaan uuteen yhteiskuntaan. Näitä ovat esimerkiksi kotoutumissuunnitelman tai alkukartoituksen tekeminen. (Aarnitaval 2012, 25-26, Alitolppa-Niitamo & Säävälä 2013, 7) Edellä esitetyn kolmannen sektorin asema on vahvistamassa asemaansa yhteiskunnassamme. Alun perin koko kolmas sektori sai Suomalaisessa yhteiskunnassa jalansijaa luvulta lähtien, koska sille oli yhteiskunnallisesti tilausta ja tarvetta. Yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä ihmisillä oli enemmän mahdollisuuksia erilaiseen vapaa-ajanviettoon, mille kolmannen sektorin eri palvelut tarjosivat mahdollisuuksia. Työnkuva myös automatisoitui, joten ihmisillä jäi enemmän energiaa vapaa-ajan harrastuksille. (Helander 1998, ) Tämän jälkeen kolmas sektori on laajentunut ja saanut erilaisia toimintamuotoja. Pääasiassa kolmannen sektorin toimintakenttään kuuluu erilaiset yhdistykset ja järjestöt. Maahanmuuttotyössä kolmas sektori vaikuttaa lähinnä kotoutumista tukevien hankkeiden järjestäjinä. Järjestöt ja yhdistykset tarjoavatkin osaltaan maahanmuuttajille suojapaikan vielä vieraaksi koetussa yhteiskunnassa sekä tarjoaa kentän pohtia integraatioon ja kotoutumiseen liittyviä kysymyksiä. (Martikainen, Saukkonen & Säävälä 2013, 19.) Maahanmuuttajien kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan valikoitui tutkimuksen aiheeksi, koska se on aiheena erittäin ajankohtainen ja merkittävä koko Euroopassakin vallinneen pakolaiskriisin seurauksena. On tärkeätä ymmärtää ja tuottaa tietoa maahanmuuttajien kotoutumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöitä, jotta maahanmuuttajille osataan tarjota kaikista parhaat palvelut heidän kotoutumi-

9 4 sen kannalta. Mielenkiinnon kohteekseni gradun kannalta valikoitui kolmannen sektorin toiminta, koska tutkimuksessa haluttiin perehtyä ylipäätään kolmannen sektorin tarjoamiin palveluihin, samoin kuin sen hyötyihin maahanmuuttajien kototutumisprosessissa. (Euroopan Komission julkaisu pakolaiskriisistä 2016) Aikaisemmassa maahanmuuttoa käsittelevissä tutkimuksissa on keskitytty enemmäkseen maahanmuuttajien kotoutumiseen. Harvemmissa tutkimuksissa on kuitenkaan otettu esille kolmatta sektoria ja kolmannen sektorin olemassaoloa maahanmuuttajien kotoutumista helpottavana tekijänä. Tässä tutkimuksessa lähinnä keskitytään tarkastelemaan sitä, millä seikoilla on osuutta ja vaikutusta maahanmuuttajien sopeutumisessa uuteen yhteiskuntaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, minkälainen rooli eri kolmannen sektorin palveluilla on kotoutumisen osalta. Tulevaisuudessa maahanmuuttajien kotoutuminen tulee yhä suuremman tarkastelun alle maahanmuuttajien määrän kasvaessa Suomessa. Näin eri kolmannen sektorin palveluilla voi olla yhä kasvava merkitys kotoutumisen tuottajana. Yksityinen ja kolmas sektori voivat myös tulevaisuudessa tehdä yhä enemmän yhteistyötä kotoutumisen edistämiseksi. (Pyykkönen & Martikainen 2013, 282). Sosiaalipsykologisena tutkimuskohteena maahanmuuttajien kotoutuminen on varsin relevantti ja ajankohtainen. Tutkimusaiheena maahanmuutto sekä maahanmuuttajien kotoutuminen ei suinkaan ole uusi, vaan maahanmuuttajien kotoutumista on tutkittu jo hyvinkin pitkään. Tutkimuskohteena maahanmuuttajien kototutumisesta on haluttu tuottaa lisätieto, jonka avulla kyettäisiin edesauttamaan maahanmuuttajien kototutumisprosessia. Viime vuosien aikana kuitenkin maahanmuutto tutkimus on kasvanut. (Martikainen, Saukkonen & Säävälä 2013, 14.) Ulkomaalaisista tutkijoista on hyvä nostaa esille John Berry, joka on pohtinut maahanmuuttajien kotoutumista akkulturaation nelikenttämallin kautta. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti, 2013, 254.) Suomalaisista tutkijoista, jotka ovat vaikuttaneen maahanmuuttotutkimuksen parissa, on hyvä nostaa esille eritoten sosiaalipsykologi Karmela Liebkind ja hänen tutkimuksensa. Liebkindin tutkimukset ovat käsitelleet niin rasismia, monikulttuurisuutta kuin ylipäätään maahanmuuttajien kotoutumisprosessiakin. Liebkindin teoksista esimerkkinä juurikin rasismia käsittelevä Rasismi ja syrintä Suomessa (2002) ja monikulttuurisuutta käsittelevä Monikulttuurinen Suomi: etniset suhteet tutkimuksen valossa (2000). Kyseinen tutkimus sijoittuu Karmela Liebkindin tutkimuksen kanssa samaan perinteeseen samalla lainaten Berryn näkemyksiä, kutenkin niin, että tutkimuksessa tulee esille tuoreita nykypäivän näkemyksiä.

10 5 Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, koska siinä halutaan tarkasti ymmärtää ja sisäistää kyseistä ilmiötä eli maahanmuuttajien kotoutumista. Laadullisen tutkimuksen eli kvalitatiivisen tutkimuksen perusperiaatteena onkin ymmärtävä selittäminen. Tietystä ilmiöstä pyritään nostamaan esille yhtäläisyyksiä. (Alasuutari 2011, 39.) Näin tutkimuksessa päädyin laadulliseen tutkimukseen ja ajateltu sen olevan siihen paras lähestymistapa. Tarkemmin tutkimuksessa analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Sisällönanalyysia on järkevää käyttää analyysimenetelmänä, kun halutaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Osaltaan analyysi on aineistolähtöinen ja osaltaan teoriaohjaava. Suurena taustana analyysissani on haastatteluista saatu aineisto, mutta hyödynnän siinä myös apuna alan teoriaa. Taustateoriana tutkimuksessa käytetään John Berryn mallia akkulturaatioasenteista. (Sarajärvi & Tuomi 2011, 103.) Tässä tutkimuksessa tarkastelen objektiivisesti maahanmuuttajien kototutumista uuteen yhteiskuntaan ja sitä, mitkä seikat vaikuttavat, eli helpottavat tai hankaloittavat, maahanmuuttajien sopeutumiseen uuteen yhteiskuntaan. Tarkemmin vielä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on se, minkälainen rooli eri kolmannen sektorin tarjoajilla on maahanmuuttajien kotoutumisessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty pääosin Kuopion Setlementti Puijolan Monikulttuurisuuskeskus Kompassin kävijöistä. Monikulttuurisuuskeskus Kompassi on Kuopiossa toimiva matalan kynnyksen kolmannen sektorin toimipaikka, joka tarjoaa erilaista toimintaa pääasiassa maahanmuuttajille. Kompassissa toimii myös paljon vapaaehtoisia, jotka ovat pääosin suomalaisia, joten se on ikään kuin sillanrakentaja valtaväestön ja vähemmistöjen välillä. (Hedberg, Rastas, Shurpali, Nummi & Kujanpää, 2016, ) Haastateltavien joukossa on myös yksi Monikulttuurisuuskeskus Kompassin ulkopuolinen kävijä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, joista kuusi on ollut Kompassin kävijöitä ja yksi ulkopuolinen. Tutkimuksen alussa perehdytään maahanmuuttajiin käsitteenä. Maahanmuuttajat ovat ryhmänä varsin laaja, joten sitä käsitellään tutkimuksessa tarkemmin. (Liebkind 1994, 9-11) Kolmannessa luvussa tarkastellaan maahanmuuttajien kotoutumisprosessia sekä integraatiota uuteen yhteiskuntaan. Tämän luvun yhteydessä otetaan myös käsittelyyn Berryn eri akkulturaatioasenteet, joita ovat integraatio, separaatio, marginalisaatio ja assimilaatio. (Shubert 2013, 65) Neljännessä luvussa käsitellään taas kolmatta sektoria aihealueena ja käsitteenä tarkemmin. Luvussa käsittelen sitä, minkälainen rooli kolmannen sektorin eri toimijoilla on yhteiskunnassa sekä sitä, minkälaisia toimijoita kolmannen sektorin alle kuuluu. Toiselta nimeltään kolmatta sektoria voidaan nimetä voittoa tavoittelemattomaksi sektoriksi, mikä myös osaltaan viestii kolmannen sektorin päämäärästä ja toimintaajatuksesta. (Helander 1998,33.) Neljännessä luvussa käsitellään myös Monikulttuurisuuskeskus

11 6 Kompassia toimijana, jota pääosin tutkielmani käsittelee kolmannen sektorin toimijoiden osalta. Valtaosa haastateltavistani oli Kompassin kävijöitä, joten tutkimustuloksenikin suurelta osin koskevat Kompassin toimintaa. Luvussa viisi esitellään tutkimuskysymykset sekä se, miten tutkimus on toteutettu empiirisesti. Kuudennessa otetaan esille tutkimuksen analyysi. Analyysia käsitellään niin teorian kuin aineistonkin pohjalta. Haastatteluiden pohjalta on kerätty viisi eri teemaa, joiden mukaan tulokset käsitellään. Viimeisessä luvussa kootaan yhteen tutkimuksen johtopäätöksiä sekä jatkotutkimusaiheita.

12 7 2 MAAHANMUUTTAJAT KÄSITTEENÄ JA RYHMÄNÄ SUOMESSA 2.1 Keitä maahanmuuttajat ovat? Maahanmuuttaja on ryhmänä ja käsitteenä suhteellisen laaja. Yleisesti maahanmuuttajalla tarkoitetaan ihmistä, joka asuu Suomessa pysyvästi, mutta ei ole kuitenkaan Suomen kansalainen (Pyykkönen 2003, 89). Usein maahanmuuttajat saatetaan ajatella yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi, vaikka maahanmuuttajia ja syitä toiseen maahan muuttamiselle on useita erilaisia. Monissa tapauksissa puhuttaessa maahanmuuttajista tarkoitetaan vain maahan tulleita ulkomaalaisia. Kuitenkin laajemmassa mielessä maahanmuuttajilla tarkoitetaan myös Suomeen takaisin muuttavia paluumuuttajia sekä heidän jälkeläisiään. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 33.) Käsitteenä maahanmuuttajat voisikin ajatella ikään kuin kattokäsitteeksi toiseen maahan muuttamiselle. Liityttyään Euroopan Unioniin Suomi joutui muuttamaan maahanmuuttopolitiikkaansa. EU:n jäsenenä Suomi joutui hyväksymään melko vapaan liikkumisen politiikan yhteisön sisällä, minkä seurauksena Suomeen on muuttanut yhä enemmän muitakin maahanmuuttajaryhmiä kuin avopuolisoja ja pakolaisia, kuten opiskelijoita ja työn perässä muuttavia. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 37.) Verraten muihin maihin, on Suomessa ollut kansainvälisellä tasolla pitkällä aikavälillä suhteellisen vähän maahanmuuttajia. (Jaakkola 2009, 16.) Kuitenkin Suomen maahanmuuttajaväestö on kasvanut nopealla tahdilla vuosina Muutosta ja maahanmuuttajien määrää Suomessa voidaan tarkastella maahanmuuttajista yleisesti käytettyjen tilastollisten kriteerin eli kansalaisuuden, kielen ja syntymävaltion, kautta. Vuonna 1990 Suomessa asui ulkomailla syntynyttä henkilöä ulkomaan kansalaista ja vieras kielistä eli äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, saamea tai ruotsia puhuvaa henkilöä. Vuonna 2010 taas Suomessa ulkomaillasyntynyttä, ulkomaan kansalaista ja vieraskielistä henkilöä. Eli toisin sanoen kahden vuosikymmenen aikana Suomessa asuvien ulkomailla syntyneiden määrä 3,9- kertaistui, ulkomaan kansalaisten määrä 6,4 kertaistui ja vieraskielisten määrä 9,1- kertaistui. Tarkastellen vuotta 2010, oli maahanmuuttajien osuus koko Suomen väestöstä 3,1-4,6 %. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 38.) Vuonna 2015 taas Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia oli eli 6.2 % koko väestöstä. (Tilastokeskus / Maahanmuuttajat väestöstä) Näistä luvuista voi huomata, että Suomessa asuvien maahanmuuttajien määrä on moninkertaistunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. EU:n vapaan liikkuvuuden sekä monien maiden poliittisesti ja taloudellisesti epävakaan tilanteen takia voisi kuvitella, että maahanmuuttajien määrä ei ole vähenemään päin. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 37.)

13 8 Suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista on kotoisin lähialueilta, kuten Venäjältä, Virosta, Ruotsista ja entisen Neuvostoliin alueelta tulevat paluumuuttajat (Pyykkönen 2003, 89.) Suurin maahanmuuttaja ryhmä Suomessa on selkeästi Venäjän kansalaiset, joita jo 2000-luvulla oli henkilöä. Suomen suurimpien maahanmuuttajaryhmien, Venäjän, Viron ja Ruotsin, lisäksi on joitakin keskikokoisia maahanmuuttajaryhmiä, kuten aasialaisia (Intia, Irak, Kiina ja Thaimaa), afrikkalaisia (Somalia) ja eurooppalaisia (entinen Jugoslavia, Saksa ja Turkki) maita. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 38.) Toiseen maahan muuttamiselle voi olla useita erilaisia motiiveja. Vuonna 2005 työministeriön teettämän tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat voivat hakautua toiseen maahan viiden erilaisen motiivin perusteella. Suurin ryhmä näistä (60-65%) on perhesyiden (avioliitto tai lapset) takia muuttavat, 15% taas maahan tulijoista on pakolaisia ja 10% paluumuuttajia. 5-10% Suomeen tulevista maahanmuuttajista tulee uuden työn perässä ja 5-10% muuttajista tulee jonkin muun tuntemattoman syyn takia. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 39.) Suurin osa taas Suomeen tulleista paluumuuttajista on tullut Ruotsista, entisen Neuvostoliiton alueelta, Venäjältä ja Virosta. Entisen Neuvostoliiton alueelta tulleista paluumuuttajasta suurin osa on inkerinsuomalaisia, joista kaksi kolmasosaa tulee Venäjältä ja loput Virosta. Vuosina 1990 ja 1997 Suomeen on tullutkin 2000 inkerinsuomalaista. (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002, ) Nimikkeen maahanmuuttaja alle kuuluu hyvin erilaisia ryhmittymiä maahanmuuttajista. Nämä maahanmuuttaja ryhmät ovat saaneet nimensä yleisesti toiseen maahan muuttamisen hakeutumisen takia. Siirtolaiseksi kutsutaan henkilöä, jonka tarkoituksena on muuttaa pysyvästi toiseen maahan hankkiakseen siellä toimeentulonsa. Kuitenkaan turisteja eikä opiskelijoita ei lasketa siirtolaisiksi. Siirtotyöntekijä taas hakeutuu toisen maahan hankkiakseen elantonsa ja saadakseen työtä. Siirtotyöntekijän ajatuksena ei kuitenkaan ole asettua pysyvästi toiseen maahan. Pakolaiseksi taas voidaan YK:n pakolaisen oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaan lukea kuluvaksi henkilö, joka on joutunut lähtemään kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tietyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteiden takia. Yleisesti pakolaisuuteen ja pakolaisten vastaanottomäärään on tehty eri maissa omat lainsäädäntönsä. Vaikka pakolaisten määrä on Suomessa viime vuosina kasvanut, ovat pakolaiset pienin ryhmä Suomessa asuvista ulkomaalaisista. Vuoden 2006 lopulla Suomessa oli noin pakolaista. (Jaakkola 2009, 16.) Turvapaikanhakijaksi taas voi lukea kuuluvaksi henkilön, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Kuitenkaan turvapaikanhakijaa ei voida suoraan sanoa pakolaiseksi, vaan pakolaisuus todetaan vasta turvapaikanhakemuksesta tehtyjen päätösten pohjalta ja lukujen aikana turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut runsaan tuhannen ja kolmen tuhannen välillä (Jaakkola 2009, 16). Kiintiöpakolaiset

14 9 taas ovat tulleet Suomeen vuosittaisessa pakolaiskiintiössä. Kuitenkin YK:n pakolaisasioiden pääkomissaari on jo kiintiöpakolaisten tullessa Suomeen myöntänyt heille pakolaisstatuksen. Yleisesti siis pakolaiseksi voidaan nimittää kiintiöpakolaisia, myönteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, näiden perheenjäseniä ja suojelun tarpeen vuoksi oleskeluluvan saaneita. (Liebkind 1994, 9-11) 2.2 Maahanmuuttajia koskevat asenteet Suomalaisten asennoituminen maahanmuuttajia kohtaan on ollut vaihteleva vuosittain mitattavien gallupien mukaan. Usein yhteiskunnan taloudellisella tilanteella on oma vaikutuksensa etnisten ryhmien välisiin suhteisiin. Kuitenkin suoraviivaista analyysia esitettyjen gallupien perusteella etnisten ryhmien välisistä suhteista on lähes mahdotonta tehdä, koska asenteet vaihtelevat paljon tutkitun väestönryhmän sekä toisaalta taas asenteiden kohteen mukaan. (Puuronen 2011, 36.) Väestönryhmien kohdalla naisilla, nuorilla, korkeammin koulutetuilla ja poliittisesti vasemmiston ja vihreiden edustajilla on suhteessa myönteisempi suhtautumien maahanmuuttajiin. Verrattain taas miehillä, iäkkäämmillä, matalammin koulutetuilla ja poliittista keskusta-oikeistoa ja perussuomalaisilla on keskimäärin negatiivisempi suhtautuminen maahanmuuttajia kohtaan. (Puuronen 2011, 36.) Seurantatutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat kaikista myönteisimmin kulttuuriltaan samankaltaisista maista ja korkean elintason maista tuleviin maahanmuuttajiin. Köyhemmistä maista tuleviin, selkeästi ulkonäöltään ja kulttuuriltaan kantaväestöstä erottuviin, suhtaudutaan sitä vastoin kielteisemmin. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, ) Tällaiset kohteen mukaan heijastuvat asenteet kertovat yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevasta etnisestä hierarkiasta. Ympäri maailmaa saadut tutkimustulokset osoittavat, että yleensä yhteiskunnat järjestäytyvät väestönryhmien mukaan niin, että etnistä valtavirtaa edustavat ovat hierarkian huipulla. Hierarkian pohjalla ovat taas ne, jotka poikkeavat eniten etnisestä valtavirrasta. Tämä tarkoittaa yleisesti valtavirrasta poikkeavaa ulkonäköä sekä kulttuuritaustaa. Puhuttaessa hierarkiasta rodullisettaan toinen osapuoli. Tällä tarkoitetaan ihmisten määrittämistä joidenkin ominaisuuksien, yleensä ulkoisten piirteiden mukaan. Rodullistamisessa ihmiset luokitellaan erilaisiin ryhmiin näiden piirteiden mukaan. Kuitenkin samalla tullaan määritettyä itsensä samalla tavoin. (Puuronen 2011, 20.) Eniten rasismia ja syrjintää kokevat maahanmuuttajat yleensä kuuluvat hierarkian ryhmiin, jotka ovat muita alempana. Kuitenkaan etnisestä hierarkiasta ei pysty tekemään suoraviivaisia päätelmiä maahanmuuttajien kohteluun ja arvostukseen. Poikkeuksena Suomessa asuvista maahanmuuttajista voi ottaa esille hierarkian osalta ulkonäöltään ja kulttuuriltaan paljonkin suomalaisia muistuttavat venäläiset maahanmuuttajat. Tutkimusten mukaan he kuuluvat suomalaisten vähiten arvostamiin

15 10 maahanmuuttajaryhmiin. Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole kuitenkaan suoraviivaista. Päinvastoin taas inkerinsuomalaisiin maahanmuuttajiin suhtaudutaan taas myönteisesti, vaikka arjessa heidät usein sekoitetaan venäläisiin. Kuitenkin erilaisuuden havaitseminen on jo itsessään eriarvottavaa ja hierarkkista. Sillä on suorat yhteydet ennakkoluuloisuuteen ja syrjintään. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, ) Hierarkiassa alimpana olevat joutuvat helpoiten esimerkiksi rasismin ja rikosten uhreiksi (Puuronen 2011, 38). Useissa tutkimuksissa suomalaisten kielteistä asennetta maahanmuuttajia ja ylipäätään maahanmuuttoa kohtaan on perusteltu tottumattomuudella toisia kulttuureja kohtaan. Kuitenkin on huomattava, että Suomessa vielä suhteellisen pienen maahanmuuttajien määrän takia mahdollisuudet myönteiseen kanssakäymiseen maahanmuuttajien kanssa ovat Suomessa vähäisemmät kuin muissa Euroopan maissa. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, ) Eri etnisten ryhmien kanssakäyminen sekä erityisesti vapaaehtoiset ihmissuhteet vaikuttavat myönteisesti asenteisiin ja erityisesti mielikuvia toista ryhmää kohtaan. Mitä vähemmän ihmisillä on sosiaalisia suhteita maahanmuuttajien kanssa, sitä enemmän heillä todennäköisesti on rasistisia mielipiteitä ja asenteita. Tätä ilmiötä kutsutaan kontaktihypoteesiksi. Kuitenkin kohtaamisten luonne vaikuttavat suuresti siihen, minkälaisiksi ryhmäsuhteet kehittyvät. Usein enemmistö- ja vähemmistö ryhmien välillä on vastakkainasettelua sekä kilpailuasetelma. (Puuronen 2011, 36.)

16 11 3 MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMINEN JA AKKULTURAATION NELIKENTTÄMALLI 3.1 Maahanmuuttajien kotoutuminen Maahan muuttaminen on lisääntynyt Suomessa yhä enenevissä määrin viime vuosien aikana. Suomen yhteiskunnan toimivuuden sekä mahanmuuttajien yleisen hyvinvoinnin varmistamiseksi on tärkeätä sekä tavoiteltavaa, että yhteiskunnan uudet asukkaat sopeutuisivat mahdollisimman hyvin uuteen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Maahanmuuttajien määrän lisääntyessä Suomessa on alettu yhä enemmän kiinnittämään huomiota maahanmuuttajien onnistuneeseen sopeutumiseen ja kotoutumiseen. Terminä kotoutumista voidaan pitää suomen kielisenä vastineena uuteen yhteiskuntaan integroitumiselle. Termi kotoutumien otettiinkin käyttöön muun muassa sen takia, koska haluttiin välttää integraatioon liittyviä oman kulttuurin menettämisen ja sulautumiseen liittyviä mielikuvia, mikä on hyvin tärkeätä uuteen maahan muuttaessa. (Saukkonen 2013, 92.) Nykyisessä kotoutumislaissa kotoutumisella tarkoitetaan mahanmuuttajien yksilöllistä kehitystä tavoitteena osallistua työelämään ja yhteiskunnan toimintaan. (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/1999.) Edellinen tulee kuitenkin tapahtua niin, että maahanmuuttaja säilyttää osaltaan myös omaa kulttuuria ja kieltään. Työministeriö (2000) on taas määritellyt kotoutumisen laajaksi prosessiksi, missä maahanmuuttajat osallistuvat yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään ja ylläpitävät ja kehittävät omaan kulttuuriinsa ja etnisyyteen liittyviä tärkeinä pitämiään asioita. (Perhonniemi & Jasinskaja-Lahti 2006, ) Kotoutumista voidaan nimittää myös maahanmuuttajien integroitumiseksi. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava nimitys, koska onnistuneeseen kotoutumiseen tarvitaan molempia, niin maahanmuuttajia kuin kantaväestöäkin. Kotoutumisessa tärkeäksi tekijäksi nousee sosiaalisten verkostojen luominen. Sosiaalisten verkostojen avulla maahanmuuttaja tulee osalliseksi uudessa yhteiskunnassa. Maahanmuuttajan kotoutumista edellytyksenä on, että kantaväestön sekä koko yhteiskuntajärjestelmän toimintatavat ja asenteet mahdollistavat sen. (Alitolppa-Niitamo & Säävälä 2013, 6-7.) Yllä esitetyissä kotoutumisen käsitteiden määrittelyssä esiintyy kolme haastetta liittyen maahanmuuttajien kohtaamiseen. Ensinnäkin kotoutumisen yhteydessä maahanmuuttajan on onnistuttava järjestämään elinolosuhteen uudessa yhteiskunnassa tyydyttäviksi. Tämä pitää sisällään muun muassa tyydyttävän asunnon ja työn löytämistä eli taloudellisen toimeentulon varmistamisen. Suomesta työn löytäminen voi tuottaa haasteita, varsinkin kieltä osaamattomalle. Toisekseen maahanmuuttajan on opeteltava uusia taitoja ja kulttuurisia tapoja sopeutuakseen uuteen yhteiskuntaan. Kuitenkin tässä kohtaan on erittäin suositeltava muistaa ja tärkeätä, että maahanmuuttaja säilyttää myös

17 12 omaa kieltään sekä kulttuuriaan ja kulttuurista identiteettiään. (Perhonniemi & Jasinskaja-Lahti 2006, ) Kuten on tullut ilmi, on kotoutuminen varsin vaativa prosessi. Parhaiten kotoutumisen voi sanoa onnistuvan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kantaväestö, poliittiset päättäjät sekä viranomaiset luovat maahanmuuttajille sellaiset edellytykset, että kotoutumien ja sopeutumien uuteen maahan ja yhteiskuntaan on ylipäätään mahdollista. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa maahanmuuttajien mahdollistamista työelämään ja muuhun kansalaistoimintaan osallistumiselle. Tärkeätä on myös, että maahanmuuttajille annetaan lähtökohdat suomen kielen opiskelulle, he arvotavat omaa kulttuuritaustaansa sekä heillä on sosiaalisia verkostoja. Ylipäätään kotoutumisen perustana on, että maahanmuuttajille annetaan aktiivisesti mahdollisuus pitää yllä omaa kulttuuritaustaansa sekä kieltä. Kuitenkin kaikki tämä uuden yhteiskunnan lakien ja pelisääntöjen puitteissa. Paras mahdollinen kotoutumien maahanmuuttajalle tapahtuu, kun valtaväestö antaa tilaa erilaisuudelle ja monikulttuurisuudelle eikä anna tilaa syrjinnälle tai eristämiselle. (Alitolppa-Niitamo & Säävälä 2013, 6-7.) Kotoutumisessa on kysymys moniulotteisesta prosessista, joka on täynnä uusien asioiden opettelua sekä uusiin asioihin ja toimintatapoihin tutustumista. Toiseen maahan muuttaminen on jatkuvaa tasapainottelua kahden eri kulttuurin välillä. Maahanmuuttajan hyvinvointiin olennaisesti vaikuttaakin se, miten hyvin hän löytää tasapainon uuden ja vanhan kulttuurin välillä. Yleisesti juuri uuteen maahan muutettuaan kiinnostavat maahanmuuttajaa uuden maantavat ja kieli kaikista eniten. Tietysti kiinnostukseen uutta maata ja sen tapoja kohtaan vaikuttaa yksilön sosioekonominen tilanne. Yksilöllisesti maahanmuuttajien välillä voi olla suuriakin eroja siinä, miten maahanmuuton alkuvaiheen haasteet saa selätettyä. Kotoutumisen alkuvaiheen haasteisiin vaikuttavat yksilöllisesti muun muassa sosioekonomiset ja psykologiset tekijät. Ystäväpiirin muodostumisella on myös alkuvaiheessasuuri merkitys. (Shubert 2013, ) Vaikka kotoutumista on voitu pitää yksinomaan maahanmuuttajien omana toimintana, on tärkätä kotoutumisprosessin osalta huomata, että siinä on kysymys kaksisuuntiaisesta prosessista, mihin on vaikutuksensa niin vähemmistö- kuin enemmistökulttuurilla. Suomalaisen yhteiskunnan ja sen eri organisaatioiden tulee löytää erilaisia tapoja, joilla edesauttaa maahanmuuttajien kotoutumista ja sopeutumista uuteen yhteiskuntaan. Näiden toimintatapojen tulee vastata maahanmuuttajien muuttuneeseen elämäntilanteen luomiin tarpeisiin. (Alitolppa-Niitamo & Säävälä 2013, 6-7.) Koko yhteiskunnan tulee oppia elämään monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Vuonna 2008 valtioneuvoston eduskunnalle antamassa selonteossa kotoutumislain toimeenpanosta otetaan esille, että kotoutumi-

18 13 nen on vuorovaikutusta, sitä kuinka maahan muualta muuttanut henkilö pystyy käyttämään hyväksi yhteiskunnan luomia mahdollisuuksia. Jotta kotoutuminen tapahtuisi edellisen mukaisesti, vaatii se toimenpiteitä myös kantaväestöltä sekä vuorovaikutusta kantaväestön ja vähemmistöjen välillä. (Saukkonen 2013, 93.) 3.2 Akkulturaatio käsitteenä Toiseen maahan asettumisessa ja sopeutumisessa ei ole kysymyksessä helppo eikä nopea prosessi. Toisekseen uuteen maahan sopeutumisen vaatii paljon voimavaroja, energiaa ja kärsivällisyyttä toiseen maahan muuttavalta yksilöltä. Muuttaessa uuteen maahan ja kaupunkiin katoaa elämästä tuttuuden tunne, mikä osaltaan tuo rentouden tunnetta ihmiselle. Uuteen maahan muutettua voi hetkellisesti ihmisen elämäntavoitteeksi muodostua tuttuuden ja turvallisuuden tunteen kokemuksen muodostaminen uudessa kotimaassa. Tuttuuden ja sitä kautta turvallisuuden tunteen voi löytää uudestaan uudessa ympäristössä, mutta siihen voi kulua aikaa useista kuukausista useisiin vuosiinkin. (Schubert 2013, ) Tätä tuttuuden tunteen löytämistä uudesta kotimaasta, uusien tapojen omaksumista ja omien kulttuuristen tapojen muokkaamista sopivassa suhteessa kutsutaan akkulturaatioksi. Tiivistetysti akkulturaatiolla tarkoitetaan ilmiötä, missä eri kulttuureja edustavat ihmiset ovat jatkuvassa ja välittömässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa niin, että joko toisessa tai molemmissa ryhmissä tapahtuu kulttuuristen piirteiden muutosta. Mikäli enemmistö- ja vähemmistöryhmien edustajat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja kontaktissa, tapahtuu muutosta molemmissa osapuolissa; niin ryhmäkuin yksilökin tasolla. Tärkeässä roolissa akkulturaatiossa on toisen kulttuuriin sopeutuminen ja sulautuminen. Akkulturaation yhteydessä muutosta voi tapahtua ihmisen monilla eri elämänalueilla, kuten arvoissa, normeissa sekä mahdollisesti kulttuurin ulkoisissa piirteissä, joista voivat olla esimerkiksi pukeutuminen ja viestintätavat. (Schubert 2013, ) Akkulturaatiotutkimus on erittäin tärkeätä ja ajankohtaista tämän hetkisessä Euroopassa, missä siirtolaisuus ja pakolaisuus lisääntyvät jatkuvasti ja näin Eurooppa on koko ajan muutoksessa ja murroksessa eri kulttuurien ja muuttoliikkeen osalta. Akkulturaatiossa ei ole kulttuurien vaihdon kohdalta välttämättä pelkästään positiivisesta ilmiöstä kysymys. Prosessin seurauksena etnisen ryhmän sosiaalinen rakenne voi mahdollisesti hajota ja ryhmän jäsenet voivat kokea henkilökohtaisia riskejä. Kuitenkin akkulturaation lopputulos on kiinni monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. (Liebkind 1994, 25.)

19 14 Akkulturaatio voidaan katsoa joko prosessiksi tai tilaksi sen mukaan, onko kyseisestä ilmiöstä kiinnostuksen kohteena kulttuuristen muutosten kulku vai muutoksen asteen mittaaminen. Akkulturaation voidaan ajatella tapahtuvaksi joko yksiulotteisesti vähemmistökulttuurin sulautuessa osaksi valtakulttuuria tai toisaalta kaksiulotteisesti, jolloin muutettuaan toiseen maahan vähemmistökulttuurin jäsenet omaksuvat piirteitä niin omasta kulttuurista kuin valtakulttuuristakin. Akkulturaation ollessa kaksisuuntaista voi muutosta tapahtua molemmista ryhmissä, niin enemmistössä kuin vähemmistössäkin. Useimmiten kuitenkin akkulturaatiota pidetään yksisuuntaisena kuin kaksisuuntaisena prosessina. Puhuttaessa yhteiskunnan soveltavasta vähemmistöpolitiikasta tarkoitetaan akkulturaatiopolitiikalla yksisuuntaista, enemmistökulttuurin sanelemaa kahden eri kulttuurin välillä tapahtuvaa kulttuurinvaihtoa. (Liebkind 1988, ) Minua tutkielmassani lähinnä kiinnostaa, minkälaisena haastateltavat näkevät akkulturaation ja sen onnistumisen heidän omalla kohdallaan. Vaikka monissa eri tieteenaloissa eri tutkijat ovat kulttuurien kohtaamista ja sen seurauksia tutkineet, eniten minua kiinnostaa John Berryn näkökulma akkulturaatiosta ja näin keskitynkin pääosin tarkastelemaan kulttuurien kohtaamista sen kautta. Berryn teoreettinen näkemys toiseen maahan sopeutumisesta on myös erittäin yleisesti hyväksytty. (Shubert 2013, ) Berryn akkulturaatiomalliin liittyy kiinteästi vuorovaikutus ja sosiaalinen kanssakäyminen eri ryhmien välillä. Ilman kanssakäymistä enemmistö- ja vähemmistöryhmien välille ei pääse syntymään minkäänlaista vuorovaikutusta eikä näin maahanmuuttajien osalta kotoutumistakaan uuteen yhteiskuntaan. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, ) Maahanmuuttajien onnistunut kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan onkin useiden muuttujien summaa. Akkulturaatio ja siihen kytkeytyvät muutokset koskevat useita eri elämänalueita. Nämä muutokset edellyttävät sekä psykologista eli emotionaalista että sosiokulttuurista eli käyttäytymiseen liittyvää sopeutumista. Maahanmuuttajien onnistuneen akkulturaation piirteiksi voi lukea muun muassa hyvän henkisen ja fyysisen terveyden, yleisen tyytyväisyyden, hyvän itsetunnon, hyvän suoriutumisen työstä ja koulumenestyksen. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, ) Usein etninen kulttuuri ja tietousuus omasta ryhmäjäsenyydestä etnisen kulttuurin ja perimän kautta välittyy ihmisille jo nuorena kasvatuksen kautta. Näin etniseen ryhmään kuulumisesta tulee kiinteä osa koko ihmisen persoonallisuutta ja identiteettiä eli yksilön sisintä olemusta. Tietty etninen identiteetti liittää ihmisen muihin samaan etniseen ryhmään kuuluviin ihmisiin. Verraten etnistä syntyperää ja kulttuuria muihin ryhmäjäsennyyksiin on tällä suurempi tunnelataus muihin myöhemmällä iällä vapaaehtoisesti solmittuihin ryhmäjäsennyyksiin, kuten harrasteryhmiin ja ammatteihin. Näin myös kuulumisen tiettyyn etniseen ryhmään voi saada piirteitä, jotka eivät ole selitettävissä yksilön

20 15 oman edun tavoitteluna. Juuri tunneperäiset siteet tiettyihin ryhmiin saavat ihmiset pysymään niiden jäsenenä sekä kieltäytymään vaihtamasta ryhmää silloinkin, kun se olisi ihmiselle itselleen edullista. Tällä viitataan juuri toiseen ryhmään sulautumista Berryn akkulturaatiomallin mukaisesti. Voimakkaat tunnesiteet etniseen ryhmään määrittelevät osaltaan ihmisten ryhmäkäyttäytymistä enemmän kuin muut tekijät. Kuitenkaan etnistä identiteettiä ja ryhmäjäsennyyttä ei voida pitää täysin universaalina ilmiön. Etnistenkin ryhmien kiinteysaste vaihtelee eri ryhmien välillä. (Liebkind 1988, ) Kiinteästi akkulturaatioprosessiin liittyy myös etninen identiteetti, jolla yleensä tarkoitetaan yksilön subjektiivista kokemusta etnisen ryhmän yhtenäisestä alkuperästä. Myös tätä etnistä identiteettiä voi tarkastella akkulturaation nelikenttämallin kautta. Etnistä identiteettiä kuvailee kiinteästi myös sosiaalisen identiteetin teoria. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, ) Etnisellä identiteetillä on myös suuri rooli akkulturaatioprosessissa. Itsensä määrittely, samaistuminen ja luokittelu tiettyyn ryhmään tai kategoriaan vaikuttaa myös paljon akkulturaation ja sen asteeseen. Se, määritteleekö itsensä kuuluvaksi enemmistö- vai vähemmistöryhmään, vaikuttaa myös sopeutumisessa uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Mitä enemmän ihmiset määrittelevät itsensä vähemmistöryhmään, sitä enemmän he erkaantuivat enemmistöryhmästä. Tutkimuksissa on myös tullut ilmi, että maahanmuuttajat identifioivat itsensä integraation tapaan niin enemmistö- kuin vähemmistö ryhmään. Esimerkiksi Hollannissa asuvat nuoret turkkilaiset eivät määrittele itseään joko hollantilaiseksi tai turkkilaiseksi, vaan usein he sanovat tuntevansa itsensä molemmiksi. (Verkuyten 2005, ) Verkuyten (2005) tuo esille, että kulttuurien kohtaaminen vaatii paljon niin enemmistö- kuin vähemmistökulttuureista tulevilta ihmisiltä sopeutumista puolin ja toisin. Puhuttaessa monikulttuurisesta identiteetistä nousee keskiöön vastakkainasettelu vähemmistökulttuurien sekoittumisesta valtakulttuuriin ja oman vähemmistökulttuurin pitämisen oikeus. Vastakkainasettelun kohteeksi kulttuurien törmäyksessä voi joutua muun muassa arvot, normit ja yleisesti tavat toimia, käyttäytyä ja tehdä asioita, sekä uskomukset ja tunteet. Kuitenkin kulttuurien törmäyksessä kulttuurit väistämättä muokkautuvat ja sekoittuvat toisiinsa. Suurimman paineen alla kulttuurien muokkaamisessa ovat vähemmistökulttuurin edustajat. Ajan kanssa vähemmistökulttuurin edustajien saatetaan olettaa omaksuvan valtakulttuurien arvot, käyttäytyminen ja tavat. Kuitenkin yleensä integraatio- mallin mukaisesti kulttuurivähemmistöt ja niiden edustajat säilyttävät vaihtelevissa määrin omaa kulttuuriaan, samalla kun he sopeutuvat valtaväestön kulttuuriin. Näin ollen monikulttuurisuuden lisääntyessä myös valtaväestöltä odotetaan sopeutumista monikulttuurisuuteen. Muutosprosessia, mikä aiheutuu erilaisten etnisten kulttuurien kohtaamisesta, voidaan nimittää akkulturaatioksi. Tähän proses-

21 16 siin sisältyvät vähemmistökulttuurien sopeutuminen enemmistökulttuuriin ja enemmistön jäsenten suhtautuminen eri kulttuurivähemmistöihin. Tiivistetysti akkulturaatiolla tarkoitetaan eri kulttuureista olevien ryhmien jatkuvasta ja välittömästä kontaktista johtuvia ilmiöitä sekä näistä ilmiöistä ja kontaktista johtuvia, joko toisen kulttuurisen ryhmän tai molemmissa ryhmissä tapahtuvia muutoksia. Akkulturaatiota voi tarkastella kahdesta eri näkökulmasta; joko yksiulotteisena- tai monikulttuurisena prosessina. Yksiulotteinen akkulturaatioprosessi päätyy kulttuurivähemmistön sulautumiseen ja vastaavasti monikulttuurinen muutoksiin molemmissa kulttuureissa. (Verkuyten 2005, ) 3.2 Akkulturaatioasenteet John Berryn mukaan Sosiologi John Berryn teoriasuuntauksen mukaan akkulturaatioasenteet kuvaavat yksilön asennetta kahden eri kulttuurin välissä elämiseen. Akkulturaatiossa voi olla kyse joko yhdensuuntaisesta tai kaksisuuntaisesta prosessista. Akkulturaatioasenteet heijastavat akkulturaation kaksiulotteisuutta siten, että ne määritellään Berryn mallissa kahden pääkysymyksen avulla. Ensinnäkin; haluaako maahanmuuttaja säilyttää kulttuuriset ominaispiirteensä, omaa identiteettiään, kieltään tai tapojaan. Toiseksi, miten paljon yksilö haluaa olla kontaktissa valtaväestön kanssa sekä olla aktiivisesti tekemisissä valtaväestön kanssa. Yksinkertaistaen voidaan olettaa, että edellä mainittuihin kysymyksiin voi vastata joko kieltävästi tai myönteisesti. Näin edellisten kysymysten perusteella voidaan luikitella neljä perusasennoitumista akkulturaatioon. Käytännössä kuitenkin vastukset voivat vaihdella jyrkkien kyllä ja ei vastausten välillä. Berry tuo esille, että näiden kahden suuntautumistavan yhdistelmän mukaan maahanmuuttajan voidaan katsoa edustavan akkulturaatioasenteeltaan joko integraatiota, joka kohdistuu molempiin kulttuureihin, assimilaatiota, joka suuntautuu vain enemmistökulttuuriin, separaatiota, joka suuntautuu vain omaan kulttuuriinsa ja marginalisaation, jossa taas ei suuntauduta kumpaakaan kulttuuriin. (Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti 2006,22-25.) Myöhemmin esittelen vielä tarkemmin jokaisen Berryn akkulturaatioasenteen. Myös sukupuolten välillä on eroavaisuuksia eri akkulturaatioasenteiden välillä sekä niiden voimakkuusasteissa. Perhoniemen ja Jasinskaja-Lahden tekemän tutkimuksen ( ) mukaan voi sanoa, että miehet ovat naisia halukkaampia sulautumaan suomalaiseen kulttuuriin. Toisaalta taas kyseisen tutkimuksen mukaan miehillä oli naisia suuremmat eristäytymisasteet niin omasta kuin suomalaisesta kulttuurista. Uuteen kulttuuriin sopeutumisen ja sulautumisen lisäksi myös marginalisoitumisasete miehillä oli naisia suurempi. Toisin sanoen voisi esittää, että akkulturaatioasenteita ja uuteen kulttuuriin sopeutumista tarkastellessa Jasinskaja-Lahden ja Perhoniemen tutkimuksen

22 17 valossa reagoivat miehet naisia voimakkaammin niin uuteen kulttuuriin sopeutumiseen kuten myös molemmista kulttuureista eristäytymiseen (Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti 2006, 49.). Akkulturaatioasenteet eivät ole pysyviä, vaan voivat vaihdella ajan ja eri elämäntilanteiden mukaan. Tosielämässä jako vain yhteen akkulturaatioasenteeseen onkin hyvin harvinaista. Monissa tapauksissa yksilö asettuu ikään kuin asenteiden eri vaiheisiin riippuen siitä, toimiiko hän jonkin akkulturaatioasenteen mukaisesti erityisen vähän vai paljon. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien keskuudessa eri akkulturaatioasenteiden jakautuminen eri elämäntilainteisiin ei ole epätavallista. Esimerkiksi yksityiselämässä maahanmuuttajien oma kulttuuri näyttää olevan vahvemmin läsnä verrattain esimerkiksi työelämään. Esimerkkinä maahanmuuttaja voi työpaikalla olla erittäinkin hyvin integroitunut työyhteisöön ja työporukkaan, mutta vapaa-ajalla taas maahanmuuttajan oma kulttuuri voi puskea enemmän esille ja näytellä suuremaa roolia. Vapaa-ajan maahanmuuttaja voi viettää oman etnisen ryhmänsä parissa ja noudattaa tarkastikin sen vaatimia tapoja. Ylipäätään oman kulttuurin säilyttäminen on huomattu erittäin merkitykselliseksi varsinkin toisen polven maahanmuuttajien kohdalla. Yksilöiden välillä totta kai kulttuurin merkitys voi vaihdella suurestikin. (Schubert 2013, ) Kuvio 1. Akkulturaatioasenteet Berryn (1980) mukaan. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, 255.)

23 18 Yllä on kuvio Berryn akkulturaatioasenteista ja niiden muodostumisesta. Kuvio kuvaa karkeasti myöhemmin esitettyjä akkulturaatioasenteita sekä niiden muodostumista yksilöiden kohdalla. Mikäli yksilö on kiinnostunut oman kulttuuriperimän ja etnisen identiteetin säilyttämisestä, kuvaa hänen akkulturaatioasennettaan joko integraatio tai separaatio. Jos taas yksilö ei ole kiinnostunut oman etnisen identiteetin säilyttämisestä ja kulttuuriperimästään, ovat hänen kohdallaan osuvampia assimilaatio tai marginalisaatio. Keskeisessä osassa akkulturaatioasenteen määrittymisen kannalta on myös yksilön kiinnostus hakeutua kontaktiin enemmistöryhmän kanssa. Mikäli yksilö on kiinnostunut vuorovaikutuksesta enemmistökulttuurin kanssa, ovat hänelle osuvimpia integraatio tai assimilaatio ja mikäli hän taas ei ole siitä kiinnostunut, sopivat hänen akkulturaatioasenteekseen parhaiten marginalisaatio tai separaatio. Berryn akkulturaatiomallissa siis tarkastellaan niin maahanmuuttajien halua säilyttää omaa etnistä kulttuuriperintöään sekä halua olla kontaktissa valtaväestön edustajien kanssa. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, ) Integraatio Integraatiolla tarkoitetaan tiivistetysti maahanmuuttajan suuntautumista molempiin; niin vähemmistö- kuin enemmistö kulttuuriin. Siinä siis maahanmuuttaja haluaa säilyttää ja kunnioittaa omaa kulttuuriperimäänsä, mutta on yhtä laitta kiinnostunut enemmistö kulttuurista. (Mähönen & Jasinskaja- Lahti 2013, ) Integraatiossa siis uuteen kulttuuriin sopeutuva yksilö on kiinnostunut sopeutumaan uuden yhteiskunnan tapoihin, normeihin ja kulttuuriin, mutta samaan aikaan halukas säilyttämään omaa kulttuuriperimäänsä, kuten kieltä. (Shubert 2013, ) Eri etniset enemmistö- ja vähemmistöryhmät eroavat toisistaan usein jo kokonsakin puolesta. Enemmistö- ja vähemmistöryhmiä erottaa myös valta-asema sekä status. Enemmistö- ja vähemmistöryhmät voivat ajatella maahanmuuttajien kotoutumisesta eri tavalla, niin prosessina kuin sen onnistumisestakin. Kuitenkin molemmissa ryhmissä maahanmuuttajien integroitumisen kannattamisesta on tullut yleinen normi. Integraatiossa siis maahanmuuttaja arvostaa omaa taustaansa ja samalla toimii uudessa yhteiskunnassa arvostaen vuorovaikutusta valtakulttuurin kanssa. Esimerkiksi Belgiassa yli 80% maahanmuuttajista pitää integraatiota parhaana akkulturaatio-orientaationa. Monissa tutkimuksissa integraatio on osoittanut myös enemmistökulttuurin suosimaksi orientaatioksi. Kuitenkin siinä voi olla suuriakin eroavaisuuksia, miten enemmistö- ja vähemmistö kulttuurin edustajat ymmärtävät integraation. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, )

24 19 Integraatio on monissa tutkimuksissa huomattu kaikista suotuisammaksi vaihtoehdoksi niin enemmistö- kuin vähemmistökin kulttuurin edustajien näkökulmasta. (Mähänen & Jasinskaja-Lahti 2013, 254.) Integraation on kuitenkin katsottu olevan mahdollinen vain sellaisissa yhteiskunnissa, jotka ymmärtävät yhteiskunnan moninaisuutta sekä monikulttuurisuutta eikä siellä ennakkoluulot ole este uuteen yhteiskuntaan kotoutumiselle. (Shubert 2013, ) Assimilaatio Assimilaatio eli sulautuminen yleensä tarkoittaa tietyn etnisen kulttuuriryhmän täydellistä sulautumista vallitsevaan enemmistökulttuuriin. Toiseen kulttuuriin sulautumisella tarkoitetaan tämän määritelmän mukaan muutosta yksilön kulttuuri-identiteetissä. Assimilaatiossa yksilön ensisijainen tavoite onkin sulautua valtaväestöön. Näin yksilön omilla kulttuuritaustaan liittyvällä sisällöllä ei ole niinkään merkitystä. (Schubert 2013, 66.) Assimilaatio voi myös olla yksilön tai tietyn etnisen kulttuurin edustajien poliittinen valinta. Tämä voi esimerkiksi tapahtua silloin, kun siirtolaisryhmä haluaa hävitä kokonaan näkyvistä tai sulautua vastaanottavaan väestöön. Suuressa osassa tapauksissa kutenkin enemmistöt harjoittavat tietoista sulauttamispolitiikkaa vähemmistökulttuureja kohtaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että enemmistökulttuuri pyrkii vähentämään eri yhteiskunnallisten tahojen avulla vähemmistöjäsenten tuntemaan solidaarisuutta ja kansallistunnetta. Puhuttaessa assimilaatio- eli sulauttamispolitiikasta on sen tavoitteena irrottaa vähemmistöjä sen etnisestä ryhmästään ja liittää hänet enemmistöryhmään. (Liebkind 1988,32,49.) Enemmistö ryhmän mukaan tarkastellen assimilaatio eli vähemmistön sulautumien osaksi enemmistökulttuuria on integraation jälkeen toiseksi paras vaihtoehto. Sulautumisen suurimmat esteet yleensä löytyvät enemmistökulttuurista ja siinä esiintyvistä ennakkoluuloista ja harjoittamasta syrjinnästä vähemmistökulttuuria kohtaan. Toisaalta myös vähemmistö kulttuurissa voi esiintyä omia sulautumisen vastaisia asenteita. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, , Liebkind 1988, 50) Separaatio Separaatiota eli eristäytymistä esiintyy, kun vähemmistökulttuurin jäsenet haluavat korostaa vain omaa kulttuuriaan. Separaatioon kuuluu myös, että maahanmuuttajat vetäytyvät kokonaan pois kontaktista valtaväestön edustaman kulttuurin kanssa. (Liebkind 1994,26-27.) Separaatiota voidaankin pitää assimilaation täydellisenä vastakohtana. (Shubert 2013, 66.) Toisaalta taas toiseksi parhaana akkulturatioasenteena vähemmistöryhmän mukaan voi pitää juuri separaatiota eli eristäytymistä enemmistökulttuurista. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, 258.) Tuoreiden yhdysvaltalaisten tut-

25 20 kimusten mukaan enemmistö- ja vähemmistöryhmät kokevat eri tavalla maahanmuuttajien integraatioon tähtäävien monikulttuurisuusideologioiden hyödyt. (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013, 258.) Näin enemmistö- ja vähemmistö ryhmät voivatkin kokea itselle eri akkulturaatioasenteen paremmaksi vaihtoehdoksi Marginalisaatio Berryn akkulturaatioasenteista marginalisoituminen eli vieraantuminen on tyypillistä silloin, kun oma kulttuuri torjutaan, mutta ei myöskään omaksuta enemmistökulttuuria (kuvio 1.) Marginalisoitumisen myötä vähemmistökulttuurin jäsen ikään kuin putoaa kahden kulttuurin väliin, eikä hyväksy kumpaakaan kulttuuriaan omakseen. Kyseiseen akkulturaatioasenteeseen kuuluu tyypillisesti myös se, että vähemmistökulttuurin edustaja ei tule hyväksytyksi kummassakaan kulttuurissa. (Liebkind 1994, 26). Osaltaan marginalisoituminen voi johtaa myös syrjäytymiseen. Yksilön syrjäytymien voi johtua siitä, että yksilö ei tunne kuuluvansa kulttuuri identiteettinsä puolesta niin enemmistö- kuin vähemmistökulttuuriin. Marginalisoitumista akkulturaatioasenteena kuvaa myös identiteetin kadottaminen ja vetäytyminen, mistä voi seurata osaltaan henkistä pahoinvointia. Yksilön marginalisoituminen ei suoraan tarkoita sitä, että yksilöllä ei olisi kulttuuria ollenkaan, vaan se voi olla hyvinkin hajanainen. Näin ihmisen kulttuuri ei hajanaisuuden puolesta tue ihmisen kuuluvuuden tarvetta ja omien tarpeiden saavuttamista ja paikantamista. Yleensä maahanmuuttajalla marginalisoitumisen riski kasvaa, jos maahanmuuttaja esimerkiksi kasvaa ilmapiirissä, jossa hänen taustakulttuuriaan ei arvosteta kotona ja myös valtaväestössä suhtautuminen hänen kulttuuriseen taustaan on kielteinen. (Schubert 2013, 66.) Monissa tutkimuksissa marginalisoituminen on todettu kaikista epäedullisimmaksi vaihtoehdoksi maahanmuuttajalle uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sopeutumien kannalta. (Schubert 2013, 65.) Usein uuteen kulttuuriin samaistumiseen ei vaikuta ihmisten positiot, kuten sosioekonominen asema, vaan enemminkin yksilön halu sopeutua uuteen kulttuuriin. Assimilaatio, separaatio ja integraatio ovat tulosta ihmisten omista valinnoista ja suuntautumisista. Marginalisaatio on tässä tapauksessa erilainen. Yleensä ihmiset eristävät itse itsensä sekä osaltaan heidän on eristetty valtaväestöstä. Heidän pääsy on voitu estää erinäiseen asioiden takia enemmistö ryhmiin ja samaan aikaan yhteys saman etnisen ryhmän edustajiin on menetetty. (Verkuyten 2005, 160) 3.3 Kotoutumista edistävät yhteiskunnan toimet luvulta lähtien koko Euroopassa on tehty mittavia toimenpiteitä, jotta maahanmuuttajat sopeutuisivat mahdollisimman hyvin heidän uuteen kotimaahansa sekä uuden yhteiskunnan kulttuuriin. Usein myös Länsi- ja Keski -Euroopassa maahanmuuttajat asettuivat asumaan lähiöihin, minkä

26 21 takia heidän pelättiin syrjäytyvän valtaväestöstä. Toimenpiteiden taustalla oli ympäri Eurooppaa huoli maahanmuuttajien syrjäytymisestä maahanmuuttajia vastaanottaneissa maissa. Suomessakin luvulla pakolaisten vastaanottokeskuksissa viettämää aikaa lyhennettiin ja pyrittiin sijoittamaan heidän mahdollisimman nopeasti tavallisille kuntien asuinalueille. Näillä maahanmuuttajien asumiseen liittyvillä toimenpiteillä pyrittiin vaikuttamaan maahanmuuttajien kotoutumiseen uuteen yhteiskuntaan. (Aarnitaival 2012, ) Kunnat ja valtio antavat erilaista tukea maahanmuuttajille, mutta kuitenkin laki kotoutumisesta korostaa maahanmuuttajan omaa aktiivisuutta kotoutumisprosessissa. (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta, 493/1999.) Suomalaisen yhteiskunnan puolesta maahanmuuttajien kotouttaviin tukitoimiin voi myös lukea erilaiset koulutuspalvelut. Maahanmuuttajien erityispalveluiksi voidaan katsoa kuuluvaksi peruskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvä opetus. Erittäin tärkeänä maahanmuuttajien kotoutumista edistävinä toimina tulee ottaa koulutuksen ohella huomioon myös muualta Suomeen muuttaneiden sosiaaliturvaan liittyvät palvelut. Edellisten lisäksi maahanmuuttajille virallisen kotoutumisohjelman mukaisesti tulee tarjota henkilökohtaisen kotoutumissuunnitelman laatiminen, joka tapahtuu työ- ja elinkeinotoimistossa. Kotoutumisen laki laadittiin 1999, ja se velvoittaa kunnat laatimaan maahanmuuttajille edellä mainitun kotoutumissuunnitelman. (Laki maahanmuuttajien kotoutumisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, 493/1999.) Se laaditaan yhteistyössä työvoimaviranomaisen ja muiden viranomaisten sekä Kelan kanssa. Kyseinen kotoutumissuunnitelma sisältää suunnitelman ja strategian kotoutumista edistävien palveluiden toimenpiteistä, tavoitteista, voimavaroista sekä siitä, mitä kuuluu eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Tehdessä suunnitelmaa maahanmuuttajan kotoutumiselle otetaan huomioon niin maahanmuuttajan sekä eri kansalaisjärjestöjen sekä yhdistysten mielipiteet. (Aarnitaival 2012, 26.) 2010 astui voimaan täydentävä laki kotouttamisen edistämisestä. Kyseisen lain tarkoituksena on tukea eritoten sellaisia maahanmuuttajia, jotka jäävät koulutuksen ja työn ulkopuolelle. Lain on tarkoitus auttaa maahanmuuttajia jo ihan kotoutumisen alkuvaiheessa. (Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010) 2010 voimaan tullut laki korostaa eritoten työllistymisen merkitystä uuteen yhteiskuntana kotoutumisen ja sopeutumisen osalta. Lain myötä kunnat ovat alkaneet tarjoamaan maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta. Kyseiseen opintokokonaisuuteen kuuluu erilaisia arjentaitoja sekä yhteiskunnallista ja kulttuurista sisältöä. Näitä taitoja opiskellaan kokopäiväisesti kielen opiskeluun sisällytettynä. Näitä valmentavia koulutuksia järjestävät kansalais- ja kansanopistot ja

27 22 aikuisoppilaitokset. Tämän lisäksi työ- ja elinkeinoministeriöt ostavat yksityisiltä palveluntarjoajilta erilaisia palveluita, kuten kielen opetusta. (Aarnitaival 2012, 26.) Työttömiksi työnhakijoiksi ilmoittautuneille tai yleistä toimeentulotukea hakeville maahanmuuttajille on myös oikeus työvoimatoimiston ja kunnan kanssa laadittavaan työnhakusuunnitelmaan, joka vastaa kotoutumissuunnitelmaa. (Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/1999.) Tämä työnhakusuunnitelma laaditaan kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Työnhakusuunnitelman organisointiin ja suunnitteluun osallistuvat niin maahanmuuttaja itse kuin kunta ja työvoimatoimisto. Erityisesti niille maahanmuuttajille, jotka eivät ole hakeutuneet Suomeen työn perässä, pyritäänkin tarjoamaan työllistymiseen liittyviä palveluita. Maahanmuuttajien työllistämiselläkin pyritään osin ehkäisemään maahanmuuttajien syrjäytymisen uhkaa. (Aarnitaival 2012, 26.) Tietyt alat ovat Suomessa melkein maahanmuuttajien työstä suhdanneriippuvaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi maatalouden sesonkityöt, kuten marjanpoiminta. Tietyt alat, kuten siivous- ja ravintolaala, ovatkin nykyään leimautuneet maahanmuuttajien ammateiksi. Näiden alojen leimautumiseen maahanmuuttajien ammateiksi vaikuttaa se, että valtaväestön silmissä nämä ammatit ovat muodostuneet heikko palkkaisiksi, aliarvostetuiksi ja raskaiksi. (Forsander 2013, ) Monet maahanmuuttajat työllistyvät Suomessa sisääntuloammatteihin. Näillä tarkoitetaan matalan kynnyksen työpaikkoja, joihin marginaaliryhmienkin on helppo työllistyä. Kyseisiin työpaikoihin ei välttämättä tarvita erityistä koulutusta, työkokemusta tai kielitaitoa. Yleensä näissä paikoissa työsuhteet ovat lyhyitä ja epävarmoja. Näitä sisääntuloammatteja voivat olla esimerkiksi siivoojat, keittiötyöntekijät, myyjät, rakennustyöntekijät tai linja-auton kuljettajat. (Forsander 2013, 222.) Suomessa kuitenkin suhteessa valtaväestöön suhteellisen suuri määrä maahanmuuttajia työllistää itsensä yrittäjänä. Tähän on osin syynä huono työllisyystilanne. Kuitenkin pelko ammattiajojen leimautumisesto Suomessa ei tällä hetkellä ole kovin aiheellinen, koska vieraskielisten osuus kaikista ammattialoista on yhä pieni. (Forsander 2013, ) Vaikka kunnat yhä kantavat päävastuun maahanmuuttajien kotoutumisesta on kolmannen sektorin eri järjestöillä ja yhdistyksillä myös omanlainen roolinsa maahanmuuttajien kotoutumista edistävissä tukitoimissa. Ensimmäiset yhdistykset ja järjestöt keskittyivät lähinnä maahanmuuttajien uskonnon harjoittamiseen sekä kulttuurin ja kielen ylläpitämiseen. Vähitellen kuitenkin maahanmuuttotyöhön kohdistuneiden yhdistysten ja järjestöjen kirjo on kasvanut. Monet kolmannen sektorin yhdistykset ja järjestöt järjestävät maahanmuuttajille kototumista tukevia toimintoja ja hankkeita.

28 23 (Martikainen, Saukkonen & Säävälä 2013, 19.) Järjestöt ja erilaiset yhdistykset auttavat maahanmuuttajia myös työllistymiseen ja koulukseen liittyvissä kysymyksissä. Usein järjestöt ja yhdistykset toimivat kotoutumisen yhteydessä yhteistyötä julkisen sektorin kanssa. Tähän vaikuttaa muun muassa riippuvaisuus julkisen sektorin rahoituksesta (Pyykkönen & Martikainen 2013, 282). Myös maahanmuuttajat itse ovat perustaneet yhdistyksiä, jotka ovat suunnattu muun muassa nuorille ja naisille. Kolmannen sektorin yhdistyksillä ja järjestöillä on tärkeä rooli maahanmuuttajien kotoutumisessa niin turvallisuuden tunteen luojana sekä ne antavat myös kentän pohtia integraatioon liittyviä kysymyksiä. (Martikainen, Saukkonen & Säävälä 2013, 19.)

29 24 4 KOLMAS SEKTORI 4.1 Kolmannen sektorin toiminta osana yhteiskuntaa Kolmannesta sektorista voidaan käyttää hyvinkin erilaisia nimityksiä. Jokainen näistä nimityksistä osaltaan kuvailee kolmannen sektorin toimintaperiaatetta. Ensinnäkin kolmatta sektoria voi kuvata voittoa tavoittelemattomaksi sektoriksi, mikä myös osaltaan kuvaa kolmannen sektorin toimintaperiaatetta. (Helander 1998, 33,53.) Toisaalta taas saatetaan puhua järjestösektorista tai järjestökentästä kolmannen sektorin sijaan. Tämä nimitys sen takia, että kolmas sektori paljolti koostuu erilaisista järjestöistä ja niiden toiminnasta. (Helander 1998, 28.) Joissakin yhteyksissä saatetaan puhua vapaaehtoissektorista viitaten kolmanteen sektoriin. Edellinen nimitys kumpuaa kolmannen sektorin toiminnan vapaaehtoisuudesta, taloudellisen tuoton ja hyödyn tavoittelemattomuudesta. (Hokkanen 2001, ) Toisaalta myös kansalaisyhteiskunnan käsitekin on liitetty tarkoittamaan kolmatta sektoria ja sen toiminta-alueita. Pyykkönen ja Martikainen ottavat esille, että toisinaan kansalaisyhteiskunnan toimintaan liittyy aatteellisuus muiden kolmannen sektorin määrittäjien ohella. (Pyykkönen& Martikainen 2013, ) Kuitenkin tutkimuksessa tullaan jatkossa käyttämään mahdollisimman johdonmukaisesti kolmannen sektorin nimikettä, koska se vaikuttaa kaikista selkeimmältä. Yleisesti ottaen kolmas sektori on hieman laveaa ja monimuotoista toiminta-aluetta. Tämän takia sen määritteleminenkin on hieman haastavaa. Kolmannen sektorin ytimeen kuuluviksi organisaatiotyypeiksi voi luetella erilaiset järjestöt, säätiöt ja muutaman uusosuustoiminnalliset toiminnalliset muodostumat. Laajemmassa mielessä kolmanteen sektoriin kuuluviksi organisaatiotyypeiksi voi katsoa kuulumaan organisoitumattomat oman avun ryhmät, toimintakeskukset, kumppanuusyhtiöt, julkisoikeudelliset yhdistykset, kirkot ja poliittiset puolueet. Puhuttaessa kolmannesta sektorista, vaihtelevat käytettävät termit kattavuudeltaan. Samoin kolmas sektori voidaan tutkimuksellisesti ja käyttötarkoituksen mukaisesti rajata ja määritellä hyvinkin monella tavalla. (Helander 1998, 62.) Yhdysvaltalainen sosiologi Robert Wuthnow (1991) on kiteyttänyt kolmannen sektorin määritelmän lyhyeen muotoon. Kolmannen sektorin määritelmästä Wuthnow toteaa, että vapaaehtoissektori tai kolmas sektori voidaan määritellä jäännöksenä niistä toiminnoista, joissa sen paremmin muodollinen pakko kuin taloudellisen voiton tavoittelukaan tavaroiden ja palveluiden vaihdossa eivät toimi määrittävänä tekijänä. Wuthnow vielä täsmentää määrittelyssään, että kolmannen sektorin toiminnot ovat kahdessa mielessä vapaaehtoisia; ne ovat vapaita pakosta sekä taloudellisen voiton tavoittelusta ja voiton jakamisesta. ( Helander 1998, ) Kolmannen sektorin toimintaan liittyy

30 25 taloudellisen voittoa tavoittelemattomuuden lisäksi myös todellinen vapaaehtoistoiminnan aspekti. Monissa erilaisissa kolmannen sektorin toimijoissa toimii paljon vapaaehtoisia, joita ilman toiminta ei pyörisi. (Hokkanen 2001, ) Kolmannen sektorin suhde myös muihin yhteiskunnan sektoreihin on hieman häilyvä ja muutoksen kentässä. Nykyään puhutaan jopa neljännen sektorin osallisuudesta, mikäli kotitaloudet laskettaisiin omaksi sektorikseen. Ruotsalainen tutkija Victor Pestoff kuvaakin kolmannen sektorin roolia suhteessa markkinoihin, valtioon ja yhteisöön kuvion avulla, missä kolmas sektori (järjestö sektori) sijoittuu näiden kaikkien muiden leikkauskohtaan. Pestoffin mallin avulla saa käsityksen siitä, miten kolmas sektori sijoittuu suhteessa yhteiskunnan toisiin toimintalohkoihin. Hänen luomassaan hyvinvointikolmiossa järjestelevinä ulottuvuuksina toimivat jaot yksityiseen ja julkiseen, voittoa tavoittelevaan ja voittoa tavoittelemattomaan sekä viralliseen ja epäviralliseen. (Helander 1998, 28.) Vapaaehtoistoiminnan ja vapaaehtoisjärjestöjen roolit korostuvat eritoten kolmannen sektorin toiminnassa. Valtaosa yhdistysten ja järjestöjen toiminnasta perustuukin vapaaehtoistyöhön. (Pyykkönen& Martikainen 2013, ) Osaltaan vapaaehtoistyöllä halutaan antaa auttamisen elämyksiä vapaaehtoistyön tekijöille. Helposti kolmannen sektorin yhdistykset ja järjestöt hahmotetaankin paikoiksi, jotka toimivat osaltaan vapaaehtoistyön voimin, kun rahoitus järjestöissä muodostuu entistä vaikeammaksi tekijäksi. Kuitenkin siinä on selvä ero, mitä kolmannella sektorilla vapaaehtoistyöntekijänä olevalta voidaan odottaa suhteessa palkkatyössä olevaan. Ritva Pihlajan tuo tutkimuksensa (2010) pohjalta esille, että mikäli kolmannessa sektorissa tuotetaan palveluita, jotka vaativat sitoutumista, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, ei tällaisia tehtäviä voida vapaaehtoisen edellyttää tuottavan ilman korvausta. Edellä mainittuihin tehtäviin järjestöissä ja yhdistyksissä tarvitsee palkattua henkilökuntaa. (Pihlaja 2010, 9-10.) Kuitenkin kolmannen sektorin toiminnan laajentuessa vapaaehtoistyö on ollut yksi eniten puhuttavista kysymyksistä. Vapaaehtoistyö on hyvin ratkaisevassa asemassa järjestöjen ja yhdistysten toiminnassa. Se on myös osaltaan tuonut mukanaan ongelmallisia kysymyksiä niin työ-, vero-, ja kilpailuoikeudellisista näkökulmista. (Helander 1998, ) Erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden, kuten yhdistysten ja järjestöjen tarkoitus on yleisen yhteiskunnallisen määritelmän mukaan tarjota apua yhteiskunnassa ilmeneviin ongelmiin, joita voi ilmetä yhteiskunnan alajärjestelmien, kuten kulttuurin, politiikan, taiteen, talouden tai uskonnon, sisäisessä ja välisessä vuorovaikutuksessa. Yhdistysten ja järjestöjen toiminta lisää myös yhteiskunnallisten voimien ennustettavuutta. Kolmannen sektorin toiminta on osaltaan myös rajoitteinen ja

31 26 riippuvainen julkisesta sektorista. Myös erilaisilla projektirahoituksilla on erittäin suuri merkitys järjestöjen ja yhdistysten toiminnalle. Monissa tapauksissa kunnat ja kaupungitkin rahoittavat järjestöjen toimintaa. Osaltaan yhdistysten ja järjestöjen toimintaan vaikuttaa myös se, että niiden pitää rekisteröityä yhdistysrekisteriin. Tämä velvoittaa yhdistysten ja järjestöjen toimimaan lainmukaisesti. (Pyykkönen& Martikainen 2013, ) Valtiota siis ikään kuin tarvitaan tarjoamaan resursseja ja osaltaan myös säätelemään kolmannen sektorin palveluiden toimintaa. (Pyykkönen& Martikainen 2013, 281.) Kolmannen sektorin toimijoiden aseman on havaittu vakiintuneen ja muuttuneen viime vuosien aikana niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Viime vuosikymmenten aikana yhdistysten ja järjestöjen kautta on työllistynyt entistä enemmän ihmisiä. Yhdistyksillä ja järjestöillä onkin iso rooli työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien helpottajana. Työllisyyden parantamisen osalta yhdistykset ja järjestöt täydentävät myös paljon julkisen sektorin toimintaa. (Virtanen & Näsi 2003, 170). Kolmannen sektorin yhdistyksille ja järjestöille on myös osoitettu aikaisempaa enemmän palvelutuotantoon ja sosiaaliseen kontrolliin liittyviä tehtäviä. Tällaisia toimintoja edesauttavista järjestöistä ja yhdistyksistä on alettu kutsua nimityksellä uusi kolmas sektori. Näin halutaan tehdä selvä eronteko aikaisempaan ja vanhempaan kolmannen sektorin rakenteeseen. Uuden kolmannen sektorin nimitystä käytetään järjestöistä, yhdistyksistä, säätiöistä, osuuskunnista ja sosiaalisista yrityksistä, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa viranomaisten ja rajoittajien näkökulmasta. Nämä kyseiset kolmannen sektorin toimijat toimivat tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa ja ainakin osin yritysmaailmasta tuttujen pelisääntöjen mukaisesti. Ensisijaisena tehtävänä tällaisilla uuden kolmannen sektorin toimijoilla on ihmisten heikossa asemassa olevien kouluttamien ja työllistäminen sekä yleishyödyllisten palveluiden tuottaminen. (Pyykkönen& Martikainen 2013, ) Käsitteenä ja tutkimuksen kohteena kolmas sektori on lähtenyt liikkeelle jo luvulta lähtien ja vilkastunut entisestään luvun alusta luvun alussa itsessään alkoi Suomessa keskustelu eriävistä yhteiskunnan sektoreista ja lohkoista, jonka voi löyhästi määritellä kolmannen sektorin alku ajaksi. Kansainvälisestikin kolmas sektori on noussut yhtä aikaa niin yhteiskuntakeskustelun kuin tutkimuksen kohteeksi. Kansainvälisesti keskustelu hyvinvointivaltion olemuksesta ja luonteesta on luonut tarpeen kolmannen sektorin roolille. Yhteiskuntarakenteiden muutokset ja niihin liittyvät tekijät ovat osaltaan vaikuttaneet kolmannen sektorin näkyvyyden kasvuun. Ihmisillä vapaa-ajan kasvu on luonut puitteita ja tarpeita sektorin laajentumiselle. Osaltaan työnkuvan muuttuminen ja työn fyysisyyden vähentyminen automaation myötä on antanut edellytyksiä vapaa-ajan aktiiviselle käytölle. Osaltaan myös talouden kasvu on antanut mahdollisuuksia erilaiseen vapaa-

32 27 ajan käyttöön. (Helander 1998, ) Myös palveluiden lisääntymisellä on ollut vaikuksensa kolmannen sektorin nykyiseen asemaan. Eritoten sosiaalipalveluita on yhä enenevissä määrin delegoitu julkiselta sektorilta kolmannelle sektorille. (Helander1998, 79.) Osaltaan myös digitalisaatio eli digitaalisen teknologian yleistyminen arkipäivässä ja arkipäivän tilanteissa ja globalisaatio eli maapallostuminen, maailmanlaajuinen verkostoituminen, on saanut oman muutoksensa aikaan kolmannen sektorin toimijoissa. Kolmannen sektorin pääperiaatteisiin yhä nykyäänkin kuuluu vapaaehtoisuus, voittoa tavoittelemattomuus ja pääsääntöisesti kolmannen sektorin toimintaa ohjaavat sen toimitaan osallistuvat ihmiset. Kuitenkin voidaan huomata, että nykypäivänä tietoverkkoihin perustava elämäntyyli uudistaa ja muokkaa osaltaan myös kolmannen sektorin määreitä ja niiden muotoa. Globalisaation ja digitalisaation myötä kolmannen sektorin toiminnalla on mahdollisuus olla maantieteellisesti valtioista vapaa. Uudet teknologian muutokset mahdollistavat siis yhdistysten ja järjestöjen toiminnan siirtymisen verkon kautta tapahtuvaksi. Näin myös osallistumisesta häviää paikallisuus ja sen rinnalle nousee kansainvälinen vuorovaikutus. Kolmannen sektorin toiminta on siis jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. (Möttönen & Niemelä 2005, ) Nykyisen mallisena kolmannen sektorin toiminta ja eritoten siihen kuuluvat järjestöt ja yhdistykset luovat yhteisöllisyyden tunteetta yhteiskunnassa sekä sosiaalista pääomaa. Yhdistykset ja järjestöt itsessään luovat luottamuksen tunnetta yksilöiden välillä, verkostoivat ihmisiä ja ryhmiä sekä tarjoavat tätä kautta vaikuttamismahdollisuuksia. Yhteisöllisyyden kokemusten myötä järjestöillä ja yhdistyksillä on yksilöiden psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin edesauttavia vaikutuksia. (Pyykkönen& Martikainen 2013, 283.) Erilaisilla maahanmuuttajien ja vähemmistöjen yhdistyksillä on myös sosiaalista pääomaa luova vaikutus. Ne myös muodostavat verkostoja niin yhteisöjen sisälle kuin niiden ylikin. Varsinkin maahanmuuttajille kohdistetun yhdistystoiminnan päämääränä on luoda, vahvistaa ja muuttaa kollektiivisia identiteettejä. Yhdistystoiminnalla maahanmuuttajien on mahdollista ylläpitää lähtömaan kulttuuri- identiteettejä ja rakentamaan siltoja ja yhdistämään niitä suomalaiseen kulttuuriin ja kulttuuri-identiteettiin. Toisaalta on myös hyvä huomioida, että yhdistyksillä ja järjestöillä on mahdollisuus näyttäytyä myös konfliktisen ja kiistojen alustana. Niissä sekä niiden avulla käydään jatkuvaa keskustelua ja kamppailua identiteetistä ja intresseistä. Kyseinen piirre on ollut havaittavissa esimerkiksi maahanmuuttaja yhdistyksissä- ja ryhmissä. Maahanmuuttaja- ja vähemmistö ryhmät saattavat pyrkiä eristäytymään muista vastaavista ryhmistä ja yhteiskunnasta tai luomaan aktiivisesti suhteita muihin vähemmistö yhdistyksiin ja järjestöihin pyrki-

33 28 mättä luomaan suhteita kantaväestöön. Näin maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöjen integroitumien yhteiskuntaan voi jäädä heikohkoksi. (Pyykkönen& Martikainen 2013, 284.) 4.2 Setlementti Puijola Ry ja Monikulttuurisuuskeskus Kompassi organisaationa Alun perin setlementti liike on saanut alkunsa luvun loppupuolella, jolloin köyhyys oli Euroopassa suurta. Varsinkin tiettyjä Lontoon alueita uhkasi köyhyyden ja työttömyyden myötä slummiutuminen. Ensimmäisen setlementtitalon perusti Samuel Barnett ja hänen tavoitteenaan setlementtityössä oli jakaa sivistystä myös slummien köyhimmille asukkaille. Pikkuhiljaa setlementtiliike alkoi leviämään laajemmalle alueelle luomalla sosiaalista toimintaa slummialueille luvun alussa setlementtitaloja oli Iso-Britanniassa jo yli 40. Iso-Britannian kuuluisin setlementtitalo onkin nimeltään Tonybee Hall. Tänä päivänäkin setlementti toiminnan tärkein arvo on tieto yhteisöllisyyden ihmistä voimistavasta vaikutuksesta. (Toikko 2005, ) Suomessa setlementti työ rantautui vuonna 1918 ja ensimmäinen setlementtitalo perustettiin Kallioon hieman tämän jälkeen. (Toikko 2005, 111). Monikulttuurisuuskeskus Kompassi on Kuopiossa toimiva matalankynnyksen toimipaikka niin maahanmuuttajille kuin kantasuomalaisillekin sekä vapaaehtoisille työntekijöille. Jatkossa tutkimuksen yhteydessä käytän Monikulttuurisuuskeskus Kompassista nimitystä Kompassi. Kompassi on perustettu Kuopioon 1999 ja se on toiminut RAY:n ja Kuopion kaupungin tuella. Tämän kansainvälisen kohtaamispaikan toimintaa rahoittavat myös STEA, Kuopion kaupunki, TE- palvelut, TAIKE ja UEF. Muita Kompassin lisäksi Setlementti Puijolaan Kuopiossa kuuluvia toimintamuotoja ovat sosiaalinen nuorisotyö, kuten Tyttöjen talo, kansalaistoiminta, kuten asukastuvat ja uusintarikollisuuden ennaltaehkäisy eli Tukikeskus Mahku. ( Kompassi toimiikin osaltaan siltojen rakentaja maahanmuuttajien ja kantaväestön välille. Kompassi toimii Setlementti Puijolan alaisuudessa ja sen pääideana on tarjota tukea ja mahdollisuuksia monikulttuurisuuteen. Sen tarkoituksena onkin edistää yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentumista ja tarjota kotoutumista edistävää toimintaa. Kompassin toiminta-ajatukseen kuuluu myös tuen antaminen maahanmuuttajien kotoutumiseen eli integroitumisessa uuteen yhteiskuntaan ja sosiaalisen pääoman vahvistamiseen, varsinkin kotoutumisen alkuvaiheen palveluissa. Suurin osa Kompassissa vierailijoista ja sen palveluja käyttävistä on maahanmuuttajia, mutta noin 30% kävijöistä on suomalaisia kantaväestön edustajia, joko vapaaehtoisina tai muuten Kompassin tiloja käyttävinä. Kompassin kaltaisen toimintakeskuksen kysyntä on varmasti vain kasvanut Euroopassa velloneen pakolaiskrii-

34 29 sin myötä. Kompassi edistää yhteiskunnan tasa-arvoa toimimalla eriarvoisuutta ja ennakkoluuloja vastaan tekemällä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. ( Kompassin ajatuksena on yksilön voimavarojen vahvistaminen, yhteisöllisyyden lisääminen, tasaarvo eri ihmisten välillä ja heikommassa asemassa olevien tukeminen. Nämä samat arvot kumpuavat jo setlementti työn alusta. Kompassissa toimii monia erilaisia, niin avoimia kuin suljettujakin, kursseja ja ryhmiä. Valtaosa näistä kursseista tai ryhmistä on suomen kielen puhe- tai opiskeluryhmiä, mutta siellä toimii myös erilaisia liikuntaryhmiä, kuten joogaa ja tanssia. Osa kursseista on ainoastaan naisille tarkoitettuja ryhmiä, kuten Luetaan yhdessä- suomen kieltä naisille ja äiti- ja lapsi kerho. Muutamalla suomen kielen kurssilla on palkallinen opettaja, mutta suurin osa kursseista toimii pelkästään vapaaehtoisten voimalla. ( Suuressa roolissa Kompassin toiminnasta on myös ohjaus- ja neuvonta- niminen toiminta. Tätä henkilökohtaista ohjaus- ja neuvontapalvelua käytti vuoden 2016 aikana arviolta 399 kertaa, joista yksittäisiä asiakkaita oli noin 250. Myöskin tämän palvelun tarve on viimevuosina kasvanut turvapaikanhakijoiden oleskelulupapäätösten myötä. (Hedberg, Rastas, Shurpali, Nummi & Kujanpää, 2016, ) Vapaaehtoistyö käy myös nykyään entistä suositummaksi auttamisen muodoksi kansalaisten keskuudessa. Näin Kompassi tarjoaa mielenkiintoisen ja antoisan paikan monille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille. Kompassissa tapahtuvan vapaaehtoistyön ansiosta maahanmuuttajat pääsevät kosketuksiin suomalaisen valtaväestön kanssa ja päinvastoin; suomalaiset maahanmuuttajien kanssa. Tällä tavoin Kompassi toimii siltojen rakentajana erilaisista ympäristöistä tulevien ihmisten välillä. Kompassin ajatuksena on myös lisätä suvaitsevaisuuttaan ja vähentää ennakkoluuloja eri ihmisten välillä. ( Vapaaehtoisena toimiminen ei vaadi mitään erityisosaamista tai taitoja. Normaalit arjentaidot sekä halu toimia monikansallisessa ympäristössä riittävät vapaaehtoistyöntekijälle. Vapaaehtoiset toimivat avustajina mm. suomen kielen tunneilla sekä muissa harrasteryhmissä. Vapaaehtoisena toimiminen antaa mahdollisuuden tutustua eri maista tuleviin ihmisiin sekä heidän kansallisuuksiinsa. Jotkut vapaaehtoiset jopa solmivat ystävyyssuhteita maahanmuuttajien kanssa. (Hedberg, Rastas, Shurpali, Nummi & Kujanpää, 2016, ) Kompassin vuoden 2016 vuosikertomuksesta selviää, että vuonna 2016 Kompassi on tehnyt siihenastisen kävijäennätyksensä, mikä osaltaan myös kertoo tämän kaltaisen toiminnan tarpeellisuudesta. Kompassissa tehdyn tilastoinnin mukaan vuonna 2016 Kompassissa oli , kun taas vuonna 2015 kävijämäärä oli Kuukausittainen kävijämäärä Kompassissa oli 2015 vuoteen lisäänty-

35 30 nyt 30%. Aktiivisia vapaaehtoisia taas Kompassin toiminnassa mukana oli vuonna , joista maahanmuuttajatautaisia oli 17. (Hedberg, Rastas, Shurpali, Nummi & Kujanpää, 2016, 24.) Kompassin toimitaan kuuluu myös erilaisia hankkeita, joiden kautta pyritään edistämään maahanmuuttajien integroitumista uuteen yhteiskuntaan. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi Työlinkki ja Avain- asumisneuvonta. Työlinkki hankkeen kautta on tarkoitus auttaa maahanmuuttajia löytämään joko työpaikka tai työkokeilupaikka avoimilta työmarkkinoilta. Kyseistä hanketta rahoittaa Pohjois- Savon työ- ja elinkeinotoimisto. ( Avainasumisneuvonnan ajatuksena taas on tarjota asumisen pulmiin neuvoja, vinkkejä sekä ammattilaisen ohjausta. Hankkeen puitteissa neuvotaan myös talouteen ja talouden hoitoon liittymissä asioissa ja pulmissa. *Avain- asumispalveluita puolestaan rahoittavat Kuopion kaupunki, Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus ARA sekä Kuopiossa toimivat kuusi ARA vuokratalo yhtiötä: Niiralan kulma Oy, Kiinteistö- KYS Oy, Kuopas Oy, Lumo Kotikeskus/VVO, Avara Oy, M2- kodit ja Y-asunnot. ( ) Kyseiset palvelut ja hankkeet ovat asiakkaille ilmaisia sekä erittäin hyödyllisiä rakennettaessa uutta elämää toiseen yhteiskuntaan.

36 31 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 5.1 Tutkimuksen kohde / tavoite Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä seikat vaikuttavat maahanmuuttajien kotoutumiseen, niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Tutkimuksen ajatuksena on siis saada selville, mitkä asiat edesauttavat maahanmuuttajien onnistuneeseen kotoutumiseen Suomalaiseen yhteiskuntaan. Painopisteenä on myös ottaa selville, minkälainen rooli kolmannen sektorin eri palveluilla, kuten erilaisilla yhdistyksillä ja järjestöillä, on maahanmuuttajien kotoutumiselle. Menetelmäksi valitsin laadullisen menetelmän, koska halusin saada selville maahanmuuttajien omia kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 26-27, Heikkilä 1999, 17-18). Varsinkin pakolaistilanteen ollessa laajimmillaan 2015 loppupuolella uutisoitiin kolmannen sektorin enenevästä merkityksestä maahanmuuttajien kotoutumisessa virallisten kotouttamisesta vastaavien tahojen ohella, mikä sai kiinnostuksen heräämään kolmatta sektoria kohtaan kotoutumisen osalta. Tutkimuksen perimmäisenä ideana on ottaa selville, mitä maahanmuuttajat itse korostavat tärkeiksi onnistuneen kotoutumien kannalta. ( ihmisia-alkaa-kadota-hs-tama-on-pakolaiskriisin-seuraava-vaihe-suomessa) Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, joka paneutuu maahanmuuttajien kotoutumisprosessiin vaikuttavien seikkojen selvittämiseen. Laadullinen menetelmä valikoitui tutkimusmenetelmäksi, koska tutkimuksessa haluttiin saada selville maahanmuuttajien omia kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelun keinoin. Kotoutumisen kanssa käsi kädessä kulkee John Berryn akkulturaation nelikenttämalli ja siihen kuuluvat eri akkulturaatioasenteet eli integraatio, assimilaatio, separaatio ja marginalisaatio. Maahanmuuttajien kotoutumisen esittäminen ja selvittäminen vaativat myös akkulturaation käsitteen selittämisen. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 26-27, Heikkilä 1999, 17-18). Mielenkiintona tutkimuksessa on selvittää, mitä maahanmuuttajat itse kokevat MLL:n ja Kompassin kaltaisista kolmannen sektorin kaltaisista toimijoista virallisten kotoutumistahojen, kuten Kuopion maahanmuuttajien kotoutumisohjelmaan kuuluvat tahot, ohella. Hypoteesina tutkielmassani on, että kolmannen sektorin yhdistyksillä ja järjestöillä sekä niiden vapaaehtoistoiminnalla on suuri ja yhä vain enenevä merkitys maahanmuuttajien kotouttajana virallisten tahojen, kuten kunnan ja TE- palveluiden ohella. Kuitenkin lähtöajatuksena on, että yksinään nämä kyseiset kolmannen sektorin palvelut eivät riitä maahanmuuttajien kotouttajina vaan ovat virallisten kotouttamisen tahojen,

37 32 kuten maahanmuuttajayksikön, rinnalla kotoutumisen täydentäjinä. ( Tutkimus vastaa seuraaviin kysymyksiin: 1.Mitkä seikat vaikuttavat haastateltavien mukaan maahanmuuttajien kotoutumisessa uuteen yhteiskuntaan? 2.Minkälainen rooli kolmannella sektorilla ja sen eri palveluilla, kuten Kompassilla, SPR:llä, MLL:llä ja seurakunnalla on maahanmuuttajien kotoutumisprosessissa? 5.2 Laadullinen tutkimus Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään itse tutkimuskohdetta ja tutkittavaa ilmiötä. Useimmiten tutkimuskohteena laadullisessa tutkimuksessa on suhteellisen pieni määrä tapauksia, joita pyritään analysoimaan tarkasti (Heikkilä 1999, 17-18). Laadullisessa tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan yksittäisten ja usein epätyypillisten ilmiöiden merkitystä, tuomaan esiin ilmiöiden ja eri ryhmien omaa ääntä sekä kehittämään teoriaa (Kurunmäki 2007, 87). Laadullisen tutkimuksen ensisijainen tavoite on tutkimuksen kohteena olevien tutkittavien omien kokemusten ja tulkintojen esiin nostaminen (Aaltola 2001, 17). Näin ollen tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole perusjoukkoon verrattavan yleistettävyyden selvittäminen, kuten määrällisessä tutkimuksessa, vaan tarkoituksena on lisätä tietoutta maahanmuuttajien kotoutumisesta uuteen yhteiskuntaan Kuopiossa juurikin laadullisen tutkimuksen kautta. Tässä tutkimuksessa laadullisen menetelmän käyttö perustuu siihen, että tarkoituksena on tuoda esille maahanmuuttajien oma ääni sekä kokemustausta. Lähtökohtana on laajentaa ymmärrystä maahanmuuttajien kotoutumisesta uuteen yhteiskuntaan ja analysoida maahanmuuttajien kokemuksia sekä näkemyksiä mahdollisimman tarkasti. Lisäksi tarkastelun kohteena on kolmannen sektorin merkitys maahanmuuttajien kotoutumisprosessissa. Laadullinen tutkimusote antaa useita mahdollisuuksia lähestyä tutkimusaihetta, mikä on välttämätöntä tutkittaessa ihmisten omakohtaisia kokemuksia. Tutkimusote käsittää lukuisia suuntauksia, tiedonhankinta- ja analyysimenetelmiä ja keinoja tulkita aineistoja (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Laadullisen tutkimuksen kohdalla tutkimuksen validiteetti eli tutkimuksen pätevyys sekä reliabiliteetti eli tutkimuksen luotettavuus ovat tärkeitä elementtejä. Laadullisessa tutkimuksessa reliabiliteettia mitataan tarkkojen instrumenttien sijaan analyysin systemaattisuudella sekä tutkimuksen

38 33 luotettavuuden kriteereillä. Systemaattisessa analyysissa avataan kaikki tutkimuksen varrella tehdyt päätökset, rajaukset, valinnat sekä analyysia ohjanneet periaatteet. Luotettavuuden ylläpitämiseksi taas laadullisessa tutkimuksessa avataan tutkimuksen eri vaiheet sekä niihin kuuluneet osiot. Näin kaikki tutkimuksen vaiheet laadullisessa tutkimuksessa ovat myös lukijan nähtävillä. Laadullisen tutkimuksen kohdalla siis validiteetista puhuminen tarkoittaa kerättyjen aineistojen sekä niistä tehdyn analyysin oikeutta. Edelleen laadullisen tutkimuksen luotettavuuteen yhdistyy analyysin tulosten läpinäkyvyys sekä yleistettävyys. Laadullisen tutkimuksen kohdalla puhuttaessa yleistettävyydestä ei kuitenkaan pyritä samantyyliseen, isommassa joukossa pätevään samankaltaisuuteen, yleistettävyyteen ja toistettavuuteen määrällisen tutkimuksen kanssa. Tehdessä analyysia ja näin edelleen kategoriointia laadullisessa tutkimuksessa, voidaan olettaa, että tietyt löydetyt yhtäläiset piirteet tietyssä joukossa ihmisiä ovat yleisesti jaettuja piirteitä kyseisessä kulttuurissa. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on siis ollut luoda luotettavaa sekä laadulliselle tutkimukselle tyylillisellä tavalla yleistettävissä olevaa ja tuoretta tutkimusta maahanmuuttajien kotoutumisesta uuteen yhteiskuntaan. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, ) 5.3 Haastatteluaineiston kerääminen Tutkimuksen aihe itsessään ja tietyllä tavoin aiheen arkaluonteisuus aiheutti omat haasteensa aineiston keräämiselle. Aiheen arkaluontoisuuden takia en asettanut tutkimuksen otantajoukolle merkittäviä vaatimuksia tai rajauksia esimerkiksi ikäjakauman, kansallisuuden tai Suomessa asuttujen vuosien suhteen. Tämä osaltaan myös sen takia, että tarkat kriteerit haastateltavien ja otantajoukon suhteen olisivat saattaneet nostaa kynnystä osallistua tutkimukseen ja näin vähentää haastatteluun osallistuneiden määrää. Ainoa tutkimukseen osallistuneille asetetut kriteerit olivat, että heidän tuli olla maahanmuuttajia, asuttava haastatteluhetkellä Suomessa ja puhuttava kohtalaista suomea. Suomea haastateltavien tuli puhua, jotta haastattelut olisi pystytty tekemään pääasiassa suomeksi. Englanniksi haastattelu sekä haastatteluiden käsittely olisi voinut olla työläämpää. Maahanmuuttajien lähtö maata ei rajattu eikä sitä, missä päin Suomea heidän tuli haastatteluhetkellä asua. Kuitenkin haastateltavien luokse liikkumisen takia valtaosa haastateltavista asui Kuopiossa. Koska toiveena tutkimukseen osallistuville haastateltaville oli hyvä suomen kielen taito, oli monet haastateltavista asuneet jo useamman vuoden Suomessa. Aiheen muotouduttua haastattelut päädyin rekrytoimaan Setlementti Puijolan Monikulttuuriskeskus Kompassista. Ennen haastateltavien rekrytointia oli hankittu asianmukaisesti tutkimuslupa kysei-

39 34 seen kolmannen sektorin toimipaikkaan. Kompassi on kolmannen sektorin palveluiden tarjoaja, joka on uskonnollisesti riippumaton ja sitoutumaton. Monikulttuurisuuskeskus Kompassin toimintakenttään kuuluu suomenkielentunnit, erilaiset harrasteryhmät, maahanmuuttajien työllistämistä tukevia palveluita sekä ohjaus- ja neuvonta- nimellä kulkeva palvelu. Kompassin toiminnan tarkoituksena on toimia kantaväestön sekä vähemmistön edustajien kohtaamispaikkana ja sillanrakentajana. Vapaaehtoistyö on myös suuressa roolissa Kompassissa, niin kuin useissa kolmannen sektorin palveluissa. ( Kompassissa esittelin tutkimuksen aihetta sekä tarkoitusta muutaman kerran suomen kielen tunnilla paikalla olleille opiskelijoille ja keräsin haastatteluun osallistumisesta kiinnostuneiden nimet ylös. Myöhemmin olin tutkimuksesta kiinnostuneisiin yhteydessä sähköpostilla, jossa kerrottiin niin suomeksi kuin englanniksikin tiedotteessa siitä, mitä haastatteluun osallistuminen tarkoitti. Haastatteluista kiinnostuneille tarkoitetussa tiedotteessa kerroin muun muassa haastateltavien anonymiteetista sekä vapaaehtoisuudesta osallistua tutkimukseen sekä haastatteluihin. Aluksi tutkimukseen kiinnostuneita henkilöitä oli yhteensä useita kymmeniä, mutta kuitenkin vain murto-osa heistä todellisuudessa oli takaisin yhteydessä ja halusi ottaa osaa haastatteluihin. Haastateltavien haasteellisesta kokoon saamisesta huolimatta haastateltavien etsintää ei lähdetty laajentamaan Kompassin ulkopuolelle. Lopulta muutama haastateltava osallistui tutkimukseen myös Kompassin ympäristön ulkopuolelta. Ennen varsinaista haastattelua haastateltavat allekirjoittivat vielä haastattelusopimuksen, jossa heille vielä selvennettiin osallistumisen vapaaehtoisuutta, tutkimuksen tarkoitusta, haastatteluiden jatkokäyttöä (tuhotaan tutkimuksen päätyttyä) sekä anonymiteettia. Sekä haastattelusopimus että sähköpostin välityksessä tutkimukseen osallistuville haastateltaville lähtenyt tiedote löytyvät tutkimuksen liitteistä. (Liite 1 ja Liite 2) 5.5 Haastateltavat Lopullinen haastateltavien joukko muotoutui seitsemään henkilöön. Haastateltaviksi valikoitui kaksi miespuolista ja kuusi naispuolista henkilöä. Onkin varsin tavallista, naiset ovat miehiä halukkaampia osallistumaan erilaisiin tutkimuksiin. Näin otannan suhde naisten ja miesten välillä ei ole poikkeus normaaliin verrattuna. Iältään he olivat hyvin eri ikäisiä 25-vuotiaasta 65- vuotiaaseen. Haastateltavat olivat lähtökohtaisesti keskenään hyvin eri maista lähtöisin. Kaksi haastateltavista oli Venäjältä Suomeen paluumuuttajina tulleita inkerinsuomalaisia, yksi Hollannista, Turkista, Latviasta, Ranskasta ja yksi kotoisin Ukrainasta. Osa haastateltavistani oli asunut jo useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä Suomessa, kun taas osa oli melko vastikään Suomeen muuttaneita.

40 35 Haastateltavien Suomeen muuttamisen taustalla oli myös hyvin erilaisia syitä. Kuitenkin se haastateltavia yhdisti, että kukaan heistä ei ollut hakeutunut Suomeen lähtömaan huonon poliittisen tai taloudellisten olosuhteiden takia. Myöskään yhdenkään yksikään haastateltavista ei ollut lähtenyt Suomeen sodan takia. Tiivistäen voi siis todeta, että yksikään haastateltavista ei ollut pakolainen eikä turvapaikan hakija. (Martikainen, Saari, & Korkiasaari 2013, 39.) Kuten edellä tuli esille, kaksi haastateltavista oli Suomeen Venäjältä paluumuuttajina tulleita inkerinsuomalaisia. Heillä asui jo joitakin sukulaisia Suomella, mikä oli heidän syynään tulla Suomeen. Parisuhde oli muutaman haastateltavien kohdalla saanut muuttamaan Suomeen. Toinen merkittävä Suomeen muuttamisen syy haastateltavien keskuudessa parisuhteen ja puolison ohella oli työllisyystilanne tai opinnot. Yksi haastateltavista oli muuttanut Suomeen puolison työn perässä ja toinen oli tullut opiskelemaan Suomeen. Näin voi huomata, että EU:n myötä tullut vapaa liikkuvuus ihmisten välillä on vaikuttanut myös tutkimukseen osallistuneiden haastateltavien Suomeen muuttamiseen. Seitsemästä haastateltavastani suurin osa oli korkeasti koulutettuja, minkä huomaaminen jälkikäteen yllätti. Haastateltavat olivat koulutukseltaan muun muassa farmaseutteja, insinöörejä sekä pedagogiikkaa lukeneita. Muutama haastateltavista oli väitellyt tohtoriksikin. Rastas tuokin esille, että valta osa Suomeen saapuvista maahanmuuttajista ovat hyvin koulutettuja ja saapuvat maista, joiden kulttuuri ei suurelta osin eroa Suomalaisesta kulttuurista. Osalla tutkimukseen osallistuneista haastateltavista kulttuuritaustassa oli yhteneväisyyksiä, osalla taas ei. Kuitenkin luulen, että haastateltavikseni muodostui niinkin korkeasti kouluttautuneita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, koska kokivat tutkimukseen osallistumisen itselle tärkeäksi ja henkilökohtaiseksi (Kuula & Tiitinen 2010, 447). Toisaalta haastateltavat saattoivat ajatella, että pystyvät auttamaan haastatteluun osallistumalla jonkun toisen asemaa. (Rastas 2005, ) Kaikki haastateltavat lupautuivat aluksi vastamaan suomeksi, mutta haastatteluiden edetessä kävikin ilmi, että heidän kohdallaan haastattelut olivat mahdottomuus tehdä suomeksi haastateltavien kielitaidon takia. Haastateltavani olivat asuneet vaihtelevan määrän Suomessa. Kuitenkin kahdessa haastattelussa kävi yllättäen ilmi, etteivät haastateltavat ymmärtäneetkään tai pystyneet kommunikoimaan sujuvasti suomeksi, joten muutama haastattelu oli tehtävä pääasiassa englanniksi. Haastatellessa maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, on välttämätöntä ottaa kulttuurierot huomioon. Haastatellessa henkilöä, joka tulee haastateltavan kanssa eri kulttuurista ja puhuu haastateltavan kanssa eri kieltä äidinkielenä on, tärkeää huomata, että haastattelu voi onnistua vain, jos haastattelija ja haastateltavaymmärtävät toisiaan. Jos haastateltava ja haastattelija ovat eläneet eri kulttuureissa heikentää se heidän kykyä ymmärtää toisiaan. (Rastas 2005, )

41 36 Osan haastateltavien kohdalla jännitys vaikutti huomattavasti haastatteluun. Eräs haastateltavista halusi ottaa kaverinsa mukaan haastatteluun. Todennäköisesti kyseistä haastateltavaa jännitti haastateltavan asemassa oleminen, joten hän halusi ottaa tueksi kaverinsa mukaan. Joillekin haastateltavista kysymykset saattoivat olla hyvinkin henkilökohtaisia. Kuitenkin valtaosa haastateltavista oli iloisia siitä, että heidän kokemuksistaan ja mielipiteistään oltiin kiinnostuneita. Näin he tulivat eritäin mielellään haastatteluihin. Kuten Kuula ja Tiitinenkin toteavat artikkelissaan Eettiset kysymykset ja haastatteluiden jatkokäyttö, on haastateltavilla monia erilaisia syitä osallistua haastatteluihin. Tyypillisiä syitä osallistua haastatteluihin on, että tutkimuksen aihe koetaan itselle tärkeäksi ja henkilökohtaiseksi. Toiseksi päätökseen osallistua haastatteluihin vaikuttaa mahdollisuus vaikuttaa sekä kertoa tavallisen ihmisen kokemuksia tutkittavasta aiheesta. (Kuula & Tiitinen 2010, 447.) Se, mihin en omalla kohdalla ollut haastatteluissa valmistautunut oli tunnereaktiot ja niissä käyttäytyminen. Välillä haastateltavat kertoivat heille selkeästikin hyvin merkityksellisiä asioita, koska saattoivat liikuttua asian kerrottua. Tällaiseen en ollut varautunut. Samaten osa haastateltavien kertomasta herätti itsessä tunnereaktioitta, kuten kauhistusta. Näitäkin tilanteita oli vaikea odottaa. 5.6 Puolistrukturoitu haastattelu aineistonkeruu menetelmänä Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoituna haastatteluna eli teemahaastatteluna. Ylipäätään haastattelu valikoitui tekniikkana aineiston keruu menetelmäksi tutkimuksen aiheen takia. Osalle haastateltavista lukeminen olisi voinut tuottaa hankaluuksia ja näin haastattelu oli vaivattomin tapa kerätä aineisto. Haastattelut nauhoitettiin ja myöhemmin aineisto litteroitiin. Puhuttaessa puolistrukturoidusta haastattelusta, tarkoitetaan strukturoidun eli kokonaan avoimen haastattelun ja lomakehaastattelun välimuotoa (Hirsjärvi & Hurme 2015, 47). Yleisesti haastattelu on menetelmänä joustava sekä sopii hyvin moniin erilaisiin tutkimustarkoituksiin. Haastattelutilanteessa ollaan suorassa vuorovaikutuksessa haastateltavan kanssa, mikä mahdollistaa tiedonkeruun myös itse haastattelutilanteesta. Haastattelemalla on myös mahdollista kerätä aineistoa itse haastattelutilanteesta sekä vuorovaikutuksesta haastattelijan ja haastateltavan välillä. Ei-kielelliset vihjeet haastattelutilanteessa eivät ole itsessään vastauksia, mutta auttavat ymmärtämään niitä sekä motiiveja toiminnan takana. Haastattelua tehdessä korostetaan ihmisen asemaan tutkimuskohteessa subjektina eli haastateltavalle on annettava mahdollisuus tuoda esille mahdollisen vapaasti itseä koskevia asioita. Haastattelu on hyvä valinta aineistonkeruumenetelmäksi, jos tutkimuksessa on tarkoitus selventää vastauksi ja syventää saatua tietoa. Ottaen huomioon tutkimuksen kohteen eli maahanmuuttajat, tuli aineiston keruutapaa miettiä erityisen tarkasti, jotta aineiston keruu olisi osallistujille mahdollisimman vaiva-

42 37 tonta ja miellyttävää. Vaikka haastateltavat puhuivat päällisin osin suomea, ei heidän suomen kielen taitonsa kuitenkaan ollut verrattavissa suomalaisen henkilön tasoon. Osalle haastateltavistani kirjoittaminen suomeksi olisi ollut kielitaidon takia haastavaa, joten päädyin keräämään aineistoni haastattelemalla. Haastattelut suoritin nauhoittamalla haastateltavien suostumuksella. (Hirsjärvi & Hurme 2015, ) Haastattelua menetelmänä käyttävän tutkijan on välitettävä kuvaa haastateltavan ajatuksista, kokemuksista, tunteista ja käsityksistä (Hirsjärvi & Hurme 2015, 41). Puolistrukturoidun haastattelun ideana on se, että kysymykset ovat ennalta määrätyt kaikissa haastatteluissa, mutta haastateltava voi vaihdella vapaasti sanajärjestystä. Haastateltava vastaa myös kysymyksiin vapaasti omin sanoin. Puolistrukturoidussa haastattelussa haastattelu kohdennetaan tiettyihin teemoihin, jotka kuljettavat haastattelua eteenpäin. Tästä tuleekin puolistrukturoidun haastattelun toinen nimitys; teemahaastattelu. Yksityiskohtaisten kysymysten sijaan haastattelu etenee tiettyjen keskeisten teemojen varassa. Osaltaan menetelmää kutsutaan puolistrukturoiduksi haastatteluksi, koska haastatteluiden aihepiirit ja teemat ovat kaikille haastateltaville samat. (Hirsjärvi & Hurme 2015, ) Läpi aineiston keruun ja tutkimuksen teon, säilyi yhteydenpito Monikulttuurisuuskeskus Kompassin henkilökuntaan. Tämä sen takia, koska haastateltavien rekrytointi tapahtui valtaosaksi sen kautta. Kompassin henkilökunnan ehdotuksesta myös haastattelut päädyttiin toteuttamaan Kompassin tiloissa. Näin Kompassin henkilökunnan puolesta järjestäytyi aina vapaa, rauhallinen ja suljettu tila haastatteluiden ajaksi. Yhden haastatteluista toteutin Kuopion kirjaston tiloissa sekä yhden haastatteluista haastateltavan omasta pyynnöstä kahvilassa. Haastattelurunko jakautui temaattisesti kolmeen eri osa-alueeseen; taustatietojen kartoitukseen, uuteen yhteiskuntaan kotoutumiseen sekä kolmannen sektorin ja kotoutumisen yhteyden selvittämiseen. Haastattelut suoritin puolistrukturoidusti. Osa-alueet sisälsivät vaihtelevasti seuraavat kysymykset. Kysymyspatteristoa vaihtelin ja muuntautui tilanteen mukaan. Haastattelurunkoni on nähtävissä liite 3- osiossa. (Liite 3) Haastatteluiden pituudet vaihtelivat 25 minuutin ja 50 minuutin välillä. Haastatteluiden kestosta riippumatta kaikki haastattelurungon kysymykset tuli käsiteltyä haastatetuissa kauttaaltaan. Kauttaaltaan haastattelut onnistuivat suhteellisen hyvin. Muutama ensimmäinen haastattelu oli enemmänkin totuttelemista haastateltavan roolissa olemiseen. Myös ensimmäisten haastatteluiden aikana huomasi, mitkä kysymykset haastattelurungosta olivat toimivia ja puolestaan mitkä eivät. Näin

43 38 haastattelurunko eli ja muotoutui koko ajan haastatteluiden myötä. Haastattelut toteutettiin aikavälillä Vaikka haastattelun kulku ja runko oli mietitty selkeäksi, kuitenkin haastatteluissa tuli eteen monia yllättäviä tilanteita. Muutama haasteltava oli lupautunut haastatteluun ja sanonut, että ymmärtävänsä suomea ja pystyvänsä näin haastattelussa kommunikoimaan suomeksi. Kuitenkin kahden haastateltavan kohdella kävi ilmi, että haastattelu tulikin tehdä englanniksi, koska haastateltavien kielitaito ei ollut riittävä suomeksi tehtävään haastatteluun. Kuten Rastaskin artikkelissaan (2010) tuo esille, on haastatteluissa lähtöoletuksena se, että haastattelu voi onnistua vain, jos haastattelija ja haastateltava ymmärtävät toisiaan. Näin haastatteluihin tulee löytää yhteinen kieli, jota molemmat ymmärtävät haastattelussa, jotta ei synny väärinymmärryksiä. Haastatteluissa tuli myös ottaa huomioon, että ryhmä, jota haastateltiin, oli maahanmuuttajataustaisia, jotka olivat asuneet vuodesta muutamaan kymmeneen vuoteen Suomessa. Näin heidän kielitaitonsa ei vastannut valtasuomalaisen kielitaitoa. Haastatteluissa joutui siis puhumaan erittäin hitaasti, selkeästi ja kysymään halutut asiat hyvin yksinkertaisessa muodossa. Haastatteluiden etenemiseen auttoikin mahdollisimman konkreettisia esimerkkien käyttäminen. Osaltaan haastatteluiden kulkuun vaikutti myös se, että haastateltavien kokemustausta ja näin sosiaaliset representaatiot erosivat valtaosan suomalaisten kokemuksista tai jo pitkään Suomessa asuneiden sosiaalisiin representaatioihin (Rastas 2005, 68). Jos haastattelija ja haastateltava antavat asioille erilaisia merkityksiä, voi haastattelussa olla vaikea päästä yhteisymmärrykseen. Tämän takia haastatteluissa käytetyt esimerkitkin tuli miettiä tarkkaan. (Rastas 2005, ) 5.7 Aineiston esikäsittely Yhteensä nauhoitettua aineistoa on 293 minuuttia. Tuosta määrästä nauhoitettua aineistoa tuli 85 sivua litteroitua tekstiä. Aineiston työstäminen lähti liikkeelle nauhoitettujen haastatteluiden useampaan kertaan läpikuuntelemisesta ja muistiinpanojen tekemisestä. Tämän jälkeen haastatteluita lähdettiin kirjoittamaan auki eli litteroimaan. Osa haastatteluista venyi ajateltua pidemmäksi, koska haastatteluissa joutui puhumaan hyvin hitaasti mahdollisten kieliongelmien takia. Haastatteluissa käytettiin myös hitaan ja selkeän artikuloinnin lisäksi myös paljon käytännön esimerkkejä, jotta haastattelutilanne olisi ollut mahdollisimman selkeä haastateltaville. (Rastas 2005, ) Oman haasteensa aineiston käsittelylle toi aikaisemminkin tutkimuksessa esille nostettu kielikysymys. Kaikkia haastatteluita ei pystytty tekemään suomeksi haastateltavien kielitaidon takia. Mikäli haastattelut suoritettiin suomeksi, käytettiin niissä monissa tilanteissa apukielenä englantia. Tämä

44 39 toi myös haasteita aineiston jatkokäsittelylle, jonka takia joidenkin kanssa käytettiin enemmän aikaa varmistaakseen, että saatu informaatio tuli ymmärretyksi oikein. 5.8 Aineiston analyysi Laadullisen tutkimuksen analyysilla on tarkoitus tuottaa uutta tietoa tutkittavasta kohteesta sekä näin selkeyttää aineiston sisältöä. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa ja aineiston läpikäynnissä käytetään sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi on hyvä tapa esittää aineistosta esiinnousseita huomioita. Laadullisen aineiston analyysia voisi kuvata kolmivaiheisena prosessina, johon kuuluvat olennaisina osina aineiston kuvaus, luokittelu ja yhdistely (Hirsjärvi & Hurme 2015, 47-48). Aineiston luokittelu on olennainen osa analyysin tekemistä. Aineiston luokittelu luo ikään kuin pohjan tai kehyksen, jonka varassa haastatteluaineistoa voidaan myöhemmin tulkita sekä yksinkertaistaa ja tiivistää. Luokittelu on välttämätöntä, jos aineistoa haluaa myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi vertailla aineiston eri osia toisiinsa tai tyypitellä aineistoa. (Hirsjärvi & Hurme 2015, 147.) Tutkimuksen analyysi perustuu Tuomen ja Sarajärven malliin sisällönanalyysista. (Sarajärvi & Tuomi 2009, 92.) Käytännössä aineistolähtöinen sisällön analyysi lähtee ensin liikkeelle haastatteluiden kuuntelemisella ja auki kirjoittamisella eli litteroinnilla, minkä jälkeen haastattelut luetaan ja sisältöön perehdytään huolella. Tämän vaiheen jälkeen haastatteluista lähdetään etsimään pelkistettyjä ilmauksia, tekemään alleviivauksia sekä listaamaan löydetyt pelkistykset. Tämän jälkeen analyysi jatkuu samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsimisellä pelkistetyistä ilmauksista. Seuraavassa vaiheessa pelkistetyt ilmaukset yhdistetään ja muodostetaan niistä alaluokkia. Alaluokkien yhdistämisen jälkeen niistä muodostettaan yläluokkia. Yläluokkien yhdistämisen jälkeen niistä muodostetaan kokoavia ja yhdistäviä käsitteitä. (Tuomi & Sarajärvi 2009,109) Analyysin viimeiseksi vaiheeksi jää yhteenvedon kirjoittamine, joka perustuu edellä esille otettuun teemoitteluun ja siinä esille tulleisiin käsitteisiin. (Sarajärvi & Tuomi 2009, 93.) Vaikka tutkimuksessa teoria on vahvasti läsnä, käytetään siinä pääsääntöisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysia analyysimenetelmänä. Tuomi ja Sarajärvi tuovat esille, että Miles ja Hubermanin mukaan aineistolähtöistä laadullista analyysia eli induktiivisen aineiston analyysia voi karkeasti kuvata kolmivaiheiseksi prosessiksi. Siinä on keskiössä aineiston redusointi eli pelkistäminen, aineiston klusterointi eli ryhmittely ja abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. Aineiston pelkistäminen voi analyysia tehdessä tapahtua siten, että auki kirjoitetusta aineistosta etsitään tutkimuskysymyksen avulla niitä kuvaavia ilmaisuja, mitkä voidaan esimerkiksi alleviivata tekstistä eri värein. Aineiston ryhmittely vaiheessa taas aineistosta koodatut alkuperäisilmaukset käydään läpi

45 40 tarkasti ja tämän jälkeen aineistosta etsitään samankaltaisuuksia tai eroavaisuuksia kuvaavia käsitteitä. Samaa tarkoittavat käsitteet ryhmitellään ja yhdistetään luokaksi ja nimetään luokan sisältöä kuvaavalla käsitteellä. Kyseisen luokan luokitteluyksikkönä voi olla tutkittavan ilmiön ominaisuus, piirre tai käsitys. (Tuomi & Sarajärvi 2009, ) Tutkimuksen aineisto kuvaa tutkittavaa ilmiötä eli tässä tapauksessa maahanmuuttajien kotoutumista Kuopioon. Analyysin tarkoituksena on myös luoda sanallinen ja selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. Sisällön analyysilla pyritään järjestämään aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon, kuitenkin niin että ei kadoteta aineiston sisältämään informaatiota. Ylipäätään laadullisella analyysilla pyritään lisäämään tutkimuksen informaatioarvoa. Näin hajanaisesta aineistosta pyritään luomaan mielekästä, selkeää ja yhtenäistä informaatiota lukijalle. Analyysin voimin pyritään luomaan selkeyttä aineistoon, minkä jälkeen voidaan tehdä luotettavia ja selkeitä johtopäätöksiä aineistosta. Ylipäätään aineiston laadullinen analyysi perustuu loogiseen päättelyyn ja tulkintaan. Aluksi analyysissa aineisto pilkotaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan uudestaan uuteen muotoon loogiseksi kokonaisuudeksi. (Tuomi & Sarajärvi 2009, ) Analyysissa omat haasteensa tuo myös se, että haastatteluita ei ole suoritettu haastateltavien omalla äidinkielellä. Osaltaan myös muutama haastattelu on suoritettu englanniksi, mikä ei ole haastateltavan eikä haastattelijan oma äidinkieli. Kaksi haastatteluistani toteutettiin englanniksi. Nämä haastattelut käänsin litterointivaiheessa suomeksi, jotta analyysivaihe helpottuisi. Näin kaikki litteroitu aineisto on yhtenäistä. Analysoitaessa vieraasta kielestä käännettyä aineistoa voi litteraatista ja analysoitavasta tekstistä jäädä uupumaan erilaiset kulttuurin ja huumoriin sidonnaiset asiat. Aineiston tulkitsemista hankaloittaa myös se, että ulkomaalaiselle ja kulttuurin ulkopuolelta tulevalle tutkijalle voi olla vaikeata hahmottaa haastateltavan ironian ja sarkasmin kohteita. (Pietilä 2010, ) 5.9 Tutkimuksen etiikka Eettisten ongelmien pohdinta on tärkeää läpi tutkimuksen teon. Tutkielman eettisyys lähtee liikkeelle jo aiheen valitsemisesti ja rajaamisesta sekä jatkuu aina tutkielman julkaisemiseen ja palauttamiseen asti. Etiikka on suuresti läsnä tutkimuksen teon jokaisessa vaiheessa ja päätöksessä. Hyvä tutkimus noudattaakin eettisiä periaatteita ja eettiset näkökulmat tulevat esille tutkimuksessa aiheen valinnasta läpi koko tutkimusprosessin. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 127) Läpi koko tutkimusprosessin ajan pyrkimyksenä oli varmistaa, että eettisen tutkimuksen normit täyttyvät. Tutkimukseen sain pääasiassa kerättyä haastateltavat sekä tilat Monikulttuurisuuskeskus

46 41 Kompassin kautta, joten solmin suullisen tutkimus sopimuksen Kompassin kanssa. Tämän yhteydessä kuvailin mahdollisimman tarkasti Kompassin henkilökunnalle, mistä tutkimuksessa on kysymys. Haastateltaville annoin myös ennen haastattelua luettavaksi haastattelusopimuksen, missä kävin läpi tutkimuksen tarkoituksen sekä kerroin lisää tutkimuksen tekijästä, aiheesta sekä tutkimuksen tavoitteista. (Liite 1) Kyseisen tiedotteen yhteydessä selvensin vielä haastateltaville, että heidän henkilöllisyyttä tulla paljastamaan lopullisessa tutkimuksessa. Tutkittavien anonymiteetin ja suojan takaaminen ja säilyttäminen ovatkin erittäin tärkeitä seikkoja tutkimuksen eettisyyden kannalta. Riskinä tämän kaltaisissa tutkimuksissa onkin, että haastateltavat pystyttäisiin tunnistamaan suhteellisen pienen otantajoukon takia. Haastatteluiden aikana myös useaan kertaan varmistin, että haastateltavat tietävät, mistä tutkimuksessa on kysymys. Tutkimuksen aineisto on myös kerätty ja käsitelty luottamuksellisesti eikä sitä ole luovutettu ulkopuolisten nähtäväksi. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 131.) Kulttuuristen ja kielellisten erojen takia tulee varmistaa, että haastateltavalle tulee selväksi, minkälaiseen tutkimukseen hän on osallistumassa. Tätä käsiteltiin jo ennen haastattelua allekirjoitettavan haastattelusopimuksen muodossa. Varsinkin kieleen liittyvät kysymykset tuottivat muutaman haastateltavan kohdalla ongelmia. Osa haastateltavista ei osannutkaan suomea riittävästi, jotta haastattelun olisi voinut tehdä molemmille osapuolille eettisesti. Näin osa haastatteluista jouduttiin suorittamaan englanniksi, mikä ei ollut niin haastattelevan eikä haastattelijan äidinkieli. Haastatellessa vieraskielistä henkilöä, onkin otettava huomioon, että haastattelu voi onnistuva vain, mikäli haastattelija ja haastateltava ymmärtävät toisiaan. Vaikka haastateltavat ajattelivat kykenevänsä vastaamaan suomeksi, oli haastattelun tekeminen muutaman haastateltavan kohdalla erittäin haastavaa. (Rastas 2005, ) Haastatteluissa tulee eettisyyden näkökulmasta miettiä myös vahingon välttämistä haastateltaville. Tutkimuksen aiheuttamat haitat voivat koskea niin aineiston keruuta, aineiston säilyttämistä tai tutkimusjulkaisusta aiheutuvia seurauksia. Haastateltavien yksityisyyden säilyttämiseksi mietin haastatteluille yksityisen ja suljetun tilan. Monikulttuurisuuskeskus Kompassilta sainkin tilan suurimman osan haastatteluiden suorittamiseen. Yhteen haastatteluun löytyi vapaa tila Kuopion pääkirjastosta. Aikatauluristiriitojen sekä yhden haastateltavan oman toiveen mukaan suoritin yhden haastattelun kahvilassa. Vaikka tämä kahvilassa suoritettu haastattelu onnistui muuten hyvin, oli haastattelutilanteissa kuitenkin lähes koko ajan muuta taustamelua ympärillä. Tämä taas vaikeutti osaltaan haastattelun tekemistä sekä haastattelun litterointia. Haastatteluissa haastateltavat saattoivat kertoa yksityisiäkin asioita, joten haastateltavan yksityisyyden suojankannalta kahvila on hieman huono

47 42 paikka haastattelun toteuttamiseen. ( Haastatteluissa ja edelleen koko tutkimuksessa tärkeää on myös haastateltavien yksityisyys ja tietosuoja. Ensinnäkin yksityisyyden suoja kuuluu Suomen perustuslailla suojattuihin oikeuksiin ja onkin näin tutkimuksellisestikin tärkeä periaate. Yksityissuojan kannalta tutkimuseettisesti tärkeitä seikkoja ovat tutkimusaineiston suojaaminen ja luottamuksellisuus, tutkimusaineiston säilyttäminen tai hävittäminen ja tutkimusjulkaisut. Haastateltavien kannalta on erittäin tärkeää, että heidän anonymiteettinsä säilyy. Näin onkin tärkeää miettiä, mitä tietoja tuon haastateltavista esille tutkielmassani. Maahanmuutto ja siihen liittyvät asiat voivat olla haastateltaville arkojakin seikkoja. Näin luottamuksellisuus haastateltavan ja haastattelijan välillä on tärkeää. (Suomen perustuslaki /731, 10 ) Kuten yllä olen maininnut, ilmeni haastatteluiden aikana joitakin yllätyksiä, niin itselleni kuin haastateltaville. Osaksi näihin yllätyksiin vaikutti eri kulttuuritaustat haastateltavan ja haastattelijan välillä sekä kielitaito. Ajatuksenani oli suorittaa kaikki haastattelut pääasiallisesti suomeksi ja käyttää apukielenä englantia. Haastattelutilanteissa huomasi, että suomi vieraana kielenä jännitti ja hermostutti osaa haastateltavia. Kuitenkin haastateltavikseni valikoituneet henkilöt osasivat suhteellisen hyvin suomea. Toisaalta taas haastattelut voivat venyä hieman ajateltua pidemmiksi, jos joitakin termejä tai sanoja täytyy haastateltaville selittää paljon auki. Myös tämän kaltaisessa haastattelussa kulttuurierot voivat nousta yllättävänkin suureen rooliin. Kulttuurierot voivat nousta haastattelussa esille esimerkiksi jonkin viattomalta tuntuvan kysymyksen myötä. Haastattelun aikana ilmenevät kulttuuriset eroavaisuudet voivat tuottaa ongelmia, jos ne estävät haastattelijaa ja haastateltavaa ymmärtämästä toisiaan. Tietysti haastattelua voi helpottaa se, jos perehtyy erilaisiin kulttuureihin. Tämä voi kuitenkin olla hieman haasteellista, koska alustavat tulevat todennäköisesti haastateltavat ovat eri kulttuureista. (Rastas 2009, 82 84) Kun kyseessä on laadullinen tutkimus, on tutkimuksen luotettavuuden mittaamiseen omat mekanisminsa. Tutkimuksen luotettavuuden mittaaminen sekä osoittaminen on myös erittäin tärkätä tutkimuksen eettisyyden kannalta. Jotta tutkimus on luotettava, on tutkijan annettava tarpeeksi tietoa tutkimuksen eri vaiheissa eli tehtävä tutkimus näkyväksi sekä sen mahdollinen toistettavuus mahdolliseksi. Näin tutkimuksen tulosten arviointi on mahdollista. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 140). Tutkimuksen luotettavuuteen olen pyrkinyt kirjoittamalla mahdollisimman paljon auki koko tutkimusprosessista.

48 43 6 MONIKULTTUURISUUSKESKUS KOMPASSIN KÄVIJÖIDEN KOKEMUKSIA KOTOUTU- MISESTA KUOPIOON 6.1 Kielikysymys Tutkimuksen analyysi on jaettu viiteen eri teemaan, joiden kautta vastaan tutkimuskysymyksiini mahdollisimman kattavasti. Pyrin analyysissa vastaamaan siihen, mitkä seikat haastateltavieni mukaan ovat vaikuttaneet heidän kotoutumiseen uuteen yhteiskuntaan ja eritoten Kuopioon. Analyysissä käsiteltäviksi teemoiksi valikoituivat kielikysymys, perheen ja lähipiirin merkitys, kulttuurierot, kolmannen sektorin eri toimijoiden merkitys kotoutumisprosessissa sekä viimeisenä syrjintä ja epäasiallinen käytös. Ensimmäisenä teemana otan käsittelyyn kielikysymyksen maahanmuuttajien kotoutumiseen vaikuttavana tekijänä. Carla Schubertin mukaan uuden kielen tai toisen vieraan kielen käyttäminen ja puhuminen voi aiheuttaa maahanmuuttajalle stressiä. Vaikka maahanmuuttajan kielitaito olisi hyvä, tuo se silti arkeen ja sen sujumiseen haasteita. Tästä syystä valitsin analyysin yhdeksi teemoista maahanmuuttajien kielikysymyksen ja liitän sen osaltaan aikaisempiin tutkimuksiin aiheesta. (Schubert 2013, 64.) Valtaosa haastateltavistani koki kielitaidon tai sen puutteen hyvin merkittäväksi tekijäksi uuteen kotimaahan sopeutumiseen vaikuttavaksi tekijäksi. Haastateltavat pitivät myös todella tärkeänä sitä, että he oppisivat suomen kieltä ja näin pärjäisivät paremmin uudessa yhteiskunnassa ja sen mukanaan tuomissa haasteissa. Osa haastateltavistani, jotka olivat asuneet Suomessa jo pidempään, puhuivat erittäin hyvää suomea. Osa taas osasi puhua suomea vain auttavasti. Näiden muutaman kanssa haastattelu tehtiinkin kokonaan englanniksi. Osaa haastateltavistani hyvä englannin kielen taito oli auttanut myös osaltaan paljon Kuopioon sopeutumisessa. Alla olevista haastateltavien H5, H1 ja H4 otteista käy eritoten ilmi, miten suuressa roolissa haastateltavat pitävät suomen kielen taitoa ja sitä, että heidän kielitaitonsa kehittyy. H5: Joo no tähän asti en ymmärrä kaikkea, mutta mitä enemmän ymmärrän ehkä sitä parempi ja se minusta se on iso rooli kieli ja pitää oppia jos joku on muuttanut ulkomaille. H1: Minun on tärkeää, että minun suomen kieli kehittyy

49 44 H4: No joo ehkä minulla ei ole semmosta, minä en ole ujo puhumaan, koska minä esimerkiksi muut ihmiset, jotka huonosti tai huonommin puhuvat suomen kieltä he aina sanovat, no sano sinä, sano sinä minä huonosti, sinä parempi puhumaan suomea ja siis kaikki esimerkiks jotkut kysymykset Kelan kanssa tai TE-toimistossa minun pitää siis H5: se kieli on tosi tärkeä, jotta vaikea löytää työpaikka Monet Suomeen muuttavat maahanmuuttajat eivät osaa puhua laisinkaan suomea ja sen opettelu on heille varsin haastavaa. Monet haastateltavistani olivat käyneet TE-toimiston ja kansalaisopiston tai jonkin muun tahon tarjoamilla suomen kielen kursseilla. Alla olevista haastatteluiden otteista käy kuitenkin ilmi, että haastateltavat ovat kokeneet muitakin väyliä hyödyllisiksi ja tärkeiksi suomen kielen oppimisen kannalta. Alla on haastateltavan H2 haastattelusta otteita, joissa tulee hyvin esille, miten lapsen syntymä on jouduttanut suomen kielen oppimista. Tässäkin kohtaa kielen oppimista on jouduttanut se, että vastakkainen taho eli neuvolatädit eivät puhuneet englantia. H2: No minä sillon kun mentiin naimisiin niin minä en tiennyt yhtään mittään kun vaan kiitos varmaan. Se on sitten (lapsi) syntyny 2000 toki, että se sillä tavalla oli varmaan lasten kautta, koska se oli erittäin vaikee neuvolatädit ne puhu yhtään englantia Myös mahdollisilla työpaikoilla tai työharjoittelupaikoilla on suuri merkitys kielen oppimisen kannalta. Haastateltavan H2 kohdalla tulee ilmi, miten hän vähitellen töissä ollessa rohkaistui ja oppi puhumaan suomen kieltä. Myös haastateltavan H7 kohdalla tulee hyvin esille työharjoittelun merkitys kielen oppimisessa. Haastateltava H4 tuo taas esille, että hänen lapsuudessaan kotona puhuttiin suomea, koska hänen isovanhempansa olivat inkerinsuomalaisia ja näin he puhuivat huonosti venäjää. Yleisesti katsoen maahanmuuttajat käyttävätkin työ- ja opiskelutovereiden kanssa suomea ennemmin, kun omaa äidinkieltään. (Perhonniemi & Jasinskaja-Lahti 2006, 53.) H2: mutta ne työkaverit tahallaan yrittivät puhua minun kanssa sillain suomeksi, vaikka minä vastasin englanniksi. Aluksi niin, sitten se alkaa vähitellen ja vähitellen, että minä vastasin suomeksi. H7: koska siellä (työharjoittelu) minun piti puhua koko ajan suomea ja olin noh suomalaisten keskellä minun ympärillä oli vain suomalaisia

50 45 H4: Joo kyllä, koska minun mummoni, siis isän äiti, hän oikein huonosti puhui venäjää ja joskus me puhuimme siis suomen kieltä ja siis minun äitini halusi, että me jo lapsuudessa opiskelimme sitä. Siksi siis jo lapsuudesta me aloitimme sen Erittäin tärkeänä seikkana haastatteluissa tuli myös ilmi, että monet haastateltavani määrittelivät itsensä sen mukaan, miten he osasivat kieltä. Tai lähinnä mitä kieltä he osasivat puhua parhaiten. Näin osaltaan kielitaito tai sen puute vaikuttivat paljon haastateltavien identiteettiin sekä minäkuvaan sosiaalisen identiteetin ja ryhmäjäsennyyksien kautta. Sosiaalinen identiteetin mukaan määritellään itseä erilaisten ryhmäjäsennyyksien pohjalta. Sosiaalinen identiteetti muotoutuukin eri ryhmäidentifikaatioiden yhteisvaikutuksesta. Samanaikaisesti voimme identifioitua eri ryhmiin esimerkiksi kielen, etnisyyden, uskonnon, ammatin, harrastuksen tai maantieteellisen sijainnin perusteella. (Abrams & Hogg 1988, 7-8.) Haastateltavien itsensä määrittely kielitaidon mukaan liittyy selkäesti myös Berryn akkulturaatioasenteeseen. Asenne sisältää kaksi toisistaan eroteltavissa olevaa ajatusta; sen, kuinka paljon yksilö haluaa säilyttää omaa kulttuuriperimäänsä sekä identiteettiään sekä sen, miten paljon hän haluaa olla kontaktissa valtaväestöön. (Shubert 2013, ) Alla on ote haastateltavan H7 haastattelussa. Haastateltava oli asunut jo useita vuosia Suomessa ja osasi puhua ja ymmärsi erittäin hyvin suomea. Kyseinen ote ilmentää hyvin sitä, miten kielitaito ja jonkin kielen hallitseminen liitetään tietyn maan kansalaisuuteen ja itsen määrittämiseen tietyn maalaiseksi. Otteessa haastateltava H7 liittää oman (suomen) kielen taitonsa siihen, minkä maalaiseksi hän itseä määrittää. Otteessa haastateltava toteaa, että ei ole suomalainen vielä, koska ei omasta mielestä puhu tarpeeksi hyvää suomea. Tähän hän lisää, että kuitenkin ymmärtää suuren osan puhutusta, mutta silti suomen kieli tuottaa vielä hankaluuksia. H7: joo on kyllä vaikea kysymys. ääh en mä ole suomalainen vielä vielä koska en mä puhu. en mä puhu mun mielestä tarpeeksi hyvin vielä suomea. ja mä ymmärrän nyt suuren osan mutta se on todella vaikeata Osan haastateltavien kohdalla taas ilmeni, että vaikka he halusivat oppia suomen kieltä pärjätäkseen uudessa kotimaassaan ja kotikaupungissaan, he pitivät erittäin tärkeänä myös sitä, että he tulevat käyttäneeksi omaa äidinkieltään, jotta se ei pääse unohtumaan. Tämä korostui eritoten sellaisten haastateltavien kohdalla, joilla oli lapsia. Näin he halusivat siirtää omaa perimäänsä ja kulttuuriaan sekä äidinkieltään myös lapsilleen. Haastateltavien lapset olivat mahdollisesti olleet hyvin pieniä

51 46 muuttaessaan Kuopioon tai jopa syntyneet Kuopiossa. Näin haastateltavat haluavat, että heidän lapset oppivat ja osaavat kommunikoida myös heidän äidinkielellä, vaikka lapset todennäköisesti tulevat ensimmäisenä kielenä oppimaan suomen, koska käyvät suomalaisen koulun ja kuulevat yhteiskunnassa paljon suomen kieltä. H1: minulla on sääntö, että kotona me puhumme vain venäjää, mutta minun mies ei hän haluaa, koska hän on samalla suomen kurssilla ja hän haluaa harjotella, mutta minä sanon lapselle tarvitsetko oma kieli H1: kun minulla on loma minä menen, koska minä haluan antaa lapselle Venäjää kulttuuri H1: pitää käydä teatterissa ja minä haluan, että hän kuulee ja näkee venäjäksi erilaisissa näyttelyissä ja erilaisissa miten se on huvipuistoissa enemmän kuin Kuopiossa Yllä on kolme otetta haastateltavan H1 haastattelusta. Niissä käy hyvin ilmi oman äidinkielen arvokkuus sekä sen säilyttämisen halu. Ensimmäisessä otteessa haastateltava toteaa, että haluaa heidän puhuvan kotona venäjää suomen sijasta. Vaikka hänen miehensä on suomen kielen tunneilla ja haluaisi opetella suomea, pitää haastateltava tärkeänä, että heidän lapsi kuulee ja oppii venäjää. Tämä sen takia, koska haastateltavan mielestä lapsi tarvitsee myös omaa kieltä. Tässä voi osaltaan heijastua pelko oman kulttuurin katoamisesta ja hälvenemisestä sekä siitä, että omaa kulttuuria ei saisi enää jatkettua heidän jälkipolville. Seuraavassa otteessa haastateltava H1 toteaakin, että aina, kun heillä on lomaa, haluaa hän matkustaa Venäjälle, jotta heidän lapsi oppii Venäjän kulttuuria. Haastateltavan oma kulttuuri tulee esille myös seuraavassa samaisen haastateltavan otteessa. Siinä haastateltava x1 toteaa, että aina lomaillessaan kotimaassaan haluaa hän käydä lapsensa kanssa teatterissa, jotta lapsi kuulee venäjän kieltä sekä näkee venäläistä kulttuuria teatterin muodossa. Uuteen maahan muuttaessa kielitaito on suuressa yhteydessä myös yksilön sosiaalisiin suhteisiin, sosiaalisen piirin laajentamisessa sekä uusiin ihmisiin tutustumisessa, mikä kävi ilmi haastateltavieni kohdalla. Monien haastateltavien kohdalla tuli ilmi, että mikäli he kokevat, että eivät osaa tarpeeksi hyvin suomea, eivät se sitä mielellään lähde puhumaankaan. H1: Ja Kuopiossa on paljon venäläisiä ja puhutaan joka päivä venäjää. H1: Joo koska minusta minun suomen kielen taso, en ole ei voi koskaan olla niin kuin perinteinen suomalainen ja minä haluan puhua lapsen kanssa kun minä voin sanoa mitä minä haluan.

52 47 Tietysti rohkeuteen lähteä puhumaan uutta vierasta kieltä vaikuttaa myös henkilön luonne. Näin haastateltavani monissa tilanteissa puhuivat mahdollisuuksien mukaan mieluummin äidinkieltään tai esimerkiksi englantia sen ollessa suomen kieltä vahvemmassa asemassa. H7: usein esimerkiksi usein kun hänellä on vika työpäivä ja hän on väsynyt ja tulee kotiin ja alkaa kertoa mitä hänelle on tapahtunut ja jos hän puhuu suomeksi tarinan jälkeen hän kysyy mitä sinä ajattelet tästä. mä sanon vaan ok H7: kyllä ja hän tuli vihaiseksi koska en mä kerro lisää. en mä pysty. sen takia mä puhun kotona mielellään englantia Kyseinen ilmiö tulee hyvin yllä olevista otteista. Haastateltava H1 toteaa, että Kuopiossa asuu paljon venäläisiä ja Venäjältä muuttaneita. Näin hän kuulee päivittäin venäjää ja pystyy päivittäin käyttämään myös omaa äidinkieltään. Mahdollisuuden tullen haastateltavat tarttuvat helpommin puhumaan omaa äidinkieltään sen ollessa heille vielä suomen kieltä vaivattomampaa. Omalla äidinkielellä haastateltaville oli myös helpompi toimittaa virallisia asioita, kuten TE-toimistossa ja Kelalla käymistä. Seuraavassa kahdessa ylläolevassa otteessa haastateltava H7 taas kuvaa omaa arkeaan ja kamppailuaan suomen kielen taidon kanssa. Haastateltavalla oli suomalainen puoliso, jonka luokse hän oli muuttanut kotimaastaan. Yllä oleviin otteisiin kiteytyy kielitaidosta ja sen mahdollisesta puutteesta syntyvä konflikti ja epämukavuus. Näin haastateltavien kohdalla heidän kielitaitonsa vaikutti myös heidän sosiaalisiin suhteisiin. Haastateltavan H7 kohdalla tuli juurikin yllä olevan otteen tavoin ilmi, ettei hän kotona juurikaan puhu suomea, koska pelkää väärinkäsityksiä, väärinymmärretyksi tulemista sekä sitä, että ei ymmärrä, mitä toinen haluaa hänelle kertoa. Yleisesti maahanmuuttajat käyttävätkin omaa äidinkieltään, kuten haastateltavieni tapauksessa venäjää, turkkia ja hollantia suomea enemmän perheen ja sukulaisten parissa sekä ystävien parissa. (Perhonniemi & Jasinskaja-Lahti 2006, 53.) 6.2 Perheen ja lähipiirin merkitys Toisena teemana analyysissa otan käsittelyyn maahanmuuttajan perheen ja lähipiirin merkityksen. Lähipiirillä, perheillä ja ystävillä, on suuri merkitys maahanmuuttajan kotoutumiselle. Niiden merkitys voi näyttäytyä positiivisena, mikäli maahanmuuttajalla löytyy uudesta maasta tukiverkostoa. Toisaalta taas näiden muuttumisen voi huomata osaltaan myös negatiivisena vaikutuksena maahanmuuttajan kotoutumisprosessissa. (Schubert 2013, 63.)

53 48 Haastateltavillani, kuten yleensäkin maahanmuutossa, oli monia erilaisia syitä muuttaa ja hakeutua Suomeen. Suomeen muuttamisen syy voi antaa tietyt lähtökohdat Suomeen kotoutumiselle. Muutamalla haastateltavistani, H7 ja H3, oli suomalainen puoliso, jonka perässä he olivat muuttaneet Suomeen. Suomalainen puoliso on heidän kohdalla auttanut sosiaalisen lähipiirin luomiseen. Puoliso on voinut toimia sillanrakentajana, jotta on tutustunut esimerkiksi muihin sukulaisiin ja helpottanut suomalaiseen kulttuuriin sopeutumista. Muutama haastateltavani taas olivat inkerinsuomalaisia paluumuuttajia. Heillä on lähtökohtaisesti koko perhe sekä osa suvusta muuttanut Suomeen, joten heillä on hyvää turvaverkostoa jo valmiina olemassa muutettuaan Suomeen. H7: Minun tyttöystävä on suomalainen H3: Minä menin naimisiin (suomalaisen miehen kanssa) ei mutta äää mutta miehelläni on perhettä täällä ja se on nyt myös minun perhettä. H4: No siis mieheni ja poika ja jos semmoset lähisukulaiset, äiti ja isä asuvat Suomessa, koska he muuttivat. Haastateltavien edellä mainittu syy muuttaa Suomeen vaikuttaa osaltaan myös heidän sosiaalisen piirin muodostumiseen. Osa, jolla oli paljon valmiina sukulaisia Suomessa, eivät välttämättä kaivanneet suurta sosiaalista piiriä ympärilleen, koska he kokivat saavansa sukulaisilta kaiken kaipaamansa sosiaalisen tuen. Tämä tulee hyvin esille alla olevan haastateltavan H4 otteesta. H4: No siis mieheni ja poika ja jos semmoset lähisukulaiset, äiti ja isä asuvat Suomessa, koska he muuttivat. H4: Siskoni nyt asuu, vanhemmat asuvat edelleen Raahessa, mutta me haluamme, että he muuttavat tähän, koska ei tarvitse siis asua niin kaukana. Haastateltavan H7 otteesta tulee ilmi, että hän kokee sen hankalaksi sosiaalisen piirin ja ystävystymisen kannalta, että hän ei sillä hetkellä opiskellut tai ollut töissä missään. Hän myös ajatteli oman heikon kielitaidon sekä ulkomaalaisen taustan vaikuttavan ystävien saamiseen. H7: Se ei ollut iso ero kyllä se on erilainen ja en ma puhu sujuvasti suomea ja en ma ole töissä nyt kokoajan ja kyllä ma tiedän että ma olen ulkomaalainen ja en minulla ole paljon ystäviä täällä.

54 49 On otettava huomioon, että toiseen maahan muuttaminen ja uuteen maahan ja kaupunkiin kotoutuminen muodostavat siirtymävaiheen niin yksilön kuin koko perheenelämässä. Tiivistetysti tällaisella siirtymävaiheella tarkoitetaan psykologisen uudelleenorientoitumien vaihetta muutostilanteissa. Tällaisessa muutosvaiheessa yksilön, perheen tai koko yhteisön arkinen elämän rytmi ja järjestys muuttuvat. Tässä siirtymässä siirrytään jostain tutusta ja turvallisesta uuteen ja tuntemattomaan. Siirtymävaihe maahanmuuton yhteydessä edellyttää olemassa olevien sosiaalisten suhteiden katkeamista, eroja ja menetyksiä. Se voi myös hetkellisesti tuoda mukanaan tyhjiön, jossa totutut ihmissuhteet, tavat ja käyttäytymismallit eivät vielä ole asettuneet omille uomilleen. Perheen sisällä sosiaaliset suhteet voivat kasvaa ja saada uuden merkityksen, kun sosiaaliset suhteet ja verkostot perheen ulkopuolella ovat vielä omaa kotimaata heikommat. Kuitenkin perheenä tai sukuna Suomeen muuttavilla löytyy jo valmiiksi sosiaalisia verkostoja perheestä, millä on helpottava tekijä kotoutumisprosessissa. (Alitolppa-Niitamo & Leinonen 2013, ) H1: No nyt minulla ei ole suomalaisia ystäviä. Leikkipuistoissa on yksi ystävä, koska lapset leikkivät yhdessä ja sitten kerho, lastenkerhossa. H5: Ei ole paljon ystäviä, mutta muutama, no muutama oli, mutta sitten ei ole enää. Mutta minusta se ei se haittaa, koska jokaisella me olemme semmoisessa iässä, että jokaisella on oma perhe ja se vaikeaa sitten mennä jonnekin ystävän kanssa, että ihan ok jos vain hyvät suhteet. H2: Sieltä (seurakunta) sai tosi paljon ystäviä ja ikään kuin tuommosta mietin monta kertaa, että no Jumalan haltuun että silleen kuitenkin aika paljon oli apua siitäkin. Sukulaisten ja sosiaalisen piirin olemassaololla, puuttumisella tai ylipäätään johonkin ryhmään kuulumisella oli osalle haastateltavista suuri merkitys. Uuteen maahan muuttaessa on paljon uusia asioita, minkä hoitamiseen entuudestaan tutut henkilöt ovat suurena tukena. Alla haastateltavan H4 otteista tulee hyvin ilmi, miten heidän jo valmiiksi Suomessa asuvat sukulaiset ovat auttaneet heidän sopeutumisessaan ja kotoutumisessaan Suomeen. Otteessa tulee ilmi, että esimerkiksi virallisten asioiden ja paperihommien hoitamisessa jo suomen kieltä osaavista sukulaisista on ollut kotoutumisen osalta suuri apu. Toisaalta taas tutuista ja sukulaisista on suuri apu kuulumisten ja kokemusten vaihtamisessa, mikä tulee myös haastateltavan H4 otteesta ilmi. Toisaalta alla olevasta haastateltavan H7 otteesta tulee hyvin ilmi sosiaalisen ympäristön ja ryhmään kuulumattomuuden tunteesta aiheutuva turhautumien, kun haastateltava toteaa olevansa väsynyt tilanteeseen, missä töitä on Suomesta mahdotonta löytää.

55 50 H4: No jos esimerkiksi nuo kaikki paperihommat oli oikein helppo, kun meillä oli jo sukulaisia täällä Suomessa, jotka siis tiesivät jo mitä pitää tehdä. H4: Niin, koska heidän siis sukulaisten kanssa aina keskustelemme näistä ongelmista tai no siis mitä tapahtuu päivässä ja mitkä on ajatukset ja mikä on mieliala ja.. H7: Joo. ja mä haluaisin asua täällä ja myöskin olla töissä mutta ehkä mä oon vähän väsynyt tästä tilanteesta. 6.3 Kulttuurierot Kolmas teema, minkä otan analyysin osalta käsittelyyn, on kulttuurierot. Maahanmuuttajan kotoutumiseen suurelta osin vaikuttaa se, miten hyvin hän löytää ajan kanssa tasapainon uuden ja vanhan kulttuurin välillä. Kulttuurisella sopeutumisella on suuri vaikutus myös akkulturaation ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen kautta maahanmuuttajan sopeutumiseen. (Schubert 2013, ) Haastateltavani olivat muuttaneet Suomeen eri puolilta, lähinnä Euroopasta. Osalle haastateltavistani muutos kulttuurisesti oli lähtömaasta riippuen suurempi kuin toisille. Lähinnä haastateltavieni kokemat kulttuurilliset erot liittyivät yhteiskunnan rakenteeseen, koulutus- ja työmahdollisuuksiin sekä kulttuuriin, kieleen ja ihmisten luonteeseen ja käyttäytymiseen. Myös Suomen luonto aiheutti joissakin haastateltavissani ihastusta ja ihmetystä. Alla olevassa otteessa tulee hyvin esille haastateltavan H1 esille tuomat yhteiskunnan rakenteessa haastateltavan kotimaan sekä Suomen välillä. Haastateltava tuo otteessa esille, että hän ei Suomessa tulisi taloudellisesti toimeen ilman vahvaa sosiaaliturvaa sekä Kelalta saatavia avustuksia. Haastateltava toteaa myös, että tilanne on toisin hänen kotomaassaan. Näin tämä kulttuurinen eroavuus on haastateltavalle positiivinen yllätys, mikä on osaltaan auttanut hänen kotoutumisessaan. H1: On, ero on suuri joo, koska Suomessa on vahva sosiaaliturvallisuus ja Kela antaa, jos minä oon työtön Kela antaa minulle rahoja, työttömyysrahaa ja antaa ilmainen kurssi ja Venäjällä ei ole sellaista Luonto ja luonnon erilaisuus puhuttivat monia haastateltaviani. Niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Monien haastateltavien kohdalla kaipuu kotimaahan esiintyi juuri kaipuuna kotimaan luontoa kohtaan. Alla olevissa haastateltavan x7 otteissa tulee hyvin esille sekä kaipuu oman kotimaan luontoa kohtaan sekä osaltaan ihastus Suomessa vallitsevaa ilmastoa ja luontoa kohtaan. H7: ainoa on että minä kaipaan merta. minä harrastin ennen surffausta..

56 51 H7: se on. naurua. on lunta täällä. kotimaassa kaikki on eritavalla rakennettu, meidän luonto on ehkä sata vuotta vanha ja suomessa luonto on vielä luonnollinen. se on uskomaton kaunis ja mä pidän siitä todella Suomalaisten tavat, luonne ja toisaalta taas luonne erot haastateltavien kotimaahan puhuttivat haastateltaviani. Haastatteluissa tuli ilmi, että haastateltavien on ollut melko vaikea tutustua ja ystävystyä kansasuomalisiin. Ne, keiden kanssa haastateltavani olivat solmineet ystävyyssuhteita, olivat olleet pääasiassa myös maahanmuuttajia. Toisaalta haastateltavani myös itse totesivat, että he eivät olleet itse aktiivisesti yrittäneet ystävystyä kansasuomalaisten kanssa, koska heillä on ollut paljon asioita meneillään, työt ja opinnot. Toisaalta tämä ilmeni haastateltavieni mukaan myös niin, että suomalaiset halusivat pitää oman henkilökohtaisen reviirinsä. Tämä ilmenee hyvin haastateltavan H7 haastatteluotteessa, jossa tulee ilmi, ettei hän tiedä keitä heidän naapurissaan asuu. Hollannissa asuessa asia taas oli toisin. Toisaalta taas alla olevassa haastateltavan H4 otteesta tulee ilmi, että hänen mukaansa suomalaiset ovat ystävällisempiä verrattuna hänen kotimaahansa. Monissa tapauksissa yhteisöissä ilmenee ongelmana sellaisina stereotypioina ja oletuksina, joiden mukaan kaikilla yhteisöön kuuluvilla olisi samanlaiset tavat, tarpeet ja odotukset toimia. Monissa tapauksissa yhteisöissä; niin ylipäätään yhteiskunnassa tai vaikka työyhteisössä, ihmisillä voi olla taipumus ajatella, että toinen yksilö on samanlainen, kuin itse on. Näiden stereotypioiden ja yleistysten myötä voi syntyä ihmetystä toisen kulttuurin edustajan tapoja kohtaan. Pahimmassa tapauksessa stereotypiat ovat omiaan aiheuttamaan konflikteja eri kulttuurien edustajien välillä. (Korhonen & Puukari 2013, 49.) H7: Hollannissa se on aika tavallinen, että tunnet naapureita ja se on aika tavallinen että annat sinun kotiavaimen ja joooo. tai että he saavat sinun postin jos sinä olet itse poissa viikon. ja Suomessa. en mä tiiä kuka asuu meidän vieressä. Monet stereotypiat ja mielikuvat eri etnisten ryhmien edustajista vaikuttavat siihen, minkälaisia mielikuva ja ennakko-odotuksia meillä on eri etnisten ryhmien edustajista. Verkuyten tuo teoksessaan esille Max Weberin määritelmän etnisestä ryhmästä. Weber määrittelee etnisen ryhmän ihmisryhmäksi, joka pitää yllä ajatusta yhteisestä alkuperästä. Weberin mukaan etniseksi ryhmäksi voidaan kutsua sellaista ihmisryhmää, joka pitää yllä ajatusta heidän yhteisestä syntyperästä joko fyysisten tai muokattujen yhtäläisyyksien myötä. Etnisen ryhmän jäsenet liittävät Weberin mukaan fyysiset yhtäläisyydet kolonisaatioon sekä muuttoliikkeeseen. Tämä ajatus yhtäläisyydestä on tärke-

57 52 ää suvun ja etnisen ryhmän jatkuvuuden kannalta. Etnisen ryhmän jäsenyys ei suoranaisesti muodosta ryhmää. Tämä kuiteinkin helpottaa ryhmän muodostumista. (Verkuyten 2005, 75.) Edellä olevan Weberin määritelmän mukaan etnisyydessä ja etnisessä identiteetissä suurta roolia esittävät fyysisten piirteiden ja kulttuuristen seikkojen yhtäläisyydet, kieli, uskonto sekä historia ja omaan kulttuuriin ja uskontoon liitettävät myytit. Oma kulttuuri on kuitenkin hieman hankala etnisen identiteetin tai ryhmän määritelmälle, koska esimerkiksi monet yhteiskunnat ovat nykyään hyvin monikulttuurisia eri kulttuurien sekoituksia. Tällaisissa yhteiskunnissa useasti eri kulttuurit ovat limittäin. Monet tutkijat ovatkin sitä mieltä, että viittaus syntyperään, normaaliuuteen ja yleisyyteen tekevät jostakin tietystä ryhmästä jo itsessään etnisen. Juuri uskomus ja idea normaaliuteen, syntyperään sekä historiaan erottaakin etnisen identiteetin muista sosiaalisista identiteeteistä. (Verkuyten 2005, 74, ) H4: No siis ei, Suomessa ovat ystävällisempiä verrattuna Venäjään, Venäjällä ovat aika ilkeitä ulkona joitakin ärr..joo kyllä kyllä. Ja siis se rytmi, elämänrytmi on nopeampi kuin Suomessa H5: No minä itse en edes yritä tutustua, ei ole semmosta, mutta ehkä vaikea, koska heillä on oma elämä. H4: Joo no siis esimerkiksi juhlissa. Venäjällä juhlina aina kaikki kaupat ovat auki ja kaikki ihmiset käyvät kaupoissa ja on oikein paljon ihmisiä ulkona, mutta Suomessa on päinvastoin. Kun on juhlat ei ketään näy, ei ketään ole ulkona ja siis kaupat ovat kiinni, kaikki juhlitaan jossain kotona tai siis mökissä Suomessa esiin tulleissa kulttuurieroissa haastateltavieni kohdalla nousi esille Suomen työ- ja opiskelukulttuuri. Osalla haastateltavistani oli ollut käytynä tutkinto omasta kotimaastaan, mutta se ei ollut ollutkaan pätevä Suomessa. Näin he ovat lähteneet Suomessa uudelleen kouluttautumaan kokonaan uudelle alalle. Myös järjestään kaikki haastateltavani olivat opiskelleet suomen kieltä Suomeen muutettuaan. Nämä tulevat hyvin ilmi haastateltavan H4 alla olevista haastatteluotteista. H4: Joo, kun me muutimme siis minä en halunnut istua kotona ja koska ei siis minä en voinut lähteä työhön, koska se minun koulutus ei siis sovi H4: on iso ero koulutusta ja tarvitsetko vielä lisää opiskella suomeksi yliopiston tai ammattikorkeakoulussa ja tarvitsetko korkeaa kielitasoa ja minä haluan

58 53 Myös maahanmuuttajien hankala työllistymistilanne tuli haastateltavien kohdalla ilmi. Myös työpaikoilla kulttuuri ja tavat toimia aiheuttivat ihmetystä joillekin haastateltavilleni, mikä tulee ilmi esimerkiksi haastateltavan H7 alla olevasta haastatteluotteesta. Suomessakin työikäinen väestö muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi. Monimuotoisuus työyhteisössä voi esiintyä esimerkiksi etnisyytenä, kansallisuutena, sukupuolena, rotuna, sukupuolena, sukupolvena, ikänä tai puolestaan maailmankatsomuksena. Työpaikoilla ja työyhteisöissä henkilöstö tai asiakaskunta edustaa yhä useammin eri etnisiä ryhmiä. (Korhonen & Puukari 2013, 48.) Näin työyhteisöissä onkin tärkeätä kiinnittää huomiota eri etnisten ryhmien olemassa oloon, erilaisiin tapaihoin sekä suvaitsevaisuuteen. H7: yritykset itse etsivät työntekijöitä. mä mietin että täällä suomessa on niin iso ongelma saada työpaikkaa H7: joo..jooo on. se on uskomaton tärkeää täällä että olet ajoissa paikalla 6.4 Kolmannen sektorin toimijoiden vaikutus kotoutumiseen Neljännessä teemassa analyysissa otan käsittelyyn kolmannen sektorin eri toimijoiden merkityksen maahanmuuttajien kotoutumisessa. Kolmannen sektorin merkitys maahanmuuttajille kotoutumisprosessissa olikin näkökulmanani koko pro gradu -tutkielmassani. Analyysissa otan monipuolisesti käsittelyyn, mitä haastateltavieni osalta selvisi kolmannen sektorin eri palveluiden merkityksestä ja osasta kotoutumisessa. Haastateltavani olivat iältään eri ikäisiä sekä heillä oli erilaiset lähtökohdat esimerkiksi koulutuksen osalta muuttaa Kuopioon. Osa oli muuttanut perheen kanssa Suomeen, osa oli tullut perheen perässä ja osa taas oli inkerinsuomalaisia paluumuuttajia. Suomeen muuttamisen syystä riippuen jokaisella haastateltavallani oli erilainen lähtötilanne esimerkiksi sosiaalisten suhteiden osalta. Kaikki nämä tekijät vaikuttivat siihen, miten haastateltavani olivat lähteneet hakeutumaan kotoutumista tarjoavien palveluiden yhteyteen ja minkälaiseksi he olivat kokeneet erilaiset kotoutumista tarjoavat palvelut. Se tuli haastateltavieni osalta ilmi, että he kokivat kolmannen sektorin palvelut erittäinkin hyödyllisiksi kotoutumiselle. Osa kokin kolmannen sektorin tarjoamat palvelut jopa niin sanottuja virallisia kotoutumistahoja, kuten maahanmuuttovirasto, TE- keskusta tai Kelaa hyödyllisemmiksi. Tämä tulee esille alla olevan haastateltavan H3 otteesta, missä haastatteleva toteaa, että Kompassista hän on saanut eniten apua kotoutumiseen verrattuna muihin kotoutumisen palveluihin.

59 54 H3: Täältä kompassista olen saanut enemmän apua. täältä on ollut paljon helpompi saada apua kotoutumiseen. Kuitenkin se oli haastateltavien kohdalla rivien välistä luettavana, että esimerkiksi ilman Kelan taloudellista tukea he eivät taloudellisesti tulisi toimeen. Osa haastateltavistani koki, että heidät otetaan paremmin ja yksilöllisemmin vastaan Kompassissa kuin virallisissa kotouttamisen tahoissa. Maahanmuuttajiin ja muihin vähemmistö ryhmiin kohdistuneissa järjestöissä ja yhdistyksissä luodaankin kävijöille sosiaalista pääomaa ja verkostoitumisen mahdollisuuksia. Yhdistykset ja järjestöt osaltaan myös edistävät käyttäjien psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. (Pyykkönen & Martikainen 2013, 284.) Alla olevista haastatteluotteista tulee hyvin esille se, miten haastateltavani kokivat kolmannen sektorin merkityksen kotoutumiselle sekä kolmannen sektorin merkityksen suhde muihin kotoutumisen palveluihin. Mikä tuli haastateltavieni kohdalla mielenkiintoisena asiana ilmi, koki haastateltavani H4 koki saavansa Kompassista sosiaalista ja psykologista tukea arjessa selviämiseen. Tämä onkin varmasi yksi maahanmuuttajien kotouttamista toteuttavista palveluista tärkein päämäärä. Samassa lainauksessa toki haastateltava H4 toteaa, että Kompassista saatava tuki ei hänen kohdallaan ole sellaista, mitä ilman hän ei pärjäisi. Ensimmäisessä otteessa taas haastateltava H7 pohtii ja arvottaa järjestykseen eri tahoja, joista hän on hyötynyt kotoutumisen osalta. (Pyykkönen & Martikainen 2013, ) H7: niin tai ehkä kansalaisopisto on kolmas ja Kompassi neljäs. TE-toimisto antaa rahaa mutta eivät antaa tukea ei. niin kyllä. yksi ja kaksi. ja Kompassi ehkä kolme. joo. Kompassi auttoi enemmän kuin TE-toimisto kyllä. haluan sanoa että mä oon tosi kiitollinen TE-toimistolta mutta se ei minusta ole todella hyvä paikka H4: No ehkä, en voi sanoa että ilman sitä minä en voi pärjätä, mutta siis kyllä se se on hauskaa. Niin, mutta Kompassi antaa semmosta sosiaalista ja psykologista tukea. No se rohkeus suomen kielessä ja vain ajanvietto, siis aika hauskaa ja semmoinen miellyttävä, mitä vielä H1: Mutta minä haluan sanoa, että Kompassissa on hyviä ihmisiä, jotka auttavat sinua, jos sinulla on ongelma niin esimerkiksi he voivat neuvoa erilaisissa kysymyksissä ilmaiseksi. Se on hyvä paikka Monille haastateltavilleni kolmannen sektorin palvelun tarjoajilla oli suuri merkitys sosiaalisen lähipiirin kartoittajana sekä harrastusten ja muiden virikkeiden luojajana. Haastateltavien kohdalla elämäntilanne vaikutti siihen, minkälaisia kolmannen sektorin palveluita he halusivat käyttää. Osal-

60 55 la haastateltavistani oli pieniä lapsia, joten hakeutuivat sellaisten palveluiden yhteyteen, missä tapasivat muita vastaavissa tilanteessa olevia ja pystyivät näin vaihtamaan kuulumisia. Haastateltavan H4 kohdalla tuleekin alla olevasta haastatteluotteesta ilmi, että hän käy lapsensa kanssa Kompassissa äiti- ja lapsi- kerhossa sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekahvilassa aktiivisesti. H4: me kyllä kävimme siis Kompassissa äiti ja lapsi -kerhossa ja minä tykkäisin myös avoimesta päiväkodista meillä Neulamäessä ja siis se oli aika hyvin, mutta emme ehdi. Kompassissa kyllä me käymme ja siis, kun poikani oli vähän pienempi me kävimme siis joka kerta kerhoissa. Ja tällä hetkellä ehkä se Mannerheimin lastensuojeluliitto siis perhekahvila. Kyllä ja siis myös minä katselin muita lapsia, muita ihmisiä, muita äitiä ja siis keskustelimme ja jaoimme siis ongelmia tai Haastateltava H7 on oman jaksamisen mukaan käynyt Kompassin miestenryhmässä. Haastateltavalle H3 ei ollut löytynyt Kompassin valikoimasta mieluisaa harrasteryhmää, joten hän oli haastatteluotteen mukaisesti perustanut Kompassiin oman bändin ja myöhemmin alkanut pitämään musiikkitunteja muille Kompassin kävijöille. Tietysti eri harrasteryhmien tarkoituksena on saada kävijöille mielekästä ajanvietettä, mutta myös saada heille syntymään erilaisia sosiaalisia kytköksiä samaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Kompassin ja muiden järjestöjen ja yhdistysten kautta haastateltavillani on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin ja verkostoitua. (Pyykkönen & Martikainen 2013, ) H7: kyllä mä olin käynyt. mikä se oli. miestenryhmä. olisin halunnut tehdä vielä enemmän mutta mä oon ollut aika väsynyt ja sairas viime kuukausina H1: Leikkipuistoissa on yksi ystävä, koska lapset leikkivät yhdessä ja sitten kerho, lastenkerhossa. H3: joo ja luulen että se oli kuukauden ja viisi viikkoa tai jotain ja sen jälkeen perustin täällä ryhmän. Se on nimeltään Kompassi bändi. Ja jos täällä on nyt jotain tapahtumia niin me soitamme siellä. Ryhmässä soittaminen on myös toinen harrastut minulle. H3: en oikeastaan, koska ei ollut tarjolla mitään mitä olisin halunnut, joten minun piti luoda bändi itse. ja nyt annan täällä myös joitain musiikki tunteja. Haastateltavieni kohdalla oli myös selkeästi havaittavissa se, että heille oli ollut suurempi hyöty Kompassin tarjoamista palveluista juuri silloin, kun he olivat saapuneet Suomeen. Tällöin he pääse-

61 56 vät solmimaan tarvitsemiaan sosiaalisia suhteita, opiskelemaan suomea sekä saavat muutenkin tarvitsemaansa tukea. Kompassin tarve korostui myös sellaisten haastateltavien kohdalla, joilla ei ollut Suomeen ja Kuopioon tullessa valmiita sosiaalisia verkostoja luotuja tai valmiina olemassa. Haastateltavistani ne, joilla oli Kuopiossa valmiina sosiaalisia verkostoja, eivät kokeneet Kompassin asemaa kotoutumien kohdalla niin merkittäväksi. Heillä kotoutumisen kohdalla korostui sukulaisten ja tuttavien kautta saama tuki. Tämä tulee esille hyvin esimerkiksi alla olevasta haastateltavan H4 haastatteluotteesta, missä hän korostaa sukulaisten tuomaa turvaa ja keskusteluapua kotoutumisen aiheuttamissa kysymyksissä. H4: Niin, koska heidän siis sukulaisten kanssa aina keskustelemme näistä ongelmista tai no siis mitä tapahtuu päivässä ja mitkä on ajatukset ja mikä on mieliala ja semmosta. Alla olevasta haastateltavan H7 otteesta tulee taas hyvin ilmi se, miten Kompassi on hänelle ollut avuksi eritoten kotoutumisprosessin alussa, kun sosiaalisia piirejä ei ole vielä keretty rakentamaan ja Kompassissa on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Haastateltavan H3 haastatteluotteesta tulee myös ilmi, miten Kompassi on vaikuttanut positiivisesti hänen kotoutumiseensa. Alla olevista haastateltavista H7 ja H3 ovat muuttaneet puolison perässä Suomeen ja heidän sosiaaliset verkostot ovat muodostuneet uuden puolison sekä Suomeen muuttamisen myötä omasta aktiivisuudesta ja palveluiden tarjonnasta riippuen. Molemmille edellisistä suomen kieli oli uusi ja tuotti vielä jonkin verran haasteita. Haastateltava H4 oli taas inkerinsuomalainen paluumuuttaja ja hänellä oli entuudestaan suomen kieli hyvin hallussa sekä useita sukulaisia niin ylipäätään Suomessa kuin Kuopiossakin. (Pyykkönen & Martikainen 2013, ) H7: Joo kyllä tottakai. vaikka se (Kompassi) auttoi enemmän ensimmäisenä vuotena kuin nyt. koska silloin kun mä tulin ehkä se oli vain onnea mutta silloin oli monta monta ulkomaalaista ja vielä minun ikä niin se oli helppoa. myös Länsi-Euroopasta. Se oli he olivat myös samassa tilanteessa. H7: Ja Kompassi oli aika hyvä. ongelma oli kun mä olin sanonut kun mä tulin ensimmäisenä Kompassi auttoi todella paljon koska täällä mä olin saanut ystäviä joo. sen takia en mä halunnut tulla takaisin ja mä olen ollut poissa melkein vuoden. H3: Hmm ensimmäinen puoli vuotta minulle oli vaikeata. silloin en ollut sopeutunut hyvin. sitten tulin tänne Kompassiin täällä näin paljon ihmisiä kuten mitä ja aloin tuntea että kuulun tänne

62 57 Monille haastateltavistani suomen kieli oli vieras Suomeen muuttaessa ja monille haastateltavistani suomen kielen opiskelu olikin ollut alun perin pääsyy Kompassiin hakeutumiselle. Kompassissa järjestetään intensiivistä, noin puolen toista kuukauden mittaista, suomen kielen kurssia juuri Suomeen muuttaneille maahanmuuttajille. Tämän lisäksi Kompassissa järjestetään iltaisin teemoittain muutaman tunnin mittaisia suomen kielen kursseja. Osa haastateltavistani olivat käyneet kotoutumiskoulutuksen mukaisesti suomen kielen kurssilla kansalaisopistolla tai esimerkiksi Savon aikuisja ammattiopistolla. He saattoivat näiden lisäksi käydä myös opiskelemassa suomen kieltä Kompassissa. Valtaosa haastateltavistani oli käynyt Kompassin Tervetuloa Suomeen- intensiivikurssin. Sen he olivat kokeneet hyödylliseksi eritoten, koske kurssilla oli tutustuttu myös suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin kielen lisäksi. H7: se oli todella hyvä että mä olin saanut kielikurssin kansalaisopistossa, joka oli TE-toimiston järjestämä mutta TE-toimisto ei itse auta mitään H1: No ensin ja nyt minä opiskelen suomen kieli kansalaisopistossa ja minun kurssi loppuu toukokuussa myös sitten ja minä haluan opiskella ammattiin. Viime elokuussa minun ensimmäinen intensiivi suomen kielen kurssi alkoi kansalaisopistossa ja nyt se on jatkuu. Minä kävin Kompassissa ensin intensiivikurssi Tervetuloa Suomeen 1kk. Käyn kaksi kertaa viikossa Kompassissa, mutta elokuun. H1: Joo suomen kielen tunneilla ja harrastuksia, minä harrastin joogaa viime talvena Kompassissa ja sitten mikä se on tanssiryhmä viime syksyllä joo H3: ensimmäistä kertaa kun tulin tänne niin kyseessä oli tervetuloa suomeen kurssi Hieman kolmannen sektorin määritelmästä 1 riippuu, mitä siihen luetaan kuuluvaksi. Kirkko ja seurakunta ovat myös merkittäviä kolmannen sektorin toimijoita, ja haastateltavani nostivatkin ne usein haastatteluissa esiin. EU:n eri toimintatapojen mukaan kirkko ja seurakunta voidaan lukea kuuluvaksi osaksi kolmatta sektoria, koska niillä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten vapaaehtoistoiminta. Seurakuntien diakoniatyö on myös erittäin laajassa mittapuussa kolmannen sektorin toimintaa. Kuitenkin veronkanto-oikeus, viranhaltijatehtävät ja kirkon historiallinen traditio kuitenkin liittävät kirkkoa ja seurakuntaa osaksi julkisyhteisöä. Eritoten alla olevista haastatteluotteista käy ilmi, miten 1 Kolmannen sektorin ytimeen voidaan katsoa kuuluvaksi erilaiset järjestöt ja yhdistykset, säätiöt sekä erilaiset uusosuustoiminnalliset muodostumat. Kuitenkin laajemmassa mittapuussa kolmanteen sektoriin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös toimintakeskukset, kumppanuusyhtiöt, julkisoikeudelliset yhdistykset, poliittiset puolueet sekä kirkot. Näin otin siis analyysiin mukaan myös kirkkoa ja seurakuntaa koskevaa materiaalia haastatteluistani. (Helander 1998, 62.)

63 58 muutaman haastateltavani kohdalla kirkko ja seurakunta määrittelivät tärkeätä osaa kotoutumisen kannalta. Yhteistekijänä näiden kahden haastateltavan kohdalla oli se, että he olivat tulleet Suomeen luvun alussa, jolloin maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvää toimintaa ei ollut olemassa samassa mittakaavassa kuin nykyään. (Lehtinen, 2008, 312.) H2: se toinen oli mikä on hyvä, että minä olin kuitenkin seurakunnassa ja minä kävin kirkossa. Sieltä sai tosi paljon ystäviä ja ikään kuin tuommosta mietin monta kertaa, että no Jumalan haltuun että silleen kuitenkin aika paljon oli apua siitäkin H2: että sillä no toki siellä esimerkiksi seurakunnassa oli siellä, kun minä seurakunnassa oli kuoro, lauloin siellä aika pitkään. H5: Käyn kirkossa, minä olen uskovainen ihminen 6.5 Syrjintä ja epäasiallinen kohtelu Viidenneksi luvuksi valikoitui syrjintä ja epäasiallinen käytös. Tämä luku valikoitui analyysiin mukaan, koska osan haastateltavien kohdalla tuli esille haastatteluissa suoria kokemuksia syrjinnästä heidän etnisen alkuperän tai kielen takia. (Verkuyten 2005, 108.) Käsiteltävistäni analyysin teemoista syrjintä on ainut, millä on pelkästään negatiivisia vaikutuksia maahanmuuttajiin. Haastatteluiden aikana haastateltavat eivät ensin muistaneet syrjiviä kokemuksia, mutta tarkemmin mietittyään heille tuli mieleen useita tilanteita. Haastateltavani olivat itse ihmeissään heitä kohtaan tapahtuneen käytöksen johdosta. Etniseen syrjintään perustuva syrjintä onkin yleisin syrjinnän muoto niin Suomessa kuin muissakin EU- maissa. Syrjintä ja syrjinnän kokemukset vaikuttavatkin merkittävästi maahanmuuttajien koettuun hyvinvointiin. (Malin & Anis 2013, 152.) Muutaman haastateltavani kohdalla tuli haastattelussa ilmi, että he ovat kokeneet jonkin tasoista syrjintää oman kulttuurisen sekä etnisen taustansa takia. Etniseen syrjintään perustuva syrjintä onkin yleisin syrjinnän muoto niin Suomessa kuin muissakin EU- maissa. (Malin & Anis 2013, 152.) Tämä tuli haastatteluissa ilmi lähinnä siinä vaiheessa, kun haastateltavat kertoivat kulttuurieroista Suomen ja heidän entisen kotimaan välillä sekä asioista, mitkä heille on tullut yllätyksenä Suomessa asumisessa. Suoranaisesta rasismista en kuitaankaan puhuisi haastateltavieni osalta. Syrjintään haastateltavieni kohdalla oli erilaisia syitä, kuten oman kielen; muun kuin suomen kielen, puhuminen, etninen ulkonäkö tai erilainen kulttuuritausta. Alla on otteet haastateltavieni H1 ja H3 kuvailusta heidän omasta kokemastaan syrjinnästä. Haastateltavaa H3 kohden oli heitetty tupakantumppeja ja taas haastateltava H1 kertoi, miten naapurit olivat kieltäneet lapsiaan leikkimästä haastateltavan H3 kanssa. Tähän haastateltava H3 oletti olevan syynä se, että heidän perhe tulee erilaisesta

64 59 kulttuuritausta. Kuitenkin molempien haastateltavien kohdalla yhteistä oli se, että vaikka he molemmat olivat selkeästi kokeneet syrjintää ja epäsopivaa käytöstä omasta kulttuuritaustasta johtuen, he kumpikaan eivät halunneet puhua pahaa tai moittia suomalaisten käytöstä näissä tilanteissa, vaan sanoivat, että yleisesti ottaen tulevat hyvin toimeen suomalaisten kanssa. H3: no kyllä. mutta minulla on joitakin ongelmia ulkopuolella. siis ihmiset ulkopuolella. en haluaisi sanoa mitään pahaa suomalaisista mutta. se oli kesän lopussa. minä asun Petosella. ja jotkut lapset ajoivat pyörillä minua kohti ja en tiedä miksi ihmeessä he tekivät sen. ja yksi toinen ihminen heitti tupakan minua kohti enkä tiedä miksi. joo ja olin vain kulkemassa ohi. yleisesti pidän ihmisistä mutta on aina olemassa ihmisiä.. H1: Voisitko vielä sanoa? Mä en tiedä, mutta yksi naapuri, naapurin talossa sano minulle, että kieltää minun lapsea leikkimään talon lähellä, koska se on raja, mutta ei ole aitaa ei ole mitä se on merkkiä ei ole ja kaikki lapset, kun asuivat meidän talossa esimerkiksi suomalaiset lapset ja irakilaiset lapset leikkivät kaikki paikassa ja vielä hän sanoi, että vain minua, koska minä katson kaikki lapset leikkivät ja pienet lapset aikuisen kanssa leikkivät, mutta hän sanoi, että minun. Minä en tiedä, että se rasismi tai ei. Minä sanon anteeksi minä en tiedä, koska ei ole merkitys. Syrjintä on itsessään kiellettyä jo lain perusteella. Euroopan ihmisoikeussopimus, 1950, kuuluu osaksi kansainväliseen ihmisoikeussopimukseen. Se sisältää klassisia perusoikeuksia- ja vapauksia, kuten kidutuksen kiellon, oikeuden yksityiselämän kunnioittamiseen, sananvapauden, uskonnonvapauden ja syrjintäkiellon. (Makkonen & Koskenniemi 2013, ) Syrjintä ja rasismi ovat kuitenkin laaja-alaisia ja todella ongelmaisia ilmiöitä. Ilmiöinä ne ovat pysyvästi juurtuneet yhteiskuntaan institutionaalisella ja rakenteellisella tasolla. Itsessään luokittelu ja kategoriointi ovat avain syrjintään. Kuitenkin luokittelua tulee aina olemaan, koska sitä aina tarvitaan yhteiskunnassa. Jo jako sisä- ja ulkoryhmään ovat omiaan aiheuttamaan kyseisiä ilmiöitä. Kyseinen jako ryhmiin on esillä monissa joka päivän tilanteissa. Kuitenkin eroa vähemmistön ja enemmistön välillä käytetään sosiaalisina representaationa sekä skeemana tehdessä johtopäätöksiä yhteiskunnan suhteista. Kyseisen skeeman mukaan enemmistö ryhmä dominoi ja syrjii vähemmistöä. Sitä, että vähemmistöjä vähätellään sekä syrjitään, käytetään monikulttuurisen kasvatuksen pohjana jo kouluissa. Se myös on suuressa asemassa jokapäiväisessä keskustelussa. (Verkuyten 2005, 108.) Alla olevasta haastateltavan H7 haastatteluotteesta tulee hyvin ilmi, miten haastateltava pohtii mahdollista syrjintää ihonvärin takia.

65 60 H7: minusta iso ero on myös että minulla on sama (ihon)väri. mulla on pari intialaisia ystäviä ja se on joskus kun mä kuulen tarinoita kun mutta onneksi mä minä näkee näyttää suomalaiselta. Verkuytenin (2005) teoksessa esille ottamassa tutkimuksessa selviää, miten ulko- ja sisäryhmän jäsenet puhuvat syrjinnästä. Molempien ryhmien jäsenten haastatteluista löytyi samantyylisiä diskursseja, joilla he jäsensivät syrjintää. Yksi keino jäsentää etnisiin ryhmiin kohdistuvaa syrjintää onkin Harrèn ja Van Lagenhoven postitionti teoria. Position ottamisella keskustelutilanteissa tarkoitetaan henkilön asettumista jonkun sosiaalisesti järjestäytyneen vuorovaikutustilanteen eli episoidin mukaisesti ja tarkastelemaan lausumissaan maailmaa tietystä näkökulmasta tai roolista käsin. Positiointi tapahtumana tarkoittaa sitä, että ihminen kuvainnolisesti sijoitetaan eli asetetaan johonkin tiettyyn toimijarooliin tai jonkin näkökulman edustajaksi. Yleisesti tehdessä positiointia ihmiset käyttävät apuna kulttuurisia ja yleisesti hyväksyttyjä diskursseja ja niiden tarjoamia positioita, kuten etnistä narratiivia tai arvoja. Esimerkiksi positioidessa henkilöä kulttuurisen diskurssin mukaisesti nostattaa se kysymyksen siitä, miten syrjintä etnisiä vähemmistöjä kohtaan selitetään. Verkytenin esille ottamissa haastattelupätkissä tulee esille, että varsinkin etnisten ryhmien edustajat kokevat syrjinnän pakollisena faktana. Haastattelu pätkien diskursseista ja positioinneista tulee esille, että syrjintä on jotain, mitä heidän mielestä joka tapauksessa tapahtuu. Haastatteluissa korostuu myös uhrin roolin positioinnin ottaminen etnisten vähemmistöjen edustajien kohdalla. Verkuytenin esittämissä haastatteluissa enemmistö väestön edustajat positioivat itsensä erilaisiin diskursseihin, kuten humanitaarisuuteen sekä kristityiksi. Vähemmistön edustajat taas heijastivat itseään uhrin positioon. Näin voi siis huomata, että syrjintä on interaktiivista vuoropuhelua. Otetuilla ja hyväksytyillä rooleilla sekä positioilla on syrjinnässä myös roolinsa. (Verkuyten 2005, 110, 108.) Maahanmuuttotyötä tapahtuu monenlaisissa eri kolmannen sektorin toimintamuodoissa ja toimintaalueissa. Kuitenkin se yhdistää kolmannen sektorin eri yhdistyksiä ja järjestöitä, että ne ovat syrjinnältä vapaita toiminta-alueita. Ennemminkin ne luovat siltoja enemmistö- ja vähemmistöryhmien edustajien välille, luovat mahdollisia ystävyyssuhteita ja monikulttuurista toimintaympäristöä sekä rikkovat ennakkoluuloja. Näin kolmannen sektorin toimita on erittäin tärkeätä syrjinnän, ennakkoluuloisuuden ja rasismin vähentämisen kannalta. Yhdistysten ja järjestöiden tarkoituksena on lähinnä yksilöiden ja ryhmien luottamuksen kasvattaminen, verkostoituminen sekä yhteisöllisyyden kokemusten tarjoaminen. (Pyykkönen 2003, 91; Pyykkönen & Martikainen 2015, )

66 61 7 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tavoitteena ja lähtökohtina oli selvittää, mitkä seikat vaikuttavat maahanmuuttajien kotoutumisessa uuteen yhteiskuntaan; niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä. Toisena seikkana tutkimuksessa oli tarkoitus ottaa selvää siitä, miten tutkimusta varten haastatellut maahanmuuttajat kokivat kolmannen sektorin eri palveluiden, kuten järjestöiden ja yhdistysten, roolin kotoutumisprosessissa. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, joten on erityisen tärkeätä huomioida, että tutkimuksen tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä koskemaan suurempaa joukkoa, vaan koskevat kyseistä tutkittavien joukkoa Kotoutumisen osalta haastatteluissa nousi esille toistuvasti asioita kolmen eri teeman mukaisesti. Eritoten haastateltavieni osalta kotoutumiseen vaikuttavina asioina nousi esille kielikysymys, lähipiirin sekä johonkin tiettyyn yhteisöön kuulumisen merkitys ja yleisesti kulttuurierot, jotka maahanmuuttajilla olivat tulleet esille muuttaessa uuteen maahan ja kaupunkiin. Muutaman haastateltavan kohdalla haastatteluissa tuli myös esille syrjinnän kokemukset sekä epäasiallinen kohtelu. Tietysti näitä teemoja pohtiessa ja suhteuttaessa haastatteluiden pohjalta saatuun aineistoon tulee muistaa se, että osa haastateltavista oli asunut jo useita vuosia tai jopa vuosikymmenen Suomessa ja päinvastoin taas muutama maksimissaan vuoden. Eroa siis löytyi runsaasti haastateltavissani sen osalta, kuinka pitkään he olivat asuneet Suomessa. Tietysti Suomessa asuttujen vuosien määrä vaikuttaa osaltaan myös runsaasti siihen, minkälainen kielitaito heillä on tai minkälainen sosiaalinen lähipiiri heille on kerennyt kehittymään. Tämän myötä se, miten pitkään he ovat asuneet uudessa kotikaupungissaan vaikuttaa myös selkeästi siihen, miten haastateltavat kokivat asioita kotoutumisen osalta. Tutkimukseen osallistuneet haastateltavat olivat hyvin eri ikäisiä ikähaarukalla Myöskin haastateltavieni kotimaissa ja Suomeen muuttamisen syissä oli paljon variaatiota. Näin myös haastateltavieni vastaukset ja kotoutumisen asteet vaihtelivat paljon keskenään. Osaltaan myös Suomeen muuttamisen ja hakeutumisen syy sai oman vaikutuksensa määritellessä haastateltavien kotoutumiseen vaikuttaneita asioita. Verrattuna Berryn akkulturaatioasenteisiin, eli integraatioon, assimilaatioon, separaatioon ja marginalisaation, tutkimuksen haastateltavissa esiintyi muutamaa näistä asenteista. Pääasiassa kaikki haastateltavat olivat sopeutuneet hyvin Suomeen ja uudessa yhteiskunnassa asumiseen. Kuitenkin haastateltavien välillä oli pientä hajontaa heidän akkulturaatioasenteidensa välillä. Perinteinen määritelmä akkulturaatiolle on kontakti kahden eri kulttuurin välillä sekä siitä johtuvat seuraukset. Akkulturaation seurauksena tapahtuvat muutokset voivat liittyä ihmisten luonteeseen, kuten arvoihin, asenteisiin sekä identiteettiin. (Aarnitaival 2012, ) Monissa tapauksissa akkulturaatiosta ai-

67 62 heutuvat muutokset on ajateltu pelkiksi kulttuurisiksi muutoksiksi. Kuitenkin Berry on tuonut esille, että muutokset voivat olla niin fyysisiä, biologisia, poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia tai kulttuuriin vaikuttavia tai sitten näiden kaikkien sekoituksia. Näitä kaikkia edellä mainittuja akkulturaatiosta johtuvia muutoksia, kuten taloudellista epävakautta, työttömyyttä, mielialamuutoksia, yksinäisyyttä ja puolestaan uusien ystävyyssuhteiden luomista, oli myös havaittavissa haastateltavieni keskuudessa. (Sam 2006, 16; Iskanius 2006, 68.) Pääasiallisesti kaikkien haastateltavieni akkulturaatioasenteessa oli huomioitavissa integraation piirteitä. Integraatio onkin vallalla olevien tutkimusten (Berry 2006) mukaan niin enemmistö, kun vähemmistö kulttuurille kaikista paras ja otollisin vaihtoehto. Kaikki haastateltavani olivat kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista, mutta kuitenkin halukkaita säilyttämään omaa kulttuuriaan ja kulttuuriperinteitään. Lähes kaikki haastateltavani olivat esimerkiksi halukkaita oppimaan suomen kieltä, muodostamaan sosiaalisen lähipiirin Suomessa sekä työllistymään täällä. Kuitenkin monille haastateltavistani oma kulttuuriperimä oli erittäin tärkeässä arvossa. Tämä korostui eritoten perheellisten maahanmuuttajien kohdalla. He halusivat tutustuttaa lapsensa heidän oman kotimaan kieleen ja kulttuuriin. Tämä tuli haastatteluissa esille esimerkiksi niin, että he halusivat puhua kotona lapsilleen pelkästään omaa äidinkieltään, jotta lapsi kuulee suomen kielen lisäksi myös vanhempien äidinkieltään eikä unohda juuriaan. Vieraillessaan kotimaassaan vanhemmat halusivat tuoda lapsille esille myös heidän omaan kulttuuriin liittyviä perinteitä teatterin ja muiden paikallisten aktiviteettien muodossa. Vaikka monien haastateltavien kohdalla oli havaittavissa suurta kaipuuta, haikeutta ja nostalgian tunnetta omaa kotimaataan kohtaan, ei haastatteluissa juuri ilmentynyt muita akkulturaatioasenteita integraation lisäksi. Osaltaan oman maan ja kulttuurin kaipuu viestittää oman kulttuurin arvostuksesta valtakulttuurin arvostuksen ohella. Osan haastateltavien integraatiota hidasti taas osaltaan työttömyydestä aiheutuva ahdistus sekä se, että se eivät olleet oppineet kunnolla suomen kieltä ja näin eivät tunteneet itseään kunnolla suomalaiseksi. Yksiön oma tausta ja kulttuuriidentiteetti toimivatkin voimavarana uudessa ympäristössä toimimisessa. (Iskanius 2006, ) Tutkimuksessa maahanmuuttajien kotoutumisen osalta teemaksi valikoitui kolmannen sektorin eri toimijoiden merkityksen kotoutumisprosessissa. Tätä teemaa kuljetetaan mukana läpi pro gradu - tutkielman niin haastatteluissa kuin analyysinkin laatimisessa. Tutkimuksessa ei ole rajattu kolmannen sektorin palvelun tarjoajia pelkästään sellaisiin, jotka ovat vain maahanmuuttajille tarkoitettuja. Tutkimuksessa siis käsitellään kaikkia mahdollisia kolmannen sektorin palveluita, koska useista eri kolmannen sektorin palveluista voi olla maahanmuuttajille hyötyä kotoutumisen osalta. Tutkimus itsessään ja haastattelut kuitenkin käsittelevät pääasiassa Kuopiossa sijaitsevaa Setlementti Puijolan

68 63 Monikulttuurisuuskeskus Kompassia, koska valtaosa haastateltavista valikoitui Kompassin kävijöistä. Haastatteluissa kolmannen sektorin osalta tuli selkeästi esille se, että kolmannen sektorin eri palveluista, kuten Monikulttuurisuuskeskus Kompassin ja MLL:n kaltaisista toimijoista on eniten hyötyä maahanmuuttajille heti silloin, kun he ovat muuttaneet Suomeen. Tällöin he saavat suurimman avun ja tuen näistä palveluista. Suomeen muuttamisen jälkeen maahanmuuttajat tarvitsevatkin suurimman avun ja tuen juuri toiseen maahan muutettuaan. Kolmannen sektorin eri toimijoiden merkitys korostui eritoten sellaisten haastateltavieni kohdalla, joilla ei ollut vielä kerennyt muodostumaan stabiilia sosiaalista verkostoa uudessa kotikaupungissa. Erään haastateltavan kanssa Suomeen yhtä aikaa oli muuttanut hänen miehensä, lapsensa, hänen vanhempansa sekä hänen siskon perhe. Hän koki saavansa Kompassista henkistä sosiaalista pääomaa, kun hän kävi siellä suomen kielen tunneilla sekä äiti- lapsi kerhossa. Kuitenkaan Kompassin toimintaa hän ei kokenut korvaamattomana, vaan mukavana lisänä näiden virallisten kotouttavien tahojen rinnalle. Toinen haastateltava taas oli muuttanut yksin Turkista Kuopioon suomalaisen aviomiehensä luokse. Hänen lähipiirinsä oli siis edellä mainittua haastateltavaa paljon suppeampi hänen saapuessa Suomeen ja Kuopioon. Näin hän koki Kompassin ja sen tarjoamat ryhmät korvaamattomiksi. Hän esimerkiksi kävi Kompassissa suomen kielen tunneilla ja erilaisissa harrasteryhmissä, kuten bändiharjoituksissa sekä joogassa. Hänen mukaan suomen kielen oppimisen lisäksi Kompassissa suuressa roolissa oli sosiaalinen ympäristö ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Lähtöajatuksena tutkimuksessa oli, että kolmannen sektorin palvelut olisivat haastateltavien kohdalla nousseet voimakkaasti esille kotoutumista edistävinä ja kotoutumiseen vaikuttavina tekijöinä. Kuitenkin haastateltavieni kohdalla tuli ilmi, he kokivat kolmannen sektorin eri palvelun tarjoajat lähinnä hyvänä ja kuitenkin varsin tarpeellisena lisänä ns. virallisten kotouttamista tarjoavien palveluiden, kuten TE- toimiston ja Kelan lisäksi. Pohjimmiltaan kaikki maahanmuuttajien kotoutumiseen tähtäävät palvelut pohjautuvat samanlaisiin arvoihin. Kuitenkin kolmannen sektorin eri palvelut ovat pääasiassa voittoon tähtäämättömiä ja niihin tulee rahoitus ulkopuolelta, mikä osaltaan myös on vaikuttanut kolmannen sektorin palveluiden toimintaan. Haastateltavieni mukaan Kolmannen sektorin palveluista sai enemmän irti henkistä pääomaa verrattain näihin virallisiin kotouttamisen tahoihin, kuten TE- toimistoon ja Kelaan. Kuitenkaan ilman taloudellista tukea on mahdotonta elää muutettuaan uuteen yhteiskuntaan, joten haastateltavieni kohdalla kolmannen sektorin hyöty

69 64 luonnollisesti tuli virallisten, taloudellista tukea antavien tahojen jälkeen. ( Näitä tarpeellisia eli kolmannen sektorin palveluita lisiä virallisten kototuttavien tahojen ohella voisi myös kutsua ikään kuin sillanrakentajiksi virallisten ja ns. epävirallisten kotouttavien tahojen välillä. Tämä korostui myös joidenkin haastateltavien kohdalla, kun he painottivat sen tärkeyttä, että he olivat tutustuneet näissä palveluissa myös suomalaisiin. Myös moniin kolmannen sektorin palveluihin, kuten pääasiassa tutkimuksessa käsiteltyyn Monikulttuurisuuskeskus Kompassiin, liittyy valtaosin valtaväestön toimesta tapahtuva vapaaehtoistyön aspekti. Näin eri kolmannen sektorin palveluissa ihmiset pääsevät tekemään vapaaehtoistyötä parhaiten arvomaailmaan sopivassa toiminnassa, kolmannen sektorin palvelu hyötyy toimintansa kannalta vapaaehtoistyötä tekevistä ihmisistä sekä maahanmuuttajat sekä valtaväestön edustajat pääsevät kontaktiin keskenään. Tällä tavoin tulee esille hyvin myös se, miten sillanrakentajana toimiminen tulee eri kolmannen sektorin palveluntarjoajien kohdalla esille. ( Maahanmuuttajien kotoutumisesta on viime vuosina tuotettu useitakin eri tutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tähän voi hyvinkin vaikuttaa maahanmuuttajien määrän runsas kasvaminen viime vuosien aikana. Viimeisimmistä maahanmuuttajien kotoutumista koskevista tutkimuksista voisi nostaa esille Saraleena Aarnitaipaleen väitöskirjan Maahanmuuttajanaiset työelämätietoa etsimässä; tutkimus kotoutumisen tietokäytännöistä, joka on julkaistu 2012, Riikka Pohjolan pro gradu -tutkielma : Nuorten maahanmuuttajien kotoutuminen: etnografinen tutkimus kotoutumisen haasteista, mahdollisuuksista ja toiveista vuodelta 2016 sekä Milla Lumion tutkimus: Hymyn takana thaimaalaiset maahanmuuttajat, viranomaiset ja kotoutuminen vuodelta Tästä voi päätellä, että maahanmuuttoa koskeva tutkimus koetaan tarpeelliseksi ja sille on tilausta. Osaltaan näiden tutkimuksien kanssa päällekkäistä tässä tutkimuksessa on kotoutumisen tutkimus. Uutena aspektina tässä tutkimuksessa tuodaan esille näkemys kolmannen sektorin roolista kotouttamisen osatekijänä. Tulevaisuudessa maahanmuuttajien kotoutumisen osalta on vielä kysyntää ja tarvetta tutkimuksen kohteeksi. Tämä sen takia, koska maahanmuuttajien määrä on kasvanut suuresti koko Euroopassa viime vuosien aikana. Laajemmassa tutkimuksessa voisi ottaa käsittelyyn laajemman määrän haastateltavia; kenties ympäri Suomea, jolloin tutkimustuloksiin saisi laajempaa näkökulmaa. Näin myös kolmannen sektorin tarjontaa voisi kartoittaa paremmin. Jatkotutkimusten osalta olisi myös mahdollista keskittyä johonkin tiettyyn kolmannen sektorin palvelun tarjoajaan, jolloin pystyisi

70 65 kehittämään maahanmuuttajille suunnattuja kolmannen sektorin palveluita kattavammiksi ja paremmin saataviksi. Tutkimuksen tulosten pohjalta saatujen huomioiden mukaan voisi luetella seuraavanlaisia kehittämis- ja toimenpidesuosituksia koskien maahanmuuttajien kotoutumista sekä maahanmuuttajien suhdetta kolmanteen sektoriin: o keskittyminen maahanmuuttajien kotouttamiseen yksilöllisellä tasolla (yksilölliset tarpeet) o maahanmuuttajille työllistymismahdollisuuksista tiedottaminen o kulttuurikasvatus- sekä tiedotus o yhteyden muodostaminen maahanmuuttajien sekä kantaväestön edustajien välillä o kolmannen sektorin eri toimijoiden ja palveluiden esittäminen maahanmuuttajille heti heidän muutettuaan Suomeen edistääkseen maahanmuuttajien sopeutumista uuteen yhteiskuntaan maahanmuuttajien sosiaalisen lähipiirin sekä sosiaalisen pääoman karttuminen o kolmannen sektorin palveluiden muodostaminen helposti lähestyttäviksi sekä löydettäviksi Näillä yllä mainituilla toimenpiteillä voitaisiin varmistaa maahanmuuttajien mahdollisimman onnistunut kotoutuminen Suomeen sekä heille uuteen yhteiskuntaan. Kulttuurikasvatuksen- sekä tietouden lisäämisellä maahanmuuttajat oppisivat Suomessa kansalaisena toimimisen kannalta tärkeät arvot ja normit sekä käyttäytymismallit. Jotta maahanmuuttajat ja kansaväestön edustajat löytäisivät keskinäisen yhteyden, tarvitsee siihen jonkin toimielimen, mikä toimii sillanrakentajana. Edellä mainitulla tavalla Kompassi parhaimmillaan toimii. Työllisyys mahdollisuuksien lisääntyminen lisäisi huomattavasti maahanmuuttajien integroitumista, mikä tuli haastateltavienikin kohdalla selkeästi esille. Kolmannen sektorin palveluiden tulee lähtökohtaisesti olla helposti löydettävissä, jotta ne ovat hyödyksi kotoutumisessa. Lähtökohtana tähän kaikkeen on maahanmuuttajan kotouttaminen ja kotoutumissuunnitelman muodostaminen yksilöllisellä tasolla ja maahanmuuttajien kohtaaminen yksilöinä. Maahanmuuttajien kotouttamisen onnistuminen tulisi katsoa koko maahanmuuttopolitiikan tuloksen mittarina, joten siihen kannattaisi myös erilaisia laatia laatumittareita.

71 66 LÄHTEET Aarnitaival, S. (2012). Maahanmuuttajanaiset työelämätietoa etsimässä. Tutkimus kotoutumisen tietokäytännöistä. Tampere: Tampereen yliopiston Press. Abrams, D. & Hogg M. (1988). Social Identifications: A Social Psychology of Intergoup Relations and Group Processes. Routledge. London. Alasuutari, P. (2011). Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino. Alitolppa-Niitamo, A. & Leinonen, E. (2013). Perhe, Nuoret ja maahanmuutto. Teoksessa Alitolppa-Niitamo, A., Fågel, S. & Säävälä, T. (toim.) Olemme muuttaneet- ja kotoudumme. Maahan muuttaneen kohtaaminen ammatillisessa työssä. Helsinki: ISBN Anheier, H. K. & Seibel, W. (1990) The Third Sector: Comparative Studies of Nonprofit Organizations. Berlin: De Gruyter. Euroopan Komission julkaisu pakolaiskriisistä. Heinäkuu < Forsander, A. (2013). Maahanmuuttajien sijoittuminen työelämään. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.). Muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja Suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus Hedberg, K. Rastas, J. Shurpali, V. Nummi, S. & Kujanpää, J. (2016). Setlementti Puijola. Monikulttuurisuuskeskus Kompassi Setlementti. Helander, V. (1998). Kolmas sektori. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino. Hokkanen, L. (2001). Sosiaalinen tuki, sosiaalinen työ ja kolmas sektori. Teoksessa Ryynänen, U. & Vornanen, R. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Painotalo Auranen Iskanius, S. (2006) Venäjänkielisten maahanmuuttajaopiskelijoiden kieli-identiteetti. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

72 67 Jaakkola, M. (2009). Maahanmuuttajat Suomalaisten näkökulmasta. Asennemuutokset Helsinki: Edita Prima Oy. Jasinskaja-Lahti, I. Liebkind, K. & Vesala, T. (2002). Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia. Helsinki: Gaudeamus. Juote, Atso (2007) Järkiperäisestä hulluudesta moniäänisyyteen. Teoksessa Aaro Harju (toim.) Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Espoo: Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry, Järjestöbarometri (2013) Helsinki: SOSTE, Suomen sosiaali ja terveys ry. Koistinen, P. (2014) Työ, työvoima ja politiikka. Tampere: Vastapaino Korhonen, V. & Puukari, S. (2013). Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen työyhteisöissä. Teoksessa Alitolppa-Niitamo, A., Fågel, S. & Säävälä, M. (toim.) Olemme muuttaneet- ja kotoudumme. Maahan muuttaneen kohtaaminen ammatillisessa työssä. Helsinki: ISBN Laitinen, M. & Kemppainen, T. (2010). Asiakkaan arvokas kohtaaminen. Teoksessa Laitinen, M. & Pohjola, A. (toim.) Asiakkuus sosiaalityössä Helsinki: Gaudeamus. Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/ <luettu > Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 493/ <luettu > Lehtinen, S. (2008). Yhteisöllisyys tavoitteena seurakunnan ESR- projektiyhteistyössä. Käytännöllisen teologian laitos. Helsinki:Helsingin yliopisto. Liebkind, K. (1994). Johdanto. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Maahanmuuttajat; kulttuurien kohtaaminen Suomessa. Helsinki: Gaudeamus

73 68 Liebkind, K. (1994). Maahanmuuttajat ja kulttuurien kohtaaminen. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Maahanmuuttajat; kulttuurien kohtaaminen Suomessa. Helsinki: Gaudeamus Luomio, M. (2011). Hymyn takana- Thaimaalaiset maahanmuuttajat, viranomiset ja kotoutuminen. Tampere: Tampereen yliopistonpaino Oy- Juvenes Print. Malin, M. & Anis, M. (2013). Maahanmuuttajat hyvinvointivaltiossa. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.) Muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus Martikainen, T. Saari, M. & Korkiasaari, J. (2013). Kansainväliset muuttoliikkeet ja Suomi. Teoksessa: Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.) Muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (2013). Johdanto: Suomi muuttuu, kun Suomeen muutetaan. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.). Muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja Suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus Mönkkönen, K. (2005) Toiminnallinen vaikuttuminen. Maallikkous vuorovaikutuksen energialähteenä. Teoksessa Marianne N. & Anne B. (toim.) Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino Möttönen, S. & Niemelä, J. (2005). Kunta ja kolmas sektori. Yhteystyön uudet muodot. Keuruu: PS- kustannus. Mähönen, T. & Jasinskaja-Lahti, I. (2013). Etniset ryhmäsuhteet ja maahanmuuttajien akkulturaatio. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.) Muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus Mykkänen-Hänninen, R. (2007) Vapaaehtoistyön rajapinnoilla. Helsingin Ammat- tikorkeakoulu Stadian julkaisuja. Sarja B: oppimateriaalit 6. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia.

74 69 Perhonniemi, R. & Jasinskaja-Lahti, I. (2006). Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla. Seurantatutkimus vuosilta Helsinki: ISBN. Pihlaja, R. (2010). Kolmas sektori ja julkinen valta. Pole-Kuntatieto Oy. Pohjola, A. (2010). Asiakas sosiaalityön subjektina. Teoksessa Laitinen, M. & Pohjola, Aa(toim.) Asiakkuus sosiaalityössä Helsinki: Gaudeamus. Puuronen, V. (2011). Rasistinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus. Pöyhönen, S. Tarnanen, M. Vehviläinen, E-M., Virtanen, A. & Pihlaja, L. (2010). Osallisena Suomessa. Kehittämissuunnitelma maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston paino. Pyykkönen, M. & Martikainen, T. (2013). Muuttoliike ja kansalaisyhteiskunta. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.) Muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus Pyykkönen, M. (2003). Integraatio ja maahanmuuttajien yhdistystoiminta. Teoksessa Hänninen, S. Kangas, A. & Siisiäinen, M. (toim.) Mitä yhdistykset välittävät; tutkimuskohteena kolmas sektori. Jyväskylä: Ateena kustannus Oy Pyykkönen, M. (2007). Järjestäytyvät diasporat. Etnisyys, kansalaisuus, integraatio ja hallinta maahanmuuttajien yhdistystoiminnassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Rasikangas, J. (2013). Maahanmuuttajien asuminen ja alueellinen sijoittuminen. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.).muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja Suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus Ruuskanen, P. & Selander, K. & Anttila, T. (2013) Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 20/2013.

75 70 Sam, D. (2006). Ethnic identity and acculturation. Teoksessa Sam, D. & Berry, J.. (toim.) The Cambridge Handbook of Acculturation psychology. Cambridge: Combridge University Press Saukkonen, P. (2013). Maahanmuutto- ja koulutuspolitiikka. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.).muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja Suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus Suomen perustuslaki, /731, 10, luettu Scubert, C. (2013). Kotoutumisen psykologiaa. Alitolppa-Niitamo, A. Fågel, S. & Säävälä, M.(toim.) Olemme kotoutuneet- ja kotoudumme. Maahanmuuttaneen kohtaaminen ammatillisessa työssä. Helsinki: ISBN Tilastokeskus; maahanmuuttajat väestössä <luettu > Tilastokeskus; maahanmuutto uuteen ennätykseen Toikko, T. (2005). Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Tampere: Vastapaino. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Verkuyten, M. (2005). The Social Psychology of Ethnic Identity. NewYok: Psychology Press. Verkuyten, M. (2014). Identity and Cultural Diversity: What Social Psychology Can Teach Us. Routledge, Hove Virtanen, A. & Näsi, S. (2003).Aatteesta ja rahasta-näkökulmia yhdistysten toimintaan ja talouteen. Teoksessa Hänninen, S. Kangas, A. & Siisiäinen, M. (toim.) Mitä yhdistykset välittävät; tutkimuskohteena kolmas sektori. Jyväskylä: Ateena kustannus Oy

76 71 Kuviot: Kuvio 1. Mähönen, T. & Jasinskaja-Lahti, I. (2013). Etniset ryhmäsuhteet ja maahanmuuttajien akkulturaatio. Teoksessa Martikainen, T. Saukkonen, P. & Säävälä, M. (toim.) Muuttajat; kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Tallina: Gaudeamus <luettu > <luettu > <luettu > <luettu > <luettu > <luettu > <luettu >

77 72 LIITTEET LIITE 1 Haastattelusopimus Haastateltava (haastateltavan nimi) on saanut ja lukenut tiedotteen koskien Anna-Stiina Erbismanin Pro Gradu -tutkielmaa ja sitä koskevaa haastattelua. Näin haastateltava on lupautunut haastateltavaksi. Tutkielman ohjaajana toimii Vilma Hänninen. Lopullisessa tutkielmassa haastatteluista saatu materiaali esitetään anonyymina. Kaikki haastatteluun liittyvä materiaali tuhotaan ja hävitetään tutkimuksen päätyttyä Haastattelija Haastateltava

78 73 LIITE 2 Hei, Olen Anna-Stiina Erbismann, viidennen vuoden sosiaalipsykologian opiskelija Itä-Suomen yliopistosta, Kuopiosta. Työstän tällä hetkellä yliopiston lopputyötäni eli gradua, jonka aiheena on maahanmuutajien kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan ja kotimaahan. Valitsin aiheen, koska minua kiinnostaa maahanmuuttajien kotoutuminen ja sopeutuminen uuteen kotimaahan. Erityisesti minua kiinnostaa se, miten olet kokenut kotoutumisen eli sopeutumisen uuteen kotikaupunkiisi, ja mitkä asiat ovat siihen vaikuttaneet, niin postitiivisesti kuin negatiivisesti sekä minkalaisia tunteita tämä on sinussa herättänyt. Haastattelussa juttelemme kokemuksistasi sekä mielipiteistäsi. Haastattelu kestää noin tunnin ja kysyn siinä sinulta helppoja ja konkreettisia kysymyksiä kotoutumisestasi Haastattelu on anonyymi, joten en kerro nimeäsi lopullisessa työssä. Tutkimuksen ohjaajana toimii Vilma Hänninen. Toivon, että suomenkielesi osaaminen on sillä tasolla, jotta voimme tehdä haastattelun suomeksi! Haastatteluja voin pitää marraskuusta alkaen. Ilmoitatko minulle sähköpostilla tai viestilä, mikä päivä ja kellonaika sinulle sopisi. Terveisin, Anna-Stiina Erbismann annastiina.erbismann@gmail.com Hello, I`m Anna-Stiina Erbismann and I`m studying my last year in University of Eastern Finland, in Kuopio. My main subject is social psychology. A the moment I m doing my master`s thesis and my subject is immigrants integration to new society and homeland. I chose this topic because I`m interested about immigrants integration and ac-